OMA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ VAIKUTTAA NUOREN ELÄMÄNTILANTEEN PARANEMISEEN

Transkriptio

1 Sosiaalityön kehittämisyksikkö Sodankylä Kehittäjä-sosiaalityöntekijät Kati Aikio-Mustonen ja Raija Kumpula OMA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ VAIKUTTAA NUOREN ELÄMÄNTILANTEEN PARANEMISEEN Vaikuttavampaa työtapaa etsimässä Viime vuosina nuorten syrjäytymisen ehkäisy on ollut sosiaalityön keskeisimpiä tavoitteita. Lapin sosiaalityön kehittämisyksikön II vaiheen alkaessa (1/2007) työyhteisössämme Sodankylän sosiaalitoimistossa nousi jälleen keskustelua siitä, että nuoria tulisi pystyä tukemaan vallinnutta työkäytäntöä tiiviimmin. Pienellä paikkakunnalla yhteistyö muiden nuorten kanssa toimivien tahojen kanssa oli toimivaa ja helppoa, mutta siitä huolimatta koettiin, että olemassa olevat tukijärjestelmät eivät ole riittäviä nuorien itsensä kannalta. Nuoret kävivät sosiaalitoimistossa säännöllisen epäsäännöllisesti. Varsinkin haastavat nuoret jättivät usein tulematta varatuille ajoille ja asioivat vasta kriisitilanteen pakottamina. Vaikeisiin tilanteisiin liittyi usein nuoren päihteiden käyttöä, mielenterveysongelmia ja asumisen ongelmia. Päätettiin lähteä kokeilemaan sitä, voitaisiinko tiiviillä sosiaalityöllä vaikuttaa nuorten tilanteiden paranemiseen. Sosiaalityöntekijä on usein yhteistyöverkostojen koordinoija ja viimesijaista vastuuta kantava taho. Sosiaalityöltä odotetaan verkostoissa aktiivista, vastuullista otetta nuorten tukemiseksi. Sosiaalityön kokonaisvaltaisuus korostuu entisestään pienellä paikkakunnalla; nuori voi olla sosiaalityöntekijälle tuttu jo lastensuojeluasiakkuudesta tai perheen/suvun asiakkuuden kautta. Sodankylässä on asukkaita noin Työttömyysprosentti oli 5/07 13,8 % (vajaat 600 henkilöä). Sosiaalitoimistossa työskentelee viisi sosiaalityöntekijää. Muihin Pohjois-Lapin kuntiin verrattuna (Inari ja Utsjoki), Sodankylässä on suhteellisen paljon nuoria sosiaalityön asiakkaita, johtuen osaltaan paikkakunnan koulutustarjonnasta. Sodankylässä on lukio ja ammatti-instituutti. Toukokuussa 2007 sosiaalityöntekijät listasivat kaikki alle 25-vuotiaat nuoret (47 nuorta), jotka saivat työmarkkinatukea tai toimeentulotukea. Katsottiin, että juuri tässä ryhmässä on nuoria, jotka tarvitsevat erityisen paljon sosiaalityön tiivistä tukea elämässä eteenpäin päästäkseen. Ryhmän nuoret olivat työnhakijoita, työssäkäyviä, opiskelijoita, työharjoittelussa tai sairaslomalla olevia. Alussa kohteeksi valittiin kuntouttavan työtoimintalain piirissä olevat nuoret, mutta sosiaalityöntekijät kokivat tarvetta katsoa nuorten tilanteita kokonaisuutena riippumatta työmarkkina-asemasta. Nähtiin se, että työssäkäynnistä tai opiskelusta huolimatta nuori voi olla sosiaalityön tuen tarpeessa. Tarkoituksena oli, että hankkeeseen valitut nuoret ovat eniten syrjäytymisvaarassa ja eniten tuen tarpeessa. Sosiaalityöntekijöillä oli intuitiivinen käsitys siitä, mitä em. ryhmään kuuluminen tarkoittaa. Keskusteluissa tämä hiljainen tieto konkretisoitui seuraaviksi kriteereiksi: ikä alle 25 vuotta, nuorella ei ole ammatillista koulutusta tai koulutuksesta huolimatta työllistyminen on heikkoa, nuoren elämää leimaavat mielenterveysja päihdeongelmat, nuorella ei ole tukiverkostoja, nuori on toimeentulotukiasiakas, nuorella on ongelmia asumisessa ja nuori itse kokee, että hänen elämänhallintansa on puutteellista. Hankkeeseen valittiin yhdeksän nuorta ( kuusi nuorta/ kaksi kehittäjä-sosiaalityöntekijää, yksi

2 nuori/ sosiaalityöntekijä). Yhden sosiaalityöntekijän kohdalla nuori ei halunnut olla mukana virallisesti hankkeessa, mutta työskentelytapa nuoren kanssa oli samansuuntainen ilman tiedonkeruuta. Nuoria oli mukana kahdeksan ja sosiaalityöntekijöitä neljä. Vaikka yhtenä kriteerinä oli tukea kaikista haastavimmissa tilanteissa olevia nuoria, olemme joutuneet käymään keskustelua myös liian vaikeista, jopa toivottomista nuorista. Näiden muutaman nuoren kohdalla erityiset haasteet liittyvät päihdeongelmaan ja rikollisuuteen. Olennaista on kuitenkin se, että myös näillä nuorilla on mahdollisuus sosiaalityön tehostettuun tukeen, vaikka heidän oma motivaationsa tuen vastaanottamiseen olisi heikkoa. Halusimme oma sosiaalityöntekijä hankkeessamme viedä sosiaalityön vaikuttavuuden tutkimisen mikrotasolle ja hyvin hienojakoiselle ja herkälle alueelle. Katseemme keskittyi sosiaalityöntekijän ja asiakkaan vuorovaikutukseen, jossa kohtaamisessa on kuitenkin kyse myös kansalaisten ja yhteiskunnan välisestä suhteesta ja julkisen politiikan soveltamisesta käytäntöön. Luonnollisesti tiedostimme sen, että sosiaalityön tuloksellisuuteen ei vaikuta vain sosiaalityöntekijän ja asiakkaan välinen suhde vaan myös ympäröivä yhteiskunta ja sen tarjoamat reunaehdot kuten työ- ja opiskelupaikat, työvoimahallinnon palveluiden kehittyminen ja muiden palveluiden tarjonta ja vastaavuus kansalaisten tarpeisiin. Esimerkiksi työvoimakoulutuksen käynnistyminen vaikuttaa välittömästi