ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO LAUSUNTO EK/502/2009 TEKNOLOGIATEOLLISUUS ry KIINTEISTÖPALVELUT ry (10)

Transkriptio

1 (10) Oikeusministeriö PL VALTIONEUVOSTO OM 12/41/2006, OM033:00/2006 LAUSUNTO JULKISTEN HANKINTOJEN OIKEUSSUOJAJÄRJESTELMÄN MUUTTAMISTA KOSKEVASTA VÄLIMIETINNÖSTÄ Yleistä Oikeusministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitto EK:lta, Teknologiateollisuus ry:ltä ja Kiinteistöpalvelut ry:ltä lausuntoa julkisten hankintojen oikeussuojakeinojen muuttamista koskevasta välimietinnöstä. Välimietintö on jatkoa työryhmämietinnölle, josta oikeusministeriö pyysi lausuntoja vuoden 2008 lopussa. Aiemman mietinnön osalta lausumansa lisäksi Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Teknologiateollisuus ry ja Kiinteistöpalvelut ry (jäljempänä EK) lausuvat välimietinnön johdosta seuraavaa. EU-kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta ehdotetut uudet oikeusturvakeinot parantavat mahdollisuuksia estää laittomia suorahankintoja ja puuttua virheellisiin hankintapäätöksiin ennen kuin ne on pantu täytäntöön. Välimietinnössä ei sen sijaan juurikaan tuoda uusia instrumentteja puuttua vastaaviin ongelmiin kansallisen kynnysarvon ylittävien hankintojen osalta, ja työryhmän jatkotyössä tulisikin harkita eräiden ehdotettujen oikeusturvauudistusten ulottamista myös kansallisiin hankintoihin. On tärkeää huolehtia yritysten riittävistä oikeussuojakeinoista, mutta samalla on pyrittävä siihen, ettei julkisesta hankintatoimesta tule uudistusten myötä entistä raskaampaa molemmille osapuolille. On sekä hankintayksiköiden että yritysten intresseissä estää liian jäykkä sääntely ja hankintamenettelyiden muodostuminen työlääksi. Julkisia hankintoja koskeva sääntely ei saisi haitata julkisen sektorin mahdollisuuksia hyödyntää yksityisen sektorin palveluita.

2 (10) Odotusaika Ehdotetun 77 :n mukaan hankintasopimus voidaan tehdä aikaisintaan 21 päivän kuluttua siitä, kun ehdokas tai tarjoaja on saanut tai hänen katsotaan saaneen hankintapäätöksen ja valitusosoituksen tiedoksi. Ehdotettu sääntely vastaa nykytilaa. Poikkeukset odotusajan noudattamisesta Suorahankinnasta ilmoittaminen Pakollinen odotusaika parantaa markkinaoikeuden mahdollisuuksia puuttua virheelliseen hankintapäätökseen ennen kuin se on ehditty panna täytäntöön. EK katsookin, että vastaavan sääntelyn olisi perusteltua ulottua myös muihin kuin EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Ehdotetussa 78 :ssä säädetään poikkeuksista odotusajan noudattamisessa. Odotusaikaa ei tarvitsisi noudattaa jos 1) sopimus koskee puitejärjestelyn perusteella tehtävää hankintaa, 2) sopimus koskee dynaamisen hankintajärjestelmän perusteella tehtävää hankintaa tai 3) jos hankintasopimus tehdään ainoan hyväksyttävän tarjouksen tehneen tarjoajan kanssa. Poikkeuskohdat 1) ja 2) ovat perusteltuja puitejärjestelyn ja dynaamisen hankintajärjestelmän käytännön toimivuuden kannalta; ei voida ajatella, että niiden perusteella tehtävissä hankinnoissa jouduttaisiin noudattamaan odotusaikaa. Poikkeuskohdan 3) osalta on huolehdittava siitä, ettei se tule sovellettavaksi vääränlaisissa tilanteissa. Kohta ei sovellu esimerkiksi tilanteisiin, joissa tarjouksia on alun perin ollut useita, mutta muut kuin valittu