EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien vaikutus maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun

Transkriptio

1 EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien vaikutus maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun Helsinki 2005

2 2 SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT Työn toimeksianto ja tavoitteet Työn tehtävät, rajaus ja arviointikysymykset Käytetyt aineistot ja menetelmät Työn toteuttajat Selvityksen rakenne MAASEUDUN OHJELMAPERUSTEINEN KEHITTÄMINEN Yritysnäkökulma maaseudun kehittämisohjelmissa ALMA ja sen arviointi Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelma ja sen arviointi Pohjois-Suomen Tavoite 1 -ohjelma ja sen arviointi LEADER+ -ohjelma ja sen arviointi Maaseudun kehittämisohjelmat: yrityshankkeiden yhteys alueiden strategioihin ja tavoitteisiin Yritystoiminnan painotukset kehittämisasiakirjoissa Maaseudun kehittämisohjelmien kehittämistyön mekanismit ja hanketoiminnan polkuajattelu Kehittämishankkeiden ja yrityshankkeiden suhteelliset osuudet rekisteriaineiston valossa Yrityshankkeiden ominaispiirteet Kehittämishankkeiden ja yrityshankkeiden välisen kytkennän tuloksellisuus rekisteriaineiston valossa Kehittämishankkeiden ja yrityshankkeiden välinen kytkentä ja suhde kyselyaineiston valossa Kehittämistoiminnan tuloksellisuus kyselyaineiston valossa Yrityshankkeiden tukimuodot Yhteenveto ja johtopäätöksiä MAASEUDUN YRITYSHANKKEIDEN OMINAISPIIRTEET, TULOKSET JA LAATU/KUSTANNUSTEHOKKUUS Alueelliset erot TE -keskusten välillä Erot kehittämisohjelmittain alueittain Erot toimialoittain Erot toimialoittain alueittain Tulokselliset yksittäiset yrityshankkeet rekisteriaineiston ja laadullisen tutkimuksen perusteella Yhteenveto ja johtopäätöksiä YRITYSHANKKEISIIN SEKÄ NIIDEN TULOKSIIN JA LAATUUN/TEHOKKUUTEEN VAIKUTTAVIA MUITA TEKIJÖITÄ Erot maaseututyyppien välillä Erot maatilakytkennän mukaan Yrityshankkeiden tuloksiin vaikuttavia muita tekijöitä ja kehittämiskohteita kyselyn perusteella Yhteenveto ja johtopäätöksiä MAASEUDUN HANKETOIMINNAN LAADULLISET TULOKSET: HYVÄT MALLIT JA KÄYTÄNNÖT Yrityshankkeiden syntyyn parhaiten vaikuttavia käytäntöjä Viranomaistoiminnan hyvät käytännöt hyvien hankehakemusten saamiseksi Hyvät käytännöt kehittämis- ja yrityshankkeiden yhteistyössä Kehittämishankkeiden hyviä käytäntöjä yrityshankkeiden edistämiseksi Hyviä toteuttamiskäytäntöjä hankkeiden eri vaiheissa ja niihin vaikuttavia tekijöitä..70

3 Onnistuneet toimintatavat hankeideointiin ja hankkeiden käynnistämisvaiheeseen liittyen Onnistuneet toimintatavat hankkeiden varsinaiseen toimintaan liittyen Onnistuneet toimintatavat hankkeiden lopputoimintaan liittyen Onnistuneet toimintatavat seurantaan ja arviointiin liittyen Onnistuneet toimintatavat hankkeiden rahoitusjärjestelyihin liittyen Onnistuneet toimintatavat muuhun hanketoimintaan liittyvään Tulokselliset kehittämishankkeet laadullisen tutkimuksen perusteella Hyvät käytännöt haastatteluaineiston perusteella Yhteenveto ja johtopäätökset JOHTOPÄÄTÖKSET JA KEHITTÄMISEHDOTUKSET POHDINTAA...81 LÄHTEET...83 LIITTEET

4 4 TIIVISTELMÄ EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien vaikutus maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun -selvitykselle oli asetettu seuraavat arviointikysymykset: 1. Mikä on yrityshankkeiden suhde alueiden strategioihin ja tavoitteisiin? 2. Millä toimialoilla on saatu aikaan paljon tuloksekkaita yrityshankkeita, ja heijastuuko tämä alueiden elinkeinorakenteen kautta tuloksekkaiden yrityshankkeiden määrään? 3. Millaisia ovat yrityshankkeiden ominaispiirteet (hankkeiden keskimääräiset tulokset, keskikoko jne.), ja onko näiden osalta alueellisia eroavaisuuksia? 4. Miten ja millaiset kehittämishankkeet ovat onnistuneet luomaan onnistuneita yrityshankkeita, ja mitkä ovat ne kehittämistyön mekanismit, joilla voidaan saavuttaa tuloksekkaita yr i- tyshankkeita? 5. Mitkä tekijät (alueelliset, historialliset, organisatoriset jne.) vaikuttavat yrityshankkeiden tuloksellisuuteen, kun sitä mitataan aloittaneilla uusilla yrityksillä tai uusilla työpaikoilla? EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien rahoitusmahdollisuus on jäänyt osittain erilliseksi saarekkeeksi TE- keskuksissa. Osassa TE- keskuksia on kehittämisasiakirjojen mukaan kuitenkin voimakas klusteri-, toimiala- tai painopistekohtainen lähestymistapa. Se on osoittautunut hyväksi käytännöksi, joten maaseudun yrityksen mahdollisuus pudota kokonaan tuen piiristä on myös pienempi. Maaseudun yritystoiminnan kehittäminen tulisi nostaa enemmän esille TE- keskuksissa. Alueelliseen ja toimialoittaiseen kokonaisnäkemykseen ja -hahmotukseen tulisi TE- keskusten panostaa enemmän. TE- keskusten välillä on eroja kehittämisohjelmien resurssien jaossa kehittämis- ja yrityshankkeisiin. Kehittämisohjelmissa painottuvat kehittämishankkeet enemmän kuin yrityshankkeet. Ohjelmavaroja näyttää suuntautuneen eniten alueille, joilla yrityshankkeita on syntynyt paljon suhteessa muihin alueisiin, mikä osoittaa sen, että kehittämisohjelmien alueellinen resurssijako pääsääntöisesti on ollut kohdallaan. Kehittämistoiminnan polkuajatteluun selkeästi uskotaan toimijoiden parissa. Kehittämishankkeiden avulla katsotaan voitavan edesauttaa yritystulosten syntymistä. Kyselyvastausten esitysten perusteella voidaan todeta ja esittää, että kehittämis- ja yrityshankkeiden välistä yhteistyötä tulisi lisätä entisestään. Hanketoiminnan polun tuloksiin ei kuitenkaan olla tyytyväisiä. Kehittämishankkeet eivät tue riittävästi yrityshankkeiden syntymistä vastaajien mielestä. Kehittämishankekytkennällisten yrityshankkeiden tuloksellisuus on ollut keskimääräistä yrityshanketta heikompaa. Kehittämishankekytkennä l- listen yrityshankkeiden keskikoko on ollut 30 % muita yrityshankkeita suurempi, joten julkinen tukikin hanketta kohden on ollut noin puolitoistakertainen muihin hankkeisiin verrattuna. Kyselyn perusteella vastaajat haluaisivat lisätä yritys hankkeita kehittämishankkeiden kustannuksella. Kehittämishankkeiden avulla saavutetaan toki muu yritysjoukko tai potentiaaliset yrittäjäkandidaatit, mutta suorat investointihankkeet toteutetaan jo olemassa olevaan yritykseen tai yritysideaan. Ryhmät eivät siinä mielessä ole vertailukelpoisia, mutta vertailu osoittaa sen, että kehittämishankkeilla ei tavoiteta niitä yrityksiä, jotka suoraa yritystukea tarvitsevat. Luonnollisin tapa yritystoiminnan määrän lisäämiseen ja laadun parantamiseen ovat yritysten suorat investoinnit, jolloin yritys itse arvioi kasvumahdollisuuksiaan tai yrityksensä perustamisedellytyksiä. Osalla yrityshankkeita voi taas olla taustalla polkuajattelun mukainen yleinen kehittämishanke.