työttömyyteen ja sitä kautta toimeentuloasiakkuuksiin. Varsinkin kuntouttavassa työtoiminnassa korostuu sosiaalityön rooli työvoiman uusintajana ja kansalaisten sosiaalistajana. Juhila (2006) on tutkimuksessaan analysoinut sitä, että vaikka sosiaalityön ydin on asiakkaan ja työntekijän kohtaamisessa, suhdetta määritellään myös politiikassa ja hallinnossa, sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa ja sosiaalityön omilla akateemisilla kentillä. Juhila tarkastelee sosiaalityötä liittämis- ja kontrolli-, kumppanuus-, huolenpito- ja vuorovaikutussuhteena. Nähtäväksi jää, miten tulossa oleva taantuma vaikuttaa erityisesti nuorten asemaan työmarkkinoilla. Oman sosiaalityöntekijän brändi ja hyvä asiakassuhde Kunnassamme toteutetussa Yhdessä voimistuen -hankkeessa ( ) aikuissosiaalityön mallinnuksessa asiakkaat nostivat tärkeäksi sosiaalityön vaikuttavuuteen liittyväksi tekijäksi oman sosiaalityöntekijän. Omaa sosiaalityöntekijää pidettiin tarpeellisena asioiden joustavan hoidon takia: oma työntekijä tuntee tilanteen, ei tarvitse selitellä ja aloittaa alusta, tutulle ihmiselle on helpompi puhua, vuorovaikutus henkilötasolla sujuu, tutulle työntekijälle on lystimpi mennä ja työntekijä ymmärtää huumoria". Asiakkaat toivoivat sosiaalityöntekijältä paitsi asioiden hoitamista myös mahdollisuutta keskusteluun. Myös sosiaalityöntekijöiden oman ammatillisen arvion mukaan asiakkaan tilanteen hallintaan ja etenemiseen vaikuttaa se, että hänen asioitaan hoitaa yksi ja sama sosiaalityöntekijä. Keskustelua sosiaalityöntekijöiden parissa aiheutti sen tiedostaminen, että kaikki asiakkaat olisivat hyötyneet omasta sosiaalityöntekijästä ja periaatteessa oman sosiaalityöntekijän käsite sisältää kaikki ne elementit, jotka liittyvät laadukkaaseen sosiaalityöhön. Käytännössä sosiaalitoimiston sosiaalityö edellyttää kuitenkin asiakkaiden priorisointia ja etuuskäsittelyn piirissä on paljon asiakkaita, jotka hyötyisivät sosiaalityön palveluista, mutta niitä ei pystytä heille tarjoamaan. Sosiaalityön ydinajatus toteutui kuitenkin siinä, että nyt nostimme asiakashierarkian ykköstasolle asiakkaat, jotka sosiaalisen statuksensa ja yhteiskunnallisen osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien puolesta olivat hyvin heikossa asemassa. Konkretisoimme oman sosiaalityöntekijän käsitteen ulkoisiin ja sisällöllisiin kriteereihin ja huomasimme, että aloimme keskustella siitä, onko oma sosiaalityöntekijä periaatteessa brändi. Brändi käsitetään niin, että se on kaiken sen tiedon ilmentymä, joka liittyy yrityksen tuotteeseen tai

3 palveluun (Wikipedia 2008). Brändi voi syntyä tuotteen tai yrityksen ympärille myös ilman markkinointia. Oman sosiaalityöntekijän brändi sisältää jotakin niin erityislaatuista, että sitä ei pystytä soveltamaan kaikkiin asiakkaisiin, vaikka kaikki asiakkaat siitä hyötyisivät. Kun asiakkaalla on oma sosiaalityöntekijä, hänellä on mahdollisuus tavata sosiaalityöntekijää henkilökohtaisesti 1-4 x/kk sosiaalitoimistossa ja halutessaan myös kotonaan sekä mahdollisuus laajaan tilannearviointiin ja sosiaalityön suunnitelmaan. Asiakkaalla on mahdollisuus saada sosiaalityöntekijän työkännykän numero, johon voi virka-aikana ottaa yhteyttä ja jättää yhteydenottopyynnön. Sosiaalityöntekijä sitoutuu vastaamaan yhteydenottopyyntöön ja antamaan nuorelle ajan kriisitilanteessa kuluvalle viikolle. Oman sosiaalityöntekijän asiakkaalla on mahdollisuus saada sosiaalityöntekijän tukea hänelle tärkeissä viranomaisneuvotteluissa (esim. aktivointisuunnitelma). Etenkin nuoren mahdollisuus tavoittaa sosiaalityöntekijä kännykän välityksellä koettiin brändin kannalta merkitykselliseksi. Eettisesti sosiaalityöntekijöille oman sosiaalityöntekijän brändin luominen on kysymyksiä herättävää, koska sosiaalityön tulisi olla aina korkealaatuista ja asiakkaan tarpeista lähtevää. Sisällöllisesti oman sosiaalityöntekijän brändi sisältää monipuolista sosiaalityön menetelmien ja apuvälineiden käyttöä nuoren yksilöllisen tilanteen mukaan sekä menetelmien vaikuttavuuden ja sosiaalityöntekijöiden oman työskentelyn arviointia. Sosiaalityöntekijät sitoutuivat toimimaan hyvän asiakastyön kriteerien mukaisesti ja heillä on ollut mahdollisuus muun työryhmän konsultointiin. Hankkeeseen lupautuneille nuorille perusteltiin erityisesti sitä, että heillä on tilaisuus paitsi saada tehostettua sosiaalityön tukea myös olla mukana kehittämässä sosiaalityötä. Periaatteessa jokainen sosiaalityöntekijä tietää, mitä hyvä asiakassuhde vaatii sosiaalityöntekijältä. Halusimme kuitenkin työyhteisössämme palata yksilökohtaisen sosiaalityön peruskysymysten juurelle ja tutkia kriittisesti omaa työtämme siitä näkökulmasta, pystymmekö oikeasti tekemään hyvälaatuista asiakastyötä. Nostimme hyvän asiakassuhteen elementeiksi seuraavat tekijät (Ks. myös Särkelä 2001, 21 31).: sosiaalityöntekijä hyväksyy asiakkaan sellaisena kuin tämä on (ihmisenä kohtaaminen). Ihmisen teoista huolimatta sosiaalityöntekijä kohtelee