tarjous on hylätty tarjouspyynnön vastaisina. Kohta on ongelmallinen myös vaikkapa sellaisessa tilanteessa, jossa tarjouksia on saapunut vain yksi, koska tarjouspyynnön ankarat ehdot ovat aiheuttaneet muiden kandidaattien jättäytymisen pois tarjouskilpailusta, ja noita ehtoja sitten lainvastaisesti muutetaan myöhemmässä vaiheessa hankintamenettelyä. Poikkeuksen soveltamistilanteet onkin avattava huolella lainkohdan perusteluissa. Ehdotetussa 79 :ssä annetaan hankintayksikölle EU-kynnysarvon ylittävässä suorahankinnassa mahdollisuus julkaisemalla ilmoitus ja odottamalla 14 päivää ilmoituksesta välttää myöhemmin käsiteltävä hankintasopimuksen tehottomuusseuraamus. EK pitää ehdotettua menettelyä järkevänä tapana varmistaa, että suorahankinnalle todella on olemassa hankintayksikön käsityksen mukaiset perusteet. Kun hankintayksikön aikomus suorahankintaan julkistetaan, alan yrityksillä on mahdollisuus tarkistaa aiotun menettelyn lainmukaisuus, ja tarvittaessa reagoida ilmoitukseen käynnistämällä viime kädessä markkinaoikeusmenettely. Ehdotettu menette-

3 (10) Muutoksenhaun kohde lymahdollisuus on kannatettava myös sen yrityksen näkökulmasta, jolta hankintayksikkö aikoo tehdä kyseisen suorahankinnan. Valittu yritys saa nopeasti varmuuden siitä, ettei kukaan kyseenalaista suorahankinnan oikeutusta, ja voi ryhtyä esimerkiksi tarpeellisiin investointeihin hankinnan toteuttamiseksi. Muutoin sen olisi investointeja tehdessään varauduttava siihen, että suorahankinnan oikeutus voidaan kyseenalaistaa vielä kuuden kuukauden kuluttua hankintasopimuksesta, mitä problematiikkaa käsitellään lausumassa myöhemmin tehottomuusseuraamuksen kohdalla. Edellä mainituista syistä suorahankinnasta ilmoittamisen mahdollisuus tulisi ulottaa myös muihin kuin EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Ehdotetun 86 :n kolmannessa momentissa määrätään, että puitejärjestelyyn perustuvaan hankintaan ei saa hakea valittamalla muutosta, jollei markkinaoikeus myönnä asiassa käsittelylupaa. Lupa myönnettäisiin vain jos asian käsittely on lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa asioissa tärkeää tai siihen on painava hankintayksikön menettelyyn liittyvä syy. EK:n jäsen työryhmässä jätti kahden muun työryhmän jäsenen tapaan eriävän mielipiteen ehdotetun momentin osalta. Kohta on ongelmallinen jo perustuslain näkökulmasta, ja se on sitä myös käytännössä yritysten oikeusturvan kannalta. Yrityksillä on oltava puitejärjestelyn perusteella tehtävien hankintojen osalta käytettävissään normaalit oikeusturvakeinot, eikä ole olemassa perusteita säätää niiden osalta ehdotettua käsittelylupajärjestelmää. Puitejärjestelyn perusteella tehtävien hankintojen yhteydessä voidaan tehdä käytännössä kaikki samat menettelyvirheet kuin minkä tahansa hankintojen yhteydessä, ja siksi myös oikeusturvakeinojen on oltava yhtäläiset. Puitejärjestelyn perusteella tehtävät hankinnat voivat olla euromääräisesti huomattavankin suuria, koskien esimerkiksi suuren hankintayksikön monen vuoden tarpeita. Usein on vieläpä niin, että varsinainen kilpailu alan yritysten välillä käydään vasta puitejärjestelyn perusteella tehtävän kevennetyn kilpailutuksen yhteydessä, eikä vielä siinä kilpailutuksessa, jossa valitaan mitkä yritykset pääsevät mukaan