Linnut. vuosikirja 2016

Transkriptio

1 Linnut vuosikirja

2 Saaristolinnuston kehitys Turun saaristossa 99 Roland Vösa, Mikael Nordström, Jouko Högmander, Emma Kosonen, Jarmo Laine, Mia Rönkä & Mikael von Numers Esittelemme 8 saaristolintulajin kannankehitystä Turun saaristossa vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Tänä aikana saariston linnusto on muuttunut paljon. Suurimmalla osalla lajeista pesimäkannat ovat joko kasvaneet tai pysyneet vakaina, kun taas vain viisi lajia on selvästi taantunut. Merikotkan paluu saariston huippupedoksi on vaikuttanut moniin lintulajeihin, selvimmin runsaimpaan merilintuun haahkaan. Minkin tehopyynti on ollut keskeinen tekijä ulkosaariston lintukantojen suojelussa. Saaristomeren kansallispuistossa alettiin tehdä säännöllisesti lintulaskentoja vuonna 99 silloisen puistonjohtajan Jouko Högmanderin organisoimana. Hänen mielessään häämötti kaksi tavoitetta: kerätä tietoja lintukannoista ulkosaaristossa sekä seurata, mitä vaikutuksia minkkien vähen- tämisellä voisi olla linnustoon. Ennen tätä Turun saariston ulkosaaristosta oli vain hajanaisia tietoja tai silloin tällöin tehtyjä tarkempia inventointeja. Säännöllinen seurantatieto puuttui. Metsähallitus ja sitä avustavat vapaaehtoiset laskijat eivät kuitenkaan olleet ainoita, jotka viettivät joka kevät pitkiä aikoja saaristossa. Välisaaristossa Paraisten Trollössä oli lintuja laskettu harvakseltaan jo vuodesta 98 alkaen. Kyseisen alueen tuntumassa oli innokas lintujen rengastaja Mauri Rautkari laskenut ja kirjannut lukumääriä tunnollisesti vihkoonsa vuodesta 97 alkaen. Jukka Nummelin oli aloittanut vuonna 978 sisä- ja välisaaristossa säännöllisen lokkilintujen pesien laskennan, joka sittemmin laajeni Jarmo Laineen ansiosta kattamaan myös muita linturyhmiä ja suurempia alueita. Mikael von Numers oli mukana aloittamassa säännöllistä seurantaa Velkualla vuonna 98. Tässä artikkelissa esittelemme 8 saaristolintulajin kannankehitystä Turun saaristossa vuosituhannen vaihteen molemmin LINNUT-VUOSIKIRJA

3 Tutkimus Aineisto ja menetelmät Laskenta-alue Varsinais-Suomessa sekä mantereen ja Ahvenanmaan välissä sijaitseva Saaristomeri on maailman mittakaavassa ainutlaatuinen alue, jonka muodostavat yhteensä yli monimuotoista saarta ja luontoa. Tämä artikkeli käsittelee Turun saaristoa, eli sitä Saaristomeren osaa, joka pohjoisessa rajautuu Iniön aukkoon, idässä mantereeseen Turussa ja Kemiönsaaren suuriin saariin sekä lännessä Kihdin selkään (kuva ). Trunsön eteläisimmiltä luodoilta kertyy matkaa pohjoisille Velkuan saarille lähes 8 km, itä länsisuunnassa välimatka on pisimmillään vajaat 7 km. Tutkimusalue on jaettu kolmeen osaalueeseen. Osa-alueet edustavat saariston vyöhykkeitä: sisä-, väli- ja ulkosaaristoa. Laskenta-alueista yksi sijaitsee sisäsaaristossa, viisi välisaaristossa ja neljä ulkosaaristossa. Tutkimusalueeseen kuuluu yhteensä 7 luotoa ja saarta (taulukko ). Saaret ja luodot ovat tyypillisesti puuttomia, ja niiden kasvillisuus on niukkaa, joskin sisä- ja välisaaristossa joillakin luodoilla on pieniä metsiköitä. Tutkimuksessa käytetty saaristovyöhykkeiden määrittely perustuu saariston ympäristöolosuhteiden (Kangas ym., Vuori ym. ) ohella alueen linnustoon. Laskenta-aineisto Valtakunnallisen saaristolintuseurannan alkamisen myötä luotiin vuonna 988 yksityiskohtaiset laskentaohjeet, jotka ovat päivitettyinä edelleen käytössä (Koskimies ym. 988). Tavoitteena on saada luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa saaristolinnuista alueesta riippumatta. Kullakin laskenta-alueella vieraillaan vähintään kaksi kertaa pesimäkauden aikana. Luodot ja saaret käydään kohtuullisessa ajassa tarkkaan läpi, ja kaikki löydetyt pesät, poikueet ja havaitut yksilöt kirjataan ylös. Huonossa säässä laskemista pyritään välttämään. Kun luodoilla vieraillaan useita kertoja, voidaan arvioida eri aikaan pesivien lintujen parimääriä sekä vähentää laskijasta johtuvia virheteki - jöitä. Ensimmäinen laskentakausi ajoittuu Saaristomerellä keskimäärin toukokuun alkupuolelle, jolloin lasketaan varhain pesivät lajit. Silloin haahkoilla, isokoskeloilla, harmaa- ja merilokeilla sekä merihanhilla on ollut pesintä käynnissä jo hyvän aikaa. Toinen käynti tehdään kuukautta myöhemmin, kesäkuun alussa, jolloin lasketaan myöhään pesivät lajit. Kesän kynnyksellä kalalokin ja tiiran poikaset ovat kuoriutumassa ja kahlaajilla pesintä on vasta