Pääkaupunkiseudun julkaisusarja PJS C 2002:12 JÄTTEEN VÄHENTÄMINEN ELINTARVIKETEOLLISUUDESSA. Tiina Lehtoranta

Transkriptio

1 Pääkaupunkiseudun julkaisusarja PJS C 2002:12 JÄTTEEN VÄHENTÄMINEN ELINTARVIKETEOLLISUUDESSA Tiina Lehtoranta Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) Helsinki 2002

2 Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV) Opastinsilta 6 A HELSINKI Puh. (09) Kannen kuva: Eljas af Hällström, Finfood. ISSN YTV:n monistamo Helsinki 2002

3 TIIVISTELMÄ Tämän insinöörityön aiheena on jätteen vähentäminen elintarviketeollisuudessa. Työ on tehty sekä kirjallisuusselvityksenä että kyselytutkimuksena. Lisäksi tutkimusta on täydennetty muutamalla haastattelulla. Tavoitteena on selvittää YTV:n eli Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan alueella sijaitsevien elintarviketeollisuuden yritysten jätteiden lajittelutilannetta sekä kartoittaa jätteen synnyn ehkäisykeinoja ja tarpeita. Selvityksen alkuun on kerätty tietoa yleisesti jätteen synnystä Suomessa, erityisesti elintarviketeollisuudessa. Taustatietona on paneuduttu jätteen synnyn ehkäisyyn liittyvään lainsäädäntöön, tuotelähtöiseen ympäristön suojeluun ja jätepoliittisiin sekä taloudellisiin ohjauskeinoihin jätteen synnyn ehkäisemiseksi. Kansainvälisten tapausten avulla hahmotetaan konkreettisia jätteen synnyn ehkäisykenoja eri elintarviketeollisuuden aloilla Englannissa ja USA:ssa. Kysely lähetettiin 114:ään YTV:n alueella sijaitsevaan elintarviketeollisuuden yritykseen, joista 34 kpl vastasi. Kysymyksillä pyrittiin kartoittamaan yritysten asennetta jäteasioiden hoidossa, tietämystä lainsäädännön vaatimuksista, jätteiden lajittelu- ja seurantatilannetta sekä ennen kaikkea jätteen synnyn ehkäisykeinoja ja - tarpeita. Kyselyn vastauksista selvisi että lähes kaikki yritykset pitivät jäteasioiden kunnolista hoitoa erittäin tärkeänä. Useimmat yritykset ovat jollain tavoin kiinnittäneet huomiota jätteen määrän vähentämiseen lähiaikoina, ja 29 % aikoo parantaa jätteen synnyn ehkäisyä tulevaisuudessa. Lähes puolet yrityksistä ilmoitti että niillä on joitakin esteitä jätteen synnyn vähentämiselle, kuten esimerkiksi hygieniavaatimuksista, pinttyneistä työskentelytavoista tai asenteista johtuvia. Työ antaa perustietoa elintarviketeollisuuden jätelajeista ja lajittelusta sekä jätteen synnyn ehkäisymahdollisuuksista. Selvityksen tuloksia voidaan käyttää alaan liittyvien tutkimustarpeiden arvioinnissa ja jatkotutkimusten suuntaamisessa.

4 ABSTRACT This thesis studied waste minimization in food and drink industry. The material was collected from previous literature and by a questionnaire. In addition a few interviews were also carried out. The objective of this thesis was to find out about the waste sorting situation in the food industry, and to map out waste prevention methods and needs in the area of YTV, which consist of Espoo, Helsinki, Kauniainen and Vantaa. At the beginning of the thesis there is information on waste formation in Finland, especially in the food industry. Background information concentrades on the legislation of waste prevention, on product centered environmental protection and on wastepolitical as well as -economical guidance in waste minimization. International cases are used to describe waste prevention in practise in the different branches of food industry in the UK and the USA. The questionnaire was sent to 114 food industry companies in the area of YTV. 34 of them answered and returned the questionnaire. The answers were used to map out the companies attitudes towards waste management, their knowledge on legislation, the waste sorting and tracking situation in these companies and first of all their waste prevention methods and needs. The questionnaire showed that almost all the companies thought proper waste management was important. Most of the companies had recently paid attention to waste prevention in some way, and 29 % of them were planning to improve waste prevention in future. Almost one half of the companies said that they had met with in waste prevention such as hygiene, old working methods or attitude problems. This study gives basic information on such topics as waste types and waste sorting in food and drink industry as well as waste prevention methods. The results can be used when evaluating the recearch needs in the food industry and when designing follow-up research.

5 5 Sisällys Tiivistelmä Abstract 1 Johdanto Jätteiden synty Suomessa Yhdyskuntajätteet Teollisuuden jätteet Ongelmajätteet Jätesuunnitelmat Elintarviketeollisuuden jätteet Jätteen synnyn ehkäisy Jätteiden synnyn ehkäisyä vaativa lainsäädäntö Ympäristönsuojelulaki ja ympäristönsuojeluasetus Jätelaki Valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä Jätepoliittiset ohjauskeinot Kansainväliset vaatimukset ja yhteistyö Taloudelliset ohjauskeinot Jätevero Kunnan jätemaksu Avustukset ympäristönsuojelun edistämiseksi Informaatio-ohjaus Jäteneuvonta Tutkimus-, koulutus ja kehitystoiminta Vapaaehtoisuuteen perustuva ohjaus Ympäristöjärjestelmät Sopimukset Elinkaariarviointi Ympäristömerkit Standardit Materiaalitehokkuusajattelu... 33

6 Ekotehokkuus Factor 4 ja Factor Kansainvälisiä esimerkkitapauksia Jätteen synnyn ehkäisy projekti East Anglianin alueella Englannissa (East Anglian Waste Minimization in the Food and Drink Industry Project) HL Foods Bon Appetite Colman s of Norwich Schroeder Milk Co Southern Minnesota Beet Sugar Cooperative Tutkimusaineisto ja menetelmät Tulokset ja tulosten arviointi Yritysten asenteet jäteasioiden hoidossa Yritysten tietämys lainsäädännön vaatimuksista Jätteiden lajittelu ja elintarvikejätteiden käsittely yrityksissä Jätemäärien seuranta yrityksissä Jätteen synnyn ehkäisytoimet yrityksissä Jätteen synnyn ehkäisystä koitunut hyöty yrityksille Esteet jätteen synnyn ehkäisylle Jätteen synnyn ehkäisyyn vaikuttavat tekijät Yhteenveto Lähteet Liitteet Liite 1: Taustatietolomake Liite 2: Kyselylomake Liite 3: Kyselyn tulokset taulukkona... 63

7 7 1 Johdanto Kasvavan tuotannon ja kulutuksen myötä jätemäärät ovat merkittävästi lisääntyneet viime vuosina. Vaikka Suomessa on kaatopaikoille menevän jätteen määrää onnistuttu vähentämään lajittelemalla ja kierrättämällä, on Suomen jätelainsäädännön ensisijainen tavoite, jätteen synnyn ehkäisy, vielä melko tuntematon käsite. Se on keskeinen tavoite myös EU:n jätepolitiikassa. Insinöörityöni aiheena on jätteen vähentäminen elintarviketeollisuudessa YTV:n alueella. Tutkimuksen on teettänyt YTV:n jätehuoltolaitos osana YTV:n jätteen synnyn ehkäisystrategian valmistelua. Jätteen synnyn ehkäisystrategian tarkoituksena on valita keskeiset jätteen syntyä ehkäisevät tavoitteet sekä menetelmät niiden toteuttamiseksi. Strategiaohjelma sisältää eri toimialoille suunnatun jätteen synnyn ehkäisyneuvonnan kehittämistä, ja tällä insinöörityönä tehtävällä kyselytutkimuksella kartoitetaan elintarviketeollisuuden jätteen synnyn ehkäisykeinoja ja -tarpeita. Työ on tehty sekä kirjallisuusselvityksenä että kyselytutkimuksena. Kyselyn avulla on kartoitettu YTV:n eli Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan alueella sijaitsevien elintarviketeollisuuden yritysten jätteen lajittelua ja jätteen synnyn ehkäisytilannetta. Kysely lähetettiin kaikkiin YTV:n alueella sijaitseviin elintarvikealan yrityksiin. Lisäksi työtä on täydennetty muutamilla haastatteluilla. Kirjallisuusselvityksenä on otettu esille muutamia kansainvälisiä esimerkkejä jätteen synnyn ehkäisemisestä Englannissa ja USA:ssa. Työssä on myös vertailtu erikokoisten yritysten eroja jäteasioiden hoidossa. Työ antaa perustietoa elintarviketeollisuuden jätelajeista ja lajittelusta sekä jätteen synnyn ehkäisyn mahdollisuuksista. Selvityksen tuloksia voidaan käyttää alaan liittyvien tutkimustarpeiden arvioinnissa ja jatkotutkimusten suuntaamisessa.

