M19/3344/-91/1/3 0. koskee myös : 3433,3434,3432,3441, 3443,4222,4224 jne. SUOMEN PROTEROTSOOISTEN MUSTALIUSKEIDEN URAANIPITOISUUDESTA
|
|
- Anne-Mari Satu Niemi
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 M19/3344/-91/1/3 0 koskee myös : 3433,3434,3432,3441, 3443,4222,4224 jne. SUOMEN PROTEROTSOOISTEN MUSTALIUSKEIDEN URAANIPITOISUUDESTA Kirsti Loukola-Ruskeeniem i (Suomen Akatemia ) Geologian tutkimuskeskus Malmiosasto/perustutkimukset
2 Mustaliuskeet ovat alunperin olleet orgaanista hiiltä sisältävi ä savisedimenttejä. Suomen kallioperässä ovat parhaiten edustettu - na varhaisproterotsooiset, noin miljoonaa vuotta sit - ten kerrostuneet mustaliuskeet. Erityisesti Karelidien mustaliuskemuodostumat ovat paksuja ( m) verrattuna vaikkap a Keski-Euroopan ' Kupferschiefer'-mustaliuskeeseen, jonka maksimi - paksuus on yksi metri. Useimmat Suomen varhaisproterotsooise t mustaliuskeet sisältävät enemmän hiiltä ja rikkiä kuin Musta n meren sedimentit : keskimäärin 7%. Uraania sitoutuu orgaanisee n ainekseen jonkin verran primäärisesti jo merivedestä : esimerkiksi nykyisellä Mustalla merellä yksi uraanin sitoutumistapa on kiinnittyminen merivedestä planktoniin. Korkeita uraanipitoisuuksia on kuitenkin selitetty myös muilla tavoin, esimerkiks i hiilipitoisessa sedimentissä vallitsevat pelkistävät olosuhtee t voivat aiheuttaa uraanin saostumista pohjavedestä tai muist a liuoksista. Suomen proterotsooisten mustaliuskeiden uraanipitoisuutta selvi - tettiin Geologian tutkimuskeskuksen malmiosastossa vuonna (taulukko 1, liite 1). Uraanipitoisuus analysoitiin VTT :n reak - torilaboratoriossa neutroniaktivointimenetelmällä 180 näyttees - tä. Korkein pitoisuus, 44 ppm, tavattiin Pohjanmaalta Kruunupyy n kohteesta. Kruunupyyssä on tavattu pieniä uraani-fosfori-minera - lisaatioita, mikä osaltaan voisi selittää kohonneita uraanimää - riä. Nykyisessä tutkimuksessa, jonka painopiste on Itä-Suomessa Kai - nuun liuskejaksolla ja Outokummun alueella (liite 2) uraanipi - toisuus analysoitiin neutroniaktivointimenetelmällä 50 näyttees - tä XRAY Assay Laboratoriossa Kanadassa vuonna 1988 ja edellee n ICP-massaspektrometrilla 190 näytteestä vuonna Jälleen korkeimmat pitoisuudet jäivät alle 50 ppm (taulukko 2, kuva 1). Uraania esiintyy thucholiitti-nimisessä mineraalikasaumassa, jonka pyöreähkö sisus on uraniniittia ja reunus koostuu hiilive - dyistä. Suomen proterotsooisten mustaliuskeiden uraanipitoisuuden medi - aani vaihtelee välillä 4-18 ppm (Taulukot 1 ja 2). Korkeimma t arvot on tavattu Jormuan, Talvivaaran ja Outokummun alueen ser - pentiniitti-karsikivi-kvartsikivi-seurueeseen liittyvissä musta-
3 liuskekerroksissa. Kiilleliuskeiden yhteydessä tavatut musta - liuskevälikerrokset ja rautamuodostumiin liittyvät mustaliuskee t sisältävät vähemmän uraania ; esimerkiksi Poikkijärven rautamuo - dostuman mustaliuskeissa on 5-8 ppm uraania. USA :n mustaliuskei - den keskimääräiseksi uraanipitoisuudeksi on arvioitu 4 ppm. Esimerkiksi Ruotsissa, Tsekkoslovakiassa ja USA :ssa on aktiivi - sesti etsitty uraanimalmeja mustaliuskeista. Ruotsin alunaliuskeet sisältävätkin noin 300 ppm uraania. Suomen mustaliuskeide n uraanipitoisuudet ovat pieniä, eikä uraanimineralisaatioista ol e mitään merkkiä. Otaniemessä Liitteet Kirsti Ruskeeniemi, 011i Sarapää ja Pentti Rehtijärvi (1986) : Proterotsooisten hiilipitoisten metasedimenttien kemiallisest a koostumuksesta. Geologi 38 : Kirsti Loukola-Ruskeeniemi (1990) : Karelidien mustaliuskeide n ja rikkipitoisuudet kerrostumisympäristön kuvastajina. Geologi 42 :
4 Taulukko 1. VTT :n reaktorilaboratoriossa neutroniaktivointi - menetelmällä määritetyt uraanipitoisuudet. A) Pohjanmaa, B ) Riikonkoski (Kittilä), C) Kitee ja Pyhäselkä, D) Juuka ja Kiih - telysvaara, E) Puolanka, F) Tampereen liuskealue. Näytteenotto - alueet on kuvattu liitteessä 1. n= näytteiden lukumäär ä A B C D E F median min max n *************************************************************** * Taulukko 2. XRAL :lissa Kanadassa ICP-massaspektrometrilla määri - tetyt uraanipitoisuudet. 1) Puolanka, 2) Jormua, 3) Talvivaara, 4) Alanen, 5) Outokummun alue, 6) Vihanti. Näytteenottoalueet o n kuvattu liitteessä 2. n= näytteiden lukumäär ä Puo Jor Tal Ala OKU Vih median min max n ****************************************************************
5 Kuva 1. ICP-massaspektometrilla määritetyt uraani- ja toriumpi - toisuudet Jormualla, Talvivaarassa, Outokummun alueella ja Vi - hannissa. Näytteenottoalueet on kuvattu liitteessä 2. Uraanipitoisuuden mediaani-, minimi- ja maksimiarvot ovat taulukossa 2.
6 38 rsk. kerroksessa. Materiaalin keruu on helppoa, 1934, ss w! s menetelmä toimii, mutta sen tulosarvioinnissa Govett, GJ.S., Soli conductivities assesment ja tulkinnassa on vielä paljon opittavaa. Seu- of an electrogeochemical exploration technique. raava geologipolvi, joka on mukana 1990-lu- Vancouver ICES, vun humustutkimuksen nousussa, pystyy Salmi ; Martti, Prospecting for bog-covere d varmasti taas ratkaisemaan osan ongelmista ja ore by means of peat investigations. Bull. Comm. näin edelleen lisäämään humuksen käyttökel- Salminen Salminen, R. and Kokkola > M., Annual variapoisuutta malminetsinnässä. tion in metal contents of humus. In: Prospectin g in areas of glaciated terrain 1984, IMM, London, Kirjallisuus Steinnes, E Regional distribution of Arsenic. Selenium and Antimony in human layers of Nor- Goldsehmidt. V.M Drei Vorträge Tiber Geo- wegian soils. Geochemical aspects in present an d chemie. Geol. Fören. Stockholm Förh.. Band 56. future research. Ed by J. Låg Kirsti Ruskeeniemi, 011i Sarapää ja Pentti Rehtijärv i PROTEROTSOOISTEN HIILIPITOISTEN METASEDIMENTTIE N KEMIALLISESTA KOOSTUMUKSEST A Esitelmöi geologiliiton symposiossa Johdanto sään merivedestä esimerkiksi aineenvaihdun - tansa kautta tai kuoltuaan muodostavat savis - Prekambriset grafiittipitoiset liuskeet eli sa orgaanis-metallisia yhdisteitä. Orgaanine n mustaliuskeet ovat nykykäsityksen mukaan happea kuluttava aines luo vajotessaan pelkisalunperin olleet hapettomissa olosuhteissa tävät olosuhteet, joissa metallit saostuvat. Mekerrostuneita orgaanista ainesta sisältäviä sa- tamorfiset muutokset voivat vaikuttaa mustavisedimenttejä. Tätä käsitystä tukevat muun liuskeen metalli- ja hivenainepitoisuuksiin. muassa eri-ikäisten mustaliuskeiden ja resent- koska metamorfoosi tuhoaa orgaaniset metaltisten mätäliejujen samankaltaiset hivenaine- liyhdisteet ja mandollistaa metallien remobilikoostumukset ja samanlainen hiilen isotooppi- saation (Sidorenko ja Sozinov, 1982). koostumus (Holland, 1984). Mustaliuskeiden Koska mustaliuskeiden metallipitoisuude t kemialliseen koostumukseen vaikuttavat mo- heijastavat sedimentaatioaltaan merivede n net tekijät: meriveden koostumus sedimentaa- koostumusta. mustaliuskeen syntyaikana se n tiovaiheessa, niiden kivien koostumus, joista lähiympäristössä tapahtunut hydrotermine n mereen kulkeutunut detritus on peräisin, se- malminmuodostus pitäisi näkyä mustaliuskee n dimentin litologinen fasies, sedimentin synty- hivenainekoostumuksessa. Toisaalta myö s aikana vallinnut eliöstö ja sedimentaatioaltaan myöhemmässä vaiheessa tapahtunut hydropaleotektoninen asema (Vine ja Tourtelot, terminen malminmuodostus voi aiheuttaa 1970). Näihin muuttujiin liittyy monia asioita, muutoksia mustaliuskeen kemialliseen koos - joita on vaikea määrittää prekambrisista ki- tumukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksen a vistä. on ollut kartoittaa eri alueiden mustaliuskei - Monilla alkuaineilla (Ag, Mo, Zn, Ni, Cu, den geokemiallisia piirteitä ja selvittää alust a Cr, V, Co, Pb, lantanidit, Y, Se. U. Ta) on vasti, miten mustaliuskeiden sisältämien alku - taipumus rikastua hiilipitoisten sedimenttien aineiden pitoisuustasoja tai alkuainesuhteit a orgaaniseen fraktioon (Vine ja Tourtelot, voisi hyödyntää malminetsinnässä. 1970). Organismit rikastavat metalleja eläes- 90
7 1986 Näytteenottoaluee t Tutkimusaineisto käsittää 180 näytettä, jotka on valittu svekokarjalaisista mustaliuskejaksoista eri puolilta Suomea (kuva 1). Näytteistä 161 on kairasydännäytteitä (joiden pituus vaihtelee m), 11 on iskuporanäytteitä ja kandeksan on paljastumanäytteitä. Näytteet edustavat mustaliuskejaksojen enite n grafiittia sisältäviä osia, joten niiden hiilipitoisuus on keskimääräistä korkeampi. Pattijoella (alue 1, kuva 1) mustaliuskee t esiintyvät vuorottelevina kerroksina karsikivien ja happamien vulkaniittien kanssa kiilleliuskeympäristössä. Mustaliuskekerrosten paksuus vaihtelee yhdestä 20:een metriin. Kivilajiseurue on samanlainen kuin Vihannin Lampinsaaren stratiformisen Zn-Cu-Pb-malmin ympäristössä. Nivalan (alue 2) ja Haapajärven (alue 3) näytteet ovat grafiitti- ja magneettikiisupitoisia gneissejä. Ne ovat välikerroksina grauvakkamaisissa gneisseissä. Kaustisen, Evijärven ja Kruunupyyn (alue 4) musta - liuskeisiin kuuluu grafiitti- ja/tai sulfidipitoisi a peliittisiä, kalkkipitoisia ja tuffiittisia liuskeita. Alueen mustaliuskekerrokset, joiden paksuu s vaihtelee 0.5 m 20 m, esiintyvät pääosin vulkaniittien ja karsikivien yhteydessä. Myös Petolandessa (alue 5) grafiitti- ja rikkikiisupitoiset gneissit liittyvät karsikiviin. Nokialla (alue 6) on sekä peliittisiä että kalkkipitoisia mustaliuskeita. Ne sisältävät rikki- ja magneettikiisua, mutta vain vähä n grafiittia. Kasiniemen (alue 7) näytteet ova t grafiittiliuskeita. Niiden ympäristössä on kiillegneissejä ja metavulkaniitteja. Luhangan (alue 8) mustaliuskeet esiintyvä t välikerroksina grauvakkaliuskeessa. Kerros - ten paksuus vaihtelee 5 50 m. Alueen grauvakkaliuskeisiin liittyy W- ja Sn-mineralisaati - oita. Kärpälässä (alue 9) grafiittiliuske esiinty y linssinä kiillegneississä. Pyhäselässä Hammaslanden Cu-malmin etelä- ja pohjoispuolella (alueet 10 ja 11) mustaliuskeet esiintyvät välikerroksina Kaleva n grauvakkaliuskeissa. Lähiympäristössä tavataan myös fylliittejä ja dolomiitteja. Osa mustaliuskeista on peliittisiä ja osa sisältää karbonaatteja. Kiteen mustaliuskeet (alue 12) ovat mineraalikoostumukseltaan samanlaisia kui n Pyhäselän mustaliuskeet, mutta niiden ympäristössä tavataan runsaimmin emäksisiä vulkaniitteja. Kiihtelysvaaran ja Tohmajärven (alue 13 ) grafiittiliuskeet esiintyvät merijatulisten dolo - Basemen t Comple x Granitoid s Rapakivi granit e Schist Belt s Jotnia n 1 formation s Samplin g locality 100km Kuva I. Näette enottoaluee t: I) Pattijoki, 2) Niva - la, 3) Haapajärvi, 4) Kaustinen Evijärvi Kruunupyy, 5) Petolahti, 6) Nokia. 7) Kasiniem i (Padasjoki), 8) Luhanka, 9) Kärpälii (Mäntyharju), 10) Pvhiiselkä, 11) Pyhäselkä. 12) Kitee. 13) Kiihtelvsvuara. 14) Juuka, 15) Puolanka. /6) Riikonkoski, Kittilä. Kuvissa 2 4 aineisto on jaettu kuuteen osaan. Näytteenottoalueet 1 5 on yhdistetty Pohjanmaa n näyte sarjaksi (53 näytettä) ja nävttee nottoaluee t 6 9 Tampereen liuskealueen nävtesarjaksi (19 näytettä). Pvhäselänja Kiteen alueen mustaliuskenävtteet (24 kpl) on käsitelty yhtenä ryhmänä, samoi n Kiihtelysvaaran ja Juuan näytteet (31 kpl). Puolan - gan alueelta on 25 näytettä ja Kittilän Riikonkoskelta 28 niivtettä. miittien ja vulkaniittien yhteydessä. Ne sisältävät paljon grafiittia ja vain vähän rikkikiisua. Mustaliuskekerrosten paksuus vaihtelee m. Juuan (alue 14) grafiittiliuskeet ovat myö s merijatulisia, ja grafiittiliuskeiden kerrospaksuus vaihtelee 2 30 m. Puolangan (alue 15) mustaliuskeet esiintyvä t fylliittien ja dolomiittien yhteydessä. Mustaliuskekerrosten paksuus on pakoitellen yli 100 m. Osa näytteistä on lähes kompakteja grafiit- 91
