TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖIDEN TARJOAMIEN PALVELUIDEN TUOTTAMA ARVO ASIAKKAALLE JA TOIMINNASSA NÄKYVISSÄ OLEVAT MUUTOKSET

Transkriptio

1 TAMPEREEN YLIOPISTO Oikeustieteiden laitos TYÖELÄKEVAKUUTUSYHTIÖIDEN TARJOAMIEN PALVELUIDEN TUOTTAMA ARVO ASIAKKAALLE JA TOIMINNASSA NÄKYVISSÄ OLEVAT MUUTOKSET Vakuutustiede Pro gradu -tutkielma Tammikuu 2009 Ohjaajat: Antti Kanto Pauliina Havakka Ville Puotila

2 TIIVISTELMÄ Tampereen yliopisto Oikeustieteiden laitos, vakuutustiede Tekijä: PUOTILA, VILLE Tutkielman nimi: Työeläkeyhtiöiden tarjoamien palveluiden tuottama arvo asiakkaalle ja toiminnassa näkyvissä olevat muutokset Pro gradu -tutkielma: 79 sivua, 3 liitettä Aika: Tammikuu 2009 Avainsanat: työeläkejärjestelmä, vakuutuspalvelu, asiakkaan kokema arvo, hinnan muodostus Eläkejärjestelmän tekee tällä hetkellä hyvin ajankohtaiseksi se, että suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle ja se, että eläkevaroista hävisi iso osa vuoden 2008 finanssikriisin myötä. Muun muassa edellä mainittujen seikkojen vuoksi on jouduttu tekemään uudistuksia eläkejärjestelmään sekä eläkeyhtiöiden toimintaan. Valtion toimesta tehdään jatkuvasti erilaisia selvityksiä työeläkeyhtiöiden toiminnan tehostamiseksi. Ikääntyvän väestön tuottamat ongelmat on havaittu jo vuosia sitten. Työeläkeyhtiöiden tehostamisella tarkoitetaan sitä, että on mahdollista lisätä kilpailua helpottamalla työeläkealalle pääsyä sekä vapauttamalla hinnoittelua. Tätä kautta eläkeyhtiöiden kustannustehokkuus kasvaisi ja heidän sijoittamat varat tuottaisivat paremmin. Mahdolliset tulevat uudistukset työeläkealalla ovat aikaansaaneet juuri tämän tutkimuksen tekemisen. Työeläkkeet ovat osa eläkejärjestelmää. Työnantajan on tiettyjen edellytysten täyttyessä vakuutettava työntekijänsä ja itsensä. Tässä ainutlaatuisessa järjestelmässä julkisen ja yksityisen sektorin vakuutuslaitokset tarjoavat eläkevakuutuksia, joihin sisältyvät eläkevakuutusten hoitoa ja eläkevarojen sijoittamista. Yksityisen sektorin työeläkeyhtiöt tarjoavat samoja eläkevakuutuksia, jolloin syntyy kilpailuasetelma. Työeläkeyhtiöt tarjoavat eläkevakuutuspalveluiden lisäksi myös muita lisäpalveluja, jotka ovat yksi kilpailutekijä työeläkeyhtiöiden kilpaillessa asiakkaista. Muita kilpailutekijöitä ovat muun muassa sijoitustoiminnan tuotto, asiakashyvitykset, palvelun laatu ja kustannustehokkuus. Eläkevakuutuksissa hinta ja tuote ovat laissa säädettyjä, joten ne ovat kaikilla työeläkeyhtiöillä samanlaiset. Lisäpalveluiden ja kilpailutekijöiden avulla työeläkeyhtiöt voivat erottautua muista tuottamalla asiakkaallensa lisäarvoa. Myös erilaisilla hinnoittelu- ja palvelumalliratkaisuilla työeläkeyhtiöt voivat erottautua toisistaan. Näiden erilaisten mallien avulla työeläkeyhtiöt vaikeuttavat asiakkaiden tekemiä työeläkeyhtiöiden välisiä vertailuja. Perustan tutkimukselle ovat antaneet laki työeläkevakuutusyhtiöstä, työntekijän ja yrittäjän eläkelaki sekä teemahaastatteluilla kerätty aineisto. Haastattelin erään työeläkeyhtiön asiakkaita sekä kahta työeläkealan asiantuntijaa. Lähdemateriaalina tutkimuksessa olen myös käyttänyt vakuutustieteen ja markkinoinnin perusteoksia. Työeläkevakuutusyhtiöiden ja muiden työeläkejäsenien Internet-sivustoilta olen saanut kerättyä hyvin ajankohtaista tietoa. II

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TAUSTAA TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT TAVOITTEET JA TUTKIMUSONGELMAT RAJAUKSET JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS TUTKIMUSMENETELMÄT KIRJALLISUUSKATSAUS TUTKIELMAN KULKU SUOMEN ELÄKEJÄRJESTELMÄN PÄÄPIIRTEET SOSIAALITURVA JA SOSIAALIVAKUUTUS ELÄKEJÄRJESTELMÄN LUOKITTELUA Pilarijako Etuus- ja maksuperusteisuus Rahastoiva- ja jakojärjestelmä LAKISÄÄTEISET ELÄKEJÄRJESTELMÄT Kansaneläkejärjestelmä Työeläkejärjestelmä Työntekijän eläkelaki Yrittäjän eläkelaki TYÖELÄKEJÄRJESTELMÄN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Toiminta Työeläkeyhtiön perustamisen ja toiminnan sääntely Työeläkeyhtiön tuottamat palvelut Asiakassegmentointi Toimijat Yksityisen sektorin toimijat Julkisen sektorin toimijat Työeläkeyhtiöiden markkinatilanne Kilpailu ja sen rajoitukset Kilpailukeinot Työeläkeyhtiöiden välinen siirtoliike PALVELUT, ARVOT JA HINNANMUODOSTUMINEN PALVELUN MÄÄRITELMÄ VAKUUTUSPALVELUN MÄÄRITELMÄ ARVON MÄÄRITELMÄ ASIAKKAAN KOKEMA ARVO JA LISÄARVO HINNAN MUODOSTUMINEN Työeläkeyhtiöiden palveluiden hinnan muodostuminen Työeläkeyhtiöiden lisäpalveluiden hinnan muodostuminen III

4 KUVIOT Kuvio 1 Työeläkelait osana sosiaaliturvaa.6 Kuvio 2 Asiakaslähtöinen työeläkevakuuttaminen 7 Kuvio 3 Sosiaalivakuutuksen luokittelua.12 Kuvio 4 Tulevaisuusselonteko ikärakenteen muutoksesta...14 Kuvio 5 Kokonaiseläke (euroa/kk) työuran aikaisen tulotason mukaan vuonna Kuvio 6 Työeläkelakien syntyhistoria sekä niissä tapahtuneet muutokset...20 Kuvio 7 Eri työeläkelakien piirissä eläketurvaa ansainneet Kuvio 8 TyEL:n meno- ja maksuprosentit vuosina Kuvio 9 Työeläkeyhtiöiden päätoiminnot 26 Kuvio 10 Työeläkejärjestelmän toimjat...34 Kuvio 11 Työeläkevakuutusyhtiöiden markkinaosuudet Kuvio 12 Asiakkaan kokema arvo...45 Kuvio 13 Asiakkaan kokeman arvon yhtälöt...46 Kuvio 14 TyEL-vakuutusmaksun osat vuodelta TAULUKOT Taulukko 1 Eläkevakuutusmaksut keskimäärin vuonna Taulukko 2 Työeläkeyhtiöiden tuottamat lisäpalvelut vuonna Taulukko 3 Eläkevakuutusyhtiöiden siirtoliike vuonna IV

