LUKIJALLE KESKUSTELUTILAISUUDEN RUNKO LAPSI JA LIIKUNTA EETTISYYS RATKAISEVA ILMAPIIRI. Viihtyminen. Leikinomaisuus. Tasavertaisuus.

Transkriptio

1

2

3 SISÄLLYS LUKIJALLE KESKUSTELUTILAISUUDEN RUNKO LAPSI JA LIIKUNTA EETTISYYS RATKAISEVA ILMAPIIRI Viihtyminen Leikinomaisuus Tasavertaisuus Esimerkin voima HARJOITUKSET, KILPAILUT JA PELIT Tavoitteet Lapsikeskeisyys Käytännön toimintatavat Palkitseminen TERVEET ELÄMÄNTAVAT Riittävä lepo Hygienia Ravitseva ruoka SAVUTTA JA SELVIN PÄIN TOIMINTAOHJEET LÄHTEITÄ JA OHEISKIRJALLISUUTTA Teksti: Hannele Nykänen Työryhmä: Eija Alaja, Satu Himberg, Timo Huttunen, Petteri Jaatinen, Eero Lehti, Saija Martikainen, Anneli Miettinen, Pirjo Mäkelä, Paula Ritanen-Närhi, Harri Saloranta, Sami Sauren ja Leena Tikkanen Taitto ja kuvitus: H&P Visualis Oy Copyright: Nuori Suomi ry Painatus: Käpylä Print ISBN-numero NUORI SUOMI RY 3

4 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T LUKIJALLE H yvä pelisääntökeskustelun vetäjä. Kädessäsi on Pelin Henki -vinkkivihko oppaaksi vanhempien ja ohjaajien kanssa käytävien keskustelutilaisuuksien vetämiseen. Tarkoituksena on, että yhdessä pohtien voitte sopia ryhmäänne koskevat pelisäännöt ja kirjata ne ylös. Yhteinen keskustelu ja pohdinta luo hyvät edellytykset tulevalle toiminnalle, sillä ihmisten on yleensä helpompi sitoutua asioihin, joihin he ovat itse päässeet vaikuttamaan. Pelisääntökeskustelujen käymisen tarkoitus on selkeyttää ja jämäköittää harrastusryhmien toimintaa ja ennaltaehkäistä konfliktitilanteita. Tavoitteena on vanhempien tuki ja kaikkien mukana olevien aikuisten sitoutuminen yhteiseen arvopohjaan, jotta yhä useampi lapsi liikkuisi ja yhä harvempi lopettaisi harrastuksen. Yhdessäsopimisen -kulttuurin myötä pyritään vaikuttamaan siihen, että entistä useammalla lapsella, ja aikuisellakin, olisi hyvä mieli harrastuksen parissa. Seuran valmentajat ja ohjaajat voisivat myös sopia omat pelisääntönsä. Yhteinen pelisääntöjen toteutumisen arviointi pari kertaa vuodessa voisi omalta osaltaan lisätä toiminnan jämäkkyyttä. Vuonna 1998 julkaistu ensimmäinen vinkkivihko on nyt uudistettu kolmeksi ikäryhmiä 6-9, ja yli 13-vuotiaita koskeviksi osioiksi. Leikinomaisuus ja tasavertaisuus ovat olleet Operaatio Pelisäännöt -kampanjan tärkeimmät teemat alusta asti. Tässä 6-9 vuotiaiden vihkosessa on edellisten lisäksi painotettu viihtymisen ja tekemisestä nauttimisen tärkeyttä sekä harjoittelu- ja kilpailutoiminnan käytännön järjestelyjä. Arvopohdiskelun tueksi voi kaikille seuratoiminnassa mukana oleville aikuisille jakaa kooltaan pienempää Pelin Henki vinkkejä vanhemmille vihkosta. Tämän vinkkivihkon kysymyssivut voit kopioida suoraan piirtoheitinkalvoiksi, monisteiksi tai voit kirjoittaa ne taululle. Jokaisen kysymyssivun jäljessä oleva teksti sisältää joitakin tietoja, ajatuksia ja näkökantoja avuksesi keskustelun vetämiseen. Materiaalia apuna käyttäen voit ohjata joko yhden keskustelutilaisuuden tai voitte pohtia asioita yhdessä useamminkin. Vinkkivihkon aiheet sopivat myös valmentajakerhojen teemoiksi. Vihkon lopussa kerrotaan kuinka pääsette mukaan valtakunnalliseen Pelisääntöklubiin. Liitteenä on myös kutsukirjemalli vanhemmille. Missä tilanteessa tahansa vinkkivihkoa käytätkin, on hyödyllisempää kysellä enemmän ja vastata vähemmän. Keskity ratkaisuihin ja tulevaan toimintaa ennemmin kuin ongelmiin. Ehdota ja pohdi mieluummin kuin käske. Anna ajatuksille ja mielipiteille tilaa ja kokoa keskustelun tulokset kaikkien nähtäväksi. Toteuta omaa tyyliäsi, käytä persoonallisuuttasi ja luota itseesi. Espoossa Hannele Nykänen

5 KESKUSTELUTILAISUUDEN RUNKO Keskustelu- ja koulutustilaisuuksissa on hyvä olla joku runko, jonka mukaan tilannetta ohjataan. Tässä yksi ehdotus tilaisuuden vetämiseen, 7T:n malli, jota voit käyttää osittain tai kokonaan omasi ohessa tai tilalla: TERVEHTIMINEN - Sano hyvää huomenta / hyvää päivää / hyvää iltaa / tervetuloa. - Kättelemällä ja hymyilemällä luot myönteistä ilmapiiriä. TUTUSTUMINEN - Pyri järjestämään tilanne siten, että kaikki läsnäolijat näkevät toisensa. - Kerro itsestäsi ja pyydä muita tekemään samoin. TAVOITE - Totea, että tilaisuuden tarkoitus on yhdessä laatia ryhmänne pelisäännöt. - Kysy millaisia ajatuksia vanhemmilla oli tilaisuuteen tullessa TOIMINTATAVAT - Muista, että kyseessä ei ole koulutustilaisuus, vaan yhteinen säännöistä sopiminen! - Sopikaa milloin tilaisuus päättyy, kuka johtaa keskustelua ja jakaa puheenvuorot, kuka kirjaa pelisäännöt. Tässäkin on hyödyllistä käyttää kysyvää ja ehdottelevaa kieltä: Olin ajatellut sopiiko se teille? Haluatteko pitää välillä tauon? - Kysy sopiiko puheenjohtajan keskeyttää, jos keskustelu rönsyilee? TOIMINTA - Keskustelua, pohdiskelua ja tulosten kirjaamista. TULOSTEN TOTEAMINEN Voit kysyä esimerkiksi: "Ovatko nämä nyt meidän porukan pelisäännöt, joihin jokainen haluaa sitoutua?" "Tuleeko jollakin vielä mieleen jokin asia, jonka haluaa lisätä tai poistaa?" "Miten pidämme yhdessä huolen siitä, että nämä asiat toteutuvat käytännössä?" Miten sopimuksen toteutumista seurataan ja kuka puuttuu tarvittaessa asioihin? Oletteko tyytyväisiä siihen, miten tämä tilaisuus sujui tai mitä saimme aikaan? TAPUTUKSET - Jaa kiitosta ja kannustusta, se tuntuu hyvältä myös aikuisista. - Ohjaa läsnäolijat jakamaan kiitosta myös toisilleen kysymällä esimerkiksi "Mikä oli parasta tässä keskustelussa?" "Mihin olet erityisen tyytyväinen?" "Keneltä sait parhaat oivallukset?" NUORI SUOMI RY 5

6 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T LAPSI JA LIIKUNTA Miksi lapsi liikkuu? Miksi lapsen kannattaa harrastaa liikuntaa? Mikä on kasvamisen kannalta mielekästä toimintaa? Mihin kannattaa satsata?

