SOSIAALITURVA. Uudistuva palvelurakenne antaa tilaa yrityksille

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 17/05 Hoivayrittäjä kilpailija vai kumppani? Hankintaprosessi kannattaa suunnitella huolella Ketjuyrityksestä vahvuutta pienille yrityksille Jääkö sosiaalialan hanke palvelurakenneuudistuksen jalkoihin? Uudistuva palvelurakenne antaa tilaa yrityksille

2 Pääkirjoitus 8. marraskuuta 2005 Hoivayrittäjä kumppani vai kilpailija? Hyvinvointipalvelujen tuottamistapojen tulevaisuutta on tarkasteltava ikärakenteen ja kuntakentän muutosten valossa. Ratkaistavana on yhtälö, jossa vanhustenhuollon palvelutarpeet kasvavat, työikäisten ikäluokat pienenevät ja kunnat yhdistyvät nykyistä suuremmiksi yksiköiksi tai järjestävät palveluja seutupohjalta. Kuntien taloudellinen liikkumavara on tulevaisuudessa yhä rajallisempi ja palvelut tulisi järjestää kustannus laatu-suhteeltaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Yhä useammassa kunnassa mietitäänkin oman palvelutuotannon kehittämisen ohella ostopalvelujen ja palvelusetelien laajempaa käyttöä sekä tilaaja-tuottaja -mallin käyttöönottoa, johon muun muassa Tampere on päätynyt. Laajalti hyväksytty periaate on, että kunnat vastaavat tarvittavien hyvinvointipalvelujen saatavuudesta. Niiden tuottamistapa on sen sijaan paikallinen ja alueellinen tarkoituksenmukaisuuskysymys; kunnat tuottavat palvelut kokonaan itse tai yhteistyössä ja -ymmärryksessä järjestöjen tai yksityisten palvelun tuottajien kanssa. Olennainen kysymys on, millä perusteilla palvelut hankitaan yksityissektorilta pelkästään säästösyistä vai osana kunnan palvelustrategiaa ja asiakaslähtöisyyden periaatetta kunnioittaen. Palvelustrategian tulisi olla lähtökohta hoivayrittäjyyden kehittymiselle ja yksityisen ja julkisen sektorin pitkäjänteiselle yhteistyölle. Siinä tulisi muun muassa määritellä, minkä osan kasvavista tai uusista palvelutarpeista hoitavat kunnat ja minkä osan taas yksityiset palveluntuottajat ja millä aikataululla. Näin luodaan puitteet yritystoiminnan aloittamiselle tai laajentamiselle. Strategiassa tulisi määritellä myös palvelusetelien käyttö. Nykyisellään niitä on mahdollisuus saada kotipalveluissa ja omaishoidon tukena. Lainsäädäntöä tulisi väljentää niin, että käyttö olisi mahdollista myös kotisairaanhoidossa. Kilpailulainsäädäntö on kaventanut Raha-automaattiyhdistyksen mahdollisuuksia avustaa järjestöjä, jolloin palveluseteleitä tarvitaan helpottamaan erityisesti ikäihmisten kotona selviämistä ja omaishoitajien jaksamista. Palveluiden kilpailuttaminen ja ostaminen edellyttävät vankkaa osaamista. Tarjouspyynnöt on osattava laatia siten, että niistä ilmenevät sekä määrälliset esimerkiksi henkilöstömitoitukset että laadulliset vaatimukset ja sopimusten tarkistamista ja jatkamista koskevat näkökohdat. Pienen kunnan mahdollisuudet hallita sopimusjuridiikan kiemuroita ovat rajalliset ja siksi tarvitaan useamman kunnan asiantuntijayksikköjä tai Kuntaliiton asiantuntemusta. Tarvitaan räätälöityä koulutusta, jossa tilaajat ja tuottajat ovat yhdessä ratkomassa ongelmia ja luomassa ratkaisuja. Palvelujen käyttäjät tarvitsevat tietoa yksityissektorin palveluista, joita voi hankkia kotitalousvähennyksen turvin tai palvelusetelillä. Kunnilla tulisi olla tarjolla tätä tietoa. Tietoa saa yhä enemmän verkosta ja silloin asiakasta auttaa, jos hoivayrittäjällä on suosituksenaan kunnan tai oman kattojärjestönsä laatusuositus, hyvän hoidon sertifikaatti. Maija Perho Kirjoittaja on kansanedustaja ja Huoltajasäätiön isännistön puheenjohtaja. SOSIAALITURVA 17/ vsk Perustettu 1912 Riippumaton sosiaalialan ammatillinen aikakauslehti Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2005 Julkaisija Huoltaja-säätiö Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié p talouspäällikkö Yrjö Saarinen p Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri p erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö p lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto: Tommi Luhtanen, Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat /vuosi, kestotilaus 47 /vuosi, opiskelijatilaus 26 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,58 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan sisältyy värillinen vaakuna tai logo. Hintaan lisätään alv. 22 % p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainos- ja koulutusilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino Aikakauslehtien Liiton jäsen ISSN SOSIAALITURVA 17/2005

3 Tässä numerossa Arja Nevalainen johtaa hoiva-alan kasvavaa yritystä Juuan Hoito ja Hoiva OY:tä. Juuasta Nurmoon laajenevasta yrityksestä s. 4. Ylipäänsä sosiaalialalla syntyy vähän kasvuyrityksiä. Tästä Pekka Lithin artikkelissa s Hoivayrittäjä kumppani vai kilpailija? Maija Perho 4 Unelma hoivayrityksestä muuttui todeksi Jaakko Pikkarainen 5 Hoiva-alalla tarvitaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä Jaakko Pikkarainen 6 Sosiaalityöntekijän virasta yrittäjäksi 7 Britanniassa sosiaalityöntekijöitä siirtyy yhä enemmän yrittäjiksi 8 Ketjuyrittäjyydestä vahvuutta pieniin sosiaalipalveluyrityksiin 9 Jätetäänkö asiakkaan koko elämä yrittäjän vastuulle? 