MAREMMANO-ABRUZZESE ON KIINNOSTAVA KOIRAROTU!

Transkriptio

1 MAREMMANO-ABRUZZESE ON KIINNOSTAVA KOIRAROTU! Kevät on tyypillistä pentukuumeen aikaa ja minulle tuleekin paljon puheluita ja sähköpostiviestejä, joissa kysytään erilaisia asioita rodustamme. Koiristamme on myös kirjoitettu eri lehtiin edustavia artikkeleita, jotka herättävät aina paljon mielenkiintoa koskien m-a:n käyttäytymistä ja käsittelyä. Seuraavassa kirjoituksessani otan esille tavallisimpia kysyttyjä asioita ja vastaan niihin tietojeni ja kokemukseni perusteella. KYSYMYS: Mihin tehtävään m-a on kehittynyt? VASTAUS: Maremmano-abruzzese on etupäässä lammaslaumojen, alueiden ja omaisuuden vartija. Se työskentelee itsenäisesti ilman ihmisen ohjausta ja tekee päätökset oman päänsä mukaan. Koirat toimivat laumana, jossa kullakin yksilöllä on oma roolinsa erityistaipumustensa mukaisesti. Ne ovat tottuneet oleskelemaan ja liikkumaan vapaina. M-a:t ovat sopeutuneet elämään karuissa ja niukoissa olosuhteissa, jonka vuoksi niiden ravinnon käyttö ja muu oleminen on erityisen energiaa säästävää ja taloudellista. Vaihtelevia sääolosuhteita vastaan niillä on valkea, kaksinkertainen ja likaa hylkivä turkki. Tiiviit silmäluomet suojaavat silmiä pölyltä ja lialta ja vinoasentoiset silmät mahdollistavat sivusuunnassa laajemman näkökentän. Pienet korvalehdet eivät vahingoitu herkästi, tumma pigmentti on tarpeen polttavassa auringossa ja tiiviin karvan peittämään rungonmyötäiseen ihoon on pedon hankalampi tarttua. Maremmano-abruzzese on siis rakenteeltaan ja olemukseltaan täydellisesti työtehtävänsä mukainen. Lammasvahdilta edellytettävät tärkeät ominaisuudet, jotka ovat sen perintötekijöissä, ovat uskollisuus (ei jätä laumaa, seuraa lampaita) ja luotettavuus (ei häiritse tai vahingoita lampaita). Puolustushalu on automaattinen ja luonteva seuraamus näistä kahdesta ominaisuudesta. Tulevaisuudessa rodun luonne ja ulkomuoto ovat mahdollisia säilyttää tyypillisinä vain siten, että koiria käytetään mahdollisimman paljon alkuperäisessä työtehtävässään. KYSYMYS: Millainen on m-a:lle sopiva ympäristö Suomen oloja ajatellen? Pysyykö koira pihalla, tarvitaanko aitoja tai tarhaa? Voiko tontin rajoja opettaa? VASTAUS: M-a sopii parhaiten väljästi asutulle, rauhalliselle maaseudulle, jossa vartioimiskäyttäytymiseen kuuluva haukahtelu ei häiritse ympäristöä. Meidän koirakulttuurimme eroaa paljon italialaisten tavasta pitää koiria. Suomessa on ankara koirakuri ja poliisiin otetaan hyvin herkästi yhteyttä, jos koiran nähdään liikkuvan irti saatikka astuvan tassullaan naapurin tontille. Tästä syystä aidan rakentaminen on rauhan säilyttämiseksi monesti välttämätöntä etenkin koiran aikuistuttua. Varoituskyltit vartioivasta koirasta omistajan puhelinnumerolla varustettuina ovat välttämättömät jokaisen m-a:n haltijan alueella. Mikäli aitaa ei tarvita, kyltit tulee asettaa riittävän etäälle ydinalueesta, jotta koiralle jää välimatkaa toimia saapujan ja vartioimansa alueen välissä.

