YMPÄRISTÖNLAATUNORMEISTA VESIPOLITIIKAN ALALLA ANNETUN DIREKTIIVIN 2008/105/EY TOIMEENPANOA KOSKEVAT ASETUSMUUTOKSET TYÖRYHMÄN EHDOTUS

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖNLAATUNORMEISTA VESIPOLITIIKAN ALALLA ANNETUN DIREKTIIVIN 2008/105/EY TOIMEENPANOA KOSKEVAT ASETUSMUUTOKSET TYÖRYHMÄN EHDOTUS

2 2 YMPÄRISTÖMINISTERIÖLLE Ympäristöministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla annetun direktiivin 2008/105/EY (jäljempänä ympäristönlaatudirektiivi) toimeenpanoa. Työryhmän tehtävänä oli laatia ehdotukset direktiivin toimeenpanemiseksi tarpeellisista muutoksista mm vesienhoidon lainsäädäntöön ja vesiympäristölle vaarallisiin ja haitallisiin aineisiin liittyvään asetukseen (1022/2006). Lainsäädäntötyön valmistelua tukemaan työryhmään nimettiin asinatuntijoita, joiden tehtävänä oli erityisesti laatia ehdotukset : - metallien; kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja elohopean pintaveden luontaisista taustapitoisuuksista, - eliöstä, jonka elohopeapitoisuutta seurattaisiin, - vaihtoehtoinen elohopean vedenlaatunormi, joka vastaisi eliön ympäristönlaatunormia 20 µg/kg kudosta tuorepainoa kohti ja mihin pintavesiin sitä sovellettaisiin, - sedimenttiin ja eliöstöön kertyvien aineiden pitoisuuksien pitkäaikaisten muutossuuntien arvioimiseksi ja seuraamiseksi. Asiantuntijoiden tuli ehdotustaan valmistellessaan järjestää yhteistyö ja tiedonvaihto Ruotsin ja Norjan kanssa. Työryhmän kokoonpano oli seuraava: puheenjohtaja neuvotteleva virkamies Airi Karvonen ympäristöministeriöstä, jäsenet maatalousylitarkastaja Tove Jern maa- ja metsätalousministeriöstä, hallitussihteeri Satu Räsänen ympäristöministeriöstä ( asti), lainsäädäntöneuvos Tuire Taina ympäristöministeriöstä ( alkaen), vanhempi suunnittelija Susan Londesborough Suomen ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Virpi Virtanen Suomen ympäristökeskuksesta, yli-insinööri Heli Antson Uudenmaan ympäristökeskuksesta ( alkaen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus), asiantuntija Meeri Palosaari Elinkeinoelämän keskusliitosta, ympäristöjohtaja Johanna Ikävalko Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitosta MTK ry., vesihuoltoinsinööri Saijariina Toivikko Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksestä, ympäristöasiantuntija Vesa Valpasvuo Suomen Kuntaliitosta ( alkaen), luonnonsuojelupäällikkö Ilpo Kuronen varalla vesiensuojelukoordinaattori Hannele Arponen Suomen Luonnonsuojeluliitosta, asiantuntijajäsenet johtava tutkija Matti Verta Suomen ympäristökeskuksesta, erikoistutkija Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta, johtava tutkija Tommi Kauppila Geologian tutkimuskeskuksesta, erikoistutkija Martti Rask varalla erikoistutkija Pekka Vuorinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Työryhmän työhön on osallistunut asiantuntijana ylitarkastaja Heidi Åkerla Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Avustavana sihteerinä on toiminut sihteeri Krista Thauvon ympäristöministeriö asti ja lähtien lainsäädäntöavustajana johdon sihteeri Irina Leppänen ympäristöministeriö.

3 3 Työryhmä kuuli työnsä aikana asiantuntijoina Johannes Hahlia (Kasvinsuojeluteollisuus ry), Heikki Kovalaista (Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj) ja Pia Voutilaista (Scandinavian Copper Development Association). Työryhmän työn aikana todettiin tarpeelliseksi panna täytäntöön ympäristönlaatudirektiiviin kiinteästi liittyvä komission direktiivi 2009/90/EY veden tilaa koskevan kemiallisen analysoinnin ja seurannan teknisten eritelmien määrittämisestä. Tämä komission direktiivi sisältää säännöksiä muun muassa analyysimenetelmiä koskevista laatuvaatimuksista, tulosten tulkinnasta ja menetelmiin liittyvien käsitteiden määritelmistä yleisten kansainvälisten standardien mukaisesti. Direktiivin säännöksiä on sovellettava seurattaessa veden, sedimentin ja eliöstön tilaa Työryhmän tuli saada työnsä päätökseen Työryhmä piti 12 kokousta, joista yksi kokous pidettiin osittain yhdessä meristrategiadirektiivin toimeenpanoa valmistelevan työryhmän kanssa. Työryhmän ehdotukset Työryhmä on laatinut ehdotukset valtioneuvoston asetuksen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006, jäljempänä vaarallisten aineiden asetus) ja valtioneuvoston asetuksen vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006, jäljempänä vesienhoitoasetus) muuttamisesta. Suurin osa muutoksista kohdistuu vaarallisten aineiden asetukseen. Vesienhoitoasetukseen tehdään muutamia tarkistuksia. Samalla vesienhoitoasetukseen tehdään myös voimaan tulleesta valtion aluehallinnon uudistuksesta johtuvia teknisiä tarkistuksia. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 taulukoita muutetaan rakenteeltaan ja sisällöltään vastaamaan paremmin ympäristönlaatudirektiivin säännöksiä. Liitteen 1 C ja D kohtien uusi jaottelu perustuisi EU:n tasolla asetettujen laatunormien ja kansallisin perustein määriteltyjen laatunormien erotteluun. Liitteen 1 C kohta sisältäisi siten yhteisön tasolla määritetyt vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä niiden ympäristönlaatunormit ja D kohta puolestaan kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet ja normit. Liitteessä 1 C asetetaan 41 aineelle ympäristönlaatunormi vesifaasissa ja kolmelle aineelle (elohopea, heksaklooribentseeni, heksaklooributadieeni) ympäristönlaatunormi kalassa. Asiantuntijatyönä on arvioitu luonnontilaiset lyijyn, nikkelin ja kadmiumin taustapitoisuudet vedessä sekä luonnontilainen elohopean taustapitoisuus kalassa. Kyseisten metallien laatunormit saadaan lisäämällä liitteen 1 C ympäristönlaatunormi puheena olevan metallin luonnontilaiseen taustapitoisuuteen. Asetukseen lisätään myös uusi liite 3, jolla pannan täytäntöön komission direktiivi 2009/90/EY. Vaarallisten aineiden asetukseen lisätään mahdollisuus poiketa tietyin edellytyksin ympäristönlaatunormeista, kun ympäristönlaatunormit ylittyvät valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena. Ympäristönlaatunormeja myöskään niin

