EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 FI FI FI

2 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2008) 16 lopullinen 2008/0013 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (komission esittämä) {KOM(2008) 30 lopullinen} {SEK(2008) 52} {SEK(2008) 53} {SEK(2008) 85} FI FI

3 PERUSTELUT 1. JOHDANTO EU:n päästökauppajärjestelmä aloitti toimintansa 1. tammikuuta Se on EU:n ilmastopolitiikan etulinjassa ja "yksi sen tärkeimmistä välineistä" 1, koska sillä voidaan saavuttaa absoluuttisia päästövähennyksiä taloudellisesti tehokkaalla tavalla. EU:n päästökauppajärjestelmän 1. vaiheessa ( ) luotiin onnistuneesti päästöoikeuksien vapaa kauppa koko EU:n alueelle ja perustettiin tarvittava tarkkailu-, raportointi- ja todentamisinfrastruktuuri. Järjestelmä on nyt toiminut onnistuneesti kaksi kautta. Siitä kehittyi maailman suurin yksittäinen hiilidioksidimarkkina, jonka osuus maailman hiilidioksidimarkkinoista on 67 prosenttia (volyymi) ja 81 prosenttia (arvo) 2. Se on myös ajanut eteenpäin päästöhyvitysten maailmanlaajuisia markkinoita ja poikinut investointeja päästövähennyshankkeisiin, jotka tällä hetkellä yhdistävät välillisesti 147 maata EU:n päästökauppajärjestelmään yhteistoteutuksen (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hankkeiden kautta. Ympäristön kannalta EU:n päästökauppajärjestelmän ensimmäinen vaihe olisi kuitenkin voinut olla tuloksellisempi. Tuloksellisuutta rajoittivat joissakin maissa ja joillakin aloilla myönnetyt ylisuuret päästöoikeudet, mikä johtuu pääosin turvautumisesta ennusteisiin ja todennettujen päästötietojen puuttumisesta. Kun tällaisia tietoja tuli saataville, ne korjasivat nopeasti päästöoikeuksien markkinahintaa ja osoittivat vakuuttavasti, että hiilidioksidimarkkinat toimivat. Ensimmäisessä vaiheessa ongelmia aiheuttaneet periaatteet ja mekanismit toistuivat useimmissa jäsenvaltioiden toisen vaiheen kansallisissa jakosuunnitelmissa (NAP). Todennettujen päästötietojen ja hankitun kokemuksen ansiosta komissio saattoi kuitenkin varmistaa paljon paremmin, että kansalliset jakosuunnitelmat johtivat todellisiin päästövähennyksiin. Hyväksytyt NAP-päätökset osoittavat, että vuoden 2005 todennettuihin päästöihin verrattuna on ylletty 6,5 prosentin absoluuttiseen päästövähennykseen. Se on todiste siitä, että päästökattoihin ja -kauppaan perustuva järjestelmä tuottaa todellisia päästövähennyksiä. Ensimmäisestä kaudesta ja toisen kauden NAP-arvioinnista saatu kokemus antoi kuitenkin vahvoja viitteitä siitä, että EU:n päästökauppajärjestelmän yleistä toimintaa voitaisiin parantaa monin tavoin. Tätä taustaa vasten komissio laati EU:n päästökauppajärjestelmädirektiivin 30 3 artiklan nojalla tiedonannon Maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden alkuvaiheet direktiivin 2003/87/EY 30 artiklan nojalla laadittu kertomus 4, jossa yksilöidään keskeiset kysymykset, joita EU:n päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä on tarkasteltava Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelu Neuvoston päätelmät , Maailmanpankki, State and Trends of the Carbon Market, toukokuu Direktiivi 2003/87/EY. KOM(2006) 676, FI 2 FI

4 Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa 2007 EU:n tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jos muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Neuvosto sitoutui myös vakaasti ja itsenäisesti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä riippumatta siitä, saadaanko kansainvälistä sopimusta aikaiseksi. Neuvosto vahvisti, että pitkällä aikavälillä eli vuoteen 2050 mennessä kehittyneiden maiden pitäisi yhdessä vähentää päästöjään prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoon 5. Tätä silmällä pitäen ja päästökauppajärjestelmän varmuuden ja ennakoitavuuden parantamiseksi direktiivissä olisi säädettävä automaattisista ja ennakoitavista tarkistuksista, jotka toteutetaan kansainvälisen sopimuksen tekemisen yhteydessä. Säännöksillä olisi lisättävä EU:n päästökauppajärjestelmän osuutta 30 prosentin vähennyksen saavuttamiseen ja niiden olisi koskettava jakomekanismia, EU:n laajuisen päästökaton tarkistamista, JI/CDMhankkeiden hyvitysten käyttöä sekä muita mahdollisia sopimuksessa kaavailtuja hyvitystyyppejä ja/tai -mekanismeja. Päätelmissään 20. helmikuuta 2007 neuvosto korosti EU:n sitoumusta muuttaa Eurooppa erittäin energiatehokkaaksi ja vähäisiä kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaksi taloudeksi. Se myös pyysi komissiota "esittämään ehdotuksia, jotka toimivat oikeanlaisina kannustimina edistyksellisille, vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttaville investointipäätöksille" 6. Kaikista näistä elementeistä on keskusteltu Euroopan ilmastonmuutosohjelman (ECCP) päästökaupan työryhmässä, joka kokoontui neljä kertaa kahdeksan päivän ajan maaliskuun ja kesäkuun 2007 välillä. Näistä kokouksista saatiin merkittävää substanssia EU:n päästökauppadirektiivin uudelleentarkasteluun 7. Direktiivin säännöksiin ehdotettujen muutosten ohjenuorana on kolme tavoitetta: 1. EU:n päästökauppajärjestelmän potentiaalin täysi hyödyntäminen osana EU:n yleisiä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumuksia taloudellisesti tehokkaalla tavalla 2. EU:n päästökauppajärjestelmän hiominen ja parantaminen saatujen kokemusten perusteella 3. Osallistuminen Euroopan muuttamiseen vähäisiä kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaksi taloudeksi ja oikeiden kannustimien luominen kauaskantoisille vähähiilisille investointipäätöksille vahvistamalla selkeää, vääristymätöntä ja pitkän aikavälin hiilidioksidin hintasignaalia Katso edellinen viite. EU:n tavoitteet vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan kansainvälisen ilmastosopimusjärjestelmän kehittämiseksi Neuvoston päätelmät , Keskusteluja ja niiden tuloksia kuvaavat raportit ovat saatavana osoitteessa: FI 3 FI

