Lounais-Suomen metsäohjelma

Transkriptio

1 Lounais-Suomen metsäohjelma

2 Suomen metsäkeskus, Julkiset palvelut, Lounais-Suomi Toimittanut: Tapio Nummi Ulkoasu: Pohjolan Mylly Taitto: Jonna Nurminen Kannen kuva: Tapio Nummi Painatus: Keuruun Laatupaino, Keuruu 2012 ISBN:

3 3 Sisällys YHTEENVETO JOHDANTO OHJELMAN LAADINTA METSÄALAN NYKYTILA Lounais-Suomen yleispiirteet Organisaatiot Metsävarat Metsien monimuotoisuus Suojellut ja rajoitetussa käytössä olevat metsät Talousmetsät Metsien terveys Metsien hyödyntäminen metsänhoito ja perusparannus Metsien monikäyttö Metsästys ja riistanhoito Turvetuotanto Osaaminen ja metsätietopalvelut Metsäsertifiointi Lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset METSÄOHJELMAN TOTEUTUMINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖANALYYSI METSÄALAN KEHITTÄMISTARPEET, -TAVOITTEET JA TOIMENPITEET RAHOITUSTARVE JA RESURSSIEN KOHDENTAMINEN OHJELMAYHTEISTYÖ OHJELMAN VAIKUTUKSET Arvioinnin periaatteet Taloudelliset vaikutukset Sosiaaliset vaikutukset Ympäristövaikutukset Yhteenveto aluevaikutuksista OHJELMAN TOIMEENPANO JA SEURANTA LYHENTEET liitteet MUISTA LISÄTÄ LOPULLISEEN SIVUNUMEROT! 6. TULEVAISUUDENKUVAT OHJELMAN VISIO JA STRATEGISET LINJAUKSET... 50

4 4 Yhteenveto Lounais-Suomen metsäohjelma on jatkoa vuosille ja laadituille metsäohjelmille sekä vuonna 1998 valmistuneelle Metsätalouden alueelliselle tavoiteohjelmalle. Metsäohjelman tarkistus on tehty MMM:n ohjeiden mukaisesti ja siinä on käytetty uusinta saatavilla olevaa tietoa toimintaympäristön muutoksista. Tavoitteiden vaikutukset on arvioitu ohjelman laatimisen aikana ja ilmenneitä haittoja on pyritty vähentämään työmenetelmiä kehittämällä. Sidosryhmät ovat osallistuneet aktiivisesti metsäohjelman laatimiseen. Nykytila Metsämaata on ha. Yksityiset omistavat metsistä 78 prosenttia, kunnat ja seurakunnat 9 prosenttia, yhtiöt 7 prosenttia ja valtio 6 prosenttia. Yksityismetsistä on maa- ja metsätalousyrittäjien omistuksessa on 31 prosenttia ja maaseudulla asuvien omistuksessa on 66 prosenttia. Puuston tilavuus on 144 miljoonaa m³. Metsämaalla puustoa on keskimäärin 143 m³/ha. Puustosta mäntyä on 44 prosenttia, kuusta 40 prosenttia ja lehtipuita 16 prosenttia. Puuston vuotuinen kasvu on 6,1 miljoonaa m³ eli 6,1 m³ metsämaan hehtaarilla. Soista on ojitettu 73 prosenttia, millä on saatu n. 0,8 miljoonan m³:n vuotuinen kasvunlisäys. Ojitus on nykyisin kokonaan kunnostusojitusta. Metsä- ja kitumaasta on suojeltu 2,9 prosenttia tiukasti tai varovaiset hakkuut mahdollistaen. Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä arvioidaan olevan 0,4 prosenttia metsätalouden maan pinta-alasta. Tehokkaan metsätalouden ulkopuolella arvioidaan eri syistä olevan neljännes metsistä. Metsiä suojellaan pääosin vapaaehtoisesti METSO-ohjelman mukaisesti. Talousmetsien luonnonhoitotoimilla on onnistuttu hidastamaan metsien monimuotoisuuden heikkenemistä. Avohakkuualoille jätetään noin 10 kappaletta säästöpuita hehtaarille. Myös luontokohteet olivat säilyneet hakkuissa hyvin. Kuollutta puuta on metsissä 2,7 m³/ha. Lounais-Suomen metsien terveys on hyvä. Ilmansaasteiden vaikutus on vähentynyt, mutta kuusen tyvilahon ja hirvieläinten aiheuttamat tuhot ovat merkittäviä. Hakkuumäärä on ollut viime vuosina keskimäärin 3,9 miljoonaa m³, mikä on 74 prosenttia tavoitteesta. Eniten hakkaamatta on jäänyt mäntykuitua. Taimikonhoitoa ja nuoren metsän kunnostusta on viime vuosina tehty 90 prosenttia tavoitteesta. Kunnostusojitustavoitteesta on tehty vain 60 prosenttia. Metsäteitä on rakennettu 96 prosenttia tavoitteesta, ja valtaosa työstä on metsäteiden kunnostusta. Metsätalous työllistää 1037 henkeä ja metsäteollisuus 5916 henkeä. Työllisyys on vähentynyt yhden prosentin vuosittain. Kantorahatulot toteutuneista hakkuista ovat olleet vuosina keskimäärin 126 miljoonaa euroa/vuosi. Metsänhoito- ja perusparannustöihin sijoitettiin noin 10 prosenttia saadusta kantorahatulosta.

5 5 Vuonna 2010 alueen teollisuuden puunkäyttö oli 6,4 miljoonaa m³. Teollisuus sai 48 prosenttia käyttämästään puusta omalta alueelta. Puun käytön rakenne vastaa hyvin kertymäsuunnitteen rakennetta. Metsästä suoraan tulevaa puuta käytetään energiantuotantoon noin 1,3 miljoonaa m³/v. Lisäksi metsäteollisuuden kiinteitä sivutuotteita poltetaan 1,2 miljoonaa m³/v. Metsäkeskuksen alueen poimintakelpoisesta marjasadosta arvioidaan kerättävän talteen 14 prosenttia ja poimintakelpoisesta sienisadosta 3 prosenttia. Metsästystä ja riistanhoitoa harrastaa 4 prosenttia väestöstä. Visio ja tavoitteet Metsäohjelman visio: Lounais-Suomen metsät ovat suunnitelmallisessa käytössä. Jokaisella kuviolla on metsänomistajan tietoisesti päättämä käyttötavoite. Metsät tuottavat lisää puuta jalostukseen ja energiaksi sekä hyvinvointia metsänomistajille ja alueen asukkaille. Metsäluonnon monimuotoisuuden parantamiseen panostetaan. Metsäohjelman strategiset tavoitteet: A. Metsät ovat hyväkasvuisia, terveitä ja hoidettuja. Vesiensuojelu otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. B. Metsien hakkuumahdollisuudet hyödynnetään. Puunjalostusteollisuuden ja puuta energiaksi käyttävien laitosten toimintaedellytykset turvataan. C. Metsien monimuotoisuus turvataan. D. Metsien monikäyttöä ja monikäyttömahdollisuuksia lisätään Metsäohjelmassa valittiin toimintalinjaksi Kannattavuus ja energia. Sen kertymätavoite on 5,1 miljoonaa m³, mikä on toteutuneiden hakkuiden ja suurimman kestävän kertymäsuunnitteen puolivälissä. Tällä hakkuumäärällä metsien puumäärä lisääntyy. Kunkin strategisen tavoitteen alle muotoiltiin tavoitteet, toimenpiteet ja vastuutahot. Seuraavassa kuvataan tärkeimpiä tavoitteita: Metsien kasvuun tavoitellaan 4 prosentin lisäystä, ja samalla niiden hiilensidonta lisääntyy. Hakkuumääriin tavoitellaan 30 prosentin ja energiapuuhun 23 prosentin nousua toteutuneeseen verrattuna. Metsänhoitotöitä tulee lisätä, jotta hakkuut voisivat säilyä tavoitellulla tasolla myös jatkossa. Metsien nopeasta uudistamisesta tulee huolehtia. Nuoren metsän hoitoa tulee lisätä kolme prosenttia, metsätien rakennusta 13 prosenttia ja kunnostusojitusta 13 prosenttia viime vuosina toteutuneesta. Kunnostusojituksen tavoite laski kolmanneksella aiemmasta tavoitteesta. Metsätilojen keskikokoa halutaan kasvattaa ja metsätalouden kannattavuutta lisätä. Puun mekaanista jalostuksen arvoa halutaan lisätä neljä prosenttia vuosittain. Samalla syntyisi lisää työpaikkoja metsäsektorille. Metsien terveyttä halutaan vaalia korjuuvaurioiden välttämisellä, kantokäsittelyllä, hirvikannan rajoittamisella ja ilmastonmuutokseen sopeutumisella. Metsiä suojellaan pääosin Metso-ohjelman keinoin ha vuoteen 2020 mennessä. Metsätalouden toimenpiteissä halutaan turvata arvokkaiden elinympäristöjen ja uhanalaisten eliöiden säilyminen. Säästöpuita tulee jättää vähintään viisi kpl/ha. Myös lahopuiden määrää halutaan lisätä. Metsätalouden vesiensuojelua tulee tehostaa maanmuokkausmenetelmiä kehittämällä, parantamalla suojakaistojen jättämistä sekä ojitusten

