2/2011. Kolme. näkökulmaa tanssiin. Seiskoilta kymppi oopperalle. Odotettu Puccini-triptyykki

Transkriptio

1 2/2011 Kolme näkökulmaa tanssiin Seiskoilta kymppi oopperalle Odotettu Puccini-triptyykki 1

2 a Sanoma company Huomisen hyvinvointivaltio 1/2011 Millaiseksi muuttuu suomalainen hyvinvointivaltio, kun kansa ikääntyy ja maksajia on entistä vähemmän suhteessa apua tarvitseviin? Tilaa HS Teema: 24,50 4 numeroa/vuosi HS.fi/teema HS Teema on aikakauslehti, joka uppoutuu jokaisessa nume rossa yhteen kiinnostavaan ja ajankohtaiseen aiheeseen. HS Teema tehdään Helsingin Sanomien toimittajien ja kuvaajien voimin. Tilaa: HS.fi/teema 2

3 s i s ä l t ö 6 Puccinin Il tritticossa maailmat kohtaavat 10 Kolme vahvaa koreografia Pahkinen Rankanen Nuutinen 14 Oopperaa sodan varjossa 18 Seiskaluokkalaiset oopperassa Kympin arvoinen Robin Hood 22 Ring on yhteinen rituaali Myyttisen ja poliittisen kulttiteoksen paluu Töissä taidetehtaassa Kuiskaaja Lini Soini 26 Kari Tikka ja kaikkien aikojen oopperaklassikko 28 Veren häät ja Scheherazade Kaksi erilaista rakkaustarinaa 30 Ohjelmistossa Tuttuja klassikoita ja Tuhkimo aikuiseen makuun 31 Aitiopaikka Uutisia, ihmisiä ja tapahtumia 34 Ooppera-info 3

4 Savonlinnan Oopperajuhlat DON GIOVANNI LOHENGRIN TOSCA DON CARLO PSALMUS HUNGARICUS & HERTTUA SINIPARRAN LINNA Juha Uusitalo & Marjukka Tepponen Carlo Colombara José Cura & Tarja Turunen Timo Mustakallio -kilpailu virittäydy oikeille aalloille Saimaan Pihlajavesi tuhansine saarineen pohjustaa mielen upeasti illan oopperaesitykseen. Laivalla Oopperaan -risteilyn aikana nautitaan paikkakunnan herkuista valmistettu runsas buffet-päivällinen. 4 Höyrylaivaristeily lähtee Savonlinnan matkustajasatamasta. Kahden tunnin risteilyllä nautitaan kesäillasta ja herkullisesta päivällisestä Saimaan aalloilla. Matka päättyy Olavinlinnan takalaituriin, josta siirrytään näyttämön alta katsomoon. Risteilyväki pääsee kulissien taakse juuri ennen h-hetkeä, tunnelman tiivistyessä ja orkesterin muusikoiden virittäessä soittimiaan. Tutustu ja tilaa liput ja oopperamatkasi oheispalvelut verkkokaupastamme!

5 P Ä Ä K I R J O I T U S Suomen Kansallisoopperan asiakaslehti 2/2011 Vastaava toimittaja Heidi Almi Toimitus Heidi Almi, Jussi Iltanen, Johanna Järventaus, Juhani Koivisto, Heli Rislakki press@opera.fi Tätä numeroa avustivat Minna Lindgren, Jonas Lundqvist, Jarmo Papinniemi, Kimmo Rantamäki, Heikki Tuuli Ulkoasu Mainostoimisto Faros / Tuija Pirttijoki Kannessa Johanna Nuutinen, Virpi Pahkinen, edessä Mammu Rankanen Kansikuva Jonas Lundqvist Suomen Kansallisooppera Helsinginkatu 58 PL 176, Helsinki Keskus (09) Oopperasanomat ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy lokakuussa Ilmoitusmyynti Sari Salaja (09) Painos kpl Painopaikka Libris Oy Oopperasanomat voit tilata maksutta kotiosoitteeseesi. Tilaukset: liput@opera.fi tai puh. (09) Olen hurmaantunut Kansallisoopperasta Suomen Kansallisooppera on aloittanut upeasti jo toisen vuosisatansa, mutta itse aloitin vasta neljännen vuoteni Kansallisoopperan palveluksessa. Työpaikkana tämä talo tarjoaa elämyksiä, iloa, riemua ja muitakin vahvoja tunteita aamusta iltaan. Olen ollut erityisen vaikuttunut siitä suuresta intohimosta, jolla täällä työskennellään kaikilla osastoilla. Hurmaava työpaikka! Päätehtävämme on tuottaa korkealaatuisia ooppera- ja balettiesityksiä. Isoksi ilokseni työtehtäviini kuuluu myös esitystemme seuraaminen. Jokainen näytös on ainutlaatuinen ja tosi juuri siinä hetkessä, jossa sen saa kokea. Näitä esityksiä ei voi pikakelata eikä toisaalta myöskään uusia välittömästi erityisen nautinnollisia hetkiä. Jokainen ilta on ainutlaatuinen. Muutamat tuotannot ovat olleet minulle henkilökohtaisesti aivan erityisen koskettavia. Yksi vaikuttavimmista oli viime syksyn Korngoldin ooppera Die tote Stadt Kuollut kaupunki, joka nostatti jokaisella esityskerralla silmiini ilon ja liikutuksen kyyneleet. Kaikkien aistien juhlaa! Tuoreita koskettavia elämyksiä on tarjonnut baletti Manon, jonka liikekieli on erityisen hurmaava. Ihailen tanssijoiden monipuolista osaamista ja orkesterin lumoavan kaunista soittoa. Suomen Kulttuurirahaston mahdollistama projekti, jossa seitsemäsluokkalaista saa mahdollisuuden tutustua oopperan maailmaan, on ollut riemullista seurattavaa. Kun koko katsomo on täynnä nuoria, heidän energiansa virtaa hienolla tavalla myös näyttämölle ja sytyttää näin taiteilijat antamaan parastaan. Näissä näytöksissä on ollut aivan omanlaisensa tunnelma. Kaikkien aistien juhlaa jälleen katsomossa leijuu nuorison ominaistuoksu, bravo-huudot kaikuvat kiinnostavasti eri kohdissa kuin tavanomaisissa näytöksissä. Innostavaa on ollut myös seurata vierailuesityksiämme koko maassa. Vastaanotto on ollut erittäin hyvä kaikilla vierailupaikkakunnilla. Seuraavat kotimaan vierailut toteutuvat toukokuussa Turussa, jossa nähdään nykytanssi-ilta Tanssitaivaan alla 2.0 ja kesäkuussa Muuramessa, jonne matkaa koominen ooppera Albert Herring. Tervetuloa mukaan hurmaantumaan! Päivi Kärkkäinen Pääjohtaja 5

6 6 Oopperatriptyykin ohjaajat Il tabarron lavasteissa: Katariina Lahti, Ville Saukkonen ja Johanna Freundlich.

7 E N S I - I L T A Kolmen maailman kohtaaminen S Teksti Juhani Koivisto Kuvat Heikki Tuuli urmatyö jokilaivalla, harrasta elämää luostarissa, yllättävä testamenttipetos kolmella aiheella ei tunnu olevan mitään yhteistä. Ehkä juuri siksi Puccini valitsi nämä libretot oopperatriptyykkiinsä. Hän loi kolme erilaista maailmaa ja halusi kokeilla, millaisen vaikutuksen niiden kohtaaminen saman illan aikana tekisi. Vuonna 1910 Giacomo Puccinilla oli takanaan neljä menestysteosta ja edessä taas uuden aiheen etsiminen. Suurten draamojen jälkeen Puccini halusi jotain erilaista. Hän kokeili La rondinessa operettimaisen kevyttä tyyliä ja samaan aikaan syntyneessä Il tritticossa eli Triptyykissä tiiviitä kokonaisuuksia ja vastakohtaisia aiheita. Triptyykin osat poikkeavat aiheiltaan ja myös musiikiltaan. Il tabarron vahva ja tunteikas sävelmaailma liittyy selkeimmin Puccinin aiempiin teoksiin, onhan siinä jopa sitaatti La Bohèmesta. Suor Angelican syvällisesti soivasta musiikista voi huomata, että Puccini aloitti uransa kirkkomuusikkona. Gianni Schicchin sointimaailma on värikästä ja vauhdikasta, mutta siinä on myös herkkä sopraanoaaria O mio babbino caro. Puccini halusi Triptyykkiä esitettävän kokonaisuutena, jolloin syntyisi suuri draaman kaari perinteisestä tragediasta vakavan luostarikuvan kautta farssimaiseen veijaritarinaan. Käytännössä oopperoita alettiin kuitenkin pian esittää erikseen. Nyt Suomen Kansallisoopperassa kuullaan ensimmäisen kerran, millaisen kokonaisuuden Puccini halusi. Todellinen tapaus on Suor Angelica, sillä se on Puccinin kypsän kauden oopperoista ainoa, jota ei ole koskaan esitetty Kansallisoopperassa. Se esitetään tällä kertaa illan ensimmäisenä teoksena. 7

