Perhekeskus auttaa Mikkelissä

Transkriptio

1 ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti hinta 5 e No Turvassa lapsi leikkii. Perhekeskus auttaa Mikkelissä kieppi rakentaa arkeen rytmin 4

2 sisältö: 4 turvakoti vapauttaa lapsen jatkuvasta pelosta Turvakodissa lapsen käytös vapautuu ja hän alkaa leikkiä. 8 kieppi auttaa arjen rutiineissa Perhekeskus Kieppi on luotu tavallisia ihmisiä varten. 10 Kahvitauko Salwan synnytyspelko hellitti 11 Ajankohtaista 12 Minun työviikkoni Arjen opettelussa läsnä 14 Rikkinäisestä ehjäksi Miina-kahvilassa Kukaan ei ymmärrä väkivaltaa kokenutta naista yhtä hyvin kuin toinen väkivaltaa kokenut nainen. 17 Kolumni Mielen tilaa 18 Jäsenyhdistykset 22 Kirjauutuudet Hyväksikäytetyt. Selviytyjät kertovat Seinät, turvakamerat ja toisten aikuisten läsnäolo kertovat, että uhkaava vanhempi pysyy poissa. Pienen tytön mielestä turvakoti on ihana. Kannen kuva Paula Myöhänen 4 Päivi Ketolan perheestä pidettiin Kiepissä huolta. Miinakahvilassa voi puhua väkivallasta. Ovet ovat avoinna torstaisin kirjauutuus! Selviytyminen alkaa hyväksikäytön näkemisestä.. Sirpaa kiinnosti! s. 10 Vaasan ensi- ja turvakoti ry:n doulakoulutuksen käynyt Sirpa Myllyniemi luki jo ennalta Enskan 5/12. Eniten minua kiinnosti juttu Salwan synnytyspelko helpotti, jossa doula auttoi sudanilaista perhettä. Doula on vapaaehtoinen synnyttäjän tukihenkilö, jota voidaan tarvita esim. silloin, kun perhe ja sukulaiset asuvat toisella paikkakunnalla. Onnea Salwalle ja Muhammed Hassadille poikavauvan syntymästä - meidänkin perheessä on Meri-niminen lapsi, mutta hän on tyttö! N o Ensi- ja turvakotien liiton jäsenlehti 30. vuosikerta, ISSN-L , ISSN Päätoimittaja: Ritva Karinsalo Toimitussihteeri: Essi Lehtinen Toimituskunta: Ritva Karinsalo, Essi Lehtinen, Mikko Savelainen ja Kristina Sarivaara Juttuideat ja palaute toimitukseen: essi.lehtinen@ensijaturvakotienliitto.fi Ilmoitukset: Kirsti Kaleva Ilmoitushinnat: 1/1 sivua 700 e 1/2 sivua 500 e 1/4 sivua 280 e Tilaukset ja osoitemuutokset: toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi Tilaushinta: 28 e / vuosi Taitto ja ulkoasu: Rohkea Ruusu Oy Painopaikka: Lönnberg Oy Kannen kuva: Paula Myöhänen ilmestymisaikataulu: 1/13 vk 7 2/13 vk 15 3/13 vk 23 4/13 vk 38 5/13 vk 47 Kuva: Nina Dodd pääkirjoitus Voimaannuttavaa tukea ja kannanottoja Olemme Ensi- ja turvakotien liitossa ja jäsenyhdistyksissä joutuneet tänä syksynä yhtäkkiä mukaan keskusteluun turvakotien tarpeellisuudesta. Keskustelun ytimessä ovat olleet kuntien ostopalvelupoliittiset linjaukset ja vahva usko avopalvelujen mahdollisuuksiin hoitaa perhe- ja lähisuhdeväkivallan uhreja tulevaisuudessa. Laitosmaista ympärivuorokautista hoitoa ei siis tarvittaisi. Nousevatko perheväkivallan uhrit puolustamaan oikeutta saada apua ja hoitoa tarvitessaan? Miten lapset, joiden elämää sävyttää väkivallan läsnäolo, pelko ja ahdistus, tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja autetuiksi? Kun voimat menevät arjen pyöritykseen väkivallan keskellä, ei kannanottoja sen enempää omasta kuin toisten puolesta jaksa tehdä. Siksi meidän kansalaisjärjestössä on kyseenalaistettava päätöksiä, joiden arvioimme heikentävän kansalaisten avun saantia. Tässä työssä olemme tänä syksynä saaneet monenlaista tukea kansalaisten mobilisoimana Facebookissa, yleisötapahtumissa, yleisönosastokirjoituksissa, blogeissa. Olemme erittäin kiitollisia kaikesta voimaannuttavasta tuesta. Pitkä kokemuksemme turvakotityössä ja asiakkailta saamamme palaute vahvistavat uskoamme siihen, että perheväkivallasta selviytyminen vaatii edelleen tietyt elementit: turva, suoja, huolenpito, rinnalle asettuva ammattilainen, keskusteluja, arjen jäsentämistä ja mahdollisuudet vertaisten kanssa jakamiseen. Unohtamatta tekijöiden kanssa tehtävää työtä! Elämme yhteiskunnassa yhdenlaista murrosvaihetta, vaikka sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä koskevia ratkaisevia päätöksiä joudutaan vielä odottamaan. Isot rakenteelliset muutokset muuttavat myös järjestöjen asemaa. Nämä muutokset meidän on nähtävä mahdollisuutena. Tässä lehdessä jäsenyhdistysten eri toiminnoista apua saaneet kertovat, mikä heitä on auttanut ja miksi. Saamme palautteesta voimaa jatkaa työtämme vanhemmuuden tukemiseksi ja perheväkivallan ehkäisemiseksi. Samalla rakennamme kuntakumppanuutta palvelutuotannossa ja kansalaisyhteiskuntaa osallisuuden vahvistajana. Ritva Karinsalo

3 Kun toinen lapsista pesi hampaita, toinen saattoi juosta turvakodin toimistolle juttelemaan aikuisten kanssa. Turvakoti vapauttaa lapsen jatkuvasta pelosta Turvakodissa lapsen käytös vapautuu ja hän alkaa leikkiä. Seinät, turvakamerat ja perheen ulkopuolisten aikuisten läsnäolo kertovat, että uhkaava vanhempi pysyy poissa. Pienen tytön mielestä turvakoti on ihana. Teksti: Essi Lehtinen Kuvat: Shutterstock Kun Kirsi taannoin ajoi lapsineen turvakodin ohi, tytär sanoi: Äiti, tuolla on tuo ihana turvakoti, jossa mulla oli hyvä olla. Kirsi ja lapset olivat hakeneet turvakodista apua tilanteessa, jossa lasten isän erosta alkanut häiritsevä käytös oli yltynyt sellaiseksi, että pahimmillaan lapset saivat häneltä arki-iltoina viestejä ja puheluita kymmenen minuutin välein. Sosiaalityöntekijä oli antanut äidille vaihtoehdoiksi lasten huostaanoton tai lähdön heidän kanssaan turvakotiin. Jos olisin tiennyt, millaista turvakodissa oikeasti on, olisin mennyt jo paljon aiemmin. Minulla oli sellainen käsitys, että turvakoti on vain seinät. Kunpa joku olisi kertonut, että siellä on myös terapiaa lapsille ja tukea äidille. Lapset saivat turvakodissa fyysistä turvaa, siellä oli kamerat ja ovet lukossa. Siellä oli myös aikuisia, jotka olivat lasten ja äidin puolella. Pienille koululaisille oli tärkeää, ettei isä voinut enää tulla hakemaan heitä milloin vain tapaamisiin, jotka toisinaan venyivät päivien mittaisiksi. Isä ei pääse tänne, helpottuivat lapset. Toiseksi Kirsin mielestä oli äärimmäisen tärkeää, että lapset pääsivät turvakodissa ensimmäisen kerran puhumaan psykologin kanssa pitkään jatkuneesta vainosta, josta he jo oireilivat. Perustelu sille, ettei apua ollut aiemmin saatu, oli ollut, että vanhempien kiista lasten huoltajuudesta oli kesken. Vanhempien erosta oli jo vuosi. Turvakoti näki, mikä meidän tilanne oli. Työntekijät uskoivat, mitä me sanoimme, ja tiesivät, mistä me puhuimme. Me saimme myös levätä ja elää turvallista arkea. Lasten mielestä tädin tekemä ruoka oli tosi hyvää. Lapset tapasivat isää valvotusti turvakodissa olon ajan. Valvoja puuttui tarpeen vaatiessa isän rajattomaan käytökseen ja antoi lapsille kokemuksen siitä, että kaikenlaista käytöstä ei tarvitse sietää. Lapsille tuli selvemmäksi, mitä heille saa tehdä ja mitä ei. Se osaltaan lisäsi lasten turvallisuuden tunnetta

4 Turvakodissa Lapsen väkivaltakokemukseen harvoin pureudutaan missään muualla kuin turvakodissa, sanoo Ensi- ja turvakotien liiton lapsityön kehittämispäällikkö Miia Pitkänen. Lapsia pidettiin vielä 1980-luvulle asti vain perheiden väkivaltatilanteiden todistajina. Nyt on jo parikymmentä vuotta ymmärretty, että lapsi on aina omien kokemustensa kautta osallinen väkivallassa ja että myös lapsen on saatava apua. Kun perheitä autetaan esimerkiksi ylikuormittuneessa lastensuojelussa, käy usein niin, että muut, akuutimmilta ja isommilta vaikuttavat ongelmat, lapsen kokemus nähdään vievät tilan. Lapsen kokemus perheessä olevasta väkivallasta jää purkamatta. Turvakodissa lapsen kokema väkivalta tulee nähdyksi. Lapsen oma työntekijä kuuntelee ja tapaa juuri häntä ja purkaa leikin ja työhön kehitettyjen menetelmien avulla lapsen kokemuksia hänen kanssaan. Jos turvakodissa viivytään vain muutama päivä, luottamuksellinen suhde lapsen ja työntekijän välillä ei ehdi rakentua. Näin käy erityisesti, koska väkivaltaa kokeneen lapsen ei ole helppo luottaa kehenkään. Kaikki, mitä lapsen kokemuksesta saadaan tietää, on kuitenkin hyvin tärkeää myös jatkon kan- nalta. Se vaikuttaa koko verkoston työskentelyyn ja työhön lapsen vanhempien kanssa. Heti kun tulee tieto, että lapsi on kokenut väkivaltaa, hänen ympärilleen on alettava rakentaa uudestaan turvallisuutta, joka on menetetty, painottaa Miia Pitkänen. Lapsen auttaminen ei saa jäädä aikuisten kanssa työskentelyn varjoon. Välillä silti tuntuu, ettei kaikissa lasten palveluissa vieläkään hahmoteta, että väkivaltakokemus on lapselle aina todellinen, vakava riski. Ei vain seinät Turvakotien toiminnan tarpeellisuudesta ja siitä, kuka niiden toimintaa rahoittaa, on keskusteltu pitkin