6 6 vesiensuojelutoimia tehostamalla. Luonnonhoitohankkeiden määrää pyritään lisäämään. Metsäohjelmassa nostetaan esille metsien ekosysteemipalvelut, ja niihin perustuvia ansaitsemismahdollisuuksia halutaan kehittää. Metsätalouden sosiaalista kestävyyttä ei unohdeta tavoitteissa. Metsäsektorin työllisten määrä pyritään säilyttämään nykyisellään. Metsätalouden ja kaavoituksesta vastaavien yhteistyötä halutaan kehittää maankäytön suunnittelussa. Huomiota kiinnitetään myös marjoihin ja sieniin, riistan elinolosuhteisiin, maisema-arvoihin ja muinaismuistoihin. Metsäohjelman tavoitteet on asetettu niin, että metsien PEFC-sertifioinnin kriteerit toteutuvat. Metsäsektorin yrittäjyyttä halutaan lisätä, jotta metsäohjelman tavoitteet toteutuisivat. Metsäsuunnittelulla, tiedotuksella, metsänomistajien neuvonnalla, metsäammattilaisten koulutuksella sekä kehittämishankkeilla on suuri merkitys tavoitteiden toteutumiseen. Metsänomistajien verkkopalvelut kehittyvät. Ohjelman toteutumisella arvioidaan olevan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Ekologiset vaikutukset ovat sekä kielteisiä että myönteisiä. Haittojen vähentämiseksi tulee tehostaa vesiensuojelua sekä monimuotoisuudeltaan arvokkaiden kohteiden säilyttämistä. Sosiaalisten vaikutusten arvioidaan olevan pääosin positiivisia; uudistamishakkuiden maisema- ja monikäyttöhaittoja tulee kuitenkin vähentää. Mikäli metsätalouden toiminta jatkuisi nykytasolla, metsäsektorin työllisyys laskisi rationalisoinnin vuoksi lähes 400 hengellä. Mikäli metsäohjelman toteutuu, työllisyys säilyy vähintään nykytasolla. Kuvaaja: Matti Kari Metsäohjelman toimintalinjaksi valittiin Kannattavuus ja energia

7 7 1 Johdanto Lounais-Suomessa on hyvät edellytykset harjoittaa kestävää metsätaloutta. Pitkäjänteisen metsänhoidon tuloksena metsissä on puuta runsaasti. Maapinta-alasta metsää on lähes kaksi kolmasosaa. Alueella on paljon metsäteollisuutta, eikä merkittävää kapasiteetin vähenemistä ole tapahtunut. Puuta polttavia laitoksia on syntynyt enemmän kuin keskimäärin Suomessa. Hakkuita on mahdollisuus kasvattaa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Metsänhoidossa on haasteita. Taimikoiden tilaa pitää voida parantaa. Lounais-Suomen metsäluonto on monipuolista. Alueella on kolme kasvillisuusvyöhykettä ja kasvillisuus on rikasta myös puulajien osalta. Vapaaehtoinen metsien suojelu on saanut hyvän vastaanoton ja monia arvokkaita luontokohteita on suojeltu. Ilman laatu on parantunut ja metsät ovat melko terveitä ja kasvavat hyvin. Metsien virkistyskäyttö on laajaa ja retkeilyä on panostettu edistetty reittejä rakentamalla. Metsäsektorin toimintaympäristö Suomessa ja maailmalla on viime vuosina muuttunut. Paperin reaalihinta on laskenut jo pitkään ja sahatavaramarkkinat vaihtelevat paljon. Taustalla vaikuttavat maailmantalouden epävarmuus sekä energia- ja ilmastonmuutoskysymykset. Usko puun tulevaisuuteen ekologisena materiaalina on kuitenkin vahva. Biotalous ja ekosysteemipalvelut ovat nousseet uusina käsitteinä keskusteluun sekä Suomessa että kansainvälisesti. Puulla ja metsillä on niissä keskeinen rooli. Kestävällä metsätaloudella on edelleen kysyntää. Näiden metsäohjelmien kestoaika on melko lyhyt, kun ajatellaan metsätalouden pitkäjänteistä luonnetta. Onkin toivottavaa, että tulevaisuudessa pyritään pitkäkestoisempiin ohjelmiin. Strategisten tavoitteiden määrittelyn jälkeen tässä ohjelmatyössä valittiin toimintalinja, joka mahdollisimman hyvin ottaa huomioon metsätalouden kestävyyden eri osa-alueet. Osa-alueille on määritelty tavoitteita ja niiden toteutumiseksi toimenpiteitä. Toimijoiden aktiivisuus ja julkinen rahoitus lopulta ratkaisevat ohjelman toteutumisen. Vuoden 2012 alusta syntyy Suomen metsäkeskus ja nykyisistä metsäkeskuksista tulee sen alueyksiköitä. Metsätalouden alueellista ohjelmatyötä jatketaan tulevaisuudessakin. Metsäkeskuksen johtokunnasta tulee alueellinen neuvottelukunta, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa alueellisen metsäohjelman uudistaminen. Lounais-Suomen alueyksikkö kiittää lämpimästi metsäohjelman tekoon osallistuneita henkilöitä ja organisaatioita. Toivomme, että myös toimeenpano sujuu tiiviissä yhteistyössä ja siinä myönteisessä hengessä, joka ohjelman teossa on vallinnut. On tärkeää, että Suomen merkittävintä uudistuvaa luonnonvaraa hoidetaan hyvin. Turussa Suomen metsäkeskus, Lounais-Suomen alueyksikkö Valtioneuvosto hyväksyi Kansallisen metsäohjelman 2015 vuonna Se on ollut pohjana Lounais-Suomen metsäohjelmaa laadittaessa. Pauli Hollo puheenjohtaja Kari Nieminen johtaja