häntä kunnioittavasti molemminpuolinen luottamus. Asiakaskeskeisyys ja kohdeherkkyys ovat yksi luottamuksellisen asiakassuhteen luomisen edellytys, mihin vaaditaan myös asiakasta kohti riittävästi aikaa ja tapaamiskertoja. Tutkimuksen mukaan luottamuksellinen asiakassuhde on edellytys aktivoitumisprosessin syntymiselle ( Hinkka ym. 2006, 27). sosiaalityöntekijästä välittyy aito kiinnostus ja välittäminen asiakkaan asioista. Sosiaalityöntekijän välittäminen on ammatillista ja virka-aikaan sidottua. Asiakassuhteessa on tärkeää se, että työntekijä eleillään, ilmeillään ja toiminnallaan osoittaa välittävänsä asiakkaasta. Yhtenä välittämisen osoituksena voidaan ajatella esimerkiksi sitä, että asiakas saa kriisitilanteessa ajan omalle sosiaalityöntekijälleen heti, kun se on mahdollista sosiaalityöntekijän jämäkkyys. Sosiaalityöntekijä tuo yhteistyöhön oman ammatillisen osaamisen, mikä tarkoittaa tarvittaessa päättäväistä ja jämäkkää otetta asiakkaan tukemisessa. Sosiaalityöntekijä osaa arvioida, missä vaiheessa asiakas hyötyy ymmärtäväisestä kannustamisesta ja milloin vaaditaan kontrolloivaa ja vastuuttavampaa työotetta työskentelyn konkreettisuus ja selkeys. Asiakas (varsinkin nuori asiakas) hyötyy tietyssä tilanteessa selkeistä ja konkreettisista neuvoista. Paitsi että asiakas haluaa keskusteluja sosiaalityöntekijän kanssa, hän hyötyy myös siitä, että sosiaalityöntekijä osaa antaa käytännön neuvoja.

4 Sosiaalityöntekijä muutostyön katalysaattorina Kuten edellä on mainittu, näemme sosiaalityön vain yhtenä vaikuttavana tekijänä ihmisten elämäntilanteisiin. Oma sosiaalityöntekijä nuorelle tarkoittaa tehostettua sosiaalityötä. Oma sosiaalityöntekijä voi nuoren kannalta kriittisessä tilanteessa olla olennainen tekijä, joka käynnistää muutoksen nuoren elämässä. Aloimme nähdä oman sosiaalityöntekijän katalysaattorina eli tekijänä joka vaikuttaa muutokseen ottamatta siihen itse varsinaisesti osaa. Asiakkaan rinnalla kulkeminen ja vaihtoehtojen tarjoaminen voi olla nuoren kannalta muutoksen aiheuttava tekijä. Jo sosiaalityöntekijän läsnäolo voi olla osatekijänä muutostyössä. Sosiaalityön vaikutus tai positiivisten muutosten aikaansaaminen ei ole suoraviivaista. Voi olla, että sosiaalityö saa aikaan eitoivottuja vaikutuksia esim. nuoren aktivoituminen merkitsee epäsosiaaliseen seuraan liittymistä. Sosiaalityön vaikutusten erottaminen toimintaympäristön vaikutuksesta ei ole yksinkertaista. Toimintaympäristössä voi olla tekijöitä, jotka toimivat vastavoimina muutokselle esim. kaveripiiri, päihteet. Sosiaalityön tuloksellisuus on myös tiiviissä yhteydessä muiden viranomaisten toimintaan, työvoimapolitiikkaan ja yhteiskunnassa vallitseviin trendeihin. Halusimme tarkastella lähemmin sitä, millä edellytyksillä omalla sosiaalityöntekijällä on vaikutusta sosiaalityön tuloksellisuuteen; missä tilanteissa omasta sosiaalityöntekijästä on nuoren tilanteen edistymiselle hyötyä. Halusimme kiinnittää huomiota myös siihen, löytyykö sellaisia sosiaalityön sisältöön liittyviä tekijöitä, joilla voidaan saada aikaan nuoren asiakkaan tilanteessa positiivisia muutoksia tuottavia mekanismeja. Olimme kiinnostuneita myös siitä, millaisissa elämäntilanteissa olevien nuorten kohdalla oma sosiaalityöntekijä saa aikaan muutosta tuottavia mekanismeja ja mitkä asiat liittyvät tilanteisiin, joissa muutosprosessit eivät käynnisty. Vaikuttavuuden arvioinnin malliin olemme saaneet vaikutteita Peter Dahler-Larsenilta (2004). Nuoren tilanteen etenemisellä ja paranemisella tarkoitetaan yleensä vastuuntumista omien asioiden hoitoon ja sitoutumista työskentelyyn tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytännössä elämäntilanteen paraneminen tarkoittaa etenkin nuoren omaa arviota siitä, että elämä on omissa käsissä. Elämäntilanteen paranemisesta kertovat myös ammatillisten suunnitelmien selkiintyminen, koulutukseen hakeutuminen, kuntouttavan työtoiminnan tai työharjoittelun aloittaminen, työllistyminen, itsenäiseen asumiseen liittyvien taitojen ja velvollisuuksien parantuminen sekä päihdeongelmien hallintaan saaminen. Kuvassa 1 sosiaalityön interventiot nuorille. Kuva / / /2007 5/2008 5/2007 Nuorten Laaja Sos.työn Elämän- Tilannearviointi ja valinta sos.työn suunnitelma polun haastattelut tilannearviointi hahmottaminen > Vaikuttavuuskyselyt nuorelle ja sosiaalityöntekijälle kuukausittain 7/2007-5/2008 > Nuoren ja oman sosiaalityöntekijän intensiivistä työskentelyä 7/2007-6/2008