5 2. SOVELTAMISALA EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan tarkentaminen ja laajentaminen... Polttolaitoksen tulkinnan kodifiointi komission toisen NAP-ohjeen mukaisesti lopettaisi direktiivin soveltamisen epäyhtenäisyyden. Tämä noudattaisi pitkälti komission lähestymistapaa toisen kauden kansallisia jakosuunnitelmia koskevassa arvioinnissa. Yhdessä "polttolaitoksen" yksiselitteisen määritelmän kanssa kaikki kiinteät polttolaitokset, joiden toiminta aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä se antaisi tarvittavan oikeudellisen ja teknisen selkeyden, jota direktiivin yhdenmukainen soveltaminen edellyttää. Tätä lähestymistapaa olisi täydennettävä niin ikään direktiivin liitteeseen I tulevalla yksiselitteisellä toimintaluettelolla, jotta selkeytettäisiin sellaisten prosessipäästöjen kattavuutta, joita edellä kuvatussa polttolaitoksen tulkinnan kodifioinnissa ei mahdollisesti ole otettu riittävän selvästi huomioon. Toimintaluettelon pitäisi kattaa myös uudet alat ja kaasut, jotka eivät tällä hetkellä kuulu EU:n päästökauppajärjestelmän alaisuuteen. EU:n päästökauppajärjestelmän laajentaminen uusilla aloilla ja kaasuilla tehostaisi sen ympäristötehokkuutta ja tarjoaisi uusia vähennysmahdollisuuksia, jotka lisäisivät vähennyspotentiaalia ja mahdollisesti alentaisivat vähennyskustannuksia 8. Vähennyspotentiaalin tai -kustannusten taso ei välttämättä ole kriteeri tietyn alan sisällyttämiselle EU:n päästökauppajärjestelmän, koska siinä on jo aloja, joiden vähennyspotentiaali voi olla rajallinen mutta jotka ovat huomattavia kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä. On myös tärkeää korostaa tarvetta antaa kasvihuonekaasupäästöille taloudellinen arvo. Tätä on tarkasteltava Eurooppa-neuvoston asettamien uusien päästövähennystavoitteiden valossa. Ne saavutetaan vain, jos mahdollisimman monella teollisuudenalalla vallitsee selkeä ja vääristymätön hiilidioksidin hinta, joka antaa tarvittavat taloudelliset signaalit kauaskantoisten investointien tekemiselle vähäisiä hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan teknologiaan. Tämän vuoksi petrokemikaaleista, ammoniakista ja alumiinista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt olisi sisällytettävä EU:n päästökauppajärjestelmään. Sama koskee myös typpioksiduulipäästöjä typpi-, adipiini- ja glyoksyylihapon tuotannosta sekä perfluorihiilivetypäästöjä alumiinialalta. Kaikkia näitä voidaan mitata ja todentaa riittävän tarkasti. Näiden alojen ja kaasujen sisällyttäminen lisäisi EU:n päästökauppajärjestelmän kattavuutta karkeasti arvioiden 100 MtCO2 asti eli 4,6 % toisen vaiheen päästöoikeuksista. Kun tähän yhdistetään EU:n päästökauppajärjestelmän soveltamisalan tarkentaminen kodifioimalla polttolaitoksen tulkinta, järjestelmän kattavuus nousisi karkeasti arvioiden MtCO2 asti eli 6.6 7,1 % toisen vaiheen päästöoikeuksista Joidenkin arvioiden mukaan sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia voitaisiin alentaa jopa % ottamalla järjestelmän piiriin uusia aloja ja kaasuja. Tämä edellyttää kuitenkin tiettyjen ehtojen täyttämistä, kuten tarkkaa tarkkailua, raportointia ja todentamista. Tarkempia tietoja on ECCP:n EU:n päästökauppadirektiivin tarkistamista käsittelevän työryhmän ensimmäisessä kokousraportissa: Luvut ovat arvioita, joita voidaan tarkentaa myöhemmin. FI 4 FI

6 Päästökauppajärjestelmä olisi laajennettava koskemaan ainoastaan päästöjä, joiden tarkkailu, raportointi ja todentaminen voidaan toteuttaa nykyisin direktiivin mukaisesti sovellettavien tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimusten tasoa vastaavalla tarkkuudella. Tämä koskee laivaliikennettä, joka ei sisälly tähän ehdotukseen mutta joka voitaisiin sisällyttää järjestelmään myöhemmin, kun asiasta on ensin tehty erillinen tyhjentävä vaikutustenarviointi. Maa- tai metsätaloutta tämä ei koske, vaikka EU:n päästökauppajärjestelmässä biomassan polttaminen katsotaan päästöjen suhteen neutraaliksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto kannattavat sitä, että päästöoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot käytetään päästöjen vähentämiseen. Erityisesti pyritään välttämään metsien hävittämistä 10. Soveltamisalan laajentamista helpottaa myös se, että hyväksymällä muiden kuin direktiivin liitteessä I lueteltujen toimintojen ja kaasujen yksipuolisen sisällyttämisen, komissio voi valtuuttaa myös jäsenvaltiot sisällyttämään tällaisia lisätoimintoja tai kaasuja järjestelmään.... ja kokonaiskustannusten mahdollinen alentaminen sallimalla pienten päästöjen aiheuttajille vaihtoehtoisia toimia... Suurten ja pienten päästöjen aiheuttajien osuus EU:n päästökauppajärjestelmän kattamiin kokonaispäästöihin on epätasainen: suurimpien laitosten (7 %) osuus kokonaispäästöistä on 60 prosenttia ja pienimpien 1400 laitoksen (14 %) osuus vain 0,14 prosenttia. Pienten laitosten kustannustehokkuutta päästövähennyksiin osallistumisessa voitaisiin parantaa. Nykyisin sovellettava kynnysarvo 20 MW nimellinen lämpöteho polttolaitoksissa säilytetään, mutta siihen pitäisi yhdistää päästökynnys tco2/vuosi (lukuun ottamatta biomassan päästöjä), kunhan laitosten nimellinen lämpöteho ei ylitä 25 MW. Tämä tarkoittaa sitä, että jos polttolaitoksen nimellinen lämpöteho on yli 20 MW mutta alle 25 MW ja sen hiilidioksidipäästöt ovat alle tonnia vuodessa kunakin soveltamista edeltävänä vuonna, se voidaan sulkea pois EU:n päästökauppajärjestelmästä, jos (1) oikeudenmukaisuussyistä ja sisämarkkinoiden vääristymisen välttämiseksi on toteutettu toimia (kuten verotus), joilla saavutetaan järjestelmästä suljettujen laitosten panosta vastaava osuus yleisistä päästövähennystavoitteista (2) jäsenvaltiot hakevat komissiolta laitosten poistamista järjestelmästä ja jatkavat tällaisia toimia ja tarkkailua eikä komissio vastusta asiaa kuuden kuukauden kuluessa hiilidioksiditonnin päästökynnyksen avulla voidaan saada suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle (mahdollisesti) jäävää tonnia kohden. Tämän myötä EU:n päästökauppajärjestelmässä saavutettavat hallintokulujen säästöt olisivat 4,2 euron luokkaa kutakin järjestelmän ulkopuolista tonnia kohti (vastaavien hallinnollisten toimenpiteiden hallinnollisia kustannuksia ei tiedetä). Järjestelmän ulkopuolelle voitaisiin jättää noin laitosta, joiden yhteenlaskettu osuus EU:n päästökauppajärjestelmän alaisista kokonaispäästöistä on noin 0,70 %. Jos kertymäsääntöä muutetaan komission toisen lisäohjeen mukaisesti, mikä johtaisi alle 3 MW nimellisen lämpötehon laitosten jättämiseen kertymäsäännön soveltamisalan ulkopuolelle, voidaan järjestelmästä sulkea pois vielä 800 erittäin pientä laitosta. 10 Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunto ja neuvoston poliittinen yhteisymmärrys komission ehdotuksesta ilmailun sisällyttämiseksi EU:n päästökauppajärjestelmään. FI 5 FI