8 8 2 Ohjelman laadinta Lounais-Suomen metsäohjelmatyö käynnistyi vuoden 2010 syksyllä. Ohjelmaa on laatinut projektiryhmä, joka on pitänyt 10 kokousta. Ohjelman projektipäällikkönä on ollut suunnittelupäällikkö Tapio Nummi. Metsänhoitopäällikkö Hannu Heikkilä on vastannut monimuotoisuus- ja metsänhoitoosiosta. Edellä mainittujen lisäksi projektiryhmään ovat kuuluneet (varaedustajat kursivoitu): Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Marko Mäki-Hakola, Auvo Heikkilä Metsänhoitoyhdistykset Hannu Justen, Olli Mäki UPM Metsä Jarkko Leppimäki Metsäliitto Osuuskunta Esa Piispa Satakunnan koneyrittäjät Aatto Rekola Varsinais-Suomen ELY-keskus Leena Lehtomaa, Mikko Jaakkola Satakunnan luonnonsuojelupiiri Raimo Hakila, Terhi Rajala Satakuntaliitto Anne Savola Varsinais-Suomen liitto Heikki Saarento Metsäohjelman laatimisesta on kerrottu tiedotusvälineissä ja tarjottu mahdollisuus kommentointiin. Ohjelmaluonnon on ollut myös nähtävissä Metsäkeskuksen internetsivuilla. Lounais-Suomen metsäneuvosto on ohjannut metsäohjelman laatimista. Työssä on noudatettu MMM:n ohjeistusta sekä hyödynnetty HyvAMOprojektin tuottamaa tukimateriaalia Lounais-Suomen metsäkeskuksen johtokunta on ohjannut työtä ja hyväksynyt metsäohjelman Ohjelmatyön aikana on myös arvioitu tavoitteiden taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset vaikutukset. Arvioinneissa esiin nousseita haittoja on pyritty eri toimenpitein vähentämään. Metsäohjelman laatimista on kuvattu tarkemmin liitteessä 1. Tietolähteet Metsäohjelman puustoa ja maaperää kuvaavat tiedot on saatu Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) tekemästä Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI10) tiedoista vuodelta Tämän aineiston pohjalta Metla on tehnyt myös metsien kehitystä eri hakkuuvaihtoehdoilla kuvaavat Mela-laskelmat. Metsän hakkuu- ja hoitotavoitteita määritettäessä VMI:n rinnalla on käytetty Metsäkeskuksen alueelliseen metsäsuunnitteluun pohjaavaa alueellisten metsäsuunnitelmien yhdistelmää (ASY). Metsänhoitotöiden, hakkuiden ja puunkäytön toteutumat on saatu Metsätilastollisesta vuosikirjasta sekä Metinfosta. Metsäntutkimuslaitokselta on myös saatu tietoa metsänomistusrakenteesta, työllisyysja talousvaikutuksista sekä metsän terveydestä. Lisäksi tietolähteinä on käytetty Metsäkeskuksen internet-sivuillaan ( julkaisemia Tilastotietoa metsistä- ja Metsäohjelman seuranta raportteja sekä Metsäkeskuksen vuosikertomusta ja tarkastustoiminnan tilastoja. Tiedot koskevat kaikkia omistajaryhmiä, ellei toisin ilmoiteta.

9 9 Kuvaaja: Sirke Kajava

10 10 3 Metsäalan nykytila 3.1 Lounais-Suomen yleispiirteet Lounais-Suomen metsäkeskuksen alue koostuu Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnista lukuun ottamatta ruotsinkielisiä Paraisten ja Kemiönsaaren kuntia. Alueella on 47 kuntaa. Väestöä alueella asuu henkeä, joista Varsinais- Suomessa ja Satakunnassa Väestön määrä on hyvin lievässä kasvussa; se lisääntyy taajamissa, mutta vähenee haja-asutusalueilla. Toimialueella asuu 12 prosenttia Suomen väestöstä ja se asettaa muuta maata suuremmat tarpeet ottaa huomioon maisema- ja monikäyttönäkökohdat metsien käsittelyssä. Elinkeinorakenne on seuraava: alkutuotanto 5 % jalostus 30 % palvelut 65 % Satakunnassa painottuu jalostus, Varsinais-Suomessa palvelut. Työvoimasta työttömänä elokuussa 2011 oli Varsinais-Suomessa 10 prosenttia ja Satakunnassa 11 prosenttia. Metsäkeskusalueen osuus koko maan kaikkien toimialojen arvonlisäyksestä on 12 prosenttia. Lounais-Suomen metsäsektorin osuus koko maan metsäsektorin arvonlisäyksestä on 7,5 prosenttia ja alueen kaikkien toimialojen arvonlisäyksestä 3,7 prosenttia, mikä on metsäkeskusalueista toiseksi alhaisin Rannikon metsäkeskuksen jälkeen. Metsäsektori työllistää 7000 henkeä, mikä on 2,2 prosenttia alueen työllisistä. Lounais-Suomen metsäkeskuksen metsätalouden maa jakaantuu eri kasvillisuusvyöhykkeille seuraavasti: 1. Hemiboreaalinen (tammi-)vyöhyke 18 % 2a. Eteläboreaalinen vyöhyke, Lounaismaa 58 % 2c. Eteläboreaalinen vyöhyke, Pohjanmaan rannikkomaa 12 % 3. Keskiboreaalinen vyöhyke, Pohjanmaa 12 % Ilmasto on Suomen suotuisimpia. Termisen kasvukauden pituus ( vrk) ja lämpösumma ( dd) sekä lauhat talvet mahdollistavat sekä puuston hyvän kasvun että kasvien ja eläinten esiintymisen runsaslajisimpana maassamme. Koko metsäkeskuksen alueella esiintyvät luontaisesti seuraavat 13 puulajia: mänty, kuusi, kataja, rauduskoivu, hieskoivu, haapa, tervaleppä, harmaaleppä, lehmus, pihlaja, raita, halava ja tuomi. Osalla aluetta esiintyvät vaahtera, kynäjalava, vuorijalava, saarni, tammi, metsäomenapuu ja suomenpihlaja. Lounais-Suomen metsät ovat olleet pisimpään maassamme ihmisen vaikutuksen alaisina. Viljavimmat maat on raivattu pelloiksi. Metsiä on käytetty kaskeamiseen ja karjan laiduntamiseen. Puuta on hakattu kotitarpeiksi, laivanrakennukseen ja rautaruukkien hiilenlähteeksi. Tukkien sahaus alkoi 1500-luvulla ja voimistui 1800-luvun lopulla luvun alussa metsien hakkuut kohdistuivat pääasiassa järeimpiin puihin ja metsä uudistui vähitellen jäljelle jääneestä puustosta. Kemiallisen metsäteollisuuden synty loi 1900-luvun alussa vähitellen kysyntää myös pieniläpimittaiselle puulle.

11 11 Toisen maailmansodan jälkeen on Lounais-Suomen metsissä tapahtunut melko suuri muutos. Valtaosa soista on ojitettu puuntuotantoa varten. Ojitus oli vilkkainta ja 1970-luvuilla. Samalla metsien käsittely muuttui. Otettiin laajasti käyttöön alaharvennus ja selkeä metsikkökohtainen uudistaminen. Metsien viljely, etenkin istutus, voimistui 1950-luvulta alkaen. Luontainen uudistaminen säilyi kuitenkin pääasiallisena uudistusmenetelmänä luvun alkuun asti. Nämä muutokset johtivat siihen, että puuston kasvu kääntyi 1970-luvulla selvään nousuun tasaantuakseen 1990-luvulle tultaessa. Puuston tilavuus pysyi melko samansuuruisena ja 30-luvuilla. Sotien jälkeen puuston tilavuus lievästi väheni, mutta 1970-luvulta alkaen puuston määrä on selvästi lisääntynyt luvulla puuston määrä on säilynyt lähes ennallaan. 3.2 Organisaatiot Suomen metsäkeskuksen Lounais-Suomen alueyksikkö edistää metsiin perustuvia elinkeinoja, kerää ja jakaa metsävaratietoa sekä valvoo metsälakien noudattamista ja myöntää valtion tukea metsänhoito- ja perusparannustöihin. Se myös neuvoo ja kouluttaa metsänomistajia ja metsäammattilaisia. Alueyksikön toimialue kattaa Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnat pois lukien Paraisten ja Kemiönsaaren ruotsinkieliset kunnat. Eriytetty Metsäpalvelut-yksikkö tekee mm. asiakasrahoitteista metsäsuunnittelua, kunnostusojitusta ja metsäteitä. Metsäkeskuksen palveluksessa Lounais-Suomessa on noin 80 toimihenkilöä. Metsänhoitoyhdistykset palvelevat metsänomistajia kaikissa metsän kasvattamiseen, käyttöön ja omistamiseen liittyvissä kysymyksissä. Metsänhoitoyhdistysten toiminta jakaantuu metsänhoitomaksulla rahoitettavaan ja liiketoimintaan. Metsänhoitoyhdistyksiä alueella oli v kpl. Niiden palveluksessa on noin 90 toimihenkilöä ja 140 metsätyöntekijää. Metsänhoitoyhdistykset kuuluvat Metsänomistajien liitto Länsi-Suomeen, joka toimii metsänomistajien edunvalvojana aluetasolla. Metsäteollisuus omistaa 7 prosenttia Lounais- Suomen metsistä. Teollisuuden omat organisaatiot hoitavat niitä ja ne tarjoavat myös metsäpalvelusopimuksia yksityisille, ja niillä on palveluksessaan noin 80 toimihenkilöä. Metsäteollisuuden ja sahojen puunhankintaorganisaatiot ovat merkittäviä metsätalouden vaikuttajia ostaessaan ja korjatessaan puuta ja hoitaessaan metsiä. Valtio omistaa 6 prosenttia Lounais-Suomen metsistä. Metsähallituksen metsätalouden tulosalue hoitaa talousmetsiä, luontopalvelujen tulosalue hallinnoi suojelualueita ja kehittää valtion metsien virkistyskäyttöä. Metsähallituksen metsiä käytetään myös yksityismaiden suojelualueiden rahoittamiseen tai vaihtomaina. Henkilöstöä alueella on 28. Edellä mainituilla organisaatioilla on lisäksi palveluksessaan metsätyöntekijöitä ja sopimuksia kone- ja metsuriyrittäjien kanssa. ELY-keskukset hoitavat mm. seuraavia metsäsektorin kannalta keskeisiä tehtäviä: yritysten neuvonta-, kehittämis- ja rahoituspalvelut kehittämishankkeiden ja yritystukien rahoitus työvoima-asiat ympäristön- ja luonnonsuojelu alueiden käytön ohjaus tiehankkeet ammatillinen koulutus Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa on kaikki vastuualueet ja se hoitaa liikenne- ja infrastruk- Kuvaaja: Tapio Nummi