8 38 vsk. ti-sulfidiliuskeita. Runsaimmin grafiittia ja sulfidimineraaleja sisältävät liuskeet edustavat rautamuodostumien sulfidifasiesta. Kittilän Riikonkosken (alue 16) mustaliuskeet sijaitsevat stratigrafiassa Lapponiumi n yläosassa. Alueella on useita Cu-mineralisaatioita albiittikvartsikivissä. Albiittikvartsikive t esiintyvät välikerroksina mustaliuskeessa ja serisiittiliuskeessa. Ympäristössä on spiliittisi ä emäksisiä vulkaniitteja, grauvakkaliuskeita. kloriittikiilleliuskeita ja grafiittipitoisia fylliittejä. Mustaliuskekerrosten paksuus vaihtele e m. Kittilän Riikonkosken mustaliuskeet ja Pohjois-Karjalan merijatulin grafiittiliuskeet ovat käyneet läpi alhaisen asteen metamorfoosin. Muilla alueilla mustaliuskeiden metamorfoosi - aste vastaa Winklerin (1979) luokittelun mukaan keskiastetta. Tulokset Piiiiulkuuinee t Hiilipitoisuudet ovat huomattavan korkeita kaikilla tutkituilla alueilla, koska näytteet valittiin mustaliuskejaksojen runsaimmin hiiltä sisältävistä osista. Hiilipitoisuuden mediaani t mustaliuskeissa eri alueilla vaihtelevat %. Korkein hiilipitoisuus on Pohjois-Karjalan merijatulisissa grafiittiliuskeissa (mediaani 19.5 % C, max 42.5 % C). Korke a hiilipitoisuus onkin luonteenomaista merijatulisille hiilipitoisille liuskeille myös Neuvosto-Karjalassa. Merijatulinen sedimenttisarj a on kerrostunut matalanmeren ympäristössä. Pelkistävät olosuhteet ovat olleet vallitsevi a osittain eristäytyneissä altaissa ja landissa. Nykyisinkin orgaanista ainesta kerrostuu runsaimmin matalanmeren ympäristössä valtamerten transgressiovaiheissa. Tampereen alueen mustaliuskeiden korkea hiilipitoisuus (mediaani 13.0 % C, max 37.3 % C) johtunee suurelta osin näytteiden valinnasta. Alueen mustaliuskeiden keskimääräine n hiilipitoisuus on todennäköisesti vain muutaman prosentin luokkaa. Nykyisissä hiilipitoisissa sedimenteissä o n selvä korrelaatio ja rikkipitoisuuden välillä. Lisäksi hiilellä tiedetään olevan korrelaati o erityisesti uraanin. molybdeenin. sinkin ja va - nadiinin kanssa. ja rikkipitoisuuden välillä on hyvä korrelaatio myös Outokumpu-jakson mustaliuskeissa ja Talvivaaran mustaliuskeissa (Peltola. 1960, 1968 : Holland. 1984). Tähän tutkimukseen valituissa gratiittipitoisis - 92 Kuru 2. Hiili- ju rikkipitoisuus tutkinrusufueidr n mustaliuskeissa. I : 0.36 on nykvsedimetuticn hiili-rikki-suhde Cutn ernnin ju Currelsin (1980) ma - kuun. Tutkinutsulnect urut kurussa I. sa näytteissä ei selvää korrelaatiota ja rikkipitoisuuden välillä ole kuitenkaan havait - tu (kuva 2). ja rikkipitoisuuden välise n korrelaation puuttuminen kuva 2 diagrammeissa saattaa johtua näyteaineiston heterogeenisuudestajasiitä : Kittilästä Riikonkoskelta (mediaani 6.6 % S. max 24.7 % S). Puolangalta (mediaani 5.8 % S. max 12.8 % S) ja Pohjanmaan liuskealueelt a (mediaani 4.35 S. max 20.9 % S) on näytteitä. joissa on korkea rikkipitoisuus. Nämä mustaliuskeet ovat kerrostuneet vulkaanisess a ympäristössä, jossa rikkiä on saatavilla. Poh - jois-karjalan merijatulin mustaliuskeiden huomattavan alhainen rikkipitoisuus (mediaani 1.1 % S, max 4.0 '''r S) heijastanee kerrostumisympäristön alhaista rikkipitoisuutta.
9 Tutkimusalueiden grafiittipitoisissa liuskeissa hiilen määrä ei selvästi korreloi uraanin, molybdeenin, vanadiinin eikä sinkin pitoisuuksien kanssa. Korrelaatiot ovat todennäköisesti heikentyneet metamorfoosin vaikutuksesta. Metallipitoisuudet ovat korkeita verrattuna Vinen ja Tourtelotin (1970) kuvaamien mustaliuskeiden metallipitoisuuksiin (kuva 4). Kittilän Riikonkosken mustaliuskeissa o n poikkeuksellisen vähän natriumia (mediaani 0.09 % Na 0), vaikka niiden ympäristössä o n runsaasti spiliittejä. Mustaliuskeiden alhainen natriumpitoisuus saattaa aiheutua hydrotermisestä muuttumisesta. Hive na/knuinee t Alueellisesti selvästi korkein koboltti-nikkelisuhde on Kittilässä (mediaani 0.89, kuva 3). Koboltin suhteen anomaalisia näytteitä o n Teerijärvellä (max 120 ppm Co), Pattijoella (max 250 ppm Co) ja Kittilän Riikonkoskella (max 240 ppm Co). Esimerkiksi Outokummu n alueen mustaliuskeissa kobolttipitoisuus o n tavallisesti selvästi alle 100 ppm, mutta malmioiden vieressä olevien mustaliuskeiden kobolttipitoisuus on yli 100 ppm (Hakanen, 1983). Kulta- ja arseenipitoisuus korreloivat keskenään ainoastaan Kittilän Riikonkoskella, jossa niiden välinen korrelaatio on 0.6. Korkein alueellinen kultapitoisuus on Puolangall a (mediaani ppm. max ppm). Myö s Kittilässä (mediaani ppm, max ppm) ja Pohjanmaalla (mediaani ppm, max ppm) kultapitoisuudet ovat selväst i korkeammat kuin muilla alueilla. Muilla tutkimusalueilla kultapitoisuuden mediaaniarvo t vaihtelevat ppm. Korkeimmat arseenipitoisuudet ovat Kittilässä, jossa arseenipitoisuuden mediaaniarvo mustaliuskeiss a on 126 ppm, ja Puolangalla, jossa mediaaniarvo on 128 ppm. Muilla alueilla arseenipitoisuuksien mediaaniarvot vaihtelevat 1 6 ppm. Tutkimusalueiden mustaliuskeissa elohopeapitoisuuden mediaaniarvot vaihtelevat ppm. Suhteellisen korkeita elohopeapitoisuuksia on Pohjanmaalla Raisjoe n (max 1.40 ppm Hg), Teerijärven (max ppm Hg) ja Pattijoen (max 2.64 ppm Hg ) kairasydännäytteissä. Pattijoen ja Teerijärven näytteissä on lisäksi korkea koboltti-nikkeli-suhde (kuva 3). Pohjanmaan. Tampereen. Kittilän ja Kitee n mustaliuskeet eivät käytännöllisesti katsoen sisällä lainkaan toriumia. mikä viittaa siihen, että kerrostumiin ei ole kulkeutunut toriumpitoista detritaaliainesta kuten esimerkiksi happamien syväkivien rapautumistuotteita. Pyhäselän alueen. Pohjois-Karjalan merijatulin j a Puolangan alueen mustaliuskeiden toriumpitoisuudet vaihtelevat 5-8 ppm, ja korkein toriumpitoisuus on 15 ppm. Korkeimmat uraanipitoisuudet ovat Pohjanmaan alueell a Kruunupyyn ja Pattijoen kairasydännäytteissä. Mainittakoon, että Kruunupyystä tunnetaan pieniä uraani-fosforimineralisaatioita. Pohjanmaan tutkimusalueen mustaliuskeide n uraanipitoisuuden mediaaniarvo on 13 ppm j a korkein uraanipitoisuus 44 ppm. Peltolan (1960, 1968) mukaan Outokummun mustaliuskeiden keskimääräinen uraanipitoisuus on peräti 50 ppm. Tutkittujen mustaliuskeiden vanadiinipitoisuus vaihtelee ppm. Tutkimusalueiden mustaliuskeiden vanadiinipitoisuude n mediaaniarvot vaihtelevat ppm. Korkeimmat arvot ovat Pohjanmaalla Pattijoen mustaliuskeissa. Korkein mangaanipitoisuuden mediaani. 510 ppm, on Puolangan mustaliuskeissa. Kai-
10 Kura 4. Tutkimusalueiden mustaliuskeiden C-, Fe-, Mn-. Ba-, Ph. Ag-. Mo-, Cr-. Zn-. Cu-, ivi- ja Co- pitoisuuksien mediaaniarrot jaettuna Pohjois-Amerikan hiilipitoisten sedimenttien keskimäiiriiisellä pitoisuudella. Tulos on piirretty logaritmiasteikolle. Vierekkäise t pyl väät tarkoittavat eri tutkimusalueita (kuva 1). Esimerkiksi Pohjanmaan mustaliuskenärtteide n keskimääräinen hiilipitoisuus on Pohjois-Amerika n mustaliuskeiden keskimiiiiriiistii hiilipitoisuutt a noin kolme kertaa korkeampi. Pohjois-Amerikan hiilipitoisten sedimenttien keskimiiiiriiisenä pitoisuatena on ollut Vine nja Tourtelotin (1970) kuvaaman 20 mastaliuskenäytesarja n mediaanien mediaani. nuun liuskealueella esiintyy tunnetusti runsaasti mangaania sisältäviä mustaliuskeita, esimerkiksi Talvivaaran Ni-malmissa on Ervamaan ja Heinon (1983) mukaan 0.9 % mangaania. Fosforipitoisuuksien mediaanit eri alueide n mustaliuskeissa vaihtelevat ppm. Alhaisin pitoisuus on Pohjois-Karjalan merijatulisissa mustaliuskeissa ja korkein Pohjanmaa n mustaliuskeissa. Anomaalisia fosforipitoisuuksia (max 1.86 %) on Pattijoen ja Kaustisten Tastulan näytteissä. Johtopäätökset Tutkimusalueiden mustaliuskeiden keskimääräiset ja rikkipitoisuudet ovat korkeampia kuin Kanadan prekambristen liuskeide n (Cameron ja Garrels, 1980) tai Pohjois-Amerikan hiilipitoisten sedimenttien keskipitoisuudet (Vine ja Tourtelot, 1970). Suomen musta - liuskeiden korkeammat ja rikkipitoisuudet heijastuvat myös korkeampina metallipitoisuuksina (kuva 4). Alueelliset erot näkyvä t esimerkiksi lyijyn määrässä. Pyhäselän aluetta luonnehtii korkea lyijypitoisuus. Pohjois-Karjalan merijatulin hiilirikkaissa grafrittiliuskeissa on alhaiset sinkki-, kupari-, lyijy-, hopea- j a molybdeenipitoisuudet. Kittilän Riikonkosken mustaliuskeille o n luonteenomaista poikkeuksellisen alhaine n sinkkipitoisuus ja korkea kobolttipitoisuus. Puolangan mustaliuskeissa on muun muass a korkeampi kultapitoisuus kuin muiden tutkimusalueiden mustaliuskeissa. Puolangan mustaliuske muistuttaa geokemiallisilta piirteiltää n Talvivaaran n.s. normaalia mustaliusketta (Er. vanmaa ja Heino 1983). Talvivaaran n.s. mine. ralisoituneen mustaliuskeen hopea- j a lyijypitoisuudet ovat keskimäärin yhtä korkeita kuin tutkituissa Puolangan alueen mustaliuskeissa, mutta Talvivaaran mustaliuskei den sinkki-, kupari- ja nikkelipitoisuudet ova l huomattavasti korkeampia. Pohjanmaan ja Tampereen svekofennialai s ten liuskealueiden mustaliuskeilla on yhteisii piirteitä. Esimerkiksi natrium-, strontium- j a titaanipitoisuudet (mediaaniarvona) ovat me l ko korkeita verrattuna karjalaisten liuskeal u eiden mustaliuskeiden pitoisuuksiin. Magne siumpitoisuus on matalampi svekofennialaisi l la liuskealueilla kuin karjalaisilla liuskealuei l la. Vaikka tulosten merkittävyyttä arvioitaess r on otettava huomioon näytteiden suhteellise n vähäinen lukumäärä, näytteiden edustavuus j r muun muassa edustavuuden vaikutus korr e laatioihin, esitetyt tulokset antavat aihee n olettaa, että grafiittipitoisten liuskeiden kem i allinen koostumus saattaa heijastaa alueell e tapahtunutta hydrotermistä toimintaa ja siihe r mandollisesti liittyvää malminmuodostusta. Pentti Rehtijärv i Turun yliopisto. Geologian laitos Kirsti Ruskeeniemi. 011i Sarapiiii Geologian tutkimuskeskus, Espoo