5 5 Hankerekisteriotoksessa oli mukana 2112 päättynyttä yrityshanketta, joihin oli käytetty julkista tukea 22,364 miljoonaa euroa. Hankkeiden keskimääräinen koko on ollut euroa ja julkisen tuen osuus euroa. Eri luokitteluperustein tehdyt rekisteriaineiston jaot osoittavat eroja yrityshankkeiden määrien ja rahoitusten jakaumissa, hankkeiden keskimääräisissä koossa ja rahoitusosuuksissa, ja sen myötä julkisessa tuessa. Hankkeiden tuloksissa eri luokittelujen pohjalta tehdyissä jaoissa on myös suuria eroja. Näin ollen kustannustehokkuuksissakin yrityshankkeita eri tavoin luokitellen on nähtävissä suuria eroja. Kustannustehokkuuden arviointi on tärkeää siksi, että mitä tehokkaampi yrityshanke on ollut, sitä laadukkaampi se on ollut. Varsinais-Suomi osoittautui tehokkaimmaksi ja onnistuneimpien yrityshankkeiden alueeksi yrityshankkeita keskimäärin vertailtaessa. ALMA ja LEADER+ taas ovat kehittämisohjelmista kustannustehokkaimpia. Teollisuuden tietyillä toimialoilla ja rakentamisessa sekä kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalveluissa on saavutettu myös keskimääristä hanketta kustannustehokkaampia tuloksia. Tuloksekkaat ja kustannustehokkaat yrityshankkeet eivät seuraa kaavamaisesti alueen elinkeinorakenteen ennustamaa. Vain muutamilla alueilla tuloksekkaat, kustannustehokkuudella mitattuna, yrityshankkeet näyttävät olleen niillä toimialoilla, joiden merkitys kyseiselle alueelle on suurempi kuin keskimäärin. Yrityshankkeita on ollut, ja niitä on suunnattu, paljon maa- ja metsätalousministeriön osoittamilla pääpainopistealoilla, mutta välttämättä tuloksekkaat yrityshankkeet eivät ole näillä toimialoilla eri alueilla. Maaseututyypin ja maatilakytkentäisyyden ohella tietyt kehittäjäorganisaatioissa sekä alueella että toimintaympäristössä olevat tekijät vaikuttavat yrityshankkeisiin ja yritystuloksiin. Resurssien rajallisuus, sekä tietotaidon osalta että rahamääräisesti, vaikuttaa yritystulosten syntyyn negatiivisesti. Neuvontaa, ohjaamista ja tiedottamista kaivataan lisää. Kyselyyn vastanneiden mukaan toimintaympäristön osalta maatalouden rakennemuutokseen liittyvä maatilasidonnaisuus olisi este maaseudun muun yritystoiminnan syntymiselle. Perinteisen maatalouden rakennemuutos sitoo yrittäjät elinkeinoonsa, minkä vuoksi oman toiminnan monipuolistajia on vähän. Lait ja käytäntö eivät ole huomioineet tätä maaseudulla tapahtunutta muutosta. Maatiloilla ei välttämättä ole tarvettakaan tai resursseja sivu- ja liitännäiselinkeinojen harjoittamiseen. Maatilojen omavaraisuus, esim. metsäomaisuus, mahdollistaa myös sen, ettei sivuelinkeinoja tarvita. Maaseudulle on sen sijaan syntynyt ei-maatilakytkentäistä mikroyritystoimintaa. Käytettävissä olevat rahastoinstrumentit ovat liian jäykkiä tässä tilanteessa. Tukikelpoisiksi asiakkaiksi olisi esimerkiksi saatava kaikki maaseudun alle viisi henkilöä työllistävät yrittäjät/yritykset ilman turhia rajoitteita, kuten maatilakytkentää. Selvityksen pohjalta nousi esiin tiettyjen maaseudun mikroyritysten pois sulkeutuminen yritystuen piiristä, mihin toivottavasti saadaan lähiaikoina korjaus. Hyvistä käytännöistä hanketoiminnan polun eri vaiheissa on johdettavissa keinoja ja hyviä käytäntöjä (luku 5) yrityshankkeiden ja -tulosten lisäämiseksi - myös viranomaistoiminnan osalta. Tietyt asiat kuitenkin toistui hankepolun kohdasta toiseen. Lähtökohtana tulee olla yritysten oma halu aloittaa yritystoiminta tai kehittää sitä edelleen. Ilman sitä, kehittämishankkeiden toiminnalla ei ole juurikaan merkitystä. Kehittämishankkeiden tulisi olla yrityslähtöisiä. Kehittämishankkeet tulisi myös saada tavoitteellisemmiksi ja konkreettisimmiksi. Niissä tulisi todella miettiä, mitä niissä tehdään järjestelmällisesti ja vaiheittain yritystoiminnan edistämiseksi. Viranomaisten jalkautumista kentälle ja aktiivisuutta korostetaan. Tärkeä asia on myös hankebyrokratian keventäminen. Hankehakemusten laatiminen on jo nyt oma taitolajinsa, jossa apua todella kaivataan. Kehittämishankkeiden tehtävä on muu kuin yritysten auttaminen tukimahdollisuuksien etsimisessä ja tukihakemusten laatimisessa.

6 6 Yhteistyö, avoimuus, verkostoituminen, aktiivinen tiedottaminen, neuvonta, koulutus ja osaamisen lisääminen toistuvat hyvissä käytännöissä. Valmistelu, suunnittelu ja sitouttaminen kaikissa va iheissa hanketta ovat myös tärkeitä. Hyvien käytäntöjen siirrettävyyden kannalta on todettava, että siirtäminen ja muualla hyödyntäminen on monesti kuitenkin vaikeaa. Siirrettävyyteen vaikuttavat paitsi alueelliset ja kulttuuriset erot, niin myös hyvät hankkeet kulminoituvat usein yhteen henkilöön, hankevetäjään. Hänelle osoitetaan melkoisen korkeat pätevyysvaatimukset, kuten asiantuntevuus, ammattitaito, substanssiosaaminen, alueen ja toimialan tuntemus, yhteistyökyky, viestinnälliset valmiudet, kenttätyön teko jne. Lisäksi tämän tulisi olla melkoinen energiapakkaus ja omata palava halu asioiden eteenpäin viemiseksi. Monesti hyvien käytäntöjen kerääminen tällaisista hankkeista menee hukkaan, jos kaikki loppujen lopuksi saattaa olla kiinni hankevetäjästä. Olisi varmasti tarpeen pohtia, millä tavoin hyvät käytännöt voitaisiin riisua kaikesta persoonaan liittyvästä. Yleisemmällä tasolla kehittämisohjelmien tavoitteet ovat eritasoisia kuin mitä indikaattoreilla seur a- taan ja mitä tässäkin selvityksessä on pystytty tarkastelemaan. Yritystoiminnan määrän ja laadun lisäksi tulisi tarkastella vaikutuksia ohjelmien varsinaisiin tavoitteisiin, ja esimerkiksi myös yritystoiminnan tukemisen vaikutuksia kilpailuolosuhteisiin. Toisaalta tällä hetkellä käytössä olevat ind i- kaattorit eivät mittaa täysin oikeita asioita yritystoiminnasta. Muiden aineistojen ja menetelmien avulla tulisikin tutkia vaikutuksia maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun. Keskeisemmin tulisi olla esillä yritystoiminnan laajeneminen ja kannattavuus pitkällä tähtäimellä, eikä niinkään syntyneiden yritysten tai työpaikkojen lukumäärä.

7 1. SELVITYKSEN LÄHTÖKOHDAT Työn toimeksianto ja tavoitteet Maa- ja metsätalousministeriö pyrkii edistämään omalta osaltaan maaseudun yritystoiminnan syntymistä ja menestymistä EU-osarahoitteisten kehittämisohjelmien avulla. Ohjelmien kehittämishankkeiden ohella yrityshankkeet ovat maaseudun kehittämistoiminnan perustyökaluja. Maatalousyrittäjiä kannustetaan maatiloilla tapahtuvan yritystoiminnan monipuolistamiseen. Ministeriön pääpainopistealoja ovat muun muassa puuenergian käytön lisääminen, puutuotealan yritystoiminta, elintarvikkeiden jalostus sekä maaseutumatkailu- ja vapaa-ajanpalvelut. Saamansa tarjouspyynnön (Dnro 1457/541/2004; ) pohjalta Suomen Aluetutkimus FAR tarjosi MMM:n Maaseutu- ja tukipolitiikkayksikölle selvityksen tekemistä EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien vaikutuksesta maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun. Maaseudun kehittämisohjelmissa keskeinen keino uusien työpaikkojen luomiseksi ja vanhojen turvaamiseksi on luoda maaseudulle uutta yritystoimintaa. Ohjelmien puitteissa toteutettujen yrityshankkeiden määrässä suhteutettuna käytettäviin resursseihin on kuitenkin nähtävissä voimakasta alueellista vaihtelua. Selvitystyön on määrä tuottaa tietoa siitä, mitä hyviä (onnistune i- ta/tuloksellisia) käytäntöjä hankkeissa on käytössä ja erityisesti siitä, millä keinoilla voidaan lisätä yrityshankkeita ja yritystuloksia niillä alueilla, jotka alueellisessa vertailussa ovat tässä suhteessa muita jäljessä Työn tehtävät, rajaus ja arviointikysymykset Selvityksen aiheena on EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien vaikutus maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun. Kyseessä on laaja ja moniulotteinen tutkimuskysymys, jota on tarpeen rajata, ja johon MMM:n asettamat arviointikysymykset antavat suuntaviivoja. Selvitystehtävän perushypoteesina on, että EU-osarahoitteisilla maaseudun kehittämisohjelmilla panoksineen on vaikutus maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun, joita tarkastellaan ohjelmien aikaansaamina tuloksina. Maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun vaikuttavat kuitenkin myös monet muut tekijät kuin vain maaseudun kehittämisohjelmat. Vain yhden mahdollisen selittävän tekijän tarkasteleminen, ja jättämättä kontrolloimatta muiden vaikutus, antaa vain osittaisen kuvan maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun vaikuttavista tekijöistä. Tässä työssä tarkastellaan vain maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalta tuetun maaseudun yritystoiminnan määrää ja laatua. Kehittämisohjelmien vaikutuksia koko maaseudun yritystoimintaan ei pystytä tutkimaan eikä suhteuttamaan maaseudun muun yritystoiminnan kehitykseen. Näiden kahdenlaisen yritystoiminnan välillä on kuitenkin merkittävä yhteys, sillä osan yritystoiminnan tukeminen saattaa tapahtua toisen kustannuksella sekä kilpailullisesta näkökulmasta että resurssien rajallisuudesta johtuen. Siten, tuetun yritystoiminnan lisääminen ei välttämättä kasvata kaiken yritystoiminnan määrää eikä toisaalta paranna yritystoiminnan laatua. Arviointi jää näin ollen yksittäisten tuettujen hankkeiden tulosten summaamiseksi, eli tuetun yritystoiminnan määrän muutoksen kuvaamiseksi. Syntyneen tai laajenneen tuetun yritystoiminnan laatua voidaan taas arvioida hankkeiden kustannustehokkuuden näkökulmasta. Tuloksia ei pidä pyrkiä aikaansaada millä kustannustasolla hyvänsä, vaan resurssien tulisi ohjautua aina tehokkaimpaan käyttöön. Kaksi keskeistä arviointitoiminnan kohdetta ovat siten tämän selvityksen näkökulmana: tehokkuus ja vaikuttavuus (kuvio 1). Tulosten määrä kuvaa vaikuttavuutta, jota tulee verrata myös tavoitteisiin. Tärkeämpi arviointikohde on kuitenkin tehokkuus tulosten saavuttamisessa. Koska arvioinnin pääpaino on nimenomaan elinkeinotuissa, eli yrityshankkeissa, erityisesti määrällisten tulosten suhteuttaminen käytettyihin resursseihin on keskeistä.