12 12 tuuri- sekä ympäristö- ja luonnonvarat-vastuualueiden tehtävät myös Satakunnassa. Satakunnan ELY-keskuksessa on elinkeinot-, työvoima-, osaaminen- ja kulttuuri-vastuualue. Toimihenkilöitä on yhteensä 440. Satakuntaliitto ja Varsinais-Suomen liitto toimivat lakisääteisinä aluekehitys- ja maakuntakaavoitusviranomaisina. Maakunnan suunnittelujärjestelmään kuuluvat maakuntasuunnitelma, maakuntakaava, maakuntaohjelma sekä maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma. Maakuntakaava ja kuntien laatimat yleiskaavat ovat yleispiirteisiä kaavoja, jotka ohjaavat yksityiskohtaisempien kaavojen laatimista. Ne voivat ohjata myös suoraan rakentamista ja muuta maankäyttöä. Kuntien yleiskaavoituksella on vaikutusta mm. taajamien lähimetsien ja rantametsien käsittelyyn. 3.3 Metsävarat Metsäpinta-ala (Valtakunnan metsien inventointi, VMI 2008) Metsämaata Kitumaata Joutomaata Tiet, varastot Yhteensä ha (kasvu yli 1 m3/ha/v) ha (kasvu 0,1-1 m3/ha/v, suota ja kalliota) ha (kasvu alle 0,1 m3/ha/v, suota ja kalliota) ha ha Edellä lueteltuja maaluokkia kutsutaan yhteisnimellä metsätalouden maa. Se on lisääntynyt edellisestä inventoinnista yhden prosentin. Puuntuotannon piirissä metsätalouden maasta on 95 prosenttia. Toimialueen kokonaismaapinta-ala on ha, josta metsätalouden maan osuus on 65 prosenttia. Suota on 23 prosenttia metsätalouden maan pintaalasta. Soiden määrä on vähenemässä ojitettujen soiden muuttuessa kangasmaiksi. Soista on ojitettu 75 prosenttia. Vuotuiset ojitusmäärät ovat olleet suurimmillaan 1960-luvun lopussa, joten lähes puolet ojitusalueista luokitellaan turvekankaiksi, joissa pintakasvillisuus muistuttaa kivennäismaiden kasvillisuutta ja puuston kasvu elpynyt. Metsien omistus (VMI 2008) Yksityiset omistavat metsämaan pinta-alasta 78 prosenttia. Vuonna 2002 inventointiin verrattuna yksityismetsien osuus on vähentynyt 2 prosenttiyksikköä ja valtion osuus on vastaavasti lisääntynyt. Pääosa kunnista, seurakunnista ja säätiöistä käyttää metsänhoitoyhdistysten palveluja. Em. ryhmästä ja yksityismetsistä käytetään nimitystä yksityisluontoiset metsät. Kuva 1. Omistussuhteet metsämaan pinta-alasta 6 % 9 % 7 % Yksityiset Yhtiöt Valtio Kunnat, srk:t, yhteismetsät 78 %

13 13 Kuva 2. Yksityismetsänomistajien lukumäärän ja metsäpinta-alan jakauma verotustietojen mukaan kpl %-osuus 35,0 30,0 25,0 kpl ,0 15,0 10,0 5,0 % 0 alle yli 200 ha 0,0 Verotustietojen mukaan vuonna 2010 oli tiloja, joilla oli metsää, yhteensä kpl ja niiden keskikoko on 18,4 ha. Metsänhoitomaksua maksavia tiloja (yli 4 ha) oli kpl, niiden yhteispinta-ala oli ha ja keskikoko 23,7 ha. Maatalousyrittäjien osuuden väheneminen, metsänomistajien muutto tilan ulkopuolelle, kaupungistuminen, naisistuminen ja ikääntyminen ovat olleet metsänomistusrakenteen kehityssuuntia ja niiden arvioidaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Lounaissuomalaisen metsänomistuksen erityispiirteitä koko maahan verrattuna ovat: peltoa on metsätiloilla eniten koko Suomessa metsälöiden alhaisin keskikoko, pieniä 5-10 ha tiloja on runsaasti tila on usein ostettu vanhemmilta keski-ikä maan nuorin, 59 v maa- ja metsätalousyrittäjiä enemmän (23 %) ja palkansaajia (27 %) ja eläkeläisiä (41 %) muuta maata vähemmän omistajat asuvat maaseudulla (64 %) ja tilalla (56 %) klapien ja halkojen myynti yleisintä taimikonhoitoa ja nuoren metsän kunnostusta, ojitusta ja energiapuun korjuuta tehty useammin kuin muualla metsänomistajat ovat tyytyväisiä nykyisiin metsänhoitomenetelmiin Lähde: Metsänomistaja Metsäntutkimuslaitos. Tutkimuksen tulokset on esitetty tarkemmin liitteessä 2.

14 14 Kasvupaikkatyypit metsämaalla (VMI 2008) Tuoreiden kankaiden osuus metsämaasta on puolet. Lehtomaisia kankaita ja lehtoja on viidennes. Puulajit (VMI 2008) Puulajien tilavuusosuuksien muutokset ovat varsin vähäisiä 1950-luvulta alkaen. Männyn osuus on hieman kasvanut ja kuusen osuus vähentynyt luvulla kuusitukin kantohintojen nousu on suunnannut hakkuut kuusikoihin, ja kuusen osuus on selkeämmin vähentynyt. Lehtipuiden osuus on noussut viime vuosina uusien metsänhoitosuositusten mukaisesti. Metsistä on 61 prosenttia mäntyvaltaisia, 28 prosenttia kuusivaltaisia ja 9 prosenttia lehtipuuvaltaisia. Puuttomia on 2 prosenttia. Kuusivaltaisten metsien osuus on vähenemässä, mänty- ja lehtipuuvaltaisten lisääntymässä. Puuston tilavuus (VMI 2008) Tilavuuden kehitys käy ilmi kuvasta 5. Puuston tilavuus on säilynyt ennallaan vuoteen 2002 nähden. Toisaalta tilastojen mukaan puuston poistuma on ollut n. 10 miljoonaa m³ pienempi kuin inventoinnissa mitattu metsien kasvu. Kasvu- ja poistumaluvuissa saattaa olla epätarkkuutta. On kuitenkin todennäköistä, että puuston tilavuus on lisääntynyt ja tulos selittyy osittain kahden peräkkäisen inventoinnin erisuuntaisella otantavirheellä. Punkalaitumen siirtyminen Pirkanmaalle näkyy kuvassa vuosien 1998 ja 2002 välissä ja sen merkitys on 2,7 miljoonaa m³ Puuston määrä metsämaan hehtaarilla on yksityismetsissä ja yhteisöillä 144 m³/ha, yhtiöillä ja valtiolla 134 m³/ha. Puustosta on tukkia 35 prosettia, kuitupuuta 59 prosenttia ja hukkapuuta 6 prosenttia. Kasvu (VMI 2008) Puuston kasvu metsä- ja kitumaalla on 6,1 miljoonaa m³/v, metsämaan hehtaarilla 6,1 m³ vuodessa. Puusto kasvaa 4,3 prosenttia vuodessa. Puuston tilavuus metsä- ja kitumaalla on 144 miljoonaa m³. Metsämaalla puustoa on keskimäärin 143 m³/ha. Puustosta kasvaa soilla 18 prosenttia. Puuntuotannon maalla puustosta on 97 prosenttia. Kuva 3. Kasvupaikkatyypit metsämaalla % 30 suot Kankaat lehdot lehtomaiset kankaat tuoreet kankaat Kuivahkot kankaat Kuivat kankaat Karukko- kankaat