4 4 sanotulla päästöjen sekoittumisvyöhykkeellä, joka on ympäristöluvassa määritettävä. Vaarallisten aineiden asetuksessa tarkennetaan liitteen 1 C aineiden osalta vaatimuksia tarkkailusta, tarkkailutiheydestä sekä lisätään velvoite seurantaohjelmien tulosten perusteella arvioida sellaisten liitteen 1 C kohdassa lueteltujen aineiden osalta, erityisesti 14 ainetta, joita yleensä kertyy sedimenttiin tai eliöstöön, pitoisuuksien pitkäaikaisia muutossuuntia. Vesienhoitoasetuksessa selkeytetään veden kemiallisen tilan luokittelua siten, että vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 C vesifaasin normeja, paitsi elohopean, heksaklooribentseenin ja heksaklooributadieenin osalta kalanormia, käytetään, kun luokitellaan pintavesien kemiallinen tila. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen 1 D aineet luokittelevat ekologisen tilan kemiallisen tilaluokan. Vesienhoitoasetukseen lisätään velvoitteet tietyssä aikataulussa tarkistaa vesienhoitoalueella laadittavat selvitykset. Liitteeseen 5 lisätään tiedot, jotka ympäristönlaatudirektiivin mukaan on esitettävä vesienhoitosuunnitelmassa. Ehdotusten vaikutukset Ympäristölupapäätöksissä päästömääräykset tulee pääsääntöisesti mitoittaa parasta käyttökelpoista tekniikka käyttäen niin, että asetuksen mukaiset ympäristönlaatunormit eivät ylity vesistössä. Yhdyskuntajätevesien osalta toimet tulee suunnata ennaltaehkäisyyn ja aiheuttamisperiaatteen mukaisesti päästön alkulähteelle. Torjuntaaineiden käytössä on myös sovellettava parasta käytäntöä, jotta ympäristönlaatunormit eivät ylity. Tällä ympäristövaikutusten normisääntelyllä pyritään vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuudet vesistöissä saamaan sellaiselle tasolle, että haittavaikutukset tulisivat minimoiduiksi. Ehdotetut asetusmuutokset eivät kuitenkaan käytännössä aiheuta juurikaan muutoksia vaarallisten ja haitallisten aineiden käyttöä koskevaan sääntelyyn, sillä useiden aineiden käyttöä on jo rajoitettu EU:ssa. Ehdotukseen sisältyy uutena ympäristövaikutusten arviointikriteerinä eliön ympäristönlaatunormi kolmelle aineelle; elohopealle, heksaklooribentseenille ja heksaklooributadieenille. Asetusmuutoksessa ehdotetaan normin toteutumisen seurannassa käytettäväksi kalaa. Kalalajiksi valittaisiin ahven, koska se esiintyy koko Suomen sisävesissä ja rannikkovesissä ja sitä käytetään indikaattorina myös Ruotsissa. Kalan (ahven) ympäristönlaatunormi tulee käytettäväksi seuraavalla vesienhoidon suunnittelukaudella ja sen avulla luokitellaan pintavesien kemiallinen tila edellä mainittujen kolmeen aineen suhteen. Maaliskuussa 2010 Euroopan komissiolle toimitetuissa vesienhoitosuunnitelmissa pintavesien kemiallinen tila luokiteltiin käyttäen asetuksen 1022/2006 mukaisia vesifaasin ympäristönlaatunormeja. Suomessa pintavesien kemiallinen tila tämän luokittelun mukaan on pääsääntöisesti hyvä eräitä happamien sulfaattimainen jokivesistöjä lukuun ottamatta.( korkeat kadmiumpitoisuudet vedessä). Kun seuraavalla vesienhoidon suunnittelukaudella käytetään kalan ympäristönlaatunormia, on odotettavissa, että

5 5 normia suurempien elohopeapitoisuuksien takia merkittävässä määrin pintaveden kemiallinen tila tulee luokitelluksi nykyistä hyvää tilaa huonommaksi. Vesien hyvä tila tulee alenemaan huonoksi, vaikka samanaikaisesti ympäristövaikutukset eivät ole lisääntyneet. Kalojen elohopeapitoisuus Suomessa ylittää noin kymmenkertaisesti eliöille asetetun ympäristönlaatunormin. Elohopeapitoisuudet ovat suurentuneet erityisesti kaukokulkeumien ja maankäytön (metsätaloustoimenpiteet) vuoksi. Elohopean kaukokulkeutumaa Euroopassa on onnistuttu pienentämään UNECE:n kaukokulkeutumissopimuksella ja siihen voidaan edelleen vaikuttaa sitovalla globaalilla elohopeasopimuksella. Neuvottelut tällaisen sopimuksen aikaansaamiseksi on aloitettu. Maankäytön aiheuttamiin elohopean huuhtoutumiseen maaperästä voidaan vaikuttaa kansallisin toimin. Taloudellisten vaikutusten arviointi on vaikeaa. Toiminnanharjoittajille voidaan arvioida aiheutuvan vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden analysoinnista lisätarkkailukustannuksia euroa vuodessa toiminnanharjoittajaa kohden. Yhteistarkkailussa summa toiminnanharjoittajaa kohden on tätä pienempi. Alkuvaiheessa yksittäisten aineiden tunnistamisen, päästöjen merkittävyyden arvioinnin ja kartoitustutkimusten arvioidaan koskevan noin 150 yritystä. Jatkuva tarkkailuvelvoite koskisi arviolta noin 50 yritystä tai huomattavasti pienempää määrää yhteistarkkailuja. Tulosten käsittelyn ja raportoinnin arvioidaan edellyttävän nykyistä enemmän resursseja tarkkailuvelvollisilta. Ympäristöhallinnon seurantakustannukset aiheutuisivat laajemmasta vesienhoidon järjestämisen seurannasta, jossa vaarallisten ja haitallisten aineiden seuranta on yksi osa. Lisäkustannuksia aiheutuu sedimentti- ja eliökartoituksista ja -seurannoista. Kaikki valtion vesiympäristön vaarallisten aineiden seurannat palvelevat useita kansainvälisiä sopimuksia, joten täsmällisten lisäkustannusten arviointi tämän asetuksen pohjalta ei ole mahdollista. Lisäystarve vuoden 2010 tasoon on kuitenkin huomattava, noin euroa vuodessa.