5 1 JOHDANTO 1.1 Taustaa Yrittäjä on velvollinen järjestämään itselleen ja työnantaja työntekijöilleen lakisääteisen eläketurvan määrättyjen edellytysten täyttyessä. Työeläkejärjestelmää tarvitaan turvaamaan ihmisille eläkeajaksi suunnilleen se kulutustaso, joka heillä on ollut työaikanaan. Työeläkejärjestelmää täydentää asumisperusteinen kansaneläkejärjestelmä. Suomalainen työeläkejärjestelmä on hyvin ainutlaatuinen. Järjestelmä on tarkoin rajoitettua ja määrättyä lakien avulla. Myös Suomen liittyminen Euroopan unioniin on vaikuttanut jonkin verran työeläkeyhtiöiden toimintaan. Suomessa työeläkkeitä tarjotaan julkisella ja yksityisellä sektorilla. Julkisella sektorilla työeläkkeitä tarjoavat pääsääntöisesti Kuntien eläkevakuuttaja sekä Valtion eläkevakuuttaja Valtiokonttori. Yksityisellä sektorilla työeläkkeitä tarjoavat eläkesäätiöt, eläkekassat sekä työeläkeyhtiöt. Tässä työssä tutkitaan yksityisen sektorin työeläkeyhtiöitä, jotka tarjoavat työntekijän (TyEL) ja yrittäjän (YEL) eläkevakuutuksia sekä yhden kyseisen työeläkeyhtiön tarjoamien palveluiden tuottamaa arvoa asiakkaallensa. Vuoden 2007 lakimuutoksen myötä työeläkeyhtiöiden lukumäärä nousi seitsemään, Eteran liityttyä TyEL- ja YEL-vakuutuksia tarjoavien yhtiöiden joukkoon. Muuten yhtiöiden lukumäärä on pysynyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta viime vuosina hyvin samanlaisena. Kaksi suurinta yhtiötä, Varma ja Ilmarinen, hoitavat työeläkevakuutuksia määrällisesti enemmän kuin loput viisi yhtiötä yhteensä. Työeläkeyhtiöiden toimintaan kuuluvat ensisijaisesti eläketurvan ja eläkevarojen hoitaminen. Työeläkeyhtiöiden tuottamia muita lisäpalveluita ovat työeläkekuntoutuspalvelut, työhyvinvointipalvelut, rahoituspalvelut sekä kiinteistöpalvelut. Työeläkeyhtiöiden toiminta on hyvin samankaltaista, koska laissa on tarkoin määritelty TyEL- ja YEL-vakuutusten sisällöt ja hinnat. Työeläkeyhtiöiden yhteistoiminta on hyvin rajoitettua muun muassa henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden sekä pankkien kanssa. Miten sitten nämä yhtiöt oikein kilpailevat asiakkaista ja miten asiakkaat erottavat yhtiöt toisis- 1

6 taan esimerkiksi silloin, kun heidän on valittava työeläkevakuuttajansa? Voiko yksi työeläkeyhtiö tuottaa arvoa asiakkaillensa omilla toiminnoillaan sekä palveluillaan enemmän kuin muut työeläkeyhtiöt? Tekevätkö väestön ikärakenteen muutos ja suhdannevaihtelut sen, että työeläkeyhtiöiden kilpailua vapautetaan? Kilpailun vapauttaminen edesauttaisi yhtiöiden tehokkaampaa kustannusrakennetta ja riskipitoisempaa sijoitustoimintaa. Tätä kautta yhtiöt voisivat oman paremman tuloksensa turvin palkita asiakkaitaan suuremmilla asiakashyvityksillä ja hoitokustannusosuuksien pienentämisillä. Toisivatko nämä uudistukset läpinäkyvämpää hinnan muodostusta asiakkaalle? 1.2 Tutkimuksen lähtökohdat Tämän pro gradu -tutkielman aihealueena ovat työeläkeyhtiöiden tuottamat palvelut ja niiden tuoma arvo asiakkaalle sekä työeläkeyhtiön toiminnassa näkyvissä olevat muutokset. Tarkoituksena on saada selville, mitkä palvelut tuottavat eniten arvoa työeläkeyhtiön asiakkaille. Oletuksena on, että tulevat muutokset työeläkejärjestelmässä vaikuttavat työeläkeyhtiöiden toimintaan ja tämä mahdollistaisi yhtiöille enemmän kilpailullisia vapauksia. Yhtenä muutoksena on kaavailtu mahdollista osittaista yhtiökohtaista hinnan vapauttamista eläkevakuutuksissa. Tämän takia tutkitaan, kuinka läpinäkyväksi asiakkaat odottavat palveluiden hintojen muodostuvan? Tutkimuksessa käytetään asiakkaan näkökulmaa. Asiakas määritetään potentiaalisiin ihmisiin, joilla on tarve sekä kiinnostus ostaa tuote ja, jotka pystyvät ostamaan sen, koska heillä on rahaa 1. Asiakas voi olla henkilö tai yritys, joka on suhteessa johonkin yritykseen tai ammatinharjoittajaan, jolta ostaa jotain tai jolla teettää jotain tai joka asioi jossakin virastossa. Vakuutusalalla on myös olemassa välillisiä asiakkaita, jotka saavat korvausta vahinkoon toisen osapuolen vakuutuksesta. Työeläkeyhtiön asiakkaaksi voidaan myös määritellä kaikki ne yritykset, joiden tiedot löytyvät työeläkeyhtiön asiakasrekisteristä henkilörekisterilain puitteissa. 2 Yritysasiakas voi olla yritys, instituutio tai valtio, joka hankkii tuotteita tai palveluita omaan käyttöönsä. Yritysasiakas hyödyntää palveluita tuotannossaan tai jälleen- 1 Kotler 1997, Ylikoski ym. 2002, 73. 2

7 myy muiden palveluiden ohella, tällöin palvelut siirtyvät edelleen muille yrityksille, instituutioille tai valtiolle 3. Työeläkeyhtiön asiakkaat ovat yritysasiakkaita. Yritysasiakkaat koostuvat yrittäjistä ja yritysten edustajista, jotka itse tai meklarien kautta ostavat itselleen ja yrityksen työntekijöille lakisääteisen eläkevakuutuksen. 1.3 Tavoitteet ja tutkimusongelmat Tutkimuksen tavoitteena on käsitellä työeläkeyhtiöiden toimintaa ja toiminnan näkyvissä olevia muutoksia. Asiakkaan näkökulmasta tutkitaan työeläkeyhtiöiden tarjoamien palveluiden tuottamaa arvoa. Hinta vaikuttaa yhtenä tekijänä asiakkaan kokemaan arvoon, joten hintaa sekä hinnoittelua käsitellään ja tutkitaan myös tarkemmin. Päätutkimusongelmia on yhteensä kolme ja niiden lisäksi kaksi alaongelmaa. Kaksi ensimmäistä päätutkimusongelmaa perustuvat työeläkeyhtiön asiakkailta saatujen teemahaastatteluiden tuloksiin. Kolmas päätutkimusongelma perustuu asiantuntijahaastatteluihin. Ensimmäinen tutkimusongelma selvittää työeläkeyhtiöiden tarjoamien palveluiden tuottamaa arvoa asiakkaan kannalta. Tarkoituksena on saada selville, mitkä työeläkeyhtiön tuottamat palvelut ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä asiakkaille. Toisena päätutkimusongelmana ovat asiakkaan odotukset työeläkeyhtiön tarjoamien palvelujen hinnan muodostukselle. Jos palveluiden hinnoittelu vapautuu ja tulee yhtiökohtaisemmaksi, niin kuinka asiakkaat haluavat hintojen näkyvän. Olisiko yksittäisen tuotteen hinta mielekkäämpi verrattuna siihen, että tarjottaisiin palvelupaketteja asiakkaille? Kolmantena tutkimusongelmana pohditaan sitä, millaisia näkyvissä olevia muutoksia työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnassa on? Tutkittavana on tarkemmin tekijöitä, jotka vaikuttavat työeläkeyhtiöiden toimintaan. Esimerkiksi vanheneva väestö on suuri tekijä, joka aiheuttaa haasteita eläkevarojen riittämiselle ja lakiuudistusten myötä tuo muutoksia yhtiöiden toimintaan. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tutkita, miten nämä edellä mainitut tekijät vaikuttavat ihmisten eläkkeisiin ja eläkeprosesseihin. Päätutkimusongelmat ovat: 3 Anderson & Narus 2004, 4. 3