2 Aitaamisen välttämättömyys riippuu myös koiran yksilöllisistä piirteistä. Jotkut m-a:t ovat perintötekijöiltään vahvasti laumaansa ja reviiriinsä sitoutuneita eivätkä hevin kiinnostu ulkopuolella olevista ärsykkeistä. Omistajan ja koiran välisellä suhteella ja opettamisella on niin ikään vaikutusta. Tontin rajoja on hyvä käydä läpi, ei siitä ainakaan haittaa ole. Kun koira pysyy omalla alueellaan, sitä kehutaan vuolaasti. M-a,kuten mikä muu tahansa koira, ei kuitenkaan ole mikään aivoton robotti, joka ei reagoi mihinkään. Uroskoira saattaa kiinnostua lähitienoon juoksuisesta nartusta ja tarkkanenäinen vainuaa lähistöllä teurastetun hirven hajun. Sitten voi olla olemassa se ihana naapurin mummo, jolta koira on kerran saanut makkaranpalan. Tällainen saattaa houkuttaa koiran kuin koiran seikkailemaan alueensa ulkopuolelle. Jokaisella vartioivalla koiralla on hyvä olla oma tarha sääsuojineen. Siitä tehdään sille mukava ja mieluinen tilapäisoleskelupaikka. Se voidaan ruokkia sinne ja laittaa pureskelemaan luita, jolloin se menee sinne mielellään. Jos kylään tulee koiraa pelkääviä ihmisiä tai pidetään juhlia, on tarha käytännöllinen. KYSYMYS: Missä iässä m-a:n vartioiminen alkaa? Miten se vartioi ja voi käyttäytyä eri tilanteissa? VASTAUS: M-a alkaa vartioida keskimäärin noin kahden vuoden iässä. Aikaisemminkin se on mahdollista riippuen koiran yksilöllisistä ominaisuuksista ja myös siitä millaisia mahdollisia laukaisevia ärsykkeitä (voimakkaita epämieluisia, pelottavia, outoja kokemuksia) sillä on kasvun aikana. Sanotaan, että nuori m-a ei koskaan unohda tapahtumaa, jolloin se ensimmäisen kerran joutuu kohtaamiseen pedon kanssa. Vahtikoiran luonteeseen kuuluu uskomattoman tarkka muisti; ensimmäisen koiran kokeman uhkatilanteen jälkeen sille jää ikuisesti mieleen miltä uhka näyttää ja mistä se voi tulla. Lampaiden tehokkaaseen suojeluun koira on valmis aikaisintaan kaksi vuotiaana. M-a kehittyy fyysiseen vahvuuteensa vasta kolmen, neljän vuoden ikään mennessä. Petoeläimiä vastaan tarvitaan aina vähintään kaksi koiraa. Koirien lukumäärä on riippuvainen myös alueen ja eläinlauman koosta sekä petoeläinten määrästä. M-a vartioi periaatteella: KAIKKI VIERAS VOI OLLA MAHDOLLINEN UHKA! Koira on tarkasti tietoinen omistaan ja reviiristään. Joillakin yksilöillä tämä käsittämätön tietoisuus on olemassa jo hyvin nuorella iällä. Tasapainoinen ja omistajansa hallinnassa oleva m-a päästää vieraat pihalleen omistajansa läsnä ollessa. Kun se on yksin, ei tuntemattomilla ole asiaa. M-a:n vartiointikäytökseen kuuluu haukkuminen, alueella partiointi ja rajojen merkitseminen virtsa- ja ulostemerkein. Haukkumisellaan se ilmoittaa olemassaolostaan alueella ja siten pitää uhkia loitolla. Se hälyttää kaikista itselleen vieraista asioista, jotka eivät kuulu sen "päiväjärjestykseen. Nämä ovat monesti ihan eri asioita kuin mihin ihminen kiinnittäisi huomiota. Kokemattomalla koiralla on huomattavasti enemmän ilmoitettavaa kuin vanhalla jo rutiinit oppineella. Arempi yksilö ilmoittaa myös herkemmin kuin itsevarma rotunsa edustaja. Nartut ja nuoret koirat ovat herkempiä varoittamaan kuin urokset, jotka yleensä puuttuvat asioihin vasta tapahtumien vakavoituessa. Uros voi terävöityä narttulaumassa etenkin juoksuaikoina ja emäkoira, kun sillä on pentuja. Stressaantunut, turhautunut tai kipeä koira voi kiihtyä ja