syksyä. Enska kysyi neljältä turvakodista lastensa kanssa apua hakeneelta vanhemmalta, mitä he arvelevat lapsensa hyötyneen turvakodissa olosta. Eri puolilta Suomea tavoitetut haastateltavat ovat kaikki äitejä. Turvakotiin tulevista aikuisista 95 prosenttia on naisia, mutta miehet hakeutuvat lastensa kanssa turvaan yhä useammin. Turvakodissa viivytään yleensä parista päivästä kahteen kuukauteen. Lähes puolet apua hakevista perheistä on turvakodissa viikon tai sitä lyhyemmän ajan. Enskan haastattelemat vanhemmat olivat asuneet turvakodissa lyhyimmillään puolitoista viikkoa ja pisimmillään kolmisen kuukautta. Yksi haastateltava vaihtoi välillä turvakodista toiseen turvallisuutensa takaamiseksi. Useimpien haastateltavien kokema väkivalta oli pääasiassa henkistä, fyysisen uhan ryydittämää. Lapset olivat eläneet nopeasti vaihtuvien sääntöjen, jyrkkien kieltojen ja rajoitusten keskellä ja nähneet äidin riepottamista ja joskus myös lyömistä. Ei enää huutoriitaa kärpäsestä Jos perhe viipyy turvakodissa lyhyehkön ajan, lapselle tärkein apu voi olla rauhalliseen paikkaan pääsy. Tuntui luksukselta, ettei kukaan huutanut meille, kertaa Tanja viimetalvisia tunnelmia. Äiti ja pojat lähtivät turvakotiin keskeltä vanhempien meluisaa, käsirysyksi yltynyttä riitaa. Se ei ollut ensimmäinen, vaan aggressiivista huutoa oli perheessä ollut yhä useammin ja useammin. Vakavien taloudellisten paineiden keskellä syitä löytyi helposti. Neljä- ja viisivuotiaat lapset piirsivät turvakodissa mustia piirustuksia ja purkivat kokemaansa siten. Jo kotona alkaneet painajaisunet jatkuivat. Kerroin jo mennessä, että nyt mennään turvaan. Pojat olivat aika lailla reippaita. Leluja oli onneksi paljon. Lapset ja äiti lähtivät turvakodista melko pian sukulaisten luo ja sitten omaan asuntoon. Miehen voimakkaan katumuksen ja uskoontulon myötä pari palasi kesällä yhteen opettelemaan yhdessäoloa päivä kerrallaan ja kiistelemään normaalisti puhumalla. Lasten painajaiset ovat vähitellen loppuneet. Äitiä ei saa satuttaa Jatkuva, häneen itseensä kohdistunut voimakas henkinen väkivalta ajoi Niinan etsimään turvaa kesällä. Mies ja hänen perheensä rajoittivat äidin ja samalla lasten elämää. Jollei äiti totellut, isovanhemmat uhkasivat viedä lapset. Pienten lasten käytös vapautui turvakodissa. Lähes vauvaikäiset lapset olivat tottuneet pelkäämään kaikkia ulkopuolisia aikuisia. Pikku hiljaa heistä alkoi tulla iloisempia ja vapaampia. Minulla itsellänikin meni aikaa, ennen kuin tajusin, ettei joka kynnyksen kohdalla tarvitse ottaa lasta kädestä ja että pienet kuhmut kuuluvat lapsen elämään. Kouluikäinen puhui ja puhuu edelleen lapsityöntekijän kanssa säännöllisesti. Hän on käynyt uudestaan ja uudestaan läpi sitä, ettei äitiä saa satuttaa ja että satuttaminen on väärin. Saimme nollattua elämän tasapainoon. Turvakodin avulla löysimme myös uuden, turvallisemman elinympäristön, sanoo Niina. Haastateltavat ovat olleet Porin, Pääkaupungin, Raahen, Vantaan ja Vaasan turvakodeissa. Kirsin, Niinan ja Tanjan nimet on muutettu. Ihan tavallista leikkiä Mitä jos turvakotia ei olisi? Perhesurmia tapahtuisi varmaan vielä enemmän, miettii kuuden lapsen kanssa turvakotiin tullut Hajar. Perhe muutti uudelle paikkakunnalle vuosi sitten, eikä turvaverkkoa ollut. Miehen väkivalta muuttui pahemmaksi ja pahemmaksi. Äiti oli tilanteen lamauttama. Lopulta poliisit järjestivät äidin ja lasten lähdön turvakotiin. Elämä on nyt aivan toisenlaista, vaikka olemmekin laitoksessa. Lapset ovat voineet alkaa leikkiä ihan tavallisesti. Kotona leikki ei ollut mahdollista, koska isän vuoksi piti miettiä, miten liikkua ja mitä sanoa, ettei riitaa tulisi. Äiti on tehnyt lapsille selväksi, että vanhaan kotiin ei mennä takaisin. Siitä on tullut lähtökohta, johon lapset turvaavat. Turvallisuutta ovat tuoneet myös aikuiset. Aikaisemmin ei ollut ketään, jonka kanssa voisi puhua vaikeuksista. Nyt jutella voi mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lapset ovat käyneet juttelemassa avoyksikön ohjaajan kanssa ja kertoneet niin paljon kuin ovat halunneet. Pienimmät reagoivat aluksi iltaisin hakkaamalla nyrkeillä itseään ja äitiä, mutta nyt illat sujuvat rauhallisesti. Hajarilla on kokemusta myös turvaasunnosta, jossa hän oli vuosia sitten. Hän tuhahtaa turvakodin ja turva-asunnon vertailulle, sillä turva-asunnossa turvaa antoivat vain seinät. Sitten piti käydä kertomassa, kun lähti pois

5 kieppi auttaa arjen rutiineissa Päivi Ketolalla (45) on ollut nuoruudestaan saakka matkakaverina taipumus masentua. Se on haitannut jaksamista niin opiskelu- kuin työelämässä. Masennuksen pelko varjosti myös äidiksi tulemista. Päivin ajatukset olivat lukkiutuneet asentoon masentunut äiti on yhtä kuin huono äiti. Lopulta rohkaistuin lähtemään äitiyden tielle, hyvin epävarmana omista mahdollisuuksistani selvitä sen mukanaan tuomista haasteista. Tyttären syntymä viisi vuotta sitten oli nelikymppiselle Päiville ja hänen miehelleen iso ihme. Uutta tulokasta odotettiin viimeiset kuusi viikkoa sairaalassa äidin raskausmyrkytyksen vuoksi. Lopulta lapsi syntyi keskosena kiireellisellä sektiolla. Yhteinen elämä alkoi vauvateholla. Lapsen menettämisen pelko herättää valtavan hädän ja avuttomuuden. Olin ensimmäiset kuukaudet kaikesta kokemastani järkyttynyt ja aivan hukassa. Itkin kuin kävelevä vesiputous, kuvaa Päivi. Hän myönsi jo sairaalassa tarvitsevansa tukea arjessa. Yhteistyö Ketolan perheen ja perhetyöntekijän kanssa rakentuikin ennen kuin perhe kotiutui sairaalasta. Perhekeskus Kieppi tuli mukaan tyttären ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen. Masentuneena helposti eristäytyy ja on helpompi jäädä kotiin kuin hakeutua ihmisten pariin. Sitoutuminen ryhmän toimintaan kantoi niinäkin päivinä, kun toisten ihmisten läheisyys väsytti ja pintaan nousi ärtymystä. Siinä elämäntilanteessa Kieppi rakensi arkeemme raamit ja rutiinit, kertoo Päivi. Huolenpitoa ilman leimautumisen pelkoa Kiertävä Kieppi on yhdellä paikkakunnalla aina kahden kuukauden ajan. Ryhmäläiset tapaavat kolmena päivänä viikossa kunnan heidän käyttöönsä antamassa vuokra-asunnossa, jonne asianosaisten on helppo livahtaa. Ryhmässä on yleensä enintään neljä vanhempaa lapsineen. Osallistumisessa mietitytti aluksi leimaantuminen sosiaalitapaukseksi. Siitä ei kuitenkaan ole kyse, vaan Kieppi on ihan tavallisia ihmisiä varten, jotka yrittävät selvitä elämän mukanaan tuomista haasteista. Jokaiselle annetaan tilaa olla mukana omana itsenään. Ryhmäläisiä sitoo vaitiolovelvollisuus, mikä on ehdottoman tärkeää etenkin pienellä paikkakunnalla. Kiepin toimintatavat ovat mielestäni lempeitä ja sallivia. Kiepissä keskitytään kannustamiseen. Päivi kertoo, kuinka lasten ja vanhempien toimimista yhdessä tallennettiin videokameralla ja kuvausmateriaalia käytiin läpi lempeällä otteella. Poiminnoissa keskityttiin niihin hetkiin, joissa vuorovaikutus on kohdallaan. Näin vanhempia autettiin huomaamaan omassa toiminnassa jo olemassa oleva hyvä. Kannustamisen ja ryhdikkyyden lisäksi Päivi kokee saaneensa Kiepissä omakohtaista huolenpitoa. Elämä pienen lapsen kanssa on vaativaa. Lapsi on ruokittava, pestävä ja puettava, olipa äiti miten väsynyt tahansa. Pelkästään kokoontumisten päiväohjelma ja rutiinit loivat tunteen huolenpidosta. Valmiiseen ruokapöytään pääsy on jokaisen äidin unelma, ja hyvän, terveellisen ruoan syöminen ravitsi kehon lisäksi sielua. Tarttui matkaan ruokaohjeitakin. Tekemisen iloa ilman keskeytyksiä Kiepissä tehdään paljon asioita yhdessä; ulkoillaan ja keskustellaan. Erityisellä ilolla Päivi tervehti kädentaitoiltapäiviä, joissa sai tehdä monenlaista mukavaa ilman keskeytyksiä. Käsillä tekeminen on minun tapani olla olemassa. Pienen lapsen kanssa vain tuntuu, että kaikki jää kesken ja tekeminen on alati toistuvaa, kuten nyt esimerkiksi pyykinpesu ja puhtaiden vaatteiden viikkaus kaappiin. Toisen kerran Päivi osallistui tyttärensä kanssa ryhmään viime keväänä uudella asuinpaikkakunnallaan. Olin jälleen käpertymässä kotisohvalle, kun Kiepin työntekijä Anitta (Puukko) lähes haki minut kotoa mukaan toimintaan. Nyt ryhmään osallistuminen oli helpompaa, kun tyttäremme oli omatoimisempi. Kaiken kaikkiaan Päivi Ketola löysi Kieppiin osallistuessaan rakennuspalikoita oman persoonansa kasvuun, itsensä hoitamiseen ja unelmiensa tiedostamiseen. 5-vuotias tytär sai mielekästä tekemistä ja leikkiseuraa. Mikkelin lähikunnissa kiertävä perhekeskus Kieppi on luotu ihan tavallisia ihmisiä varten, jotka yrittävät selvitä elämän mukanaan tuomista haasteista. Näin sanoo Päivi Ketola. Hän kokee, että osallistuminen Kieppiin on vahvistanut hänen tapaansa toimia äitinä. TEKSTI: Jaana Matikainen KUVAT: Paula Myöhänen Toiminta turvattu kolmeksi vuodeksi Mikkelin lähikunnissa kiertävä perhekeskus Kieppi aloitti toimintansa vuonna 2004 Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Tähän mennessä Ristiinassa, Mäntyharjulla, Hirvensalmella ja Kangasniemellä ryhmiin on osallistunut noin 120 perhettä. Toiminnan jatkuminen on turvattu ainakin vuoden 2015 loppuun saakka RAY:n ja toimintaan osallistuvien kuntien rahoituksella. Kiepissä työskentelevät Anitta Puukko ja Ulla Nyberg. Kieppi on VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:n toimintaa

