LAPIN LIITTO Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys

Transkriptio

1 LAPIN ETELÄISTEN OSIEN TUULIVOIMASELVITYS 16WWE LAPIN LIITTO Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys Luonnos 08/2011 Länsi-Lapin osuus

2 1

3 2

4 Sisältö 1 1 JOHDANTO SELVITYKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄT Työn tausta ja tavoitteet Selvityksen kulku ja aikataulu Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit Pisteyttävät kriteerit Poissulkevat kriteerit Analyysin aineistot ja lähtötiedot Paikkatietoaineistot Suomen tuuliatlas TAUSTATIETOA TUULIVOIMAN RAKENTAMISESTA, MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSTA SEKÄ YLEISISTÄ YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kaavoitus ja luvat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaavoitus Maakuntakaavat Lapin eteläosien alueella Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen Asemakaavoitus Suunnittelutarveratkaisu YVA-menettely Luvitus Teknis-taloudelliset lähtökohdat Perustietoa tuulivoimasta Tuulivoima maailmalla Suomen näkymät Tuotanto Tilantarve Ympäristövaikutukset Vaikutukset ihmisiin Vaikutukset maisemaan Vaikutukset linnustoon Vaikutukset maa- ja kallioperään Vaikutukset vesistöihin ja pohjavesiin Vaikutukset kasvillisuuteen Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Vaikutukset kansantalouteen ja aluetalouteen Vaikutukset turvallisuuteen ja teleliikenteeseen Vaikutukset liikenteeseen Yhteisvaikutukset TUULIVOIMASELVITYS LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA-ALUEELLA Tarkastelualue... 35

5 2 4.2 Merituulipuistot tarkastelualueella Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus Tornion Röyttän tuulivoimapuisto Jatkotarkastelukohteiden kuvaus Olosvaara (tarkastelualue nro 6) Ratasvaara (tarkastelualue nro 22) Paovaara-Juopavuoma (tarkastelualue nro 23) Viisavaara (tarkastelualue nro 24) Puukkokumpu (tarkastelualue nro 55) Laivajärvi-Lautamaa-Pöyrnynpää (tarkastelualue nro 56) Putaankangas-Näätämaa-Sarvisuonmaa-Kalliomaa (tarkastelualue nro 62) Onkalo-Posonpalo (tarkastelualue nro 63) Onkalon-Posonpalon-Patokosken pohjoiset alueet (tarkastelualue nro 65) Muita paikkatietoanalyysissä tunnistettuja kohteita Laitavaara Iso-Apina - Pihlajavaara (tarkastelualue nro 9) Jouttivaara (tarkastelualue nro 10) Isovaara (tarkastelualue nro 11) Palovaara-Kaakamavaara-Korttovaara (tarkastelualue nro 50) Varevaara (tarkastelualue nro 53) Palokivalo-Sarvijärvenaapa (tarkastelualue nro 54) Tornivaara-Kivivaara-Puukkokumpu (tarkastelualue nro 55b) Karsilonmaa-Honkamaanjänkkä (tarkastelualue nro 56c) Viitakoski-Laajapalo (tarkastelualue nro 57) Kuusikkokivalo (tarkastelualue nro 58) Yhteenveto Länsi-Lapin tuulivoiman tarkastelualueista TUULIPUISTOJEN MAHDOLLISET SÄHKÖVERKKOLIITYNNÄT Sähköverkkoliitynnän teknis-taloudellinen tarkastelu LÄHTEET Liitteet Karttakooste

6 3 1 JOHDANTO Vuonna 2009 voimaan tulleissa tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on edellytetty, että maakuntakaavoituksessa osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi myös sisämaa-alueilla. Vuoden 2009 lopulla käyttöön otettu valtakunnallinen Tuuliatlas on kartoittanut aiempaa tarkempaa tietoa tuulisuudesta koko maassa, ja tuulivoimaloiden nopeasti etenevä tekninen kehitys mahdollistaa jatkossa myös sisämaa-alueiden entistä kattavamman tarkastelun tuulivoimatuotantoon. Lapin liitto käynnisti kesällä 2010 tuulivoimaselvityksen, jossa kartoitetaan uutta tietoa maakunnan eteläisten osien rannikko- ja sisämaa-alueilta eli Länsi-Lapista, Rovaniemeltä sekä Itä-Lapista. Työn tavoitteena on kartoittaa Lapin eteläisten osien parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, selvittää alueiden teknisiä ja ympäristöön liittyviä edellytyksiä tuulivoimarakentamiseen sekä laatia alueista kuvaukset, vertailut ja mahdollisia suosituksia jatkosuunnitteluun. Selvitystyötä valvoo ympäristöministeriön asettama valtakunnallinen ohjausryhmä, ja käytännön työtä ohjaa Lapin liiton asettama työryhmä. Työryhmän puheenjohtaja on suunnittelujohtaja Riitta Lönnström ja jäseninä toimivat Juha Piisilä ja Terhi Halonen Lapin liitosta sekä Timo Jokelainen ja Päivi Lundvall Lapin ELY-keskuksesta. Työryhmä määrittelee selvityksen kriteerit ja etenemistavan vaiheesta toiseen sekä kommentoi käynnissä olevaa selvitystyötä. Konsulttityönä selvitystä laatii Pöyry Finland Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Elina Kataja, teknisestä selvityksestä on vastannut Paula Kohvakka ja paikkatietoanalyysistä Pekka Hurskainen. Karttojen laadinnasta on vastannut Inka Kytö ja tuulimallinnuksista Mira Hulkkonen. Luontovaikutusten arvioinnista on vastannut Juha Parviainen. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ovat vastanneet Elina Kataja ja Inka Kytö. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnista on vastannut Timo Laakso; vaikutuksista ihmisten elinoloihin, elinkeinoihin ja matkailuun sekä yhdyskuntarakenteen vaikutusten arvioinnista Saija Miettinen-Tuoma ja Arto Ruotsalainen. Havainnollistukset on laatinut Jarkko Männistö. Vantaalla Pöyry Finland Oy

7 4 2 SELVITYKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄT 2.1 Työn tausta ja tavoitteet Tämä raportti on osa Lapin eteläosien tuulivoimaselvitystä. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita Länsi-Lapin, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava-alueilla. Selvitystä ohjaa ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä, ja käytännön työtä ohjaa työryhmä, jossa on edustajia Lapin liitosta sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Selvitystä laatii konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Selvitys kulkee osittain samanaikaisesti Länsi-Lapin maakuntakaavan valmistelun kanssa. Tuulivoimaselvityksen työohjelma on esitelty Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmälle ja Selvityksen luonnos valmistuu ennen Länsi- Lapin maakuntakaavan luonnoksen nähtäville asettamista syksyllä Liitto ja ohjausryhmä tekevät selvityksen pohjalta päätöksen maakuntakaavaan esitettävistä tuulivoimakohteista. Vuorovaikutusmenettelyt kaavoituksen yhteydessä vaikuttavat osaltaan kohteiden määrään ja sijaintiin. Tuulivoimaselvitys koostuu kolmesta päävaiheesta: paikkatietoanalyysistä, teknistaloudellisesta tarkastelusta sekä vaikutusten arvioinnista. Vaiheet kulkevat osin samanaikaisesti. Selvitys sisältää kolmen työvaiheen perusteella tunnistettujen tuulivoima-alueiden kohdekuvaukset, vertailut, havainnollistuksia luonteeltaan erityyppisistä kohteista sekä suosituksia jatkosuunnitteluun. Kuva 1 Selvitysalue: Länsi-Lapin, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava-alueet

8 2.2 Selvityksen kulku ja aikataulu Aloitusvaihe 5 Maakunnallinen tuulivoimaselvitys käynnistyi Lapin eteläosien alueella kesäkuussa 2010 lähtötietojen keruulla ja analysoinnilla sekä alustavien kriteerien määrittelyllä paikkatietoanalyysiä varten. Selvitys kulkee samanaikaisesti Länsi-Lapin maakuntakaavan laadinnan kanssa. Selvityksen tavoitteena on kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita maakunnallinen mittakaava huomioon ottaen. Kriteerien tarkoituksena on määritellä, mitä alueita alustavassa vaiheessa rajataan pois tai otetaan mukaan tietyin varauksin, esimerkiksi asettamalla alueille suojaetäisyyksiä. Kriteerejä testattiin ja tarkistettiin työn edetessä liiton kanssa käytyjen keskustelujen sekä selvitykselle asetetun työryhmän ja Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmän päätösten perusteella. Alustavia kriteerejä ja työn tavoitteita esiteltiin työryhmän 1. kokouksessa Paikkatietoanalyysi Kriteerien määrittelyn jälkeen käynnistettiin paikkatietoanalyysi, jossa tarkasteltiin paikkatietomuodossa olevaa lähtötietoa yhteismitallisessa muodossa eri osa-alueilta, mm. tuulisuuteen, maankäyttöön, korkeussuhteisiin, verkkoliityntään sekä luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteisiin ja asutukseen liittyen. Eri kriteereihin liittyen laadittiin myös vaihtoehtotarkasteluja. Työryhmän esityksen perusteella kriteerit määriteltiin melko väljiksi, jotta alueita voitiin alustavissa analyyseissä tunnistaa laajasti. Paikkatietoanalyysin perusteella määriteltiin aluksi ne alueet, joilla ei ollut suoraan poissulkevia tekijöitä, ja näiden pohjalta alueita alettiin tutkia tarkemmin mm. tuulisuutta ja ympäristön reunaehtoihin liittyvää toteutettavuutta painottaen. Paikkatietoanalyysissä käytetyt kriteerit on kuvattu tarkemmin luvussa 2.3. Paikkatietoanalyysistä esiteltiin alustavia tuloksia työryhmän 2. kokouksessa sekä Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmän kokouksessa Tämän jälkeen laadittiin paikkatietoanalyysissä vaihtoehtotarkasteluja, joissa testattiin mm. suhteellisen korkeusaseman jättämistä pois tarkastelusta. Tällöin tuloksena tunnistetut alueet olivat niin laajoja, ettei analyysin perusteella ollut vielä mahdollista siirtyä tarkempaan tarkasteluun. Paikkatietoanalyysivaiheessa pidettiin ylimääräinen työneuvottelu Metsähallituksen kanssa koskien suojeltujen petolintujen pesäreviirien huomioon ottamista. Täsmennettyjen lähtötietojen perusteella laadittiin tarkennettu paikkatietoanalyysi. Työvaiheen päätteeksi ohjelmoitiin alustavat teknis-taloudelliset analyysit ja vaikutusten arvioinnin työvaiheet. Alustava teknis-taloudellinen tarkastelu ja vaikutusten arviointi Alustavassa teknis-taloudellisessa tarkastelussa karsittiin, rajattiin ja yhdisteltiin paikkatietoanalyysissä tunnistettuja alueita painotusten ja ympäristövaikutusten perusteella. Työvaiheen tavoitteena oli rajata jatkotarkastelukohteiden lukumäärää keskittyen parhaisiin alueisiin sekä käynnistää vaikutusten arvioinnit teknisen tarkastelun rinnalla. Laskennallisen paikkatietoanalyysin rinnalle tuotiin tässä työvaiheessa arvottava menetelmä, jossa yksittäisten alueiden edellytyksiä tarkasteltiin

9 suunnittelun näkökulmasta sekä asiantuntija-arviona, maakuntakaavan tavoitteet ja erityyppiset vaikutukset huomioon ottaen. Alustavia alueita (noin 100 kpl) käytiin yksitellen läpi aluksi hyvin karkealla tasolla ja työvaiheen edetessä vähitellen tarkentaen. Karsintaa tehtiin käsityönä siten, että erityisesti tuulisuutta sekä suhteellista korkeusasemaa sisämaan kohteiden osalta painotettiin. Tietoja alustavista tarkastelualueista koottiin taulukkoon, jossa kuvattiin mm. alueiden pinta-ala, maaston korkeusvaihtelu, tuulen minimi- ja maksiminopeus eri korkeuksilla (100 ja 150 m), etäisyys sähköasemasta, alueen maankäyttö sekä havaintoja teknisestä ja ympäristöllisestä toteutettavuudesta. Alustavassa teknisessä tarkastelussa ei suoraan määritelty alueiden vähimmäispintaalaa, mutta työryhmässä sovittiin, että alle 1 km 2 suuruiset paikkatietoanalyysissä tunnistetut alueet jätetään pääsääntöisesti maakunnallisen tarkastelun ulkopuolelle. Lisäksi esitettiin työryhmälle alustava arvio, jonka mukaan realistinen toteutuskelpoinen tuulipuisto olisi vähintään noin 5-7 voimalan kokonaisuus, tuotannon suhde investointikustannuksiin huomioon ottaen. Alustavien teknis-taloudellisten tarkastelujen ja ympäristövaikutusten arviointien perusteella alue-ehdokkaat luokiteltiin kolmeen luokkaan: mukaan jatkotarkasteluun / tietyin reunaehdoin jatkotarkasteluun / ei jatkotarkasteluun. Kohdetaulukossa esitettiin 64 aluekokonaisuutta, joista 15 sijaitsi tarkastelussa määritellyllä rannikkovyöhykkeellä ja 49 sisämaassa. Alustavan teknis-taloudellisen tarkastelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia esiteltiin työryhmän 3. kokouksessa , jolloin käytiin aineistoa läpi kohteittain ja sovittiin alueiden edelleen rajaamisesta. Jatkotarkasteluun ja tarkennettuja teknistaloudellisia mallinnuksia sekä ympäristövaikutusten arviointeja varten esitettiin työryhmän kokouksen perusteella 36 potentiaalisinta kohdetta. Tilannekatsausta esiteltiin Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmälle Länsi-Lapin alueella jatkotarkastelukohteita oli tässä vaiheessa 10, ja osa näistä oli kooltaan vielä erittäin laajoja, edellyttäen tarkennettua tarkastelua. Tarkennettu vaikutusten arviointi ja kohdekuvaukset Valittujen alueiden osalta teknis-taloudellista tarkastelua ja vaikutusten arviointia vietiin eteenpäin ja tarkennettiin. Kustakin kohteesta laadittiin kohdekuvaus, jota selvityksen edetessä täydennetään suosituksilla jatkosuunnitteluun. Kaikissa jatkotarkastelukohteissa tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutukset arvioitiin maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla, keskittyen erityisesti merkittäviin vaikutuksiin ja arvokohteisiin. Vaikutuksien kohdekohtaisissa arvioissa nostettiin esille erityisesti maisema ja kulttuuriympäristö, luonnonarvot (erityisesti linnusto) sekä ihmisten elinympäristö, virkistys ja matkailu. Muita vaikutuksia (mm. vaikutukset maaperään ja vesistöihin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä aluetalouteen, vaikutukset turvallisuuteen ja liikenteeseen sekä yhteisvaikutukset) tarkasteltiin yleisellä tasolla. Jatkotarkastelukohteet esitettiin maastokartoilla, joilla kuvattiin myös luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta arvokkaat alueet ja kohteet sekä asutus ja loma-asutus. Kohdekuvaukset sekä vaikutusten arvioinnit ovat tämän raportin luvussa 4.3. Kartat ovat tämän raportin liitteenä. 6