15 15 Kuva 4. Puuston tilavuuden jakaantuminen puulajeittain Hieskoivu 9 % Rauduskoivu 4 % Muut lehtipuut 3 % Mänty 44 % Kuusi 40 % Kuva 5. Puuston kokonaistilavuuden ja puulajien tilavuuden kehitys milj.m Kokonaistilavuus mänty Kuusi Koivu muu lehtipuu Kuva 6. Puuston järeyden kehitys. Puiden läpimitta on mitattu 1,3 metrin korkeudelta milj.m alle 20 cm cm yli 30 cm

16 16 Kuva 7. Metsien ikäluokkajakauman kehitys metsämaalla % Puuton Vuotta Kuva 8. Puuston kasvun kehitys Ikärakenne (VMI 2008) milj.m3/v Metsien ikärakenne on ollut 1900-luvun alkupuolella vuoden 1964 kaltainen: keski-ikäisiä metsiä on ollut poimintahakkuiden takia runsaasti. Selväpiirteisen uudistamisen vaikutukset näkyvät 1977 alkaen: ikäluokkajakauma on tasoittunut, ja vanhoja ja nuoria metsiä on tullut lisää. Yli 100-vuotiaita metsiä on nykyisin 13 % ja niiden osuus on lähes kaksinkertaistunut tarkastelujaksolla. Metsikön sisäinen ikävaihtelu on vastaavasti vähentynyt tasaikäisyyteen tähtäävän metsänhoidon tuloksena. Kuva 9. Kehitysluokkajakauma metsämaalla (VMI 2008) % Aukeat, siemenpuualat, taimikot nuoret kasvatusmetsät Varttuneet kasvatusmetsät uudistuskypsät metsät nykytila tavoite Nykyisessä kehitysluokkajakaumassa painottuvat varttuneet kasvatusmetsät ja uudistuskypsät metsät verrattuna puuntuotannolliseen tavoitetilaan, jonka vallitessa hakkuiden määrä ja rakenne säilyvät tasaisina vuosikymmenestä toiseen. Lounais-Suomen metsissä on hyvät mahdollisuudet hakkuumäärien lisäämiseen. Vajaatuottoisiksi metsistä on luokiteltu 5,4 prosenttia, ja niiden osuus on suurin suojuspuumetsissä (47 %), siemenpuumetsissä (35 %) ja aukeilla uudistusaloilla (11 %).

17 17 Vertailu koko Suomen tietoihin Taulukossa 1 on vertailtu Lounais-Suomen metsäkeskuksen puusto- ja omistajatietoja koko Suomen vastaaviin. Lounais-Suomen muuta maata korkeampi kasvu ja puuston määrä johtuvat maaperän rehevyydestä ja suotuisasta ilmastosta. Taulukko 1. Lounais-Suomen ja koko Suomen metsävarat tunnus Yksikkö lounais-suomi suomi lounaissuomen osuus, % metsämaa ha ,9 metsätalouden maa ha ,2 metsää omistavia tiloja Kpl ,1 metsää omistavien ha 18,4 38,0 tilojen keskikoko mh-maksua maksavia Kpl ,8 tiloja mh-maksua maksavien tilojen keskikoko ha 23,7 34,0 Puuston tilavuus milj. m ,5 Puuston keskitilavuus m 3 /ha männyn osuus % Kuusen osuus % lehtipuiden osuus % Puuston kasvu milj.m 3 /v 6,1 99,5 6,1 Puuston keskikasvu m 3 /ha/v 5,8 4,4 Maakunnittaista tarkastelua Taulukko 2. Lounais-Suomen ja koko Suomen metsävarat satakunta Varsinais-suomi metsäkeskus metsämaa ha metsätalouden ha maa Yksityisten ja % 83, ,7 yhteisöjen osuus metsätalouden maasta soiden osuus % 27,2 17,7 22,5 Puulajisuhteet *mänty % 44,8 48,3 46,5 *kuusi % 36,8 34,6 35,7 *lehtipuu % 18,4 17,1 17,7 Yli 80-vuotiaiden % 23,1 27,8 25,3 metsien osuus Puusto m 3 /ha ,1 metsämaalla Kasvu metsämaalla m 3 /ha /v 6,3 5,9 6,1

18 Metsien monimuotoisuus Kansallisen metsäohjelman osana tehdyn Metsien suojelun tarve Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla -selvityksen (Suomen ympäristö SY437, Ympäristöministeriö 2000) mukaan suotuisan suojelun tasoa ei pystytä turvaamaan ilman suojeltujen metsien määrän lisäämistä, vaikka nykyisten ohjeiden ja suositusten mukainen talousmetsien luonnonhoito todennäköisesti vähentää pitkällä aikavälillä uusien suojelualueiden tarvetta. Etelä-Suomessa korostuu erityisesti lehtojen, rehevien kangasmetsien, korpien sekä luonnontilaisen kaltaisten metsien eri sukkessiovaiheiden lisäsuojelun tarve. Edellä mainitussa selvityksessä on esitetty suojelun keskeisimmiksi kehittämis- ja puutealueiksi Lounais-Suomessa: Lehtojen suojelun täydentämismahdollisuuksia on tarpeen selvittää erityisesti Turun-Paraisten seudulla sekä saariston rantalehtojen osalta. Kallioalueiden metsiä olisi tarve inventoida läntiseltä Uudeltamaalta Salon-Perniön seuduille ulottuvalla vyöhykkeellä, Laitilan rapakivialueella ja Satakunnan diabaasijuonien alueella. Metsien suojelualueverkon kehittämisen kannalta ensi sijaisia alueita ovat Yläneen-Mynämäen-Laitilan seudun suojelualueet, Perniön seudun suojelualuekeskittymä ja Pohjois-Satakunta (Honkajoki, Karvia). Etelä-Suomen metsien suojelutoimikunnan (METSO) mietinnössä vuonna 2002 esitetään metsien monimuotoisuuden tärkeimmiksi tarpeiksi: Metsien erityisistä rakennepiirteistä: lahopuu, palanut ja hiiltynyt puuaines, jalopuut sekä järeä haapa. Harvinaisista tai harvinaistuneista elinympäristöistä: lehdot, kangasmetsien runsaslahopuustoiset sukkessiovaiheet, korvet, harjujen reunamuodostumien paahderinteet, tulvametsät ja metsäluhdat, puustoiset perinnebiotoopit sekä maankohoamisrannikon sukkessiometsät Suojellut ja rajoitetussa käytössä olevat metsät Lisätietoja: suojellut_alueet_metsakeskukset xls. Tiukasti suojellut metsät (luokka 1) eivät ole käytettävissä puuntuotantoon. Alueilla voidaan hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä tehdä toimenpiteitä luontaisen ekosysteemin säilyttämiseksi ja alueen luontaisen kehityksen palauttamiseksi, esimerkiksi kansallispuistot. Taulukko 3. Suojeltu ja rajoitetetun metsätalouskäytön metsä- ja kitumaa (Metla) Suojeluluokka Pinta-ala, ha osuus metsä- ja kitumaan pinta-alasta, % 1 = tiukasti suojellut metsät ,5 2a = suojellut metsät, joissa ,4 varovaiset hakkuut mahdollisia 1 + 2a = suojellut metsät ,9 yhteensä 2b = rajoitetussa ,4 metsätalouskäytössä olevat metsät 1 + 2a + 2b = suojellut ja ,3 rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat metsät metsä- ja kitumaa yht