7 ... yhdessä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) tarjoamien uusien mahdollisuuksien kanssa... Kun otetaan huomioon CCS-järjestelmien päästövähennyspotentiaali pitkällä aikavälillä, kasvihuonekaasujen talteenottoa, kuljetusta ja geologista varastointia harjoittavat laitokset olisi sisällytettävä yhteisön järjestelmään odoteltaessa hiilidioksidin geologisesta varastoinnista annettavan direktiivin XX/2008/EY voimaantuloa. Vaikka 24 artikla tarjoaa tarvittavan oikeudellisen kehyksen tällaisten laitosten yksipuoliselle sisällyttämiselle ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, kasvihuonekaasujen talteenottoa, kuljetusta ja geologista varastointia koskeva toiminta olisi selkeyden vuoksi nimenomaisesti mainittava direktiivin I liitteessä. Jotta päästöjen geologiselle varastoinnille voitaisiin tarjota tarvittavat kannustimet, varastoitujen päästöjen päästöoikeuksista ei tarvitsisi luopua. Kasvihuonekaasujen talteenotolle, kuljetukselle tai varastoinnille ei kuitenkaan pitäisi jakaa ilmaisia päästöoikeuksia.... korvaamatta kuitenkaan muita kuljetuksiin liittyviä toimia... Vaikka tie- ja laivaliikenteen kasvihuonekaasupäästöt nousevat koko ajan, tarvitaan asiasta tarkempi analyysi ja ennen kaikkea kustannus-hyötyanalyysi, ennen kuin komissio voi päättää, onko päästökauppa oikea keino tämän kysymyksen ratkaisemiseen. Siksi tie- ja laivaliikenteen päästöt eivät sisälly tähän ehdotukseen. 3. TARKKAILU, RAPORTOINTI JA TODENTAMINEN Tarkkailu- ja raportointisääntöjen parantaminen... Tarkkailusta ja raportoinnista tähän asti saadut kokemukset ovat osoittaneet, että jäsenvaltioiden käytännöt poikkeavat toisistaan jonkin verran. Jotta tarkkailu- ja raportointijärjestelmä toimisi kokonaisuudessaan paremmin koko EU:ssa, tämänhetkiset ohjeet olisi korvattava komitologiamenettelyllä hyväksyttävällä asetuksella.... ja yhdenmukaistetut todentamis- ja akkreditointisäännöt... Nykyinen direktiivi ja sen liitteet sääntelevät todentamisprosessin osalta vain muutamia perusvaatimuksia ja -näkökulmia. Tämän johdosta todentamiskäytännöt vaihtelevat eri jäsenvaltioissa eivätkä välttämättä varmista tasavertaisia toimintaedellytyksiä, joita todentamisen yleisen uskottavuuden säilyttäminen edellyttää. Tarvitaan komitologiamenettelyn kautta annettava asetus, jolla säädetään hyväksyttävät yhteiset todentamisvaatimukset, jotta todentamisprosessille voidaan taata tietty laatutaso. Tarvitaan myös muita parannuksia, jotka voidaan toteuttaa muuttamalla direktiivin liitteitä IV ja V. Kyseisellä asetuksella tulisi myös mahdollistaa yhteisön laajuinen todentajien akkreditointi sisämarkkinoita hyödyttävällä tavalla. FI 6 FI

8 ... sekä vaatimusten noudattamista koskevien säännösten ajantasaistaminen... Jotta määräysten rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset pysyisivät riittävän suurina markkinoiden kunnollisen toiminnan varmistamiseksi, liikapäästösakot olisi indeksoitava euro-alueen vuotuisen inflaatiovauhdin mukaan. Tällä säännöksellä varmistettaisiin pelotevaikutus ilman että säännöstä tarvitsisi tarkistaa säännöllisesti uudestaan.... lisäävät EU:n päästökauppajärjestelmän uskottavuutta ja luottamusta sitä kohtaan... Tarkkailu, raportointi ja todentaminen ovat keskeisessä roolissa EU:n päästökauppajärjestelmän toiminnan ja yleisen uskottavuuden kannalta sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Järjestelmän ympäristötehokkuus ja -vaikutukset ja sitä kautta yleinen maine ja hyväksyttävyys riippuvat pitkälti vankasta, varmasta ja luotettavasta tarkkailu-, raportointi- ja todentamisjärjestelmästä, joka varmistaa siihen kuuluvien laitosten päästötasojen riittävän tarkan seurannan. Tätä taustaa vasten asetuksesta komissiolle aiheutuva hallinnollisten kulujen mahdollinen nouseminen lyhyellä aikavälillä vaikuttaa oikeutetulta, sillä pitkällä aikavälillä kulut ovat huomattavasti alhaisemmat. Tämä lisäisi myös varmuutta, läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta todellisten päästötasojen suhteen ja sitä kautta markkinoiden luottamusta järjestelmään. Pitkällä aikavälillä on odotettavissa, että tämä hyödyt tasoittavat pitkälti kaikkia lyhyellä aikavälillä kohonneita hallinnollisia kuluja ja käytännössä vähentävät toiminnanharjoittajien ja kansallisten viranomaisten tarkkailu-, raportointi- ja todentamiskustannuksia, kun sähköisten järjestelmien käyttö yleistyy.... sekä tuottavat yksinkertaisen ja vahvan rekisterijärjestelmän Päästöoikeuksia pitää voida siirtää yhteisössä henkilöiden kesken rajoituksetta. Tämän vuoksi, nykyiseen rekisterijärjestelmään liittyvien teknisten, poliittisten ja hallinnollisten riskien vuoksi sekä YK:n tulevan rekisterijärjestelmän kehittämisen epävarmuuden vuoksi EU:n päästökauppajärjestelmässä 1. tammikuuta 2013 alkaen annettavat päästöoikeudet olisi kirjattava yhteisön rekisteriin. Tämä yksinkertaistaa järjestelmää ja on myös tarpeen sen varmistamiseksi, että EU:n päästökauppajärjestelmä voidaan yhdistää muihin päästökauppajärjestelmiin kolmansissa maissa ja hallintoyksiköissä. 4. YHTENÄISTÄMISEN JATKAMINEN JA ENNUSTETTAVUUDEN PARANTAMINEN EU:n laajuinen päästökatto varmistaa 20 % päästötavoitteen saavuttamisen, ja lineaariset vähennykset mahdollistavat pitkän aikavälin ennakoitavuuden... Kansallisiin päästökattoihin perustuva järjestelmä ei tarjoa riittäviä takeita sille, että Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 vahvistamiin tavoitteisiin yllettäisiin. Tällainen järjestelmä ei myöskään todennäköisesti johda päästövähennyskustannusten riittävään minimoimiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttääkin EU:n laajuisen päästökaton määrittämistä direktiivissä. Tämä mahdollistaa pitkän aikavälin perspektiivin ja lisää ennakoitavuutta, mikä on edellytys pitkän aikavälin investoinneille tehokkaaseen päästöjen vähentämiseen. Parhaiten tämä on saavutettavissa vuoteen 2020 ulottuvalla 8 vuoden kaupankäyntikaudella ja lineaarisesti alenevalla päästökatolla, jonka vähennyssuuntaus jatkuu vuoden 2020 jälkeenkin. Tämä antaa investoijille selkeän signaalin. FI 7 FI