8 8 1 Jätteiden synty Suomessa Suomessa kuten muuallakin Euroopassa tuotannosta ja kulutuksesta tulevat jätemäärät ovat jatkuvasti kasvaneet, ja jätteiden koostumus on muuttunut yhä moninaisemmaksi. [15] Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain noin miljoonaa tonnia jätettä. Noin 95 % jätteistä syntyy tuotannossa. Tuotannon jätteistä pääosa on peräisin teollisesta toiminnasta ja maataloudesta. Teolliseksi toiminnaksi luetaan kaivostoiminta, teollisuus sekä energia- ja vesihuolto. [14] Jätteiden kokonaiskertymät Suomessa 1997 Kiinteät yhdyskunta jätteet 2.51 milj.t. Kotitalous jätteet 1 milj.t. Rakennus- ja purkujätteet 1.3 milj.t. Ongelmajätteet 4.8 milj.t. Maatalousjätteet 21.5 milj.t. Teollisuuden jätteet 16 milj.t. Energia- ja vesihuollon jätteet 1.3 milj.t. Mineraalien kaivujätteet 21.5 milj.t. Kuva 1. Jätteiden kokonaiskertymä Suomessa vuonna [14] Suurin osa jätteiksi luettavista materiaaleista voidaan hyödyntää joko energiana tai raaka-aineena. Vuonna 1997 hieman yli puolet teollisuuden hyödyntämistä jätteistä hyödynnettiin energiana, loput raaka-aineena. Kaivostoiminnan ja maaseutuelinkeinojen

9 9 jätteitä sekä yhdyskuntalietteitä hyödynnetään lähes aina raaka-aineena, johon sisältyy myös käyttö maanparannusaineena ja täytemaana. [14] 1.1 Yhdyskuntajätteet Vuonna 1997 kiinteää yhdyskuntajätettä syntyi tonnia, josta tonnia sijoitettiin kaatopaikalle, tonnia hyödynnettiin materiana ja tonnia hyödynnettiin energiana. Kiinteiden yhdyskuntajätteiden määrä oli vuonna 1997 arviolta lähes viidenneksen suurempi kuin 1992, ja määrä on jatkanut kasvuaan edelleen jopa nopeampana. [37] 1.2 Teollisuuden jätteet Teollisuuden jätteet kertyvät lukuisista eri toiminnoista. Valtaosa eli noin 85 % jätteistä syntyy prosesseissa, mutta myös monissa oheistoiminnoissa kuten pakkaamisessa, koneiden ja laitteiden huollossa ja rakennustoiminnassa syntyy merkittäviä määriä jätteitä. Teollisuuden jätteiden kokonaismäärä oli vuonna 1997 noin 16 miljoonaa tonnia, johon sisältyy kiinteiden jätteiden lisäksi myös jätevesiä, emulsioita ja lietteitä. Teollisuuden jätemäärät ovat pysyneet vuodesta 1992 vuoteen 1997 lähes ennallaan. Teollisuusjätteen jakautumisessa sen sijaan on tapahtunut muutoksia. Kuvasta 2 voidaan nähdä vuosien 1992 ja 1997 välillä tapahtuneet muutokset. [37; 38, s 70]

10 10 Teollisuuden jätteiden kertymät toimialoittain vuosina 1992 ja 1997 Massa ja paperi teollisuus Puutuoteteollisuus Elintarvikkeet, juomat, tupakka Toimialat Ei-metalliset mineraalituotteet Perusmetallit Kemikaalit, kemialliset tuotteet Metallituotteet Muu valmistus Kustantaminen, painaminen Tekstiilit, vaatteet, nahkatuotteet miljoonaa tonnia Kuva 2. Teollisuuden jätteiden kertymät toimialoittain vuosina 1992 ja Kuvasta 2 nähdään, että jätemäärät ovat kasvaneet elintarviketeollisuudessa, metsäteollisuudessa sekä ei-metallisten mineraalituotteiden valmistuksessa. Jätemäärät pienevät mutta moninaistuvat jalostusasteen kasvaessa. Kemianteollisuuden ja perusmetallien tuotannon jätemäärät ovat vähentyneet. Kemian teollisuuden jätemääriä on vähentänyt huomattavasti kemikaalien valmistuksessa syntyvien kipsi- ja suola-jäteerien siirtyminen jätekategoriasta sivutuotteiksi. [37] 1.3 Ongelmajätteet Ongelmajätettä kertyi vuonna 1997 Suomessa tonnia. 80 % koko määrästä tuli teollisuudesta. Teollisuuden lisäksi ongelmajätettä kertyy suuremmassa määrin liikenteestä, polttolaitoksista, eri toimialojen työkoneista ja kulutustavarajätteenä. [37] 1.4 Jätesuunnitelmat Vuonna 1995 laadittiin Valtakunnallinen jätesuunnitelma sekä kolmetoista alueellista jätesuunnitelmaa. Valtioneuvoston hyväksymä Valtakunnallinen

11 11 jätesuunnitelma perustuu jätelakiin ja EY:n jätedirektiiveihin, ja se on voimassa saakka. Siinä esitetään jätealan nykyinen tila sekä asetetaan määrälliset ja laadulliset tavoitteet alan kehittämiselle vuoteen Keskeisiä jätesuunnitelman tavoitteita yhdyskunta- ja teollisuusjätteen osalta ovat muun muassa seuraavat: Sekä teollisuudesta että yhdyskunnista muodostuvat jätemäärät eivät vuonna 2000 ylitä vuoden 1994 jätemääriä ja määrät ovat vuonna 2005 vähintään 15 % pienempiä kuin kasvuennusteiden mukaiset määrät olisivat ilman vähentäviä toimia. Yhdyskunta- sekä teollisuusjätteiden hyödyntämisaste nostetaan vähintään 70 %:iin vuoteen 2005 mennessä. Jätteinä ympäristölle tai jätehuollolle erityisen haitallisten aineiden tai tuotteiden käytöstä luovutaan asteittain ja ne korvataan vähemmän haitallisilla aineilla ja tuotteilla. Teollisuudessa jätemateriaalien käyttöä raaka-aineena ja energialähteenä lisätään teollisessa toiminnassa ja jäteraaka-aineita käyttävää teollisuutta pyritään laajentamaan ja monipuolistamaan. Yhdyskuntajätteen jätehuolto hoidetaan siten, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa terveydelle tai ympäristölle. [38, s.9-10] Tavoitteet eivät ole sellaisenaan oikeudellisesti sitovia. Niiden odotetaan antavan voimakkaita signaaleja yhteiskunnan eri toimijoille toimintansa suuntaamiseksi. [28] ympäristöministeriö asetti hankkeen valtakunnallisen jätesuunnitelman tarkistamista varten. Ehdotus tarkistetusta versiosta valmistui Siinä on mm. arvioitu ja tarkistettu jätteen synnyn ehkäisylle ja hyödyntämiselle vuodelle 2005 asetetut toimialoittaiset ja jätelajeittaiset tavoitteet tuoreimpien jätemäärätietojen perusteella. Alkuperäisiä tavoitteita on ehdotettu muutettaviksi, jos ne on jo saavutettu tai jos tavoitteet ovat selvästi epärealistisia. Yhdyskuntajätteiden osalta tavoitteet pysyisivät samoina, mutta teollisuuden jätteiden synnyn ehkäisylle asetettu 15 %:n tavoite nostettaisiin 30 %:iin. Tavoitteen korottaminen olisi ehdotuksen mukaan välttämätöntä jätemäärien kasvun

