Terve elämä hyväksi mielelle ja kukkarolle TEE 1/2009

Transkriptio

1 TEE 1/2009 Terve elämä hyväksi mielelle ja kukkarolle Terveyden edistämisen uudet haasteet Terve elämä on kansantaloudellisesti järkevää Yhdessäolo on terveellistä Saako kasvissyöjä liikaa torjunta-ainejäämiä Liikunta ehkäisee tehokkaasti dementiaa

2 Tässä numerossa 3 Terveyskäyttäytyminen ja eläkkeelle siirtyminen Pääkirjoitus Timo Viherkenttä 4 Terveyden edistäminen uusien haasteiden edessä Kuopion yliopiston rehtori Matti Uusitupa arvioi väestöryhmien välisten terveyserojen kasvun olevan yksi suurimmista kansanterveyden uhkakuvista lähitulevaisuudessa. 7 Professori Matti Uusituvalle Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinto Juho Vainion Säätiö on myöntänyt professori Uusituvalle euron tunnustuspalkinnon hänen elämäntyöstään terveyden edistämiseksi. Terve elämä 1/2009 Terve elämä on Juho Vainion säätiön julkaisema verkkolehti, jossa kerrotaan etupäässä Säätiön tukemista tutkimuksista ja ajankohtaisista terveyden edistämiseen liittyvistä tapahtumista. Lehti ilmestyy kahdesta neljään kertaa vuodessa. Päätoimittaja Juha Silvanto Kalevankatu 17 A Helsinki Fax: (09) juha.silvanto@juhovainionsaatio.fi Toimitus Marketta Ollikainen LavengriPress Neljäs linja A HELSINKI puh: (09) marketta.ollikainen@kolumbus.fi Taitto Hannu Karjalainen HANEMEDIA hannu.karjalainen@hanemedia.com ISSN Helsinki 2009 Kansikuva: Dreamstime 8 Terveyden edistäminen vähentää terveydenhuollon kustannuspaineita Terveydenhuollolla on edessään iso ongelma: miten tuottaa laadukkaita palveluja samalla kun samoista hupenevista resursseista kilpailevat monet muutkin alat. Professori Jussi Huttusen mukaan ratkaisut ongelmaan löytyvät nykyisten terveyspalvelujen aidosta tehostamisesta ja terveyden edistämisestä. 10 Yhdessäolo on terveellistä Yhteiset harrastukset, keskinäinen luottamus ja sosiaalinen vuorovaikutus voivat lisätä terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksessa on havaittu, että mitä enemmän ihmisellä on sosiaalista pääomaa, sitä terveemmäksi hän kokee itsensä. 12 Saako kasvisten suurkuluttaja liikaa torjunta-ainejäämiä? Kotimaisetkin kasvit voivat sisältää pieniä määriä kasvinsuojeluainejäämiä, vaikka turvallisiksi luokitellut jäämärajat eivät yleensä ylity. Tiukan valvontajärjestelmän ansiosta kasvisten syönti Suomessa on turvallista, mutta entä jos henkilö käyttää ruokavaliossaan pelkästään kasviksia, voiko hän saada niistä ajan myötä jäämiä sittenkin liikaa? Asiaa ryhdytään selvittämään Eviran ja Joensuun yliopiston yhteisvoimin. 14 Liikunta ehkäisee tehokkaasti dementiaa Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan aktiivinen liikunta keski-iässä voi vähentää jopa puoleen riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Varsinkin niiden, jotka kantavat perimässään geneettistä alttiutta sairastua dementiaa aiheuttavaan Alzheimerin tautiin, kannattaa liikkua keski-iässä aktiivisesti euroa kansanterveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiön apurahat jaettiin tutkijoille ja tutkimusryhmille Säätiön perinteisessä apurahojen jakotilaisuudessa 20. tammikuuta. 20 Tiedon siruja Kompostista pöpöjä pelloille? Miten taata elintarvikkeiden turvallisuus? Tupakka lisää muita riippuvuuksia Terveyden edistäminen on taloudellisesti järkevää 22 Ullan palsta Syö ja viljele vihreää, pysyt terveenä Tyrni rantamökkien oiva marjakasvi Kuva Antero Aaltonen. Kuva: Dreamstime Kuva: Ulla Lehtonen 2

3 Terveyskäyttäytyminen ja eläkkeelle siirtyminen Helmikuussa kiihkeänä ryöpsähtänyt ja sittemmin työryhmään tyrkätty eläkekeskustelu jätti paljon pohdittavaa. Ankarin pohdinta on itsellään työryhmällä, Rantalan remmillä. Sen haastavana tehtävänä on esittää toimenpiteet, joilla eläkkeellesiirtymisikää saadaan uskottavasti nostetuksi kolmella vuodella 2025 mennessä. Kaikki tuntuvat olevan hartaan yksimielisiä tavoitteesta pidentää työuria ja lykätä keskimääräistä eläkkeellelähtöikää, joka on nykyisellään runsaat 59 vuotta. Mutta miten pidentäminen voi tapahtua? Periaatteessa vaihtoehtoja on koko joukko, josta hallitus oli ennen perääntymistään valinnut suoraviivaisimman, lakisääteisen vanhuuseläkeiän alarajan nostamisen. Keino, jota vanhuuseläkeiän justeeraamisesta poiketen kaikki tahot kannattavat yleisellä tasolla yhtä yksimielisesti kuin itse perustavoitetta, on työelämän kehittäminen. Tällä alueella on paljon tehtävissä ja Rantalan remmiltä voidaan epäilemättä odottaa näiltä osin toimenpide-ehdotuksia. Mutta vaikea on ajatella, että pelkästään työelämän kehittämistoimenpiteitä tehostamalla pystyttäisiin myöhentämään eläkkeellejäämisikää kolmella vuodella. Alle puolet eläköityvistä suomalaisista jää vanhuuseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä on vähän enemmän. Työkyvyttömyyseläkkeen perusteista on noin kolmannes tuki- ja liikuntaelinsairauksia, kolmannes mielenterveyssyitä ja kolmannes muita syitä. Varsinkin nuorella iällä toteutuvat siirtymiset työkyvyttömyyseläkkeelle merkitsevät suuria työvoimamenetyksiä kansantaloudelle inhimillisistä aspekteista puhumattakaan. Eläkepoliittisessa keskustelussa on aiheellisesti kiinnitettykin huomiota työelämään liittyvien tekijöiden vaikutuksiin paitsi vanhuuseläkkeelle, myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen. Mutta kaikki työkyvyttömyyseläkkeelle johtavat syyt eivät tietenkään ole suoraan työelämään liittyviä. Kuntien eläkevakuutuksen tutkimuksessa Tahdon asia? Näkökulmia työssä jatkamiseen ja terveyteen (2008) selvitettiin muun muassa terveyskäyttäytymisen vaikutuksia niin varhaiseläkeaikomuksiin kuin konkreettiseen työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiin. Muun ohessa ylipainoisuudella, liikunnan vähyydellä, tupakoinnilla ja humalahakuisella juomisella oli selvää yhteyttä varhaiseläkeaikomuksiin ja erittäin voimakkaat korrelaatiot myöhempään työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Vaikka ihmisten terveyskäyttäytymisellä on usein vahvojakin kytkentöjä myös työelämään, työssä jatkamiseen heijastuu monia sellaisia työelämän ulkopuolisia tekijöitä, joihin voimme myös vaikuttaa. Voisiko terveyskäyttäytymisen puolelta löytyäkin hihasta ässä, jolla suoranaisten työelämän kehittämistoimenpiteiden lisäksi myös eläkkeellesiirtymisiän myöhentämistä voitaisiin edistää? Potentiaali on suuri, mutta pelkäät hurskaat toiveet eivät vie puusta pitkään. Poikkeuksellisen laajasti hyväksytty tavoite eläkkeellesiirtymisiän myöhentämisestä voisi kuitenkin antaa painavaa lisäpotkua myös sellaiselle kansanterveyden ja terveiden elämäntapojen edistämiselle, jota Juho Vainion Säätiökin osaltaan tukee. Timo Viherkenttä Timo Viherkenttä Juho Vainion Säätiön hallituksen jäsen 3

4 Terveyden edistäminen uusien haasteiden edessä Väestöryhmien välisten terveyserojen kasvu on yksi suurimmista kansanterveyden uhkakuvista, arvioi professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta. Hän puhui väestön terveyden edistämisen keskeisistä haasteista Juho Vainion Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa 20. tammikuuta Helsingissä. Samassa tilaisuudessa Säätiö palkitsi Uusituvan euron tunnustuspalkinnolla hänen pitkästä elämäntyöstään terveyden edistämiseksi. Kuva: Dreamstime Professori Matti Uusitupa. Kuva: Antero Aaltonen Juho Vainion Säätiö on perinteisesti kutsunut jonkun tunnetun tieteentekijän esitelmöimään vuosittain järjestettävässä Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa. Tänä vuonna juhlaesitelmän piti Kuopion yliopiston rehtori, professori Matti Uusitupa, joka on perehtynyt monipuolisesti suomalaisten terveyteen ja terveyden edistämiseen. Uusitupa oli valinnut esitelmänsä aiheeksi Väestön terveyden edistämisen keskeiset haasteet. Niistä ehkä kaikkein haasteellisimpina hän piti väestöryhmien välisten terveyserojen kasvua. Taustalla hän näki ainakin osittain eroja terveyskäyttäytymisessä eri väestöryhmien välillä ja syrjäytymistä. Ylipaino ja tyypin 2 diabetes ovat räjähdysmäisesti lisääntymässä kaikissa kehittyneissä maissa, mutta se on suuri ongelma myös kehittyvissä maissa. Suomessa on alkoholi puhuttanut viime aikoina runsaasti. Tupakointi on edelleen keskeinen ongelma. Lapsilla ja nuorilla on eri tyyppisiä ongelmia: mielenterveyteen, käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, samoin myös lasten ylipainon nopea suureneminen ja lasten huono fyysinen kunto. Väestön ikääntyminen tuo muassaan monia haasteita ja ongelmia kuten muistihäiriöiden lisääntymistä, Uusitupa summasi. 4

