Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 334/2001 vp Päihdeäitien pakkohoito Eduskunnan puhemiehelle Päihteitä raskauden aikana käyttävien äitien lukumäärä on lisääntynyt huolestuttavasti. Maamme synnytyssairaaloissa syntyy lähes päivittäin lapsia, joiden äidit ovat käyttäneet alkoholia tai huumeita koko odotusajan. Osa äideistä ei pysty asettamaan sikiön etua oman päihderiippuvuutensa edelle, ja noin 30 prosenttia suurkuluttajaäideistä ei pysty vähentämään alkoholinkäyttöä edes poliklinikalla tapahtuvassa seurannassa. Asiantuntijoiden mukaan päihdeäitien pakkohoito olisi tarpeen silloin, kun vapaaehtoiset keinot eivät auta, ja lakimuutos, joka antaisi sikiölle ihmisoikeuden ja tätä kautta mahdollistaisi päihteitä käyttävän äidin pakkohoidon raskauden aikana, olisi todella tervetullut. Tällä hetkellä lääkärit voivat vain katsoa sivusta sikiön kasvun hidastumista äidin alkoholinkäytön vuoksi, kun kaikissa muissa tapauksissa vastaava tilanne johtaisi heti toimenpiteisiin. Esimerkiksi Norjassa on saatu hyviä kokemuksia narkomaaniäitien pakkohoidosta ja äidit itse ovat suhtautuneet pakkohoitoon erittäin myönteisesti. Päihdeäitien hoito ei kuitenkaan lopu synnytykseen, vaan huomiota pitäisi kiinnittää myös lapsen tulevaisuuteen syntymän jälkeen. Koko raskauden ajan päihteille altistunut vauva on erittäin vaativa hoidettava: hänellä voi olla vieroitusoireita ja hän on usein huono syömään ja nukkumaan. Jos tieto raskaudenaikaisesta päihdealtistuksesta kulkisi esteettömästi terveydenhuollossa, voitaisiin äidille rakentaa tukiverkosto ja lapselle tarjota ajoissa yksilöllistä kuntoutusta. Nuorten naisten alkoholinkäytön jatkuvasti lisääntyessä yleistyy päihteiden käyttö myös raskauden aikana ja inhimillisten kärsimysten lisäksi myös kustannukset kasvavat. On arvioitu, että sikiöaikana alkoholille altistuneiden lasten ensimmäisten kymmenen elinvuoden aikana syntyneet lisäkustannukset ovat noin kahden miljoonan markan luokkaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta huumeita ja päihteitä raskauden aikana käyttävien äitien pakkohoito mahdollistetaan myös Suomessa? Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 2001 Markku Laukkanen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 334/2001 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta huumeita ja päihteitä raskauden aikana käyttävien äitien pakkohoito mahdollistetaan myös Suomessa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Arvioinnin perusteella Suomessa yhdellä prosentilla raskaana olevista naisista on selvästi päihdeongelma, mutta määrä voi olla moninkertainen määrittelytavasta riippuen. Helsingissä jonkinlainen päihdeongelma on ainakin viidellä prosentilla odottavista äideistä. Suurin osa päihteiden käytöstä liittyy oluen ja viinin juontiin, väkevien alkoholijuomien ja huumeiden käyttö on harvinaisempaa. Päihteiden sekakäyttö on ilmeisesti lisääntymässä myös raskaana olevien keskuudessa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla noin sata raskaana olevaa päihteiden suurkuluttajaa oli seurannassa vuonna 1998 ja heistä kaksi kolmasosaa käytti alkoholin lisäksi huumeita ja lääkkeitä. Kuntien velvollisuutena on päihdehuoltolain perusteella huolehtia siitä, että päihdehuolto järjestetään sisällöltään ja laadultaan sellaiseksi kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Päihdehuollossa ehkäisevä toiminta eri muodossaan ja päihdeongelman varhainen toteaminen ja siihen puuttuminen ovat toimintapolitiikan peruslähtökohtia. Etsivällä työllä on tässä suhteessa keskeinen rooli. Äitiyshuolto tavoittaa lähes kaikki raskaana olevat naiset. Ainoastaan noin 0,2 0,3 % raskaana olevista ei ole käynyt lainkaan äitiysneuvolassa. Suurella osalla niistä, joita ei heti tavoiteta, on syynä ollut ulkomailla oleskelu, tietämättömyys raskaudesta tms. Tarjoamalla tarpeenmukaisia ja houkuttelevia palveluja, hoitoa ja kuntoutusta voitaisiin todennäköisesti saada lähes kaikki ohjauksen, neuvonnan ja hoidon piiriin. Kuntakohtaisesti tulisi olla selvä suunnitelma työjaosta päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten ja mahdollisesti heidän perheidensä tukemiseksi ja hoitamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään mahdollisuuksia käynnistää uusia hankkeita kohderyhmän paremmaksi tavoittamiseksi äitiyshuollossa sekä erityispalveluissa, kuten päihdehuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Palvelujen tehostamisen ja lisäämisen rinnalla etsitään myös toimivia menettelyitä puuttua vaikeisiin yksilötilanteisiin silloin, kun omatoiminen hoitoon hakeutuminen tai siihen sitoutuminen on jäänyt riittämättömäksi. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää hälyttävänä sitä, että raskaana oleva päihteiden käytön lopettamiseksi hoitoa haluava ei ole aina saanut maksusitoumusta päihdehuoltoon. Sosiaali- ja terveysministeriössä harkitaan tarvetta säätää erikseen raskaana olevan päihteidenkäyttäjän oikeudesta päihdehuollon palveluihin. Pakkokeinojen käyttö siinä tilanteessa, kun vapaaehtoisia keinoja ei tarjota riittävästi, ei ole tarkoituksenmukaista ja moraalisesti perusteltua. Suomessa tulee ensisijaisesti ja tehokkaasti kehittää päihdeongelmien varhaista havaitsemista, ammattitaitoa ja toimintamalleja ongelmaan 2

3 Ministerin vastaus KK 334/2001 vp Markku Laukkanen /kesk puuttumiseen sekä monipuolista, vapaaehtoista hoitoa. Samalla on selvitettävä, missä tilanteissa ja millä edellytyksin pakkokeinoihin liittyvät hyödyt mahdollisesti ylittävät niihin kytkeytyvät haitat. Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent undertecknade skriftliga spörsmål SS 334/2001 rd: Vilka åtgärder kommer regeringen att vidta för att också i Finland möjliggöra tvångsvård av mödrar som använder alkohol och narkotika under graviditeten? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: På basis av utvärdering har en procent av de gravida kvinnorna i Finland ett tydligt rusmedelsproblem, men antalet kan vara flerfaldigt beroende på definieringssätt. I Helsingfors har åtminstone fem procent av de blivande mödrarna något slags rusmedelsproblem. Största delen av rusmedelsbruket har att göra med drickandet av öl och vin, användningen av starka alkoholdrycker och narkotika är mera sällsynt. Blandbruk av rusmedel verkar öka också bland gravida. Inom huvudstadsregionen till exempel var cirka hundra gravida kvinnor storkonsumenter av rusmedel under uppföljning år 1998 och av dem använde två tredjedelar förutom alkohol också narkotika och läkemedel. På basis av lagen om missbrukarvård är det kommunernas skyldighet att sörja för att missbrukarvården till sitt innehåll och sin kvalitet organiseras på det sätt som förutsätts av behovet som förekommer i kommunen. I rusmedelsvård är grundutgångspunkterna för verksamhetspolitiken förebyggande verksamhet i olika former och att rusmedelsproblemet konstateras i ett tidigt skede. Uppsökande arbete spelar en central roll i detta avseende. Mödravården når nästan alla gravida kvinnor. Endast 0,2 0,3 % av de gravida kvinnorna har inte alls besökt en rådgivningsbyrå för mödravård. En stor del av de fall som inte genast nås har varit beroende av vistelse utomlands eller ovisshet om graviditeten, eller dylikt. Genom att erbjuda nödvändiga och lockande tjänster, vård och rehabilitering kunde man sannolikt inkludera nästan alla inom ramen för handledning, rådgivning och vård. Kommunenligt borde det finnas en klar plan gällande arbetsfördelningen för stöd och vård av gravida kvinnor som använder rusmedel och eventuellt deras familjer. Inom social- och hälsovårdsministeriet utreder man möjligheterna för att starta nya projekt för att bättre nå målgruppen inom mödravården samt i specialservice såsom missbrukarvård och specialiserad sjukvård. Vid sidan av att effektivera och öka tjänsterna söker man också fungerande praxis för att kunna ingripa i svåra individualfall där personen inte aktivt söker vård eller inte förpliktar sig till det. Social- och hälsovårdsministeriet anser det vara alarmerande att en gravid kvinna som vill ha vård för att kunna sluta använda rusmedel inte alltid har fått betalningsförbindelse till missbrukarvården. Inom social- och hälsovårdsministeriet överväger man behovet av att skilt föreskriva om en gravid rusmedelsmissbrukares rätt till missbrukarvårdens tjänster. Användningen av tvångsmedel i sådana fall där det inte erbjuds tillräckligt med frivilliga medel är inte ändamålsenligt eller moraliskt motiverat. I Finland skall man i första hand effektivt utveckla det tidiga konstaterandet av rusmedelsproblem, yrkeskunnighet och verksamhetsmodeller för att ingripa i problemet samt mångsidig, frivillig vård. Samtidigt bör man utreda i vilka fall och enligt vilka förutsättningar den nytta som 4

5 Ministerns svar KK 334/2001 vp Markku Laukkanen /kesk är förknippad till tvångsmedel eventuellt överstiger nackdelarna som hör samman med den. Helsingfors den 2 april 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5