3 haukkua herkemmin. Varoitushaukkuminen lisääntyy hämärän laskeutuessa. Paras työpari ovat uros ja narttu. Ajan myötä koirat tottuvat säännöllisesti lähiympäristössään tapahtuviin asioihin ja haukkuminen vähenee itsestään. Mielestäni on hyvin kyseenalaista kieltää koiraa geenien ohjaamasta vaistonvaraisesta haukkumisesta, joka kuuluu sen vartiointikäytökseen. Ei ihminen voi millään tietää, että karhu, susi tai ilves liikkuu parin kilometrin päässä. Koira sen sijaan tuntee tuulen tuoman pedon hajun. Tarkka omistaja oppii kyllä tuntemaan eri sävyiset varoitushaukut ja tietää, koska on oikeasti mentävä paikan päälle katsomaan ja kuittaamaan tilanne. Luotettavan laumanjäsenen, koiran omistajan, oma rauhallinen käytös riittää tyynnyttämään koiran ja saa sen olemaan sitä mieltä, että homma hoidossa. Valitettavan usein koiran haukkumiseen puututaan siinä toivossa, että se haukkuisi vähemmän. Tavallisesti käy kuitenkin niin, että haukkuminen vaan lisääntyy. Omistajan reagointi ja huomio toimivat lähes aina käytöstä vahvistavina, siis haukkumista lisäävinä. Omistajan vihaisella äänensävyllä ei ole tähän merkitystä ja, jos koira vielä saa ihan lähelleen kiukusta kihisevän ja raivoavan omistajansa, on viesti lisätä pontta paukuttamiseen mennyt sille hienosti perille. Omat koirani nukkuvat öisinkin ulkona ja ne haukkuvat erittäin harvoin. Minä en koskaan puutu niiden haukkumiseen. Mikäli nuorimman narttuni kimitys kuulostaa joskus pahalta, pyydän sen ystävällisesti sisälle. Uhan lähestyessä koira alkaa haukahdella ja liikkuu edestakaisin lähestyvän uhan ja vartioitavan kohteen välissä. Kun välimatka lyhenee, perääntyy koira vahdittavaa kohdetta kohti jääden suurin piirtein sen ja uhan puoleen väliin. Koiran uhkailueleet voimistuvat, jos lähestyjä ei älyä pysähtyä ja välimatka vartioitavaan kohteeseen lyhenee entisestään. Hyökkäykseen aikuinen koira lähtee siinä vaiheessa, kun perääntymismahdollisuutta ei enää ole. M-a:n vartioimiskäyttäytymisen kuvio on peräisin pentuajalta ja se on lähtöisin noin neljän kuukauden ikäisen pennun epävarmasta elehtimisestä sen kokiessa uhkatilanteita. Voidakseen toteuttaa rodunomaista vartioimiskäyttäytymistään m-a siis tarvitsee tilaa. Monella koiralla hyökkäyskäytös on valitettavasti opittu käytös olosuhteiden pakosta. Pienessä tarhassa, juoksunarussa tai taluttimessa ei edellä kuvattua liikkumismahdollisuutta yksinkertaisesti ole. Tällöin, kun muualle ei pääse, on pakko puolustautua hyökkäämällä. M-a:n vartiointi on usein hyvin hienovaraista ja huomaamatonta; koira asettuu omistajan ja vieraan väliin, koira estää auton etenemisen jäädessään rauhallisesti