8 Luostarin ajaton tunnelma Suor Angelica Ohjaus Johanna Freundlich Puvut Mark Väisänen Sisar Angelica Olga Romanko Sisar Genovieffa Anna-Kristiina Kaappola Ruhtinatar Sari Nordqvist Abbedissa Niina Keitel Valvojasisar Melis Jaatinen Hoitajasisar Anna-Lisa Jakobsson Sisar Angelica on sulkeutunut luostariin saatuaan aviottoman lapsen. Seitsemän vuoden odotuksen jälkeen hän kuulee uutisia pojastaan ja tekee ratkaisunsa. Tiivistunnelmainen, mystiikkaa ja traagisen ihmiskohtalon yhdistävä Suor Angelica on harvinainen ooppera, sillä siinä on vain naisrooleja. Ohjaaja Johanna Freundlichia on viimeksi kiitetty kuusituntisen Angels in America -näytelmän ohjauksesta. Nyt koko maailma pitää saada mahtumaan tuntiin. Millainen haaste se on? Lyhyessä teoksessa näyttämölle tuotavien asioiden tulee olla niin kirkkaita, että ne aukeavat ilman pitkiä esittelyjä, Johanna Freundlich vastaa. On löydettävä ydin ja mentävä siihen. Mitä lyhyempi teos, sitä selkeämpi sen täytyy olla. Teos myös alkaa kohtauksella, jossa kaikki sisaret esitellään yksilöinä, jolloin kaikkien tarina alkaa heti. Il trittico Musiikki on kuitenkin tiivistettyä aikaa, Musiikki Giacomo Puccini tunti oopperassa vastaisi usein selkeästi Musiikinjohto Mikko Franck pidempää puhenäytelmää. Lavastus Mark Väisänen Mistä uskot johtuvan, että Suor Angelicaa ei ole aiemmin kuultu Kansallisooppe- Valaistus Timo Alhanen rassa, vaikka Puccini itse arvosti sitä? On hienoja teoksia, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta esittämättä aiemmin, kuten esimerkiksi Die tote Stadt. Voisin myös kuvitella, että ooppera, jossa on vain mies- tai naissolisteja, jää helpommin paitsioon. Maailmalla Angelicaa kuitenkin esitetään jatkuvasti ja teokseen tutustuessa tulee ilmiselväksi, että tämä tarina tulee kertoa juuri toisiaan täydentävillä naisäänillä. Libretto sijoittuu 1600-luvulle, mutta tässä toteutuksessa aikakausi on pikemminkin ajaton. Luostarit ovat ajattomia paikkoja. Vierailin useaan otteeseen Espoon katolisessa Karmeliittaluostarissa tapaamassa sisaria ja sielläkin on läsnä monta aikaa, niin kuin uskonnollisissa yhteyksissä usein on. Ohjauksessani luostarissa on runollinen, ajaton tunnelma siis ei 1600-luku muttei myöskään Ulkomaailmassa, josta Angelican täti ilmestyy, meillä on ollut inspiraationa Puccinin oma aika, teoksen ensiesityksen aika siispä häivähdys siihen suuntaan. Mustasukkaisuutta Seinellä Il tabarro eli Viitta kertoo dramaattisen tarinan laivurista, hänen nuoresta vaimostaan ja tämän rakastajasta. Kaikki tapahtuu jokilaivalla, joka on ankkuroitunut Seinen rantaan Pariisin lähellä. Erikoisuutena on realistinen äänimaisema: orkesterissa soivat myös sumusireenit ja autontorvet. Il tabarron ohjaa Katariina Lahti, joka on työskennellyt paljon Kansallisteatterissa ja Turun Kaupunginteatterissa, ja ohjannut modernia oopperaa sekä musikaalia. Hän pitää Viitan tiivistä muotoa juuri sopivana: 51 minuuttia ja 53 sekuntia on aika, joka tarvitaan viestin välittämiseen sellaisena kuin tekijä on ajatellut. Siihen hän saa mahtumaan maanpäällisen helvetin ainekset; loputon raadanta, täyttymätön kaipaus, intohimo, petos, mustasukkaisuus ja lapsen 8

9 E N S I - I L T A kuoleman aiheuttama suru. Vaikka kesto on tiukasti määrätty ajallisesti, on kuitenkin mahdollista laajentaa teoksen ulottuvuuksia syvyyssuuntaan. Tritticon osien erilaisen suosion Katariina Lahti arvelee osittain juontuvan jo Puccinin alkuperäisestä ideasta säveltää kokonaisuus, jonka osat vastaisivat helvettiä, paratiisia ja kiirastulta. Realistisen naturalistinen Il tabarro kuvaa ihmisen kärsimyksen helvettiä, Suor Angelica kiirastulta ja Gianni Schicchi paratiisia, ja paratiisi taitaa olla jo paikkana helvettiä suositumpi. Katariina Lahti ei pidä aikakautta Viitassa olennaisena, tärkeämpiä ovat ihmisten olosuhteiden ja sisäisen ja ulkoisen elämän kietoutuminen toisiinsa. Proomusta kannetaan sementtiä ja sisään lastataan rautaa. Helpotusta kovaan elämään tuo vain aistillisuuden 51 minuuttiin Puccini saa mahtumaan maanpäällisen helvetin ainekset. suoma unohdus. Viitan voima on sen psykologisessa tarkkuudessa, Katariina Lahti sanoo. Se kuvaa herkkätunteisesti ja vivahteikkaasti suurkaupungin huono-osaisten elinolosuhteita. Seinen ranta on maalauksellinen mutta kohtalokas kulissi esikaupungin köyhälistöelämälle, sekoitus halpaa pintakiiltoa ja toivotonta kurjuutta. Tämä elämänpiiri on tunnistettava niin 1910-luvulla kuin nytkin, ja sen esittäminen tunnistettavana tuntuu välttämättömältä teoksen toteutumiselle. Il tabarro Ohjaus Katariina Lahti Puvut Tarja Simonen Michele Hannu Niemelä Giorgetta Elisabet Strid Luigi Zoran Todorovich / Mikhail Agafonov Talpa Koit Soasepp Frugola Riikka Rantanen Tinca Mika Pohjonen Kuollut mies sanelee testamentin Kun sukulaiset saavat tietää juuri kuolleen rikkaan Buoso Donatin jättäneen omaisuutensa luostarille, apuun kutsutaan ovela Gianni Schicchi. Hän sanelee vainajan nimissä uuden testamentin, mutta kaikki ei menekään aivan sukulaisten suunnitelmien mukaan. En tiedä musiikkidramaturgialtaan parempaa yksinäytöksistä oopperaa, ohjaaja Ville Saukkonen vastaa kysymykseen tiiviyden aiheuttamista haasteista. Tässä mennään suoraan asiaan, lähtötilanne on herkullinen ja sen jälkeen tapahtumat vyöryvät eteenpäin. Tavaraa on kuin kokoillan oopperassa. Sukulaisten hahmot ovat hienosti rakennettuja ja musiikissa on pulssi, joka vie laulajat mukanaan. Ville Saukkonen ymmärtää hyvin, että Gianni Schicchiä on niin paljon esitetty irrallaan kokonaisuudesta. Sen tematiikka ja maailmankuva ovat erilaisia kuin muissa osissa. Puccinilta oli hieno ajatus tehdä kolme aivan erityyppistä oopperaa. Jos kaikki kolme esitetään yhdessä, Schicchin täytyy olla viimeisenä. Ville Saukkonen katsoo, että Schicchin tarina toimii aivan missä ajassa tahansa, paikan pitää kuitenkin jo tekstin vuoksi olla Firenze. Tällä kertaa ollaan nykyajassa ja luvassa on vauhdikas ja hauska esitys, jossa ovat mukana taivas, maa ja helvetti. Donati on ollut rikas nautiskelija ja se näkyy hänen talossaan. Monissa esityksissä tapahtumat keskittyvät kuolinvuoteen ympärille, mutta nyt liikutaan ympäri taloa. Tulossa on uudenlainen Gianni Schicchi. Gianni Schicchi Ohjaus Ville Saukkonen Puvut Taina Relander Gianni Schicchi Roberto De Candia Rinuccio Tuomas Katajala Lauretta Marjukka Tepponen Zita Anna-Lisa Jakobsson Gherardo Juha Riihimäki Nella Tove Åman Simone Jyrki Korhonen La Ciesca Ritva-Liisa Korhonen Betto di Signa Jussi Merikanto Marco Hannu Forsberg Ensi-ilta