5 Ravitsemus avainasemassa Suomessa väestön keskimääräinen elinikä on viimeisen 40 vuoden aikana noussut lähes kymmenellä vuodella. Tänä päivänä suomalainen mies elää keskimäärin 76-vuotiaaksi ja nainen keskimäärin 83-vuotiaaksi, mikä kertoo Uusituvan mukaan siitä, että Suomessa väestön terveyteen on pystytty tehokkaasti vaikuttamaan. Hän muistutti, että monet terveyttä vaarantavat riskitekijät ovat sellaisia, joihin ihminen itsekin pystyy vaikuttamaan. Tehokkain keino edistää kansanterveyttä Uusituvan mukaan olisi pyrkiä alentamaan kohonnutta verenpainetta. Sen jälkeen tulevat tupakoinnin lopettaminen, kolesterolitason alentaminen, ylipainon torjuminen, kasvisten ja hedelmien lisääminen ruokavalioon, säännöllinen liikunta ja kohtuullinen alkoholinkäyttö. Avainviestini on, että kuusi seitsemästä keskeisestä kuolleisuutta ja sairastuvuutta määräävästä tekijästä liittyy elintapoihin, Uusitupa totesi. Hän otti esimerkin 1970-luvun alussa käynnistetystä Pohjois-Karjala projektista, jossa etupäässä väestön ravitsemustottumuksia muuttamalla pystyttiin vähentämään merkittävästi sepelvaltimotautikuolleisuutta Suomessa. Sitten 1970-luvun alun suomalaisten miesten ja naisten sepelvaltimotautikuolleisuus on laskenut 80 prosentilla. Tämä on saavutus, josta suomalaisten tulee olla ylpeitä, Uusitupa totesi. Tutkimusten mukaan sepelvaltimotautikuolleisuutta on vähentänyt erityisesti väestön kolesterolitason alentuminen. Taustalla on myös tupakoinnin vähentyminen ja kohonneen verenpaineen parantunut hoito. Nämä kolme riskitekijää selittävät noin 50 prosenttia kuolleisuuden laskusta. Nykyaikainen lääkehoito ja intensiivinen sepelvaltimotaudin muu hoito, kuten ohitusleikkaukset ja pallolaajennukset, edistävät osaltaan tätä myönteistä kehitystä. Mutta ilman elämäntapamuutoksia nykyaikainen lääketiede ei kykene niihin saavutuksiin, mihin Suomessa on päästy, Uusitupa huomautti. Elämäntapamuutos ehkäisee diabetesta Ylipaino ja tyypin 2 diabetes ovat räjähdysmäisesti yleistyneet maailmassa ja myös Suomessa. Tällä hetkellä noin 40 prosentilla suomalaisista miehistä ja kolmella kolmanneksella naisista on jonkinasteinen sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Sepelvaltimopotilaista jopa kahdella kolmasosalla on sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Aikuistyypin diabeteksesta ja ylipainosta on tullut uusi terveysuhka, jonka ehkäisyyn tulisi panostaa määrätietoisesti, Uusitupa painotti. Hän korosti, että elämäntapamuutoksin myös diabeteksen esiintymistä voidaan vähentää tehokkaasti. Suomalaisessa aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS) havaittiin, että elämäntapaa muuttamalla tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus väheni lähes 60 prosentilla verrokkeihin nähden. Pitkäaikainen seurantatutkimus samasta aineistosta vahvisti, että myönteinen tulos säilyi kontrolli- ja interventiohoitoryhmän välillä. Uusitupa kertoi, että elämäntapamuutokset vähensivät sairastumisriskiä myös niillä yksilöillä, jotka kuuluvat korkeaan riskiryhmään. Jokainen voi periaatteessa alentaa painoa viidellä prosentilla, parantaa käyttämänsä rasvan laatua ja vähentää tyydytetyn rasvan käyttöä, lisätä ravintokuitujen määrää ruokavaliossa ja liikkua vähintään neljä tuntia päivässä, professori totesi. Hän huomautti, että mitä vähemmän ihminen kykenee muuttamaan elintapojaan, sitä suurempi sairastumisriski hänellä on. Diabetesriski on jopa nelinkertainen niillä, jotka eivät kykene lainkaan muuttamaan elintapojaan. Uusitupa kertoi, että kyseinen laaja aikuistyypin diabeteksen ehkäisytutkimus antoi sysäyksen diabeteksen ehkäisyohjelmalle, D2D-hankkeelle, joka on ollut vuodesta 2003 alkaen käynnissä viidessä sairaanhoitopiirissä: Pohjois-Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja vuodesta 2005 alkaen myös Pohjois-Savossa. Hanke keskittyy aikuistyypin diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämiseen. Tämä on Pohjois-Karjala-projektin jälkeen merkittävin terveysohjelma maassamme, Uusitupa sanoi. Kuva: Dreamstime 5

6 Nutrigenomiikka tulevaisuuden tutkimusala Uusitupa korosti erityisesti oikeanlaisen ravitsemuksen merkitystä terveysuhkien torjunnassa. Hän piti nykyisiä ravitsemussuosituksia oikeansuuntaisina. Niitä noudattaen pystytään väestötasolla ehkäisemään paitsi sydän- ja verisuonitauteja ja diabetesta myös monia muita kroonisia sairauksia ja muistihäiriöitä. Kasviksia ja vihanneksia, kalaa kaksi, kolme kertaa viikossa, vähärasvainen liha, siipikarja, alkoholia kohtuudella, D-vitamiinilisää talvella ja jos pitkään syö yksipuolista ruokavaliota niin silloin monivitamiinilisää, hän luotteli. Uusitupa kertoi, että viimeaikoina ravitsemustutkimus on entistä enemmän kiinnostunut ravinnon vaikutuksista geenien toimintaan puhutaan niin sanotusta nutrigenomiikasta. Ravinto vaikuttaa geenien aktiivisuuteen solutasolla, se vaikuttaa geenien tuottamien proteiinien määrään ja toimintaan. Kun tutkimuksessa on nykyisin mahdollista käyttää hyvinkin monimutkaisia laskentamalleja ja mitata satoja metaboliitteja eli aineenvaihduntatuotteita elimistössä samanaikaisesti, voimme systeemibiologisin lähestymistavoin saada täysin uutta tietoa siitä, miten ravitsemus vaikuttaa terveyteen. Ja lähivuosina tämä tieto on meidän käytettävissämme, hän selvitti. Kuva: Dreamstime Kuka vastaa väestön terveydestä? Esitelmänsä lopuksi Uusitupa pohti myös sitä, kenelle kuuluu vastuu väestön terveydestä. Hän näki, että kokonaisvastuun väestön terveydestä kantoi valtiovalta, mutta myös yksilöillä oli oma vastuunsa huolehtia omasta terveydestään. Yhteinen vastuu tulee siitä, että yhteiskunnan tasolla on tehty terveyttä edistävät valinnat ja että väestöllä on riittävä tieto terveellisistä valinnoista. Tällä ajattelulla on vahva eettinen pohja, Uusitupa totesi. Hän muistutti, että veronmaksajina kukin kantaa osavastuun siitä, miten paljon yhteiskunnalla on varaa panostaa terveydenhuollon kustannuksiin. Jos ihminen kantaa omalla käyttäytymisellään osavastuun omasta terveydestään, terveydenhuollon menoja voidaan ainakin osittain kohtuullistaa ja säästyvä raha uudelleen suunnata niiden potilaiden hoitoon, jotka todella hoitoa tarvitsevat. Uusituvan mielestä merkittävän vastuun terveyden edistämisessä kantaa perusterveydenhuolto, jonka mahdollisuudet ja toisaalta sitoutuminen terveyden edistämiseen hän kuitenkin näki olevan jatkuva huolenaihe. Erikoissairaanhoidon merkitys pitäisi tulla asiantuntijuuden kautta, ja tulevaisuudessa, kun sairaanhoitopiirit uudistuvat, niiden tulisi ottaa entistä vahvemmin tämä kokonaisvastuu, Uusitupa pohti. Myös niin sanottu kolmas sektori ja erityisesti potilasjärjestöt, kuten Sydänliitto, Diabetesliitto ja Syöpäjärjestöt ovat Uusituvan mukaan tehneet valtaisan työn terveyden edistämiseksi, mutta kokonaan ei hänen mielestään vastuuta terveyden edistämisestä voi vierittää kolmannelle sektorille. Ihminen voi vaikuttaa omaan terveyteensä, mutta valtiovallan tulee todella kantaa terveyden edistämisestä kokonaisvastuu, ja muutoinkin järjestää palvelut siten, että voimme tulevaisuudessa elää hyvässä ja turvallisessa maassamme, Uusitupa kiteytti. Marketta Ollikainen 6