sen eteen haistelemaan maata, koira kiilaa oviaukolle estäen vierasta astumasta sisälle. Vartiointi voi myös olla korostuneempaa; koira asettuu tulijan eteen ja tökkii tätä kuonollaan, nipistää reidestä tai takapuolesta tai hyppää ihmisen rintaa vasten. Omistajan on opittava tuntemaan oman koiransa tapa vartioida ja hänen on otettava se hallintaan mahdollisesti kytkettävä taluttimeen- riittävän ajoissa, jotta vahinkoja ei tapahdu. Mikäli koiran vartiointi on yltiöpäistä, on se laitettava ehdottomasti tarhaansa. Ahdas aidattu alue saattaa lisätä joidenkin yksilöiden vartiointia. Tasapainoinen m-a on normaalisti ON-OFF - koira. Tämä tarkoittaa sitä, että aidan ulkopuolella puolueettomalla alueella koira on hyvin leppoisa. Tällaisissa tapauksissa kannattaa ottaa koira portin ulkopuolelle tervehtimään tulijaa. On myös muita arkipäivän tilanteita, joissa koiran puolustushalu saattaa tulla esille. Monet niistä ovat ratkaistavissa ihan maalaisjärkeä käyttäen ja järjestelemällä. Huolehditaan siitä, että koira saa aina syödä rauhassa muilta koirilta ja häiritseviltä ihmisiltä. M-a puolustaa herkästi ruokaansa. Kun mikään ei uhkaa ruokarauhaa, ei sitä tarvitse vartioidakaan. Jos koira vartioi autoa vierailta menetellään siten, että otetaan koira ulos riittävän kauas autosta tervehtimään vierasta, sitten ohjataan vieras autoon ja vasta sen jälkeen

4 laitetaan koira. Vieraiden saavuttua piha-alueelle kuljetaan sisätiloja kohti siten, että vieras menee edellä, sitten omistaja ja koira ehdottomasti hänen takanaan. Koira on pidettävä taluttimessa, jollei sille ole opetettu takana kulkemista. Koira jää ulos, kun vieraat saapuvat eteiseen ja riisuvat ulkovaatteensa. Jos halutaan ottaa koira vielä sisälle (mikä ei todellakaan ole välttämätöntä), kannattaa se tehdä, kun vieraat ovat asettuneet aloilleen. Jos vieras haluaa yhtäkkiä mennä ulos ovesta hakemaan autoon jäänyttä kameraansa, on omistajan toimittava saattueena ja mentävä itse ensin ulos. Kun vieras tulee takaisin piha-alueelle, on omistajan jälleen oltava portilla koiransa kanssa vastassa. M-a on tarkka perheen suojeltavista, joihin pienet lapset ehdottomasti kuuluvat. Koiraa on aina valvottava vieraiden läsnä ollessa. Jos vieras ottaa sen oman lapsen syliinsä, voi koira tulla väliin. Kun oma ja vieras lapsi juoksevat hippasilla, voi koira tunkeutua pysäyttämään vierasta lasta. Lasten huutamisen ja kiljumisen koira voi kokea varoitussignaaleiksi ja säntää paikalle suojaamaan omaansa. Koira suojelee myös perheen eläimiä. Häkissään kököttävä kanikin on siis syytä jättää rauhaan. Vartiointiin liittyvissä asioissa on kukin koira oma yksilönsä, kaikki eivät käyttäydy ihan samalla tavalla. Suuri osa koiran käyttäytymisestä on ympäristöstä kokemusten kautta opittua, suurin vaikuttaja on koiran omistaja. Edellä lueteltuja vartioimiskäyttäytymisiä ei näe koskaan lampaiden kanssa olevilla tai muuten enimmäkseen omissa oloissaan elävillä koirilla. Italiassa useimmat m-a:t elävät ulkona, eivät