alkamassa. Merikotka saattaa karussa ulkosaaristossa tehdä pesän tarvittaessa myös maahan. The White-tailed Eagle Haliaeetus albicilla may breed even on the ground in the outer archipelago where trees large enough for the heavy nest are scarce. Jouko Högmander Seurantaluodot ja -saaret Saaristovyöhykkeiden rajat Kansallispuiston yhteistoiminta-alue Rymättylä Turku Sisäsaaristo Korppoo Nauvo puolin. Artikkeli perustuu keväällä julkaistavaan raporttiin (Vösa ym. 7), jossa käsitellään seikkaperäisesti saaristolinnuston pitkäaikaismuutoksia, esiintymistä ja levinneisyyttä Turun saaristossa. Raporttiin kerätyllä aineistolla on jo ennen julkaisuaan ollut merkitystä EU:n lintudirektiiivin ja meristrategiadirektiivin raportoinnissa. Äskettäin on sovittu, että Metsähallituksen luontopalvelut ja Suomen ympäristökeskus ovat vastuussa rannikkojemme merilintujen seuranta-alueverkoston ylläpidosta siten, että linnut lasketaan samoilla alueilla vuoden välein. EU:n komissiolle raportoidaan saaristolinnuston tilan kehityksestä kuuden vuoden välein. Tämä antaa toivoa siitä, että tuloksekas saaristolintujen seuranta jatkuu. Ulkosaaristo Välisaaristo Kemiönsaari Kuva. Tutkimusalue Turun saaristossa. Sininen viiva kuvaa Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen rajaa. Fig.. The study area in the Turku archipelago. The black dots represent the monitored islands and the thick blue line different archipelago zones. The thin blue line represents the Archipelago National Park cooperation area. LINNUT-VUOSIKIRJA 7

4 Saaristolinnuston kehitys Turun saaristossa 99 Kuva. Saaristolintujen kannankehitys laskenta-alueilla saaristovyöhykkeittäin vuosina 99. Kunkin lajin indeksi (katkoviiva) on aloitusvuonna asetettu arvoon yksi. Parimäärät (pylväät) kuvaavat arvioituja parimääriä. Lajin kuvaaja alkaa vuodesta, jona parimäärä oli noin kaksikymmentä. Fig.. The population trends of archipelago birds in census areas in the different archipelago zones during 99. In each series, the index value (dash line) of the start year has been set to unity. Population estimates (bars) are given as approximated estimates. The population trend of each series starts when the number of observed pairs reaches ca.. Indeksi Population index Kyhmyjoutsen Cygnus olor Vuosi Year Arvioitu parimäärä Pop. estimate Merihanhi Anser anser,,, Kyhmyjoutsenen pitkäaikainen kannankehitys on pysynyt suhteellisen vakaana; viime vuosina parien määrä on kasvanut hieman väli- ja ulkosaaristossa. Valtakunnallisesti kyhmyjoutsenkanta kasvaa rannikkoalueilla, % vuodessa (Hario & Rintala ). Merihanhen kokonaiskanta on kasvanut (Hario & Rintala ), mutta Turun saariston laskenta-alueilla pienentynyt. Merihanhen kanta romahti ulkosaaristossa 99-luvun lopulta alkaen, kanta käsittää enää kymmenkunta paria. Välisaaristossa taantuminen on ollut lievempi. Merihanhikannan väheneminen Turun saaristossa ei välttämättä tarkoita kokonaiskannan pienentymistä. Valkoposkihanhi Branta leucopsis 997 9,,,, Sinisorsa Anas platyrhynchos Valkoposkihanhen voittokulku jatkuu voimakkaana edelleen, sisäsaariston suurimmassa yhdyskunnassa pesii peräti paria. Sinisorsan kanta vaihtelee voimakkaasti vuodesta toiseen. Tähän vaikuttaa osin laskentamenetelmä, sillä hautovan sinisorsan löytäminen on haastavaa. Sinisorsakanta saattaa muutenkin vaihdella vuodesta toiseen hyvin voimakkaasti (Pöysä ym. 8). Vuosienvälisistä vaihteluista huolimatta kanta on maltillisessa kasvussa sekä sisä- että ulkosaaristossa. Lapasorsa Anas clypeata Tukkasotka Aythya fuligula,,,,, Lapasorsakanta alkoi kasvaa voimakkaimmin -luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Saaristokannan valtakunnallista tilaa ei tunneta, mutta sisävesillä lapasorsa on taantunut 98-luvun jälkeen noin % (Lehikoinen ym. ). Tukkasotka väheni välisaaristossa 99-luvulta lähes %. Ulkosaaristossa kannankehitys on ollut päinvastainen. Sisäsaaristossa kanta on pysynyt vakaana. Tukkasotka on vähentynyt 99-luvulta voimakkaasti sekä rannikkoalueilla (Hario & Rintala ) että sisävesillä (Lehikoinen ym. ).,,,,,,, Haahka Somateria mollissima, Ulkosaaristossa haahka on vähentynyt 99-luvun alusta lähes 9 %. Aikaisemmin noin parin kannasta on jäljellä enää paria. Haahkakannan painopiste on siirtynyt välisaaristoon. Rannikkoalueilla haahkakanta on laskenut yli % 99-luvun jälkeen (Hario & Rintala ). Kannanlasku on ollut suurin lounaisessa saaristossa, Suomenlahdella kannat ovat -luvulla monin paikoin elpyneet (Hario & Rintala ). 8 8 Pilkkasiipi Melanitta fusca Pilkkasiipi on runsastunut ulkosaaristossa, mutta välisaaristossa taantunut. Pienen aineiston takia vuosien osalta parimääräarvio on luultavasti yliarvio, joka perustuu muutamalla luodolla havaittuihin poikkeuksellisen suuriin parimääriin. 8 LINNUT-VUOSIKIRJA