8 1. Mistä muodostuu työeläkeyhtiön tarjoamien palveluiden tuottama arvo asiakkaan kannalta? 2. Mitkä ovat asiakkaan odotukset työeläkeyhtiön tarjomamien palveluiden hinnan muodostumiselle? 3. Millaisia ovat työeläkevakuutusyhtiöiden toiminnassa näkyvissä olevat muutokset? Ensimmäisenä alatutkimusongelmana on kokemus työeläkeyhtiön asiakkuudesta. Tässä tarkennetaan asiakkaiden saamaa arvoa yhtiöltä palveluiden muodossa. Ovatko aiemmat kokemukset olleet hyviä ja miksi asiakkaat ovat ylipäätään valinneet kyseisen työeläkevakuutusyhtiön? Tämä alatutkimusongelma tukee ensimmäistä päätutkimusongelmaa, joka selvittää, mistä muodostuu työeläkeyhtiön tuottamien palveluiden arvo asiakkaan kannalta. Toisena alatutkimusongelmana tutkitaan tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, että työeläkeyhtiöiden toiminta uudistuu ja muuttuu tulevaisuudessa. Tämä alatutkimusongelma on tukena kolmannelle päätutkimusongelmalle, joka tutkii työeläkevakuutusmarkkinoilla näkyvissä olevia muutoksia. Alatutkimusongelmat: 1. Millaisia ovat kokemukset työeläkevakuutusyhtiön asiakkuudesta? 2. Mitkä ovat työeläkevakuutusyhtiöiden toimintaan vaikuttavia tekijöitä tulevaisuudessa? 1.4 Rajaukset ja teoreettinen viitekehys Työeläketurvaa hoitavat sekä yksityisen sektorin että julkisen sektorin toimijat. Yksityisen sektorin seitsemää työeläkeyhtiötä on helpompi tutkia, koska ne toimivat samojen sääntöjen ja lakien puitteissa sekä tarjoavat samoja eläketuotteilla. Ainoastaan yksityisen sektorin työeläkeyhtiöiden asiakkaat saavat vapaasti valita omat työeläkeyhtiönsä. Tästä tutkimuksesta on sen vuoksi jätetty kokonaan pois eläkekassat, eläkesäätiöt, yksittäisiä eläkkeitä myöntävät vakuutuslaitokset ja julkisen puolen vakuutuslaitokset. Niiden mukaan ottami- 4

9 nen tekisi vertailusta paljon hankalampaa, koska kaikkia näitä edellä mainittuja palveluntarjoajia ei voida laittaa samalle viivalle. Kuntien eläkevakuuttajasta (Keva) on muodostumassa kilpailija yksityisen sektorin eläkevakuuttajille, koska heidän asiakkaansa saavat tulevaisuudessa valita työeläkevakuuttajansa. Kilpailijaksi Keva muodostuu siinä mielessä, että osa heidän asiakkaistaan saa valita työeläkevakuuttajansa tulevaisuudessa nyt myös yksityisen sektorin työeläkeyhtiöistä. Keva tosin ei ainakaan vielä voi vakuuttaa yksityisen sektorin asiakkaita. Lähtökohdat vertaamiselle ovat hyvin erilaiset, koska Keva:a koskevat erilaiset lait ja rajoitukset toiminnassa sekä tavoissa, esimerkkinä Keva:n täysin vapaa sijoitustoiminta. Asiakkaan näkökulman saamiseksi on teemahaastatteluihin valittu muutama työeläkeyhtiön asiakas jokaisesta kolmesta eri segmentistä. Segmentit jakautuvat pieniin yrityksiin (0-4 vakuutettua), keskisuuriin yrityksiin (5-49 vakuutettua) sekä suurasiakkaisiin (yli 50 vakuutettua). Tutkimuksessa yritys-sanaa käytetään rinnan asiakas-sanan kanssa. Työeläkeyhtiöiden toiminnan ja luonteen samankaltaisuuden vuoksi voidaan tehdä työeläkeyhtiön asiakkailta saamien haastattelutuloksien pohjalta kaikkia työeläkeyhtiöitä koskevia yleistyksiä. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu osa-alueiden määrittelystä. Siinä tarkoituksena on osoittaa, kuinka osa-alueissa käsiteltävät asiat liittyvät toisiinsa. Tutkimuksessa tarvitsee jollain tavalla osoittaa, että teoreettinen luokittelu tekee empiiriset havainnot ymmärrettäviksi 4. Tässä tutkimuksessa on esitettynä kaksi teoreettista viitekehystä, jotka täydentävät toisiaan. Kuvio 1 esittää ensimmäistä teoreettista viitekehystä, jonka ytimen muodostavat työeläkelait. Työeläkkeet ovat osa eläkevakuutusta, kuten myös kansaneläkkeet. Eläkevakuutus on yksi viidestä vakuutusosasta sosiaalivakuutuksessa. Sosiaalivakuutus on osa sosiaaliturvaa, jonka Suomen valtio ja Euroopan unioni yhdessä määrittävät. 4 Alasuutari 1994, 72. 5

10 Euroopan unioni Suomen valtio Sosiaaliturva Sosiaalivakuutus Kansaneläke Eläkevakuutus Työeläke Työeläkelait Kuvio 1 Työeläkelait osana sosiaaliturvaa. Tämän hetken työeläkejärjestelmässä työnantajat ja yrittäjät muodostavat sen asiakaskunnan, jotka tekevät päätöksensä työeläkeyhtiön valinnasta. Myöhemmin tulevaisuudessa on mahdollista, että myös vakuutetuilla olisi mahdollisuus vaikuttaa työeläkeyhtiönsä valintaan. Asiakaskunta kuuluu joko julkiseen tai yksityiseen sektoriin. Yksityisellä sektorilla työnantajilla ja yrittäjillä on valittavanaan eri työeläkeyhtiöt, eläkekassat sekä eläkesäätiöt. Tämä siksi, koska yksityisellä sektorilla kaikki toimijat tarjoavat sekä työntekijän- että yrittäjän eläkevakuutusta. Yksityisen sektorin toimijat käyvät kovaa kilpailua asiakkaistaan, mutta lakisääteisyys antaa mahdollisuuden vain muutamaan kilpailutekijään, kuten lisäpalveluihin, sijoitustoimintaan sekä kustannustehokkuuteen. Kilpailutekijät ovat koko teorian ydin, johon sisältyy kilpailutekijöiden lisäksi myös tuotetut palvelut. Työeläkeyhtiöt tuottavat näitä luoden asiakkaille arvoa. Kilpailutekijöihin vaikuttavat sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamat laskuperustekorot sekä työeläkemaksujen määrät. Laskuperustekorko määrittelee eläkerahastojen korkotuottovaatimuksen. STM:n vuosittain vahvistama korko vaikuttaa työeläkeyhtiöiden toimintaan ja palveluiden hinnan muodostumiseen. Asiakkaiden odotukset hintojen muodostumiselle sekä kilpailuttaminen vaikuttavat omalta osaltaan 6

11 lopulliseen hintaan. Kuvion 2 teoreettiseen viitekehykseen ei ole otettu huomioon empiriaosuudessa havaittuja seikkoja, että arvoon voidaan kohdistaa myös asiakkaan odotukset ja hinta. Arvon muodostumiseen vaikuttaa suurelta osin myös hinta, koska se usein mielletään asiakkaan uhraukseksi palvelun saamisessa ja odotukset luovat tasoa siitä, millaista hyötyä palvelusta odotetaan saatavan. Jos palvelu tuottaa asiakkaalle paljon arvoa, on asiakas myös usein valmis maksamaan palvelusta enemmän. Kuvio 2 Asiakaslähtöinen työeläkevakuuttaminen. 7

12 1.5 Tutkimusmenetelmät Tämä tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Laadullisen tutkimuksen määritteleminen on monesta syystä hankalaa ja monesti se mielletäänkin kvantitatiivisen tutkimuksen eli tilastollisen tutkimuksen vastakohdaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että laadullisessa tutkimuksessa ei pyritä saamaan aineistoa numeeriseen muotoon. 5 Tosin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista tutkimusta voidaan soveltaa samassa tutkimuksessa ja saman tutkimuksen analysointina. Kvalitatiivista ja kvantitatiivista analyysia voidaan pitää tietyssä mielessä jatkumona eikä vastakohtina. 6 Usein kvalitatiivinen tutkimus on perinteistä osallistuvaan havainnointiin perustuvaa kenttätutkimusta tai pienen yksilöjoukon teemahaastattelua 7. Tässä tutkimuksessa on tarkoitus saada selville havainnoinnin ja haastattelujen kautta yhden yrityksen asiakkaiden näkökulma. Varsinaisesti aineistoa ei voi täysin yleistää, vaikka tarjottavat palvelut ovat työeläkealalla sisällöltään sekä hinnoittelultaan samat, koska palvelun taso tekee niistä yrityskohtaisen ja asiakkaalle ainutlaatuisen. Luvun neljä empiriaosuudessa käsitellään enemmän tässä tutkimuksessa käytettävää tutkimusmenetelmää. Luvun alussa esitellään kuinka teemahaastattelu on toteutettu sekä teemahaastatteluihin valittujen vastaajien ja heidän profiiliensa tärkeyttä osana tätä tutkimusta. Tämän jälkeen esitellään käsiteltävät analyysimenetelmät sekä kuinka tuloksia tullaan käsittelemään. 1.6 Kirjallisuuskatsaus Vakuutusalan tutkimusta työeläkeyhtiöiden palveluista ei aikaisemmin ole tehty. Pro gradu -tutkimuksia työeläkealasta ovat tehneet muun muassa Riikonen Asiakassuhteista ja vaihtamiskäyttäytymisestä työeläkeyhtiöissä sekä Hirvi Asiakkaiden tyytyväisyydestä eläkekassan palveluihin. Kuitenkin näiden tutkimusten aiheet poikkeavat oman tutkimukseni tutkittavista aiheista. Riikosen tutkima asiakassuhde työeläkeyhtiössä osuu jonkin verran palveluiden tuomaan lisäarvoon, jolla asiakassuhdetta voidaan pidentää. Hirvi tutkii asiak- 5 Koskinen, Alasuutari & Peltonen 2005, Alasuutari 1994, Alasuutari 1994, 19. 8