7 Professori Matti Uusituvalle Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinto Juho Vainion Säätiö on myöntänyt professori Matti Uusituvalle Säätiön tunnustuspalkinnon hänen elämäntyöstään suomalaisten terveyden hyväksi. Tunnustuspalkinto on suuruudeltaan euroa. Palkinto luovutettiin Uusituvalle Juho Vainion Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa tammikuussa Helsingissä. Matti Uusitupa on toiminut Kuopion yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkärinä, Kuopion yliopiston sisätautiopin ja ravitsemustieteen professorina ja Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkärinä. Vuodesta 2001 lähtien hän on ollut Kuopion yliopiston rehtori. Matti Uusitupa on alansa arvostettu tutkija, kokenut hallintomies ja terveellisten elämäntapojen armoitettu edistäjä. Hänen elämäntyönsä kohteena ovat olleet väestön terveys ja erityisesti ravinnon ja liikunnan vaikutukset terveyteen. Omassa elämässään hän on aina noudattanut niitä periaatteita, joita hän on opettanut muille. Matti Uusitupa on selvittänyt terveyden ja ravitsemuksen välisiä yhteyksiä ja etsinyt keinoja kansansairauksien ehkäisemiseen ravitsemuksen ja liikunnan avulla. Hän on työtovereineen muun muassa osoittanut, että ravinnon ja liikunnan avulla on mahdollista estää aikuisiän diabeteksen kehittyminen. Maailman johtavassa lääketieteellisessä lehdessä julkaistu havainto on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota ja vaikuttanut terveydenhuollon käytäntöihin meillä ja muualla. Matti Uusitupa on tehnyt mittavan elämäntyön myös sairaalajohtajana ja Kuopion yliopiston rehtorina. Hänen aktiivinen ja ennakkoluuloton toimintansa on vaikuttanut siihen, että Kuopion yliopisto ja Kuopion yliopistollinen sairaala ovat kehittyneet kansainvälisesti arvostetuksi tutkijayhteisöksi. Uusituvalla on ollut runsaasti asiantuntijatehtäviä opetus- ja terveyshallinnossa ja alan järjestöissä, muun muassa Suomen Sydänliitossa ja Diabetesliitossa. Monet kansainväliset järjestöt ovat käyttäneet häntä asiantuntijana ravitsemukseen ja terveyden edistämiseen liittyvissä kysymyksissä. Jussi Huttunen Juho Vainion Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jussi Huttunen ojensi euron tunnustuspalkinnon professori Matti Uusituvalle Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa tammikuussa. Kuva: Antero Aaltonen 7

8 Terveydenhuollolla on tulevaisuudessa edessään iso ongelma: miten tuottaa laadukkaita palveluja samalla kun samoista hupenevista resursseista kilpailevat monet muutkin alat. Ratkaisut ongelmaan löytyvät olemassa olevan palvelujärjestelmän aidosta tehostamisesta ja terveyden edistämisestä, sanoo Juho Vainion Säätiön hallituksen puheenjohtaja, professori Jussi Huttunen. Hän puhui Säätiön apurahojen jakotilaisuudessa tammikuussa Helsingissä. Kuvat: Dreamstime Terveyden edistäminen vähentää terveydenhuollon kustannuspaineita Vuosien, vuosikymmenien ajan on puhuttu siitä, että resurssit eivät riitä kaikkeen siihen terveyden tuottamiseen ja ennen kaikkea siihen sairaanhoidon tuottamiseen, jota tarvitsisimme. Tähän kehitykseen on olemassa lukuisia syitä, professori Jussi Huttunen totesi. Kustannukset kasvavat ja samaan aikaan terveydenhuollon tarve lisääntyy. Väestö vanhenee koko ajan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana meidän yli 65-vuotiaiden seniorikansalaisten määrä tulee lähes kahdentumaan. Ja vaikka onneksi tämä ikäryhmä on vuosi vuodelta terveempää, jo pelkästään se lukumäärä ikäihmisiä, joka seuraavan vuosikymmenen aikana on palvelujen tarpeessa, on erittäin suuri. Tämä johtuu osittain siitä, että elinajan odote pitenee ja osin siitä, että viime sotien jälkeiset suuret ikäluokat tulevat ikään, jossa vaivat lisääntyvät ja hoidon tarve kasvaa, hän arvioi. Huttusen mukaan myös lääketieteen nopea kehitys lisäsi alan kustannuspaineita. Uuden teknologian myötä yhä suurempi osa terveysongelmista tulee hyvän hoidon piiriin, mikä puolestaan kysyy entistä enemmän resursseja. Ihmisten vaatimukset ja toiveet lisääntyvät. Me menemme kaikki tänään nettiin, niin ammattilaiset kuin kansalaiset ja potilaatkin ja opimme sieltä, mitä 8

9 on mahdollista tehdä, ja olemme valmiita myöskin vaatimaan näitä palveluja, Huttunen huomautti. Hän arveli, että terveydenhuollon kustannuksia kasvattaa todennäköisesti myös alalla tulevaisuudessa mahdollisesti syntyvä työvoimapula. Jotta turvataan riittävä ammattitaitoinen henkilökunta alalle, on varauduttava väistämättä myös palkkakustannusten kasvuun. Samaan aikaan yhteiskunnassa kiihtyy kilpailu verorahoista. Opetus, ja sivistys, tutkimus, turvallisuus vaativat kaikki oman osansa. Ja meidän terveysalan ihmisten täytyy osoittaa todella hyvät perusteet, jotta voidaan kilpailla esimerkiksi opetus- ja sivistystoimen kanssa, Huttunen totesi. Terveyden edistäminen vähentää palvelujen tarvetta Huttunen myönsi, että koko terveydenhuollon kentällä on tulevaisuudessa edessään todellinen rahoitusongelma, mutta painotti samalla, että siihen on kyllä löydettävissä ratkaisuja. Yksi keino on se, että aidosti tehostamme olemassa olevaa terveyspalvelujärjestelmää, mutta vähintään yhtä tärkeää on sijoittaa riittävästi tutkimus- ja kehittämistyöhön nyt ja tulevaisuudessa. Silloin meillä on mahdollisuus löytää sellaisia uusia innovatiivisia keinoja ja välineitä, joilla terveyttä voidaan toisaalta edistää ja toisaalta myöskin tuottaa halvemmalla ja tehokkaammin palveluja, joita koko ajan tarvitaan, hän painotti. Huttunen muistutti myös, että terveyden edistämisen kautta pystyttäisiin tehokkaasti kaventamaan kuilua tarvittavien palvelujen ja käytettävissä olevien resurssien välillä. Jos pystymme sijoittamaan terveyden edistämiseen, palvelujen tarve pienenee. Tällä on äärimmäisen iso merkitys erityisesti tilanteessa, jossa meillä on vaikea työvoimapula. Samalla elämme myös pidempään ja terveempänä, mikä on meidän kaikkien tällä alalla työskentelevien perimmäinen tavoite, hän totesi. Huttunen kiisti väitteet, joiden mukaan eliniän pidentäminen lisäisi hoidontarvetta kun yhä enemmän ihmisiä dementoituu ja tulee pitkäaikaishoidon piiriin. Näin ei Huttusen mukaan näytä käyvän. Päinvastoin pitkään terveinä elävillä ihmisillä raihnaisuusvaihe elämän loppupäässä näyttäisi jäävän lyhyeksi. Huttunen muistutti vielä, että ne samat periaatteet, jotka Säätiön perustaja Juho Vainio kirjoitti 48 vuotta sitten säädekirjaan, ovat yhä ajankohtaisia: Väestön terveyden edistämisen kautta voidaan tuottaa sellaista hyvää, joka on kaikkien suomalaisten tavoitteiden ja etujen mukaista. Marketta Ollikainen 9