10 Palvelurakenteen monimuotoistuminen lisää hoivayrittäjyyttä Sari Rissanen 12 Sosiaalialalla syntyyvähän kasvuyrityksiä Pekka Lith 14 Kotityöpalveluista tietoa Elias-nettitorilta 15 Tiedonsaanti yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajista uudistuu Taija Härkin kehittämä valtakunnallinen verkkopalvelu Elias tarjoaa tietoa kotityöpalveluista. Myös kuntien palveluohjausta helpottavaa palvelua esitellään s. 14. Mielenterveyskuntoutujille palveluita järjestävälle Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatriselle yhdistykselle kilpailuttaminen ja siitä tehdyt valitukset ovat aiheuttaneet pulmia, kertoo Markku Kärmeniemi s Hankintaprosessi kannattaa suunnitella huolella Markku Virkki 18 Kirjallisuutta : Järjestöt joutumassa ahtaalle Lea Suoninen-Erhiö 18 Vanhustyön keskusliitto yhtiöitti kotihoitopalvelunsa Lea Suoninen-Erhiö 19 Kolumni: Naisen elämää Arja Tuomi 20 Kumppanuutta kilpailun keskelle 21 Luottamushenkilö vastaa : Turussa päätettiin lautakuntien yhdistämisestä Kati Pitkänen 22 Sosiaalialan kehittämishankkeelle lisää vauhtia Reijo Väärälä 23 Kirjallisuutta : Näkökulmia yrittäjän työhyvinvointiin 24 Kakspy tarjoaa asumispalveluja ja kuntoutusta Jouko Lehtinen 26 Laatupassi osoittaa pienyrittäjän osaamisen Merja Anteroinen Kannen kuva: Riikka Toivonen / Iiris Creations Oy Seuraava Sosiaaliturva 18/05 postitetaan lukijoille 24. marraskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksesssa viimeistään 17. marraskuuta SOSIAALITURVA 17/2005

4 Unelma hoivayrityksestä muuttui todeksi Idea omasta hoiva-alan yrityksestä alkoi itää Arja Nevalaisen mielessä hänen työskennellessään Valtimon terveysaseman vuodeosastolla. Juuan Hoito ja Hoiva Oy sai alkunsa hänen haaveestaan järjestää ihmisille vanhuus, josta he voivat nauttia mahdollisimman paljon. Nevalainen on päämäärätietoinen ja voimakastahtoinen nainen, mitä kuvastaa hyvin hänen aiempi työuransa. Ensin hän toimi maatalouslomittajana ja sitten miehensä kanssa hankkimansa tilan emäntänä. Samalla hän opiskeli ensin sairaanhoitajaksi ja sitten terveydenhuollon maisteriksi. Navettatöiden jälkeen kertyi päivässä opiskelumatkaa reilut 300 kilometriä. Hoiva-alan yrittäjänä Nevalainen on toiminut keväästä 1999 alkaen. Hänen omistamansa Juuan Hoito ja Hoiva Oy:n Tetriahon hoitokoti toimii kunnalta vuokratuissa tiloissa. Hoitokodin aloittaessa asiakkaita oli yhdeksän. Vuosien varrella Tetriahosta on kasvanut 35-paikkainen hoitokoti, joka on Pohjois-Karjalan suurin. Juuan Hoito ja Hoiva Oy on laajentamassa toimintaansa Nurmekseen. Yrityksellä on suunnitteilla 36-paikkainen dementoituneiden ihmisten hoitokoti. Lautiaisjärven rantaan nousevan yksikön on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2007 alussa. Hoitopaikat täynnä Tetriahon asiakkaat ovat kotoisin kymmenestä kunnasta lähinnä Pohjois-Karjalasta ja Pohjois- Savosta. Hoitokodin asiakaspaikat ovat täynnä, ja Nevalaisen mukaan niille on myös jonoa. Jos paikkoja olisi toinen mokoma lisää, ne täyttyisivät hyvin nopeasti. Asiakkaista kolme on itse maksavia ja loput ovat kuntien maksusitoumuksella. Juuan Sari Martikainen, Arja Nevalainen ja Pentti Kokkonen puhdistavat Tetriahon hoitokodin pihaa syksyn lehdistä kunta on palvelujen suurin käyttäjä. Hoitokodissa asuvat ovat vanhuksia ja mielenterveyskuntoutujia. Tetriaho työllistää yli 30 henkilöä. Nevalainen itse on omistautunut yrityksen johtamiseen ja sen toiminnan kehittämiseen. Henkilökuntaan kuuluu muun muassa kolme sairaanhoitajaa, kaksi mielenterveyshoitajaa ja yhdeksän perushoitajaa. Juuan Hoito ja Hoiva Oy on tuottanut vuodesta 2002 lähtien kotipalveluja, ja se on hakenut lupaa harjoittaa myös kotisairaanhoitoa. Koulutettu lähihoitaja pys- Juuan Hoito ja Hoiva Oy toimii kunnalta vuokraamissaan tiloissa. Kuvat: Jaakko Pikkarainen 4 SOSIAALITURVA 17/2005

5 tyy antamaan myös lääkkeet. Ei ole järkevää, että kotisairaanhoito joutuu käymään hänen jälkeensä asiakkaan luona jakamassa lääkkeet, Nevalainen perustelee. Laatujärjestelmä toiminnan kehittämisen apuvälineenä Juuan Hoito ja Hoiva Oy hankki ensimmäisenä suomalaisena hoiva-alan yrityksenä sertifioidun laatujärjestelmän kolmatta vuotta sitten. Nevalaisen mukaan se on osoittautunut erittäin hyväksi toiminnan kehittämisen apuvälineeksi. Moni tuskailee, että laatujärjestelmä on työläs, mutta me emme ole täyttäneet yhtään lomaketta tai seurantalistaa, josta ei olisi ollut meille hyötyä, Nevalainen korostaa. Hän sanoo sertifioinnin aiheuttaneen suuret kustannukset mutta osoittautuneen hintansa arvoiseksi. Yrityksen kaikki keskeiset toiminnot on ohjeistettu. Asiakkaat ovat kaiken toiminnan lähtökohtana, ja yritys tiedustelee heidän toiveitaan kyselyin. Ne tekee asiakkaat tunteva ulkopuolinen henkilö. Ruokaa omasta puutarhasta Tetriahon hoitokodilla on oma monipuolinen puutarha. Nevalainen kertoo hoitokodin olevan juuresten, vihannesten ja marjojen osalta pitkälle talveen omavarainen. Laadukkaan lähiruuan lisäksi puutarha tarjoaa asiakkaille mielenvirkistystä. Puutarha-askareiden myötä asukkaat elävät vuodenkierron mukaan, kuten heistä maaseudulta kotoisin olevat nuoruudessaan. Syksyllä he pohdiskelevat toimitusjohtajan kanssa hallan mahdollista tuloa ensi yönä. Kun sato on korjattu, tuumailemme, että onpas hyvä lähteä talvelle, kun kaikki työt on tehty. Talvella puutarhan antia nautiskellessamme muistelemme, että sepäs oli hyvä kesä. Nuoruuden muistot ovat vanhuksille terapiaa. Jaakko Pikkarainen Hoiva-alalla tarvitaan kaikkien toimijoiden yhteistyötä Juuan Hoito ja Hoiva Oy:n toimitusjohtaja Arja Nevalainen perää hoiva-alalle kuntien, yritysten ja kolmannen sektorin tiivistä yhteistyötä. Kaikkien toimijoiden tavoitteena tulee olla asiakkaan mahdollisimman pitkään itsellisesti jatkuva elämä. Sen perustaksi tarvitaan yhteistä ajattelua laatua koskevine näkemyksineen. Alan toimijat eivät kilpaile toistensa kanssa, vaan niiden kaikkien palvelut ovat tarpeellisia. On vain