13 kaiden tyytyväisyyttä, joka vaikuttaa asiakkaiden kokeman arvon tasoon. Eläkekassat tosin toimivat erilailla kuin työeläkeyhtiöt ja ne ovat perustettu isomman yhtiön toimesta yhtiön työntekijöille. Markkinoinnin puolelta arvoa käsitteleviä pro graduja ovat: Fagerströmin Case-GoGo liikuntakeskus: Ryhmäliikunta arvon lähteenä, Kuisman Case-Artek Oy: Yritysasiakkaan kokema arvo sähköisessä palvelukanavassa, Rintamäen Asiakkaan kokema utilitaristinen ja hedonistinen arvo sekä Vatenin Kuluttajan kokema palvelustuotteen arvo ja siihen vaikuttavat tekijät. Näissä tutkielmissa on sama näkökulma kuin omassani, eli asiakkaan näkökulma. Tehdyt tutkielmat ovat joko yleisesti palveluita koskevia tai jotakin tiettyä alaa koskevia tutkimuksia. Kuisman tutkimus tutkimusongelma on erittäin samanlainen kuin omani. Hänen työnsä painottuu enemmän markkinoinnilliseen lähestymiseen sekä eri toimialaan. Työeläkeala tekee omasta tutkimuksestani hyvin erilaisen kuin tutkittaessa yleisempää eli vapaampaa ei-lakisääteistä toimialaa. Työeläkeyhtiöiden tuottamat palvelut ovat ainutlaatuisia ja varsin erilaisia muihin aloihin verrattuna. Tämä tuo tutkimukseen oman mielekkyytensä sekä uudenlaisen näkökulman. Painetuista lähteistä olen käyttänyt tutkimuksessani vakuutusalan yleisteosta Vakuutusoppia sekä Työeläke-kirjaa. Ne käsittelevät niin vakuutusalaa kuin työeläkejärjestelmääkin hyvin kokonaisvaltaisesti ja toimivat hyvinä yleislähteinä. Työeläkeyhtiöiden vuosikertomukset ja kotisivut ovat antaneet tuoretta tietoa yhtiöiden toiminnasta ja tuloksista. Myös työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestöjen ETK:n ja TELA:n kotisivuilta löytyy hyvin tilastoja, julkaisuja ja uutisointeja muista lähteistä. STM:n asettamien komiteoiden ja työryhmien selvityksistä, muistiosta ja vakuutusalaan kohdistuvasta lehtikirjoittelusta sekä vakuutusalan julkaisuista, olen kerännyt lisätietoa sekä ajankohtaisia uutisia. Markkinoinnin puolelta on Kuusela kirjoittanut muutaman perusteoksen, kuten Markkinoinnin haaste sekä Rintamäen kanssa Arvoa tuottava asiointikokemus. Myös Kotlerin tuottamat klassikot Principles of Marketing ja Marketing Management ovat olleet hyvää lähdemateriaalia. Ylikoski, Järvinen ja Rosti ovat kirjoittaneen kirjan Hyvä asiakaspalvelu menestystekijä finanssialalla. Tämä kirja esittelee markkinointia finanssialan näkökulmasta ja sisältäen siten myös vakuutusalan. 9

14 1.7 Tutkielman kulku Tutkielma lähtee liikkeelle teoriaosuudella, jossa kerrotaan eläkejärjestelmästä yleisiä asioita kuten Suomen sosiaaliturvasta ja sosiaalivakuutuksesta. Lakisääteisten eläkejärjestelmien jälkeen saadaan hieman kuvaa ulkomaisista eläkejärjestelmistä, eläkejärjestelmän luokittelun kautta. Maailmanlaajuisesti eläkejärjestelmä voidaan luokitella tietyn mallin, pilarimallin mukaan. Pilarimallissa on kolme eri tasoa. Valtioiden välillä näissä tasoissa on nähtävissä erilaisia painotuksia. Alueittain on syntynyt samankaltaisia painotuksia tasojen välillä kuten pohjoismainen malli Pohjoismaiden kesken. Ensimmäiset tasot koostuvat lakisääteisestä eläketurvasta, johon tämä tutkielma painottuu. Työeläkeyhtiöiden toimintaympäristö koostuu työeläkeyhtiöiden toiminnasta, toimijoista sekä kilpailusta työeläkejärjestelmässä. Ensimmäisen teorialuvun ollessa hyvin vakuutustieteellinen, on sitten toinen teorialuku markkinointiin perustuva. Toisessa teorialuvussa eli luvussa kolme pohditaan tarkemmin työeläkeyhtiön tuottamia palveluita markkinoinnillisesta näkökulmasta. Markkinoinnin näkökulmasta määriteltyjä käsitteitä käydään kappaleiden lopuissa syvemmin läpi, jotta voidaan selvittää kuinka käsitteet käytännössä sisältyvät työeläkeyhtiöiden toimintaan. Vakuutuspalvelu, asiakkaan kokema arvo ja hinnan muodostuminen ovat sellaisia käsitteitä, joihin työeläkeyhtiöiden asiakaslähtöinen ajattelutapa keskittyy. Vakuutuspalvelun määrittämiseksi on hyvä selvittää myös itse vakuutuksen ja palvelun käsitteet toisistaan. Vakuutuspalvelulla on ominaisuuksia, jotka eroavat muiden yhtiöiden tarjoamista palveluista. Asiakkaan kokema arvo on se, millä yhtiöt voivat luoda suuren kilpailuedun muihin yhtiöihin nähden. Asiakkaan kokemalle arvolle on muutamia erilaisia määrityksiä ja muutostekijöitä. Tässä kohdassa käsitellään myös lisäarvoa, joka voi vaikuttaa negatiivisesti tai positiivisesti asiakkaan kokemaan arvoon. Lisäarvoa asiakas saa usein ydintuotteen ympäriltä olevista lisäpalveluista. Varsinkin työeläkeyhtiöiden kohdalla lisäpalvelut edustavat suurta roolia, ydintuotteen ollessa kaikilla yhtiöillä sama. Hinnan muodostumiseen yhtiöillä on erilaisia malleja. Työeläkeyhtiöillä tämä tarkoittaa lisäpalveluiden hinnoittelua. Kilpailuperusteinen hinnoittelu onkin hyvin yleinen hinnoitteluperuste kilpailluilla työeläkemarkkinoilla. 10

15 Tutkimuksen teoriaosuudet antavat hyvän yleiskuvan työeläkejärjestelmästä ja niiden avulla on helpompi ymmärtää empiriaosuuden päätelmiä sekä tutkimustuloksia. Luvun neljä empiriaosuudessa selvitetään asetettuja tutkimusongelmia, joihin aineisto on kerätty haastattelemalla työeläkeyhtiön asiakkaita sekä kahta asiantuntijaa. Teemahaastattelun kyselyrunko esitellään liitteessä 2. Asiantuntijahaastatteluita on tarvittu selventämään työeläkeyhtiöiden toiminnassa tapahtuvia muutoksia. Asiantuntijahaastatteluiden keskusteluaihealueet ovat nähtävillä liitteessä 3. Työeläkeyhtiöiden tunnusluvut ovat esitettynä liitteessä 1. Tämän avulla pystytään paremmin hahmottamaan työeläkeyhtiöiden eroavaisuuksia ja suuruuseroja. Tutkimuksen viimeisessä viidennessä luvussa arvioidaan tutkimusta. Arvioinnissa pohditaan kuinka hyvin tutkimusongelmiin on vastattu sekä kuinka pätevä ja luotettava tutkimus on. Luvun lopussa pohditaan mahdollisia jatkotutkimusehdotuksia. 11