8 8 OHJELMIEN LAADINTA Kehittämistarpeet MAASEUDUN KEHITTÄ- MISOHJELMAT Tavoitteet TE-keskukset KOHDEALUE Maaseudun yritykset inv Panokset, sidottu rahoitus sosioekonomiset ongelmat tueton investointi OHJELMIEN TOIMEENPANO yrityshankkeet A Toimenpiteet Vaikutukset Yritystoiminnan määrä ja laatu yrityshankkeet B Tuotokset, työkalut Relevanssi Arviointi kehittämishankkeet Tehokkuus Vaikuttavuus Hyöty ja kestävyys Kuvio 1. Aluekehityshankkeen tai ohjelman arvioinnin avainkäsitteet ja looginen viitekehys (räätälöity versio esityksestä: Nagarajan et al. 1997, Evaluating EU Expenditure Programmes. A Guide to Intermediate an Ex Post Evaluation.) Vaikuttavuutta, eli tuetun yritystoiminnan määrän muutosta, arvioidaan hankerekisterin indikaattoritietojen avulla. Yritystoiminnan määrään vaikuttavat sekä arvo- että volyymikomponentit. Volyymin määrää yritysten lukumäärä ja arvon yritystoiminnan koko, erityisesti liikevaihdolla mitaten. Yritystoiminnan kokoa kuvaavina tekijöinä voidaan pitää myös työpaikkojen lukumäärää. Niinpä keskeiset tulokset, eli indikaattorit, yritystoiminnan määrän osalta ovat yritysten lukumäärän muutos, työpaikkojen lukumäärän muutos eri vaiheissa hanketta sekä liikevaihdon kasvu. Tehokkuus soveltuu tuetun yritystoiminnan laadun arviointiin. Yritystoiminnan tulee olla kustannustehokasta, eli sijoitetun pääoman tuoton tulisi olla vertailukelpoista muihin yrityksiin nähden. Eli, yritystoiminnan tulisi olla kestävällä pohjalla ja kannattaa pitkällä aikavälillä myös ilman tukea. Täten työllistämisen ei tulisi olla kohtuuttoman kallista ja yritystoiminnan volyymin tulisi kasvaa tehokkaasti. Tehokkuuden arviointiin olisi luonnollisesti paras mittari suhteuttaa tuettu yritystoiminta normaalin yritystoiminnan kustannustehokkuuteen. Siihen ei tässä työssä ole kuitenkaan mahdollisuutta. Pitkän aikavälin vaikuttavuudet, hyöty ja kestävyys, rajautuvat siten automaattisesti yhdessä aluetaloudellisten vaikutusten (sosioekonomisiin ongelmiin) kanssa selvityksestä (kuvio 1) pois. Kun rajaudutaan vain tuetun yritystoiminnan tarkasteluun, EU-osarahoitteisten maaseudun kehittämisohjelmien vaikutus on voimakas, sillä ne ovat lähes ainoat julkiset rahoitusmuodot maaseudun yritystoiminnalle. Näitä kehittämisohjelmia ovat Itä- ja Pohjois-Suomen Tavoite 1- ohjelmat, AL- MA ja LEADER+. Näiden kehittämisohjelmien relevanssia kehittämistarpeisiin nähden ei kuitenkaan arvioida (kuvio 1). Kehittämisohjelmat on pitkälti ulkoapäin annetut, EU:n ja kansallisen tason ratkaisuina, ja TE -keskukset soveltavat niitä tietyissä puitteissa. Kuitenkin TE- keskusten on otettava ne huomioon tavoitteitaan ja strategioitaan laatiessa.

9 Arviointikysymykset tässä työssä kohdistuvatkin tämän kehittämisprosessiketjun (kuvio 1): tavoitteet, panokset, toimenpiteet, tuotokset ja tulokset (yritystoiminnan laatu ja määrä) osien ja niiden välisten yhteyksien selvittämiseen. Maaseudun yritystoiminnan määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä arvioitaessa nousee korostetusti esiin yrityshanke ja sen luonne. Luonnollisin tapa yritystoiminnan määrän lisäämiseen ja laadun parantamiseen ovat yritysten suorat investoinnit. Kuviosta 1 nähtävän logiikan mukaisesti maaseudun yrityksen investointihanke voi toteutua kolmen eri kanavan kautta. Yritykset voivat investoida ilman julkista tukea. Tuettukin yrityshanke on yrityksen oma sisäinen hanke, jossa julkinen valta voi olla vain osarahoittajan roolissa. Molemmat tällaiset yrityshankkeet voivat tuottaa joko hyviä tai huonoja tuloksia, minkä yritystoimintaan aina sisältyvä riski aiheuttaa. Tuettuja suoria yrityshankkeita A (kuvio 1) on pääosa (92 %) kaikista rekisteriaineiston päättyneistä yrityshankkeista, eli on mahdotonta arvioida yritysten sisäisiä toimenpiteitä tai investointien kohdetta/tuotosta, vaan ainoastaan elinkeinotoiminnan tuottamia kovia tuloksia. Yrityksillä itsellään on paras tietämys tarvitsemiensa investointien kohteista, ja ne eivät ole yritysten välillä vertailukelpoisia. Arviointikysymyksissä painotetaank in tuloksekkaiden yrityshankkeiden identifioimista ja selittävien tekijöiden tunnistamista, mihin mm. kustannustehokkuus on yksi tapa. Kolmantena kanavana osalla yrityshankkeita (B) voi olla taustalla yleinen kehittämishanke, jonka avulla yritystoimintaa ja -hankkeita on saatu aikaiseksi. Tämän kehittämisprosessin toimenpiteitä ja tuotoksia on jo mielekkäämpää arvioida, myös laadullisesti. Tältä pohjalta syntyneiden yrityshankkeiden määrä on pienehkö osa rekisteriaineistosta, 8 %. Lisäksi on vielä muistettava, että EUosarahoitteisilla maaseudun kehittämisohjelmilla tuetaan myös maaseudun yleisiä kehittämishankkeita, joiden tarkoituksenakaan ei ole aikaansaada yritystoimintaa. Näiden kahdenlaisten kehittämishankkeiden välille ei saada tehtyä jakoa rekisteriaineiston avulla. Selvitystä on siis rajattava ja arviointikysymyksetkin jättävät monia selvityksen arvoisia asioita tehtävän asettelun ulkopuolelle. Nämä kootaan yhteen selvityksen päättävässä pohdintaluvussa. Seuraavaksi sijoitetaan arviointikysymykset ohjelma-arvioinnin loogiseen viitekehykseen: mitä selvitetään, miksi, ja missä vastaukset kysymyksiin annetaan tekstissä. Selvityksen rakenne esitetään tarkemmin luvussa 1.5. Tarjouspyynnössä keskeisiksi kysymyksiksi oli nostettu seuraavat, jotka täsmentyivät myöhemmin tilaajan ja selvityksen tekijän välisissä tarkentavissa keskusteluissa maa- ja metsätalousministeriö s- sä : 9 1. Mikä on yrityshankkeiden suhde alueiden strategioihin ja tavoitteisiin? a. Yritystoiminnan painotukset TE -keskusten kehittämisasiakirjoissa b. Hyvät käytännöt/kehittämisehdotukset TE -keskusten toiminnan tehostamiseksi 2. Millä toimialoilla on saatu aikaan paljon tuloksekkaita yrityshankkeita, ja heijastuuko tämä alueiden elinkeinorakenteen kautta tuloksekkaiden yrityshankkeiden määrään? a. TE -keskusten elinkeinorakenne/tuloksekkaitten yrityshankkeiden toimialarakenne 3. Millaisia ovat yrityshankkeiden ominaispiirteet (hankkeiden keskimääräiset tulokset, keskikoko jne.), ja onko näiden osalta alueellisia eroavaisuuksia? a. Yrityshankkeiden eroavaisuudet TE -keskusten välillä b. Tarkastellaan onnistuneiden yrityshankkeiden ominaisuuksia koko yrityshankemassaan. 4. Miten ja millaiset kehittämishankkeet ovat onnistuneet luomaan onnistuneita yrityshankkeita, ja mitkä ovat ne kehittämistyön mekanismit, joilla voidaan saavuttaa tuloksekkaita yr i- tyshankkeita?