5 Laadukkaalla sosiaalityöllä elämäntilanteen muutoksiin? Nuorten elämän tutkimisesta vuoden ajalta kertyi sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Nuoret ja sosiaalityöntekijät täyttivät joka kuukausi sosiaalityötä arvioivan vaikuttavuuskyselyn (liitteet 1 ja 2). Sosiaalityöntekijät kirjasivat palautelomakkeisiin vapaamuotoisesti myös henkilökohtaisia huomioitaan. Nuorten tilanteet dokumentoitiin sosiaalityön asiakastietojärjestelmään. Sosiaalityöntekijät kokoontuivat kuukausittain keskustelemaan nuorten tilanteista ja palaverien keskeinen sisältö kirjattiin ylös. Toukokuussa 2008 sosiaalityöntekijät kävivät omien nuortensa kanssa läpi kertyneen nuorta koskevan materiaalin ja joidenkin nuorten elämäkulkua hankkeen aikana havainnollistettiin piirtämällä se kuvaksi. Tästä materiaalista on pyritty etsimään niitä tekijöitä, jotka ovat olleet yhteydessä oman sosiaalityöntekijäkäytännön vaikuttavuuteen. Tulosten pääpaino on laadullisen aineiston tulkinnassa. Määrällistä aineistoa tarkasteltaessa suuria muutoksia elämäntilanteessa ei vajaan vuoden aikana tapahtunut. Kaikki nuoret asuivat koko hankkeen ajan vuokra-asunnossa. Kohderyhmä sisälsi kolme tyttöä ja viisi poikaa. Kaikilla oli suhteita lapsuudenperheisiinsä. Useimpien suhteet olivat kuitenkin negatiivisesti latautuneita ja perheen tuki ei ollut ristiriidatonta. Lähtötilanteessa 7/2007 nuorissa oli seitsemän työtöntä työnhakijaa ja yksi oli sairaslomalla. Tulonlähteenä oli seitsemällä toimeentulotuki ja yhdellä työmarkkinatuki työharjoittelun takia. Puolella nuorista oli sellaisia terveydellisiä ongelmia, joihin tarvittiin säännöllinen lääkitys ja hoitokontakti. Puolella hankkeen nuorista oli lähtötilanteessa ongelmia päihteiden kanssa (alkoholi). Velkoja oli viidellä nuorella kahdeksasta. Toukokuussa 2008 kaksi nuorta oli kuntoutustuella ja loput työnhakijoina tulonaan toimeentulotuki. Hankkeen loppuvaiheessa terveydellisiä ongelmia (diagnostisoituja) oli viidellä nuorella ja neljällä oli säännöllinen lääkitys ja hoitokontakti. Kaksi nuorta ohjattiin hankkeen aikana mielenterveystoimistoon psykiatrin vastaanotolle ja he aloittivat sosiaalityöntekijän kannustamina säännöllisen lääkityksen. Loppuvaiheessa kolmella nuorella oli velkoja. Hankkeen aikana nuoret osallistuivat aktivointitoimiin seuraavasti: - työvoimapoliittinen koulutus (2 nuorta, molemmat keskeyttivät) - mielenterveyskuntoutujien työhönvalmennus (2 nuorta, joista toinen keskeytti) - kuntouttava työtoiminta (4 nuorta, joista kaksi keskeytti) Muutokset nuorten elämäntilanteissa työvoimapoliittisen aktivoitumisen valossa ovat vähäisiä. Myös aiempien tutkimusten perusteella on todettu, että asiakkaiden sosiaaliset ongelmat vaatisivat ratkaisuja ennen kuin työllistäviin sosiaalisen kuntoutuksen interventioihin sitoutuminen on mahdollista (Hinkka ym. 2006, 28). Uudenlaisella työtavalla olemme kuitenkin päässet lähelle nuoren arkea ja kokemuskenttää, jolloin mahdollisuutemme arvioida nuoren elämäntilannetta on huomattavasti realistisempaa. Olemme joutuneet toteamaan senkin, että aina nuorella ei ole rakennusaineita lähteä edistämään omaa tilannettaan, vaikka toiveita olisi. Tällöin on kyse mahdollisesti lapsuudesta lähtien vaivanneesta kasvatuksen ja muiden lapsen kehittymiseen tarvitsemien rakennusaineiden vajeesta, ja psyykkisen ja sosiaalisen kuntoutuksen tie voi olla pitkä. Tällöin on tärkeää tarjota nuorelle mahdollisuus päästä oikean palvelun piiriin. Aktivointitoimenpiteiden keskeyttämiset eivät aina merkinneet takapakkia nuoren tilanteessa: yhden nuoren kohdalla työhönvalmennuksen keskeyttäminen liittyi siihen, että nuoren tilanne kriisiytyi ja nuori saatiin tiiviimpien palveluiden piiriin. Nuoren tilanteeseen löytyi pysyvämpi ratkaisu. Hankkeen päättymisvaiheessa yksi nuorista oli aloittamassa viiden kuukauden mittaista palkkatyötä hyvin odotuksia. Toinen nuori oli aktivoitunut hankkeen aikana itse hankkimaan itselleen mieluisan harjoittelupaikan ja hänellä oli suunnitelma jatkaa työkokemuksen hankkimista samalta alalta

6 kuntouttavassa työtoiminnassa. Yksi nuori oli osallistunut kuntoutuslaitoksessa kuntoutustutkimukseen ja saanut hyvän palautteen omasta tilanteestaan. Palautteen työstämistä nuori jatkoi osallistumalla työ- ja yksilövalmennuspalveluita tuottavassa järjestössä kuntouttavaan työtoimintaan. Oman sosiaalityöntekijän vaatimusten täyttymistä tarkasteltiin 10/2007 ja 5/2008. Kriteerit olivat pääosin täyttyneet eli sosiaalityöntekijät olivat ainakin ulkoisten tekijöiden valossa pystyneet toimimaan hyvän asiakastyön elementtien mukaisesti. Myös nuorten arviot omasta sosiaalityöntekijästä ja palvelun laadukkuudesta ovat olleet pääosien myönteisiä. Nuoret ovat kokeneet pääosin, että sosiaalityöntekijä on heidän kanssaan samalla puolella. Hankkeen aikana kaikki nuoret ovat käyttäneet mahdollisuutta saada aika omalle sosiaalityöntekijälle kriisitilanteessa. Nuorten oma näkemys ajan tarpeesta ja kriisitilanteesta ei vastannut aina sosiaalityöntekijän arviota. Sosiaalityöntekijä saattoi ajatella olevansa hyvin tavoitettavissa, mutta nuori saattoi kokea, että jo päivänkin odotus vastaanotolle on liian pitkä. Hankkeen aikana nuoren omaa näkemystä on kuitenkin kunnioitettu ja ajan saamisessa omalle sosiaalityöntekijälle ei ole ollut kynnystä. Toiminnan ulkoinen arviointi Sosiaalityöntekijät pitivät tärkeänä, että hankkeessa mukana olleita nuoria haastattelisi ulkopuolinen henkilö. Nuoria haastatteli Lapin yliopiston tutkija Tarja