puitejärjestelyyn. Hankintapäätös, jolla tietty yritys pääsee mukaan puitejärjestelyyn, ei vielä takaa lainkaan kauppaa, vaan toimittamaan pääsee vasta jos menestyy myös puitejärjestelyn perusteella tehtävässä hankintamenettelyssä. Yritysten on voitava riitauttaa hankinta, jos esimerkiksi puitejärjestelyn perusteella järjestetyn kevennetyn kilpailutuksen tarjouspyyntö on ollut virheellinen, vertailuperusteet ovat olleet syrjiviä, tarjousvertailu on tehty muilla kuin tarjouspyynnössä ilmoitetuilla kriteereillä, tarjous on hylätty tai jätetty

4 (10) hylkäämättä lainvastaisesti taikka tarjoajien saamat pisteet on laskettu väärin. Puitejärjestelyjen käytön helpottaminen ja edistäminen on kannatettava pyrkimys, mutta tarjoajien oikeussuojakeinoista tinkiminen ei tietenkään ole oikea tapa päästä em. tavoitteisiin. On huomattava, että ehdotus sisältää jo monia myönnytyksiä puitejärjestelyjen kohdalla koskien esimerkiksi säännöksiä hankintapäätöksen tekovelvollisuudesta, hankintapäätöksen sisällöstä ja odotusajasta. On myös muistettava, että puitejärjestelyn perusteella tehtävissä hankinnoissa ei esimerkiksi tarvitse enää arvioida tarjoajan kelpoisuuteen liittyviä seikkoja, tai pyytää siihen liittyviä todistuksia. Hankinta puitejärjestelyn perusteella on jatkossakin huomattavasti yksinkertaisempaa kuin hankinta puitejärjestelyn ulkopuolella, eikä muutoksenhakuoikeus tai sen puuttuminen vaikuta menettelyn kulkuun. Muutoksenhakuaika Ehdotetun 87 :n kolmannessa momentissa määrätään, että valitus markkinaoikeudelle on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hankintapäätöksen tekemisestä siinä tapauksessa, että ehdokas tai tarjoaja on saanut tiedon hankintapäätöksestä ja saatu valitusosoitus on ollut puutteellinen tai virheellinen. Mikäli ehdokas tai tarjoaja ei ole saanut lainkaan tietoa hankintapäätöksestä, valitusaika ei yleisten hallinto-oikeudellisten periaatteiden mukaan ala kulua. Käytännössä voi olla vaikea arvioida, onko tiedoksianto jäänyt kokonaan tekemättä, vai onko se tehty niin puutteellisena, että oltaisiin ehdotetun 87 :n 3 momentin tarkoittamassa tilanteessa. Ehdotettu uusi säännös tulisikin epäselvyyksien välttämisen vuoksi poistaa. Oikeussuojakeinojen uudistushankkeen taustalla olevassa oikeussuojadirektiivissä (2007/66/EY) sallitaan jäsenvaltioiden säätää, että tehottomuusseuraamusta koskeva muutoksenhaku on tehtävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa hankintasopimuksesta. Ehdotetun 87 :n viimeisessä momentissa on laajennettu tämä määräaika koskemaan kaikkia suorahankintoja koskevia valituksia. Näin uusi ehdotettu määräaika koskisi myös esimerkiksi hyvitysmaksun vaatimista suorahankinnan johdosta. Nykyisessä hankintalaissa ei ole tällaista säännöstä, vaan hakemuksen hyvitysmaksun vaatimiseksi laittoman suorahankinnan johdosta on voinut tehdä ilman aikarajoituksia. Hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiä tulisi helpottaa, eikä vaikeuttaa, kuten tällä ehdotuksella on tehty. Säännöksen kuuden kuukauden ehdottomasta takarajasta ei tulisikaan koskea ehdotetulla tavalla kaikkia suorahankintaa koskevia valituksia, vaan oikeussuojadirektiivin tarkoituksen mukaisesti ainoastaan tehottomuusseuraamusta, jossa muutoksenhakuajan takaraja toki on perusteltu.