10 10 a. Hanketoiminnan polku: Lähdetään liikkeelle onnistuneista yrityshankkeista (tarkistetaan Hanke2000-rekisterin mahdollisuudet kytkeä yrityshanke kehittämishankkeisiin). 5. Mitkä tekijät (alueelliset, historia lliset, organisatoriset jne.) vaikuttavat yrityshankkeiden tuloksellisuuteen, kun sitä mitataan aloittaneilla uusilla yrityksillä tai uusilla työpaikoilla? Arviointikysymys 1 sijoittuu kuvion 1 sekä tavoitteet -osaan että sen ja panokset kohdan rajamaille. Kysymyksen 1 a mukaisesti on perehdyttävä TE- keskusten kehittämisasiakirjoihin. Miten yritystoiminta yleisesti ja maaseudun yritystoiminta erityisesti on kirjattu ja painotettu kehittämisasiakirjoissa? Tähän arviointikysymykseen etsitään vastausta luvussa 2.2. TE- keskukset tekevät rahoituspäätöksiä kehittämisohjelmien puitteissa. Karkeampi jaotteluperustelu ohjelmien puitteissa on kehittämis- ja yrityshankkeisiin. Tässä jaossa on runsaasti eroavaisuuksia TE- keskusten välillä ja osassa niistä on jääty jopa kehittämisohjelmien tavoitteista. Kehittämishankkeistakin osalla kehitetään maaseutua yleisesti ja vain osalla pyritään edesauttamaan yritystoiminnan lisääntymistä ja kehittymistä. Koska myös varsinaisia yrityshankkeita syntyy ja voidaan edesauttaa kahta väylää pitkin (kuviossa 1: A ja B), jakauma mahdollisesti kertoo TE- keskusten arvostuksista kehittämis- ja yrityshankkeiden välillä. Toisaalta ero saattaa johtua myös hakemusten jakaumasta, kehittämishankkeiden etupainotteisesta ajoituksesta, resurssien runsaudesta kysyntään nähden tai hankkeiden keskinäisestä kilpailusta. Yrityshankkeiden jakaumaan käynnistämis- ja investointitukien sekä kehittämisavustusten välillä vaikuttavat myös samat tekijät. Kehittämis- ja yrityshankkeiden välillä saattaa aidosti olla valintatilanne, jolloin kehittämishanke saattaa syrjäyttää yrityshankkeita. Myös se, millaisen kilpailun yrityshankkeet ovat joutuneet käymään tuesta eri TE -keskusten alueella, saattaa aiheuttaa mahdollisen harhan tuloksia tulkittaessa, sillä eri alueilla käynnistyvät yrityshankkeet eivät välttämättä ala samojen kriteerien ohjaamina. Toisaalta on myös muistettava, että kehittämishankkeiden pohjalta käynnistyneet yrityshankkeet saattavat olla aivan eritasoisia kuin markkinalähtöisemmin syntyneet suorat yrityshankkeet. Koska rekisteriaineistoa ei pystytä hyödyntämään edellä mainittujen kysymysten osalta, kyselyjen ja haastattelujen merkitys korostuu. Ne saattavat olla keskeisiä tekijöitä siihen, miksi tulokset eroavat TE -keskuksittain. Näihin kysymyksiin haetaan vastausta luvussa 2.3. Tietoja tarvitaan osittain myös kysymykseen 1 b vastaamiseen: Hyvät käytännöt/kehittämisehdotukset TE -keskusten toiminnan tehostamiseksi? Hyviä käytäntöjä laajemmin tarkastellaan kysely- ja haastatteluaineiston perusteella luvussa 5 ja kehittämisehdotuksia annetaan luvussa 6. Hyvistä käytännöistä kehittämisprosessin ja -hankkeiden osalta saadaan tietoa tehdyn kyselyn perusteella. Niistä voidaan johtaa hyviä käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia siten, että TE -keskusten toimintaa yleisesti pystyttäisiin parantamaan. Lisäksi haastattelut konkreettisten tapausten osalta syventävät näitä näkemyksiä. Ajattelumallina ei siltikään voi olla, että julkinen valta saa aikaan yrityshankkeita, tai että olisi keinoja luoda tai synnyttää yrityshankkeita sinänsä. Lähtökohtana tulee olla potentiaalisesti onnistuvien ja tuloksellisten yrityshankkeiden rahoituspäätökset riskit huomioiden. Yrityshankkeiden ominaispiirteet ovat keskeinen osa arviointitehtävää: kysymykset 2 ja 3. Eroavaisuudet eri luokkien välillä panoskäytössä ja tuloksissa heijastuvat yritystoiminnan määrään ja la a- tuun. Keskikoko taas riippuu käytettävissä olevien panosten määrästä sekä hankkeiden määrästä. Näihin kysymyksiin saadaan vastaus vain rekisteriaineistoa käsittelemällä. Yrityshankkeiden käsittely rekisteriaineistossa eroaa. Yritys voi investoida täysin ilman tukea, tai markkinalähtöisesti syntynyttä investointia voidaan tukea, tai yrityshanke saattaa syntyä erillisen kehittämishankkeen myötä. Ensimmäisen vaihtoehdon yrityshankkeet tarkastelusta rajautuvat pois, mutta ne olisivat hyviä benchmarking -tapauksia. Julkisella tuella on kilpailullisia vaikutuksia ja

11 11 yrityksen kannalta vääriä kannustinvaikutuksia, jotka saattavat johtaa todellista tarvetta suurempiin investointeihin. Tuloksia tarkastellaan indikaattoreiden avulla: hankkeen aikana työllistyneet, uudet työpaikat, uudistetut työpaikat ja liikevaihdon kasvu. Yrityshankkeiden tuloksina syntyneitä yrityksiä (32 kpl) on niin vähän, että ne rajataan selvityksestä pois. Tuloksellisen, onnistuneen yrityshankkeen kriteeriksi kvantitatiivisessa analyysissä asetetaan se, että sen tulokset ovat parempia kuin keskimääräisen hankkeen. Lisäksi, jotta kyseessä olisi myös laadukas hanke, sen tuottaman tuloksen tulisi olla keskimääräisen hankkeen tulosta kustannustehokkaammin saavutettu. Sekä panosten että tulosten osalta selvitetään, miten erilaiset alueet, maaseututyypit, kehittämisohjelmat, toimialat ja maatilakytkentäisyys vaikuttavat panosten käyttöön, tuloksiin ja kustannustehokkuuteen. Erityisesti pyritään selvittämään alueellisia eroja ja toimialoittaisia eroja, eli miten ne vaikuttavat tuloksellisten hankkeiden esiintymiseen. Arviointikysymykseen 4 vastataan pitkin selvitystä, mutta erityisesti luvussa 5, ja sen perusteella esitetään hyviä käytäntöjä ja kehittämisehdotuksia TE -keskusten toiminnan tehostamiseksi luvussa 6. Toisaalta kehittämisprosessienkin sisäistä laatua voidaan arvioida erikseen. Tähän kehittämishankkeiden laatukysymykseen vastataan kysely- ja haastattelututkimusten perusteella luvuissa 2 ja 5. Kehittämishankekytkennällisten yrityshankkeiden eroja panosten, tulosten ja tehokkuuden osalta voidaan verrata suorien yrityshankkeiden vastaaviin ja arvioida tätä kautta syntyneen yritystoiminnan laatua, kuten luvussa 2.3. on tehty. Hanketoiminnan polun myötä syntyneiden onnistuneiden ja tuloksekkaiden yrityshankkeiden toteuttajia myös haastatellaan. Miten yritykset ovat kokeneet avun kehittämishankkeelta, ja mitä sekä hyviä että huonoja käytäntöjä on esiintynyt? Kehittämistyön mekanismeihin, ja miten onnistuneita yrityshankkeita on luotu, saadaan vastaukset kysely- ja haastatteluaineiston perusteella TE - keskusten ja kehittämishankkeiden näkemyksiä kartoittaen.

12 1.3. Käytetyt aineistot ja menetelmät Selvitystyössä on käytetty sekä kvantitatiivisia että laadullisia tutkimusmenetelmiä. Kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä on käytetty rekisteriaineiston käsittelyssä ja laadullisia tuloksia on haettu kysely- ja haastattelumenetelmin sekä tekstianalyysein. Rekisteriaineistosta Hanke2000-järjestelmässä käsitellään nykyisen ( ) ohjelmakauden EMOTR-O ja EMOTR-T -rahastoista osarahoitettavia maaseudun kehittämiseen liittyviä hanketukia. Tuet voidaan jakaa kehittämishankkeisiin ja yrityshankkeis iin. Järjestelmässä ovat tämän selvityksen kehittämisohjelmien tiedot: Alueellinen maaseudun kehittämisohjelma eli ALMA (EMOTR-T), Tavoite 1 -ohjelmat (EMOTR-O) ja LEADER+ -yhteisöaloite (EMOTR-O). Hanke2000-järjestelmällä hoidetaan tukien hallinnoinnin keskeiset toiminnot sekä TE -keskusten maaseutuosastoilla että maa- ja metsätalousministeriössä. Tämän selvityksen kannalta tärkeimmät tiedot liittyvät tukien seurantaan ja valvontaan. Järjestelmä sisältää myös myöntövaltuuskiintiöiden tiedot. Tässä selvityksessä käsitellään kvantitatiivisesti ainoastaan yritystukia. Yritystukia on mahdollista rekisteristä saatujen luokittelutietojen avulla jaotella monin eri tavoin, esimerkiksi alueittain, maaseututyypeittäin, toimialoittain, ohjelmittain ja maatilakytkentäisyyden osalta. Hanke2000-rekisteristä on tähän selvitykseen poimittu otos, eli kaikki päättyneet maaseudun kehittämisohjelmien yritystuet ohjelmakauden alusta saakka. Hanke2000-rekisteri on jatkuvasti päivittyvä, joten poimintapäivä kuvaa samalla sitä tilannetta, joka poimintapäivänä todellisuudessa oli hankkeiden osalta. Päättyneitä yrityshankkeita on tarkastelussa kappaletta. Toimiala-analyysiä varten MMM:n tietopalvelukeskuksessa tehtiin erillisajo, jotta kuhunkin yritystukeen saatiin liitettyä toimialakoodi. Toimialajaottelu on Tilastokeskuksen TOL2002-luokittelun mukainen. Sidonta- eli panostiedoista käy ilmi yrityshankkeen kokonaisrahoitus, sen rahoituslähteet ja jako yksityiseen ja julkiseen rahoitukseen. Panostietoja tarkasteltaessa on käsitelty sekä kokonaisraho i- tusta että julkista rahoitusta ja julkisen rahoituksen osuutta kokonaisrahoituksesta. Julkisen raho i- tuksen osuuden määräävät pitkälti lainsäädännölliset vaatimukset yksityisen rahoituksen määristä, jotka vaihtelevat alueittain, ohjelmittain, tukimuotoineen jne. Keskimäärin julkisen tuen osuus koko yritystuesta on noin kolmannes. Tukitaso on korkeampi ha r- vaan asutulla ja ydinmaaseudulla kuin kaupungeissa ja kaupunkien läheisellä maaseudulla. AL- MA:n väliarvioinnissa todetaan, että kaupunkien läheisellä maaseudulla ydin- ja harvaan asuttuun maaseutuun verrattuna alhaisempi tukitaso voi johtaa siihen, että yritystuen käyttö ei ole niin houkuttelevaa ja yritystuen käyttö ei siten ole niin merkittävää. Tukitasolla voi siten olla merkittävä rooli siihen, käytetäänkö ylipäätään tukea vai ei. (Keränen H. ym. 2004: 190.) Toisaalta korkea tuen taso saattaa aikaansaada ylisuuria yrityshankkeita. Rahoitusosuuksien tarkastelu on tärkeää rahoituksen tehokkaan käytön kannalta. Kehityspanokset ovat rajalliset, joten niitä pitäisi käyttää aina vain tarvittava määrä ja niiden tulisi ohjautua tuottavimpaan kohteeseen. Julkisen tuen osuus siten saattaa aiheuttaa vääriä kannustinvaikutuksia, joten hankkeita arvioitaessa on julkisen tuen tuloksellisuus- ja tehokkuusnäkökulman oltava näkyvästi esillä. Erityisesti siksi, että kyse on nimenomaan elinkeinotuesta. Yrityshankkeen onnistuneisuuden tarkastelua tuleekin ohjata kovat. 12