6 kahvitauko AJANKOHTAISTA Väkivallasta kuvaksi -töistä kiertävä näyttely Käsikirja väkivaltaa kokeneiden vertaisryhmistä Salwan synnytyspelko Salwa Ismael, 22, ja Muhammad Hassad Ibrahim Guma, 42, tulivat Suomeen ja Kotkaan viime vuoden lokakuussa. He pakenivat sodan keskeltä Darfurista, Sudanista. Elokuussa he saivat pienen Bahar-pojan. Odotuksessa ja synnytyksessä heitä auttoi doula Maria Sarasto- Riiali, Kymenlaakson Ensija turvakotiyhdistyksen vapaaehtoinen tukihenkilö. teksti ja kuva: : Ulla-Maija von Hertzen Salwan (oik.), Marian, Muhammad Hassadin ja pikku Baharin yhteydenpito jatkuu. Maria tuntuu perheen jäseneltä. Salwa Ismael, pyysit raskausaikana doulan mukaan odotukseen. Miksi? Olen nuori, pelkäsin synnytystä enkä osaa suomea hyvin. Kuulimme doulasta neuvolassa. Kun doula Maria oli lähellä synnytyksessä ja mieheni myös mukana, en pelännyt. Sudanissa synnytyksessä on aina mukana naisia. Tapasimme Marian kolme kuukautta ennen synnytystä, ja seuraavana päivänä kävimme yhdessä ostamassa kirpputorilta äitiyshousuja. Löysimme kolmet! Millaista apua ja tukea sait doulalta odotusaikana? Kävimme yhdessä neuvolassa, Maria auttoi hankkimaan vauvalle tavaroita ja vaatteita ja rohkaisi minua. Keskustelimme paljon. Mikä jäi erityisesti mieleesi synnytyksestä? Kun olimme menneet sairaalaan eikä lapsi ollut ihan vielä syntymässä, meidän käskettiin kävellä. Menimme kolmisin ulos meren rannalle ja siellä oli kaunista. Mieheni halusi, että jos saamme pojan, hänestä tulee Bahar eli Meri. Kun poika syntyi, mieheni sanoi, että tämä on hyvä päivä! Bahar on syntynyt! Isä oli siis mukana synnytyksessä. Muhammad Hassad, ovatko miehet Sudanissa usein mukana synnytyksessä? Eivät, minä olen ensimmäinen! Se oli hieno kokemus. Jos sudanilaisella on rahaa, hän syn- helpotti nyttää sairaalassa, muuten kotona. Apuna ovat yleensä vaimon ja miehen äidit, naapuri tai joku muu nainen. Mies menee ulos, odottaa ja polttaa, ja kun lapsi on syntynyt, naiset tulevat ja laulavat lilililiiii Jos on rahaa, mennään kauppaan ja juhlitaan lapsen syntymää. Salwa, millaista oli synnyttää Kymenlaakson keskussairaalassa? Sairaala oli hyvä, ihmiset olivat ystävällisiä ja puhuivat paljon. Synnytys kesti kauan, mutta sain puudutuksen. Kun minuun sattui, Maria vei minut lämpimään suihkuun ja se auttoi. Sudanissa tehdään naisille ympärileikkauksia ja silloin synnyttäminen on hyvin vaikeaa. Miten suhtaudutte ympärileikkauksiin? Meidän perheemme eivät hyväksy tyttöjen tai poikien ympärileikkauksia, emmekä mekään. Muhammad Hassad, sinulla on muitakin lapsia? Minulla on Sudanissa viisi lasta. Heidän äitinsä kuoli sodassa ja he asuvat sukulaisten luona. Haluaisin heidät luoksemme. Mitkä ovat tunnelmanne nyt? Monet asiat ovat hyvin. Suomessa ei ole sotaa. Bahar on hyvä poika, haluan hoitaa häntä kotona, sanoo Salwa. Opiskelen suomea ja toivon saavani työtä autokorjaamosta, suunnittelee Muhammad Hassad vuotiaiden nuorten into ja taito tarttua aiheeseen yllätti Väkivallasta kuvaksi -piirustuskilpailun järjestäjät. Kesällä Oulun ensi- ja turvakodin ja Etelä-Pohjanmaan ensi- ja turvakotiyhdistyksen Turvaverkko-hankkeessa järjestettyyn kilpailuun tuli 50 hienoa teosta. Nuoret kertovat piirustuksilla ajatuksiaan turvallisesta ja turvattomasta perhe-elämästä sekä väkivallasta nuorten silmin. Näyttely on ollut esillä muun muassa Kauhajoen Nuorten viikoilla ja pohjoismaisessa Nordiska kvinnor mot våld -seminaarissa Helsingissä. Seminaarin yhteydessä palkittiin kolme puhuttelevinta teosta: Essi Vaaraston Mustelma, Suvi Kuivasen Lintuemo ja Jenna Rahkolan Nimetön. Töistä on tekeillä kiertävä näyttely, jonka yhdistykset voivat halutessaan tilata omalle paikkakunnalleen. Lisätietoja saa Tuulia Kovaselta, tuulia.kovanen@ensijaturvakotienliitto.fi. Essi Vaarasto: Mustelma Lukijatutkimus valmistui Enska sai lukijoilta kiitosta sisällöstä ja uudesta ulkoasusta lukijatutkimuksessa (Enska 2 ja 3/12). Lehdestä luetaan ja halutaan lukea erityisesti ensi- ja turvakotityön ja yhteiskunnan ajankohtaisista aiheista. Entistä enemmän lehteen toivottiin tutkimustietoa ja tietoa koulutuksista. Kriittisimmin tutkimukseen vastanneet suhtautuivat lehden Enska-nimeen. Siihen Vertaisryhmä. Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen ilmestyi marraskuun alussa. Käsikirja on tarkoitettu tueksi ammattilaisille, jotka kohtaavat väkivaltaa kokeneita naisia ja ovat kiinnostuneita vertaisryhmien ohjaamisesta. Kirjan kirjoittivat Luru Natunen, Sirkku Mehtola ja Riitta Pohjoisvirta. Auli Ojurin toimittama innostava ja selkeä kokonaisuus on osa Miina-hanketta, jonka toiminnassa vertaisryhmät ovat olleet keskeisiä. Kirja on ostettavissa Ensi- ja turvakotien liitosta. Uutta tietoa eroavista perheistä Marraskuussa ilmestyy myös artikkelikokoelma Challenges of divorce, interventions and children. Eron haasteet, väliintulot ja lapset. Kirja avaa näkökulmia parisuhteen Lastensuojelusta monella kielellä kertoo monella kielellä, mistä lastensuojelussa on kysymys. Sivusto esittelee suomalaisen lastensuojelun toimintaperiaatteita, perusteita ja lainsäädäntöä. vertaisryhmä. Käsikirja. väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen. Auli Ojuri (toim.) päättymiseen: sen haasteisiin, yhteiskunnan väliintuloihin ja ennen kaikkea lasten kokemuksiin vanhempien erosta. Artikkeleita on Suomesta, Virosta, Tšekistä, Saksasta ja Ranskasta. Teos on ostettavissa liitosta. Lastensuojelun Keskusliiton ylläpitämän verkkopalvelun kielet ovat tällä hetkellä suomi, englanti, venäjä, ruotsi, ranska, somali, arabia, persia (farsi) ja kurdi (sorani). Myös selkokielinen versio on ja mahdollisuus kuunnella tekstit. Cafe Ursula 60 vuotta Onnea! Osin Helsingin ensikoti ry:n ja Pienperheyhdistys ry:n omistama Café Ursula Kaivopuistossa täytti syksyllä 60 vuotta. Olympiakesänä 1952 varainkeruuta varten perustuttu kahvikioski on laajentunut suosituksi merenrantakahvilaksi. tyytyväisiä oli vastaajista 54 prosenttia ja tyytymättömiä 46 prosenttia. Nimestä ja muusta palautteesta keskustellaan yhdistysten ja liiton johdon Uudet tuulet -kokoontumisessa 16. Kahvihetki Ursulassa toukokuussa Kyselyyn vastasi 135 lukijaa. Kiitos kaikille Kuva: Helsingin kaupunginmuseo / Istvan osallistuneille! Rácz

7 minun työviikkoni Arjen opettelussa läsnä teksti ja kuvat: Agda Kalliola Lämmitän kastiketta ja keitän pastaa. Ensikoti. Pihatalkoot olivat juuri. Ensikodin ohjaaja Agda Kalliola auttoi äitejä, isiä ja vauvoja arjessa ja vuorovaikutuksessa Agda työskentelee Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry:ssä Jyväskylässä. 