7 LAPSI JA LIIKUNTA URHEILU ON ELÄMÄÄ EIKÄ ELÄMÄ URHEILUA VARTEN! O letko koskaan tullut ajatelleeksi, miksi lapsen kannattaisi harrastaa liikuntaa? Mikä on kasvamisen kannalta mielekästä toimintaa? Mihin kannattaisi satsata? Jotkut vanhemmat saattavat ajatella, että urheilu kannattaa vain jos tavoitteena on ammattilaisura ja paksu tilipussi. Joillekin ainoa mielekäs toiminta on mestaruuksien tavoittelu. Mutta olisiko liikunnan harrastaminen ryhmässä ja joukkueessa sittenkin ihan itsestään kannattavaa, ilman rahoja ja mitaleita? Kannattaisiko liikuntaa harrastaa ihan vain nautinnon vuoksi? ulkomailla. Jääkiekossa harvempi kuin yksi tuhannesta pojasta ikäluokassaan pääsee edes yrittämään uraa kansainvälisessä huippukiekossa. Todennäköisyys sille, että juuri sinun ryhmässäsi sattuisi olemaan seuraava Teemu Selänne tai Jari Litmanen, on hyvin pieni. Onko siis ensisijainen päämäärämme kasvattaa sitä seuraavaa huippu-urheilijaa, yhtä kymmenestätuhannesta? Vai olisiko ensisijainen tavoitteemme auttaa lapsia kasvamaan tasapainoisiksi ja itseään toteuttaviksi ihmisiksi, liikunnasta nauttiviksi oman elämänsä hallitsijoiksi? On olemassa tutkimustuloksia, joiden mukaan urheileminen psykologisten mekanismien kautta parantaa lapsen itsearvostusta. Parhaimmillaan liikuntaharrastus estää syrjäytymästä ja joutumasta rikoksen poluille. Urheilun avulla lapsi voi oppia sosiaalisia taitoja ja hyvää käytöstä. Hän oppii noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä, ponnistelemaan tavoitteen saavuttamiseksi, kohtaamaan voittoja ja tappioita. Hyvässä ohjauksessa urheilu auttaa itsenäistymään ja opettaa terveisiin elämäntapoihin. Lapsista 70 prosenttia osallistuu jossain ikävaiheessa urheiluseurojen toimintaan. Kilpaurheilua harrastavia on runsaat Heistä vain 1 prosentti urheilee aikuisena SM tasolla, 0,1 prosenttia kansainvälisellä tasolla ja 0,01 prosenttia kansainvälisellä huipulla. Suurimpien lajiliittojemme tiedot kertovat samaa. Palloliitossa rekisteröityjä pelaajia on lähes , noin 50 suomalaista pelaa jalkapalloa ammattilaisena Lapsen valintaan harrastuksen aloittamisessa vaikuttavat suuresti kaverit ja vanhemmat. Harrastuksen jatkamiseen tai lopettamiseen liittyy lähes aina se, onko toiminta kivaa ja saako lapsi osallistua. Siksi harjoitusten tulisi olla mielihyvän tuottamiseen keskittyviä. Kun harrastustoiminta on lapselle mielekästä ja tunnetasolla palkitsevaa, hän pysyy harrastuksen parissa. Mielihyvää tuottava liikuntaharrastus luo pohjan koko eliniän kestävälle, terveyttä ja hyvinvointia edistävälle liikkumisen tottumukselle. Fyysisten etujen lisäksi hyvä ryhmähenki ja turvallisen, tutun porukan tuki ovat voimavaroja, joiden avulla voidaan ohittaa monta kriittistäkin vaihetta aikuiseksi kasvamisen aikana. Kaikki yllämainittu tarvitsee toteutuakseen positiivisen ja kannustavan ilmapiirin, jossa lapsi saa rauhassa yrittää ja erehtyä, onnistua ja epäonnistua. Ja se on kiinni meistä aikuisista. NUORI SUOMI RY 7

8 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T EETTISYYS Mikä on hyvää ja mikä pahaa lasten urheilussa? Mikä on oikein ja mikä väärin? Mitä saa tehdä ja mitä ei? Voiko hyvää tavoitella millä keinoilla tahansa? Onko kaikki sallittua, mikä ei ole kiellettyä?

9 EETTISYYS E ettisyydessä on kysymys suhteesta toisiin ihmisiin ja luontoon. Etiikka määrittelee hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää. Lasten urheilussakin on oleellista kysyä, mikä on hyvää ja oikeaa elämää toisten ihmisten kanssa. Itse asiassa koko Operaatio Pelisäännöt on eettistä toimintaa. Pelisääntökeskustelut ovat arvojen pohtimista oikeiden ja hyvien toimintatapojen valitsemiseksi. Eettisyys nojaa aina toiminnan takana oleviin arvoihin ja ihanteisiin. Arvot ja ihanteet siirtyvät sanoissa ja teoissa sukupolvelta toiselle, aikuisilta lapsille. Valmentajat ja muut aikuiset ohjaavat sanoillaan, teoillaan ja esimerkillään lasten eettistä kehitystä suuntaan tai toiseen. Siksi olisi syytä yhdessä miettiä, millaisia arvoja ja ihanteita kukin harrastusryhmä haluaa tukea ja siirtää eteenpäin. haukkuuko itsekin? Salliiko toisten joukkueiden haukkumisen nettikanavilla vai puuttuuko siihen jämäkästi? Kehottaako kannustamaan myös vastustajia? Kertooko valmentaja jäähylle joutumisen olevan paha vai kova juttu? Vähätteleekö hän rangaistuksia, vai kertooko sääntörikkomuksen johtavan tiettyihin seurauksiin? Korostaako lapsen mahdollisuutta valita tekonsa ja niiden seuraukset, vai syytteleekö muita? Kannattaisi myös miettiä, kuinka me aikuiset suhtaudumme kiusaamiseen? Puutummeko välittömästi kaikkeen kiusaamiseen keskustelemalla lasten kanssa? Vai onko kiusaamisesta kertominen edelleen kantelua? Syyllistämmekö lapsen, jolla on jo valmiiksi paha olla? Minkälaista oikean ja väärän käyttäytymisen koodistoa opettaa valmentaja, joka kehottaa lasta hiihtokilpailujen lähdössä varastamaan edes vähän? Tai jalkapallovalmentaja, joka opettaa poikiaan filmaamalla kalastamaan rangaistuspotkun omalle joukkueelle? Tai jääkiekkovalmentaja, joka käskee kostamaan taklauksen? Tai suunnistusvalmentaja, joka neuvoo oikaisemaan kielletyn alueen läpi? Onko oikein opettaa lapsille, että menestymisen saavuttamiseksi kaikki on sallittua, kunhan ei jää kiinni? Jos on, niin miten sellaisten asenteiden omaksuminen heijastuu näiden lasten elämään, kun he ovat aikuisia? Lisääntyvinä doping tapauksinako? Valmentajan eettisyys on pieniä arkipäiväisiä valintoja ja tekoja. Se on sitä, puuttuuko hän roskia luontoon heittävän kaverin tekemisiin vai onko hiljaa? Ohjaako hän tuomaria haukkuvaa lasta korrektiin käytökseen ja tuomarin kunnioittamiseen vai Eettisen kasvatuksen kannalta olisi hyvä, jos lapset joutuisivat itse toistuvasti pohtimaan oikeaa ja väärää toimintaa. Tämä toteutuu omaehtoisissa leikeissä ja pihapeleissä, joissa lapset tekevät säännöt ja myös valvovat niitä ilman aikuisia. Ohjatussa urheilutoiminnassa sääntöjen noudattaminen on useimmiten tuomarin tai valmentajan valvonnassa. Mutta tarvitseeko niin olla? Voisivatko lapset omassa harrastustoiminnassaankin huolehtia enemmän itse säännöistä sopimisesta ja niiden noudattamisesta? Kysymys oikeasta ja väärästä tekemisestä on omakohtaisen pohdinnan paikka. Vain oman ajattelunsa kautta lapsi voi sitoutua eettisesti kestävään urheiluun ja elämään joka kantaa myös aikuisena. NUORI SUOMI RY 9

