Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 293/2003 vp Vanhojen ajoneuvojen ja museoautojen verotus Eduskunnan puhemiehelle Maassamme on joukko autoharrastajia, jotka keräävät vanhoja ajoneuvoja. Tämä on perinteitä säilyttävä hieno harrastus. Lisäksi on niitä, jotka taloudellisista syistä joutuvat ostamaan itselleen vanhan auton. Museoauton ikäraja on 25 vuotta, mutta julkisuudessa on suunniteltu ikärajaa nostettavaksi 30 vuoteen. Ikäraja on tekninen kysymys, jolla ei ole suurta merkitystä valtion verokertymään, sen sijaan autoveron kantamisella ja siihen liittyvillä toteutustavoilla on. Julkisuudessa on esiintynyt paljon tapauksia, joissa käytetyn itäsaksalaisen Trabantin tai Baltiasta tuodun vanhan itäauton hinta nousee Suomen autoverojen jälkeen moninkertaiseksi ostohintaan verrattuna. Tämä on kohtuutonta, moraalisesti väärin ja vieläpä herättää kansainvälistä huomiota, koska monessa muussa maassa on aivan toisenlainen suhtautuminen vanhojen ajoneuvojen verotukseen. Verot ovat tärkeitä, mutta niiden keräämisen pitää tapahtua avoimella tavalla eikä niin, että ihminen joutuu ikään kuin yllättäen suuren ylimääräisen laskun maksajaksi. Näin on useissa tapauksissa sattunut autoveron määrittämistavan vuoksi. Siinä vaiheessa, kun ostaja tutustuu ajokkiinsa vaikkapa Suomen lähialueilla ja sopii myyjän kanssa hinnan, hän ei voi tietää, mikä on auton lopullinen hinta. Tullin osuuden voi laskemalla määrittää, mutta autoveron määrästä ei anneta mitään ennakkotietoa, ei edes suuntaa antavaa laskelmaa. Tämä on todellinen puute. Autoveron määrittämiseen vanhoille ajoneuvoille liittyy salamyhkäisyyttä ja pienen työryhmän työskentelyä, jonka tuloksena annetaan päätös vasta, kun auto on jo Suomessa. On käsittämätöntä, että henkilöt, jotka yrittävät tiedustella veroasioita puhelimitse, eivät pääse läpi, ja ne, jotka sattuvat pääsemään läpi, eivät saa tarvitsemaansa tietoa. Tullihallituksen markkina-arvoryhmän pitäisi pystyä antamaan suuntaa antava ennakkopäätös, joka helpottaisi lopullisen autoveron arvioimista. Tämä voisi perustua vuosimalliin, teknisiin tietoihin ja esimerkiksi valokuviin ko. autosta. Vanhojen ajoneuvojen verotus ei ole oikeudenmukaista eikä millään tavalla kohtuullista. Se suorastaan vaikeuttaa keräilijöiden harrastusta samoin kuin se vaikeuttaa vähävaraisten perheiden autonhankintaa haja-asutusalueilla, joissa välimatkat ovat pitkät. Monissa tapauksissa vastaavaa ajoneuvoa ei ole ja autoa verrataan huomattavasti uudempaan ja kalliimpaan ajoneuvoon. Tämä nostaa autoveroa täysin ilman perustetta. Museoautot ovat kokonaan oma ryhmänsä. Autoveron muutoksen yhteydessä annettiin ymmärtää, että yli 30-vuotiaat ajoneuvot vapautettaisiin kokonaan erillisesta autoverosta. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan museoautoja verotetaan kohtuuttoman korkeasti ottaen huomioon, että kyseessä on pieni marginaaliryhmä, jolla ei ole kaksista vaikutusta valtion verokertymään. Valtio saa joka tapauksessa maahantuontihinnasta 10 prosentin tullin, ja saatuun lukuun lisätään 22 %:n alv. Luulisi tämän tulon riittävän näistä ajoneuvoista, joilla yleensä ajetaan vain muutama päivä vuodessa. Pitää muistaa, ettei ny- Versio 2.0

2 kyisin luovuta harrasteauton vuoksi käyttöautosta, josta se varsinainen verotuotto kerätään. Joissain perheissä näitä käyttöautoja on useampia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus kohtuullistaa vanhojen käyttöautojen ja museoautojen verotusta ja onko hallituksella tarkoitus ohjeistaa Tullihallituksen markkina-arvoryhmän toimintaa niin, että se antaa ennakkopäätöksiä autoveron suuruuden arvioimiseksi ennen auton maahantuontia? Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2003 Matti Kangas /vas Ilkka Taipale /sd Tero Rönni /sd Martti Korhonen /vas Esa Lahtela /sd 2

