HATTULA - TAMMELA METSO-INVENTOINNIN LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 HATTULA - TAMMELA METSO-INVENTOINNIN LOPPURAPORTTI

2 Tämän METSO-inventoinnin tekijä: 2

3 RAPORTIN SISÄLLYSLUETTELO Sivu 4...Esipuhe 9...Tiivistelmä työn tuloksista METSO- ohjelman yleisesittely Toteutus Työn esivalmistelut Maastotyön toteutus Löydetyt METSO- kohteet Liitteet 36...Sanastoa

4 ESIPUHE Kun metsänomistajat rajoittavat metsätaloustoimia metsissään, syyt liittyvät usein luontoon tai ympäristönsuojeluun: esimerkiksi virkistys tai maisema-arvojen säilyttämiseen, luontomatkailuun, kanalinturiistan hoitoon tai pohjavesien suojeluun. Tulevaisuudessa metsät ja suot saattavat saada lisäarvoa myös hiilivarastoistaan, jolloin saattaa olla mahdollista saada rahallista korvausta niiden hoitamisesta hiilensidontaa lisäävillä tavoilla. Metsäkohteen suojelu osittain tai kokonaan on harvoin ristiriidassa muiden käyttömuotojen kanssa, jos kohteen hakkuista on muutenkin pitkälti luovuttu. Valtion METSO- ohjelman tarkoituksena on asteittain nostaa metsiensuojelun alhaista astetta Etelä-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosien sekä Lounais-Lapin alueella; joko lunastamalla käypään hintaan metsiä joita omistajat vapaaehtoisesti tarjoavat suojeltaviksi, tai maksamalla suojelukorvausta mikäli omistaja haluaa metsän jäävän omistukseensa. Omistaja voi seuraamuksitta hylätä mielestään riittämättömän hintatarjouksen; METSO- ohjelma kunnioittaa omistussuojaa. METSO- ohjelman inventointirahoituksen turvin on ollut mahdollista ensi kertaa luoda kunnille ja seurakunnille kokonaisvaltainen katsaus niiden metsien luontoarvoihin. Vaikka sekä metsä- että luonnonsuojelulaki automaattisesti suojelevat eräitä harvinaisia elinympäristötyyp- 4

5 pejä, lakien suojan ulkopuolelle jää suuri joukko luonnoltaan arvokkaita kohteita. METSO- ohjelma huomioi myös kohteiden entisöintikelpoisuuden. Kokemus on osoittanut että pienten suojelukohteiden virkistys- ja luontoarvot yleensä menetetään, jos niiden ympäristö käsitellään voimakkain hakkuin. METSO- ohjelman avulla pienkohteista voidaan rakentaa luonnoltaan ja maisemaltaan elinvoimaisia, asukkaisiin vetoavia kokonaisuuksia, jotka elävöittävät ympäröiviä talousmetsiä. Talousmetsiä osataan tänä päivänä myös tarvittaessa käsitellä siten että ne tuottavat hyvän kantorahatulon, ilman että lähellä olevia suojelukohteita vahingoitetaan. Innofor Finland Oy kiittää Hattulan ja Tammelan kuntia hyvästä yhteistyöstä. Toivotamme antoisia metsäretkiä tässä esiteltyjen kohteiden parissa. Kangasala Erno Lehto, toimitusjohtaja 5

6

7 Hattula Metsä-Laurila kuvio 98

8 Hattula Metsä-Laurila kuvio 1 03 pohjoispääty

9 TIIVISTELMÄ TYÖN TULOKSISTA Ympäristöministeriö myönsi vuonna tukea Hattulan ja Tammelan yhteiseen valtiollisen METSO- toimintaohjelman mukaiseen metsien luontoinventointiin. Inventoinnin suoritti Innofor Finland Oy ajalla METSO- ohjelman kriteerit täyttäviä kohdekokonaisuuksia löydettiin Hattulasta kolme ja Tammelasta viisi kappaletta. Hattulassa kohteiden yhteispinta-ala on 1 7 hehtaaria ja Tammelassa 73 hehtaaria. Kohteet ovat pääasiassa METSO- elinympäristötyypeistä runsaslahopuustoisia kangasmetsiä. Myös lehtoja, korpia ja rämeitä löytyi jonkin verran. Kriteerit täyttävät kohteet ovat inventoijan arvion mukaan suojelukelpoisia METSO- ohjelman nojalla. Rauhoituksen hakeminen kohteelle on vapaaehtoista. Inventoinnissa löydettyjen kohteiden luonnonarvojen säilyttäminen edellyttää kohteiden pitämistä poissa metsätalouskäytöstä. Muutoin kohteiden ympäristössä harjoitetaan nykyisin alaharvennuksiin perustuvaa metsätaloutta, minkä johdosta kohteiden ympäristön talouskäytössä olevien metsien kyky tukea kohteiden luonnonarvojen säilymistä on varsin heikko. Siirtyminen luonnonmukaisempaan talousmetsien käsittelymenetelmään kohteiden ympäristössä edistäisi luonnonarvojen säilymistä selkeästi nykyistä paremmin. 9