ihmisten asunnoissa. Lammaslaumansa kanssa elävät m-a:t pysyvät laumansa vieressä katsellen tyynen rauhallisina ohikulkevia autoja ja ihmisiä. Italian maatiloilla elävät koirat makaavat pitkin pituuttaan pihaalueillaan ja viitsivät tuskin silmiään avata, kun auto hurahtaa pihaan. Nämä koirat ovat tottuneet neutraalisti liikkuviin ihmisiin, jotka eivät mitenkään häiritse niiden rauhaa; eivät käskytä ja ohjaa kaiken aikaa tai kiellä yhdestä ja toisesta tekemisestä. Nämä koirat saavat käyttää omia aivojaan ja elää vapaina luonnonlapsina omia vaistojaan seuraten. Ilman fiksun ihmisen puuttumista niistä on kuitenkin kasvanut hyväkäytöksisiä eläimiä. Mitä meidän oloissamme ja koiranpitotavassamme on vialla, kun meillä näitä ongelmakoiria piisaa kaikesta sivistyksestämme ja koirankoulutustaidoistamme huolimatta. Suomen rajan ylittäminen ei voi aiheuttaa sellaisia virhegeenejä, joiden vaikutusta koiraongelmamme olisivat. Tämä on tärkeä asia jokaisen pohdittavaksi! Tämän vartiointiasian lopuksi haluan korostaa vielä seuraavia asioita: Oikein käsitelty, kasvatettu ja tarvittaessa opetettu sopivassa ympäristössä elävä m-a on rauhallinen ja hyväkäytöksinen vieraiden saapuessa alueelleen omistansa ollessa paikalla! Yksin ollessaan koiran ei kuulu päästää tuntemattomia tai puoli tuttuja ihmisiä alueelleen. Alueensa ulkopuolella m-a:n kuuluu käyttäytyä kuin minkä tahansa hyvätapaisen koiran omistajansa kanssa. M-a:n tulisi sallia tuomarin käsittely näyttelykehässä. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomari voi katsoa turvallisesti koiran hampaat, koettaa uroksen kivekset ja tunnustella koiran rakenteen. M-A:n kanssa viihtyminen on elämäntapa!

5 KYSYMYS: M-a:n suhtautuminen toisiin koiriin alueellaan ja alueensa ulkopuolella. Miten kaksi samaa sukupuolta olevaa m-a:ta tulevat toimeen keskenään? VASTAUS: Suhtautuminen toisiin koiriin on yksilöllistä. Se, että tuleeko toimen toisen kanssa vai eikö tule, on aina riippuvaista molemmista osapuolista ( kemiakysymys ). Pääsääntöisesti m-a voi kokea uhaksi kaikki vieraat omalla alueellaan. Se on jalostettu puolustamaan koiraeläimiä (susi) vastaan, joten on normaalia, että se ei siedä vierasta koiraa omalla pihallaan saatikka sisätiloissa huolimatta siitä, että koiran omistaja on sinun paras ystäväsi. Oman alueensa ulkopuolella sen sijaan yhdessä lenkkeily voi sujua kitkatta. Vastaantuleviin koiriin suhtautuminen on yksilöllistä ja erityisen paljon se on koulutuskysymys, kuten minkä tahansa muunkin koirarodun kohdalla. M-a:n perinteinen tapa elää on olla irti siis ilman talutinta. Irti elävät koirat ovat aina leppoisampia. Jos m- a:lla on oma isohko alue, jossa se voi maleksia ja tehdä vahdin työtä, se on onnellinen ja rauhallinen. Alueensa ulkopuolella se käyttäytyy neutraalisti ja vaatimattomasti. Olosuhteiden pakosta joidenkin rotumme yksilöiden pääasiallinen päivittäinen liikunta on lenkkeilyä taluttimessa omistajan kanssa, joka mielellään kiertelee samoja tuttuja reittejä. Tällaisissa