13 13 Rekisterin käyttökelpoisuutta ja sen pohjalta tehtyjen tarkastelujen laatua heikentävät rekisterissä olevat puutteet. Rahoituksen sidontatietojen osalta puutteita esiintyy siten, että rekisterin mukaan osassa hankkeissa ei olisi käytetty rahaa lainkaan. Mahdollisia syitä tälle lienee se, että hanke on saanut oman tunnuksensa, mutta se ei ole koskaan käynnistynyt, koska myöskään indikaattorit eivät osoita tuloksia syntyneen; tai tietoja ei ole tallennettu rekisteriin tms. Tällaiset hankkeet on jätetty pois aineistosta, jotta rahoitustiedot eri tavalla aggregaattina tarkasteluina eivät olisi harhaisia. Päättyneitä yrityshankkeita, joista kaikki rahoitustiedot on saatavilla, on rekisterin mukaan Toinen ongelma syntyy hankkeiden tuloksien, eli indikaattoritietojen osalta. Hanke rekisteristä (84 mahdollista eri indikaattoria) poimittiin aluksi tarkasteluun 66 indikaattoria. Ind i- kaattorilistaa karsittiin vaiheittain. Ensi vaiheessa jätettiin pois indikaattorit, joihin tieto oli ilmoitettu vain marginaalisessa määrässä hankkeita. Osoittautui, että esimerkiksi uusia yrityksiä oli syntynyt koko hankemassassa (2259) vain 32 kpl, jotka oli kirjattu neljään eri indikaattoriin. Toisaalta, tuotettua puuhaketta ja korjattua energiapuuta ilmaiseviin indikaattoreihin oli kirjattu tietoja suuressa osassa hankkeita, mutta ne ovat toimialasidonnaisia ja nekin jätettiin tarkastelusta pois. Tarkasteltaviksi jäivät siten liikevaihto, liikevaihdon kasvu, hankkeen aikana työllistettyjen määrä, uudet työpaikat ja uudistetut työpaikat. Jälkimmäisen kolmen osalta työllisten määriä yhdistettiin eri indikaattoreista, koska erillistä summaindikaattoria ei erikseen ollut. Rekisteristä löytyy eri kategoriat naisille, miehille, kpl naisia, kpl miehiä, alle 30-vuotiaille ja kpl alle 30-vuotiaita. Osassa LEA- DER+ -hankkeita on näiden osalta kirjattu päällekkäisiä tietoja moniin indikaattoreihin. Jatkossa tarkastellaan tuloksia edellä mainittujen viiden indikaattorin avulla, joista liikevaihto on hankkeen kohteena olevan yrityksen kokoa kuvaava indikaattori eikä tulosindikaattori. Indikaattoritiedot ovat hankkeiden itsensä ilmoittamia, joten niiden luotettavuutta on arvioitava tässä valossa. Muutamia räikeitä näppäilyvirheitä on korjattu itse käsin. Indikaattoritietoja tarkasteltaessa tuloksia arvioidaan mahdollisimman aggregaattitasolla, joten yksittäiset puutteellisuudet eivät vääristä tuloksia merkittävästi. Samalla keskitytään suhteellisiin eroihin indeksimuodossa. Kyselyaineistosta Kehittämistoiminnan laadukkuuden selvittämiseksi ja onnistuneiden hankkeiden löytämiseksi suoritettiin kysely, joka lähetettiin kahdelle eri kehittämistoiminnan toteuttajaryhmälle: TE -keskuksiin ja toimintaryhmille. TE -keskuksissa kysely suunnattiin kehittämispäälliköille ja yritystukijoille, ja kyselyä pyydettiin välittämään myös eteenpäin. Näin tavoitettiin myös kaksi työohjelmakoordinaattoria ja kuusi muuta TE -keskuksen vastaajaa. Kaiken kaikkiaan kysely lähetettiin 121 henkilölle ja lomakkeita palautui 66. Vastausprosentti on noin 55 prosenttia. Tarkkaa lukemaa ei voi ilmaista, sillä eteenpäin välitetyiden lomakkeiden lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Toimintaryhmien toiminnanjohtajista vastasi noin kaksi kolmasosaa, ja TE -keskusten väestä vain noin yksi kolmasosa. Molempiin ryhmiin lähetettiin sama määrä kyselyitä. Koska vastauksissa painottuu kokonaisuutena tarkastellessa enemmänkin toimintaryhmien kokemukset ja mielipiteet, niin vastaajat jaettiin myös kahteen osaan: TE- keskuksiin ja muihin. Näin saadaan eroteltua kahden instanssin vastausten eroavuudet. Haastatteluista Rekisteriaineistosta ja kyselyaineiston perusteella pystyttiin identifioimaan noin kymmenkunta onnistunutta tai tuloksekasta yrityshanketta, joita on edeltänyt kehittämishanke. Näiden kehittämishankkeiden onnistuneita toimintatapoja, hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja selvitettiin haastattelumenetelmin. Haastattelut lisäsivät edelleen hyvien hankkeiden lukumäärää. Kyselyaineisto antoi tietoa yleisellä tasolla kehittämismekanismeista, ja haastatteluaineisto täydensi niitä yksittäisten hankkeiden tasolla. Yleisellä tasolla kyselyaineiston perusteella saatiin kehittämishankkeiden vetäjien näkökulma, sen sijaan yksittäisten kehittämishankkeiden tasolla objektiivisuussyistä lähestyttiin TE -keskusten virkamiehiä ja tuen saaneita yrityksiä. Vaikka haastattelujen pääpaino kohdistui ke-

14 14 hittämishankkeissa olevien hyvien käytäntöjen löytämiseen, niin niistä saaduilla tiedoilla oli myös merkitystä muihinkin arviointikysymyksiin. Lisäksi arviointikysymyksen 1 vastaamiseksi käytiin kaikkien TE -keskusten kehittämisasiakirjat läpi. Arviointikysymyksiin 2 ja 3 vastauksia haettiin pääsääntöisesti rekisteriaineiston pohjalta ja osittain myös kyselyn perusteella. Kysymyksiin 4 ja 5 vastataan laadullisten tutkimusmenetelmien avulla, joiden avulla myös pääosa kehittämisehdotuksista on muotoutunut. Selvityksen arviointikysymyksen 4 lähtökohtana, ja osittain myös kysymysten 2, 3 ja 5 osalta, oli tuloksekkaiden hankkeiden tunnistaminen 1. Se tapahtuu määrällisen tuloksekkuuden osalta pääasiassa rekisteritietojen ja tehtyjen väliarviointien tulosten pohjalta. Laadullisen tuloksekkuuden osalta tarkastelu tehtiin ohjelmien väliarvioinneissa hankitun aineiston sekä tämän selvityksen yhteydessä tehtyjen kyselyjen ja haastattelujen pohjalta. Siinä yhteydessä selvitettiin myös erilaisiin taustatekijöihin liittyviä hyviä menettelytapoja, kuten sitä, miten viranomaiset ovat edesauttaneet tai vaikuttaneet selvityksessä osoitettujen tuloksekkaiden hankkeiden toteutumiseen. Yksi selvityksen tärkeä ulottuvuus on siis hanketoiminnan polun kytkeminen onnistuneen kehittämistoiminnan tarkasteluun. Ohjelmalogiikan mukaisesti yrityshankkeet hyötyvät yleisestä kehittämishankkeesta. Hyötyjä voivat olla esimerkiksi yritysten keskinäinen verkostoituminen ja yrityshankeidean syntyminen kehittämishankkeen avulla. Selvityksessä pyritään tuomaan esille tavoiteltavan ohjelmalogiikan mukaisissa onnistuneissa hankeketjuissa (ks. seuraava kuvio 2) toimineiden kehittämishankkeiden luonnetta ja mekanismia mahdollisuuksien mukaan. Valmisteluhanke Kehittämishanke Yrityshanke/ investointihanke Hanketoiminnan polku Kuvio 2. Hanketoiminnan polku -logiikka Yritystuen tulisi hyötyä yleisemmällä tasolla olevasta kehittämishankkeesta. Hankepolku voidaan kuvata tiivistetysti valmistelu-/esiselvityshanke kehittämishanke yritystuki -ketjuna. Hanketoiminnan polku on tämän selvityksen arviointikysymyksen punainen lanka ja tarkoitus on etsiä siitä hyviä käytäntöjä, joita voisi siirtää. Mitä sitten ovat hyvät käytännöt? Käsite on yleinen Euroopan unionin ohjelmatyössä, jossa hyviä ja parhaita käytäntöjä pyritään identifioimaan, ja jossa korostetaan innovatiivisuutta ja menetelmien siirrettävyyttä. Tavoitteenaha n tällöin on tehostaa kehittämistoimien vaikutuksia. Hyvien käytäntöjen käsitettä avataan parissa seuraavassa kappaleessa. Hyviä käytäntöjä etsitään yleensä hyvin onnistuneesta toteutuksesta perusoletuksen ollessa, että hyvät käytännöt synnyttävät myös hyviä tuloksia. Jos hyviä käytäntöjä lähestyy muodollisista kriteereistä käsin, voidaan olettaa, että annetun ohjeistuksen mukainen toiminta tuottaa myös hyvät käytännöt. Eli toiminnon toteuttaminen ylätasolta annettuja ohjeita mahdollisimman tarkasti noudattaen riittää hyvien käytäntöjen kriteerien täyttymiseen. 1 Tässäkin yhteydessä on syytä muistuttaa, että vain 8 % yrityshankkeista on syntynyt seuraavan kaltaisen hanketoiminnan polun kautta.