pidettävä huoli siitä, etteivät ne ole päällekkäisiä. Sellaiseen ei kannata hukata voimavaroja, Nevalainen korostaa unohtamatta omaishoitajien valtavaa työpanosta. Hoiva-alan toimijat tarvitsevat yhteistä laatuajattelua muun muassa siksi, että ihmiset hoidettaisiin oikeissa paikoissa. Nevalaisen mukaan tällä ehkäistäisiin resurssien tuhlausta. Hänen mielestään niin kuntien kuin valtionkin suhtautumisessa hoiva-alan yrittämiseen on parantamisen varaa. Kuntien ajattelussa on ongelmana se, että palvelujen käyttö turhan usein koetaan yrityksen tukemiseksi. Vaikka hoivapalvelujen tuottaminen mielletään tulevaisuuden alaksi, tämä ajatus ei ole yltänyt valtion tukiajatteluun. Nevalainen arvelee tämän johtuvan siitä, että hoivayritykset ovat vielä pieniä ja niiden omistajat naisia. Jostain naislainasta pidetään kovaa ääntä, mutta sen summa ei riitä edes hoivayrityksen tilojen suunnitteluun. Lisäksi moni alan naisyrittäjä on sanonut, etteivät pankit lainaa myöntäessään pidä heitä tasavertaisina asiakkaina. Eettisyys edellyttää tulosta Nevalainen korostaa, että hoiva-alan yritys on samanlainen yritys kuin muutkin. Metalliverstaan aineellisten tuotteiden sijasta se tuottaa palveluja. Eikä kunta suinkaan tue yritystä, kun se käyttää näitä palveluja. Kuntien ajattelun toista ääripäätä edustavat näkemykset, joiden mukaan hoiva-alan yrittämisen tulisi olla hyväntekeväisyyttä. Nevalaisesta tämä on ristiriitaista, sillä hoiva-alan yrityksen on tehtävä tulosta, jotta se voisi kehittää toimintaansa. Huomioimme toiminnassamme jatkuvasti eettiset näkökohdat, mutta sen perimmäinen edellytys on kuitenkin taloudellinen tulos. Niin tuloksen kuin toiminnan laadunkin kannalta erikoistuminen ja yksikkökoon kasvattaminen ovat Nevalaisesta keskeisiä asioita. Hän sanoo myös valtion viranomaisten havahtuneen tähän, eivätkä he enää vaadi pientä yksikkökokoa. Erikoistuminen edellyttää kunnilta seutukunnallista ajattelua, sillä jokaiseen kuntaan yhdelle asiakasryhmälle tarkoitettua palvelua ei kannata perustaa. Riittävä henkilökunta edellyttää riittävää liikevaihtoa. Pelkät kodinomaiset puitteet eivät riitä, jos niissä ei ole tarpeeksi palveluja. Toisaalta yksikkö voi koostaan huolimatta olla hyvinkin kodikas sopivasti osastoituna, Nevalainen muistuttaa. Erikoistuminen tuo tehoa Nevalainen sanoo erikoistumisen tuovan tehoa hoiva-alan yrityksen toimintaan. Näin se voi mitoittaa henkilökuntansa mahdollisimman hyvin asiakaskunnan tarpeiden mukaan ja hyödyntää tekniikkaa. Tämä korostuu tulevaisuudessa vielä nykyisestään. Vuodeosasto on väärä paikka dementoituneiden ihmisten hoitoon, sillä he aiheuttavat ahdistusta muille. Muistavien vanhusten ei ole hyvä olla heidän kanssaan. Toisaalta erilaisille asiakasryhmille tarvitaan erilaisia tiloja ja teknisiä ratkaisuja ovat paremmat. Nevalaisen mukaan Arja Nevalaisen mukaan hoivaalalla tarvitaan erikoistumista ja se taas edellyttää kunnilta seudullista yhteistyötä: jokaiseen kuntaan ei kannata perustaa yhdelle asiakasryhmälle tarkoitettua palvelua. hyvin esillä oleva ulko-ovi on erinomainen muistavalle vanhukselle. Dementoituneelle ihmiselle se taas saattaa olla ahdistava kutsu muistin taakse kadonneeseen kotiin. Vastaisuudessa myös dementoituneiden asiakkaiden kirjo kasvaa. Erityisen ongelmallinen ryhmä ovat päihteiden ja lääkeaineiden sekakäytön dementoimat nuoret henkilöt, jotka ovat täysin toimintakykyisiä ja hyvin arvaamattomia. Nevalainen muistuttaa kuntien olevan jo nyt rahoituskriisissä. Tämän vuoksi hoiva-alalle tarvitaan entistä tehokkaampaa yhteistyötä. Ja myös siksi, että vanhusten määrä kasvaa tuntuvasti. Yli 65-vuotiaiden osuus nousee 8 prosentista yli 20 prosenttiin muutamassa vuodessa. Pielisen Karjalassa se jo on tuolla tasolla ja suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä nousee siitä vielä tuntuvasti. Tulevaisuuden vanhukset ovat maksukykyisempiä ja myös ehkä terveempiä. Ehkä niin tai päinvastoin. Joka tapauksessa he ovat nykyisiä paljon vaativampia, Nevalainen lisää. Jaakko Pikkarainen SOSIAALITURVA 17/2005 5

6 Sosiaalityöntekijän virasta yrittäjäksi Sosiaalityöntekijä Anne Vierelä lähti keväällä 2002 kunnan virasta yrittäjäksi. Elämänmuutos oli melkoinen, mutta pelkästään positiiviseen suuntaan. Vierelä oli vuosituhannen alussa sosiaalityöntekijänä Kittilässä. Työ oli raskasta, koska kuntaan ei saatu tarpeeksi päteviä sosiaalityöntekijöitä. Piti ryhtyä miettimään muita vaihtoehtoja. Kunnassa mietittiin edunvalvonnan järjestämistä uudella tavalla. Samoin kunnan sopimus tilitoimiston kanssa velkaneuvonnasta oli umpeutumassa. Sosiaali- ja potilasasiamiestoimintaan harkittiin uusia ratkaisuja. Näistä tehtävistä Vierelä näki avautuvan yritykselleen töitä. Ensimmäisen vuoden hän oli virkavapaalla, mutta kun yritys lähti heti kunnolla pyörimään, hän uskalsi sanoutua virastaan irti. Vierelän toiminimen toimialana ovat talous- ja velkaneuvonta, yleinen edunvalvonta, sosiaali- ja potilasasiamiestoiminta, työnohjaus ja projektityöt. Hän suoritti yrityksen perustamisaikaan työnohjaajakoulutuksen, koska laski tarvitsevansa myös työnohjauksia toimeentulonsa turvaamiseksi. Aluksi Kittilän kunta osti häneltä velkaneuvonta- ja edunvalvontapalveluita sekä sosiaali- ja potilasasiamiestoimintaa kaksi päivää viikossa, mutta pian määrä nostettiin neljään päivään. Palveluiden asiakasmäärän kasvu yllätti Vierelän ja kunnan. Töitä on kertynyt yllättävän helposti. Markkinointia ei juuri ole tarvittu. Aluksi kerroin palveluistani naapurikunnille, mutta ne ovat hoitaneet nämä palvelut itse. Uskon, että