Kemppainen. Haastatellut nuoret kertoivat saaneensa sosiaalitoimistossa hyvää palvelua ja kohtelua. Sosiaalityöntekijöitä pidettiin ammattitaitoisina, luotettavina ja auttamishaluisina. Joitakin tapaamisia oli leimannut kiire ja sitä kritisoitiin. Kännykän soiminen kesken tapaamisen ja papereiden hukassa oleminen eivät antaneet hyvää kuvaa sosiaalityöstä. Aikoja omalle sosiaalityöntekijälle oli saatu hyvin ja käynnit yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa esim. työvoimatoimistossa koettiin tarpeellisina. Omaa sosiaalityöntekijää pidettiin ehdottoman hyvänä asiana sen vuoksi, että nuoren ei tarvinnut aloittaa uudelleen asioistaan kertomista uudelle työntekijälle. Nuoret arvostivat sitä, että oma sosiaalityöntekijä muisti, mistä viime tapaamisella oli ollut puhetta. Nuoret arvioivat, että luottamuksellisen asiakassuhteen syntymiseen menee 1-2 vuotta. Kun luottamus oli saavutettu, nuorella oli helpompi kertoa vaikeistakin asioista. Nuoret asiakkaat olivat kokeneet olevansa subjekteja omassa asiakkuudessaan, vaikka sosiaalityöntekijän tuki olikin merkinnyt eteenpäin tuuppimista. Pitkällä tähtäimellä eteenpäin kannustaminen nähtiin hyvänä asiana. Haastatteluja leimasi tietynlainen näköalattomuus, vaikka kuitenkin tavoitteena useimmilla oli työnteko ja tavanomainen perhe-elämä. Haastatteluissa nuoret kertoivat olevansa tympääntyneitä työvoiman aktivointipolitiikkaan. Nuoret puhuivat aktivointitoimenpiteistä kahdeksan euron hommina. Nuoret suhtautuivat kriittisesti asiakkuuden dokumentointiin. Suunnitelmia ja kirjallisia tilannearviointeja ei välttämättä arvostettu. Oman tilanteen näkeminen kirjallisessa muodossa ahdisti joitakin nuoria. Kun suunnitelmia tehtiin, nuoret näkivät tärkeänä sen, että tavoitteet olivat pieniä, saavutettavissa olevia. Kotikäyntejä pidettiin hyvänä asiana eikä niitä koettu kontrollointina. Nuoret antoivat palautetta oman sosiaalityön onnistumisesta joka kuukausi lomakkeen muodossa. Haastatteluissa nuoret olivat sitä mieltä, että palautetta voi antaa työntekijälle suoraankin. Kokonaisuutena nuoret olivat omaan sosiaalityöntekijä hankkeeseen tyytyväisiä ja arvelivat sillä olleen vaikutuksia ja hyötyä. Sosiaalityöntekijöiden itsearviointi Hankkeen hyödyllisyyttä ovat arvioineet sosiaalityöntekijät kuukausittain omissa palavereissaan ja omien nuortensa kanssa 5/2008. Sosiaalityöntekijät olivat kriittisempiä oman työnsä arvioimisessa kuin nuoret. Hankkeen alkuvaiheessa sovittiin, että tärkein tekijä, jolla mitataan nuoren

7 elämäntilanteen paranemista, on nuoren oma kokemus siitä, että elämä on hänen omissa käsissään. Nuoret olivat varovaisia arvioimaan sosiaalityöntekijöille sitä, oliko heidän elämäntilanteensa parantunut vuoden aikana. Muutama nuori osasi nimetä asiakaspolustaan vaiheita, joilla oli merkittävä vaikutus tulevaisuuteen. Joku oli nähnyt sosiaalityöntekijän yrityksen auttaa, mutta oli sitä mieltä, että eteenpäin tuuppiminen ei auta, jos hän ei itse ole motivoitunut ("on se sulla aika toivotonta yrittää muuttaa asioita, kun me nähdään puoli tuntia kuukaudessa ja minä en itse ole aktiivinen"). Sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan nuorten ongelmista oli vuoden aikana saatu syvällisempi käsitys ja sitä kautta vaikuttamismahdollisuuksia muutostyöhön. Sosiaalityöntekijät kuitenkin tiedostavat muutostyön hitauden ja lastensuojelutaustan merkityksen muutostyön vastavoimana. Hyvän asiakassuhteen perusta on aina luottamus asiakkaan ja työntekijän välillä. Luottamuksen merkitys korostui varsinkin oma sosiaalityöntekijä hankkeen alussa, jolloin suoritettiin nuorten valinta. Sosiaalityöntekijöillä, joilla oli jo olemassa oleva asiakassuhde nuoreen, oli helpompaa saada nuori mukaan projektiin kuin sosiaalityöntekijällä, jolla oli uusi nuori asiakas. Luottamuksen saaminen nuoreen on herkäksi koettu asia. Luottamuksen voi vaarantaa varomattomalla ilmaisulla arasta aiheesta, mutta toisaalta kun luottamus on saavutettu, asiakassuhde kestää suorempiakin ilmauksia. Huumori nähtiin monta kertaa tärkeäksi asiakassuhteessa: vaikeita asioita voi keventää huumorilla, jos molemmat osapuolet kokevat sen asianmukaiseksi. Luottamuksen rakentamisessa sosiaalityöntekijä voi käyttää apuna myös omista kokemuksistaan kertomista, antamalla jotakin itsestään. Mirka Kavakka (2006) on kandidaatintutkielmassaan tutkinut oma sosiaalityöntekijä hankkeen kehittäjä-sosiaalityöntekijöitä ja sitä, miten luottamus sosiaalisena pääomana ilmenee sosiaalityöntekijöiden päivittäisessä asiakastyössä. Luottamuksen syntyminen ei ole itsestään selvä asia, ja sen rakentamiseen tarvitaan aikaa. Luottamus syntyy pikku hiljaa (mts. 13.) Luottamuksen saavuttaminen ja ylläpitäminen vaativat sosiaalityöntekijän ja asiakkaan yhteisiä ponnisteluja. Luottamus on vuorovaikutuksellinen prosessi, jossa vastavuoroisilla teoilla tuetaan asiakastyöntekijäsuhdetta (mts. 14). Keskenään sosiaalityöntekijät pohtivat niitä tilanteita, joissa asiakkaaseen oli vaikea luottaa. Koska