12 12 hillitsemiseksi, koska ilman tavoitteen nostamista teollisuuden jätemäärät kaksinkertaistuisivat vuoteen 2005 mennessä. Teollisuuden 70 prosentin hyödyntämistavoite pysyisi samana. [4, s. 38]

13 13 2 Elintarviketeollisuuden jätteet Elintarviketeollisuus on Suomessa tuotannon bruttoarvon mukaan neljänneksi suurin teollisuuden ala metalli-, metsä- ja kemianteollisuuden jälkeen. Päätoimialat ovat lihanjalostus-, leipomo- ja maidonjalostusteollisuus. Metsäteollisuuden jälkeen elintarviketeollisuus on toiseksi suurin jätteen tuottaja kaikista teollisuuden toimialoista. [6] Elintarviketeollisuuden jätteiden kokonaismäärä Suomessa vuonna 1997 oli Tilastokeskuksen mukaan tonnia. Vuonna 1992 elintarviketeollisuuden jätteiden kokonaismäärä oli noin tonnia. [34;37 ] Elintarviketeollisuudessa syntyy hyötykäyttöön soveltuvia jätteitä, kuten elintarvikejätettä, pahvia ja paperia, metallia, muovia, lasia sekä puuta. Lajittelulla pyritään minimoimaan kaatopaikalle menevän sekajätteen määrä. Ongelmajätteitä elintarviketeollisuudessa syntyy vähän. Vuonna 1997 niitä muodostui 3738 tonnia, joka oli vain noin 0,2 % elintarviketeollisuuden kokonaisjätemäärästä. Ongelmajätteet ovat suurimmaksi osaksi peräisin huolto- ja kunnossapitotoimista sekä laboratorioista. Muodostuvia ongelmajätteitä ovat mm. paristot ja akut, öljyt, loisteputket, CFC-jätteet, torjunta-ainejätteet sekä tietyt pesuaineet. Kuvasta 3 selviävät elintarviketeollisuudesta muodostuvat jätteet ja niiden suhteelliset osuudet. [38, s. 192]

14 14 Elintarviketeollisuuden jätteet ja niiden suhteelliset osuudet Veden ja jäteveden puhdistuksen jätteet 15 % Pakkausjäte 6 % Muut 4 % Prosessijätteet 43 % Tilojen ja laitteiden puhdistusjätteet 32 % Kuva 3. Elintarviketeollisuuden jätteet ja niiden suhteelliset osuudet. [39] Kuvasta 3 näkyy, että suurin osa syntyvistä jätteistä on prosessiperäisiä. Kiinteistä prosessiperäisistä jätteistä suurin osa soveltuu sellaisenaan eläinten ruoaksi tai rehuteollisuuden raaka-aineeksi. Elintarviketeollisuuden kokonaishyödyntämisaste (sisältää sekä energian että materiaalin hyötykäytön) vuonna 1997 oli 60,2 %. Prosessien ohella jätteitä syntyy pakkauksista, kunnossapidosta, laitteiden ja tilojen puhdistuksesta, korjauksista sekä energian tuotannosta. Taulukko 1. Elintarviketeollisuuden eri toimialojen jätteitä ja jätelajeja. [13] TOIMIALA Pehmeän leivän ja tuoreiden leivonnaisten valmistus Meijerituotteiden ja jäätelön valmistus Panimot ja virvoitusjuomatehtaat SYNTYVÄT JÄTTEET JA JÄTELAJIT Hiivajäte ja -liete, hillot ja marjat, jauho- ja taikinajäte, jäteleipä ja -pulla, kananmunankuoret, kasvi- ja eläinrasvat sekä öljyt, leivinpaperi, munamassa, piimäjäte, juurikas- ja perunajätteet, pesulipeä, rasvanerotusjäte Epäkuranttijauho, esisulate (sulatejuusto), hera, juustojäte, juustonkuorijäte, jätemaito, jätevaha, kirnupiimä, linkoamisjäte, maitorasvajäte, munankuoret, rahkahera, bakteeriviljelmät, emäkset, hapot, homeenpoistoaineet, liuotinjäte, rasvanerotusjäte Elohopeakloridi, etikettipaperijäte, hiivajäte ja -liete, mallasmäski ja liete, mallaspöly, selluloosasuodattimet, valkaisumaaliete, viljan puhdistuksen jätteet, laboratoriokemikaalit, ammoniakki,

15 15 detergentti- ja pesuainejätteet, emäksiset pesuaineet ja pesulietteet Kasvisten ja juuresten jalostus ja säilöntä Kalan ja kalatuotteiden jalostus ja säilöntä Kaakaon ja suklaan valmistus Kahvin valmistus Juurikas- ja perunajätteet, kasvi- ja eläinöljyjätteet, kivijätteet, kuorintajäte, maa- ja hiekkaliete, multa, perunamäski, uittoveden liete, laboratoriokemikaalit, esiselkeytysliete, kemiallisen saostukse liete, välpänerotusjäte Elintarvikkeiden valmistusjäte, kala- ja äyriäisjätteet, puun polton pohjatuhka, puuterva, sillin tynnyrilaukka, rasvajäte, rasvainen pesuliete Kaakaojätteet, karamellijäte, maissitärkkelys, maitojäte, manteleiden ja pähkinöiden kuorijätteet, metanoli, rasvajäte, sokerijäte, suklaajäte, laboratoriokemikaalit, rasvanerotusjätteet Pääasiassa papujen kuoria ja puhdistusjätettä 2.1 Jätteen synnyn ehkäisy Jätteen vähentäminen voi olla kvantitatiivista eli määrällistä tai kvalitatiivista eli laadullista, kuten esimerkiksi haitallisten aineiden vähentäminen jätteeksi joutuvassa materiaalissa. Jätteen synnyn ehkäiseminen ei varsinaisesti tarkoita jätteeksi jo joutuneen materiaalin jatkokäsittelyä (esimerkiksi lajittelu, kierrätys tms.), vaan kysymys on jo suunnittelu- ja tuotantovaiheessa tapahtuvasta tehokkaasta materiaalin ja energian käytöstä.

16 16 Raaka-aineiden pakkauskoot ja tuontikerrat Hävikin vähentäminen Parhaan tekniikan käyttäminen, Henkilökunnan asenteet ja osaaminen Haitallisten aineiden korvaaminen haitattomammilla Pakkaussuunnittelu Logistiikka Henkilökunnan asenteet ja osaaminen RAAKA-AINE TUOTANTO- PROSESSI TUOTE Pakkaukset Raaka-ainehävikki Raaka-ainehävikki Pakkausmateriaali hävikki Myyntiin kelpaamattomat erät Laitteiden huolto ja korjaus Vialliset tuotteet Varastovauriot Kuljetusvauriot Kuva 4. Kaaviossa on kuvattu karkeasti eri vaiheista syntyvät jätteet sekä mahdollisuudet vaikuttaa syntyvän jätteen määrään. Nykyinen jätteen synnyn ehkäisytavoite vuoteen 2005 mennessä elintarviketeollisuudelle valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaan on 20 %. Uudessa ehdotuksessa tavoitetta laskettaisiin 5 %:iin. Hyödyntämistavoite vuodelle 2005 olisi edelleen 70 prosenttia.