10 1. METSO- OHJELMAN YLEISESITTELY METSO- ohjelman keskeisenä tavoitteena on turvata suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuus. METSO- ohjelmalla pyritään turvaamaan erityisesti luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä sisältäviä metsiä. Luonnontilaisuudesta kertovia rakennepiirteitä ovat esimerkiksi lahonneen ja kuolleen puuston määrä ja laatu, kookkaat ja vanhat lehtipuut tai palanut puusto. Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia tai taantuvia lajeja. METSO- ohjelmalla edistetään samalla luonnon virkistyskäyttöä ja yritystoimintaa sekä huolehditaan maisemasta ja metsän muiden hyötyjen säilyttämisestä. Myös luonnonarvoiltaan tavanomaisempi kohde saattaa olla METSOohjelmassa arvokas, jos se täydentää lähistöllä olevaa suojelualuetta. METSO- ohjelmaan valittavilla luontokohteilla on valintaperusteet, jotka esitellään erillisessä oppaassa. Lisätietoja METSO- ohjelman valintakriteereistä löytyy Internetissä, osoitteessa: METSO- ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu tai metsäluonnonhoito. Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti. Luonnonhoito taas on metsän luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi esimerkiksi kuusien poistamista lehdoista tai harjujen paahdeympäristöjen hoitoa. 10

11 METSO- ohjelman mukaisesta vapaaehtoisesta suojelusta maksetaan korvausta metsänomistajille. Pysyvässä suojelussa kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa, joka lasketaan pääsääntöisesti metsätaloudellisen arvon perusteella. Yksityishenkilölle kaupasta saatu tulo on verovapaata. Myös vaihto valtion maahan on mahdollista, jos tarjolla on sijainniltaan ja arvoltaan sopivaa vaihtomaata. Lisätietoja korvauksista saa ELY- ja metsäkeskusten asiantuntijoilta. Metsänomistaja voi myös valtuuttaa viranomaisten tunnustaman asiantuntijan hoitamaan korvausneuvottelut puolestaan. Innofor Oy on valtuutettu Metso-neuvottelija. Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä METSO- ohjelman elinympäristöjä ovat: Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot 11

12 Tammela - Saaren Kansanpuisto Tammela - Takasalo kuvio 59.4 Tammela - Lintumaa

13 2. TOTEUTUS 2.1 TYÖN ESIVALMISTELUT Työn tavoitteena oli löytää inventointirajauksilta kaikki METSO- ohjelman kriteerit täyttävät kohteet, kerätä niistä tarvittava luontotyyppi-, puusto- ja lajitason tieto mahdollista suojeluhakemusta varten sekä rajata löydetyt kohteet kartalle kokonaisuuksina. Maastoinventointia varten kohteiden esivalinta suoritettiin inventointiin valituilta tiloilta, metsäsuunnitelmatietojen, ilmakuvien sekä muiden kerättyjen olemassa olevien luontotietoaineistojen perusteella. Ennakkokartoituksen kohteena olivat metsätilat, joista valittiin maastossa tarkastettavat kohteet. Ennakkokartoituksen perusteella maatossa inventoitaviksi kohteiksi jäi noin 300 hehtaaria, joista 1 20 ha Tammelassa ja 1 80 Hattulassa. Ennakkokartoituksessa poistettiin metsikkökuviot, jotka eivät varmuudella täytä METSO- kriteereitä, esim. taimikot ja nuoret metsät. Työn aikana inventoijan käytössä olivat seuraavat luontotietoaineistot: - Metsäsuunnitelma kuviorajauksineen Tammelan ja Hattulan kuntien metsistä - Metsäsuunnitelmien tiedot metsä- ja luonnonsuojelulakikohteista - ELY- keskuksen tietokanta Natura-alueista sekä luonnonsuojelulain mukaisesti suojelluistakohteista - Uhanalaisten lajien havainnot kunnista - Hattulan kunnan osayleis- ja asemakaava-alueiden luontoselvitys Hattulan Eteläisten Vesistöjen kaavan luontoselvitys Saaren kansanpuiston hoito- ja käyttösuunnitelma 2011 Inventoinnissa käytettiin seuraavia kartta-aineistoja - Peruskartta-aineisto - Kiinteistöraja-aineisto - Kallio- ja maaperäkartat - Eri suojelualueiden ja -ohjelmien suojelualuerajaukset - Sähköiset ilmakuvat 13