9 EU:n päästökauppajärjestelmän EU:n laajuisen päästökaton on oltava kustannustehokas ja linjassa EU:n yleisen päästövähennyssitoumuksen kanssa (20 % vuoteen 2020 mennessä). Tämän periaatteen mukainen lineaarinen vähennys on 1,74 prosenttia vuodessa eli 21 prosentin vähennys vuoden 2005 raportoituihin päästöihin nähden. Tämä on laskettu aloittamalla kauden puolivälin päästöoikeuksien keskimääräisestä vuotuisesta kokonaismäärästä; jäsenvaltiot ovat myöntäneet nämä päästöoikeudet niiden kansallisista jakosuunnitelmista kaudeksi tehtyjen komission päätösten mukaisesti.... ja huutokauppa muodostaa perusperiaatteen hiilivuotojen välttämiseksi... Huutokauppa turvaa parhaiten EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuden, läpinäkyvyyden ja yksinkertaisuuden ja auttaa välttämään ei-toivotut jakamisvaikutukset. Se on myös eniten saastuttaja maksaa -periaatteen mukainen ja palkitsee päästövähennysten edelläkävijöitä. Näistä syistä huutokaupan olisi oltava oikeuksien jakamisen perusperiaatteena. Euroopan talouden ponnistelut kasvihuonekaasujen vuoden 2020 päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi tulevat kuitenkin olemaan merkittävämpiä kuin vuoden 2012 tavoitteiden saavuttamiseksi, ja jos kolmansien maiden teollisuudella ei ole vastaavia rajoituksia, muodostuu "hiilivuodon" vaara, eli kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavaa toimintaa siirretään EU:sta kolmansiin maihin ja lisätään siten maailmanlaajuisia päästöjä. Kun otetaan huomioon mahdollisuudet siirtää vaihtoehtokustannukset hintoihin sähköntuotannon ja hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin alalla, näihin aloihin tulisi soveltaa vuodesta 2013 täyden huutokaupan periaatetta. Sähköntuotannon tehostamiseen voitaisiin kuitenkin kannustaa siten, että sähköntuottajat voisivat saada ilmaiseksi päästöoikeuksia kaukolämmön tai teollisuuslaitosten lämmön tuotannosta. Muille aloille soveltuu asteittainen siirtyminen. Lähtökohtana ovat ilmaiset päästöoikeudet 80 prosentin osalta niille myönnettävistä kokonaisoikeuksista. Määrä alenisi tasaisesti joka vuosi ja ilmaiset oikeudet loppuisivat vuoteen 2020 mennessä. Mikäli muut kehittyneet maat ja muut kasvihuonekaasupäästöjen suurimmat aiheuttajat eivät osallistu kansainväliseen sopimukseen, jolla saavutetaan tavoite rajoittaa maapallon lämpötilan nousu kahteen asteeseen, tietyt yhteisön energiaintensiiviset alat, jotka ovat alttiina kansainväliselle kilpailulle, voivat aiheuttaa hiilivuodon riskin. Tämä voisi vaarantaa ympäristötavoitteiden tinkimättömyyden ja yhteisön toimista saatavat hyödyt. Euroopan teollisuuden olisi saatava selkeä sitoumus siitä, että yhteisö ryhtyy tarvittaviin toimiin. Komissio tarkastelee tilannetta uudelleen viimeistään kesäkuussa 2011 ja kuulee asiasta kaikkia niitä työmarkkinaosapuolia, joita asia koskee, ja laatii kansainvälisten neuvottelujen tuloksiin perustuvan selvityksen tarvittavine ehdotuksineen. Komissio täsmentää, mitkä energiaintensiiviset teollisuuden alat tai niiden osat ovat sellaisia, joita hiilivuoto uhkaa. Sen perustaa tarkastelunsa arvioon siitä, puuttuvatko alalta mahdollisuudet siirtää tarvittavien päästöoikeuksien kustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta muualla kuin EU:ssa sijaitseville laitoksille, jotka eivät joudu toteuttamaan vastaavia toimia päästöjen vähentämiseksi. Energiaintensiiviset teollisuuden alat, joita hiilivuodon riskin katsotaan merkittävästi uhkaavan, voisivat saada jopa kaikki päästöoikeudet ilmaiseksi. Toinen mahdollisuus olisi perustaa tehokas hiilidioksidin tasausjärjestelmä, jolla voidaan saattaa hiilivuodon uhkaamat yhteisön laitokset tasavertaisempaan asemaan kolmansien maiden laitosten kanssa. Tällaisessa järjestelmässä maahantuojiin sovellettaisiin vaatimuksia, jotka eivät olisi vähemmän edullisia kuin EU:ssa sijaitsevia laitoksia koskevat vaatimukset, esimerkiksi vaatimusta palauttaa päästöoikeuksia. Toteutettavien toimien olisi oltava UNFCCC-sopimuksen periaatteiden mukaisia. Erityisesti olisi noudatettava yhteisen mutta FI 8 FI