10 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T RATKAISEVA ILMAPIIRI VIIHTYMINEN Millainen on hyvä ilmapiiri? Mitä hyvää meidän ryhmän ilmapiirissä on? Miten sitä voisi vielä parantaa? Mitä hyötyä siitä on, että ilmapiiri on hyvä? LEIKINOMAISUUS Mitä leikinomaisuus on? Mikä lasten urheilussa on tärkeintä? Mikä lasten mielestä on kivaa? Miten leikinomaisuus näkyy harjoituksissa ja kilpailuissa?

11 VIIHTYMINEN KIINNITÄ HUOMIO SIIHEN MIKÄ TOIMII! L asten liikunnassa viihtyminen on kaikkein tärkeintä. Hyvä ilmapiiri, hyvä joukkuehenki on ratkaiseva tekijä harrastuksen aloittamisen tai jatkamisen, oppimisen, kehittymisen ja myös hyvien tulosten kannalta. epäonnistumisista kertomiseen, harjoittelusta muodostuu pakonomaista suorittamista. Lapset alkavat pelätä epäonnistumista, eivätkä enää uskalla yrittää. Kielteinen palaute kutistaa kivan yhdessä tekemisen ja ryhmästä lähtijöitä alkaa olla enemmän kuin uusia tulijoita. Ovatko yllä olevat asiat sitten jotakin sellaista, joiden kanssa aikuinen ihminen voi tehdä tietoisen valinnan? Haluatko sinä omassa toiminnassasi pyrkiä viljelemään huumoria, keskittymään positiivisista asioista puhumiseen, kertomaan mielipiteistäsi ja ajatuksistasi avoimesti ja rehellisesti sekä kannustamaan toisia? Jos edes muutama aikuinen valitsee omaksi tavoitteekseen myönteisyyden, niin voi olla, että ilmapiiri paranee. Kun yksi laittaa positiivisuuden pallon liikkeelle, se voi kasvaa pyöriessään. Myös lapset oppivat kielteisen tai myönteisen tavan nähdä ympäristöään meidän aikuisten antamasta mallista. Elämän laadun kannalta jokaiselle on tärkeää löytää asia, josta tykkää ja jossa on hyvä. Lapset ovat yleensä tehtäväsuuntautuneita ja siksi tekemisestä nauttiminen ja onnistuminen on viihtymisen perusta. Se, kokeeko lapsi viihtyvänsä ja nauttivansa, on kiinni meidän aikuisten palautteesta, kannustamisesta, tehtävien oikeanlaisesta mitoituksesta ja yleisestä ilmapiiristä. Positiivinen puhe synnyttää positiivisia asioita. Huumori luo hyvää oloa. Yhteinen ilo ja myönteisiin asioihin keskittyminen sekä niistä toisille kertominen tukevat hyvän ilmapiirin kehittymistä. Rehellisyyden ja avoimuuden arvostaminen lisäävät luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden tunteita. Silloin uskalletaan myös sanoa, kun on paha olla. Onko liikuntasuorituksessa oikeastaan olemassa mitään sellaista tilannetta, jossa lapselle tarvitsee kertoa, että tuossa teit väärin? Vai voisimmeko päästä parempaan lopputulokseen kertomalla saman asian toivotun tekemisen kielellä? Onko hyödyllisempää sanoa yritä seuraavalla kerralla laittaa tukijalkasi pallon viereen kuin tukijalkasi oli väärässä paikassa? Ajattelepa itseäsi, kuinka valmis olet aikuisena menemään mukaan harrastukseen, jossa ei ole kivaa ja jossa sinulle toistuvasti kerrotaan, mitä teet väärin tai mitä et osaa? Huomion kiinnittäminen siihen, mikä on huonosti ja mitä ei osata, luo ilmapiiriä, jossa vallitsee ryppyotsaisuus. Jos toiminnassa keskitytään virheiden metsästykseen ja NUORI SUOMI RY 11

12 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T LEIKINOMAISUUS LEIKKI ON LAPSEN TYÖTÄ! L eikinomaisuudella tarkoitetaan ennen kaikkea asennetta, sitä henkeä, mikä tekemisessä vallitsee. Lasten harjoitukset voivat olla samanaikaisesti sekä vaativia että kivoja. Pulssi voi nousta ja hiki virrata hymy huulilla. Laadukas, tosissaan harjoittelu voi olla myös hauskaa. Leikinomaisuus on sen tiedostamista, etteivät sekunnit ja sentit kuitenkaan ole kaikkein tärkeimpiä lasten urheilussa. Leikinomaisuus ei tarkoita sitä, että harjoitukset ovat pelkkää leikkiä tai jonkun yksittäisen leikin leikkimistä, että jokainen saa tehdä mitä haluaa, että ei ole olemassa mitään sääntöjä, että ohjaaminen on huonoa tai liikunta unohdetaan kokonaan. Lasten liikunnan perusta on leikki. Niin kauan, kun harrastaminen on kivaa, harrastajia riittää. Kun hauskuus loppuu, loppuvat harrastajatkin. Silti lasten urheilutoiminta on usein kopio aikuisten maailmasta, jonka perustana on voittoa tavoitteleva kilpaurheilujärjestelmä. Se ei ole lapsen etu. Lapset eivät ole pieniä aikuisia. Lapsille parasta on toiminta lasten ehdoilla, lasten maailmasta käsin. Se tarkoittaa leikkimielisyyttä, kannustamista, iloa ja onnistumisen mahdollisuuksia jokaiselle. Lapsen etu on, että hänelle tarjotaan mahdollisuudet oppimiseen ja kehittymiseen monipuolisen harrastamisen avulla, eri lajeja ja pelipaikkoja kokeillen. Lapsille osallistuminen on tärkeämpää kuin voittaminen. Lasten kanssa ollessa juuri käsillä oleva hetki on kaikkein tärkein. Leikinomainen kisailu, jokaisen kannustaminen ja kunnioittava kohtelu luovat hyvän pohjan oppimiselle ja kasvulle. Onnistumisen elämykset kasvattavat tervettä itsetuntoa. Epäonnistumiset salliva ilmapiiri opettaa lapsille uskallusta yrittää epäonnistumisenkin uhalla, mikä on edellytys kaikelle luovalle toiminnalle. Luovuus edellyttää sitä, että ihminen astuu jotenkin rajan yli, tekee eri tavalla. Vapaus yrittää ja epäonnistua opettaa pettymystenkin kuuluvan elämään. Leikinomaisessa ilmapiirissä lapset oppivat olevansa riittävän hyviä yrittäessään tehdä parhaansa, oli lopputulos mikä hyvänsä. Ryhmän jäseninä he oppivat hyväksymään erilaisuutta ja antamaan arvon heikommillekin. Parhaimmillaan lapsi oppii urheiluseurassa juuri niitä tunneälyn osatekijöitä, joita ihmiset muuttuvassa yhteiskunnassamme eniten tarvitsevat: itsehillintää, innostusta, sisua, taitoa motivoitua, optimismia turhauttavissakin tilanteissa sekä kykyä ymmärtää toisten tunteita ja näkökulmia ja ottaa ne huomioon käytännössä.