10 10

11 E N S I - I L T A Kolme vahvaa suomalais- koreo- grafia Kansallisbaletin kevätkauden päättää kolmen suomalaisen koreografin luoma nykytanssi-ilta Alminsalissa. Mammu Rankasen Taivaaseen juurtunut puu, Virpi Pahkisen Korona ja Johanna Nuutisen X-it muodostavat kiinnostavan kokonaisuuden. Mammu Rankasen koreografian Taivaaseen juurtunut puu nimi linkittyy luontoon ja sen kiertokulkuun, mutta toisaalta myös joogaan ja itämaisiin liiketekniikoihin ylösalaisin oleviin asentoihin, kuten päälläseisontaan, jossa jalat juurtuvat taivaaseen. Teoksessaan Rankanen tutkii japanilaista tila aika-käsitettä,, ihmisestä ja luonnosta löytyviä yhteisiä elementtejä, sisäisen ja ulkoisen maailman samanaikaisuutta sekä vastapareja kuten valo ja varjo. Koreografi tutki samaa aihemaailmaa myös edellisessä koreografiassaan Tuulenpesä, mutta nyt näkökulma on toinen. Tämän teoksen idea sai alkunsa Jaakko Hämeen-Anttilan runosta, joka kertoo menneiden aikojen puista. Tästä runosta syntyi myös teoksen nimi, Rankanen kertoo. Taivaaseen juurtunut puu on Rankasen ensimmäinen balettitanssijoille tehty koreografia. Koen sen mielenkiintoisena haasteena ja mahdollisuutena. Mielenkiinnolla odotan, mitä prosessi tuo tullessaan, hän kuvailee tunnelmiaan ennen Teksti Jussi Iltanen Kuvat Jonas Lundqvist harjoitusperiodin alkamista. Teoksen musiikin ja äänimaailman on suunnitellut Rankasen pitkäaikainen ystävä ja työkumppani Harri Ahponen. Musiikki ja Olli-Pekka Koivusen valosuunnittelu käyvät teoksessa dialogia liikkeen ja tilan kanssa, Rankanen kertoo. Seikkailu kotimaassa Virpi Pahkinen luo kolmen teoksen iltaan koreografian Korona. Maaliskuun alussa Pahkinen on kotikaupungissaan Tukholmassa, jossa hänet on juuri valittu vuoden ruotsinsuomalaiseksi naiseksi. En tee koreografiaa paperilla vaan se syntyy harjoitussalissa, joten en tiedä vielä itsekään, mikä seikkailu on edessä, kertoo Pahkinen ennen harjoitusjakson alkua. Myös musiikki on Pahkiselle vielä arvoitus. Koronan musiikin säveltää slovenialainen Borut Krzisnik, joka on säveltänyt mm. elokuvamusiikkia Peter Greenawayn elokuvaan A Life in Suitcases. Krzisnik otti yhteyttä Pahkiseen jo pari vuotta sitten, 11

12 Pitäisikö näinä aikoina olla kiinnostunut eläkeasioista? Kyllä vain. Katso kaikki mitä haluat tietää: Hyvää työtä. 12

13 E N S I - I L T A ja saatuaan kutsun Kansallisbalettiin Pahkinen tiesi, että hänen musiikkinsa sopisi balettiryhmälle tehtävään koreografiaan. Koreografi antoi säveltäjälle erilaisia abstrakteja aiheita, joiden avulla musiikki rakentuu. Kansainvälistä uraa luonutta Pahkista ei ole aikoihin nähty Suomessa, sillä hän on kiertänyt teoksineen yli 40 maassa. Viime aikoina hän on päässyt myös balettitanssijoiden maailmaan. Tulin eilen Lontoosta missä näin Royal Ballet n Joutsenlammen, pääroolissa Tamara Rojo. Oli huikeata katsella hänen tulkintaansa. Viime viikolla harjoitutin uudelleen teoksen By the painless arrow of Artemis Tukholman Kuninkaallisen baletin solisteille. Näyttämön rajojen ulkopuolelle Kansallisbaletin tanssija Johanna Nuutinen sai idean koreografiaansa X-it jo kolme vuotta sitten tarpeesta luoda hetki, jossa päästään astumaan näyttämön rajojen ulkopuolelle niin fyysisesti kuin visuaalisestikin. Tärkeimmistä elementeistä kiinni saatuani on aina hauska seurata alitajuntaa, joka alkaa omalla vauhdillaan muodostaa kokonaisuutta niiden ympärille, Nuutinen kuvailee luomisprosessia. Teoksen nimi X-it viittaa esimerkiksi ulospääsyyn jatkuvan katseen alta, hylkimiseen ja merkitsemiseen. Viittaukset ovat kuitenkin vain johtolankoja itse tekijätiimille, ja loppujen lopuksi katsoja elää teoksen läpi juuri itse tuntemallaan tavalla, Nuutinen täsmentää. Äänimaailma rakentuu herkästä elektronisesta saundista räjähtävämpään tilaan; koreografi on valinnut teokseensa kolmen nykysäveltäjän luomaa äänimateriaalia. Nuutinen on itse Teemme parhaamme, että kaiken hien seassa riittäisi myös naurua. suunnitellut teokseensa myös puvut ja lavastuksen, tukenaan äänisuunnittelija Tuomas Norvio ja valaistussuunnittelija Olli-Pekka Koivunen sekä videomateriaalin toteuttaneet Paula Saraste ja Joakim Pusenius. Tukena Nuutiselle ovat myös teoksen tanssijat, jotka ovat hänen työtovereitaan Kansallisbaletista jo vuosien ajalta. Vaikka aikataulut ovat tiukkoja ja työtahti kova, teemme parhaamme, että kaiken sen hien seassa riittäisi myös naurua, Nuutinen kiteyttää. Johanna Nuutinen on kokenut balettitanssijan koulutuksen ja työkokemuksen suureksi rikkaudeksi. Teknisten vaateiden lisäksi koin koulutukseni tukevan oman äänen löytämistä, ja sieltä on kummunnut rohkeus heittäytymiseen. Vaikka teos olisi harjoitettu pikkurilliä myöten tarkaksi, luovuus vaatii irtipäästämistä ja luottoa juuri sen hetkiseen tilanteeseen. Pahkinen Rankanen Nuutinen Ensi-ilta Alminsalissa 13

14 Syyskauden 1944 avajaisissa ilmeet olivat jo helpottuneita, sillä pitkät sotavuodet olivat takana. Alfons Almilla ja Kalle Ruususella on vielä sotilaspuku, mutta hekin pääsivät jo laulamaan yhdessä Martti Seilon, Elli Pihlajan, Sylvelin Långholmin, Thure Bahnen, Irja Simolan ja Yrjö Ikosen kanssa. Oopperaa sodan varjossa Aina viime hengenvetoon me taistelemme, lauloi kuoro Verdin Ernanissa ja vakuutti, että kansa ei orjan iestä suostu kantamaan. Yleisö puhkesi suosionosoituksiin. Oopperaesitys kosketti, sillä nämä sanat kertoivat kansan tunnoista. Oli , ja Neuvostoliitto oli juuri katkaissut diplomaattisuhteet. Seuraavana päivänä ensimmäiset pommit putosivat Helsinkiin. Alkoivat pelon, puutteen ja kuoleman vuodet. Mutta Teksti Juhani Koivisto Kuvat Suomen Kansallisoopperan arkisto elämä jatkui, ja yksi osa elämää oli taide. Suomalainen Ooppera teki oman osansa mielialan kohottamiseksi. Katsomot täyttyivät pommitustenkin aikana, ja vain talvisodan kylmien kuukausien ajaksi esitykset loppuivat. Sodan uhka oli vaikeuttanut Suomalaisen Oopperan toimintaa jo lokakuusta 1939 alkaen, kun laulajia ja tanssijoita oli kutsuttu ylimääräiseen kertausharjoitukseen. Marraskuun viimeisen päivän pommituksessa oopperatalokin oli vaarassa. 14