11 Kirjallisuus kumpu region in Eastern Finland. Bull. Comm. geol. Finlande 192. Cameron. E.M. and Garrels, R.M. (1980) Geo- Peltola, E. (1968) On some geochemical features in chemical compositions of some Precambrian the black schists of the Outokumpu area, Finshales from the Canadian Schield. Ch,amical Ge- land. Bull. Geol. Soc. Finland 40, pp ology 28, pp Sidorenko, Sv.A. and Sozinov, N.A. (1982) Pre- Ervamaa, P. ja Heino, T. (1983) The Ni-Cu-Zn cambrian carbonaceous formations and relate d mineralization of Talvivaara. Sotkamo, in»exo- ores, in»the development potential at Pre - genic processes and related metallogeny in the cambrian mineral deposits». Natural Resourcer Svecokarelian geosynclinal complex.. Guide il and Energy Division. U.N. Dep. of Techn. Co- Geologinen tutkimuslaitos. oper. for Development New York: Pergamon. Hakanen, P. (/983) Cobalt as an exploration tool 432 pp. in the Outokumpu zone. Finland. Journal of Vine, J. and Tourtelot, E. (1970) Geochemistry o f Geochemical Exploration 19. pp Black Shale Deposits A Summary Report. Holland. H.D. (1984) The chemical evolution of the Econ. Geol. Vol. 65, pp atmosphere and oceans. 582 pp. Winkler. H.G.F. (1979) Petrogenesis of meta - Peltola. E. (1960) On the black schists in the Outo- morphic rocks. 348 pp. Heikki Rainio, Aimo Kejonen. Sakari Kielosto och Pertti Laherm o AVANCERADE INLANDSISEN PA NYTT OCKSA TILL MELLANFINSK A RANDFORMATIONEN? Sederholm skrev 1911 (1911a. s. 12) så här: mo (1929, s. 55) vara recessionell, bildad vi d»den hela trakten dominerande, väldiga rand- randen av en inlandsis som hade dragit si g as, som sträcker sig från Kankaanpää genom tillbaka. och vid dess bildning skulle inlands - Jämijärvi och Tavastkyro, NW om Tammer- isen ha oscillerat något (»over a small area» ) fors. den s.k. Hämeenkangas eller Tavastmon, i trakten av Jyväskylä. Senare framförde s hvilken har en fortsättning i en följd af sand- åsikten. på basen av submoräna glaciala sedifält och randåsar. som sträcka sig ända till ment som hittats på båda sidor av randforma- Jyväskylä. bildar åter gränsen för en ny grupp tionerna. att innan randformationen bildade s af åsar. hvilka delvis gå i mera N-S-liga rikt-»under inlandsisens allmänna recession isningar.» Han avsåg härmed den yngsta av de randen också skulle ha ryckt fram tillfälligt», fyra stora randformationerna i södra Finland. varvid randformationen skulle ha utgjort fram - I den nyaste upplagan av Atlas över Finland ryckningens sydgräns (Virkkala 1959, s. 52 (Suomen kartasto) har den getts namnet Mel- 53) eller att»israndens oscillation här skedd e lanfinska randformationen (på finska Sisä- längs en zon märkbart bredare än isranden Suomen reunamuodostuma, enligt den finska själv» (Virkkala 1963, s. 65). Teorin om en me r språkbyråns rekommendation). Sederholm än lokal»oscillation», dock högst 10 km lång, (191 lb. s. 69 ; jfr Herlin s. 113) slöt sig fick understöd också av bl.a. Alhonen (1971. på basen av åsgrupper och isräfflor till att in- s. 40) och Aartolahti (1972, s. 60 och 66). landsisen hade avancerat på nytt till det redan medan Repo (1964, s. 150 och 161) höll fö r isfria området och att denna randformation en kort oscillation som»sträckt sig över rand - motsvarade den nya framryckningen. Efter formationen» men varit»kraftig». I dessa Sederholm slogs pusslet i bitar. och det har undersökningar har termen oscillation använt s lagts på nytt under detta sekel börjande med i växlande bemärkelse. Då dessutom inexakta Frosterus (1911, s. 38). attribut har fogats till termen, är det svårt at t Mellanfinska randformationen (tig. 1) (eller få en uppfattning om vad författarna egentdelar därav) ansågs sedermera t.ex. av Saura- ligen menat.
12 GEOLOGI KARELIDIEN MUSTALIUSKEIDEN HIILI- JA RIKKIPITOISUUDE T KERROSTUMISYMPÄRISTÖN KUVASTAJIN A Kirsti Loukola-Ruskeeniemi 1. Johdanto jaksossa on ruhjoutuneita mustaliuskeita, jotka esiintyvät yhdessä dolomiittien, metavulkaniittie n Mustaliuskeet ovat alunperin olleet orgaanis- ja kvartsiittien kanssa (kappale 2.4). ta hiiltä sisältäviä savisedimenttejä. Suomen kallioperässä ovat parhaiten edustettuina varhais - proterotsooiset, noin miljoonaa vuotta sitten kerrostuneet mustaliuskeet. Erityisesti 2. Karelidien mustaliuskeseurueita Karelidien mustaliuskemuodostumat ovat paksu - ja ( metriä) verrattuna vaikkapa Keski Serpentiniitti-karsikivi-kvartsikivi- Euroopan 'Kupferschiefer ' - mustaliuskeeseen, seurueeseen liittyvät mustaliuskee t jonka maksimipaksuus on yksi metri. Vuonna 1984 Geologian tutkimuskeskuksen GTK :n malmiosaston tutkimuksissa 1970-lumalmiosastossa tutkittiin Suomen varhaisprote- vulla Kainuusta löytyi Talvivaaran Ni-Cu-Znrotsooisten mustaliuskeiden kemiallista koostu- mineralisaation (Ervamaa ja Heino 1982) lisäks i musta kuuden liuskejakson alueella (Ruskeenie- Outokumpu-tyyppiseen kivilajiseurueeseen liitty - mi et al. 1986). Niiden rikki- ja metallipi- viä mineralisaatioita (Vanne 1982), mikä antoi aitoisuudet olivat korkeita Vinen ja Tourtelotin heen olettaa, että Kainuun liuskejakson länsireu - (1970) kuvaamiin Pohjois-Amerikan mustalius- nan ja Outokumpu-provinssin muodostumat kuukeisiin verrattuna. Vuoden 1988 alusta tutkimuk- luvat geneettisesti yhteen. Outokummun musta - sia jatkettiin GTK :n ja Suomen Akatemian yh- liuskeista oli ennestään olemassa kansainvälisest i teisrahoituksella IGCP 254:ään»Metallipitoiset arvostetut tri Esko Peltolan tutkimukset (1960, mustaliuskeet» liittyvänä projektina, jonka pai- 1968). nopiste on Kainuun liuskejaksolla ja Kivilajiseurueen serpentiniitit ovat alunperi n Outokumpu-provinssissa ja muualta Suomesta olleet ultramafisia kiviä ja ovat paikoin lähes täyon vertailualueita (kuva 1, Talvitie et al. 1989, sin talkkiutuneet. Seurue on tulkittu ofioliittiseks i Loukola-Ruskeeniemi 1989). Tarkoituksena on (Koistinen 1981). Hyvin säilyneitä ofioliittimuoselvittää paitsi metallogeniaa ja geokemiaa myös dostumia on Jormualla Kainuun liuskejakso n Outokumpu-provinssin ja Kainuun liuskejakson keskiosassa (kuva 2, Kontinen 1987). Kainuun yhteyksiä. Hydrotermiset fluidit jättävät merk- liuskejakson länsireunalla ja Outokumpukejä mustaliuskeiden kemialliseen koostumuk- provinssissa on m paksuja mustaliuskeseen, minkä vuoksi malmien viereisten mustalius- muodostumia paikoin tektonisissa prosesseiss a keiden koostumusta verrataan malminetsintä- kertautuneina. Talvivaaran kairauksissa on saa - kohteiden mustaliuskeiden kemialliseen koostu- tu jopa 400 m lävistyksiä. Koko mustaliuskemuo - mukseen. dostuman pituus, Solan malminetsintäkohtees - Seuraavassa kuvataan Karelidien mustaliuskei- ta Outokummun kautta ylös Kainuuseen ain a ta kivilajiseurueittain. Serpentiniitti-karsikivi- Puolangalle asti on yli 300 km, ja leveys Talvikvartsikivi- seurueeseen liittyviä mustaliuskeita vaaran alueella 1 2 km. Mustaliuskeiden keson Outokumpu-provinssissa ja Kainuun liuske- kimääräinen hiilipitoisuus on 7% ja rikkipitoijakson länsireunalla (kappale 2.1). Kainuun lius- suus 6 8% (taulukko 1). Kokonaisuudessaan täkejaksolla on mustaliuskeita lisäksi rautamuo- hän jaksoon on sitoutunut suuri määrä sekä hiilt ä dostumien yhteydessä (kappale 2.2) sekä väliker- että rikkiä, paikoitellen myös metalleja. roksina Kaleva-ryhmän kiilleliuskeissa (Havola Outokummun ja Kainuun mustaliuskeet muis ). Peräpohjan liuskealueella on fylliittien tuttavat toisiaan C-pitoisuuden perusteella (kuympäröimiä paksuja mustaliuskemuodostumia vat 3 E ja 3 F, taulukko 1). Niiden C- ja S - (kappale 2.3). Pohjois-Karjalassa Hammaslah- pitoisuudet ovat paitsi korkeampia kuin kambriden malmin kattopuolella on ruhjeinen musta- ja ordovikikautisten merisedimenttien (vrt kuv a liuskekerros, jonka lähellä on hydrotermisesti 3A) myös korkeampia kuin nykyisen Mustan me - muuttuneita metaturbidiitteja. Kiihtelysvaaran ren sedimenttien pitoisuudet. 95
13 2.2. Rautamuodostumiin liittyvät mustaliuskeet 2.3. Fylliittien ympäröimä mustaliuskemuodostuma Peräpohjan liuskealueella Karelidien rautamuodostumiin liittyy mustaliuskekerroksia (Laajoki ja Saikkonen 1977). Tornion Arpelan mustaliuskemuodostuma o n Vertailukohteina ovat olleet Poikkijärven ja Puo- geofysikaalisten karttojen perusteella yli 40 k m langan Pääkön mustaliuskeet Kainuun liuskejak- pitkä, syväkairauksissa on yli 120 m lävistyksiä. son pohjoisosassa (kuva 2). Puolangan musta- Muodostumaa ympäröi fylliitti, ja mustaliuskeesliuskeiden keskimääräinen C-pitoisuus ja kerros- sa on dolomiittivalikerroksia (Sarapää 1986). Se - ten paksuus ovat verrannollisia Kainuun ja Ou- kä C- ja S-pitoisuudeltaan (kuva 3 B) että me - tokummun serpentiniitti-karsikivi-kvartsikivi- tallipitoisuuksien ja kerrosten paksuuden perus - seurueen mustaliuskeiden kanssa. Sen sijaan teella Arpelan mustaiiuskeet muistuttavat Kai - Poikkijärven mustaliuskeiden C-pitoisuus on nuun ja Outokummun mustaliuskeita. alempi (kuva 3 C, taulukko 1) ja mustaliuskeker - rokset ovat vain m paksuja. 96
14 Kuva 2. Yleistetty geologinen kartta Outokummun ja Kainuun liuskejakson alueelta (muokattu Luukkosen ja Lukkarisen, 1985, mukaan). Fig. 2. Generalized geological map of the Kainuu schist belt and the Outokumpu region. Sampling localities: Sol = Sola, Kyl = Kylylahti, Suk = Sukkulansalo, Vuo = Vuonos mine in Outokumpu, Viu = Viurusuo, Mih = Mihkali in Juuka, Los = Losomäki, Ruu = Ruukinsalo, Rau = Rautavaara, Ala = Alanen talc occurrence, Tal = Talvivaara Ni-Cu-Zn mineralization in black shales, Jor = Jormua ophiolite complex, Mel = Melalahti, Poi = Poikkijärvi Fe formation, Puo = Puolanka.