kyse oli kuitenkin omasta nuoresta, sosiaalityöntekijä ei voinut luovuttaa vaan vaikeiden tilanteiden jälkeenkin sosiaalityöntekijän oli vielä viriteltävä toivoa tulevaisuudesta. Sosiaalityössä puhutaan paljon asiakkaan motivaatiosta. Hankkeen alkuvaiheessa työryhmälläkin oli käsitys, että asiakkaalla tulisi olla motivaatiota muuttaa elämänsä suuntaa. Alkuvaiheessa me sosiaalityöntekijät keskustelimme myös siitä mahdollisuudesta, että nuorilla saattoi olla toiveita lyhytnäköisestä etujen saavuttamisesta. Näin ei ainakaan vuoden mittaan tarkasteltuna ole käynyt siinäkään valossa, että nuori olisi vaihtanut työntekijää, jos hänen toivettaan ei ole toteutettu. Nuorten valintaan vaikutti osaltaan se, että nuori ilmaisi halua olla mukana hankkeessa. Nuorella ei välttämättä ollut selkeää käsitystä siitä, mitä hankkeessa mukana oleminen merkitsee, mutta hän ei nähnyt syytäkään kieltäytyä sosiaalityöntekijän ehdotuksesta. Koettiin, että ilman omaa motivaatiota tuen vastaanottaminen on näennäistä. Hankkeen edetessä on kuitenkin jouduttu pohtimaan myös sitä, onko sosiaalityön tehtävä nimenomaan olla herättämässä motivaatiota. Kun nuoren elämäntilanne on ollut välillä todella haastava, voidaan puhua enemmän toivon herättämisestä kuin motivaation ylläpitämisestä. On ollut tilanteita, joissa nuoren voimavarat ovat olleet niin vähissä, että sosiaalityön tehtävä on ollut antaa nuorelle edellytyksiä motivoitua. Tällöin voidaan puhua voimaannuttamisesta, mikä on edellytys motivoituneelle toiminnalle. Sosiaalityön toimintatapoihin kuuluu mieluummin ottaa vastaan haasteita kuin jäädä polkemaan paikoilleen. Kun jostain on päästy liikkeelle, on toiminta synnyttänyt motivaatiota ja motivaatio edelleen toimintaan ja myönteinen liike on alkuunsaatu. Tämä havainto tulee sitä ajatusta, että motivaatio ei ole yksilön ominaisuus, vaan on suhteessa toimintaympäristöön ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Sanktiouhkan käyttäminen motivointikeinona on perusteltua, jos nuorella on voimavaroja osallistus

8 aktivointitoimiin. Epärealistisen suunnitelman ja tavoitteen purkaminen pienemmiksi paloiksi on perusteltua: epäonnistuminen sammuttaa motivaatiota ja vastaavasti onnistuminen kasvattaa. (Särkelä 2008, luennot). Sosiaalisen kuntoutuksen työmuodon toimivuuden kannalta asiakkaan sitoutuminen ja motivaatio on nähty yhtenä keskeisenä elementtinä (Hinkka ym. 2006, 27). Sosiaalityöntekijöiden suhde motivaation käsitteeseen voidaan nähdä esimerkkinä siitä, miten oman työn kriittinen tarkastelu asiakkaan näkökulmasta voi muuttaa paitsi teoreettisia näkemyksiä myös toivottavasti sosiaalityöntekijän toimintaa käytännössä. Hankkeen kuluessa alettiin puhua siitä, mikä merkitys nuoren tilanteen edistymiselle on sosiaalityöntekijän omalla motivaatiolla ja sitoutumisella. Nuorten rekrytointi hankkeeseen on merkinnyt sosiaalityöntekijältä erityistä panostamista ja uudenlaista työotetta. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet, että eri tavalla kuin normaalissa asiakassuhteessa, olennaista hankkeessa on sosiaalityöntekijänkin tunne siitä, että yhteistyö asiakkaan kanssa sujuu ja työntekijä uskoo työnsä vaikuttavan nuoren elämään. Kyse on aidosta vuorovaikutuksesta, jossa on kaksi osapuolta. Sosiaalityöntekijä ei ole voinut jatkaa työskentelyä nuoren omana sosiaalityöntekijänä samalla tavalla kuin aiemmin. Olemme pohtineet sitä, onko kaikkein vaikuttavinta asiakkaan tilanteeseen sellaisella interventiolla, johon sosiaalityöntekijäkin aidosti uskoo. Yhtenä osoituksena sosiaalityöntekijän sitoutumisesta voi nähdä aiempaa huolellisemman valmistautumisen oman nuoren tapaamiseen. Sosiaalitoimiston työskentelykulttuuri sisältää paljon tapaamisia tiukassa aikataulussa ja sosiaalityöntekijä päättää itse, kuinka paljon panostaa tapaamisten suunnitteluun. Sosiaalityöntekijällä on ollut hankkeen aikana moraalinen lupa ja jopa velvoite panostaa ajallisestikin juuri omien nuortensa asioiden ajamiseen. Sosiaalityöntekijän oma usko nuoreen ja motivoituminen yhteistyöhön on edellytys, että nuori itse uskoo itseensä. Sosiaalityössä puhutaan paljon moniammatillisuuden merkityksestä. Olemme joutuneet pohtimaan sitä, missä vaiheessa moniammatillisuudesta on hyötyä ja missä vaiheessa verkoston kokoamisesta voi olla jopa haittaa. Nuorten tilanteita voi hyvin verrata lastensuojelulasten tilanteisiin. Vertaus ei ole kaukaa haettu, sillä hankkeemme nuorista kaikilla on lastensuojelutausta. Nuoret ovat olleet lastensuojelun avohuollon asiakkaina (yksi sijoitettuna perhekotiin) tai sosiaalityöntekijän nuoren elämästä saamien tietojen mukaan, heidän olisi ainakin tullut olla asiakkaina. Lasten kohdalla puhutaan siitä, että lapsi tarvitsee edes yhden aikuisen, joka välittää hänestä. Monien hankkeemme nuorten kohdalla kyse oli nimenomaan tästä: nuori tarvitsi edes yhden välittävän aikuisen, jonka kanssa vaihtoehtoja pystyi pohtimaan aidosti. Lähes kaikki elivät tilanteessa, jossa oma perhe ja