13 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T RATKAISEVA ILMAPIIRI TASAVERTAISUUS Olemmeko samaa mieltä siitä, että jokainen lapsi ryhmässä on yhtä tärkeä? Miten varmistamme sen, että kaikki lapset saavat osallistua? Mitä tasavertaisuus tarkoittaa käytännössä meidän ryhmässä / joukkueessa/seurassa? ESIMERKIN VOIMA Mikä vaikutus aikuisten mallilla on lapseen? Minkälainen ohjaaja on hyvä esikuva? Minkälaista mallia haluat lapsille näyttää?

14 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T TASAVERTAISUUS Lapset pelaavat mieluummin häviävässä joukkueessa, kuin istuvat vaihtopenkillä voittajajoukkueessa! L iikunnan ilo syntyy osallistumisesta ja onnistumisesta. Onnistumisten myötä usko omiin kykyihin kasvaa ja itsetunto kehittyy vahvemmaksi. Samalla kehittyy myös uskallus uusien haastavampien asioiden kohtaamiseen. Lapsi, jolle ei tarjota mahdollisuutta osallistumiseen oman kehitystasonsa mukaiseen toimintaan, saa epäonnistumisen kokemuksia. Meidän aikuisten tavoite on suunnitella ja ohjata sellaista liikuntatoimintaa, missä jokainen lapsi jokaisena harjoituskertana voi kokea onnistuvansa. Vilttiketjussa ja vaihtopenkillä suurimman osan ajasta istuva lapsi jää ulkopuoliseksi. Hän oppii jo varhain virheellisen käsityksen itsestään, että hän ei osaa, että hän on muita huonompi. Uskaltaako hän aikuisenakaan kohdata uusia haasteita? Urheilussa on kautta aikojen painotettu reilun pelin merkitystä, mutta olemmeko me aikuiset reiluja, jos me estämme kaikkien tasavertaisen osallistumisen? Kuvittelepa, että lapsellasi on syntymäpäivät ja paljon vieraita. Kaikki lapset ovat odottaneet innoissaan tätä juhlaa ja saapuvat silmät loistaen paikalle, mutta sinä käsketkin joitakin heistä istumaan ovensuuhun ja seuraamaan sivusta toisten juhlintaa, kakun syömistä ja limpparin juomista. Myös peli tai kilpailu on lapselle juhlahetki. Yhtä suuri on pettymys ja paha mieli niillä lapsilla, jotka joutuvat istumaan vaihtopenkillä pääsemättä mukaan pelin riemuihin. Seuraaville synttäreille ei varmaan tee mieli lähteä. Voittaminen tuntuu usein olevan tärkeämpää aikuisille kuin lapsille. Kahdeksanvuotias ei välttämättä edes tiedä pelin lopputulosta tai kilpailujen paremmuusjärjestystä. Sijoituksilla ei ole hänelle kovin suurta merkitystä. Lapselle tärkeintä on päästä osallistumaan. Kilpailut ja pelit ovat myös tärkeitä oppimistapahtumia. Valmentajien tai vanhempien voitontavoittelu ei saisi estää lasten mahdollisuuksia uuden oppimiseen vaan kaikkien kuuluu saada tasavertainen mahdollisuus osallistua. Elämä on yhteispeliä ja yhteispelin alkeet opitaan lapsena. Aikuisilla on joskus tarkat käsitykset siitä, mikä on normaalia ja mikä ei. Lapsille erilaisuuden hyväksyminen on usein helpompaa, heille kaikki ovat enemmän tai vähemmän epänormaaleja. Erilaisuus on rikkautta. Ihonväri, ulkonäkö, kansallisuus, kieli, pukeutuminen, vammaisuus tai mikä muu syy tahansa ei saisi olla esteenä yhdenkään lapsen osallistumiselle yhteiseen iloon. Kaukaloissa, kentillä, saleissa ja elämässä kaikki tarvitsevat toisiaan. Jokainen on yhtä tärkeä ja yhtä arvokas, ainutkertainen yksilö. Tasavertaisuus merkitsee myös sitä, että ohjaaja huomioi jokaisen ryhmän jäsenen. Jokaisen lapsen tulee saada huomiota, kannustusta ja opastusta riippumatta siitä, kuinka kovaa hän juoksee tai montako maalia hän tekee. Lapsen arvostaminen ei saa olla riippuvainen voittamisesta. Jokaisen kanssa tulee keskustella ja jokaiselle lapselle tulee tarjota kokemus, että hän on tärkeä. Lapsikeskeisyys, lasten maailmasta lähtevä toiminta, ja lasta ymmärtävä kohtelu ovat alle 10-vuotiaiden liikunnan kaikkein keskeisimmät asiat.