6 6 Työryhmä jättää ehdotukset kunnioittavasti ympäristöministeriölle. Ehdotukset, muistio ja asiantuntijatyön raportti lähetetään lausunnolle välittömästi. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2010 Airi Karvonen Tuire Taina Tove Jern Virpi Virtanen Heli Antson Meeri Palosaari Johanna Ikävalko Saijariina Toivikko Ilpo Kuronen Susan Londesborough Matti Verta Tommi Kauppila Martti Rask Jaakko Mannio Vesa Valpasvuo

7 7 Luonnos Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, muutetaan vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 23 päivänä marraskuuta 2006 annetun asetuksen (1022/2006) 3, 4 :n 1 momentti, 5 :n 1 momentti, 6 :n 1 momentti, 7, 8 :n 2 momentti, 9 :n 2 momentti, 10 :n 1 momentti, 11, 12 :n 1 momentti ja liite 1, ja lisätään asetukseen uusi 6 a, 6 b ja 7 a sekä liite 3, seuraavasti: 3 Määritelmät Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 1) vesiympäristölle vaarallisella aineella liitteen 1 A, B ja C kohdissa lueteltuja Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisön vesipolitiikan puitteista antaman direktiivin 2000/60/EY, jäljempänä vesipuitedirektiivi, mukaisesti vahvistettuja vaarallisia prioriteettiaineita; 2) vesiympäristölle haitallisella aineella liitteen 1 C ja D kohdissa lueteltuja muita kuin vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja vaarallisia aineita, jotka voivat aiheuttaa pintaveden pilaantumista; 3) pohjavedelle vaarallisella aineella liitteen 1 E kohdassa lueteltuja vesipuitedirektiivin liitteessä VIII 1 6 tarkoitettuja vaarallisia aineita ja ainetta, joka tällä asetuksella vahvistetaan pohjavedelle tai ihmisen terveydelle vaaralliseksi aineeksi sekä ainetta, joka joutuessaan pohjaveteen tekee vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta; 4) ympäristönlaatunormilla sellaista vesiympäristölle vaarallisen ja haitallisen aineen pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää; 5) sekoittumisvyöhykkeellä sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen. 4 Päästökielto pintaveteen ja vesihuoltolaitoksen viemäriin Liitteen 1 A kohdassa tarkoitettua ainetta ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin. Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa sisältävän niin vähäisen määrän vesiympäristölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämisestä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle.

8 8 5 Päästöraja-arvo Liitteen 1 B kohdassa tarkoitetun aineen päästö kohdassa, jossa päästö johdetaan pintaveteen, ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä päästöraja-arvoa. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ympäristöluvassa voidaan määrätä tiukempia päästöraja-arvoja kuin liitteen 1 B kohdassa esitetyt. 6 Ympäristönlaatunormi Liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun vesiympäristölle vaarallisen tai haitallisen aineen pitoisuus pintavedessä tai kalassa ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä ympäristönlaatunormia. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 12 :ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate. Luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen. 6 a Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena Ympäristönlaatunormin ylitystä ei pidetä 6 :n 1 momentin vastaisena, jos ylittyminen johtuu Suomen rajojen ulkopuolella sijaitsevasta pilaavien aineiden lähteestä eikä ympäristönlaatunormien täyttämiseksi ole voitu toteuttaa tehokkaita kansallisia toimenpiteitä. Ympäristönlaatunormin ylitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 14 :ssä säädetään yhteistyöstä valtakunnan rajan ylittävillä vesienhoitoalueilla ja sanotun lain :ssä säädetään ympäristötavoitteista vesienhoitosuunnitelmassa. 6 b Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä Ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 C ja D kohdassa tarkoitetun aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain 4 :n mukaisia yleisiä periaatteita.

9 9 7 Pintaveden tarkkailu Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuhtoutuu liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita. Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään taikka johon huuhtoutuu merkittävässä määrin liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita. 7 a Pitkäaikaisten muutossuuntien arviointi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarkastelee vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 15 :ssä tarkoitetun seurantaohjelman tulosten perusteella pitoisuuksien pitkäaikaisia muutossuuntia sellaisten liitteen 1 C kohdassa tarkoitettujen aineiden osalta, joita yleensä kerääntyy sedimenttiin tai eliöstöön. Tällaisia edellä tarkoitettuja aineita, joihin tulee tarpeen mukaan kiinnittää huomiota, ovat erityisesti liitteen 1 C kohdan aineet 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28 ja 30. Edellä 1 momentissa mainittujen aineiden pitkäaikaisten muutossuuntien seuranta sedimentissä tai eliöstössä on toteutettava siten, että saadaan riittävästi tietoja luotettavaa pitkän aikavälin arviointia varten. Seurantaa sedimentissä ja eliöstössä tehdään ohjeellisesti kolmen vuoden välein, ellei olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella ole syytä poiketa tästä aikataulusta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tarvittaessa esitettävä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 12 :ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa toimenpiteet, joilla estetään 1 momentissa tarkoitettujen pitoisuuksien merkittävä nousu. 8 Tarkkailupaikat Pintaveden tarkkailupaikkoja on oltava riittävästi, jotta päästön tai huuhtoutuman suuruus ja vaikutus pintaveden tilaan voidaan arvioida sekä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 12 :ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa esitettyjen toimien seuraukset vesien tilassa voidaan havaita. Tarkkailupaikat määrätään ympäristönsuojelulain 46 :n mukaisissa tarkkailumääräyksissä. Tarkkailupaikat ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi sijoitetaan siten, että päästö tai huuhtoutuma on sekoittunut riittävässä määrin pintaveteen. Tarkkailupaikkojen sijoittamisessa on tarpeen mukaan otettava huomioon, mitä edellä 6 b :ssä säädetään sekoittumisvyöhykkeen määrittämisestä. Talousveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden tarkkailupaikat sijoitetaan veden oton kannalta merkitykselliseen osaan pintavettä.

10 10 9 Tarkkailutiheys Pintaveden tarkkailun tiheys ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Tarkkailutiheydestä päätettäessä otetaan huomioon sekä luonnon että ihmistoiminnan aiheuttama vaikutus pintaveteen. Luonnon vuodenaikavaihtelun vaikutuksen tuloksiin tulee olla mahdollisimman pieni. Liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kerran kuukaudessa, vähintään 12 kertaa vuodessa. Niitä liitteen 1 C kohdassa tarkoitettuja aineita, joille on esitetty laatunormi eliöstössä tai sedimentissä, on tarkkailtava sedimentissä tai eliössä vähintään kerran vuodessa. Näitä aineita ei ole tällöin tarpeen tarkkailla pitoisuutena vedessä ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi. Liitteen 1 D kohdassa tarkoitettuja aineita on tarkkailtava pitoisuutena vedessä kolmen kuukauden välein, vähintään neljä kertaa vuodessa. Edellä 2 momentissa tarkoitettua tarkkailutiheyttä voidaan muuttaa, jos se on aiheellista olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella. Pintavettä, josta otetaan vettä talousvesikäyttöön, tarkkaillaan sen lisäksi mitä 1-3 momentissa säädetään, tarvittaessa siten kuin liitteessä 2 esitetään. 10 Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen Toiminnasta, jossa toiminnanharjoittaja käyttää sellaista liitteen 1 C kohdassa mainittua vaarallista ainetta 1, 3, 8, 9, 13, 14, 19, 29 tai 33 taikka D kohdassa mainittua vesiympäristölle haitallista ainetta 10 15, joka on torjunta-ainelain (327/1969) nojalla käyttöön hyväksytty torjunta-aine, on pyydettäessä ilmoitettava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ympäristönsuojelulain 27 :ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten. Tietoja voidaan pyytää pintaveden valuma-alueella toimivalta toiminnanharjoittajalta, jos viranomaisen seurantatietojen mukaan ympäristönlaatunormi kyseisessä pintavedessä on vaarassa ylittyä. Tietoja torjunta-aineiden käytöstä kerätään 6 :n 3 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnittelemista varten. 11 Näytteenotto- ja analyysimenetelmät Veden, sedimentin ja eliöstön tilaa seurattaessa on sovellettava liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle, analyyttisten tulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle.