pitemmällä aikavälillä tehtävät hoidetaan kuitenkin isommalla maantieteellisellä alueella. Yrittäjä joustaa Vierelällä on koko ajan muitakin työnantajia kuin Kittilän kunta. Hän tekee opetustöitä, antaa työnohjausta ja on toisena vetäjänä ylivelkaantuneiden vertaistukihankkeessa. Joustavuutta yrittäjyys vaatii. Välillä teen pitkää päivää ja työskentelen viikonloppuja. Lomia yritän pitää kaksi viikkoa kesällä ja kaksi talvella tosin kännykkä taskussa vastaaja päällä. Toisaalta voin järjestellä työaikaani varsin vapaasti. Asiakkaita otan vastaan ajanvarauksella ja ajoista päätän itse. Pääsen keskellä päivää käymään kaupassa. Ihanimpia kokemuksia on ollut lasketella Levillä keväisenä arkipäivänä. Asiakkaiden puheluihin voi vastata sielläkin. Yrittäjän pitää olla luova, mutta vapaudessaan ja itsenäisyydessään myös jämäkkä. Anne Vierelä rohkaisee sosiaalityöntekijöitä yrittäjiksi: Joka aamu on kiva lähteä omiin töihin. Aamulla pitää lähteä töihin. Kukaan muu ei töitä tee. Yhden hengen yritys on haavoittuva, koska sijaisia ei ole. Sairaanakin Vierelä pitää puhelinta lähettyvillään. Yleensä hän selviää sairausajoista siirtelemällä asiakasaikoja. Jos asiakasmäärät kasvavat edelleen, joitain osa-alueita pitää jättää pois. Muuten työn laatu kärsii. Velkaneuvontaan ja edunvalvontaa kuuluvaa paperityötä, kuten asiakkaiden laskujen maksamista, olen ajatellut ostaa tilitoimistolta. Hinnat kohdalleen Vierelä on kasvanut yrittäjäperheessä ja myös hänen miehellään on ollut yritys. Tämä helpotti yrittäjäksi ryhtymistä. Perheen käyttämästä tilitoimistosta sai tietoa toiminimen rekisteröinnistä, verotuksesta ja eläkkeistä. Myös palvelun hinnoittelu käyvillä hinnoilla onnistui alusta pitäen. Pyrin samalle toimeentulon tasolle, kuin mitä ansaitsin virassa. Jaoin sen palkan päiväpalkaksi ja lisäsin päälle kulut, muun muassa työtilan, tietokoneen ja puhelimen hankinnasta. Tästä muodostui urakkahinta, jolla myyn palveluni kunnalle. Ylipäänsä kaikki kulut kannattaa ennakoida tarkkaan. Vierelällä on hoidettavanaan monta erilaista palvelua. Niissä vaaditaan paljon muun muassa juridista osaamista. Kaikilla alueilla pitää pysyä ajan tasalla. Hän kouluttautuukin jatkuvasti ja myös tämä näkyy palvelun hinnassa. Sopimuksen teossa pitää olla tarkka Sopimus kunnan kanssa tehtiin aluksi vuodeksi kerrallaan, mutta nyt se on voimassa toistaiseksi. Sopimus on sidottu asiakasmääriin. Vierelä painottaa, että sopimuksen solmimisessa pitää olla erityisen tarkka. Kunnillakin on sopimusten teossa oppimista. Hankalaa on se, että ne, jotka kunnan puolelta solmivat sopimuksia, eivät tunne sen työn sisältöä, jota sopimus koskee. Vierelällä on vastuuvakuutus virheiden varalle, mutta itsenäiselle sosiaalityöntekijälle sopivaa vakuutusta oli vaikea löytää. Niitä oli tarjolla lähinnä asianajajille. Palkitsevampaa työtä Vierelä pitää siitä, että hän saa valita työnsä ja pystyy keskittymään asioihin, joista tuntee olevan asiakkaille apua. Itse hän ei juuri joudu tekemään päätöksiä vaan koko työn kuva on ikään kuin asiamiestoimintaa. Muut tekevät päätökset. Tämä on täsmäauttamista pienessä kunnassa laidasta laitaan vellovaan sosiaalityöhön verrattuna. Velkaneuvonnassa pystyn järjestämään asiakkaille rakenteellista apua eri velkajärjestelykeinojen avulla. Se on hyvin palkitsevaa. Työnsä jäljen näkee entistä selvemmin. Reino Vierelä SOSIAALITURVA 17/2005

7 Britanniassa sosiaalityöntekijöitä siirtyy yhä enemmän yrittäjiksi Sosiaalityöntekijöiden ryhtyminen itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi tai yrittäjiksi on ollut Britanniassa suosittua jo vuosia. Siellä ollaan huolissaan siitä, että julkinen sektori menettää paljon kokeneita työntekijöitä. Community Care -lehti analysoi viime heinäkuussa ilmestyneessä artikkelissaan Sole traders syitä, miksi vakaasta virkatyöstä heittäydytään yrittäjiksi. Etenkin pitkän linjan työntekijät saavat tarpeekseen byrokratiasta. Työajasta yhä suurempi osuus kuluu lomakkeiden täyttämiseen ja työntekijän suorituksen mittaamiseen. Sosiaalityöntekijät eivät vastusta työnsä tuloksellisuuden selvittämistä, mutta he eivät usko, että nykyiset mittaamistavat kertovat tehdyn työn laadusta. He etsivät tasapainoa mittaamiseen ja varsinaiseen sosiaalityöhön kuluvan ajan välillä. Jotkut siirtyvät yrittäjiksi, koska haluavat kehittää oman alansa työtä ja työn tekemisen olosuhteita. Monet yksityiset sosiaalityöntekijät esimerkiksi tekevät suoraan ihmisten kanssa ehkäisevää työtä, mihin ei ole mahdollisuutta julkisissa viroissa. Jotkut etsivät yrittäjyydestä entistä parempaa tasapainoa työn ja muun elämän välille. Yrittäjänä voi valita työtehtävänsä ja sen, kuinka paljon tekee työtä. Nämä ovat sellaisia ylellisyysasioita, joista julkisessa virassa ei voi edes haaveilla. Seinäkukkaset eivät pääse pitkälle Artikkelissa selvitellään myös sitä, millaisia ominaisuuksia yrittäjältä vaaditaan. Tärkeintä on valmius tuoda asiantuntemuksensa rohkeasti esiin. Syrjään vetäytyvä luonne ei menesty yrittäjänä. Yrittäjällä täytyy olla tervettä itseluottamusta sekä kykyihinsä ja taitoihinsa että taloudelliseen arvoonsa, jotta hän esimerkiksi pystyy perimään palvelustaan käyvän hinnan. Hyväntekijäluonne ei välttämättä tule yrittäjänä toimeen. Toisaalta yrittäjän tulee tuntea rajansa eikä hänen pidä ottaa sellaisia tehtäviä, joista hän ei kunnialla selviä. Yrittäjä on aina yhtä hyvä kuin hänen viimeisin työnsä. Koko ajan on ponnisteltava itsensä kehittämiseksi. Yrittäjä tarvitsee riittävästi liiketaloudellista osaamista, jotta hän pystyy pyörittämään firmaansa ja markkinoimaan palveluitaan. Artikkelissa haastateltu Brittien sosiaalityöntekijöiden liiton johtaja Ian Johnston korostaa, että yrittäjiltä vaadittavia ominaisuuksia tarvitaan myös julkisella puolella. Sielläkin työntekijöiden pitää luottaa ammattitaitoonsa ja tuoda osaamistaan ylpeänä esiin. Sole traders. Community Care June 30, Artikkeli on verkossa osoitteessa > Article search HUUMEHOITO SOSIAALITURVA 17/2005