10 eriytetyn vastuun ja kunkin valmiuksien periaatetta ottaen huomioon vähiten kehittyneiden maiden erityisasema. Lisäksi toimien on sovittava yhteen yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien kanssa, joihin sisältyy myös Maailman kauppajärjestöä koskeva sopimus. Yleisesti arvellaan, että vuonna 2013 huutokaupataan vähintään kaksi kolmannesta kaikista päästöoikeuksista. Direktiivissä määritetään, kuinka paljon jäsenvaltiot huutokauppaavat päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Ehdotuksen mukaan huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä 90 prosenttia jaetaan jäsenvaltioille sen mukaan, mikä oli niiden suhteellinen osuus vuoden 2005 päästöistä EU:n päästökauppajärjestelmässä 11. Oikeudenmukaisuus- ja solidaarisuussyistä ja kansalliset olosuhteet huomioon ottaen 10 prosenttia huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä olisi jaettava uudelleen jäsenvaltioista, joiden asukasta kohden laskettu keskimääräinen tulotaso on yli 20 prosenttia EU:n keskiarvon yläpuolella. Muita suurempi määrä olisi jaettava jäsenvaltioille, joissa on alhainen tulotaso ja hyvät kasvunäkymät. Päästöoikeuksien huutokauppaaminen ei saa vääristää sisämarkkinoiden kilpailua eikä päästöoikeusmarkkinoita. Siksi direktiivi tarjoaa oikeusperustan huutokauppojen suunnittelun ja toteuttamisen sääntelemiseksi. Huutokauppa tuottaa huomattavia tuloja. EY:n perustamissopimuksen 174 artiklan 2 kohdan mukaisen ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tietty osuus päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta olisi käytettävä seuraaviin: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen; ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen; päästöjen vähentämistä ja muutoksen seurauksiin sopeutumista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen; uusiutuvia lähteitä käyttävien energiamuotojen kehittäminen, jotta voidaan toteuttaa EU:n sitoumus uusiutuvan energian 20 prosentin osuudesta vuoteen 2020 mennessä; kasvihuonekaasujen talteenotto ja geologinen varastointi; osallistuminen energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon; metsien hävittämistä estävät ja kehitysmaiden sopeutumista helpottavat toimenpiteet sekä yhteiskunnalliset kysymykset kuten sähkön mahdollisten hinnankorotusten vaikutukset pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin. Joulukuussa 2006 komissio teki lakiehdotuksen ilmailun aiheuttamien ilmastovaikutusten vähentämiseksi, joka toteutettaisiin sisällyttämällä ilmailun hiilidioksidipäästöt yhteisön päästökauppajärjestelmään. Komissio teki vaikutustenarvioinnissaan selväksi, että ilmailualan oletettiin kykenevän siirtämään järjestelmään osallistumisen kustannuksensa kuluttajilleen osittain tai jopa kokonaan, mutta se ei ottanut kantaa vuoden 2012 jälkeen huutokaupattavien päästöoikeuksien osuuteen vaan totesi, että tulevina kausina huutokaupattavan osuuden määrittämisessä otetaan huomioon tämän direktiivin uudelleentarkastelu. Tämä uudelleentarkastelu on nyt valmis. Ilmailua olisi päästöoikeuksien jakamisen osalta kohdeltava kuten muita aloja, jotka saavat siirtymäajan ilmaisia oikeuksia, eikä kuten sähköntuottajia. Tämä tarkoittaa, että 80 prosenttia päästöoikeuksista jaettaisiin ilmaiseksi vuonna 2013, ja sen jälkeen ilmailulle ilmaiseksi jaettavia päästöoikeuksia vähennettäisiin vuosittain samansuuruisella määrällä siten, että ilmaiseksi jakaminen loppuu vuoteen Kun vuoden 2006 lopulliset päästöluvut ovat selvillä, komissio on valmis pohtimaan, käytetäänkö tämän jakamisen pohjana vuosien 2005 ja 2006 keskimääräisiä päästöjä EU:n päästökauppajärjestelmässä. FI 9 FI

11 tultaessa. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden olisi edelleen tavoiteltava sopimusta maailmanlaajuisista toimenpiteistä ilmailun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.... ja kaikki siirtymäkauden ilmaiset oikeudet, myös uusille tulokkaille, perustuvat yhteisön laajuisiin sääntöihin... Siirtymäkauden ilmaisten oikeuksien pitäisi kilpailun vääristymisen välttämiseksi perustua yhdenmukaisiin yhteisön laajuisiin sääntöihin. Säännöissä olisi otettava huomioon kasvihuonekaasujen ja energian kannalta tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, biomassan käyttö sekä kasvihuonekaasujen talteenotto ja varastointi. Niillä ei saa antaa käänteisiä kannustimia päästöjen lisäämiseen. Suljetuille laitoksille ei saa enää antaa ilmaisia päästöoikeuksia. Ehdotuksessa kaavaillaan yhteisön laajuisen uusien tulokkaiden reservin luomista. Tämän reservin päästöoikeuksien olisi heijastettava olemassa olevien laitosten päästöoikeussääntöjä. 5. MITEN KOLMANSIEN MAIDEN PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄT SEKÄ KEHITTYVÄT MAAT JA SIIRTYMÄTALOUSMAAT SAADAAN MUKAAN TARKOITUKSENMUKAISELLA TAVALLA Päästökauppajärjestelmän yhteydet muihin järjestelmiin maailmanlaajuisten hiilidioksidimarkkinoiden rakentamiseksi... EU:n päästökauppajärjestelmä olisi voitava yhdistää muihin, kolmansissa maissa tai hallintoyksiköissä käytössä oleviin pakollisiin päästökauppajärjestelmiin, joissa päästöjen absoluuttinen määrä on rajoitettu. Tämä toteutetaan tekemällä järjestelyjä tai sopimuksia päästöoikeuksien vastavuoroisesta tunnustamisesta EU:n päästökauppajärjestelmän ja siihen yhdistetyn päästökauppajärjestelmän kesken. Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 vahvistamien päätelmien mukaisesti EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosenttia, jos asiasta tehdään maailmanlaajuinen sopimus. Tällaisen sopimuksen ehdot tulevat vaikuttamaan päästöoikeuksien yhdistettyyn määrään EU:n päästökauppajärjestelmässä ja siihen yhdistetyissä muissa päästökauppajärjestelmissä. Tähän on varauduttava säännöksillä, joita voidaan tarpeen mukaan tarkistaa.... jotka ovat jo olemassa hankkeista saatavien hyvitysten osalta, mutta joiden yhdenmukaistaminen on tarpeen... EU:n toiminnanharjoittajat voivat hankkeista saatavien hyvitysten kautta täyttää EU:n päästökauppajärjestelmän mukaiset velvoitteensa investoimalla hankkeisiin päästöjen vähentämiseksi EU:n ulkopuolella. Tämä voi toimia kannustimena joillekin maille liittyä kansainväliseen sopimukseen ja lyhyen aikavälin kustannustehokkaana tapana yrityksille velvoitteidensa täyttämiseen. Toisen vaiheen ehtojen mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään sallitaan noin 1400 miljoonan tonnin arvoiset hyvitykset, mikä vastaa vuotuista 280 miljoonan tonnin keskiarvoa. Vuoden 2005 päästöihin verrattuna toisen vaiheen arvioitu päästökatto merkitsee noin 130 miljoonan tonnin vähennystä. Jos toiminnanharjoittajat käyttävät hyvitykset täysimääräisesti, EU:n omat vähennykset vähenisivät ja äärimmäisessä tapauksessa EU:n päästökauppajärjestelmän päästöt jopa lisääntyisivät hankaloittaen EU:n vuoden 2020 yleisten FI 10 FI