10 Valittujen kohteiden tarkennettu teknis-taloudellinen arviointi ja alustava tuulipuistosuunnittelu Länsi-Lapin työn osalta sovittiin aluksi laadittavaksi tarkennetut teknis-taloudelliset analyysit kahdeksasta kohteesta. Ennen varsinaisten mallinnusten laatimista kohdealueet rajattiin mm. maisemaan, luonnon ja ympäristön arvoihin sekä asutukseen liittyvien vaikutusten perusteella sekä keskittyen tuulisuudeltaan parhaisiin alueisiin. Alustava tuulipuistosuunnittelu oli perusteltu työvaihe riittävän luotettavan teknisen toteutuskelpoisuuden määrittelemisen lähtötiedoksi. Tarkasteltavien alueiden todellista teknistä toteutettavuutta ei voida määrittää luotettavasti, ellei tuulipuiston koosta, tuotannosta ja investointikustannuksista ole alustavaa käsitystä. Ainoastaan alueen pinta-alaan perustuvat arviot kullekin alueelle mahtuvasta kapasiteetista yleensä yliarvioivat todellisen kapasiteetin. Toisaalta puiston koolla on kokemusten perusteella erityisesti sisämaan kohteissa usein kriittinen vaikutus projektin kannattavuuteen. Lisäksi tuuliatlaksen tyypillinen resoluutio (2,5 km x 2,5 km) Lapin alueella ei ota huomioon ruudukon sisällä olevien maastonmuotojen vaikutusta tuotantoon. Tuulimallinnuksella, jossa on otettu huomioon myös maaston pinnanmuodot, on tuulivoimalat mahdollisia sijoittaa tuotannollisesti parhaisiin paikkoihin. Siten voidaan arvioida myös saatavaa tuotantoa luotettavammin kuin pelkän pinta-alan perusteella. Edellä kuvatun perusteella erikseen valituille rajatuille alueille tehtiin tuulimallinnus, jossa lähtötietona olivat Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas sekä Maanmittauslaitoksen maastonkuvausaineisto (korkeuskäyrät 5 m välein). Mallinnus toteutettiin WAsPohjelmalla, joka on tuulivoimasovelluksiin yleisesti käytetty lineaarinen virtausmalli. Mallinnuksen tuloksena saatiin kunkin alueen tuuliresurssikartta, joka kuvaa tuulennopeutta rajatun alueen kussakin hilaruudussa. Resurssikartat laskettiin kussakin kohteessa alueen erityisominaisuuksiin parhaiten soveltuvalle tuulivoimalan napakorkeudelle (esimerkiksi 100 m tai 150 m). Tämän työvaiheen perusteella jatkotarkastelukohteisiin tehtiin alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelu, joka toteutettiin WindFarmer-ohjelmalla. Tuulivoimaloiden sijoittelussa otettiin huomioon mm. paikan soveltuvuus, mallinnettu tuulennopeus (ensisijainen kriteeri vähimmäisehtojen täyttyessä), etäisyys asuinrakennuksiin ja loma-asuntoihin, alueella kulkevat yleiset tiet, rautatiet ja sähkölinjat, suojelualueet, maastonmuodot ja maaperä hyvin karkealla tasolla sekä turbiinien vaikutukset toisiinsa, eli nk. varjostushäviöt. Varjostushäviöistä todettiin, että niiden tulisi jäädä enimmillään noin seitsemään prosenttiin koko tuulipuiston osalta. Kahdeksasta kohteesta saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tuuliatlas odotetusti yliarvioi tuulisuuden verrattuna mallinnettuihin arvoihin erityisesti rannikolla. Sisämaa-alueilla arvojen ero on jonkin verran pienempi. Mallinnus myös tuo esille pienemmän mittakaavan vaihtelun tuulennopeudessa, mikä on välttämätön tieto teknisesti toteutuskelpoisen tuulipuisto-layoutin laatimiselle. Erityisesti sisämaan kohteissa potentiaaliset alueet saadaan esille vain erikseen laaditun tuulimallinnuksen avulla. Länsi-Lapin kahdeksan kohteen teknis-taloudellisia analyysejä sekä alueiden vaikutusten arviointia esiteltiin ohjausryhmälle kokouksessa

11 Yhteenveto ja johtopäätökset 8 Työn loppuvaiheessa alueista laaditaan vertailu. Kohdekuvaukset, suositukset ja karttaesitykset täydennetään ja viimeistellään sekä laaditaan yhteenveto ja johtopäätökset selvityksen tuloksista. Länsi-Lapin maakuntakaavatyön seminaarissa esiteltiin selvitystä ja alustavia tuloksia. Työ valmistuu aikataulun mukaan syksyllä Kuva 2 Kaavio selvityksen vaiheista 2.3 Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit Työn tarkoituksena oli tunnistaa teknisesti toteutuskelpoisia, riittävän laajoja maaalueita, joilla ympäristön asettamat reunaehdot eivät merkittävästi rajoita alueiden tuulivoimarakentamista ja -tuotantoa, ja joilla yhteensovittamisen tarve muun maankäytön suhteen on vähäinen. Työn lähtökohdaksi määriteltiin paikkatietopohjaista analyysiä varten alustavat kriteerit, joita tarkistettiin työn edetessä mm. vaihtoehtotarkastelujen sekä työryhmän päätösten perusteella. Kriteerit olivat luonteeltaan joko pisteyttäviä (tarkasteltava tekijä edesauttaa tuulivoimarakentamista alueella) tai poissulkevia (tarkasteltavan tekijän perusteella alue ei sovellu tuulivoimatuotantoon, suljetaan tarkastelun ulkopuolelle). Tässä luvussa on kuvattu käytettyjä kriteerejä. Paikkatietoaineiston tekniset tiedot on kuvattu luvussa Pisteyttävät kriteerit Pisteyttävinä kriteereinä käytettiin analyysissä seuraavia tekijöitä: o o tuulisuus maaston suhteellinen korkeusasema (ympäristöstään kohoavat kummut)

12 o o o soveltuva maankäyttö (maakuntakaavojen aluevaraukset) etäisyys verkkoon ja sähköasemiin etäisyys yleisiin ja yksityisiin teihin 9 Tuulisuus määriteltiin kriteereistä tärkeimmäksi. Analyysi laadittiin työryhmän esityksen perusteella kuitenkin siten, että alueita ei alhaisen tuulisuuden perusteella suoraan suljettu pois tarkastelusta. Alueen edullisuutta alettiin painottaa, kun tuulennopeus 100 m korkeudella ylitti 6 m/s. Tuulisuuden ohella merkittävä kriteeri oli maaston suhteellinen korkeusasema. Analyysissä maaston korkeusmallin perusteella pyrittiin tunnistamaan muusta ympäristöstä selvästi kohoavat kummut. Tämän taustalla oli kokemusperäinen tieto: kun ympäristöstään kohoavien kumpujen korkeustieto yhdistettiin karkeaan tuulisuustietoon, saatiin tuloksena huomattavasti tuuliatlasta tarkempaa tietoa alueiden tuulisuudesta ja pienipiirteisestä vaihtelusta. Maaston suhteellista korkeusasemaa korostettiin erityisesti sisämaan kohteissa; rannikkovyöhykkeellä suhteellisella korkeusasemalla ei ollut analyysissä suurta merkitystä loivan maastonprofiilin vuoksi. Muista ns. pisteyttävistä kriteereistä olennainen oli etäisyys verkkoon ja sähköasemiin, joille asetettiin analyysissä enimmäisetäisyydet. Etäisyyksien määrittelyn taustalla oli asiantuntija-arvioon perustuva käsitys teknis-taloudellisesta toteutettavuudesta (investointikustannusten suhde tuulipuiston kokoon). Analyysissä otettiin huomioon myös kaavoissa osoitetut voimajohdot (110 kv ja 400 kv). 110 kv voimajohdon ja sähköaseman läheisyyttä painotettiin käsityönä tehtävissä teknisissä tarkasteluissa, sillä 400 kv verkkoon liittyminen edellyttää hyvin suurta tuulipuistokokoa. Erityisesti on otettava huomioon, että verkkoon liittyminen edellyttää hankkeissa aina tarkempaa suunnittelua. Tietoja verkkoon liittymisen edellytyksistä selvitysalueella on kuvattu luvussa 5. Pisteyttävänä kriteerinä käytettiin alustavassa analyysissä myös etäisyyttä tiestöön. Analyysissä eroteltiin yleiset ja yksityiset tiet siten että yksityisten teiden painoarvo oli pienempi kuin yleisten teiden. Käytännössä selvitysalueen tieverkosto oli paikkatietoanalyysin perusteella niin kattava, että tiestö ei tuonut analyysissa kohdealueiden välille merkittäviä eroja Poissulkevat kriteerit Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia oli tarkoituksenmukaista kartoittaa alueilla, joilla ympäristön asettamia reunaehtoja on mahdollisimman vähän. Siten alustavassa paikkatietoanalyysissä sovittiin poissulkevista kriteereistä sekä poissuljetuille alueille osoitetuista suojaetäisyyksistä. Tarkastelusta suljettiin pois seuraavat alueet: o o o o suojelualueet (luonnonsuojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Natura verkoston alueet) kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA- ja FINIBA-alueet) tiedossa olevat uhanalaisten lintulajien pesäreviirit valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet

13 o o o o valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt muinaismuistot asutus (pysyvä asutus ja loma-asutus / taajamat ja yksittäiset rakennukset) soveltumaton maankäyttö (mm. lentoliikenteen alueet) 10 Suojelualueet, linnustoalueet ja maisemaltaan tai kulttuuriympäristöltään valtakunnallisesti arvokkaat alueet suljettiin tarkastelun ulkopuolelle, mutta näihin ei määritetty suojavyöhykkeitä paikkatietoanalyysissa. Perusteena tässä oli alueiden tunnistaminen mahdollisimman laajasti työn alkuvaiheissa. Työryhmän päätöksenä esitettiin, että työvaiheiden edetessä vaikutusten arviointien ja alueiden tarkemman suunnittelun kautta voidaan tarkasteltavien tuulivoima-alueiden suhde suojelualueisiin ottaa huomioon ja mm. suojeluperusteiden kautta esittää tarkempia rajauksia ja suojaetäisyyksiä alueille. Suojelualueiden erityistapauksena paikkatietoanalyysissä otettiin huomioon suojeltujen petolintujen pesäreviirit, joista saatiin analyysiä varten paikkatietoa Metsähallituksen tietokannasta. Tiedossa oleville pesäpaikoille osoitettiin BirdLife Finland ry:n ja WWF:n suositusten sekä työryhmän päätöksen perusteella kahden kilometrin laajuinen suojavyöhyke. Toisena suojelualueiden erityistapauksena otettiin analyysissä huomioon Tornionjoen- Muonionjoen Natura verkostoon osoitettu alue, jota ei suoraan suljettu pois paikkatietoanalyysistä. Jokialue on osoitettu Natura verkostoon vesialueen perusteella, mutta Natura-alueen rajaukseen on sisällytetty joen koko laaja valuma-alue. Tässä todettiin, että poissulkevaksi tekijäksi joen vesialue oli riittävä ja suhteessa samanarvoinen muihin suojelualueisiin nähden. Analyysissä käytettiin asutusta kuvaavana aineistona Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR) saatuja paikkatietomuotoisia ruutuaineistoja. Asutukseen osoitettavasta suojavyöhykkeestä käytiin keskustelua työryhmässä, ja työryhmän päätösten perusteella paikkatietoanalyysissä päädyttiin käyttämään 2500 m suojaetäisyyttä taajamiin, kyliin ja pienkyliin, ja 1000 m etäisyyttä yksittäisiin asuinrakennuksiin (YKR-aineisto, alle 5 asukasta/ruutu). Laajan etäisyysvyöhykkeen perusteena oli keskittyminen parhaisiin alueisiin ja mahdollisimman laajoihin aluekokonaisuuksiin, joilla vaikutukset asutukseen mm. melun ja välkkeen osalta jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Myös matkailupalvelujen alueisiin osoitettiin 2500 m suojaetäisyys. Vaihtoehtotarkastelujen perusteella muuhun selvitysalueeseen nähden huomattavasti tiheämmin asutulla rannikkovyöhykkeellä päädyttiin käyttämään sekä taajamiin että yksittäisiin asuinrakennuksiin 1000 m suojaetäisyyttä. Tämä johtui siitä, että 2500 m suojaetäisyydellä rannikkovyöhykkeeltä ei olisi tunnistettu alueita käytännössä lainkaan. Samalla oli tarpeen ottaa huomioon rannikkovyöhykkeen edullisuus merituulen mahdollistamien hyvien tuuliolosuhteiden kannalta. Alustavassa analyysissa yksittäisiä asuin- ja loma-asuinrakennuksia ei otettu huomioon, jotta alueiden koko ei pirstoutuisi liikaa. Varsinaisessa tuulipuistosuunnittelussa asetetaan kuitenkin riittävät suojaetäisyydet kaikkiin yksittäisiin asuin- ja lomaasuinrakennuksiin.

