"Muutin tähän taloon ja tähän asuntoon kuultuani, että täältä vapautuu paikka. Halusin itsenäisempään asumismuotoon.

Transkriptio

1 Miesasukas kertoo elämästään asumisyksikössä: "Muutin tähän taloon ja tähän asuntoon kuultuani, että täältä vapautuu paikka. Halusin itsenäisempään asumismuotoon. Täällä on vapaampaa ja itsenäisempää kuin aikaisemmassa asumisyksikössä. Tuleehan nuo työntekijät kyllä katsomaan päältä, että miltä asunto näyttää. Siihen olen tottunut, että käyvät. Koputtavat oveen tai sanovat, että ovat tulossa. En ole kieltänyt tulemasta. Iltapalan ja lääkkeet otan asumisyksikön yhteistiloissa. Tein jossain vaiheessa omia iltapaloja. Söin liikaa. Se määrä, mitä toin kaupasta, ei riittänyt viikoksi. Kyllä nuo työntekijät kuuntelevat minua aika hyvin. Avaimet minulla on ulko-oveen. Huoneen oven saan kiinni. En tiedä saako sitä lukkoon. Me saadaan mennä omalle asunnolle rauhoittumaan, jos tuntuu, ettei kestä yhteistilojen hälinää. On lupa mennä omiin oloihin, ja sitä korttia pitää muistaa käyttää. Yhteensä asukkaita on 20 henkeä, voit kuvitella, että on aikamoinen hälinä. Nyt kun minulla on tyttöystävä, voin oleskella hänen kanssaan vapaasti asunnossani. Seurustelun alussa se seuraaminen oli tarkempaa. Sitten työntekijät totesivat, että se toimii. Enää ei tarvii täällä kaikkien nähden seurustella, tuli vapautta. Voidaan seurustella omassa asunnossa. Meillä on yhteisiä menoja, mennään esimerkiksi Lauri Tähkän konserttiin. Meillä on 1 / 6

2 tyttöystävän kanssa suunnitelma, että asuttaisiin ensin minun asunnossa ja sitten myöhemmin muualla. Yhteen muuttaminen muuttaa kuvioita. Minun asumisyksikössä viereiseen huoneeseen tulee nuoria kavereita kokeilemaan asumista. Olen sitoutunut siihen. Kaksi niitä on ollut, toista jouduin neuvomaan. Se seurasi tarkkaan, mitä tein. Henkilökunta huomasi, että olin väsyneempi. Uusi kaveri esiteltiin minulle, ja se alkoi seurata minua. Olohuone, keittiö ja pesutilat oli yhteiset uuden kaverin kanssa. Henkilökunnan keskinäinen tiedonvälitys voisi toimia paremmin. Jos sanoo jotain yhdelle, niin kohta toinen kysyy, että mihin olet menossa. Ohjaajat ovat meistä vastuussa, heidän täytyy tietää, missä me ollaan. Tapana on, että ilmoitetaan ja kysellään perään. Pahimmassa tapauksessa soitetaan poliisi, ja se maksaa! Kun lähdetään noin kilometrin lenkille, niin on puhuttu keskenämme, että osattaisiin itsekin, mutta siitähän nousee haloo. Tarviin henkilökunnan apua yleisessä siisteydessä, parran ajamisessa leuan alta ja raha-asioissa. Minulla on itsenäinen rooli kotiasioiden kanssa. Kaupassa käynnistä ohjaajat sanoo, että tee lista ja osta sen mukaan. Viime aikoina olen harjoitellut pankkiautomaatilla käyntiä. Liikkumisvapaus on täällä aika hyvä, mutta luottamuksen saavuttaminen kestää. Kestää kauan ennen kuin henkilökunnan luottamuksen voittaa. En tiedä, kuka minun sosiaalityöntekijä on, ja 2 / 6

3 palvelusuunnitelmasta puheen ollen, hoitosuunnitelma pitäisi päivittää pikapuoliin. Jos tänne tulee uusia työntekijöitä, niin muutoksia on paljon, eikä uudet tyypit aina tiedä miten asiat sujuvat, esimerkiksi kaupassa käynti, rahan nostaminen. Olen tyytyväinen, jos huomaan, että minuun luotetaan, tulee vastuuta. Nyt minuun luotetaan lakananvaihdossa. Entistä vähemmän katsotaan perään. Minun on helpompi asioida työntekijöiden kanssa, kun tiedän, että ne luottaa. Aikaisemmassa asuinpaikassa alkoi aikamoinen kotitalousprässäys, kun he kuulivat, että olin muuttamassa tänne. Täällä on monenlaisia työntekijöitä. Jotkut asiat on helpompi hoitaa miesohjaajien kanssa. Jos miesohjaaja on töissä, pystyn sanomaan asioista. Luotan kaikkiin ohjaajiin. Luottamus näkyy eri tavoin, mutta puhun kunnioittavasti kaikkien kanssa. Työntekijät sanoo, että voisit käyttää ääntä, mutta minä pyrin keskustelemaan rauhallisesti, en tykkää huutaa. Tällä hetkellä tämä tuntuu kodilta. Iso pala elämää lonksahti kohdalleen tyttöystävän myötä. Muut asukkaat juttelee minulle tosi paljon asioistaan. Ne juttelee eri tavoin minun kanssa kuin muiden asukkaiden kanssa. Mutta kyllä asukkaat kuunteleekin minua. Tyttöystävä saattaa sanoa minulle, että kulta, rauhoitu! Jos henkilökunta komentelee liikaa, siitä on puhuttava asukkaiden kesken. Työntekijät ei tykkää, jos jotain työntekijää haukutaan toisten työntekijöiden kuullen. Jos olisin asumisyksikön johtaja, muuttaisin Ainakin sen, että nyt TV menee kiinni ruoka-ajan 3 / 6

