LAUKAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON ERITYISTILANTEIDEN VALMIUSSUUNNITELMA 2014

Transkriptio

1 LAUKAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON ERITYISTILANTEIDEN VALMIUSSUUNNITELMA 2014 Hyväksytty Laukaan ympäristöterveyslautakunnassa

2 1 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO LAINSÄÄDÄNTÖ, VIRANOMAISOHJEET VARAUTUMISKÄSITTEITÄ, MÄÄRITELMIÄ TILANNEJOHTAMINEN JA VIESTINTÄ TILANNEKUVAN MUODOSTAMINEN TILANNEJOHTAMISEN TASOT VIESTINTÄ Viranomais- ja hätätiedote VARAUTUMINEN ERITYISTILANTEISIIN NORMAALIAIKAINEN VALMIUS Toimitilat Välineistö TEHOSTETTU VALMIUS TÄYSVALMIUS HÄLYTTÄMINEN ERITYISTILANTEISSA TIEDOTTAMINEN ERITYISTILANTEISSA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN ERITYISTILANTEISSA TOIMINTA ERITYISTILANTEISSA TALOUSVESI Välittömät toimenpiteet epidemiaepäilyssä tai saastumisen havaitsemisessa Epidemiaselvitystyöryhmän toiminta UIMAVESI Toimenpiteet uimaveden saastumistilanteessa RUOKAMYRKYTYKSET Toimenpiteet epidemiaepäilytilanteessa Epidemiaselvitystyöryhmän toiminta...18

3 2 9.4 ZOONOOSIT Toiminta epidemiaepäilytilanteessa Epidemiaselvitystyöryhmän toiminta KEMIKAALIPÄÄSTÖT Toiminta kemikaalionnettomuuksissa MAAPERÄ Toiminta maaperän pilaantumisesta aiheutuneessa erityistilanteessa YHDYSKUNTAILMA SISÄILMA KYLMÄ JA KUUMA YMPÄRISTÖ SÄTEILYVAARATILANNE KULUTUSTAVARAT JA KULUTTAJAPALVELUT Toiminta kulutustavaroihin ja kuluttajapalveluihin liittyvissä erityistilanteessa PITKÄ SÄHKÖKATKO TAHALLISESTI AIHEUTETUT NBC-TILANTEET VALMIUSSUUNNITELMAN HYVÄKSYMINEN JA PÄIVITTÄMINEN...28

4 3 1 JOHDANTO Valmiussuunnitelman tarkoitus on kuvata yleisiä erityistilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyviä varautumisen perusteita sekä ohjeistaa ympäristöterveydenhuollon toimialaan liittyvien erityistilanteiden toiminnassa. Lisäksi suunnitelmaan on koottu viitteet oppaisiin ja tarkempiin toimintaohjeisiin sekä koottu liitteeksi eri asiantuntijalaitosten ja yhteistyötahojen yhteystiedot. Laukaan ympäristöterveydenhuollon valvonta-alue käsittää Laukaan, Äänekosken ja Konneveden kunnat. Erityistilanteiden valmiussuunnitelma on pyritty laatimaan organisaatio- ja käyttäjälähtöisesti ympäristöterveydenhuollon näkökulmasta, se voidaan liittää myös kuntakohtaisten valmiussuunnitelmien toimialakohtaiseksi osioksi ympäristöterveydenhuollon osalta. Erityistilanteisiin varautumiseen voidaan laskea kuuluvaksi toimintaohjeiden ja ajantasaisen yhteystietoluetteloiden ylläpidon (= valmiussuunnitelman laatiminen ja ylläpito). Lisäksi varautuminen edellyttää materiaalien hankintaa, henkilöstön perehdyttämistä toimintaohjeisiin ja henkilöstön sekä mahdollisesti tarvittavien tilojen varaamista. Asiakirjan kokoamisessa on hyödynnetty valtakunnallista yleistä ohjeistusta sekä alueen yhteistyöviranomaisilta saatuja ohjeita ja tietoja. Asiakirjan laatimisessa olisi ollut suotavaa tehdä enemmän yhteistyötä eri toimijoiden kesken, toivottavasti yhteistyö toteutuu ohjeistuksen ylläpidon myötä. Ympäristöterveydenhuoltoon katsotaan kuuluvan terveydensuojelun ja elintarvikevalvonnan lisäksi eläinlääkintähuolto, kuluttajaturvallisuusvalvonta ja tupakkavalvonta. Näistä tupakkavalvonta on arvioitu toiminnaksi, jonka erityistilanteet käsitellään normaalilla valvontamenettelyllä ja ohjeistuksella eikä aihealuetta ole huomioitu tässä valmiussuunnitelmassa. 2 LAINSÄÄDÄNTÖ, VIRANOMAISOHJEET Keskeisin säädösperusta ympäristöterveydenhuollon erityistilanteiden valmiussuunnitelman laatimiseen on terveydensuojelulaki (763/1994) ja elintarvikelaki (23/2006). Terveydensuojelulain mukaan kunnan tehtävänä on edistää ja valvoa terveydensuojelua alueellaan siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on yhteistyössä muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta varauduttava erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi, selvittämiseksi ja poistamiseksi tarvittaviin valmius- ja varotoimenpiteisiin.

5 4 Valtioneuvoston asetuksessa (1365/2011) elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä säädetään elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden seurannasta, selvittämisestä ja ilmoittamisesta. Velvollisuus varautua poikkeusoloihin perustuu valmiuslain (1552/2011) 12 :ään, jonka mukaan kuntien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa. Poikkeusoloilla tarkoitetaan valtioneuvoston asetuksella säädettävää tilannetta, jolloin viranomaisten normaaliajan säädöksistä poikkeavat toimivaltuudet astuvat voimaan valmiuslain mukaisesti. Ohjeena erityistilanteiden valmiussuunnitelman laatimisessa ja yksikön varautumisjärjestelyjen toteutuksessa on käytetty mm. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisua: Ympäristöterveyden erityistilanteet, Opas ympäristöterveydenhuollon työntekijöille ja yhteistyötahoille (2010:2). Keskeisiä toimintaohjeistuksia on myös Valviran Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa (versio2.0, 2009) ja Eviran ohje Toiminta elintarvikkeisiin liittyvissä terveysvaaratilanteissa (1028/1). Myös kuluttajaturvallisuudesta on laadittu julkaisu Erityistilanteet kunnan tuoteturvallisuusvalvonnassa (1/2006). STM:n Ympäristöterveyden erityistilanteet oppaassa kunnan ympäristöterveydenhuollon tehtävät erityistilanteissa on määritelty seuraavasti: - arvioida erityistilanteen aiheuttamat terveyshaitat, antaa määräyksiä terveyshaitan ehkäisemiseksi/poistamiseksi: esimerkiksi vedenjakelun keskeyttäminen, elintarvikkeen poisto markkinoilta, koulun sulkeminen - tiedottaa erityistilanteesta oikea-aikaisesti ja totuudenmukaisesti: valmius oltava koko väestöä, huoneistoa, aluetta tai yksilöä koskevaan tiedottamiseen, samoin tiedotusvälineille, omalle organisaatiolle, yhteistyötahoille, naapurikunnille jne. sekä jaettavan informaation antamiseen - antaa asiantuntija-apua muille viranomaisille: pelastustoimi, poliisi, ympäristönsuojelu, sosiaalija terveydenhuolto, opetustoimi - huolehtia tilanteen ja ympäristön seurannasta terveydelliseltä kannalta: esimerkiksi epidemialähteen etsiminen, tarkkailuvelvoite vedenottamolle, sairastavuuden seuranta - antaa määräyksiä erityistilanteiden hallitsemiseksi ja torjumiseksi: esimerkiksi pysyväismääräysten antaminen, lupaehtojen muuttaminen, valvonnan tehostaminen.