16 2 SUOMEN ELÄKEJÄRJESTELMÄN PÄÄPIIRTEET Tässä luvussa käsitellään työeläkejärjestelmän pääpiirteitä. Aluksi esitellään yleisesti sosiaaliturvaa ja sosiaalivakuuttamista, jotta lukija saa paremman yleiskuvan eläkejärjestelmästä. Eläkejärjestelmän toiminnan kautta siirrytään yhä syvemmälle työeläkejärjestelmään. Kuviossa 3 esitellään suomalaisen sosiaalivakuutuksen jaottelu. Kuvio 3 Sosiaalivakuutuksen luokittelua. Lähde: Korpiluoma ym. 2007,

17 2.1 Sosiaaliturva ja sosiaalivakuutus Suomessa hoidetaan sosiaaliturvaa julkisen vallan toimesta. Sen perusajatuksena on turvata kansalaisten toimeentulo verovaroin, silloin kun he eivät siihen itse kykene. Suomessa sosiaaliturvaa hoidetaan hyvin samanlailla kuin muissakin Pohjoismaissa. Pohjoismaiden sosiaaliturva on kattavampi kuin useassa muussa EU-maassa, sillä näiden muiden maiden sosiaaliturvan ulkopuolelle jäävät esimerkiksi sosiaaliavustukset sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen. Euroopan sosiaalivakuutuskoodissa ja kansainvälisen työjärjestön ILO:n sosiaaliturvan vähimmäisehtoja koskevassa sopimuksessa sosiaaliturvan tulee kattaa yhdeksän yhteiskunnallista riskiä. Näitä riskejä ovat sairaus, työtapaturma, työkyvyttömyys, vammaisuus, työttömyys, raskaus ja äitiys, perheellisyys, vanhuus ja perheenhuoltajan kuolema. 8 Sosiaalivakuutus on yksi tärkeä osa sosiaaliturvaa. Sosiaalisiin riskeihin on varauduttu lakisääteisillä ja julkisen vallan toimenpitein otettavilla sosiaalivakuutuksilla. Tämä pakonomaisuus erottaa sosiaalivakuutukset suurimmasta osasta yksityisvakuutuksista, tosin yksityisvakuutuksissakin on vakuutuksia, joilla voidaan kattaa samoja riskejä. Eläkevakuutus on tärkein sosiaalivakuutus osa, jonka avulla turvataan toimeentulo vanhuuden, työkyvyttömyyden ja työttömyyden varalta. 9 Sosiaaliturvan merkitys on kasvanut valtavasti. Syynä tähän ovat suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ja eliniän piteneminen yhdistettynä matalaan syntyvyyteen. Tämä johtaa siihen, että tulevaisuudessa on yhä vähemmän työikäisiä maksajia ja yhä enemmän eläkkeensaajia. Kuviossa 4 nähdään Suomen väestökehitys vuodesta 1950 alkaen. Sekä miesten että naisten määrissä on huomattavissa väestön ikärakenteen muutos noin sadan vuoden aikajänteellä. Selvä muutos on nähtävissä ikävuoden kohdalta ylöspäin mentäessä. Väestörakenteen muutoksesta on tehty uudempiakin tilastoja, mutta tämä kuvion 4 tilasto on havainnollisempi, koska muihin verrattuna tässä tilastossa on otettu mukaan jo aiemmin toteutuneet väestörakenteet. 8 Korpiluoma ym. 2007, Rantala & Pentikäinen 2003,

18 Kuvio 4 Tulevaisuusselonteko ikärakenteen muutoksesta. Lähde: Kautto 2004, Eläkejärjestelmän luokittelua Lakisääteisellä eläkejärjestelmällä on kolme perustavoitetta. Ensimmäinen tavoite on mahdollistaa tasainen kuluttaminen läpi koko elämän, jottei elintaso laskisi liikaa siirryttäessä työelämästä eläkkeelle. Toinen tavoite on turvata vähimmäistoimeentulo eläkeaikana. Kolmas tavoite on turvata toimeentulo työkyvyttömyyden, pitkän eliniän sekä perheen huoltajan kuoleman varalta. 10 Lakisääteistä eläkevakuuttamista voivat olla myös erilaajuiset työmarkkinajärjestöjen solmimat sopimukset. Vapaaehtoista eläkevakuuttamista on esimerkiksi se, kun työntekijä ottaa itselleen yksilöllisen eläkevakuutuksen tai työnantaja voi ottaa sen hänelle palkan lisänä. Työnantaja voi myös mahdollistaa kollektiivisesti työntekijäryhmälleen eläkevakuutuksen Korkman, Lassila, Määttänen ja Valkonen 2007, Korpiluoma ym. 2007,

19 2.2.1 Pilarijako Suomessa ja Euroopan unionissa on käytössä kolmen pilarin malli. Tällä mallilla on helpompi hahmottaa eri maiden eläkejärjestelmiä. Pilarit kuvataan usein päällekkäin, koska ne täydentävät toisiaan. Ensimmäinen pilari sisältää valtion vastuulla olevat yleiset, lakisääteiset ja pakolliset eläketurvat. Suomessa se tarkoittaa asumiseen perustavaa vähimmäisturvaa eli kansaneläkettä ja ansioihin perustuvaa lakisääteistä työeläkettä. Nämä eläkkeet ovat sosiaaliturvaan kuuluvia ja tuloharkintaisia. Suomessa ensimmäisen pilarin osuus on hyvin suuri, koska ansiokattoja ei tunneta suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä. Ansioilla ei ole siten ylärajoja vaan korkeatkin tulot kartuttavat eläkkeitä samanlailla kuin alhaisemmatkin tulot. 12 Toisen pilarin eläkkeet perustuvat työmarkkinoilla tehtyihin sopimuksiin. Ne voivat olla vapaaehtoisia tai pakollisia, usein työnantajan ja työntekijän yhdessä kustantamia. Tähän toiseen pilariin ei liity tulo- eikä tarveharkintaa. Toisessa pilarissa lakisääteisyys kohdistuu enemmän turvaa antavien laitosten toimintaan ja hallintoon sekä sijoitusten turvaamiseen. 13 Vapaaehtoiseen lisäeläkejärjestelmään hallitus on tehnyt uudistuksia, jotka astuivat voimaan vuoden 2009 alusta. Uudistukset mahdollistavat eläkekassoille sekä eläkesäätiöille kollektiivisten ja maksuperusteisten ammatillisten lisäeläkejärjestelyjen toteuttamisen 14. Kolmas pilari käsittää yksilöllisesti ostetut eläkkeet, jotka ovat täysin vapaaehtoisia. 15 Pilareiden painotukset vaihtelevat hyvin paljon eri maiden välillä. Esimerkiksi Iso- Britannian järjestelmässä ensimmäinen pilari vastaa vain vähimmäisetuuksista, kun taas jo edellä mainittu suomalainen ensimmäinen pilari turvaa jo suunnilleen riittävän toimeentulon Kari, Kattelus & Saari 2008, Kari ym. 2008, Hallituksen esitys 152/2008, Korpiluoma ym. 2007, Kari ym. 2008,