11 12 Suunnitelma Suomen ympäristökeskus laatii vähintään kuuden vuoden välein suunnitelman liitteen 1 D kohdassa mainitun aineen poistamiseksi luettelosta tai uuden aineen lisäämiseksi aineluetteloon. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimet. Edellä 1 momentissa tarkoitettujen aineluetteloon kohdistuvien toimien, päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimien sekä ympäristönlaatunormien tulee perustua riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta pintavedelle tai pintaveden välityksellä ihmisen terveydelle sekä seurantatietoon. Suunnitelmaa käytetään valmisteltaessa tarvittavia muutoksia tähän asetukseen. Suomen ympäristökeskuksen on laatiessaan suunnitelmaa varattava suunnitelman kannalta keskeisille viranomaisille ja niille tahoille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi. 11

12 12 Liite 1 A) Aineet, joita ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin Nimi CAS-numero yksilöity vaaralliseksi aineeksi 1. 1,2- dikloorietaani (1,2-etyleenikloridi) aldriini dieldriini endriini isodriini DDT ei ole (para-para-ddt) heksaklooribentseeni X 8. heksaklooributadieeni X 9. heksakloorisykloheksaani X (gamma-isomeeri, lindaani) hiilitetrakloridi pentakloorifenoli tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) 13. triklooribentseeni (1,2,4- triklooribentseeni) 14. trikloorieteeni (trikloorietyleeni) 15. trikloorimetaani (kloroformi) B) Suurimmat sallitut päästöraja-arvot pitoisuus- ja ominaiskuormitusraja-arvoina Aine 1. elohopea ja sen yhdisteet elohopea ja sen yhdisteet 2. kadmium ja sen yhdisteet CASnumero Toimiala Pitoisuusraja 1 Ominaiskuormitus-raja 1 yksilöity vaaralliseksi aineeksi kloorialkaliteollisuus 50 g/l elohopeakennomenetelmä: 0,2 g/kapasiteettitonni klooria X muu kuin kloorialkaliteollisuus 5 g/l - X g/l galvanointi: 0,3 g/kg X käsiteltyä kadmiumia 1 pitoisuus liukoisessa muodossa kuukausikeskiarvona laskettuna

13 13 C) Yhteisön tasolla määritetyt vesiympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet sekä niiden ympäristönlaatunormit N:o Aineen nimi CASnumero AA-EQS [2] [3] Sisämaan pintavedet µg/l AA-EQS [2] [3] Muut pintavedet MAC- [3] [4] EQS MAC-EQS [3] [4] Muut pintavedet EQS ahven mg/kg Sisämaan pintavedet µg/l µg/l µg/l (1) alakloori ,3 0,3 0,7 0,7 (2) antraseeni ,1 0,1 0,4 0,4 (3) atratsiini ,6 0,6 2,0 2,0 (4) bentseeni (5) bromatut difenyylieetterit [5] (6) kadmium ja kadmiumyhdisteet (veden kovuusluokasta riippuen) [6] (6a) hiilitetrakloridi (7) C kloorialkaanit (8) klorfenvinfossi (9) klorpyrifossi (klorpyrifossi-etyyli) (9a) syklodieeni-torjuntaaineet: aldriini dieldriini endriini isodriini ,0005 0, ,08 (luokka 1) 0,08 (luokka 2) 0,09 (luokka 3) 0,15 (luokka 4) 0,25 (luokka 5) 0,2 0,45 (luokka 1) 0,45 (luokka 2) 0,6 (luokka 3) 0,9 (luokka 4) 1,5 (luokka 5) 0,45 (luokka 1) 0,45 (luokka 2) 0,6 (luokka 3) 0,9 (luokka 4) 1,5 (luokka 5) ,4 0,4 1,4 1, ,1 0,1 0,3 0, ,03 0,03 0,1 0, Σ = 0,01 Σ = 0,005 Yksilöity vaaralliseksi aineeksi X X X X 0,025 0,025 (9b) kokonais- DDT [7] para-para ,01 0,01 DDT [7] (10) 1, dikloorietaani (11) dikloorime ei sovelle- taani (12) di(2- etyyliheksyyli) ftalaatti (DEHP) ta ,3 1,3 (13) diuroni ,2 0,2 1,8 1,8 (14) endosulfaani ,005 0,0005 0,01 0,004 (15) fluoranteeni ,1 0,1 1 1 X

14 14 (16) heksaklooribentseeni ,01 0,01 0,05 0,05 0,010 X (17) heksaklooributadieeni ,1 0,1 0,6 0,6 0,055 X (18) heksakloori ,02 0,002 0,04 0,02 X syklohek- saani (19) isoproturoni ,3 0,3 1,0 1,0 (20) lyijy ja lyijyyhdisteet ,2 7,2 (21) elohopea ja ,05 0,05 0,07 0,07 0,020 X elohopeayhdisteet (22) naftaleeni ,4 1,2 (23) nikkeli ja nikkeliyhdisteet (24) nonyylifenoli (4- nonyylifenoli) [8] (25) oktyylifenoli ((4- (1,1,3,3- tetrametyy- li-butyyli)- fenoli)) (26) pentaklooribentseeni (27) pentakloorifenoli (28) polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) bentso(a)pyreeni bentso(b)- fluoranteeni bentso(k)- fluoranteeni bent- so(g,h,i)- peryleeni Indeno (1,2,3- cd)pyreeni ,3 0,3 2,0 2, ,1 0, ,007 0, ,4 0, ,05 0,05 0,1 0, Σ = 0,03 Σ = 0,03 ei sovelletleta ei sovel Σ = 0,002 Σ = 0, (29) simatsiini (29a) tetrakloorieteeni (tetrakloorietyleeni) (29b) trikloorieteeni (trikloorietyleeni) (30) tributyylitinayhdisteet (tributyylitina-kationi (31) triklooribentseenit (32) trikloorimetaani ,0002 0,0002 0,0015 0, ,4 0, ,5 2,5 (kloroformi) (33) trifluraliini ,03 0,03 [1] CAS: Chemical Abstracts Service. X X X X X X X X X