10 Yhdessäolo on terveellistä Kuva: Dreamstime Yhteiset harrastukset, keskinäinen luottamus ja sosiaalinen vuorovaikutus voivat lisätä terveyttä ja hyvinvointia. Tutkimuksissa on havaittu, että mitä enemmän ihmisillä on sosiaalista pääomaa, sitä terveemmäksi he kokevat itsensä ja sitä paremmaksi he tuntevat olonsa ja elämänsä. Sosiaalinen pääoma on hankala käsite, jolla ei ole olemassa selkeää määritelmää. Yleisesti sillä on viitattu sosiaalisen vuorovaikutuksen rakennetta kuvaaviin ominaispiirteisiin kuten yhteisön sisäiseen jäsenten väliseen kykyyn toimia keskenään ja erityisesti luottaa toisiinsa tai henkilön toimintaa yhteisössä edistäviä sosiaalisia suhteita. Käsitteen tunnetuimpia kehittäjiä ovat ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu ja yhdysvaltalainen professori Robert Putnam, jotka kumpikin tahoillaan katsoivat, että yhtälailla kuin taloudellinen pääoma myös sosiaalinen pääoma voi edistää henkilön ja yhteisön toimintamahdollisuuksia ja hyvinvointia. Suomessa sosiaalista pääomaa alun perin tutkittiin lähinnä taloudellisesta näkökulmasta, mutta viime vuosina mukaan on tullut myös terveysnäkökulma. Yksi alan pioneereista on Markku T. Hyyppä, joka on tutkimusryhmineen verrannut Pohjanmaan rannikon ruotsinkielisen ja suomenkielisen väestön sosiaaliseen aktiivisuuden yhteyksiä terveyteen. Hyyppä havaitsi, että ruotsinkieliset olivat selvästi suomenkielistä vertailuryhmää aktiivisempia, heillä oli enemmän sosiaalisia kontakteja ja he myös elivät suomenkielisiä kauemmin sekä säilyttivät terveytensä ja toimintakykynsä pidempään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on parhaillaan meneillään hanke, jossa tavoitteena on tutkia sosiaalisen pääoman, terveyden ja terveyskäyttäytymisen välisiä yhteyksiä väestössä. Tarkoituksena on kehittää sosiaalisen pääoman mittaamiseen menetelmä, joka soveltuu kaikille tutkimuksen osa-alueille, kuvata sosiaalista pääomaa eri väestöryhmissä sekä selvittää, miten sosiaalinen pääoma on yhteydessä terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja kuolleisuuteen joko itsenäisesti tai muiden tekijöiden välityksellä tai säätelemänä. Tässä tutkimuksessa käytetään Kansanterveyslaitoksen (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) Terveys tutkimuksen aineistoa, joka kerättiin vuosina tietokoneavusteisen käyntihaastattelun, itse täytettävien kyselyiden sekä kliinisen terveystarkastuksen avulla. Lisäksi tutkimuksen yhteydessä muodostetun rekisteriaineiston avulla on mahdollisuus saada tietoja esimerkiksi sairastavuudesta ja kuolleisuudesta, aiheesta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Tarja Nieminen kertoo. Hän arvioi, että tutkimusaineisto antaa hyvän pohjan sosiaalisen pääoman ja terveyden yhteyksien selvittämiseen, sillä se sisältää paitsi tietoa vastaajien terveydestä ja toimintakyvystä myös runsaasti tietoa vastaajien sosiaalisista verkostoista, luottamuksesta toisia ihmisiä kohtaan, sosiaalisista aktiviteeteistä, turvallisuudentunteesta ja sosiaalisesta tuesta; kaikki tärkeitä indikaattoreita sosiaalisen pääoman mittauksissa. Tässä tutkimuksessa voimme tarkastella koko väestöä maanlaajuisesti, eikä ainoastaan tietyiltä aluilta, Nieminen toteaa. Sosiaalisesti aktiivisemmat terveempiä Nieminen on käyttänyt tutkimuksessaan sosiaalista tukea, osallistumista ja luottamusta sosiaalisen pääoman eri ulottuvuuksina. Tulosten mukaan kullakin ulottuvuudella näytti olevan selvä yhteys koettuun terveyteen, mutta vain osallistumisen ja luottamuksen yhteys säilyi merkitsevänä kun iän, sukupuolen, kahden muun sosiaalisen pääoman ulottuvuuden, pitkäaikaisen sairauden ja toimintakyvyn vaikutus oli vakioitu. Hyvä koettu terveys oli lähes kaksi kertaa niin yleistä paljon sosiaaliseen 10

11 toimintaan osallistuvilla ja toisiin ihmisiin luottavilla verrattuna vähän osallistuviin ja luottaviin, Nieminen kertoo. Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia, vaikka tutkimusasetelmat ovatkin olleet hieman erilaiset. Me käytimme terveyden mittarina koettua terveyttä ja psyykkistä hyvinvointia, jotka molemmat reagoivat samalla tavoin, eli niillä joilla on paljon sosiaalista pääomaa osallistumisella ja luottamuksella mitattuna kokevat olevansa terveitä ja psyykkisesti hyvinvoivia. Vastaavasti ne, joilla sosiaalista pääomaa on vähän, tuntevat olonsa sairaammiksi. Kuitenkin vaikka ihmisillä olisi pitkäaikaisia sairauksia ja/tai heidän toimintakykynsä olisi heikentynyt, he tuntevat terveytensä hyväksi, jos heillä on sosiaalista pääomaa, Nieminen selvittää. Kuva: Dreamstime Yksin asuvat yhtä terveitä kuin parisuhteessa elävät Koulutustason on monissa tutkimuksissa havaittu olevan yksi keskeinen terveyttä selittävä tekijä. Mitä korkeampi koulutus yksilöllä on, sitä enemmän hän huolehtii terveydestään ja on valmiimpi noudattamaan terveitä elämäntapoja. Myös Niemisen tutkimuksessa koulutuksella oli yhteyttä terveyteen sekä miehillä että naisilla. Osa yhteydestä voitiin kuitenkin selittää sosiaalisella pääomalla. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että naimisissa olevat ovat terveempiä kuin yksin asuvat. Uutena asiana tässä tuli esiin se, että perhesuhde sinänsä ei näyttäisi selittävän hyvää terveyttä, vaan se, miten yksilö osallistuu sosiaaliseen toimintaan, tapaa ihmisiä ja luottaa muihin ihmisiin, Nieminen kertoo. Yksin asuvat kokevat terveytensä yhtä hyväksi kuin naimisissa olevat, mikäli osallistuvat sosiaaliseen toimintaan. Varsinkin yksin asuvat naiset ovat sosiaalisesti aktiivisia. Miehet ovat tässä suhteessa enemmänkin riskiryhmässä. Uutta tietoa välineiksi terveyden edistämiseen Niemisen tarkoituksena on parhaillaan käynnissä olevissa jatkotutkimuksissa vielä täsmentää ja syventää sosiaalisen pääoman ja terveyden välisiä yhteyksiä tarkastelemalla sosiaalisen pääoman yhteyttä terveyskäyttäytymiseen ja kuolleisuuteen. Tässä tutkimuksessa on voitu käyttää väestöaineistoa, jossa on samanaikaisesti poikkeuksellisen paljon sosiaalisen pääoman, terveyden, toimintakyvyn ja elintapojen mittaamiseen käytettyjä kysymyksiä. Aineisto mahdollistaa muun muassa keskeisten terveyteen yhteydessä olevien tekijöiden monipuolisen vakioinnin, Nieminen kertoo. Vaikka aineisto on poikkileikkausaineisto, on tämän ja eräiden muiden tutkimusten perusteella viitteitä siitä, että sosiaalisesta pääomasta voisi koitua parempaa terveyttä eikä päinvastoin. Nieminen uskoo, että tutkimus tuo sosiaalisen pääoman ja terveyden välisestä yhteydestä uutta tietoa, jota voidaan hyödyntää väestön terveyden edistämiseen ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamiseen tähtäävien toimenpiteiden suunnittelussa. Saamme lisätietoja siitä, onko sosiaalisella pääomalla itsenäinen vaikutus terveyteen, vai riittävätkö aikaisemmin käytetyt terveyden määritteet selittämään tätä yhteyttä, Nieminen arvioi. Juho Vainion Säätiö on tukenut Niemisen väitöstutkimusta apurahoin. Marketta Ollikainen Tutkija Tarja Nieminen. Kuva: Marketta Ollikainen 11

12 Saako kasvisten suurkuluttaja liikaa torjunta-ainejäämiä? Kuva: Dreamstime Kotimaiset kasvit voivat sisältää pieniä määriä kasvinsuojeluainejäämiä, vaikka turvallisiksi luokitellut jäämärajat eivät yleensä ylity. Tiukan valvontajärjestelmän ansiosta kasvisten syönti Suomessa on turvallista, mutta entä jos henkilö käyttää ruokavaliossaan pelkästään kasviksia, voiko hän saada niistä ajan myötä jäämiä sittenkin liikaa? Asiaa ryhdytään selvittämään Eviran ja Joensuun yliopiston yhteisvoimin. Viime vuoden syyskuussa tuli voimaan EU:n uusi kasvinsuojeluaineiden jäämiä koskeva asetus, joka kiristi entisestään kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Asetuksessa listattiin kasvikohtaisesti suurimmat sallitut jäämäpitoisuudet, eli niin sanotut MRL-arvot (maximum residue level). Samalla osallistumisesta EU:n kasvinsuojeluaineiden seurantaohjelmaan tuli pakollista joka maassa, kun aiemmin riitti kansallisen valvontaohjelman toteuttaminen. Asetuksen taustalla oli jo vuonna 1993 EU:ssa käynnistynyt kasvinsuojelussa käytettyjen tehoaineiden arviointiohjelma, jossa laadittiin perusteellinen riskiarviointi kasvinsuojeluvalmisteissa käytetyistä noin tuhannesta tehoaineesta, myös mikrobeista ja viruksista. Ohjelman ensimmäinen vaihe päättyi viime vuonna. EU:n arviointiohjelman työhön osallistunut erikoistutkija Juha Laakso Suomen elintarviketurvallisuusvirastosta, Evirasta kertoo, että ohjelma on huomattavasti supistanut kasvinsuojeluaineissa hyväksyttyjen tehoaineiden lukumääriä ja että hyväksyttyjen aineiden listalle otetaan nykyisin ainoastaan sellaiset tehoaineet, joilla riskiarvioinnin perusteella ja ohjeiden mukaan käytettynä ei odoteta olevan kuluttajien terveydelle haitallisia vaikutuksia. Vuonna 1993 EU:n markkinoilla oli yli 900 tehoainetta, nyt niiden määrä on alle puolet. Jotkut yritykset ovat itse vetäneet tiettyjä tehoaineita sisältäviä tuotteita markkinoilta, tai sitten niitä ei ole riskiarvioinnin perusteella hyväksytty tehoaineiden luetteloon, Laakso kertoo. Suomessa käyttöön hyväksytyt kasvinsuojeluaineet sisältävät yleensä yhtä tai korkeintaan kahta tehoainetta. Kaikkiaan tehoaineita on Suomessa käytössä noin 180. Kasvikset turvallisia vai ovatko? Laakso vakuuttaa, että kasvisten syönti Suomessa on turvallista. Toimivan valvontajärjestelmän ansiosta tiedetään, että valtaosa suomalaisista kasviksista on puhtaita, eikä raja-arvot ylittäviä torjunta-ainejäämiä juuri havaita. Esimerkiksi vuonna 2007 Eviran koordinoimassa kotimaisten kasvinsuojeluaineiden jäämävalvonnassa tutkittiin yhteensä 246 näytettä. Niistä täysin jäämättömiä oli 60 prosenttia ja 40 prosenttia sisälsi pieniä jäämäpitoisuuksia. Elintarvikemääräysten vastaisia tutkituista tuotteista oli alle prosentti. Kemiallisessa kasvinsuojelussa käytetyt tehoaineet muodostavat kuitenkin hyvin heterogeenisen joukon, joiden toksikologiset ominaisuudet voivat olla hyvin moninaiset. Lisäksi näille aineille on ominaista, että käyttökohteissaan, esimerkiksi kasveissa, ne metaboloituvat eli syntyy aineenvaihduntayhdisteitä, jotka voivat puolestaan muodostaa uusia yhdisteitä. Joidenkin yhdisteiden kohdalla 12