16 Tiistai, iltavuoro Turun Katja Heikan kanssa Sopukassa opiskelemassa Maanantai lokakuu 7.00 vuoronvaihto 7.15 arjen läsnäoloa 8.00 aamuraportti, tehtävänjako 8.30 lääkkeiden jakoa asiakkaille 9.00 yhteisöpalaveri 9.30 arjen läsnäoloa, lounaan lämmitys asiakaskeittiössä ruokatauko vauvanhoitoa, kahvitauko ja opiskelijan harjoittelun arviointia hänen kanssaan raportti tapaaminen vauvan ja hänen isänsä kanssa kirjaamista työpäivä päättyy Maanantai Työviikkoni alkaa aamuhämärässä vuoronvaihdolla, kun yövuorolainen kertoo asiakkaiden kuulumiset yöltä ja viikonlopulta. Annan vuorostani raportin kahdeksaan tulleille työntekijöille ja jaamme tehtävät. Ensikodissa meillä on joka maanantai-aamu yhteisöpalaveri. Tänä aamuna vedän sen yhdessä toisen ohjaajan, Nina Parviaisen, kanssa. Paikalla ovat vauvat, heidän vanhempansa ja työntekijöitä. Käymme läpi ajankohtaisia asioita. Palaverissa syntyy hyvää keskustelua. Eniten puhuttaa arjen käytäntö, jolle etsimme toimivampaa muotoa. Me ohjaajat hoidamme lapsia vanhempien käydessä ulkona tupakoimassa. Päätämme kokeilla näiden tupakkataukojen aikatauluttamista. Ensikodin yövuorolaiset tekevät asiakkaille kotilounaan ja aamuohjaaja, tällä kertaa minä, lämmittää sen ja kattaa esille yhdessä päivän keittiövuorossa olevan asiakkaan kanssa. Syön oman lounaani tänään pikaisesti, joten pysähdymme myöhemmin toisen ohjaajan ja opiskelijan kanssa hengähtämään kahvitauolle. Opiskelija ja minä hoidamme samalla vauvaa, kun hänen äitinsä on omalla menollaan ensikodin ulkopuolella. Iltapäivällä minulla on työskentely oman asiakasvauvani ja hänen isänsä kanssa. Tiistai-iltapäivällä vanhemmilla on ensikodin viikko-ohjelmaan kuuluva voimaryhmä, jossa Nina vetää tällä kertaa kädentaitoja. Me muut ohjaajat hoidamme opiskelijoiden kanssa ryhmän aikana vauvoja. Omaa vauva-asiakasta hoitaessani huomaan ilokseni, että hän on kehittynyt syömisessä. Pidämme opiskelijan ja vauvojen kanssa lyhyen spontaanin lauluhetken, jonka aikana vanhempia tulee takaisin voimaryhmästä ja yhtyy mukaan laululeikkeihimme. Yksi lapsista on tykästynyt muutamaan tiettyyn lauluun ja laulamme ne hänen ilokseen muutamaan kertaan. Sitten meillä on vastaavan sosiaalityöntekijän Sirpa Savolaisen, vastaavan ohjaajan Taina Lakasen ja Nina Parviaisen kanssa tiimi, jossa suunnittelemme yhteisen asiakasperheemme työskentelyä. Iltavuoro koostuu, kuten yleensäkin, pääosin arjen tuesta ja ohjauksesta. Pidän yhden suunnitellun vanhempi lapsi-työskentelyn, jossa käymme äidin kanssa läpi hänen toivomiaan vauvan perushoitoon liittyviä asioita. Olemme vauvan ja äidin kanssa kolmestaan viltillä lattialla. Vauva kommunikoi kanssamme aktiivisesti ja viihtyy, kun annamme hänelle huomiota. Maanantain vuorossa minulta jäi kirjaaminen tavallista vähemmälle, joten kirjaan tänään maanantainkin asioita. 17 Keskiviikko Keskiviikon olen aamuvuorossa. Meillä on joka keskiviikko muskari, johon tulee asiakkaita myös naapurista eli turvakodista. Työkaverini Anne-Riitta Kovanen vetää hyväntuulisen muskarin, johon osallistuu mukavan paljon asiakasäitejä ja lapsia. Tänään syön lounaaksi kalakeittoa yhdessä asiakkaiden kanssa. Työskentelen lounaan jälkeen oman asiakkaani kanssa kaksin, teemme perheen päivärytmin tueksi viikkoohjelman. Kaikilla ensikodin asiakkailla on käytössä henkilökohtaiset viikkoohjelmat arjen suunnitelmallisuuden lisäämiseksi. Keskiviikkoisin meillä on myös henkilökunnan palaveri, jossa käymme läpi asiakastilanteet ja työyhteisön ajankohtaiset asiat. Oma asiakkaani tulee kysymään apua palaverin aikana, joten poikkeuksellisesti poistun palaverista ennen sen päättymistä. AGDA. 18 Torstai Tavallisesta arkiviikostani poiketen olen torstain ja perjantain Vaativan vauvatyön prosessikoulutuksessa. Matkaan Sopukkaan Sipooseen Helsingin kautta puoli seitsemän maissa lähtevällä junalla. Tällä kertaa koulutuspäivien aihe on vuorovaikutuksen havainnointi. Koulutuksessa on tietoa ja arkityöstä nousevaa keskustelua vauvan normaalista kehityksestä; vuorovaikutuksen havainnoinnista; vauvan ja vanhemman hädästä sekä työn fokusoinnista suhteessa kummankin hätään. Koulutuspäivissä käsitellään asiaa tavalla, josta saan oivalluksia ja eväitä arjen työhön. Illalla juttelemme toisista yhdistyksistä tulevien työntekijöiden kanssa eri puolilla Suomea tehtävästä työstä. Nina Parviainen (vas.), Sirpa Savolainen, Agda, sosiaalityöntekijä Aino Hilliaho ja opiskelija Soila Puustinen aamuraportilla. 19 Perjantai Keskustelemme pienryhmässä ennakkotehtävistä. Ryhmän vetäjä kyselee, miten videointia tällä hetkellä käytetään eri yhdistyksissä työvälineenä. Me käytämme videointia ensikodissa vuorovaikutuksen tukemisessa jonkin verran ja innostun aiheesta kovasti lisää! Aion jatkossa itse lisätä ja syventää videotyöskentelyäni. Ennen junani lähtöä tapaan ystäviäni Musiikkitalon kahvilassa. Vaihtojuna Tampereelta Jyväskylään on myöhässä kaksi ja puoli tuntia, joten olen kotona puolen yön jälkeen. Työviikko on ollut intensiivinen ja antoisa

8 Rikkinäisestä ehjäksi Miina-kahvilassa Kukaan ei ymmärrä väkivaltaa kokenutta naista yhtä hyvin kuin toinen väkivaltaa kokenut nainen. Molemmat löytävät lisää vertaistukea Miina-kahvilasta. TEKSTI: Mia Sivula KUVAT: Luru Natunen ja Shutterstock Koska sain turpaani vielä pari vuotta sitten, minun ei ole helppo mennä tavalliseen vauvakahvilaan. Ihminen, joka on saanut pataansa, on niin erilainen kuin se, joka ei ole saanut, sanoo Kirsi. Vauvakahviloissa puhutaan kakan väristä tai siitä, että täytyy lähteä kotiin keittämään miehelle perunat, jatkaa Ilona. Naiset katsovat toisiaan ja hymähtävät. Enempää ei tarvitse sanoa. Kirsillä on kolme lasta väkivaltaisesta liitosta. Ilonalla on yksi. Raitapaidan alla majailee pian syntyvä vauva hänen uudesta liitostaan. Kirsi ja Ilona ovat käyneet Pienperheyhdistys ry:n Miina-kahvilassa monen vuoden ajan. Miinaan on ollut helppo tulla, sillä täällä heidän ei ole tarvinnut esittää mitään. Väkivaltakokemus on yhdistänyt, ja täällä siitä on voinut myös puhua. Kun takana on rujoja ja traumatisoivia kokemuksia, yksikin sana voi riittää siihen, että toinen ymmärtää. Välillä tuntuu kuin henkilö, josta naiset kertovat, olisi yksi ja sama. Piilotin kaikki puukot kun näin, että sen mieliala alkoi mennä tiettyyn suuntaan. En saanut edes hengittää ilman sen lupaa. Kontrolli oli niin kokonaisvaltaista. Väkivallan sokea piste Miina-kahvilan sohvapöydällä palaa lyhdyssä kynttilä. Kahvinkeitin porisee kotoisasti keittiössä. Tainan pieni poikavauva puhisee matolla. Naisia on tänään koolla kuusi. Kenelläkään ei näy ruhjeita tai mustelmia. Moni on jo päässyt irti viistosta suhteesta, kuten Kirsi oman, päättyneen suhteensa määrittelee. Henkiset haavat ovat paranemaan päin. Emme toki jauha Miinassa joka torstai omia väkivaltakokemuksiamme. Välillä täällä pikemminkin nauraa rätkätetään. Väkivaltakokemukset ovat kuitenkin iso osa elämää. Niistä täytyy voida puhua silloin, kun siltä tuntuu, Kirsi sanoo. Väkivallalle sokeutuminen oli naisille yhteistä. Kaltoinkohteluun herääminen vei aikansa. Moni käytti sen etsimällä syitä itsestään. Jos toinen osapuoli muistutti tuon tuosta, että nainen oli hullu, huora ja huono tekemään voileipiä, siihen alkoi hiljalleen uskoa. Marialla vei aikansa tajuta, että se, mitä omassa liitossa tapahtui, oli väärin. Hän yritti selittää myös perheneuvolassa asiat parhain päin. Silmätkään eivät ole mustina, sanoin. Tai, että mies vain sipaisi pyyhkeellä. Viimeisellä kerralla mies kuristi niin, että silmissä musteni. Kun poliisit tulivat, Marian koti oli mullin mallin. Taulut oli revitty seiniltä ja ovi karmeistaan. Tajusin, että jos annan tämän jatkua, yksivuotias poikani ottaa tästä itselleen mallin, Maria sanoo. Väkivalta periytyy usein seuraaville sukupolville. Moni Miina-kahvilan naisista on kokenut väkivaltaa jo lapsuudessaan. Väkivalta on niin kiero juttu, että siitä ei pääse eroon, jollei sitä ensin tunnista ja tunnusta. Oivallukset löytyvät itsestä Kun uusi asiakas alkaa käydä Miinakahvilassa, projektityöntekijä Luru Natunen kysyy häneltä melko varhaisessa vaiheessa suoria kysymyksiä. Kysyn, onko nainen joutunut pelkäämään kotona tai varomaan arkisissa tilanteissa. Moni Miinan asiakas on kokenut helpottavana, että kysyn asiasta suoraan. Ihminen voi sitten itse valita, mitä kertoo. Natunen on nähnyt, mitä väkivallan kohteeksi joutuminen tekee ihmiselle. Se lyö leimansa kaikkeen: ihmissuhteisiin, itsestä huolehtimiseen, työhön. Väkivalta sairastuttaa arvaamattomuudellaan ja sillä, että keinot sen lopettamiseen ovat vähäiset. Retuutettu Räsynukke, Elämän ja toisen riepottelema Putosi sekaisuuden vuoristoradalta Keräsi helmansa, Oikoi palmikkonsa. Liimasi mekkoonsa paikan, Sitoi kengästään nauhan. Matkahuiviinsa neuloi uuden värin, Solmi sen kaulaansa Todeten Elämä jatkuu. Runo Miina-kahvilan seinältä. Natusen mukaan väkivalta on kuin verkko, joka kietoutuu ihmisen ympärille. Kun läpsiminen, tuuppiminen, eristäminen, kiristäminen ja uhkailu jatkuvat pitkään, niistä tulee normaali osa elämää. Jotta suhteen syvin olemus aukeaisi, Natunen on joskus pyytänyt naisia esittämään tilannetta, jossa meneillään on tavallinen perjantai-ilta kotona. Mitä siellä tapahtuu? Usein nainen hoksaa itse, että tämähän on ihan pimeää hommaa. Tilanteessa saattaa olla henkilö, jota palvellaan, ja toinen, joka ei saa sanoa mitään. Itse oivaltamisessa piilee Natusen mukaan väkivaltaa kokeneen ihmisen auttamisen ydin. Minun ei tarvitse ratkaista näiden naisten ongelmia. Riittää kun kysyn, mitä he itse tilanteesta ajattelevat. Mikä olisi heille avuksi nyt? Moni nainen sanoo, että se hetki, kun hän myönsi itselleen olevansa väkivallan uhri, oli hyvin tärkeä. >

