Sisällys. Tekijän esipuhe 7. Luku I: Taustatietoa 11. Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31

Transkriptio

1 Sisällys Tekijän esipuhe 7 5 Luku I: Taustatietoa Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet Väestö Ikä- ja sukupuolirakenne Kieliryhmät Maantieteelliset erot Koulutustaso Ulkomaalaiset Suomessa Talous ja työvoima Bruttokansantuote Julkinen talous ja valtion velka Kuluttajahinnat ja inflaatio Työvoima Elinkeinorakenne Työttömyys Pitkäaikaistyöttömyys Nuorisotyöttömyys 30 Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä Taustaa Peruskoulu ja esiopetus Toisen asteen koulutus Kolmannen asteen koulutus 35 Luku III: Ammatillisen koulutuksen järjestelmä Ammatillisen koulutuksen historiallisesta kehityksestä Suomessa Taustaa Kehitys vuoden 1945 jälkeen Ammatillisen koulutuksen uudistaminen ja 1980-luvulla Ammatillisen koulutuksen tavoitteita ja arvoja Nuorisoasteen koulutuskokeilu Ammattikorkeakoulut Aikuiskoulutus Hallinto Lainsäädäntö Nuorten ammatillinen koulutus Johdanto Koulutuslohkot ja -alat Tutkinnot Toisen asteen tutkinnot Opistoasteen tutkinnot Ammattikorkeakoulututkinnot Opetussuunnitelmat Harjoittelu Opiskelija-arviointi Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen Opinto-ohjaus Opiskelijoiden taloudellinen tukijärjestelmä Ammatillisen koulutuksen määrälliset tavoitteet Oppilaitokset ja opettajat Aikuiskoulus Aikuiskoulutusjärjestelmä Aikuisten ammatti- ja kielitutkinnot 72 Ammattitutkinnot 73 Kielitutkinnot 75

2

3 Luku II Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 2.1 Taustaa Muodollinen koulutus sai Suomessa alkunsa 1100-luvulla, kun maa liitettiin Ruotsiin ja samalla katolisen kirkon valtapiirin. Koulutuksen järjesti kirkko, jonka piirissä tarvittiin muodollista koulutusta. Koulutus kosketti kuitenkin vain pientä osaa koko väestöstä. Vasta 1600-luvulla koko väestö kytkettiin kristillisen kansanopetuksen piiriin. Kansan- eli perusopetuksen järjestämisen lisäksi luotiin oppikouluverkosto. Korkean asteen koulutusta järjestämään perustettiin yliopisto vuonna 1642 Suomen tuolloiseen pääkaupunkiin Turkuun Sääty-yhteiskunnan koulutusjärjestelmä säilytti peruspiirteensä aina 1800-luvun jälkipuolelle asti, jolloin koulutusjärjestelmä uudistui: vuonna 1868 koulutuksen järjestäminen erotettiin kirkon valvonnasta ja seuraavana vuonna perustettiin Koulutoimen ylihallitus. Hiukan aikaisemmin annetulla kansakouluasetuksella oli päätetty osoittaa valtion varoja kansakoulujen tarpeisiin. Pääosan kansakoulujen menoista maksoivat kunnat, mutta tästä huolimatta köyhiinkin kuntiin perustettiin kansakouluja vilkkaasti 1800-luvun lopun vuosikymmeninä. Myös oppikouluja perustettiin lisää ja vuosisadan loppua kohden sekä oppikoulu että yliopisto alkoivat avautua yhä laajemmille kansalaispiireille Kansakoulun jälkeistä jatko-opetusta järjestettiin myös oppikoulujen ulkopuolella. Jatko-opetuksen järjestämiseksi ja tarjoamiseksi perustettiin lukuisia yksityisiä kansanopistoja, jotka rahoitettiin lahjoitus- ja keräysvaroin. Myöhemmin ne saattoivat saada valtion tukea varsinkin ammatillisten kurssien järjestämiseen. Peruslinjaltaan kansanopistot olivat yleissivistäviä laitoksia, mutta monet niistä saivat käytännössä ammattikoulun luonnetta Koulutusjärjestelmä pysyi tämän jälkeen perusrakenteeltaan muuttumattomana lähes sadan vuoden ajan. Koulunkäynti kyllä laajeni, mutta 1860-luvulla luotu järjestelmä säilyi ja 1970-luvulle saakka. Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki, jonka mukaan kaikkien kouluikäisten oli hankittava kansakoulun oppimäärää vastaavat tiedot. Käytännössä tämä merkitsi kansakoulun käymistä. Kansakoulusta oli mahdollisuus siirtyä joko työelämään, ammattikouluun tai oppikouluun. Oppikoulusta taas oli mahdollista siirtyä edelleen yliopistoon. 2.2 Peruskoulu ja esiopetus ja 1970-luvulla koulujärjestelmää uudistettiin. Vuonna 1968 säädettiin koulujärjestelmän perusteita koskeva laki, jolla päätettiin toteuttaa peruskoulu. Peruskoulujärjestelmään siirryttiin vuosina Järjestelmän toteutus aloitettiin maan pohjoisosasta, josta siirryttiin asteittain kohti etelää. Kulu II Suppea kuvaus Suomen