13 metaboliittien pitoisuudet voivat ylittää muuttumattoman tehoaineen määrän. Eri tehoaineille yhteisten metaboliittien esiintyminen ei ole harvinaista. Varoittava esimerkki tästä on melamiimi, jota Kiinassa käytettiin maidon tuoteväärennöksiin. Melamiimi on samaan aikaan kahden hyväksytyn kasvinsuojeluaineen, syramatsiinin ja promatsiinin kasveissa muodostama metaboliitti, joka on Kiinassa aiheuttanut lukuisia kuolemantapauksia erityisesti lapsille. Promatsiini kuuluu Tullilaboratorion analyysivalikoimaan. Syramatsiinia puolestaan ei mitata valvontaohjelmissa, joten sen todellisia tasoja ei toistaiseksi tunneta. Melamiimia mitataan EU:n valvontaohjelmissa ainoastaan EU:n ulkopuolelta tuotavista maitoa sisältävistä tuotteista. EU:n tehoaineiden riskiarvioinnissa metaboliitit on otettu huomioon, mikäli ne on ominaisia arvioitavalle tehoaineelle. Kasvikset voivat myös sisältää maaperästä ja lajikkeesta riippuen korkeita pitoisuuksia nitraattia. Se ei sinänsä ole haitallinen ihmiselle, mutta nitraatista muodostuva nitriitti voi olla toksinen. Samoin nitraatista muodostuvat nitrosoyhdisteet voivat toimia potentiaalisina karsinogeeneinä. Ruokavalioperäisen nitriitin altistuksesta prosenttia saadaan kasvisperäisistä ruoista. Kasviksista erityisesti pinaatti ja punajuuri, mutta myös porkkana, voivat sisältää korkeita pitoisuuksia nitraattia. Kokonaisaltistusta selvitetään EU-komissio on kehottanut jäsenmaita käynnistämään torjunta-ainejäämien kokonaisaltistusta käsitteleviä tutkimuksia, jotka kattavat myös eri tehoaineiden yhteiset matoboliitit. Tehtävä on osoittautunut varsin vaativaksi ja työlääksi toteuttaa. Tällainen koko väestön altistustason selvittäminen edellyttäisi hyvin laajaan väestöaineistoon perustuvaa tutkimusta, minkä toteutus olisi varsin työlästä ja kallista, erikoistutkija Juha Laakso muistuttaa. Evira on nyt käynnistämässä yhteistyössä Joensuun yliopiston kanssa tutkimushanketta, jossa arvioidaan pääasiallisesti kasvisruokavaliota noudattavien altistuminen kasvinsuojeluaineiden jäämille ja verrataan saantia kaltaistettujen verrokkien saantiin sekä pyritään luotettavasti mittaamaan laskennallinen altistus biomarkkereita apuna käyttäen. Tarkempien tulosten saamiseksi on parempi, että ensin selvitetään kasvisten suurkuluttajat ja arvioidaan heidän altistustasonsa. Tällöin tutkimus kohdentuu oikealla tavalla ja tutkimusryhmien koko pysyy sekä resursseihin että tavoitteisiin nähden riittävän pieninä, Laakso selvittää. Tutkimuksessa kasvissyöjien kumulatiivista altistusta arvioidaan määrittämällä sellaisia metaboliitteja, jotka muodostuvat useasta eri kasvinsuojeluaineista. Näitä on muun muassa aniliini, joka on karsinogeeninen metaboliitti. Sitä muodostuu ihmisen elimistössä myös Red 2G elintarvikeväristä, jonka käyttö EU:ssa tästä syystä kiellettiin vuonna Lisäksi tutkimuksessa selvitetään Laakson mukaan myös kasvissyöjien kokonaisaltistusta nitraatille. Tutkimus perustuu tutkimusryhmän aiemmissa tutkimuksissa keräämiin laajoihin aihetta sivuaviin tutkimusaineistoihin ja ruoankulutustietoihin. Tarkoitus on myös rekrytoida uusi tutkimusjoukko, johon rekrytoidaan etupäässä kasvisruokaa syöviä ja heille tavanomaista ruokavaliota noudattava verrokkiryhmä. Suomessa ei ole aiemmin tehty ruoankulutusta koskevia tutkimuksia, jotka alun alkaen olisi suunniteltu nimenomaan selvittämään altistusta kasvinsuojeluaineille. Tässä tutkimuksessa saamme uutta tutkittua tietoa kasvinsuojeluaineiden altistuksesta ja etenkin niiden kasautuvista ja yhteisvaikutuksista. Tieto auttaa myös lisäämään kuluttajien luottamusta elintarvikkeiden turvallisuuteen ja terveyttä edistävään vaikutukseen, Laakso arvioi. Kasvissyöjien torjunta-ainealtistusta kartoittavaa tutkimusta johtavat erikoistutkija Juha Laakso Evirasta sekä professori Anna-Liisa Kosonen Joensuun yliopistosta. Juho Vainion Säätiö tukee tutkimushanketta apurahoin. Marketta Ollikainen Erikoistutkija Juha Laakso. Kuva: Marketta Ollikainen 13

14 Liikunta ehkäisee tehokkaasti dementiaa Tuore suomalaistutkimus paljastaa, että aktiivinen liikunta keskiiässä voi vähentää jopa puoleen riskiä sairastua dementiaan myöhemmällä iällä. Tutkimuksen mukaan varsinkin niiden, jotka kantavat perimässään geneettistä alttiutta sairastua dementiaa aiheuttavaan Alzheimerin tautiin, kannattaa liikkua keski-iässä aktiivisesti. Kuva: Dreamstime 14