14 2.2. MAASTOTYÖN TOTEUTUS Maastotyöt toteutettiin ajanjaksolla Kohteiden elinympäristökohtaisten valintaperusteiden perusteella löydetyt METSO- kohteet rajattiin maastossa samalla tarkistaen mahdolliset kiinteistörajat. Kohteilla arvioitiin METSO- kriteereihin kuuluvat oleelliset tekijät kuten luontotyyppi ja sen edustavuus, rakenne ja monipuolisuus sekä lahopuuston määrä ja sen laatu. Kohteet jaettiin ohjelman mukaisesti kunkin luontotyypin sisällä kolmeen eri luokkaan (I,II ja III). Kohderajauksiin otettiin mukaan myös joitakin kuvioita, jotka eivät täytä METSO- kriteereitä. Kyseiset metsikkökuviot ovat rajauksissa mukana lähinnä sen vuoksi, että rajauksista saatiin yhtenäisiä kohteita. Mahdollisia suojelualueita perustettaessa näiden kuvioiden mukaan ottaminen suojelurajaukseen tulee vielä arvioida. Mahdollisia suojelualueita perustettaessa alueiden lopullinen rajaaminen tulee vielä tarkentaa. Löydettyjen kohteiden osalta tarkasteltiin myös nykyisen käyttömuodon vaikutusta. METSO- kohteiden luonnontieteellisen arvon säilyminen on useimmiten ratkaisevasti kiinni niitä ympäröivien talousja virkistysmetsien hoitovalinnoista sekä taajamissa myös käyttäjien määrästä. Kaikista löydetyistä METSO- kohteista täytettiin kohdekuvauslomake. Kyseinen lomake esitetään ELY -keskukselle, jos kohteen suojelusta päätetään jättää tarjouspyyntö. 14

15 Hattula MetsäLaurila kuvio LÖYDETYT METSO- KOHTEET HATTULA METSO- inventoinnissa löydettiin yhteensä kolme aluekokonaisuutta, joiden yhteispinta-ala on noin 1 7 hehtaaria. 1. KOIVUMÄKI (Takajärven ranta) Kuva kuviolta 11 7 Koivumäki ( ), kohteen pinta-ala 5,8 ha. LIITTEET 1 ja 9. Kohde rajautuu Hattulan lounaisosassa sijaitsevaan Takajärveen. Kohteen järvenrannassa sijaitsevat kuviot ovat rehevämpiä, joista kuvio 11 7 on edustavin. Kuviolla on huomattavan suuria vanhoja kuusia, sekä vanhoja kookkaita koivuja. Kuvio 11 7 on luokiteltu METSO I- kriteeriluokkaan: Lehto maisen kankaan havupuuvaltaiset lahopuustoiset metsiköt, joissa kasvava puusto on yli 100 vuo tiasta. Kuviolla runsaasti lehtolaikkuja ja täyttää jopa lehdon luokituksen kuvioon rajautuva kuvio 11 6 ja tämän viereinen kuvio 11 5 on luokiteltu lisäalueiksi. Kuvioilla on aukkoisuutta, erirakenteisuutta sekä nimellisesti lahopuuta, mutta eivät vielä täytä kriteerejä. Näiden monimuotoisuutta voidaan parantaa ennallistamistoimin lahopuuta lisäämällä esimerkiksi puita kaulaamalla. Kuvioiden laidasta on hiljattain poistettu muutama tuulenkaato. Seuraava kuvio on 11 4, joka myös sijoittuu Takajärvenrantaan ja on monimuotoisuusarvoiltaan edustavampi. Puusto on rakennepiirteeltään monipuolinen ja siitä on merkittävä osa vanhoja järeitä haapoja, jotka kasvavat osin yksittäin ja osin ryhmissä. Suurimmat haavat ovat rinnankorkeusläpimitaltaan yli 50 cm. Kuviolta on poistettu suurimpia puita vuosia aiemmin. Samalla alikasvosta on raivattu. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja.