15 Hyvien käytäntöjen etsiminen muodollisin kriteerein lähestyy benchmarking -ajattelua. Benchma r- king on liike-elämästä omaksuttu toimintamalli. Yritysmaailmassa penkin merkkaamisella tarkoitetaan kunkin toimialan kärkiyritysten toimintojen ottamista muille alan yrityksille kriteereiksi, joihin ne voivat verrata omia toimintojaan. Julkisella sektorilla benchmarking -prosessin avulla pyr i- tään kehittämään palveluja ja kuvaamaan ne tilaajalle ymmärrettävällä tavalla. Se on myös palveluntuottajien kilpailuttamisen väline. Kyse on lähinnä johtamisen ja organisaation kehittämisestä asiakaskeskeisesti, jolloin asiakkaalla ymmärretään sekä palvelujen rahoittajia että niiden käyttäjiä. Muodollisten kriteerien täyttyminen ei kuitenkaan riitä, jos tarkoituksena on etsiä uusia toimintatapoja, sillä muodollisten kriteerien mukainen toiminta ei ole synnyttänyt vielä mitään uutta toiminnan innovatiiviset elementit jäävät puuttumaan. Haettaessa innovatiivisuutta joudutaan perehtymään toiminnan sisältöihin ja analysoimaan niitä kulloinkin kyseessä olevan toiminnan tavoitteen näkökulmasta. Sisällöllisten kriteerien mukaisessa hyvien käytäntöjen etsimisessä korostuu tutkimuksellinen ote. Hyvien käytäntöjen arvioinnista käydyissä keskusteluissa on esitetty, että hyvien käytäntöjen sijasta tai rinnalla tulisi mieluummin puhua generatiivisista käytännöistä. Hyvät käytännöt konkreettisina toimintamalleina tai tekniikkoina vanhenevat nopeasti, ja niiden valtavirtaistuttaminen voi olla va i- keaa. Pitäisikin kyetä kehittämään yleisempiä toimintatapoja, kuten uudistumis- ja uudistamiskykyä muuttuvassa toimintaympäristössä sekä taitoa luoda uusia käytäntöjä uusissa tilanteissa. Hyvien käytäntöjen tunnistamiseen tarvittiin tässä tapauksessa siis hyviä, tuloksekkaasti ja laadukkaasti toteutettuja hankkeita, joita tarkastelemalla päästiin kuvaamaan niissä toteutettuja onnistuneita käytäntöjä ja toimintamalleja. Koska kysymys on usein erilaisten hyvien käytäntöjen ja toimintamallien onnistuneesta yhdistelmästä, eikä yksittäisestä tekniikasta, on hyvien käytäntöjen siirtäminen ja muualla hyödyntäminen monesti kuitenkin vaikeaa. Kohderyhmien ja hyödynsaajien mielipiteet ja näkemykset ovat tärkeitä hyvien käytäntöjen tunnistamisessa, kehittämisessä ja levittämisessä. Pohdittaessa hyvien käytäntöjen siirrettävyyttä on otettava huomioon erityisesti alueelliset eroavuudet. Esimerkiksi eri tutkimuksissa on todettu, että yrityskulttuuri on eri alueilla erilainen (esim. Itä- Suomi verrattuna Länsi-Suomi). Toteuttamissamme alueellisten ALMA -ohjelmien arvioinneissa on lisäksi tehty mm. seuraavia havaintoja: - toimialarakenteen erot selittänevät myös yrityshankkeiden syntymisaktiivisuuden eroja: on lähtökohtaisesti helpompi synnyttää yrityshankkeita niillä toimialoilla, joiden jalostusketju ulottuu luontevimmin maaseudulle (mm. puutuotteiden valmistus ja elintarviketeollisuus) - yksittäisen ihmisen kohdalla päätökseen ryhtyä yrittäjäksi vaikuttavat monet seikat ja motiivit, kuten esimerkiksi tarjolla olevan palkkatyön tarjonta sekä työsuhteen pysyvyyteen liittyvät oletukset 1.4. Työn toteuttajat Selvityksen on laatinut Suomen Aluetutkimus FAR:ssa Timo Tiainen. Olli Aulaskari on avustanut kyselyaineiston osalta avoimet vastaukset yhteen kooten ja niistä keskeiset havainnot esiin nostaen. Keimo Sillanpää ja Tommi Ålander toimivat selvitystyön alkuvaiheissa Suomen Aluetutkimus FAR:n työntekijöinä. He jatkoivat oman yrityksensä nimissä kyselylomakkeen laatimisella ja tulokset koodaamalla Selvityksen rakenne Työn tilauksesta, sen arviointikysymyksistä sekä tilaajan ja tuottajan tarkentavista keskusteluista voidaan konkretisoida seuraavat 13 kysymystä. Ne on järjestetty ne seuraavaan loogiseen järjestykseen, mikä määrää myös esityksen rakenteen. 15

16 ARVIOINTIKYSYMYS SIJAINTI NÄKÖKULMA MENETELMÄ/KYSYMYS 1. Mikä on yrityshankkeiden suhde alueiden strategioihin ja tavoitteisiin? 2. Mitkä ovat ne kehittämistyön mekanismit, joilla voidaan saavuttaa tuloksekkaita yrityshankkeita? 2.2. Yritystoiminnan painotukset TE -keskusten kehittämisasiakirjoissa, Kyselystä organisaation ja toimintaympäristön vaikutukset 2.3., TE-keskusaineisto, kysely: Millä tavoin uudistaisit oman organisaatiosi toimintaa, jotta alueesi kehittämistoiminnassa saavutettaisiin entistä parempia tuloksia? Mitkä ovat alueellasi/toimintaympäristössänne sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti yrityshankkeiden syntymiseen? Miten viranomaistahon pitäisi toimia, jotta alueelta tulisi riittävästi hyviä hankehakemuksia? Hanketoiminnan polku, yhteistyö, hyvät käytännöt Kysely, haastattelut, rekisteriaineisto: Kehittämishanketoiminnalla voidaan hankkeiden saamiseksi. Kehittämis- ja yrityshankkeiden vaikuttaa yritystoiminnan kehittymiseen. Hankkeet ovat luonteva työkalu uusien välinen suhde ja kytkennän vaikutus yritysten synnyttämiseen. Alueemme kehittämishankkeiden avulla pyritään aktiivisesti synnyttämään yrityshankkeita. Yrityshankkeiden määrää tulee lisätä kehittämishankkeiden kustannuksella. Yrityshankkeiden ja kehittämishankkeiden välistä yhteistyötä tulee lisätä. Millä tavoin voidaan mielestäsi edistää parhaiten kehittämis- ja yrityshankkeiden välistä tuloksekasta yhteistyötä? Miten viranomaistahon pitäisi toimia, jotta alueelta tulisi riittävästi hyviä hankehakemuksia? Millä tavoin voidaan parhaiten synnyttää uusia yrityshankkeita? Millaisilla (toimiala/luonne) kehittämishankkeilla on mielestäsi parhaat edellytykset edesauttaa tuloksekkaiden yrityshankkeiden syntymistä? Miten viranomaiset ovat edesauttaneet tuloksekkaiden hankkeiden toteutumista? 2.3., Lähdetään liikkeelle onnistuneista yrityshankkeista (tarkistetaan Hanke2000-rekisterin mahdollisuudet kytkeä yrityshanke kehittämishankkeisiin). Hankkeiden tuloksellisuus, viranomaistoiminnan arviointi, yritys- ja kehittämishankkeiden suhde. Viranomaisten omat hyvät käytännöt, mm. hankehakemusten tulo ja hankkeiden aikaansaaminen. Kehittämis- vs. yrityshankkeet, kehittämiskytkennän vaikutus Rekisteriaineisto, kysely, haastattelut: Käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden kehittämishankkeilla saavutetut tulokset ovat hyviä. Käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden yrityshankkeilla saavutetut tulokset ovat hyviä. Oman organisaation toiminta tarvitsisi uudistumista, jotta alueeni kehittämistoiminnassa saavutettaisiin aikaisempaa parempia tuloksia. Alueemme kehittämishankkeiden avulla pyritään aktiivisesti synnyttämään yrityshankkeita. Kehittämishankkeet tukevat riittävästi yrityshankkeiden syntymistä. Yrityshankkeiden määrää tulee lisätä kehittämishankkeiden kustannuksella. Onnistuneet toimintatavat. Miten viranomaistahon pitäisi toimia, jotta alueelta tulisi riittävästi hyviä hankehakemuksia? Millä tavoin voidaan parhaiten synnyttää uusia yrityshankkeita? 4. Miten kehittämishankkeet ovat onnistuneet luomaan onnistuneita yrityshankkeita? 2.3., 5.2., 5.4. Lähdetään liikkeelle onnistuneista yrityshankkeista (tarkistetaan Hanke2000-rekisterin mahdollisuudet kytkeä yrityshanke kehittämishankkeisiin). Onnistuneisuus, oman toiminnan kehittäminen, hyvät käytännöt hankkeiden saamiseksi. Kysely, haastattelut, rekisteriaineisto: Käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden kehittämishankkeilla saavutetut tulokset ovat hyviä. Käytettävissä olevaan rahoitukseen nähden yrityshankkeilla saavutetut tulokset ovat hyviä. Oman organisaation toiminta tarvitsisi uudistumista, jotta alueeni kehittämistoiminnassa saavutettaisiin aikaisempaa parempia tuloksia. Kehittämishankkeet tukevat riittävästi yrityshankkeiden syntymistä. Millä tavoin voidaan parhaiten synnyttää uusia yrityshankkeita? Millaisilla (toimiala/luonne) kehittämishankkeilla on mielestäsi parhaat edellytykset edesauttaa tuloksekkaiden yrityshankkeiden syntymistä? 5. Millaisia ovat yrityshankkeiden ominaispiirteet, hankkeiden keskikoot? 6. Millaisia ovat yrityshankkeiden ominaispiirteet, hankkeiden keskimääräiset tulokset? 7. Onko hankkeiden ominaispiirteissä alueellisia eroavaisuuksia? 8. Millä toimialoilla on saatu aikaan paljon tuloksekkaita yrityshankkeita? 9. Heijastuuko onnistuneiden hankkeiden toimialat alueiden elinkeinorakenteen kautta tuloksekkaiden yrityshankkeiden määrässä? 10. Mitkä muut tekijät vaikuttavat yrityshankkeiden tuloksellisuuteen, kun sitä mitataan aloittaneilla uusilla yrityksillä tai uusilla työpaikoilla? 11. Millä keinoin voidaan lisätä yrityshankkeita ja yritystuloksia? 2.3. Tarkastellaan yrityshankkeiden ominaisuuksia. Erikseen kehittämiskytkennälliset 2.3. Tarkastellaan yrityshankkeiden ominaisuuksia. Erikseen kehittämiskytkennälliset 2.3., , 3.4., , 5.5. Yrityshankkeiden eroavaisuudet TE -keskusten välillä, kehittämisohjelmat alueittain, maaseututyyppi Tarkastellaan onnistuneiden yrityshankkeiden ominaisuuksia koko yrityshankemassaan, maaseututyypin vaikutus 3.4. TE -keskusten elinkeinorakenne / tuloksekkaitten yrityshankkeiden toimialarakenne Rekisteriaineisto Rekisteriaineisto Rekisteriaineisto Rekisteriaineisto, kysely, haastattelut : Onnistuneet toimintatavat&toimialan merkitys Rekisteriaineisto ja Tilastokeskus 4. Oman toiminnan ja alueen vaikutukset, maaseututyyppi, Rekisteriaineisto, kysely: Millä tavoin uudistaisit oman organisaatiosi toimintaa, jotta maatilakytkentä alueesi kehittämistoiminnassa saavutettaisiin entistä parempia tuloksia? Mitkä ovat alueellasi/toimintaympäristössänne sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat negatiivisesti yrityshankkeiden syntymiseen? 5. Kehittämishanketoiminta, oman toiminnan kehittäminen, Kysely, haastattelut, rekisteriaineisto: Kehittämishanketoiminnalla voidaan toimintaympäristöön vaikuttaminen, yhteistyö, hyvät vaikuttaa yritystoiminnan kehittymiseen. Hankkeet ovat luonteva työkalu uusien käytännöt, mm. hankehakemusten tulo ja hankkeiden yritysten synnyttämiseen. Alueemme kehittämishankkeiden avulla pyritään aktiivisesti aikaansaaminen. Kehittämis- vs. yrityshankkeet, synnyttämään yrityshankkeita. Yrityshankkeiden määrää tulee lisätä kehittämiskytkennän vaikutus, yritystuen muoto, kehittämishankkeiden kustannuksella. Yrityshankkeiden ja kehittämishankkeiden yrityshankkeiden ominaispiirteet ja kehittämisohjelmien välistä yhteistyötä tulee lisätä. Millä tavoin voidaan mielestäsi edistää parhaiten vaikutus kehittämis- ja yrityshankkeiden välistä tuloksekasta yhteistyötä? Onnistuneet toimintatavat&toimialan merkitys. Miten viranomaistahon pitäisi toimia, jotta alueelta tulisi riittävästi hyviä hankehakemuksia? Millä tavoin voidaan parhaiten synnyttää uusia yrityshankkeita? Millaisilla (toimiala/luonne) kehittämishankkeilla on mielestäsi parhaat edellytykset edesauttaa tuloksekkaiden yrityshankkeiden syntymistä? 12. Millaiset kehittämishankkeet ovat onnistuneet luomaan onnistuneita yrityshankkeita? Lähdetään liikkeelle onnistuneista yrityshankkeista (tarkistetaan Hanke2000-rekisterin mahdollisuudet kytkeä yrityshanke kehittämishankkeisiin). Onnistuneet käytännöt Kysely, haastattelut: Millaisilla (toimiala/luonne) kehittämishankkeilla on mielestäsi parhaat edellytykset edesauttaa tuloksekkaiden yrityshankkeiden syntymistä? Onnistuneet toimintatavat&toimialan merkitys 13. Mitä hyviä käytäntöja on hankkeissa käytössä? 5.5., 5.7. Lähdetään liikkeelle onnistuneista yrityshankkeista (tarkistetaan Hanke2000-rekisterin mahdollisuudet kytkeä yrityshanke kehittämishankkeisiin sekä kyselyn että haastattelujen pohjalta saadut vinkit). Yhteistyön merkitys, TE-keskuksen ja kehittämishankkeiden oma toiminta, hyvien kehittämishankkeiden ominaisuuksia, hyvät toimintatavat hankkeiden eri vaiheissa, miten saada hankehakemuksia aikaiseksi. Kysely, haastattelut: Millä tavoin voidaan mielestäsi edistää parhaiten kehittämis- ja yrityshankkeiden välistä tuloksekasta yhteistyötä? Millaisilla (toimiala/luonne) kehittämishankkeilla on mielestäsi parhaat edellytykset edesauttaa tuloksekkaiden yrityshankkeiden syntymistä? Onnistuneet toimintatavat&toimialan vaikutus. Millä tavoin voidaan parhaiten synnyttää uusia yrityshankkeita? Luvussa 2 käsitellään maaseudun ohjelmaperusteista kehittämistä. Ensin esitellään kehittämisohjelmia ja niiden väliarvioinneista saatuja tuloksia. Ensimmäiseen varsinaiseen arviointikysymykseen vastataan luvussa 2.2. perehtymällä TE- keskusaineistoon ja analysoimalla kyselyvastauksia. Luvussa 2 käydään läpi kysymykset 2-6. Menetelminä ovat rekisteriaineisto, kyselyn tulokset ja haastattelut. Vastauksista johdetut hyvät käytännöt nostetaan esille myöhemmin vielä tarkemmin luvussa 5. Pääpaino on luvussa 2 kysymyksissä 2 ja 4-6. Luvussa 2.3. tarkastellaan kehittämistoiminnan mekanismeja, työkaluja, menetelmiä ja niiden tuloksellisuutta. Luvussa esitellään yrityshankkeiden ominaispiirteet. Yhteenvetolukuun 2.4. on koottu vastaukset kysymyksiin 1-6. Luvussa 3 haetaan vastauksia kysymyksiin 7-9 rekisteriaineiston avulla ja luvussa 3.5. kuvataan laadullisin tutkimusmenetelmin saadut tulokset samoihin kysymyksiin. Yhteenvetolukuun 3.6. on koottu vastaukset kysymyksiin 7-9. Luvussa 4 käsitellään muita yritystuloksiin vaikuttavia tekijöitä kysymyksen 10 vastaten sekä rekisteri- että kyselyaineistoja käyttäen.