15 Dementia on aivoja rappeuttava elimellisistä sairauksista johtuva oireryhmä, johon liittyy laaja-alainen henkisten toimintojen heikkeneminen. Yleisin dementiaoireiden aiheuttaja on Alzheimerin tauti, joka on noin 60 prosentilla kaikista dementiaa sairastavista. Dementiaa voivat aiheuttaa myös muun muassa sydänja verisuoniperäiset aivoverenkierron häiriöt. Tutkija Suvi Rovio selvitti viime vuoden lopulla valmistuneessa väitöstutkimuksessaan fyysisen aktiivisuuden yhteyttä dementian ja Alzheimerin taudin kehittymiseen ottaen huomioon sydän- ja verisuonitautien riskitekijät ja muut elintapatekijät sekä mahdolliset geenien ja elintapatekijöiden yhteisvaikutukset. Erityistä huomiota hän kiinnitti keski-iän fyysisen aktiivisuuden eri muotojen ja muiden elintapatekijöiden sekä geneettisten tekijöiden yhteisvaikutuksiin sairastua dementiaan ja Alzheimerin tautiin. Lisäksi hän tutki keski-iän vapaa-ajan liikunnan vaikutuksia aivojen tilavuuteen ja valkean aineen muutoksiin vanhuusiässä. Rovio havaitsi, että niillä, jotka keski-iässä olivat harrastaneet aktiivista vapaaajan liikuntaa vähintään kaksi kertaa viikossa, oli vanhuusiässä 50 prosenttia pienempi riski sairastua dementiaan ja 60 prosenttia pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Vaikutukset säilyivät muuttumattomina, vaikka huomioon otettiin myös vaskulaariset ja muut elintapatekijät. Sen sijaan työ- ja työmatkaliikunnalla ei Rovion tutkimuksessa näyttänyt olevan yhteyttä dementian tai Alzhaimerin taudin sairastumisriskiin vanhuusiällä. Liikunnan ohella myös muut terveet elintavat antoivat suojaa dementiaa ja Alzheimerin tautia vastaan. Kuva: Dreamstime Erityisesti geneettisesti alttiit hyötyvät liikunnasta Rovion tutkimuksessa liikunnan suojaavasta vaikutuksesta hyötyivät erityisesti ne, jotka kantoivat perimässään geneettistä alttiutta sairastua Alzheimerin tautiin. Tämä näkyi paitsi liikunnan myös muidenkin keski-iän terveiden elintapatekijöiden suojavaikutuksessa. Henkilöllä, joka perimässään kantoi Alzheimerin tautia aiheuttavaa ApoE4-genotyypin geenivirhettä, liikunnan ja elintapatekijöiden suojavaikutus oli korostuneempi, kuin henkilöillä, joilla tätä geenivirhettä ei ollut. Tutkimuksessa havaittiin myös, että keski-iän vapaa-ajan liikunta oli yhteydessä suurempaan aivojen harmaan alueen tilavuuteen sekä aivon kokonaistilavuuteen vanhuusiässä. Sen sijaan vanhuusiässä määritettyyn aivojen valkean aineen tilavuuteen tai vaikea-asteisten valkean aineen muutosten ilmenemiseen yhteyttä ei havaittu. Säännöllinen keski-iässä harrastettu vapaa-ajan liikunta sekä muut terveelliset elintavat suojaavat dementialta ja Alzheimerin taudilta. Liikunnan kesto ja intensiteetti saattavat olla merkittäviä, mutta tulokset voivat selittyä myös taustatekijöiden vaikutuksella, Rovio pohtii väitöstutkimuksessaan. Hän huomauttaa, että liikunnan suojaavaa vaikutusta ei voida selittää yksistään aivojen verisuonimuutoksilla, koska liikunta oli yhteydessä myös aivojen harmaan alueen tilavuuteen sekä kokonaistilavuuteen. Terveelliset ja kohtuulliset elintavat keski-iässä saattavat edistää mahdollisuuksia nauttia sekä kognitiivisesti että fyysisesti vireästä vanhuusiästä, Rovio toteaa. Rovion väitöstutkimus The Effect of Physical Activity and Other Lifestyle Factors on Dementia, Alzheimer s Disease and Structural Brain Changes on osa väestöpohjaista Kardiovaskulaariset riskitekijät, ikääntyminen ja dementia (CAIDE) -tutkimushanketta, jota toteutetaan yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kuopion ylipiston kanssa. Juho Vainion Säätiö on tukenut Rovion väitöstutkimusta apurahoin. Terve elämä -lehti haastatteli Suvi Roviota hänen tutkimushankkeestaan ennen lopullisten tulosten valmistumista numerossaan 2/2007. Marketta Ollikainen Tutkija Suvi Rovio. 15

16 euroa kansanterveyttä edistävään tutkimukseen Juho Vainion Säätiö on myönsi tänä vuonna kansanterveyttä ja terveitä elämäntapoja edistävään tutkimukseen yhteensä euroa. Apurahan sai 73 tutkijaa ja tutkimusryhmää. Suurin yksittäinen apuraha euroa myönnettiin 11 tutkijalle ja tutkimusryhmälle. Juho Vainion säätiö jakoi apurahoja 73 tutkijalle ja tutkimusryhmälle 20. tammikuuta. Kuva Antero Aaltonen. He selvittävät muun muassa vanhenemisprosessia elämänkaarinäkökulmasta, lasten D-vitamiinin saannin merkitystä astman synnyssä, lasten liikunnan ja ravitsemuksen vaikutuksia, lasten ylipainon varhaisia riskitekijöitä, keskosvauvojen ravitsemuksen vaikutuksia aikuisiällä, elintapatekijöiden yhteyttä syöpäriskiin, koulujen sisäilman vaikutuksia oppilaiden ja opettajien terveyteen sekä ravinnon merkitystä tyypin 2 diabeteksen synnyssä nuorilla aikuisilla. Ravinnon terveysvaikutuksia tutkii kolme tutkimusryhmää. Tutkija Kaisa Lindberg Turun yliopistosta selvittää luonnonmarjojen vaikutusta aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan ja ravintoaineiden imeytymiseen. Tutkija Anna Suominen-Taipale Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta puolestaan tutkii kalan käytön ja kalaperäisten 3n-rasvahappojen saannin yhteyttä henkiseen hyvinvointiin. Professori Anna-Liisa Suominen Joensuun yliopistosta kartoittaa kasvisruokailijoiden altistumista kasvinsuojeluaineille ja nitraatille. Juho Vainion Säätiö on perinteisesti tukenut tutkimushankkeita, joissa selvitetään ravinnon ja liikunnan vaikutuksia terveyteen. Tänä vuonna esille nousivat erityisesti hankkeet, joissa tutkitaan lasten ja nuorten terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Monet tämän vuoden apurahojen saajista olivat sellaisia, joita Juho Vainion Säätiö on tukenut jo aiempinakin vuosina. Apurahat luovutettiin tutkijoille ja heidän johtamilleen tutkimusryhmille Juho Vainion Säätiön perinteisessä apurahojen jakotilaisuudessa 20. tammikuuta Helsingissä. Apurahat tilaisuudessa jakoi Säätiön apurahalautakunnan puheenjohtaja, professori Antti Ahlström, joka esiintyi tehtävässä nyt viimeistä kertaa. Säätiön asettamien ikäsäädösten vuoksi Ahlström jättäytyy sekä apurahalautakunnan puheenjohtajan että Säätiön hallituksen varapuheenjohtajan tehtävistä. Ahlström on ravitsemustieteen emeritusprofessori Helsingin yliopistosta. Hänen tilalleen Säätiön apurahalautakuntaan on kutsuttu jäseneksi Kuopion yliopiston ravitsemustieteen professori Hannu Mykkänen. Apurahalautakunnan puheenjohtajan tehtävät siirtyivät Säätiön hallituksen puheenjohtajalle professori Jussi Huttuselle. Säätiön hallituksessa Ahlströmin tilalla varapuheenjohtajana toimii Risto Paaermaa. Marketta Ollikainen 16

17 Juho Vainion Säätiön vuodelle 2009 myöntämät apurahat yhteismäärältään euroa Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Aaltonen Jonna, LL +tr Äidin ravitsemus ja lapsen verenkiertoelimistön ohjelmoituminen Turun yliopisto/kliininen laitos ja TYKS/lastenklinikka Aaltonen Sari, TtM Työnimi on "Determinants of Physical Activity and Inactivity". Tarkoituksena on selvittää fyysiseen inaktiivisuuteen tai aktiivisuuteen johtavia perinnöllisiä tekijöitä sekä ympäristötekijöitä. Alastalo Hanna, TtM +tr Suomalaisten sotalasten sairastavuus, terveydentila ja elämänlaatu 60 vuotta myöhemmin Päätös apurahan määrä euroa Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos Kansanterveyslaitos Anglé Susanna, PsT +tr LINDA - Kontrolloitu elintapa- ja painonhallintainterventio nuorille naisille Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos Bogl Leonie-Helen Ph.D Student Eriksson Johan, Professori +tr Erkkola Maijaliisa, FT, yliopistonlehtori +tr Heinonen Olli, professori +tr Heinonen Reetta, LitM, insinööri (AMK) +tr Hietanen Heidi, TtM Hyvärinen Anne, erikoistutkija, dosentti +tr Ilomäki Jenni, proviisori, tutkija Kaikkonen Kaisu, TtM, tutkija, yksikön johtaja +tr Painon muutokset teini-iästä varhaisaikuisuuteen - pitkittäistutkimusnuorilla suomalaisilla kaksosilla. Weight changes from adolescence to youth adulthood - A longitudinal study of young finnish twins Vanhenemisprosessi elämänkaarinäkökulmasta - ennustaako varhainen kasvu, ravitsemus ja elinolosuhteet vanhenemisnopeutta? Lasten D-vitamiinin saannin merkitys astman synnyssä Liikkuvasta lapsesta aikuiseksi - Lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden ja fyysisen suorituskyvyn yhteys ylipainoon, metaboliseen oireyhtymään sekä sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöihin varhaislapsuudesta lähtien. Psykofysiologinen kuormittuminen työssä ja vapaa-ajalla (Väitöskirjatyö) Psychosocial factors and social engagement in middle age and old age - a life-course perspective Homeloukku ja Terveys: Kosteusvauriorakennusten mikrobialtistuksen vaikutukset terveyteen ennen remonttia ja sen jälkeen Alkoholin kulutus ja juomatavat suomalaisessa ikääntyvässä väestössä -muutos sekä yhteys psyykenlääkkeiden käyttöön ja sydän- ja verisuonitapahtumiin (väitöskirjatyö) Liikunta, fyysinen kunto ja autonomisen hermoston toiminta ylipainoisilla Kajantie Eero, LT, dos. +tr Ennenaikainen syntymä, varhainen ravitsemus ja kasvu ja terveys 20 vuoden kuluttua Kallio Katariina, LL Lasten passiivinen altistuminen tupakalle ja tupakoinnin ehkäisy STRIPprojektissa Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen laitos Kansanterveyslaitos ja Helsingin yliopisto Helsingin yliopisto, ravitsemustieteen osasto ja Kansanterveyslaitos, ravitsemusyksikkö Paavo Nurmi -keskus ja Sydäntutkimuskeskus, Turun yliopisto Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, Suomen gerontologian tutkimuskeskus Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto Kuopion yliopisto, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka (pääsuorituspaikka), Oulun yliopisto, terveystieteiden laitos ja neurologian klinikka Kansanterveyslaitos, Helsinki ja Oulu Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus Kaplas Niina, fil. maisteri Mielenterveys, ruoan käyttö ja ravintoaineiden saanti Kansanterveyslaitos, mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen osasto Karavirta Laura, LitM Karinkanta Saija, TtM, ft, tutkija +tr Kauppinen Anne, TtM +tr Keränen Anna-Maria THM, laillistettu ravitsemusterapeutti Koivusilta Leena FT, VTM Kola Jukka Professori, dekaani + tr Koli Raika ETM +tr Korniloff Anne TtM, fysioterapeutti Kestävyys- ja voimaharjoittelun kardiovaskulaarinen ja neuromuskulaarinen adaptaatio ikääntyvillä miehillä ja naisilla. - Neuromuskulaarisen adaptaation spesifisyys, sykevaihteluun perustuvien aerobisen suorituskyvyn arviointimenetelmien kehittäminen ja harjoitusvaikutusten ilmentyminen Fyysisen aktiivisuuden vaikutus tasapainoon, lihasvoimaan ja luustoon iäkkäillä naisilla Ravitsemuksen yhteys masennukseen ja metabolisen oireyhtymän samanaikaiseen esiintyvyyteen Tehostetun ravitsemusneuvonnan vaikutus työikäisten syömistottumuksiin ja onnistuneeseen painonhallintaan. Väitöskirjatyö, joka koostuu yhteenveto-osasta ja 4 erillisjulkaisusta Sosioekonomisten terveyserojen muodostuminen teini-iästä varhaiseen keski-ikään - ylisukupolvinen näkökulma. Tutkimus on jatkoa tutkimusryhmän toiminnalle väestöryhmien välisten terveyserojen tutkimiseksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelisen tiedekunnan 100-vuotishistoriahanke Marjansyönnin vaikutus sydän ja verisuunitautien riskitekijöihin -tarkastelun kohteena polyfenolit Fyysisen aktiivisuuden yhteys masennusoireiden ja metebolisen oireyhtymän samaaikaiseen esiintyvyyteen Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto UKK-instituutti Yleislääketieteen yksikkö, Kuopion yliopisto Oulun yliopisto, sisätautien klinikka Turun yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta (IASM) ja Tampereen yliopisto, Terveystieteen laitos Helsingin yliopiston maatalousmetsätieteelinen tiedekunta Kansanterveyslaitos Jyväskylän yliopisto