5 Tutkimus Sisäsaaristo Inner archipelago Välisaaristo Middle archipelago Ulkosaaristo Outer archipelago Indeksi Population index 9 Tukkakoskelo Mergus serrator Arvioitu parimäärä Pop. estimate Isokoskelo Mergus merganser Vuosi Year Tukkakoskelo on runsastunut voimakkaasti ulko- ja välisaaristossa -luvun jälkeen. Laji on myös laajentanut huomattavasti elinaluettaan Turun saaristossa ja on viime vuosina pesinyt sisäsaaristossa asti. Rannikkoalueilla tukkakoskelo taantui pitkään 99-luvulta alkaen, mutta runsastui hetkellisesti -luvulla (Hario & Rintala ). Isokoskelon kanta oli Turun saaristossa vahvimmillaan 99-luvun loppupuolella. Ulkosaaristossa kanta laski -luvulla puoleen siitä, mitä se oli edellisellä vuosikymmenellä. Sisäsaariston ripeä kannannousu -luvulla ilmentää luultavasti sekä tehostunutta seurantaa että kasvanutta kantaa. Isokoskelo on saaristolintuseurannan mukaan taantunut voimakkaasti 99- luvun jälkeen (Hario & Rintala ). Meriharakka Haematopus ostralegus,,,,8,,, Tylli Charadrius hiaticula 8, 7,, Meriharakan kanta pysyi vakaana 99-luvulla, mutta on -luvun puolenvälin jälkeen kasvanut maltillisesti kaikissa saaristovyöhykkeissä. Tylli runsastui aina -luvun loppupuolelle asti, mutta on sen jälkeen hieman taantunut. Laji on rannikkoalueilla runsastunut, % vuosivauhtia (Hario & Rintala ). Punajalkaviklo Tringa totanus Karikukko Arenaria interpres,8,,,,8,,, Punajalkaviklon kanta on ulkosaaristossa lähes nelinkertaistunut 99-luvun lopusta. Välisaaristossa runsastuminen on ollut lievempi. Sisäsaaristoon laji asettautui -luvulla säännölliseksi pesimälajiksi. Saaristolintuseurannan mukaan punajalkaviklokanta on taantunut noin % 98-luvulta lähtien (Hario & Rintala ). Erittäin uhanalaisen karikukon kanta on pysynyt vakaana ulkosaaristossa. Välisaaristosta laji on sen sijaan vaarassa hävitä lähitulevaisuudessa. Karikukko on saariston uhanalaisimpia kahlaajia, jonka kanta on rannikkoalueilla pienentynyt lähes % 98-luvun jälkeen (Hario & Rintala ).,,,, Merikihu Stercorarius parasiticus Kalalokki Larus canus Merikihun kanta nousi tasaisesti -luvun puoleen väliin asti. Tämän jälkeen ulkosaaristossa kasvuvauhti taittui. Välisaaristossa kanta on maltillisessa kasvussa, mutta parimäärät jäävät kauas ulkosaariston määristä. Kalalokin kanta kasvoi selvimmin 99-luvun lopulla sisäsaaristossa. Väli- ja ulkosaaristossa kanta on pysynyt pitkällä aikavälillä suhteellisen vakaana. LINNUT-VUOSIKIRJA 9

6 Saaristolinnuston kehitys Turun saaristossa 99 Indeksi Population index,,, Selkälokki Larus fuscus Vuosi Year Erittäin uhanalaisen selkälokin kanta on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut maltillisessa,9 % kasvussa. Kannankasvu on hieman kiihtynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Selkälokki menestyy keskimäärin paremmin Turun saaristossa kuin muilla rannikkoalueilla (Hario & Rintala ). Arvioitu parimäärä Pop. estimate,8,,,,8,,, Harmaalokki Larus argentatus Harmaalokki on haahkan ohella taantunut kaikkein voimakkaimmin Turun saaristossa, keskimäärin yli % vuosivauhtia. Kanta on kokonaisuudessaan laskenut 99-luvulta lähes 7 %. Kanta on pysynyt suhteellisen vakaana ainoastaan sisäsaaristossa, missä harmaa- ja merilokit eivät ole riippuvaisia kaatopaikan ravinnosta (Savonen 99). Harmaalokki on taantunut 99-luvulta voimakkaasti myös muilla rannikkoalueilla (Hario & Rintala ). Merilokki Larus marinus, Kalatiira Sterna hirundo,,,,,8,,,, Silmälläpidettävä merilokki on taantunut ulko- ja välisaaristossa lähes 7 % 99-luvun lopulta lähtien. Sisäsaariston vaatimaton kanta on pysynyt suhteellisen vakaana (ks. harmaalokki). Merilokki on taantunut saaristolintuseurannan mukaan vielä harmaalokkia voimakkaammin (Hario & Rintala ), ja laji luokiteltiin viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettäväksi (Tiainen ym. ). Kalatiiran kanta on reilun prosentin kasvussa sisäsaaristossa. Välisaaristossa taantuminen on pääosin oiennut vakaaksi kannankehitykseksi -luvulla. Myös ulkosaaristossa parimäärät ovat selkeästi kasvaneet, vaikka