6 5 3 VARAUTUMISKÄSITTEITÄ, MÄÄRITELMIÄ Lähteet: STM julkaisu 2010:2, Ympäristöterveyden erityistilanteet opas, Pelastusopiston julkaisu D-sarja 2/2012: Kunnan valmiussuunnitelman yleisen osan malli ja ohje sen käyttöön ERITYISTILANNE = Normaaliolojen, häiriötilan tai poikkeusolojen aikainen yllättävä tai äkillinen uhka tai tapahtuma, joka voi vaarantaa yhteiskunnan turvallisuuden tai väestön elinmahdollisuudet, ja jonka hallinta voi edellyttää normaalista poikkeavaa johtamismallia ja viestintää. Sama erityistilanne voi sisältyä useampaan uhkamalliin. Erityistilanne voi syntyä, kun säteily (N), mikrobit (B) tai kemikaalit (C) aiheuttavat terveysvaaran ympäristön (maaperä ja ilma), ravinnon tai veden kautta. Erityistilanteen hoitaminen edellyttää tavanomaista toimintaa suurempia voimavaroja ja joskus myös erityisasiantuntemusta. Suomessa on järjestetty ympärivuorokautinen päivystys NBC- erityistilanteita varten. Yleisiä erityistilanteen uhkakuvia ovat juomaveden saastuminen, ruokamyrkytysepidemia, vaarallisten aineiden kuljetuksiin taikka tulipaloon liittyvä kemikaalionnettomuus ja maaperän saastuminen. Uusina uhkina on arvioitu äärilämpötiloihin liittyviä terveydensuojelullisia näkökohtia, sähkönjakelun häiriön aiheuttamia ympäristöterveydenhuollon erityiskysymyksiä, kuluttajaturvallisuuslainsäädännön soveltamisalaan kuuluvia ja kuluttajille tarjottaviin palveluihin sekä sisäilmakysymyksiin liittyviä erityistilanteita. UHKAMALLIT = Yleisellä tasolla oleva kuvaus turvallisuusympäristön häiriöstä, jotka toteutuessaan mahdollisesti vaikuttavat valtiolliseen itsenäisyyteen sekä väestön elinmahdollisuuksiin ja turvallisuuteen. UHKA-ARVIOT = Toimivaltaisen viranomaisen uhkamallin pohjalta laatima vastuullaan oleviin tehtäviin ja erityistilanteisiin liittyvä arvio, jossa konkreettisesti käsitellään uhkan lähdettä, kohdetta, toteutumistapaa, todennäköisyyttä, vaikutuksia tehtävien hoitamiseen sekä vastatoimenpidemahdollisuuksia ja niiden valmisteluun tarvittavaa aikaa. POIKKEUSOLOT = Poikkeusoloja ovat valmiuslaissa ja puolustustilalaissa (1083/1991) erikseen säädetyt tilanteet. Valmiuslain mukaan poikkeusoloja ovat Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys tai sellaisen uhka, väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava tapahtuma tai uhka (yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat), erityisen vakava

7 6 suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti. Valtioneuvosto yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa toteaa poikkeusolot. Poikkeusoloihin liittyvän valmiustoiminnan tasot voidaan jakaa kolmeen tasoon; PERUSVALMIUS = Ns. normaaliajan valmius, jossa toimitaan silloin kun mitään erityistä kunnan toimintoihin vaikuttavaa häiriötä tai turvallisuusuhkaa ei ole. Perusvalmiudessa olennaista, että tarvittavat suunnitelmat on laadittu, toteuttamista mahdollisesti harjoiteltu ja henkilökunta on perehdytetty poikkeusolojen järjestelyihin. TEHOSTETTU VALMIUS = Valmius, joka on mahdollista toteuttaa hallinnonalakohtaisin, häiriötilanteesta selviytymisen edellyttämin sisäisin päätöksin, kun on saatu ennakkovaroitus tai tieto uhkaavasta vaarasta (esim. asianomaisen ministeriön hallinnonalakohtainen määräys). Tehostetussa valmiudessa on syytä mm. tarkistaa suunnitelmat, materiaalivarastot, työtilavaraukset ja henkilöiden saatavuus täysvalmiuteen siirtymisen varalta, kerrata henkilökunnalle laaditut ohjeet, varmistaa yhteystietojen paikkansapitävyys ja varautua keskittymään olennaisimpien tehtävien hoitamiseen ja mahdollisiin päivystys yms. järjestelyihin. TÄYSVALMIUS = Poikkeusolojen aikainen tilanne, jolloin viranomaisvaltuudet ovat valmiuslain mukaiset. Toisarvoiset toiminnat lopetetaan ja keskitytään yhteiskunnan toimintojen kannalta välttämättömimpien tehtävien hoitamiseen, mm. ympäristöterveydenhuollon osalta pyritään varmistamaan puhtaat elintarvikkeet ja hallitsemaan ihmisiin kohdistuvat ympäristöterveysriskit. Varaudutaan työskentelemään useammassa vuorossa ja jatkuvaan päivystykseen. Johtamisen avuksi perustetaan aluehallinnon sekä kunnanjohtokeskukset. VARAUTUMINEN = Kaikki ne toimenpiteet, joilla varmistetaan tehtävien mahdollisimman häiriötön hoitaminen kaikissa turvallisuustilanteissa (normaalioloissa, häiriötilassa, poikkeusoloissa). Näitä toimenpiteitä ovat mm. valmiussuunnittelu, etukäteisvalmistelut ja valmiusharjoitukset. 4 TILANNEJOHTAMINEN JA VIESTINTÄ Tilannejohtaminen on tehostettua, tilanteen selvittämiseen ja hallitsemiseen tähtäävää toimintaa. Tavoitteena on pyrkiä mahdollisimman aikaiseen tilanteen havaitsemiseen ja ennakoimiseen, tilannekuvan muodostamiseen ja ylläpitoon, oikeaan tilannearvioon, tarvittavaan asiantuntemukseen, nopeaan päätöksentekoon sekä päätösten tehokkaaseen toimeenpanoon ja niitä koskevaan viestintään.

8 7 Tilannejohtaminen perustuu aina lainsäädäntöön. Terveydensuojelusäädösten mukaan ympäristöterveydenhuollolla (= kunnan terveydensuojeluviranomaisella) on johtovastuu elintarvike- ja vesivälitteisessä epidemiassa silloin kun epidemiaan ei liity onnettomuutta (yleisjohtovastuu pelastusviranomaisella) tai tahallista vahingontekoa (yleisjohtovastuu poliisilla). Tartuntatautiepidemiassa johtovastuu on terveydenhuollolla. Erityistilanteen yleisjohtovastuusta huolimatta terveydensuojelu- ja elintarvikevalvontaviranomaiset vastaavat aina itsenäisesti ympäristöterveydenhuollon tehtävistä. Käytännössä johtovastuu voi tilanteen edetessä myös vaihtua, esim. kemikaalionnettomuudessa akuutin tilanteen johtovastuu on pelastuslaitoksella, epäiltäessä kemikaalin aiheuttavan terveyshaittaa talousveden välityksellä on johtovastuu ympäristöterveydenhuollolla ja todettaessa pohjaveden saastuminen pilaantuneesta maaperästä voi johtovastuu siirtyä ympäristönsuojeluviranomaiselle. 4.1 TILANNEKUVAN MUODOSTAMINEN Tilannekuva on päättäjien ja heitä avustavien henkilöiden ymmärrys tapahtuneista asioista, niihin vaikuttaneista olosuhteista, eri osapuolien tavoitteista ja tapahtumien mahdollisista kehitysvaihtoehdoista, joita tarvitaan päätösten tekemiseksi tietystä asiasta tai asiakokonaisuudesta. Tilannekuvan muodostaminen ja ylläpito: - mitä, missä, milloin tapahtunut - mitä vaikutuksia tapahtuneesta asukkaille, käyttäjille, toiminnanharjoittajille tms. - arvio tilanteen kestosta, laajuudesta ja terveyshaitasta/-vaarasta - toiminta jatkossa: mitä toimintaohjeita tarvitaan ja ketkä huolehtivat, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä (vastuujako), mitä päätöksiä/ määräyksiä on annettava tilanteen johdosta, toimenpiteiden vaiheet (välittömät, seuraavina päivinä/ viikkoina) - mitä tarvitaan: välineistö, tiedostot, asiantuntijat - milloin ja mitä tiedotetaan, kenelle, kuka tiedottaa, milloin tietoa annetaan seuraavan kerran, mistä ja keneltä saa lisätietoja asiasta - ketkä ovat yhteistyötahot ja -toimijat 4.2 TILANNEJOHTAMISEN TASOT Ympäristöterveydenhuollon erityistilanteen johtamisen ja koordinoinnin taso määräytyy tilanteen vakavuuden ja laajuuden mukaisesti. Tilannejohtamisen tasot: 1) Kunnalla ja kuntayhtymällä on itsenäinen päätösvalta. Johtamisvastuu on kunnalla tai kuntayhtymällä. 2) Alue- ja keskushallintoviranomaiset seuraavat tilannetta ja tukevat tarvittaessa.