15 ESIMERKIN VOIMA Se mitä olet, puhuu puolestasi niin kovaa, että en kuule mitä sanot! yksipuolinen sanelupolitiikka, ikään kuin kunnon harjoitukset vaatisivat synkkiä ilmeitä ja veren makua suussa. Tuon mallin siirtyminen edelleen sukupolvelta toiselle on syytä katkaista. Jokainen urheilutoiminnassa mukana oleva tietää, että tuomarin haukkuminen ei ole reilua ja urheilullista käytöstä. Ja kuitenkin sitä kuulee kenttien laidoilla melko usein. Uskotko sinä, että tuomari haluaa tieten tahtoen tuomita väärin tai olla muuten epäoikeudenmukainen? Oletettavasti jokainen heistä pyrkii hyvään ja haluaa tehdä parhaansa. L apset ottavat esimerkkiä aikuisista koko ajan. Valmentajat, ohjaajat ja vanhemmat ovat esikuvia. Kun me aikuiset viljelemme puheissamme kiitosta ja kannustusta, lapset oppivat kannustamaan toisiaan. Kun keskitymme positiiviseen, opetamme lapsia kiinnittämään huomion siihen, mikä ihmisissä ja asioissa heidän ympärillään on hyvää. Kun puutumme lasten keskinäiseen toistensa haukkumiseen, ohjaamme lapsia kohtelemaan toisiaan kunnioittavasti. Hyvän yhteishengen luominen lähtee meidän aikuisten käyttäytymisestä. Reilu peli tarkoittaa myös sitä, että me aikuiset omalla esimerkillämme elämme sitä todeksi. Kun meillä on kivaa, lapsillakin on kivaa. Iloinen olemus tarttuu. Jos aikuiset epäurheilijamaisesti nimittelevät tuomaria, halventavat vastustajia ja käyttävät siivotonta kieltä, lapset oppivat tekemään samoin. Räyhääjät kasvattavat räyhääjiä. Jatkuvasti valittavat ja negatiiviset aikuiset siirtävät asenteensa lapsiin. Kiroilemaan opitaan matkimalla. Rauhattomuus ja hermostuneisuuskin tarttuvat. Joskus kentällä pelaava lapsi joutuu hyvin hämilleen, koska hän kuulee usean eri aikuisen huutelemia ohjeita, eikä tiedä mitä niistä noudattaisi. Olisiko syytä tehdä selkeä tehtäväjako valmentajan ja vanhempien välillä? Valmentajan tehtävä on pelin tai kilpailun ohjaaminen ja vanhempien rooli on ennen kaikkea kannustaa. Entä olemmeko me aikuiset esikuvina rehellisiä ja uskottavia? Ovatko sanamme ja tekomme sopusoinnussa keskenään? Vaadimmeko lapsilta enemmän kuin itseltämme? Voimmeko opettaa lapsia kannustamaan toisiaan, jos itse huutelemme negatiivisia viestejä? Voimmeko vaatia lapsilta siistiä kielenkäyttöä ja urheilullista käytöstä, jos itse emme kykene olemaan malleina? Voisivatko kaikki vanhemmat sitoutua olemaan urheilun kannalta hyviä esimerkkejä ja kannustavia tukijoukkoja myös automatkoilla ja kotona? Monella ohjaajalla ja vanhemmalla on muistissaan oma urheiluura ja huutavan valmentajan malli. Autoritaariseen valmennustyyliin kuului urheilijoiden haukkuminen ja NUORI SUOMI RY 15

16 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T HARJOITUKSET, KILPAILUT JA PELIT TAVOITTEET Mikä on ryhmämme tärkein tavoite? Kuka asettaa tavoitteet? Tavoitteemme leikinomaisuuden, tasavertaisuuden, ilmapiirin ja käyttäytymisen suhteen? LAPSIKESKEISYYS Onko lapsilla osallistumisen oikeus vai läsnäolopakko? Miten takaamme mahdollisuuden monipuoliseen liikuntaan? Mitä kaikki pelaa sääntö tarkoittaa meidän ryhmässä/joukkueessa?

17 TAVOITTEET L apsi tarvitsee tavoitteita kasvaakseen ja oppiakseen arvioimaan omaa toimintaansa. Tavoitteita tarvitaan, jotta tietäisimme minne ja millä tavalla haluamme mennä. Mikään tuuli ei ole suopea ilman päämäärää seilaavalle laivalle. On hyvä pysähtyä miettimään yhdessä, miten me toivoisimme asioiden olevan. Ja kun asiat ovat toivotulla tavalla, niin mitä hyötyä siitä on lapselle, sinulle, minulle, ohjaajille, valmentajille, seuralle..? Tai mitä etua lapselle on siitä, että hän urheilee? Tavoitteista puhuminen on sitä, että yhdessä pysähdymme miettimään millaisella arvopohjalla me aikuiset ohjaus- ja valmennustyötämme lasten parissa teemme. Onko päämäärämme ensisijaisesti auttaa lapsia kasvamaan itseään arvostaviksi, vastoinkäymisiäkin kestäviksi, yhteistyökykyisiksi persooniksi, jotka aikuisina kykenevät elämään hyvää ja täysipainoista elämää? Vai onko hetkellinen voitto tärkeintä? Kiinnostaako meitä aikuisia lapsen etu ja tulevaisuus enemmän kuin oma kunnianhimo? Kiinnostaako meitä enemmän se, miltä lapsesta tuntuu, kuin mikä on lopputulos? Kysymmekö pelin jälkeen voititteko vai millaista siellä oli, oliko sinulla kivaa? Millaista siellä oli on avoin kysymys. Se viestittää lapselle, että olemme enemmän kiinnostuneita hänen ajatuksistaan ja kokemuksistaan kuin lopputuloksesta. Oliko sinulla kivaa kysymys antaa lapselle vapauden nauttia yrittämisestä ja epäonnistumisestakin. Hän oppii rohkeasti kokeilemaan rajojaan ja tietää kelpaavansa ihmisenä vaikka ei ponnistaisikaan kaikkein korkeimmalle. Voititteko kysymys ohjaa lapsen kehitystä kilpailumotivaation suuntaan. Hän oppii vertailemaan itseään muihin ja arvostamaan itseään suoritustensa mukaan. Tämä saattaa johtaa yrityksen puutteeseen epäonnistumisen pelon takia, voittamisesta ja suorittamisesta tulee pakko. Onko silloin kyse yrittämisen puutteesta vai onnistumisen uskon puutteesta? Kun lapsilta kysytään harrastamisen syytä, he usein kertovat toiveikseen, että olisi kivaa, että saisi uusia kavereita, pääsisi mukaan esittämään tai pelaamaan, ja että oppisi uusia juttuja. Lapset tuskin koskaan puhuvat voittamisesta tai mitaleista. Lasten kanssa tavoitteista keskusteltaessa kannattaisikin keskittyä keskinäiseen vuorovaikutukseen ja omien taitojen kehittymiseen. Kauden tavoitteena voisi olla kahden käännöksen oppiminen, kaikilla eri pelipaikoilla pelaaminen, näytökseen osallistuminen, keskittymisen parantaminen, kaikkien kanssa kaverina olo Mikä on ryhmämme tavoite tapakasvatuksen suhteen? Millaista kieltä toivomme lasten käyttävän? Haluammeko heidän oppivan kohteliaiksi: kiittämään ja aukaisemaan oven toiselle, luovuttamaan istumapaikan vanhukselle? Haluammeko heidän oppivan ottamaan muut huomioon ja kohtelemaan kunnioittavasti muita ihmisiä? Entä ympäristön huomioiminen, heitetäänkö roskat luontoon? Odotammeko ohjaajan olevan esimerkkinä? Toteutuuko ryhmässämme mitä vaadit lapselta, tee se itse? Kuka tavoitteet asettaa, ja miten? Saavatko myös vanhemmat sanoa mielipiteensä (kyseessähän ovat heidän lapsensa) vai toteutetaanko seurassamme autoritaarista sanelupolitiikkaa valmentajan tai seuran johdon taholta? Ihmisten on yleensä helpompi sitoutua toimimaan tavoitteiden mukaisesti, kun he ovat itse päässeet vaikuttamaan niiden asettamiseen. Pelisääntökeskusteluissa kannattaa keskittyä puhumaan tavoitekieltä. Vetäjän on hyvä pyrkiä ohjaamaan keskustelua määrätietoisesti tulevaan toisin tekemiseen ja ratkaisujen etsimiseen. Ongelmien syiden metsästäminen johtaa yleensä myös syyllisten etsimiseen ja syyttelyyn. Jos keskustelu jähmettyy menneisiin vaikeuksiin ja ongelmiin, se saattaa johtaa riitelyyn ja toisten ihmisten haukkumiseen. NUORI SUOMI RY 17