19 19 Suojellut metsät, joissa varovaiset hakkuut ovat mahdollisia (luokka 2a). Voidaan käyttää puuntuotantoon rajoitetusti. Luonnonhoidon lisäksi alueilla sallitaan varovaisia metsätalouden hakkuita, jotka voivat olla harvennus- ja väljennyshakkuita tai yksittäisten puiden poimintahakkuita, esimerkiksi metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Rajoitetussa metsätalouskäytössä olevat alueet (luokka 2b) ovat ensisijaisesti metsätalouskäytössä, mutta luonnon monimuotoisuuden huomioon ottaminen, virkistyskäyttö tai maisemalliset arvot rajoittavat puuntuotantoa, esimerkiksi muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt kartoitettiin erilliskartoituksena ja metsäsuunnittelun yhteydessä vuosina Metsäsuunnittelu on täydentänyt ja täydentää edelleen edetessään kartoitustietoja vuosittain. Kohteita on vuonna 2011 mennessä tallennettu metsäkeskuksen paikkatietojärjestelmään yhteensä ha. Kohteiden keskikoon ollessa n. 0,5 ha on kohteiden lukumäärä lähes kpl. Muita tärkeitä elinympäristöjä on tiedostossa noin ha. Lisätietoja: Metson toteuttamisohjelma -> lounais-suomi Talousmetsät Metsätalouden toimenpiteet heikentävät selkeästi metsäluonnon monimuotoisuutta kyseisillä käsittelykohteilla etenkin vanhojen luonnonmetsien lajistoa. Metsänkäsittelymenetelmiä kehittämällä pystytään, ja on pystytty, merkittävästi vähentämään metsäluonnon monimuotoisuuden heikentymistä aiempiin, monimuotoisuutta ei huomioon ottaviin käsittelymenetelmiin verrattuna. Suurimmat uhkatekijät monimuotoisuuden suotuiselle kehittymiselle ovat metsämaiden kuivatus ja maanmuokkaus. Monimuotoisuutta heikentäviä toimenpiteitä pyritään lieventämään mm. säästöpuiden ja suojavyöhykkeiden avulla sekä Metso-ohjelman tarjoamin keinoin. Nämä toimenpiteet ovat osoittautuneet toimiviksi, mutta niiden vaikutus tulee esille viiveellä. Haasteena on kuitenkin tunnistaa ja säilyttää sellaiset usein pienialaiset kohteet, jossa monimuotoisuus on vasta kehittymässä tasolle, joka täyttää metsälain, METSOn tai sertifioinnin kriteerit. Tarvitaankin lisäkoulutusta näiden kohteiden tunnistamiseen ja huomioonottamiseen metsätaloustoimenpiteissä. Talousmetsien pinta-alaltaan usein pienehköjä suojelun arvoisia kohteita on viime vuosina suojeltu vapaaehtoisten sopimusten avulla. Erityisesti metsänomistajat ovat olleet kiinnostuneita määräaikaisista sopimuksista. Lisätietoja: Metson toteuttamisohjelma. Metsätalouden ympäristötukea on vuodesta 1997 lähtien ollut mahdollista saada talousmetsissä suojeltaviin kohteisiin, joiden ytimenä on metsälain erityisen tärkeä elinympäristö tai Metso I-luokan kohde. Lähes kaikissa sopimuskohteissa on rajaus tehty merkittävästi lakikohdetta laajemmaksi. Määräaikainen (10v) sopimus tehdään metsänomistajan ja metsäkeskuksen välillä ja korvaus maksetaan kestävän metsätalouden rahoituslain varoista. Ympäristötukisopimuksia on Lounais-Suomessa v loppuun mennessä tehty hieman yli hehtaarin alalle. Lisätietoja: Metson toteuttamisohjelma. Luonnonarvokaupan kokeilu toteutettiin yhtenä Metso-ohjelman mukaisista kokeiluhankkeista nimenomaan Lounais-Suomessa vuosina Luonnonarvokaupan sopimuksia tehtiin 158 kpl yhteispinta-alaltaan 1520 ha. Lisätietoja: Metson toteuttamisohjelma. Metsäluonnon hoidon suunnittelu- ja toteutushankkeina voidaan kestävän metsätalouden rahoituslain 20 :n mukaan rahoittaa mm. tärkeiden elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöitä, tärkeiden elinympäristöjen kartoitusta, maisemanhoitoa, ojitusalueiden vesistöhaittojen estämistä ja korjaamista sekä ennallistamista ja muita vastaavia metsäluonnon hoitoa sekä metsien monikäyttöä, maisema-, kulttuuri- ja virkistysarvoja korostavia, alueellisesti merkittäviä hankkeita. Metsäkeskus on toteuttanut luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen tähtääviä luonnonhoitohankkeita. Viime vuosina on hankkeita ollut työn alla 8-12 kpl/vuosi ja niihin on käytetty Kemera-varoja n euroa/vuosi. Luonnonhoitohankkeiden

20 20 painopistettä on viime vuosina siirretty aiempaa enemmän konkreettisiin toteutushankkeisiin mm. vesiensuojeluhankkeina sekä lähteiden ja lehtojen kunnostushankkeina. Uhanalaisten metsäluontotyyppien tilan parantamiseen pyritään mm. jatkamalla ja tehostamalla METSO-ohjelman toteuttamista, lisäämällä luonnonhoitoa sekä kehittämällä metsänhoidon ohjeistusta ja neuvontaa monimuotoisen metsäluonnon ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi talousmetsissä. Lisätietoja: (SY15/2011). Talousmetsien monimuotoisuuteen vaikuttavia tekijöitä Talousmetsien monimuotoisuutta voidaan tarkastella kahdella eri alueellisella tasolla: metsikkökuvion sisäisenä monimuotoisuutena ja alueellisena monimuotoisuutena. Nämä kaksi tasoa ovat myös kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Metsikkökuvion monimuotoisuus Metsikkökuvioiden sisäiseen monimuotoisuuteen vaikuttavat ennen kaikkea puulajisuhteet ja puuston ikärakenne sekä kuolleen puun, lahopuun ja palaneen puun määrä sekä aiempi metsänkäsittely. Puulajisuhteet Uhanalaisista hyönteislajeista merkittävä osa on riippuvainen lehtipuista, erityisesti haavasta ja raidasta, sekä koivusta. Pelkästään hyönteisistä tiedetään haavasta riippuvaisia olevan ainakin 500 lajia. Tässä suhteessa vain tammi on kotimaisista puulajeista monimuotoisuusarvoltaan suurempi. Viime aikoina on korostettu myös järeän kuusen suurta merkitystä metsälajiston säilymiselle. Lehtipuuston määrä ja osuus on lisääntynyt viime vuosina. Puulajisuhteet ja puuston vallitsevuus on esitetty kohdassa 3.3. Lounais-Suomessa esiintyy luontaisesti muuta maata enemmän monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä jaloja lehtipuita: mm. tammea, vaahteraa, metsälehmusta ja vuorijalavaa merkittäviä kappalemääriä. Pääsääntöisesti nämä puulajit ovat sekapuina muiden puulajien muodostamissa metsiköissä, vain harvoissa tapauksissa ne muodostavat pienialaisia, puhtaita oman puulajinsa metsiköitä. Säästöpuut Säästöpuiden jättämisen perusteet ovat sekä ekologisia että esteettisiä (maisema). Monimuotoisuuden kannalta uudistuskuviolle jätettyjen säästöpuiden tärkein merkitys on se, että ne lisäävät lahopuun määrää tulevaisuudessa. Metsäsertifiointi edellyttää, että uudistusaloille jätetään läpimitaltaan vähintään 10 cm eläviä säästöpuita tai lahopuita vähintään keskimäärin 5 10 kappaletta hehtaarille. Säästöpuita ei korjata pois myöhemminkään, vaan niiden annetaan aikanaan lahota paikalleen. Uudistusaloille on Lounais-Suomessa tehdyissä hakkuissa jätetty säästöpuita sertifioinnin edellyttämä ja jopa sen ylittävä määrä, joka on vaihdellut vuosittain 10 kpl/ha molemmin puolin. Kuollut puu Kuolleen ja lahonneen puun määrä on talousmetsissä huomattavasti alhaisempi kuin luonnontilaisissa metsissä. Monet hyönteis- ja sienilajit ovat riippuvaisia eriasteisesti lahonneesta puusta. Jotta monien uhanalaisten lajien tulevaisuus saataisiin turvattua, on lahopuun määrää talousmetsissä pyritty lisäämään. Lounais-Suomen talousmetsissä on viimeisen valtakunnan metsien inventoinnin (VMI 10) mukaan vähän kuollutta ja lahonnutta puuta 2,7 m³/ha. Lahopuustosta 1,1 m³/ha on kuollutta pystypuuta ja 1,6 m³/ha maapuuta. Havupuuta puolestaan on 2,2 ja lehtipuuta 0,4 m³/ha. Talousmetsien kuolleen puun määrä on lisääntynyt lähes yhdellä kuutiometrillä edellisen VMI9:n luvusta 1,8 m³/ha. Liian suuret kuolleen puun keskittymät saattavat aiheuttaa tuhoriskiä ympäröiville metsille. Palaneet metsät ja uudistusalojen kulottaminen Hiiltynyt puu on tärkeä eräille lahottajasienille ja hyönteisille. Tehokkaan metsäpalojen valvonta- ja torjuntatyön seurauksena metsää palaa vuosittain todella vähäiset pinta-alat muutamia kymmeniä