15 Pommeja putosi Neuvostoliiton suurlähetystöön Bulevardin varrella ja lähellä sijainnut Teknillinen korkeakoulu vahingoittui, mutta ooppera selvisi ikkunoiden särkymisellä ja muilla pienillä vaurioilla. Toiminta keskeytyi kuitenkin, ja joulukuulle suunnitellun ajankohtaisen operetin Syysmanööverit ensi-ilta peruutettiin. Kansakunta keskittyi nyt sotaan. Nimiä muistotaulussa adjutantti. Nyt Almi sai helpommin vapaata Trubaduurissa ja Carmenissa laulamiseen. Oopperassakin saatiin pelätä pommituksia. Jos hälytys tuli, näytäntö oli lopetettava ja ihmisten suojauduttava kellarikäytävään ja eteiseen. Helmikuussa 1944 suurpommitukset koettiin, mutta oopperatalo selvisi taas vähäisin vaurioin. Vaikka toimintaa pystyttiin jatkamaan, kaupungin pimentäminen aiheutti ongelmia. Näytännöt oli pidettävä valoisana aikana ja siksi esitykset oli aloitettava jo klo 15. Ernani jäi viimeiseksi esitykseksi oopperatalossa ennen rauhan tuloa. Kun esiintymispaikkaa ei ollut, oopperalaiset lauloivat radiossa. Helmikuussa kuultiin otteita Armas Launiksen Kullervosta, ja pitkäperjantaina radioitiin osia Wagnerin Parsifalista. Rauhan tultua miehet palasivat koteihin ja työpaikoille. Kaikki eivät tulleet takaisin. Kuoron riveissä oli Jaakko Solan kohdalla tyhjä paikka, ja muistotauluun kirjoitettiin yhteensä viiden oopperalaisen nimi. Tanssija Alf Salin palasi, mutta hänen käsivartensa jäi Viipurinlahdelle. Ura oli ohi. Huhtikuussa oopperatalon vauriot oli saatu korjattua ja Syysmanööverit päästiin esittämään. Sodan haavat eivät kuitenkaan umpeutuneet ja yhden rauhallisen talvikauden jälkeen roolivaatteet vaihtuivat taas harmaaseen asepukuun. Tanssijat ja laulajat rintamalla Kahden laulusolistin, kuuden kuorolaulajan ja useiden tanssijoiden puuttuminen aiheutti ongelmia esityksille. Baletin pelastuksena oli Sylfidit, sillä siinä oli vain yksi miesrooli, jonka tanssimiseen Arvo Martikainen sai aina välillä lomaa. Erityisesti tenoreista oli pulaa. Alfons Almia olisi kaivattu Oopperassa, mutta vielä enemmän häntä tarvittiin rintamalla. Syksyyn 1942 mennessä Almi tuhosi suorasuuntaustykillään 143 viholliskohdetta, ja hänelle ehdotettiin Mannerheim-ristiä. Onneksi tenori siirrettiin esikuntaan, sillä puolikuurolla kenraali Pajarilla piti olla kantavaääninen Rintamalle vietiin 1943 kokonainen oopperaesitys. Aino Elenius ja Alfons Almi eläytyivät Carmenin loppukohtaukseen Valkeasaaressa. Sota vaikeutti vierailuja Sodan ajaksi jäädytettiin Joutsenlampea myöten venäläisten oopperoiden ja balettien esitykset, niitten sijaan ohjelmassa oli Verdiä, Mozartia, Wagneria, Puccinia ja tietenkin operetteja ankean arjen vastapainoksi. Saksassa olivat muodissa kansanomaiset ja helppotajuiset oopperat ja niistä nähtiin meilläkin Ero-veijari 1941 ja Enoch Arden Koko perheelle oli tarjolla Lili Marleenin säveltäjän Norbert Schulzen Musta Pekka. Maailmantilanne vaikutti myös esiintyjiin, sillä matkustamisen vaikeutuessa solistivieraita saatiin pääasiassa Saksasta, joukossa sellaisia aikansa huippulaulajia kuin baritoni Gerhard Hüsch. Kolmeen Lohengrin-esitykseen helmikuussa 1943 saatiin vieraaksi kokonainen solistiryhmä Saksan parhaista oopperataloista. Sotatilan vuoksi aikansa hienoin tenori Jussi Björling ei voinut matkustaa Yhdysvaltoihin, joten hänen äänestään saatiin nauttia lähialueilla. Suomalaisyleisön odotukset täyttyivät 1943, kun Björling vieraili La Bohèmessa, ja lahjoitti vieläpä palkkionsa oopperalaisten eläkerahastolle. Kaikesta oli pulaa Elintarvikesäännöstely aiheutti ongelmia oopperalaisille, sillä korttiannokset määriteltiin työn raskauden mukaan. Kesti aikansa, ennen kuin kansanhuoltoministeriö uskoi tanssimisen olevan ruumiillista työtä. 15

16 PYHÄNIEMI 2011 Osmo Vänskä esiintyy 6.8. Kuva: Greg Helgeson Kuvataidenäyttely Avoinna päivittäin klo Konserttien taiteellisena johtajana oopperalaulaja Lilli Paasikivi Suomalaista nykytaidetta & konsertteja taidekartanomiljöössä Kamarimusiikkikonsertit Hollolan keskiaikainen kivikirkko Slaavilainen ilta Torstai 7.7. klo 18:00 Tulevaisuuden Tähti: Hanna Rantala Tiistai klo 18: 00 Tunteen paloa Torstai klo 18: 00 Romantiikan taiturit Torstai klo 18:00 Auringon musiikkia Torstai klo 18:00 Puistokonsertit Pyhäniemen kartanon puisto Dallapé Lauantai klo 20:00 Tango Argentino Tiistai klo 20:00 Viva Opera! Lauantai klo 20:00 Jazzin All Stars Keskiviikko 3.8. klo 20: 00 Sinfoninen picnic Lauantai 6.8. klo 14: 00 Pyhäniemen kartanomiljöö Pyhäniemen kartano Rantatie 708, Kutajärvi (Hollola) puhelin: (03) Liput VIP myynti, pyhaniemenkartano.fi