5 (10) Muutoksenhaun vaikutus hankintasopimuksen tekemiseen Hankinnan väliaikainen järjestäminen Ehdotetussa 90 :ssä määrätään, että hankintayksikkö ei EUkynnysarvon ylittävissä hankinnoissa saa tehdä hankintasopimusta, jos asia on saatettu markkinaoikeuden ratkaistavaksi. Säännös on uusi, ja se parantaa jo nykylaissa olevan pakollisen odotusajan tapaan markkinaoikeuden mahdollisuuksia puuttua virheelliseen hankintapäätökseen ennen sen täytäntöönpanoa. EK katsoo, että toisin kuin välimietinnössä on ehdotettu, markkinaoikeusvalituksen tulisi estää valituksen kohteena olevan hankintapäätöksen täytäntöönpano myös muissa kuin EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa. On vaikea ymmärtää, miksi hankintayksikön sallittaisiin missään hankinnassa panna täytäntöön sellainen hankintapäätös, jonka laillisuudesta on tehty valitus markkinaoikeuteen. Ehdotetussa 93 :ssä sallittaisiin hankintayksikön järjestää hankinta väliaikaisesti tilaamalla se hankintamenettelyyn osallistuneelta tai aiemmalta toimittajalta jollei hankintaa voida sen luonteen vuoksi lykätä markkinaoikeuden käsittelyn ajaksi. Lainkohta voi johtaa väärinkäyttöön. Jos aiempi toimittaja ei menesty tarjouskilpailussa, se voi valituksella estää uuden toimittajan sijaan tulon ja hankintayksikön ainoaksi vaihtoehdoksi jää useimmiten jatkaa yhteistyötä sen hetkisen toimittajan kanssa koko markkinaoikeuskäsittelyn ajan. Ongelma saattaa nousta esiin myös hankkeissa, joissa julkinen sektori tarjoaa julkisen tarjouskilpailun kautta yritysten tarjottavaksi aiemmin itse tuottamiaan palveluja. Kilpailuttamishetkellä toimittajana olevan tahon neuvotteluasema on hankintaa väliaikaisesti järjestettäessä vahva, ja hankintayksikkö saattaa käytännön pakosta joutua alistumaan itselleen kenties hyvinkin epäedullisiin ehtoihin. Hyvitysmaksu EK korostaa edelleen aiempaa työryhmämietintöä koskeneessa lausunnossa laajasti käsittelemäänsä hyvitysmaksusääntelyyn liittyvää problematiikkaa, johon ei ilmeisestä tarpeesta huolimatta ole työryhmän jatkotyössä kiinnitetty lainkaan huomiota. Nykylain valossa hankintayksikkö välttyy hyvitysmaksun maksamiselta sitä suuremmalla todennäköisyydellä, mitä vakavammin se rikkoo hankinnoista annettuja oikeusohjeita. Laittomaan suorahankintaan syyllistyessään hankintayksikkö ei käytännössä koskaan joudu maksamaan hyvitysmaksua, kun markkinaoikeus ei voi arvioida, olisiko hakija todennäköisesti voittanut kilpailutuksen, jota ei ole pidetty. Mikäli hankintayksikkö puolestaan järjestää kilpailutuksen, mutta syyllistyy siinä vaikkapa pieneen muotovirheeseen, markkinaoikeudella on paremmat edellytykset arvioida olisiko hakija todennäköisesti voittanut kil-

6 (10) pailutuksen. Tällöin hankintayksikölle saatetaan langettaa hyvitysmaksu, olkoonkin että sekin on harvinaista. Työryhmän periaatemietinnössä linjattiin, että työryhmän tulisi jatkotyössä pohtia hyvitysmaksusääntelyn kehittämistä. Erityisenä huolenaiheena oli se, miten hyvitysmaksua voitaisiin jatkossa helpommin määrätä maksettavaksi laittomien suorahankintojen tilanteessa. Myös eduskunnan talousvaliokunta kiinnitti antamassaan valtioneuvoston selontekoa hankintalakiuudistuksesta koskevassa lausunnossa (5/2009 vp) huomiota kyseiseen epäkohtaan toteamalla, että nykyinen sanktiojärjestelmä edellyttää uudistamista. Talousvaliokunnan lausunnossa todetaan, että nykytilanteessa sanktio on sitä epätodennäköisempi, mitä törkeämmästä virheestä on kyse. Vastoin talousvaliokunnan linjauksia ja työryhmän omia aikaisemmin esiin tuotuja tavoitteita