21 21 hehtaareja vuodessa. Metsäpaloja on ollut paljon ( kpl), mutta yksittäiset paloalat erittäin pieniä. Uudistusalojen kulotukset ovat viime vuosina myös olleet vähäisiä, keskimäärin vain 20 ha/v. Ennallistaminen Metsien ja soiden luonnontilan palautumista nopeuttavia ennallistamistöitä on Lounais-Suomessa tehnyt Metsähallitus lähinnä suojelualueilla. Vuosittain on ennallistettu varsin tasaiseen tahtiin noin 200 ha. Soita on ennallistettu mm. Pinkjärvellä, Kurjenrahkalla, Koskeljärvellä ja Kauhaneva-Pohjankankaalla sekä metsiä mm. Pinkjärvellä, Teijon retkeilyalueella ja Kauhaneva-Pohjankankaalla. Arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen hakkuissa Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ja muiden arvokkaiden luontokohteiden ominaispiirteiden säilymistä uudistus- ja kasvatushakkuissa on selvitetty metsäkeskuksen suorittamien luontolaatutarkastusten (n. 1,5 prosenttia otantatarkastus metsänkäyttöilmoituksista) yhteydessä vuodesta 1995 alkaen. Viime vuosina on tarkastettu n. 80 kohdetta vuodessa. Tuloksissa ovat mukana luonnonsuojelulain mukaiset luontotyypit, metsälain mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt sekä metsäsertifioinnin mukaiset muut arvokkaat elinympäristöt. Suojakaistat Kiintoainesten ja ravinteiden huuhtoutumisen vähentämiseksi jätetään metsätalouden toimenpiteissä vesistöjen ja pienvesien varteen suojakaista, jonka maanpintaa ei rikota puunkorjuussa ja jota ei muokata, lannoiteta eikä käytetä kemiallisia torjunta-aineita. Suojakaistan leveys on vähintään 5 metriä ottaen huomioon maaston kaltevuus, maalaji ja puunkorjuuolosuhteet. Jyrkillä rinteillä ja eroosioherkillä mailla käytetään leveämpiä suojakaistoja. Metsätalous on omaksunut suojakaistojen käytön varsin hyvin. Metsäkeskuksen satunnaisotannalla tekemissä luontolaatutarkastuksissa on vuosina ollut liian kapea suojakaista vain 0-2 kohteella. Reunavyöhykkeet Pellon ja metsän väliin jää vaihteleva, lajistoltaan monipuolinen reunavyöhyke. Sen luonne ja leveys vaihtelevat kasvupaikan ja ihmisen toiminnan mukaan. Lounais-Suomessa maan peltovaltaisimpana alueena on erityisen paljon pellon ja metsän välisiä reunavyöhykkeitä. Kuva 10. Arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen hakkuissa. Lähde: Metsäkeskuksen luontolaatutarkastukset ennallaan lähes enn. osaksi ei lainkaan % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

22 22 Reunavyöhykkeiden luonnon- ja maisema-arvoja voidaan palauttaa ja ylläpitää esimerkiksi puiden ja pensaiden harvennuksilla, niitolla ja laidunnuksella. Reunavyöhykkeiden hoitotöihin on saatavissa maatalouden erityisympäristötukea. Vesiensuojelu Metsätalouden vesiensuojelu perustuu toimenpiteiden yhteydessä tehtävään suunnitteluun. Tällöin harkitaan vesiensuojeluratkaisut, jolloin maaston kaltevuuteen, maalajin eroosioherkkyyteen, virtaamiin ja vesistöjen läheisyyteen liittyvät seikat tulevat parhaiten huomioiduiksi. Yksityiskohtaisempia vesiensuojelusuunnitelmia tehdään tällä hetkellä mm. kunnostusojitushankkeiden yhteydessä. Kunnostusojituksissa eroosion ehkäisemiseksi ja kiintoaineksen kulkeutumisen rajoittamiseksi tehtäviä toimenpiteitä ovat mm. kaivukatkot, lietekuopat, pohjapadot, laskeutusaltaat, kosteikot ja pintavalutuskentät. Päätehakkuiden, maanmuokkauksen ja lannoitusten yhteydessä vesiensuojelumenetelminä käytetään suojavyöhykkeitä ja kevyempiä maanmuokkausmenetelmiä, ojitusmätästyksen yhteydessä myös kunnostusojitusten vesiensuojelutoimenpiteitä. Alueellinen monimuotoisuus Aluetason monimuotoisuuteen vaikuttavat esimerkiksi erilaisten metsätyyppien ja eri- ikäisten metsien alueellinen jakaantuminen ja keskinäinen sijoittuminen sekä lisäksi muut sellaiset metsän ominaisuudet, jotka vaikuttavat laajemmalla kuin yksittäisen metsikkökuvion alalla elävien eliöiden elinmahdollisuuksiin. Metsätalouden toimenpiteiden vaikutukset näkyvät metsämaiseman rakenteessa: nuoria ja keskiikäisiä metsiä ja metsäkuvioiden reunavyöhykkeitä on paljon. Vanhat metsät ovat pienialaisia, ne sijaitsevat hajallaan ja vanhojen lehtipuiden osuus niissä on vähäinen. Metsien pirstoutuneisuus Metsien pirstoutumiseen ovat Lounais-Suomen historiassa vaikuttaneet muuta maata merkittävämmin muut maankäyttömuodot, erityisesti maatalous, asutus ja liikenneväylät, jotka hävittävät metsän pysyvästi ja muodostavat alkuperäiselle lajistolle täysin vieraita elinympäristöjä luoden vakavamman ongelman kuin metsätalous. Viime vuosikymmeninä tämä pysyvä pirstoutuminen on ollut vähäisempää kuin aiemmin. Osaltaan muu maankäyttö on lisännyt monimuotoisuutta luomalla hakamaita, niittyjä, perinnemaisemia jne., joista monien määrä on kuitenkin viime vuosikymmeninä vähentynyt karjatilojen harvinaistuessa. Lounais-Suomelle on ominaista myös maan kohoaminen, mikä pitää rannikkokaistaleen jatkuvassa, hitaassa muutostilassa. Lounais-Suomen ominaispiirre on pieni tilakoko, joka aiheuttaa osaltaan metsien pirstoutuneisuutta pienentämällä metsikkökuvioiden kokoa muun Suomen suurempiin tiloihin verrattuna. Linnut ovat metsälajeista eniten tutkittuja, ja näiden tutkimusten pohjalta elinympäristöjen pirstoutuminen on merkittävä ongelma Lounais-Suomessa ainakin metsolle, riekolle, pohjantikalle, valkoselkätikalle, töyhtötiaiselle ja kuukkelille. Toisaalta eräät lajit hyötyvät pienestä kuviokoosta ja reunavyöhykkeiden runsaudesta. Ulkomaisilla puulajeilla perustetut metsät Ulkomaisten puulajien käyttö metsitykseen on ollut varsin vähäistä. Ulkomaisia puulajeja kasvavia metsiköitä on Lounais-Suomessa noin ha, joista kuvaaja: Sirke Kajava Lehdon hoitoa