15 15 [2] Tämä parametri on aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Se koskee aineen kaikkien isomeerien pitoisuuksien summaa, jollei toisin säädetä. Keskiarvo lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapisteessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. [3] Kadmiumia, lyijyä, elohopeaa ja nikkeliä (jäljempänä metalleja ) lukuun ottamatta tässä liitteessä määritetyt ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä. Metallien ympäristönlaatunormi viittaa liukoiseen pitoisuuteen eli liuosfaasiin vesinäytteessä, joka on saatu suodattamalla 0,45 μm:n suodattimella tai jonkin muun vastaavan esikäsittelyn avulla. Arvioitaessa seurantatuloksia suhteessa ympäristönlaatunormeihin voidaan ottaa huomioon: a) metallien ja metalliyhdisteiden luonnolliset taustapitoisuudet, lisäämällä ympäristönlaatunormiin arvio luontaisesta taustapitoisuudesta alla olevan taulukon mukaisesti, b) veden kovuus, ph tai muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen. Luontaisen taustapitoisuuden arvion sekä ympäristönlaatunormin summa. Kohteissa, joissa pitoisuudet ovat geologisista syistä korkeita, voidaan asiantuntija-arviolla poiketa taustapitoisuuden arvoista. kadmium nikkeli lyijy elohopea Järvet vähähumuksiset (väriluku Pt mg/l < 30) µg/l (vesi) tausta + EQS 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) µg/l (vesi) tausta + EQS µg/l (vesi) tausta + EQS mg/kg (ahven) tausta + EQS = 21 0,1 + 7,2 = 7,3 0,18 + 0,02 = 0,20 humuksiset (väriluku Pt mg/l 30 90) runsashumuksiset (väriluku Pt mg/l > 90) Joet kangas- ja savimaat (väriluku Pt mg/l < 90, valuma-alueen suo-% < 25) turvemaat (väriluku Pt mg/l > 90, valuma-alueen suo-% > 25) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) 0,02 + 0,08 = 0,1 (luokka 1 ja 2) = 21 0,2 + 7,2 = 7,4 0,2 + 0,02 = 0, = 21 0,7 + 7,2 = 7,9 0,23 + 0,02 = 0, = 21 0,3 + 7,2 = 7,5 0,18 + 0,02 = 0, = 21 0,5 + 7,2 = 7,7 0,23 + 0,02 = 0,25 Rannikko 0,02 + 0,2 = 0, = 21 0,03 + 7,2 = 7,23 0,18 + 0,02 = 0,20 [4] Tämä parametri on sallittuna enimmäispitoisuutena ilmaistu ympäristönlaatunormi (MAC-EQS). Kun parametrin MAC- EQS kohdalle on merkitty "", AA-EQS-arvojen katsotaan tarjoavan suojan lyhytaikaisilta pilaantumishuipuilta jatkuvissa päästöissä, koska ne ovat merkittävästi alhaisempia kuin akuutin myrkyllisyyden perusteella johdetut arvot. Ympäristönlaatunormin suurimman sallitun pitoisuuden soveltaminen tarkoittaa, että mitattu pitoisuus ei ylitä normia missään seurantapisteessä. Arviossa voidaan kuitenkin käyttää tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttipisteitä, jotta MAC-EQS-arvon noudattamiselle voidaan määrittää hyväksyttävä luotettavuuden ja tarkkuuden taso. [5] Ympäristönlaatunormi koskee yhdisteiden nro 28, 47, 99, 100, 153 ja 154 summaa. Ainoastaan pentabromidifenyylieetteri (CAS ) on yksilöity vaaralliseksi prioriteettiaineeksi. [6] Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1 <40 mg CaCO 3/l, luokka 2: 40 <50 mg CaCO 3/l, luokka 3: 50 <100 mg CaCO 3/l, luokka 4: 100 <200 mg CaCO 3/l ja luokka 5: 200 mg CaCO 3/l). [7] Kokonais-DDT on isomeerien 1,1,1-trikloori-2, 2-bis (p-kloorifenyyli)etaanin (CAS-numero ), EU-numero ), 1,1,1-trikloori-2 (o-kloorifenyyli)-2-(p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero ), EU-numero ), 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etyleenin (CAS-numero , EU-numero ), ja 1,1-dikloori-2,2 bis (p-kloorifenyyli) etaanin (CAS-numero , EU-numero ) summa. [8] Nonyylifenolin ja nonyylifenolietoksylaattien kokonaistoksisuus ei saa ylittää ympäristönlaatunormia. Kokonaistoksisuus lasketaan kaavalla : (C xx TEF), TEF = toksisuusekvivalenttikerroin C x = kunkin nonyylifenolisen yhdisteen pitoisuus toksisuusekvivalenttikerroin (TEF) nonyylifenoli 1 nonyylifenolimono- ja dietoksylaatit 0,5

16 16 D) Kansallisessa menettelyssä määritetyt vesiympäristölle haitalliset aineet Nimi CASnumero [1] AA-EQS [2] [3] sisämaan pintavedet, g/l [2] [3] AA-EQS muut pintavedet, g/l 1. klooribentseeni ,3 3, ,2-diklooribentseeni ,4 0,74 0,3 3. 1,4-diklooribentseeni ,1 4. bentsyylibutyyliftalaatti (BBP) ,4 10 [2] [3] AA-EQS talousveden ottoon tarkoitetut pintavedet, g/l 5. dibutyyliftalaatti (DBP) resorsinoli (1,3-bentseenidioli) (bentsotiatsoli-2-yylitio) metyylitiosyanaatti (TCMTB) 8. bentsotiatsoli-2-tioli (di(bentsotiatsoli-2- yyli)disulfidin (CAS ) hajoamistuote) 9. bronopoli (2-bromi ,4 4 nitropropaani-1,3-diol) 10. dimetoaatti ,7 0, MCPA (4-kloori-2- metyylifenoksietikkahappo) 12. metamitroni (4-amino-3- metyyli-6-fenyyli-1,2,4- triarsiini-5-oni) 13. prokloratsi (N-propyyli-N- [2-(2,4,6- trikloorifenoksi)etyyli]- 1H-imidatsoli-1- karboksamidi) 14. etyleenitiourea (mankotsebin (CAS ) hajoamistuote) 15. tribenuroni-metyyli (metyyli-2-(3-(4-metoksi- 6-metyyli-1,3,5-triatsiini- 2-yyli)3- metyyliureidosulfonyyli)bentsoaatti) [1] CAS: Chemical Abstracts Service ,6 0, , , [2] Tämä parametri on aritmeettisena vuosikeskiarvona ilmaistu ympäristönlaatunormi (AA-EQS). Se koskee aineen kaikkien isomeerien pitoisuuksien summaa, jollei toisin säädetä. Keskiarvo lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapisteessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. [3] Ympäristönlaatunormit ilmaistaan kokonaispitoisuuksina koko vesinäytteessä.