18 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T LAPSIKESKEISYYS L asten seuratoiminnan visio on se, että jokainen mukana oleva lapsi kokee olevansa tärkeä ja nauttii liikkumisesta urheiluseurassa. Kaiken toiminnan lähtökohtana tulisi olla lapsen maailma ja lapsen etu. Käytännön toimintalinjoista sopiminen voi olla pulmallista, varsinkin niissä lajeissa, joissa tietyn tasoinen osaaminen on myös kilpailuun osallistumisen edellytys tai turvallisuuskysymys. Harjoittelun ja kilpailutoimintaan tai näytöksiin osallistumisen suhteen olisi myös syytä huomioida lasten kokemus oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta. Lajit ja toiminnan tavoitteet seuroissa ovat erilaiset. Oleellisinta on, että aikuiset ja lapset, yhdessä ja erikseen, sopivat keskenään toiminnan linjat harjoittelun, kilpailemisen, pelaamisen ja muun osallistumisen suhteen. Sen lisäksi meidän aikuisten on hyvä miettiä, kuinka juuri meidän lajimme harjoittelu- ja kilpailutoiminta voisi palvella jokaisen lapsen yksilöllistä oppimista ja kehittymistä? Voisimmeko kenties liittää tapahtumiimme joitakin laaja-alaisia taidon kehittymiseen tähtääviä osioita vaikkapa yhteistyössä jonkun toisen lajin kanssa? Liikkumisen monipuolisuus on yksilöllisen motorisen kehittymisen edellytys. Mitä monipuolisemmin lapsi liikkuu sitä paremmin hän kehittyy. Seuratoiminnan ohella lapsia tulisi tukea myös kaikenlaiseen omaehtoiseen liikkumiseen pihalla ja metsässä, yksin tai kavereiden kanssa. Naruhyppely, puihin kiipeily, kotipihassa pyöräily, uimarannalla touhuaminen sekä rosvo ja poliisi leikit ovat yhtä tärkeitä ja kehittäviä kuin ohjattu liikuntakin.

19 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T HARJOITUKSET, KILPAILUT JA PELIT KÄYTÄNNÖN TOIMINTATAVAT Missä, milloin, mihin aikaan ja miten usein tapahtumia järjestetään? Mitä mieltä olet suosituksesta kaksi tapahtumaa viikossa? Kilpailutetaanko lapsia keskenään? PALKITSEMINEN Mistä ja milloin lapsia palkitaan? Palkitaanko jokainen lapsi kauden aikana?

20 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T K Ä YTÄ NNÖ N TOIMITAVAT L eikit ja leikkimieliset kisailut ovat lasten harjoitusten perusta. Tulisiko siis lasten liikunnassa ensisijaisina tavoitteina olla ilo, hymyilevät kasvot ja riemunkiljahdukset? Onko harjoitus turha, jos siellä ei naureta? Olisiko kilpailutoimintaakin syytä kehittää entistä enemmän kohti monimuotoisia, iloisia tapahtumia ja turnauksia, joissa jokainen lapsi voisi osallistua ja onnistua. Joissakin lajeissa suosituksena 6-9-vuotiaiden liikuntatoiminnassa on, että lapsi lähtee korkeintaan kaksi kertaa viikossa urheiluseuran järjestämiin tapahtumiin. Mukaan luetaan harjoitusten lisäksi myös kilpailut, pelit ja retket. Suositus on annettu siksi, että vapaa-aikaa riittäisi myös muuhun tekemiseen ja vapaita viikonloppuja vietettäväksi yhdessä perheen kesken. Liian runsaat harjoitusmäärät liian nuorena johtavat myös usein harrastuksen lopettamiseen. Kaikki alle 10 vuotiaiden lasten liikuntatapahtumat olisi pyrittävä järjestämään kello 8.00 ja välisenä aikana ja harjoitukset suositellaan pidettäväksi iltapäivällä aina kuin se on mahdollista. Iltapäivätoiminnan tulisi olla mahdollisimman monipuolista, mukavassa ja rennossa ilmapiirissä tapahtuvaa vapaaehtoista leikinomaista toimintaa. Kalliita varusteita ei tarvitse hankkia heti harrastuksen alussa. Välttämättömillä varusteilla ja vanhoilla vaatteilla pärjää oikein hyvin. Tärkeintä on liike ja liikkumisesta nauttiminen. Kannattaa myös miettiä matkustamiseen kuluvaa aikaa suhteessa muuhun toimintaan. Olisiko järkevämpää käyttää vähäinen aika mieluummin omassa seurassa tai kaupunginosassa harrastamiseen kuin matkustaa useita tunteja, jotta lapsi pääsee osallistumaan tai pelaamaan muutamaksi minuutiksi? Lapsille omalla lähialueella kisailu on varmaan yhtä hauskaa, tai hauskempaakin, kuin tuntikausien autossa istuminen.

21 PALKITSEMINEN T ukeeko palkitsemisjärjestelmä arvomaailmaamme ja yhdessä sovittujen tavoitteiden suuntaista toimintaa? Haluammeko palkita ihmisenä kasvusta, yrittämisestä ja omien rajojen ylittämisestä, vai kilpailusta toisia vastaan? Palkitsemmeko vain muutaman parhaisiin tuloksiin ja suorituksiin yltäneen lapsen kauden aikana vai huomioimmeko riittävän usein mahdollisimman monta oman ennätyksensä rikkojaa? Voisiko palkintoja jakaa monta kertaa kauden aikana jopa yllätyksellisestikin? Palkinnoksi riittää esimerkiksi kynä, tarra tai lakritsipatukka. Yllättäen, mutta aidosti ja totuudenmukaisesti voisi palkinnon saada vaikkapa joukkuehengen luoja, ryhmän ilopilleri, kauden kannustaja, pelin tsemppari, kultahanska, tilanteen yritteliäin, aktiivisin, tapahtuman hymypoika tai tyttö, huolellisin, toiset huomioiva, hyväkäytöksisin, parhaiten pukeutunut, siistein tukka, jne. Vaikka lapset usein itse tekevätkin sarjataulukoita ja vertailevat suorituksia keskenään, meillä aikuisilla ei kai pitäisi olla suurta tarvetta lasten keskinäisen paremmuuden vertailuun? Paremmuusjärjestyksen määrittäminen ei ole oleellista, jos ryhmämme jokaisen lapsen kehittyminen suhteessa omaan aiempaan suoritukseensa on merkityksellisempää kuin joukkueen tai seuran menestyminen. Olisi hyvä, jos alle 14-vuotiaille ei järjestettäisi SM-kilpailuja tai vastaavia valtakunnallisia kilpailuja, eikä toiminnasta julkaistaisi valtakunnallisia tilastoja. Lasten kilpailuissa kaikkien tuomarien ja toimitsijoiden tulisi olla ennemmin kannustavia ja opastavia kasvattajia kuin rangaistuksia jakavia tuomitsijoita. Vanhempien ja yleisön tehtävä on kannustaa positiivisesti. Voisiko meille kaikille aikuisille yhteisenä tavoitteena olla se, että lasten harrastustoiminnassa jokaiselle osallistujalle jää tapahtumasta hyvä mieli? NUORI SUOMI RY 21

22 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T TERVEET ELÄ M Ä NTAVAT RIITTÄVÄ LEPO Mikä on sopiva harjoitusaika? Montako tuntia lapsi tarvitsee unta? HYGIENIA Pesulle joka harjoituksen jälkeen? Kuka vastaa vaatteiden ja varusteiden huollosta? RAVITSEVA RUOKA Syödäänkö aamulla puuroa vai pullaa? Karkkipäivät ja kilpailupäivät? Mitä juodaan ja milloin?