14 Eri maankäyttömuotoihin (maakuntakaavan aluevarauksiin) ei osoitettu suojavyöhykkeitä. Maakuntakaavan aluevarauksista suljettiin pois taajama- ja keskustaalueet, lentoliikenteen alueet, puolustusvoimien alueet sekä suojelualueet edellä kuvatulla tavalla. Osana vaikutusten arviointia tutkittiin kohdekohtaisesti tunnistettujen alueiden lähialueilla sijaitsevat ympäristöltään, maisemaltaan tai luonnonoloiltaan arvokkaat alueet ja tarkasteltiin niiden edellyttämiä suojavyöhykkeitä. Mikäli tunnistetut potentiaaliset tuulivoima-alueet etenevät hankkeiksi, on osana tarkempaa sijoitussuunnittelua selvitettävä tarkemmin vaikutuksia ja etäisyyksiä asutukseen tai arvokkaisiin kohteisiin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen myötä Suomessa on käynnissä useita maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä, jotka valmistuvat pääosin vuoden 2011 syksyyn mennessä. Valtakunnallisella tasolla selvityksiä ohjaava ympäristöministeriö ei ole toistaiseksi antanut suosituksia suojelu- tai maisema-alueiden tai muutoin herkkien alueiden suojavyöhykkeiden laajuudesta. Ympäristöministeriön ohjeistuksen luonnos valmistui Analyysin aineistot ja lähtötiedot Paikkatietoaineistot Tuulivoimaselvityksen paikkatieto- eli GIS-analyysit pohjautuvat eri lähteistä hankittuihin aineistoihin. Aineistot sekä niiden lähteet on lueteltu seuraavassa: Maakuntakaavojen aluevaraukset, Lapin liitto (ESRI Shapefile) Hallinnolliset aluerajat, Lapin liitto (ESRI Shapefile) Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä, Lapin liitto (väestö 2009, lomaasunnot 2007, rakennukset 2007, kylät, pienkylät ja taajamat 2005) (MS Access, ESRI Shapefile). YKR-aineiston tiedot kuvaavat vuodenvaihteen tilannetta (esim ). Tuuliatlas, Ilmatieteen laitos (2500 m ruutudata, mittausdataa 50, 100 ja 150 m korkeuksilta. Tarkempi kuvaus tuuliatlaksen aineistosta on seuraavassa luvussa 2.4.2) (ESRI Shapefile ja GeoTIFF) 25 m:n korkeusmalli, Maanmittauslaitos (Erdas IMAGINE) Tieverkosto, Digiroad (ESRI Shapefile) Suurjännitelinjat, sähköasemat Fingrid ( 110 kv) (ESRI Shapefile, Mapinfo TAB) Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineistot (mm. luonnonsuojelualueet, Natura alueet, suojeluohjelma-alueet) (Logica, Mapstream-suorakäyttö, ESRI Shapefile) Muinaisjäännökset ja kulttuuriympäristöt, Museovirasto ja Lapin liitto (ESRI Shapefile)

15 Esterajoituspinnat, FINAVIA (ESRI Shapefile) IBA- ja FINIBA-alueet, Suomen ympäristökeskus ja Birdlife Finland (ESRI Shapefile, Mapinfo TAB) Tiedot suojeltujen lintulajien pesäreviireistä. Metsähallitus / Luontopalvelut; WWF Suomi. Maanmittauslaitoksen maastotietokanta, MapStream suorakäyttö Selvitysalueen toiminnassa ja suunnitteilla olevat tuulivoima-alueet, Lapin liitto ja Lapin ELY-keskus (ESRi Shapefile) 12 Muut käytetyt kirjalliset lähteet sekä sähköiset lähteet on kuvattu tämän raportin lähdeluettelossa (ks. luku 6). Selvitysalueen maakuntakaavoja on kuvattu tämän raportin luvussa Suomen tuuliatlas Suomen tuuliatlas on tuulienergiakartasto, jonka avulla voidaan arvioida mahdollisuuksia tuottaa tuulen avulla sähköä. Tuuliatlas perustuu tietokonemallinnukseen. Sen tekemisessä on hyödynnetty sääennustusmalleja (HIRLAM ja AROME) sekä tuuliatlassovellutuksissa yleisesti käytettyä laskentaohjelmaa. Säämalleilla on laskettu yhteensä 72 toteutuneen kuukauden säätilanteet, jotka on valittu edustamaan tilastollisesti viimeisen 50 vuoden jaksoa. Näin simuloidun keskimääräistä tuulisuutta edustavan perusaineiston säätilanteista on laskettu tuulen keskinopeudet sekä muut tuulen ominaisuuksiin liittyvät arvot 2,5 x 2,5 km 2 hilaruutuihin. Nämä ruudut kattavat koko Suomen. Lisäksi etukäteen määritellyiltä alueilta on mallinnettu tuuliolosuhteet 250 x 250 m 2 hilakoolla. Tämä tarkempi aineisto kattaa mm. rannikko-, tunturi-, vaara- ja järvialueita, joilla voidaan olettaa vallitsevan tuulivoimatuotannon kannalta keskimääräistä paremmat olosuhteet. Tuuliatlaksesta löytyvät kuukausittaiset tuulitiedot ja kolmelle teholtaan eri voimalatyypille (1, 3 ja 5 MW) lasketut tuotantoarviot (MWh) korkeuksilla m. Huomioitavaa on, että Tuuliatlaksen tuulitiedot kuvaavat 50 viimeisimmän vuoden keskimääräisiä kuukausittaisia ja vuotuisia tuulioloja. Näin ollen yksittäisten vuosien tuuliolot voivat poiketa huomattavasti keskimääräisistä oloista. Myös rakennettavan tuulivoimalan käyttöiän aikana tuuliolot voivat poiketa tuuliatlaksella kuvatuista. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tuuliin. Sen mahdollista vaikutusta ei ole otettu huomioon tuuliatlaksen arvoissa. (Suomen tuuliatlas 2010)

16 13 3 TAUSTATIETOA TUULIVOIMAN RAKENTAMISESTA, MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSTA SEKÄ YLEISISTÄ YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA 3.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kaavoitus ja luvat Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtion ja kuntien viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös ) ja edistää niiden toteuttamista. Viranomaisten on myös arvioitava toimenpiteidensä vaikutuksia valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kannalta. Valtioneuvosto päätti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista Lapin eteläosien selvitysaluetta koskevat erityisesti seuraavat asiakokonaisuudet: - Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat - Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Tarkistettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä on nykyistä vahvemmin hillittävä ilmastonmuutosta. Valtioneuvosto on ottanut kantaa mm. tuulivoimarakentamisen edellytyksiin valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Tähän liittyen Lapin eteläosien osalta korostuvat seuraavat erityistavoitteet: - Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. - Alueidenkäytössä tulee varautua uusiutuvia ja jäteperäisiä polttoaineita käyttävien energialaitosten ja niiden logististen ratkaisujen aluetarpeisiin osana alueen energiaja jätehuoltoa. - Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Selvityksessä kartoitetaan tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita sekä tarkastellaan niiden toteutumisen edellytyksiä ja reunaehtoja. Selvityksen perusteella osoitetaan maakuntakaavoitukseen tuulivoima-alueita, joihin vuorovaikutuksen kautta saadaan palautetta. Selvitys osaltaan edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista Maakuntakaavoitus Maakuntakaava on osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maankäytön suunnittelujärjestelmää. Maakuntakaavan tehtävänä on ratkaista valtakunnalliset, maakunnalliset ja seudulliset alueidenkäytön kysymykset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavoituksen kautta ja maakuntakaava toimii ohjeena muutettaessa tai laadittaessa yleis- ja asemakaavoja. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on

17 osoitettu maakuntien liittojen tehtäväksi osallistuminen uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen mm. kartoittamalla soveliaita alueita tuulivoiman tuotantoa varten. Mikäli tuulivoima-alueita ei ole osoitettu maakuntakaavoituksessa, tulee hankkeiden toteuttamisen edellytykset tutkia kuntakaavoituksen ja luparatkaisujen keinoin. Maakuntakaavan ohjausvaikutus tulee ottaa huomioon Maakuntakaavat Lapin eteläosien alueella Lapissa maakuntakaavat laaditaan seutukunnittain. Selvitysalueella voimassa olevia maakuntakaavoja ovat Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavat. Vanhan rakennuslain mukaisena seutukaavana on alueella voimassa Länsi-Lapin seutukaava, joka korvautuu tulevaisuudessa Länsi-Lapin maakuntakaavalla. Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Kokonaismaakuntakaavojen lisäksi alueelle on laadittu vaihemaakuntakaavoina Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava, Soklin kaivoshankkeen maakuntakaava, Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava sekä Rovaniemen vaihemaakuntakaava. Rovaniemen maakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä ja se on saanut lainvoiman Kaava käsittää Rovaniemen kaupungin ja Ranuan alueet. Rovaniemen maakuntakaava-alueesta yli puolet on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (53 %) ja yli kolmannes maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (36 %). Seuraavaksi suurimpia aluevarauksia ovat erityisalueet (5 %) ja suojelualueet (4 %). Muut maankäyttöluokat ovat kaavan pinta-alasta 2 %. Rovaniemen maakuntakaava on Suomen ensimmäinen uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maakuntakaava ja se korvaa alueen aiemmat seutukaavat. Itä-Lapin maakuntakaava on ympäristöministeriön vahvistama (ja se on tullut lainvoimaiseksi ). Kaava koskee Kemijärven kaupunkia sekä Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken kuntia. Kaava-alueesta suurin osa (80 %) on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat erilaiset luonnonsuojelualueet (16 %). Itä-Lapin maakuntakaavassa käsiteltäviä keskeisiä asiakokonaisuuksia ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, metsien monikäyttö, maa- ja kallioperän ainesten hyödyntäminen, matkailu, liikennejärjestelmä, teollisuus, kylä- ja palveluverkko ja ranta-alueiden suunnitteluperiaatteet. Itä-Lapin maakuntakaava kumoaa alueen aikaisemmat seutukaavat. Länsi-Lapin seutukaava on vahvistettu ympäristöministeriössä (ja se on saanut lainvoiman ). Seutukaavalla on alkaen ollut maakuntakaavan oikeusvaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaisesti. Länsi- Lapin seutukaava-alueeseen kuuluu seitsemän kuntaa: Kemi, Keminmaa, Pello, Simo, Tervola, Tornio ja Ylitornio. Länsi-Lapin seutukaava-alueesta suuri osa on varattu maaja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (52 %) tai maa- ja metsätalousalueeksi (30 %). Kolmanneksi suurimman aluevarauksen muodostavat suojelualueet (8 %), ja lähes yhtä suuren aluevarauksen muodostaa merialue. Muut maankäyttöluokat ovat varanneet seutukaavan pinta-alasta 3 %. Seutukaava kumoaa alueen aikaisemman Lapin seutukaavan.

18 Länsi-Lapin seutukaava tulee kumoutumaan Länsi-Lapin maakuntakaavalla sen saatua lainvoiman. Länsi-Lapin maakuntakaava on kuulutettu vireille ja sen osallistumis- ja arviointisuunnitelma on samalla asetettu nähtäville. ( Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava on ympäristöministeriön vahvistama vaihemaakuntakaava (ja se on saanut lainvoiman ). Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavaan sisältyvät Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion meri- ja rannikkoalueet. Kaavassa on näiltä alueilta valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti osoitettu tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet, joita on kaavaan merkitty yhteensä neljä: Torniossa Röyttä, Kemissä Ajos, Simossa Maakrunnin matalikko, joka jatkuu Kuivaniemelle sekä Kemissä ja Simossa Pitkämatala, joka jatkuu Iissä. Tuulivoimamaakuntakaava kumoaa aikaisemmin alueelle vahvistetun Länsi-Lapin seutukaavan osoittamat tuulivoimalaaluevaraukset. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan ympäristöministeriö on vahvistanut (ja se kuulutettiin voimaan tulevaksi ). Vaihemaakuntakaava käsittää Savukosken kunnan Soklin alueelle suunnitellun kaivosalueen ja siihen liittyvät rata-, tie- ja voimajohtolinjaukset Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Alueella voimassa oleva Itä-Lapin maakuntakaava jää voimaan muutoin paitsi kumottavilta osin. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava on ympäristöministeriön vahvistama (ja se on kuulutettu voimaan tulevaksi ). Ydinvoimamaakuntakaava ulottuu Simon kunnan sekä osin Kemin kaupungin ja Keminmaan kunnan alueille. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavassa Simon Karsikkoniemen alueelle on osoitettu aluevaraus ydinvoimalaitokselle. Lisäksi ydinvoimamaakuntakaavassa on osoitettu laitoksen edellyttämät tieyhteydet, satama-alue, laivaväylä, suojavyöhyke ja voimajohtokäytävä. Kaavan alueella voimassa olevat Länsi-Lapin seutukaava ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava jäävät voimaan muutoin paitsi kumottavilta osin. Rovaniemen vaihemaakuntakaavan on ympäristöministeriö vahvistanut (ja se on kuulutettu voimaan tulevaksi ). Kaava sijoittuu Rovaniemen kaupungin ja Ranuan kunnan alueille. Kaava laadittiin Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä. Kaava on täydentävä vaihemaakuntakaava, joka kumoaa voimassa olevaa Rovaniemen maakuntakaavaa vain niiltä osin, kuin muutoksia on esitetty. Tämä vaihemaakuntakaava koskee maankäyttöluokista taajamatoimintojen, virkistysalueiden ja matkailupalveluiden alueita, tieverkkoa sekä keskustatoimintojen, energiahuollon ja kaivostoimintojen alueita. ( Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen (2009) myötä on koko maassa laadittu maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden kartoittamiseksi. Osaa selvityksistä rahoittaa ympäristöministeriö, joka on asettanut selvityksiä varten valtakunnallisen ohjausryhmän. Valtaosa selvityksistä valmistuu elokuuhun 2011 mennessä. Ministeriön tavoitteena on koota selvitysten tiedot valtakunnalliseen paikkatietokantaan.

19 3.1.5 Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen Yleiskaavan avulla ratkaistaan kunnan alueella maankäytön pääperiaatteet. Maakuntakaava toimii ohjeena yleiskaavalle. Yleiskaavan hyväksyy kunta. Yleiskaavoja voidaan myös laatia osa-alueille tai vaiheyleiskaavoina. Suomen tuulivoimarakentamista pyritään selkeyttämään maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksella. Esitys lain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle käsiteltäväksi Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Tuulivoimaloiden koon ja tehokkuuden kasvu sekä laajat aluetarpeet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että maankäyttö- ja rakennuslain säännösten on katsottu olevan nykyisellään riittämättömiä tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen. Lakimuutosesityksen tavoitteena on, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä. Tällöin yleiskaava toimii suoraan rakentamista ohjaavana kaavana samaan tapaan kuin rantaalueilla (MRL 72 ) sekä kyläalueilla (MRL 44 2 mom). Edellytyksenä on yleiskaavan riittävä ohjausvaikutus käytännössä kaavaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi vesialueilla tai maa-alueilla, joilla ei ole merkittävää yhteensovittamisen tarvetta muun maankäytön kanssa. Lakimuutos ei vaikuta maankäytön suunnittelujärjestelmään ja maakuntakaavan ohjausvaikutukseen. Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen, ja lain voimaantulosäännöksen mukaan uusi säädös on ollut sovellettavissa huhtikuun 2011 alusta lähtien. (HE 141/2010 vp). Laki tuo erinomaisen uuden työvälineen tuulivoimarakentamisen toteuttamista varten. Tulee kuitenkin todeta, ettei laki välttämättä poista asemakaavan tai suunnittelutarveratkaisun tarvetta kokonaan. Joillakin alueilla on edelleen tarpeen käyttää näitä ratkaisuja rakennusluvan myöntämisen perusteena Asemakaavoitus Maankäyttö- ja rakennuslain 50 :n mukaan alueidenkäytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten tulee laatia asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. Asemakaavan hyväksyy kunta. Tuulipuiston rakentaminen edellyttää pääsääntöisesti asemakaavan laatimista hankealueelle. Hyväksytyn ja lainvoimaisen asemakaavan perusteella kunta myöntää rakennusluvan kaavan aluevarausten, merkintöjen ja määräysten mukaisesti. Useilla tuulivoimarakentamiseen tarkasteltavilla alueilla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, yleiskaava on vanhentunut tai se on luonteeltaan strateginen, jolloin kaavan ohjausvaikutus ei ole riittävää. Laadittaessa asemakaavaa alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on MRL 54 :n mukaan soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksissa (MRL 39 ) säädetään. Tämä voi tarkoittaa laajempaa kaavallista tarkastelua alueen ja hankkeen luonne huomioon ottaen.