23 23 noin 90 prosenttia on lehtikuusta. Siperianlehtikuusi rinnastetaan metsälaissa ja metsien sertifioinnissa kotimaisiin puulajeihin. Muista puulajeista on käytetty ainakin douglas- ja serbiakuusia sekä kontortamäntyä. Metsäsertifiointikriteeri n:o 4 edellyttää, että metsänviljelyssä käytetään erikoistapauksia lukuun ottamatta kotimaisia puulajeja sekä alueelle sopivaa alkuperää olevia siemeniä ja taimia, joista tulee olla alkuperätiedot. Suot ja soiden ojitus Lounais-Suomessa on noin ha ojittamattomia soita, joista ha sijaitsee puuntuotannon ulkopuolella olevilla mailla. Ojitettuja soita on ha ja kangassoistumia on ojitettu ha. Soista on siis ojitettu 73 prosenttia. Soiden uudisojitus ja sitä seurannut suometsätalous ovat aiheuttaneet suuria muutoksia suomalaisessa metsäluonnossa. Uhanalaisiksi luokiteltavien suolajien osuus kaikista tunnetuista uhanalaislajeista on kuitenkin yllättävän pieni. Nykyisten kriteerien mukaisilla kunnostusojituksilla ei ole enää uudisojitukseen verrattavaa monimuotoisuusvaikutusta, vaan erilaisten vesistövaikutusten lisäksi ympäristöongelmat kohdistuvat lähinnä metsän esteettisiin arvoihin ja metsissä liikkumiseen. Metsien ikäluokkajakautuma Lounais-Suomen metsien ikäluokkajakautuma on esitetty kohdassa 3.3. Hakkuiden jääminen suunnitetta pienemmäksi myös uudistushakkuiden osalta on johtanut nuorten metsien osuuden pienenemiseen ja metsien keski-iän nousuun. Vanhimpien ikäluokkien osuus on kasvanut jo pitkällä aikavälillä. Metsien uudistaminen saasti myös luontaisesti syntynyttä taimiaineista - alkuvaiheessa keskimäärin puolet taimista - mikä varmistaa paikallisen geeniaineksen säilymistä myös metsänviljelyaloilla. Tehokkaan metsätalouden ulkopuolella olevat talousmetsät VMI:n tulosten perusteella Lounais-Suomessa on ha sellaisia metsiä (pääosin metsämaata), joiden viimeisimmästä hakkuusta on kulunut yli 30 vuotta eli selvästi normaalin hakkuukierron ylittävä aika. Metsänomistajien omilla selkeillä päätöksillä ilman asian virallistamista arvioidaan olevan suojelun piirissä n ha metsätalouden maata. Metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta näillä kohteilla on merkitystä, mutta osa niistä palaa aikanaan metsätaloustoimenpiteiden piiriin. Toisaalta tulee myös uusia alueita, jotka jäävät hakkuiden ulkopuolelle. Eri asteisissa kaavoissa on asetettu runsaasti maan käytön rajoituksia. Arviolta neljännes Lounais-Suomen metsätalouden maan pinta-alasta on tällä hetkellä tehokkaan metsätalouden harjoittamisen ulkopuolella ja siten, tehokkaaseen talouskäyttöön verrattuna, lisäämässä metsäluonnon monimuotoisuutta. Hakkuumahdollisuuksia tämä ei kuitenkaan vähennä läheskään samalla painolla. Lajisto Uusin valtakunnallinen uhanalaisluokittelu on valmistunut vuonna 2010 (Suomen lajien uhanalaisuus 2010). Edelliset on tehty vuosina 2000, 1990 ja Suomen vähintään eliölajista ja lajitasoa alemmasta taksonista (alalaji, muoto) tunnetaan Kuva 11. Uhanalaisuusarvio Metsien luontainen uudistaminen varmistaa, että alueelle sopeutunut paikallinen geeniaines on myös uuden puusukupolven perusta. Viimeisten viiden vuoden aikana neljännes metsien uudistamisesta on ollut luontaista. Myös metsänviljelymateriaalin alkuperä on alueelle soveltuvaa. Metsänviljelyssä muualta tuotu siemen- tai taimiaines lisää geneettistä vaihtelua. Metsänviljelyaloilla on mukana run- 78 % 2 % 11 % 9 % hävinneet uhanalaiset silmälläpidettävät elinvoimaiset

24 eli 47 prosenttia niin hyvin, että niistä on voitu tehdä uhanalaisuusarvio. Hävinneiden, uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien osuudet ovat hieman lisääntyneet ja elinvoimaisten vähentynyt (Kuva 11). Metsäelinympäristöjen muutokset ovat yhteensä 693 lajin (31 %) ensisijaisena uhanalaisuuden syynä. Merkittävimmät muutokset ovat lahopuun väheneminen (27 %) tai metsien uudistamis- ja hoitotoimet (26 %), metsien puulajisuhteiden muutokset (20 %) ja vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen (17 %). Toisena suurena elinympäristöryhmänä ovat niityt, kedot, harjunrinteet ja muut avoimet elinympäristöt (26 %). Metsien uhanalaiset eliölajit ovat valtaosaltaan lehtometsissä (47 %) ja vanhoissa kangasmetsissä (20 %). Soilla yli puolet uhanalaisista on puuttomilla letoilla (49 %) ja nevoilla (8 %), joita ei enää uudisojiteta. Etelä-Suomen metsäisten luontotyyppien lukumäärästä 53 prosenttia on arvioitu uhanalaisiksi. Metsissä uhkatekijöitä vähennetään suojelualueiden lisäämisellä sekä metsäluonnon monimuotoisuuden huomioon ottavan metsänhoidolla. Organisaatioiden metsänkäsittelyohjeissa otetaan metsäluonnon monimuotoisuus aiempaa paremmin huomioon ja osa luonnonhoidon asioista on kirjattu lainsäädäntöön ja lainsäädäntöä pitemmälle menevän metsäsertifioinnin kriteereihin. Näiden toimenpiteiden seurauksena on erillisten, metsäluonnon säilyttämiseksi perustettavien suojelualueiden tarpeen arvioitu vähentyvän. Metsien lajiston uhanalaistumisvauhti on hieman hidastunut. Myönteistä kehitystä on tapahtunut 81 lajilla. Niistä puolet on kovakuoriaisia, jotka ovat hyötyneet mm. hakkuuaukoille säästettävästä puustosta, erityisesti haavoista. Tilanne on merkittävästi heikentynyt 108 ensisijaisesti metsissä elävällä lajilla. Lisätietoja: www. ymparisto.fi/luonnonsuojelu Metsien talouskäyttö on myös johtanut eräiden lajien selvään runsastumiseen. Esimerkiksi luvun alkupuolella erittäin harvinainen hirvi on hyötynyt mm. nuorten metsien osuuden kasvusta ja kantoja on nyt säädeltävä voimaperäisesti liikenneja metsävahinkojen kurissa pitämiseksi. Myös useat nuorten metsien lintulajit, kuten rautiainen ja punakylkirastas, ovat yleistyneet. Maailmanlaajuisesti vieraslajit ovat toiseksi suurin uhkatekijä luonnon monimuotoisuudelle, kun elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen on arvioiden mukaan uhkatekijöistä suurin. Myös Suomessa vieraslajit ovat uhka luonnolle ja ovat vaikuttaneet lajien uhanalaisuuteen. MMM:ssä on valmisteltu kansallinen vieraslajistrategia. Metsätalouden kannalta haitallisista vieraslajeista voidaan mainita jättipalsami. Mäntyankeroinen voisi Suomeen kulkeutuessaan aiheuttaa laajoja metsätuhoja. Lisätietoja: Kirjallisuutta: Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman (METSO) puitteissa ja siihen läheisesti liittyen on ilmestynyt useita julkaisuja: Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma, SY583, 2002 Luonnontilan hallinnan talous, Luonnonarvokaupan kehittämishankkeen raportti, Satakuntaliitto Sarja A:264, 2002 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman luonnonsuojelubiologiset kriteerit, SY634, 2003 Uhanalaisten lahopuulajien elinympäristöjen turvaaminen suojelualueilla ja talousmetsissä, SY24/2007 Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma , Ympäristöministeriön raportteja 5/2008 Metsien monimuotoisuuden turvaaminen keinot ja niiden kohdentaminen, SY17/2008 METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet, SY 26/2008 Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi, SY15/2011