17 17 Liite 2 Pintavettä, josta otetaan talousvesikäyttöön vettä keskimäärin enemmän kuin 100 m 3 päivässä tarkkaillaan sen lisäksi mitä tämän asetuksen 9 :n 1-3 momentissa säädetään, tarvittaessa noudattaen seuraavia tiheyksiä: Talousvedenkäyttäjien määrä Tiheys kertaa vuodessa kertaa vuodessa kertaa vuodessa

18 18 Liite 3 Analyysimenetelmiä ja tulosten tulkintaa koskevat vaatimukset 1. Tässä liitteessä tarkoitetaan a) mittausepävarmuudella ei-negatiivista muuttujaa, joka kuvaa niiden määrällisten arvojen hajontaa, jotka mittasuureelle on osoitettu käytettyjen tietojen perusteella; b) määritysrajalla ilmoitettua toteamisrajan monikertaa sellaisella määritettävän yhdisteen pitoisuudella, joka voidaan kohtuullisesti määrittää hyväksyttävällä tarkkuudella ja täsmällisyydellä; c) toteamisrajalla ulostulosignaalia tai pitoisuutta, jonka ylittyessä voidaan vahvistaa tietyllä luottamustasolla, että näyte eroaa nollanäytteestä, joka ei sisällä tutkittavaa yhdistettä. Edellä b alakohdassa tarkoitettu määritysraja voidaan laskea käyttämällä sopivaa normia tai näytettä, ja määritysrajaksi voidaan ottaa kalibrointikäyrän alhaisin kalibrointipiste. Tällöin nollanäytettä ei oteta huomioon. 2. Kaikki analyysimenetelmät, mukaan luettuina laboratorio-, kenttä- ja onlinemenetelmät, joita käytetään vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 9 :ssä tarkoitetuissa kemiallisen seurannan ohjelmissa, validoidaan ja dokumentoidaan EN ISO/IEC standardin tai muiden kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen vastaavien standardien mukaisesti. 3. Pintaveden tarkkailussa ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuden määrityksessä päästöissä ja huuhtoutumissa tulee käyttää SFS-, EN- tai ISO- standardien mukaisia menetelmiä tai niitä tarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavia menetelmiä. Aineen pitoisuus voidaan arvioida myös laskennallisesti, jos edellä tarkoitettuja menetelmiä ei ole käytettävissä. 4. Kaikkien käytettävien analyysimenetelmien suorituskykyä koskevien vähimmäisvaatimusten perustana on mittausepävarmuus, joka on enintään 50 prosenttia (k = 2) arvioituna aineen ympäristönlaatunormin tasolla, sekä määritysraja, jonka arvo on enintään 30 prosenttia kyseisen ympäristönlaatunormin arvosta. Jos tiettyä parametria varten ei ole sopivaa ympäristölaatunormia tai jos käytettävissä ei ole analyysimenetelmää, joka täyttää edellä määritetyt suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset, seuranta suoritetaan käyttäen parhaita käytettävissä olevia tekniikoita, joista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. 5. Jos fysikaalis-kemiallisten tai kemiallisten mittaussuureiden määrät tietyssä näytteessä ovat alle määritysrajan, käytetään keskiarvojen laskemisessa mittaustuloksena puolta määritysrajan arvosta. Jos laskettu keskiarvo edellä tarkoitetuista mittaustuloksista on alle määritysrajan, arvon ilmoitetaan olevan alle määritysrajan. Tulokset, jotka jäävät alle yksittäisten aineiden määritysrajan, merkitään kuitenkin nollaksi niissä tapauksissa, joissa mittaussuureet ovat tietyn fysikaalis-kemiallisten parametrien tai kemiallisten mittasuureiden ryhmän

19 19 kokonaissummia, mukaan luettuina niiden aineenvaihduntatuotteet ja hajoamis- ja muuntumistuotteet. 6. Laboratoriot tai niiden alihankkijat osoittavat pätevyytensä fysikaaliskemiallisten tai kemiallisten mittasuureiden analysoinnissa seuraavin tavoin: a) osallistumalla pätevyyden testausohjelmaan, joka kattaa 2 kohdassa tarkoitetut mittaussuureiden analyysimenetelmät pitoisuustasoilla, jotka ovat edustavia vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 9 :n mukaisesti toteutettujen kemiallisten seurantaohjelmien suhteen; ja b) analysoimalla käytettävissä olevia vertailumateriaaleja, jotka ovat edustavia sellaisten kerättyjen näytteiden suhteen, jotka sisältävät asianmukaisia pitoisuustasoja suhteessa 4 kohdassa tarkoitettuihin ympäristönlaatunormeihin. Edellä a alakohdassa tarkoitettuja pätevyyden testausohjelmia saavat järjestää akkreditoidut organisaatiot tai kansainvälisesti tai kansallisesti tunnustetut organisaatiot, jotka täyttävät ISO/IEC guide julkaisun tai muiden kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen vastaavien standardien vaatimukset. Tulokset, jotka saadaan osallistumisesta näihin ohjelmiin, arvioidaan ISO/IEC guide julkaisussa, ISO standardissa taikka muissa kansainvälisellä tasolla hyväksytyissä vastaavissa standardeissa esitettyjen arviointijärjestelmien perusteella.

20 20 Luonnos Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, muutetaan vesienhoidon järjestämisestä 30 päivänä marraskuuta 2006 annetun asetuksen (1040/2006) 3 :n 1 momentti, 4 :n 1 momentti, 6, 7 :n 1 momentti, 8 :n 3 momentti, 9 :n 1 momentin 3 kohta, 10 :n 1 momentti, 11, 12 :n 3 momentti, 13, 15, 17 :n 2 momentti, 18, 21, 22, 26 1 momentti, liitteen 5 kohta 4, ja lisätään asetuksen 19 :ään 5 momentti, 26 :ään 2 momentti sekä liitteeseen 5 kohdat 4 b ja 4 c, seuraavasti: 3 Pinta- ja pohjavesien ominaispiirteiden selvittäminen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrittää toimialueensa pintavesien ja pohjavesialueiden sijainnin ja rajat sekä pohjavesialueet, joista pintavesiekosysteemit ja maaekosysteemit ovat suoraan riippuvaisia. Ominaispiirteitä selvitettäessä, lisäselvityksiä tehtäessä sekä vesien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa samankaltaisia pintavesiä ja pohjavesiä voidaan tarkastella ryhminä. 4 Erityiset alueet Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kokoaa tiedot toimialueellaan sijaitsevista seuraavista alueista: 1) alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin; 2) yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue; ja 3) Natura verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. 6 Pinta- ja pohjavesiin vaikuttava toiminta Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kokoaa toimialueellaan tiedot pinta- ja pohjavesien tilaan merkittävästi vaikuttavasta ihmisen toiminnasta. Näitä ovat tiedot: 1) asutuksen, teollisuuden, maa- ja metsätalouden sekä muun elinkeinotoiminnan aiheuttamasta piste- ja hajakuormituksesta; 2) asutuksen, teollisuuden, maa- ja metsätalouden sekä muihin tarpeisiin otettavan veden määrästä sekä tekopohjaveden muodostamisesta; 3) pintaveden tilaan vaikuttavasta rakentamisesta ja vesistön säännöstelystä; sekä 4) muusta vesien tilaan vaikuttavasta toiminnasta.