8 Ketjuyrittäjyydestä vahvuutta pieniin sosiaalipalveluyrityksiin Muutaman työntekijän hoivayrityksillä on vaikeuksia pärjätä kilpailussa. Ketjuyrittäjyys voisi tuoda avun pienyrittäjille. Pienet yritykset ovat kuntien kasvavien asiakasmäärien näkökulmasta epävarmoja palvelujen tuottajia. Ne eivät pärjää tarjouskilpailuissa yhtä hyvin kuin isommat yritykset. Pienet yritykset voivat yhdistyä isompiin tai kasvaa itse suuremmiksi ja saada sillä tavalla lisää kustannustehokkuutta. Tällöin ne saattavat joutua tinkimään joustavuudestaan vastata asiakkaiden tarpeisiin. Laurea ammattikorkeakoulun lehtori Soili Vento on kaavaillut toiseksi vaihtoehdoksi ketjuyrityksiä, joissa yrittäjät saavat tietyt palvelut ketjulta, mutta pystyvät hoitamaan työnsä omalla tavallaan toteuttamaan edelleen esimerkiksi unelmaansa pienestä yksikkökoosta ja kodinomaisesta hoivasta. Vento palkittiin viime vuonna ideoistaan Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston innovaatiopalkinnolla. Hän aikoo jatkossa tutkia sitä, olisiko ketjuyrittäjyys tapa turvata palveluiden laatu ja se, että niissä noudatetaan eettisiä periaatteita. Ketju- tai franchising-yrittäjyyttä arvostellaan usein siitä, ettei se ole täysin vapaata yrittäjyyttä. Uskon, ettei sosiaalialalla ole mahdollisuuttakaan täysin vapaaseen yrittäjyyteen. Mittakaavaedut käyttöön Ketjuyrittäjyys perustuu siihen, että ketju jakaa yrittäjyysoikeuksia niitä hakeville. Franchising-oikeuksia voidaan antaa yksityiselle ihmiselle tai yhteisölle. Kotipalveluissa on jo olemassa franchising-ketjuja. Ketju voi hoitaa yritystoimintaan liittyvän byrokratian, muun muassa tarjouskilpailut. Se voi tarjota kirjanpito- ja juridiset palvelut. Pienen yrityksen ei tarvitsisi yksin hankkia kovin paljon liiketalouden osaamista. Vento uskoo, että ketjuyritys hillitsisi hallintokustannusten kasvua. Mitä isommaksi yritys kasvaa, sitä enemmän siinä tarvitaan hallintoa samalla lailla kuin kunnissakin. Ketjun avulla voitaisiin palkata yritysten käyttöön myös erityistyöntekijöitä. Heitä ei moniinkaan yrityksiin ole palkattu. Kun ketju tekisi kaikkien siihen kuuluvien yrittäjien hankinnat, vaikkapa elintarvikeostot, niissä pystyttäisiin säästämään. Ketju yleensä hankkii myös liiketoimintatilat, joissa Hoivayrittäjyyden pohdintaa vaikeuttaa se, että sitä koskevaa tutkimusta on vähän. Soili Vento havainnut tämän suorittaessaan kauppatieteiden maisterin tutkintoa pääaineenaan yrittäjyys. Yritin syventyä hoivayrittäjyyteen, mutta ei siitä ollutkaan opintoja tarjolla. yrittäjät ovat vuokralla. Samoin tieto- ja hoivateknologiahankinnoissa ketjusta voisi olla hyötyä. Ketjuyrityksellä voidaan muutenkin saavuttaa mittakaavaetuja. Kunta, järjestöt ja yritykset yhteiseen ketjuun Ventolla on huimia ideoita ketjuyrittäjyydestä. Hänen mielestään järjestöt ja yritykset voisivat kuulua samaan ketjuun. Vaikkapa suuri järjestö tai jopa kunta voisi perustaa ketjuyrityksen ja siirtää omat palvelunsa yritysmuotoisina siihen. Ketjuyrittäjyys voisi yhteisöllisenä yrittäjyytenä madaltaa kynnystä lähteä yrittäjäksi. Moni pientä yritystä harkitseva tai sellaisessa toimiva tuntee itsensä yrittäjyydessään kovin yksinäiseksi. Moni haluaa työllistää itsensä, mutta ei tunne sopivansa ison firman johtajaksi. SOSIAALITURVA 17/2005

9 Yritystoimintaan hurahtanut korkeakouluopettaja Soili Vento kiinnostui sosiaalipalveluyrittäjyydestä vetäessään kotipalveluiden kehittämisprojektia Virossa 1990-luvun lopulla. Postkommunistisena maana Viro ei lähtenytkään luomaan pelkästään kunnallisia palveluita vaan tutkimaan samalla yrittäjyyden edellytyksiä palvelujen tuotannossa. Lähdettiin miettimään, mitä palvelua tarjotaan, mitä se maksaa ja ketkä asiakkaat pystyisivät itse maksamaan palvelunsa. Virossa oli hyvin yrittäjämäinen lähtökohta, Vento kertoo. Itsekin aloin uskoa, että yksityisissä palveluissa on tulevaisuus. Yksityiset sosiaalipalvelut ovat kasvava alue. Kokemuksistaan innostuneena sosiaalipolitiikka pääaineenaan valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri Vento aloitti yrittäjyysopinnot vuonna 2001 Jyväskylän yliopistossa syntyy vuoden loppuun mennessä kauppatieteiden maisterin tutkinto pääaineena yrittäjyys. Yritin syventyä hoivayrittäjyyteen, mutta ei siitä ollutkaan opintoja tarjolla. Sisältöä piti alkaa itse kaivella. Vento on itse yrittäjätaustaisesta perheestä: vanhemmat toimivat maatalousyrittäjinä ja 10-lapsisen perheen sisaruksista kuusi on yrittäjiä. Hän ei kuitenkaan tähtää opinnoillaan yrittäjäksi. Olen enemmän opettaja sielultani. Minua kiinnostaa sosiaalipalveluyritysten kehittäminen ja tutkiminen. Suunnitteilla on väitöskirja sosiaalipalveluiden ketjuyrittämisestä. Vento kehittää yritystoimintaa myös Laurean ja Uudenmaan TE-keskuksen yhteisessä sosiaali- ja terveysalan yrityshautomossa. Aloittelevat yrittäjät voivat enintään kahden vuoden ajan kehittää yritystään hautomon tuella. Hän on myös vetänyt hankkeen, joka kehitti hoivayritysten johtamista. Sosionomien koulutukseen Vento on tuonut yrittäjyysopintoja. Tähän asti sosionomeja on paljolti koulutettu julkiselle sektorille. Venton mielestä