17 17 3 Jätteiden synnyn ehkäisyä vaativa lainsäädäntö Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan yhteiskunnan materiaalitalouden tulee perustua luonnonvarojen säästeliääseen ja harkinnan mukaiseen käyttöön. Suomen ja EU:n jätepolitiikan tavoitteena on edistää luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäistä ja torjua jätteistä aiheutuvaa vaaraa terveydelle ja ympäristölle. Jätteiden synnyn ehkäisy on Suomen jätelainsäädännön sekä EU:n jätepolitiikan keskeinen tavoite. EU-jäsenyyden myötä on Suomessa harjoitettua jätepoliittista sääntelyä laajennettu ja tehostettu huomattavasti 1990-luvulla. Vuonna 1994 astui voimaan jätelaki (1072/1993), ja sen jälkeen on annettu parikymmentä jätealaa koskevaa säädöstä, jotka ovat tuoneet lisää ohjauskeinovalikoimaa. [20, s.4] Jätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja säätelee keskeisesti myös ympäristönsuojelulaki (86/2000). Jätteiden verotusta ja maksuja säätelee verolainsäädäntö ja eräitä maksuja myös jätelainsäädäntö. Myös muiden alojen säädöksissä on jätteitä koskevia säännöksiä. [1] 3.1 Ympäristönsuojelulaki ja ympäristönsuojeluasetus voimaan astunutta ympäristönsuojelulakia (86/2000) sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista, sekä toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn. [42; 25] Ympäristönsuojelulain tavoitteena on ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja; turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö; ehkäistä jätteiden syntyä ja haitallisia vaikutuksia; tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena;

18 18 parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon; edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä; sekä torjua ilmastonmuutosta ja tukea muuten kestävää kehitystä. [42] Ympäristönsuojelulaissa korostetaan mm. yhtenäisen päästöjen ja ympäristövaikutusten tarkastelun periaatetta (IPPC-direktiivi). Lain yleisperiaatteisiin kuuluu, että teollisuuslaitoksissa käytetään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT - Best Available Techniques). [25] Parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate on otettava huomioon ympäristölupaa myönnettäessä. Ympäristösuojelulain 3 :n 1 momentin 4 kohdassa parhaalla käyttökelpoisella tekniikalla tarkoitetaan mahdollisimman tehokkaita ja kehittyneitä, teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä ja toiminnan suunnittelu-, rakentamis-, ylläpitö- sekä käyttötapoja, joilla voidaan ehkäistä toiminnan aiheuttama ympäristön pilaantuminen tai tehokkaimmin vähentää sitä. [27] Arvioitaessa parasta käyttökelpoista tekniikkaa, yksi vaikuttavista tekijöistä on jätteiden määrän ja haitallisuuden vähentäminen. Arviointi eri toimialoilla tapahtuu toimialakohtaisissa työryhmissä, joissa kerätään ja vaihdetaan tietoja jäsenvaltioiden kesken parhaista käytettävissä olevista tekniikoista. Tietojen vaihdon tuloksena syntyy BAT-referenssidokumentteja (BREF), joissa käsitellään valittujen toimialojen parhaita tekniikoita sekä raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten käytön tehokkuutta. [27] Ympäristönsuojeluasetuksessa (169/2000) ympäristölupavelvollisiksi elintarvikkeiden tai rehujen valmistuksen toiminnoiksi luetellaan seuraavat laitokset: teurastamot lihanjalostuslaitokset taikka muut lihaa tai lihatuotteita käsittelevät laitokset, joihin sovelletaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettua lakia (1195/1996) kalastustuotteita käsittelevät laitokset, joihin sovelletaan eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettua lakia (1195/1996) meijerit, muut maidon keräily-, käsittely tai jalostuslaitokset taikka jäätelötehtaat sokeri- tai makeutusainetehtaat

19 19 perunan tai juuresten käsittely- tai jalostuslaitokset, tärkkelystehtaat tai tärkkelysjohdannaisia valmistavat tehtaat kasvi- tai eläinperäisiä rasvoja tai öljyjä valmistavat tehtaat taikka margariinitehtaat eines- tai makeistehtaat taikka leipomot, joissa jauhojen kulutus on yli tonnia vuodessa vihannes-, juurikas-, hedelmä- tai marjavalmistetehtaat virvoitusjuomatehtaat tai virvoitusjuomien pullottamot panimot, mallastehtaat, hiivatehtaat, alkoholitehtaat, alkoholijuomatehtaat taikka mallas- tai alkoholijuomien pullottamot rehuja tai rehuvalkuaista valmistavat tehtaat, rehunsekoittamot tai luujauhotehtaat kahvipaahtimot tai tupakkatehtaat. [25] Ympäristönsuojeluasetuksen 9 käsittelee lupahakemuksen sisältöä. Kohta 10 koskee jätteitä ja jätteen synnyn ehkäisyä: Lupahakemuksen tulee sisältää selvitys toimista jätteiden määrän tai niiden haitallisuuden vähentämisestä, jätteiden hyödyntämisestä, jätteiden keräyksestä ja kuljetuksesta sekä siitä, mihin jätteet on tarkoitus toimittaa hyödynnettäviksi tai käsiteltäviksi. (Ympäristösuojeluasetus) Lupahakemuksen tulee myös sisältää tiedot käytettävistä raaka-aineista, kemikaaleista ja muista tuotantoon käytettävistä aineista, veden käytöstä ja polttoaineista. [25] Valtakunnallisen jätesuunnitelman muutosehdotuksessa ympäristöluvat on esitetty yhtenä keskeisimpänä ohjauskeinona jätteen synnyn ja haitallisuuden vähentämiseksi asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Ehdotuksen mukaan ympäristöluvissa tulisi painottaa jätteiden hyödyntämisen ja turvallisen käsittelyn lisäksi nykyistä enemmän jätteiden synnyn ehkäisyä ja haitallisuuden vähentämistä. Tämä koskisi myös ongelmajätteitä. Ympäristöluvat ovat tehokas ja heti käytössä oleva ohjauskeino, mutta niistä on apua vain uuden toiminnan ohjauksessa ja silloin kun vanha laitos joutuu uusimaan lupansa. [4, s.39, 44-45]

20 20 Toistaiseksi on epäselvää kuinka paljon tähän mennessä tehdyissä ympäristölupapäätöksissä on annettu jätteen synnyn ehkäisyyn liittyviä ehtoja. Suomen ympäristökeskus aikoo selvittää asiaa vuonna 2002 alkavassa hankkeessa. [4, 29] 3.2 Jätelaki Jätelaki (1072/1993) pyrkii edistämään kestävää kehitystä tukemalla luonnonvarojen järkevää käyttöä. Jätelain tavoitteena on myös ehkäistä ja torjua jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Lakia sovelletaan jätteen synnyn ehkäisyyn sekä jätteen vaarallisten tai haitallisten ominaisuuksien vähentämiseen, jätteen hyödyntämisen edistämiseen, jätehuollon muuhun järjestämiseen, roskaantumisen ja maaperän saastumisen ehkäisemiseen sekä roskaantuneen ja saastuneen alueen puhdistamiseen. Jätelain mukaan jätteen haltijan on oltava riittävän hyvin selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä, lajista, laadusta, alkuperästä ja jätehuollon kannalta merkityksellisistä ominaisuuksista. Tätä tulisi valtakunnallisen jätesuunnitelman uuden ehdotuksen mukaan lupa- ja valvontaviranomaisten valvoa nykyistä paremmin. [4, s. 45] Suomen jätelainsäädäntö kattaa kaikki jätteet lukuun ottamatta eräitä erityisjätteitä, kuten ydinjätteitä, räjähdystarvikkeiden jätteitä, radioaktiivisia jätteitä tai mereen sijoitettavia jätteitä. Lakia ei myöskään sovelleta jätteen päästämiseen ilmaan, vesiin tai viemäriin siltä osin kuin siitä säädetään tai määrätään muualla laissa. Suomen jätelainsäädäntö seuraa EU:n jätelainsäädännön kehitystä, mutta joiltakin osin säädöksemme ovat EU:n vastaavia säännöksiä tiukemmat. Joillakin aloilla EU:lla ei ole vastaavia säännöksiä tai ne ovat vielä valmisteilla. [1] Jätelain 2 luku koskee jätteen synnyn ehkäisyä. Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän eikä siitä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle. Erityisesti on tuotannon harjoittajan huolehdittava siitä, että tuotannossa käytetään säästeliäästi raaka-ainetta ja että raaka-aineen käyttöä korvataan jätteellä;