18 Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Koskinen Kirsi JOHANNA MSC Kosonen Anna-Liisa Professori,FT, dosentti +tr Kouki Reija TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Lagström Hanna Tutkimusjohtaja, dosentti + tr Lahti Tuuli, FM Laitinen Kirsi, dos., yliassistentti +tr Lakka Timo, professori +tr Physical disability and quality of life after hip fracture: determinants and the effects of invidially tailored physical rehabilitation programs KASVISRUOKAILIJOIDEN ALTISTUMINEN KASVINSUOJELUAINEILLE JA NITRAATILLE Ruokavalio, metebolinen oireyhtymä ja kognitiivinen toimintakyky ikääntyvillä itäsuomalaisilla Lasten ylipainon varhaiset riskitekijät Epäsäännöllisen uni-valverytmin vaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn. Varhaisen ravitsemuksen ja probioottien merkitys lihavuuden ennaltaehkäisyssä Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimus; terveydenedistämis- ja tieteellinen hanke 6-8 -vuotiailla Finnish Centre of Interdisciplinary Gerontology, University of Jyväskylä (JYU) Joensuun yliopisto ja Suomen Elintarviketurvallisuusvirasti (EVIRA) Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Turun lapsi- ja nuorisokeskus, Turun yliopisto Kansanterveyslaitos, Mielenterveyden ja alkoholitutkimuksen yksikkö Turun yliopistollinen keskussairaala, Lastenklinikka Kuopion yliopisto, Biolääketieteen laitos/ Fysiologian yksikkö Lappalainen Jani, TtM, FM, tutkija +tr Geenipolymorfismien vaikutus fyysiseen suorituskykyyn Kuopion yliopisto, Biolääketieteen laitos/ Fysiologia Lihavainen Katri, TtM, ft (AMK) +tr Linderborg Kaisa, FT, Elintarvikekemisti +tr Lindfors Pirjo, YTT, yliassistentti +tr Lindström Jaana, FT, erikoistutkija +tr Liu Yang, Ph.D student, M.Ed., M.Sc. Luukkonen Anu-Helmi, LK tutkija Multanen Juhani, THM Mutikainen Sara, TtM Mäkilä Päivi, LitM, lehtori Iäkkäiden henkilöiden kipu liikkumiskyvyn rajoittumisen riskitekijänä: yhteydessä olevat tekijät ja geriatrisen intervention vaikutukset. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää iäkkäiden henkilöiden kipuja ja niiden yhteyttä liikkumiskykyyn sekä yhteyttä välittäviä mekanismeja. Lisäksi tutkitaan millaisia vaikutuksia yksilöllisesti kohdennetulla terveys- ja kuntoliikuntainterventiolla on iäkkäiden henkilöiden kipuihin ja liikkumiskykyyn. Luonnonmarjojen vaikutus aterianjälkeiseen glykemiaan, lipemiaan ravintoaineiden imeytymiseen Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa: muuttuva asiakassuhde ja tiimityö hyvinvointineuvolamalliin siirryttäessä Tyypin 2 diabetes nuorilla aikuisilla: Riskinarviointilomakkeen kehittäminen ja validiointi A Comparative study on Physical Activity, Sedentary Behaviour; Alcohol Use and Smoking between Chinese and Finnish School-aged Children Kiusaamiskäyttäytymisen yhteys nuorten päihteiden käyttöön ja päihdehäiriöihin psykiatrisessa sairaalahoidossa olleilla alaikäisillä nuorilla Oulun ja Lapin lääneissä. Likkunan vaikutukset polven nivelrustoon, toimintakykyyn ja elämänlaatuun lievää polven nivelrikkoa sairastavilla naisilla. Väitöskirjatyö. Liikuntalääketieteen väitöskirjatutkimus: Fyysinen aktiivisuus, sydänlöydökset ja terveys ikääntyneillä kaksosilla. Liikuntaharrastus ja toimintakyky iäkkäänä: seuruu- ja kohorttitutkimus liikuntaharrastuksen yhteydestä toimintakykyyn, psyykkisiin ja sosiaalisiin tekijöihin Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, Suomen gerontologian tutkimuskeskus Turun yliopisto, Biokemian ja elintarvikekemian laitos. Turun Kaupunginsairaala. TaY: Terveystieteen, Sosiologian ja sosiaalipsykologian sekä Naistutkimuksen laitokset Kansanterveyslaitos (v Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) Research Center for Healt Promotion, Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen lääketieteen laitos, psykiatrian oppiala Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos Jyväskylän yliopisto, terveystieteen laitos Jyväskylän yliopisto, Liikunta- ja terveystieteiden tdk, Liikuntatieteiden laitos Nieminen Tarja, THM, tutkija Sosiaalinen pääoma, terveys ja terveyskäyttäytyminen (väitöskirja) Kansanterveyslaitos, Terveyden ja toimintakyvyn osasto Nupponen Heimo, LitT, professori mvs +tr Nwaru Bright, MSc (Health Sciences), researcher +tr Ojala Kristiina, THM Orsila Reetta, DI, TtM Paakkari Leena, TtM, M.Phil., tohtorikoulutettava Pahkala Katja, jatko-opiskelija Koululiikunnan vaikuttavuus: koululiikunnan toteutuksen, kouluiän liikunta-aktiivisuuden ja -kykyjen yhteydet nuorten aikuisten liikunnallisiin työhön, vapaa-aikaan ja terveyteen liittyviin toimintoihin ja toimintakykyihin Nutrition and development of allergic diseases and asthma in childhood. (Ravitsemus ja allergisten sairauksien ja astman kehittyminen lapsuudessa) Nuorten ruoka- ja liikuntatottumukset, laihduttaminen ja painonhallinnan keinot: WHO-koululaistutkimus. Väitöskirja Työhyvinvoinnin mittaaminen ja terveyden edistäminen hyvinvointiteknologioiden avulla - positiivinen lähestymistapa kokonaistyöhyvinvoinnin johtamiseen Terveystiedon opettajaksi opiskelevien liikuntapedagogiikan opiskelijoiden käsityksiä terveystieto-oppiaineesta, oppimisesta ja opettamisesta opiskelun aikana sekä työuran alkuvaiheessa Liikkuva ja terve nuori? - liikunta ja sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijät nuorilla Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos Päätös apurahan määrä euroa Tampere School of Public Health, University of Tampere Jyväskylän yliopisto, Terveyden edistämisen tutkimuskeskus Terveystieteen laitos, Tampereen yliopisto 5000 Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus Turun yliopisto