23 RIITTÄ V Ä LEPO V iimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu, että useat lapsen elävät jatkuvassa univelassa. Alle kymmenvuotias tarvitsee unta 9 12 tuntia yössä. Myöhäinen TV:n katselu tai tietokonepelien pelaaminen, samoin kuin iltayöhön sijoittuvat harjoitusajat, saattavat verottaa lepoaikaa niin, että lapsi ei nuku tarpeeksi. Riittävän levon turvaamiseksi alle kymmenvuotiaiden harjoitusten ja tapahtumien tulisi loppua illalla kello kahdeksaan mennessä. lähtö. Päiväunet tai yhteinen rentoutushetki on hyvä sisällyttää leirien ja turnauksien ohjelmaan. Fyysinen rasitus ja matkustaminen usein vielä lisäävät levon tarvetta. Riittävään nukkumisaikaan on syytä kiinnittää huomiota myös yli yön kestävissä tapahtumissa ja viikonloppuisin silloin kun harjoituksiin, peliin, kilpailuihin tai turnaukseen on aikainen Myös lapset tarvitsevat aamuja, jolloin saa nukkua niin pitkään kuin haluaa ja päiviä, jolloin ei ole mitään ohjattua toimintaa. Joka päivä tai joka viikonloppu ei tarvitse olla harrastustoimintaa, vaan aikaa on hyvä olla myös kavereille ja perheen kiireettömälle yhdessäololle. HYGIENIA E ri ikäryhmissä on hyvä miettiä ja sopia yhdessä, kuinka hygienian hoitoon liittyvien asioiden opettaminen ja ohjaaminen hoidetaan. Milloin lapset peseytyvät kotona ja milloin ohjaajan tai jonkun muun aikuisen valvonnassa. Montako kertaa viikossa kuusivuotiaat käyvät pesulla ja kuinka usein yhdeksänvuotiaat? Leireillä ja matkoilla peseytyminen ja hampaiden pesu on ohjaajien vastuulla. Kasvattaminen varusteista huolehtimisen vastuuseen vaatii myös yhteistyötä. On hyvä opettaa lapset mahdollisimman varhain tyhjentämään varustekassin sisältö kuivumaan ja huolehtimaan vaatteensa pestäviksi säännöllisin väliajoin. Samoin kenkien, monojen ja luistimien kuivatus ja hoitaminen tulisi jokaisen lapsen oppia tekemään omatoimisesti. NUORI SUOMI RY 23

24 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T RAVITSEVA RUOKA T erveisiin ruokailutottumuksiin ja urheilijan ruokavalioon ohjaaminen on nykyisenä pizza- ja hampurilaisketjujen aikakautena haastava juttu. Syömisenkin suhteen yhteisten pelisääntöjen sopimisella saatetaan päästä parempaan lopputulokseen. Kun sama viesti tulee sekä kotoa että ohjaajilta, niin kenties pizzerian ja karkkikaupan ohittaminen käy helpommin. Nestetasapainosta huolehtimiseen joutuvat valmentajat puuttumaan usein vielä aikuistenkin urheilijoiden kanssa. Riittävän ja oikea-aikaisen juomisen opettaminen on hyvä aloittaa joka lajissa heti kun lapset tulevat ohjattuun harrastustoimintaan mukaan. Varsinkin kuumalla ilmalla kannattaa tarkkailla tilannetta ja huolehtia juomatauoista. Olisi ehkä syytä miettiä myös yhteinen linja ns. energia- ja urheilujuomien suhteen. Ovatko ne tarpeellisia alle 10-vuotiaille? Leirit ja kilpailumatkat saattavat olla joillekin lapsille ikäviä kokemuksia, jos he joutuvat kadehtien katsomaan vieressä, kun muutamalla mukana olijalla on suuret määrät karkkeja ja sipsejä mussutettavana. Jotkut ryhmät ovat ratkaisseet asian niin, että lapsilla on sovitusti sama määrä rahaa mukana käytettäväksi herkkujen ostoon. Oikein ajoitetut, sopivat ja terveelliset ruokailut ja juomiset ehkäisevät monta turhaa väsymyksen tai kiukun hetkeä. Kotien ja urheiluseuran yhteistyöllä voidaan pienin ravitsemukseen liittyvin valinnoin luoda huomattavasti paremmat mahdollisuudet mukavaan ja menestyksekkääseen yhdessä harrastamiseen.

25 LAPSEN OIKEUDET URHEILUSSA Oikeus iloon Oikeus leikkiä ja pitää hauskaa Oikeus onnistumiseen ja epäonnistumiseen Oikeus osallistua lapsena, ei pienenä aikuisena Oikeus osallistua tasavertaisesti muiden kanssa Oikeus osallistua urheiluun oman ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti Oikeus osallistua urheiluun vapaaehtoisesti, lahjakkuudesta riippumatta Oikeus savuttomaan ilmaan Oikeus ilmaista mielipiteensä ja halunsa Oikeus kaikkien tunteiden ilmaisemiseen Oikeus reiluun peliin ja toisten kunnioitukseen Oikeus aikuiseen ohjaajaan, turvalliseen vanhempaan Oikeus saada asiantuntevaa ja vastuuntuntoista ohjausta Oikeus osallistua päätöksentekoon itseään koskevissa asioissa Oikeus menestyä oikein asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa Oikeus oppia asettamaan tavoitteita omien kykyjensä edellyttämällä tasolla Oikeus tulla kohdelluksi lapsena arvokkaasti ja ymmärtäväisesti, urheilumenestyksestä riippumatta NUORI SUOMI RY 25

26 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T SAVUTTA JA SELVIN PÄ IN Kuuluvatko tupakka ja alkoholi lasten urheiluun? Minkälaista mallia haluamme näyttää? Kuka saa polttaa ja missä? Saako seuran tilaisuuksissa olla päihtyneenä?

27 SAVUTTA JA SELVIN PÄ IN MITÄ ISOT EDELLÄ, SITÄ PIENET PERÄSSÄ! K eskustelu suhtautumisesta tupakkaan ja alkoholiin saattaa nostaa voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Siksi on hyvä korostaa, että sovitte pelisäännöistä päihteiden osalta silloin, kun toimitte urheiluseuran järjestämissä tilaisuuksissa lasten kanssa. Liikkuvalla lapsella on oikeus savuttomaan ilmaan ja päihteettömään harrastusympäristöön ollessaan mukana organisoidussa urheilutoiminnassa. On kokonaan eri asia, mitä kukin aikuinen tekee kotonaan ja omalla vapaa-ajallaan. Lapsi oppii matkimalla. Tupakan, nuuskan, huumeiden ja alkoholin käytön suhteen me aikuiset olemme malli. Olemme vastuussa siitä, millaista päihdekulttuuria siirrämme sukupolvelta toiselle. On syytä pysähtyä miettimään, miten suhtaudumme tupakointiin urheilutalon rappusilla tai kentän laidalla. Entä huippu-urheilijoiden antamaan nuuskaamisen ja juovuksissa juhlimisen malliin? Keskustelua on syntynyt myös siitä, onko olutvalmistaja sopiva sponsori lasten urheilutapahtumiin. Sopiiko olutteltta ikäkausikilpailuihin ja junioriturnauksiin? Minkälaisia elämäntapoja teidän seurassanne halutaan opettaa? Käytännön ratkaisut vaihtelevat laidasta laitaan. Pieksämäkeläisellä ratsastustallilla tupakkapaikka laitettiin tunkion viereen ja helsinkiläisessä jalkapalloseurassa sovittiin, että kukaan ei polta kentän laidalla. Lappeenrantalainen jääpalloseura teki päätöksen, että seuran tilaisuuksissa ei myydä tupakkaa eikä alkoholia. Voisimmeko me aikuiset lasten ja nuorten kanssa seuran tilaisuuksissa ollessamme näyttää esimerkkiä ja nauttia elämästä myös ilman tupakkaa ja alkoholia? Voisiko lasten liikunnassa vallita sellainen kulttuuri, jossa savuttomuus ja alkoholittomuus on perusarvo? NUORI SUOMI RY 27