15 42 vsk. GEOLOGI 2.4. Kiihtelysvaaran jakson ja Hammaslanden Mustan meren sedimenttien hiili- ja rikkipitoi - Cu-malmiesiintymän mustaliuskeet suuden välisestä suhteesta voi tulkita kerrostu - Pohjois-Karjalassa misympäristöä (Leventhal 1983). Euksiinisess a ympäristössä, jossa sedinrentin ptt illä oleva ve - Kiihtelysvaaran jaksossa mustaliuskeet esiin- sikerros ei sisällä happea, rikkiä kertyy tasaisestyvät dolomiittien, metavulkaniittien ja kvartsiit- ti prosentin verran enemmän kuin hapellisess a tien kanssa (Pekkarinen 1979). Näitä mustalius- pohjavedessä kerrostuneisiin merisedimentteihin. keita on perinteisesti verrattu Neuvosto-Karjalan Makeassa vedessä taas rikkiä ei kerrostu juuri olsungiitteihin (Väyrynen 1954). Kiihtelysvaaran C- lenkaan (Berner ja Raiswell 1983). pitoiset kivet eroavat monella tavalla kappalees- Monien tunnettujen malmiesiintymien lähell ä sa 2.1 kuvatuista kivistä : kivet ovat voimakkaasti on mustaliuskeita, joiden S/C-suhde on korkea. ruhjoutuneita, kerrosten paksuus kairasydämis- Esimerkkejä ovat McArthur River- malmiesiinsä on enää vain muutamia kymmeniä senttimet- tymä Australiassa ja Pohjois-Amerikassa Missisrejä, S-pitoisuus on alhainen ja C-pitoisuus kor- sippi Valley-tyypin malmiesiintymät ja Nevada n kea (kuva 3 D, taulukko 1). Mustaliuskeissa on kultaesiintymät (Leventhal 1985). Kotimaisia esikarbonaattijuonia. Hiilipitoisuus on todennäköi- merkkejä ovat Outokummun ja Talvivaaran sesesti alkuperäistä korkeampi ruhjoutumisen kä Riikonkosken Cu-mineralisaation mustaliusvuoksi ja kerrokset ovat alunperin olleet paksum- keiden korkeat S-pitoisuudet (kuvat 3 A, 3 E j a pia. Alhainen S-pitoisuus kuitenkin saattaa vii- 3 F, taulukko 1). Rikin ja metallien määrät ova t tata aiemmin kuvatuista eroaviin kerrostumiso- lisääntyneet hydrotermisten liuosten vaikutukseslosuhteisiin: nykyisin makeassa vedessä kerros- ta. tuu sedimenttejä, joiden S-pitoisuus on alhainen Malminetsinnässä mustaliuskeiden korkeaa ja C-pitoisuus korkea (Berner ja Raiswell 1983). S/C-suhdetta voi käyttää yhtenä viitteenä hyd - Alhaiset rikki- ja metallipitoisuudet Kiihtelysvaa- rotermisten liuosten vaikutuksesta alueella. ran kivissä voivat johtua myös siitä, että rikkiä ja metalleja on kulkeutunut pois ruhjoutumisen aikana. 4. Mustaliuskeiden alkuperästä Hammaslanden Cu-malmiesiintymän katto - puolella on voimakkaasti ruhjoutunut mustalius- Isotooppikoostumuksen S "C perusteell a kekerros, joka muistuttaa monin tavoin Kiihte- Suomen varhaisproterotsooisten mustaliuskeide n lysvaaran jakson mustaliuskeita : kerrosten pak- hiili on alkuperältään orgaanista. Näyteaineistossuus kairasydamissä on vain muutamia kymme- ta on tehty 30 määritystä (/J. Karhu, GTK). nia senttimetrejä, vaikkakin alkuperaiseksi pak- Serpentiniitti-karsikivi-kvartsikivi-seurueen mussuudeksi on arvioitu 20 m, ja mustaliuskeessa on taliuskeiden C-pitoisuus on korkeampi ja hiile n karbonaattijuonia. Hammaslandessa mustahus- isotooppikoostumus alhaisempi kuin Poikkijärkeen lähellä on hydrotermisesn muuttuneita me- ven rautamuodostuman mustaliuskeissa. Sek ä taturbidiitteja. Kainuun että Outokummun mustaliuskeisiin ver - rattuna myös Kiihtelysvaaran ruhjeiset C-rikkaat kivet ovat rikastuneet S "C suhteen. Myös Kiih - telysvaaran karbonaattien hiilen isotooppikoos - 3. ja rikkipitoisuudet kerrostumis- tumus on anomaalinen (Karhu 1989,1990). Kiih - ympäristön kuvastajina telysvaarassa havaittu anomalia on mandollisesti osittain ruhjoutumisen aiheuttamaa. Toine n Mustaliuskeiden kemiallinen koostumus koko- mandollisuus on se, että S "C -arvot ovat konaisuudessaan, eivät vain C- ja S-pitoisuudet, honneet malminmuodostusprosessien vaikutukheijastaa kerrostumisympäristöään. Esimerkik- sesta, koska myös Kylylanden mineralisaatio n si korkeat metallipitoisuudet, alentunut Na- (kuva 2) viereisessä mustaliuskeessa on korkeampitoisuus ja positiivinen Eu-anomalia heijastavat pi arvo ( 19.13) kuin kauempana mineralisaahydrotermisten liuosten vaikutusta, aivan kuten tiosta ( 24.95), samoin Vihannin Lampinsaare n muissakin kivilajeissa. Negatiivinen Ce-anomalia mustaliuskeessa on korkeampi arvo ( ) viittaa meriveden vaikutukseen, ja Th-pitoisuu- kuin Vihannin lähellä sijaitsevan Kuuhkamo n desta voi päätellä Th-pitoisen detrituksen, esimer- malminetsintäkohteen mustaliuskeissa ( kiksi happamien syväkivien rapautumistuottei ). Tämän vuoksi anomaalisen korkeaa den, määrää sedimentissä. Seuraavassa käsite(- S "C -arvoa voi pitää yhtenä viitteenä malminlään kuitenkin vain hiili- ja rikkipitoisuuksia. muodostusprosessien vaikutuksesta.
16 GEOLOGI 1990 TAULUKKO 1. ja rikkipitoisuuden mediaaniarvot ja hiilen isotooppikoostumuksen S "C vaihteluväli. Hiili- ja rikkipitoisuus on määritetty GTK:n kemian laboratoriossa LECO-analysaattorilla (/Saikkonen, Väändnen, Peltonen) ja hiilen isotooppikoostumus on mdäritetty GTK :n isotooppilaboratoriossa (/Karhu). Ala = Alanen, Tal = Talvivaara, Jor = Jormua, Puo = Puolanka, Poi = Poikkijärvi (ks. kuva 2). TABLE 1. Median values of carbon and sulphur and range of 8 "C values in Early Proterozoic black schists. (Valid cases in parentheses.) Useimmat Suomen varhaisproterotsooiset Niillä merialueilla, joilla Kainuun ja Outokummustaliuskeet sisältävät enemmän hiiltä ja rikkiä mun kivet kerrostuivat, oli runsaasti elämää noin kuin Mustan meren sedimentit : keskimäärin 7 01o miljoonaa vuotta sitten. Arvo on korkea myös muihin prekambrisiin mustaliuskeisiin verrattuna. Lisäksi mustaliuskeker - rokset ovat olleet paksuja (jo ennen tektonisissa prosesseissa tapahtunutta kertautumista) nykyi- SUMMARY: Carbon and sulphur abundances and siin meren pohjalle kertyviin C-pitoisiin sedi- carbon isotope S 13C values in Early Proterozoic mentteihin verrattuna. Tähän on ainakin kolme metamorphosed black shales in eastern and norther n Finlan d mandollista syytä : 1. Ofioliittiympäristössä, johon Kainuun ja Black schist formations m thick with aver - Outokummun serpentiniitti-karsikivi-kvartsikivi- age C and S content of 7% are abundantly met in dril l seuruekin luetaan, kerrostuu runsaasti orgaanista cores in the Kainuu and Outokumpu areas, eastern Fin - ainesta sisältäviä sedimenttejä, koska rikkibak- land, as well as in the Peräpohja schist belt in Laplan d teereja perustuottajina käyttävä eliöyhteisö ku- (Figs. 1,2, Table I). These Early Proterozoic blac k koistaa hydrotermisten purkausaukkojen lähel- shales have undergone greenschist-amphibolite facie s metamorphism. In general, the main minerals ar e lä (esim. Loukola-Ruskeeniemi 1989a). quartz, micas, graphite and pyrite. Carbon isotope S 2. Paleomagneettisten tulosten perusteella 13C values are comparable to the average isotopi c (Mertanen et al. 1989) Fennoskandian kilpi sijait- composition of organic carbon in sedimentary rocks. si varhaisproterotsooisena aikana noin 20 levey- Black schists are an essential component of the sasteella pohjoiseen päiväntasaajalta eli maapal- Outokumpu rock assemblage together with serpen- Ion nykyisiin ilmastovyöhykkeisiin verrattuna lä- tinites, calc-silicate rocks and quartz rocks. This rock hes trooppisessa ilmastossa. Myös silloin päivän- assemblage, hosting the major Cu-Co-Zn-Au deposit s tasaajan lähellä saattoi olla kuuma ja kostea, or- of Outokumpu (1.1 Mt of Cu) and considered ophiogaaniselle tuotannolle suotuisa ilmasto (Loukola- litic in origin, is also encountered north of the Outokumpu province in the Kainuu schist belt. Ruskeeniemi 1989b). In the Poikkijärvi iron formation (Fig. 2), media n 3. Orgaaninen aines säilyi paremmin prekamb- content of C in black schists is lower than in the Kainu u risissa olosuhteissa, koska merissä oli todennä- and Outokumpu black schists in general, and S " C köisesti laajempia hapettomia alueita. values are higher (Fig. 3, Table 1). Carbon rich rocks 99
17 Kuva 3. Rikki- ja hiilipitoisuudet. Fig. 3. Sulphur and carbon contents in Early Proterozoic black schists. In the Riikonkoski S/C diagram, sulphur and carbon contents of Cambrian and Ordovician marine shales (Raiswell and Berner 1986) are show n for comparison. The line 0.36 represents the S to C ratio in recent sediments (e.g. Cameron and Carrels 1980). Note! The scale is not the same in every diagram. A) Riikonkoski Cu-Au mineralization in Kittilä, Lapland; B) Arpela in the Peräpohja schist belt; C) Northern part of the Kainuu schist belt : Puo = Puolanka, Mel = Melalahti, Poi = Poikkijärvi; D) North Karelia: Kiihtelysvaara and Juuka ; E) Kainuu schist belt: Alanen, Talvivaara and Jormua prospects ; F) Outokumpu province (Fig. 2).
