Alkoholi ja työelämä. Alkoholin käyttöön puuttuminen työpaikoilla

Transkriptio

1 Tiina Kaarne ja Mauri Aalto ALKOHOLIHAITAT Alkoholi ja työelämä Alkoholihaitat ovat merkittävä työn tuottavuutta alentava tekijä. Alkoholin suurkuluttajista suurin osa on mukana työelämässä. Työsopimuslain mukaan päihtyneenä työpaikalla oleva henkilö voidaan irtisanoa. Jos työnantajalla on hoitoonohjaussopimuskäytäntö, sen mukaisesti voidaan antaa päihderiippuvaiselle mahdollisuus hoitoon ja kuntoutukseen työsuhteen päättämisen sijaan. Työmarkkinajärjestöjen hiljattain antaman suosituksen mukaan organisaatioilla tulisi olla päihdeohjelma, joka sisältää kuvauksen päihdehaittoja ehkäisevästä toiminnasta ja päihdeongelmaisen hoitoonohjausprosessista. Työnantajan tulisi huolehtia työntekijöiden päihdekoulutuksesta ja kouluttaa esimiehet puuttumaan tilanteisiin ajoissa. Menossa olevat hankkeet (Huugo, Työterveyslaitos) haastavat työnantajat ja työyhteisöt yhdessä luomaan päihdehaittoja ehkäisevää toimintakulttuuria. Alkoholin käyttö aiheuttaa huomattavia haittoja työikäiselle väestölle ja alentaa yksilöiden ja työyhteisöjen työkykyä. Sekä työikäikäisten naisten että miesten yleisin kuolinsyy ovat alkoholisairaudet (Tilastokeskus 2007). Toisin kuin yleensä uskotaan valtaosa alkoholin suurkuluttajista käy työssä: työikäisistä riskikuluttajista noin 85 % ja alkoholiriippuvaisistakin noin 70 % on mukana työelämässä (Halme ym. 2008). Alkoholin kokonaiskulutuksen lisääntymisen aiheuttamat haitat näkyvät myös työelämässä. Ruotsissa tehdyn selvityksen mukaan alkoholin kokonaiskulutuksen kasvu väestötasolla lisää miehillä sairauspoissaoloja (Nordström 2006). Suomalaisen tutkimuksen mukaan alkoholin suurkuluttajilla on todettu olevan eniten sairauspoissaoloja verrattuna muihin alkoholinkäyttäjäryhmiin (Vahtera ym. 2002). Runsaasti alkoholia käyttävillä (yli kolme annosta päivässä) ja täysin raittiilla on kohonnut työkyvyttömyyseläkeriski verrattuna kohtuukäyttäjiin (Harkonmäki ym. 2008). Saman tutkimuksen mukaan alkoholin suurkulutus näyttää kaksinkertaistavan työkyvyttömyyseläkkeen riskin. Hiljattain on julkaistu suomalainen seurantatutkimus, joka vahvisti ehkäisyn paradoksin. Vaikka suurkuluttajilla on suurin riski, he eivät pienen väestöosuutensa vuoksi vastaa kuin noin kolmanneksesta vakavista alkoholihaitoista. Kohtuukuluttajien alkoholihaittoja selitti se, että he joivat itsensä usein humalaan (Poikolainen ym. 2007). Humalahakuinen juominen aiheuttanee runsaasti haittoja myös työelämässä (Päihdetilastollinen vuosikirja 2007). Alkoholin käyttöön puuttuminen työpaikoilla Pitkään on ollut tarpeen säädellä alkoholin käyttöä työssä. Vuonna 1922 työsopimuslakiin kirjattiin työnantajan oikeus irtisanoa humalassa työssä tavattu henkilö. Sen sijaan uudessa työsopimuslaissa (55/2001) humalaa ei enää 905 Duodecim 2009;125:905 11

2 ALKOHOLIHAITAT erikseen mainita vaan irtisanomisen perusteena on erityisen painava syy, jollaisena pidetään mm. humalassa työssä olemista. Alkoholiriippuvuuden määrittäminen sairaudeksi nousi keskusteluun 1960-luvulla. Ajattelutavan muutoksen vuoksi sairastuneelle lähdettiin hakemaan oikeutta hoitoon irtisanomisen sijaan. Vuonna 1972 työmarkkinaosapuolet antoivat Työyhteisö suojelee hoitoonohjauksesta suosituksen, ja edelleen usein väärällä tavalla työntekijää, kunnes vuonna 1976 tilanne lopulta kriisiytyy tehtiin hoitoonohjauksesta sopimus. Sittemmin eri työnantajat ovat luoneet omia hoitoonohjauskäytäntöjään, jotka yleensä ovat olleet sidoksissa varoitus- ja irtisanomismenettelyyn. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan työpaikoilta hoitoonohjaukset tapahtuvat myöhään suhteessa alkoholiriippuvuuden kehittymiseen (Keso ja Salaspuro 1990). Työntekijät olivat keskimäärin juoneet riippuvuuden kriteerit täyttävällä tavalla seitsemän vuotta ennen ensimmäistä hoitoonohjaustapahtumaa. Hoitoonohjauksen tulokset ainakaan jos mittarina pidetään pysyvän raittiuden saavuttamista eivät olleet kovin hyvät (Keso ja Salaspuro 1990). Hoitoon pääsyn pitkittyminen todennäköisesti huonontaa tuloksia. Yleensä hoitoonohjausta ei työpaikoilla toteuteta heti ensimmäisten päihteiden käyttöön liittyvien ongelmien ilmitultua, vaan ensin puututaan varoituksella, joka on hallinnollinen kurinpitotoimi. Varoituksen ja hoitoonohjauksen välinen aika voi olla useita vuosia, ja tänä aikana työyhteisö suojelee usein väärällä tavalla työntekijää, kunnes tilanne lopulta kriisiytyy. Työntekijä itse kokee hoitoonohjauksen usein rangaistuksena (Puhakka 2000). Tämä selittänee osin varoituksen ja hoitoonohjauksen välisen ajan venymistä. Merkittävä tutkimustulos kuitenkin on, että usein hoitoon ohjatut kokevat myöhemmin, että heidän päihteiden käyttöönsä olisi tullut tarttua hoitoonohjausjärjestelmän keinoin huomattavasti aikaisemmin (Puhakka 2000). Perustellusti 906 voidaan pohtia, voisiko hoitoonohjaus olla ensimmäinen toimenpide ja kurinpitotoimiin ryhtyä vasta, jos hoidollinen vaste ei ole suotuisa. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä todetaan, ettei lainsäädäntö juuri velvoita työpaikkoja päihdehaittojen ehkäisyyn (Piironen 2004). Monilla aloilla suositukset ja hoitoonohjausmallit näyttävät olevan vanhentuneita, eikä niitä etenkään pienillä paikkakunnilla välttämättä edes tunneta (Piironen 2004). Tuoreen työmarkkinajärjestöjen suosituksen mukaan organisaatioiden tulisi päivittää hoitoonohjaussopimuksensa, päihdehaittoja ehkäisevä toiminta sekä kouluttaa esimiehiä ja työntekijöitä päihdeasioissa (Suositus päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoonohjauksesta työpaikalla 2006). Samoin työpaikan yhteistyötä keskeisten tahojen kuten työterveyshuollon kanssa tulisi vahvistaa. Erityisesti työpaikoilla pitäisi kehittää päihdehaittoja ehkäiseviä toimintoja ongelmiin puuttumisen ohella. Alkoholi ja työkyvyttömyys Humalatila (F10.0) tai lievä krapula ei oikeuta työntekijää saamaan sairausajan palkkaa poissaolon ajalta. Jos kuitenkin poissaolon syynä on selvä muu sairaus, alkoholin samanaikainen käyttö ei vaikuta sairauspoissaoloasian käsittelyyn. Pitkittyneeseen alkoholin runsaaseen käyttöön liittyvä vakava vieroitusoireyhtymä (F10.3) ja sen vaatima katkaisuhoitoaika on sairauspoissaolon syy. Samoin sitä on myös delirium tremens (F10.4). Lyhyissä sairauspoissaoloissa alkoholi työkyvyn aleneman syynä jää luultavasti usein jonkin muun diagnoosin peittoon. Lisäksi, jos yksi lääkäri kirjoittaa humalatilan poissaolon syyksi, työntekijä voi saada toiselta lääkäriltä lausunnon poissaolonsa syyksi jollakin muulla diagnoosilla. Alkoholiriippuvaisen kuntoutuksen ajan ensisijainen toimeentuloturvan muoto on kuntoutusraha. Alkoholiriippuvuus (F10.2) ei ole työkyvyttömyyden peruste. Alkoholiriippuvaisen pitkäaikainen työkyvyttömyys voidaan todeta, jos hänellä on merkittäviä somaattisia tai psyykkisiä komplikaatiota (toistuvia tai pitkäaikaisia alkoholipsykoosin oireita, psyykkisen tason T. Kaarne ja M. Aalto

3 laskua tai persoonallisuuden selvä muutos), työkykyä selvästi heikentävä muu psyykkinen häiriö tai somaattinen sairaus. Lisäksi joissakin tilanteissa henkilön voidaan katsoa olevan työkyvytön alkoholiriippuvuuden perusteella, jos tilanne tuntuu toivottomalta alkoholin käytön keston ja runsauden, epäonnistuneiden hoitoyritysten, työelämästä poissaolon keston, sosiaalisen tason laskun, iän ja työn laadun perusteella (Kekki 1989). Merkittävässä osassa työkyvyttömyyden todistamiseksi kirjoitetuissa B-lausunnoissa ei ole tietoa potilaan alkoholin käytöstä. Näin voi olla, vaikka työkyvyttömyyden syynä olisi esimerkiksi masennus, johon liittyvää oireilua alkoholi voi aiheuttaa. Hoitava lääkäri voi katsoa, ettei alkoholin käyttö vaikuta potilaan sairauteen ja toimintakykyyn tai hän jättää kirjaamatta alkoholin käytön. Alkoholin käytön selvittäminen ja kirjaaminen lausuntoon tulee toteuttaa nykyistä useammin. Työpaikan päihdeohjelma Mikäli organisaatiossa toteutetaan huumetestejä, työterveyshuoltolaissa (1383/2001) edellytetään päihdeohjelmaa, jossa kuvataan kyseisen työpaikan päihdehaittoja ehkäisevä toiminta ja päihdeongelmaisen hoitoonohjaus. Muussa tapauksessa päihdeohjelman laatiminen on vapaaehtoista. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2007 tutkimuksen mukaan työterveyshuoltojen asiakasorganisaatioista 16 %:lla oli päihdeohjelma (Manninen ym. 2008). Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) asettaa tiettyjä ehtoja työpaikan huumetesteistä, ja niiden testaaminen satunnaisesti on kielletty. Satunnaiset puhalluskokeet mahdollisen alkoholin käytön toteamiseksi päihdeohjelman mukaisesti sen sijaan ovat mahdollisia. Päihtyneenä työpaikalla tavatulle työntekijälle annetaan mahdollisuus puhalluskokeeseen, jos hän kieltää päihtymystilan. Päihdeohjelma on osa työpaikan työkykyä ylläpitävää toimintaa. Tarkoitus on edistää terveyttä ja työkykyä sekä hyvää työilmapiiriä vaikuttamalla yksilöiden valintoihin ja asenteisiin. Päihteiksi lasketaan alkoholi ja huumeet sekä päihtymistarkoitukseen käytettävät lääkkeet ja liuottimet. Ehkäisevä päihdetyö on osa johtamista ja työyhteisön kehittämistä. Keskeisiä keinoja päihdehaittojen vähentämiseksi ovat esimiehen aktiivinen ja oikea-aikainen puuttuminen työntekijän työkäytöksen muuttumiseen (myöhästelyt, epämääräiset lyhyet poissaolot, ennalta sopimattomat lomapäivät ja työvuorojen vaihdot, esimiehen välttely, työn laadun heikkeneminen ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa) ja hoitoonohjaus, heti kun päihdehaitat (humalassa tai krapulassa työssä ja alkoholin haju) ovat havaittavissa. Hyvässä päihdeohjelmassa määritellään alkoholinkäytön rajat sekä perustyöajalle että työhön liittyviin iltatilaisuuksiin ja matkoille. Työhön liittyviin matkoihin ja iltatilaisuuksiin ohjeeksi usein annetaan, ettei työntekijä saa humaltua tai että hänen pitää aina olla muutama annos jäljessä vieraitaan. Harvassa työpaikassa on määritelty yksiselitteisiä promillerajoja. Päihdeohjelmaa laadittaessa tulisi nämä työhön liittyvät iltatilaisuudet huomioida. Alkoholittomia juomia tulisi olla tarjolla, ja ohjelman pitäisi vahvistaa sellaista toimintakulttuuria, jossa ketään ei yllytetä juomaan. Työntekijöille tulisi jakaa tietoa alkoholista, eri juomatapojen vaikutuksesta terveyteen ja työpaikan päihdeohjelmasta. Tietoa voidaan antaa esimerkiksi osana muuta koulutusta, osana työyhteisöpäiviä tai erilaisin kampanjoin. Esimerkiksi Tipaton tammikuu kampanja lisää koko ajan suosiotaan myös työpaikoilla. Esimiehille tulee antaa koulutusta alkoholin käytön ottamisesta puheeksi, aktiivisesta puuttumisesta ja hoitoonohjauksesta sekä päihdekuntoutujan tukemisesta kuntoutuksen eri vaiheissa. Kun yhdessä keskustellen suunnitellaan organisaation työkykyä ylläpitävää toimintaa, tulisi pitää huolta, ettei koulutus- ja virkistyspäivillä alkoholin juominen muodostu pääasiaksi. Esimerkkinä VR. VR-konsernissa alettiin uudistaa päihdeohjelmaa vuonna 2001 laajapohjaisena yhteistyönä työntekijäjärjestöjen edustajien kanssa. Työn luonteen vuoksi päädyttiin ns. nollatoleranssiajatteluun, eli työssä ollessa ei saa olla veressä lainkaan alkoholia tai muita päihteitä. Päihdepolitiikkaan kuuluu 907 Alkoholi ja työelämä

4 ALKOHOLIHAITAT 908 YDINASIAT 88Suurin osa alkoholin suurkuluttajista käy työssä. 88Työpaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyötä tarvitaan alkoholihaittojen ehkäisemiseksi. 88Yrityksen päihdeohjelma on tärkeä päihdehaittojen ehkäisyä ohjaava työväline. 88Hoitoonohjauksen tulisi tapahtua, kun alkoholihaitta on havaittavissa työpaikalla. vahva ennaltaehkäisevä osuus, jonka kulmakivinä ovat tiedotus, tunnistus ja hoitoonohjaus. Kaikissa työntekijöiden terveystarkastuksissa seulotaan alkoholin suurkuluttajia AUDITkyselyllä (Aalto tässä numerossa, Reinert ja Allen 2007), työterveyshoitajan haastattelulla ja verikokeilla (CDT). Esimiesten, työsuojeluhenkilöiden ja työterveyshuollon koulutus alkoholiasioista on jatkuvaa toimintaa. Työntekijöillä on saatavilla tietoa alkoholista, ja siitä keskustellaan. Työpaikoilla on erityisesti tehtävään koulutetut päihdeyhteyshenkilöt, jotka huolehtivat päihdeasioiden koordinoinnista ja osallistuvat mm. hoitoon ohjattujen käytännön asioiden hoitoon. Koulutetut henkilöt tekevät VR:llä yli sattumapuhallutusta vuosittain. VR:n työntekijän ollessa humalassa työssä työnantaja harkitsee vakavasti työsuhteen jatkamisen perusteita. Jos liikenneturvallisuustyötä tekevällä henkilöllä on pienikin määrä päihteitä elimistössään, hän menettää pääsääntöisesti pysyvästi kelpoisuutensa tehdä liikenneturvallisuustyötä rautateillä (suullinen tiedonanto Otso Ervasti). Hoitoonohjausprosessi Hoitoonohjaussopimus on esimiehen ja työntekijän välinen (liite 1). Sopimus perustuu alkoholihaitan havaitsemiseen työpaikalla, ja sen tarkoituksena on sitouttaa työntekijä osallistumaan hoitoon (Suositus päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoonohjauksesta työpaikalla 2006). Sopimus on voimassa yleensä kuukautta. Kun sopimus on tehty, työntekijä menee työterveyshuoltoon, jossa hänen terveystilanteensa kartoitetaan ja tehdään hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Hoito voidaan toteuttaa työterveyshuollossa, A-klinikassa tai muussa sopivaksi katsotussa päihdehoitopaikassa. Myös eri tahojen yhteistyö on mahdollista. Itseapuryhmät kuten AA-ryhmät voivat olla osa hoitoa. Työterveyshuolto Suomessa 2007 tutkimuksessa kävi ilmi, että työterveyshuoltojen mukaan heidän asiakasorganisaatioistaan 20 %:lla oli voimassa oleva hoitoonohjaussopimus (Manninen ym. 2008). Kun hoitoonohjatun työntekijän kuntoutussuunnitelma on valmistunut, voidaan pitää verkostopalaveri, jossa työntekijän ja hänen esimiehensä lisäksi ovat läsnä ainakin työterveyslääkäri tai hoitaja ja päihdehoitopaikan edustaja. Lisäksi mukana voi olla päihdeyhteyshenkilö, luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu. Verkostopalaverissa käydään läpi jokaisen vastuut. Kuntoutujan odotetaan noudattavan hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa. Esimiehen tehtävänä on seurata työssä selviytymistä ja työterveyslääkärin työkykyä sekä hoito- ja kuntoutussuunnitelman toteutumista. Tarvittavista tietojen siirtymisistä on sovittava aina, kun ehtona työsuhteen jatkumiselle on hoito- ja kuntoutussuunnitelman noudattaminen. Verkostotapaaminen pidetään tarpeen mukaan ja aina hoitoonohjaussopimuksen päättyessä. Hoitoonohjauksen päättyessä onnistuneesti sovitaan vielä, miten jatkossa toimitaan, jos työntekijä retkahtaa tai muita ongelmia ilmenee. Jos hoitoonohjaussopimus päättyy ennenaikaisesti retkahdukseen, seurauksena on yleensä irtisanominen. Jos retkahdus tapahtuu muuten hyvin edenneen kuntoutuksen aikana, voi olla mahdollista, että sekä työsuhdetta että hoitoonohjaussopimusta jatketaan. Alkoholiriippuvaisen hoito perustuu pääosin alkoholiongelmaisen Käypä hoito -suositukselle (Alkoholiongelmaisen hoito: Käypä hoito suositus 2005). Ellei esteitä ole, suositellaan valvottua dilsulfiraamihoitoa, jonka aikana alkoholin käyttö ei ole useimmiten mah- T. Kaarne ja M. Aalto

5 Liite 1 Esimerkki hoitoonohjaussopimuksesta Nimi Henkilötunnus Työtehtävä Työpaikka/Osasto Todetut päihteiden haitat työssä Krapulapäivät Tapaturmat Humalatilat Poissaolot Töiden laiminlyönti Kotiin palautukset Ihmissuhdevaikeudet Muut haitat Sitoudun päihdeongelmani vuoksi 18 kk hoitoon, jonka tarkempi sisältö määräytyy terveyspalveluissa tehtävässä hoitosuunnitelmassa. Työterveyshoitaja ja työterveyslääkäri toimivat yhteyshenkilöinä hoitopaikan ja työnantajan välillä. Heillä on oikeus saada hoitopaikasta asianomaisen terveydentilaa ja hoidon edistymistä koskevia tietoja. He välittävät esimiehelle ja henkilöstöpäällikölle tiedon, ellei hoito jatku suunnitelman mukaisesti. Jokaisesta sairauspoissaolosta tulee olla yhtiön työterveyslääkärin/työterveyshoitajan todistus. Muita todistuksia ei hyväksytä. Jos asianomainen vastoin sopimusta keskeyttää hoidon, työnantaja voi katsoa työsuhteen päättyneeksi ja työsopimuksen purkautuneeksi. Tämä sopimus ei rajoita työnantajan oikeutta irtisanoa tai purkaa työsuhde harkintansa perusteella. Hoitoonohjaussopimuksen voimassaoloajan promilleraja on nolla. Jakelu: työterveyspalvelut, hoitoonohjattu, esimies, henkilöstöpäällikkö ja pääluottamusmies Päivämäärä ja paikka Esimiehen allekirjoitus ja nimenselvennys Kuntoutujan allekirjoitus ja nimenselvennys dollista (Alho ja Hyytiä tässä numerosa). Valvotun hoidon toteuttamista helpottaa se, että lääke voidaan annostella kahdesti viikossa. Lyhytneuvonta työterveyshuollossa Työterveyshuollossa tehdään noin miljoona terveystarkastusta ja viisi miljoonaa sairauskäyntiä vuosittain Suomessa (Kela työterveyshuoltotilasto 2007). Tämä tarjoaa hyvät puitteet alkoholiin liittyvälle terveysneuvonnalle, joka valtioneuvoston asetuksessa 1484/2001 on kirjattu työterveyshuollon toiminnaksi. Vuosina Työterveyslaitos järjesti lyhytneuvontakoulutusta 40 %:lle työterveysyksiköistä (Seppä 2008). Lyhytneuvonnassa ammattihenkilö kysyy potilaan alkoholin käytöstä, tunnistaa mahdollisen riskikulutuksen, keskustelee siitä ja antaa tietoa terveyshaitoista (Aalto tässä numerossa). Vuoden 2007 Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksen mukaan työterveyshuoltoyksiköiden asiakasorganisaatioista 10 %:lla oli käytössään lyhytneuvonta työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa (Manninen ym. 2008). Verrattuna vuoteen 2004 useampaan näistä sisältyi hoitoonohjaus ja päihdeohjelma. Edelleen aikaisemmin vähäisenä pysynyt henkilöasiakkaisiin kohdistunut lyhytneuvonta-aktiivisuus oli vuonna 2007 moninkertais- 909 Alkoholi ja työelämä

6 ALKOHOLIHAITAT tunut aikaisempaan verrattuna (Manninen ym. 2008). Kun riskikulutuksen tunnistus on kirjattu työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan ja organisaation päihdeohjelmaan, sen toteutumista myös seurataan. Hankkeet työelämän päihdehaittojen vähentämiseksi. Työtä haittaavan alkoholinkäytön haasteisiin haetaan ratkaisuja Elämäntapaliiton ja Työturvallisuuskeskuksen yhteisessä Huugo-hankkeessa ( Se rakentuu työmarkkinajärjestöjen kanssa yhdessä rakennetulle ohjelmalle. Hankkeessa on koottu työntekijöitä ja esimiehiä alueellisiin koulutusja keskustelutilaisuuksiin, joihin on osallistunut yli henkilöä. Työterveyslaitoksen Alkoholihaittojen ehkäisyn vakiinnuttaminen työpaikalla hankkeen ( ) tavoitteena on saada varhainen ehkäisy osaksi neljän työpaikan ja työterveyshuollon käytäntöjä. Kohdeorganisaatioiden kanssa tehdään tutkimus- ja kehittämistyötä, jonka tuloksena tuotetaan valtakunnallinen malli. A-Step (painossa) on hankkeessa kehitetty apuväline alkoholihaittojen ehkäisyyn työpaikalla. Lopuksi Alkoholin ja työelämän suhde on haastava. Työ voi ahdistaa ja väsyttää niin, että helpotusta haetaan alkoholista. Vapaa-aikana tapahtuva alkoholinkäyttö voi heijastua työpaikalle, vaikka työntekijää ei tavattaisikaan humalassa työpaikalla. Toisaalta tiedossamme ei ole tutkimustietoa mahdollisista myönteisistä vaikutuksista, joita saattaa syntyä alkoholin käytöstä yhteisissä työhön liittyvissä tilaisuuksissa. Haittojen vähentämiseksi tietoutta alkoholista ja juomatapojen vaikutuksesta terveyteen ja toimintakykyyn on lisättävä työpaikoilla. Asiallinen keskustelu esimerkiksi humalahakuisen juomisen ihannoinnin sijaan voisi rakentaa terveempää asenneilmastoa. Riskikuluttajien tunnistusta ja neuvontaa voidaan edelleen lisätä. Myös alkoholiriippuvaisen varhainen hoitoon pääsy on osa haittojen ehkäisyä. Lääkärikunnalla on keskeinen rooli alkoholihaittojen ehkäisyssä lääketieteellisen tiedon välittäjänä. TIINA KAARNE, LL, työterveyshuollon erikoislääkäri Diacor terveyspalvelut, Porkkalankatu 22 C, Helsinki Valtionkonttori, PL 14, 0054 Valtionkonttori MAURI AALTO, dosentti, ylilääkäri Terveyden ja hyvinvoinnin laitos PL 30, Helsinki SIDONNAISUUDET TIINA KAARNE: Palkattuna luennoitsijana lääketehtaan järjestämässä koulutuksessa (Wyeth, Actavis) ja osallistunut lääketehtaan maksamana (Schering-Plough) ulkomaiseen kongressiin MAURI AALTO: Ei sidonnaisuuksia Summary 910 Alcohol and working life Alcohol-related harm constitutes a significant factor decreasing work productivity. Of heavy alcohol users, most participate in working life. According to labour contract law, a person attending the workplace inebriated can be fired. If the employer applies a deferral to treatment practice, the drug- or alcohol-addicted person can be provided with the choice of therapy and rehabilitation instead of terminating the employment. According to the recent recommendation by the trade unions, organizations should have a program for preventing substance abuse. The employer should take care of the worker s intoxicant education and train the foremen to intervene in the situations on time. T. Kaarne ja M. Aalto

7 KIRJALLISUUTTA Alkoholiongelmaisen hoito [verkkodokumentti]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Päihdelääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2005 [ ]. A-Step työvihko alkoholihaittojen ehkäisyyn työpaikoilla. Työterveyslaitos 2008, painossa. Halme J, Seppä K, Alho H, ym. Hazardous drinking: Prevalence and associations in the Finnish general population. Alcohol Clin Exp Res 2008; 28: Harkonmäki K, Koskenvuo M, Forma P. Tahdon asia? Näkökulmia työssä jatkamiseen ja terveyteen. Kuntien eläkevakuutuksen raportteja 2008;3: Kekki M. Työkyvyn arviointi. Suomen Lääkäriliitto Kela työterveyshuoltotilasto TL?OpenDocument. Keso L, Salaspuro M. Inpatient treatment of employed alcoholics: a randomized clinical trial on Hazelden-type and traditional treatment. Alcohol Clin Exp Res 1990;584 9 Laki yksityisyyden suojasta työelämässä (759/2004) Manninen P toim. Työterveyshuolto Suomessa vuonna Työterveyslaitos. Helsinki 2008 (painossa). Nordström T. Per capita alcohol consumption and sickness absence. Addiction 2006;101: Piironen O. Alkoholihaitat työelämässä. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen toimenpiteet ja suunnitelmat alkoholihaittojen ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2004:19. Poikolainen K, Paljärvi T, Mäkelä P. Alcohol and the preventive paradox: serious harms and drinking patterns. Addiction. 2007;102: Puhakka A. Hoitoonohjaus hoitoon ohjatun silmin subjektiivinen totuus ja sen tulkinta. Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja 44. Joensuu Päihdetilastollinen vuosikirja Stakes. ( ) Reinert DF, Allen JP. The alcohol use disorders identification test: an update of research findings. Alcohol Clin Exp Res 2007;31: Seppä K-L toim. Mini-intervention jalkauttaminen terveyskeskuksiin ja työterveyshuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2008;10:25 6. Suositus päihdeongelmien ennaltaehkäisystä, päihdeasioiden käsittelystä ja hoitoonohjauksesta työpaikalla. Työmarkkinajärjestöt fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/02_henkilostohallinnon_asiakirjat/03_ohjeet/paihdeasiasuositus.pdf. Tilastokeskus. Alkoholihaitat edelleen työikäisten yleisin kuolinsyy [julkaistu ]. Kuolemansyytilasto. ksyyt_2006_ _tie_001.html Työsopimuslaki (55/2001) Työterveyshuoltolaki (1383/2001) Vahtera J, Poikolainen K, Kivimäki M. ym. Alcohol intake and sickness absence: a curvilinear relation. Am J Epidemiol 2002:156: Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta (1484/