3 Ministerin vastaus KK 293/2003 vp Matti Kangas /vas ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Matti Kankaan /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 293/2003 vp: Aikooko hallitus kohtuullistaa vanhojen käyttöautojen ja museoautojen verotusta ja onko hallituksella tarkoitus ohjeistaa Tullihallituksen markkina-arvoryhmän toimintaa niin, että se antaa ennakkopäätöksiä autoveron suuruuden arvioimiseksi ennen auton maahantuontia? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Autoverolain muutoksen yhteydessä poistettiin autoverolaista 25 vuotta ja sitä vanhempien ajoneuvojen verotusta koskeva erityissäännös. Muutoksen jälkeen näistä ajoneuvoista kannetaan autoveroa samojen perusteiden mukaan kuin niitä nuoremmista käytettynä maahan tuotavista ajoneuvoista. Kaikista käytettynä maahan tuotavista ajoneuvoista kannetaan veroa suhteellisesti saman verran kuin veroa on sisältynyt samanlaisen ajoneuvon arvoon silloin, kun se on uutena verotettu. Käytetyistä ajoneuvoista kannettavan veron määrä on keskimäärin 29 tai 30 prosenttia laskettuna samanlaisen ajoneuvon yleisestä suomalaisesta vähittäismyyntiarvosta. Aikaisemmin voimassa olleen autoverolain mukaan vähintään 25- vuotiaiden ajoneuvojen vero oli 30 prosenttia laskettuna ajoneuvon omasta hankinta-arvosta. Verotuksen muutos aikaisempaan verrattuna riippuu siten lähinnä siitä, paljonko kysymyksessä olevan ajoneuvon hankintahinta ja ajoneuvon suomalainen markkina-arvo eroavat toisistaan. Näistä eroista johtuen on kieltämättä selvää, että tiettyjen vanhojen ajoneuvojen kohdalla verotus on kiristynyt autoverolain muutoksen myötä. Toisaalta verotusjärjestelmän muutos on myös johtanut verotuksen lieventymiseen sikäli, ettei veroa enää lainkaan kanneta ennen vuotta 1958 käyttöönotetuista ajoneuvoista, koska niitä vastaavista uusista ajoneuvoista ei ole aikanaan kannettu autoveroa. Niin ikään autoverolle kannettavan arvonlisäveron suuruus on uudessa järjestelmässä ajoneuvon iän myötä aleneva noudatellen kulloinkin voimassa ollutta vastaaviin uusiin ajoneuvoihin sovellettua liikevaihtoverokantaa. Autoverolain muutoksella kaikkien henkilöautojen ja moottoripyörien verotus muutettiin markkina-arvoihin perustuvaksi. Johdonmukaisuuden kannalta tämä on perusteltu ratkaisu. Kysymyksessä esille tuotujen näkökohtien valossa vanhojen harraste- ja museoajoneuvojen autoverokohtelua on kuitenkin tarkoitus vielä erikseen selvittää. Mitä tulee kysymykseen siitä, tulisiko Tullihallituksen markkina-arvoryhmä ohjeistaa antamaan autoveron suuruutta koskevia ennakkopäätöksiä, on huomautettava, että autoverotus toimitetaan tullipiireissä itsenäisesti, vaikkakin Tullihallitus antaa ohjeita ja määräyksiä lain soveltamisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi. Verotusarvona käytettävä yleinen vähittäismyyntiarvo vahvistetaan tullipiirissä osana verotuspäätöstä. Verotusarvon määrittämiseksi tullipiirit käyttävät apunaan erilaisia tietolähteitä. Niiden suuren määrän ja hajanaisuuden vuoksi Tullihallitus on kuitenkin perustanut erityisen markkina-arvoryhmän, jonka tehtävänä on hankkia kattavasti tietoja ajoneuvojen arvoista Suomen markkinoilla sekä käsitellä tällaista tietoa jul- 3

4 Ministerin vastaus kaistavaksi autoverotuksen ja myös asiakkaiden käyttöön. Ryhmä voi myös antaa yksittäisessä verotustapauksessa lausunnon ajoneuvon arvosta, jos tullipiiri sitä pyytää esimerkiksi silloin, kun tullipiiri ei ajoneuvon harvinaisuuden vuoksi pysty määrittämään yleistä vähittäismyyntiarvoa. Lausunto ei ole tullipiiriä sitova eikä missään tapauksessa päätös ajoneuvon vähittäismyyntiarvosta saati veron määrästä. Autoverolain mukaan autoverolain soveltamisesta voi saada sitovan ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisua ei kuitenkaan anneta verotusarvosta eikä siten myöskään autoveron määrästä. Tämä johtuu jo siitä yleisestä periaatteesta, että verotusarvona oleva yleinen vähittäismyyntiarvo määritellään vasta sillä hetkellä, kun ajoneuvo verotetaan. Sitovan ennakkoratkaisun tarvetta vähentää osaltaan se, että autoveron laskenta on varsin yksinkertaista. Tullin internet -sivuilla olevien ohjeiden ja esimerkkien sekä autoveron arviolaskurin avulla veron määrä on arvioitavissa kohtalaisella tarkkuudella. Tällaiseen arviointiin tarvittavan markkina-arvon suuruus löytyy riittävällä tarkkuudella melko usein auto- ja moottoripyöräalan lehtien, myynti-ilmoitusten ja erilaisten Internetissä olevien sivustojen avulla. Markkinaarvoista voi saada tietoa myös Tullin internet -sivuilta, joilla julkaistaan edellä mainitut markkina-arvoryhmän selvitykset samoin kuin kaikki verotuspäätöksissä sovelletut yleiset vähittäismyyntiarvot. Näistä voi saada suuntaa-antavaa tietoa esimerkiksi tietynlaisen ajoneuvon tuontia suunnittelevalle. Helsingissä 30 päivänä syyskuuta 2003 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 4