9 8 3) Valtakunnallinen tilannejohtamisjärjestelmä voidaan ottaa käyttöön erityisen poikkeuksellisissa tilanteissa. Paikallista toimintaa johtavat kuitenkin kunnan viranomaiset. Valmiuslain toimivaltuuksilla kunta-valtio-johtosuhteita voidaan muuttaa. PAIKALLISET ERITYISTILANTEET - Kuntaa johdetaan kuntalaissa (365/95) määriteltyjen periaatteiden mukaisesti myös erityistilanteissa. Lähtökohtana on, että tilannejohtaminen on normaalin johtamisen soveltamista erityistilanteissa ja tarvittaessa poikkeuksellisin resurssein. Kunnan johtavien viranhaltijoiden yhteistoiminta on järjestetty yleensä johtoryhmäksi, joka erityistilanteissa muodostaa tilannejohtamisen perusorganisaation ytimen. Erityislainsäädännössä (mm. terveydensuojelulaissa) on voitu säätää alue- ja keskushallintoviranomaisille oikeus antaa kuntaa/ kuntayhtymiä sitovia määräyksiä. Kuntayhtymissä/ yhteistoiminta-alueilla eri toimialojen yhteistoiminta erityistilanteissa voidaan järjestää niin, että erityistilanteissa yhteistoiminta-alueen organisaatio asettaa oman edustajansa kunnan johtoryhmään/ johtokeskukseen tai kunta asettaa oman edustajansa yhteistoimintaalueen organisaation johtoryhmään. ALUEELLISESSA ERITYISTILANTEESSA tilannejohtaminen on alueellisen toimivaltaisen viranomaisen (pelastustoimi, poliisi, terveydenhuolto) johtamaa toimintaa. Johtovastuussa olevan viranomaisen velvollisuuksiin kuuluu tilanteen edellyttämän yhteistoiminnan järjestäminen. VALTAKUNNALLISISSA ERITYISTILANTEISSA, esimerkiksi säteilytilanteessa ja pandemiatilanteessa (maailmanlaajuisesti levinnyt epidemia) voidaan ottaa käyttöön sosiaali- ja terveysministeriön ylläpitämä valtakunnallinen tilannejohtamisjärjestelmä. Paikallista toimintaa johtavat kuitenkin kunnalliset viranomaiset keskushallinnon linjausten ja ohjeiden mukaisesti. 4.3 VIESTINTÄ Viestintä on osa tilannejohtamista ja tilannejohtamisen tukemista, tiedottamisesta on vastuussa aina tilannejohtamisesta vastaava taho. Tehokkaan viestinnän edellytys on normaaliajan viestinnän harjoittelu ja etukäteen testaaminen. Viestinnällä ohjataan ja neuvotaan altistuneita sekä muuta väestöä, sillä voidaan ehkäistä tarpeetonta hätääntymistä ja huolta. Yleisön lisäksi tiedotusta tarvitsevat ihmisistä huolehtivat tahot, muut viranomaiset, yritykset, elintarvikkeiden alkutuottajat, naapurikunnat ja joukkoviestimet. Tiedottamisen on oltava nopeaa, riittävää ja luotettavaa. Nopeus ei saa kuitenkaan ohittaa luotettavuutta, kaiken tiedon on oltava oikein, mieluummin kerrotaan vähän luotettavaa tietoa kuin tarkistamattomia tietoja. Erityistilanteessa johtoryhmään/ selvitystyöryhmään valitaan viestintävastaava.

10 9 Terveysvaaraa aiheuttavassa erityistilanteessa tiedottamiseksi ei riitä ilmoitus kunnan tai vesilaitoksen verkkosivuilla. Epidemiaepäilyilmoitus tai siihen liittyvä erityistilannetiedote on saatava julkaistua ainakin paikallisradiossa. Tarvittaessa ilmoitus annetaan viranomaistiedotteena. Tärkeimmille sidosryhmille soitetaan suoraan. Erityistilanteessa käytetään mahdollisimman monia viestintäkanavia tiedonkulun varmistamiseksi. Viestintäkanavia voivat olla - Media (paikallisradio, yleisradio, televisio, teksti-tv, painetut lehdet, verkkolehdet) - Internet, intranet, extranet, facebook ja twitter - Sähköpostit ja tekstiviestit - Puhelin - Painetut tiedotteet (jaettavat ohjeet) - Muut kanavat, esim. pelastuslaitoksen kaiutinautot Liitteessä on joukkoviestimien yhteystietoja. Puhelinpäivystys on tarvittaessa syytä järjestää mahdollisimman pikaisesti. Merkittävien kriisien yhteydessä tiedotustilaisuus on suositeltavaa pitää mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Tilaisuudessa kerrotaan tapahtuneesta, sen syistä ja seurauksista. Tiedotustilaisuudessa kerrotaan myös seuraavan tiedotustilaisuuden aika ja paikka eli milloin annetaan seuraavan kerran lisätietoa Viranomais- ja hätätiedote Väestöä voidaan varoittaa uhkaavasta tilanteesta nopeasti hätä- tai viranomaistiedotteella. Hätätiedote voidaan antaa tilanteessa, jossa ihmisen henkeen, terveyteen tai omaisuuteen kohdistuu välitön vaara tai on olemassa uhka, joka toteutuessaan voi aiheuttaa omaisuus- ja ympäristövahingon. Muu viranomaistiedote voidaan antaa silloin, kun uhka tai vaara ei ole välitön. Tilannetta johtava viranomainen päättää tiedotteen antamisesta. Ympäristöterveydenhuolto voi tarvittaessa antaa hätätiedotteen yhteistyössä pelastusviranomaisen, poliisin tai hätäkeskuksen kanssa. Yleisradio välittää hätätiedotteen viivytyksettä ääneen luettuna radiokanavillaan sekä tekstinä televisiokanavillaan. Muu viranomaistiedote pitää välittää kanavilla heti, kun se on mahdollista häiritsemättä kohtuuttomasti ohjelmistoa.