vuosienväliset vaihtelut parimäärissä ovat huomattavia. Lapintiira Sterna paradisaea, Ruokki Alca torda,,,8,,, Lapintiiran kanta on pitkällä tähtäimellä kasvanut lievästi, selvemmin ulkosaaristossa. Parimäärien voimakas vaihtelu -luvun jälkeen johtuu luultavasti yhdyskuntien siirtymisistä laskenta-alueille ja sieltä pois. Viimeisten kymmenen vuoden aikana lapintiiran kanta on pysynyt Turun saaristossa suhteellisen vakaana. Ruokkikanta on pysynyt ulkosaaristossa vakaana. Laji on -luvun alun jälkeen levittäytynyt muutamille vanhoille pesimäpaikoille, jotka olivat asuttuina vielä 97-luvulla. Myös välisaaristoon on ilmestynyt uusi, muutaman parin yhdyskunta. Riskilä Cepphus grylle,,, , Niittykirvinen Anthus pratensis,8,,, Ulkosaaristossa riskilä oli runsain -luvun alkupuolella, minkä jälkeen kanta on pienentynyt useilla kymmenillä pareilla. Välisaaristossa kanta on pysynyt vakaana, sisäsaaristossa pesinnät ovat olleet säännöllisiä vuodesta lähtien. Riskilän kannanseuranta sisältää tiettyjä epävarmuustekijöitä, sillä parimäärät perustuvat yksilöhavaintoihin, joihin laskenta-ajankohdalla on voimakas vaikutus (Hilden & Hario 99). Saaristossa riskilä on kuitenkin taantunut jo pitkään (Hario & Rintala ). Niittykirvinen on ainoa laji, joka on vaarassa hävitä tutkimusalueelta: kanta on romahtanut muutamaan pariin. Niittykirvinen on taantunut -luvulla huomattavasti maalintuseurantojen mukaan (Väisänen & Lehikoinen ). LINNUT-VUOSIKIRJA

7 Tutkimus Indeksi Population index,,,, Luotokirvinen Anthus petrosus Vuosi Year Luotokirvinen runsastuu edelleen sekä ulko- että välisaaristossa. Laji on myös laajentanut elinaluettaan Turun saaristossa huomattavasti -luvulla. Sisäsaaristossa laji ei kuitenkaan vielä pesi. Kanta on myös saaristolintuseurannan mukaan kasvussa (Hario & Rintala ). Arvioitu parimäärä Pop. estimate,,,, Västäräkki Motacilla alba Västäräkin kanta on kymmenen viime vuoden aikana kasvanut, % vuosivauhtia. Kanta on kasvanut suhteellisesti eniten sisäsaaristossa. 8 7 Kivitasku Oenanthe oenanthe 8,,, Varis Corvus corone Samaan tapaan kuin västäräkillä, kivitaskun kanta on kasvanut -luvun puolenvälin jälkeen sisä- ja ulkosaaristossa. Välisaaristossa kanta on pysynyt vakaana. Maalintuseurantojen mukaan kivitasku on taantunut 97-luvun puolenvälin jälkeen lähes % (Väisänen & Lehikoinen ). Varis on runsastunut maltillisesti 99-luvulta. Tilastolliset menetelmät Saaristolintujen kannanmuutokset laskettiin TRIM-ohjelmalla (Pannekoek & van Strien ) samaan tapaan kuin saaristo- ja vesilintulintuseurantojen julkaisuissa (ks. Lehikoinen ym., Hario & Rintala ). Analyysit perustuvat yleistettyihin lineaarisiin malleihin (McCullagh & Nelder 989) jotka mahdollistavat aineiston monipuolisen mallintamisen. TRIMohjelmalla voidaan tuottaa vaivattomasti tietoa kannanmuutoksesta myös puutteellisten aineistojen pohjalta. Ohjelma arvioi olemassa olevien havaintojen perusteella puuttuvat tiedot. Laskentasarjojen ei siis tarvitse olla vuosi- tai aluetasolla täydellisiä. Tulokset ja tarkastelu Kappale on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa (kuva ) käsitellään lajikohtaiset kannankehitykset sekä verrataan tuloksia valtakunnalliseen saaristolintujen kannankehitykseen (Hario & Rintala ) ja sisävesien seurantatuloksiin (Lehikoinen ym. ). Tämän jälkeen käsitellään yleisiä havaittuja suuntauksia, ja lopuksi pohditaan merikotkan ja pienpetojen vaikutusta linnustoon. Yleiset suuntaukset Turun saaristossa saaristolinnusto on tutkimusjakson aikana muuttunut paljon. Suurimmalla osalla lajeista pesimäkannat ovat joko kasvaneet tai pysyneet vakaina (taulukko ). Selvästi ovat runsastuneet valkoposkihanhi, lapasorsa, tukkakoskelo ja punajalkaviklo, joiden kannat ovat moninkertaistuneet varsin lyhyessä ajassa. Huomattavalla osalla lajeista kannat ovat kuitenkin kasvaneet maltillisesti. Joillakin lajeilla kannankasvun voimakkuus on vaihdellut. Esimerkiksi kalalokilla ja selkälokilla merkittävin kasvu on tapahtunut vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana, kun taas kalatiiralla ja lapintiiralla se on tänä aikana hiipunut. Useat uhanalaisiksi luokitellut lajit näyttävät pärjäävän Turun saaristossa muu- Taulukko. Turun saariston laskenta-alueet saaristovyöhykkeittäin. Saarten koko (ha) on esitetty mediaanina, suluissa ovat % ja 7 % kvartiilit. Esimerkiksi Trollössä puolet saarista on kooltaan,, hehtaaria. Table. Census areas