21 21 tuotteen valmistajan huolehdittava ja maahantuojan vastaavasti varmistauduttava siitä, että tuote on kestävä, korjattava ja uudelleen käytettävä tai jätteenä hyödynnettävä ja ettei tuotteesta jätteenä aiheudu edellä tarkoitettua vaaraa, haittaa tai vaikeutta; sekä viranomaisen huolehdittava siitä, että sen omassa toiminnassa edistetään edellä tarkoitettujen velvollisuuksien toteutumista ja käytetään kierrätettäviä tai kierrätetystä raaka-aineesta valmistettuja tuotteita. Valtioneuvosto voi antaa säännösten täytäntöön panemiseksi yleisiä määräyksiä ja samalla määrätä sen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisen tiedon antamisesta viranomaiselle toiminnasta, tuotteesta tai jätteestä. 3.3 Valtioneuvoston päätös pakkauksista ja pakkausjätteistä Valtioneuvoston päätös (VNp) pakkauksista ja pakkausjätteistä (962/1997) tuli voimaan ja siihen tehty muutos (1025/2001) Päätös koskee kaikkia Suomessa myytäviä ja kulutettavia pakkauksia ja niistä syntyviä pakkausjätteitä. [26] VNp:n tarkoituksena on vähentää pakkauksista ja pakkausjätteistä aiheutuvia ympäristöhaittoja. Ensisijaisena tavoitteena on ehkäistä pakkausjätteiden syntymistä ja muina tavoitteina käyttää pakkauksia uudelleen, kierrättää ja muulla tavalla hyödyntää pakkausjätteitä sekä siten vähentää näiden jätteiden loppusijoitusta. [39] VNp:n (962/1997) hyödyntämistavoitteet mennessä: Pakkausjätteitä syntyy vuodessa suhteessa kulutettavien pakkausten määrään kuusi prosenttia vähemmän kuin vuonna Kaikista käytetyistä pakkauksista käytetään vuodessa uudelleen ja pakkausjätteestä kierrätetään tai hyödynnetään 82 % Kaikesta pakkausjätteestä hyödynnetään vuodessa vähintään 61 % siten, että pakkausjätteiden kierrätysaste on 42 % ja kunkin jätemateriaalin 15 %. Kuitupakkausjätteistä hyödynnetään 75 % ja kierrätetään 53 %. Lasipakkausten jätteistä kierrätetään 48 %. Metallipakkausten jätteistä kierrätetään 25 %. Muovipakkausten jätteistä hyödynnetään 45 %. [39]

22 22 Tuottajan vastuu periaate on melko uusi ohjauskeino, jolla pyritään saavuttamaan EU:n jätepolitiikan tavoitteet. Tuottajan vastuu periaatteella tarkoitetaan, että tuotteen valmistajilla on paras mahdollisuus vaikuttaa tuotteen ympäristöystävällisyyteen, koska valmistaja valitsee käytettävät raaka-aineet ja niiden määrät. Tuottajan vastuu koskee myös maahantuojia ja myyjiä sekä tavallaan kuluttajia, koska he valitsevat tuotteet ja heidän velvollisuutena on toimittaa tuote hyödynnettäväksi. [23, s. 6-7]

23 23 4 Jätepoliittiset ohjauskeinot Jätepoliittisten ohjauskeinojen vaikutuksia ja vaikuttavuutta on tutkittu Suomessa hyvin vähän. Vuosina tehty Suomen Ympäristökeskuksen johtaman JÄPO projektin (Jätepoliittisten ohjauskeinojen vaikuttavuus kestävä tuotanto, tuotekehitys ja kulutus) tavoitteena on ollut arvioida käytössä ja suunnitteilla olevia jätepoliittisia ohjauskeinoja sekä tarvetta ja mahdollisuuksia säädös- ja ohjauspolitiikan kehittämiseen niin, että ohjauskeinot entistä paremmin edistäisivät kestävää tuotantoa, tuotekehitystä ja kulutusta. JÄPO projektin perusteella nykyinen jätepolitiikka ja käyttöön otetut ohjauskeinot tukevat EU:n jätedirektiivin ja Suomen jätelain tavoitteita lähinnä jätteiden hyödyntämistä sekä niiden terveydelle ja ympäristölle vaaratonta käsittelyä. Tavoitehierarkian ensisijainen tavoite, jätteen synnyn ehkäisy, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Poliittisesti jätteen synnyn ehkäisy on hyödyntämisen lisäämistä ongelmallisempi tavoite, koska sen tukeminen edellyttäisi kulutukseen ja tuotantorakenteeseenkin vaikuttavien ohjauskeinojen käyttöä sekä yli hallinnon sektorirajojen ulottuvaa toimintaa. [20, s. 4; 19] 4.1 Kansainväliset vaatimukset ja yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö, joka täydentää eri maiden omien ympäristöpoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi tehtävää työtä, on välttämätöntä ympäristöongelmien hallitsemiseksi. [38, s. 84] Rion julistuksen ja toimintaohjelma Agenda 21:n keskeisenä ajatuksena on tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen siten, että luonnon uusiutumis- ja sietokykyä ei ylitetä. Suomi on myös sitoutunut kantamaan vastuunsa maailmanlaajuisen kestävän kehityksen toteuttamisesta ja panemaan toimeen Rion konferenssin suositukset ja toteuttamista koskevat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) päätökset. [38, s. 84] Rion kokouksessa kansainvälistä elinkeinoelämää edustava järjestö Business Council

24 24 for Sustainable Development toi esiin yrityksille suunnatun raportin, jossa ekotehokkuus tuotiin ensi kertaa esiin terminä sekä tavoitteena. [17, s. 10] Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöllä OECD:llä on suuri merkitys Suomessa toteutettavaan ympäristöpolitiikkaan. OECD pyrkii yhdentämään ympäristönsuojelua muuhun yhteiskuntapolitiikkaan. OECD:n periaatteen mukaan aiheuttaja maksaa sekä ympäristön pilaantumiselta ehkäisyn että ympäristövahinkojen korvaamisen. Jätehuoltoohjelmissa OECD on keskittynyt viime vuosina taloudellisten ohjauskeinojen sekä maan rajan ylittävien jätesiirtojen valvontaa koskevien menettelyjen kehittämiseen. Lisäksi OECD:ssä on annettu suosituksia jätepaperin ja juomapakkausten hyödyntämisestä sekä laaja-alaisesta jätehuoltopolitiikasta, ja se panostaa jatkuvasti entistä enemmän jätteiden vähentämistä koskeviin toimiin. Suomi on aktiivisesti mukana OECD:n ympäristöpolitiikan komiteassa. [38, s. 84] YK:n Euroopan Talouskomission (ECE) työryhmissä käsitellään erityisesti säästävään teknologiaan liittyviä kysymyksiä sekä myös jätehuoltoon liittyviä asioita. [38, s. 84] EU:n jätepolitiikan keskeiset periaatteet on sisällytetty myös Suomen jätelakiin ja ympäristövahinkolakiin. EU:ssa jätehuolto on yksi ympäristönsuojelun painopistealueista. EU pitää tärkeänä jätteiden syntymisen ehkäisemistä sekä jätteiden hyödyntämistä. [38, s. 85] 4.2 Taloudelliset ohjauskeinot Jätevero voimaan tullut jäteverolaki (495/1996) pyrkii ohjaamaan jätteiden muodostumisen välttämiseen ja syntyneiden jätteiden hyödyntämiseen sekä vähentämään siten kaatopaikoille sijoitettavan jätteen määrää. Jäteveroa peritään yleisille kaatopaikoille sijoitettavasta jätteestä. Jäteveron ohjaavalle vaikutukselle on edellytyksenä se, että kunnat ja jätehuoltoyhtiöt jotka ovat yleisten kaatopaikkojen ylläpitäjiä, ovat siirtäneet veron osaksi jätemaksua. Muutoin vero maksetaan kunnan budjetista, ja se jakaantuu kuntalaisille riippumatta siitä, miten paljon he jätettä kaatopaikalle toimittavat. [18, s. 84; 21, s ]