olosuhteissa m-a saattaa omia reittejä nimiinsä ja käyttäytyä sen mukaisesti muita siellä liikkujia kohtaan. Se siis yrittää hyökkäämällä ajaa muita reitilleen osuvia tiehensä. Epävarma omistaja remmin toisessa päässä vain pahentaa tilannetta. Remmissä rähjäämiseen voidaan puuttua koulutuksellisesti ja omistajan vastuunottoa monissa päivittäisissä tilanteissa voidaan korostaa tietyillä hallintaharjoituksilla ja muutamilla omilla statusta korostavilla käyttäytymistavoilla. Kaksi narttua taistelee usein hengestään, kaksi urosta yleensä vain mitelläkseen voimiaan. Kaksi siskosta on melkoisen tuhoon tuomittu työpari. Sisko ja veli ovat erittäin hyvä kaksikko. Kaksi luonteiltaan erilaista veljestä saattaa olla myös hyvä työpari. Ongelmia ja taisteluja tulee silloin, kun kolmanneksi tuodaan juoksuaikainen narttu. Ikäerolla on merkitystä kahden samaa sukupuolta olevan koiran toimeen tulemisessa. Mitä isompi ikäero, sen selkeämmät statukset. Myös yksilöllisillä ominaisuuksilla ja koiran kokemuksilla on merkitystä. On olemassa koiria, jotka hyvin herkästi liehuttavat valkoista lippua joutuessaan uhatuiksi ja toisaalta myös sellaisia, jotka ärsyyntyvät pienestäkin provosoinnista. Kummankinlaisia tarvitaan tasapainon säilymiseksi. Kaikki eivät voi olla kumartajia tai öykkäreitä. Ihmisten tekemissä laumoissa, jotka elävät ikään kuin vankeudessa (eivät siis vapaina isoilla alueilla) keskinäiset erimielisyydet ovat tavallisia. On olemassa narttuja, jotka eivät siedä laumassaan muita narttuja. Myös omat tyttäret voivat olla niille punainen vaate. Sitten on olemassa hyvin itsevarmoja narttuja ja uroksia, jotka eivät korviaan lopsauta kumman tahansa sukupuolen nuorison pöyhistelystä. Ne näyttävät näille kaapin paikan kerran ja asia on pois päiväjärjestyksestä. Jokainen tietää paikkansa. Sellainen lauma, jossa käydään jatkuvasti valtataisteluita ei voi hyvin. Ei myöskään sellainen lauma, jonka järjestystä pitää

6 pakonomaisesti yllä dominoiva ja käskyjä jakeleva ihminen. Resurssiriidat ovat ominaisia silloin, kun on puute jostain välttämättömästä asiasta: uroksia ja juoksuinen narttu, vähän ruokaa, ahtaat tilat, omistaja voi olla resurssi, koiralla ei ole rodunomaista työtä. Koirien jatkuva välien selvittely kertoo siis siitä, että jotain on pielessä. Omistajan olisi reagoitava tähän ja korjattava tilanne kenties luopumalla jostain yksilöistä tai pitämällä niitä erikseen. Stressaantunut m-a muuttuu helposti herkästi reagoivaksi ja aggressiiviseksi. Joskus toisen sterilisaatio voi helpottaa tilannetta. Vanhemman statusero nuorempaa olisi tärkeää säilyttää mahdollisimman suurena. Tällöin on edullista aina sterilisoida se nuorempi osapuoli ja antaa vanhemman säilyttää sukupuolensa ja siihen liittyvät ominaisuutensa selkeinä. KYSYM YS: M-a:n sosiaalistamisen tarve: ihmiset, ympäristöt, muut eläimet. VASTAUS: Yksinkertainen vastaukseni on, että sosiaalistamisen tulee tapahtua omien tarpeiden mukaan ja koiran ehdoilla. Jos m-a:n on tarkoitus elää