vastavalmistuneet nuoret eivät kuitenkaan vielä ole valmiita yrittäjiksi aikuisopiskelijat ovat toinen asia. Ensiksi täytyy hankkia vahva ammattitaito omalla alalla. Usein hoiva-alan yrittäjät ovat ensin tehneet melko pitkän päivätyön toisen palveluksessa. Se antaa perspektiiviä muun muassa henkilöstöjohtamiseen. Kovin nuori esimies voi olla kokeneelle henkilöstölle jopa kauhistus. Jätetäänkö asiakkaan koko elämä yrittäjän vastuulle? Soili Vento näkee yksityisissä palveluissa paljon hyvää, mutta korostaa, että niiden lisääntyessä ollaan vakavien kysymysten äärellä Sosiaalipalveluita tuotetaan yhä enemmän tilaaja-tuottajamallilla. Palveluita ostetaan yhä enemmän myös yrityksiltä. Uhkana on se, ettei kukaan enää katsele kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevan ihmisen elämää. Sosiaalipalveluissa vastataan asiakkaan koko elämästä. Sairaala vastaa vain tietystä ajanjaksosta, mutta asumisyksikkö on ihmisen koti hänen loppuelämänsä. Tämä on yrityksille ja kaikille palveluntuottajille kova haaste, Soili Vento korostaa. Yleinen huoli on, että kun ihmisen palveluiden tarve määritellään yhdessä paikassa ja tarpeisiin vastataan toisessa paikassa, kenenkään intresseissä ei ole huolehtia ihmisestä kokonaisvaltaisesti. Kaikki toimijat tuotteistavat palvelunsa ja myyvät niitä. Yksittäisen ihmisen pitäisi osata koota niistä hyvinvointinsa. Pystyykö toimintakyvyltään heikentynyt ihminen tähän? Ei ihmisen elämä ole palveluiden hakemista netistä, Vento painottaa. Etenkin sosiaalityö saattaa kunnista vähetä: asiakkaan palvelutarpeen määrittelyn jälkeen hänelle tarjotaan pelkästään palveluita joltain taholta eikä kokonaisvaltaista sosiaalityötä. Venton mielestä myös yritysten kannattaisi palkata sosiaalityöntekijöitä, jotka voisivat arvioida asiakkaiden palvelutarpeita, koska ne voivat muuttua sen jälkeen, kun palveluita on päätetty ostaa. Pitää myös varmistaa, ettei asiakkaiden tarpeiden määrittely muutu liian mekaaniseksi niin, että se tehdään vain tiukasti jonkin mittarin mukaan. Tämä vaara on olemassa, kun on esitetty ajatuksia, että kaikkien palveluiden ostaminen koottaisiin kunnissa yhteen organisaatioon. Joidenkin mielestä kyseessä on aivan samanlainen prosessi hankitaanpa sitten asfaltointia tai asumispalveluita 400 vanhukselle. Kunta ja yrittäjät yhteistyöhön Vento uskoo, että viranomaisten ja palvelun tuottajien yhteistyöllä voidaan ehkäistä sosiaalipalveluiden järjestämisen ongelmia: Voimia kannattaa pienessä maassa yhdistää eikä toimia toisistaan erillään. Palveluntuottajat eivät saisi liikaa sektoroitua eikä sosiaalipalveluiden asiakaskunta polarisoitua. Palveluiden ostajan ja tuottajan pitäisi aika ajoin tavata toisiaan asiakkaiden asioissa. Nyt tämä yhteistyö on melko vähäistä, koska yrittäjät eivät ole pystyneet laittamaan yhteistyön kustannuksia palveluiden hintoihin. Heillä ei ole intressiä istua kuntoutuspalavereissa, koska kukaan ei heille siitä maksa. Yhteistyön pitäisi olla sisällä palveluissa ja palveluntuottajan pitäisi olla velvollinen sitä tekemään. Hoivayrittäjyydestä oma kansallinen malli Sosiaalipalveluyrittäjyys on vahvasti yhteiskunnallista yrittäjyyttä, koska alan yrityksissä tuotetaan yhteiskunnallisia palveluita. Se ei voi olla täysin vapaata yrittäjyyttä. Poliittiset linjaukset kunnissa ja valtakunnassa sekä lainsäädäntö vaikuttavat paljon yritystoimintaan. Yritykset toimivat muun muassa sen mukaan, pidetäänkö avo- vai laitoshoitoa suositeltavana. Vento muistuttaa, että kilpailuttaminen voi aina merkitä sitä, että vahvat ryhmittymät, kuten kansainväliset hoivapalveluketjut, valtaavat markkinat: Suomen pienet markkinat ovat nopeasti vallattavissa. Esimerkiksi Jyväskylässä on vanhuspalveluita kilpailutettaessa tullut esille ulkomaisten yritysten kiinnostus tuottaa palveluita. Tällä on merkitystä tavallisille sosiaalipalveluiden käyttäjille. Paikallisyhteisyys voi vähetä eikä ulkomaisissa ketjuissa omistajuus ole aina helposti hahmotettavissa. Tämä on uusi haaste sosiaalipalveluille, jotka ovat paljolti olleet lähipalveluita. Vento uskoo vankasti monituottajamalliin: Ylipäänsä toivon, että kehittäisimme hoivayrittäjyydestä oman kansallisen mallimme, emmekä ottaisi suoraan mallia jostain toisesta maasta ja kulttuurista. Edistetään yrittäjyyttä suomalaisen hyvinvointivaltion pohjalta suomalaiseen arvomaailmaan ja kulttuuriin sopivaksi. SOSIAALITURVA 17/2005

10 Sari Rissanen Palvelurakenteen monimuotoistuminen lisää hoivayrittäjyyttä Alueelliset pyrkimykset vahvistaa tilaaja-tuottajamallia voi tulkita yhdeksi keinoksi antaa sosiaalialan yrittäjyydelle entistä merkittävämpi asema sosiaalipalveluissa. Sosiaalialan yrittäjyys on vielä uutta Suomessa. Se näkyy siinä, että sitä koskeva tilastointi ja valvonta ovat edelleen kehittymässä. Vasta viime vuosina on ollut mahdollista erottaa yksityisten palvelujen sisällä järjestöjen ja yritysten tuottamat palvelut. Viimeisimpien tilastojen mukaan yksityisen tuotannon osuus sosiaalipalveluissa on noin 24 prosenttia henkilöstön tai kustannusten avulla tarkasteltuna. Kustannustarkastelussa yritysten osuus oli 6,7 prosenttia ja henkilöstötarkastelussa 5,9 prosenttia. Loppu oli järjestöjen osuutta. Eniten yksityisiä sosiaalipalveluja on Uudellamaalla. Yrityspohjaisesti tarjotaan eniten palveluasumista, lasten ja nuorten laitospalveluja, kotipalveluja sekä lasten päivähoitoa. Sosiaalityön näkökulmasta tärkeää on se, että lasten ja nuorten laitospalvelut ovat lisääntyneet 167 yksiköllä vuosina Tämän taustalla on sekä palvelujen tarpeen kasvua että lasten ja