11 10 5 VARAUTUMINEN ERITYISTILANTEISIIN 5.1 NORMAALIAIKAINEN VALMIUS Laukaan ympäristöterveydenhuollossa on 11 vakituista työntekijää, vakituisen henkilöstön muodostavat ympäristötoimenjohtaja, valvontaeläinlääkäri, viisi terveystarkastajaa, kolme kunnaneläinlääkäriä ja toimistosihteeri. Suunnitelman liitteenä on organisaation yhteystietoluettelo. Ympäristöterveydenhuolto kuuluu Laukaan kunnan maankäyttöosaston vastuualueeseen, jota johtaa osastopäällikkönä kaavoitusjohtaja. Ympäristötoimenjohtaja kuuluu Laukaan kunnan johtokeskuksen johtoryhmään, Äänekoskella ja Konnevedellä ei ole ollut ympäristöterveydenhuollon nimettyä edustajaa. Poikkeusoloissa henkilökuntaa ei ole tarkoitus lisätä, vaan kukin työntekijä keskittää toimintansa tilanteen vaatimalle taholle. Puolustusvoimilta ei ole ollut tällä hetkellä tarpeen hakea työntekijöille vapautuksia asevoimien palveluksesta poikkeusoloissa mutta tarvittaessa ne haetaan jatkossa (Asevelvollisuuslain (1438/2007) 89 :ään perustuva henkilöstön varaamisohje internet-sivuilla ->Asiointi ->Henkilövaraukset). Yksikön vuotuiseen talousarvioon on sisällytetty näytteenottorahaa, jota voidaan käyttää mahdollisen ruokamyrkytys- ja vesiepidemian selvittämiseen Toimitilat Organisaation päätoimitilat sijaitsevat Laukaassa (Kantolantie 10a; toimistot ja kunnaneläinlääkärin vastaanotto) Suolahdessa (Kisakatu 4; toimistot), lisäksi kunnaneläinlääkärin vastaanottopisteet on käytössä Konnevedellä ja Lievestuoreella. Poikkeusoloissa toimintaa jatketaan normaaliajan tiloissa niin kauan kuin toiminta tiloissa on turvallista Välineistö Henkilöiden toimintakyvystä erityistilanteen hoitamiseksi ja työturvallisuudesta on huolehdittava. Työturvallisuuslaki (738/2002) määrittelee vähimmäisvaatimukset työsuojelutoiminnalle. Työntekijän terveyden vaarantuminen erityistilanteessa on arvioitava aina mahdollisimman monipuolisesti ja riskejä todettaessa on ryhdyttävä toimiin, joilla terveyden vaarantuminen estetään. Työntekijöiden suojaamiseen liittyviä yleisiä varautumisvelvoitteita on kuvattu

12 11 Ympäristöterveyden erityistilanteet -oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Työntekijöiden suojaaminen (luku 22, s. 188). Laukaan ympäristöterveydenhuollossa tulee hankkia perussuojavarustus esim. kahdelle henkilölle mm. näytteenottotilanteita varten poikkeusoloissa. Varustukseen kuuluisi suojahaalarit, kumikengät ja käsineet, sekä suojanaamari, -lasit ja -kypärä. Liitteessä on kuvaus ympäristöterveydenhuollon varautumismateriaalista ja välineistä. Henkilökunta käyttää omaa autoaan liikkumiseen työaikana. 5.2 TEHOSTETTU VALMIUS Tehostetussa valmiudessa ympäristöterveydenhuollon työntekijät suuntaavat tehtävänsä tilanteen kannalta tärkeisiin kohteisiin. Vähemmän kiireelliset tehtävät saavat odottaa, kun valvontaa painotetaan uhkaavan tilanteen seuraamiseen. Suunnitelmat ja yhteystiedot tarkistetaan ja tarvittavat varaukset varmistetaan sekä kerrataan vielä ohjeet. Henkilökunta varautuu mahdolliseen päivystykseen täysvalmiudessa. Päivystysaikataulu laaditaan tehostetussa valmiudessa vallitsevien resurssien mukaan. Tavoitteena on ympärivuorokautinen päivystys, jolloin yksi-kaksi tarkastajaa kerrallaan olisi työvuorossa. Lomilla olevat ihmiset palaavat hälytettyinä takaisin tehtäviinsä. Tehostettuun valmiuteen tulee siirtyä kahden vuorokauden sisällä. Tehostetussa valmiudessa tulee kuitenkin huomata, että vielä toimitaan normaaliajan lainsäädännön puitteissa. 5.3 TÄYSVALMIUS Täysvalmiuteen siirtymisestä määrää valtioneuvosto ja silloin tulee voimaan poikkeusolojen lainsäädäntö. Täysvalmiuteen on siirryttävä kahden - kuuden vuorokauden sisällä. Täysvalmiudessa kaikki resurssit ovat käytössä ja toiminta keskitetään ainoastaan tarpeelliseen näytteenottoon ja mittaukseen.

13 12 6 HÄLYTTÄMINEN ERITYISTILANTEISSA Jokaisen ympäristöterveysosaston työntekijän velvollisuus on saatuaan tiedon erityistilanteesta kertoa siitä esimiehelleen välittömästi. Ympäristötoimenjohtaja välittää tiedon organisaation kaikille työntekijöille. Virka-ajan ulkopuolella hälytetään henkilökuntaa tarpeen mukaan (suunnitelman liitteenä yhteystietoluettelo). Epidemiaselvitystyöryhmän koolle kutsumisen tarve arvioidaan myös välittömästi erityistilanteen ilmi tultua (suunnitelman liitteenä yhteystietoluettelo). 7 TIEDOTTAMINEN ERITYISTILANTEISSA Tiedottaminen kohdistetaan tilanteesta riippuen seuraaville tahoille: yleisö/altistuneet ihmisistä huolehtivat tahot (päiväkodit, koulut, vanhainkodit, palvelutalot, laitokset, sairaalat) toiminnasta vastaavat viranomaiset yritykset elintarvikkeiden alkutuottajat naapurikunnat joukkoviestimet. Yleisölle annettavasta tiedotteesta tulee ilmetä seuraavat keskeiset asiat: mitä on tapahtunut missä milloin mitä seurauksia siitä on väestölle miten yksittäisen kansalaisen tulee toimia miten kauan tilanteen arvioidaan kestävän mitä tilanteen hoitamiseksi tehdään mistä saa lisätietoja.

14 13 Lisäksi on syytä ilmoittaa selvästi, jos väestön ei odoteta ryhtyvän mihinkään normaalista elämänmenosta poikkeaviin toimiin. Tiedottaminen keskitetään pääsääntöisesti ympäristötoimenjohtajalle. Epidemiaselvitystyöryhmän toimintaan liittyvässä epidemiatilanteessa voidaan työryhmän kesken sopia tiedottamisesta vastaava henkilö. Poikkeusoloissa johtokeskuksessa määritellään tiedottamisesta vastaava henkilö. Suunnitelman liitteessä on lista joukkoviestimistä. 8 NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN ERITYISTILANTEISSA Elintarvike- (23/2006) ja terveydensuojelulaki (763/1994) edellyttävät, että ympäristöterveydenhuollon on valvontatutkimussuunnitelmassaan ilmoitettava laboratoriot, joihin se valvonnassaan tukeutuu. Erityistilanteiden laboratoriotoiminnat tukeutuvat aina olemassa oleviin laboratorioihin. Ympäristöterveydenhuollon valvonnan tueksi saatavissa olevia laboratoriopalveluja ja laitosten yhteystietoja on koottu asiantuntijalaitosten ja yhteistyötahojen yhteystietoja liitteeseen. Erityistilanteissa Jyväskylän kaupungin ympäristötoimen laboratorio tarjoaa normaaliaikaisia palvelujaan varautuen virka-ajan ulkopuoliseenkin näytteiden tutkimiseen. Laukaan ympäristöterveydenhuollon kanssa tehdyn sopimuksen mukaan laboratorio palvelee esim. ruokamyrkytysepäilytilanteissa myös viikonloppuisin. Toiminnan edellytyksenä on normaali sähkön ja veden jakelu. 9 TOIMINTA ERITYISTILANTEISSA 9.1 TALOUSVESI Vesihuoltolaitos vastaa vesihuollon järjestelyistä ympäristöterveydenhuollon valvoessa veden tuotantoa ja erityisesti vesihuoltolaitosten tuottaman talousveden laatua. Merkittävä erityistilanne aiheutuu silloin, kun talousvesi likaantuu tauteja aiheuttavilla mikrobeilla, kemikaaleilla tai radioaktiivisilla aineilla. Tähän voivat olla syynä luonnonolosuhteet tai ihmistoiminta. Hälyttäminen (ilmoittaminen) kaikille tilanteessa toimijoille tehdään viipymättä