20 2.2.2 Etuus- ja maksuperusteisuus Suomen työeläkejärjestelmä on etuusperusteinen. Se tarkoittaa sitä, että eläkkeiden tavoitemäärät ovat määritelty jo aikaisemmin. Määrät osoitetaan työeläkelainsäädännössä, jotka saavat aikaan maksujen määrien vaihtelun. Edunsaajalla ei ole riskiä eläkkeen suuruudesta. Eläkkeen suuruus määräytyy palkan, palvelusajan sekä palkkojen ja eläkkeiden korottamiseen käytettävien eläkeindeksien perusteella. Tässä järjestelmässä eläke suhteessa palkkaan on kiinteä. Maksuperusteinen järjestelmä perustuu ennalta määriteltyyn vakuutusmaksuun, joka voi olla tietty prosentti kunakin vuonna ansaitusta palkasta. Eläkkeensaaja ei tiedä eläkkeen tarkkaa määrää. Määrä tulee olemaan se, mitä eläkemaksujen sijoittamisella saadaan tuotettua. 17 Eläkejärjestelmät ovat hyvin riippuvaisia Suomen väestön ja talouden kehityksestä. Maksuperusteisessa järjestelmässä reagoidaan eliniän pidentymiseen leikkaamalla eläkkeitä ja etuusperusteisessa nostamalla eläkemaksuja. Suomessa käytettävää etuusperusteista järjestelmää on hieman muutettu maksuperusteisempaan suuntaan. Tästä on osoituksena käyttöön otettu elinaikakerroin vuonna Rahastoiva- ja jakojärjestelmä Täysin rahastoiva järjestelmä kerää kaikki varat rahastoihin. Tästä on usein seurauksena liian suuret rahastot, joille inflaatio on uhkana. Siksi vaihtoehtona käytetään jakojärjestelmää. Siinä rahoitetaan kunkin vuoden menot samana vuonna kerätyillä vakuutusmaksuilla. Esimerkiksi työeläkkeet rahoitetaan valtaosin työikäisiltä kerättävillä maksuilla. Jakojärjestelmä on usein pakollinen, koska maksajat voisivat muuten hävitä ilmaan maksujen noustessa eikä siten saataisi enää lisää eläkevaroja. Rahastoiva järjestelmä voi olla vapaaehtoinen, sillä rahat ovat jo kerätty etukäteen. Vuosittaisiin vaihteluihin varaudutaan erisuuruisilla puskurirahastoilla. Suomessa toimiva järjestelmä on puhtaan jakojärjestelmän ja täysin 17 Korpiluoma ym. 2007, Korkman ym. 2007,

21 rahastoivan järjestelmän välimuoto. Suomen työeläkejärjestelmän eläkevastuista noin 30 prosenttia on rahastoitu ja loput 70 prosenttia on jakojärjestelmässä. 19 Rahastoivan- ja jakojärjestelmän tuomia etuja voidaan mitata niiden tuotoilla. Rahastoivan järjestelmän tuotto tulee suoraan sijoitustoiminnan tuotosta. Rahat ovat voitu sijoittaa kiinteistöihin, osakkeisiin ja/tai rahastoihin. Niiden antama tuotto nostohetkellä kertoo järjestelmän tuoton. Jakojärjestelmässä rahoja ei sijoiteta mihinkään, vaan tuotto määräytyy siitä, kuinka paljon kerätään eläkemaksuja ja kuinka paljon saadaan seuraavien sukupolvien eläkemaksuilla rahoitettua eläkkeitä. Tulevien sukupolvien saamiin maksuihin vaikuttaa se, että vaikka maksuprosentti olisikin sama, heidän palkkasummansa voi olla paljon korkeampi kuin aikaisemmin ja työväestöä voi olla paljon enemmän maksamassa kuin aikaisemmin. Tämä toki toimii toiseenkin suuntaan. Historiallisesti rahastoivan järjestelmän sijoitustoiminta on tuottanut paremmin kuin jakojärjestelmä, johon vaikuttavat palkat sekä työllisyyden ja väestön kehitys Lakisääteiset eläkejärjestelmät Suomen lain mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan työntekijälleen lain mukaisen eläketurvan Suomessa tehdystä työstä. Työntekijä on velvollinen osallistumaan eläketurvansa kustantamiseen työntekijän työeläkevakuutusmaksulla. 21 Työeläkevakuutusjärjestelmän tarkoitus on taata ihmisille sellainen kulutustaso eläkkeelle siirtyessään, joka heillä oli työssäoloaikanaan, tai vähintään vähimmäistoimeentuloturva. Järjestelmän kokonaiseläke koostuu työeläkkeestä ja sitä täydentävästä asumiseen perustuvasta kansaneläkkeestä Korpiluoma ym. 2007, Korkman ym. 2007, Työntekijän eläkelaki 2006/395, Hietaniemi & Ritola 2007,

22 2.3.1 Kansaneläkejärjestelmä Kansaneläkettä voi saada muun muassa työttömyyseläkkeenä, työkyvyttömyyseläkkeenä sekä vanhuuseläkkeenä. Työttömyyseläke poistuu vähitellen, koska sitä voi saada ainoastaan ennen vuotta 1950 syntynyt pitkäaikaistyötön. Tämän jälkeen syntyneille on vastaavanlainen turva työttömyysturvan osana. 23 Kansaneläkelainsäädännön kannalta keskeinen perusoikeus on perustuslain 19, joka turvaa jokaiselle oikeuden vanhuuden ja työkyvyttömyyden aikaiseen toimeentuloon sekä toimeentuloon huoltajan menettämisen vuoksi. Edellytyksinä kansaneläkkeen saannille Suomessa ovat ne, että asuu Suomessa ja on täyttänyt 16 vuotta. Suomen kansalainen, joka 16 vuotta täytettyään on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta, voi saada myös eläkkeen. Henkilöt, jotka eivät ole Suomen kansalaisia, ovat oikeutettuja eläkkeeseen asuttuaan Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta ennen eläkkeen alkamista. Poikkeuksena tähän ovat vuotiaat Suomessa asuvat ja täällä työkyvyttömäksi tulleet henkilöt. Tässä tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään ilman odotusaikaa. 24 Kuviosta 5 näemme eri eläkkeiden muodostumisen. Työeläkkeen ollessa riittävän suuri ei kansaneläkettä voi enää saada. Nettoa kuvaava viiva on laskettu keskimääräisestä veroprosentista. Keskimääräinen veroprosentti on saatu laskemalla keskiarvot kuntien tuloveroprosenteista sekä lisäämällä siihen prosenttiosuudet kirkollisverosta, palkansaajan sairaanhoitomaksusta ja päivärahamaksusta, eläkkeensaajan sairaanhoitomaksusta sekä palkansaajan työeläkemaksusta. 23 Korpiluoma ym. 2007, Kansaneläkelaki 2007/568, 1, 4, 8, 9, 12,

23 Kuvio 5 Kokonaiseläke (euroa/kk) työuran aikaisen tulotason mukaan vuonna 2007 Lähde: Knuuti 2008, Työeläkejärjestelmä Työeläke perustuu ansaintaperiaatteeseen. Se tarkoittaa sitä, että eläkkeen määrä koostuu työskentelyajan pituudesta ja työansioiden määrästä. Työnä maksetusta palkasta osa menee eläkemaksuna tulevaisuudessa maksettavaksi palkaksi. Koko elämän aikana ansaitut rahat saadaan tasaisena maksuna eläkkeellä ollessaan. Työeläkkeen ollessa riittävän korkea kansaneläkettä ei enää makseta. Nämä kaksi eläkettä täydentävät toisiaan, jotta henkilö saa vähimmäistoimeentulon. 25 Suomen ensimmäinen työeläkelaki, Merimieseläkelaki (MEL), säädettiin vuonna Seuraavina astuivat voimaan työntekijäin eläkelaki (TEL) ja lyhytaikaisessa työsuhteessa olevan työntekijän eläkelaki (LEL) vuonna 1962, sekä esiintyvien taiteilijoiden eläkelaki (TaEL) vuonna Nämä kolme eläkettä yhdistyivät yhdeksi työntekijän eläkelaiksi (TyEL), joka astui voimaan vuonna Yrittäjät (YEL) ja maatalousyrittäjät (MYEL) saivat eläkelakinsa vuonna Julkisella sektorilla Kunnallisten 25 Rantala & Pentikäinen 2003, Hietaniemi & Ritola 2007,

24 viranhaltijoiden ja työntekijöiden eläkelaki (KVTEL) tuli voimaan vuonna 1964 ja muuttui vuonna 2003 Kunnalliseksi eläkelaiksi (KuEL). Evankelisluterilainen kirkon piiriin kuuluvat saivat vuonna 1966 työeläkelakinsa (KiEL). Valtion eläkelaki (VEL) tuli voimaan seuraavana vuonna eli 1967, ja vuoden 2007 alusta se tunnetaan nimellä VaEL. 27 Havainnoinnin helpottamiseksi kuviossa 6 esitetään vuosiluvuittain Suomessa säädetyt eläkelait ja niissä tapahtuneet muutokset. Kuvio 6 Työeläkelakien syntyhistoria sekä niissä tapahtuneet muutokset. Lähde: Hietaniemi & Ritola 2007, 11. Kuviossa 7 esitetään työeläkelakien mittasuhteita vuoden 2007 eläkelakien piiriin kuuluvien henkilöiden lukumäärien mukaan. Kuviosta huomataan, että yksityisen sektorin työntekijän eläkelaki on selvästi suurin eläkelaki vakuutetuilla mitattuna. TyEL-vakuutuksen osuus kaikista työeläkkeen saajista on lähes kaksi kolmasosaa. Julkisen puolen Kunnallisen 27 Hietaniemi & Ritola 2007,