9 Miinan johtotähti on selviytyminen Osa Miinassa käyvistä naisista elää edelleen väkivaltaisessa suhteessa. Kaikki eivät lähde, sillä lähteminen voi olla monesta syystä vaikeaa. Vaikka elämä olisi hirveää, se on tuttua. Uusi elämä saattaisi olla eri tavalla hirveää. Mutta jos nainen lähtee, alkaa toisenlainen selviytymistarina. Tulee muutto, kenties lasten huoltajuussopimusten tekeminen, ehkä lähestymiskiellon hankkiminen. Kaikkeen siihen Miina tarjoaa apua ja neuvoja. Miina on vähän sama asia kuin palokunta. Koskaan ei tiedä, milloin meitä tarvitaan. Miina on paikka, johon voi tulla silloin, kun se itselle sopii. Täällä voi käydä läpi asioita, joita itse haluaa, Natunen sanoo. Väkivaltakokemuksista selviytyminen on Miinan toiminnan keskeinen tavoite. Naiset etsivät täällä elämälle uutta suuntaa toinen toistaan tukien. Se on mahdollista, kun omille mielipiteille ja toiveille on löytynyt tilaa. Osa Miinan naisista toimii kokemusasiantuntijoina. He käyvät neuvoloissa kertomassa, miten väkivallan alla elävää naista voisi auttaa. Mitä kaikkea Sydämenmuotoinen kivi kahvilassa kävijän kädessä. Naiset valitsivat luonnonkivistä itselleen sopivan. Kuvat kertovat siitä, mitä Miinakahvilassa tapahtuu ja mikä siellä auttaa. Lämpöä, tukea, ymmärrystä, täältä saa ilman selitystä. Kokemukset kovat ja kamalat, muistojen sopukoihin valuvat. Minä, nainen, rohkea, tahdon muutakin kokea. heiltäkin olisi voitu neuvolassa kysyä, mutta ei kysytty? Kirsi aikoo käydä Miinassa niin kauan kuin se on mahdollista. Olen tullut täällä ymmärretyksi puolesta sanasta. Haastateltujen naisten nimet on muutettu. Miina Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen Yksi parhaista lastenlaulukeksinnöistäni on Tiu Tii. Miksikös. Se luo mielen tilaa. Herra Heinämäen LATO-ORKES- TERIN jokaisella levyllä seikkailee hahmo nimeltään Tiu Tii. Yleensä jokaisella levyllä on kolme laulua hänestä. Tiu Tii on hahmo, joka asuu omenan siemenkodassa tai keinuu mahdollisuuspilvessä. Pimeässä Tiu Tii kiinnittää siemeniä otsaansa ja voi nähdä unenriekaleita leijumassa ilmassa tai ajan pakenevan kivenkoloihin. Mikä on Tiu Tii? Millainen hän on? Sitä ei lauluissamme sanota koskaan. Tämä kuurupiiloleikkimme lasten kanssa on varsin yksinkertainen, mutta mielestäni parasta, mitä olen keksinyt. kolumni MiElen tilaa Kaupallinen lastenkulttuuri tähtää brändäykseen. Luodaan hahmo, mieluusti isosilmäinen, mieluusti pehmeä, mieluusti värikäs. Olennainen ominaisuus on myös monistettavuus. Näin saadaan kauppojen hyllylle ostettavia hahmoja ja pelejä. Usein kylkeen liitetään opettavainen tarina, kuin lunastamaan hahmon oikeutus. Kauppa käy. Tätä mietin kirjoittaessani ensimmäisiä Tiu Tii -tekstejäni. Mitäs jos asian tekisikin väärin päin. Ei opeteta lapselle mitään, ei tuputeta mitään, annetaan lapsen mielikuvitukselle mahdollisuus. Annetaan lapsen päättää. Kauppa ei käy, mutta mielelle tulee tilaa. Lapsen mieli on iso halli, siellä liikutellaan valtavia palikoita, nosturit horjuvat, vaijerit heijaavat ja rytinää kuuluu. Lapsi kasvaa niin. Elämän elementeille etsitään sitä järjestystä, missä itseään voi parhaiten toteuttaa. Mielestäni ihmisen paras voimavara on mielikuvitus. Hyvä mielikuvitus auttaa kaikessa. Koulussa, työssä, perheessä, ongelmissa, tulevaisuudessa. Vahvalla ihmisellä on vahva mieli. Siksi lapsen mielen tilaa ei tulisi täyttää, sille tulisi antaa mahdollisuus laajeta ja voimistua. Suomalaiset lastenbändit ovat useimmiten kotikutoisia, meidän ympärillämme ei pyöri bisnes eikä suuret rahat. Siitä voi olla etua. Vaikka levyjä myydäänkin, kaupankäynti ei ole pääasia. Vaan mikä sitten. Lapsi. Lapsi on pääasia. Heikki Salo Kahvila on osa kolmella paikkakunnalla toiminutta Miina-hanketta ( ), jossa työtä on ohjannut mahdollistamisen ja kokemuksen politiikka. Hanke on nostanut esiin väkivaltaa kokeneiden naisten voimavarat, osaamisen, asiantuntijuuden ja vaikuttamisen tahdon. Pienperheyhdistyksen kahvila on toiminut Helsingissä. Oulun ensi- ja turvakoti ry:ssä naisia on aktivoitu puuttumaan perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan omissa lähiverkostoissaan, erityisesti kun lähiverkosto on uskonnollinen yhteisö. Mikkelissä VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:ssä Miinan toiminta on ulottunut vertaisryhmätoiminnasta kansalaistoimintaan ja yhteiskunnalliseen ja poliittiseen vaikuttamiseen. Väkivaltaa kokeneiden naisten kanssa on kehitetty välineitä vaikuttamiseen niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla. Toiminta paikkakunnilla jatkuu, vaikka hanke päättyy. Työn antia kokoava käsikirja Vertaisryhmä. Väkivaltaa kokeneiden naisten osallisuuden ja voimaantumisen tukeminen julkaistiin marraskuun alussa. Sen kirjoittivat projektissa työskennelleet Sirkku Mehtola, Luru Natunen ja Riitta Pohjoisvirta. Kirjan toimitti Miina-hanketta Ensi- ja turvakotien liitossa koordinoinut Auli Ojuri. Herra Heinämäen Lato-orkesteri Heikki Salo (toinen oik.) on muusikko, sanoittaja ja lauluntekemisen opettaja. Herra Heinämäen Lato-orkesteri on yksi hänen yhtyeistään. Lato-orkesterissa soittavat myös Mikko Löytty (vas.), Jouko Mäki-Lohiluoma ja Janne Louhivuori

10 jäsenyhdistykset Helsingin ensikoti ry Ilahduttavasti tukijoita Vietimme Helsingin ensikodin 70-vuotisjuhlaa elokuussa. Tapasimme juhlassa yhdistyksen jäseniä, eläkkeelle jääneitä työntekijöitä, yhteistyökumppaneita ja edustajia monista toimintaamme tukeneista yhteisöistä. Tunnelma oli lämmin. Oli hauska kuulla tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä, vaikka kaikki muistot eivät olleetkaan onnellisia luvun alun lama oli raskas vaihe ja taloudellisia vaikeuksia on koettu senkin jälkeen. Mutta, kuten kunniapuheenjohtajamme Ritva Winter sanoi: Kaikesta on selvitty, asiakasperheitten auttaminen jatkuu ja kehittyy edelleen! Yhdistyksen toimintaa tukeneita tahoja on monia. Merkittävimpiä tukijoitamme vuosien mittaan ovat olleet Eileen Starckjohann ja Thelma Starckjohann-Bruun säätiö, Centura ry, SANO hyvälle kyllä -hyväntekeväisyystoiminta, Lions Club Blue & White sekä Lions Club Vallila. Yksi uusista tukijoistamme on IKEA Vantaan tavaratalo, joka on aloittanut aktiivisen yhteistyön kanssamme. Olemme saaneet sekä materiaalista että työtekijöiden apua tarvitsemiimme kohteisiin. IKEA tarjoaa myös harjoittelu- ja työkokeilupaikkoja nykyisille ja entisille asiakkaillemme. Ensimmäinen jakso on juuri suunnitteilla. Olemme todella iloisia tästä monimuotoisesta yhteistyöstä! Tänä vuonna myös yksityishenkilöt ovat antaneet paljon lahjoituksia. Syntymäpäivämuistamisia on ohjattu lahjoitustilillemme, samoin yhden hääparin häälahjatkin. Viime mainitusta on tulossa kotisivuillemme tarina kuvineen, käykääpä katsomassa! Kiitämme lämpimästi kaikkia, jotka ovat halunneet muistaa asiakkaitamme ja toimintaamme. Kikka Manninen Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry Vaaliseminaari keskusteli Keski-Suomen ensi- ja turvakotiyhdistyksen aktiiviset naiset olivat aikanaan kaukaa viisaita hankkiessaan yhdistykselle tonttia. Liioittelematta voi sanoa, että kiinteistömme sijaitsevat Jyväskylän kauneimmalla paikalla. Ensikotia on remontoitu pian kaksi vuotta. Viime kesänä rakennus maalattiin ulkopuolelta. Myös ympäristön puustoa harvennettiin. Yhdistyksen kansalaistoimikunta päätti järjestää tontin kunnostamiseksi Taimin-päivän talkoot. Tuttu vihersuunnittelija teki pihasuunnitelman ja talkoopäivänä talkoolaiset istuttivat 227 tainta ja 400 kukkasipulia. Muutos, joka muutamassa tunnissa saatiin aikaan, oli uskomaton! Kaunis pihapihlajammekin pääsee nyt oikeuksiinsa aivan uudella tavalla. Yhdistyksemme osallistui omalta osaltaan Ensi- ja turvakotien liiton kunnallisvaalikampanjaan Tiellä turvallisempaa kuin kotona -seminaarilla 8. lokakuuta Jyväskylän Aalto-salissa. Seminaarin avasi Jyväskylän kaupungin perusturvalautakunnan puheenjohtaja Riitta Mäkinen. Perheväkivallan eri puolia käsittelivät puheenvuoroissaan kansanedustaja Susanna Huovinen, kehittämispäällikkö Jussi Pulli ja johtava sosiaalityöntekijä Tuija Sojakka. Turvakodin vaikutuksesta omaan ja lastensa elämään kertoi turvakodin entinen asiakas. Lämpimät kiitokset kaikille talkoisiin ja seminaariin osallistujille! Eija Paloheimo Kuopion Ensikotiyhdistys ry Kansalaistoiminta kehittyy Vuosi on ollut vilkas niin palvelutuotannossa kuin kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä. Kansalaistoiminta on alkanut hyvin, yhdistyksen kaikkien toimintojen työntekijät ovat tukeneet sitä. Siitä kiitos heille. Doula-toiminta täyttää tänä syksynä vuoden. Koulutettuja tukihenkilöitä on ollut 13 ja aktiivisia tukisuhteita 12. Ensikoti Pihlan ja avopalveluyksikkö Amalian entisten ja nykyisten asiakkaiden vertaistukiryhmä aloitti keväällä ja on kokoontunut säännöllisesti. Tukihenkilöt ovat tukeneet entisiä asiakasperheitä kotioloissa. Loka-marraskuun vaihteessa yhdistys järjesti Mielenterveyspäivät muiden kansalaisjärjestöjen kanssa jo 10. kertaa, nyt teemalla Oikeutta ja oikeudenmukaisuutta. Keskustelua alusti yli 60 asiantuntijaa ympäri Suomea. Päävastuun päivien järjestelyistä kantoi johtokunnassamme toimiva Risto Asikainen. Ensikoti Pihlan avopalveluyksikkö Amalia on muuttanut osoitteeseen Tulliportinkatu 34 A, 3 krs., ja Ensikotiyhdistyksen toimisto Milma osoitteeseen Puijonkatu 27 B 24. Baby blues-työntekijän ja toiminnanjohtajan työskentelytilat ovat Milmassa. Molemmat uudet tilat ovat keskeisellä paikalla Kuopion torin läheisyydessä. Yhdistyksen syyskokous oli Johtokunnasta jäi pois sen pitkäaikainen jäsen Anita Rimpilä-Kaikkonen. Hänen tilalleen valittiin Tuija Raitanen. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Riitta Vornanen. Nykyinen puheenjohtaja Maija-Liisa Nuutinen jatkaa johtokunnan jäsenenä kuten myös Risto Asikainen, Eeva Heinonen, Kirsi Hovinen, Merja Smahl ja Tuula Väätäinen. Sirkkaliisa Vänni, Pirkko Taskinen Kymenlaakson Ensi- ja Tuloksekas väkivaltatyön hanke Yhdistyksemme työ lähisuhde- ja perheväkivallan ennalta ehkäisemiseksi on vuodesta 2009 lähtien toteutettu Ota ajoissa väkivalta puheeksi -hankkeen kautta. Tavoite on ollut luoda seutukunnallinen väkivaltaan keskittyvä matalan kynnyksen palvelu, joka tarjoaa apua riippumatta siitä, onko avun tarvitsija väkivallan kokija vai tekijä. Hanketyöntekijämme Kirsti Trygg ja Veli-Matti Toikka ovat tehneet työtään joustavasti liikkuen Etelä- ja Pohjois-Kymenlaakson välillä. Asiakkaat ovat saaneet ajan työntekijän tapaamiseen nopeasti, mistä kiitosta on tullut paitsi asiakkailta itseltään myös heitä ohjanneilta yhteistyökumppaneilta. Palvelun keskittyminen pelkästään väkivalta-asioihin on koettu hyväksi. Asiakas on tiennyt jo aikaa varatessaan, että väkivalta otetaan puheeksi. Itse hakeutuneiden asiakkaiden määrä onkin ollut iloinen yllätys ja hankkeen työ erittäin tuloksekasta. Työntekijät ovat, yhdessä muiden toimijoiden kanssa, myös kouluttaneet väkivaltaan liittyvistä asioista ja valmistaneet aiheesta materiaalia. Palaute on ollut niin myönteistä, että yhdistys on jo alkanut suunnitella hanketyön vakinaistamista vuoden 2013 jälkeen. Kehittämissuunnitelmien ohessa kuljetamme mukanamme myös yhdistyksen kunniakkaita perinteitä, joista pitkäaikaisin on Oskarin päivän puuron tarjoaminen jäsenille ja yhteistyökumppaneillemme. Tänä vuonna kutsumme teidät puurolle jo perjantaina klo Perhetyönkeskus Esikkoon. Jaana Vaittinen Lahden ensi- ja turvakoti ry 60 vuotta vauvaperhetyötä Kuusi vuosikymmentä lahtelaista vauvaperhetyötä antoi aiheen juhlaan. Yhdistys perustettiin vuonna 1946 ja Ensikoti avasi ovensa syksyllä Vihkiäispuheessa ensikoti kerrottiin perustetun kansamme kovaosaisimpien lasten ensimmäiseksi turvapaikaksi ja hätäsatamaksi. Samoin lausuttiin julki toivomus, että näiden seinien sisällä aina olisi lämmin kodin henki, niin että kaikki asukkaat tuntisivat sen hyvän tahdon ja rakkauden, millä se on yhteisvoimin aikaansaatu. Ensikotityön juureen ja työyhteyteen on kehittynyt yhdistyksemme nykyinen vauvaperhetyön, perheväkivalta- ja kriisityön ja perhetyön palveluiden kokonaisuus. Työmme perustaviin ajatuksiin ja arvoihin tuntuu tärkeältä liittyä juuri nyt, kun kuulemme keskustelua ensi- ja turvakotityön tarpeellisuudesta ja samalla huolta lapsiperheiden arjesta ja elämästä. Kiitos kaikille, jotka olitte mukana juhlassa, ennen kaikkea monille nuorille musiikinopiskelijoille! Lapsen oikeuksien päivän toritapahtumassa lauantaina Nuorten musiikkiteatterin ammattilaiset Henna Kaskela ja Hanna Simojoki toteuttavat musiikkiteatteriproduktion Leppäkertun pilkkuja Lapsi puhuu, kuuletko? Se avaa näköaloja lapsen tuntemuksiin, rajattomaan mielikuvitukseen ja kiperiin kysymyksiin. Esitykset toteutetaan yhteistyössä kanssamme Theatrum Olgassa. Niihin on vapaa pääsy. Tavoitamme kansalaisia myös Jouluturvan tuvalla Joulutorilla. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja, muun muassa lippuvarauksista, www. lahdenensijaturvakoti.fi Jukka Ihalainen Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään, LOVE ry Toiveissa hanke vainottujen auttamiseksi LOVE on entisten perheväkivallan uhrien perustama kansalaisjärjestö. LOVE ry:n piirissä väkivalta on eron jälkeen usein muuttunut vainoamiseksi. Ruotsalaistutkimuksen mukaan kaksi prosenttia ruotsalaisista altistuu vuosittain pelkoa herättävälle vainoamiselle. Suomessa arvioidaan sadan tuhannen ihmisen olevan vainon kohteena. Vaino koskee sekä miehiä että naisia. Tutkimusten mukaan puolelle vainon kohteista kehittyy posttraumaattinen stressioireyhtymä, kolmasosalle kehittyy oireita, jotka merkittävästi rajoittavat elämää, ja kymmenen prosenttia harkitsee jossain vaiheessa itsemurhaa. Parisuhdevainossa arviolta puolet tapauksista eskaloituu fyysiseksi väkivallaksi. Vaino kestää keskimäärin kaksi vuotta. Pitkäkestoinen vaino uuvuttaa uhrit ja tekee asioiden hoidon hankalaksi. Avun hakeminen voi muodostua ylivoimaiseksi. Ääritapauksissa uhkana ovat surmat. Vaino vaatii vertaistuen lisäksi ammatillista tukea. Siksi LOVE ry:ssä suunniteltiin oma hanke, Turvatyyny. Rahoitusta hankkeeseen on haettu RAY:stä. Toteutuessaan hanke käynnistyy vuonna Yhteistyökumppaneita ovat Viola ry ja Lyömätön Linja ry. Ajatus on tuottaa liikkuvia, ammatillisia tukihenkilöitä vainottujen avuksi. Nelivuotisen hankkeen aikana tukihenkilöitä koulutettaisiin vuodessa. Vainotut saisivat yhteyden tukihenkilöihin auttavan puhelimen kautta. Ammatillinen tukihenkilö jalkautuisi vainottujen koteihin, arvioisi ja parantaisi niiden turvallisuutta uhkatilanteessa. Hän myös tukisi vainottujen asiointia palvelujärjestelmässä. Aija Palomäki Lyömätön Linja Espoossa ry Turvakoti kiinni Yhdistyksessämme kulunut vuosi on ollut suurten muutosten aikaa. Vielä ennen kesälomia kirjoitin toiveikkaana, että jatkamme syksyllä turvakotipalvelua uudessa toimintaympäristössä. Muutamassa kuukaudessa on kuitenkin tapahtunut muutoksia, jotka ovat muuttaneet kesäistä suuntaa. Espoon kaupunki on tehnyt päätöksiään ja niiden perusteella toteutamme tällä hetkellä toimia, joiden mukaan päätämme turvakotipalvelumme kuluvan vuoden lopulla. Turvakotipalvelun päättyminen on monella tapaa harmillinen ja ikävä asia. Tästä huolimatta katseemme on suunnattu jo kohti tulevaa. Yhdistys jatkaa toimintaa muutoksista huolimatta ja pyrimme jatkossa löytämään uusi toiminta tapoja, joilla voimme edelleen auttaa myös väkivallan uhreja ja lapsia. Väkivallan tekijöiden palveluissa toteutamme kantaväestön miehille Väkivallan katkaisu -ohjelmaa. Maahanmuuttajamiesten parissa toimiva Miehen Linja toteuttaa väkivallan katkaisutyön lisäksi väkivaltaa ennaltaehkäiseviä ryhmätoimintoja afgaanimiesten parissa kehittämämme Dusti-mallin mukaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ennaltaehkäisevillä ryhmätoiminnoilla on koko ajan kasvava kysyntä. Tehostamme jatkossa toimintamme tiedotusta ja toivomme sitä kautta saavamme myös uusia jäseniä yhdistykseemme. Olemme uudistamassa www. lyomatonlinja.fi -verkkosivujamme, jotka palvelevat selvitystemme mukaan hyvin yhdistyksemme tiedotustehtävää. Jari Hautamäki Oulun ensi- ja turvakoti ry Puurojuhla ja muuta tulevaa Yhdistyksen syksy on vilkas. Väkeä on riittänyt tapahtumissa ja seminaareissa. Varjosta valoon lähisuhde- ja perheväkivalta -seminaarin alustukset löytyvät yhdistyksen kotisivuilta Myös ensi- ja turvakoti on ollut täynnä koko syksyn. Vakauttavan, koko perheen huomioivan palvelun kysyntä näyttäisi lisääntyvän ja yhdistyksen tilat ovat käyneet ahtaiksi. Erityisesti tapaamispaikan toiminta alkaa olla jo maksimissaan, ellei saada lisätilaa. Laitoksen huoneet ovat olleet täyskäytössä. Uusi laajentuva Oulu varmaan kasvattaa ensi- ja turvakotipaikkojen kysyntää. Asiakkaat, henkilökunta, jäsenet ja vapaaehtoiset juhlivat yhdessä Ensi- ja turvakodilla os. Kangastie 9 Yhdistyksen perinteinen puurojuhla pidetään pe

11 jäsenyhdistykset Ajoissa apua perheväkivaltaan -hankkeen lyhytelokuva En koskaan satuttaisi sinua klo Ohjelma on pikkujouluvoittoinen, mm. blueslegenda Henry O musisoi ja tilaisuudessa jaetaan myös yhdistyksen huomionosoitukset. Kaikille avoin joululaulutilaisuus järjestetään tiistaina klo Saamme vieraita Tuiran seurakunnasta. Uusia hankkeita Yhdistyksen yhteydessä toimivan Traumaterapiakeskuksen kanssa käynnistettiin ensi syksyyn jatkuva vakauttamiskoulutus. Koulutukseen osallistuu koko avo- ja laitostoiminnan henkilöstö. Syksyllä alkoi myös yhteistyössä VIO- LA ry:n kanssa vakavaa väkivaltaa erotilanteessa ja vainoa eron jälkeen ehkäisevä Varjo-projekti. Miestyömme sai uudet tilat (VARIK- KO) os. Valtatie 27. Naistoiminnalla on samassa talossa yläkerrassa uusitut tilat (SALONKI). Yhdistys ja Metsähallitus käynnistävät henkilöstön työhyvinvointihankkeen Open Air vuonna Yhdistyksen työtilat ja niiden lähipiiri ovat savuttomia alkaen. Timo Peltovuori Porin ensi- ja Turvakoti uhattuna Kuluva syyskausi on ollut Porin ensi- ja turvakotiyhdistykselle poikkeuksellinen, koska turvakodin toiminta on nyt ensimmäistä kertaa koko olemassaolonsa aikana vakavasti uhattuna! Porin perusturvalautakunta on mittavien säästöohjelmiensa johdosta päättänyt olla jatkamatta turvakodin ostopalvelusopimusta vuodelle Sopimukseton tila johtaa vääjäämättä turvakodin ovien sulkeutumiseen kuluvan vuoden viimeisenä päivänä. Suurten tukijoukkojen kannustamana yhdistys on kesäkuusta asti taistellut turvakodin olemassaolon puolesta käymällä lukuisia neuvotteluja perusturvan kanssa ja tiedottamalla tilanteesta näkyvästi mediassa. Myös kansalaiset ovat nousseet barrikaadeille ja muun muassa nettiadressin turvakodin puolesta on käynyt allekirjoittamassa jo liki 3000 ihmistä! Epävakaan tilanteen johdosta yhdistys joutui irtisanomaan kuusi turvakotiohjaajaa alkaen. Taistelu turvakotipalvelujen puolesta jatkuu kuitenkin edelleen! Yhdistys on kuluvan syksyn aikana herätellyt myös kansalaisjärjestötoimintaa ja vapaaehtoistyötä uuteen nousuun. Toimintaan mukaan haluaville on järjestetty yhteinen tutustumistilaisuus ja koulutuspäivät. Etsimme yhä lisää vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita mukaan toimintaamme. Vapaaehtoistyö voi olla omien vahvuuksien ja mieltymysten mukaan toteutettua toimintaa, jonka räätälöimme yhdessä yhteiseen käyttöön. Mitä monipuolisempaa osaamista meillä on, sitä rikkaammaksi voimme toimintaamme muokata! Jos tunnet kiinnostusta vapaaehtoistyöhön Porin Esikossa, ota rohkeasti yhteyttä yhdistyksen toimistoon! Yhdistyksen perinteistä yhteistä joulujuhlaa vietetään torstaina kello Porin Esikossa, Tiilimäentie 2, Pori. Tervetuloa joukolla mukaan! Arja Saarinen Raahen ensi- ja turvakoti ry Kiitos vuoden tuesta Yhdistyksen vuosikokouksessa johtokuntaan valittiin uusi jäsen Sanna Pajala. Sanna on yhdistyksen toiminnassa ennestään tuttu, sillä hän oli ensi- ja turvakodin ohjaajana joitakin vuosia sitten. Toivotamme Sannan lämpimästi tervetulleeksi. Syksy on ollut toimelias. Vietimme Vapaaehtoistoimijoiden iltaa syyskuun lopussa. Teimme silloin yhdessä viimeisiä valmisteluja vapaaehtoistyön tapahtumaan Sopiviin saappaisiin, monia mahdollisuuksia toimia lasten ja perheiden tukena. Lokakuun alussa pidetty tapahtuma toi esille kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistyön mahdollisuuksia sekä vapaaehtoistyön merkitystä kansalaisten hyvinvoinnille. Mukana oli 12 eri järjestöä tai yhdistystä esittelemässä toimintaansa. Kävijöitä oli mukavasti. Valtakunnallisella mielenterveysviikolla 47 (19.11.) järjestämme verkostoyhteistyönä lasten päivän tapahtuman. Perinteiseen puuropäivään viikolla 50 lähetämme taas kutsuja sekä vapaaehtoisille että yhteistyökumppaneillemme. Vuoden lähestyessä loppuaan yhdistys kiittää kaikkia toimintaamme monin tavoin tukeneita yksityishenkilöitä ja yhteisöjä. Asiakkaamme ovat saaneet iloita saaduista lahjoituksista. Samoin kiitämme kaikkia yhteistyökumppaneitamme, viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä, rakentavasta ja sujuvasta yhteistyöstä. Yhdessä toimien on hyvä siirtyä uuden vuoden haasteisiin. Maija-Liisa Pohto Tampereen ensi- ja turvakoti ry Palvelut kysyttyjä Tampereella on ollut tosi vilkas ja työntäytteinen vuosi. Syksykin on ollut poikkeuksellinen, eritoten siinä, että lapsiperheiden palveluissa kysyntä on ollut todella vilkasta. Ensikodin paikat ovat olleet täynnä ja asiakkaita olisi ollut tulossa enemmänkin. Samoin turvakoti on ollut heinäkuun alusta asti täynnä. Tapaamispaikassakin kysyntä on suurta ja myös muut palvelut ovat nyt kysyttyjä. Osaltaan suureen kysyntään vaikuttavat varmasti perhesurmat ja muut traagiset tapahtumat, mutta suuri merkitys on myös Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan kuntien ja yhdistyksen välisellä hyvin toimivalla yhteistyöllä. Palvelumme tunnetaan ja niiden tiedetään olevan laadukkaita. Ensi vuoden haasteita punnittiin lokakuun puolen välin tienoilla yhdistyksen suunnittelupäivässä. Ensi vuodelle asetettiin kolme yhteistä tavoitetta. Olimme yksimielisiä, että talous pitää saada kuntoon, työhyvinvointia parantaa ja palveluita kehittää. Kaikki isoja haasteita, mutta niissä onnistuessamme vahvistamme entisestään yhdistystä ja sen palveluita. Jälleen esitän nöyrimmän kiitokseni upealle henkilöstöllemme, joka tekee jokaisesta työpäivästä antoisan ja rikkaan. Kiitos! Maria Länsiö Turun ensi- ja turvakoti ry Väkivaltaan tarjolla monenlaista apua Turussa mietitään nyt erityisesti väkivaltatyön kokonaisuutta. Monipuolisen avun aktiivinen tarjoaminen väkivaltatijatkuu sivulle ota & lataa Filmejä, kuunnelmia, testejä ja koulutuksia väkivaltatyöhön. Pohjois-Karjalassa on päättymässä hanke, jonka runsas sato on vapaasti käytettävissä. teksti: Tuula Tiainen ja Essi Lehtinen kuva: Lyhytelokuvasta En koskaan satuttaisi sinua Olisiko sinulla käyttöä lyhytelokuville ja kuunnelmille, jotka kertovat, mikä on perheväkivaltaa ja miten se suhteen alussa ilmenee? Tai miltä vanhempien aggressiivinen, fyysiseksi väkivallaksi yltyvä riita kuulostaa lastenhuoneesta käsin? Materiaalit ovat jo olemassa. Lyhytelokuva En ikinä satuttaisi sinua (1.36 min.) sopii pohjaksi nuorten kanssa käytävälle keskustelulle seurustelusta. Tunnustuksessa (2.24 min.) väkivallan uhri anoo väkivaltaisesti käyttäytynyttä puolisoaan palaamaan ja Usko, toivo ja rakkaus (2.03 min.) näyttää väkivallan mekanismin toimivan miesparin suhteessa aivan samalla tavoin kuin heteroparinkin. Reilun kahden minuutin mittainen Lastenhuone (2.05 min.) istuu lasten kanssa leikkimässä, kun oven takana huudetaan. Filmit ja koskettavat kuunnelmat tuotti Joensuussa ja sen ympäristökunnissa toiminut, vuodenvaihteessa loppuva Ajoissa apua perheväkivaltaan -hanke. Hanke teki materiaalit yhdessä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman kanssa. Dramatisoinnit pohjautuvat hankkeessa tehtyihin väkivallan kokijoiden ja tekijöiden haastatteluihin. Hankkeessa työskennelleet Tuula Tiainen ja Annukka Hulkko innostavat työntekijöitä muissa yhdistyksissä katsomaan materiaaleja vaikka työyksiköittäin. Materiaalit alkavat elää, jos niitä katsoo ja niistä saa jutella muiden innostuneiden, samaa työtä tekevien kanssa, sanoo Tuula Tiainen. Sekä lyhytelokuvat että kuunnelmat sopivat hyvin esimerkiksi keskustelun herättämiseen koulutuksissa tai muissa tilaisuuksissa. Keskustelun jatkoonkin on materiaalia. Hankkeen verkkosivuilta on suoraan otettavissa seurustelukysely nuorille, neuvoloissa toimivaksi havaittu Hyvinvointi ja parisuhde -kysely, juliste, Kapea ikkuna -kirja ja varusmiesikäisille tehty opaslehtinen Oletko oman parisuhdeonnesi seppä? Nettiturvakodissa ( voi pelata hankkeen tuottamaa, silmiä avaavaa Valtapeliä. Etenkin nuorten parissa toimivien kokemukset materiaaleista ovat hyvät. Kokonaisia koulutuksiakin on saatavilla. Viola väkivallasta vapaaksi ry:n työntekijät voi kutsua pitämään päivän pituista Parisuhdeväkivalta: tunnistaminen ja ennaltaehkäisy -koulutusta, jonka sisällöstä kerrotaan hankkeen verkkosivuilla. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on mahdollista suorittaa MOODLE-kurssi Parisuhde- ja perheväkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja ennaltaehkäisy (2 op.). Lisää kurssista voi kysyä opettaja Sari Johanssonilta, sari.johansson@pkamk.fi Ajoissa apua perheväkivaltaan -hanke kehitti RAY:n rahoituksella ( ja ) varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen menetelmiä parisuhde- ja perheväkivaltatyöhön. Hanke toimi VIOLA väkivallasta vapaaksi ry:ssä, josta materiaaleista ja koulutuksista voi kysyä lisää: p. (015) tai viola@viola-vakivallastavapaaksi.fi Materiaalit löytyvät verkosta polkua Jäsenyhdistykset / Viola väkivallasta vapaaksi ry

12 ...jatkuu sivulta 20 lanteen kaikille osapuolille on ohittamattoman tärkeää. Turun turvakodissa oli kesällä asiakkaita poikkeuksellisen vähän. Turun Sanomat julkaisi 1.9. laajan artikkelin turvakodissa asuneen äidin ja hänen lastensa kokemuksista. Artikkeli osaltaan rohkaisi taas ihmisiä hakemaan meiltä apua. Saimme lehtijutun myötä myös paljon kansalaispalautetta: työmme koetaan erittäin tärkeäksi. Konkreettinen osoitus siitä on, että vapaaehtoiseksi haluavia on yhä enemmän. Yhdistyksellämme on myös laaja valikoima lähisuhde- ja perheväkivallan avopalveluita. Pilarin kahden työntekijän yksikössä asiakasprosessissa on samanaikaisesti paria. Myös yksilöasiakkaita käy säännöllisesti. Väkivallan lisäksi apua tarvitaan päihdeja mielenterveysongelmiin, lastensuojelullisiin kysymyksiin, uskottomuuteen, uusperheproblematiikkaan sekä eroon ja yhteistyövanhemmuuteen. Pilarin puhelinaika on ma pe 11 12, p. (02) Vaativassa vauvatyössä on riittänyt kiirettä. Ajankohtainen asia on ensikodissa asumisen jälkeinen tuki, jota meillä asuneet perheet selkeästi tarvitsevat. Jälkihuoltoa kehitetään edelleen syksyn aikana. Myös molempien ensikotien auditoinnit ovat tänä syksynä. Niiden avulla saamme kattavan käsityksen toimivista käytännöistä ja kehittämiskohteista. Myös kansalaistoiminnan työryhmä aloittaa syksyn aikana. Sen tehtävä on ylläpitää ja kehittää vapaaehtoistyötä, vertaistukitoimintaa sekä kokemusasiantuntijuutta yhdistyksessä. Oona Ylönen Hyväksikäytetyt. Selviytyjät kertovat Visa Kuusikallio ja Katri Kuusikallio Minerva, 2012, 250 s. Kirjanmerkki esittelee kirjoja avuksi ja iloksi työssä lasten hyväksi. Joskus myös vain iloksi elämässä. Selviytyminen alkaa hyväksikäytön näkemisestä Hyväksikäytetyt on koskettava ja vaikuttava teos lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta, sen kokemisesta ja siitä selviytymisestä. Kirjassa vuorottelevat selviytymistarinat ja asiantuntijoiden kirjoitukset. Molemmat tuovat uutta tietoa ammattilaisille ja vertaistukea trauman kokeneille sekä heidän läheisilleen. Lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneet pukevat nyt aikuisina kokemukset sanoiksi ja palaavat lapsuuden traumoihin. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on pitkään ollut vaikea ja vaiettu asia. Kirja pyrkii murtamaan tämän vaikenemisen muurin ja onnistuu mainiosti. Kirja on jaettu viiteen osa-alueeseen: hyväksikäytöstä selviytyminen, hyväksikäytetyn kohtaaminen, läheisen rooli hyväksikäyttötapauksissa, miesten kokemukset ja hyväksikäyttö uskonnollisissa yhteisöissä. Vaikka aihe on hyvin rankka ja kertomukset herättävät jopa epämiellyttäviä tunteita, kirjasta on saatu mielenkiintoinen ja vivahteikas asiantuntijakirjoitusten ja hyväksikäytettyjen kertomusten vuorottelulla. Kirjassa tulee vahvasti esille, että hyväksikäyttö jää usein tunnistamatta ja käsittelemättä. Uhri kokee häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Selviytyminen alkaakin aina hyväksikäyttökokemusten tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Traumaattisten kokemusten läpikäyminen ja niistä toipuminen on kovaa työtä: vaatii rohkeutta myöntää hyväksikäyttö niin itselle kuin muillekin; vaatii uskallusta tuoda hyväksikäyttö julki ja hakea apua; tarvitaan tukihenkilöitä, rinnalla kulkijoita ja läheisiä, jotka pystyvät antamaan ymmärrystä ja tukea kriisitilanteessa. Tarvitaan myös ammattilaisten apua. Kirjan hyväksikäytetyt ovat kaikki selviytyjiä. He antavat rohkean viestin kaikille hyväksikäytön uhreille elämän jatkumisesta, hyväksikäytöstä selviytymisestä ja menneisyyden kahleista vapautumisesta. Annukka Nikkari Lapselle vahvat verkostot -projektityöntekijä Vaasan ensi- ja turvakoti Ensi- ja turvakotien liitto Asemamiehenkatu 4 A, Helsinki p. (09) toimisto@ensijaturvakotienliitto.fi sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@ensijaturvakotienliitto.fi Liiton puheenjohtaja Tuula Haatainen Toimitusjohtaja Ritva Karinsalo Talouspäällikkö Kirsti Kaleva Kehitysjohtaja Sari Laaksonen Järjestöpäällikkö Katariina Suomu Tiedottaja Mikko Savelainen Toimitussihteeri Essi Lehtinen Toimistonhoitaja Tarja Aalto Taloussihteeri Sari Niemi Toimistosihteeri Ulli Toiviainen Perheväkivallan ehkäiseminen Kehittämispäällikkö Miia Pitkänen Suunnittelija Leena Marila-Penttinen Suunnittelija Tuulia Kovanen, Turvaverkko-hanke Verkkoauttamisen kehittäjä Emmi Juutilainen Tutkija-kehittäjä Auli Ojuri, Miina-hanke Vaativa vauvatyö Kehittämispäällikkö Mari Manninen Suunnittelija Jaana Wikgren Tutkija-kehittäjä Sinikka Kuosmanen Vauvaperhe turvapaikanhakijana -hanke Projektipäällikkö Anna Mikkonen Projektityöntekijät Wiam Elfadl, Tiuku Pennola Alvari-perhetyö ja tapaamispaikkatoiminta Kehittämispäällikkö Helena Niemi Pidä kiinni -hoitojärjestelmä Kehittämispäällikkö Maarit Andersson Suunnittelijat Tarja Boelius, Anna Leppo Sihteeri Riitta Savolainen Lapsikeskeinen päihdetyö, ICDP -hanke Projektipäällikkö Hanna Sellergren Projektisuunnittelija Mia Lahti Mitä vauva toivoo. Odottavan perheen päihdeintervention kehittäminen äitiysneuvolassa -hanke Projektipäällikkö Eeva-Kaarina Veijalainen Vapaaehtoistyötä ja osallisuutta -hanke Projektipäällikkö Taina Keinänen Vapaaehtoistyön koordinaattorit Heidi Rosbäck-Mikkonen, Sari Suokas Miesten keskus Kehittämispäällikkö Jussi Pulli Suunnittelija Visa Kuusikallio Miestyönkehittäjät Sari Hellstén, Sirpa Hopiavuori,Merja Rankinen ja Santtu Salonen Neuvokeskus Palkkatilankatu 3 K, Helsinki (sisäänkäynti Palkkatilantorilta) p Projektijohtaja Jussi Pulli Koulutuspäällikkö Riitta Mykkänen-Hänninen Projektisihteeri Salla Frisk Kansalaistoiminnan koordinaattori Päivi Hietanen Asiakasohjauksen ja palveluneuvonnan kehittäjä Antero Kupiainen Koulutus- ja perhekuntoutuskeskus SOPUKKA Uusi Porvoontie 482, Västerskog p. (09) info@sopukka.fi Etelä-Karjalan perhetyön kehittämisyhdistys ry Karjalantie Lappeenranta p. (05) Etelä-Pohjanmaan Ensi- ja Yrjöntie 5 A Kauhajoki p Helsingin ensikoti ry Ensi-Kodin tie Helsinki p. (09) f. (09) Kaapatut Lapset ry Malmin Kauppatie Helsinki p Kanta-Hämeen perhetyö ry Koulukatu Hämeenlinna p Keski-Suomen ensi- ja turvakoti ry Suuruspääntie Jyväskylä p Kokkolan ensi- ja turvakoti ry Sairaalakatu Kokkola p. (06) Kuopion Ensikotiyhdistys ry Puijonkatu 27 B Kuopio p. (017) Kymenlaakson Ensi- ja Opistokatu 8 B Kotka p Lahden ensi- ja turvakoti ry Ahvenistonkatu 2 as Lahti p. (03) , f. (03) Lapin ensi- ja turvakoti ry Lähteentie Rovaniemi p , f. (016) Lapsen Kengissä ry Puistokuja 3 B Joroinen p toimisto@lapsenkengissa.fi Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään LOVE ry päivystysp Lyömätön Linja Espoossa ry Jänismetsäntie Espoo p. (09) , f. (09) Oulun ensi- ja turvakoti ry Kangastie Oulu p. (08) , f. (08) Pienperheyhdistys ry Kinaporinkatu 11 A, 2. krs, Helsinki. p. (09) f. (09) Pohjois-Karjalan ensikoti ry Kyykerinkatu 32, Outokumpu p , Porin ensi- ja Tiilimäentie 2, Pori p. (02) , f. (02) Pääkaupungin turvakoti ry Steniuksentie 20, Helsinki p. (09) f. (09) Raahen ensi- ja turvakoti ry Fellmaninpuistokatu Raahe p. (08) , f. (08) toimisto@raahenensijaturvakoti.fi Suomen vanhusten Hämeentie 15 B, Helsinki p. (09) Tampereen ensi- ja turvakoti ry Mutkakatu 38 b-c Tampere p. (03) f. (03) yhteystiedot Turun ensi- ja turvakoti ry Luolavuorentie Turku p. (02) , f. (02) Vaasan ensi- ja turvakoti Vasa mödra- och skyddshem ry Vöyrinkatu Vaasa p. (06) , f. (06) Vantaan Turvakoti Vanda Skyddshem ry Karsikkokuja Vantaa p. (09) f. (09) VIOLA väkivallasta vapaaksi ry Savilahdenkatu Mikkeli p. (015) Vuoksenlaakson Ensi- ja turvakoti ry Karhumäenkatu Imatra p. (05) , f. (05) ulla.leinonen-mursu@vkletu.fi Ylä-Savon Ensi- ja Karjalankatu 34 A Iisalmi p. (017) toimisto@ ylasavonensijaturvakoti.fi Äidit irti synnytysmasennuksesta ÄIMÄ ry Ratakatu Helsinki p Toiminnanohjaaja Tarja Moilanen tarja.moilanen@sopukka.fi Emännät Tuula Pääläinen ja Raija Tauriainen keittio@sopukka.fi Keittäjät Aino Tuukkanen ja Olli Pirhonen keittio@sopukka.fi

13 BM9 1 Ensi- ja turvakotien liitto toivottaa Enskan lukijoille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013! Kiitos yhteistyöstä ja tuesta kuluneena vuonna. Voit edelleen auttaa Ensija turvakotien liittoa ja sen jäsenyhdistyksiä auttamaan lapsia ja perheitä, joiden jouluiloa varjostavat perheväkivalta tai päihteiden väärinkäyttö ja joissa vanhemmat eivät jaksa rakentaa lapsille juhlaa. N o r d e a F I N D E A F I H H O P F I O KOY F I H H S a m p o F I DA B A F I H H Joulukortteihin tarkoitetut varat käytämme jäsenyhdistystemme asiakasperheiden auttamiseen.