lakiehdotuksessa ei olla tuomassa mitään helpotusta hyvitysmaksun määräämisen edellytyksiin, vaan edellytyksiä ollaan päinvastoin tiukentamassa entisestään. EK:n jäsen työryhmässä jättikin toisen työryhmän jäsenen tapaan eriävän mielipiteen koskien näitä tavoitellulle hyvitysmaksusääntelyn kehittämiselle vastakkaisia ehdotuksia. Lakiehdotuksen 95 :n toisen momentin mukaan hyvitysmaksun määrä ei saa ilman erityistä syytä ylittää 10 prosenttia hankintasopimuksen arvosta. Voimassa olevassa hankintalaissa ei ole määrätty hyvitysmaksun enimmäismäärää. Uutta kattosäännöstä on perusteltu sillä, että hallinnollisten sanktioiden enimmäismäärä on perustuslain mukaan määriteltävä laissa. Mikäli kyseinen velvoite kumpuaa perustuslaista, voidaan perustellusti kysyä, miksei voimassa olevaan hankintalakiin edellisen uudistuksen yhteydessä nähty tarpeelliseksi ottaa hyvitysmaksujen enimmäismäärää, vaikka hyvitysmaksu hallinnollisena sanktiona oli jo tuolloin hankintalaissa. Sen lisäksi että ehdotettu kattosäännös on turha ja työryhmän aiempien linjausten vastainen, se on määrältään liian matala. Jos enimmäismäärä asetetaan ehdotettuun kymmeneen prosenttiin, mikä vastaa oikeuskäytännössä nykyään määrättävien hyvitysmaksujen keskiarvoa, on selvää, että uusi säännös ehdotetulla prosenttimäärällä tulee laskemaan määrättävien hyvitysmaksujen euromääriä. Yrityksien kannalta asiaa tarkasteltuna voidaan lisäksi todeta, että hyvitysmaksut ovat jääneet nykyisessä oikeuskäytännössä liian alhaiselle tasolle, eivätkä hyvitysmaksut ole tuoneet riittävää kompensaatiota yrityksille. Kattosäännös tulisi siis ensisijaisesti poistaa, mutta jos poistamisen ei katsottaisi olevan mahdollista, hyvityskatto tulisi ainakin nostaa ehdotusta 10 prosentista vähintään kaksinkertaiseksi eli 20 prosenttiin.

7 (10) Tehottomuusseuraamus Ehdotetun uuden kattosäännön lisäksi myös edellä kuvattu uusi kuuden kuukauden takaraja hyvitysmaksun hakemiselle vie hyvitysmaksusääntelyä taaksepäin eli vaikeuttaa markkinaoikeuden mahdollisuuksia sen määräämiseen. EK:n edustajan hyvitysmaksusääntelyä koskeva eriävä mielipide työryhmän välimietintöön käsittelikin ehdotetun kattosäännön lisäksi myös ehdotettua takarajaa hyvitysmaksun hakemiselle. Hyvitysmaksusääntelyn osalta voi kokoavasti todeta, että EUkynnysarvon ylittävien hankintojen osalta lakiin ollaan ottamassa monia uusia keinoja puuttua laittomiin suorahankintoihin, kun taas EU-kynnysarvon alittaviin hankintoihin näitä uusia keinoja ei olla ulottamassa. Kansallisen kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa juuri hyvitysmaksuseuraamus jää siis käytännössä ainoaksi mahdolliseksi laittomista suorahankinnoista johtuvaksi seuraamukseksi. Tässä käsitellyt uudet hyvitysmaksua koskevat säännökset kaventaisivat entisestään markkinaoikeuden mahdollisuuksia puuttua EUkynnysarvon alittaviin laittomiin suorahankintoihin. Ehdotetussa 96 :ssä säädetään uudesta tehottomuusseuraamuksesta, jollaisen oikeussuojadirektiivi edellyttää EU-kynnysarvon ylittäviin hankintoihin. Säännös tehottomuusseuraamuksesta on odotusaikaa, muutoksenhaun hankintasopimuksen tekemistä lykkäävää vaikutusta sekä seuraamusmaksua ja sopimuskauden lyhentämistä koskevien säännösten ohella omiaan estämään laittomia suorahankintoja ja mahdollistamaan puuttumisen virheellisiin hankintapäätöksiin. EK pitää silti kannatettavana työryhmän linjausta määrätä tehottomuusseuraamus koskemaan vain EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja, sillä tehottomuusseuraamuksen käytännön soveltamiseen liittyy monia