18 GEOLOGI with low sulphur content are encountered at Kiihtelysvaara in North Karelia (Table 1). Carbon content is probably higher than the original contents of the sediment, because C-rich layers are intensively sheared. Carbon isotope S ''C values are anomalous hig h ( ) in these black schists. Even higher value ( 16.08) has been encountered in black schists of the Vihanti Zn ore deposit in western Finland, suggesting correlation between anomalous high carbo n isotope S ''C values and ore forming processes. KIRJALLISUUS Berner, R.A., Raiswell, R. (1983): Burial of organic carbon and pyrite sulfur in sediments over Phanerozoic time : a new theory. Geoch. Cosmoch..scta 47: Cameron, E.M., Carrels, R.M. (1980) : Geochemica l compositions of some Precambrian shales from th e Canadian Shield. Chem. Geol. 28: Ervamaa, P. and Heino, T. (1983): The Ni-Cu-Zn mineralization of Talvivaara, Sotkamo. in: Exogeni c processes and related metallogeny in the Svecokarelian geosynclinal complex. Geol. Surv. Finl. Guide 11 : Havola, M. (1981) : Geological map of Finland. Pre - quaternary rocks. Sheet Geol. Surv. Fin!. Karhu, J. (1989) : Extensive Early Proterozoic carbon isotope anomaly recorded in sedimentary carbonates and kerogens from the Fennoscandian Shield. Epstein 70th Birthday Symp. Abstr. with Program. Caltech, Pasadena. Karhu, J. (1990) : Hiilen isotoopit ja kronostratigrafia. Kallioperäosaston vuosikertomus 1989 : Koistinen, Ti..(1981) : Structural evolution of an earl y Proterozoic strata-bound Cu-Co-Zn deposit, Outokumpu, Finland. Trans. R. Soc. Edinb.,Earth Sci. 72: Kontinen, A. (1987): An Early Proterozoic Ophiolit e The Jormua Mafic-Ultramafic Complex, Northeastern Finland. Prec. Res. 35 : Laajoki, K., Saikkonen, R. (1977): On the geology an d geochemistry of the Precambrian iron formation s in Väyrylänkylä, South Puolanka area, Finland. Geol. Surv. Fin!. Bull. 292, 137 pp. Leventhal, J. (1983): An interpretation of carbon an d sulphur relationships in Black Sea sediments as indicators of environments of deposition. Geoch. Cosmoch. Acta 47 : Leventhal, J. (1985) : Roles of Organic Matter in Or e Deposits. Denver Reg. Expl. Geol. Symp.»Organics and Ore Deposits» : Loukola-Ruskeeniemi, K. (19890 Early Proterozoic metamorphosed black shales in the Kainuu schist belt and in the Outokumpu region. Current research Geol. Surv. Finl. Spec. Pap. 10: Loukola-Ruskeeniemi, K (1989b) : Mustaliuskeiden syntyolosuhteista. Sivulaudaturtyö , Helsingin yliopisto, Geologian ja paleontologian laitos. 29 s. Luukkonen, E. and Lukkarinen, H. (1985) : Stratigraphic map of Middle Finland. 1 : Geol. Surv. Finl. Luukkonen, E. and Lukkarinen, H. (1986) : Explanation to the stratigraphic map of Middle Finland. Geol. Surv. Finl. Rep. Inv. 74, 47 pp. Mertanen, S., Pesonen, L.J., Huhma, H., Leino, M.A.H. (1989): Paleomagnetism of the Early Proterozoic layered intrusions, northern Finland. Geol. Surv. Finl. Bull. 347, 40 pp. Pekkarinen, L.J. (1979): The Karelian formations an d their depositional basement in the Kiihtelysvaara Värtsilä area, East Finland. Geol. Surv. Finl. Bull pp. Peltola, E. (1960): On the black schists in the Outokumpu region in eastern Finland. Bull. Comm. geol. Finl pp. Peltola, E.: On some geochemical features in the blac k schists of the Outokumpu area, Finland. Bull.Geol. Soc. Finl. 40 : Raiswell, R., Berner, R.A. (1986) : Pyrite and organi c matter in Phanerozoic normal marine shales. Geoch. Cosmoch. Acta 50: Ruskeeniemi, K., Sarapää, O., Rehtijärvi, P. (1986) : Proterotsooisten hiilipitoisten metasedimenttien kemia!lisesta koostumuksesta. Geologi 38: Sarapää, O. (1986) : Exploration for graphite occurrences at Arpela in Tornio in (in Finnish). Geol. Surv. Finl. M81/2542/86/1. Talvitie, J., Loukola-Ruskeeniemi, K., Heino, T., Vanne, J. (1989): Metallogeny and geochemistry o f metamorphosed black shales and serpentinites in th e Kainuu schist belt, eastern Finland. Geol. Surv. Finl. Current Res Spec. Pap. 10 :101. Vanne, J. (1982) : Correlative of the Cutokumpu assemblage at Alanen in Sotkamo (in Finnish). Geol. Surv. Fin!. Unpubl. Rep. M10.2/82/1 : pp Vine, J., Tourtelot, E. (1970): Geochemistry of Blac k Shale Deposits A Summary Report. Econ. Geol. 65 : Väyrynen, H. (1954) : Finnish bedrock, its origin an d geological evolution (in Finnish). 260 pp. Kirsti Loukola-Ruskeeniem i Geologian tutkimuskesku s Espoo 101
Kuva 1. Kairauskohteiden - 3 -
Kuva 1. Kairauskohteiden - 3 - 4 Vuoden 1981 aikana mitattiin sähköisesti ja magneettisesti 33 km 2 alue karttalehdellä 3432.12, lisäksi tihennettiin sähköistä ja magneettista mittausta Haapaselän ja Vehmasmäen
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/4522/-89/1/10 Kuusamo Ollinsuo Heikki Pankka 17.8.1989 1 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA OLLINSUO 1, KAIV.REK. N:O 3693 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (4) M 06/3712/-88/1/10 Sodankylä Vuomanperänmaa ja Poroaita Antero Karvinen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (4) M 06/3712/-88/1/10 Sodankylä Vuomanperänmaa ja Poroaita Antero Karvinen 24.10.1988 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA VUOMANPERÄNMAA JA POROAITA, KAIV.REK.
LisätiedotGEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET PATTIJOEN TUGHINNON, KASTELLIN J A JOKIKANKAAN KOHTEISSA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS VÄLI-SUOMEN ALUETOIMISTO M19/2441/-94/1/18. 0 Tuohinto, Jokikylä, Kastell i Esko Iisal o 1.9.199 4 GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET PATTIJOEN TUGHINNON, KASTELLIN J A JOKIKANKAAN KOHTEISSA
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (10) M 19/3714/-88/1/10 Sodankylä Riiminoja Heikki Pankka GEOKEMIALLISEN Cu-Ni-Co-ANOMALIAN TARKISTUS
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (10) M 19/3714/-88/1/10 Sodankylä Riiminoja Heikki Pankka 8.9.1988 GEOKEMIALLISEN Cu-Ni-Co-ANOMALIAN TARKISTUS RIIMINOJALLA SODANKYLÄN KUNNASSA VUOSINA 1980 1984 2 TIIVISTELMÄ
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS N 19/3441/-88/1/10 PUOLANKA PUDASJÄRVI RISTIJÄRVI. Timo Heino 15.3.19.88 KOSKEE 3434, 3531, 353'3
,ALA-:+ 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS N 19/3441/-88/1/10 PUOLANKA PUDASJÄRVI RISTIJÄRVI Timo Heino 15.3.19.88 KOSKEE 3434, 3531, 353'3 KONGLOMERAATTIEN KULTATUTKIMUKSM KAINUUSSA 1984-85 SISÄLLYSLUETTELO JOHDANTO
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄSSÄ VALTAUSALUEELLA VUOMANMUKKA 1, KAIV.REK N:O 3605/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA 1983-84 sekä 1988
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2741/-89/1/60 Kittilä Vuomanmukka Kari Pääkkönen 26.9.1989 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄSSÄ VALTAUSALUEELLA VUOMANMUKKA 1, KAIV.REK N:O 3605/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotSlingram- ja magneettisten mittausten lisäksi valtausalueella on tehty VLF-Rmittaukset
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M06/4611/-91/1/10 Kuusamo Iso-Rehvi Erkki Vanhanen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEELLA ISO-REHVI 1, KAIV. REK. N:O 4442 MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotRIMPIKOIVIKON ZN-PB AIHEEN GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET JA POKA-KAIRAUS OULAISISSA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2433/93/2/10 OULAINEN Rimpikoivikko Esko Iisalo 30.4.1993 RIMPIKOIVIKON ZN-PB AIHEEN GEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET JA POKA-KAIRAUS OULAISISSA SISÄLLYSLUETTELO TUTKIMUSALUEEN SIJAINTI
Lisätiedot. NTKIW(iKOHTEEN SIJAINTI KARTAN MITTAKAAVA 1 :
. NTKIW(iKOHTEEN SIJAINTI KARTAN MITTAKAAVA 1 : 400 000 OUTOKUMPU Oy Malminetsinta 065/3322/MK/75 BIOGEOKEMIALLINEN HUMUSTUTKIMUS KtlRSRMAKI, VUOHTOJOKI i Tutkimuksen aihe Aikaisemniissa tutkimuksissa
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KUOLAJÄRVI 1, 2 JA 3, KAIVOSREKISTERI NROT 3082/1, 3331/1 ja 2 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3712/-85/1/10 Kittilä Tepsa Antero Karvinen 29.11.1985 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KUOLAJÄRVI 1, 2 JA 3, KAIVOSREKISTERI NROT 3082/1, 3331/1 ja 2
LisätiedotUraani, mustaliuske ja Talvivaara
Gammaspektrometri mustaliuskekalliolla Talvivaarassa 2009: 22 ppm eu 6 ppm eth 4,8 % K Uraani, mustaliuske ja Talvivaara Olli Äikäs Geologian tutkimuskeskus, Kuopio 1 Sisältöä Geologian tutkimuskeskus
LisätiedotTalvivaara on tällä hetkellä yksi Suomen
Onko Suomessa uusia Talvivaara-tyyppisiä malmeja? Geofysikaalisiin ja geokemiallisiin tutkimuksiin perustuva Suomen mustaliuskekartta KIRSTI LOUKOLA-RUSKEENIEMI, EIJA HYVÖNEN, MERI-LIISA AIRO, HILKKA ARKIMAA,
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3231/-84/x /10 Juva Rantala Hannu Makkonen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3231/-84/x /10 Juva Rantala Hannu Makkonen 7.11.1984 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS JUVAN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA RANTALA 1, KAIV.REK. N :O 3401 SUORITETUISTA TUTKIMUKSISTA TUTKIMUSTEN
LisätiedotN:o JA REUTUOJAN ALUEELLA Tervol assa 1980 RO 14/81. Liitekartat ja s elosteet
RAUTARUUKKI OY MOREENIGEOKEMIALLISET TUTKIMUKSET YLI - KIRVESMAAN N:o JA REUTUOJAN ALUEELLA Tervol assa 1980 RO 14/81 Tut kimu sa lue Laatija Jakelu Yli- Kirvesmaa Reutuoj a E. Korvuo OU mal RO ma l Kunta
LisätiedotTutkimuskohteen sijainti: Eli järvi 1 :
Tutkimuskohteen sijainti: K E M I Eli järvi 1 : 400 000 OUTOKUMPU Oy - Malminetsinta HUMUSTUTKIMUSKOKEILU KEMI, ELIJARVI Tutkimusalueen sijainti Tutkimuksen tarkoitus Näytteenoton suoritus Preparointi
LisätiedotTERRAFAME OY OSA VI TERRAFAMEN KAIVOKSEN ALAPUOLISTEN VIRTAVESIEN VESISAMMALTEN METALLIPITOI- SUUDET VUONNA 2015. Terrafame Oy. Raportti 22.4.