16 Kuva kuviolta KOIVUMÄKI (Renkajärven ranta) Koivumäki ( ), kohteen pinta-ala 5,1 ha. LIITTEET 2 ja 1 0. kohde on mainittu myös aiemmassa luontoselvityksessä vuodelta 2004 (Eteläisten Vesistöjen kaavan luontoselvitys 2004), jossa kohdetta kuvataan seuraavasti. Renkalahden eteläpuolella on kaksi rantaan viettävää notkelmaa joissa on lehtokorpikasvillisuutta. Kummassakin kosteikossa valtalajeina kasvavat hiirenporras, korpi-imarre, vadelma ja käenkaali. Korpisuutta osoittavat muun muassa viitakastikka, korpikastikka, pallosara, tähtisara, korpikaisla, kurjenjalka, suo-ohdake ja suo-orvokki. Lehtokasveista paikalla kasvavat lehtoarho, mustaherukka, lehtokuusama ja koiranheisi. Kosteikkojen huomionarvoisia lajeja ovat kotkansiipi, purolitukka, velholehti ja tähtitalvikki (Paasivaara & Jutila 2002). Eteläisempi kostea lehto on metsälain vastaisesti avohakattu eteläpuolelta. Tämän takia kohteen erityisarvot ovat suureksi osaksi häviämässä: paikan kosteus- ja valaistusolosuhteet ovat muuttuneet täysin ja vähät jättöpuut ovat jo kaatuneet myrskyssä. Osa edellä mainituista huomionarvoisista kosteikkolajeista hävinnee lähitulevaisuudessa. Luontoselvityksessä kohteen rajaus ulottuu myös Hattulan kunnan omistaman maa-alueen ulkopuolelle. METSO- inventoinnin yhteydessä alue rajattiin seuraavasti: Kuvio 11 9 on osin lehtoa ja osittain lehtomaista kangasta. Puusto on järeää ja uudistuskypsää. Ku-

17 Kuva kuviolta 1 21 vion halki kulkee notko, joka on tyypiltään tuoretta lehtoa, jossa paikoitellen korpisuutta sekä tihkupintoja. Soistuneissa painanteissa on kenttäkerroksessa muun muassa kotkansiipi, näsiä sekä lehtoimikkä. Kuvion länsiosaan laskee viereiseltä kuviolta metsälain kriteerit täyttävä puro/noro. Kuviolla on tasaisesti eri lahoasteista kuollutta puuta. Kohde on luonnontilaisen kaltainen, ojittama ton osittain kostea lehto osittain tuore, jossa monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puuston raken nepiirteeltä, kuten haapoja, koivuja ja lahopuuta. Kuvio 1 21 on pääosin tuoretta kangasta. Puusto on uudistuskypsää ja kuviolla on kattavasti järeää eriasteista lahopuuta. Osa kuviosta, noin 0,5 hehtaaria on järvenrannassa sijaitsevaa tulvametsää, pieniä saaria ja puustoisia saarekkeita, joissa kasvaa valtapuina järeitä mäntyjä sekä järeitä kuusia. Kosteimmissa paikoissa tervaleppää sekä hieskoivua. Kuvioiden väliin jääviin kuvioihin 1 20 ja on jätetty huomattava suojavyöhyke vesistöön. Kuviot käsittävät yhteensä noin 0,9 hehtaarin alan. Vyöhykkeellä on vanhaa puustoa ja järeitä haapoja. Loppu ala on taimikkoa. Nämä kuviot ehdotetaan otetavaksi mukaan lisäalueina. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja. 17

18 Kuva kuviolta METSÄ-LAURILA Metsä- Laurila ( ), kohteen pinta-ala 6,1 ha. LIITTEET 3 ja 11. Kuvio 1 03 on edustava runsas lahopuustoinen kangasmetsä ja kuuluu METSO I-kriteeriluokkaan. Puustoltaan yli 11 0-vuotias tuoreen/kuivahkon kankaan metsikkö, joissa on kookkaita maapuita ja kuolleita pystypuita yli 1 0 m 3 hehtaarilla. Lahopuu on eriikäistä ja eriasteista. Kohde jatkuu samantyyppisenä yli tilan rajan, ja luultavasti koko Marjasaaren yli. Kuviot 98 ja 1 00 kuuluvat METSO II-kriteeriluokkaan ja edustavat puustoltaan nuorem mat tai vähälahopuustoisemmat kaikkien ravinnetasojen korvet, joilla on vain vähän muuttunut vesitalous ja puustossa luonnontilaisuuteen liittyviä rakennepiirteitä. Kuvioi- den poikki kulkee luonnontilaisen kaltainen puro, jossa on nähtävissä vanhoja merkkejä perkauksesta. Kuvioilla on eriasteista lahopuuta. Puusto ei ole vielä vanhaa mutta sillä on hyvät edellytykset kehittyä monimuotoisuuden kannalta merkittäväksi kohteeksi. Kuvio 98 rajautuu tilarajaan, jossa kulkee toimiva oja, joka selvästi heikentää kohteen luonnontilaista vesitaloutta. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja.