vaikeasti ratkaistavia ongelmia, niin hankintayksikön kuin valitun tarjoajan kannalta, ja viime kädessä myös esimerkiksi palvelun loppukäyttäjän kannalta. Suoritusten molemminpuolinen palauttaminen markkinaoikeuden todetessa hankintasopimus tehottomaksi voi tietyissä tilanteissa olla käytännössä mahdotonta toteuttaa. On myös huomattava, että siinä missä tehottomuusseuraamus on hankintayksikölle kannustin olla ryhtymättä esimerkiksi laittomiin suorahankintoihin, on se kuitenkin samalla huolenaihe valitulle yritykselle, jonka pitäisi ryhtyä täyttämään omia sopimusvelvoitteitaan ja tekemään mahdollisia investointeja vailla varmuutta siitä, pysyykö tehty hankintasopimus voimassa vai purkautuuko se. Edellä mainituista syistä EK pitää kannatettavana myös sitä työryhmän linjausta, että tehottomuusseuraamus voi kohdistua vain sopimusvelvoitteisiin, jotka hankintasopimuksen osapuolten olisi myö-

8 (10) hemmin pantava täytäntöön, eikä takautuvasti jo täytettyihin sopimusvelvoitteisiin. Edellä mainitut sinänsä kannatettavat tehottomuusseuraamuksen soveltamisalarajaukset eivät poista kaikkia tehottomuusseuraamuksesta johtuvia käytännön ongelmia. Hankintaa toteuttamaan valittu yritys on saattanut allekirjoitettuun hankintasopimukseen luottaen ryhtyä jo täyttämään sopimusvelvoitteitaan, ja kenties ehtinyt jo tehdä hankintaa varten välttämättömiä investointeja, esim. rekrytoimaan työvoimaa tai ostamaan koneita ja kalustoa. Jos nämä investoinnit sitten hankintayksikön lainvastaisen menettelyn vuoksi käyvät tarpeettomiksi markkinaoikeuden todetessa hankintasopimuksen tehottomaksi, herää kysymys kuka korvaa yritykselle näin aiheutuvan vahingon. Yritys ottaa suuren riskin, mikäli se ryhtyy merkittäviin investointeihin ennen kuin tehottomuusseuraamuksen hakemiselle asetettu kuuden kuukauden takaraja on umpeutunut. Yritys ei välttämättä ole halukas tarjoamaan esimerkiksi järjestelyä, jossa se omistaa infrastruktuurin, jota hankintayksikkö ostaa palveluna, vaan se saattaa pyrkiä tilanteeseen, jossa hankintayksikön on ostettava infrastruktuuri itselleen. Ylipäätään yritysten on jatkossa kannettava kohtuuttomassa määrin huolta siitä, onko niiden sopimuskumppanina oleva tai sellaiseksi aikova hankintayksikkö noudattanut hankintalainsäädäntöä. Tietyissä tilanteissa seuraamukset hankintayksikön virheellisestä menettelystä kohdistuvat käytännössä hankintayksikön sijaan hankintaa toteuttamaan valittuun yritykseen. Seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen Ehdotetussa 98 :ssä määrätään EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskevista uusista seuraamuksista, eli seuraamusmaksusta ja sopimuskauden lyhentämisestä. Kuten edellä käsitellyt pakollinen odotusaika ja muutoksenhaun lykkäävä vaikutus hankintasopimuksen tekemiseen, myös 98 :ssä ehdotetut uudet seuraamukset ovat omiaan estämään laittomia suorahankintoja ja vaikuttavat välillisesti myös siihen, että virheellisiin hankintapäätöksiin voidaan puuttua ajoissa. EK katsoo, että ehdotetut uudet seuraamukset olisi perusteltua ulottaa myös kansallisiin hankintoihin. Valvonta EK pitää huolestuttavana, että julkisten hankintojen valvontaa koskevia määräyksiä ei ole otettu mukaan välimietintöön ja siinä ehdotettuihin säännöksiin. Esimerkiksi seuraamusmaksusääntely menettää käytännössä merkityksensä ilman sääntelyä valvovasta viranomaisesta, joka tekisi esityksen seuraamusmaksun määräämisestä. Yrityksillä tuskin on intressiä lähteä ajamaan juttua sellaisen maksun määräämisestä, joka tuomittaisiin valtiolle eikä hakijalle.