17 17 Lukuun 5 on koottu yhteen hyvät käytännöt kysely- ja haastattelumenetelmin saaduista vastauksista. Yksittäisistä kehittämishankkeista haastattelujen perusteella koottuja ominaispiirteitä, liittyen kysymykseen 12, esitellään luvuissa Yhteenvetolukuun 5.8. on koottu vastaukset kysymyksiin Selvityksen päättävät luvut: johtopäätökset ja kehittämisehdotukset (luku 6) ja pohdintaa (luku 7).

18 2. MAASEUDUN OHJELMAPERUSTEINEN KEHITTÄMINEN Yritysnäkökulma maaseudun kehittämisohjelmissa Selvitystyön kannalta EU-osarahoitteisista maaseudun kehittämisohjelmista keskeisimmät ovat alueellinen maaseudun kehittämisohjelma (ALMA), Itä- ja Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelmat sekä Suomen LEADER+ -ohjelma. Näistä kaikista ohjelmista on tehty väliarviointia siten, että ALMA:n ja tavoite 1 -ohjelmien arvioinnit on jo saatettu päätökseen ja LEADER+ -ohjelman edelleen jatkuvasta väliarvioinnista on tilaajalle luovutettu ensimmäinen raportti. Seuraavassa esitetään joitakin arvioinneissa esitettyjä havaintoja ja johtopäätöksiä sekä yrityshankkeisiin että yritystuloksiin liittyen ALMA ja sen arviointi Alueellista maaseudun kehittämisohjelmaa (ALMA) toteutetaan tavoite 1 -ohjelman ulkopuolisilla alueilla Etelä- ja Länsi-Suomessa. Ohjelma sisältää EU-osarahoitteiset yritystoiminnan monipuolistamiseen tarkoitetut investointi-, aloittamis- ja kehittämistuet sekä maaseudun kehittämishankkeiden rahoittamisen. Ohjelmakauden julkinen kokonaisrahoitus on 387,77 miljoonaa euroa, josta EMOTR:n osuus on 116,33 miljoonaa euroa. ALMA:n kolme keskeistä strategista tekijää ovat: yhteistyö ja yhteistyökulttuurin vahvistaminen, kuluttajan arvostukset ja ympäristöstä huolehtiminen sekä yrittäjyyden ja osaamisen vahvistaminen. Suunnitelman tavoitteena on pysäyttää (hidastaa) syrjäisen ja ydinmaaseudun väkiluvun aleneminen ja saada näin aikaan suunnitelma-alueella tasapainoinen väestökehitys ja -rakenne (väestötavoite). Alatavoitteita ja osin keinoja ovat maaseutukylien säilyttäminen toimivina asuin-, työ- ja yrittämisen ympäristönä (asumistavoite), elinkeinorakenteen monipuolistaminen vastaamaan kysyntää, yritystoiminnan ja työmahdollisuuksien lisääminen sekä maatilojen toimeentuloperustan vahvistaminen (työpaikka- ja elinkeinotavoite), muita tavoitteita tukeva laaja-alainen osaamisen lisääminen (osaamisen vahvistamistavoite) sekä ympäristön tilaan myönteisesti vaikuttavien toimenpiteiden tukeminen (ympäristötavoite). (Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman (ALMA) väliarviointi) ALMA -ohjelman työllisyystavoitteena on, että syrjäisen ja ydinmaaseudun työllisyys paranee suhteellisesti samaa vauhtia kuin työllisyys koko maassa, ja ohjelmalla vaikutetaan uuden työpaikan syntymiseen. ALMA -väliarvioinnin viestejä Väliarvioinnin mukaan työllisten määrä on kehittynyt ALMA -alueen harvaan asutulla - ja ydinmaaseudulla selvästi heikommin kuin koko maassa keskimäärin. Ero alueiden välillä on pysynyt vakaana. Työttömyys oli vuonna 2002 harvaan asutulla maaseudulla 12,9 % ja ydinmaaseudulla 10,3 % eli asetettu tavoitetaso oli alitettu jo selvästi. Toisaalta alueiden työttömyys oli tavoitteen mukainen jo ohjelmaa käynnistettäessä vuonna Työttömien määrä väheni näillä alueilla selvästi enemmän kuin mitä alueelle syntyi uusia työpaikkoja. Työttömyyden väheneminen johtui siten työllistymisen ohella työttömien siirtymisestä työvoiman ulkopuolelle (eläkkeelle) ja muuttoliikkeestä. ALMA -ohjelman rahoituksesta pyritään käyttämään noin 40 % yrityskohtaisiin toimenpiteisiin, joita ovat juuri maatilayrityksille myönnettävät investointi- kehittämis- ja käynnistysavustukset. Väliarvioinnin mukaan yrityshankkeiden osalta ALMA -ohjelman tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa. Yritystukihankkeet ovat jakautuneet ALMA -alueen sisällä siten, että eteläisellä alueella yritystukihankkeita on selvästi vähemmän kuin keskeisellä alueella. Lukumääräisesti eniten hankkeita on ollut Etelä-Pohjanmaalla ja vähiten Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa. Alueen maatilojen lukumäärään suhteutettuna eniten yritystukipäätöksiä on tehty Keski-Suomen ALMA -alueella. Myös Etelä-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla yrityshankkeita on ollut runsaasti. Vähiten hankkeita suhteessa tilamäärään on ollut Kymenlaaksossa. Hankkeen suurin keskimääräinen koko on ollut