19 Tutkija ja/tai tutkijaryhmä Tutkimusaihe Tutkimus-paikka Peltonen Markku, PhD, dosentti +tr Prasad Marianne, MSc PDLSHTM +tr Ikääntyvien entisten huippu-urheilijoiden terveystutkimus. Fyysisesti aktiivisen elämäntavan pitkäaikaisvaikutukset terveyteen ja toimintakykyyn. Varhaislapsuuden aikainen ravitsemus ja tyypin 1 esidiabetes (Nutrition in early life and development of pre-type 1 diabetes) Kansanterveyslaitos; Helsingin yliopisto; Paavo Nurmi -keskus, Turku; Invalidisäätiö ORTON; Jyväskylän yliopisto Kansanterveyslaitos, Epidemiologian & terveyden edistämisen osasto, Ravitsemusyksikkö Puuronen Anne FT Nuoren terveystaju nikotiiniriippuvuudesssa - etnografinen tutkimus Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos Rainio Susanna TtM, tutkija Rantakömi Sanna Helena, FM Ruottinen Soile THM Ruusunen Anu Ravitsemustutkija, TtM Salmela Sanna TtM, jatko-opiskelija Salminen Marika FT Salonen Minna TTM, Tutkija +tr Sillanpää Elina LitM, tohtorikoulutettava Similä Minna TtM, tutkija Suominen Taipale Liisa HLT, THM Timonen Tuija ETM, tutkija Tuomilehto Jaakko LKT, VTM, professori +tr Täubel Martin PhD, researcher, project manager +tr Nuorten nikotiinikorvaushoitotuotteiden käyttö: käytön syyt ja väärinkäyttö Alkoholin vaikutus kaulavaltimoiden ateroskleroosin ja sydän- ja verisuonitautien riskiin Väitöskirjatyö: Lasten hiilihydraattien saanti, sokerin ja kuidun yhteydet hammasterveyteen ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin Ravinnon ja geenien väliset vuorovaikutukset ja niiden yhteys vakavan masennuksen riskiin Korkeassa diabetesriskissä olevien henkilöiden terveysneuvontainterventioiden lähtökohdat, niihin ohjautuminen ja käytännön toteutuminen: Tuloksia kansallisesta Diabeteksen ehkäisyprojektista Iäkkäiden laaja-alaisen kaatumistapaturmien ehkäisyn pitkäaikaisvaikutukset lääkärin hoitoa vaativien kaatumistapaturmien ilmaantuvuuteen Varhaisen kasvun, sosioekonomisten tekijöiden sekä elintapojen ja ympäristön merkitys lihavuuden kehittymisessä Voima- ja kestävyysvyysharjoittelun sekä yhdistelmäharjoittelun vaikutukset tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin, kehon koostumukseen ja fyysiseen suorituskykyyn keski-ikäisillä miehillä ja naisilla Väitöskirja: Ruokavalion glykeemisen kuormittavuuden ja sokeriaineenvaihdunnan seerumitekijöiden yhteys tyypin 2 diabeteksen ja sepelvaltimotaudin riskiin Kalan käytön ja kalaperäisen n3 -rasvahappojen saannin yhteys henkiseen hyvinvointiin Lasten rypsi- ja rapsiallergia:ravinnon kautta tapahtuva altistuminen, väitöskirjatyö Elintapatekijöiden vaikutus syöpäriskiin laajassa etenevässä väestöpohjaisessa aineistossa Health Effects of Indoor Pollutants in Schools - The HITEA study on respiratory health effects in pupils and teachers exposed to poor indoor air quality in schools Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Kansanterveystieteen tutkimusyksikkö, Kuopion yliopisto Turun yliopisto, Sydäntutkimuskeskus Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, Kansanterveystieteen tutkimusyksikkö, Kuopion yliopisto, kl. rav. tieteen laitos Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus Turun yliopisto/yleislääketiede, Turun yliopisto Kansanterveyslaitos Päätös apurahan määrä euroa Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto Kansanterveyslaitos Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto Kansanterveyslaitos Helsingin yliopisto/kansanterveystieteen laitos; Kansanterveyslaitos National Public Health Institute (KTL) Department Enviromental Health Kuopio Uotila Hanna TtM Iäkkäiden ihmisten yksinäisyys, väitöskirjatutkimus Tampereen yliopisto, terveystieteen laitos Vaapio Sari TtM + tr Valtonen Anu LitM, ft Iäkkäiden laaja-alainen kaatumisten ehkäisy: alaraajojen lisääntyneen lihasvoiman yhteys päivittäisisistä toiminnoista suoriutumiseen ja koettuun terveyteen sekä iäkkäiden mielipiteet tutkimuksesta Vesiharjoitelun vaikutukset fyysiseen toimintakykyyn sekä alaraajan lihasten ominaisuuksiin polven tekonivelleikatuilla - väitöskirjatutkimus Turun yliopiston yleislääketieteen laitos Jyväskylän yliopisto/ Kymenlaakson keskussairaala, Kotka Wikström Katja ETM, tutkija +tr Sosioekonomisten tekijöiden vaikutukset tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä Kansanterveyslaitos Vähämiko Sanna FM Vähäsarja Kati LitM, tutkija + tr Vääräsmäki Marja LT, perinatologian erik. lääk. + tr Völgyi Eszter Ph.D. Student Xu Leiting Master of Medicine Väitöskirjatutkimus raskaudenaikaisen ravitsemuksen ja probioottien käytön vaikutuksista äidin ja lapsen aineenvaihduntaan Tyypin 2 diabeteksen ehkäisy perusterveydenhuollossa. Korkeassa sairastumisriskissä olevien asiakkaiden liikuntakäyttäytymisen muutos vuosina Äidin raskaus ja lapsen aikuisiän terveys - selittävätkö liikuntatottumukset raskaushäiriöiden ja aikuisiän terveysriskien yhteyttä Effects of physical activity, diet and health history on body composition in three generations Effects of physical activity on gene expression profile in muscle and adipose tissue Funktionaalisten elitarviikeiden kehittämiskeskus (FFF), Turun yliopisto Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, terveyden edistämisen tutkimuskeskus Kansanterveyslaitos University of Jyväskylä, Department of Health Sciences University of Jyväskylä, Department of Health Sciences yhteensä

20 KuvaT: Dreamstime Tiedon siruja Kompostista pöpöjä pelloille? Vanhastaan on tiedetty, että ylivuotisia perunoita tai muitakaan kellariin syömättä jääneitä vihanneksia ei pidä laittaa kompostiin, koska mahdolliset rutto- ja muut itiöt eivät ehkä häviäkään kompostissa ja levittäytyvät siten takaisin pellolle vihannesten ja perunan riesaksi. Tutkija Jenni Hultman on väitöstutkimuksessaan kehittänyt uuden mikrosirumenetelmän, jolla kompostista voidaan havaita jopa pieninä määrinä esiintyvät mikrobit. Menetelmää voidaan hyödyntää kompostointiprosessin seuraamisessa ja kompostin lopputuotteen hygieenisyyden varmentamisessa. Hultmanin kehittämän mikrosirudiagnostiikkaan perustuvan menetelmän avulla tutkittavien mikrobilajistojen havainnointiraja laski huomattavasti. Uuden menetelmän myötä saavutettiin tarkkuus, jolla jopa kaksi lähisukuista mikrobilajia voitiin erottaa toisistaan. Jenni Hultmanin väitöskirja Microbial diversity in the municipal composting process and development of detection methods tarkastettiin Helsingin yliopistossa 23. tammikuuta. Miten taata elintarvikkeiden turvallisuus? Elintarviketurvallisuuden arviointia on viime vuosina pyritty maailmanlaajuisesti muuttamaan riskiperusteiseksi. Tällä tarkoitetaan elintarvikkeiden aiheuttamien terveyshaittojen hallintaa, joka perustuu tieteelliseen riskiarviointiin. Tutkija Pirkko Tuominen selvitti tuoreessa väitöstutkimuksessaan, miten elintarvikkeiden turvallisuutta voitaisiin kehittää riskiarvioinnin avulla. Hän käytti esimerkkinä salmonellan esiintyvyyttä naudanlihan elintarviketuotantoketjussa sekä sen vaikutuksia kuluttajien salmonellatapausten määrään. Tutkimuksen mukaan naudanlihan kuluttajille aiheuttama salmonellariski oli hieman suurempi kuin sianlihan ja selvästi suurempi kuin broilerinlihan tai kanamunien aiheuttama riski. Tutkimus tehtiin ennen keväällä Suomessa paljastunutta saastuneen rehun aiheuttamaa siipikarjan salmonellaepidemiaa. Tuomisen väitöskirjassaan esittämän riskiarvioinnin avulla laskettiin ensimmäistä kertaa elintarviketurvallisuustavoitteiden ja salmonellavalvontaohjelman välisiä suhteita sekä arvioitiin niiden vaikutusta kansanterveyteen. Salmonellaa esiintyy Suomessa kansainvälisesti katsoen erittäin vähän. Salmonellan valvontaohjelmassa esiintymistavoitteeksi on määritelty korkeintaan yksi prosentti, mikä on kansainvälisessä vertailussa hyvin vähän. Tuomisen väitöstutkimuksen perusteella tavoite on kuitenkin liian korkea ylläpitämään hyväksyttyä suojatasoa. Pirkko Tuomisen väitöskirja Developing risk-based food safety management tarkastettiin Helsingin yliopistossa 9. tammikuuta. 20