20 3.1.7 Suunnittelutarveratkaisu Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamisen tarvetta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi satama-, teollisuus- ja varastoalueet lähiympäristöineen sekä kaukana rannasta sijaitsevat merialueet. Suunnittelutarveratkaisun ja asemakaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalapuiston sijainti ja suhde ympäröiviin alueisiin. Kaavan laatimistarvetta harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon myös kaavoitukseen liittyvät suunnittelutarveratkaisua laajemmat osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt sekä vaikutusarvioinnit. Ranta-alueille sijoittuvilla tuulivoimaloilla edellytetään poikkeamispäätöstä MRL 72 mukaisesta rannan suunnittelutarpeesta, mikäli tuulivoimarakentamista ei ole ratkaistu asemakaavalla tai rakentamista suoraan ohjaavalla yleiskaavalla. Poikkeamislupapäätöksen myöntää pääsääntöisesti alueellinen ELY-keskus. Suunnittelutarveratkaisua haetaan kunnalta joko rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä. Suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä kuullaan naapureita ja muita, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa vaikuttaa sekä pyydetään tarvittaessa lausunnot (esim. ELYkeskukselta ja muilta valtion viranomaisilta(kuten Trafi) sekä maakunnan liitolta) (Ympäristöministeriö 2011) Mikäli suunniteltu tuulivoimahanke edellyttää YVA-menettelyä, suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa rakennusluvan perusteena. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää erityistä yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä laajempia vuorovaikutusmenettelyjä YVA-menettely YVA-menettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVA-menettelyn päävaiheita ovat YVA-ohjelman laatiminen ja YVA-selostuksen laatiminen. Yhteysviranomainen antaa lausunnon molemmista asiakirjoista. Euroopan yhteisöjen (EY) neuvoston antama, ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi (85/337/ETY) on Suomessa pantu täytäntöön lailla ympäristövaikutusten arvioinnista eli YVA-lailla (486/1994 muutoksineen) ja YVA-asetuksella (713/2006). Valtioneuvosto hyväksyi YVA-asetuksen (713/2006 6, hankeluettelo) muutoksen, jolla suuriin tuulivoimalahankkeisiin ryhdytään säännönmukaisesti soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Suurten hankkeiden kokorajaksi on määritelty vähintään kymmenen yksittäistä tuulivoimalaitosta tai vähintään 30 megawatin kokonaisteho. Asetusmuutos on tullut voimaan ( YVA-menettely on aina kaksivaiheinen: Ensimmäisessä vaiheessa eli ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetään hankkeen toteuttamisvaihtoehdot, ympäristön nykytila sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia arvioidaan ja miten

21 arviointi tehdään. Toisessa vaiheessa eli YVA-selostusvaiheessa esitetään YVAohjelman tiedot tarkistettuina ja tarkennettuina, vertaillaan eri hankevaihtoehtoja sekä annetaan arviointimenettelyn tuloksena muodostunut yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista ja toteutettavuudesta. Lisäksi kuvataan arviointimenettelyn vaiheet osallistumismenettelyineen sekä otetaan huomioon yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta. YVA-ohjelmassa kuvatut ympäristöselvitykset laaditaan YVA-selostuksen pohjaksi. Selvitykset ja YVA-menettelyssä laaditut arvioinnit toimivat myös hankkeisiin mahdollisesti edellytettyjen asema- ja yleiskaavojen lähtötietoina. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten YVA-menettelyn aikana ei tehdä päätöstä tuulipuistojen toteuttamisesta. Menettelyn aikana tuotetaan tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista, ja tuotetun tiedon perusteella voidaan arvioida hankkeen eri vaihtoehtojen ympäristöllistä toteutettavuutta. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen luovuttaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle. Usein kookkaissa teollisen mittakaavan tuulipuistohankkeissa tulee soveltaa YVAmenettelyä. Tämä on toistaiseksi edellyttänyt tapauskohtaista YVA-lain mukaista harkintaa. Tuulivoimahankkeita ollaan esittämässä YVA-asetuksen hankeluetteloon, jonka kautta saadaan selkeät pelisäännöt erikokoisten ja luonteeltaan erityyppisten hankkeiden arviointiin. Hankeluettelossa tuulivoimahankkeet porrastetaan siten, että 10 voimalan tai 30 MW:n tuulipuisto edellyttäisi aina YVA-menettelyä. Menettelyä olisi kuitenkin edelleen mahdollista soveltaa myös muihin hankkeisiin Luvitus Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Kehitteillä olevien hankkeiden määrä Suomessa on kasvanut merkittävästi mm. valtioneuvoston asettamien ilmastopoliittisten tavoitteiden ja tukitoimien myötä. Tuulivoimaloiden tekninen kehitys on ollut hyvin nopeaa, joten myös voimaloiden koko ja tehokkuus ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina. Pääsääntöisesti teollisen mittakaavan tuulivoimalan toteuttaminen edellyttää aina rakennuslupaa. Luvan myöntämisen perusteena voi olla joko asemakaava tai myönteinen suunnittelutarveratkaisu, ja uutena menettelynä myös tuulivoimayleiskaava. Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen (HE 141/2010 vp), ja lain voimaantulosäännöksen mukaan uusi säädös on ollut sovellettavissa huhtikuun 2011 alusta lähtien. Lakimuutoksen tavoitteena on ollut, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä. Rakennuslupa teollisen mittakaavan tuulivoimalalle voidaan myöntää asemakaavan ja jatkossa tietyin edellytyksin myös oikeusvaikutteisen yleiskaavan (mm. MRL 44 ja 77 a ) perusteella. Hankkeeseen soveltuvan kaavatason tarkasteluun vaikuttavat alueen koko, ympäristön olosuhteet, hankkeen aiheuttamat vaikutukset sekä

22 yhteensovittaminen muun maankäytön kanssa. Lähtökohtaisesti suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa, jos hanke edellyttää YVA-menettelyä. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää laajempaa yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä vuorovaikutusmenettelyjä. Tuulivoimaloiden toteuttaminen voi edellyttää myös ympäristölupaa, mikäli katsotaan mm. meluvaikutusten olevan haitallisia lähialueen asutukselle, ja vesilain mukaista lupaa rakennettaessa vesialueelle. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää ilmailulain (1194/2009) mukaista lentoestelupaa, joka haetaan ennen tuulivoimalan rakentamista. Suomessa yli 30 metriä korkeat lentoesteet on merkittävä liikenteen turvallisuusvirasto Trafin lentoesteluvassa määräämällä tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuulivoimalat tulee varustaa lentoestevaloin Teknis-taloudelliset lähtökohdat Perustietoa tuulivoimasta Tuulivoima on uusiutuvaa, päästötöntä energiaa. Auringon säteilyn aiheuttamat ilman lämpötila- ja ilmanpaine-erot synnyttävät tuulen ja tuulivoima on tuulen liike-energian muuntamista pyörimisliikkeeksi ja edelleen sähköksi tuulivoimalan generaattorissa (Motiva 2010). Sähkötehon perusyksikkö on watti. Tuulivoimalan tehontuotantokykyä kuvataan yleensä megawatteina (MW), joka on miljoona wattia. Tällä hetkellä rakennettavien voimaloiden keskimääräinen laitoskoko on 2 MW ja suurimpien markkinoilla olevien voimaloiden puolestaan 6 MW. Jopa 8-10 MW:n voimaloita on kehitteillä. Vertailukohtana voidaan mainita, että 1 MW:n voimalan vuoden sähköntuotto hyvissä olosuhteissa vastaa noin sähkölämmitteisen omakotitalon vuodessa käyttämää energiaa (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2009). Rakenteeltaan tuulivoimala koostuu perustuksista, tornista sekä roottorista, johon kuuluvat lavat ja konehuone. Teollisen tuotannon käyttöön on vakiintunut 3-lapainen, vaaka-akseloitu voimala, mutta useita erilaisiakin ratkaisuja on kehitetty. Maalle rakennettaessa tuulivoimala voidaan pystyttää joko maanvaraiselle laattaperustukselle (paalutettava pehmeässä maassa) tai kallioperustukselle, joka edellyttää lähellä pintaa olevaa ehjää peruskalliota. Jälkimmäinen on onnistuessaan edullisempi ratkaisu. Merelle tai järveen perustettaessa käytetään erilaisia perustusratkaisuja riippuen veden syvyydestä ja pohjaolosuhteista. Riippuen koosta ja sijainnista voi tuulivoimalan tornin korkeus vaihdella m välillä ja roottorin halkaisijat välillä m. Kokonaiskorkeudet voivat näin ollen olla jopa m (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2010; Boverket 2009; Tuulivoimatieto 2010a). Tuulivoimaloiden nimellistehojen ja tämän myötä myös dimensioiden kehitys on ollut voimakasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyiset voimalat ovat karkeasti arvioituna tuotantotehoiltaan noin 100-kertaisia ja samalla laitoskooltaan noin kymmenkertaisia verrattuna voimaloihin 80-luvulla. Teknisesti tuulivoimalan käyttöikä on noin vuotta, mutta useimmiten voimalat ovat käytössä vuoden ajan (Boverket 2009; Holttinen & Peltola 2009).

23 3.2.2 Tuulivoima maailmalla Vuonna 2009 tuulivoiman maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti oli lähes MW. Koko maailman voimaloiden tuotto vastasi noin 2 prosenttia maailman vuotuisesta sähkönkulutuksesta. Maakohtaisesti suurin tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli USA:ssa, Kiinassa ja Saksassa. Vuoteen 2009 mennessä EU:n sisällä asennettua tuulivoimakapasiteettia oli lähes MW. Sekä vuonna 2008 että vuonna 2009 tuulivoimaa on asennettu Euroopassa enemmän kuin mitään muuta uutta sähköntuotantomuotoa. Eniten tuulivoimakapasiteettia oli Saksassa ja Espanjassa ja näissä maissa asennettiin myös vuoden 2009 aikana eniten uutta tuulivoimaa. Kehittyvistä maista Kiinan merkitys on tällä hetkellä suurin. (mm. EWEA 2010; WWEA 2010). Ennusteiden mukaan tuulivoiman tuotantokapasiteetti vuonna 2020 tulee olemaan noin MW. Yleisiä trendejä maailmalla ovat edelleen voimaloiden kasvu sekä myös tuulipuistojen koon kasvu (Hottinen & Peltola 2009). Maailmalla ajankohtaista on suurten merituulivoimapuistojen (offshore-tuulipuistot) suosion lisääntyminen, erityisesti Euroopassa (WWEA 2010). Kansainvälisesti tuulivoimalat rakennetaan kuitenkin lähivuosina edelleen pääasiassa maalle, mm. merituulivoimaa pienempien riskien ja vähäisempien kustannusten takia Suomen näkymät Vuoden 2011 toukokuussa Suomessa on yhteensä 130 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on 197 MW. Tuulivoimalla tuotetaan noin 0,3 % Suomen sähkönkulutuksesta, vuonna 2010 tuotanto oli noin 292 GWh. (VTT 2011). Suhteessa maailmalla tapahtuneeseen kehitykseen Suomen tuulivoimakapasiteetin kehitys on ollut vaatimatonta, mutta tulevina vuosina tuotannon ennustetaan lisääntyvän merkittävästi. Taustalla ovat EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset, joiden myötä Valtioneuvosto hyväksyi myös Suomen kansallisen pitkän aikavälin ilmastoja energiastrategian. Sen mukaan Suomen tulee lisätä uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossaan 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 vuotuisen sähköntuotannon tuulivoimalla tulisi olla noin 6 TWh, mikä merkitsee tuotantokapasiteetin nostamista noin 2500 MW:iin (HE 152/2010 vp). Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tuulivoimatuotannon lisäämistä pyritään tukemaan erilaisin toimenpitein. Esimerkiksi uudet taloudelliset tukijärjestelmät sekä kaavoitus- ja lupamenettelyä koskevat uudistukset tähtäävät tuulivoimatuotannon voimakkaaseen kasvattamiseen. Tuotantotukea tuulivoimalle pyritään antamaan mm. syöttötariffin muodossa. Hallituksen uusiutuvan energian tuotantotukea koskeva lakiesitys annettiin eduskunnan käsiteltäväksi Uusiutuvat energialähteet ovat saattaneet olla kilpailukyvyltään heikompia kuin fossiiliset polttoaineet, mutta uudella lailla tuetaan tuulivoimaan, biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähköntuotantoa ja taataan tuottajille takuuhinta. Lakiesityksen mukaan syöttötariffijärjestelmän avulla sähkön tuottajalle maksettaisiin 12 vuoden ajan tukea sähkön tuotantokustannusten ja kyseessä olevan energialähteen markkinahinnan tai vaihtoehtoisen polttoaineen kustannusten välisen eron kattamiseksi. Eduskunta hyväksyi lain joulukuussa 2010, ja uusiutuvan sähköntuotannon tukien notifikaatio komissiossa hyväksyttiin maaliskuussa 2011, joten syöttötariffi on tullut voimaan. Vanhat tuet ovat poistuneet käytöstä vuoden 2010 lopussa. (HE 152/2010 vp; Suomen tuulivoimayhdistys ry).