25 25 Ehdotuksessa uudeksi jätesuunnitelmaksi on esitetty, että jätevero korotettaisiin vuodesta 2003 alkaen 90 markasta vähintään 170 markkaan. Suuri osa tuotosta käytettäisiin jätteen synnyn ehkäisyyn ja jätehuollon kehittämiseen. Jäteveron korotuksella pyrittäisiin ohjaamaan jätteitä pois kaatopaikoilta, jotka ovat sekä EU:n että Suomen jätepolitiikan mukaan huonoin jätehuoltoratkaisu. [4, s. 33] Kunnan jätemaksu Kunnan jätemaksulla pyritään kattamaan jätehuollosta aiheutuvat kustannukset sekä yhdessä jäteveron ja lajittelumääräysten kanssa edistämään jätteiden asianmukaista käsittelyä, hyödyntämistä sekä kunnallisen jätehuollon ja kaatopaikkojen tason yleistä kohoamista lisäresurssien myötä. Jätelain :ssä on säädetty kunnan jätemaksusta, sen määräämisperusteista, määräämisestä ja muista maksun kannalta merkittävistä seikoista. Kunnalla on lain mukaan oikeus periä jäteneuvonnan kustannukset peittävä jätemaksu sekä velvollisuus periä jätteen käsittelystä maksu, jolla katetaan vähintään käsittelypaikkojen perustamisesta, käytöstä, lopettamisesta ja jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset. Kunnan jätemaksun pitää olla siis vähintään omakustannushinnoiteltu. Lain 30 (1) mukaan jätemaksun määräämisen yksityiskohtaiset perusteet sisältävän taksan hyväksyy kunta. Taksa tulee hyväksyä siten, että jätemaksu kannustaa jätteiden synnyn ehkäisyyn sekä jätteen hyödyntämiseen. Suomen kuntaliitto (1997) on julkaissut jätemaksutaksan laadintaa ja sen perusteella tapahtuvaa maksujen laskentaa koskevan oppaan. [18, s. 85; 21, s ] Avustukset ympäristönsuojelun edistämiseksi Avustusten avulla on mahdollista tukea jätepoliittisten tavoitteiden mukaista toimintaa. Avustukset ovat yksi harvoista kannustavista taloudellisista ohjauskeinoista. Niiden käyttöä perustellaan ympäristöpolitiikassa yleisesti sillä, että ne edistävät uuden, tehokkaamman ja ympäristöystävällisemmän teknologian kehittämistä. Tukiaiset voivat olla muutakin kuin suoraa tukea, kuten verohelpotuksia tai valtiontakauksia. Yhtenä vasta-argumenttina avustusten käytölle on ollut näkemys niiden kilpailua vääristävästä

26 26 vaikutuksesta. Niitä pidetään myös saastuttaja maksaa periaatteen vastaisina. [18, s ; 21, s ] Jätelain hierarkian toteuttamiseksi avustusten painopistettä tulisi siirtää jätehuolto- ja kierrätysteknologioiden kehittämisestä kohti ekotehokkuutta ja demateriaalisatiota edistäviä tutkimus- ja kokeiluhankkeita, jotka ovat paljon jätettä tuottavan prosessiteknologian ja teollisuuden toimintatapojen kehittäminen, tuotteiden elinkaaren aikaisen materiaali-intensiteetin supistaminen sekä materiaalitehokkuuteen pyrkivän palvelukonseptin kehittäminen. [18, s ; 21, s ] VNp:n ympäristönsuojelun edistämiseen myönnettävien avustusten yleisistä ehdoista (894/1996) 2 :n mukaan avustuksia voidaan myöntää ympäristönsuojelua edistäviin kehittämis- ja kokeilu- sekä investointi- ja kunnostushankkeisiin, joilla vähennetään jätteiden ja päästöjen määrää tai haitallisuutta edistetään ympäristöystävällisten tuotteiden käyttöä kehitetään ympäristöteknologiaa edistetään kierrätystä ja jätteiden hyödyntämistä kehitetään jätteiden ja päästöjen käsittelyä kunnostetaan saastuneita maa-alueita ja vanhoja kaatopaikkoja edistetään kierrätyksen ja muun jätehuollon mallilaitosten rakentamista. [19, s ; 21, s ; 18, s. 21] 4.3 Informaatio-ohjaus Informaatio-ohjauksen tavoitteena on vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja arvoihin ja siten myös heidän käyttäytymiseen. Informaatio-ohjauksen keinoja ovat muun muassa neuvonta, tiedotus, koulutus, tutkimus- ja kehitystoiminta, ympäristömerkit ja tuoteselosteet, YVA-menettely ja seuranta. Kaikkia keinoja on käytetty Suomessa ainakin jossain määrin myös jätealan ohjauksessa. Informaatio-ohjauksen etuina ovat muun muassa sen edullisuus sekä sen yleistä ympäristötietoisuutta kasvattava vaikutus. Informaatio-ohjauksen avulla voidaan tukea

27 27 muiden ohjauskeinojen käyttöä erityisesti tilanteissa, joissa toimintatavan muutos ei aiheuta suuria lisäkustannuksia toimijalle. [18, s ] Jäteneuvonta Päävastuu jäteneuvonnan järjestämisestä on jätelain 68 :ssä annettu kunnille, joiden on huolehdittava lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöön panemiseksi tarpeellisista neuvonta-, tiedotus- ja valistustehtävistä. Kuntien resurssit ja olosuhteet vaihtelevat huomattavasti, kuten myös niiden tehtävät. Jäteasetuksen (1390/1993) 17 velvoittaa lisäksi Suomen ympäristökeskuksen harjoittamaan jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa valistusta, neuvontaa ja tiedotusta ja alueelliset ympäristökeskukset järjestämään jätteitä ja jätehuoltoa koskevaa neuvontaa ja tiedotusta. Myös teollisuuden liitot, kuten Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto (TT), Elintarviketeollisuuslitto ja Suomen Leipuriliitto, tarjoavat jäsenilleen neuvontaa, materiaalia ja koulutusta jätehuoltoon liittyen. [18, s ] Selvin kehittämistarve jäteneuvonnassa on pk-yritysten neuvominen materiaalitehostamisessa sekä jätteiden synnyn ehkäisyssä. Suuryrityksissä on ympäristöasioista vastaavia henkilöitä, eikä tiedon puute ole keskeinen ongelma näissä yrityksissä. Pk-yrityksissä sen sijaan henkilöresursseja on vähän, ja ympäristö- ja jäteasioiden huolehtiminen jää usein muutenkin ylityöllistetyn toimitusjohtajan vastuulle. Pk-yrityksillä ei myöskään ole edellytyksiä mittavaan prosessi- ja tuotekehitystyöhön, vaikka niillä olisikin potentiaalia materiaalitehostamiseen ja jätteiden synnyn ehkäisyyn. [19, s. 90] Tutkimus-, koulutus ja kehitystoiminta 1990 luvulta asti koulutus-, kehitys- ja tutkimustoiminta on ollut tärkeä alue jätealalla. Alan koulutusta on tarjolla teknillisessä korkeakoulussa Espoossa, Tampereen teknillisessä korkeakoulussa sekä Helsingin ja Kuopion yliopistoissa. Viime vuosina myös teknilliset ammattikorkeakoulut ovat ottaneet koulutusohjelmiinsa tavallista enemmän jätehuollon koulutusta. Ympäri maata järjestetään myös eripituisia täydennyskoulutuskursseja. [38, s.93]