5 Ministerns svar KK 293/2003 vp Matti Kangas /vas ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Matti Kangas /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 293/2003 rd: Ämnar regeringen göra beskattningen av gamla bruksbilar och museibilar skäligare och har regeringen för avsikt att ge anvisningar till Tullstyrelsens marknadsvärdegrupp så att den meddelar förhandsavgöranden i fråga om beräkningen av bilskatten innan en bil importeras? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I samband med en ändring av bilskattelagen den 15 maj 2003 slopades specialbestämmelsen om beskattning av minst 25 år gamla fordon. Efter ändringen uppbärs bilskatt på dessa fordon enligt samma grunder som i fråga om yngre fordon som importeras som begagnade. Skatten på alla importerade begagnade fordon är proportionellt sett lika stor som den skatt som ingick i värdet på ett motsvarande fordon då det beskattades i nyskick. Det skattebelopp som uppbärs på begagnade fordon är i genomsnitt 29 eller 30 % av det allmänna detaljhandelsvärdet på ett motsvarande fordon i Finland. Enligt den tidigare gällande bilskattelagen var skatten på minst 25 år gamla fordon 30 % av fordonets anskaffningsvärde. På vilket sätt beskattningen ändras jämfört med den tidigare beskattningen beror således främst på skillnaderna mellan fordonets anskaffningspris och fordonets marknadsvärde i Finland. På grund av dessa skillnader är det obestridligt att ändringen av bilskattelagen har inneburit en strängare beskattning av vissa gamla fordon. Å andra sidan har ändringen av beskattningssystemet också medfört en lindring av beskattningen såtillvida att skatt inte längre uppbärs på fordon som har tagits i bruk före 1958 eftersom bilskatt inte i tiden påfördes på motsvarande fordon i nyskick. I det nya systemet sjunker även mervärdesskatten på bilskatten med fordonets ålder så att den gällande omsättnings skattesatsen som tillämpats på motsvarande nya fordon används. Genom ändringen av bilskattelagen ändrades beskattningen av alla personbilar och motorcyklar så att den grundar sig på marknadsvärdet. I konsekvensens namn är det en motiverad lösning. I ljuset av de synpunkter som förts fram i spörsmålet är dock avsikten att ännu särskilt utreda beskattningen av hobby- och museifordon. Vad gäller frågan om huruvida Tullstyrelsens markdnadsvärdegrupp borde hänvisas till att ge förhandsavgörande i fråga om storleken på bilskatten bör det påpekas att tulldistrikten verkställer fordonsbeskattningen självständigt även om Tullstyrelsen ger anvisningar och föreskrifter för att garantera en enhetlig tillämpning av lagen. Det allmänna detaljhandelsvärde som utgör beskattningsvärdet fastställs i tulldistriktet i samband med skattebeslutet. För att fastställa beskattningsvärdet använder tulldistrikten olika informationskällor som stöd. På grund av dessa källors mångfald och splittring har Tullstyrelsen ändå tillsatt en särskild marknadsvärdegrupp med uppgift att samla heltäckande uppgifter om fordons värde på den finländska marknaden och behandla dessa uppgifter för publicering så att de kan användas vid fordonsbeskattningen och av kunder. Gruppen kan också i enskilda fall ge ut- 5

6 Ministerns svar låtande om ett fordons värde om ett tulldistrikt ber om det t.ex. i fall då tulldistriktet inte kan fastställa det allmänna detaljhandelsvärdet på grund av att fordonet är så ovanligt. Utlåtandet är inte bindande för tulldistriktet och under inga omständigheter ett beslut om fordonets detaljhandelsvärde och än mindre om skattebeloppet. Enligt bilskattelagen kan man få ett bindande förhandsavgörande om hur lagen skall tillämpas. Förhandsavgörande ges dock inte i fråga om beskattningsvärdet och således inte heller i fråga om skattebeloppet. Detta beror redan på den allmänna principen att det allmänna detaljhandelsvärde som används som beskattningsvärde fastställs först vid den tidpunkt då fordonet beskattas. Behovet av bindande förhandsavgöranden minskas av att det är relativt enkelt att räkna ut bilskatten. Med hjälp av anvisningarna och exemplen samt skatteräknaren på Tullens internetsidor kan skattebeloppet beräknas relativt exakt. Med hjälp av bil- och motorcykeltidningar, säljannonser och olika webbsidor på nätet hittar man ganska ofta tillräckligt exakta uppgifter om vilket marknadsvärde som skall användas vid beräkningen. Det finns också uppgifter om marknadsvärden på Tullens internetsidor. Här publiceras också marknadsvärdegruppens utredningar och alla de allmänna detaljhandelsvärden som har tillämpats vid skattebeslut. Dessa uppgifter kan användas som riktlinjer om man t.ex. planerar att importera ett visst slags fordon. Helsingfors den 30 september 2003 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 6