24 Suomessa muutoksia on tulevaisuudessa odotettavissa myös esimerkiksi tuulivoimatuotannon sijainnin suhteen. Suomessa tuulivoima on perinteisesti mielletty lähinnä rannikkoalueiden energiantuotantomuodoksi, mutta jatkossa myös meri- ja erityisesti sisämaa-alueiden tuotantoa tullaan kasvattamaan. Sisämaa-alueiden käyttöönottoa tukee vuoden 2009 marraskuussa valmistunut Tuuliatlas, joka paljasti runsaasti hyviä tuuliolosuhteita sisämaa-alueilta (TEM 2009). Tilastojen mukaan vuoden 2010 syyskuun puoliväliin mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita yli MW edestä ja näistä merelle suunniteltujen hankkeiden osuus oli yli 6000 MW (VTT 2010b) Tuotanto Tuulivoimalan tuotanto on voimakkaasti riippuvaista sijoituspaikan tuulioloista. Tuottoa arvioitaessa käytetään yleensä voimalan napakorkeudella vallitsevaa keskituulennopeutta haluttuna ajankohtana. Voimaloiden toiminta-alue ulottuu tuulennopeuksien suhteen välille 5-25 m/s. Sitä heikommilla tai voimakkaammilla tuulilla voimalat eivät tuota energiaa. Nimellistehonsa voimalat saavuttavat noin m/s tuulen nopeuksilla. 2 MW:n voimalan vuosituottoa eri tuulennopeuksilla tutkittaessa voidaan havaita, että voimalan tuotto nelinkertaistuu kun tuulen nopeus kasvaa tuulennopeudesta 5 m/s kaksinkertaiseksi eli 10 m/s. (Tuulivoimatieto 2010b & 2010c). Tuulisuus ja siten tuulivoimalan tuotanto vaihtelee alueittain mutta myös kausittain. Tuulisuudeltaan parhaita alueita ovat meri-, rannikko- ja tunturialueet. Suomessa tuulisuus on selvästi voimakkaampaa talvikuukausina kuin kesällä. Näin ollen tuulivoiman tuotantokin painottuu talveen, loka-maaliskuulle, jolloin tuotetaan keskimäärin 60 % vuosittaisesta tuulisähköstä. Myös vuosittaisella tasolla tapahtuu vaihtelua tuulen nopeuksissa (Tuulivoimatieto 2010d & 2010e) Tilantarve Yksi tuulivoimala perustuksineen vie suhteellisen pienen alan maata. Nykyinen suuntaus on keskittää voimalat useiden voimaloiden tuulipuistoiksi, ja ne vaativat siten rakentuakseen laajojakin alueita. Voimaloiden väliin jäävää tilaa voidaan kuitenkin hyödyntää. Maalla tila voi toimia esimerkiksi maatalous- tai varastokäytössä, ja usein tuulipuistot rakennetaankin jo valmiiksi esimerkiksi satamien tai teollisuusalueiden yhteyteen. Merellä puolestaan esimerkiksi ammattikalastusta ja purjehdusta voidaan tuulipuiston alueella yleensä jatkaa ongelmitta myös rakentamisen jälkeen (mm. Tuulivoimatieto 2010f). Tuulipuistojen tilantarve johtuu siitä, että voimaloita ei saa sijoittaa liian lähelle toisiaan. Tuulivoimala aiheuttaa ilman virtaukseen häiriön, joka ulottuu kauas roottorin alapuolelle. Jotta voimalat eivät vaikuttaisi toistensa tuotantoon, on niiden välille jäätävä tarpeeksi suuri etäisyys (Tuulivoimatieto 2010f). Maalla voimaloiden välillä tulee olla noin 4-6 roottorin halkaisijan mitta. Tuulipuiston vaatima pinta-ala voidaan karkeasti määritellä varaamalla 0,1 0,2 km 2 maata yhtä megawattia kohden, riippuen maaston luonteesta. Näin ollen 200 MW:n tuulipuisto vaatii noin km 2 maa-alaa. Merellä voimaloiden välille jätetään hieman suurempi välimatka johtuen suuremmasta tuulen turbulenssista (Boverket 2009: 28).

25 3.3 Ympäristövaikutukset Vaikutukset ihmisiin Tuulivoimarakentaminen aiheuttaa vaikutuksia ihmisten elinympäristöön ja viihtyvyyteen mm. melun, maisemavaikutusten, vilkkumisen ja maa-alueiden käytön muutosten kautta. Arviointityön taustaksi tulee selvittää tarkasteltavien alueiden ympäristöä koskevia tietoja mm. asutuksen ja loma-asutuksen sijainnista suhteessa kaavailtuun tuulivoima-alueeseen, häiriintyvistä kohteista sekä alueiden virkistyskäytöstä ja elinkeinoista. Ihmisten suhtautumista tuulivoimaan ja arvioitaviin hankkeisiin voidaan tarkastella mm. asukaskyselyjen ja teemahaastatteluiden perusteella Meluvaikutukset Ympäristöministeriö on julkaissut selvityksen Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen, jonka tarkoituksena on antaa yleisluonteista tietoa tuulivoimalaitosten käyntiäänen syntytavoista, vaimentamismahdollisuuksista sekä äänen (melun) leviämisestä ympäristöön. (Di Napoli 2007) Taustamelu vaikuttaa huomattavasti tuulivoimaloiden melun kuuluvuuteen. Tuulen nopeuden kasvaessa tuulen aiheuttama taustamelutaso kasvaa eikä tuulivoimalan aiheuttama melu erotu. Tuulivoimalan melu voi vaikuttaa etenkin lähiasukkaisiin, virkistyskäyttöön ja herkkien lintulajien pesintään. Melun häiritsevyys eli epämiellyttävän äänitapahtuman kokeminen on paljolti riippuvainen havaitsijan omasta melun havainnointikyvystä, melun tasosta ja ominaisuuksista sekä myös havaitsijan asenteesta tarkasteltavaa melulähdettä kohtaan (yleinen asennoituminen sekä huoli ympäristöstä). Ruotsissa tehdyn tutkimuksen tulokset viittaavat selkeästi siihen, että melun häiritsevyys hiljaisilla alueilla lisääntyy voimakkaasti melun äänenpaineen ylittäessä 35 db(a). Häiritsevyyttä lisäävät lisäksi melun ulkopuoliset tekijät, esimerkkinä maisemavaikutus sekä havaitsijan yleisasenne tuulivoimaloita kohtaan. Negatiiviset tuntemukset liittyivät erityisesti jatkuvaan aerodynaamiseen meluun (jaksollinen viuhuna) sekä tunteeseen kotirauhan ja yksityisyyden häirinnästä. Kaiken kaikkiaan tuulivoimalaitosten melun havaittavuus sekä häiritsevyys koettiin tutkimuksen mukaan suurempana kuin saman äänenpainetason muu teollinen melu. (Di Napoli 2007) Meluvaikutuksia tulee tarkastella hankkeiden tarkemman suunnittelun yhteydessä mm. melumallinnusten avulla. Mallinnuksessa melun leviämistä maastoon havainnollistetaan tietokoneavusteisen laskentamallin avulla. Karkeasti arvioiden voidaan todeta meluvaikutusten ulottuvan 1-2 kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloista, joskin normaalioloissa vaikutusalue on tavallisesti pienempi. Melumallinnuksesta saatuja laskentatuloksia tarkastellaan suhteessa valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisiin melun ohjearvoihin. Annetut ohjearvot eivät kuitenkaan sovellu hyvin tuulivoimaloiden melun arvioimiseen. Tuulivoimaloiden meluvaikutuksia tutkitaan lukuisien käynnissä olevien hankkeiden yhteydessä, joten uutta kokemus- ja tutkimustietoa tulee jatkuvasti. Vaikutuksia arvioitaessa otetaan huomioon kuinka tuulivoimaloiden melu vaikuttaa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen (loma-asunnot, pysyvä asutus, ns. herkät kohteet

26 kuten hoito- ja oppilaitokset, virkistysalueet), luonnonsuojelualueisiin, linnustoon, kaloihin ja muuhun eläimistöön. Merituulivoiman meluvaikutuksia arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon vedenalaiset meluvaikutukset Valo- ja varjovaikutukset Tuulivoimalat voivat aiheuttaa lähiympäristöönsä häiritsevää varjon vilkuntaa, kun auringon säteet osuvat pyörivän roottorin lapoihin. Vilkunnan määrä ja etäisyys riippuu siitä, missä kulmassa aurinko osuu lapoihin, lapojen pituudesta, tornin korkeudesta, maaston muodoista ja peitteisyydestä sekä sään kirkkaudesta. Vaikutuksien lieventämiseksi tuulivoimaloiden lavat voidaan käsitellä himmeällä pinnoituksella, jolloin mm. valon heijastus lavan pinnasta vähenee. Auringon paistaessa tuulivoimalan takaa lapojen aiheuttama liikkuva varjo voi avoimessa maastossa ulottua 1-3 kilometrin päähän tuulivoimalasta. Mitä suuremmasta voimalasta on kyse, sitä kauemmaksi vilkkuva varjo voi ulottua. Myös voimalan sijoittuminen muuta ympäristöä korkeammalle suurentaa varjon ulottumisen etäisyyttä. Suomessa ei ole toistaiseksi määritelty ohje- tai suositusarvoja vilkkumiselle. Hankkeiden tarkemmassa suunnittelussa tulee ottaa huomioon, millä tavoin tuulivoimaloiden aiheuttama valo ja varjostus vaikuttaa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen (loma-asunnot, pysyvä asutus, ns. herkät kohteet kuten hoito- ja oppilaitokset, virkistysalueet). Myös vilkkumisen vaikutuksia eläimistöön tulee tarkemmassa vaiheessa tarkastella Vaikutukset virkistykseen Virkistykseen kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella mahdollisten melu- ja maisemahaittojen sekä maa-alueiden käytön muutosten kautta. Vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon kohteen lähiympäristön virkistyskäyttö (mm. metsästys, retkeily, sienestys, marjastus, veneily ja virkistyskalastus) Vaikutukset maisemaan Merkittävimmät tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset kohdistuvat yleensä maisemaan. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutukset ovat sidoksissa voimaloiden ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Lisäksi ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun (Weckman 2006). Maisemavaikutukset tulee tuulivoimahankkeissa selvittää aina. Maisemavaikutus voi syntyä esim. vaikutuksesta maiseman luonteeseen tai laatuun. Visuaaliset vaikutukset, vaikutukset näkymiin, ovat yksi maisemavaikutusten osajoukko. Maisemaan liittyy myös ei-aineellisia tekijöitä arvostukset ja asenteet vaikuttavat maiseman kokemiseen, mistä johtuen arviot hankkeen maisemavaikutusten merkittävyydestä voivat olla toisistaan poikkeavia. Teollisen mittakaavan tuulivoimaloita ei voi maisemoida tai piilottaa. Visuaalisten vaikutusten arvioinnin kautta voidaan tuottaa arvokasta tietoa tarkempaa sijoitussuunnittelua varten. Tarkemman sijoitussuunnittelun ratkaisuilla saattaa olla vaikutusta voimaloiden näkymiseen esim. tietystä erityistä tarkasteltua vaativasta herkästä tai alueen identiteetin kannalta erityisen merkittävästä kohteesta.

27 Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia tulee arvioida sekä suhteessa maisemakokonaisuuden piirteisiin että sen arvoihin. Arvioinnissa tulee tuulivoimaloiden lisäksi ottaa huomioon sähkönsiirron edellyttämien rakenteiden, esimerkiksi voimajohtojen, kaapelien ja sähköasemien sekä mahdollisten uusien tieyhteyksien vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan maisemaan kohdistuvia muutoksia maiseman rakenteessa, luonteessa ja laadussa. Vaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi maiseman mittakaavaan, ajalliseen luonteeseen, maisematilan eheyteen, erilaisiin suojeluarvoihin sekä tärkeisiin näkymäakseleihin. Tarkastelussa suhteutetaan vaikutukset esimerkiksi maisematilan suuntautuneisuuteen, maisematyypin edustavuuteen tai alkuperäisyyteen tai alueen identiteetin kannalta tärkeimpiin näkymäsuuntiin nähden Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä Tuulivoimalan muotoilu Tuulivoimalan osiin kuuluu torni, roottori (lapojen muodostama kokonaisuus), napa ja konehuone. Nykyiset teolliseen tuotantoon tarkoitetut tuulivoimalat ovat useimmiten kolmilapaisia. Ne on koettu visuaalisesti tasapainoisemmiksi kuin esimerkiksi 2-lapaiset voimalat. 3-lapaisiakin tuulivoimalamalleja on olemassa erilaisia ja samankokoinen voimala voi luoda erilaisen visuaalisen vaikutelman erilaisen muotoilun tai teknisten ominaisuuksien takia. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. lapojen pituuden suhde tornin korkeuteen ja lapojen pyörimisen aiheuttama vaikutelma. Esimerkiksi suuret, hitaasti pyörivät lavat näyttävät erilaisilta kuin pienet, nopeammin pyörivät lavat (Siting and Designing Windfarms in the Landscape 2009). Väri Kokemusten mukaan tuulivoimalan sulauttaminen värityksen avulla taustaansa on mahdotonta. Tuulivoimala voidaan nähdä eri katselukulmista käsin hyvin erilaisia taustoja vasten. Värityksen tulisikin olla sellainen, että se sopii taustaan riippumatta katselukulmasta. Voimaloiden väriksi on vakiintunut harmahtavan valkoinen. Värin on koettu sopeutuvan hyvin vaaleaa taivasta vasten ja erilaisiin valaistus- ja sääolosuhteisiin. Esimerkiksi merellä sumuisella säällä ja tietyissä valaistusoloissa harmahtavansävyisten myllyjen näkyvyys on heikko, tosin vaikkapa metsäistä taustaa vasten vaaleat voimalat kuitenkin erottuvat selkeästi. Esimerkiksi Skotlannissa tuulivoimalan sijoittelua ja ulkonäköä koskevassa ohjeistuksessa suositellaan käytettäväksi yksivärisiä tuulivoimaloita ja erityisesti harmaan värin mainitaan usein olevan paras vaihtoehto erityisesti taivasta vasten nähtynä. Lisäksi esimerkiksi useiden voimaloiden tuulipuistoissa voimaloiden värityksen olisi suotavaa olla yhtenäinen. (Siting and Designing Windfarms in the Landscape 2009; Weckman 2006). Koko Voimaloiden koot ovat kasvaneet tekniikan kehittyessä. Nykyiset voimalat koostuvat tyypillisesti metriä korkeasta tornista sekä vähintään 40 metriä pitkistä lavoista, jolloin kokonaiskorkeus voi olla noin metriä. Tätä korkeampiakin voimaloita on saatavilla. Suuren kokonsa vuoksi (kokonaiskorkeus jopa m) tuulivoimalat näkyvät kauas ja niiden visuaaliset vaikutukset ulottuvat laajalle alueelle. Tuulivoimala on ikään kuin mittatikku, johon muut ympäristön rakenteet ja elementit vertautuvat.