12 tavoitteiden saavuttamista. Siksi kolmannella kaudella olisi sallittava CDM-hyvitykset toisella kaupankäyntikaudella ( ) myönnettyjen, mutta käyttämättä jääneiden hyvitysten osalta. Toiminnanharjoittajille olisi vastaavasti annettava varmuus niiden mahdollisuuksista käyttää hyvityksiä vuoden 2012 jälkeen vaatimalla jäsenvaltioita antamaan toiminnanharjoittajille mahdollisuus vaihtaa tiettyjä vuotta 2012 edeltäviin päästövähennyksiin liittyviä sertifioituja päästövähennyksiä vuodesta 2013 alkaen voimassa oleviin oikeuksiin. Samaa olisi sovellettava vuodesta 2013 alkaen aiheutuvien päästöjen korkealaatuisiin sertifioituihin päästövähennyksiin, jotka on saatu ennen vuotta 2013 toteutetuista hankkeista. Tasavertaisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi yhteisössä olisi yhdenmukaistettava tapa, jolla toiminnanharjoittajat käyttävät päästövähennyksiä koskevat hyvitykset yhteisön järjestelmässä. Kun komissio on tehnyt tyydyttävän tasoisen kansainvälisen sopimuksen, olisi lisättävä kolmansissa maissa toteutetuista hankkeista saatujen hyvitysten käyttömahdollisuuksia samaan aikaan, kun EU:n päästökauppajärjestelmällä saavutettujen päästövähennysten määrä lisääntyy (ts. 20 prosentista 30 prosenttiin). Niin kauan kuin sopimusta ei ole, sertifioitujen päästövähennysten käytön lisääminen vaarantaisi tämän kannustimen tehon ja vaikeuttaisi uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamista. Päästövähennysyksiköitä ei voi syntyä vuodesta 2013 eteenpäin tapahtuvien päästövähennysten osalta ennen kuin tuleva kansainvälinen ilmastonmuutossopimus tulee voimaan, mutta hankkeet, jotka ovat tuottaneet niitä tätä ennen, voitaisiin edelleen tunnustaa kolmansien maiden kanssa tehtävin kahden- tai monenvälisin sopimuksin. Kun tuleva kansainvälinen ilmastonmuutossopimus on tehty, CDM-hyvityksiä kolmansista maista pitäisi hyväksyä EU:n päästökauppajärjestelmässä ainoastaan sen jälkeen, kun kyseiset maat ovat ratifioineet kansainvälisen sopimuksen. Tarvitaan myös säännöksiä "vapaamatkustajuuden" torjumiseksi valtioissa, jotka eivät ole tehneet kansainvälistä sopimusta, lukuun ottamatta sellaisiin kolmansiin maihin tai hallintoyksiköihin sijoittautuneita yrityksiä, jotka ovat yhteydessä EU:n päästökauppajärjestelmään. Sertifioitujen päästövähennysten käytön olisi sovittava yhteen EU:n päämäärän kanssa, jonka mukaan uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuuden pitäisi olla 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, sekä edistettävä energiatehokkuutta, innovointia ja teknologian kehittämistä. Jos yhteensopivuus näiden tavoitteiden kanssa on turvattu, olisi mahdollistettava investointeja poikivien sopimusten tekeminen kolmansien maiden kanssa, jotta saavutettaisiin kasvihuonekaasupäästöjen todellisia lisävähennyksiä ja edistettäisiin eurooppalaisten yritysten innovointia ja teknologian kehittämistä kolmansissa maissa. Tällaisten sopimusten ratifioijina voi olla useampi kuin yksi maa. Hankkeista, jotka vähentävät kasvihuonekaasupäästöjä yhteisössä, olisi saatava päästöoikeuksia, jos ne noudattavat tiettyjä ehtoja, jotka ovat tarpeen EU:n päästökauppajärjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta. Tällaiset ehdot sisältävät näiden hankkeiden yhteisön laajuisten yhdenmukaistettujen sääntöjen hyväksymisen ja torjuvat päästövähennysten kaksinkertaisen kirjaamisen ja yhteisön päästökauppajärjestelmän soveltamisalan kaikenlaiset esteet. Lisäksi on toteutettava muitakin kuin EU:n päästökauppajärjestelmän kattamia poliittisia toimia päästöjen vähentämiseksi. Näihin hankkeisiin ei liioin saa liittyä valtavaa hallinnollista taakkaa, vaan niiden on perustuttava yksinkertaisiin ja helposti hallinnoitaviin sääntöihin. FI 11 FI

13 6. VOIMAANTULO Tämä ehdotus korvaa voimaan tullessaan vaatimuksen kansallisten jakosuunnitelmien toimittamisesta. Jos tämä viivästyisi, jäsenvaltioiden on EU:n päästökauppajärjestelmän nykyisten sääntöjen nojalla toimitettava kansalliset jakosuunnitelmansa kaudelle kesäkuuhun 2011 mennessä. Vuodesta 2013 alkaen nykyinen direktiivi sallii kaikkien päästöoikeuksien huutokaupan. Ilmaiset päästöoikeudet muodostaisivat valtiontuen, joka on perusteltava EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti. Varmuuden ja ennakoitavuuden parantamista silmällä pitäen komissio katsoo tässä vaiheessa, että kansalliset jakosuunnitelmat ovat hyväksyttäviä ainoastaan, jos kokonaismäärä vähenisi ainakin tämän ehdotuksen mukaisesti eivätkä ehdotetut ilmaiset oikeudet ylitä joko tässä ehdotuksessa tai siihen perustuvassa ehdotuksessa esitettyä määrää. FI 12 FI

14 2008/0013 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 12, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 13, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 14, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 15, sekä katsovat seuraavaa: (1) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY 16 perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä. Järjestelmällä on tarkoitus edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. (2) Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), joka hyväksyttiin yhteisön puolesta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY 17, perimmäisenä tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen sellaiselle tasolle, että estetään ihmisen toiminnan vaaralliset vaikutukset ilmastojärjestelmään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon keskimääräisen vuosittaisen pintalämpötilan EUVL C,, s.. EUVL C,, s.. EUVL C,, s.. EUVL C,, s.. EUVL L 275, , s. 32, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2004/101/EY (EUVL L 338, , s. 18). EYVL L 33, , s. 11. FI 13 FI