21 21 7 Vaikutusten arviointi ja lisäselvitykset Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus selvittää 6 :ssä tarkoitettujen tietojen sekä vesien tilaa koskevan tiedon perusteella pinta- ja pohjavesimuodostumat, joissa ei mahdollisesti saavuteta vesienhoitolain 21 :ssä tarkoitettuja ympäristötavoitteita. Jos arvioidaan, että ympäristötavoitteita ei mahdollisesti saavuteta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tulee tehdä lisäselvitykset pinta- ja pohjavesien seuranta- ja toimenpideohjelmien laatimista varten. Tiedot kootaan valtion ja kuntien eri viranomaisten ja laitosten sekä julkisia palveluja tarjoavien laitosten tekemästä vesien seurannasta ja toiminnanharjoittajien muun lainsäädännön nojalla tekemästä tarkkailusta ja selvityksistä. 8 Vedenkäytön taloudellinen selvitys Vedenkäytön taloudellisessa selvityksessä esitetään veden käyttötarkoitusten taloudellisen merkittävyyden arviointi, veden hankinnan ja tarpeen pitkän ajan ennusteet, vesipalvelujen taloudellinen selvitys sekä vedenkäytön kustannustehokkaimmat yhdistelmät toimenpideohjelmia varten. Vesipalvelujen taloudellinen selvitys sisältää laskelmat kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottamisesta vesihuollossa. Ympäristöministeriö ohjaa yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia ja Suomen ympäristökeskusta vedenkäytön taloudellisen selvityksen laatimisessa. 9 Määritelmät Tässä luvussa tarkoitetaan pintaveden ekologisen tilan luokittelussa: 1) biologisilla tekijöillä kasviplanktonia, päällysleviä, makroleviä, muuta vesikasvillisuutta, pohjaeläimistöä ja kalastoa; 2) hydrologis-morfologisilla tekijöillä virtausoloja, viipymää, veden korkeutta, syvyyssuhteita, pohjan ja rantavyöhykkeen rakennetta sekä yhteyttä pohjaveteen; 3) fysikaalis-kemiallisilla tekijöillä näkösyvyyttä, lämpöoloja, happioloja, suolaisuutta, happamoitumistilannetta, ravinneoloja ja kansallisesti valittuja vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteen 1 D kohdan aineita; 4) vertailuoloilla 1 3 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden arvoja, jotka vastaavat täysin tai lähes täysin häiriintymättömiä ekologisia oloja; 5) ekologisella laatusuhteella ekologista tilaa osoittavien biologisten tekijöiden poikkeamaa vertailuoloista. Kohdassa 1 3 tarkoitetut tekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä on esitetty tarkemmin liitteessä 1.

22 22 10 Jaottelu pintavesityyppeihin ja tyyppien vertailuolot Pintaveden ekologisen tilan luokittelua varten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus jaottelee luonnonoloiltaan samankaltaiset pintavedet joki-, järvi- ja rannikkovesityyppeihin liitteessä 2 esitettyjen tekijöiden perusteella. Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut pintavesimuodostumat jaotellaan niitä ominaispiirteiltään lähinnä vastaavaan pintavesityyppiin. Reittivesistössä pintavesiä voidaan tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon jokien järvimäiset piirteet ja järvien jokimaiset piirteet. Kullekin pintavesityypille määritetään vertailuolot liitteessä 1 esitettyjen erinomaisen tilan määritelmien mukaan. 11 Vesien tilan arviointi Vesienhoitolain 8 :n mukaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus luokittelee toimialueensa pinta- ja pohjavedet vesienhoitosuunnitelmaa varten. Kalatalouteen liittyvissä tehtävissä toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimittavat luokittelussa tarpeelliset tiedot kalastosta 1 momentissa tarkoitetulle elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. 12 Pintaveden ekologisen tilan luokittelu Pintaveden ekologinen tila luokitellaan erinomaiseksi, hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi vertaamalla veden tilaa vertailuoloihin ja käyttäen liitteessä 1 esitettyjä määritelmiä. Keinotekoisen ja voimakkaasti muutetun pintaveden tila luokitellaan vastaavasti hyväksi, tyydyttäväksi, välttäväksi tai huonoksi suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan. Luokittelu tehdään biologisten tekijöiden avulla ottaen huomioon niitä tukevat hydrologis-morfologiset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Luokittelu erinomaisesta huonoon ilmaistaan ekologisena laatusuhteena asteikolla 1 0. Pintaveden ekologinen tila luokitellaan enintään tyydyttäväksi, jos vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 D kohdassa tarkoitetun aineen ympäristönlaatunormi on ylittynyt. 13 Pintaveden kemiallisen tilan luokittelu Pintaveden kemiallinen tila luokitellaan hyväksi, jollei vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 C kohdassa tarkoitetun aineen ympäristönlaatunormi ole ylittynyt. Elohopean, heksaklooribentseenin ja heksaklooributadieenin osalta sovelletaan tällöin liitteen 1 C kohdassa esitettyä kalan ympäristönlaatunormia.

23 23 15 Seurantaohjelma Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrittelee toimialueensa pinta- ja pohjavesien seurannan tarpeet ottaen huomioon mitä :ssä säädetään. Se laatii toimialueellaan seurantaohjelman, jossa yhdistetään soveltuvin osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajan muun lain nojalla tekemä tarkkailu. Seurantaohjelmassa esitetään tarvittavat seurantapaikat ja -alueet, seurattavat tekijät sekä seurantatiheys. Kalaston seurannan tarpeet elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrittelee yhteistyössä kalatalouteen liittyvissä tehtävissä toimivaltaisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa. 17 Pintaveden seurantapaikat ja -alueet Seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja tai -alueita, jotta pintavesien tila voidaan arvioida kokonaisuudessaan ja niiden luokittelu on mahdollista. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen arvion perusteella perusseurannan seurantapaikkoja tai -alueita sijoitetaan liitteen 3 A kohdassa tarkoitettuihin pintavesiin. Toiminnallisen seurannan seurantapaikkoja tai -alueita sijoitetaan liitteen 3 B kohdassa tarkoitettuihin pintavesiin. 18 Seurattavien tekijöiden valinta pintavedessä Pintaveden perusseuranta kohdistetaan biologisia, hydrologis-morfologisia ja fysikaalis-kemiallisia tekijöitä sekä kemiallista tilaa ilmaiseviin muuttujiin. Pintaveden toiminnallinen seuranta kohdistetaan niihin biologisia, hydrologis-morfologisia tai fysikaalis-kemiallisia tekijöitä sekä kemiallista tilaa ilmaiseviin muuttujiin, jotka osoittavat pilaavan tai muuttavan vaikutuksen. 19 Pintaveden seurantatiheys Seurantatiheydet ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Perusseurantaa järjestetään kullakin vesienhoitosuunnitelmakaudella vähintään vuoden ajan. Biologisia ja hydrologis-morfologisia tekijöitä osoittavia muuttujia seurataan vähintään kerran. Fysikaalis-kemiallisia tekijöitä osoittavia muuttujia seurataan liitteen 4 mukaisesti, jollei teknisen tietämyksen ja asiantuntija-arvion mukaan muuta osoiteta. Perusseuranta voidaan vähentää järjestettäväksi joka kolmannella vesienhoitosuunnitelmakaudella jos: 1) aiempi seuranta on osoittanut, että pintaveden tila on vähintään hyvä ja on arvioitavissa, että tila säilyy tai paranee; ja 2) edellä 6 :ssä tarkoitetun toiminnan vaikutuksessa pintaveden tilaan ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia.