28 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T Tikkurilan Tiikereiden E-poikien vanhemmille Tässä kutsumalli, jota voit soveltaa omaan käyttöösi, kun haluat kutsua lasten vanhemmat mukaan Pelisääntökeskusteluihin. Voit luonnollisesti suunnitella myös ihan oman kutsukirjeen. Ohessa myös valmis kutsupohja Tule vaikuttamaan Tikkurilan Tiikereiden E-poikien salibandyharjoitusten ja otteluiden pelin henkeen! Saavatko meillä kaikki pelata yhtä paljon? Onko toiminta lapsesi mielestä innostavaa ja hauskaa? Miten sinä vanhempana voit kannustaa lastasi hänen salibandyharrastuksessa? Voimmeko me kaikki vanhemmat ja ohjaajat yhdessä sopia omista Pelisäännöistämme lastemme parhaaksi? Tule mukaan keskustelemaan ja sopimaan joukkueemme Pelisäännöistä. Olemme mukana valtakunnallisessa Nuoren Suomen käynnistämässä Operaatio Pelisäännöt -kampanjassa. Operaation tavoitteena on synnyttää keskustelua seuroissa ohjaajien ja lasten vanhempien kanssa lasten urheilun Pelisäännöistä. Tule nyt mukaan pohtimaan meidän ryhmämme toiminnan sisältöä ja vaikuttamaan siihen, minkälaisessa ilmapiirissä lapsesi harrastaa salibandya. Keskustelutilaisuus järjestetään Tiistaina klo Tikkurilan Urheilutalolla Kahvitarjoilu! Tervetuloa! Tiina Turunen Tikkurilan Tiikerit E-poikien joukkueenjohtaja Seppo Sähly Tikkurilan Tiikerit E-poikien valmentaja HUOM! Tässä tilaisuudessa ei ole tarkoitus jakaa töitä eikä pohtia, miten voisimme kerätä rahaa lasten harrastukseen.

29 TOIMINTAOHJEET Miten toimit ennen Pelisääntö keskusteluja? 1 Sovi kuka toimii Pelisääntökeskustelun vetäjänä. Keskustelun vetäjänä voi toimia esim. ryhmän ohjaaja / valmentaja, joukkueenjohtaja, joku lasten vanhemmista, seurasi nuorisopäällikkö tai joku muu sopiva henkilö. 2 Mikäli keskustelun vetäjä haluaa Pelin Henki -vinkkivihon lisäksi lisäkoulutusta keskustelun vetämiseksi, niin ota yhteys oman alueesi SLU:n aluetoimistoon ja kysy koulutusta Pelisääntökeskustelujen vetämiseen. 3 Varaa paikka keskustelulle ja lähetä vanhemmille kutsut tilaisuudesta. Ohessa kutsumalli, jota voit halutessasi hyödyntää tehdessäsi omaa kutsua vanhemmille. 4 Voit lähettää vanhemmille myös ennakkokyselyn, joka voi toimia pohjana pelisääntökeskusteluille. Ennakkokyselyn voit tulostaa suoraan Nuoren Suomen nettisivuilta, klikkaa Seuratoiminta, Operaatio Pelisäännöt, Tiedotteet ja sieltä vanhempien kysely. 5 Ohjaajan kannattaa käydä lasten kanssa oma Pelisääntökeskustelu, jossa ohjaaja ja lapset sopivat omat Pelisäännöt ryhmälle ja täyttävät oman Pelisääntötaulun. Ohjaaja voi tuoda lasten Pelisääntötaulun mukana vanhempien kanssa käytävään keskustelutilaisuuteen ja kertoa heille, mitä lapset ovat sopineet. Mitä kannattaa muistaa Pelisääntö keskustelujen jä lkeen 1 Palauta keskustelutilaisuudessa täyttämänne sopimuspaperin kopio-osa Nuoreen Suomeen tai mikäli lajiliittosi on antanut toisenlaiset ohjeet, niin noudata niitä. Nuoren Suomen osoite on: Radiokatu 20, Helsinki. Fax: (09) Lähetä myös yhteyshenkilön tiedot Nuori Suomeen. Ryhmän yhteyshenkilö tulee saamaan Nuorelta Suomelta jatkossa postia, jossa kerrotaan lasten ja nuorten liikuntaa liittyvistä asioista. Lisäksi Nuori Suomi välittää tiedon pelisäännöt tehneistä ryhmistä lajiliitoille. 3 Seuraa kauden aikana, että yhdessä sopimianne Pelisääntöjä noudatetaan. 44. Uusikaa keskustelutilaisuus aina uuden kauden alkaessa tai tarvittaessa aiemminkin. Lisätietoja Operaatio Pelisäännöistä saat Nuoresta Suomesta puh. (09) , omasta lajiliitostasi tai liikunnan aluejärjestöstä. NUORI SUOMI RY 29

30 OPERAATIO PELISÄÄNNÖ T L Ä HTEITÄ JA OHEISKIRJALLISUUTTA Ahola, Tapani - Furman, Ben: Reteaming. Lyhytterapia-instituutti Oy, Helsinki Niemi-Nikkola, Kari: Lapseni urheilee. Nuori Suomi, Helsinki Frantsi, Päivi Närhi, Ani: Psyykkisen valmennuksen perusteet. Nuori Suomi, Helsinki 1994 Nykänen, Hannele: Lapsikeskeinen urheilu ja liikunta. Nuori Suomi, Lappeenranta Goleman, Daniel: Tunneäly. Otava, Keuruu Ringom, Björn: Ajattele positiivisesti. Atena, Jyväskylä Juul, Jesper: Viisas lapsesi. Otava, Keuruu Tahkokallio, Keijo: Myönteinen ajattelu lasten kasvatuksessa. WSOY, Juva Järvinen, Henry: Eettisyys kehittyy lapsen ja nuoren oman ajattelun kautta, professori Lauri Laakson haastattelu Liikkuva lapsi lehdessä 2/2001. Karvinen, Jukka Hiltunen, Pentti Jääskeläinen, Leena: Lapsi ja urheilu. Otava, Keuruu Uusikylä, Kari: Isät meidän, luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen. WSOY, Juva Vuorinen, Ilpo: Tuhat tapaa opettaa. Resurssi, Vammala Keltikangas- Järvinen, Liisa: Hyvä itsetunto. WSOY, Juva Lehti, Eero: Pelin Henki, opas E- ja D junioreiden vanhemmille. Suomen Jääkiekkoliitto ry, Helsinki 1999.

31

32