nuorten sijaishuollon organisoinnin muutoksia. Yrittäjyys laajenee monista syistä Yksiselitteistä syytä hoiva- tai sosiaalialan yrittäjyyden kasvulle on vaikea osoittaa. Sitä voidaan tarkastella ainakin yrittäjän oman motivaation ohella palvelurakenteen poliittishallinnollis-taloudellisen ohjauksen ja asiakkaiden valintojen näkökulmasta. Yrittäjyyden laajeneminen on osa palvelurakenteen monimuotoistumista. Perinteisesti suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa kunnat ja kuntayhtymät ovat olleet keskeisiä palvelujen tuottajia niiden järjestämisen ohella. Tilanne muuttuu yhä nopeammin muun muassa siksi, että yksityisen sektorin johtamisoppeja otetaan käyttöön myös julkisella puolella. Kunta- ja palvelurakenteen uudistamista koskevissa keskusteluissa on käsitelty jonkin verran sosiaalipalvelujen tulevaisuutta, vaikka painotus on ollut terveydenhuollon ja etenkin erikoissairaanhoidon organisoinnissa. Toivottavasti tämä tasapainottuu. Alueelliset pyrkimykset vahvistaa tilaaja-tuottajamallia voikin tulkita yhdeksi keinoksi antaa sosiaalialan yrittäjyydelle entistä merkittävämpi asema sosiaalipalveluissa. Julkisen ja yksityisen vastakkainasettelu lievenee Pyrkimykset vahvistaa asiakkaan asemaa palvelusetelilainsäädännöllä tukevat kotihoitoyrittäjyyttä. Suomessa asiakkailla ei juuri ole ollut mahdollisuuksia valita palvelujen tuottajaa, kuten monissa Euroopan maissa. Julkisen sektorin asiakkaiden ohjaus on määräytynyt pitkälti olemassa olevan tarjonnan, asiakkaan asuinalueen tai jopa sukunimen mukaan. Valintamahdollisuuksien salliminen tukee yritysten mahdollisuuksia toimia palvelujen tarjoajana. Samalla sosiaali- ja terveydenhuolto ovat nousseet uusien toimijoiden kiinnostuksen kohteeksi. Muun muassa yritysten parissa toimivat kauppa- ja teollisuusministeriö, Sitra ja Tekes ovat kiinnostuneet sosiaali- ja terveydenhuollosta. Osittain perinteinen vastakkainasettelu yksityisten ja julkisten palveluiden välillä on murtumassa. Myös hoiva- ja sosiaalialan yrittäjyyttä on alettu edistää yrittäjyystoiminnan osana elinkeino-, työllisyys-, verotus- ja rahoituspoliittisilla toimilla. Rajatummin sitä on edistetty laajentamalla verotuksen kotitalousvähennysoikeus tämän vuoden alussa koskemaan myös omien vanhempien tai isovanhempien kotona tarvittavan avun kustannuksia. Osa ihmisistä suuntaa suoraan yrityksiin Väestön ikääntyminen ja sen lisäämä ikäihmisten palvelujen tarve on keskeinen haaste, johon yritetään vastata uudistuvalla palvelurakenteella. Samanaikaisesti eri sukupolvien sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistamien Taulukko 1. Yksityiset sosiaalipalvelutoimipaikat päätoimialan mukaan Siitä Järjestö Yritys Muu Lasten ja nuorten laitokset Kehitysvammalaitokset Vanhusten laitokset Päihdehuoltolaitokset Palvelutalot ja ryhmäkodit Ensi- ja turvakodit Muut laitokset ja asumispalvelut Lasten päivähoito Päivätoiminta Kotipalvelut Työtoiminta ja työhön kuntoutus Avomuotoinen päihdekuntoutus Muu sosiaalitoiminta Kokonaisuudessaan (Kauppinen & Niskanen 2005, Stakes) 10 SOSIAALITURVA 17/2005

11 vaatimusten ja odotusten on oletettu muuttuvan. Uskotaan, että osa ihmisistä suuntaa yritysten asiakkaiksi. Erityisesti ikäihmisten palvelujen tarve on suurissa kaupungeissa pienessä määrin jo nyt suuntautunut yritysten asiakkuudeksi, jolloin kunnan rooli palvelujen määrittäjänä on jäänyt syrjään. Tässäkin alueellinen ja yksilökohtainen vaihtelu on suurta jo siksi, että ihmisillä on käytettävissään varsin vaihtelevasti rahaa ja yritystoiminnan kannattavuusmahdollisuudet ovat erilaisia eri puolella Suomea. Tämä realiteetti on jäänyt välillä keskusteluissa näkymättömäksi. Hoivayrittäjillä epävarmuutta tulevaisuudesta Tutkimme hoivayrittäjyyttä Suomen Akatemian rahoittamassa laajassa tutkimushankkeessa Kuopion yliopiston Terveyshallinnon ja -talouden laitoksella vuosina (Rissanen & Sinkkonen 2004). Tarkastelimme hoivayrittäjyyttä eri kohderyhmille, kuten yrittäjille, yrittäjäksi aikoville, asiakkaille, kuntien päättäjille ja yhteistyökumppaneille suunnatuilla kyselyillä ja haastatteluilla hankittujen aineistojen pohjalta. Tutkimme muun muassa yrittäjäksi ryhtymistä, yrittäjänä jaksamista, yrittäjien osaamista ja yhteistyöverkostoja sekä hoivayritysten asiakkaita ja asiakaspolkuja. Enemmistö hoiva-alan tai sosiaalialan yrittäjyydestä on ainakin vielä Suomessa muutaman työntekijän työllistävää naisyrittäjyyttä. Tutkimukseemme osallistuneet yrittäjät pitivät yrittäjyyttä enimmäkseen myönteisenä asiana. Puolet kyselyaineiston 456 hoivayrittäjästä arvioi yrityksensä taloudellisen menestymisen hyväksi tai erinomaiseksi, lähes Käsitteet selviksi puolet tyydyttäväksi ja alle viisi prosenttia huonoksi tai erittäin huonoksi. Silti monet yrittäjät ilmaisivat avointen kysymysten vastauksissaan epävarmuutta ja huolta yrityksensä taloudellisesta tilanteesta tulevaisuudessa. Osa epävarmuudesta koski asiakkaiden riittävyyttä ja osa yhteistyötä kunnan kanssa. Yrittäjillä vahva työmotivaatio Tutkimuksemme hoivayrittäjät olivat työhönsä tyytyväisiä ja motivoituneita. Vain pieni osa halusi vaihtaa työnsä palkkatyöhön. Halu auttaa ja kutsumus hoivatyöhön edistivät jaksamista. Voimavara oli myös perheeltä, muilta läheisiltä ja ystäviltä saatu tuki. Perheenjäseniltä saatu apu yrittämisessä lisäsi työmotivaatiota ja vähensi psyykkistä stressiä. Perheen merkitys voimavarana oli tärkeä ja käsitti muutakin kuin konkreettisen avun. Osa yrittäjistä totesi, että yrittäjyys oli mahdollista vain, jos myös muu perhe oli sitoutunut siihen. Hoivayrittäjät