19 TAMMELA METSO- inventoinnissa löydettiin yhteensä viisi aluekokonaisuutta, joiden yhteispinta-ala on noin 73 hehtaaria. Kuva kuviolta SAAREN KANSANPUISTO Saaren kansanpuisto ( ), kohteen pinta-ala 23,9 ha. LIITTEET 4 ja 1 2. Kohde sijaitsee Saaren kansanpuiston itäpuolella, Kuivajärven, Suujärven ja Määrlammin välisellä luonnonkauniilla kannaksella. Noin puolet inventointialueesta kuuluu Kaukolanharjun NATURA- alueeseen (FI ) ja Harjujensuojeluohjelmaan sekä Mustiala-Porras- Kaukolanharju Maisemakokonaisuuteen. Saaren kartano ja kansanpuisto ovat Museoviraston vuonna 2009 julkistamassa inventoinnissa määritelty yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä Suomessa.

20 Kuva kuviolta 59 Saaren kansanpuisto on merkittävä retkeily- ja virkistysalue. Alueella sijaitsee mm. uimaranta, Kaukolanharjun näkötorni, sekä retkeilyreitistö. Kansanpuiston omiin rakenteisiin kuuluvat Suujärven rantaan vuonna rakennettu ulkoilmateatteri ja vuonna valmistunut kesäisin ravintolana toimiva hirsirakenteinen kotiseututalo Lounais-Hämeen pirtti, joka sijaitsee inventointialueen laidalla. Alueelle on tehty hoito- ja käyttösuunnitelma vuonna METSO- inventoinnissa inventointialueen pinta-alasta noin puolet täyttää METSO- elinympäristötyyppien kriteerivaatimukset. Elinympäristötyypeistä alueella esiintyy lehtoa ja runsaslahopuustoista kangasmetsää. Alueen keski- ja itäosien nuorehkoissa metsissä on tehty viimeaikoina hakkuita, jotka ovat vähentäneet monimuotoisuusarvoja melko paljon. Hakkuukohteilla puusto on hyvin tasarakenteista ja lahopuustoa ei ole.

21 Kuva kuviolta 70 Alueen puusto on pääosin vanhaa, erityisesti Suujärven rannassa ja rinteillä Iältään puuston vanhimmat ikäluokat ovat reilusti yli vuotiaita. Metsät ovat pääosin sekametsiä, mutta paikoin on myös mäntyvaltaisia ja lehtipuuvaltaisia alueita. Lehtipuista alueella on mm. järeitä koivuja, haapoja, raitoja ja rantavyöhykkeillä tervaleppiä. Puusto on monin paikoin erirakenteista, mutta alueen keskiosissa on havaittavissa metsänhoitotoimenpiteiden aiheuttamaa tasarakenteisuutta ja alikasvoksen vähäisyyttä. Merkittävimmät monimuotoisuuskeskittymät ovat Suujärven rantavyöhyke rinteineen ja alueen pohjoisosassa (kuviot 70 ja 71 ) sijaitseva lehtoalue. Alueella on lahopuuta keksimäärin noin 5 m 3/ha, vaihdellen välillä m 3/ha. Kuollut puu on pääosin maapuuta ja suurelta osin syntynyt talven 2011 /201 2 myrskyssä. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja.