15 kokonaisnousu saisi olla enintään 2 celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viimeisimmän raportin 18 mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että koko maailman kasvihuonekaasupäästöjen kasvu pysähtyy vuoteen 2020 mennessä. Tämä vaatii yhteisöltä lisäponnistuksia sekä kehittyneiden maiden saamista nopeasti mukaan päämäärän tavoitteluun. Lisäksi olisi kannustettava kehitysmaita osallistumaan päästöjen vähentämiseen. (3) Eurooppa-neuvosto 19 on selkeästi sitoutunut vähentämään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja 30 prosenttia siinä tapauksessa, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin riittävässä määrin vastuidensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Kaikkien talouden alojen olisi osallistuttava näiden päästövähennysten saavuttamiseen. (4) Edellä tarkoitettujen pitkän aikavälin tavoitteiden edistämiseksi olisi tehtävä ennakoiva suunnitelma yhteisön järjestelmään kuuluvien laitosten päästöjen vähentämiseksi. Jotta yhteisön sitoumus kasvihuonekaasujen vähentämisestä vähintään 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna voitaisiin saavuttaa kustannustehokkaasti, kyseisille laitoksille jaettavien päästöoikeuksien määrän olisi vuoteen 2020 mennessä oltava 21 prosenttia pienempi kuin niiden vuoden 2005 päästömäärä. (5) Yhteisön järjestelmän varmuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi olisi säädettävä yhteisön järjestelmän saavutustason nostamisesta siten, että kokonaisvähennys olisi enemmän kuin 20 prosenttia. Tämä on tarpeen erityisesti, kun otetaan huomioon, että Eurooppa-neuvoston tavoitetta 30 prosentin vähennyksestä vuoteen 2020 mennessä pidetään tieteellisesti välttämättömänä vaarallisen ilmastonmuutoksen torjunnassa. (6) Jos yhteisö tekee kolmansien maiden kanssa kansainvälisen sopimuksen, jossa määrätään aiheellisista maailmanlaajuisista toimista vuoden 2012 jälkeen, olisi tuettava merkittävästi kyseisissä maissa tehtyjen päästövähennysten hyvittämistä. Ennen tällaisen sopimuksen tekemistä olisi kuitenkin lisättävä varmuutta siitä, että yhteisön ulkopuolelta peräisin olevien hyvitysten käyttö voi jatkua. (7) Vaikka kokemukset ensimmäisestä päästökauppakaudesta ovat osoittaneet yhteisön järjestelmän mahdollisuudet ja toisen kauden jakosuunnitelmien valmistuminen auttaa toteuttamaan huomattavia vähennyksiä vuoteen 2012 mennessä, saavutuksia tarkasteltaessa on vahvistunut käsitys siitä, että päästökauppajärjestelmää on yhdenmukaistettava, jotta voidaan paremmin hyödyntää päästökaupan edut, estää kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla ja helpottaa päästökauppajärjestelmien yhteen liittämistä. Lisäksi olisi parannettava järjestelmän ennakoitavuutta ja laajennettava sen soveltamisalaa sisällyttämällä siihen uusia aloja ja kaasuja, jotta voidaan sekä vahvistaa tarvittaviin investointeihin kannustavia hiilen hintasignaaleja Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin neljäs arviointiraportti, hyväksytty 17 päivänä marraskuuta 2007 Valenciassa Espanjassa, saatavilla internet-osoitteessa Brysselissä 8 9 päivänä maaliskuuta 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät. FI 14 FI

16 että tarjota uusia vähennysmahdollisuuksia, jotka auttaisivat laskemaan yleisiä vähennyskustannuksia ja lisäämään järjestelmän tehokkuutta. (8) Olisi yhdenmukaistettava kasvihuonekaasujen määritelmä UNFCCC-sopimuksen määritelmän kanssa ja selkiytettävä eri kasvihuonekaasujen ilmaston lämpenemistä aiheuttavan vaikutuksen määrittelyä ja sen ajantasaistamista. (9) Yhteisön järjestelmä olisi laajennettava koskemaan laitoksia, joiden päästöjen tarkkailu, raportointi ja todentaminen voidaan toteuttaa nykyisin sovellettavien tarkkailu-, raportointi- ja todentamisvaatimusten tasoa vastaavalla tarkkuudella. (10) Jos on käytössä muita vastaavia, erityisesti verotuksellisia keinoja sellaisten pienten laitosten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi, joiden päästöjen määrä on enintään tonnia hiilidioksidia vuodessa, olisi voitava turvautua menettelyyn, jolla jäsenvaltiot voivat jättää tällaiset pienet laitokset päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle niin pitkään kuin kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan. Edellä tarkoitetun päästökynnyksen avulla voidaan yksinkertaistaa hallintoa ja saada siten suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle jäävää tonnia kohden. Viisivuotisista jakokausista luopumisen vuoksi sekä varmuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi olisi säädettävä kasvihuonekaasujen päästölupien tarkistusväleistä. (11) Jotta voitaisiin varmistaa, että päästökauppajärjestelmällä saavutetaan ajan mittaan asteittaisia ja ennakoitavia päästövähennyksiä, koko yhteisön päästöoikeuksien määrää kauden puolivälistä laskettuna olisi vähennettävä lineaarisesti siten, että vuotuinen päästöoikeuksien vähennys on 1,74 prosenttia oikeuksista, jotka jäsenvaltiot ovat jakaneet jäsenvaltioiden kansallisista jakosuunnitelmista tehtyjen komission päätösten mukaisesti kaudeksi Tällä tavoin yhteisön järjestelmällä voidaan kustannustehokkaasti auttaa toteuttamaan yhteisön sitoumus päästöjen vähintään 20 prosentin kokonaisvähennyksestä vuoteen 2020 mennessä. (12) Edellä kuvaillusti vuoteen 2020 mennessä voitaisiin yhteisön järjestelmässä saavuttaa 21 prosentin vähennys vuoden 2005 ilmoitettujen päästöjen tasosta. Tähän määrään sisältyvät myös vaikutukset, jotka ovat seurausta soveltamisalan laajentamisesta kaudella verrattuna kauteen sekä päästökauppajärjestelmään kuuluvien alojen vuoden 2005 päästömäärät, joita on käytetty arvioitaessa Bulgarian ja Romanian kansallisia jakosuunnitelmia kaudeksi Näiden lukujen perusteella päästöoikeuksien enimmäismäärä vuonna 2020 olisi miljoonaa. Tarkat päästömäärät lasketaan, kun jäsenvaltiot ovat jakaneet päästöoikeudet kauden kansallisia jakosuunnitelmia koskevien komission päätösten mukaisesti, sillä joidenkin laitosten päästöoikeuksien hyväksyminen edellyttää niiden päästöjen tarkistamista ja todentamista. Kun kauden päästöoikeudet on jaettu, komissio julkistaa koko yhteisön määrän, jota olisi tarkistettava niiden laitosten osalta, jotka osallistuvat yhteisön järjestelmään kaudella tai vuodesta 2013 eteenpäin. (13) Euroopan taloudelta vaadittavien lisäponnistusten vuoksi on muun muassa välttämätöntä, että yhteisön järjestelmä toimii talouden kannalta mahdollisimman tehokkaasti ja perustuu koko yhteisössä täysin yhdenmukaistettuihin päästöoikeuksien jakoedellytyksiin. Sen vuoksi huutokaupan olisi oltava jakamisen perusperiaate, sillä huutokauppa on yksinkertaisin jakotapa, ja sitä pidetään yleensä myös taloudellisesti FI 15 FI