4 Luku II Peruskoulu on yhdeksänvuotinen. Kuusi alinta vuosiluokkaa muodostaa ala-asteen ja kolme ylintä yläasteen. Oppivelvollisuus on täytetty, kun oppilas on suorittanut peruskoulun oppimäärän. Kyseessä ei ole varsinainen koulupakko, sillä lapsi voi saada vastaavat tiedot ja taidot muullakin tavoin. Käytännössä kuitenkin lähes jokainen suomalainen käy peruskoulun. Peruskoulun aloittaa vuosittain lasta Oppilaat aloittavat peruskoulun tavallisesti seitsemän vuoden iässä. Sitä ennen he voivat saada vuoden ajan esiopetusta. Esiopetusta annetaan vapaaehtoisena sekä päiväkodeissa että peruskouluissa. Suomessa lasten päivähoitoa ja kuusivuotiaiden esikoulua säätelee laki, jonka toteutuksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö. Päiväkodit antavat vapaaehtoisen mahdollisuuden kuusivuotiaille esiopetukseen, jonka tarkoituksena on antaa lapsille valmiuksia varsinaisen koulunkäynnin aloittamiseen. Kaikista kuusivuotiaista noin 59% käyttää tätä mahdollisuutta. Kun esiopetusta annetaan kouluissa, toiminnasta vastaa opetusministeriö. Koko ikäluokasta kuitenkin vain 2% käyttää tätä mahdollisuutta. Opetuksen sisällöllinen kehittäminen on tapahtunut tiiviissä yhteistyössä opetus- ja sosiaaliviranomaisten kesken Useimmissa Euroopan maissa lasten koulunkäynti alkaa aikaisemmin kuin Suomessa: EU-maista vain Ruotsissa ja Tanskassa lapset aloittavat koulun seitsemänvuotiaina. Suomessakin on keskusteltu koulun aloittamisiän alentamisesta. Keväällä 1995 tehdyn selvityksen mukaan noin 70% työikäisistä suomalaisista oli sitä mieltä, ettei lasten koulunkäynnin aloitusta tulisi aikaistaa. Opetushallinnon kanta on ollut päinvastainen Peruskoulun opetuskieli on joko suomi tai ruotsi. Saamelaisten kotiseutualueella - Suomen pohjoisosassa - voi kuitenkin olla opetuskielenä saame. Opetuskielenä voidaan käyttää muutakin kuin koulun opetuskieltä, jos se on opetuksen kannalta tarkoituksenmukaista Peruskoulu on oppilaille maksuton. Suomessa kunta on velvollinen järjestämään alueellaan asuville oppivelvollisuusikäisille peruskouluopetusta tai tarjoamaan tilaisuuden vastaavaan opetukseen. Peruskouluista, joita Suomessa on yhteensä noin 4 500, on kuntien ylläpitämiä 99 % ja loput yksityisten ja valtion ylläpitämiä. Ruotsinkielisiä peruskouluja on Suomessa noin Suomessa valtioneuvosto päättää peruskouluissa annettavan opetuksen tuntijaosta sekä hyväksyy kieltenopetuksen yleissuunnitelman. Opetushallitus, joka on opetusministeriön alainen opetuksen kehittämisvirasto, laatii peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Kunta laatii peruskoulua varten opetussuunnitelman Harvaan asutuilla alueilla kouluverkko on pyritty rakentamaan niin, että ainakin ensimmäiset kouluvuotensa lapset voisivat käydä mahdollisimman lähellä kotiaan. Lasten määrä syrjäkylissä on kuitenkin laskenut niin, että varsinkin Pohjois- ja