22 2. SIMOLA Simola ( ), kohteen pinta-ala 1 2,8 ha. LIITTEET 5 ja 1 3. Kohde muodostuu Mustjärven pohjoisrannalla sijaitsevasta runsaslahopuustoisesta kangasmetsästä, sekä Etujärven pohjoisrannan läheisyydessä sijaitsevista rämelaikuista, sekä kangasmetsästä. Kasvupaikkatyypiltään alueen metsät ovat tuoreita kangasmetsiä, joissa on pieniä korpilaikkuja. Paikoin kasvillisuustyyppi on myös lehtomaista kangasta. Kangasmetsät ovat iältään yli 1 30-vuotiaita ja niissä on talven aikana kaatunut keskimäärin noin 1 5 m 3/ha järeitä tuulenkaatorunkoja (suurimmaksi osaksi järeitä kuusia). Alueen kangasmetsiä on käsitelty aiemmin harvennushakkuin, mikä vähentää jonkin verran niiden monimuotoisuusarvoja. Aiemmin muodostunutta lahopuuta on melko vähän, mutta puuston iän vuoksi lähitulevaisuudessa lahopuun määrä tulee lisääntymään. Rämelaikut ovat puustoltaan iäkkäitä ja luonnontilaisen kaltaisia. Rämeiden läheisyydessä virtaava Höylänoja on osin luonnontilaisen kaltainen ja osin perattu kaivamalla. Kaivuukohdat ovat kuitenkin jo alkaneet luonnontilaistua. Mikäli kohteen mahdollista suojelua harkitaan, niin myrskyssä kaatuneet puut tulisi jättää alueelle. Niiden poistaminen heikentää monimuotoisuusarvoja selvästi. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja. 3. KIRKKOHERRA Kirkkoherra ( ), kohteen pinta-ala 5 ha. LIITTEET 6 ja 1 4. Kohde sijaitsee Tammelan keskusta länsipuolella, Pyhäjärveen työntyvässä Ruisluodossa, vanhainkodin läheisyydessä. Kohteella on vanhaa järeää kuusikkoa ja Pyhäjärven rannoilla tervaleppäkorpia ja tervaleppälehtoa. Kohteella on kohtalaisesti lahopuuta, mutta suurin osa talven 2011 myrskyssä kaatuneista järeistä kuusista on poistettu alueelta, mikä laskee alueen monimuotoisuusarvoja. Elävä puusto koostuu pääasiassa järeistä kuusista ja ranta-alueilla ja korvissa sekä lehtoalueella järeistä tervalepistä ja muista lehtipuista. Lahopuuta on vaihtelevasti, mutta keskimäärin noin 5 m 3/ha

23 Kuva kuviolta METSO- elinympäristötyypeistä kohteella on lehtoa, runsaslahopuustoista kangasmetsää, sekä korpea. Elinympäristöjen kriteeriluokka on Kuviolla 1 41 havaittiin inventoinnin yhteydessä (toukokuu 201 2) pyrstötiaspari, mikä saattaa viitata pesintään. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja.

24 Kuva kuviolta OKSLAHTI 2 JA TAKASALO Okslahti 2 ( ) ja Takasalo ( ), kohteen pinta-ala 26 ha. LIITTEET 7 ja 1 5. Kohde sijaitsee Oksjärven itärannan läheisyydessä. Kohde koostuu kahdesta erillisestä alueesta, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan. Kohteet ovat puustoltaan melko vanhoja ja kuusivaltaisia. Paikoin puustossa on selkeää erirakenteisuutta ja lahopuujatkumoakin on jo havaittavissa. Alueelle on syntynyt runsaasti kuollutta maapuustoa talven 2011 /201 2 myrskyssä. Metsiä on ainakin jossain vaiheessa osittain harvennushakattu ja korpialueista osa on ojitettu. Eteläisempi kohde on Saarisuonojan rannoilla oleva korpialue, johon liittyy kangasmetsiä, joissa on runsaasti talven 2011 myrskyssä muodostunutta kuollutta puustoa. Saarisuonoja on luonnontilaisen kaltainen, mutta sitä on ilmeisesti aikanaan perattu ainakin joistakin kohdista. Puusto on pääasiassa kuusivaltaista ja kuviolla 59 mäntyvaltaista. Pohjoisempi alue koostuu vanhoista kuusivaltaisista sekapuustoisista metsistä, joissa on mm. järeitä koivuja. Alueella on melko paljon vuoden 2011 myrskyssä syntynyttä lahopuuta, myös vanhaempaa lahopuuta on jonkin verran. Alueen keskellä olevat räme- (kuvio 62) ja korpikuvio (kuvio 65) ovat harvennettuja ja ojitettuja, eivätkä täytä METSO- kriteereitä. Ne on kuitenkin mahdollista ottaa mukaan rajaukseen yhtenäisen alueen aikaansaamiseksi. Kuvioiden 62 ja 65 ennallistaminen ojat tukkimalla saattaa olla myös mahdollista, koska ne sijaitsevat ojitusalueen latvaosassa. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja.

25 Kuva kuviolta LINTUMAA Lintumaa ( ), kohteen pinta-ala 5,8 ha. LIITTEET 8 ja 1 6. Kohde sijaitsee Lintumaanjärven eteläpuolella. Kohde koostuu kolmesta metsikkökuviosta (82, 83 ja 91 ), jotka muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Alue on kangasmetsää, jonka metsätyyppi vaihtelee tuoreen ja lehtomaisen kankaan välillä. Puusto on kuusivaltaista ja joukossa on jonkin verran järeitä koivuja ja jonkin verran myös mäntyjä. Puusto on rakenteeltaan melko tasarakenteista ja alueella on tehty joskus harvennushakkuita. Alue rajoittuu nuoriin taimikoihin. Monimuotoisuuden kannalta alueen arvokkainta osaa ovat talven 2011 /201 2 myrskyissä kaatuneet tuulenkaadot, sekä muutamat jo vanhemmat lahopuut. Kuvion 91 läpi virtaa noro, joka on reunametsineen tulkittavissa Metsälakikohteeksi. Alue täyttää METSO- elinympäristötyypeistä runsaslahopuustoisten kangasmetsien II- kriteeriluokan määritelmät. Alueen monimuotoisuusarvot heikkenevät merkittävästi, mikäli tuulenkaatopuut kerätään pois alueelta. Kuviolla 83 on suuressa kuusessa iso risupesä (mahd. kanahaukka), jossa ei ollut liikettä toukokuussa Tuulenkaatoryteikössä lauloi peukaloinen ja kuviolla 83 lauloi myös tiltaltti. Alueen kasvillisuus on tyypillistä kangasmetsien kasvillisuutta. Inventoinnin yhteydessä alueella ei havaittu uhanalaisia lajeja.