28 Sijoittelu 25 Tuulivoimalat keskitetään nykyään useimmiten usean voimalan kokonaisuuksiksi ja tämä on myös maisemakuvan kannalta parempi keino kuin yksittäisten voimaloiden hajasijoitus. Tuulivoimaloiden ryhmittelyssä on suosittu erilaisia sijoittelukuvioita, kuten rivejä, neliöistä tai kolmioista koostuvia kuvioita ja ympyrämuodostelmia. Voimaloiden väliset sijoitusetäisyydet toisiinsa nähden vaikuttavat olennaisesti muodostelman hahmottamiseen. Lähinnä teknisten seikkojen (esim. tuulivarjo = toisen voimalan aiheuttaman katvealue tuulisuudessa) takia sijoitusetäisyys on pidettävä riittävänä (Weckman 2006). Muodostelman tulisi mahdollisuuksien mukaan sopia ympäröivään maisemaan, esimerkiksi sen suuntautuneisuuteen. Voimaloita voidaan asetella säännöllisiin tai epäsäännöllisiin muodostelmiin. Esimerkiksi laajoilla peltoaukeilla voidaan suositella säännöllistä muodostelmaa (esimerkiksi rivejä) erityisesti, jos pellot muodostavat säännöllisen kuvion maisemassa. Epäsäännöllistä sijoittelua voidaan suosia esimerkiksi maastonmuodoiltaan vaihtelevassa ympäristössä. Muodostelmaa tulee suunnitteluvaiheessa tarkastella eri kohdista ja korkeuksilta, jolloin myös kuvio nähdään erilaisena. Valaistus Tietyissä paikoissa tuulivoimalan valaiseminen on välttämätöntä turvallisuussyistä. Valaistus voi olla maisemaa hallitseva elementti yöaikaan, etenkin ennestään valaisemattomilla alueilla. Siellä, missä valaiseminen on välttämätöntä, tulisi se toteuttaa maisema- ja visuaaliset vaikutukset huomioon ottaen. Valot on mahdollista asentaa esimerkiksi siten, että ne nähdään vain ylhäältä käsin (esim. lentokoneet). Voimaloiden näkyvyyteen vaikuttavat myös ilman selkeys ja valo-olosuhteet (mm. Weckman 2006). Infrastruktuuri Myös tuulivoimaloihin ja tuotantoon liittyvä muu infrastruktuuri tulee sovittaa ympäröivään maisemaan huolellisesti. Tiet, voimalinjat, sähköasemat, voimajohdot ja mittausmastot sekä muut tarvittavat rakenteet tulee suunnitella ympäröivän maiseman erityispiirteet huomioon ottaen Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky Tuulivoimaloita ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Tietyt maisematyypit sietävät voimaloiden sijoittamista paremmin kuin toiset. Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja ovat esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuurihistorialliset ympäristöt ja valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet. Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkailla kohteilla tulee huolehtia siitä, ettei niiden arvo ainakaan merkittävästi heikkene tuulivoimarakentamisen takia. Kokonsa puolesta tuulivoimalat eivät juuri vertaudu muuhun ympäristöön. Voimalan ja olemassa olevien maisemaelementtien välille saattaa näin ollen syntyä kilpailutilanne mittakaavallisesti ja symbolisten merkitysten suhteen. Tämän vuoksi sijoituspaikkaa valittaessa maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit (esimerkiksi

29 kirkontornit) sekä muut maisemaelementit ja niiden asema sekä arvo maisemakuvassa nousevat keskeisiksi tekijöiksi. Maiseman sietokyvyn voidaan katsoa olevan ylittynyt jos tuulivoimala alkaa alistaa tai hallita maisemakuvaa tai sen merkittäviä yksittäisiä elementtejä. Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia ei kuitenkaan tule nähdä vain negatiivisena asiana. Harkitusti sijoitettuna ja ympäröivän maiseman huomioon ottaen voimalat voivat tuoda ympäristölleen myös lisäarvoa (Weckman 2006) Vaikutukset linnustoon Tuulivoimaloiden keskeisimmiksi ympäristövaikutuksiksi mainitaan usein niiden mahdolliset linnustovaikutukset. Linnustolle aiheutuvista vaikutuksista keskeisimpänä voidaan pitää voimaloista aiheutuvaa törmäysriskiä. Muita mahdollisia tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia ovat rakentamisen aikaiset tilapäiset häiriövaikutukset ja tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja valaistuksen lintujen pesintää häiritsevät vaikutukset. Tässä luvussa on tavoitteena tunnistaa niitä linnuston kannalta keskeisiä seikkoja, joilla arvellaan olevan vaikutusta tarkasteltavien alueiden soveltuvuuteen ja tuulipuistojen mahdollisiin linnustovaikutuksiin. Tuulivoimaloiden potentiaaliset linnustovaikutukset riippuvat muun muassa valittavasta paikasta, alueen pesimä- ja muuttolinnustosta sekä tuulivoimaloiden sijoittelusta. Näistä syistä johtuen linnustovaikutusten tarkka arviointi edellyttää kohdekohtaista tarkastelua sekä alueella tehtäviä maastoselvityksiä, joissa kartoitetaan muun muassa linnuston lentosuuntia, lentoreittejä lepäily-, kerääntymis- ja pesimäalueiden välillä suhteessa suunniteltuihin tuulivoimaloihin sekä tavanomaisia lentokorkeuksia. Tämä hankekohtainen vaikutusten arviointi tullaan toteuttamaan YVAja/tai lupavaiheessa, mikäli mahdolliset hankkeet etenevät alueilla Törmäysriski Törmäysriskillä tarkoitetaan lintujen riskiä törmätä lentäessään tuulivoimalan lapaan. Linnut ovat periaatteessa varsin hyviä havaitsemaan ja väistämään mahdollisia esteitä lentäessään. Tuulivoimalan lapojen pyörimisnopeus on kuitenkin sellainen, että sen havaitseminen voi olla linnuille haasteellista. Suurempia voimaloita pidetään törmäysriskin kannalta periaatteessa pieniä parempina, sillä niiden roottorin pyörimisnopeus on alhaisempi ja lintujen katsotaan havaitsevan ne tyypillisesti paremmin. Toisaalta suuremman kokoluokan voimaloissa, lavan pituudesta johtuen, lavan kärjen pyörimisnopeus on varsin suuri, jonka vuoksi linnut eivät välttämättä pysty hahmottamaan lavan liikettä, mikä voi johtaa törmäyksiin. Lintujen törmäysriskiin vaikuttaa keskeisesti voimaloiden sijoituspaikka. Alueilla, joille lintuja kertyy samanaikaisesti runsaasti esimerkiksi ruokailemaan tai lepäämään, on törmäysriski suurempi kuin alueilla, joille linnut eivät tyypillisesti keräänny suurina parvina. Suurempi törmäysriski näillä alueilla liittyy paitsi lintujen suurempaan lukumäärään myös niiden käyttäytymiseen parvessa - lintuparvi voi lehahtaa yhtäkkiä massana lentoon, jolloin yksittäisten lintujen havainnointikyky voi olla herpaantunut ja törmäysriski suurempi. Törmäysriski on suurempi myös sellaisilla alueilla, joilla kulkee merkittävä lintujen muuttoreitti. Muutonaikaisen törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat muun muassa muuttavien lintujen laji, paikasta aiheutuva ohjausvaikutus (esimerkiksi kasaantuuko muutto kyseisellä kohdalla tietylle kapealle alueelle, onko alueen maasto peitteistä), lintujen tyypillinen muuttokorkeus ja sää- ym. olosuhteet. Paikallisesti on merkitystä erityisesti alueella mahdollisesti pesivien lajien lentoreiteillä pesäpaikan ja

30 ruokailualueiden välillä suhteessa tuulivoimaloiden sijoitteluun. Mikäli alueella sijaitsee lepäily- tai kerääntymisalueita tulee huomioida lintujen lentoreitit näille alueille suhteessa tuulivoimaloiden sijoittumiseen. Törmäysriski vaihtelee merkittävästi lintulajista riippuen. Yleistyksenä voitaneen sanoa, että suurikokoiset lajit ovat tyypillisesti törmäyksille alttiimpia kuin pienikokoiset ketterät lentäjät. Törmäyksille alttiina lajeina pidetään tyypillisesti muun muassa suuria petolintuja. Tästä johtuen tuulivoimaloiden sijoittamista esimerkiksi merikotkien pesimä- ja reviirialueiden läheisyyteen on syytä välttää. Muista lajeista törmäysherkkinä pidetään erityisesti joutsenta. Lintujen riski törmätä voimalaitoksiin riippuu paitsi edellä esitetyistä tekijöistä myös kulloinkin vallitsevista olosuhteista. Vähiten lintujen törmäyksiä tapahtuu kirkkaalla säällä päiväsaikaan. Suurimmat törmäysriskit ajoittuvat ajankohtiin, jolloin näkyvyys on huono esimerkiksi sumun, sateen tai pimeyden vuoksi. Myös ilmavirtaukset vaikututtavat lintujen lentoon ja voivat poikkeuksellisesti ohjata esimerkiksi muutolla olevia lintuja tavanomaista lähemmäs tuulivoimaloita. Pääasiallisesti linnut väistävät tuulivoimaloita. Joitakin havaintoja on myös siitä, että tuulivoimaloiden kanssa samalla alueella pidempään oleskelevat yksilöt mahdollisesti myös väistävät tuulivoimaloita paremmin kuin alueelle vasta tulleet yksilöt. Tuulivoiman aiheuttaman törmäysriskin vaikutukset ovat yleisesti arvioiden populaatiotasolla merkityksettömiä, mikäli voimaloiden sijoittelussa vältetään lintujen kannalta ongelmallisimmat alueet Melu ja vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin Tuulivoimaloiden lapojen pyörimisestä aiheutuva ääni voi olla lintujen kannalta merkityksellistä lähinnä välittömästi tuulivoimalan läheisyydessä pesivän linnuston kannalta, sillä linnut voivat periaatteessa välttää pesimistä alueella, johon tuulivoimalan melu kuuluu. On myös mahdollista, että linnut jossain määrin tottuvat tuulivoimaloiden käyntiääneen. Eri lajien välillä esiintyy myös eroja tuulivoiman häiritsevyyden suhteen. Tuulivoimapuistoilla saattaa olla vaikutuksia lintujen käyttämiin lentoreitteihin, sillä linnut saattavat ensisijaisesti kiertää alueen ympäri sen sijaan että lentäisivät sen poikki. Tällä voi periaatteessa olla vaikutusta pesimälinnuston ruuanhakumatkan pituuteen, mikäli tuulipuisto sijoittuu pesimäalueen ja ruokailualueen väliin. Pidentynyt ruuanhakumatka saattaa esimerkiksi heikentää lintujen lisääntymismenestystä Rakentamisen häiriövaikutukset Tuulivoimapuistojen rakentaminen kestää voimaloiden määrästä riippuen tyypillisesti muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Rakentamisvaiheen vaikutukset muistuttavat minkä tahansa rakennushankkeen vaikutuksia. Merkittävin vaikutus on rakennusvaiheessa aiheutuva melu ja alueella liikkumisesta aiheutuvat häiriövaikutukset. Näillä tekijöillä voi olla vaikutusta alueen pesimälinnuston pesinnän onnistumiseen rakennusvuosina Lieventämiskeinot Tuulivoimaloiden linnustolle aiheuttamia vaikutuksia tulisi ensisijaisesti lieventää hyvän maankäytön ja hankesuunnittelun keinoin.

31 Tuulivoimaloita ei lähtökohtaisesti tulisi sijoittaa alueille (tai niiden välittömään läheisyyteen), jotka ovat erityisen merkittäviä linnuston kannalta. Merkittävimmät tällaiset alueet ovat: o kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA-alueet), o kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA-alueet), o lintudirektiivin perusteella suojellut Natura-alueet (SPA), o suurten petolintujen pesien lähiympäristö. Vaikutuksia voidaan lieventää sijoittamalla suunnitellut tuulipuistot näiden alueiden ulkopuolelle. BirdLife Suomen mukaan niin sanottujen suojavyöhykkeiden tulisi olla näihin alueisiin metriä ja suurikokoisten petolintujen pesäpaikkoihin vähintään 2 kilometriä (Birdlife Suomi ry). Etäisyyksiä voidaan pitää suuntaa antavina, sillä ne riippuvat aina myös kyseessä olevan paikan ominaispiirteistä. Tuulivoimaloiden sijoittelussa valitulle alueelle voidaan huomioida tunnetut lintujen päälentosuunnat, ja sijoittaa voimalat siten, että riski törmäyksiin jää mahdollisimman pieneksi. Merkittävällä osalla muuttolinnuista pääasiallinen muutto tietyn alueen halki jakaantuu muutaman viikon ajalle. Mikäli tuulivoimaloista arvioidaan aiheutuvan törmäysriski erityisesti muuttolinnustolle, on ne törmäysten ehkäisemiseksi mahdollista pysäyttää päämuuton ajaksi Yleistä Lapin eteläosien alueen linnustosta ja reiteistä Hankesuunnittelun kannalta keskeisimpiä linnustoasioita ovat kotkan (ja muiden uhanalaisten päiväpetojen, lähinnä kalasääsken ja merikotkan) pesien sijoittuminen hankealueen läheisyyteen. Myös SPA-Natura-alueet, joiden suojeluperusteena on joutsenia, kurkia tai hanhia tai suuria määriä vesilintuja, voivat vaikuttaa suunnitteluun. Ainakin ne tulevat lisäämään arvioinnin tarvetta tarkemmassa jatkosuunnittelussa. Mikäli voimala-alueita sijoittuu fyysisesti Natura-alueelle, on riski konfliktiin ilmeinen ja tällöin myös luontotyyppien (SCI) merkitys korostuu. Jokiuomat ovat muuttavien lajien keskeisiä kulkureittejä erityisesti suurien lajien osalta. Tietyissä kohdissa esimerkiksi keväällä muuttavat joutsenet erkanevat jokiuomasta jatkaakseen muuttoaan yleensä kohti itää/koillista. Näitä paikkoja tulee välttää, tarkempaa tietoa kyseisistä kohdista siis tarvittaisiin. Myös Kivalojen alue Rovaniemen eteläpuolella on muuttavien lintujen käyttämä lentoreitti, ja alue saattaa olla merkittävä lintuja ohjaavana alueena. Tästä syystä isojen tuulipuistojen sijoittaminen kyseiselle alueelle tulisi tutkia erityisen tarkoin, tarkempien tietojen perusteella. Yhteisvaikutukset olisivat todennäköisesti merkittäviä, mikäli rakennettaisiin lukuisia alueita Länsi-Lapin alueella sekä maalla että laajoissa merituulipuistoissa. Yhteisvaikutusten tarkempi selvittäminen edellyttää tarkempia suunnitelmia ja tutkimuksia. Linnuston kannalta voidaan alustavasti arvioida, että pienien kohteiden