Vastaanottaja Terrafame Oy Asiakirjatyyppi Raportti Päivämäärä 22.4.2016 Viite 1510016678-009 Osaprojekti Biologinen tarkkailu pintavesissä TERRAFAME OY OSA VI TERRAFAMEN KAIVOKSEN ALAPUOLISTEN VIRTAVESIEN
LisätiedotOUTOKUMPU OY KAIVOSLAIN 19 5:N MUKAINEN TUTKIMUSTYÖSELOSTUS 0 K MALMINETSINTA. Haapajärvi, Kopsa. "Kopsa" Mittakaava 1 : 100 000
9 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA KAIVOSLAIN 19 5:N MUKAINEN TUTKIMUSTYÖSELOSTUS Haapajärvi, Kopsa "Kopsa" 2344 07 Mittakaava 1 : 100 000 0 OUTOKUMPU OY 0 + MALMINETSINTE Kauppa- ja teollisuusministeriö
LisätiedotOn maamme köyhä ja siksi jää (kirjoitti Runeberg), miksi siis edes etsiä malmeja täältä? Kullan esiintymisestä meillä ja maailmalla
On maamme köyhä ja siksi jää (kirjoitti Runeberg), miksi siis edes etsiä malmeja täältä? Kullan esiintymisestä meillä ja maailmalla Tutkimusmenetelmistä GTK:n roolista ja tutkimuksista Lapissa Mikä on
LisätiedotTUTKIMUSTEN AIHE JA TAUSTA Geologisen tutkimuslaitoksen geokemian osasto suoritti keväällä 979 malminetsinnällisiä detaljitutkimuksia jäältä käsin Rää
M 9424-790 9-9 Rääkkylä,, Varpasalo Lauri J. Pekkarinen 5.5.979 SELOSTUS RÄÄKKYLÄSSÄ VARPASALON JA HIETASAAREN VÄLISELLÄ JÄRVI- ALUEELLA SUORITETUISTA ERILLISTUTKIMUKSISTA KEVÄÄLLÄ 979 Koonnut Lauri J.
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M06/4611/-93/1/10 Kuusamo Sarkanniemi Heikki Pankka 29.12.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMON KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKANNIEMI 1 KAIV.REK. N:O 4532
LisätiedotKopsan kultaesiintymä
Kopsan kultaesiintymä KaiHaMe-projektin loppuseminaari 18.4.2018 GTK Sijainti Keski-Pohjanmaa, Haapajärven kunta, Kopsankangas 2 Esiintymän tutkimushistoriaa 1939 Kopsan Au-(Cu-Ag-)esiintymä löydettiin
LisätiedotGEOLOGAN TUTKIMUSKESKUS giiy-93/2/1 0 KI U Jarmo Nikande r 6.10.199 3
GEOLOGAN TUTKIMUSKESKUS giiy-93/2/1 0 KI U Jarmo Nikande r 6.10.199 3 SINKKI- JA KULTAMALMITUTKIMUKSISTA KIURUVEDEN HANHISUOLLA, JOUTOKANKAALLA JA KULTAVUORELLA, KTL 3323 03, SEKÄ PYLHY- LÄNAHOLLA, KTL
LisätiedotTUTKIMUSTYöSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA HAURESPÄÄ 1, KAIV. REK. N: TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3712/-86/1/10 Kittilä Haurespää Olavi Auranen 3.12.1986 TUTKIMUSTYöSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA HAURESPÄÄ 1, KAIV. REK. N:0 3280 TEHDYISTÄ MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotM 06/3343/-78-80/1_/_10
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3343/-78-80/1_/_10 Rautavaara Pappilanmäki Esko Sipilä 1.10.1084 TUTKIMUSSELOSTUS RAUTAVAARAN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PAPPILANMÄKI 1, KAIV:REK. N:0 3044/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA.
LisätiedotLapin MalmiIE Korvuo. Kauppa- ja teollisuus mini^'--:^ ' OKMEILM Rovaniemi
Lapin MalmiIE Korvuo Jakelu Kauppa- ja teollisuus mini^'--:^ Ru~o~ ' OKMEILM Rovaniemi KAIVOSLAIN 19 :N MUKAINEN TUTKIMUSTYOSELOSTUS LAPIN LMNISSA SODANKYMN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA KEIVITSA 58, kaiv.rek.nro
LisätiedotKULTATUTKIMUKSET TAMPEREEN LIUSKEJAKSOLLA KESÄLLÄ -85
RAPORTTITIEDOSTO N:O 2435 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M19/2124/-87/2/10 Ylöjärvi, Tampere, Kangasala Olli Sarapää 28.10.1987 KULTATUTKIMUKSET TAMPEREEN LIUSKEJAKSOLLA KESÄLLÄ -85 1. JOHDANTO Työn tarkoituksena
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS RANTASALMEN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA PIRILÄ 2 ja 3, KAIV. REK. N:O 3682/1-2, SUORITETUISTA TUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3233/-87 /1/10 RANTASALMI Pirilä II Hannu Makkonen 27.1.1987 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS RANTASALMEN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA PIRILÄ 2 ja 3, KAIV. REK. N:O 3682/1-2, SUORITETUISTA
LisätiedotTUTKIMUKSET AEROGEOFYSIKAALISISSA MITTAUKSISSA HAVAITULLA JOHDE- ALUEELLA SODANKYLÄN SYVÄOJALLA VUOSINA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 19/3724/-89/1/10 Sodankylä Syväoja Olavi Auranen 5.4.1989 TUTKIMUKSET AEROGEOFYSIKAALISISSA MITTAUKSISSA HAVAITULLA JOHDE- ALUEELLA SODANKYLÄN SYVÄOJALLA VUOSINA 1988-89 Aihe
LisätiedotERÄISTÄ HIILIPITOISISTA LIUSKEISTA KAUSTISEN KALLIOPERÄKARTTALEHDELLÄ, (2323)
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 19/2323/-81/1/81 KAUSTINEN-KRUUNUPYY Anssi Lonka 9.12.1981 ERÄISTÄ HIILIPITOISISTA LIUSKEISTA KAUSTISEN KALLIOPERÄKARTTALEHDELLÄ, (2323) JOHDANTO Neuvoteltua-i tutk.johtaja
LisätiedotURJALAN KYLMÄKOSKEN ALUEEN TIHENNETTY MOREENIGEOKEMIALLINEN NÄYTTEENOTTO NIKKELIMALMINETSINNÄSSÄ 1997
RAPORTTITIEDOSTO N:O 4689 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Espoon yksikkö M19/2114/2002/1/10 URJALA KYLMÄKOSKI Espoossa 30.8.2002 Markku Tiainen URJALAN KYLMÄKOSKEN ALUEEN TIHENNETTY MOREENIGEOKEMIALLINEN NÄYTTEENOTTO
LisätiedotARKI, 1`t_'+i APU IALk GEO Väli-Suomen aluetoimisto M19/2431/2000/1/10 ALAVIESKA Juku Jarmo Nikander SKUS KULTATUTKIMUKSET ALAVIESKASSA KART
ARKI, 1`t_'+i APU IALk GEO Väli-Suomen aluetoimisto M19/2431/2000/1/10 ALAVIESKA Juku 28.1.2000 Jarmo Nikander SKUS KULTATUTKIMUKSET ALAVIESKASSA KARTTALEHDELLÄ 243108, KOHTEESSA JUKU, VUONNA 1998. 1 TUTKIMUSKOHTEEN
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Raaka-ainetoimiala M06/2533/-99/1/10 HAUKIPUDAS Isolahti 1. Esko Korkiakoski 21.12.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Raaka-ainetoimiala M06/2533/-99/1/10 HAUKIPUDAS Isolahti 1 Esko Korkiakoski 21.12.1999 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS HAUKIPUTAAN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA ISOLAHTI
LisätiedotARNSTOKAPPAI. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Väli-Suomen aluetoimisto M19/2443/96/1/10 PAAVOLA Esko Iisalo
ARNSTOKAPPAI GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Väli-Suomen aluetoimisto M19/2443/96/1/10 PAAVOLA Esko Iisalo 15.9.1996 Paavolan alueen kohteelliset geokemialliset tutkimukset 1994-1996 SISÄLLYSLUETTELO sivu TUTKIMUSALUE
LisätiedotJA JUVAN KUNNISSA VALTAUSALUEELLA SUOTLAMPI 1, KAIV.REK. N :o 3316 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 06/3231/-83/1/10 Joroinen,Juva Suotlampi Hannu Makkonen 21.3.1983 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS JOROISTEN JA JUVAN KUNNISSA VALTAUSALUEELLA SUOTLAMPI 1, KAIV.REK. N :o 3316 SUORITETUISTA
Lisätiedot- - - MOREENITUTKIMUS ILOMANTSI, VEHKAVAARA. Hyv /&~ OKME, Outokumpu. Jakelu TUTKIMUSRAPORTTI 062/ /SEP/1989
Seppo Penninkilampi/KET 17.2.1989 TUTKIMUSRAPORTTI 062/4244 02/SEP/1989 Jakelu OKME, Outokumpu Hyv..2.5.83/&~ - MOREENITUTKIMUS ILOMANTSI, VEHKAVAARA ZN-CU Karttalehti 4244 02 Sijainti 1 : 400 000 - -
LisätiedotTOHMAJÄRVEN MUSKON KAIRAUKSET VUONNA 2008 KARTTALEHDELLÄ 4232 05
Itä-Suomen yksikkö M19/4232/2010/30 17.3.2010 Kuopio TOHMAJÄRVEN MUSKON KAIRAUKSET VUONNA 2008 KARTTALEHDELLÄ 4232 05 Martti Damsten Sisällysluettelo Kuvailulehti Documentation page 1 JOHDANTO 1 1.1
LisätiedotLestijärvi. Kaj J. Västi GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2341/-91/1/10. Syri
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2341/-91/1/10 Lestijärvi Syri Kaj J. Västi 30.1.1991 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS LESTIJÄRVEN KUNNASSA VALTAUSA- LUEELLA SYRI 1, KAIV. REK. N:o 4512/1, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
Lisätiedot07, 12 JA , 09 SEKÄ, VUOSINA 1990 JA 1991.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S M 19/3323,3314, 3312/- 92/1/1Q, Kiuruvesi, Pielavesi, Pihtipuda s MM-projekt i Jarmo Nikande r 5.2.1992 MM-PROJEKTIN MALMIENNUSTEKOHTEIDEN TUTKIMUKSISTA KIURUVEDEN, PIELAVEDEN
LisätiedotRAPORTTI 2 (5) 060/3234 O~/JJE, UMV/1987. J Eeronheimo, U Vihreäpuu/LAP 17.3.1987 SISALLYSLUETTELO
J Eeronheimo, U Vihreäpuu/LAP 17.3.1987 RAPORTTI 2 (5) 060/3234 O~/JJE, UMV/1987 SISALLYSLUETTELO LIITELUETTELO Lähtötiedot Naytteenotto ja kustannukset Näytteiden käsittely Tulokset kohteittain 4.1 Heinikkolehto
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS JOROISTEN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA TUOHI- LAHTI 1, KAIV.REK.NRO 4183/1, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3232/-93/1/10 - Joroinen Tuohilahti Olavi Kontoniemi 30.11.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS JOROISTEN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA TUOHI- LAHTI 1, KAIV.REK.NRO 4183/1, SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotMineral Deposit Report Page 1 OF Geological Survey of Finland
Mineral Deposit Report Page 1 OF 17 19.06.2017 Kuuhkamo Occurence type: occurrence Commodity Rank Total Total production Total resource Importance measure zinc 1 6000 t 6000 t Occurrence silver 3 lead
LisätiedotM 19/1823/-75/1/10 Enontekiö, Kilpisjärvi Olavi Auranen 1975-10-30. Selostus malmitutkimuksista Enontekiön Kilpisjärvellä v. 1974
M 19/1823/-75/1/10 Enontekiö, Kilpisjärvi Olavi Auranen 1975-10-30 Selostus malmitutkimuksista Enontekiön Kilpisjärvellä v. 1974 Syksyllä 1973 lähetti rajajääkäri Urho Kalevi Mäkinen geologisen tutkimuslaitoksen
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEELLA KESÄNIEMI 1 KAIV. REK. N:O 3338/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSINA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M/06/4522/-88/1/10 Kuusamo Kouvervaara Erkki Vanhanen 13.05. 1988 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUUSAMOSSA VALTAUSALUEELLA KESÄNIEMI 1 KAIV. REK. N:O 3338/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotM19/2432/-96/1/ ARKISTOKKA. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS -*12& 9 Väli-Suomen aluetoimisto. VIHANTI, PYHÄJOKI, RAAHE Jarmo Nikander
ARKISTOKKA PAL GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS -*12& 9 Väli-Suomen aluetoimisto M19/2432/-96/1/10 VIHANTI, PYHÄJOKI, RAAHE Jarmo Nikander 29.2.1996 MALMITUTKIMUKSET VIHANNIN, PYHÄJOEN JA RAAHEN KUNTIEN ALUEILLA
Lisätiedotpkisasiassa on mustaliusketta. Tassa on kolme erillista vyohyketta Oku-jakson kiviii: 1 talkkiliuske-, 1 karsi- ja 1 karbonaatti-karsivyohyke.