suku ovat kyllä olemassa, mutta suhteet perheeseen ovat tulehtuneet ja nuori ei kokenut saavansa perheeltä tarvitsemaansa tukea. Olennaista on nimenomaan se, että vaikka nuoren ympärillä olisikin verkosto, joku verkoston jäsen kantaa kokonaisvastuuta tilanteiden etenemisestä eikä vastuu jakaannu kaikkien kesken tai hajoa näkymättömiin. Olemme nähneet tärkeänä sen, että alussa kokonaisvastuuta kantaa sosiaalityöntekijä ja tärkeää on luottamuksen rakentaminen nimenomaan hänen ja nuoren välillä. On ajoituskysymys, milloin vastuuta nuoren asioissa siirretään jollekin muulle verkoston jäsenelle. Kokonaisvastuun kantaminen tarkoittaa nuoren rinnalla kulkemista ja käytettävissä olemista. Joissakin tapauksissa vastuuta on myöhemmin siirretty esim. valmennuspalveluita tuottavan säätiön yksilövalmentajille, mutta nimenomaan siten, että se on nuoren oma tahto. Olennaista on myös nuoren saatteleminen uusien palveluiden piiriin. Mikäli asiat eivät ole edistyneet, nuoren kanssa on kuljettu Kelassa, työvoimatoimistossa, kouluissa ja kuntoutuslaitoksissa. Vaikka vastuuta kantava verkosto nuoren ympärillä laajenisikin, suhde omaan sosiaalityöntekijään säilyy, mutta sen intensiteetti vaihtelee nuoren tarpeen mukaan. On nähtävissä, että monet nuoret itsenäistyvät luonnollisesti sosiaalityöntekijästä ja se tarkoittaa usein nuoren tilanteen edistymistä. Myös aikaisemmissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että asiakkaiden tilanteiden etenemiseen

9 saadaan vaikuttavuutta yksilöllisellä työotteella ja kynnysten yli saattelemisella (Arnkil 2008, luento). Arvioinnin tulokset ja mallin soveltaminen tulevaisuudessa Jo hankkeen loppuvaiheessa on nähtävissä se, että 1,5 vuoden tiivis työskentely nuorten kanssa ei ole riittävää. Kun luottamuksellinen suhde on syntynyt, sosiaalityöllä on paikka olla tukemassa muutosta parempaan. Useimpien nuorten ongelmat ovat osoittautuneet ennakko-oletuksia haastavimmiksi ja heille on annettu lupa työstää asioitaan siten, että viranomaiset eivät koko ajan ole tarjoamassa aktiivisempia toimenpiteitä. Aktivointisuunnitelmaan on voitu kirjata, että nuori siirtyy määräajaksi sosiaalityön asiakkaaksi, joka tarkoittaa sosiaalityön kokonaisvaltaista ja intensiivistä tukea. Pitkällä aikavälillä työskentelymalli on suurella todennäköisyydellä vaikuttava ja siitä hyötyisivät kaikki nuoret ja myös aikuissosiaalityön asiakkaat. Mikäli työskentelytapaa jatkettaisiin suunnitelmallisesti, olennaista olisi pitkäaikaisvaikutusten seuraaminen ja niiden arviointi. Kokemuksen saaminen sosiaalityön vaikuttavuuden arvioinnista on tässä vaiheessa hyödyttänyt sekä nuoria että sosiaalityöntekijöitä itseään. Työskentely nuorten kanssa on avannut perspektiiviä ennaltaehkäisevän työn suuntaan. Mitä kauemmin nuori on vaikeassa elämäntilanteessa, sitä vaivalloisempaa ja hitaampaa siitä poispääsy on. Tässä mielessä kehittämistehtävämme on antanut meille kokonaisvaltaista sosiaalityötä tekeville sosiaalityöntekijöille lastensuojelutyön tärkeyttä vahvistavaa tietoa. Sosiaalityöntekijät ovat pohtineet sitä, miten oma sosiaalityöntekijä mallia sovelletaan käytännössä. Yksimielisiä olemme olleet siitä, että saatuja kokemuksia tulee hyödyntää jatkossakin. Ripeä puuttuminen, nuorten tilanteisiin tarttuminen on koettu hyväksi asiaksi ja siten tullaan toimimaan jatkossakin. Mallia joudutaan kuitenkin tulevaisuudessa keventämään joiltakin osin resurssien heikennyttyä kehittämisyksikköhankkeen päättymisen myötä. Tavoitteena kuitenkin on, että kaikilla alle 25-vuotiailla nuorilla on oma sosiaalityöntekijä, johon nuori tietää ottaa yhteyttä. Näitä nuoria arvellaan olevan noin 30. Haastavimmille nuorille (noin 10 henkilölle) oma sosiaalityöntekijä mallia pyritään soveltamaan hankkeessa kehitellyllä tavalla. Tarvittaessa nuoresta otetaan tiukemmin kiinni ja huolehditaan tapaamisten toteutumisesta vaikka soittamalla perään. Haastavimmille nuorille pyritään tekemään laaja tilannearvio ja kotikäynti. Ajan panostamisesta nuoreen asiakassuhteen alkuvaiheessa arvioidaan olevan loppupeleissä enemmän hyötyä mm. päivystyskäyntien vähenemisten vuoksi. Yksi arvioinnin tärkeimpiä johtopäätöksiä oli sen oivaltaminen, että oma sosiaalityöntekijä malliin kuuluu olennaisesti sosiaalityöntekijöiden itsearviointi. Hyvän sosiaalityön elementit eivät ole ulkoisia tekijöitä, joita noudattamalla sosiaalityö on vaikuttavaa. Sosiaalityöntekijöillä tulee olla mahdollisuus turvallisessa työyhteisössä aidosti arvioida omaa työtään ja siihen liittyviä onnistumisia ja epäonnistumisia. Nuoret ovat hyötyneet siitä, että sosiaalityöntekijät ovat katsoneet omaa toimintaansa ulkoapäin ja reflektoiden. Nuoret eivät ole olleet rutiiniasiakkaita muiden asiakkaiden joukossa vaan heidän tilanteisiinsa on oikeasti perehdytty. Sosiaalityöntekijät ovat hyötyneet siitä, että ovat saaneet palata sosiaalityön peruskysymysten äärelle ja tehdä vaikuttavaa työtä paitsi haasteellisten myös mahtavien nuorten aikuisten kanssa.