25 eläkelain piiriin kuuluu toiseksi eniten vakuutettuja ja kolmannen sijan jakavat lähes yhtä suurina julkisen sektorin valtion eläkelaki sekä yksityisen sektorin yrittäjän eläkelaki. Kuvio 7 Eri työeläkelakien piirissä eläketurvaa ansainneet Lähde: Hiltunen & Kiviniemi 2008, Työntekijän eläkelaki Vuoden 2007 lakimuutoksessa työeläkelait LEL, TaEL ja TEL yhdistyivät yhdeksi työntekijän eläkevakuutukseksi (TyEL). Ennen lakimuutosta työeläkeyhtiö Eteralla oli monopoliasema LEL- ja TaEL-työeläkevakuuttajana. Nyt TyEL-vakuutusta voivat tarjota kaikki seitsemän työeläkevakuutusyhtiötä. Työntekijän eläkevakuutuksen järjestää työnantaja työntekijöilleen, jos ansioita on vähintään 46,08 euroa kuukaudessa. Vuonna 2008 vakuutusmaksu oli 21,8 prosenttia. Siitä alle 53-vuotiaiden työntekijöiden osuus oli 4,1 prosenttia ja yli 53-vuotiaiden 5,2 prosenttia työansioista. Vakuutusmaksu koostuu seuraavista osista: tasaus-, vanhuuseläke-, työkyvyttömyys-, työttömyys-, maksutappio-, hoitokustannus- sekä 21

26 lakisääteisten maksujen osista. Vakuutusmaksua alentavat hyvitykset ja työkyvyttömyysosan tilapäinen alennus. 28 Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen eläkeneuvotteluryhmä on sopinut yksityisalojen TyEL-maksun nostamisesta 0,2 prosentilla eli kokonaismaksu tulee olemaan keskimäärin 22 % vuonna Kuviossa 8 voidaan nähdä TyEL-vakuutuksen toteutuneet ja ennustetut meno- ja maksuprosentit vuodesta 1962 vuoteen 2050 saakka. Meno- ja maksuprosentit ovat nousseet lähes yhtä matkaa. Seuraavan 15 vuoden aikana ennustetaan, että menoprosentti ottaa selvän noin 10 prosentin hyppäyksen ylöspäin ja jää saavuttamalleen tasolleen vuodesta 2025 alkaen. Kuvio 8 TyEL:n meno- ja maksuprosentit vuosina Lähde: Hietaniemi & Ritola 2007, Korpiluoma ym. 2007, 43 49, 53 60; Työntekijän eläkelaki 395/2006, 1, Työeläke-lehti 4/2008,

27 Yrittäjän eläkelaki Yrittäjien eläkelaki (YEL) uudistui myös hieman vuoden 2007 alussa. Muutoksia tuli muun muassa siihen, että yrittäjätoimintaa ei ole enää pakko vakuuttaa, jos henkilö saa vanhuuseläkettä. Muuten Suomessa asuvan ja toimivan yrittäjän on otettava YEL-vakuutus. EU- tai ETA-maassa asuvalta ei kuitenkaan edellytetä Suomessa asumista. 30 Henkilön on työskenneltävä yrityksessä, eikä hän saa olla työ- tai virkasuhteessa. Vakuuttamiseen ei riitä pelkkä yrityksen omistaminen. Yrittäjän on oltava iältään vuotias, eikä hän voi olla työeläkelakien mukaisella eläkkeellä. Työtulon on ylitettävä 6054,55 euroa vuodessa ja yrittäjätoiminnan on jatkuttava yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Vaikka kaikki nämä edellytykset eivät täyttyisikään, on yrittäjällä mahdollisuus ottaa vapaaehtoinen YELvakuutus, johon sovelletaan pääsääntöisesti samoja säännöksiä kuin pakolliseen yrittäjän eläkevakuutukseen. 31 Vuonna 2007 yli 53-vuotiaan yrittäjän vakuutusmaksu oli 21,9 prosenttia vahvistetusta työtulosta ja alle 53-vuotiaan 20,8 prosenttia. Aloittava yrittäjä saa 25 prosentin vakuutusmaksualennuksen ensimmäiseltä 48 kuukaudelta 32. Vuoden 2008 yleisimmät työeläkkeiden toteutuneet maksuprosentit on koottu taulukkoon 1. Taulukosta näkyvät yksityisen ja julkisen sektorin työeläkemaksuprosentit vuodelta Taulukossa on eroteltuna palkansaajan osuus koko työeläkemaksusta. Työntekijän eläkemaksu on alempi kuin edellä tekstissä kerrottiin, koska taulukossa on otettu huomioon TyEL-vakuutukseen annettavat tilapäiset alennukset. KuEL-vakuutuksen maksuprosentissa ei ole otettu huomioon työnantajilta perittäviä eläkemenoja. Työnantajilta perittävät eläkemenot huomioon otettaessa maksuprosentti nousisi 28,2 prosenttiin. 30 Yrittäjän eläkelaki /1272, Korpiluoma ym. 2007, YEL-vakuutusopas,

28 Taulukko 1 Eläkevakuutusmaksut keskimäärin vuonna Lähde: Raassina 2008, Työeläkejärjestelmän toimintaympäristö Toiminta Työeläkevakuutusyhtiöillä on vakuutussopimuksen solmimisen suhteen sopimuspakko, joten se ei voi valita asiakastaan 33. Pääsääntöisesti nämä laitokset keräävät tiedot työntekijöistä ja yrittäjistä sekä keräävät vakuutusmaksut. Suomen liittyminen Euroopan unioniin toi hieman tarkennuksia tähän erikoiseen suomalaiseen järjestelmään. Se on erikoinen siten, että yksityiset laitokset hoitavat lakisääteistä eläketurvaa. Liittymisen jälkeen Euroopan unioni on painottanut sitä, ettei työeläkeyhtiöillä ole mitään mahdollisuutta harjoittaa muuta vakuutusliiketoimintaa. Se aiheuttaisi erilaisia kilpailutekijöitä työeläkemarkkinoilla ja vääristäisi sitä mahdollistamalla joillekin yhtiöille kilpailuetua Kilpailutyöryhmän muistio 2002, Karpojan haastattelu

29 Työnantajat ja vakuutetut palkansaajat kustantavat yhdessä työeläketurvan. He maksavat työeläkemaksunsa työnantajan valitsemaan työeläkelaitokseen. Maksuprosentit määritellään vuosittain STM:n johdolla. Maksuprosentti sisältää myös vastuuvelan, joka on eläkkeen turvaava osa, sekä tasausosan, jolla eläkeyhtiöt keskenään tasaavat varojaan. Työeläkelaitoksen saamista maksuista osa menee suoraan eläkkeiden maksuun ja osa rahastoidaan tulevia eläkkeitä varten. Eläkkeiden maksaminen tapahtuu eläkkeensaajalle hänen viimeisestä työeläkelaitoksestaan. Eläkkeensaajalla voi olla elämänsä aikana useitakin työeläkevakuuttajia, mutta eläkkeet maksetaan vain yhdestä vakuutuslaitoksesta viimeisen laitoksen periaatteen (VILMA) mukaisesti. Se osa mikä ei mene eläkkeiden maksamiseen, menee rahastointiin. Sijoitustoiminnalla pyritään kartuttamaan nykyisten ja tulevien eläkkeiden maksamista. Varoja sijoitetaan esimerkiksi suomalaisiin ja kansainvälisiin osakkeisiin, joukkovelkakirjalainoihin, muihin korkoinstrumentteihin, hedge-rahastoihin, pääomarahastoihin ja ei-listattuihin osakkeisiin. 35 Työeläkelaitosten toimintaan kuuluu myös paljon muuta kuin eläkkeiden maksamista ja sijoitustoimintaa. Jo näidenkin asioiden hoitaminen vaatii monenlaisten prosessien suunnittelua ja toteutusta. Toiminnaltaan nämä työeläkeyhtiöt toimivat kuin muutkin kaupalliset suuryritykset. Yhtiöissä toimivat laki-, talous-, viestintä-, myynti-, tietotekniikka-, riskienhallinta- ja markkinointiosastot. Tämän lisäksi suuren osuuden ottavat eläkeprosessien käsittely ja hallinta. Sijoitustoiminnalla on suuri osuus tulevien eläkevarojen turvaamiseksi ja hankkimiseksi. Lain mukaan jokaisessa työeläkeyhtiössä tulee olla yksi sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä SHV-aktuaari, jonka alaisuudessa vakuutustekniikka työskentelee. Vakuutustekniikka-osastolla pohditaan matemaattisin keinoin tulevia muutoksia maksuprosenteissa ja ollaan kehittämässä tulevaisuuden kehityslukemia yhdessä muiden yhtiöiden kanssa. Kuviossa 9 on yhteenveto työeläkeyhtiön tärkeimmistä toiminnoista