15 14 ennalta suunnitellulla tavalla. Vesihuoltolaitosten varautumissuunnitelmissa tulisi olla kuvattu vesilaitoksen toimenpiteet erityistilanteessa ja poikkeusoloissa. Johtamisen ja tilannekuvan muodostamisen päävastuu on ympäristöterveydenhuollolla, silloin kun on kyse talousveden mikrobiologisesta tai kemiallisesta saastumisesta, vesihuoltolaitoksella talousveden laatu- ja jakeluhäiriöistä, alueellisella pelastuslaitoksella onnettomuuksista ja poliisilla rikoksista. Tässä esitetään toimenpiteet epäiltäessä talousveden saastumista tautia aiheuttavilla mikrobeilla tai kemikaaleilla. Mikäli kyseessä on syanobakteerien, talousveteen liittyvän toiminta- ja saatavuushäiriön, luonnonilmiön tai tahallisen vahingonteon takia tarvittavista varautumistoimenpiteistä on ne kuvattu Ympäristöterveyden erityistilanteet - oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Talousvesi (luku 6, s.55). Lisäksi vesiepidemian tutkiminen käsitellään luvussa Epidemian selvittäminen (luku 10, s.94) ja radioaktiivinen saastuminen luvussa Säteilyvaaratilanne (luku 16, s.149). Toimintaohjeita erilaisiin vesihuollon erityistilanteisiin on koottu myös Valviran oppaaseen Talousveden laadun turvaaminen erityistilanteissa (versio 2.0, päivitetty 2009). Oppaassa on toimenpideohjeita myös vesilaitoksille. Vesiepidemian epäily tai saastuminen havaitaan joko vesilaitoksen toimesta (poikkeavat havainnot veden tuotannosta, kuluttajien valitukset, jätevedet väärässä paikassa), terveyskeskuksen toimesta (useita potilaita, joilla samantyyppiset oireet, potilaiden ryvästyminen jakelualueittain) tai ympäristöterveydenhuollon toimesta (valvontatutkimuksissa poikkeavia tuloksia, vesilaitoksen ilmoitus talousveden laadun vaihtelusta, terveydenhuollon ilmoitus potilaista, kuluttajien valitukset) Välittömät toimenpiteet epidemiaepäilyssä tai saastumisen havaitsemisessa - kirjaa ilmoitusta/ epäilyä koskevat kaikki tiedot - ilmoitus talousvettä toimittavalle laitokselle, terveyskeskukseen ja epidemiaepäilystä epidemiaselvitystyöryhmälle - käynnistetään välittömästi näytteenotto talousvedestä, raakavedestä (ja tarvittaessa jätevedestäkin) sekä huolehditaan potilasnäytteiden otattamisesta mikrobiologisia tutkimuksia varten, näytteenotto- ja tutkimusohjeet löytyvät epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeesta - ilmoitetaan laboratoriolle, että kyseessä on epidemiaepäily - Välitön tiedottaminen tehdään tämän ohjeen mukaisesti (kuluttajille tieto epäillystä saastumisesta jos veden käyttäjillä sairastumisen mahdollisuus, veden keittokehotus jos epäillään ulosteperäistä saastumista, shokkikloorauksen ajaksi veden käyttökielto ja pyydettävä kuluttajia juoksuttamaan vettä, vesihuoltolaitoksen järjestettävä korvaavan veden hankintaa), muu tiedottaminen sovitaan vesilaitoksen tai epidemiaselvitystyöryhmän kesken.

16 Epidemiaselvitystyöryhmän toiminta Työryhmä hoitaa tarvittavalla kokoonpanolla kaikki toiminta-alueella esiin tulevat tapaukset. Tarkemmat ohjeet työryhmän eri osapuolien toiminnasta ja vastuunjaosta ovat liitteessä Epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeet, ohessa työryhmän toiminnan kuvaus: - tehdään tilannearvio, jossa määritellään onko kysymys yksittäisistä sairastumisista vai joukkosairastumisesta. - sovitaan, onko tarvetta konsultaatioon yhteistyötahojen kanssa (kts. yhteystietoluettelo) - päätetään, onko tarvetta kutsua Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kuopiossa sijaitsevan Vesi- ja terveys-yksikön asiantuntijoita ja selvitysryhmää paikalle - laaditaan epäilyilmoitus Eviralle RYMY-järjestelmän kautta sekä ilmoitus aluehallintovirastolle (AVI) - tiedotetaan heti veden käyttäjille mahdollisesta terveysvaarasta. Varmistetaan nopea tiedonkulku erityisliittyjille. - annetaan tarpeelliset ohjeet väestölle, kuten talousveden käyttörajoitus/keittokehotus /käyttökielto - annetaan vesihuoltolaitokselle talousveden desinfioimiskehotus/määräys sekä tarvittavat ohjeet epidemian leviämisen estämiseksi. Tarvittaessa voidaan myös määrätä vedenottamo suljettavaksi. - järjestetään tarvittaessa vaihtoehtoinen vedenhankinta (vesihuoltolaitoksen vastuulla) - suoritetaan epidemiologinen selvitys (kyselytutkimus); huomioidaan kyselyn toteutustapa (puhelin/ kirje), vedenjakelualueet ja tarvittava haastateltavien määrä. Ruokamyrkytyskyselyn pohjalomaketta voi hyödyntää kirjallisessa kyselyssä (löytyy tietojärjestelmästä F:/Ympterv/valmiussuunnittelu ja RYMY), lomake muokataan jokaiseen epidemiaan yksilöllisesti. Epidemiologiseen selvitykseen liittyvää lisätietoa myös STM:n julkaisussa 2010:2; Epidemian selvittäminen (luku 10, s.101). - valvotaan puhdistus- ja desinfektiotoimia sekä tehostettua näytteenottoa jatketaan, kunnes epidemiatilanne on ohi - tehdään päätös varotoimenpiteiden purkamisesta ja talousvesilähteen käyttöönotosta - tiedotetaan vedenkäyttäjiä varotoimenpiteiden purkamisesta - epidemian päätyttyä laaditaan selvitysilmoitus Eviraan rymy-järjestelmän kautta; (kts. käyttäjätunnukset epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeesta), sekä ilmoitus AVIlle - arvioidaan analyyttisesti erityistilanteen tapahtumat, toiminnot ja viestintä.

17 UIMAVESI Uimavesiä koskevat erityistilanteet liittyvät useimmiten syanobakteerien esiintymään tai uimaveden saastumiseen ulosteperäisillä mikrobeilla. Myös uimaveden kemiallinen saastuminen on mahdollista, todennäköisimpänä saastumisen aiheuttajana voidaan pitää öljypäästöä tai uima-allasveden käsittelyssä käytettävien kemikaalien käyttöhäiriötä. Luonnon olosuhteet, kuten tulvat ja myrskyt sekä vaihtelevat tuuli- ja lämpötilaolosuhteet vaikuttavat suuresti erityistilanteiden syntymiseen. Uimaveden saastumisen epäily tulee vireille yleensä joko uimaveden valvontatutkimusten poikkeavista tuloksista, viemärilaitoksen ilmoituksella ylivuodosta tai muusta häiriötilanteesta, muiden viranomaisten tai yhteistyötahojen ilmoituksella aistinvaraisista havainnoista, terveydenhuollon ilmoituksella potilaista tai käyttäjien valitusten kautta Toimenpiteet uimaveden saastumistilanteessa - kirjaa ilmoitusta/ epäilyä koskevat kaikki tiedot - ympäristöterveydenhuolto tekee tilannearvion, jossa määritellään liittyykö saastumisepäilyyn terveyshaitan mahdollisuus. Arvioidaan ongelman laajuus (paikallinen, koko järveä koskeva, alapuoliseen vesistöön kohdistuva). Onko tiedottamistarvetta uimareiden lisäksi muille vedenkäyttäjille (eläinten juomavesi, saunavesi, kalastus). - käynnistetään tarvittaessa välittömästi näytteenotto uimavedestä ja tapauskohtaisesti muualtakin. Syanobakteerien esiintymistä seurataan tihennetysti myös aistinvaraisesti. - ilmoitetaan tarvittaessa laboratorioon, että kyseessä on saastumisepäily - jos uimavesivälitteinen epidemiaepäily; ilmoitetaan epidemiaselvitystyöryhmälle - arvioidaan, onko tarvetta konsultaatioon yhteistyötahojen kanssa (kts. asiantuntijalaitosten yhteystietoluettelo) - annetaan määräykset terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja tarpeelliset ohjeet korjaaviin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Tarvittaessa uimaranta asetetaan käyttökieltoon. - varmistetaan, että uimarannan ylläpitäjä huolehtii määräysten ja ohjeiden tiedottamisesta yleisölle. - tehdään uimavesivälitteisestä epidemiaepäilystä ilmoitus THL:lle ja AVI:in - seurataan uimaveden laadun kehitystä lisänäyttein. Näytteenottoa tai tihennettyä seurantaa jatketaan, kunnes uimaveden laatu on palautunut normaalille tasolle. - tehdään päätös uimisen välttämistä koskeva ohje tai määräys purkamisesta ja uimarannan käyttöönotosta - varmistetaan, että tieto välittyy uimarannan käyttäjille