ihmisten kanssa, on tärkeää antaa sille pentuna 3vk- 16vk aikana positiivisia kokemuksia kaikenlaisista ihmisistä. Ennen puolen vuoden ikää koiran olisi hyvä myös tutustua niihin asioihin ja paikkoihin, joiden kanssa se joutuu myöhemmin tekemisiin. Koiranpennun paras oppimisikä on 5vk-5kk!!! Tällöin siis kannattaa santsata hyvien tapojen opettamiseen, käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin, autoiluun, erilaisiin ääniin totuttamiseen, toisiin koiriin tutustumiseen ym. Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin sanoa, että kohtuus kaikessa ja asioilla on aina kaksi puolta. M-a tarvitsee pentuaikana paljon lepoa, jotta hermosto kasvaa vahvaksi. M-a on rauhallinen ja yksinkertainen koira ajan vietossaan. Väsynyt pentu säikkyy helposti, joten ylenpalttista virikkeiden antamista on syytä välttää. Jos uusia tilanteita ja kokemuksia on paljon, on aina riski, että niiden joukossa on myös joku liian voimakas ja epämieluisa elämys koiralle. Tämä voi jättää ikuiset ikävät muistikuvat. Jotta pentu sosiaalistuisi ihmiseen, riittää sille periaatteessa muutama hyvä ihmiskontakti viikossa. Pentu, joka saa vain kasvaa villinä ja vapaana oman rotuistensa fiksujen aikuisten joukossa, elää mahdollisimman turvallisessa ja oikeaoppisessa ympäristössä. Tällaisen koiran aikuiskäyttäytyminen voi olla hämmästyttävän varmaa ja hillittyä alueensa ulkopuolella. Siis todella ilman minkäänlaisia ihmisen järjestämiä sosiaalistamiskokemuksia. Hyvähermoiseksi kasvanut m- a on erittäin sopeutuvainen ja kelaa uudet tilanteet nopeasti. Hyvä ja luottamuksellinen suhde omistajaan antaa sille tarvittavan turvan ja varmuuden oudoissa tilanteissa ja ympäristöissä. Etuna on se, että vaikka kaikki on uutta niin mikään ei ole etukäteen pelottavaa! Eduksi voidaan lukea myös se, että alueen ulkopuolella tällainen maalaiskoira pyrkii käyttäytymään mahdollisimman vaatimattomasti ja neutraalisti ja remmissä rähjäämistä se ei taatusti ole päässyt oppimaan. Tämä sama ilmiö näkyy rodun kotimaassa Italiassa näyttelytilanteissa, jonne koiria tuodaan suoraan laitumilta tai isoista koiralaumoista. Perintötekijöiltään arat koirat ovat kuitenkin aina ongelmallisia teki niiden kanssa niin tai näin. Jos koiran on tarkoitus viettää elämänsä maatilan vahtina ei suinkaan ole tarpeellista, että se totutetaan matkustamaan junalla. Tärkeää on sen sijaan totuttaa se pikkuhiljaa ja onnistuneesti tilan eläimiin ja työkoneisiin. Paras sosiaalistumisaika elolliseen kohteeseen on 6vk -8vk. Tänä aikana on tulevalle lammasvahdille tarjottava viimeistään ensimmäiset turvalliset kontaktit lampaisiin ja niiden elinympäristöön. Jotta pentu pitäisi lampaita itselleen koko elämänsä ajan tärkeimpinä olentoina maailmassa, pidetään ihmiskontaktien antaminen minimissään etenkin ensimmäisten viiden kuukauden