in the different archipelago zones in Turku archipelago. The size (ha) of the islands is given in median, in brackets are the % and 7 % quartiles. Laskenta-alue Saari N Koko (ha) (Q; Q) Pienin ja suurin (ha) Vuodet Vuosi N Census area Island N Size (ha) Largest and Years Year N smallest (ha) Sisäsaaristo Inner archipelago Airisto, (,;,8),;,9 99 Välisaaristo Middle archipelago Berghamn,9 (,;,),;, 997 Gullkrona,9 (,;,),; 7, 97 9 Trollö, (,;,),;,8 98 Velkua, (,;,7),; 9, 98 Velkua, (,;,),;,7 997 Ulkosaaristo Outer archipelago Brunskär 8, (,7;,),; 99 Trunsö 8, (,88;,),;,9 99 Utö ja Jurmo,9 (,;,7),; 7, 998 Vänö 7, (,8;,),; 8, 99 LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Saaristolinnuston kehitys Turun saaristossa 99 Taulukko. Kuvassa esitettyjen lajien lyhytaikaisen ( ) ja pitkäaikaisen (99 ) kannankehityksen suuntaukset keskimääräisen vuotuisen muutoskertoimen ja sen keskivirheen perusteella. Table. Short-term ( ) and long-term (99 ) trends of species presented in Fig., based on multiplicative slopes, quantifying the mean annual change of the species and their standard errors. Laji Uhanalaisuus- Vuodet Muutos- Keskivirhe Suuntaus Muutosnopeus Kanta arvio luokka kerroin vuodessa (%) (paria) Species Conservation Years Multiplica- Standard Trend Annual Population status tive slope error change (%) estimate (pairs) Kyhmyjoutsen LC,,97 Lievä kasvu, moderate increase, % 7 9 Cygnus olor 99,8,8 Lievä kasvu, moderate increase,8 % Merihanhi LC,9,9 Lievä taantuminen, moderate decline 9, % Anser anser 99,98,8 Lievä taantuminen, moderate decline, % Valkoposkihanhi LC,, Voimakas kasvu, strong increase, % Branta leucopsis 99,79,8 Voimakas kasvu, strong increase 7, % Sinisorsa LC,,8 Lievä kasvu, moderate increase, % Anas platyrhynchos 99,9,7 Lievä kasvu, moderate increase, % Lapasorsa LC,77,79 Voimakas kasvu, strong increase 7, % Anas clypeata 99 Voimakas kasvu, strong increase Tukkasotka EN,7,8 Lievä kasvu, moderate increase,7 % 8 Aythya fuligula 99,9999, Vakaa, stable, % Haahka VU,9, Voimakas taantuminen, strong decline 7, % 8 Somateria mollissima 99,9, Voimakas taantuminen, strong decline 9, % Pilkkasiipi EN,78,89 Lievä kasvu, moderate increase 7,8 % Melanitta fusca 99,7, Vakaa, stable, % Tukkakoskelo EN,9, Voimakas kasvu, strong increase, % 7 Mergus serrator 99,9,77 Voimakas kasvu, strong increase, % Isokoskelo VU,88, Lievä kasvu, moderate increase 8, % 7 Mergus merganser 99,998, Vakaa, stable, % Meriharakka LC,9,8 Lievä kasvu, moderate increase, % 8 Haematopus ostralegus 99,, Lievä kasvu, moderate increase, % Tylli NT,99, Vakaa, stable, % 7 Charadrius hiaticula 99,9,99 Lievä kasvu, moderate increase, % Punajalkaviklo VU,88, Voimakas kasvu, strong increase, % 7 9 Tringa totanus 99,,9 Lievä kasvu, moderate increase, % Karikukko EN,988,7 Vakaa, stable, % Arenaria interpres 99,97, Lievä taantuminen, moderate decline, % Merikihu LC,98,7 Epävarma, uncertain, % Stercorarius parasiticus 99,8, Lievä kasvu, moderate increase, % Kalalokki LC,9, Lievä kasvu, moderate increase,7 % Larus canus 99,, Vakaa, stable, % Selkälokki EN,9,78 Lievä kasvu, moderate increase,9 % Larus fuscus 99,8,7 Lievä kasvu, moderate increase, % Harmaalokki LC,9, Lievä taantuminen, moderate decline,9 % 9 Larus argentatus 99,999, Voimakas taantuminen, strong decline,7 % Merilokki NT,988,78 Lievä taantuminen, moderate decline, % Larus marinus 99,99, Lievä taantuminen, moderate decline, % Kalatiira LC,9,7 Vakaa, stable,9 % Sterna hirundo 99,,7 Lievä kasvu, moderate increase,7 % Lapintiira LC,9,89 Vakaa, stable,9 % Sterna paradisaea 99,, Lievä kasvu, moderate increase, % Ruokki LC,,8 Epävarma, uncertain, % Alca torda 99,997,8 Vakaa, stable,8 % Riskilä EN,997,9 Vakaa, stable, % Cepphus grylle 99,7,8 Vakaa, stable, % Niittykirvinen NT,9,87 Epävarma, uncertain 9, % 7 Anthus pratensis 99,88, Voimakas taantuminen, strong decline,7 % Luotokirvinen LC,,9 Lievä kasvu, moderate increase,7 % 7 Anthus petrosus 99,7, Lievä kasvu, moderate increase, % Västäräkki LC,,78 Lievä kasvu, moderate increase, % 8 Motacilla alba 99,7,7 Lievä kasvu, moderate increase, % Kivitasku NT,, Lievä kasvu, moderate increase, % Oenanthe oenanthe 99,, Lievä kasvu, moderate increase, % Varis LC,,89 Epävarma, uncertain, % Corvus corone 99,,7 Lievä kasvu, moderate increase, % LINNUT-VUOSIKIRJA ta maata paremmin: niiden kannat ovat joko vakaita tai kasvussa. Maailman suomalaisimman