28 28 Uudessa jätesuunnitelmassa, jota ei vielä ole tarkistettu, on esitetty jätealan tutkijakoulun käynnistäminen ja ensimmäisen yliopistotasoisen jätealan professuurin perustaminen. Jätealan tutkijakoulun käynnistämisestä on tehty kaksi esitysta Suomen Akatemialle, joka on puoltanut tutkijakoulun perustamista. Hanke ei ole kuitenkaan toteutunut. Opetusministeriölle on ehdotettu osoitettavan jäteveron tuottoa vastaavista varoista riittävät varat jätealan tutkijakoulun käynnistämiseksi. [4, s ] Jäteasioiden tutkimus- ja kehitystoiminta on viranomaispuolella keskittynyt erityisesti Suomen ympäristökeskukseen, Hämeen alueelliseen ympäristökeskukseen ja kuntiin (lähinnä YTV). Valtion teknillisessä tutkimuskeskuksessa on keskitytty tutkimaan säästävää teknologiaa. Myös yliopistoissa ja korkeakouluissa on tehty jätehuoltoon liittyen sekä tieteellistä tutkimusta että opinnäytetöitä. [38, s.93] 4.4 Vapaaehtoisuuteen perustuva ohjaus Ympäristöjärjestelmät Ympäristöhallintajärjestelmät ovat yksi keskeisimmistä vapaaehtoisuuteen perustuvista ohjauskeinoista. Ympäristöjärjestelmillä on yhteys johtamisen apuvälineenä käytettäviin laatujärjestelmiin, selvimmän eron ollessa sitoutuminen nimenomaan ympäristönsuojelun tason parantamiseen. [21, s. 24] Suomessa merkittävän aseman saavuttanut ympäristöhallintajärjestelmä ISO perustuu Kansainvälisen standardointijärjestön (ISO, International Organization for Standardization) elokuussa 1996 hyväksymään standardiin. ISO standardiin ei sisälly ehdottomia ympäristönsuojelun tasovaatimuksia, vaan tärkeämpää on ympäristönhallintajärjestelmän keskeisten osien määrittäminen ja yrityksen sitoutumien ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen. Standardin tulisi olla sovellettavissa kaiken tyyppisille ja kokoisille organisaatioille. [21, s. 25] EMAS (European Community Eco-Management and Audit Scheme) on EU:n alueella ja ETA maissa toimiville teollisuusyrityksille tarkoitettu vapaaehtoinen ympäristöjärjestelmä, joka perustuu EU:n asetukseen (EEC) No 1836/93. EMAS - järjestelmän periaatteena on, että yritys tuntee toimintansa ympäristövaikutukset ja asettaa tämän perusteella omalle toiminnalleen ympäristönsuojeluun liittyviä tavoitteita.

29 29 Yritys valitsee keinot, joilla asetetut tavoitteet saavutetaan ja asettaa tarvittavat aikataulut niiden toteuttamiselle. [7] ISO standardin ja EMAS järjestelmän keskeisimmät erot liittyvät soveltamiskohteen rajaukseen ja ympäristötiedon julkisuuteen. Toisin kuin ISO standardi, EMAS järjestelmä edellyttää ulkopuolisen, akkredioidun eli päteväksi todetun todentajan käyttöä. [21, s. 25] Alkuvuodesta 2002 valmistuneen tutkimuksen mukaan ISO ympäristö- sekä ISO 9000 laatujärjestelmillä on selkeä myötävaikutus lajitteluaktiivisuuteen. Tutkimuksesta selviää, että yrityksissä, joilla on ISO ympäristöjärjestelmä, lajiteltiin useampia jätejakeita erikseen kuin muissa yrityksissä. Myös yrityksissä, joilla on ISO 9000 laatujärjestelmä, lajiteltiin jätteitä aktiivisemmin kuin yrityksissä, joilla ei ole lainkaan laatu- tai ympäristöjärjestelmää. [10] Sopimukset Sopimusten käyttö ympäristöpoliittisen sääntelyn keinona on muihin ohjauskeinoihin verrattuna uusi ja harvemmin käytetty toimintamalli. Sopimukset voivat olla joko elinkeinoelämän ja teollisuuden sisäisiä tai sellaisia, joissa toisena sopijapuolena on valtiovalta. Kaikkiaan on solmittu neljä sääntelyä korvaavaa tai täydentävää sopimusta, joista ainoa suoranaisesti jätealaa koskeva sopimus on ollut vuonna 1995 solmittu sopimus pakkausten ja pakkausmateriaalien talteenoton ja hyödyntämisen edistämisestä Suomessa. Pakkausala teki itse aloitteen sopimuksen tekemiseksi. Sopimuksen tarkoituksena oli ns. pakkausdirektiivin toimeenpanoon valmistautuminen Suomessa ja vuonna 1997 sopimus käytännössä korvattiin valtioneuvoston päätöksellä. [19, s. 94] Elinkaariarviointi Elinkaariarviointi eli elinkaarianalyysi (Life Cycle Assesment tai Life Cycle Analysis LCA) on menetelmä, joka tarkastelee tuotteen tai palvelun aiheuttamia ympäristökuormituksia koko sen elämän aikana. Tutkimukseen sisällytetään tuotteen ja tuotannon tai palvelun koko elinkaari käsittäen raaka-aineiden rikastuksen,

30 30 valmistuksen, prosessoinnin, jakelun, käytön, kunnossapidon, uudelleenkäytön, kierrätyksen ja loppusijoituksen sekä näihin sisältyvät kuljetukset. [5] Raaka-aineiden hankinta Päästöt - ilmaan - maaperään Valmistus, prosessointi, kokoonpano - veteen Jätteet Kuva 5. Elinkaariarvioinnin sisältämät vaiheet. [5] Elinkaariarviointi kehitettiin mahdollistamaan tuotteiden välisten erojen vertailu ympäristönäkökohtien kannalta, mutta nykyään menetelmän tarjoamat lukuisat käyttömahdollisuudet on ymmärretty ja otettu käyttöön monin eri tavoin. Tuote- ja tuotannonsuunnittelussa menetelmää voi esimerkiksi käyttää apuna materiaalien ja valmistusprosessien valinnassa sekä markkinoinnissa. Elinkaariarvioinnin avulla voidaan muun muassa paikantaa tuotantoprosessien ympäristökuormituksen kannalta kriittisimmät kohdat, jolloin on helpompi ja suorittaa tehokkaampia parannustoimenpiteitä. Se on myös monen eurooppalaisen ympäristömerkin myöntämisperuste. Elinkaariarvioinnin standardisointi mahdollistaa menetelmän käytön entistä luotettavampana ja hyödyllisempänä. Yritysten lisäksi elinkaariarviointi palvelee muun muassa ympäristöjärjestöjä, viranomaisia ja kuluttajia. [5] Ympäristömerkit Tuotekohtaiset ympäristömerkit antavat kuluttajille tietoa tuotteiden ympäristöominaisuuksista. Teollisuutta pyritään kannustamaan tuottamaan ympäristöystävällisempiä tuotteita merkkien avulla. Merkkien myöntämiskriteereitä pyritään ohjaamaan siten, että huomioon otetaan tuotteen koko elinkaaren aikaiset vaikutukset. [19, s. 31]