32 toteuttaminen on helpompaa kuin alueellisesti laajojen kohteiden. Tuulipuiston pienehkö koko saattaisi myös mahdollistaa muuttohuipun huomioon ottamisen jopa voimaloiden pysäyttämisellä kriittisinä muuttopäivinä. Tarkempia vaikutuksia esimerkiksi Natura-alueisiin ei ole tarkoituksenmukaista arvioida ennen kuin hankesuunnitelmatasoisia tietoja voimaloiden määristä ja sijoittelusta on käytettävissä Vaikutukset maa- ja kallioperään Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maa- ja kallioperään ovat paikallisia ja vertautuvat mihin tahansa muuhun rakentamiseen, joka edellyttää raskaita mutta alueeltaan kohtalaisen pienialaisia perustustöitä. Vaikutukset aiheutuvat tuulivoimaloiden perustusten rakentamisesta ja teiden vahvistamisesta sekä mahdollisten uusien huoltotieyhteyksien rakentamisesta. Vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä erityisesti maakunnan mittakaavassa. Tarkemman suunnittelun yhteydessä paikallisia vaikutuksia voidaan lieventää Vaikutukset vesistöihin ja pohjavesiin Yleisesti katsottuna tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia pintavesiin. Tuulivoimaloiden perustukset ovat pistemäisiä ja tuulivoimalat sijoitetaan etäälle toisistaan. Mikäli joudutaan rakentamaan uutta tieyhteyttä, tulee jatkosuunnittelussa selvittää tierakentamisen suhde pintavesien valuntaan. Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia pohjavesiin tai vedenhankintaan, koska kallio- ja maaperään kohdistuvat maanrakennustöiden vaikutukset kohdistuvat varsin suppeille alueille tarkasteltualueiden kokonaispintaaloista. Tuulivoimaloiden alueille ei ole tarpeen perustaa laajoja maanpintaa peittäviä rakenteita, ja sadevesiä ei tarvitse ohjata pois mahdollisilta pohjaveden muodostumisalueilta merkittävissä määrin. Pohjavesialueilla tulee kuitenkin huolehtia rakentamisen aikaisten riskien hallinnasta. Pohjaveden laadun turvaamiseksi tuulivoimalat tulee tarvittaessa varustaa suojarakentein, joilla estetään mahdollisten vaihteistoöljyjen sekä muiden pohjaveden laatua huonontavien aineiden joutuminen maaperään. Pohjavesialueille rakennettavien tuulivoimaloiden huoltoteiden kunnossapidossa tulee välttää tiesuolan käyttöä pölynsidonnassa ja liukkaudentorjunnassa. Mahdollisten vedenottamoiden läheisyydessä tulee jatkosuunnittelun yhteydessä selvittää kaivutasoihin liittyvien suojakerrosten tarve ja laajuus Vaikutukset kasvillisuuteen Tuulivoimarakentamisella on jonkin verran paikallisia vaikutuksia mm. kasvillisuuteen. Kasvillisuus poistetaan rakentamisvaiheessa tuulivoimaloiden sekä voimajohtojen ja mahdollisen huoltotiestön vaatiman tilan kohdalta. Tämä voi aiheuttaa paikallisesti luontoalueiden pirstoutumista. Lähtökohtaisesti tuulivoimarakentaminen on sijoitettu arvokkaiden luontoalueiden ulkopuolelle, ja tarkemmassa suunnittelussa luontoalueiden pirstoutumista voidaan vähentää. Siten nämä vaikutukset eivät yleensä ole merkittäviä. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää puuston raivaamista voimaloiden perustusten ympäriltä. Yksittäisen voimalan perustukset edellyttävät enintään noin 50 m x 50 m

33 laajuista aluetta, ja puustoa raivataan käytännössä hieman laajemmalta alueelta huoltoja rakennustoimenpiteiden vuoksi Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Yksittäisten tuulivoimaloiden vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen eivät ole merkittäviä. Sen sijaan tuulivoimapuistoilla saattaa niiden koosta ja kapasiteetista riippuen olla näihin merkittäviäkin vaikutuksia. Periaatteena on, että tuulivoimalaitosten ja asutuksen väliin jätetään suojavyöhyke ja voimalaitokset sijoitetaan sellaisille alueille, joille ei maakuntakaavoissa ole osoitettu asumista. Sijoittaminen teollisuus- tai varastoalueiden tai valtateiden yhteyteen ja lähelle päävoimajohtolinjauksia olisi suotavaa alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä yhdyskunta- ja energiatalouden kannalta. Tuulivoimalalaitosten rakentaminen edellyttää infran, kuten teiden ja voimansiirtoyhteyksien rakentamista. Mahdollisimman lyhyt matka päävoimajohtolinjaukseen (erityisesti 110 kv) ja tiestöön vähentää vaikutuksia. Muiden hankkeiden mahdolliset uudet voimajohtolinjaukset tulee huomioida suunniteltaessa reittejä. Voimajohtolinjaukset rajoittavat maankäyttöä alueellaan. Tuulisuus on saaristo- ja rannikkoalueilla sisämaata parempi, ja energiataloudellisesta näkökulmasta voimaloiden sijoittaminen edullisille tuulisuusvyöhykkeille on suositeltavaa. Sisämaa-alueilla tulee huonomman tuulisuuden vuoksi tarkastella laajempia aluekokonaisuuksia ja korkeampia voimaloita, jotta päästään energiataloudellisesti järkevään tuotantoon. Vaikutukset paikallisiin elinkeinoihin Tuulivoimalarakentaminen edellyttää usein puuston paikallista kaatamista huoltoteiden ja pystytysalueiden tieltä. Paikasta riippuen voi olla tarve suorittaa hakkuita laajemmaltakin alueelta tuulisuusolosuhteiden parantamiseksi. Vaikutukset maa- ja metsätalouden harjoittamiseen ovat yleensä paikallisia, ja mahdollisista taloudellisista korvauksista neuvotellaan tapauskohtaisesti elinkeinon harjoittajan kanssa. Selvitysalue on poronhoitoaluetta, jonka alueella toimittaessa tulee ottaa huomioon poronhoitolaki (848/1990). Matkailu Tuulivoimarakentamisen vaikutukset alueen matkailuelinkeinoihin riippuvat mm. harjoitettavan matkailuelinkeinon tyypistä ja tuulivoimatuotantoalueiden sijainnista sekä koosta. Potentiaaliset haitalliset vaikutukset kohdistuvat yleisesti erämaamatkailuun tai kohteisiin, joiden matkailullinen arvo perustuu koskemattomaan luontoon. Rakennetussa ympäristössä tuulivoimarakentaminen voi toisaalta olla nähtävyys, joka lisää matkailukohteen vetovoimaa. Esimerkiksi mielikuvaa Lapin alueesta ekologisesti kestävän matkailun kohteena voidaan tuulivoimarakentamisen avulla edistää. Toisaalta maankäytön suunnittelussa tulee varmistaa, että Lapin alueella säilyy useita riittävän laajoja erämaamaisia kohteita, joille tuulivoimalat eivät näy. Lapin eteläisten osien tuulivoimarakentamisen läntisillä kohdealueilla ei ole vaikutuksia kävijämääriltään suurimpiin Lapin matkailu- ja luontoretkeilykohteisiin (

34 3.3.8 Vaikutukset kansantalouteen ja aluetalouteen Tuulivoiman kansantaloudelliset vaikutukset muodostuvat tuulivoimarakentamisen myötä syntyvistä työpaikoista, valmistavan teollisuuden uusista mahdollisuuksista kotimarkkinan kehittymisen myötä sekä pidemmällä tähtäimellä tuulivoimaloiden ja komponenttien vientimahdollisuuksista. Tuulivoima on investointivaltainen sähköntuotantomuoto, joka toistaiseksi tarvitsee yhteiskunnan tukea ollakseen kilpailukykyinen teknologisesti kypsempien sähköntuotantomuotojen kanssa. Tuulivoima on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista energiantuotantoa. Sähkön hinnan määräytyessä vapailla energiamarkkinoilla pyrkivät sähköntuottajat tuottamaan energiaa muuttuvilta kustannuksiltaan edullisilla sähköntuotantomuodoilla. Tuulivoiman muuttuvat kustannukset ovat edulliset, joten yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden alueella käytetään aina maksimaalinen määrä tuulivoimaa. Mikäli tuulivoima korvaa sähköjärjestelmässä muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpia tuotantomuotoja (esim. hiililauhde tai kaasuturbiinit), johtaa tämä sähköjärjestelmän kokonaispäästöjen pienenemiseen. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 38 %:iin energiankulutuksesta. Tuulivoiman osalta kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu 6 TWh:n vuotuinen tuotantotaso vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää noin 2500 MW:n tuulivoimakapasiteetin rakentamista vuoteen 2020 mennessä. Suomen eduskunta hyväksyi 12/2010 esityksen syöttötariffilaista tuulivoimalle. Syöttötariffityöryhmän selvitysten (TEM 2009) mukaan esitetyn syöttötariffijärjestelmän kansantaloudellinen kustannus olisi noin 200 milj. vuodessa kun tuulivoimalla tuotetun sähkönmäärä olisi 6 TWh vuodessa ja sähkön markkinahinta pohjoismaisessa sähköpörssissä on noin 50 /MWh. Kaikelle kulutukselle jaettuna kustannus tulisi olemaan 2,2 /MWh eli kerrostalokäyttäjälle (K1) noin 4,40 vuodessa ja sähkölämmityskäyttäjälle (L1) noin 39,60 vuodessa. Vuotuisten sähköntuotannon päästöjen on arvioitu laskevan Pohjoismaissa 0,62 t/co 2 /MWh, mikä tarkoittaisi Suomen vuoden 2010 sähkönkulutuksen tasolla noin 5,5 miljoonan CO 2 -tonnin päästövähenemää vuosittain. Arvioitu euromääräinen kokonaisinvestointi 2020 tuulivoimatavoitteen saavuttamiseksi tulisi olemaan noin 3,5 Mrd, josta kotimaisen työn osuus olisi arvioilta 1,0 1,5 Mrd. Mahdollisuuksia suurempaankin kotimaisuusasteeseen on Suomen vahvan tuulivoimakomponenttiteollisuuden vuoksi. Teknologiateollisuus ry:n selvityksen (2009) mukaan tuulivoima-alan liikevaihto Suomessa vuonna 2008 oli noin miljardi euroa. Liikevaihdosta noin 90 % muodostui laitteiden ja palveluiden viennistä. Tuulivoima-ala työllisti vuonna 2008 suoraan noin 3000 teknologiateollisuuden työntekijää. Teknologiateollisuus ry arvioi, että Suomen tuulivoimateknologian valmistus ja vienti voi kasvaa tasolle 10 Mrd vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Arvion mukaan tuulivoima-alan teollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa olisi tällöin noin htv vuonna Tuulivoimahankkeet vaikuttavat muiden merkittävien rakennushankkeiden lailla monin tavoin paikalliseen yritystoimintaan. Työllisyysvaikutukset voidaan jakaa välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin. Tuulivoimahankkeilla on myös talousvaikutuksia kunnan talouteen kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverovaikutuksien kautta. Tuulivoimalla voi myös joissain tapauksissa olla negatiivisia vaikutuksia aluetalouteen esimerkiksi matkailu- tai porotalouden näkökulmasta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden 31

35 vaikutukset aluetalouteen voidaan selvittää hankkeiden kehittämisen yhteydessä tehtävien ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen (YVA) yhteydessä. Suomessa tuulivoimarakentaminen on toistaiseksi ollut pienimuotoista, ja tuulivoiman aluetaloudellisia vaikutuksia ei toistaiseksi ole selvitetty laajamittaisesti. Kansainvälisten selvitysten perusteella tuulivoiman suora työllistävä vaikutus kokonaisuudessaan on noin 15 htv asennettua MW:a kohden rakennusaikana, ja voimaloiden tyypillisesti noin 20 vuoden käyttöiän aikana 0,3-0,5 htv/mw vuodessa (EWEA 2009). Suurin työllistävä vaikutus, noin 70 %, on turbiinien ja komponenttien valmistuksella. Kansainvälisissä selvityksissä on myös tutkittu useiden yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutusta paikalliseen aluetalouteen. Selvitysten perusteella tuulivoimahankkeet ovat työllistäneet suoraan ja paikallisesti rakentamisvaiheessa 2,2-2,7 htv/mw ja voimaloiden käytön aikana 0,2-0,5 htv/a/mw. Paikallinen työ koostuu tyypillisesti maanrakentamisesta, perustustöistä, sähköverkon ja muuntoasemien rakentamisesta sekä käyttö- ja kunnossapitopalveluista. Laajamittaisemmat paikalliset työllisyysvaikutukset edellyttävät komponentti- ja laitevalmistusta. Tuulivoimalla on myös vaikutuksia kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloihin työllisyydessä ja yritystoiminnassa tapahtuvien muutosten kautta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin muodostuu muutoksista paikallisessa työllisyydessä. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin on selvityksissä ollut /MW rakennusvaiheessa ja /MW vuodessa voimalan käytän aikana. Luvut eivät sisällä mahdollisen paikallisen komponentti- ja laitevalmistuksen vaikutuksia työllisyyteen. Tuulivoimahankkeiden kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin (yleinen tai energiainvestoinneille oma veroprosentti) ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien vähennysten perusteella. Valtiovarainministeriön asetuksen (666/2008) mukaan tuulivoiman käypä arvo on se arvo, joka vastaa 70 %:a rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista. Vuosittainen ikäalennus on 4 %. Näin ollen tuulivoiman vaikutus kiinteistöveroihin on noin /MW vuodessa riippuen kiinteistöveroprosentista ja voimalan iästä. Lisäksi tuulivoimalla on vaikutuksia aluetalouteen yhteisöverokertymän kautta. Tuulivoimahankkeiden aluetaloudellisia vaikutuksia Lapin eteläosissa on arvioitu tässä hankkeessa tuulivoimantuotantoon soveltuvien alueiden laajuuden perusteella. Paikkatietoanalyysin ja alustavien esiselvitysten perusteella tunnistettiin laajoja alueita, joilla ei ole poissulkevia reunaehtoja ja joilla tuulisuus sekä verkkoon liittämisen mahdollisuudet ovat alustavan analyysin perusteella suotuisat. Alustavan arvion mukaan alueelle rakennettavissa olevan kokonaiskapasiteetin perusteella tuulivoimahankkeella olisi merkittävä paikallinen työllistävä vaikutus, joka ulottuisi arviolta noin 20 vuoden jaksolle. Työllisyysvaikutukset kohdistuisivat pääasiassa maanrakentamiseen, sähköurakointiin, metsätöihin, matkailuun ja majoitukseen, tuulivoimaloiden käyttö- ja kunnossapitopalveluihin, projektien kehittämiseen liittyviin palveluihin kuten maaperätutkimuksiin, tuulivoimahankkeiden infrastruktuurin suunnittelupalveluihin jne. Luvut eivät sisällä alueelle mahdollisesti syntyvää tai siellä jo sijaitsevaa komponentti- ja laitevalmistusta. Etelä-Lapin potentiaali on merkittävä. Alueen potentiaalin käyttöönottaminen edellyttää uusien yritysten perustamista. Alueelle syntyisi todennäköisesti joitakin 32