RAPORTTI XRF-ANALYYSIT REIASTA PVJ/LI - 1- POLVIJARVI, LIPASVAARA JOHDANTO Mustaliuskeita kasittelevassa raportissa (070/Hg-tutkimus I/ MH/1978) esitettiin kairanreikadiagrammi faktorianalyysin tuloksista
Lisätiedot;* 2. Paltamo. Haapaselka
2 L* + GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS ;* 2 'I Paltamo Haapaselka Timo Heino TUTKIMUSTY USELOSTUS PALTAMON KUNNASSA VALTAUSALUEILLA HAAPASELKA 1 ja 2 SEK# HORKANLAMPI 1, KAIV. REK. N:O 3130 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotKUUSAMON VITIKKOLAMMIN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto M19/4523/-90/1/10 Kuusamo Vitikkolampi Erkki Vanhanen 15.10.1990 KUUSAMON VITIKKOLAMMIN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA 1989 1990 2 YHTEENVETO Aihe malminetsintöiden
LisätiedotMalmi Orig_ENGLISH Avolouhos Kivilajien kerrosjärjestys S Cu Ni Co Cr Fe Pb Cd Zn As Mn Mo Sb
11.2 Malmi % % % ppm ppm % ppm ppm ppm ppm ppm ppm ppm Orig_ENGLISH Avolouhos Kivilajien kerrosjärjestys S Cu Ni Co Cr Fe Pb Cd Zn As Mn Mo Sb Konttijärvi Kattopuoli 0,20 0,14 0,07 48,97 376,76 4,33
LisätiedotTampereen alueen kallioperä
Tampereen alueen kallioperä Yrjö Kähkönen Geologian laitos PL 64, 00014 HELSINGIN YLIOPISTO Aimo Kuivamäelle 23.2.2009 Suomen kallioperä koostuu lähinnä granitoideista eli graniiteista ja graniitin kaltaisista
Lisätiedot30( GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3233/-91/1/10 Rantasalmi Putkela Olavi Kontoniemi
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3233/-91/1/10 Rantasalmi Putkela Olavi Kontoniemi 01.11.1991 30( TUTKIMUSTYOSELOSTUS RANTASALMEN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PUT- (ELA 1, KAIV.REK.NRO 4229/1, SUORITETUISTA MALMITUTKINUKSISTA
LisätiedotKANGASJÄRVEN RIKKIKIISU - SINKKIVÄLKEMINERALISAATIO JA SIIHEN LIITTYVÄT TUTKIMUKSET (Valtausalue Kangasjärvi 1, kaiv.rek.
M 06/3312/-83/1/10 Keitele Kangasjärvi Jarmo Nikander 31.10.1983 KANGASJÄRVEN RIKKIKIISU - SINKKIVÄLKEMINERALISAATIO JA SIIHEN LIITTYVÄT TUTKIMUKSET (Valtausalue Kangasjärvi 1, kaiv.rek.n :o 3535/1) 2
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA JALKAJOKI 1, KAIV. REK. N:o 2813 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITOS M 06/3722/-81/1/10 Kittilä Jalkajoki Markku Rask 30.11.1981 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA JALKAJOKI 1, KAIV. REK. N:o 2813 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
LisätiedotTaustapitoisuusrekisteri TAPIR. Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskus
Taustapitoisuusrekisteri TAPIR Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskus GTK + SYKE yhteishanke 2008-2009: Valtakunnallinen taustapitoisuustietokanta Suomi jaetaan geokemian karttojen perusteella provinsseihin,
LisätiedotMääräys STUK SY/1/ (34)
Määräys SY/1/2018 4 (34) LIITE 1 Taulukko 1. Vapaarajat ja vapauttamisrajat, joita voidaan soveltaa kiinteiden materiaalien vapauttamiseen määrästä riippumatta. Osa1. Keinotekoiset radionuklidit Radionuklidi
LisätiedotRAPORTTITIEDOSTO N:O GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/1244/-93/1/10 Isokyrö Orisberg Niilo Kärkkäinen
RAPORTTITIEDOSTO N:O 3426 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/1244/-93/1/10 Isokyrö Orisberg Niilo Kärkkäinen 30.11.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTE ISONKYRÖN KUNNAN ORISBERGIN ALUEEN MALMITUTKIMUKSISTA, KOSKIEN VALTAUSALUEITA
LisätiedotKauhajärven geokemialliset maaperätutkimukset Aimo Hartikainen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio Arkistoraportti 163/2013 12.12.2013 Kauhajärven geokemialliset maaperätutkimukset Aimo Hartikainen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Sisällysluettelo Kuvailulehti
LisätiedotGTK GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Väli-Suomen aluetoimisto Kari Pääkkönen, aluejohtaja 28.12.2001 Dnro K 142/43/01
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGISKA FORSKNINGSCENTRALEN GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Väli-Suomen aluetoimisto Kari Pääkkönen, aluejohtaja 28.12.2001 Dnro K 142/43/01 Kauppa- ja teollisuusministeriö Ylitarkastaja
LisätiedotKarkearakeisten happamien sulfaattimaiden erityispiirteet
Karkearakeisten happamien sulfaattimaiden erityispiirteet Valokuva: Stefan Mattbäck Stefan Mattbäck 1,2, Anton Boman 2, Andreas Sandfält 1, Jaakko Auri 2, and Peter Österholm 1 1 Åbo Akademi, Geologi och
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SUURI- KUUSIKKO 1, KAIV. REK. N:O 4283/1 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2743/-92/1/10 Kittilä Suurikuusikko Ilkka Härkönen 24.11.1992 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SUURI- KUUSIKKO 1, KAIV. REK. N:O 4283/1 SUORITETUISTA
LisätiedotOUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINT~ ARKis~x~,tp~~ JXTEAWEEN SOIJATUTK IMUS Kf SRO AIJALA. Sijainti: 1:'lObOOO
9 OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINT~ JXTEAWEEN SOIJATUTK IMUS Kf SRO AIJALA ARKis~x~,tp~~ Sijainti: 1:'lObOOO 9 OUTOMUMPU 0Y 0 K MALMINETSINTX MKSOJAI Tutkimusalueen sijainti Tutkimusalue sijaitsee Aijalan
Lisätiedot0outd<umpu ... RAPORTT I 062/ A/MK/96 Martti Kokkola. Jakelu. Kisko, Iilijarvi Karttalehti A GEOKEMIALLINEN MOREENITUTKIMUS
-- 0outd
LisätiedotTUTKIMUSRAPORTTI 062/ /SEP/1989. Jakelu. OKME 2 kpl MOREENITUTKIMUS ILOMANTSI, KERÄLÄNVAARA ZN-CU
TUTKIMUSRAPORTTI 062/4244 01/SEP/1989 - Jakelu OKME 2 kpl - MOREENITUTKIMUS ILOMANTSI, KERÄLÄNVAARA ZN-CU TUTKIMUSRAPORTTI 062/4244 01/SEP/1989 JOHDANTO MAASTOTUTKIMUKSET TULOSTEN TARKASTELU LIITTEET Näytepistekartta
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3233/-92/1/10. Olavi Kontoniemi 04.06.1992
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3233/-92/1/10 Rantasalmi Osikk o Olavi Kontoniemi 04.06.1992 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS RANTASALMEN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA OSIKKO, 1, KAIV.REK.NRO 4048/1, OSIKKO 2, KAIV.REK.NRO
LisätiedotArseeniriskin hallinta kiviainesliiketoiminnassa. Pirjo Kuula TTY/Maa- ja pohjarakenteet
Arseeniriskin hallinta kiviainesliiketoiminnassa Pirjo Kuula TTY/Maa- ja pohjarakenteet Sisältö Faktat Arseenin esiintyminen kallioperässä ja pohjavedessä Mitä pitää mitata ja milloin? Arseenipitoisuuden
LisätiedotPysyvän kaivannaisjätteen luokittelu-hanke
Pysyvän kaivannaisjätteen luokittelu-hanke Maa-ainespäivä, SYKE 4.5.2011 1 Tausta Hankkeen taustana on pysyvän kaivannaisjätteen määrittely kaivannaisjätedirektiivin (2006/21/EY), komission päätöksen (2009/359/EY)
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PAL- KISKURU 1, KAIV.REK. N: SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA VUOSI- NA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/1834/-87/1/60 Enontekiö Palkiskuru Ritva Karttunen 13.8.1987 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA PAL- KISKURU 1, KAIV.REK. N:0 3226
Lisätiedot7, 8) sekä kair:a us p :t'ociileihin piirretyillä käyri llä (Liitteet
Outokumpu Oy ~fa1minetsintä Ok u-analogia/1 966... 2/ MIi, P ol v i j ä r v i. S ola Yhteenveto ',kairauksista v:lta 1957 Solassa kairattiin v. 1957 kuusi. re~ä. Näistä lcaksi (Sola- 1, 2) kairatti.in
LisätiedotMALMITUTKIMUKSET KEITELEEN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA PELTOMÄKI 1. (kaiv. rek N:o 3574/1), RÄSYSUO 1 (kaiv. rek. N:o 3574/2) JA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/3312/-87/1/10 KEITELE Kangasjärvi Jarmo Nikander 8.12.1287 MALMITUTKIMUKSET KEITELEEN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA PELTOMÄKI 1 (kaiv. rek N:o 3574/1), RÄSYSUO 1 (kaiv. rek. N:o
LisätiedotM 19/2723/-76/1/10 Koskee: 2723 2732. Muonio H. Appelqvist GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN URAANITUTKIMUKSET KITTILÄSSÄ JA MUONIOSSA V.
M 19/2723/-76/1/10 Koskee: 2723 2732 Muonio H. Appelqvist GEOLOGISEN TUTKIMUSLAITOKSEN URAANITUTKIMUKSET KITTILÄSSÄ JA MUONIOSSA V. 1975 Geologinen tutkimuslaitos suoritti kesällä 1975 uraanitutkimuksia
LisätiedotTutkimusalue: Kiuruveden ja Pielaveden rajalla sijaitseva Sulkavanjärvi, sen keski- ja eteläosa.
