KIRJA-ARVIOINTI. John Cowan: On Becoming an Innovative University Teacher. Reflection in Action, 2002 (1998). Sylvia Akar

Transkriptio

1 KIRJA-ARVIOINTI John Cowan: On Becoming an Innovative University Teacher. Reflection in Action, 2002 (1998). Sylvia Akar Humanistisen tiedekunnan yliopistopedagogisen koulutuksen julkaisuja 2007

2 Cowanin kirjan kannessa on kuva opiskelijoista, joiden edessä on peili. Toinen opiskelija osoittaa innoissaan peiliä ja ikäänkuin näyttää asettavan peilille kysymyksen, joka kimpoaa peilikuvan syvyyksistä takaisin. Kun valitsin arvioitavaa kirjaa, kädessäni oli useita tietokantahaun avulla löytyneitä vaihtoehtoja, mutta valitsin niistä juuri tämän, suurelta osin kansikuvan perusteella. Innovatiivisuus opetuksessa on aihe, joka kiinnostaa varmaan kaikkia opettajia. Jokainen haluaisi olla mielenkiintoinen, yllätyksellinen ja kiehtova, eikä kukaan varmaan arvosta saman toistamista vuodesta tai tunnista toiseen. Olen aloittanut täysin uuden uran kielenopettajana tänä syksynä. Suurin pelkoni, kun ajattelin tulevaa uraani oli se että kyllästyn, että kielen opetus on mekaanista ja turruttavaa. Onnekseni olen huomannut, että pelkoni oli turha. Kielen opettaminen on yhtä haasteellista ja mielenkiintoista kuin ns. reaaliakurssien, joskin onneksi siinä mielessä helpompaa, että tunneilla voi käyttää enemmän valmista materiaalia, esim. kielioppia ja harjoituksia. Innovatiivisuudella tarkoitankin tätänykyä uudenlaista opetuksellista ajattelua, uusia näkökulmia kielen rakenteiden hahmottamiseen ja opiskelijoiden aktivoimiseen itsenäisessä työskentelyssä. Kielen oppimisessa itsenäinen työskentely on äärimmäisen tärkeää, varsinkin kun omassa oppiaineessani, arabian kielessä, koko mutkikas kielioppi pitäisi pystyä hahmottamaan nopeassa tahdissa. Aasian ja Afrikan kielten opiskeleminen ja opettaminen on haastellista myös siksi, että kielen opiskelu aletaan ns. nolla-tasosta, useimmissa tapauksissa opettemalla uusi kirjoitusjärjestelmä ja kielet poikkeavat muutenkin paljon sekä eurooppalaisista että suomalais-ugrilaisista kielistä. Tein nettihaun sanalla reflektio saadakseni taustaa sille, miten käsitettä on suomalaisessa pedagogisessa keskustelussa käytetty. Yhdessä osumassa sanotaan, että reflektio tarkoittaa opinnoissa peruutuspeiliin katsomista: Mitä opin? Miten opin? Miten ryhmämme toimi? Mikä onnistui? Mikä olisi voinut sujua paremmin? Millaisia tunteita opiskelu herätti? 1 Peruutuspeiliin? Ehkä silloin kun puhutaan toiminnan jälkeisestä reflektiosta, mutta Cowanin kirjassa puhutaan monen muunkin tyyppisestä reflektiosta, myös toiminnan aikana tapahtuvasta. Reflektio voi tapahtua toiminnan aikana (reflection in action), toiminnan jälkeen (reflection on action) tai ennen toimintaa (reflection for action); se voi tapahtua yksin tai yhdessä, jolloin kyseessä on kollektiivinen reflektio Kirja-arviointi: Sylvia Akar 2007

3 Reflektiota voi tapahtua myös eri tasoilla: kriittisessä reflektiossa otetaan huomioon paitsi itse oppimistapahtuma, myös laajemmat sosiaaliset, poliittiset ja eettiset tasot. Praktinen reflektio pohtii itse opetuskäytäntöä ja -tapahtumaa sekä opettajan että oppilaiden kannalta kun taas tekninen reflektio pohtii tavoitteiden saavuttamista ja opetuksen metodologiaa. Mielenkiintoinen havainto Cowanin kirjassa on mielestani se että itsereflektiivisillä prosesseilla on taidon omaisia piirteitä ja niitä voidaan harjoitella. Kolbin (1984) mallin mukaan reflektio käsittää neljä osaa. Ensin opiskelija havainnoi, tekee ja kokee. Sitten hän reflektoi omia havaintojaan ja kokemuksiaan.. Kolmannessa vaiheessa opiskelija käsitteellistää uudet oivallukset ja yleistää ne, muodostaa paremman teorian aiheesta. Viimeisenä vaiheena on uuden teorian testaaminen ja uuden palautteen etsiminen. Kolbin malli yleistää havainnoi testaa reflektoi Kirja-arviointi: Sylvia Akar