lintulajin, selkälokin, kanta on täällä muutaman prosentin kasvussa ja tukkakoskelolla vastaava luku on yli kaksitoista prosenttia. Myös saariston uhanalaisimman kahlaajalajin, karikukon, kanta on ulkosaaristossa vahva ja vakaa. Selvästi taantuneita lajeja on vain viisi: merihanhi, haahka, karikukko, harmaalokki ja merilokki. Kuitenkin viime viidentoista vuoden aikana valtakunnallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävien lintulajien määrä on tutkimusalueilla kasvanut huolestuttavasti kahdeksasta kahteenkymmeneenkahteen. Haahkan osalta taantuminen näkyy ennen kaikkea ulkosaariston parimäärien romahtamisena. Haahkan pesimäkanta saavutti Suomen vahvimmalla haahka-alueella Turun saariston eteläreunassa huippunsa kohta 99-luvun puolivälin jälkeen. Merikotkan paluu saariston huippupedoksi on vaikuttanut moniin lintulajeihin, selvimmin runsaimpaan merilintuun haahkaan. Harmaalokin ja merilokin osalta kantojen pienenemistä selittävät luultavasti Varsinais-Suomen kaatopaikkojen tehostunut jätteidenkäsittely ja siellä tapahtunut tehokas loukkupyynti. Turun Topinojan

9 Tutkimus kaatopaikalla on harmaalokkeja loukutettu 97-luvulta lähtien yli 8 yksilöä. Ainoa laji, joka näyttää olevan häviämässä Turun saaristosta, on niittykirvinen, joka on taantunut voimakkaasti myös mantereella (Väisänen & Lehikoinen ). Petojen vaikutus saaristolinnustoon Merikotkan vaikutus linnustoon Merikotkan palaaminen vanhalle paikalleen saariston huippupedoksi on vaikuttanut ja saattaa jatkossa vaikuttaa monin odottamattominkin tavoin linnustoon. Saaristomerellä, joka on maamme vahvinta sinisimpukan ja haahkan esiintymisaluetta (Hilden & Hario 99), oli haahkakanta moninkertaistunut, parhaimmillaan ehkä jopa kymmenkertaistunut toisen maailmansodan jälkeen merikotkan poissa ollessa. Tänä aikana haahkanaaraat oppivat pesimään avoimesti paljailla kallioluodoilla. Kun merikotka palasi ulkosaaristoon 99-luvulta lähtien, joutuivat suojattomat haahkaemot merikotkien saaliiksi ja ulkosaariston haahkakanta romahti (Kurvinen ym. ). Pesivien merikotkien lisäksi uloimmassa saaristossa oleskelee keväisin pesimättömien nuorten merikotkien parvia, jotka ovat jääneet sinne osallistuttuaan aiemmin keväällä harmaahylkeiden kuuttien saalistukseen. Merikotkan tiedetään käyttävän tehokkaasti haahkoja ravinnokseen myös muualla (Ekroos ym. ), vaikka saalistus ei aina pienennä haahkakantaa (Vösa ). Merikotkan merkitys haahkakannan pienenemiselle Turun saariston mereisimmissä osissa on kiistaton, mutta sisempänä saaristossa sen merkitys on luultavasti ollut vähäisempi. Tätä nykyä ulkosaariston jäljellä olevat haahkat pesivät yleensä hyvin suojassa, puiden ja pensaiden alla. Merikotkan vaikutus ei Turun saaristossa rajoitu pelkästään haahkaan, vaikka haahka on ulkosaaristossa merikotkan pääravintoa (Ekblad ym. ). Tärkeätä pesimäaikaista ravintoa ovat myös esimerkiksi harmaa- ja merilokkien poikaset. Merikotkakannan runsastuminen on todennäköisesti johtanut merihanhen vähenemiseen ulkosaaristossa, jossa suojapaikkoja on niukalti. Merihanhi ja sen poikaset ovat kotkalle sopivan kokoista saalista. Ruovikkoisilla sisäsaariston saarilla pesivät hanhet säästyvät paremmin kotkilta. Arkana lajina merihanhi vaihtaa herkästi pesäpaikkaa. Avoimeksi kysymykseksi jää, missä määrin merihanhen kokonaiskanta on pienentynyt Turun saaristossa. Merikotka on mahdollisesti vaikuttanut myös ristisorsan esiintymiseen, Uhanalainen karikukko on paikoin Turun saariston mereisimmissä osissa yleisin ja runsain kahlaajalaji.the endangered Ruddy Turnstone Arenaria interpres is still numerous in the outer archipelago. Mikael von Numers sillä ristisorsa on kaikonnut tyystin monilta perinteisiltä pesimäalueiltaan. Merikotkan on havaittu olevan myös erittäin tehokas merimetson poikasten saalistaja parhaimmillaan Paraisten Seilin merimetsoluodoilla on parveillut toistakymmentä esiaikuista merikotkaa samalla kertaa. Ulkosaariston pienpetojen poistopyynnit Pohjois-Amerikasta 9-luvulla tuotu minkki levisi turkistarhoilta luontoomme ja oli 97-luvulle tultaessa levinnyt ulkosaaristoa myöten koko maahan (Kauhala 99). Ulkosaaristossa minkki on taitavana uimarina ja yleispetona pärjännyt hyvin. Maassa pesivät saaristolinnut ovat paikoin kärsineet pahoin minkin saalistuksesta. Ruokkilinnut oli ensimmäinen lajiryhmä, jota minkki näytti saalistuksellaan uhkaavan. 