31 31 Suomessa on käytössä kaksi virallista ympäristömerkkiä: Pohjoismainen ympäristömerkki ja EU:n ympäristömerkki. Molemmat merkit ovat viranomaisten säätelemiä: Joutsenmerkistä vastaa pohjoismainen ministerineuvosto, ja erityisesti sen kuluttajaministerit ja EU:n ympäristömerkistä vastaa Euroopan yhteisön komissio. Luonnonmukaisen viljelyn Luomumerkit (punainen Leppäkerttu-merkki ja vihreä Luomu - valvottua tuotanto -merkki) voidaan myös katsoa eräänlaisiksi ympäristömerkeiksi. Suomen markkinoilla näkee lisäksi eräiden muiden maiden ympäristömerkkejä, esimerkiksi Ruotsin luonnonsuojeluyhdistyksen Bra Miljöval -merkkiä tai Saksan Sininen Enkeli -ympäristömerkkiä. [31] EU:n ympäristömerkintäasetuksessa on elintarvikkeet ja lääkkeet rajattu pois EU:n ympäristömerkintäjärjestelmästä. Pohjoismaisessa ympäristömerkinnässä tällaista rajausta ei ole olemassa, mutta toistaiseksi millekään elintarvikkeelle ei ole kriteereitä laadittu eikä merkkiä voi näin ollen myöskään myöntää. [31] Standardit EU:n pakkaus- ja pakkausjätedirektiivi (94/62/EY) ja sen perusvaatimukset ovat voimassa olevia määräyksiä, jotka kaikkien markkinoilla olevien pakkausten tulee toteuttaa. Kuuden eurooppalaiseksi standardiksi hyväksytyn standardin tehtävä on kertoa, mitä direktiivin asettamat vaatimukset tarkoittaa ja kuinka ne tulee toteuttaa. Kaikkiin pakkauksiin tulisi soveltaa pakkausjätteen synnyn ennaltaehkäiseminen standardia (EN 13428) sekä vähintään yhtä hyödyntämisstandardia. Uudelleenkäyttöstandardi (EN 13429) koskee vain niitä pakkauksia, jotka on tarkoitettu uudelleenkäytettäviksi. EN sisältää ohjeistukset, joiden avulla viittä muuta pakkausstandardia voidaan käyttää henkilön tai organisaation itse arvioidessa, täyttääkö se direktiivin asettamat vaatimukset. EN sisältää valmistukseen, rakenteeseen sekä pakkausjätteen ennaltaehkäisyyn kohdistuvat vaatimukset. Standardia tulee soveltaa koko järjestelmään siten, että

32 32 syntyvä jätemäärä on minimoitu ja ettei tuotehävikkiä synny eikä kuluttajan turvallisuutta vaaranneta. Standardissa esitetään tarkistuslista pakkauksen eri suoritusja toimivuuskriteereistä, kuten tuotteen suojaamisesta, logistiikasta ja turvallisuudesta. Listan avulla on mahdollista etsiä ne alueet, jotka estävät jatkuvan materiaalivähennyksen. EN sisältää vaatimukset pakkaukselle, joka on tarkoitettu uudelleenkäytettäväksi. Standardia sovellettaessa on oltava uudelleenkäyttöjärjestelmä, mihin käytetyt pakkaukset voidaan palauttaa. Standardissa esitettään arviointimenettelyt sekä uudelleenkäytettäville pakkauksille että uudelleenkäyttöön liittyville järjestelmille, joilla vaatimusten mukaisuus osoitetaan. EN määrittelee vaatimukset pakkauksille, jotka ovat hyödynnettävissä materiaalia kierrättämällä, sekä tarjoaa samalla mahdollisuuden sekä pakkaus- että hyödyntämistekniikoiden jatkuvaan kehittämiseen. Pakkausten tulee olla helposti tyhjennettävät, jottei mahdollinen pakkauksiin jäävä tuotejäämä haittaa kierrätystä. Kierrätys- ja keräysjärjestelmät tulee olla jo entuudestaan. EN sisältää vaatimukset pakkauksille, jotka ovat hyödynnettävissä energiankäytössä, sekä esittää tarvittavat menettelytavat vaatimusten täyttämisen arvioimiseksi pakkauksen markkinoille tuovalle toimittajalle. Standardin mukaan pakkausten tulee olla polttokelpoisia ja kykeneviä tuottamaan energiaa. EN sisältää vaatimukset ja menettelytavat pakkauksen ja pakkausmateriaalin kompostoitavuuden ja anaerobisen käsiteltävyyden määrittämiseksi. Standardissa käsitellään biohajoavuus, disintegraatio biologisen käsittelyn aikana, vaikutus biologisen käsittelyn aikana ja vaikutus muodostuvan kompostin laatuun. Standardissa ei käsitellä pakkaukseen mahdollisesti jääneiden aineiden kompostoitavuutta, eikä siinä myöskään oteta huomioon pakkausjätettä, joka voi joutua ympäristöön valvomattomissa olosuhteissa, esimerkiksi roskien mukana, vaan standardissa edellytetään, että pakkausten käsittely tapahtuu valvotuissa jätteenkäsittelylaitoksissa. [24, s. 2-6] Näiden pakkausstandardien lisäksi voidaan myös mainita EN 13193, jossa määritetään pakkausalan ympäristökysymyksissä käytettävät termit. Termit esitetään direktiivissä

33 33 määriteltyjen termien käännökset, niin kuin ne on suomennettu virallisissa direktiivien käännöksissä Materiaalitehokkuusajattelu Materiaalitehokkuusajattelussa yhdistyvät sekä tuottajien että yritysten etujen mukainen ajattelu sekä ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen: yritysten kustannukset pienenevät, kun ne käyttävät tehokkaasti pienempiä materiaalimääriä, ja samalla ympäristöä kuormitetaan vähemmän. [11, s. 10] Ekotehokkuus Ekotehokkuus käsite on uusi, eikä sen käyttö ole vielä vakiintunut. Se on melko lähellä kestävän kehityksen määritelmää: kulutus ei saisi ylittää maapallon kestokykyä. Materiaalin ja energian mahdollisimman tehokas käyttö eivät ole uusi ilmiö. Raakaaineiden ja energian kulutuksen säästeliäästä käytöstä aiheutuvat selvät säästöt ovat pitäneet yritysten mielenkiinnon yllä jo pitkään. Sen sijaan käsitteenä ekotehokkuus tuotiin ensimmäisen kerran esiin Rion kokouksessa vasta BCSD (The Business Council for Sustainable Development) määritteli ekotehokkuuden vuonna 1993 seuraavasti: Ekotehokkuus saavutetaan tarjoamalla kilpailukykyisesti hinnoiteltuja tuotteita ja palveluja siten, että inhimilliset tarpeet tyydytetään ja elämän laatu taataan, ja samalla lisääntyvässä määrin vähennetään tuotannon elinkaaren aikaista ekologisia vaikutuksia ja tuotteiden resurssi-intensiivisyyttä vähintään tasolle, joka vastaa maapallon arvioitua kantokykyä (BCSD 1993) Lähtökohtana ekotehokkuusajattelulle on pyrkimys löytää ratkaisuja maapalloa koskeviin ympäristöongelmiin sekä globaalilla että paikallisella tasolla lisäämällä tuotteista saatavaa hyötyä ja kulutustapoja muuttamalla. [17, s ] Factor 4 ja Factor 10 Tehostuskertoimet eli factor-tavoitteet kuvaavat ekotehokkuuden tavoitteenasettelua. Factor 10- ja factor 4-ajattelun mukaan päästöt vähenevät, kun materiaalin käyttö vähenee.