17 tehokkaimpana. Sen avulla voidaan myös ehkäistä ansiottomat voitot ja turvata uusille osallistujille ja keskimääräistä nopeammin kasvaville talouksille samanlainen kilpailuasema jo olemassa olevien laitosten kanssa. (14) Kaikkien jäsenvaltioiden on investoitava huomattavasti talouksiensa hiili-intensiteetin vähentämiseen vuoteen 2020 mennessä ja niiltä jäsenvaltioilta, joissa asukasta kohden laskettu tulo on vielä huomattavasti yhteisön keskiarvoa pienempi ja joiden talous ei ole saavuttanut rikkaampien jäsenvaltioiden tasoa, vaaditaan suuria ponnistuksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Yhteisön sisäisen kilpailun vääristymisen estäminen ja parhaan mahdollisen taloudellisen tehokkuuden turvaaminen EU:n siirtyessä kohti vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta ovat tavoitteita, jotka oikeuttavat talouden alojen erilaisen kohtelun yhteisön järjestelmään kuuluvissa eri jäsenvaltioissa. Sen vuoksi on tarpeen kehittää muita mekanismeja, joilla tuetaan niiden jäsenvaltioiden ponnistuksia, joissa asukasta kohden laskettu tulotaso on suhteellisen alhainen ja kasvunäkymät hyvät. Huutokaupattavien päästöoikeuksien kokonaismäärästä 90 prosenttia olisi jaettava jäsenvaltioille sen mukaan, mikä oli niiden suhteellinen osuus vuoden 2005 päästöistä yhteisön järjestelmässä. Yhteisvastuullisuuden ja kasvun edistämiseksi yhteisössä 10 prosenttia tästä määrästä olisi jaettava edellä tarkoitetuille jäsenvaltioille käytettäväksi päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen. Tämän 10 prosentin jakamisessa olisi otettava huomioon asukasta kohden laskettu tulotaso vuonna 2005 sekä jäsenvaltion kasvunäkymät. Muita suurempi määrä olisi jaettava jäsenvaltioille, joissa on alhainen tulotaso ja hyvät kasvunäkymät. Jäsenvaltioiden, joissa keskimääräinen tulotaso asukasta kohden on yli 20 prosenttia suurempi kuin yhteisön keskiarvo, olisi osallistuttava tähän jakoon elleivät asiakirjassa SEC(2008)85 arvioidut koko paketin suorat kustannukset ylitä 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. (15) Koska paljon on jo tehty ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja sen väistämättömiin seurauksiin sopeutumiseksi, on asianmukaista, että vähintään 20 prosenttia päästöoikeuksien huutokaupan tuotosta käytetään seuraaviin: kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen; ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen; päästöjen vähentämistä ja muutoksen seurauksiin sopeutumista koskevan tutkimuksen ja kehittämisen rahoittaminen; uusiutuvia lähteitä käyttävien energiamuotojen kehittäminen, jotta voidaan toteuttaa EU:n sitoumus uusiutuvan energian 20 prosentin osuudesta vuoteen 2020 mennessä; energiatehokkuuden lisäämistä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä koskevan yhteisön sitoumuksen noudattaminen; kasvihuonekaasujen talteenotto ja geologinen varastointi; osallistuminen energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävään maailmanlaajuiseen rahastoon 20 ; metsien hävittämistä estävät ja kehitysmaiden sopeutumista helpottavat toimenpiteet sekä yhteiskunnalliset kysymykset kuten sähkön mahdollisten hinnankorotusten vaikutukset pieni- ja keskituloisiin kotitalouksiin. Tämä osuus on huomattavasti pienempi kuin viranomaisten odotettavissa olevat nettotulot huutokaupasta, ottaen huomioon mahdollisesti vähentyvät tulot yhtiöverotuksesta. Lisäksi päästöoikeuksien huutokaupan tuottoja olisi käytettävä yhteisön järjestelmästä aiheutuvien hallinnollisten kustannusten kattamiseen. Olisi säädettävä, että huutokaupasta saatavien varojen käyttöä näihin tarkoituksiin on valvottava. Tätä koskeva ilmoitus ei vapauta jäsenvaltioita EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätystä velvollisuudesta ilmoittaa 20 KOM(2006) 583 lopullinen, FI 16 FI

18 tietyistä kansallisista toimenpiteistä. Tällä direktiivillä ei rajoiteta EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti mahdollisesti toteutettavien valtiontukea koskevien menettelyjen tulosta. (16) Edellä esitetyn vuoksi kaikkien päästöoikeuksien huutokaupan olisi vuodesta 2013 oltava vakiokäytäntö voimalaitosten osalta, koska niillä on mahdollisuus siirtää kasvavat hiilidioksidikustannukset hintoihin. Ilmaisia päästöoikeuksia ei pitäisi antaa hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin, johon kannustetaan sen sijaan sillä, että varastoituihin päästöihin liittyviä oikeuksia ei tarvitse palauttaa. Kilpailun vääristymisen välttämiseksi sähköntuottajat, jotka tuottavat lämpöä direktiivissä 2004/8/EY määritellyllä tehokkaalla yhteistuotannolla, voivat saada ilmaisia päästöoikeuksia, jos tällaiselle lämmöntuotannolle muiden alojen laitoksissa annetaan ilmaisua oikeuksia. (17) Muiden yhteisön järjestelmään kuuluvien alojen osalta olisi säädettävä siirtymäjärjestelystä, jonka mukaan ilmaiseksi annettavat päästöoikeudet vuonna 2013 olisivat 80 prosenttia määrästä, joka vastaa kyseisten laitosten osuutta kaikista yhteisön päästöistä ja niiden osuutta yhteisön vuotuisten päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Tämä johtaisi ilmaiseksi jaettavien päästöoikeuksien vähenemiseen vuosittain samansuuruisella määrällä siten, että ilmaiseksi jakaminen loppuu vuoteen 2020 tultaessa. (18) Yhteisön sisäisen kilpailun vääristymisen minimoimiseksi siirtymäajan ilmaisjaosta laitoksille olisi annettava koko yhteisön osalta yhdenmukaistettuja sääntöjä ( benchmarks ), joissa olisi otettava huomioon kasvihuonekaasujen ja energian kannalta tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, biomassan käyttö, uusiutuvat energialähteet sekä kasvihuonekaasujen talteenotto ja varastointi. Mitkään säännöistä eivät saisi kannustaa lisäämään päästöjä. Lisäksi olisi varmistettava, että lisääntyvä osa päästöoikeuksista huutokaupataan. Jotta markkinat voisivat toimia asianmukaisesti, päästöoikeuksien jakamisesta olisi päätettävä ennen päästökauppakauden alkua. Jakaminen ei saisi vääristää tarpeettomasti kilpailua sähkön ja teollisuuslaitoksille toimitettavan lämpöenergian markkinoilla. Sääntöjä olisi sovellettava uusiin osallistujiin, jotka harjoittavat samaa toimintaa kuin olemassa olevat laitokset, jotka saavat siirtymäajan ilmaisia päästöoikeuksia. Jotta ei vääristettäisi kilpailua sisämarkkinoilla, ilmaisia päästöoikeuksia ei pitäisi antaa uusien osallistujien harjoittamalle sähköntuotannolle. Vuonna 2020 käyttämättä olevat uusien osallistujien päästöoikeudet olisi huutokaupattava. (19) Yhteisö säilyttää keskeisen asemansa neuvotteluissa kunnianhimoisesta kansainvälisestä sopimuksesta, jonka tavoitteena on rajoittaa maailmanlaajuinen lämpötilan nousu kahteen celsiusasteeseen. Se pitää Balissa 21 saavutettua edistystä tämän tavoitteen saavuttamisessa rohkaisevana. Jos muut kehittyneet maat ja muut suurimmat kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat eivät osallistu tähän kansainväliseen sopimukseen, kasvihuonekaasupäästöt saattaisivat lisääntyä kolmansissa maissa, joissa teollisuudella ei ole samanlaisia hiilidioksidipäästöjen rajoituksia, (niin sanottu hiilivuoto), ja samalla aiheutuisi taloudellista haittaa energiaintensiivisen teollisuuden 21 Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutossopimuksen osapuolten 13. konferenssi ja Kioton pöytäkirja osapuolten 3. kokous Balissa Indonesiassa FI 17 FI