24 24 Toiminnallista seurantaa järjestetään biologisille, hydrologis-morfologisille tai fysikaalis-kemiallisille tekijöille ohjeellisesti siten kuin liitteessä 4 säädetään. Seurantaa voidaan vesienhoitosuunnitelmakauden kuluessa muuttaa, jos pintavettä pilaava tai haitallisesti muuttava toiminta lakkaa tai toiminnan pilaavaa tai haitallista vaikutusta veden tilaan ei muutoin voida enää pitää merkittävänä. Vaarallisten ja haitallisten aineiden seurannassa on lisäksi otettava huomioon, mitä siitä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 a :ssä ja 9 :ssä säädetään. 21 Seurannan laatuvaatimukset Veden, sedimentin ja eliöstön tilaa seurattaessa on sovellettava vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle, analyyttisten tulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle. 22 Vesienhoitosuunnitelman valmistelu Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus huolehtii toimialueensa osalta siitä, että vesienhoitosuunnitelmaa varten laaditaan tarvittavat selvitykset ja vesienhoitolain 12 :ssä tarkoitetut toimenpideohjelmat. Valmistelussa tulee ottaa huomioon vesienhoitolain 13 :ssä tarkoitettu hoitosuunnitelman laatimisen aikataulu ja työohjelma sekä vesienhoitolain 14 :ssä tarkoitetun yhteistyöryhmän ehdotukset ja kannanotot. Yhteensovittava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kokoaa vesienhoitoalueella valmistelluista selvityksistä, toimenpideohjelmien yhteenvedosta ja seurantaohjelmista ehdotuksen vesienhoitosuunnitelmaksi ja toimittaa sen käsiteltäväksi vesienhoitolain 14 :ssä tarkoitetussa ohjausryhmässä. 26 Selvitysten tarkistaminen Tässä asetuksessa tarkoitetut vesienhoitoalueella laadittavat selvitykset sekä pinta- ja pohjaveden tilaa ja seurantaa koskevat arviot tarkistetaan tarpeellisilta osin kaksi vuotta ennen tarkistetun vesienhoitosuunnitelman julkaisemista. Selvitykset perustuvat tarkistusta edeltävän vuoden tietoihin. Selvitykset julkaistaan tarkistetuissa vesienhoitosuunnitelmissa. Edellä 1 momentissa sanotusta poiketen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 1 C kohdassa tarkoitettujen kasvinsuojeluaineiden päästöjen ja huuhtoutumien osalta voidaan käyttää kolmen edeltävän vuoden keskiarvoa.

25 25 Liite 5: Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävät tiedot: 1. Yhteenveto vesienhoitoalueen pinta- ja pohjavesien ominaispiirteiden selvityksistä, pintavesien vertailuolojen määrittely ja perustelut biologisen tekijän pois jättämiselle pintavesityypin ekologisen tilan arvioinnissa. 2. Yhteenveto pinta- ja pohjavesien tilaan kohdistuvasta merkittävästä kuormittavasta ja muuttavasta toiminnasta ja muusta ihmisen toiminnan vaikutuksesta sekä yhteenveto poikkeuksellisten olosuhteiden vaikutuksien vuosittaisista tarkasteluista. 2. a) Pohjaveden ympäristönlaatunormit ja yhteenveto niiden asettamismenettelyä koskevista keskeisistä tiedoista. 2 b) Tiedot siitä, miten vesienhoitoalueen yksittäisissä seurantapaikoissa todetut pohjaveden ympäristönlaatunormin ylitykset on otettu huomioon pohjaveden laadun lopullisessa arvioinnissa. 3. Kartta 4 :ssä tarkoitetuista erityisistä alueista sekä selvitys lainsäädännöstä, jonka perusteella alueet on määritelty. 4. Seurantapaikat ja -alueet kartan muodossa. Seurantatulokset pintaveden, pohjaveden ja suojelualueiden tilasta kartan muodossa ja, jos tarpeen ja mahdollista, kartan muodossa tiedot seurantapaikoista, joissa ympäristönlaatunormi on ylittynyt, sekä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 a :n mukaisesta pitkäaikaisten muutossuuntien seurannan tuloksista. Arvio seurannan tuottamien tulosten luotettavuus- ja tarkkuustasosta. 4 a) Tiedot yksittäisessä seurantapaikassa havaitusta pilaavan aineen merkityksellisestä ja pysyvästä nousevasta muutossuunnasta. Lisäksi esitetään tiedot pilaavan aineen pitoisuustasosta, jossa on ryhdytty toimenpiteisiin pitoisuustason laskemiseksi sekä tiedot pitoisuuden kääntymisestä laskevaksi. 4 b) Yhteenveto toimista, joihin on ryhdytty vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 a :ssä tarkoitetun valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksien johdosta. 4 c) Kuvaus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 :n 5 kohdassa tarkoitettujen sekoittumisvyöhykkeiden määrittelemiseen sovelletuista lähestymistavoista ja menetelmistä sekä sekoittumisvyöhykkeen laajuuden rajoittamiseksi toteutetuista toimista, jos vesienhoitoalueella on asetuksen 6 b :n mukaisesti määritelty yksi tai useampia sekoittumisvyöhykkeitä. 5. Luettelo asetetuista ympäristötavoitteista pintavesille, pohjavesille ja suojelualueille, perustelut mahdollisesta vesienhoitolain :n soveltamisesta sekä muut tavoitteiden asettamiseen liittyvät tiedot. 6. Yhteenveto vedenkäytön sekä vesipalvelujen taloudellisesta selvityksestä. 7. Yhteenveto toimenpideohjelmasta tai -ohjelmista, mukaan lukien keinot, joilla asetetut tavoitteet saavutetaan, yhteenveto toimenpiteistä poikkeuksellisten tilanteiden varalle sekä selvitys vaihtoehtoisista toimenpiteistä ja niiden valinnasta. 8. Luettelo tarkemmista vesistöalueen osaa, tiettyjä toimialoja, tiettyjä seikkoja tai pintavesityyppiä koskevista vesienhoitoalueen ohjelmista ja hoitosuunnitelmista sekä yhteenveto niiden sisällöstä. 9. Yhteenveto toimista, joiden avulla kansalaisille on tiedotettu ja heitä on kuultu sekä selvitys valmistelun aikana esitetyistä kannanotoista ja valtioiden välisistä neuvotteluista sekä siitä, miten nämä ovat vaikuttaneet suunnitelman sisältöön ja vaihtoehtojen valintaan. 10. Luettelo toimivaltaisista viranomaisista seuraavin tiedoin: i) toimivaltaisen viranomaisen nimi ja osoite,