17 Normaaliannosten ylittävien elintarvikkeiden hankkiminen oli vaikeaa. Kun Suomalaisen Oopperan perustamista haluttiin 1943 juhlia, ministeriö heltyi ja myönsi ostoluvan 3 kg jauhelihaa käytettäväksi 70-vuotisjuhlien illallista varten. Sota-aikana tuollainen annos oli harvinaista herkkua. Kaikesta oli pulaa, joten Aino Acktén lyhyellä johtajakaudellaan ennen sotaa hankkimat pukukankaat tulivat nyt tarpeeseen. Viimeisetkin Edvard Fazerin aikanaan hankkimista puvuista käytettiin uusien asujen materiaaliksi. Yllättävään ongelmaan törmäsi näyttämöllä parturi Figaro: partavaahtoa ei enää saanutkaan. Ooppera joutui anomaan Sevillan parturin esityksiä varten erikseen ostolupaa 150 grammalle partavaahtoa. Taidetta rintamalle Laulajilla ja tanssijoilla oli työtä, vaikka esitysten määrä omassa talossa vähenikin. Oopperalaiset olivat mukana jatkosodan aikana laajaksi kasvaneessa viihdytystoiminnassa. Musiikkia kaivattiin kaikkialla, ja laulajat kiersivät aseveli-iltamien lisäksi sairaaloissa ja etulinjan korsuissakin. Odotetuimpia vieraita sotilaiden keskuudessa olivat ymmärrettävästi kauniit tanssijattaret. Oopperan viihdytystoiminnan huipentuma oli kokonaisen Carmen-esityksen vieminen Karjalaan elokuussa Rintamajoukoissa palvelevista muusikoista koottiin orkesteri, Helsingistä tuli solisteja ja tanssijoita, miespääosan esittäjä saatiin Pajarin esikunnasta, osa lavasteista ja esiintymispaikat rakennettiin paikan päällä. Carmenin neljässä esityksessä oli yhteensä noin sotilasta, lottaa ja siviiliä. Moni näki nyt ensimmäistä kertaa elämässään oopperaa, mutta se ei estänyt eläytymistä. Kun Aino Eleniuksen esittämä Carmen oopperan lopussa lauloi Alfons Almin tulkitsemalle Don Josélle En lemmi enää sua, katsomosta kuului No johan nyt on perkele! Olisihan suomalaisen sotasankarin pitänyt tupakkatehtaan tytölle kelvata. Seuraavana keväänä sotatilanne oli kiristynyt, mutta silti Kivennavalla raivattiin metsäiseen laaksoon katsomo tuhansille miehille ja rakennettiin esiintymislava. Suomalaisen Oopperan taiteilijat esittivät 2. ja Kreivitär Marizan yhteensä kahdeksalle tuhannelle katsojalle. Viikon kuluttua alkoi venäläisten suurhyökkäys ja operettimaailmasta herättiin karuun todellisuuteen. Talvisodan muistotauluun kirjoitettiin viiden oopperalaisen nimi. 17

18 Kivempaa kuin te Suomen Kulttuurirahasto kustansi Oopperan 100-vuotisjuhlien kunniaksi luokkalaista Helsinkiin katsomaan oopperaa. Lähes kaikille kosketus oopperaan oli ensimmäinen. T Teksti Minna Lindgren Kuvat Heikki Tuuli oivottavasti tulevaisuuden yleisö on samanlaista kuin 8. maaliskuuta Robin Hoodin näytöksessä peruskoulun 7.-luokkalaista istuu hyvissä ajoin paikoillaan. Vahtimestarit ovat tavanomaista valppaampia, mutta turhaan. Tätä yleisöä ei tarvitse panna ojennukseen. Oopperan pääjohtaja Päivi Kärkkäinen kannustaa alkutervehdyksessään yleisöä reagoimaan spontaanisti esitykseen. Kärkkäisen toive toteutetaan. Bravo-huutoja, välitaputuksia ja vihellyksiä alkaa sadella heti. Ensin reagoidaan yksittäisiin sanoihin, kuten persuuksiin ja olut, ja tekoihin, kuten hameennostoon, mutta mitä pidemmälle edetään, sitä helpommin esitys kirvoittaa yleisössä suosionosoituksia. Koululaiset heittäytyvät kaikilla aisteilla Robin Hoodin vauhdikkaaseen tarinaan. Loppukumarruksissa parhaat aplodit annetaan tarinan hyviksille Robinille, Marianille ja Jamilalle. Mutta pahiksille buuataan, ja niin Sheriffi joukkoineen saa kumarruksissa kuulla kunniansa. Niin sen pitäisi aina olla, sanoo tenori Tuomas Katajala, esityksen Puna-Will. Laulusuorituksen kohteliaiden aplodien sijasta annetaan suoraa palautetta roolihahmoille. Normaali yleisö voisi ottaa oppia näiltä nuorilta. Katajalan mukaan esitys saa erityistä sähäkkyyttä, kun yleisö on spontaanisti mukana joka käänteessä. Kuin rockkonsertissa esiintyisi! vertaa omaa kokemustaan tenori Juha Riihimäki, koululaisten suosikiksi noussut Munkki Tuck. Vähän väliä joutuu tuulettamaan lavalla. Ihan mieletön tunnelma. Olisipa aina tällaista! Oman hahmonsa suosion salaisuudenkin Riihimäki tietää: Viini, laulu ja naiset. 18

19 lkkarin katselu 19

20 Tuomas Katajala, Markus Nieminen 20

21 Enempää eivät Katajala ja Riihimäki ehdi kertoa, sillä heidät kiskotaan taas yhteisvalokuvaan. Näytöksen jälkeen Oopperan lämpiössä on meneillään kova fanitus, kun solisteja kuvataan ja heiltä pyydetään nimikirjoituksia. Kirkumista, vihellystä ja ryntäilyä kestää aikansa, kunnes opettajat kokoavat joukkonsa busseihin. Laulua ilman mikrofonia Tämän näytöksen koululaiset tulevat Keski-Suomesta. Moni on herännyt jo viideltä ehtiäkseen koululle ajoissa. Kukaan ei kuitenkaan valita, sillä herääminen on 13-vuotiaalle helppoa, kun luvassa on jotain erityistä. Joidenkin mielestä pelkästään linja-automatka oli huippujuttu. Mutta kyllä oopperastakin pidetään. Eniten ihmetellään laulua ilman mikrofonia. Sitä ei moni ole aiemmin kokenut. Meni kylmät väreet, kun ne lauloi niin korkealta, kertoo Alina Rauhala Jämsästä. Mutta sanoista ei saa selvää, huomauttaa luokkatoveri Taina Nieminen. Laulaminen näyttää vaikealta, sanoo Emmi-Kaisa Paulamäki Jalasjärveltä. Ihan kuin ne kituis siellä lavalla. On se laulu vähän outoa. Miksi pitää koko ajan laulaa? pohtii Johanna Auvinen Rantasalmelta. Kaikkein tylsintä on tuo ikuinen laulunloilotus, ehtii pipopää Virroilta sanoa ennen kuin opettaja puuttuu asiaan. Taistelut on kivoja. Ja paukut, vaikka meillä on uutena vuotena kyllä paremmat, hän lisää kohteliaasti opettajan seistessä vieressä. Liikennevaloissa käy kova pulina. Tyttöjoukko purkaa kokemuksiaan. Koirat oli ihania! Luulin, että siellä oli kaksi ihmistä sisällä, mutta olikin vain yksi. Vähänks mä pelästyin, kun tuli se iso paukahdus! Oli ihana kiljua ja taputtaa! Joo. Onhan tää nyt paljon kivempaa kuin telkkarin katselu. Ooppera onkin teatteria Oopperareissulle ilmoittautui yli 400 koulua, joista arvottiin 177 mukaan. Kansallisooppera koulutti opettajat valmistautumaan retkeen äidinkielen, liikunnan ja musiikin tunneilla. Tarkoitus oli perehdyttää oppilaat niin oopperaan yleensä Normaali yleisö voisi ottaa oppia näiltä nuorilta. kuin esitettävän teoksen sisältöön. Koululaisille jäivät erityisesti mieleen teatteriin liittyvät tehtävät. Mika Nousiainen ja Liisa-Maija Kuusela Äänekoskelta kertovat kävelyharjoituksista, joissa kiinnitettiin huomiota siihen, miten eri tavalla ihmiset liikkuvat. Sekin pitää näyttelijän ottaa huomioon. He saivat myös valita roolihahmoille pukuja ja kokeilla joitain itsekin. Samanlaisia valittiin kuin oli täälläkin. Musiikinopettaja Anne Pihl Uuraisten Koulukeskuksesta kertoo kaksi päivää myöhemmin tunnelman olevan yhä katossa. Kotimatkalla ei näkynyt väsymyksen merkkejä, vaan äänekäs oopperakeskustelu ja laulunloilotus jatkuivat lähes koulunpihalle. Vasta lopuksi jutut menivät levottomiksi. Pihl kehuu hanketta kaikin puolin hyväksi. Valmistautuminen oli mielenkiintoista, se lisäsi lasten tietämystä oopperasta ja poisti ennakkoluuloja. Kokemuksesta puhuttiin pitkään niin koulussa kuin kotona. Eikä vain esityksestä sen kauniista puvuista, suuresta orkesterista, valoista ja tehosteista, vauhdikkaista tapahtumista ja laulamisesta ilman mikrofonia vaan myös aiheista. Jamila oli monien suosikki, kertoo Pihl. Eräs tyttö sanoi pitäneensä eniten Jamilasta, koska tämä näytti, että naisen ei tarvitse olla heikko. Ja yksi poika sanoi pussauskohtauksen olleen ehdottomasti parasta. Anne Pihl pitää myös tärkeänä sitä, miten oopperamatka edisti 7.-luokkalaisten ryhmäytymistä ja paransi yhteishenkeä. Kulttuurirahasto ja Kansallisooppera ansaitsevat suuren kiitoksen hankkeesta! 21