18 RUOKAMYRKYTYKSET Ruokamyrkytysepäily tulee yleensä vireille joko terveyskeskuksen kautta (useita tautitapauksia, joilla epäilty yhteinen tekijä, tieto poikkeavasta löydöksestä laboratoriosta, epäilytieto tulee tartuntatautien seurantaa toteuttavalta taholta eli sairaanhoitopiiristä tai THL:stä) tai ympäristöterveydenhuoltoon tulevan tiedon kautta (valituksia tiettyyn elintarvikehuoneistoon (tai joukkoruokailutapahtumaan) liittyen (asiakkailla on ilmennyt ruokamyrkytykseen viittaavia oireita), valituksia tiettyyn elintarvikkeeseen liittyen (nauttimisesta on syntynyt ruokamyrkytykseen viittaavia oireita), elintarviketoimija ilmoittaa omavalvontatuloksesta, jossa epäily terveysvaarasta, tieto toisen kunnan/kuntayhtymän viranomaiselta tai tieto mahdollisesti vaarallisesta elintarvikkeesta Eviralta/ RASFF-ilmoitukset). Säännösten mukaan elintarvikealan toimijoiden velvollisuutena on, kun tuote ei ole elintarvikkeiden turvallisuutta koskevien vaatimusten mukainen ja kun tuote on jo kuluttajien saatavilla: - poistaa elintarvike markkinoilta (takaisinveto) - ilmoittaa takaisinvedosta valvontaviranomaisille, eli omaan kuntaan ja Eviraan, (liha-alan laitokset teurastamoiden yhteydessä ilmoittavat tarkastuseläinlääkärilleen) - ilmoittaa kuluttajille tuotteen virheestä ja takaisinvedon syystä sekä toimimisesta virheellisen tuotteen suhteen (esim. palauttamisesta ostopaikkaan) Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen ohjaa, opastaa ja valvoo yritystä takaisinvedon suorittamisessa ja takaisinvedettyjen tuotteiden jatkokäsittelyssä. Evira vastaa takaisinvetojen yhteydessä viranomaisten valtakunnallisesta tiedottamisesta, jotta nämä voivat varmistaa takaisinvedon toteutumisen omalla valvonta-alueellaan Toimenpiteet epidemiaepäilytilanteessa - kirjaa ilmoitusta/ epäilyä koskevat kaikki tiedot - käynnistetään elintarvikenäytteenotto ja asian selvittäminen elintarvikealan toimijan kanssa sekä huolehditaan potilasnäytteiden otattamisesta mikrobiologisia tutkimuksia varten, näytteenotto- ja tutkimusohjeet löytyvät epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeesta - ilmoitus epidemiaselvitystyöryhmälle - ilmoitetaan laboratoriolle, että kyseessä on epidemiaepäily - kts. näytteenotto- ja tutkimusohjeet (epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeissa)

19 Epidemiaselvitystyöryhmän toiminta Työryhmä hoitaa tarvittavalla kokoonpanolla kaikki yhteistoiminta-alueella esiin tulevat tapaukset. Tarkemmat ohjeet työryhmän eri osapuolien toiminnasta ja vastuunjaosta ovat liitteessä Epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeet, ohessa työryhmän toiminnan kuvaus: - tehdään tilannearvio, jossa määritellään onko kysymys yksittäisistä sairastumisista vai joukkosairastumisesta. - sovitaan, onko tarvetta konsultaatioon yhteistyötahojen kanssa (kts. yhteystietoluettelo) - laaditaan epäilyilmoitus Eviralle RYMY-järjestelmän kautta sekä ilmoitus aluehallintovirastolle (AVI) - tiedotetaan altistuneille ja asianosaisille työryhmän harkinnan mukaan. Laajoissa tai seurauksiltaan merkittävissä epidemioissa tiedotusvastuu voi olla sairaanhoitopiirillä, AVI:lla, THL:lla ja Eviralla, STM:llä tai MMM:llä. - suoritetaan epidemiologinen selvitys (kyselytutkimus); lomake muokataan jokaiseen epidemiaan yksilöllisesti (pohjalomake löytyy tietojärjestelmästä /F:/Ympterv/RYMY). Epidemiologiseen selvitykseen liittyvää lisätietoa myös STM:n julkaisussa 2010:2; Epidemian selvittäminen (luku 10, s.101). - tehdään mahdolliset elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaiset toimenpiteet - annetaan palautetta asiakkaille ja toimijalle - epidemian päätyttyä laaditaan selvitysilmoitus Eviraan rymy-järjestelmän kautta; (kts. käyttäjätunnukset epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeesta) sekä ilmoitus AVIlle - arvioidaan analyyttisesti erityistilanteen tapahtumat, toiminnot ja viestintä.

20 ZOONOOSIT Zoonoosilla tarkoitetaan eläimestä ihmiseen ja päinvastoin tarttuvaa tautia. Zoonoosin aiheuttaja voi olla bakteeri, virus, sieni, alkueläin loinen tai muu taudinaiheuttaja, kuten prioni. Zoonoosit aiheuttavat kansanterveydellisesti merkittäviä tauteja ja epidemioita niin Suomessa kuin muuallakin. Zoonooseja voidaan käyttää myös bioaseina. Esimerkkejä tärkeistä globaaleista zoonooseista ovat tuberkuloosi, pernarutto, bruselloosi, raivotauti, salmonelloosi, lintuinfluenssa ja jänisrutto. Suomessa merkittäviä zoonooseja ovat salmonelloosi, kampylobakterioosi, yersinioosi, myyräkuume, borrelioosi, jänisrutto ja Pogostan tauti. Suomessa on v perustettu Zoonoosikeskus koordinoimaan zoonoosityötä. Keskus kokoaa yhteen Eviran ja THL:n zoonoosien asiantuntemuksen yhteen. Zoonoosiepäily tulee esiin jos eläimet ja ihmiset sairastuvat samanaikaisesti, esiintyy eläinten joukkosairastumista /massakuolemaa, eläimellä /eläimillä on poikkeuksellinen sairaus tai muulta viranomaisilta saadaan tieto zoonoosivaarasta Toiminta epidemiaepäilytilanteessa - ilmoitus epidemiaselvitystyöryhmälle (samalla tieto terveydenhuoltoon tartuntatautilääkärille ja/tai hoitajalle) - käynnistetään näytteenotto eläimistä (näytteenotto-ohjeiden tarkistus tarvittaessa Eviralta/ AVI:sta) - ilmoitetaan laboratoriolle, että kyseessä on zoonoosiepäily Vaarallisen eläintaudin epäilystä tieto heti Eviraan ja aluehallintovirastoon (AVI). Jos kunnaneläinlääkäri epäilee tai toteaa eläimen sairastavan vaarallista ja helposti leviävää eläintautia tulee hänen välittömästi ilmoittaa tästä aluehallintoviraston eläinlääkärille. Virka-ajan ulkopuolella otetaan yhteyttä päivystävään aluehallintoviraston eläinlääkäriin. Eviralla on viikonloppupäivystys tarttuvien eläintautien varalta. Puhelinnumero on Epidemiaselvitystyöryhmän toiminta Työryhmä hoitaa tarvittavalla kokoonpanolla kaikki yhteistoiminta-alueella esiin tulevat tapaukset. Tarkemmat ohjeet työryhmän eri osapuolien toiminnasta ja vastuunjaosta ovat liitteessä Epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeet, ohessa työryhmän toiminnan kuvaus:

21 20 - tehdään tilannearvio, jossa sovitaan tapauskohtaisesti toiminnasta zoonoosin leviämisen estämiseksi. Torjuntatoimien toimenpiteiden vaiheet ja kiireellisyys riippuvat aiheuttajasta, taudin vakavuudesta, sen leviämisherkkyydestä ja tavasta. Tarvittavia varautumistoimenpiteitä on kuvattu ympäristöterveyden erityistilanteet oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Zoonoosit (luku 9, s.83). - mikäli todetaan kyseessä olevan jonkin muun vaarallisen ja helposti leviävän eläintaudin, tehdään tilannearvio, jossa sovitaan tapauskohtaisesti toiminnasta taudin leviämisen estämiseksi. - arvioidaan analyyttisesti erityistilanteen tapahtumat, toiminnot ja viestintä. 9.5 KEMIKAALIPÄÄSTÖT Eri kemikaaleja ja kemiallisia valmisteita on erittäin paljon ja jokaisella aineella on omat vaaraominaisuutensa. Kemikaalien aiheuttamat onnettomuustilanteet voivat olla hyvin monimuotoisia. Aineen vaaraominaisuudet ja niitä kuvaavat luokitukset kertovat paljon siitä, millaisia haittoja kyseinen aine voi aiheuttaa. Joissakin tilanteissa uhan todentumiseen riittää pelkkä aineen vaaraominaisuus, esimerkkinä epästabiilin aineen aiheuttama räjähdysvaara. Sen sijaan useammat uhkakuvat, esimerkiksi myrkyllisen aineen ilmassa leviämisen aiheuttama terveysvaara, edellyttävät aineelta varsinaisen terveysvaaraominaisuuden lisäksi tiettyjä fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia, esimerkiksi haihtuvuutta. Tavallisimpia kemikaalionnettomuuksia ovat kuljetusonnettomuudet, teollisuuden häiriötilanteet ja niistä aiheutuvat päästöt, päästöt kemikaalivarastoista, palot ja räjähdykset (mukaan lukien esimerkiksi pölyräjähdykset teollisuudessa), teollisuuden päästöt veteen, maaperään ja kulkeutuminen vesistössä ja maaperässä. Uhkaa aiheuttavista aineista on Suomessa laadittu ohjeet onnettomuuksien varalle (niin sanotut OVA-ohjeet eli Onnettomuuden Vaaraa aiheuttavat Aineet turvaohjeet), jotka on tarkoitettu perustyökaluiksi onnettomuuksiin varauduttaessa ja niissä toimiessa ( Tietoa kemikaalien ominaisuuksista ja torjuntatoimenpiteistä löytyy myös kansainvälisistä kemikaalikorteista ( Käyttöturvallisuustiedotteet ovat myös tärkeä ensivaiheen tietolähde. Suomessa kaupan olevien kemiallisten valmisteiden tiedot löytyvät Valviran tuoterekisteristä ( Kemikaalionnettomuuksiin varautuminen sekä toiminta onnettomuuden aikana ja sen jälkeen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Vakavammissa kemikaalionnettomuuksissa saatetaan tarvita asiantuntija-apua onnettomuuden aiheuttaman terveysvaaran tai esim. väestölle aiheutuvien pitkäaikaisten terveysriskien arvioimiseksi. Suomesta löytyy kemikaaliuhkien erityisasiantuntemusta valtionhallinnon eri sektoreilta useista eri tavalla suun-

22 21 tautuneista asiantuntijaorganisaatioista. Tämä osaaminen on keskitetty Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskukseen (C-osaamiskeskus, päivystyspuhelin ). C- osaamiskeskuksen päivystyksen kautta voidaan paikalle järjestää ilma- ja pintanäytteenottovalmiuksin varustetut kenttäryhmät näytteenottoa ja kemiallista analytiikkaa varten. Osaamiskeskuksen kautta saa tietoa myös mahdollisuuksista aineen määrittämiseen altistuneiden henkilöiden biologisista näytteistä (biomonitorointi). Kemikaalionnettomuustilanteita ja niihin varautumista on kuvattu ympäristöterveyden erityistilanteet oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Kemikaalipäästöt (luku 11, s.107) Toiminta kemikaalionnettomuuksissa Kemikaalionnettomuuden akuutissa tilanteessa johtovastuu on pelastusviranomaisella. Ympäristöterveydenhuolto avustaa ja tukee omalla toimialallaan pelastusviranomaisen työtä. - osallistutaan kemikaalin tunnistamiseen sekä sen ominaisuuksien ja terveysvaikutusten selvittämiseen - osallistutaan kemikaalin leviämisreittien sekä niiden terveys- ja ympäristöriskien arviointiin sekä avustetaan pelastusviranomaista tehtäessä suojautumista tai suojaväistöä koskevia päätöksiä, osallistutaan mahdollisten altistujien tiedottamiseen - osallistutaan tarvittaessa onnettomuuden aiheuttaneen kemikaalin pitoisuuksien mittaamiseen/arviointiin - selvitetään, onko talousvesi, vedenottamo tai uimaranta vaarassa saastua - arvioidaan akuutin tilanteen jälkihoitovaiheessa onko tarvetta määrätä tilojen tai alueiden oleskelu- tai käyttörajoituksia - selvitetään onko tarvetta konsultaatioon yhteistyötahojen kanssa (kts. asiantuntijalaitosten yhteystietoluettelo) - arvioidaan tarvetta jälkiseurannan järjestämiseen terveyshaittojen ehkäisemiseksi 9.6 MAAPERÄ Maaperän pilaantumisen riski on olemassa toiminnassa, jossa käsitellään, kuljetetaan tai varastoidaan öljyjä tai muita kemikaaleja. Pilaantuminen voi johtua onnettomuudesta tai pitkäaikaisista päästöistä. Ympäristöä pilannut toiminta on voinut olla aikanaan lainsäädännön ja lupapäätösten mukaista. Maaperän pilaantumisen on voinut aiheuttaa esimerkiksi tehtaiden tai laitosten kemikaalien ja jätteiden käsittely ja varastointi, polttoaineiden varastointi ja jakelu, jätteiden sijoittaminen maaperään ja kemikaalionnettomuudet.