7 aikana. Tärkeää on, että kaikki koiran kannalta positiivinen tapahtuu lampaiden lähellä kuten esim. koiran silittäminen ja ruuan antaminen. Ihminen ei saa luoda pennulle ristiriitaista valintatilannetta: Jäädäkö lampaiden kanssa vai mennäkö ihmisen perään? Koiran omistajan on valvottava lammasvahdin alkua koko ensimmäisen ikävuoden ajan ja puututtava koiran mahdollisiin leikkimisyrityksiin karitsoiden kanssa. Pääasiassa lampaisiin tai muihin eläimiin sosiaalistettu m-a ei ole aggressiivinen ihmiselle. Se oppii tuntemaan oman hoitajansa, muihin se suhtautuu ujosti tai väistää. Ihmisiin sosiaalistamaton m-a on viehättävä käytökseltään. Se pysyttelee lampaiden ja ihmisen välissä noin kolmen metrin etäisyydellä ja haukahtelee pitäen tunkeilijaa loitolla. Jotkut ovat perusluonteeltaan rohkeampia ja saattavat tulla ujosti haistelemaan ja jopa rapsutettavaksi ilman minkäänlaista aggressiota olemuksessaan. Koirat pysyttelevät koko ajan valppaina ja niiden kaikki reaktiot ovat riippuvaisia aina vastapuolen, siis ihmisen itsensä, käyttäytymisestä. M-a:lla on hyvä ja pitkä muisti eikä se hevin unohda kokemiaan vääryyksiä ja epämieluisia kokemuksia. Näitä on siis syytä varoa sosiaalistamisaikana, koska monet myöhemmät ihmisten ym. kohteiden pelkäämiset ovat peräisin pentuajan vahingoista. KYSYMYS: Tarvitseeko m-a kaveria? VASTAUS: Kaksin aina kaunihimpi! M-a on laumassa työskentelevä koira. Toinen m-a tai useampia sellaisia on ihanteellinen vaihtoehto. Uros ja narttu on paras työpari. M-a tulee toimeen kaikkien eläinten kanssa. Pieni koira on hyvä vaihtoehto ja mielellään sellainen, jonka vilkkausaste on rauhallinen kuten m-a:n. KYSYMYS: Miten m-a ( ja monet muut laumanvartijat) eroavat muista koiraroduista? M-a:n riistavietti? VASTAUS: Ero on siinä, että m-a:lla ei ole geeneissään metsästyskäyttäytymiseen liittyviä liikemalleja. Liikemallit ovat toisiinsa kytkeytyneitä ja ketju etenee seuraavassa järjestyksessä: etsiminen, tuijotus, vaaniminen, takaa-ajo, tarttumispurenta, tappopurenta. Muilla roduilla jotkin tietyt ketjun osat ovat korostuneet jalostuksen seurauksena riippuen koiran rodunomaisesta käyttötarkoituksesta: Bordercollien paimennuskäytöksessä ovat korostuneina tuijotus, vaaniminen ja takaa-ajo, tarttumis- ja tappopurentaa sillä ei saa käytöksessään olla. Seisova lintukoira tuijottaa ja tarttuu, noutajakoira tarttuu ja kantaa saalista.

8 M-a:lla uskollisuus (laumaan sitoutuminen) ja luotettavuus (ei häiritse, ei aja takaa lampaita) on sen perintötekijöissä kuten suojeluhalukin, joka on luonteva seuraus kahdesta edellisestä ominaisuudesta. Ominaisuudet voivat ilmetä jo geneettisesti eri vahvuisina eri yksilöissä, kaikista m-a:n pennuista ei välttämättä tule hyviä lammasvahteja. Ympäristön oikea tuki on niin ikään merkittävä hyväksi lammasvahdiksi kasvamisessa. M-a:lla ei ole riistaviettiä. Se saattaa kuitenkin tappaa pikkujyrsijöitä tai pieniä jäniksiä ja syödä ne suihinsa. Tämän ominaisuuden ansiosta se on ennen muinoin pitänyt itsensä hengissä olosuhteissa, joissa ravintoa oli niukasti ja olosuhteet olivat karut. M-a karkottaa alueeltaan tunkeilijat ajamalla ne pois. Anne Juppi, Kennel Juppsguard