9 (10) Myös laittomien suorahankintojen kitkemisessä valvovan viranomaisen rooli olisi tärkeä, kun sille puolelle on jäämässä aukkoja erityisesti EU-kynnysarvot alittavien hankintojen puolella. Käsittelyajat Työryhmä on työssään kantanut aiheellisesti huolta siitä, miten markkinaoikeus voisi useammin käyttää ns. reaalikeinoja eli puuttua tehtyihin hankintapäätöksiin niitä muuttamalla tai kumoamalla, eikä jälkikäteen esimerkiksi hyvitysmaksuseuraamuksin. Huomiota on kiinnitetty paljon myös hankinnan väliaikaiseen järjestämiseen markkinaoikeuskäsittelyn ajaksi. Nämä ongelmat ratkeaisivat melkeinpä kokonaan sillä, että hankintaasioiden käsittelyaikoja pystyttäisiin lyhentämään oleellisesti nykyisestä. Myös eduskunnan talousvaliokunta kiinnitti aiemmin viitatussa, hankintalakiselontekoa koskevassa lausunnossaan paljon huomiota hankinta-asioiden pitkiin käsittelyaikoihin. Lausunnossa todetaan tilanteen aiheuttavan merkittäviä ongelmia sekä hankintayksiköille että yrityksille. Talousvaliokunta katsoo lausunnossaan, että toimijoiden tietoisuus pitkistä käsittelyajoista aiheuttaa jopa oikeusturvakeinojen väärinkäytöksiä, kun markkinaoikeushakemuksella voidaan helposti viivyttää itselle epäedullisen hankintapäätöksen täytäntöönpanoa. Talousvaliokunta ehdottaakin lausunnossaan, että eduskunta edellyttää markkinaoikeuden resurssit turvattavaksi siten, että valitukset voidaan käsitellä pääsääntöisesti enintään kuudessa kuukaudessa. Yksi keino käsittelyaikojen lyhentämiseen olisi säätää laissa hankinta-asioiden käsittelylle enimmäismääräaika. Tällaiselle sääntelylle ei voi olla ainakaan periaatteellista tai perustuslaillista estettä, koska markkinaoikeudelle asetetaan jo tällä hetkellä vastaavia enimmäiskäsittelyaikoja muussa lainsäädännössä. Esimerkkinä voi mainita kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) 11 h :n, jonka ensimmäisessä momentissa määrätään, että markkinaoikeuden on annettava päätöksensä yrityskaupan kieltämistä koskevassa asiassa kolmen kuukauden kuluessa kilpailuviraston esityksen tekemisestä uhalla että yrityskaupan katsotaan tulevan muutoin hyväksytyksi. Lainkohdan toisessa momentissa puolestaan määrätään, että yrityskaupan täytäntöönpanokielto raukeaa, jollei markkinaoikeus kuukauden kuluessa esityksen tekemisestä tai valituksen vireille tulosta toisin määrää. Mikäli enimmäiskäsittelyaikojen määräämiseen laissa ei edellä esitetystä huolimatta katsottaisi olevan mahdollisuuksia, ainakin ohjeelliseksi tavoitteeksi tulisi ottaa enimmillään kolmen kuukauden käsittelyaika normaaleissa jutuissa ja enimmillään kuuden kuukauden käsittelyaika huomattavan laajoissa jutuissa. Ehdotettujen enimmäismääräaikojen realistisuutta ja kohtuullisuutta arvioitaessa on huomattava, että esimerkiksi edellä mainitut yrityskauppavalvonta-asiat ovat lähes poikkeuksetta huomattavan monimutkaisia ja laajoja, ja

10 (10) silti laki antaa niiden markkinaoikeuskäsittelyyn vain maksimissaan kolme kuukautta aikaa. Hankinta-asioiden käsittelyn enimmäismääräaikojen asettaminen missä muodossa tahansa sitovana tai ohjeellisena - edellyttäisi tietysti muutoksesta aiheutuvien markkinaoikeuden resurssikysymysten ratkaisemista muutoksen yhteydessä. Kunnioittavasti Elinkeinoelämän keskusliitto Lainsäädäntö ja kauppapolitiikka Jukka Ahtela johtaja Teknologiateollisuus Martti Mäenpää toimitusjohtaja Kiinteistöpalvelut Pia Gramén toimitusjohtaja