23 22 Ympäristöterveyden erityistilanteena voidaan pitää sellaista maaperän pilaantumista, johon liittyy tavanomaista suurempi terveyshaitan mahdollisuus ja joka edellyttää välittömiä toimenpiteitä mahdollisten terveyshaittojen estämiseksi. Tällaiset pilaantumistapaukset voivat liittyä yksittäisiin kiinteistöihin ja siellä asuviin ihmisiin (esim. omakotitalojen öljysäiliövahingot) tai niiden vaikutukset voivat olla laaja-alaisia ja koskettaa suuriakin väestöryhmiä (esim. pohjaveden pilaantuminen kunnallisella vedenottamolla). Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa noudatetaan valtioneuvoston asetusta 214/2007 (PIMA-asetus). Ympäristöministeriön julkaisussa Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007) tarkennetaan PIMA-asetuksen yleisiä arviointiperiaatteita, ohjataan arvioinnin suorittamista ja tarjotaan päätöksentekoa tukevaa taustatietoa. Suomen ympäristökeskuksen julkaisussa (23/2007) Maaperän kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet on määritysperusteiden lisäksi ainekohtaiset kemikaalikortit useista maaperää pilaavista aineista. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtäviin kuuluu mm. maaperätutkimusten sekä alueen kunnostuksen suunnittelun ja kunnostuksen valvonta yhteistyössä alueellisen ympäristöviranomaisen kanssa. Tiivis yhteistyö ympäristöterveydenhuollon kanssa on välttämätöntä. Maaperän pilaantumiseen liittyviä erityistilanteita ja niihin varautumista on kuvattu Ympäristöterveyden erityistilanteet -oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Maaperä (luku 12, s.117) Toiminta maaperän pilaantumisesta aiheutuneessa erityistilanteessa - pyritään mahdollisimman nopeasti estämään altistuminen haitallisille aineille. - arvioidaan maaperän pilaantumisen aiheuttaneen haitta-aineen ominaisuuksia, leviämisreittejä, terveysriskejä ja terveysvaikutustutkimusten tarvetta - tiedotetaan altistuneille, kunnan johdolle ja ELY-keskukselle tilanteesta. Tiedottamisen ajoitus suhteutetaan ongelman ja terveysriskien suuruuteen. - osallistutaan tarvittaessa pitoisuuksien mittaamiseen/arviointiin - selvitetään, onko talousvesi, vedenottamo tai uimaranta vaarassa saastua - arvioidaan akuutin tilanteen jälkihoitovaiheessa onko tarvetta määrätä tilojen tai alueiden oleskelu- tai käyttörajoituksia - selvitetään onko tarvetta konsultaatioon yhteistyötahojen kanssa (kts. asiantuntijalaitosten yhteystietoluettelo) - arvioidaan tarvetta jälkiseurannan järjestämiseen terveyshaittojen ehkäisemiseksi 9.7 YHDYSKUNTAILMA Ulkoilman korkeat epäpuhtauspitoisuudet voivat aiheuttaa terveydellisen vaaran, joka kohdistuu erityisesti lapsiin, vanhuksiin sekä sydän- ja keuhkosairauksista kärsiviin henkilöihin. Pitoisuudet

24 23 voivat äkillisesti kohota liikenteen päästöjen, katupölyn tai voimakkaiden maasto- tai rakennuspalojen seurauksena. Lisäksi kaukokulkeumana voi tulla runsaita määriä hiukkasia ja otsonia. Väestön altistumista voidaan alentaa varautumalla ja suunnittelemalla toimenpiteitä. Kaikissa episoditilanteissa toimenpiteisiin liittyy olennaisena osana tiedotus. Tiedottamisella ja suosituksilla vaikutetaan ohjaavasti kuntalaisten käyttäytymiseen ilmansaastetilanteessa ja saatetaan heidän tietoonsa viranomaisten toimenpiteet. Tiedottaminen ja toimenpiteet pyritään suuntaamaan siten, että väestön altistumista vähennetään mahdollisimman paljon. Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksille on annettu ilmansuojeluasetuksessa (711/2001) raja-arvot. Ne määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 102 :n mukaan vastuu paikallisesta ilmanlaadun seurannasta kuuluu kunnille. Kunnan on varauduttava käytettävissä olevin keinoin toimiin, joilla estetään valtioneuvoston asetukseen perustuva ilmanlaadun raja-arvon mahdollinen ylittyminen kunnan alueella. Jos valtioneuvoston asetukseen perustuva ilmanlaadun raja-arvo ylittyy, kunnan on tiedotettava ja varoitettava väestöä sekä ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin tai annettava määräyksiä liikenteen rajoittamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi. Yhdyskuntailmaan liittyviä erityistilanteita ja niihin varautumista on kuvattu Ympäristöterveyden erityistilanteet -oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Yhdyskuntailma (luku 13, s.124). Lisäksi lisätietoa on saatavissa internetistä osoitteista ; SISÄILMA Sisäilma on ilmaa, jota ihmiset pääasiassa hengittävät, ja siksi sisäilman laadun turvaaminen asunnoissa, työpaikoilla, kouluissa, päiväkodeissa, hoitolaitoksissa, julkisissa - ja liikerakennuksissa on keskeinen osa ympäristöterveydenhuoltoa. On huomattava, että mm. ulkoilman laadun vakavasti huonontuessa väestöä neuvotaan siirtymään ja pysymään nimenomaan sisätiloissa. Sisäilman laatua säätelee terveydensuojelulaki, ja työympäristöjen osalta työsuojelulainsäädäntö. Erityistilanteet voivat syntyä siitä, että ulkoilman kautta joutuu haitallisia epäpuhtauksia sisätiloihin, tai siitä, että rakennuksen sisällä tapahtuu jotain, joka aiheuttaa sisäilman laadun vaarantumisen. Sisäilmaan liittyvät erityistilanteet, joihin liittyy terveyshaittojen mahdollisuus, voivat olla luonteeltaan akuutteja tai pitkäaikaisia, jolloin toimenpiteet ovat luonteeltaan erilaisia. Tapauksesta riippuen selvityksissä tulee olla mukana rakennuksen omistaja ja käyttäjä, terveys-, ympäristöterveys- ja työsuojeluviranomainen, työterveyshuolto ja selvityksiä tekevät konsultit. Erityisesti tiedottamisesta tulee huolehtia.

25 24 Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten sisäilmatekijöiden selvittämiseksi on julkaistu sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje (1:2003) ja sitä täydentävä käsikirja Asumisterveysopas. Erityisesti koulujen homeongelmien selvittämistä koskee ohje Koulurakennusten kosteus- ja homevauriot opas ongelmien selvittämiseen. Erityisesti radonaltistuksen torjuntaan on ohjeita Säteilyturvakeskuksen verkkosivuilla ( Sisäilmaan liittyviä erityistilanteita ja niihin varautumista on kuvattu ympäristöterveyden erityistilanteet oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Sisäilma (luku 14, s.130). 9.9 KYLMÄ JA KUUMA YMPÄRISTÖ Ilmastonmuutokseen liittyy ilmaston ääri-ilmiöiden yleistyminen. Kylmät ja kuumat sääjaksot sekä voimakkaat tuulet ja sateet lisääntyvät, joskin, Suomessa näiden vaikutusten uskotaan jäävän melko vähäisiksi. Ympäristön kylmyys ja kuumuus lisäävät merkittävästi kuoleman, sairauskohtausten ja vammojen riskiä sekä heikentävät suorituskykyä, äärilämpötilojen aiheuttamat uhat terveydelle ovat pääosin ehkäistävissä. Jokaisen kunnan tulee varautua kylmän ja lämpimän sään aiheuttamiin terveysriskeihin ennakkosuunnittelulla. Normaaliolojen häiriötilanteisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota hoito- ja hoivalaitoksissa, joita ovat vanhustenhoitolaitokset ja vanhusten asuintalot, terveyskeskusten vuodeosastot, vammaisten hoitolaitokset ja päiväkodit. Tämä edellyttää kiinteää yhteistyötä ja koordinaatiota koko terveyden- että sosiaalihuollon välillä. Talvikautena näiden laitoksien pitää varautua huonelämpötilojen epätavalliseen alenemiseen. Varavoimanlähde on tarpeellinen. Huonelämpötilojen laskuun tulee varautua myös lisävaatetuksella tai peitteillä ja hoidettavien lämpimänä pysymisen seurannalla. Jos huonelämpötilat laskevat alle 12 asteen, hoidokkien evakuointiin pitää varautua. Tarkempi ohjeistus kirjataan laitoksen pelastussuunnitelmaan. Evakuointipaikat tulee ratkaista kuntakohtaisesti. Ennakkoon kirjatut tiedot varavoimalla toimivista lämpimistä yksityisistä tai julkisista tiloista tällaisessa tilanteessa voivat olla tarpeen. Kesäkaudella liian korkeiden huonelämpötilojen hallinta onnistuu lähes aina tuulettamalla ja estämällä verhoilla auringon paisteen lämpövaikutus. Hoito- ja hoivalaitoksissa tulee varautua siirtymiseen omista tiloista tilapäisesti viilennettyihin tiloihin. Siirrettävien tilapäisten jäähdytinyksiköiden mahdollinen tarkoituksenmukaisuus on tarpeen arvioida. Ilmaston ääri-ilmiöihin liittyviä erityistilanteita ja niihin varautumista on kuvattu ympäristöterveyden erityistilanteet oppaassa (STM:n julkaisuja 2010:2) luvussa Kylmä ja kuuma (luku 15, s.136).