30 Kuvio 9 Työeläkeyhtiöiden päätoiminnot. Lähde: Orispään luento, , Tampereen yliopisto Työeläkeyhtiön perustamisen ja toiminnan sääntely Työeläkevakuutusyhtiöillä ovat omat lakinsa, koska ne poikkeavat niin paljon muista vakuutusyhtiöistä 36. Laki työeläkevakuutusyhtiöistä (354/1997) määrittelee tarkasti, miten työeläkevakuutusyhtiön voi perustaa ja mitä sen toimintaan kuuluu. Laissa määritellään, että työeläkevakuutusyhtiön perustamista varten tarvitsee saada valtioneuvoston myöntämä toimilupa, joka on voimassa Suomessa. Perustajia voi olla yksi tai useampi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö. Vähintään puolella perustajista pitää olla asuinpaikka Euroopan talousalueella. Ulkomaiset vakuutusyhtiöt eivät voi harjoittaa lakisääteistä eläkevakuuttamista Suomessa, mutta ulkomaalainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi perustaa työeläkevakuutusyhtiön Suomessa. Perustettavan työeläkevakuutusyhtiön osakepääoman 36 Lehtipuro, Luukkonen & Mäntyniemi 2004,

31 tai takuupääoman ja pohjarahaston pitää olla yhteensä vähintään euroa. 37 Vakuutusyhtiölain mukaan työeläkeyhtiö voi olla joko vakuutusosakeyhtiö tai keskinäinen vakuutusyhtiö. Keskinäisessä vakuutusyhtiössä osakkaina ovat vakuutuksenottajat ja sen mukaan yhtiökokouksessa määrätään takuupääoman omistajat 38. Osakkeenomistajat ovat vakuutusosakeyhtiön osakkaita. Työeläkeyhtiöistä ainoastaan kaksi pienintä eläkeyhtiötä ovat osakeyhtiöitä. TELA:n kehityspäällikkö Reijo Vanteen mielestä yhtiömuodon valintaan Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritaksella ja Pensions-Aland Oy:llä ovat voineet olla historialliset syyt 39. Merkittäviä eroavaisuuksia näillä yhtiömuodoilla ei varsinaisesti ole. Suurin ero tulee omistusrakenteessa, koska osakeyhtiössä yhtiön omistavat osakkeenomistajat ja keskinäisessä yhtiössä asiakkaat sekä vakuutetut. Muita edellytyksiä työeläkeyhtiön toiminnalle ovat ne, että eläkeyhtiön pitää toiminnassaan harjoittaa lakisääteisen eläkevakuutusliikkeen mukaista eläketurvan toimeenpanoa ja hoitaa turvaavalla tavalla yhtiölle kertyviä varoja. Työeläkeyhtiöiden toiminta perustuu työeläkelakien ja niihin liittyvän jälleenvakuuttamisen harjoittamiseen. Muunlaista vakuutustoimintaa ja siihen liittyvää jälleenvakuuttamista ei työeläkeyhtiö saa harjoittaa. Toisen työeläkevakuutusyhtiön osakkeita ei saa omistaa. 40 Suomen liittyminen Euroopan unioniin aiheutti päänvaivaa työeläkejärjestelmän ainutlaatuisuus. Lakisääteiseen työeläketurvaan kuuluvien etuuksien myöntäminen on uskottu Suomessa yksityisoikeudellisille työeläkevakuutusyhtiöille, ja tämä toiminta luetaan julkisen vallan käyttämiseksi. Yhtiöiden toiminta poikkeaa muutenkin normaalista liiketoiminnasta monin osin. Työeläkeyhtiöiden tarkoitus ei ole tuottaa voittoa, ja ne ovat kaikki yhteisvastuussa eläketurvasta, joka rajoittaa myös yhtiöiden välistä kilpailua. EU-komissiossa Suomen työeläkejärjestelmää pidetään henki- ja vakuutusdirektiivien mukaisena, koska yksityiset vakuutuslaitokset myöntävät työeläkkeet. Suomessa työeläkejärjestelmä ei ole toteutettu kolmannen henkivakuutusdirektiivin mukaisesti. Syinä ovat direktiivin mukaiset edellytykset täysin rahastoivasta toiminnasta, vapaasta riskinvalinnasta ja vapaasta hinnoit- 37 Laki työeläkevakuutusyhtiöistä 1, 2, Vakuutusyhtiölaki 521/2008, Vanteen haastattelu Laki työeläkevakuutusyhtiöistä 4, 5, 6 & 7. 27

32 telusta. Näitä edellytyksiä Suomen työeläkejärjestelmä ei täytä. Tämän takia Suomen liittymissopimuksessa lukee kolmannen henkivakuutusdirektiivin kohdalla, ettei sitä sovelleta Suomen työeläkelaitoksiin Työeläkeyhtiön tuottamat palvelut Työeläkeyhtiöiden tärkein tehtävä on lakisääteisten eläketurvien hoitaminen. Niiden hoitaminen edellyttää eläkevakuutuksien myymistä, asiakaspalvelun järjestämistä sekä eläkevarojen sijoittamista. Näiden lisäksi työeläkeyhtiöt ovat laajentaneet palvelutarjontaansa monella eri tavalla. Peruspalveluiden lisäksi yhtiöt tarjoavat lisäpalveluita. Työeläkeyhtiöiden tarjoamat lisäpalvelut ovat: työhyvinvointipalveluita, työkuntoutusta, rahoituspalveluita, ulkomaantyö-opastusta, kiinteistöpalveluita sekä verkkopalveluita. Työeläkeyhtiöiden kilpailu asiakkaista on kovaa. Eläketurvan hoito ei eroa yhtiöittäin suuremmilta osin muuta kuin asiakaspalvelun tasolla sekä eläkevarojen sijoittamisesta saatujen tuottojen mukaan. Tämän takia yhtiöt ovat laajentaneet muunlaista palvelutarjontaansa yhä monipuolisemmaksi. Asiakkaat voivat ostaa eläketurvan lisäksi myös muita työeläkkeisiin liittyviä asiantuntijapalveluita eli lisäpalveluita. Työhyvinvointi ja ammatillinen kuntoutus ovat nykypäivänä yhä enemmän työnantajien huolena yrityksissä. Työeläkeyhtiöt tekevät kuntoarvioita ja erilaisia vaihtoehtoratkaisuja asiakkailleen, joiden avulla työnantajat näkevät esimerkiksi työhyvinvoinnin tason yrityksessään nyt ja sen kehityksen tulevaisuudessa. Kartoitusten avulla voidaan realisoida myös suuntaa antava kustannus siitä, mitä palvelu tulisi asiakkaalle maksamaan. Työhyvinvoinnin kehittämisellä voidaan parantaa yrityksen tuottavuutta, kilpailukykyä sekä se tuo säästöjä sairaus-, tapaturma- ja eläkekustannuksiin. Työeläkeyhtiöiden eläkevarojen hoitamiseen liittyvät rahoituspalvelut ja kiinteistöpalvelut. Työeläkeyhtiöt tarjoavat muiden yhteistyökumppaneiden kanssa monipuolisia rahoitusvaihtoehtoja. Yleisimmät lainat ovat sijoitus- ja TyEL-takaisinlainat asiakkaille, mutta myös omalle henkilökunnalle tarjotaan laina- sekä takausmahdollisuuksia. TyEL-takaisinlaina 41 Eläketurvakeskuksen muisto