22 Valkyyria: Jukka Rasilainen 22

23 Uho, kukoistus, tuho Kääpiö Alberich varastaa Rein-joen kullan ja takoo siitä mahtisormuksen. Ylijumala Wotan puolestaan varastaa sormuksen Alberichilta taatakseen itselleen sen avulla yksinvaltiuden. Lopulta Wotanin tytär Brünnhilde, joka uskoo vallan sijasta rakkauteen, heittää sormuksen takaisin Reinintyttärille, ja Jumalten tyyssija Valhalla tuhoutuu. Siinä on lyhykäisyydessään Richard Wagnerin Ring-tetralogian tarina, joka vyöryy eteenpäin hitaasti, hitaasti. Kokonaisuus kattaa neljä täysimittaista oopperaa ja kestää viitisentoista tuntia. Wagner on suuri ajan manipuloija. Käyttämällä pitkiä dramaattisia muotoja hän pystyy lähes pysäyttämään ajan, luonnehtii teatterintutkija Jukka von Boehm. Hän korostaa, että Wagnerin oopperoissa ei ole kysymys mistä tahansa draaman juonenkuljetuksesta. Säveltäjä pyrki kokonaistaideteoksellaan luomaan vahvasti yhteisöllisen rituaalin, jonka esikuva oli antiikin draamajuhlissa. Rituaaliin kuuluu sekin, että sen ääreen kokoonnutaan yhä uudestaan. Wagnerin Ring on kohonnut kulttiteokseksi, jota katsomaan matkustetaan kaukaakin. Elokuussa wagneriaanit suuntaavat jälleen Helsinkiin, jossa Götz Friedrichin ohjaama Ring palaa näyttämölle muutaman vuoden tauon jälkeen. Monenlaista oopperaturismia Teksti Jarmo Papinniemi Kuvat Stefan Bremer, Heikki Tuuli Jukka von Boehm tuntee itsekin Ring-turismin sisältä päin. Hänellä ei kuitenkaan ole enää samaa motivaatiota matkustaa ympäri Eurooppaa kuin aiemmin, vaikka hän ei toki kiellä Wagnerin vaikuttavuutta. Olen näköjään muuttunut tutkijaksi, hän naurahtaa. Kaikki organisoidun oopperaturismin piirteet eivät miellytä von Boehmiä. Jo Nietzsche haukkui wagneriaanit epämusiikillisiksi massaihmisiksi, jotka kohottivat Wagnerin jumalaksi eivätkä piitanneet muista säveltäjistä, hän huomauttaa. Myönteisen Ring-turismin piirteenä hän pitää sellaista, jossa esitykseen mennään sen itsensä vuoksi, ei siksi että voisi nähdä valmiin tuotteen jossakin eksoottisessa ympäristössä. Von Boehm on nähnyt viisi saksalaista Ring-versiota, ja niistä yksi oli Wagnerin kotinäyttämöllä Bayreuthissa Jürgen Flimmin ohjaamana Hän ei kuitenkaan ole siitä 23

24 yhtä vakuuttunut kuin vaikkapa Götz Friedrichin ohjauksesta Helsingissä. Bayreuth herättää hänessä ristiriitaisia mietteitä. Välillä todella mietin vakavissani koko paikan mielekkyyttä, von Boehm sanoo. Bayreuth on elämyksenä kokemisen arvoinen, mutta ei sitä välttämättä jaksa vuosittain toistaa, sillä produktioiden taso vaihtelee. Merkitykset esiin myyttien alta Tutkijana von Boehm on perehtynyt etenkin Wagnerin teosten poliittiseen puoleen. Se on näkökulma, joka ei Suomessa ole saanut laajemmin jalansijaa meillä Wagneria on totuttu tulkitsemaan mytologian kautta, ei politiikan. Välillä tuntuu, että suomalaisessa keskustelussa Wagner itse hukkuu myyttisen kuvastonsa alle. Wagnerin oma ajattelu ja taiteellispoliittinen vallankumouksellisuus jää peittoon. Kuitenkin germaaninen mytologia oli Wagnerille vain väline lähentää saksalaisia varsinaiseen draamaan. Myyttien avulla kerrottu tarina voitaisiin tulkita vaikka näin: Reininkulta-oopperassa kuvataan omistavan luokan synty, ja eri vaiheiden jälkeen kuljetaan kohti vallankumousta. Tai sitten niin, että Jumalten tuho on symbolinen kuvaus 1800-luvun puolivälissä saksalaisia hallinneiden pikku ruhtinaiden kukistumisesta. Saksan 1900-luvun historia on traumaattinen, ja voimakkaan saksalaismieliseksi mielletty Wagner on osa tuota traumaa. Saksan historia ei ole paketissa, eikä ole Wagnerkaan, eikä ilmeisesti tule koskaan olemaan. Wagner on aina avoin ristiriitaisille tulkinnoille. Ristiriitaisuus lähtee Wagnerin omasta henkilöhistoriasta, jonka von Boehm kiteyttää ironisoimalla DDR:n ortodoksimarxilaista Wagner-kuvaa: Wagner taisteli vuonna 1849 barrikadeilla liberaalin vallankumouksen puolesta ja oli progressiivinen säveltäjä henkeen ja vereen. Mutta Ludvig II:n aikana hän alkoi taantua, ja lopullinen isku oli se, että hän myi sielunsa Saksan Keisarikunnalle ja muuttui sen ikoniksi. Richard Wagner on siis hahmo, jota ei voi mistään näkökulmasta täysin hyväksyä eikä täysin hylätä. Etenkin sodanjälkeisessä Itä-Saksassa jouduttiin pohtimaan vakavasti, millä tavoin Wagner otetaan osaksi sosialistisen Saksan kulttuuriperintöä. Hyväksi keinoksi osoittautui realistinen musiikkiteatteri, joka tuo näyttämölle nimenomaan ihmisiä, ei myyttisiä hahmoja. Tähän perinteeseen liittyy myös Ringin Helsinkiin ohjannut Götz Friedrich. Syntyykö tuhosta uutta? Teatterintutkija Jukka von Boehm Von Boehm arvostaa Helsingin Ringiä. Götz Friedrichin ohjauksen arvo on siinä, että siinä tehdään Ringistä teatteria, aivan kuten Wagner halusikin, eikä sisällyksetöntä 3D-tehostespektaakkelia. Friedrich on erinomainen tarinankertoja. Hänen ohjauksensa ei perustu abstraktien ideoiden vastakkainasetteluun, vaan konkreettisten ihmisten välisiin konflikteihin näyttämöllä. Todellakin, Friedrichin ohjauksessa Wotan on kärsivä isähahmo, jonka syvä ristiriita Brünnhilde-tyttären kanssa riipaisee. Vanhempien ja lasten välinen konflikti on vain yksi monista ristiriidoista, jotka Wagner tekee Ringissä näkyviksi. Muut liittyvät esimerkiksi yksilöön ja yhteiskuntaan tai vapauteen ja kontrolliin. Wagnerin kiehtovuuteen kuuluu se, että ristiriidat jätetään lopulta ratkaisematta. Wagnerille ei tuottanut mitään ongelmia jättää teostensa konfliktirakennetta auki, von Boehm sanoo. Ringin lopussa jumalat tuhoutuvat, mutta on kyseenalaista, mitä se lopulta tarkoittaa: ilta toisensa jälkeen vyörytetään esiin uskomaton määrä teemoja, ja kaikki päättyy katastrofiin. Mistä on kyse? Onko kyseessä paluu alkuperäiseen luonnontilaan, vai syntyykö tuhosta jotain uutta? Me emme voi tietää. Nibelungin sormus on Kansallisoopperan ohjelmistossa 5.8. alkaen. 24