5 Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä Itä Suomessa lapsia kuljetetaan kouluun pitkienkin matkojen päästä. Pisimmät koulumatkat peruskoulun yläasteella voivat olla jopa kilometriä Toisen asteen koulutus Peruskoulusta siirrytään noin 16 vuoden iässä toiselle asteelle joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, josta kerrotaan yksityiskohtaisemmin luvussa 3. Peruskoulun jälkeen noin 90 prosenttia ikäluokasta jatkaa opiskelua toisen asteen koulutuksessa - lukiossa (55 %) tai ammatillisissa oppilaitoksissa (31 %). Hakeutuminen vaihtelee jonkin verran alueittain. Varsinkin pääkaupunkiseudulla hakeudutaan lukioihin selvästi keskimääräistä enemmän. Kuvio 14. Vuonna 1994 peruskoulun päättäneiden sijoittuminen peruskoulun jälkeiseen koulutukseen Peruskoulun 9. luokkalaisia vuonna Lukio 55% Ammatilliset oppilaitokset 31% Kansanopistot 1% Peruskoulun 10. luokka 5% Ei jatkanut opiskelua välittömästi 8% LÄHDE OPETUSHALLITUS Kulu II Suppea kuvaus Suomen

6 Luku II Suomessa on noin 450 päivälukiota joista ruotsinkielisiä on 35. Päivälukioiden lisäksi on noin 50 aikuislukiota tai päivälukion aikuislinjaa. Osalla lukioista saattaa olla erityistehtäviä ja ne saattavat olla opetusohjelmaltaan esimerkiksi urheiluun painottuneita. Seitsemällä lukiolla on myös IB-linja (International Baccalaureat - IB) ja niissä voi suorittaa kansainvälisen ylioppilastutkinnon. Lukiois-ta on kuntien ylläpitämiä noin 92 % ja 8 % on yksityisiä tai valtion oppilaitoksia Lukion opetuskieli on joko suomi tai ruotsi. Saamelaisten kotiseutualueella voi opetuskielenä olla myös saame. Lukiossa opiskelu on pääosin maksutonta. Valtioneuvosto päättää Suomessa lukiossa annettavan opetuksen tuntijaosta sekä hyväksyy kieltenopetuksen yleissuunnitelman. Opetushallitus laatii kaikille lukioille yhteiset opetussuunnitelman perusteet, joiden perusteella lukioiden ylläpitäjät hyväksyvät kullekin lukiolle oman opetussuunnitelman Lukio antaa yleissivistävää opetusta, joka on tarpeen korkeakouluopintojen tai ammatillisten kolmannen asteen opintojen aloittamiseksi. Lukio rakentuu peruskoulun oppimäärälle. Vuonna 1994 voimaan tulleen lain mukaan lukiot voivat halutessaan siirtyä luokattomaan opetukseen. Lukion oppimäärä säilyy kolmena vuotena, mutta sen voi suorittaa 2-4 vuodessa. Yli 90 % oppilaista suorittaa lukion kolmessa vuodessa. Jotkut oppiaineet voidaan suorittaa tenttimällä. Näin lukio tulee opiskelutyyliltään lähemmäksi korkeakouluja. Lukioopintojen päätteeksi suoritetaan valtakunnallinen ylioppilastutkinto, joka tuottaa yleisen jatkoopintokelpoisuuden. Siihen osallistuu vuosittain noin opiskelijaa Lukiosta siirrytään joko yliopistoihin tai ammatilliseen koulutukseen. Ylioppilaista siirtyy ammatilliseen koulutukseen noin kaksi kolmasosaa ja yliopistoihin noin yksi kolmasosa. Ammatillisen koulutuksen kautta on myös mahdollista päästä yliopistoihin - myös niiden, jotka ovat aloittaneet ammatillisen koulutuksen peruskoulupohjalta. Yliopistoihin hyväksytyistä on kuitenkin yli 95 % ylioppilastutkinnon suorittaneita.