Tutkimusalue: Kiuruveden ja Pielaveden rajalla sijaitseva Sulkavanjärvi, sen keski- ja eteläosa. Työn tarkoitus ja suoritus Tarkoituksena oli järvisedimenttien geokemiallisella tutkimuksella selvittää
LisätiedotMoreeninaytteiden sulfidimineraalien kemiallisesta koostumuksesta
9 0 K MALMINETSINTA JAPPILA, SYVANSI Moreeninaytteiden sulfidimineraalien kemiallisesta koostumuksesta Sulfidifaasin koostumus Tutkittavana oli viisi seulottua moreeninaytettä Jappilan Syvänsin malmimineralisaation
LisätiedotKAIVOSLAIN 195:N MUKAINEN TUTKIMUSNOSELOSTUS LAPIN LAANISSA SODANKY~N KUNNASSA ALLA LUETELLUILLA VALTAUSALUEILLA SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA:
m E Korvuo mpu Jakelu Kauppa- ja teollisuusministeriö OKMEIarkisto Outokumpu KAIVOSLAIN 195:N MUKAINEN TUTKIMUSNOSELOSTUS LAPIN LAANISSA SODANKY~N KUNNASSA ALLA LUETELLUILLA VALTAUSALUEILLA SUORITETUISTA
LisätiedotTalvivaara hyödyntää sivutuotteena saatavan uraanin
Uraani talteen Talvivaara hyödyntää sivutuotteena saatavan uraanin Talvivaaran alueella esiintyy luonnonuraania pieninä pitoisuuksina Luonnonuraani ei säteile merkittävästi - alueen taustasäteily ei poikkea
Lisätiedot"63 M 19/4223/-79/1/10. Koskee : 4241. Pyhäselkä. Lauri J.Pekkarinen 18.12.1979
M 19/4223/-79/1/10 "63 Koskee : 4241 Pyhäselkä Lauri J.Pekkarinen 18.12.1979 SELOSTUS PYHÄSELÄN ALUEELLA SUORITETUISTA MALMITUTKI- MUKSISTA VUOSINA 1976-1979 TUTKIMUSTEN AIHE JA TARKOITUS Geologinen tutkimuslaitos
LisätiedotVIHANNIN - PYHÄSALMEN ALUEEN SINKKI-KUPARI- ESIINTYMÄTIETOJEN KERUU JA KÄSITTELY
'% löls'tc? KA F'i'ALE M 19/2432/-79/1 koskee 2434 3312 3313 3314 3321 3322 3323 Mikko Tontti Hannu Huhma Esko Koistinen Hannu Seppänen Matti K.A. Lehtonen 1.12.1979 VIHANNIN - PYHÄSALMEN ALUEEN SINKKI-KUPARI-
LisätiedotGTK. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Väli-Suomen aluetoimisto. M06/4412/2001/2/10 Louhiniemi. Markku Tenhola ja Matti Niskanen
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Väli-Suomen aluetoimisto M06/4412/2001/2/10 Louhiniemi Markku Tenhola ja Matti Niskanen TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KUHMON KAUPUNGISSA VALTAUSALUEELLA LOUHINIEMI 1 (Kaivosrekisteri No
LisätiedotSuomussalmi, Housuvaara 1 ja Pahkalampi 1 Kultaesiintymien mineraalivarantoarvio
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Väli-Suomen aluetoimisto M19/4513/-97/1/1 0 Suomussalm i Housuvaara 1, Pahkalampi 1 Timo Heino Esko Koistinen 31.10.1997 Suomussalmi, Housuvaara 1 ja Pahkalampi 1 Kultaesiintymien
LisätiedotOutokumpu Oy luovutti GTK:n käyttöön aluetta koskevan geologisen, geokemiallisen ja geofysikaalisen perusaineiston sekä aiemmat U-tutkimustulokset.
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (6) M 06/2741/-88/1/60 Kittilä, Muonio Pahtavuoma Kari Pääkkönen 3.3.1988 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS KITTILÄN JA MUONION KUNNISSA VALTAUSALUEILLA KOLVA- KERO 1-3, KAIV. REK. N:O 3315
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KUSTRUOTOMANAAPA 1 JA VIUVALO-OJA 1, KAIV. REK. N:O 3473 SUORITETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (3) M 06/3741/-88/1/10 Sodankylä Kustruotomanaapa ja Viuvalo-oja Tapani Mutanen 26.10.1988 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SODANKYLÄN KUNNASSA VALTAUSALUEILLA KUSTRUOTOMANAAPA 1 JA VIUVALO-OJA
LisätiedotKAIRAUSRAPORTT 1 030/ C/HOP/1994 Heikki Puustjarvi
KAIRAUSRAPORTT 1 030/3322 08 C/HOP/1994 Heikki Puustjarvi Jakelu Okme/ arkisto Sijainti Malmitiedot: Fe-kiisupirote, Zn-malmi Geologia: Metavulkaniitit, muuttuminen Geofysiikka: Geokemia : Muut avainsanat:
LisätiedotTUTKIMUSTYÖSELOSTUS SULKAVAN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKALAHTI 1, KAIV.REK.N:O 4897/1, VUOSINA SUORITETUISTA Ni-MALMITUTKIMUKSISTA
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M06/3144/-93/1/10 Sulkava Sarkalahti Hannu Makkonen 11.11.1993 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS SULKAVAN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA SARKALAHTI 1, KAIV.REK.N:O 4897/1, VUOSINA 1990-1992 SUORITETUISTA
LisätiedotNTKIMJSKOHTEEN SlJAINTI AKAIWEN, SAHAKOSKI KARTAN MITTAKAAVA 1 :
NTKIMJSKOHTEEN SlJAINTI AKAIWEN, SAHAKOSKI KARTAN MITTAKAAVA 1 : 400 000 OUTOKUMPU Oy Malminets inta MOREENITUTKIMUS AHLAINEN, SAHAKOSKI Tutkimuskohteen sijainti Tutkimuksen tarkoitus Tyon suoritus ja
LisätiedotSelvitys Suomen kallioperän U- pitoisuudesta Laura S. Lauri, Esa Pohjolainen ja Olli Äikäs
Pohjois-Suomen Yksikkö/Itä-Suomen Yksikkö M10/2010/53 5.11.2010 Rovaniemi/Kuopio Selvitys Suomen kallioperän U- pitoisuudesta Laura S. Lauri, Esa Pohjolainen ja Olli Äikäs Tekijöiden yhteystiedot Laura
LisätiedotTutkimustyöselostus Kuhmo Siivikkovaara (8055/3), Niemenkylä (8055/4)
15.10.2014 ALTONA MINING LTD/KUHMO METALS OY Kuhmo Siivikkovaara (8055/3), Niemenkylä (8055/4) Sanna Juurela KUHMO METALS OY (Y-tunnus 1925450-2) Kaivostie 9, FIN-83700 Polvijärvi, FINLAND Tel. +358 10
LisätiedotLIITE nnn GTKn moreeninäytteet Suhangon alueelta.! = analyysitulos epävarma
LIITE nnn GTKn moreeninäytteet Suhangon alueelta Havnro Vuosi X Y Aines Pvm_511p Al_511p Ba_511p Ca_511p Co_511p Cr_511p Cu_511p Fe_511p K_511p La_511p Li_511p Mg_511p 30759 89 7333802 3461760 MR 19910128
LisätiedotPUROSEDIMENTTITUTKIMUS. Kannuksen, Kalajoen ja Sievin monimetallivyöhykkeella. Sijainti 1 :
PUROSEDIMENTTITUTKIMUS Kannuksen, Kalajoen ja Sievin monimetallivyöhykkeella Sijainti 1 : 400 000 OUTOKUMPU OY MALMINETSINTX ALKUTIEDOT Ensimmäiset viitteet alueen malmikriittisyydestä saatiin 1940-luvulla,
LisätiedotOUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA PYHASALMEN MALMISSA HAVAINTOJA KULLAN ESIINTYMI.SESTA. Tilaaja: Pyhasalmen kaivos, J Reino. Teki ja : E Hanninen
8 OUTOKUMPU OY 0 K LMINETSINTA E Hanninen/EG 11.2.1985 HAVAINTOJA KULLAN ESNTYMI.SESTA PYHASALMEN LMISSA Tilaaja: Pyhasalmen kaivos, J Reino Teki ja : E Hanninen Malminetsinta - Aulis Häkli, professori
LisätiedotPuolukoiden metallipitoisuuksia Torniossa ja Haaparannalla vuonna 2010
1 Puolukoiden metallipitoisuuksia Torniossa ja Haaparannalla vuonna 2010 Tornion kaupunki 2 Kirjoittaja: ympäristönsuojelusihteeri Kai Virtanen Tornion kaupunki Suensaarenkatu 4 FI-95400 Tornio puh. +358-(0)40-7703239
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2433/-91/2/10 Haapavesi Ängesneva, Kiimala Kaj J. Västi
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2433/-91/2/10 Haapavesi Ängesneva, Kiimala Kaj J. Västi 8.10.1991 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS HAAPAVEDEN KUNNASSA VALTAUS- ALUEILLA KIIMALA 1, KAIV. REK. N:o 4125/1, JA KIIMALA 2,
Lisätiedotmaaperässä Timo Tarvainen ja Jaana Jarva Geologian tutkimuskeskus
Luontaisten haittaaineiden esiintyvyys maaperässä Timo Tarvainen ja Jaana Jarva Geologian tutkimuskeskus Metallit kallioperässä ja maaperässä Eri kivilajeissa on luonnostaan erilaisia metallipitoisuuksia
LisätiedotLuku 6 KARJALAISET LIUSKEALUEET. mantereen ikivanha pintakivipeite. Kauko Laajoki
Luku 6 KARJALAISET LIUSKEALUEET mantereen ikivanha pintakivipeite Kauko Laajoki Karjalaiset liuskealueet koostuvat varhaisproterotsooisista, 2 500 1 900 miljoonaa vuotta vanhoista metamorfoituneista sedimenttikivistä
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (6) M 06/1834/-88/1/10 Enontekiö Ruossakero Jorma Isomaa
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1 (6) M 06/1834/-88/1/10 Enontekiö Ruossakero Jorma Isomaa 1.11.1988 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS ENONTEKIÖN KUNNASSA VALTAUSALUEELLA RUOSSAKERO 1, 2 JA 3, KAIV. REK. N:O 3451/1-3 SUORITETUISTA
LisätiedotSuomen kallioperä. Arkeeinen aika eli 2500 miljoonaa vuotta vanhemmat tapahtumat
Suomen kallioperä Arkeeinen aika eli 2500 miljoonaa vuotta vanhemmat tapahtumat Arkeeinen alue Arkeeinen = 4000 2500 miljoonaa vuotta sitten Pääosa Itä- ja Pohjois-Suomesta Ensimmäinen päävaihe 2840 2790
Lisätiedot001/ / UOK, TA/86 TUTKIMUSRAPORTTI VILMINKO, Sijainti 1:
001/2434 08/ UOK, TA/86 TUTKIMUSRAPORTTI VILMINKO, "ULKOKAARI" Sijainti 1: 400 000 0 OMALMINETSINTA U~O~U~PU U Kuronen, T ~hokas/phm 001/2434 08/ UOK, TA/86 - - Sijainti Kohde sijaitsee Vilmingon kylän
LisätiedotGEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2433/-91/1/10 Häapavesi Vesiperä Kaj J. Västi
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS M 06/2433/-91/1/10 Häapavesi Vesiperä Kaj J. Västi 30.9.1991 TUTKIMUSTYÖSELOSTUS HAAPAVEDEN KUNNASSA VALTAUS- ALUEELLA VESIPERÄ 1, KAIV. REK. N:o 3853/1, SUORI- TETUISTA MALMITUTKIMUKSISTA.
LisätiedotTalvivaaran kipsisakka-altaan vuodon pohjavesivaikutusten selvitys
Talvivaaran kipsisakka-altaan vuodon pohjavesivaikutusten selvitys (antti.pasanen@gtk.fi) Anu Eskelinen, Anniina Kittilä, Jouni Lerssi, Heikki Forss, Taija Huotari-Halkosaari, Pekka Forsman, Marja Liisa
LisätiedotGEOLTMIALLINEN TULKINTA. Pekka Huhta Jarmo Nikander
GEOLTMIALLINEN TULKINTA Pekka Huhta Jarmo Nikander 09031 977 Työn tarkoitus Käytettävissä oli sadan liejunäytteen analyysitulokset (AAS). Näytteet oli otettu Iisveden Jauholahdesta, Kokinsalmesta ja Suihanlahdesta.
LisätiedotAlkuaineiden taustapitoisuudet Pirkanmaan ja Satakunnan moreeniaineksessa. Päivi Niemistö Turun yliopisto
Alkuaineiden taustapitoisuudet Pirkanmaan ja Satakunnan moreeniaineksessa Päivi Niemistö Turun yliopisto Tutkimuksen tavoitteet 1. Kuvata Pirkanmaan ja Satakunnan moreenin geokemialliset yleispiirteet
LisätiedotHulevesien määrän ja laadun vaihtelu Lahden kaupungin keskusta- ja pientaloalueilla
Lahden tiedepäivä 11.11.2014 Hulevesien määrän ja laadun vaihtelu Lahden kaupungin keskusta- ja pientaloalueilla Marjo Valtanen, Nora Sillanpää, Heikki Setälä Helsingin yliopisto, Ympäristötieteiden laitos,
Lisätiedot