4 lähestyessä. TV on suljettava ennen kuin tapahtuu mitään. Minulla on hahmotushäiriö, minua TV ei häiritse. Se auttaa keskittymään. Ja työntekijöiden pitäisi paremmin kuunnella asukkaita, reagoida nopeammin, käydä katsomassa ja keskustella tilanne. Ruokailu on haastavaa, lisätilaa tarvittaisiin. Jos täytyy liikkua ruokailun aikana, on liian ahdasta. Jos saisin päättää, miesohjaajat olisi jatkuvasti töissä. Ja kaikki tekisi yövuorojakin. Se olisi tasapuolista. Kyllä täällä olisi esimerkiksi halukkaita jääkiekkoon lähtijöitä, jos olisi henkilökohtaisia avustajia. Ohjaajat on sanoneet yhdelle asukkaalle, että nyt ei pääse, kun he eivät lähde mukaan. Asukas on epileptikko. Toisille asukkaille ei voi antaa sellaista vastuuta. Mutta joskus toinen asukas lähtee minun mukaani. Ne on myös tosi hyviä harjoituksia, asiat on pakko haltsata, kun toinen asukas on mukana. Tyttöystävän kanssa on ollut puhetta, että kotimaan matkailussa pärjätään itsekin, jos kohde on tuttu. Kotipäivänä me käydään syömässä meksikolaisessa. Minulle itsenäinen elämä on mahdollista ohjaajan avustuksella. Isot asiat jaetaan pienempiin osiin, esimerkiksi kotihommat tai pankkiautomaatilla käynti, jotta tiedän, mikä liittyy mihinkin. Olen saavuttanut tietyn tason, nyt täytyy pysyä siinä. Kävin Keko-koulutuskurssin Helsingissä, siellä asetettiin tavoitteet. Minulla ne on liikunta, ruokavalio ja puhtaus. Siitä kurssista oli hirveä hyöty. Jo sitä ennen minulle sanottiin, että nyt olet hoitanut asiasi paremmin. Harrastuksia minulla on liikunta, kävely, sauvoilla tai ilman, jalkapallo, sähly ja kuntosali. Onneksi harrastan paljon liikuntaa, minussa on kilpailuhenkisyyttä. Haaveena minulla on hankkia koira. Meillä oli kotona koira. 4 / 6

5 Käyn koko ajan päivätoiminnassa, aloitin vuonna Neljä päivää viikossa. Minulla on tietty viikko-ohjelma. Minulta on kysytty, mitä haluaisin tehdä. Loppuviikko on liikunnallinen, alkuviikko on kotihommia, sitten on video- ja valokuvaus. Alkuun ohjaajat kertoi, mitä tehdään. Sitten he rupesivat kyselemään, vuosi kaksi sitten, että hei, mitäs te haluatte. Minulla on tiistaina kotipäivä. Minulla voisi olla joskus tulevaisuudessa haaveena joku kauppatyö. Kun olin sukulaiskäynnillä, minut heitettiin lapsenvahdiksi. Sain perheen vanhimman tyttären nukutettua. Kun tulin lukemasta iltasatua, sukulainen sanoi, että pärjäät niin hyvin, että lastenhoito voisi olla sinulla ammatti. Jos saan osallistua lastenkasvatukseen sukulaisen luona, silloin elämällä on merkitystä. Kerran olin lastentarhalla avotöissä. Lapset huomasi, että kerrankin jollakin on aikaa niille, ja pikkukaverit tuli syliin, olin niille isän korvikkeena. Ajattelin, että hyvä että tällainenkin kaveri kelpaa johonkin. Silloin hoidin itseänikin paremmin, parranajot ja kaikki. Sukulaisreissut on minulle tärkeitä, kun minulla ei ole vanhempia. Se elämä on niin toisenlaista, katkaisee tämän elämän hyvin. Matkustan sukulaisten luo itsenäisesti, osaan matkustaa bussilla. Täällä asumisyksikössä meidän elämä on ohjattua, kellontarkkaa, ruoka-ajat ja kaikki. Sukulaisten luona ei ole kellontarkkaa. Tunnen kyllä kellon, mutta minun on vaikea arvioida, paljonko aikaa menee johonkin tekemiseen. Saan apua, jos vaikka bussi lähtee. Minulle sanotaan, että tilaa taksi. Taksimatkan aikana yritän unohtaa nämä asiat täällä ja mietin, mitä on odotettavissa. 5 / 6

6 Minulla oli vaativa isä ja todella vanhanaikainen peruskasvatus. Nyt minä olen joutunut tarkastelemaan kantojani. Sukulaiset on kertoneet, että kun sinulta kysyi jotain, niin isä vastasi sinun puolesta. Että jos mentiin johonkin, niin kysyit ensin isältä ja sitten siltä esittelijältä, esimerkiksi kun oltiin ilmailumuseossa. Osasin esittää aika hyvän kysymyksen. Kysyin, että mikä on optimikohta sijoittaa tutka niin, että se pyyhkäisee koko Suomen yli. Se esittelijä taisi vastata, että jossain Oulun paikkeilla. Isä tunsi sotilasasioita, ja sekin sanoi, että oli ihan hyvä kysymys." Asukasta haastattelivat Anne Merisaari ja Terhi Toikkanen. Merisaari on VIA-projektin koordinaattori, ja Toikkanen on projektin lakimies. 6 / 6