7 Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 2.4 Kolmannen asteen koulutus Kolmannen asteen koulutus jakautuu yliopistolliseen ja eiyliopistolliseen sektoriin. Eiyliopistollista sektoria edustavat ammattikorkeakoulut, jotka esitellään tarkemmin jäljempänä (luku ). Yliopistolliseen sektoriin kuuluvat tiede- ja taidekorkeakoulut, joita Suomessa on yhteensä 20. Näissä on yhteensä opiskelijaa. Yliopistot ovat valtion rahoittamia ja suoraan opetusministeriön toimivaltaan kuuluvia. Niissä voidaan suorittaa perus- ja jatkotutkintoja ja harjoittaa tutkimusta. Yliopistoilla on suhteellisen suuri sisäinen päätäntävalta Tiede- ja taidekorkeakoulujen määrää lisättiin voimakkaasti 1970-luvulla, jolloin korkea-asteen koulutusta laajennettiin voimakkaasti. Samalla rakennettiin alueellisesti kattavampaa korkeakouluverkostoa, ja yliopistoja hajasijoitettiin maakunnallisiin keskuksiin maan eri alueiden tasapainoisen kehityksen varmistamiseksi Suomen yliopistoista ja korkeakouluista kymmenen on perinteisiä monitieteisiä yliopistoja, kymmenessä annetaan erikoistunutta koulutusta kaupan, hallinnon, tekniikan, arkkitehtuurin, eläinlääketieteen ja eri taiteiden alalla. Yliopisto-opetukselle on tunnusomaista tutkimuksen ja opetuksen tiivis kytkeytyminen toisiinsa Yliopistolaitoksen piirissä on parhaillaan tapahtumassa tutkinnonuudistus, joka aloitettiin vuonna Yliopistollisen peruskoulutuksen rakenne uudistetaan pääsääntöisesti kaksiportaiseksi siten, että lähes kaikilla tieteenaloilla tulee olemaan alempi korkeakoulututkinto, joka vastaa kansainvälistä Bachelor-tasoa, ja ylempi korkeakoulututkinto, joka vastaa kansainvälistä Master-tasoa. Jatkotutkintoina tulisivat edelleen olemaan lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Kulu II Suppea kuvaus Suomen

8 Luku II 36 Kuvio 15. Suomen koulutusjärjestelmä TYÖELÄMÄ 19 Tiede- ja taidekerkeakoulut Ammattikorkeakoulut 19 Lukiot Ammatilliset oppilaitokset Yläaste Peruskoulut 7 Ala-aste 6 Esiopetus

9 Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä Kuvio 16. Suomen ammatillisen koulutuksen lainsäädännöllinen kehitys pääpiirteittäin Ammattikoululaki 1958 Ammattikoululain muutos Laki ammattikasvatushallituksesta 1965 Laki työllisyyttä edistävästä ammattikurssitoiminnasta Laki ammatillisista pätevyystutkinnoista 1967 Laki oppisopimuskoulutuksesta Laki kehitysalueiden ammatillisen koulutuksen edistämisestä 1976 Laki työllisyyskoulutuksesta Laki keskiasteen koulutuksen uudistamisesta Laki ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta Laki ammatillisten oppilaitosten opintososiaalisista eduista 1987 Laki ammatillisista oppilaitoksista Laki ammatillisista aikuiskoulutuskeskuksista 1990 Laki työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta 1990 Laki ammatillisista opettajankoulutuslaitoksista 1991 Laki nuorisoasteen ja ammattikorkeakoulujen kokeiluista 1992 Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta 1992 Laki oppisopimuskoulutuksesta 1992 Kansalaisopistolaki 1993 Laki valtionosuutta saavista kansanopistoista 1993 Opintokeskuslaki 1994 Ammattitutkintolaki 1994 Laki yleisistä kielitutkinnoista 1994 Opintotukilaki 1995 Laki ammattikorkeakouluopinnoista 1996 Laki ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksesta LÄHDE OPETUSHALLITUS Kulu II Suppea kuvaus Suomen

10 38 Luku II