97-luvun alkupuolella Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella oli ruokki- ja noin riskiläyhdyskuntaa mutta 99-luvun alussa enää ja (Miettinen ym. 997). Vuonna 99 aloitettiin minkin tehopyynti ulkosaariston Trunsön laskentaalueella ja vuonna 998 Jurmon ja Utön saaristoissa. Minkkitiheydestä kertoo jotakin, että Trunsön ulkosaaristoalueen reilulta luodolta pyydettiin kahden ensimmäisen vuoden aikana 78 minkkiä. Minkinpyynnin seurauksena tukkasotkan, pilkkasiiven, tyllin, punajalkaviklon, karikukon, merikihun, kalalokin, lapintiiran, ristisorsan sekä myös puolisukeltajasorsien (lapasorsa, sinisorsa) kannat kasvoivat verrattuna verrokkialueisiin, joilla minkkiä ei pyydetty (Nordström, Nordström ym. ). Erityisen merkittävä oli karikukon kannankasvu: esim. Trunsön alueella kanta kasvoi muutamassa vuodessa 8 parista 7 pariin. Myös ruokki- ja riskiläkannat näyttivät elpyvän, ja linnut asettuivat uudelleen aikaisemmin autioituneille pesimäluodoille. Kun minkinpyynti ulotettiin Vänön saaristoon syksyllä, monien lajien kannat alkoivat noudattaa siellä samaa kaavaa kuin aikaisemmin perustetuilla minkkivapailla alueilla. Esimerkiksi karikukkoja pesi Vänössä vuosina 998 enimmillään 8 paria ja 9 paria vuonna (Nordström ym. julkaisematon). Minkin poistamisesta ovat hyötyneet mm. kalalokki ja lapintiira, näiden lajien yhdyskuntiin tyypillisesti lyöttäytyvät lajit (esim. karikukko, punajalkaviklo, tylli, tukkasotka sekä muut vesilinnut) sekä näistä lajeista ravinnon takia riippuvainen merikihu. Minkin ohella on pyydetty pieniä määriä toista vieraspetoa, supikoiraa. Lajia tavataan nykyisin myös ulkosaaristossa. Jäätalvina ulkomeren saarille jää silloin tällöin myös kettuja, joita on myös pyritty poistamaan, sillä laji aiheuttaa suurta tuhoa lintuyhdyskunnissa. Minkin tehopyynti on ollut keskeinen tekijä ulkosaariston lintukantojen suojelussa. Erityisen tärkeää se on ollut sellaisten valtakunnallisesti uhanalaisten lajien suojelussa, joiden kantojen pääpaino on saaristoalueilla, kuten karikukon, pilkkasiiven, riskilän ja punajalkaviklon osalta. LINNUT-VUOSIKIRJA

10 Saaristolinnuston kehitys Turun saaristossa 99 Kiitokset Lausumme parhaat kiitokset niille henkilöille, jotka vuosien saatossa ovat olleet mukana laskennoissa sekä ystävällisesti luovuttaneet aineistojaan tähän raporttiin. Erityisesti kiitämme Gullkronan aineiston luovuttamisesta Mauri Rautkaria ja Juhani Aholaa. Laskennoissa ovat vuosien varrella olleet mukana Kari Ahola, Markus Ahola, Hannu Allonen, Bertil Blomqvist, Markus Duncker, Mikko Jokinen, Markku Harmanen, Juha Ketonen, Markku Kivivirta, Turkka Korvenpää, Panu Kunttu, Nikolaj Laanetu, Markus Lampinen, Markku Lappalainen, Pipsa Lappalainen, Rami Lindroos, Mika Miettinen, Vesa Multala, Lauri Nikkinen, Tuija Nikula, Kaj-Ove Pettersson, Niina Puistovaara, Kalle Rainio, Matti Rosenberg, Kimmo Savonen, Timo Seppälä, Henry Tennberg, Harri Tolvanen, Liisa Vainio ja William Velmala. Ulkosaariston pienpetopyyntejä ovat toteuttaneet Jukka Nummelin, Nikolaj Laanetu, Tommy Arfman, Pontus Enestam, Mikko Toivola, Kimmo Koskinen ja Toni Lindberg avustajineen. Kirjallisuus Ekblad, C., Sulkava, S., Stjernberg, T. & Laaksonen, T. : Landscape-scale gradients and temporal changes in the prey species of the white-tailed eagle (Haliaeetus albicilla). Annales Zoologici Fennici : 8. Ekroos, J., Öst, M., Karell, P., Jaatinen, K. & Kilpi, M. : Philopatric predisposition to predation-induced ecological traps: habitat-dependent mortality of breeding eiders. Oecologia 7: Hario, M. & Rintala, J. : Saaristolinnuston kehitys Suomen rannikoilla 98. Linnut-vuosikirja : 7. Kangas, P., Bäck, S., Kauppila, P. : Ehdotuksia Euroopan yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivin (//EY) mukaiseksi rannikkovesien tyypittelyksi Suomessa. Suomen ympäristökeskuksen moniste 8. s. Kauhala, K. 99: Distributional history of the American mink (Mustela vison) in Finland with special reference to the trends in otter (Lutra lutra). Annales Zoologici Fennici : 8 9. Koskimies, P. & Väisänen, R. A. (toim.) 988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet (. painos). Helsingin yliopiston eläinmuseo, Helsinki. Kurvinen, L., Kilpi, M., Nordström, M. & Öst, M. : Drivers of decline and changed nest-site preference of the Baltic eider: an island-level analysis from south-western Finland. Ornis Fennica 9:. Lehikoinen, A., Pöysä, H., Rintala, J. & Väisänen, A. R. : Suomen sisävesien vesilintujen kannanvaihtelut 98. Linnut-vuosikirja : 9. McCullagh, P. & Nelder, J. A. 989: Generalized Linear Models. Chapman & Hall. London. s. Nordström, M. : Introduced predator in Baltic Sea archipelagos: variable effects of feral mink on bird and small mammal populations. Ph. D. dissertation. Annales Universitatis Turkuensis AII 8. Nordström, M., Högmander, J., Laine, J., Nummelin, J. & Laanetu, N. : Peto pois saaristosta. Linnut 8(): 9. Pannekoek, J. & van Strien, A. J. : Trim manual (Trends and indices for monitoring data). Statistics Netherlands, Voorburg, Netherlands. 