36 tuulivoimaloiden huoltoon, käyttöön ja kunnossapitoon keskittyviä yrityksiä. Oletettavasti myös ulkomaalaiset turbiinitoimittajat perustaisivat huolto-organisaatioita Etelä-Lapin alueelle tai solmisivat sopimuksia yhteistyöjärjestelyistä paikallisten toimijoiden kanssa. Myös valtaosa Suomen merituulivoimapotentiaalista sijaitsee Perämeren alueella. Näin ollen alueelle syntyisi todennäköisesti myös raskaiden tuulivoimakomponenttien kuljettamiseen tarvittavaa satamainfrastruktuuria jo entuudestaan hyvän satamainfrastruktuurin pohjalle. Rakentamisen volyymi loisi myös pohjaa uudelle yritystoiminnalle, mm. tuulivoimaloiden käyttössä ja kunnossapidossa, projektikehityksessä ja mahdollisesti komponenttivalmistuksessa, erityisesti tornirakenteiden osalta Vaikutukset turvallisuuteen ja teleliikenteeseen Tutkat Puolustusvoimat ja VTT ovat käynnistäneet selvityksen, jonka tarkoituksena on hankkia tietoa tuulivoimarakentamisen vaikutuksista ilma- ja merivoimien tutkavalvontaan ja sitä kautta turvallisuuteen. Projektissa selvitetään tuulivoimaloiden vaikutuksia muun muassa puolustusvoimien valvontasensoreihin ja ilma- ja merivalvontatutkien suorituskykyyn. Selvitys valmistuu vuoden 2011 loppuun mennessä. Tutkavaikutuksia selvitetään yhteistyössä alan toimijoiden ja Puolustusvoimien kanssa. Tavoitteena on, että kehitettävän työkalun ja saatavan tiedon avulla pystytään jatkossa arvioimaan tuulipuistojen vaikutukset tutkiin jo tuulivoimahankkeiden alkuvaiheessa. (Työ- ja elinkeinoministeriö; Energiateollisuus ry) Tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkien sijainnit eivät rajoita tuulivoimahankkeiden suunnittelua. Lentoturvallisuus Ilmailuviranomaisten vaatimukset lentoestemerkinnöistä kullakin suunniteltavalla alueella tulee ottaa huomioon. Vaatimukset voivat vaikuttaa suunniteltavien tuulivoimaloiden tornien korkeuteen. Finavia on toimittanut ympäristöministeriölle tietoa lentoesterajoituspinnoista. Jää Tuulivoimaloiden lapoihin kertyy jäätä talvikautena, ja lavoista irtoava jää saattaa aiheuttaa loukkaantumisriskin alueella liikkuville. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee arvioida jäänestojärjestelmien tarpeellisuus. Jään kertyminen riippuu myös voimaloiden tarkasta sijainnista ja vallitsevista sääolosuhteista. Tuulivoimalat pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan alueille, joilla ei ole merkittävästi muuta käyttöä. Paikoin tuulivoimarakentamista ehdotetaan kuitenkin sijoitettavaksi satama- ja teollisuusalueiden yhteyteen tai lähelle virkistysalueita. Tällöin tulee lapojen jäätymisen estämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Radio- ja teleliikennemastot Radio- ja TV-mastoissa lähetinantennit sijoittuvat mastojen huipulle, joten suoraa haittavaikutusta ei tuulivoimaloista synny. Mikäli tuulivoimalan runko tai roottorin lavat sijoittuvat lähelle radiomastoa, jossa on teleoperaattoreiden antenneja, ne voivat häiritä signaalia. Suomessa ei ole annettu ohjetta suojaetäisyyksistä. Pääsääntöisesti riittää

37 kuitenkin, että tuulivoimalat sijoitetaan vähintään 500 m etäisyydelle radio- ja teleliikennemastoista Vaikutukset liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen merkittävin liikennevaikutus on rakentamisen edellyttämän raskaan kaluston kuljetusliikenteen aiheuttama vaikutus tieverkolla. Vaikutukset ovat yleensä paikallisia ja kestoltaan lyhyitä ja tilapäisiä, mutta ne voivat pienillä teillä ja harvaan asutuilla alueilla olla haitallisia rakentamisen aikana. Rakentaminen yksittäisellä alueella kestää yleensä vuodesta kahteen, ja raskaat kuljetukset eivät toistu yhtä laajoina koko rakentamisen ajan. Hyvän tiedotuksen avulla voidaan lieventää asukkaiden kokemia haittoja. Mikäli kaukana asutuksesta sijaitsevalle alueelle joudutaan rakentamaan uutta tieyhteyttä ja ohjaamaan kuljetuksia, vaikutukset ovat suurempia kuin taajamarakenteen läheisyydessä tapahtuvan rakentamisen. Uudet yhteydet voivat valmistuttuaan palvella mm. maa- ja metsätalouden harjoittamista sekä virkistyskäyttöä Yhteisvaikutukset Lapin eteläosien tuulivoimaselvityksessä on tarkasteltu maantieteellisesti laajaa aluetta, joka sisältää useita erikokoisia ja eriluonteisia kohteita. Yhteisvaikutukset tunnistettujen muiden hankkeiden kanssa tulee arvioida sillä tasolla kuin se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, hankkeiden suunnittelutilanne ja saatavilla oleva tieto huomioon ottaen. Mikäli hankkeita käynnistyy useissa lähellä toisiaan sijaitsevissa kohteissa, on yhteisvaikutusten arviointiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhteisvaikutuksissa korostuvat useimmiten vaikutukset maisemaan sekä ihmisten elinoloihin (melu ja vilkkuminen). Linnustoon kohdistuvat vaikutukset voivat olla merkittäviä tärkeiden muuttoreittien läheisyydessä. Tuulipuistojen yhteisvaikutukset voivat koskea erityisesti myös maankäyttöä sekä luonnonolojen osalta vesistöön ja kalastoon kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi vaikutuksia paikallisiin elinkeinoihin, erityisesti porotalouteen, saattaa olla tarpeen tarkastella yhteisvaikutusten kautta. Usean tuulipuiston yhteisvaikutusten arvioinnin kautta tulee tarkastella, onko hankkeiden vaikutusalueella sellaisia arvokkaita alueita ja kohteita, joihin useiden tuulipuistojen toteutuminen vaikuttaisi arvoja merkittävästi heikentäen. Esimerkiksi yksittäisen tuulipuiston visuaaliset vaikutukset valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen tai merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön saattavat olla vielä hallittavissa, jos kyseisellä arvokkaalla alueella säilyy osa-alueita, joille tuulivoimarakentaminen ei merkittävästi näy. Jos taas arvokas alue jää eri tuulipuistojen ympäröimäksi useilta suunnilta, tulee tarkkaan selvittää alueen suhde ympäröivään maisemaan ja tuulivoimarakentamisen aiheuttamat muutokset maisema- ja kulttuuriympäristön laajassa kokonaisuudessa.

38 35 4 TUULIVOIMASELVITYS LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA-ALUEELLA 4.1 Tarkastelualue Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella sijaitsevat Kemin ja Tornion kaupungit sekä Pellon, Ylitornion, Tervolan, Keminmaan ja Simon kunnat. Maakuntakaava-alueen vaikutusaluetta ovat Länsi-Lapin lisäksi koko Lapin maakunta sekä Pohjois- Pohjanmaan ja Ruotsin lähialueet. Lapin eteläosien tuulivoimaselvityksessä tunnistettiin useita alustavia alue-ehdokkaita Länsi-Lapin maakuntakaava-alueelta. Jatkotarkasteluun näistä valittiin kahdeksan alueehdokasta. Tässä luvussa kuvataan jatkotarkasteluun valittuja kohteita sekä niiden osatekijöitä. Tekstiä täydentää kustakin kohteesta laadittu kartta. Selvitetyille kohteille on ehdotettu nimet karttatarkastelun perusteella. Alueiden tarkempaa rajausta on työn aikana tehty vaikutusten tarkastelun ja tuulimallinnusten yhteydessä. Siten kohdekuvaukset sisältävät tietoja paikkatietoanalyysin perusteella tunnistetuista laajoista alueista, joita on teknisessä ja ympäristöllisessä tarkastelussa rajattu edelleen. Kuva 3 Näkymiä selvitysalueelta. Yläkuvassa Simon rannikkoa, alakuvassa kumpuilevaa vaaramaastoa ja Torniojokivartta Ylitorniolla. Lentokuva Vallas 2011.

39 36 Kuva 4 Jatkoarkastelualueet Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella

40 4.2 Merituulipuistot tarkastelualueella 37 Tarkastelualueella on suunnitteilla muutamia merkittäviä tuulipuistohankkeita; Kemissä Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus ja Torniossa Röyttän merituulivoimapuiston rakentaminen. Kumpaankin hankkeeseen on tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Näiden kohteiden lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu tuulivoiman tuotantoalueeksi Maakrunnin-Pitkämatalan merituulipuistojen kokonaisuus. Kuva 5 Näkymä Röyttän kalasatamasta kohti Ajoksen nykyistä tuulipuistoa Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus Kemin Ajokseen on suunnitteilla olemassa olevan 30 MW:n merituulivoimapuiston laajennus enintään 230 MW:n tehoiseksi tuulipuistoksi. Uudet tuulivoimalaitokset on suunniteltu sijoitettavaksi vaihtoehdoista riippuen Kemin kaupungin tai Kemin kaupungin ja Simon kunnan merialueille. Laajennus käsittää enintään 69 uutta tuulivoimalaa, jotka ovat tehokkuudeltaan 3-5 MW. Uudet voimalaitokset sijoittuvat pääosin Ajoksen lännen ja etelän puoleisille matalille merialueille, olemassa olevien tuulivoimaloiden läheisyyteen. Lisäksi suunnitteilla on kolmen maalla sijaitsevan 0,3 MW:n tuulivoimalaitoksen korvaaminen kahdella 3,6 MW:n tai kolmella 3 MW:n uudella tuulivoimalalla. Hankkeeseen kuuluvat uusien tuulivoimalaitosyksiköiden rakentamisen lisäksi niiden käyttämät liityntävoimajohdot valtakunnan verkkoon sekä tarvittaessa alueellisen sähköverkon vahvistamisen edellyttämät toimenpiteet. Kemin Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve on perustunut Lapin ympäristökeskuksen tekemään päätökseen. YVA-selostuksessa hankkeesta vastaava on esittänyt tuulipuistolle kuusi eri vaihtoehtoa; 0-vaihtoehdon, jolloin hanketta ei toteuteta sekä 5 erilaista sijoitusvaihtoehtoa. Kaikissa vaihtoehdoissa nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa. Vaihtoehtoiset perustamistavat ovat

41 kasuuniperustus, monopile- eli paaluperustus, keinosaari ja tripodi. Sähkönsiirron osalta on esitetty kuusi vaihtoehtoa. Ajoksen merituulivoimapuiston YVA-selostuksesta annettiin Suomessa yhteensä 20 lausuntoa ja kolme mielipidettä sekä kuusi lausuntoa Ruotsista. YVA-menettely on päättynyt yhteysviranomaisen annettua lausuntonsa arviointiselostuksesta. Yhteysviranomainen on lausunnossaan todennut, että Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutuksista esitetty YVA-selostus ei ole riittävä, koska hankkeesta aiheutuvien vaikutusten arviointi on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti. Yhteysviranomainen on esittänyt, että puutteita ilmenee mm. vesistöön, hylkeille, ilmavalvontatutkiin, maisemaan ja viestintäyhteyksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin osalta. Lisäksi on havaittu useita muita merkitykseltään vähäisempiä puutteita. Yhteysviranomaisen mukaan Ajoksen merituulivoimapuiston YVA-selostuksen vaihtoehtojen 0, 0+ ja 1 nähdään olevan maakuntakaavan mukaisia ja vaihtoehdoista 1+ toteuttaa maakuntakaavan periaatetta, eikä edellytä sen muuttamista. Edellä mainituista vaihtoehdoista alueelle rakennetaan enimmillään 22 uutta tuulivoimalaa (VE1+). Sen sijaan tuulivoimapuiston vaihtoehdoista laajimmat (VE2, VE3 ja VE4) eivät ole yhteysviranomaisen mukaan toteuttamiskelpoisia, sillä maakuntakaavan tuulivoimavarausta ei voida YVA-menettelyn aikana esitettyjen tietojen perusteella laajentaa vastaamaan näitä vaihtoehtoja. Simon kunta ja Kemin kaupunki puolestaan eivät voi laatia maakuntakaavan vastaista yleiskaavaa. Laajimmat vaihtoehdot eivät yhteysviranomaisen mukaan riittävällä tavalla ota huomioon eivätkä edistä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. (Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2011) Tornion Röyttän tuulivoimapuisto Tornion kaupungin Röyttän teollisuus- ja satama-alueen edustan merialueelle on suunnitteilla merituulivoimapuisto. Etäisyyttä Tornion keskustaan on noin 10 km. Alueelle on suunniteltu vaihtoehdoista riippuen sijoitettavaksi voimalaitosta, joiden yksikkötehot ovat 3-5 MW. Näin ollen tuulipuiston kokonaiskapasiteetti on MW. Tuulivoimalat sijoittuvat 1-8 kilometrin etäisyydelle rantaviivasta ja metrin etäisyyksille toisistaan. Hankkeeseen kuuluvat Röyttän edustalle rakennettava tuulivoimapuisto sekä sen liitäntävoimajohdot valtakunnalliseen sähköverkkoon. Ruoppausta joudutaan käyttämään mahdollisesti perustuksen louhintamassojen poistamiseen sekä rakentamisaikaisen pääsyväylän ruoppauksiin. Röyttän tuulipuistolle on Lapin ympäristökeskuksen tekemän päätöksen mukaisesti tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa hankkeesta vastaava on esittänyt kuusi vaihtoehtoa tuulipuiston toteutukselle; ns. 0-vaihtoehdon ja viisi sijoitusvaihtoehtoa. Arviointiselostuksesta annettiin yhteensä 24 lausuntoa Suomesta ja kuusi Ruotsista. Mielipiteitä ei esitetty. Yhteysviranomainen eli Lapin ELY-keskus on todennut arviointiselostuksen olevan muutamista puutteista huolimatta olennaisilta osin riittävä ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä annetun lain vaatimukset täyttävä. Hankkeesta vastaavan edellytetään kuitenkin korjaavan ja täydentävän ympäristövaikutusten kokonaiskuvan kannalta merkittäviksi koettuja puutteita sekä epävarmuustekijöitä, ja toimittavan lisäselvitykset viranomaisille. Lisäselvityksiä vaativat mm. Natura-arviointi, ruoppaukseen liittyvät seikat, vedenalainen luonto,

42 vaikutukset kalastoon, kalastukseen ja merinisäkkäisiin, pesimälinnusto, virkistyskäyttö, valaistuksen mahdollisesti aiheuttamat maisemamuutokset ja Ruotsin edellyttämät selvitykset valtioiden rajat ylittävistä vaikutuksista. Röyttän tuulipuiston YVA-selostusta koskevassa yhteysviranomaisen lausunnossa todetaan vaihtoehtojen VE2 ja VE2+ olevan ympäristön kannalta vähemmän haitallisia kuin laajemmat vaihtoehdot VE1, VE3 ja VE3+. Laajimmat vaihtoehdot vaatisivat toteuttamiskelpoisuuden osalta lisäselvityksiä. Myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta yhteysviranomainen näkee parhaimpina vaihtoehdot 2 ja 2+, joissa uusia voimaloita rakennettaisiin 18 tai 27 kpl. (Lapin elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus 2011) 39 Kuva 6 Maisemavyöhykekartta Länsi-Lapin rannikkovyöhykkeestä. Tornion Röyttän merituulivoimapuiston YVA, Rajakiiri Oy, Ramboll Finland Oy 2010.