19 19 Keski-Pohjanmaalla. Myös Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa ja Kanta-Hämeessä keskimääräinen investointi on ollut selvästi keskiarvoa suurempi. Vastaavasti keskiarvoltaan pienimmät investoinnit ovat olleet Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Itä-Uudellamaalla. Kaikkia alueen maatiloja kohti laskettuna suurin keskimääräinen investointien arvo on ollut Keski-Suomessa. Lähes samaan tasoon on päästy myös Etelä-Pohjanmaalla. Alhaisin taso oli Uudellamaalla, missä investoinnit tilaa kohden olivat noin viidennes Keski-Suomen tasosta. ALMA -ohjelmasta toteutettujen yrityshankkeiden määrä vaihtelee suuresti eri alueiden välillä. Eteläisellä ALMA -alueella maatiloilta käydään usein tilan ulkopuolella palkkatyössä. Näin tilalla tapahtuva yritystoiminta ei ole siinä määrin kehittämiskohteena kuin alueilla, joissa palkkatyön mahdollisuudet ovat heikommat. Toisaalta parhaat edellytykset yritystoiminnalle ovat taas lähellä taajamia, joissa markkinat tilojen tuotteille ja palveluille ovat lähellä. Nyt ohjelmassa olevat erot yritystuen käytössä eivät kaikilta osin ole perusteltavissa olosuhteiden eroilla, vaan syitä löytyy myös ohjelmatyön toteutuksesta. Alueet, joissa yritystukea on käytetty runsaasti, mm. Etelä- Pohjanmaa, Keski-Suomi ja Pirkanmaa, ovat omassa toiminnassaan selkeästi painottaneet ALMA - toiminnan suuntaamista yritysten kehittämis- ja investointitoiminnan tukemiseen. Tämä valittu linja näkyy myös näiden alueiden tuloksissa. (Alueellisen maaseudun kehittämisohjelman (ALMA) väliarvioinnin loppuraportti) Itä-Suomen Tavoite 1 -ohjelma ja sen arviointi Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa maaseutua kehitetään toimintalinja 3:n toimenpitein. Toimintalinjan EU-osarahoitus tulee kokonaan EMOTR:sta. Maaseudun kehittämisen keskeisenä tavoitteena on maaseudun taloudellisen perustan laajentaminen ja vahvistaminen monipuolistamalla maaseudun elinkeinoja, parantamalla niiden kilpailukykyä ja kehittämällä maaseudun toimintaympäristöä. Määrällisesti maaseudun kehittämisen toimintalinjan tavoitteena on luoda työpaikkaa, joista naisille 1 068, säilyttää työpaikkaa, joista naisten työpaikkoja sekä synnyttää uusia yrityksiä 1 250, joista naisyrityksiä 400. Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman väliarvioinnin viestejä Pienyritysten lukumäärä on syrjäisellä maaseudulla laskussa. EU:n viime ohjelmakauden tavoite 6 - ohjelma-alueella, käytännössä nykyisellä tavoite 1 -alueella, maaseudun pienyritysten määrä laski , samoin kuin maaseudun kolmijaon mukaisella syrjäisellä maaseudulla. Kaupunkien läheisellä maaseudulla ja ydinmaaseudulla pienyritysten lukumäärä sen sijaan on kasvanut Maaseudun pienyritysten lukumäärä laski ohjelma-alueen muissa maakunnissa paitsi Etelä-Savossa. Jos maaseutuyritysten kehitystä kuvataan henkilöstön (henkilötyövuosia) kokonaismäärällä tai liikevaihdolla, myös Pohjois-Karjalassa on Etelä-Savon lisäksi tapahtunut kasvua. Väliarvioinnin mukaan Itä-Suomessa maaseudun kehittämisen toimintalinjalla on uusien yritysten perustamistavoite selvästi ylittymässä. Vuoden 2003 puoleenväliin mennessä oli sitoumuksia tehty noin 50 % ohjelman raameista, mutta uusien yritysten osuus kokonaistavoitteesta oli kivunnut jo yli 80 prosentin. Uusien naisyritysten suhteen tilanne ei kuitenkaan näyttänyt yhtä valoisalta. Samalla tavoin valoisalta vaikuttava kuva muuttuu, kun tuloksia tarkastellaan maaseutu kaupunkijatkumolla. Nimittäin paradoksaalisesti maaseudun kehittämisen toimintalinjalla uudet yritykset ovat pääosin syntyneet kaupunkien läheiselle maaseudulle ja kaupunkeihin, vaikka EMOTR:n varoista jopa 60 % oli sidottu harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla. Seuraavassa taulukossa on esitetty toimintalinja 3:n toteutuminen kuntatyypeittäin. Taulukko 1. Maaseudun toimintalinjan toteutuminen kuntatyypeittäin mennessä, toimenpidekokonaisuudet (maaseutualueiden sopeuttaminen ja kehittäminen, metsätaloustoimenpiteet ja koulutus). Lähde: Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelman väliarviointiraportti, joulukuu 2003.

20 20 Itä-Suomi Uudet työpaikat, miehet % Uudet työpaikat, naiset % Uudet yritykset % Uudet naisyritykset Säilytetyt työpaikat, miehet % Säilytetyt työpaikat, naiset % % Kaupungit 65,9 62,3 46,9 83,3 42,4 36,2 Kaup.läheinen maaseutu 8,9 7,4 48,7 1,7 5,2 6,0 Ydinmaaseutu 5,5 9,3 0,5 5,2 25,4 31,4 Harvaan asuttu maaseutu 19,6 21,0 3,9 9,8 26,9 26, Pohjois-Suomen Tavoite 1 -ohjelma ja sen arviointi Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa maaseudun kehittäminen tapahtuu toimintalinja 2:n avulla. EMOTR:sta rahoitetaan toimintalinjan viittä toimenpidekokonaisuutta ( ). Ohjelmaasiakirjan mukaan maaseudun kehittämisen strategian tavoitteena on hillitä maaseudun poismuuttoa turvaamalla erityisesti maaseudun nuorille riittävät toimeentulo-mahdollisuudet ja hyvän elinympäristön. Näistä tavoitteista lähtien toimenpiteet kohdistuvat ensisijaisesti perustuotannon jatkuvuuden turvaamiseen ja kilpailukyvyn parantamiseen, maatilojen rakenteen sekä elin-, työ- ja tuotanto-olosuhteiden parantamiseen, maaseudun elinkeinopohjan monipuolistamiseen sekä palveluiden ja infrastruktuurin parantamiseen. Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelmaan kuuluvilla maakunnilla on ohjelman toteuttamisen suhteen omat yhteistyöasiakirjoissa hyväksytyt paino-alansa. Niiden mukaisesti myös maaseudun kehittämisen tarkempi sisältö vaihtelee maakunnittain. Määrällisesti maaseudun kehittämisen toimintalinjan tavoitteena on luoda työpaikkaa, joista naisille 800, säilyttää työpaikkaa, joista naisten sekä synnyttää uusia yrityksiä 400, joista naisyrityksiä 120. EMOTR:n kehyksestä maaseudun kehittämiseen (toimenpidekokonaisuudet ) varataan runsaat 70 % ja loput maatilainvestointeihin (2.1) sekä nuorten viljelijöiden aloitustukeen (2.2). Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelman väliarvioinnin viestejä Samalla tavo in kuin Itä-Suomen tavoite 1 -alueella, myös Pohjois-Suomen ohjelma-alueella ma a- seudun pienyritysten lukumäärä on laskenut vuosien välisenä aikana. Laskua on ollut muissa ohjelma-alueen maakunnissa paitsi Pohjois-Pohjanmaalla. Mikäli maaseutuyritysten kehitystä kuvataan henkilöstön (henkilötyövuosia) kokonaismäärällä ja liikevaihdolla, myös Keski- Pohjanmaalla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Lisäksi henkilöstömäärän osalta Keski-Suomessa on tapahtunut kasvua. Kuitenkin maaseudun pienyrityskehitys on ollut koko maassa keskimäärin suotuisampaa kuin Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelma-alueella kokonaisuudessaan. Väliarvioinnin mukaan Pohjois-Suomessa maaseudun kehittämisen toimintalinjalla tultaneen saavuttamaan uusien yritysten perustamistavoite. Vuoden 2003 puoleenväliin mennessä oli sitoumuksia tehty runsas 50 prosenttia ohjelman raameista, kun uusien yritysten osuus kokonaistavoitteesta oli jo yli 60 prosenttia. Uusien naisyritysten suhteen tilanne vaikutti samalla tavoin lohduttomalta kuin Itä-Suomen tavoite 1 -alueella. Tarkasteltaessa tuloksia maaseutu kaupunki-jatkumolla vo i- daan myös tehdä samansuuntainen havainto kuin Itä-Suomessa: maaseudun kehittämisen toimintalinjalla uudet yritykset ovat pääosin syntyneet kaupunkeihin, vaikka EMOTR:n varoista lähes 80 % oli sidottu harvaan asutulla ja ydinmaaseudulla. Seuraavassa taulukossa on esitetty toimenpidekokonaisuuksien toteutuminen kuntatyypeittäin. Taulukko 2. Maaseudun toimintalinjan toteutuminen kuntatyypeittäin mennessä, toimenpidekokonaisuudet Lähde: Pohjois-Suomen tavoite 1 -ohjelman väliarviointiraportti, joulukuu 2003.)