10 Lähteet Arnkil, Robert 2008: Työmarkkinat ja niihin liittyvät palvelut tänään ja huomenna. Luento Yhteistyössä kohti aktiivista sosiaali- ja työvoimapolitiikkaa Lapissa seminaari Rovaniemellä Dahler-Larsen, Peter 2005: Vaikuttavuuden arviointi. Hyvät käytännöt, Menetelmä-käsikirja. Stakesin julkaisuja. Hinkka Terhi, Koivisto Juha, Haverinen Riitta 2006: Kartoittava kirjallisuuskatsaus sosiaalisen kuntoutuksen työmuodoista ja niiden vaikutuksista. Raportteja 12/2006. Stakes. Juhila, Kirsi 2006: Sosiaalityöntekijöinä ja asiakkaina. Tampere: Vastapaino. Kavakka, Mirka 2006: Luottamus rakentuu pikkuhiljaa Luottamus sosiaalisena pääomana sosiaalityön asiakastilanteissa. Kandidaatin tutkielma. Sosiologia. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Lapin yliopisto. Särkelä, Antti 2001: Välittäminen ammattina. Särkelä, Antti 2008: Välittäminen ammattina, minkälaista on vaikuttava sosiaalityö ja sen arviointi? Luento Pohjois- ja Itä-Lapin vertaiskonsultaatiopäivillä Rovaniemellä

11 Liite 1 Sodankylän kunta Perusturvalautakunta/sosiaalityö Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Lappi/ Sosiaalityön kehittämisyksikkö OMA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ/ VAIKUTTAVUUSKYSELY ASIAKKAALLE Kuinka tyytyväinen olet yhteistyöhön oman sosiaalityöntekijän kanssa? erittäin tyytyväinen erittäin tyytymätön 2. Oma sosiaalityöntekijä hyväksyy minut omana itsenäni (kuuntelee minua, on katsekontaktissa, osoittaa ilmeillään ja eleillään hyväksymistä) 3. Voin puhua omalle sosiaalityöntekijälle vaikeista ja aroistakin asioista 4. Olen saanut omaan sosiaalityöntekijään yhteyden silloin, kun olen sitä tarvinnut 5. Olen saanut ajan omalle sosiaalityöntekijälle kriisitilanteessa riittävän nopeasti 6. Oma sosiaalityöntekijä on toiminut jämäkästi tilanteeni parantamiseksi (esim. ollut yhteydessä Kelaan, asuntotoimistoon, työvoimatoimistoon, oppilaitokseen) 7. Oma sosiaalityöntekijä on ottanut asioita puheeksi suoraan eikä kiertelemällä 8. Oma sosiaalityöntekijäni on neuvonut minua riittävästi valitsemaan sopivat tavoitteet ja keinot, jotka auttavat minua eteenpäin 8. Haluaisin vielä sanoa äskeisestä asiakastapaamisesta seuraavaa:

12 Sodankylän kunta Perusturvalautakunta/sosiaalityö Liite 2 Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Lappi/ Sosiaalityön kehittämisyksikkö OMA SOSIAALITYÖNTEKIJÄ/ VAIKUTTAVUUSKYSELY SOS.TYÖNTEKIJÄLLE Kuinka tyytyväinen olet yhteistyöhön oman asiakkaasi kanssa? erittäin tyytyväinen erittäin tyytymätön 2. Hyväksyt asiakkaan omana itsenään (kuuntelulla, katsekontaktilla, ilmeillä ja eleillä hyväksynnän osoittaminen) 3. Asiakas on voinut puhua sinulle vaikeista ja aroistakin asioista 4. Asiakas on saanut omaan sosiaalityöntekijään yhteyden silloin, kun on sitä tarvinnut 5. Asiakas on saanut ajan omalle sosiaalityöntekijälle kriisitilanteessa riittävän nopeasti 6. Olen toiminut omana sosiaalityöntekijänä jämäkästi asiakkaan tilanteen parantamiseksi (esim. ollut yhteydessä Kelaan, asuntotoimistoon, työvoimatoimistoon) 7. Omana sosiaalityöntekijänä olen ottanut asioita puheeksi suoraan enkä kiertelemällä 8. Omana sosiaalityöntekijänä olen neuvonut asiakasta riittävästi valitsemaan sopivat tavoitteet ja keinot, jotka auttavat häntä eteenpäin 8. Haluaisin vielä sanoa äskeisestä asiakastapaamisesta seuraavaa: