1985 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8

Transkriptio

1 1985 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 Puolustusasiain valiokunnan mietintö n:o 2 hallituksen esityksen johdosta laeiksi aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta ja eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain 1-4 :n soveltamatta jättämisestä Eduskunta on päätöspöytäkirjan ottein 19 päivältä helmikuuta 1985 lähettänyt puolustusasiainvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen edellä mainitun esityksen n:o 8. Samassa tarkoituksessa eduskunta on päätöspöytäkirjan ottein 19 päivältä helmikuuta lähettänyt valiokuntaan edustaja Komsin ym. lakialoitteen n:o 2 ehdotuksiksi siviilipalveluksen kehittämistä tarkoittaviksi laeiksi. Valiokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti hankkinut hallituksen esityksestä ja lakialoitteesta perustuslakivaliokunnan lausunnon, joka on otettu tämän mietinnön liitteeksi. Valiokunnassa ovat asian johdosta olleet kuultavina kenraalimajuri Pertti Jokinen ja vanhempi hallitussihteeri Pekka Pitkänen puolustusministeriöstä, lainsäädäntoneuvos Timo Mäkinen oikeusministeriöstä, hallitusneuvos Niilo Laakso liikennemmtstenosta, apulaisosastopäällikkö Heikki Mäenpää opetusministeriöstä, esittelijä Kyösti Poutaneo työvoimaministeriöstä, kehitysyhteistyösihteeri Leo Olasvirta ulkoasiainministeriöstä, osastopäällikkö Pentti Ruuhonen sisäasiainministeriöstä, osastopäällikkö Pekka Ojala sosiaali- ja terveysministeriöstä, budjettisihteeri Vesa Jatkola valtiovarainministeriöstä, vara-amiraali Jan Klenberg ja everstiluutnantti Martti Olanterä pääesikunnasta, toimistopäällikkö Erkki Pitkänen ja tarkastaja Tapio Patrakka ilmailuhallituksesta, osastopäällikkö Mauri Virtanen kouluhallituksesta, kirkkoneuvos Timo Rusama kirkkohallituksesta, Helsingin hiippakuntasihteeri Markku Aroma Suomen ortodoksisesta kirkkokunnasta, puheenjohtaja Erkki Verkkoneo Suomen Vapaitten Kristittyjen Neuvostosta, puheenjohtaja Jouko Väänänen Suomen Siviilipalvelusmiesliitosta, oikeus X neuvosmies Per-Erik Förars asevelvollisten tutkijalautakunnasta, varatuomari Jukka-Pekka Halme Suomen Kaupunkiliitosta, osastopäällikkö Arto Laitinen Suomen Kunnallisliitosta, toimitusjohtaja Karl-Johan Brunström Finlands svenska kommunförbundista, osastosihteeri Martti Leskinen Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Liitto KTV ry:stä, puheenjohtaja Tapani Kuronen ja vt. pääsihteeri Heikki Sederlöf Suomen Kansanopistoyhdistyksestä, johtaja Erkki Ahonen Valtion väestönsuojelukoulusta, puheenjohtaja Rainer Alho Palopäällystöliitosta, vt. erityishuoltopiirin johtaja Kalevi Kaipio Suojarinteen Keskuslaitoksesta, apulaisjohtaja Heikki Soininen Pernasaaren koulukodista, hallintojohtaja Aarno Tahvanainen Vantaan kaupungista, puheenjohtaja Arto Ylitalo Varusmiesliitosta, alikersantti Ilkka Oksala Vaasan Rannikkopaneriston varusmiestoimikunnasta, jääkäri Timo Laine Porin Prikaatin varusmiestoimikunnasta, toimittaja Lassi Heininen Suomen Rauhanpuolustajista, toiminnanjohtaja Ilkka Taipale Suomen Rauhanliitosta, varatuomari Riikka Pilli-Sihvola ja valtiotieteiden kandidaatti Risto Kousa Amnesty Internationalin Suomen osastosta, sihteeri Arja Kekkonen kansainvälisen nuorisovuoden 1985 komiteasta, teologian tohtori Risto Ahonen, lainsäädäntöneuvos Lars Dufholm, eduskunnan oikeusasiamies Jorma S. Aalto, apulaisoikeusasiamies Klas G. Ivars, ylijohtaja K. ]. Lång, professori Pekkå Koskinen, professori Per-Ole Träskman, professori Juhani Pietarinen, toimittaja Sakari Sarkimaa ja assistentti Pertti Haaparanta. Lisäksi valiokunnalla on ollut käytettävissään Kirkon yhteiskunnallisen työn keskuksen, Suomen Siviilipalvelusmiesliiton ja Suomen YK-liiton asian johdosta lähettämät kirjalliset muistiot.

2 vp. PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 Lakiehdotukset Hallituksen esitykseen sisältyy kaksi lakiehdotusta: ehdotus laiksi aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta ja ehdotus laiksi eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain 1-4 :n soveltamatta jättämisestä. Hallituksen esitys liittyy samanaikaisesti eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen n:o 7 Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa koskevaksi lainsäädännöksi. Esityksen tarkoituksena on muuttaa väliaikaisesti aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annettua lakia siten, että ne asevelvolliset, joita uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvat vakavat omantunnonsyyt estävät suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa palveluksessa, vapautetaan sanotusta palveluksesta rauhan aikana. Samalla luovutaan aseistakieltäytyjien vakaumuksen tutkimisesta. Siviilipalvelusmiesten palvelusaikaa ehdotetaan pidennettäväksi 120 päivällä, jolloin palvelusajaksi tulisi 16 kuukautta. Lakiesityksellä pyritään myös järjestämään ja yhtenäistämään siviilipalvelusmiesten koulutus. Varsinaisena palvelusaikana saatuja tietoja ja taitoja sekä hankittuja kokemuksia pidettäisiin yllä kertausharjoituksia korvaavan palveluksen avulla. Edelleen uudistuksella pyritään rinnastamaan aseettomana palvelevien ja siviilipalvelusmiesten asema soveltuvia osin aseellisena palvelevien asemaan. Eri palvelusmuotojen tulisi mahdollisimman suuressa määrin vastata toisiaan vaativuudeltaan ja sitovuudeltaan. Laki ehdotetaan säädettäväksi viiden vuoden määräajaksi, jotta lain vaikutuksista saataisiin riittävästi kokemuksia. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisäksi säädettäväksi, että eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain 1-4 :ää ei sovellettaisi aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annettuun lakiin ehdotettujen muutosten voimassa ollessa. Edustaja Komsin ym. lakialoitteessa n:o 2 ehdotetaan aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain muuttamista ja tähän liittyen asevelvollisuuslain 34 :n muuttamista sekä eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain kumoamista. Aloitteessa ehdotetaan asevelvollisten tutkijalautakunnan lakkauttamista ja sen tehtävien siirtämistä lähinnä työvoimaministeriölle. Asevelvollisten vakaumuksen tutkimisesta luovuttaisiin ja palveluspaikkoja lisättäisiin kirkon, kehitysyhteistyön ja yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen piiriin. Aseellisesta palveluksesta vapauttaminen tulisi koskemaan myös sodan aikaa. Aseettoman tulisi palvella 90 päivää ja siviilipalvelusmiehen 120 päivää yli asevelvollisuuslaissa säädetyn yleisen palvelusajan. Ulkomailla kehitysyhteistyötehtävissä tulisi palvelusajan olla kuitenkin 300 päivää yli yleisen palvelusajan. Lisäksi ehdotetaan muutoksia siviilipalvelusmiesten rangaistus- ja kurinpitosäännöksiin. Yleisperustelut Voimassa olevan lainsäädännön mukaan määräyksen aseettomaan palvelukseen tai siviilipalvelukseen antaa asevelvollisten tutkijalautakunta. Päätöstä edeltävä vakaumuksen tutkiminen on herättänyt eräissä kansalaisryhmissä varsin voimakasta arvostelua. On esitetty mielipiteitä, joiden mukaan toisen henkilön vakaumuksen tutkiminen ei olisi edes mahdollista. Myös itse tutkimusmenettely on saatettu kokea loukkaavana. Toisaalta on myös esitetty, että nykyinen järjestelmä toimii varsin tyydyttävästi ja kokemuksen perusteella kyetään vieraat motiivit aika pitkälle toteamaan. Arvostelua on myös herättänyt se, että puolustusvoimissa palvelusta suorittavien ja siviilipalvelusmiesten asema on koettu eriarvoiseksi. Siviilipalvelusmiehet ovat käytännössä suorittaneet palveluksensa asianomaisen laitoksen muiden työntekijöiden tavoin. Palveluksen puolustusvoimissa on katsottu olevan edellä mainittua monin tavoin raskaampaa ja rajoitetumpaa. Myös eri siviilipalveluspaikkojen palvelusolosuhteissa ja palveluksen suorituksessa on ollut suuriakin eroja. Valiokunta toteaa tyydytyksellä, että hallituksen esityksessä on pyritty korjaamaan nämä keskeiset epäkohdat. Hallituksen esitys tuo myös sisältöä ja järjestelmällisyyttä nyt hajanaisesti järjestettyyn siviilipalvelukseen. Valiokunta toteaa, että käsiteltävänä oleva lakiehdotus koskee erästä pienryhmää. Aseettomaan palvelukseen tai siviilipalvelukseen määrättyjen osuus oli vuonna 1983 vain noin 2, 7 % palvelukseen astuneiden asevelvollisten kokonaismäärästä. Hallituksen esityksen perusteluissa on ilmaistu periaatteellinen kanta, jonka mukaan kysymyksessä on korvaava eikä vaihtoehtoinen palvelus. Valiokunta yhtyy tähän periaatteeseen. Hallitusmuodossa säädettyyn isänmaan puolustamisvel-

3 Siviilipalveluslain muuttaminen 3 vollisuuteen ei ole vaihtoehtoa, mutta aseellinen palvelus voidaan määrätyin edellytyksin korvata. Valiokunta pitää hyvänä hallituksen esitykseen sisältyviä lain kohtia, joiden mukaan aseettomana palvelevan ja siviilipalvelusmiehen palvelus on järjestettävä siten, ettei hänen vakaumuksensa joudu ristiriitaan palvelustehtävien täyttämisen kanssa. Tämä edellyttää siviilipalveluksen järjestämistä humanitaariselle pohjalle. Siviilipalvelusmiesten palveluspaikat ovat aiheuttaneet runsaasti keskustelua valiokunnassa. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty palveluspaikkojen valikoiman laajentamiseen ja siviilipalveluksen ulottamiseen myös kirkon ja kehitysyhteistyön piiriin. On myös esitetty käsityksiä, joiden mukaan pienten palveluspaikkojen häviäminen johtaisi eräät laitokset toiminnallisiin vaikeuksiin. Toisaalta taas jotkut laitokset ovat esittäneet varsin voimakkaita varauksia suunnitellun siviilipalvelusmiesten sijoittamisvelvollisuutensa suhteen. Valiokunta toteaa kuitenkin, että siviilipalveluksessakin on kysymys isänmaan puolustamisvelvollisuuden suorittamisesta. Lähtökohta ei siten voi olla työvoimapoliittinen tai kuntien ja laitosten työvoimatarpeesta lähtevä. Valiokunta yhtyy hallituksen esityksessä ja perustuslakivaliokunnan lausunnossa ilmaistuun kantaan, jonka mukaan siviilipalveluksen tulisi olla yhteiskuntaa hyödyttävää. Palveluksen tulisi olla myös valvottua. Nämä periaatteet osaltaan rajaavat palveluspaikkojen laatua. Siviilipalveluksen suorittamista ulkomailla kehitysyhteistyötehtävissä tulisi tarkastella lähinnä käytännön näkökohtien pohjalta. Siviilipalvelusmiehille on tarjolla riittävästi palveluspaikkoja kotimaassa, joten varsinaista tarvetta niiden lisäämiseen ei ole. Asiantuntijalausunnoissa on esitetty, että palvelusajan ulkomaisessa kehitysyhteistyötehtävässä tulisi olla noin kaksi vuotta. Hallituksen esityksessä suunniteltu palvelusaika ei täytä tätä suositusta. Lisäksi vallitsee erilaisia käsityksiä siitä, onko siviilipalveluksen suorittaminen maan rajojen ulkopuolella yleensä mahdollista. Näistä syistä valiokunta katsoo, että ulkomailla suoritettavia kehitysyhteistyötehtäviä ei ole tarkoituksenmukaista sisällyttää siviilipalvelusjärjestelmään. Siviilipalvelusmiesten sijoittaminen on käytännössä ollut eräiltä osin epätyydyttävää. Eräät laitokset ja myös kunnat haluavat itse valita sopivan henkilön sijoituspaikkaansa. Pitkälle koulutettu ammattihenkilöstö on ollut helppo sijoittaa. Sen sijaan ammattitaidottomien siviilipalvelusmiesten sijoittaminen ei ole ollut yhtä ongelmatonta. Tämä on osaltaan synnyttänyt eriarvoisuutta eri palveluspaikkojen kesken. Valiokunta korostaa, että järjestelmän kehittäminen ei saa johtaa jonkin siviilipalvelusmiesryhmän etuoikeutettuun asemaan. Lisäksi valiokunta edellyttää, että siviilipalvelusmiesten sijoituspaikkoja määrättäessä ei työssä olevien työ- tai virkasuhteita saa vaarantaa. Valiokunnan mielestä tulisi myös laitoksen oman henkilöstön mielipidettä kuunnella ennen kuin siviilipalvelusmiehiä sijoitetaan asianomaiseen laitokseen. Siviilipalveluksen pituus on myös aiheuttanut runsaasti keskustelua. Poikkeuksetta on kuitenkin hyväksytty, että siviilipalvelusmiehen palvelusajan tulee olla pitempi kuin aseellista palvelusta suorittavan. Valiokunta katsoo, että kun asevelvollisten vakaumuksen tutkimisesta luovutaan, on muulla tavalla varmistauduttava vakaumuksen olemassaolosta. Palvelusaika on käyttökelpoinen vakaumuksen mittari. Siviilipalvelusmiehen palvelusajan tulisi olla myös oikeassa suhteessa aseellista palvelusta suorittavien todellisen palvelusajan kanssa. Valiokunnan mielestä hallituksen esityksessä ehdotettu palvelusaika on perusteltu ja täyttää edellä esitetyt vaatimukset. Kertausharjoitusten lisääntyessä on yhä enemmän ilmennyt paineita ilmoittautua siviilipalvelukseen tarkoituksenmukaisuussyistä. Lykkäyshakemukseensa kielteisen päätöksen saanut asevelvollinen on vapautunut kertausharjoitusvelvollisuudestaan ilmoittautumalla siviilipalvelukseen. Kieltäytymisilmoitus on saatettu jättää myös ennakolta, minkä jälkeen asianomaista ei ole kutsuttu kertausharjoituksiin eikä asia ole johtanut muihinkaan toimenpiteisin. Tällaisten tapausten lisääntymisen eräs syy on ollut se, että kertausharjoituksia korvaavaa palvelusta ei käytännössä ole järjestetty. Kun kertausharjoitusten toimivuus on eräs puolustusjärjestelmämme tärkeimmistä ehdoista, ei tätä saisi vaarantaa muun lainsäädännön aukoilla. Valiokunta edellyttääkin, että lain perusteella annettavassa asetuksessa asia otetaan huomioon. Valiokunta pitää hyvänä, että siviilipalvelusmiehille järjestetään yhtenäinen koulutus. Hallituksen esityksessä ei ole lähemmin selvitetty siviilipalvelusmiesten koulutuksen sisältöä. Kun koulutusta annetaan useassa eri paikassa, tulisi valiokunnan mielestä asetuksella säätää koulutuksen päämäärä, tavoitteet ja sisältö. Yleiskou-

4 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 lutuksen tulisi soveltuvin osin sisältää ne asiat, jotka sisältyvät aseettomassa ja aseellisessa palveluksessa olevan muuhun kuin sotilaalliseen koulutukseen. Koulutuksen tulisi valiokunnan käsityksen mukaan mahdollisimman hyvin palvella sitä seuraavaa tehtävää. Saatujen selvitysten mukaan säilyisivät palveluspaikat pääpiinein nykyisellään. Tämän takia tulisi harkita koulutuslinjojen lisäämistä. Kuitenkin koulutuslinjojen tulisi ensisijaisesti olla hallituksen esityksessä mainittuihin lähinnä pelastushallinnon tai sosiaali- ja terveyshallinnon ensiapualaan liittyviä. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös siihen, että nykyisillä resursseilla ei hallituksen esityksen mukaista koulutusta kyetä järjestämään. Valiokunta edellyttääkin, että koulutuspaikkoja suunnitellaan tarvittaessa muillekin hallinnonaloille kuin hallituksen esityksessä ehdotetaan. Esimerkiksi kansanopistoilla olisi saatujen selvitysten mukaan hyvät mahdollisuudet osallistua siviilipalvelusmiesten koulutukseen. Lisäksi valiokunta edellyttää, että siviilipalvelusjärjestelmän toteuttamiseksi eri hallinnonaloille annetaan riittävät edellytykset. Vielä valiokunta toteaa, että ruotsinkielisille tulisi koulutus antaa omalla äidinkielellään. Eräissä asiantuntijalausunnoissa on huomautettu, että hallituksen esityksen toteutuminen merkitsisi siviilipalveluksen militarisointia. Valiokunta katsoo, että kun koulutus ja palvelus järjestetään humanitaarisella pohjalla ja aseettomana, ei tällaiseen näkemykseen ole perusteita. Hallituksen esityksessä ei ole ehdotettu muutoksia 13 :ään. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että siviilipalvelusmiesten kurinpitojärjestelmä on varsin puutteellisesti säännelty voimassa olevassa laissa. Valiokunta onkin perustuslakivaliokunnan lausunnon ja lakialoitteen n:o 2 pohjalta yhdenmukaistanut siviilipalvelusmiesten eräitä kurinpitosäännöksiä sotilaskurinpitolain kanssa. Valiokunta edellyttää kuitenkin, että hallitus ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevien puutteiden korjaamiseksi. Laki aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta 2. Pykälään lisättäväksi ehdotetussa 3 momentissa on valiokunnan käsityksen mukaan sidottu liian tiukasti koulutus ja tuleva tehtävä toisiinsa. Mahdollisten sijoitusvaikeuksien vuoksi valiokunta ehdottaa, että momentin sanamuotoa väljennetään. 2 a. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa poistettavaksi 1 momentissa olevan työvoimaministeriön esittelyä koskevan maininnan. 11. Valiokunta toteaa, että pääsääntöisesti koulutus ja harjoittelu on perusteltua järjestää hallituksen esityksessä kerrotulla tavalla. Valiokunta on eräiltä osin tarkentanut pykälän 2 ja 3 momentteja. 13. Valiokunta ehdottaa lakialoitteen n:o 2 pohjalta ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten, että pykälän kohtia 2 ja 3 yhdenmukaistetaan sotilaskurinpitolain kanssa. 26. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten valiokunta ehdottaa selkiytettäväksi 1 momentin 2 kohtaa. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan esittänyt, että hallituksen esitykseen ja lakialoitteeseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Lakialoitteessa n:o 2 on ehdotettu aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain muuttamista, asevelvollisuuslain 34 :n muuttamista sekä eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain kumoamista. Edellä esitetyn perusteella puolustusasiainvaliokunta hallituksen esityksen ja osittain lakialoitteen n:o 2 pohjalta kunnioittaen ehdottaa, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus n:o 2 hyväksyttäisiin muuttamattomana, ja että hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen n:o 1 ja lakialoitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen n:o 1 pohjalta hyväksyttäisiin seuraava lakiehdotus:

5 Siviilipalveluslain muuttaminen 5 1. Laki aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan väliaikaisesti aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta 21 päivänä helmikuuta 1969 annetun lain (132/69) 1, 2 :n 1 momentti, 3 :n 1 ja 2 momentti, 4-6 ja 11, 13 :n 1 momentin 2 ja 3 kohta, 14 :n 1 momentti ja 25 sekä 26 :n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 6 osittain muutettuna 14 päivänä tammikuuta 1972 annetulla lailla (24/72), 14 :n 1 momentti viimeksi mainitussa laissa sekä päivänä toukokuuta 1975 annetussa laissa (312/75 ), sekä lisätään väliaikaisesti 2 :ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 26 päivänä toukokuuta 1978 annetulla lailla (364/78), uusi 3 momentti, lakiin uusi 2 a, 10 :ään uusi 1 momentti, jolloin nykyinen 1 ja 2 momentti siirtyvät 2 ja 3 momentiksi, seuraavasti: 1 (Kuten hallituksen esityksessä) 2 (1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Kunnat ja kuntainliitot sijoittavat siviilipalvelusmiehiä pääsääntöisesti näiden saamaan siviilipalveluskoulutukseen liittyviin tehtäviin siten kuin siitä niiden ja valtion kesken erikseen sovitaan. 2 a Valtioneuvosto voi (potst.) tarvittaessa määrätä yksikkökohtaiset siviilipalvelusmiesten sijoitusvelvollisuudet 2 :ssä tarkoitetuille valtion siviilihallinnon hallintoyksiköille. (2-3 mom. kuten hallituksen esityksessä) 3-6 ja 10 (Kuten hallituksen esityksessä) 11 (1 mom. kuten hallituksen esityksessä) Siviilipalvelus käsittää asianomaisten ministeriöiden johdolla ja valvonnassa annettavan lähinnä pelastushallinnon alaan ja sosiaali- ja terveyshallinnon (potst.) ensiapualaan liittyvän koulutuksen sekä siihen liittyvän käytännön harjoittelun ja työskentelyn jossakin 2 :n 2 momentissa tarkoitetussa hallintoyksikössä, siten kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään. Siviilipalvelukseen liittyvän koulutuksen järjestäminen kuuluu kullekin asianomaiselle ministeriölle tai sen alatselle virasto/te tai laitokselle. Käytännön harjoittelun ja työskentelyn järjestäminen samoin kuin siviilipalvelusmiehen valvonta ja kurinpito kuuluvat sen laitoksen päällikölle tai hänen määräämälleen laitoksen virkamiehelle, jossa asianomainen suorittaa siviilipalvelusta. 13 Palveluksessa tehdystä järjestysrikkomuksesta voidaan siviilipalvelusmiehelle määrätä kurinpitorangaistuksena: 2) työtä yli säännönmukaisen työajan enintään 4 tuntia päivässä, kuitenkin enintään 5 päivän aikana; tai 3) kielto poistua hänelle määrätystä oleskelupaikasta enintään 15 vuorokauden ajaksi. 14 ja 25 (Kuten hallituksen esityksessä) 26 Asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavan asevelvollisen osalta voimassa olevia sääntelyjä sovelletaan vastaavasti: (1 kohta kuten hallituksen esityksessä) 2) soveltuvia osin hänen päivittäiseen palvelusaikaansa ja hänen palveluksensa järjestämiseen muutoinkin, ei kuitenkaan siviilipalvelusmieheen szltä osin kuin niihin stsältyy Suomen hallitus-

6 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 muodon 16 :n nojalla asevelvollisiin nähden voimaan saatettuja perusoikeusrajoituksia; (3-4 kohta kuten hallituksen esityksessä) Voimaantulo- ja soveltamissäännös (Kuten hallituksen esityksessä) Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 1985 Asian ratkaisevaan käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Miettinen ja jäsenet Elo, Hietala, Junnila, Järvenpää (osittain), Kalliomäki (osittain), Kokko, Maijala, Petäjäniemi (osittain), Piipari, Pohto, Ronkainen, Vesterinen (osittain) ja Zilliacus sekä varajäsenet Saarikoski, Saarto (osittain) ja Uosukainen. Vastalause Hallituksen esitys siviilipalvelusjärjestelmän uudistamiseksi (HE 8/1985 vp.) sisälsi kolme keskeistä huononousta nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna: Ensinnäkin siviilipalvelusta ehdotettiin lähennettäväksi sisällöltään maanpuolustukseen, mikä on ristiriidassa koko siviilipalveluksen perustan, pyrkimyksen turvata omantunnonvapaus, kanssa. Toiseksi hallituksen esitys sisälsi siviilipalveluksen rangaistuksenluonteisen pidentämisen kaksinkertaiseksi yleiseen asepalveluaikaan nähden. Ja kolmanneksi siviilipalvelua ehdotettiin sisällöltään kovennettavaksi tuomalla sen piiriin tarkoituksettornia ja palvelusmuodon erityispiirteitä loukkaavia kasarmimaisia piirteitä. Näihin epäkohtiin liittyi hallituksen esityksessä joukko muita ongelmia, muun muassa mahdollisuus mielipidevankiongelman kasvuun Suomessa, siviilipalvelusmiesten heikko oikeusturva sekä epävarmuus pienten siviilipalveluslaitosten kohtalosta. Hallituksen esitys valmisteltiin pääosin puolustusministeriössä, mikä jo sinänsä muodosti heikon pohjan aidon siviilipalvelusjärjestelmän kehittämiselle. Niinpä hallituksen esityksessä sivuutettiin kokonaan siviilipalvelusmiesten oikeusturvan parantaminen ja oikeus ennakolliseen kieltäytymiseen kertausharjoituksista, joissa molemmissa kysymyksissä eduskunnan oikeusasiamies oli aikaisemmin edellyttänyt toimenpiteitä. Myönteisenä puolena hallituksen esityksessä, samoin kuin puolustusasiainvaliokunnan enemmistön hyväksymässä mietinnössä, on mielivaltaisesta ja omantunnonvapautta loukkaavasta vakaumuksen tutkimismenettelystä luopuminen. Välttämättä lain uudistaminen ei tule merkitsemään ongelman voittamista, sillä siviilipalvelun sisällön muuttaminen saattaa johtaa omantunnonsyistä tapahtuvaan kieltäytymiseen sen suorittamisesta. Tällöin vakaumuksen tutkiminen siirtyy tuomioistuinten rikosoikeudellisessa menettelyssä tehtäväksi, ja mielipidevankiongelma saattaa kärjistyä nykyisestään. Puolustusasiainvaliokunta on omistanut siviilipalvelusuudistukselle lähes koko eduskunnan kevätistuntokauden. Ajan olisi siis pitänyt riittää hallituksen esityksen huolelliseen ja kaikinpuoliseen käsittelemiseen. Valiokunta kuulikin erittäin runsaasti asiantuntijoita, jotka esittivät painavia huomautuksia, vakavaa kritiikkiä ja varteenotettavia korjausehdotuksia. Suurelta osin asiantuntijavaihe meni kuitenkin hukkaan, kun valiokunta halusi laatia itse mietinnön muutamassa päivässä eduskunnan kevätkiireiden keskellä. Käsitykseni mukaan itse asian kannalta ei tällainen kiirehtiminen ollut perusteltua. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan lait on tarkoitus saattaa voimaan vuoden kuluttua siitä, kun ne on säädetty.

7 Siviilipalveluslain muuttaminen 7 Yleisarvio puolustusasiain valiokunnan mietinnöstä Puolustusasiainvaliokunnan enemmistön hyväksymät lakiehdotukset sisältävät kaikki edellä mainitut hallituksen esityksen epäkohdat. Siviilipalvelun sisällön lähentäminen maanpuolustukseen on tarkoitus toteuttaa ennen muuta 1. lakiehdotuksen 11 :n 2 momentin säännöksellä siviilipalvelusmiesten koulutuslinjoista. Eräässä vaiheessa valiokunta oli jo poistamassa koulutuksen rajoittumisen "lähinnä" pelastushallintoon ja ensiapuun, mutta tilapäisellä enemmistöllä valiokunta palautti lainkohdan miltei hallituksen esityksen mukaiseksi. Tämä toteutettiin siitä huolimatta, että ne viranomaiset, joiden vastuulla kyseisen koulutuksen ja palveluksen järjestäminen keskeisesti olisi, ovat ilmoittaneen hallituksen esityksen olevan tältä osin ei yksistään epätarkoituksenmukainen, vaan yksinkertaisesti toteuttamiskelvoton. Sisäasiainministeriön tekemän selvityksen mukaan siviilipalvelusmiesten koulutusta ko. tehtäviin ei ole mahdollista järjestää, ja pelastustoimeen voidaan sijoittaa vain muutama siviilipalvelusmies vuodessa nykyisten lisäksi. On tiedossa, että siviilipalveluksen muuttaminen edes välillisesti osaksi maanpuolustusta tulee johtamaan - samoin kuin Ruotsissa aikaisemmin - totaalikieltäytymisen yleistymiseen ja siten uuteen mielipidevankiongelmaan. Tältä ongelmalta valiokunnan enemmistö on sulkenut silmänsä vetäytymällä pelastuspalvelun ja ensiavun "humanitaarisen" luonteen taakse. Ei ole haluttu tunnustaa sitä, että nykyiset aseistakieltäytyjät joutuvat vakavaan omantunnonkonfliktiin ennf'n muuta sen vuoksi, että vapautus asepalvelusta koskisi edelleenkin vain rauhan aikaa. Sotatilanteessa siviilipalvelusmiehet, jotka olisivat saaneet koulutusta kriisitilanteiden varalle, voitaisiin määrätä koulutuksensa mukaisiin tehtäviin aseellisessa palvelussa. Kun aseistakieltäytymisoikeus on maassamme tunnustettu sikäli vajanaisesti, että vapautus ei koske itse sodankäyntiä, vaan ainoastaan sen opettelua, merkitsisi siviilipalvelun sisällön lähentäminen maanpuolustukseen tämän vähäisenkin vapautuksen poistamista. Valiokunnan enemmistö on asettunut kannattamaan myös hallituksen ehdottamaa siviilipalvelusajan pidentämistä 16 kuukauteen. Pidennys, jota on perusteltu tarpeella "mitata" aseistakieltäytyjien vakaumusta, on saanut asiantuntijoilta runsaasti kritiikkiä. Itse asiassa on kysymys rangaistuksenluontoisesta toimenpiteestä, jolla tietoisesti aiheu tetaan vakavia sosiaalis-taloudellisia ongelmia niille nuorille, jotka kaikesta huolimatta valitsevat siviilipalvelun. Pidennyksen kohteiksi joutuu monia sellaisia aseistakieltäytyjäryhmiä, joiden vakaumuksen olemassaoloa ja syvyyttä ei kukaan ole asettanut kyseenalaiseksi. Se ei siis kohdistu vain niihin, joiden arvellaan vakaumuksen tutkimisesta luovuttaessa tarkoituksenmukaisuussyistä hakeutuvan siviilipalveluun. Erityisen epäjohdonmukaista on, että samalla kun yksi uskonnollinen ryhmä kokonaan vapautetaan asepalvelusta ilman korvaavaa palvelusvelvollisuutta (HE 7/1985 vp. ), pidennetään monien muiden uskonnollisten ja ei-uskonnollisten ryhmien palvelusaikaa tuntuvasti. Edelleen valiokunta on asettunut kannattamaan hallituksen esitykseen sisältyvää siviilipalveluslain 26 :n muutosehdotusta, tosin korjaten sitä perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta. Eräiden asiantuntijoiden mukaan säännösehdotuksella ei ole mitään järjellistä tarkoitusta, vaan kysymys on siviilipalveluslaitokselle asetettavasta velvollisuudesta tahallisesti hankaloittaa siviilipalvelusmiehen asemaa ilman mitään palveluksen sisällöstä aiheutuvaa tarvetta. 26 :n 1 momentin johdantolauseeseen muutetun sanan "sääntelyjä" tarkoituksena ilmeisesti on saattaa puolustusvoimien sisäiset ohjesäännöt ja pysyväismääräykset jokaisen siviilipalvelusesimiehen sovellettaviksi. Tehtävä on mahdoton, eivätkä kyseiset määräykset edes ole sovellettavissa ilman sotilasrikoksia koskevan rikoslain 45 luvun säännöksiä, jotka eivät kuitenkaan koskisi siviilipalvelusmiehiä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta valiokunta on kirjannut 26 :n 1 momentin 2 kohtaan varauksen, jonka mukaan sotilaiden perusoikeusrajoitukset eivät koskisi siviilipalvelusmiehiä. Tämä tekee lainkohdan soveltamisen - mikäli mahdollista - vielä vaikeammaksi. Reaalista merkitystä se voi saada vain, mikäli siviilipalvelu muutetaan asetusteitse ja hallinnollista käytäntöä muuttamalla sotilaallisesti järjestetyksi kasarmipalveluksi. Ehdotan lainkohtaa poistettavaksi. Siviilipalveluslain eduskuntakäsittelyssä on tullut havainnollisesti esiin, miten hatara on aseistakieltäytymisjärjestelmämme lainsäädännöllinen pohja. Hyvin vähäisin lainmuutoksin, tai jopa kokonaan ilmankin niitä, on mahdollista radikaalisti muuttaa koko siviilipalvelusjärjestelmää. Puolustusasiainvaliokunnan ehdottamassa muodossa siviilipalvelusuudistus ei vielä välttämättä merkitse nykyisenkaltaisen, aseistakieltäytyjien

8 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 vakaumusta edes jossain maann kunnioittavan korvaavan palvelusvaihtoehdon romuttamista, mutta tällainen lopputulos on varsin todennäköinen. Puolustusministeriö pyrkii pitämään asetusvalmistelun itsellään, ja saadut tiedot asetusmuutosten sisällöstä ja suunnitteilla olevista koulutusja palvelusjärjestelyistä ovat erittäin huolestuttavia. Puolustusministeriön oikeus vastata siviilipalvelusasioiden lain- ja asetuksenvalmistelusta on kyseenalainen. Asiain ratkaisemista valtioneuvostossa ja sen ministeriöissä annetun lain (79/22) mukaan puolustusministeriölle kuuluvat asevelvollisuutta koskevat asiat, työvoimaministeriölle puolestaan siviilipalveluksen järjestäminen. Hallituksen esitys ja sen käsittely puolustusasiainvaliokunnassa ovat selvästi osoittaneet, että puolustusministeriö ei ole oikea elin valmistelemaan siviilipalveluksen sisältöä koskevia uudistuksia. Lakitekniset puutteet Hallituksen esityksen valmistelun heikkoudesta ja valiokunnan käsittelyn kiireisyydestä johtuen on valiokunnan mietintöön jäänyt useita lakiteknisiä heikkouksia. Ennen muuta näitä ongelmia liittyy ehdotettuihin rikosoikeudellisiin järjestelyihin (1. lakiehdotuksen 14 ja 2. lakiehdotus), miltä osin viittaan jäljempänä ehdotusteni yksityiskohtaisissa perusteluissa sanottuun. Tässä yhteydessä tyydyn lyhyesti huomauttamaan valiokunnan enemmistön hyväksymien lakiehdotusten eräistä muista puutteista. Siviilipalveluslain muutosehdotuksen ( 1. lakiehdotus) voimaantulosäännöksessä on v~iokunta hallituksen esityksen tavoin jättänyt avoimeksi pait~i lain voimaantulopäivän myös väli!likaisen lain Voimassaoloajan pituuden. Lainsäädäntökäytännössä on katsottu tasavallan presidentin voivan v~vistusvaiheessa täydentää eduskunnan päättäm'ää lakia voimaantulopäivän osalta. Sen sijaan määräaikaisen lain voimassaoloaika on käsitykseni.mukaan lain aineelliseen sisältöön kuuluva olennainen kysymys, jonka päättäminen ei voine kuulua presidentin yksinomaiseen toimivaltaan. Mikäli laki säädetään valiokunnan mietinnön pohjalta, tulisi sitä käsittääkseni suuressa valiokunnassa tai täysistunnossa täydentää lain voimassaoloajan osalta. Äskeinen huomautukseni koskee vastaavasti myös valiokunnan mietinnön toista lakiehdotusta. Lisäksi toiseen lakiehdotukseen sisältyvä viittaus ensimmäiseen lakiehdotukseen (3 )on sikäli virheellinen, että siinä ensimmäisen lakiehdotuksen nimike on esitetty puutteellisena, ilman ''väliaikaisesta'' -sanaa. Edellä olen käsitellyt valiokunnan ehdottaman siviilipalveluslain 26 :n sisältöä. Säännösehdotus on myös lakiteknisesti epäonnistunut. 26 :n 1 momentin - joka valiokunnan mietinnössä on kirjoitettu ikään kuin 2 momentti olisi tarkoitus kumota - johdantolauseessa puhutaan asevelvollisuuslain mukaista palvelusta suorittavista. Johdantolauseen alla 1 kohdassa puhutaan aseettomasta tai siviilipalvelusmiehestä, mutta 2-4 kohdassa käytetään persoonapronominia ''hänen", millä voitaneen viitata vain momentin johdantolauseeseen. Epäilemättä tarkoitus on ollut toinen. Käsittelyn pohja Ehdotin valiokunnassa, että käsittelyn pohjaksi otettaisiin eräiden SKDL:n, SDP:n ja vihreiden eduskuntaryhmän kansanedustajien lakialoite n:o vp. Useiden asiantuntijoiden mukaan aloite muodostaa hallituksen esitystä selvästi paremman pohjan siviilipalvelusjärjestelmän uudistamiselle. Se myös turvaa omantunnonvapauden ja sekä poistaa nykyisen mielipidevankiongelman hallituksen esitystä nopeammin että estää uusien mielipidevankiryhmien muodostumisen maahamme. Yksityiskohtaiset perustelut a) Laki aseettomtuta palveluksesta ja sivitlipalveluksesta annetun lain muuttaminen Ehdotan, että määräaikaislain sijasta siviilipalveluslakia muutettaisiin pysyvästi niiden suuntaviivojen mukaisesti, jotka on esitetty edellä mainitussa lakialoitteessa. 1. Ehdotan, että omantunnonsyistä myönnettävä vapautus asepalvelusta koskisi niin rauhan kuin sodankin aikaa. Tämä ei merkitsisi vapautusta kaikesta palvelusvelvollisuudesta, vaan muun muassa työvelvollisuuslain (418/42) nojalla rauhan ajan siviilipalvelusmiehet voitaisiin sodan aikana määrätä erilaisiin tehtäviin. Mainittakoon, että perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan näe valtiosääntöoikeudellisia esteitä omantunnonvapauden laajentamiselle siten, että vapautus asepalvelusta koskisi myös sodan aikaa. 2. Ehdotan siviilipalveluslaitosten luetteloa laajennettavaksi. Vaikka kohu hallituksen esityk-

9 Siviilipalveluslain muuttaminen 9 sen ympärillä on tilapäisesti vähentänyt välitöntä hakeutumista siviilipalveluun, saattaa siviilipalvelusmiesten määrä lähivuosina kasvaa mm. lykkäysten päättymisen vuoksi. Siviilipalveluslaitosten valikoimaa olisi lisättävä jo tästä syystä, mutta erityisesti sen vuoksi, että siviilipalvelua voitaisiin kehittää vakaumusta kunnioittavana rauhanpalveluna. Ehdotukseeni sisältyy myös mahdollisuus käyttää siviilipalvelusmiehiä julkisen tai järjestöjen kehitysyhteistyön tehtävissä ulkomailla. Mainittakoon, että ulkoministeriön kehitysyhteistyöosasto on puoltanut tällaisen laajennuksen toteuttamista, ja ulkoministeriön oikeudellinen osasto puolestaan on torjunut puolustusministeriön taholta valiokunnalle esitetyn kannan, jonka mukaan Pariisin rauhansopimus jollakin tavoin olisi esteenä siviilipalvelusmiesten kä yttämiselle kehitysyhteistyötehtävissä. 2 a. Ehdotan 2 a :n säännösehdotuksen poistettavaksi tarpeettomana. Yksikkökohtaiset sijoitusvelvollisuudet ja valtakunnallinen sijoitussuunnitelma voivat toimia välineinä siviilipalveluksen sisällön muuttamisessa osaksi maanpuolustusta. Tätä vaaraa lisää se, että puolustusministeriö on katsonut siviilipalvelusasioiden lainvalmisteluvastuun kuuluvan itselleen ja pyrkii valmistelemaan myös uudistukseen liittyvän asetuksen. Viittaan lisäksi siihen, mitä SKDL:n edustajat ovat eriävässä mielipiteessään perustuslakivaliokunnan lausuntoon tältä osin todenneet. 3. Ehdotan luovuttavaksi siviilipalveluksen rangaistuksenluonteisesta pidennyksestä. Kehitysyhteistyötehtävissä voisi palvelus asianomaisen siviilipalvelusmiehen suostumuksella kuitenkin olla nykyistä pidempi Ehdotan siviilipalvelukseen hakeutumismenettelyn järjestettäväksi edellä mainitussa lakialoitteessa ehdotetulla tavalla. 11. Valiokunnan.mietintöön sisältyvä ns. vakaumuksensuojasäännös on heikosti muotoiltu, mistä syystä ehdotan sen täsmentämistä. Säännöksen käytännön merkitys on epäselvä siinä tilanteessa, jos siviilipalvelun sisältöä ryhdytään lähentämään maanpuolustukseen. Vakaumuksensuojasäännökseen vetoavan siviilipalvelusmiehen vakaumuksen laatu jouduttaisiin tutkimaan rikosoikeudellisessa menettelyssä lain 14 :n nojalla. Vakaumuksen tutkiota ja mielipidevankiongelmat eivät siis poistuisi. Käsitykseni mukaan ongelmat ovat voitettavissa vain siten, että turvataan siviilipalvelun sisällön kehittäminen rauhanpalveluna siten kuin edellä mainitussa lakialoitteessa on tehty. 11 a. Muutosehdotus seuraa ehdottamistani muista muutoksista X 13 a-13 f. Muun muassa eduskunnan oikeusasiamies on edellyttänyt siviilipalvelusmiesten oikeusturvan korjaamista. Myös perustuslakivaliokunnan lausunnossa asiaan kiinnitetään vakavaa huomiota. Puolustusasiainvaliokunta on kuitenkin ehdottanut muutettavaksi vain siviilipalveluslain 13 :ää siten, että kurinpitorangaistusten enimmäismäärät tulevat vastaamaan sotilaskurinpitolain (331183) säännöksiä. Lakialoitteen n:o 2/1985 vp. pohjalta ehdotan lakiin uusia säännöksiä kurinpitomenettelystä. Myös valiokunta olisi aloitteen pohjalta voinut ehdottaa tarpeellisia säännöksiä, mikäli kiireistä aikataulua olisi sen verran lievennetty, että asiantuntijoiden avulla olisi voitu tarkistaa säännösehdotusten sisältö. 14. Siviilipalvelusmiesten suurimmat oikeusturvaongelmat johtuvat nykyisin siitä, että asian vieminen tuomioistuimeen johtaa käytännöllisesti katsoen aina ankaraan vankeusrangaistukseen. Teko, joka armeijassa johtaisi lyhyeen poistumiskieltoon, aiheuttaa siviilipalvelusmiehelle useiden kuukausien ehdottoman vankeusrangaistuksen. Ehdotan, että myös tuomioistuin voisi määrätä kurinpitorangaistuksen. Lisäksi ehdotan kansainvälisesti katsoen poikkeuksellisen ankarien rangaistusten alentamista siten, että vankeusrangaistukselle ei asetettaisi alarajaa ja ylärajaksi tulisi jäljellä oleva palvelusaika, ei kuitenkaan enempää kuin yksi vuosi. Mainittakoon tässä yhteydessä, että useiden asiantuntijoiden huolestuneista kannanotoista huolimatta valiokunta ei ole halunnut selvittää, miten niin sanottujen totaalikieltäytyjien asema tulee uudistuksen johdosta muuttumaan. Mikäli aseistakieltäytyjä katsoo myös siviilipalveluksen Ioukkaavan vakaumustaan eikä suostu hakeutumaan siihen, voi hän joutua rikoslain 45 luvun nojalla vankilakierteeseen, joka periaatteessa voi jatkua aina 50 vuoden ikärajan saavuttamiseen asti. Toinen mahdollisuus on siviilipalveluslain 14 :n soveltaminen, mutta tämä mahdollisuus jää säädettävässä laissa epävarmaksi muun muassa sen vuoksi, että siviilipalvelukseen hakeutumisen määrämuotoisuutta lisätään. 25. Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanotosta huolimatta hallitus ja valiokunnan enemmistö eivät ole kirjanneet lakiin mahdollisuutta kieltäytyä reservin kertausharjoituksista jo ennen kertausharjoituskutsua. Ehdotan tätä mahdollisuutta lakiin. 25 a ja b. Edellä mainitun lakialoitteen perusteella ehdotan lakiin otettavaksi myös mahdollisuuden hakeutua vapaaehtoisena siviilipalveluun 17 vuotta täyttäneenä.

10 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o Hallituksen esityksen 26 on osoittautunut lakiteknisesti heikoksi, epäselväksi, perusoikeuksia loukkaavaksi ja soveltamiskelvottomaksi. Ehdotankin sen poistamista. Voimaantulosiilinnös. Muutosehdotukseni aiheutuvat lain säätämisestä pysyvänä eikä määräaikaisena. b) Laki eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain kumoamisesta Kun ehdotan itse siviilipalveluslain muutoksia pysyvinä, ehdotan myös ns. rankaisulain kumoamista kokonaan enkä vain sen määräaikaista soveltamatta jättämistä kuten valiokunnan enemmistö. Ehdotan myös, että rankaisulain kumoaminen toteutettaisiin mahdollisimman nopeasti ja erillisenä siviilipalveluslain muutoksen voimaantuloajankohdasta. Tämä sen vuoksi, että useat kymmenetsiviilipalvelukseen pyrkineet, mutta siihen kelpuuttamattomat ovat saaneet vankeusrangaistuksia tai syytteitä, joiden täytäntöönpano tai enempi käsittely olisi voitava keskeyttää mahdollisimman pian. Valiokunta ei ole selvittänyt niitä ongelmia, joita sen ehdottaman lain säätämisestä aiheutuisi. On muun muassa epäselvää, miten käy aseista- kieltäytyjän, joka nykyisen lain voimassa ollessa on hylätty siviilipalveluksesta ja tuomittu vankeuteen, mutta joka ei pyri uudistetun lain mukaiseen siviilipalveluun. Mikäli asia on lain voimaan tullessa valituksen johdosta ylemmän oikeusasteen käsiteltävänä, on tämän asema hyvin epäselvä. Valiokunnan enemmistön ehdottaman lakiehdotuksen nimenomaisen sanamuodon mukaan ei ns. rankaisulakia sovelleta lain voimassaoloaikana. Vastaava ongelma syntyy myös niissä tapauksissa, joissa ''rikos'' (hylätyn siviilipalveluun pyrkijän kieltäytyminen vakaumuksensa nojalla asepalvelusta) on tapahtunut vanhan lain aikana, mutta jo ensimmäisen oikeusasteen käsittely tapahtuisi uuden lain aikana. c) Laki asevelvollisuuslain 34 :n muuttamisesta Lakialoitteen nro 2/1985 vp. perusteella ehdotan asevelvollisuuslakia muutettavaksi siten, että myös siinä olevaa viittaussäännöstä muutettaisiin tavalla, joka osoittaa asepalvelusta omantunnonsyiden vuoksi tapahtuvan vapauttamisen koskevan myös sodan aikaa. Edellä sanotun perusteella ehdotan, että eduskunta hyväksyisi valiokunnan mietintöön sisältyvät lakiehdotukset näin kuuluvina: 1. Laki aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain (poist.) muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan aseetlomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta 21 päivänä helmikuuta 1969 annetun lain (132169) 6 sellaisena kuin se on osittain muutettuna 14 päivän!i tammikuuta 1972 annetulla lailla (24172), muutetaan (poist.) 1 ;a 2 (poist.), 3 :n 1 ja 2 momentti, (poist.) 5, 7, 8 ja 11, 13 :n 1 momentin 2 ja 3 kohta, 14 :n 1 ;a 3 momentti ja 25 (poist.), sellaisina kuin niistä ovat 2 osittain muutettuna 26 päivänä toukokuuta 1978 annetulla lailla (364178) (poist.), 14 :n 1 momentti edellä mainitussa 14 päivänä tammzkuuta 1972 annetussa laissa sekä päivänä toukokuuta 1975 annetussa laissa (312/75), sekä lisätään (poist.) 3 :ään uusi 2 momentti, jolloin muutettu 2 ja nykyinen 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentzksi, 10 :ään uusi 1 momentti, jolloin nykyinen 1 ja 2 momentti siirtyvät 2 ja 3 momentiksi sekä lakiin uusi 11 a, 13 a-13 f sekä 25 aja 25 b, seuraavasti: 1 Asevelvollinen, jota (poist.) vakaumukseen perustuvat vakavat omantunnonsyyt estävät suorittamasta asevelvollisuuttaan (poist.) asevelvollisuuslaissa (452/50) säädetyssä järjestyksessä, vapautetaan aseellisesta palveluksesta (poist.) Aseellisesta palveluksesta vapautetun on suoritettava aseetoma palvelusta puolustusvoimissa tai siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään.

11 Siviilipalveluslain muuttaminen 11 2 Siviilipalvelusta voidaan suorittaa: 1) valtion siviilihallinnon ja itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten tehtävissä; 2) kuntien tai kuntainliittojen tehtävissä tazkka yliopistollisessa keskussairaalassa; 3) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai Suomen ortodoksisen kirkkokunnan tazkka niiden seurakuntien tehtävissä; 4) muun julkisoikeudellisen tai sellaiseen verrattavan yhteisön tehtävissä, jos sen järjestysmuodosta tai toiminnasta on säädetty laissa tai asetuksessa; 5) sellaisen yhdistyksen tai säätiön palveluksessa, joka harjoittaa yleishyödyllistä toimintaa; sekä 6) valtion siviilihallinnon tai julkisista varoista rahoitusta saavien yleishyödyllisten järjestöjen kehitysyhteistyötehtävissä ulkomailla, mikäli asevelvollinen tähän suostuu. Palvelus edellä 3-5 kohdassa tarkoitetussa laitoksessa on mahdollista vain, jos valtioneuvosto on hyväksynyt sen sivizlipalvelusta järjestäväksi laitokseksi. 2 a (Poist.) 3 Aseettomaan palvelukseen määrättyä sanotaan tässä laissa aseettomaksi ja siviilipalvelukseen määrättyä sivizlipalvelusmieheksi. Aseettoman tulee palvella 90 päivää ja siviilipalvelusmiehen 120 päivää yli asevelvollisuuslaissa säädetyn yleisen palvelusajan. Ulkomazlla kehitysyhteistyötehtävissä palvelevan sivizlipalvelusmiehen tulee kuitenkin palvella 300 päivää yli asevelvollisuuslain mukaisen yleisen palvelusajan. Sivzilipalveluksesta voidaan 60 päivää määrätä suoritettavaksi koulutusjaksona, johon sisältyy yhteiskuntatietouden ja rauhanpolitizkan opetusta, lzi'kuntakasvatusta sekä' ihmissuhdekoulutusta. Koulutusjakson järjestämisestä säädetään asetuksella. (3 mom. kuten 2 mom. valiokunnan mietinnössä) 4 (Poist.) 5 Määräyksen aseettomaan palvelukseen tai sivzi' lipalvelukseen antaa työvoimaministeriö. Asevelvollinen määrätään siihen palvelukseen, johon hän on hakenut. 6 (Poist.) 7 Mzlloin aseeton palvelusajan kuluessa timaittaa määräyksen antamisen jälkeen, että hänen vakaumuksensa estää häntä suorittamasta aseetonta palvelusta puolustusvoimissa, asia on saatettava työvoimaministen'ölle uudestaan käsiteltäväksi. 8 jos aseeton tai sivizlipalvelusmies pyytää saada palvella aseellisena tai sivizlipalvelusmies aseettomana, hå'nen on szitä kirjallisesti zlmoztettava palveluspazkan asianomaiselle päällz'kölle, jonka on toimztettava ilmoitus työvoimaministeriölle. Työvoimaministen'ön on peruutettava aiempi määräyksensä ja zlmoitettava szi'tä pääeszkunnalle. 10 (Kuten valiokunnan mietinnössä) 11 Siviilipalvelusmiehen palvelus on järjestettävä siten, etteivät palvelustehtävät ole nstiriidassa hänen vakaumuksensa kanssa. Siviilipalvelusta suontetaan siinä laitoksessa, jonka työvoimaminzsten'ö asianomaisen laitoksen kanssa sovittuaan osoittaa. jos sivizlipalvelusta suoritetaan 2 :n 1 momentin 4 tai 5 kohdan tarkoittamassa laitoksessa, työvoimaministen'ön on ennen palveluksen alkamzsta tehtävä laitoksen kanssa kirjallinen sopimus siv#lipalveluksen jlirjestämisestä. Määräykset sopimuksen sisällöstä annetaan asetuksella. 11 a (uusi) Siviilipalveluksen järjestäminen sekä sivzi'lipalvelusmiehen valvonta ja kun'npito kuuluvat sen laitoksen päällz'kölle tai hänen määräämälleen lat'toksen virkamiehelle, jossa asianomainen suorittaa sivizlipalvelusta. jos palvelusta suon'tetaan 11 :ssä tarkoitetun sopimuksen perusteella, kuuluvat 1 momentzssa tarkoitetut tehtävät laitoksen johtajalle tai muulle laitoksessa vakinazsessa toimessa olevalle henkilölle, jonka työvoimaministeriö laitoksen esityksestä on suostumuksen perusteella sizhen tehtävään määrännyt.

12 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 Edellä 2 momentissa tarkoitettuun henktlöön on tuossa tehtävässään sovellettava, mitä virkavastuusta on valtion virkamiehen osalta säädetty. 13 (Kuten valiokunnan mietinnössä) 13 a (uusi) Kurinpitorangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa n'kokseen sekä tarkoituksenmukainen syyllisen palvelusaseman kannalta. Kurinpitorangaistuksen ja -ojennuksen lajia ja määrää harkittaessa on otettava huomioon teon rangaistavuuteen rikoslain mukaan vaikuttavat perusteet sekä ne olosuhteet, joissa n'kos on tehty, ja syyllisen az'kaisempi palvelus ja muu käyttäytyminen. 13 b (uusi) Kurinpitoesimies voi jättää kurinpitoseuraamuksen määräämättä, jos teko on johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta, ajattelemattomuudesta tai tietämättömyydestä tat'kka tekoa muutoin on pidettävä vähäisenä. 13 c (uust) Se, jolle on määrätty kun npitorangaistus, on ot'keutettu saattamaan päå'töksen tarkastuspyyntönä työvoimaministeriön tarkastettavaksi, jolla on oikeus kumota kurinpitorangaistus. Tarkastuspyyntö on käsiteltävä vti'vytyksettä. Päätös asiassa on tehtävä esittelystä. 13 d (uusz) Tarkastuspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava työvoimaministeriölle viimeistään seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun kurinpitoesimiehen päätös on annettu asianomaiselle tiedokst. Määräajan jälkeen tehty tarkastuspyyntö jätetään tutkimatta. 13 e (uust) Kun'npitorangaistusta koskeva päätös on kumottava tai kun npitorangaistusta lievennettävä, jos menettelyssä on tapahtunut olennainen virhe tai kurinpitoesimies on ylittänyt toimivaltansa taz'kka päätös on lopputulokseltaan virheellinen tai zlmeisesti kohtuuton. Kumotessaan päätöksen voi tarkastuspyynnön käsittelevä työvoimaministen'ön virkamies määrätä asian otettavaksi uudelleen käsiteltäväksi tai ottaa sen välittömästi itse ratkaistavakseen tat'kka saattaa asian toimivaltaiselle syyttäjälle. 13 f (uust) Työvoimaministeriön on valvottava kurinpitoesimiesten kurinpitovallan käyttöä. 14 Jos siviilipalvelusmies laiminlyö velvollisuutensa saapua palvelukseen saamansa kutsun mukaisesti tai hänelle annetun loman päätyttyä taikka karkaa palveluspaikastaan (poist.), hänet on tuomittava sivizlipalveluksen välttämisestä kurinpitorangaistukseen tai vankeuteen ajaksi, joka vastaa enintään hänen jäljellä olevaa palvelusat'kaansa, ei kuitenkaan kauemmaksi kuin yhdeksi vuodeksi. Jos hän rikkoo tai yllyttää toista rikkomaan laitoksen järjestystä taikka niskoittelun tai muun palveluksesta kieltäytymisen johdosta on suorittamatta hänelle määrättyjä palvelustehtäviä (poist.) hänet on tuomittava sivzi'lipalvelusmiehen kuuliaisuusn'koksesta kun'npitorangaistukseen tai vankeuteen edellä sanotuksi ajaksi jos palvelukseen saapumatta jääneellä sivitlipalvelusmiehellä on ollut lazllinen este, mutta hän on jättänyt sen zlmoittamatta, tuomittakoon hänet palvelusesteen ilmoittamatta jättämisestä kun npitorangaistukseen tai sakkoon. 25 Jos asevelvollinen aseelliseen tai aseettomaan palvelukseen tai reservin kenausharjoituksiin saavuttuaan taikka palvelusajan kuluessa 4 :ssä mainituin tavoin ilmoittaa, että 1 :ssä tarkoitetut syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuttaan aseellisessa tai aseettomassa palveluksessa, hänet kotiutetaan ja asia saatetaan työvoimaministeriön käsiteltäväksi. Sen jälkeen hänet on erikseen 5 :ssä säädetyssä järjestyksessä määrättävä aseettomaan palvelukseen tai siviilipalvelukseen taikka kenausharjoituksia korvaavaan palvelukseen. Reserviin kuuluva asevelvollinen voi saattaa edellä mainitun ilmoituksensa työvoimaministen'ön käsiteltäväksi myös ennen kuin hän on saanut kutsun kertausharjoituksiin tai ennen kuin hänen saamansa kutsun vuoksi olisi saavuttava kertausharjoituksti'n. (2 ja 3 mom. kuten valiokunnan mietinnössä) 25 a (uusz) 17 vuotta täyttänyt asevelvollinen voi ennen sen vuoden elokuun 1 päivää, jona hän täyttää

13 Siviilipalveluslain muuttaminen vuotta, hakeutua vapaaehtoisena sivizlipalvelukseen. Hänen kohdallaan menetellään muuten samoin kuin muiden sivizlipalvelukseen hakeutuvien kohdalla, mutta lisäksi hänen tulee esittää 1) hakemus vapaaehtoiseen palvelukseen; 2) todistus iästään, todistus holhoojan suostumuksesta palvelukseen astumiseen ja ilmoitus siitä, minkälaiseen palveluspazkkaan hän haluaa; sekä 3) lääkärin antama todistus siitä, että hänen ruumiinrakenteensa ja terveydentzlansa vastaavat palvelukseen hyväksymisen ehdoksi määrättyjä vaatimuksia. 25 b (uusi) Vapaaehtoiseksi pääsemisen ehtona on, että vapaaehtoisten lukumäärä ei ylitä' sille määrättyä rajaa ja että, milloin pyrkijä on halunnut päästä johonkin määrätyn tyyppi.reen palvelukseen, hän on sovelias szinä palvelemaan. jos hakemus saada palvella vapaaehtoisena on hylätty, on szitä tehtävä merkintä hakemukseen, joka toimitettakoon hakijalle takaisin. 26 (Poist.) Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 198 (poist.). Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen t~:ftäntöönpanemiseksi tarpeelliszin toimenpiteiszzn. (3-5 mom. poist.) 2. Laki eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain kumoamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 1 Täten kumotaan eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta 14 päivänä tammikuuta 1972 annettu laki (23/ 72) (poist.). 2 Tämä laki tulee votmaan päivänä kuuta Mtkäli tässä laissa tarkoitetun lain nojalla on ennen tämän lain voimaantuloa langetettu rangaistuksia, lykkäytyy tai keskeytyy miden täytäntöönpano, mzkäli asevelvollinen ilmoittaa asuinpazkkakuntansa poliiszlle tai rangaistuslaitoksen johtajalle haluavansa suorittaa asevelvollisuutensa aseetlomassa palveluksessa tai sivzilipalveluksessa. Mtkäli asianomainen on jo aloittanut rangaistuksen suorittamisen, vähennetään kärsitty rangaistusaika hänen palvelusajastaan. Mzkäli 2 momentissa tarkoitetussa asiassa on annettu alioikeuden tai hoviozkeuden päätös, jolla asevelvollinen on tuomittu rangaistukseen, mutta päätös ei ole tämän lain voimaan tullessa lainvoimainen, keskeytyy asian käsittely ylemmässä oikeusasteessa, mikäli asevelvollinen tekee asiaa käsittelevälle tai viimeksi käsitelleelle tuomioistuimelle edellä 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen. Vastaavasti keskeytyy myös määräaika valituksen tai valituslupahakemuksen tekemiselle. Kun asevelvollinen on suorittanut asevelvollisuutensa loppuun, raukeaa 2 momentissa tarkoitettu rangaistus tai 3 momentissa tarkoitettu käsittely. Riippumatta siitä, mitä muutoin on säädetty, tämän pykälän 2 tai 3 momentissa tarkoitettu asevelvollinen voidaan kutsua palvelukseen, vaikka tämä olisi täyttänyt 30 vuotta. 3 (Poist.)

14 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 Lakialoitteeseen n:o 2 viitaten ehdotan, että eduskunta hyväksyisi seuraavan lakiehdotuksen: 3. Laki asevelvollisuuslain 34 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 15 päivänä syyskuuta 1950 annetun asevelvollisuuslain (452/50) 34, sellaisena kuin se on muutettuna 21 päivänä helmikuuta 1969 annetussa laissa (133/69) ja 14 päivänä tammikuuta 1972 annetussa laissa (25/72), näin kuuluvaksi: 34 Sellaisten asevelvollisten palvelusvelvollisuudesta, jotka vakaumukseen perustuvien vakavien omantunnonsyiden vuoksi on vapautettu aseellisesta palveluksesta, on säädetty erikseen. Tämä laki tulee voimaan kuuta 198. päivänä Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 1985 Veikko Saarto

15 Siviilipalveluslain muuttaminen 15 EDUSKUNNAN PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA Liite Helsingissä, 31 päivänä toukokuuta 1985 Lausunto n:o 10 Pu ol u s tu s asiain v al ioku n nalle Puolustusasiainvaliokunta on kirjeellään 21 päivältä helmikuuta 1985 pyytänyt perustuslakivaliokunnalta lausuntoa hallituksen esityksestä n:o 8 laeiksi aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta ja eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain 1-4 :n soveltamatta jättämisestä sekä ed. Komsin ym. lakialoitteesta n:o 2 siviilipalveluksen kehittämistä tarkoittaviksi laeiksi. Asian johdosta ovat olleet kuultavina eduskunnan oikeusasiamies Jorma S. Aalto, ylijohtaja K. ]. Lång ja lainsäädäntöneuvos Timo Mäkinen oikeusministeriöstä, vanhempi hallitussihteeri Pekka Pitkänen puolustusministeriöstä, esittelijä Kyösti Poutaneo työvoimaministeriöstä, pääsihteeri Penti Knuuttila Suomen Varusmiesliitosta, oikeustieteen kandidaatti Martin Scheinin, puheenjohtaja Jouko Väänänen Siviilipalvelusmiesliitosta, professori Eero Backman, professori Mikael Hiden, professori Antero Jyränki, professori Raimo Lahti, professori Ilkka Saraviita, professori P. 0. Träskman ja apulaisprofessori Martti Lindqvist. Lisäksi oikeustieteen tohtori Kauko Sipponen on antanut asiasta kirjallisen lausunnon, joka on liitetty valiokunnan asiakirjoihin. Käsiteltyään asian lähinnä valtiosääntöoikeudelliselta kannalta perustuslakivaliokunta esittää kunnioittaen seuraavaa. Lakiehdotukset Hallituksen esityksessä ehdotetaan aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annettua lakia (132/69), jäljempänä siviilipalveluslaki, väliaikaisesti muutettavaksi siten, että aseistakieltäytyjän vakaumuksen tutkimismenettelystä luovutaan. Siviilipalvelusmiesten palvelusaikaa ehdotetaan pidennettäväksi neljällä kuukaudella, joten siviilipalvelusaika olisi kestoltaan kuusitoista kuukautta eli kahdeksan kuukautta asevelvollisuuslaissa ( ) säädettyä yleistä palvelusaikaa pidempi. Lisäksi uudistuksella pyritään rinnastamaan aseettomana palvelevien ja siviilipalvelusmiesten asema aseellisena palvelevien asemaan. Laki ehdotetaan säädettäväksi viiden vuoden määräajaksi, jotta lain vaikutuksista saataisiin riittävästi kokemuksia. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain (23/72) 1-4 :ää ei sovelleta siviilipalveluslakiin ehdotettujen -muutosten ollessa voimassa. Hallituksen esitys liittyy samanaikaisesti eduskunnalle annettuun hallituksen esitykseen n:o 7 Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa koskevaksi lainsäädännöksi. Edellä mainitussa lakialoitteessa ehdotetaan siviilipalveluslain muuttamista ja tähän liittyen asevelvollisuuslain 34 :n muuttamista sekä eräiden vakinaisesta palveluksesta kieltäytyvien asevelvollisten rankaisemisesta annetun lain kumoamista. Aloitteessa ehdotetaan siviilipalveluslain pysyvää muuttamista luopumalla vakaumuksen tutkimisesta ja lisäämällä palveluspaikkoja kirkon, kehitysyhteistyön ja yleishyödyllisten kansalaisjärjestöjen piiriin. Ehdotuksen mukaan vapauttaminen aseellisesta palveluksesta koskee sekä rauhan että sodan aikaa. Lisäksi ehdotetaan muutoksia siviilipalvelusmiesten rangaistus- ja kurinpitosäännöksiin. Valtiosääntöoikeudellinen arviointi Voimassa oleva siviilipalveluslaki samoin kuin sitä edeltäneet lait on säädetty tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksetta. Tästä syystä perustuslakivaliokunta arvioi tässä yhteydessä aseetonta palvelusta ja siviilipalvelusta hallitusmuodon 75 :n 1

16 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 momentin kannalta, vaikkakaan hallituksen esityksessä ei ehdoteta siviilipalveluslakia muutettavaksi tavalla, joka merkitsisi nykyisin voimassa olevan järjestelmän perusteiden muuttamista. Samasta syystä lausunnossa arvioidaan myös siviilipalvelusmiesten kurinpidollista vastuunalaisuutta, joka perustuu voimassa olevaan lakiin. Perustuslakivaliokunta keskittyy tarkastelussaan hallituksen esitykseen sisältyvään siviilipalveluslain muutosehdotukseen, jäljempänä siviilipalveluslakiehdotus. Lausuntonsa lopuksi valiokunta esittää valtiosääntöoikeudellisen arvionsa aiemmin mainitusta lakialoitteesta. Aseeton palvelus ja siviilipalvelus hallitusmuodon 75 :n kannalta Hallitusmuodon 75 :n 1 momentin mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustamaan, niin kuin siitä laissa säädetään. Säännös sisältää kaikkiin kansalaisiin ulottuvan perustuslaintasoisen maanpuolustusvelvollisuuden, jonka yksityiskohtainen sääntely on jätetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävän lain varaan. Maanpuolustusvelvollisuus merkitsee hallitusmuodon 75 :n tarkoituksen huomioon ottaen perustuslakivaliokunnan mielestä rauhan aikana määrätyn ikäisten terveiden miesten velvollisuutta palvella tietty aika vakinaisessa väessä tai korvaavassa palveluksessa. Voimassa olevan siviilipalveluslain 10 :n mukaan aseeton palvelus suoritetaan puolustuslaitoksessa ja on sisällöltään asevelvollisuuslain mukaista palvelusta. Aseettornana palveleva ei kuitenkaan ole velvollinen käyttämään asetta, ampumatarvikkeita eikä muita välittömästi vihollisen tuhoamiseen tai vahingoittamiseen tarkoitettuja välineitä tai tarvikkeita, harjoittelemaan niiden käyttämistä eikä osallistumaan niiden huoltoon. Näitä säännöksiä ei tässä yhteydessä ehdoteta muutettaviksi, joskin mainittuun 10 :ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 momentti. Sen mukaan aseenoman palvelus on järjestettävä siten, ettei hänen vakaumuksensa joudu ristiriitaan palvelustehtävien kanssa. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan selostetun sisältöinen aseeton palvelus puolustuslaitoksessa on kiistatta hallitusmuodon 75 :n 1 momentissa tarkoitettua osallistumista isänmaan puolustukseen tai sen avustamista. Siviilipalvelus suoritetaan valtion siviilihallinnon, kuntien tai kuntainliittojen tehtävissä taikka yliopistollisessa keskussairaalassa. Siviilipalveluslakiehdotuksen 11 :n 2 momentin mukaisesti siviilipalvelus käsittää pelastushallinnon alaan tai sosiaali- ja terveyshallinnon lähinnä ensiapualaan liittyvän koulutuksen sekä siihen liittyvän käytännön harjoittelun ja työskentelyn asianomaisessa siviilipalvelusyksikössä. Esityksen perusteluissa mainitaan lisäksi, että koulutus on luonteeltaan humanitaarista. Vielä voidaan todeta, että voimassa olevaa siviilipalveluslakia säädettäessä hallituksen esityksessä n:o 136/1967 vp. luonnehdittiin siviilipalvelusta täysin siviililuonteiseksi. Perustuslakivaliokunta käsitteli hallitusmuodon 75 :n 1 momentin merkitystä lausunnossaan n:o 6/1938 vp., joka koski mahdollisuutta säätää tavallisena lakina sodanaikainen yleinen työvelvollisuus esimerkiksi muille asevelvollisille kuin sotapalvelustaan suorittaville. Perustuslakivaliokunta totesi tuolloin, että hallitusmuodon 75 :n 1 momenttiin nojautuen ei ollut mahdollista velvoittaa kansalaisia tekemään väestön toimeentuloa varten välttämätöntä työtä, koska se ei käsitteellisesti sisältynyt isänmaan puolustukseen tai sen avustamiseen. Tällaisen työn osalta valiokunnan mielestä ei myöskään ollut mahdollista velvoittaa rauhanaikaisesta palveluksesta vakinaisessa väessä toistaiseksi vapautettua asevelvollista osallistumaan sodanaikaisiin tehtäviin perehdyttämistä varten järjestettäviin kursseihin ja harjoituksiin. Myöhemmin samassa asiassa antamassaan mietinnössä n: o vp. perustuslakivaliokunta katsoi, että velvollisuus tehdä maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työtä sisältyi velvollisuuteen olla osallisena isänmaan puolustuksessa tai sitä avustaa ja että velvollisuus näin muutettuna voitiin siksi hallitusmuodon 75 :n 1 momentin perusteella säätää lailla. Edellä mainitussa asiassa ei siis ollut - toisin kuin nyt esillä olevassa lakiehdotuksessa- kysymys aseellista ja aseetoma palvelusta rauhan aikana korvaavan palveluk.sen..järjestämisestä. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan siviilipalvelukseen saattaa voimassa olevien ja ehdotettujen säännösten mukaan sisältyä ja käytännössä sisältyykin sellaisia palvelusmuotoja, joita ei hallitusmuodon 75 :n 1 momentin säännöstä sanatarkasti tulkiten voida pitää siinä tarkoitettuna osallistumisena isänmaan puolustukseen tai sen avustamisena. Tämä onkin luonnollista, koska siviilipalveluksen tarkoituksena on ottaa huomioon yksilön uskonnolliseen tai eettiseen vakau-

17 Siviilipalveluslain muuttaminen 17 mukseen perustuvat sellaiset vakavat omantunnonsyyt, jotka estävät häntä suorittamasta maanpuolustusvelvollisuuden rauhan oloissa keskeiseksi sisällöksi muodostunutta aseellista palvelusta. Edellä mainittuun lausuntoonsa n:o 6/1938 vp. ja mietintöönsä n:o 18/1938 vp. verrattuna perustuslakivaliokunta pitää nyt käsiteltävänä olevan asian osalta olennaisena eroavana seikkana sitä, että kysymys on hallitusmuodon 75 :n 1 momentissa säädettyyn maanpuolustusvelvollisuuteen perustuvaa aseellista ja aseetonta palvelusta rauhan aikana välittömästi korvaavasta siviilipalvelusvelvollisuudesta. Tämän korvaavan luonteensa tähden siviilipalvelus on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan valtiosääntöoikeudellisesti arvioiden tarkoituksensa puolesta rinnastettava maanpuolustusvelvollisuuden täyttämiseen vakinaisessa väessä, vaikkakin sisältönsä osalta siviilipalvelus eroaa hyvin merkittävästi maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisestä vakinaisessa väessä. Valtiosääntöoikeudellisessa tarkastelussa on otettava huomioon myös hallitusmuodon 5 :ssä ilmaistu yleinen yhdenvertaisuusperiaate. Se edellyttää muun muassa, että kansalaisilla on yhtäläiset velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan. Mainitun periaatteen huomioon ottaminen hallitusmuodon 75 :n 1 momentin säännösten osalta perustelee osaltaan nykyisen siviilipalveluksen kaltaista, yhteiskunnallisesti hyödyllistä korvaavaa palvelusta niille, jotka on vapautettu aseellisesta ja aseettomasta palveluksesta. Muutoin aseellisesta ja aseettomasta palveluksesta vapautetut miehet tulisivat perusteettomasti yhteiskunnallisten velvollisuuksiensa osalta edullisempaan asemaan kuin vakinaisessa väessä palvelevat miehet. Yhdenvertaisuusperiaatteen huomioon ottaminen vaatii lisäksi sitä, että nämä eri palvelusmuodot kokonaisrasittavuudeltaan vastaavat mahdollisimman läheisesti toisiaan. Tämän kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat esimerkiksi palveluksen fyysinen ja psyykkinen rasittavuus, palvelusajan pituus, työ- ja koulutusajan menetys, erottaminen perheestä ja muusta totutusta ympäristöstä sekä palvelukseen sisältyvät asuinpaikan valinnan ja liikkumisvapauden rajoitukset. Edellä mainitsemiensa syiden nojalla perustuslakivaliokunta katsoo, että siviilipalvelusjärjestelmä käsitellyssä mielessä mahtuu hallitusmuodon 75 :n 1 momentin tarkoittaman maanpuolustusvelvollisuuden piiriin ja siitä on mahdollista säätää tavallisella lailla. Siviilipalvelusmiehiä koskevat kurinpitosäännökset Siviilipalvelusmiesten kurinpidollinen vastuunalaisuus perustuu voimassa olevan siviilipalveluslain 13 :ään, jota ei tässä yhteydessä ehdoteta muutettavaksi. Tämän lainkohdan mukaan siviilipalvelusmiehelle voidaan palveluksessa tehdystä järjestysrikkomuksesta määrätä kurinpitorangaistuksena varoitus, työtä yli säännönmukaisen työajan enintään neljä tuntia päivässä enintään seitsemän päivän aikana tai kielto poistua hänelle määrätystä oleskelupaikasta enintään kahdeksan viikon ajaksi. Kurinpitovaltaa käyttää siviilipalveluslakiehdotuksen 11 :n 3 momentin mukaan sen laitoksen päällikkö, jossa asianomainen suorittaa siviilipalvelustaan, tai päällikön määräämä muu laitoksen virkamies. Perustuslakivaliokunta käsitteli lausunnossaan n:o vp. kurinpidon oikeudellista luonnetta sotilaskurinpitomenettelyn osalta. Viitaten aiempaan mietintöönsä n:o 4/1926 vp. valiokunta ensiksikin totesi, että virkamiesten kurinpidollisen rankaisemisen on katsottu voivan perustua myös asetuksen säännöksiin. Valiokunta totesi edelleen sotilaskurinpitomenettelyn piiriin kuuluvien henkilöiden olevan joko virkamiehiin rinnastettavia taikka täyttävän hallitusmuodon 75 :n 1 momenttiin perustuen säädettyjä tai määrättyjä velvollisuuksia tahi sitoutuneen vapaaehtoisesti palvelukseen sotilaallista järjestystä edellyttävissä olosuhteissa. Perustuslakivaliokunta katsoikin, ettei hallitusmuodon 2 :n 4 momentin säännös estänyt säätämästä sotilaskurinpitomenettelystä tavallisella lailla. Valiokunnan mielestä kurinpitoseuraamuksen määräämistä ei voitu pitää sellaisena tuomituksi tulemisena, joka hallitusmuodon 13 :n mukaan edellyttäisi kurinpitoseuraamuksen määräämisvallan kuulumista yksinomaan tuomioistuimille. Koska perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan siviilipalvelusmiehet aiemmin selostetussa mielessä täyttävät hallitusmuodon 75 :n 1 momenttiin perustuen säädettyä velvollisuutta, voi myös heidän kurinpidollinen vastuunalaisuutensa nojautua tavalliseen lakiin. Mainitussa lausunnossaan n:o vp. perustuslakivaliokunta tarkasteli sotilaskurinpitoa myös hallitusmuodon 2 luvun säännösten kannalta. Valiokunta totesi, että henkilökohtaisen vapauden menetyksestä rangaistusseuraamuksena lainvastaisen teon johdosta voidaan säätää tavallisella lailla. Tähän arvioon ei vaikuttanut, että kysymyksessä oli kurinpitorangaistukseksi luon )00598X

18 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 nehdittu seuraamus siltä osin kuin sen tuomitsee tuomioistuin. Muilta osin käsiteltävänä ollutta lakiehdotusta oli valiokunnan mielestä arvioitava ottaen huomioon hallitusmuodon 16 :n säännökset. Valiokunta päätyi arviossaan siihen, että ehdotetut säännökset olivat hallitusmuodon 16 :n tarkoittamalla tavalla välttämättömiä. Koska siviilipalvelusmiehet eivät perustuslakivaliokunnan mielestä ole hallitusmuodon 16 :n tarkoittamassa sotapalveluksessa, ei henkilökohtaisen vapauden menetystä merkitsevää poistumiskieltoa kurinpitorangaistuksena voida perustaa mainittuun hallitusmuodon säännökseen. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan voidaan kuitenkin tämä seuraamus samoin kuin lisättyä työvelvollisuutta merkitsevä kurinpitorangaistus säätää tavallisella lailla, koska kysymyksessä on maanpuolustusvelvollisuuteen perustuvaa aseellista ja aseetonta palvelusta korvaava siviilipalvelusvelvollisuus ja koska myös tämän velvollisuuden asianmukainen täyttäminen on voitava turvata viime kädessä riittävän tehokkaalla kurinpitojärjestelmällä. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin oikeusturvan kannalta huomiota siihen, että siviilipalvelusmiesten kurinpitojärjestelmä on varsin puutteellisesti säännelty voimassa olevassa siviilipalveluslaissa. Asiasta olisi oikeusturvasyistä säädettävä laissa samalla tarkkuudella kuin on säädetty aseellista palvelusta suorittavien osalta yksilöimällä kurinpitomenettelyn alaiset teot ja laiminlyönnit sekä niihin kytkeytyvät seuraamukset samoin kuin kurinpitoasian käsittelyn menettelytavat. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että siviilipalvelusmiehelle määrättävän poistumiskiellon enimmäismäärä on kahdeksan viikkoa eli 56 vuorokautta, kun sotilaskurinpitolain (331/83) 3 :n 2 momentin perusteella poistumiskieltoa voidaan määrätä enintään viisitoista vuorokautta. Siviilipalveluslakiehdotuksen 2 a Siviilipalveluslakiehdotuksen 2 a :n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi työvoimaministeriön esittelystä tarvittaessa määrätä yksikkökohtaiset siviilipalvelusmiesten sijoitusvelvollisuudet. Tämän säännösehdotuksen osalta perustuslakivaliokunta viittaa hallituksen esityksestä n:o 23 7/1981 vp. laiksi valtion tulo- ja menoarvion ja tilinpäätöksen perusteista annetun lain muuttamisesta antamaansa lausuntoon n:o 2/ 1982 vp. Valiokunta totesi tuolloin, että valtioneuvoston ministeriöiden yleisestä toimialasta, toimivallasta ja tehtävistä on selvyyden vuoksi säädetty ja pyrittävä säätämään organisaatiolaeissa ja -asetuksissa mahdollisimman tyhjentävästi. Toimivaltasäännöksien sijoittamista aineelliseen lainsäädäntöön on pyrittävä välttämään. Valiokunta katsoikin, että lakiehdotuksen 10 a :n 1 momentista tulisi poistaa sanat ''valtiovarainministeriön esittelystä annettavalla''. Selostettuun aikaisempaan kantaansa viitaten perustuslakivaliokunta katsoo, että työvoimaministeriöstä tapahtuvaa esittelyä koskeva maininta tulisi poistaa siviilipalveluslakiehdotuksen 2 a :n 1 momentista ja tarvittaessa sijoittaa asianmukaiseen organisaatiosäädökseen. Siviilipalveluslakiehdotuksen 26 :n 1 momentin 2 kohta Siviilipalveluslakiehdotuksen 26 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan sovelletaan asevelvollisen osalta voimassa olevia säännöksiä soveltuvin osin aseettomana palvelevan ja siviilipalvelusmiehen päivittäiseen palvelusaikaan ja hänen palveluksensa järjestämiseen muutoinkin. Tämän säännösehdotuksen osalta perustuslakivaliokunta ensinnäkin kiinnittää huomiota lakiehdotuksen 10 :n 1 momentiin ja 11 :n 1 momenttiin. Näiden järjestelmän tarkoituksen kannalta keskeisten säännösten mukaan on aseettomana palvelevan ja siviilipalvelusmiehen palvelus järjestettävä siten, ettei asianomaisen vakaumus joudu ristiriitaan palvelustehtävien täyttämisen kanssa. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan mainituissa säännösehdotuksissa ilmaistun yleisen periaatteen tarkoituksena on rajoittaa asevelvollista koskevien säännösten sovellettavuutta aseettomana palveleviin ja siviilipalvelusmiehiin. Siviilipalveluslakiehdotuksen 26 :n 1 momentin 2 kohdan johdosta perustuslakivaliokunta kiinnittää erityistä huomiota hallitusmuodon 16 :ään, joka valtuuttaa lailla säätämään rajoituksia sotapalveluksessa olevien perusoikeuksiin myös rauhan aikana. Koska siviilipalvelusmiehet eivät ole mainitussa hallitusmuodon säännöksessä tarkoitetussa sotapalveluksessa, ei asevelvollisiin nähden hallitusmuodon 16 :n nojalla voimaan saatettuja perusoikeusrajoituksia voida kohdistaa siviilipalvelusmiehiin. Tavallisessa järjestyksessä säädettävällä lailla voidaan siviilipalvelusmiehiinkin nähden kuitenkin saattaa voimaan sellaisia perusoikeusrajoituksia, jotka suoranaisesti johtuvat maanpuolustus-

19 Siviilipalveluslain muuttaminen 19 velvollisuuteen perustuvaa aseellista ja aseetoma palvelusta korvaavan siviilipalvelusvelvollisuuden täyttämisestä. Tällainen perusoikeusrajoitus on kiistatta siviilipalvelukseen sisältyvä työvelvollisuus, joka rajoittaa ainakin hallitusmuodon 6 :ssä turvattua henkilökohtaista vapautta. Samaten erinäiset rajoitukset asumispaikan valinnassa ja liikkumisvapaudessa johtuvat suoranaisesti palvelusvelvollisuudesta. Sen sijaan esimerkiksi poliittisten perusoikeuksien rajoittamista ei voida pitää välttämättömänä palvelusvelvollisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta korostaa, että mahdollisten perusoikeusrajoitusten tulee olla johdettavissa siviilipalveluslain säännöksistä. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotuksen kyseistä kohtaa olisi näiltä osin selkiytettävä ja säännöstä joka tapauksessa sovellettava niin, että perusoikeusrajoitukset koskevat siviilipalvelusmiehiä vain siltä osin kuin rajoitukset ovat välttämättömiä itse siviilipalvelusvelvollisuuden täyttämiseksi. Perustuslakivaliokunta kiinnittää vielä huomiota ehdotuksen kyseisessä kohdassa käytettyyn sanontaan ''asevelvollisten osalta voimassa olevat säännökset''. Vakiintuneen lakikielen mukaan säännöksillä tarkoitetaan lakeihin ja asetuksiin sisältyviä oikeussäännöksiä, mutta ei alemmanasteisia säädöksiä. Jos tarkoituksena on soveltaa siviilipalvelusmiehiin myös puolustushallinnon sisäisiin säädöksiin sisältyviä määräyksiä, on säännöstä tältäkin osin tarkennettava. Ed. Komsin ym. lakialoite Perustuslakivaliokunta toteaa edellä käsittelemiensä hallitusmuodon 75 :n 1 momenttia sekä aseellisen palveluksen ja siviilipalveluksen keskinäisen kokonaisrasittavuuden vastaavuutta tarkoittavien seikkojen koskevan soveltuvin osin myös lakialoitteeseen sisältyvää ehdotusta siviilipalveluslain muuttamisesta. Valtiosääntöoikeudellisen arvioinnin kannalta on lisäksi merkittävä kyseisen ehdotuksen kohta, joka tarkoittaa vapauttamista aseellisesta palveluksesta myös sodan aikana. Lakialoitteen mukainen siviilipalveluslain muutosehdotus jättää avoimeksi ehdotuksen suhteen työvelvollisuuslain ( ), sotatilalain ( ) 16 :n ja väestönsuojelulain ( 438/ 58) 32 :n mukaisiin velvollisuuksiin. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan aloitteessa ei tarkoiteta syrjäyttää mainittujen lakien soveltamista aseellisesta palveluksesta vapautettuihin. Näin tulkittuna lakiehdotus on käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Tarvittaessa tällainen tulkinta on selvennettävissä esimerkiksi asianomaisiin lakeihin viittaavalla säännöksellä. Edellä esitettyyn viitaten perustuslakivaliokunta, jolla ei ole muuta huomautettavaa hallituksen esitykseen ja lakialoitteeseen sisältyvien lakiehdotusten johdosta, kunnioittaen lausuntonaan esittää, että hallituksen esitykseen ja lakialoitteeseen sisältyvät lakiehdotukset voidaan käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 66 :ssä säädetyssä järjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan puolesta: Ben Zyskowicz Ilkka 0. }umppanen Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, jäsenet Alho, Eenilä, Hämäläinen, Jansson, Kärhä, Louekoski, Muroma, Peltola, Pokka, Skinnari ja Viinanen sekä varajäsenet E. Laine ja Sasi.

20 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 Eriäviä mielipiteitä 1 Olemme suurelta osin voineet yhtyä perustuslakivaliokunnan lausuntoon koskien hallituksen esitystä siviilipalvelujärjestelmän uudistamiseksi (HE vp.). Lausunnossa on mielestämme omaksuttu oikea kanta siviilipalveluksen suhteesta HM 75 ja 16 :iin. Siviilipalvelukseen voidaan sen asepalvelua korvaavan luonteen vuoksi velvoittaa HM 75 :n nojalla tavallisella lailla ilman, että palveluksen sisällölle asetetaan maanpuolustustavoitetta. Siviilipalvelumiehet eivät ole HM 16 :n tarkoittamalla tavalla sotapalveluksessa, mistä syystä he nauttivat normaalia perusoikeussuojaa lukuunottamatta HM 75 :n nojalla säädettäviä palvelusvelvollisuuden itsensä aiheuttamia rajoituksia. Oikea on mielestämme ollut myös valiokunnan käsitys kurinpitosäännösten säätämisestä lailla oikeusturvasyistä. HM 75 :n tulkinta Valiokunta on omaksunut mielestämme oikean kannan HM 75 :n 1 momentin tulkintaan siltä osin, kuin on kysymys siitä, voidaanko aseistakieltäytyjät mainitun perustuslainsäännöksen nojalla velvoittaa täysin siviililuonteiseen korvaavaan palveluun. Valiokunnan enemmistön muotoilemaan lausuntoon sisältyvä säännöksen luonnehdinta on kuitenkin epäonnistunut. Valiokunnan lausunnon mukaan HM 75 :ssä ''on ilmaistu kaikkiin kansalaisiin ulottuva perustuslaintasoinen maanpuolustusvelvollisuus'', jonka "yksityiskohtainen sääntely" on jätetty tavallisen lain varaan. Sanonta on epämääräinen. Koska varsinaiset velvollisuudet on HM 75 :n nojalla perustettu tavallisella lailla, on sekaannusta aiheuttavaa luonnehtia tätä velvollisuutta yksityiskohtaiseksi sääntelyksi. Mielestämme HM 75 sisältää kansalaiselle mahdollisuuden tulla velvoitetuksi eli tietyn vallanalaisuusaseman suhteessa lainsäätäjään, jonka mahdollisuuksia asettaa kansalaiselle velvollisuuksia säännös lisää siitä, mitkä ne muutoin olisivat perusoikeussäännösten mukaan. Hallitusmuodon voimassaolon ajan on huomattava osa kansasta, sen enemmistö, ollut va- pautettuna asepalvelusta ilman korvaavaa palvelusvelvollisuutta. Vapautukset ovat perustuneet mm. sukupuoleen, ikään, terveydentilaan, huoltovelvollisuuteen ja asuinpaikkaan, eikä niitä ole edes väitetty HM 75 :n säännösten vastaisiksi. Yhdenvertaisuus Valiokunta päätti äänestyksen jälkeen olla vertailemattakeskenään aseellista, aseetoma ja siviilipalvelua yhdenvertaisuusnäkökohdasta. Valiokunnan lausunto sivuuttaa eri palvelusmuotojen sisällä vallitsevat huomattavat erot, jotka HM 75 :n vakiintuneen tulkinnan mukaan olisivat olennaisilta osiltaan olleet yhdenvertaisuuskysymyksiä. Mielestämme kestävä vertailu olisi voitu suorittaa mm. siltä pohjalta, minkä ajan eri palvelusmuotoja suorittava joutuu irrottautumaan opiskelusta, työelämästä tai muusta itse valitsemastaan ajankäyttömuodosta. Vaikka mielestämme valiokunnan ei olisikaan tullut lausua palvelumuotojen pituudesta täsmällistä kantaa, olisi kysymystä pidennetyn palvelusvelvollisuuden rangaistuksenluonteisuudesta tullut pohtia yhdenvertaisuuden pohjalta laajemmin. Tämä pohdinta ei välttämättä olisi johtanut erilaiseen tulkintaan säätämisjärjestyksessä. Omantunnonvapaus Valiokunnan enemmistö ei halunnut ottaa kantaa erityisen uskonnonvapautta laajemman omantunnonvapauden perusoikeuden olemassaoloon ja sisältöön. Käsityksemme mukaan HM 6, 8, 9 ja 10 :n sisällöstä on johdettavissa perusoikeus, joka muun ohessa mahdollistaa kansalaisille perustuslaintasoisen oikeuden toimia tietyissä rajoissa oman vakaumuksensa mukaisesti. Tällaisen perusoikeuden olemassaoloa tukee myös omantunnonvapauden sisältyminen kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin. Mielestämme valiokuntakäsittelyssä on tullut selväksi, että hallituksen esitys eräiltä osin merkitsee siviilipalvelun sisällön lähentämistä maanpuolustukseen tavalla, joka loukkaa omantunnonvapauden perusoikeutta. Vaikkei tämä pohdinta olisikaan johtanut

21 Siviilipalveluslain muuttaminen 21 säätämisjärjestyskysymyksiin, mielestämme käytännön näkökulma uuden lainsäädön vaikutuksiin olisi ollut myös perusteltu. Valiokunnan saamien tietojen mukaan nykyinen käytäntö, joka on johtanut siihen, että Suomessakin on ihmisiä suljettu vankilaan mielipiteittensä vuoksi, saattaa jatkua siviilipalveluslainsäädännön uudistamisen jälkeenkin, mitä ei voida pitää hyvänä asiantilana. Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1985 Arja Alho Tuulikki Hämäläinen Jouko Skinnari II En voi yhtyä perustuslakivaliokunnan enemmistön lausuntoon koskien hallituksen esitystä siviilipalvelujärjestelmän uudistamiseksi (HE 8/ 1985 vp.). Siksi esitän eriävänä mielipiteenäni seuraavaa: Mielestäni hallituksen esitykset n:o 7 ja 8 muodostavat kokonaisuuden, eikä esityksiä voi käsitellä erillään toisistaan. Viittaankin hallituksen esityksestä n:o 7 laadittuun ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon liitettyyn eriävään mielipiteeseeni, jossa yhdyn tuon lausunnon SDP:n ja SKDL:n eriävässä mielipiteessä esitettyyn erinäisin huomautuksin asevelvollisuuslain säätämisjärjestyksestä ja vakaumusten yhtäläisen kunnioittamisen vaatimuksesta. Lisäksi totean hallituksen esityksen n:o 8 osalta erityisesti, että päinvastoin kuin valiokunnan enemmistö, katson, että kaikki asevelvolliset, siis myös korvaavaa palvelua, siviilipalvelua suorittavat, ovat HM 16 :n tarkoittamia sotapalveluksessa olevia. Heihin nähden voidaan lailla säätää rajoituksia kansalaisten yleisiin oikeuksiin, milloin ne ovat välttämättömiä. Perustuuhan myös siviilipalvelu HM:n puolustuslaitosta koskevan VIIluvun 75 :n säännöksestä johtuvaan velvollisuuteen olla osallisena tai avustamassa isänmaan rauhanaikaisessa puolustuksessa. - Siviilipalveluksen luonteen huomioon ottaen ja laitosten, joissa siviilipalvelua suoritetaan, toiminnan kannalta en kuitenkaan pidä mahdollisena, enkä HM 16 :n nojalla luvallisena säätää siviilipalve- luksessa oleville samanlaisia rajoituksia, kuin mitä asevelvollisille voidaan säätää. Niinpä erityisesti esitetyn poistumiskiellon säätämistä siviilipalveluksessa oleville kurinpitorangaistukseksi en mitenkään voi pitää HM 16 :n sallimana välttämättömänä rajoituksena. Perustuslakivaliokunnan enemmistön näkemys siitä, että siviilipalveluksessa oleville voitaisiin tavallisella lailla säätää esimerkiksi esitetynlainen poistumiskielto, siitä huolimatta, ettei valiokunnan enemmistö katso siviilipalveluksessa olevien kuuluvan HM 16 :n soveltamisen piiriin, johtaa mielestäni siihen, että siviilipalveluksessa olevien HM 6 :ssä suojattua henkilökohtaista vapautta ja HM 7 :ssä suojattua liikkumisvapautta voitaisiin loukata ja rajoittaa ilman perustuslaissa säädettyä erityistä oikeutusta tällaiseen rajoittamiseen ja loukkaukseen, kun taas sotapalveluksessa olevien osalta vastaavanlainen loukkaus ja rajoitus välttämättömyyden niin vaatiessa on tehtävissä ainoastaan HM 16 :n nimenomaisen säännöksen tähän oikeuttaessa. Siviilipalveluksen luonteesta sinänsä johtuu, ettei siviilipalvelusta ja asepalvelusta voida rasittavuudeltaan verrata keskenään. Kun fyysisen rasittavuuden lisäksi otetaan huomioon myös henkinen rasittavuus, ja vielä taloudellinenkin rasittavuus, ainoaksi oikeudenmukaiseksi ''mittariksi'' asepalvelusta ja siviilipalvelusta keskenään vertailtaessa jää niiden keskinäinen ajallinen pituus. Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1985 Paula Eenilä

22 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 III Olemme suurelta osin voineet yhtyä perustuslakivaliokunnan lausuntoon koskien hallituksen esitystä siviilipalvelusjärjestelmän uudistamiseksi (HE 8/1985 vp.). Lausunnossa on käsityksemme mukaan omaksuttu oikea kanta siviilipalveluksen suhteesta HM 75 ja 16 :iin. Siviilipalvelukseen voidaan sen asepalvelua korvaavan luonteen vuoksi velvoittaa HM 75 :n nojalla tavallisella lailla ilman, että palvelun sisällölle asetetaan maanpuolustustavoitetta. Siviilipalvelusmiehet eivät ole HM 16 :n tarkoittamalla tavalla sotapalveluksessa, mistä syystä he nauttivat normaalia perusoikeussuojaa lukuunottamatta HM 75 :n nojalla säädettävän palvelusvelvollisuuden itsensä aiheuttamia rajoituksia. Valiokunnan lausunto sisältää kuitenkin myös vakavia puutteita, mistä syystä haluamme eriävänä mielipiteenämme tuoda esiin seuraavaa. HM 75 ja asevelvollisuus Vaikka valiokunta on omaksunut näkemyksemme mukaan oikean kannan HM 75 :n 1 momentin tulkintaan siltä osin, kuin kysymys on siitä, voidaanko aseistakieltäytyjät mainitun perustuslainsäännöksen nojalla velvoittaa täysin siviililuontoiseen korvaavaan palveluun, on valiokunnan lausuntoon sisältyvä säännöksen luonnehdinta epäonnistunut. Valiokunnan enemmistön mukaan HM 75 ''sisältää kaikkiin kansalaisiin ulottuvan perustuslaintasoisen maanpuolustusvelvollisuuden'', jonka "yksityiskohtainen sääntely" on jätetty tavallisen lain varaan. Sanonta on epämääräinen ja jopa ristiriidassa valiokunnan lausunnossa esitetyn luonnehdinnan jatkon kanssa. Valiokunnan enemmistön mukaan maanpuolustusvelvollisuus merkitsee rauhan aikana ''määrätyn ikäisten terveiden miesten velvollisuutta palvella tietty aika vakinaisessa väessä tai korvaavassa palveluksessa''. Luonnehdinnan jälkiosa ei ota huomioon HM 75 :n syntyhistoriaa, mistä syystä sen esittäminen kyseisen perustuslainsäännöksen '' tarkoituksena'' osoittaa piittaamattomuutta historiallisista tosiseikoista. Hallitusmuotoa säädettäessä haluttiin nimenomaisesti olla kirjaamatta perustuslakiin säännöstä miesten asevelvollisuudesta ja näin jättää kysymys puolustusjärjestelmän valinnasta myöhemmin tehtäväksi. Se, että myöhemmin kuitenkin päädyttiin miesten yleisen asevelvollisuuden kannalle, ei muuta HM 75 :n säännök- sen tarkoitusta toiseksi. Itse asiassa valiokunnan lausuntoon kirjattu perustuslakivaliokunnan enemmistön kanta luonnehtiikin tavallisena lakina säädetyn asevelvollisuuslain ( 452/50) ja sen edeltäjien perussäännöstä, junka suhdetta HM 75 :ään ei ole milloinkaan perustuslakivaliokunnassa tai muutoin perusteellisesti arvioitu. Koko hallitusmuodon voimassaoloajan on HM 75 :n säännöstä toteutettu siten, että huomattava osa kansasta - itse asiassa sen enemmistö - on jätetty asevelvollisuuden ja myös asepalvelua korvaavien velvollisuuksien ulkopuolelle. Asevelvollisuuden säätämisessä on kansalaisryhmiä jätetty velvollisuuden ulkopuolelle muun muassa sukupuoleen, ikään, terveydentilaan, huoltovelvollisuuteen, asuinpaikkaan, epäluotettavuuteen sekä virka- tai muuhun asemaan liittyvin perustein. Kysymys on ollut yleensä itse asevelvollisuuslakiin sisällytetyistä säännöksistä, jotka rajoittavat kyseisen velvollisuuden alaa, toisin sanoen tavalliseen lakiin kohdistuvista poikkeuksista. On luonnollista, ettei näitä rajauksia ole nähty HM 75 :n säännöksen vastaisina. Kun HM 75 :stä ei vielä itsessään ole seurannut, ei seuraa eikä voikaan seurata kansalaisille minkäänlaista velvoitetta, on sen luonnehtiminen perustuslaintasoiseksi velvollisuudeksi vain omiaan aiheuttamaan sekaannusta. Kun varsinaiset velvollisuudet on HM 75 :n nojalla perustettu tavallisella lailla, on niin ikään virheellistä luonnehtia tätä velvollisuuden yksityiskohtaiseksi sääntelyksi.. Mielestämme HM 75 sisältää kansalaisille vasta mahdollisuuden tulla velvoitetuksi, tietyn vallanalaisuusaseman suhteessa lainsäätäjään, jonka mahdollisuuksia asettaa kansalaisille VJ 66 :n mukaisessa järjestyksessä velvollisuuksia säännös lisää siitä, mitkä ne muutoin olisivat perusoikeussäännösten estämättä. Omantunnonvapaus Pidämme puutteena sitä, ettei valiokunta ole lähtenyt lausunnossaan arvioimaan erityisen uskonnonvapautta laajemman omantunnonvapauden perusoikeuden olemassaoloa ja sisältöä. Mielestämme HM 6, 8, 9 ja 10 :ien sisällöstä on johdettavissa tällainen perusoikeus, joka muun ohessa edellyttää kansalaiselle perustuslaintasoista oikeutta tietyissä rajoissa toimia oman vakaumuksensa mukaisesti. Aseistakieltäytyminen on

23 Siviilipalveluslain muuttaminen 23 tyypillisesti kysymys, jossa valtion oikeuden säätää kansalaisille velvollisuuksia tulee väistyä vakaumuksen toteutumiseksi. Omantunnonvapauden perusoikeuden olemassaoloa tukee myös omantunnonvapauden sisältyminen kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin. Näkemyksemme mukaan koko itsenäisyydenajan jatkunut lainsäädäntökehitys, joka on merkinnyt aseistakieltäytyjien väkivallanvastaisen vakaumuksen lisääntyvää kunnioittamista, on tavanomaisoikeudellista tietä lujittanut kyseistä perusoikeutta tavalla, jonka vuoksi asepalvelua korvaavan palvelun muuttaminen siten, että sitä sisällöltään lähennetään maanpuolustustoimintaan, voidaan katsoa omantunnonvapauden perusoikeutta loukkaavaksi. Valiokunta on mielestämme oikein korostanut, että siviilipalveluksen tarkoituksena on ottaa huomioon yksilön uskonnollinen tai eettinen vakaumus. Omantunnonvapauden perusoikeuden käsittely olisi kuitenkin tuonut sisältöä tälle periaatelausurnalle, ja käsityksemme mukaan sen olisi tullut johtaa valiokunnan puolelta huomautukseen siitä, että hallituksen esitys eräiltä osin merkitsee siviilipalvelun sisällön lähentämistä maanpuolustukseen tavalla, joka loukkaa omantunnonvapauden perusoikeutta. Yhdenvertaisuus Perustuslakivaliokunta on käytännössään noudattanut varovaisuutta tukeutumisessa hallitusmuodon 5 :n säännökseen kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Mielestämme tämä linja on perusteltu, ottaen huomioon HM 5 :n säännöksen kohdistumisen muita HM II luvun säännöksiä voimakkaammin mmenomaan hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan. Käsillä olevassa asiassa valiokunta on tukeutunut HM 5 :n säännökseen ja sen taustalla olevaan yhdenvertaisuussäännökseen epäjohdonmukaisesti. Äänestyspäätöksellä valiokunta nimen- omaisesti päätti olla vertailematta keskenään aseellista, aseetoma ja siviilipalvelua niissä palve- levien välisen yhdenvertaisuuden punnitsemiseksi. Valiokunnan lausuntoon sisältyy eri palvelusmuotojen välinen yhdenvertaisuustavoite, joka asetetaan eräiden - osittain mielivaltaisesti valittujen - tekijöiden muodostaman "kokonaisrasittavuuden'' kautta. Valiokunnan lausunto sivuuttaa käsiteltävänään olevien lakiehdotusten yhdenvertaisuusarvioinnin, vaikka hallituksen esitystä on nimenomaisesti perusteltu yhdenvertaisuussyillä ja vaikka muun muassa siihen sisältyvä siviilipalveluksen huomattava pidennys edellyttäisi perustuslakivaliokunnan kannanottoa siihen, loukataanko HM 5 :n yhdenvertaisuussäännöstä. Oman käsityksemme mukaan eri palvelusmuotojen välinen yhdenvertaisuuspunninta ei voi perustua pelkästään rasittavuusvertailuun, vaan mukaan olisi otettava myös eri palvelusmuotojen positiiviset vaikutukset yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Valiokunnan lausunnon taustalla näkyy ajattelutapa, jonka mukaan HM 75 :n tarkoituksena olisi tuottaa kansalaisille rasituksia tai kärsimyksiä. Mielestämme tällainen asennoituminen vääristää yhdenvertaisuuskannanottoja. Oman käsityksemme mukaan kaikkia palvelusmuotoja olisi kehitettävä siten, että ne mahdollisimman pitkälle hyödyttäisivät myös palvelusta suorinavaa yksilöä, muun muassa työelämässä. Tällaisen toimintalinjan avulla voitaisiin yhdenvertaisuuspyrkimykselle antaa myönteinen sisältö ja torjua yritykset yhdenvertaisuuden nimissä tuottaa tahallisesti tarpeettomia kärsimyksiä kansalaisvelvollisuuttaan suorinaville nuorille miehille. Palvelusajan pituus on olennaisin palvelusmuotojen yhdenvertaisuustarkasteluun vaikuttava osatekijä, joka kenauttaa monia muita osatekijöitä, muun muassa palveluksen aiheuttamia taloudellisia rasituksia. Itsenäisyydenaikainen lainsäädäntökehitys on merkinnyt kaikkien palvelusmuotojen asteittaista lyhenemistä sekä myös eri palvelusmuotojen kestossa olevien erojen supistumista. Siviilipalveluksen nykyinen pituus (12 kuukautta) perustuu siviilipalveluslakia säädettäessä suoritettuun tietoiseen yhdenvertaistamispyrkimykseen. Mielestämme siviilipalvelus voi yhdenvertaisuussyistä olla asepalvelua jonkin verran pitempi, mikäli siviilipalvelu sisällöltään kunnioittaa aseistakieltäytyjän vakaumusta ja merkitsee asepalvelua vähäisempiä perusoikeusrajoituksia. Hallituksen esitykseen liittyvä varsinainen yhdenvertaisuusongelma on siinä, kuinka paljon siviilipalvelu voi olla yhdenvertaisuutta loukkaamatta asepalvelua pitempi. Hallituksen esitystä on perusteltu yhdenvertaistamispyrkimyksellä, mutta sen mukaan yhdenvertaisuus toteutettaisiin muuttamalla siviilipalvelun sisältöä ja suorittamisolosuhteita asepalvelun suuntaan. Palvelusajan pidentämistä hallitus ei edes perustele yhdenvertaisuudella, vaan tarpeella "mitata" aseistakieltäytyjän vakaumus. Käsityksemme mukaan siviilipalvelun pidentäminen hallituksen esittämällä tavalla 16 kuukauteen eli kaksinkertaiseksi yleiseen asevelvollisuusaikaan nähden, on rangaistuksenluontoinen toi-

24 vp. - PuVM n:o 2 - Esitys n:o 8 menpide Ja loukkaa kansalaisten yhdenvertaisuutta. Valiokunnan enemmistö on kokonaan sivuuttanut kysymyksen esitetyn pidennyksen ja yhdenvertaisuuden suhteesta. Sama koskee hallituksen esityksen mukaista rangaistusjärjestelmää. Jo nykyisin asepalvelusta tai sitä korvaavista palvelusmuodoista kieltäytymiseen liittyvä rangaistusjärjestelmä on epäselvä ja yleisiä rikosoikeudellisia periaatteita loukkaava. Toteutuessaan hallituksen esitys toisi uusia vaikeita lainsoveltamisongelmia muun muassa sen vuoksi, ettei ole selvää minkä lain nojalla kaikesta palvelusta kieltäytyviä asevelvollisia vastedes rangaistuksiin. Lisäksi hallituksen esittämä siviilipalvelusmiesten rangaistusajan pidennys miltei 16 kuukaudeksi ehdotonta vankeutta ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaiseen vapauteen on kohtuuton suhteessa rangaistuksen perusteena olevaan tekoon ja loukkaa yhdenvertaisuutta. Alemmanasteinen normisto Valiokunta on asettunut puoltamaan siviilipalveluslakiehdotuksen 2 a :n 1 momentin muuttamista siten, että säännöksestä poistetaan maininta työvoimaministeriöstä siviilipalvelusmiesten sijoitusvelvollisuudet esittelevänä ministeriönä. Kannanotto, joka ei vaikuta lakiehdotuksen säätämisjärjestykseen, on lainsäädäntöteknisesti perusteltu. Mielestämme sen olisi tullut johtaa siihen, että valiokunta olisi myös muilta osin arvioinut eri ministeriöiden asemaa siviilipalvelusjärjestelmässä. Asiain ratkaisemisesta valtioneuvostossa ja sen ministeriöissä annetun lain (79/22) mukaan puolustusministeriölle kuuluvat asevelvollisuutta koskevat asiat, työvoimaministeriölle puolestaan siviilipalveluksen järjestäminen. Siviilipalvelusasetus (182/69) - jonka valtiosäännönmukaisuutta perustuslakivaliokunta ei ole arvioinut - delegoi norminantokompetenssia sekä puolustusministeriölle että työvoimaministeriölle. Jo nykyinen tilanne on aiheuttanut epäselvyyttä em. ministeriöiden toimivaltasuhteissa. Puo- lustusministeriö on vastannut mm. siviilipalvelua koskevasta lainvalmistelusta, mitä siviilipalvelun luonteen kannalta ei voi pitää onnistuneena ratkaisuna. Tiettävästi ministeriöiden kesken on ollut erimielisyyttä siviilipalvelusuudistukseen liittyvän asetuksen valmisteluvastuusta. Kun tällaisessa tilanteessa perustuslakivaliokunta ottaa kantaa vain siviilipalveluslakiehdotuksen 2 a :n osalta, saattaa se entisestään lisätä epäselvyyksiä. Mielestämme toimivaltaongelmat tulisi ratkaista jo käsillä olevan hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn kestäessä, ja myös perustuslakivaliokunnan olisi tullut ehdottaa tätä. Toinen alemmanasteiseen normistoon liittyvä ongelma koskee siviilipalveluslakiehdotuksen 26 :n muutosta. Valiokunta on oikeutetusti katsonut, etteivät siviilipalvelusmiehet ole HM 16 :n tarkoittamalla tavalla sotapalveluksessa. Käsityksemme mukaan puolustushallinnon sisäisiin lakia ja asetusta alemmanasteisiin normeihin sisältyy lakiin perustumattomia määräyksiä, joiden välttämättömyyttä eduskunta ei ole arvioinut ja jotka siten jo varusmiehiin kohdistuvina ovat perustuslainvastaisia. Vielä selvemmin perustuslainvastaista olisi kyseisten normien soveltaminen siviilipalvelusmiehiin, joita HM 16 ja rikoslain 45 luvun säännökset eivät edes koske. Ed. Komsin ym. lakialoite Haluamme lopuksi kiinnittää huomiota siihen, ettei perustuslakivaliokunta ole nähnyt valtiosääntöoikeudellista huomautettavaa ed. Komsin ym. lakialoitteen n:o 2 johdosta. Tämä merkitsee muun muassa sitä, ettei siviilipalveluksen pysyttäminen nykyisen pituisena valiokunnan käsityksen mukaan ole vastoin kansalaisten yhdenvertaisuutta, vaikka aseistakieltäytyjien vakaumuksen tutkimisesta luovutaan ja siviilipalvelua kehitetään vakaumusta kunnioittavaan ja sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta mielekkääseen suuntaan. Mielestämme aloite muodostaa hallituksen esitystä huomattavasti paremman pohjan siviilipalvelusuudistuksen toteuttamiselle. Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1985 Kati Peltola Ensio Laine