25 t ö i s s ä t a i d e t e h t a a s s a Kuiskaaja L i n i S o i n i Teksti Kimmo Rantamäki Kuva Heikki Tuuli Mitä oopperan kuiskaaja tekee? Kuiskaajan tehtävänä on toimia lavalla olevien solistien ja kuoron tukena, näyttää musiikilliset sisääntulot ja lukea tekstiä laulajille juuri ennen kuin he laulavat repliikkinsä. Teatteri- ja oopperakuiskaamisen ero on siinä, että oopperassa musiikki määrää repliikin paikan. Teatterissa on enemmän mahdollisuuksia improvisoinnille. Ammattinimikkeestä huolimatta kuiskaaja ei kuiskaa vaan puhuu esiintyjille kuuluvalla äänellä. Yleisöön ääni ei kuitenkaan kantaudu, sillä välissä on iso orkesterimonttu. Mitä erityisominaisuuksia ammatissasi vaaditaan? Sen lisäksi, että on ammattimuusikko ja nuotinlukutaitoinen, on tärkeää olla läsnä. Tämä on palveluammatti mitä suurimmassa määrin. Kommunikointi laulajien kanssa on todella välitöntä. Omina vahvuuksinani pidän nimenomaan vahvaa muusikkoutta, laulajataustaa ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Miten päädyit kuiskaajaksi? Valmistuin aikoinaan Sibelius-Akatemiasta oopperalaulajaksi ja laulunopettajaksi. Esikoislapsen syntymän jälkeen jätin aktiivisen laulamisen ja keskityin muihin tehtäviin. Laulunopettamisen sijaan kaipasin esitystilanteita ja teatteritunnelmaa, joten hain tätä paikkaa heti kun se aukesi. Tämä tapahtui vuonna Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Ihan normaali työpäiväni on sellainen, että aamulla on harjoitus ja illalla esitys. Meillä Oopperalla työpäivä jakautuu kahteen osaan, kuten teatterialalla yleensä. Millä muulla elämänalueella kuiskaajan ammattitaidosta on hyötyä? Neljän lapsen äitinä olen huomannut, että ison perheen kodinhoidolliset työt vaativat samalla tavalla organisointikykyä ja läsnäoloa. Kotona pitää tietää kuka perheenjäsenistä menee missäkin, ketä pitää hakea koulusta ja harrastuksista. Leikkisästi voisi sanoa, että jos pärjää ison perheen äitinä, pärjää kuiskaajanakin. Miten rentoudut? Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että harrastuksesta on tullut minulle työ. Nautin suunnattomasti elävästä musiikista ja käyn vapaa-ajallani konserteissa aina kun se on mahdollista. Tietysti rentoudun myös tavoilla, joihin ei liity ollenkaan musiikki. Niitä ovat metsässä koiran kanssa kävely, kodinhoito ja halonhakkuu kesämökillä. Mikä on paras kiitos, minkä olet työstäsi saanut? Ehdottomasti se on välitön ja suora palaute laulajilta. Palaute voi olla kritiikkiä tai kehuja, ja joskus palaute on tosi ihanaa. Niinhän sitä sanotaan, että kissakin kiitoksella elää! 25

26 Jyrki Anttila, Tuija Knihtilä M i k ä t e k e e C a r m e n i s t a Teksti Johanna Järventaus Teoskuva Heikki Tuuli klassikon? Puhelimet rallattavat Habaneraa, Toreadorin aaria kannustaa urheilijan huippusuoritukseen. Georges Bizet n Carmen soi kaikkialla. Eikä ihme, sillä se on oopperakirjallisuuden kaikkien aikojen suosituin teos. Aika jäässä saa olla, jos tämä ei innosta, sanoo Kari Tikka, jonka mukana Carmen on kulkenut koko pitkän kapellimestariuran ajan. 26

27 Ennen kaikkea Ca r m e n i s t a tekee klassikon se, että voit samastua tarinan roolihahmoihin, Kari Tikka sanoo. Minäkin voin nähdä itseni Don Joséna, hän naurahtaa. Uransa alkuajoista asti mm. Tukholmassa ja 1980-luvulta myös Kansallisoopperan esityksissä Carmenia johtanut kapellimestari tuntee tulisen mustalaistytön ja tämän pauloihin antautuvan sotilaan rakkaustarinan paremmin kuin hyvin. Kari Tikan mukaan Carmenin salaisuus on sen henkilöissä. On villin ja riippumattoman mustalaistytön vapaudenkaipuu ja salakuljettajien elämäntapa yhtäällä, jähmeän Don Josén perinteinen ja ahdaskin maailma toisaalla. Härkätaisteluista puhumattakaan! Kyllähän ihmisen kaipuu vapauteen on ihan mieletön. Carmenin rajattomuus tässä varmaan kiehtoo ja vie mukanaan. Oopperahistorian rakastetuin teos on myös Kansallisoopperan yleisön kestosuosikki ennen Taikahuilua, Figaron häitä ja Aidaa. Ja kuten monelle todelliselle klassikolle on tyypillistä, ei Carmeninkaan yleisö lämmennyt sille heti. Ennen vuoden 1875 kantaesitystä ei ketään ollut murhattu Pariisin Opéra Comiquen näyttämölle. Myös kuoro joutui uuteen tilanteeseen, sillä sen oli näyteltävä. Georges Bizet tiesi kuitenkin onnistuneensa. Olen säveltänyt eloisan ja selkeän oopperan, joka tulvii väriä ja melodiaa, hän kirjoitti. Taidokasta musiikkia Kiinnostavien roolihahmojen lisäksi Carmen osui kultasuoneen myös kahdella muulla tärkeällä osa-alueella. Sen musiikki sisältää runsaita, vuolaita melodioita, ja orkesterille Bizet kirjoitti rikkaasti ja värikkäästi. Korvaa hivelemään hän lisäsi ripauksen eksotiikkaa, kuubalaissävyisen Habaneran. Myös libretto toimii. Carmenissa juoni kulkee ripeästi, sillä sen sanotaan pitävän sisällään yhden tehokkaimmista oopperateksteistä. Aariat ja muut numerot kuljettavat juonta eteenpäin sen sijaan että niiden ajaksi tarina pysähtyisi paikoilleen. Musiikki kuvaa todella hyvin tarinan tilanteita. Lyhyissäkin musiikkinumeroissa Bizet pystyy tavoittamaan oikean tunteen, Kari Tikka kuvailee. Hän on työskennellyt Kansallisoopperan kapellimestarina syksystä Pitkä rupeama talossa päättyy ensi lokakuussa Carmenin viimeiseen esitykseen. Olen tosi onnellinen. Ei voi parempaa teosta olla päättää pitkä ura täällä. Silti eläkkeelle siirtyvän konkarinkin on joka kerta lähestyttävä teosta uudelleen. Tällä kierroksella ydin löytyy musiikin selkeydestä: Runsaudestaan huolimatta musiikissa säilyy koko ajan yksinkertaisuus ja kirkkaus, siinä mennään aina suoraan asiaan: se sisältää selkeitä muotoja, kuten aarioita, yhtye- ja kuorokohtauksia ja orkesteriosuuksia. Tätä arvostan nyt enemmän ja enemmän, olkoonkin, että joskus Carmenin musiikkia on pidetty vähän liian populaarina ja jopa banaalinakin. Aikaa perheelle ja sävellystyölle Eläkepäivillään Kari Tikka haluaa omistautua sekä perheelleen ja neljälle lastenlapselleen että tärkeälle sävellystyölle. Hiljattain valmistui tunnin mittainen oopperateos Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Se kantaesitetään elokuussa Urkuyö ja aaria -festivaalilla Espoossa, jonka taiteellisena johtajana Tikka myös jatkaa. Lisäksi kapellimestari ja säveltäjä haluaisi järjestää entistä enemmän esitystilaisuuksia omille teoksilleen. Neljäkymmentä vuotta Kansallisoopperassa ovat vierähtäneet nopeasti. Nyt kun muistelen eri vaiheita, tuntuu kuin asiat olisivat tapahtuneet toissapäivänä. Hienoja muistoja. Carmen on Kansallisoopperan ohjelmistossa alkaen. 27