7 s. Pöysä, H., Wikman, M., Väisänen, R. A. & Lammi, E. 8: Vesilinnut 8: runsaus ja poikastuotto. Teoksessa: Wikman, M. (toim.), Riistakannat 8, riistaseurantojen tulokset. Riista- ja kalatalousselvityksiä 8/8. 8 s. Savonen, O. 99: Poistopyynnin vaikutukset harmaalokkikantaan (Larus argentatus) Suomen lounaisessa saaristossa. Pro gradu -tutkielma, ekologinen eläintiede, Turun yliopiston biologian laitos. 7 s. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. : Suomen lintujen uhanalaisuus The Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 9 s. Vuori, K., Mitikka, S. & Vuoristo, H. 9: Ympäristöhallinnon ohjeita /9 - Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristönhallinnan ohjeita /9. s. Väisänen, R. & Lehikoinen, A. : Suomen maalinnuston pesimäkannan vaihtelut vuosina 97. Linnut-vuosikirja : 8. Vösa, R. : Merikotkan Haliaeetus albicilla vaikutus pesivään haahkakantaan Somateria mollissima. Pro gradu -tutkielma, Bio- ja ympäristötieteellinen tdk., Helsingin yliopisto. Vösa, R., Högmander, J., Nordström, M., Kosonen, E., Laine, J., Rönkä, M. & von Numers, M. 7: Saaristolinnuston historia, kannankehitys ja nykytila Turun saaristossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A (painossa). Summary: Population trends of archipelago birds in Turku archipelago during 99. We studied the population trends of 8 archipelago bird species in Turku archipelago in 99 based on data collected in the archipelago bird census scheme (see for methods Koskimies & Väisänen 988) covering 7 islets and islands in total in our study area. Population trends were analyzed using the TRIM computer program (Pannekoek & van Strien ). In Turku archipelago, most of the archipelago bird populations have increased or remained stable (Fig., Table ). Some endangered species, such as the Lesser Black-backed Gull Larus fuscus and the Red-breasted Merganser Mergus serrator show a higher increase rate than in other archipelago areas. Among decreasing species are the Greylag Goose Anser anser, the Common Eider Somateria mollissima, the Ruddy Turnstone Arenaria interpres, the Herring Gull Larus argentatus and the Great Blackbacked Gull Larus marinus. The four latter ones have shown a large-scale decrease in the Finnish archipelago since the 99s (Hario & Rintala ). According to earlier studies, the White-tailed Eagle Haliaeetus albicilla, the American Mink Neovison vison and the Raccoon Dog Nyctereutes procyonoides have a large impact on the archipelago ecosystem. There is strong evidence that the Whitetailed Eagle played a significant role in the decline of the Common Eider in the outer archipelago in the turn of the millennium (Kurvinen et al. ). We also believe that the White-tailed Eagle has a negative effect on the distribution and numbers of the Greylag Goose and the Common Shelduck Tadorna tadorna in the study area. The good status of many endangered bird species in the outer archipelago partly results from year-to-year removals of the American Mink, the Raccoon Dog and the Red Fox Vulpes vulpes in the area (Nordström ). The bird species that benefit most from the predator removals are the Tufted Duck Aythya fulicula, the Velvet Scoter Melanitta fusca, the Common Ringed Plover Charadrius hiaticula, the Ruddy Turnstone, the Arctic Skua Stercorarius parasiticus, the Common Gull Larus canus, the Arctic Tern Sterna paradisaea, the Common Shelduck, the Northern Shoveler Anas clypeata and the Mallard Anas platyrhynchos. Hence, the removal of predators has been the most effective tool in conservation management. Valkoposkihanhi on yksi nopeimmin runsastuvista lajeista Turun saariston sisemmissä osissa. The Barnacle Goose Branta leucopsis is rapidly growing in numbers in the inner archipelago. Mauri Rautkari LINNUT-VUOSIKIRJA