4 Jotkut tutkijat ovat arvostelleet Kolbin mallia sen mekaanisuuden ja epämääräisyyden takia. Cowan esittää kirjassaan useita vaihtoehtoisia diagrammeja, joissa on jatkuvasti puörivän ympyrän sijasta erikokoisia lenkkejä kuvaamassa ajattelun kulkua. En oikein päässyt jyvälle, mikä tässä oli niin tärkeää, mutta varmaan se johtua vain siitä että en ylipäänsä ymmärrä kasvatustieteestä yhtään mitään. Parasta kirjassa on sen rakenne. Jokaisen luvun alussa on kuvitteellisen kollegan kirjoittama kirje, jossa Cowanilta kysytään suoraaan jotain kirjan aiheeseen liittyvää asiaa. Tyyliin: Dear John, maybe I am just out of touch of what s happening in the more progressive parts of higher education, but. Sitten seuraa paljon esimerkkejä jotka valaisevat asiaa, näiden perusteella tehty yleistys, usein myös vastaesimerkkejä, ja lopuksi Cowanin omaa reflektiota omasta tekstistään, otsikolla Second thoughts tai before you try this. Voisiko oppikirja olla enää paremmin suunniteltu ja pedagogisemmin ajateltu! Välillä lukiessa tuli jopa sellainen olo, että kirjoittaja on itserakas besserwisser, joka haluaa näyttää pystyvänsä reflektoimaan tekstinsä puhki! 4 Kirja-arviointi: Sylvia Akar 2007

5 Tässä ote Cowanin oppilaan tekstistä joka kuvaa analyyttistä reflektiota opiskelijan kannalta: Kirjoitin oppimispäiväkirjaani ensimmäisen opiskeluvuoteni lähestyessä loppuaan. Muistelin tapahtumia vuoden aikana. Huomasin ajattelevani, mikä muutos minussa oli tapahtunut sen ansiosta että olin pitänyt oppimispäiväkirjaa. Aluksi vihasin sen kirjoittamista. En ymmärtänyt sen ideaa, en pystynyt kirjoittamaan mitään järkevää ja olin todella huolissani siitä, mitä opettajani ajattelisi jokaviikoisesta surkeasta päiväkirjanotteestani, jonka hän sai luettavakseen. Mutta kun viikot kuluivat, huomasin ettei opettaja arvostellutkaan kirjoittamaani. Olin myös oppinut miettimään menneen viikon tapahtumia. Nykyään on niin paljon helpompi kirjoittaa, ja hyödyllisempää. Se on todella kummallista. Kun istun työpöytäni ääressä kotona, on kuin joku aave tulisi esiin sisältäni ja istuisi olkapääni takana antamassa minulle neuvoja siitä, miten olisin tehokkaampi opinnoissani. Jos kirjoitan päiväkirjaa, se ehdottaa minulle ajatuksia siitä, mitä minun pitäisi kirjoittaa tai ajatella. Ja joskus, vaikka tämä tuntuu hullulta, tuntuu siltä kuin toinen aave tulisi ensimmäisen sisältä ja antaisi ensimmäiselle aaveelle ohjeita siitä, mitä hänen pitäisi sanoa minulle. (s.68-69) Minusta tässä on hauska kuvaus metakognitiosta! Valtaosa kirjan esimerkeistä kuvaa suoraan ammattiin valmistuvien opiskelijoiden tilanteita, ja tekstissä korostuu opiskelijoiden motivoiminen kurssien suorittamiseen. Esimerkiksi luvussa, jossa kuvataan, kuinka luodaan rakantavat puitteet reflection-for-action toiminnalle, on esimerkkinä opiskelijoiden motivoiminen Vuorovaikutustaitoja insinööreille kurssilla. Opetustilanteessa on joukko 1. vuoden insinööriopiskelijoita, joiden motivaatiotasoa kuvaa lause: Ollaan kuultu kaikki tää jo aiemmin! Cowan kertoo hauskasti, miten saa opiskelijat huomaamaan, etteivät osaa ollenkaan välittää toisilleen tärkeää tietoa joka kuuluu insiööritaitojen ytimeen. Cowan on itse sitä mieltä että hänen menetelmiään voidaan soveltaa kaikkiin mahdollisiin oppiaineisiin, mutta minua kyllä epäilyttää, tarvitaanko tämän tyyppisiä keinoja humanistisissa aineissa. Ehkä joissakin sellaisissa, joissa on paljon pakollisia kursseja. Kirja-arviointi: Sylvia Akar