28 28 Scheherazade: Wilfried Jacobs, Julie Gardette

29 Kaksi erilaista Teksti Heidi Almi Kuva Sakari Viika rakkaustarinaa Veren häät ja Scheherazade on monipuolinen ja koskettava kahden tanssiteoksen kokonaisuus. Kyse on kovin vastakkaisista teoksista, joiden molempien liikekielellä on lähtökohtansa klassisessa baletissa, mutta englantilaisen, tällä hetkellä Bernin balettia johtavan Cathy Marstonin Veren häät on irtautunut siitä pitkälle, kun taas Kansallisbaletin taiteellinen johtaja Kenneth Greve luottaa koreografiassaan klassisen baletin ilmaisuvoimaan. Molemmat teokset kertovat rakkaudesta. Veren häät kertoo onnettoman rakkaustarinan, Scheherazade puolestaan matkaa alun synkistä tunnelmista valoisaan loppuun. Veren häät perustuu espanjalaisen Federico García Lorcan samannimiseen näytelmään. Vahvasti symbolinen teos kertoo intohimoisesta rakkaudesta, jonka seuraukset ovat tuhoisat. Häät saavat synkän lopun, kun morsian päättää lähteä salaperäisen Leonardon matkaan. Cathy Marston kertoo: Minua kiehtoo morsiamen vaikea tilanne: hän ei osaa tehdä valintaa sulhasen edustaman turvallisen tasaisen elämän ja Leonardon edustaman kuohuvan intohimon välillä. Baletti päättyy tuhoisasti, kun sulhanen ja Leonardo vuodattavat toistensa verta ja molemmat kuolevat. Teoksen viimeinen osa kuitenkin näyttää kuinka heidän naisensa morsian, sulhasen äiti ja Leonardon vaimo jatkavat elämäänsä. Cathy Marstonin sanoin: On kuin heidän vartalonsa olisi silvottu avoimiksi, osin heidän omien tunteittensa takia. Mutta naiset kursivat haavansa kiinni, taltuttavat sydämenlyöntinsä normaaliin sykkeeseen ja onnistuvat jollain tavoin jatkamaan elämää, joka sitoo heidät toisiinsa veren häiden kautta. Kenneth Greve on lähtenyt koreografiassaan liikkeelle Nikolai Rimski-Korsakovin musiikista, jonka dramaattisuutta ja kauneutta hän ylistää. Olen halunnut teoksellani tehdä oikeutta Scheherazadelle, jonka tarinaa ei ole kerrottu baletin aiemmissa versioissa. Ne ovat keskittyneet kertomaan Tuhannen ja yhden yön satujen ensimmäisen kertomuksen, Greve toteaa. Baletti kertoo kuninkaasta, joka pettyy rakkaudessaan hänen lempivaimonsa Zobeiden petettyä häntä. Vain tämän osan tarinasta kertoi alkuperäinen, Michel Fokinen versio baletista vuodelta Mutta tarina jatkuu. Kuninkaasta tulee ihmishirviö, joka menettää kykynsä rakastaa. Hän menee joka päivä naimisiin uuden neidon kanssa, jonka hän tapattaa seuraavana aamuna. Visiirin tytär, Scheherazade uskaltautuu menemään naimisiin miehen kanssa, sillä hän uskoo voivansa palauttaa tämän inhimillisyyden ja samalla säästää oman henkensä. Viisas ja peloton Scheherazade uskoo lukemiensa kirjojen voimaan ja hän alkaa kertoa kuninkaalle tarinoita, jotka jatkuvat tuhat ja yksi yötä... Veren häät ja Scheherazade ovat Kansallisbaletin ohjelmistossa alkaen. 29

30 o h j e l m i s t o s s a Koonnut Jussi Iltanen Kuva Heikki Tuuli Parturin sormet sopassa Y ksi maailman tunnetuimmista koomisista oopperoista, Rossinin Sevillan parturi palaa Kansallisoopperan näyttämölle tällä kertaa suomeksi laulettuna! Sirkka Lampimäen tulkitseman Rosinan sydämestä kisaavat nyt Tuomas Katajala kreivi Almavivana ja Jukka Romu tohtori Bartolona. Täydellinen sekamelska syntyy, kun juoniskeleva parturi Figaro työntää sormensa soppaan. Figarona nähdään Ville Rusanen ja Jaakko Kortekangas, ja esitykset johtaa Kari Tikka. Ohjelmistossa alkaen Koskettava Romeo ja Julia Kuva Sakari Viika R omanttinen ja traaginen Romeon ja Julian tarina palaa vuosien tauon jälkeen koskettavana balettina. Shakespearen klassikkonäytelmästä balettiversion on luonut tarinankerronnan mestari, koreografi John Cranko, jonka teoksista Kansallisbaletissa on nähty myös Kuinka äkäpussi kesytetään ja Onegin. Prokofjevin loisteliaan värikäs musiikki on nostettu suurten klassisen baletin sävellysten joukkoon Tšaikovskin Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Prinsessa Ruususen rinnalle. Ohjelmistossa alkaen Kuva Ofer Amir Tuhkimo traaginen kertomus K aikkien tuntema kansantarina Tuhkimo on taipunut lukuisiksi baleteiksi 1800-luvun alusta alkaen. Kansallisbaletti kantaesittää syksyllä uudenlaisen version aikuiseen makuun: Tuhkimo traaginen kertomus vie katsojan nykypäivän kysymysten äärelle. Klassisen baletin liikekielellä toteutettavan teoksen luo nuori Terence Kohler, joka on kohonnut Saksassa yhdeksi merkittävimmistä nykykoreografeista. Muun muassa Anna Kareninasta ja Bajadeerista omat versionsa toteuttanut Kohler on palkittu vuonna 2007 Saksan tanssipalkinnon juniorisarjan tulevaisuuspalkinnolla. Ensi-ilta

31 a i t i o p a i k k a Koonnut Heli Rislakki Oopperan merkkivuodet Postimuseossa nähdään Kansallisoopperan merkkivuosia esittelevä näyttely. Postimuseon, Kansallisoopperan ja Teatterimuseon toteuttama näyttely kertoo taidelaitoksen 100-vuotisesta taipaleesta historiallisten esineiden, valokuvien, pukujen ja tietenkin postimerkkien muodossa Suomessa on nimittäin julkaistu yli 30 oopperaan liittyvää postimerkkiä. Pukuja eri aikakausilta on esillä kaikkiaan 40, ja niistä vanhin on ollut itsensä Aino Acktén yllä Melartinin Ainon kantaesityksessä vuonna Kuva Heikki Tuuli Oopperaa ratikkalipun hinnalla Juhlavuoden kunniaksi Kansallisooppera kiersi maaliskuussa kaupunkia Kulttuuriratikalla. Viisi laulajaa ilahdutti 7A-linjan matkustajia oopperahelmillä ja ikivihreillä sävelmillä. Kulttuuriratikka on Kulttuuritehdas Korjaamon ja Helsingin seudun liikenteen yhteisprojekti, joka tuo kulttuurielämyksiä raiteille viikoittain. Eläviä muistoja Oopperashopista Suurten tunteiden talo (WSOY) kertoo 100 huvittavaa, liikuttavaa ja jännittävää tarinaa ihmiskohtaloista ja värikkäästä elämästä 100-vuotiaassa oopperatalossa, jossa tunteet ovat olleet kulissien takana yhtä kiihkeitä kuin näyttämölläkin. Kansallisoopperan päädramaturgi Juhani Koiviston kirjoittama kirja löytyy toukokuusta alkaen kirjakaupoista ja jälleen avatusta Oopperashopista. Oopperashopin valikoimissa on myös DVD-tallenteita Oopperan tuotannoista, tuoreimpana Ondinen maaliskuussa julkaisema Rautavaaran Aleksis Kivi. Arkeaan voi ilahduttaa myös ooppera-aiheisella mukilla, kassilla, kynällä tai vaikka sateenvarjolla saakka saat kausikorttisi jopa 15 % edullisemmin! Kuva Heikki Tuuli Ooppera- ja tanssikutitusta Thomas Rydbergin lämminhenkisen absurdi tanssiseikkailu Nimeni on Sormiradio kiertää elokuussa Keski-Suomea. Pääosin päiväkotiryhmille suunnatut esitykset nähdään Jyväskylässä, Muuramessa ja Saarijärvellä. Syyskuussa yli 4-vuotiaat tarinannälkäiset pääsevät Lahdessa ja Kouvolassa selvittelemään Kissakreivi Forellin kadonneen pojan kohtaloa lastenoopperassa KadosKissa. Kaksi esitystä nähdään myös Espoon KUTITUS-festivaalilla lokakuussa. 31