26 4. LIITTEET - METSO- Kohdekartat (LI ITEKARTAT 1-8) - Kohdekuvauslomakkeet (tiedostomuodossa LI ITTEET 9-1 6) 26

27 27

28 28

29 29

30 30

31 31

32 32

33 33

34 34

35 35

36 SANASTOA Avainbiotooppi Yleisnimike eräille monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeille elinympäristöille (esim. lehdot, korvet, letot, pienvedet), joita pyritään säästämään metsätalouden yhteydessä. Metsätaloudessa avainbiotooppeihin luetaan useimmiten vain metsä- ja luonnonsuojelulaissa luetellut kohteet sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion määrittelemät elinympäristöt. Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus Elollisen luonnon kaikki vaihtelu yksilöiden geeneistä lajeihin ja näiden muodostamiin eliöyhteisöihin. Usein monimuotoisuuteen katsotaan sisältyvän myös geodiversiteetti eli geologisiin luonnonmuodostelmiin sisältyvä vaihtelu. Boreaalinen luonnonmetsä EU:n luontodirektiiviin sisältyvä priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, jonka suojelusta Suomella ja Ruotsilla on erityisvastuu. Käsite kattaa käytännössä luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, tuoreet metsäpaloalueet sekä paloalueille kehittyneet nuoremmat puustot. Luontotyypin määritelmään sisältyy myöskin ennallistava näkökulma, joten eroa luonnontilaistuvien hoitometsien ja luonnontilaisen kaltaisten metsien välillä on vaikea tehdä. Ennallistaminen Luonnontilaltaan muuttuneen alueen, kuten käsitellyn metsän tai ojitetun suon, palauttaminen eri toimenpitein kohti luonnon- tai sen kaltaista tilaa. Jatkuva kasvatus Metsän hoitomalli, jossa metsiä kasvatetaan erirakenteisina ja eri-ikäisinä. Hakkuissa poistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä, joiden tilalle uudistuu uusia puita. Tavoitteena on matkia sellaisen metsän luontaista kehitystä, jossa ei esiinny laaja-alaisia häiriöitä kuten voimakkaita metsäpaloja. Jatkuva kasvatus takaa avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvaa perusmetsätaloutta paremmin esimerkiksi metsäisyyden ja maisema-arvojen säilymisen, mutta ei takaa esimerkiksi lahopuulajien menestymistä ilman tietoista jättöpuiden jättämistä. Jättöpuu Hakkuualueelle hakkuiden yhteydessä (yleensä pystyyn) jätetty puu. Synonyymi sanalle säästöpuu. Kangasmetsä Suomen tavallisin metsätyyppi, jonka maaperä on yleensä moreenia tai savea. Kuivempia kangasmetsiä luonnehtivät mänty ja puolukka, rehevämpiä kuusi ja mustikka. Kangasmetsiä rehevämpiä ovat lehdot ja (yleensä) karumpia eri suotyypit. Kangasmetsät, lehdot ja suot jaetaan useisiin alatyyppeihin. 36

37 Lahopuu Erilainen ja eriasteisesti lahonnut lahopuu on elinehto arvioiden mukaan jopa metsälajille Suomessa. Lahopuuta käytetään usein synonyyminä kuolleelle puulle. Tämä sisältää esimerkiksi kelot, jotka eivät välttämättä ole lahonneita. Luonnon monimuotoisuus ks. Biodiversiteetti. tai Luonnontilaisen kaltainen metsä Luonnontilaisella metsällä tarkoitetaan metsää, johon ihmistoiminta ei ole vaikuttanut tällaisia metsiä on vain Pohjois-Suomessa. Luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on useita luonnontilaisen kaltaisen metsän piirteitä, mutta ihmistoiminnan vaikutus on joko suoraan tai välillisesti näkyvissä; esimerkiksi lahopuumäärä saattaa olla vähäisempi kuin täysin koskemattomilla alueilla. Täysin luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen metsä voivat olla luonnonsuojelullisesti yhtä arvokkaita. Luonnontilainen Luonnontilaistuva hoitometsä Syystä tai toisesta metsätalouden ulkopuolelle jäänyt talousmetsä, johon on alkanut muodostua lahopuuta. Järeitä tai pitkään lahonneita puita niissä ei yleensä ole läheskään yhtä runsaasti kuin luonnonmetsissä. Luonnontilaistuva metsä voi olla merkittävä monille vanhojen metsien lajeille, joskaan kaikkein vaativimmat ja uhanalaisimmat eivät niissä yleensä selviydykään. Lähde nielu dynamiikka Tilanne, jossa suuri tai elinympäristönä erityisen hyvä alue (lähde) ylläpitää jonkin lajin vakaata kantaa. Lähdealue tuottaa enemmän yksilöitä kuin sillä pystyy elämään. Osa yksilöistä siirtyy pienemmille tai huonommille elinympäristölaikuille, jotka eivät yksinään pystyisi elättämään lajia kuin lyhytaikaisesti (nielut). Tyypillinen esimerkki on lähteenä toimiva suuri luonnontilainen metsäalue, jota ympäröivät nieluina toimivat avainbiotooppilaikut. Avainbiotooppien lajistoa seuraamalla voi syntyä virheellinen vaikutelma lajin menestymisen edellytyksistä. Metso ohjelma Etelä-Suomen valtiollinen metsiensuojeluohjelma, joka perustuu omistajan vapaaehtoiseen suojelualoitteeseen. Metsämanner Mahdollisimman yhtenäinen, mieluiten yli 50 neliökilometrin laajuinen metsävaltainen alue, joka pyritään säilyttämään pirstovan maankäytön ulkopuolella ensisijaisesti kaavoituksen keinoin. Metsämantereet tarjoavat elinmahdollisuuksia mm. suurpedoille ja kanalinnuille. Lisäksi niihin on usein perusteltua keskittää myös varsinaisia metsiensuojelutoimia. 37

38 Metsäsertifiointi Vapaaehtoinen järjestelmä, jossa omistaja sitoutuu noudattamaan tiettyjä ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia harjoittaessaan metsätaloutta. Vastineeksi hän saa sertifikaatin eli todistuksen metsänhoidon tasosta. Sertifiointijärjestelmiä on useita. Reunavaikutus Ympäröivän alueen ympäristötekijöiden ja eliöstön vaikutus metsäluontoon metsän reunassa. Reunavaikutus on lisääntynyt voimakkaasti metsäalueiden pirstoutuessa hakkuiden, metsäteiden, voimajohtojen ja muun ihmistoiminnan seurauksena. Reunavaikutus on haitallinen osalle metsälajeista. Reunavyöhyke sallii esimerkiksi eräiden petoeläinten tunkeutua alueille, joista ne muuten puuttuisivat. Reunavyöhyke muuttaa myös metsän pienilmastoa jopa 1 00 metrin säteellä. Sertifiointi ks. Metsäsertifiointi Talousmetsä Metsämaata, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen eikä suojeluun tai virkistyskäyttöön. Yli 95 prosenttia Lapin etelänpuoleisista metsistä on talousmetsiä. Uhanalainen laji Eliölaji, joka lyhyellä tai pidemmällä ajanjaksolla on vaarassa hävitä Suomesta. Uhanalaiset lajit jaetaan luokkiin sen perusteella, miten nopeasti niiden arvioidaan häviävän, jos korjaavia toimenpiteitä ei tehdä. Vanha metsä Metsä, jonka keski-ikä on selvästi yli normaalin talousmetsän uudistushakkuuiän. Kuusella ja männyllä uudistushakkuuikä on noin 1 00 vuotta, koivulla 70. Myös kutsumanimi luonnontilaiselle tai sen kaltaiselle metsälle, mutta vanha metsä voi olla mitä tahansa täysin luonnontilaisen ja tavanomaisen talousmetsän väliltä. Virkistysmetsä Maakunta-, yleis- ja asemaakaavoissa virkistys- ja retkeilykäyttöön kaavamerkinnöillä VR, VL tai V varattuja virkistysmetsiä. Alueiden maankäyttöä ohjataan kaavamääräyksien avulla. Useimmilla alueilla harjoitetaan eriasteista metsänkäsittelyä 38

39

40 INNOFOR FINLAND OY Myllystenpohjantie Kangasala p toimisto@innofor.fi