toimivat erilaisissa verkostoissa. Niistä keskeisimpiä asiakkaiden ja omaisten lisäksi ovat kuntatoimijat, toimialajohtajat, työntekijät ja luottamushenkilöt, sekä erilaiset yrittäjäverkostot. Tutkimuksemme osoitti, että yhteistyösuhteet voivat olla suuria mahdollisuuksia, mutta vielä yksityisen ja julkisen toiminnan kumppanuus ei ole parasta mahdollista. Esimerkiksi tiedon välittymisessä on parannettavaa. Myös naisyrittäjyyteen liittyy ongelmia. Tämä näkyy esimerkiksi arvostuksessa. Hoivayrittäjyyden tai sosiaalialan yrittäjyyden määrittely ei ole yksiselitteistä. Lähikäsitteitä ovat sosiaali- ja terveysalan yrittäjyys, uusyrittäjyys, hyvinvointiyrittäjyys tai hyvinvointialan palveluyrittäjyys. Useimmiten hoivayrittäjyyskäsitteellä tarkoitetaan yritystoimintaa, joka kuuluu sosiaalija terveysalalle ja käsittää eri ikä- ja väestöryhmien hoivan, huolenpidon ja hoidon. Näitä palvelumuotoja ovat esimerkiksi kotihoito, yhdistetty kotipalvelu ja kotisairaanhoito, eri ikäryhmien asumispalvelut ja lasten päivähoito. Painotus on useimmiten sosiaalialan tehtävissä, vaikka hoivayrittäjyyden määrittelyssä sosiaali- ja terveysalan raja ei korostu, sillä monet eri tutkimuksiin osallistuneet hoiva-alan yrittäjät ovat todenneet pyrkineensä pois sektorirajoista lähtiessään yrittäjäksi. Heidän tavoitteenaan on ollut asiakkaiden tarpeiden mukainen hoiva. Hoivan käsite on yhdistetty usein naistutkimukseen. Hoiva voidaan nähdä osana sosiaali- ja terveysaloja. Niillä on omat erityisalueensa, mutta myös yhteinen alue, jossa hoiva on keskeistä. Onko sosiaalityöstä yritystoiminnaksi? Sosiaalialan yrittäjyyden kasvu vaikuttaa myös kunnan toimintaan. Suomessa keskustelu esimerkiksi sosiaalityöstä yrityspohjaisena toimintana on ollut vähäistä, mutta aihetta on käsitelty kansainvälisissä tutkimuksissa. Onko sosiaalityöstä yritystoiminnaksi samoin kuin esimerkiksi lääkärin työstä keikkafirmoissa? Muuttaako yksityisen sektorin kasvu kunnan sosiaalityön roolia vielä nykyistäkin laajemmin palveluita koordinoivaksi tehtäväksi? Tulevaisuuden näkökulmasta tärkeiksi kysymyksiksi nousevat myös yrittäjyysuran tai yksityisen sektorin laajempi kiinnostavuus ja niiden tarjoamat mahdollisuudet sosiaalialan ammattilaisille. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että monimuotoistuvassa palvelurakenteessa apua saavat myös kaikkein huono-osaisimmat. Sosiaalialan asiakkaan näkökulman pitäisi vahvistua myös tutkimuksessa muun muassa palvelurakenteen oikeudenmukaisuutta tarkasteltaessa. Myös yritysten koon ja tuottajien monopoliaseman vaikutukset yrittäjyyden ja yritystoiminnan sisältöön olisivat tärkeitä tutkimuskohteita. Pitäisi selvittää esimerkiksi sitä, onko yksityinen ja julkinen toiminta todella erilaista vai onko pikemminkin kyse isojen ja pienten organisaatioiden eroista. Palvelurakenteen monimuotoistuessa ja yritystoiminnan laajentuessa on tärkeää, että sosiaaliala ja sosiaalityö ovat itse määrittämässä omaa tehtäväänsä ja koko hyvinvointipolitiikkaa. LÄHTEET Kauppinen, S. & Niskanen, T. 2005: Yksityinen palvelutuotanto sosiaali- ja terveydenhuollossa. Stakes. Raportteja 288. Helsinki. Rissanen, S. 2004: Sosiaalityö sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteessa. Julkaisussa Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä -artikkelikokoelma. Sosiaali- ja terveysministeriö. Monisteita 15. Helsinki. Rissanen, S. & Sinkkonen, S. 2004: Hoivayrittäjyys. PSkustannus. Rissanen, S. & Sinkkonen, S. 2005: Private Social Services in Finland the Effects on Social Work? Nordisk sosialt arbeid (painossa) Kirjoittaja toimii ma. professorina ja laitoksen johtajana terveyshallinnon ja -talouden laitoksella Kuopion yliopistossa. Hän on yhdessä emerita professori Sirkka Sinkkosen kanssa tutkinut hoivayrittäjyyttä Suomen Akatemian rahoituksella. Sosiaali- ja terveysalan yrittäjyyden, erityisesti naisyrittäjyyden, tutkimista he jatkavat Equal-yhteisöaloiteohjelmassa toteutettavassa Reaktioketju-hankkeessa (www. reaktioketju.fi). SOSIAALITURVA 17/

12 Pekka Lith Sosiaalialalla syntyy vähän kasvuyrityksiä Sosiaalipalveluyrityksistä neljä prosenttia päätyy nopean kasvun uralle. Tästä huolimatta kasvuyritykset luovat merkittävän osan kaikista alan yritysten uusista työpaikoista. Liiketaloustieteen mukaan yrityksen kasvu ilmenee yrityksen markkinaosuuden kasvuna (geneerinen kasvu), liiketoiminnan kehittymisenä uusille aloille (diversifiointi) tai yrityksen kasvuna yritysostojen ja fuusioiden kautta. Yritys voi kasvaa myös yritysryppäiden ja verkottumisen kautta. Kasvuun vaikuttavat ainakin kolme yrityksen sisäistä tekijää: yrityksen organisaation ominaisuudet, yrittäjän ominaisuudet sekä yrityksen kasvua ja johtamista koskevat strategiat. Resurssitekijöiden ohella yrityksen kasvuhalu ja -kyky riippuvat ennen kaikkea omistajien tahtotilasta sekä yrityksen kyvykkyydestä ja henkilöstön osaamisesta. Varsinkin pienissä yrityksissä kasvutavoitteet tiivistyvät yrittäjän persoonaan, henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Yrittäjän tavoitteena ei ole välttämättä yrityksen toiminnan laajentaminen, vaan itsensä ja perheensä elättäminen ja työtyytyväisyys. Käytännössä kasvu perustuu yrityskohtaisiin kilpailuetuihin, joita kilpailijoiden on vaikea kopioida ja joista asiakkaiden on vaikea luopua. Perusedellytys on tietenkin riittävä kysyntä markkinoilla. Yleensä nuoret yritykset ovat kasvuhakuisempia kuin vanhemmat yritykset, vaikka toimintansa aloittaneet yritykset joutuvatkin alkuvaiheessa taistelemaan paikastaan markkinoilla. Kriittisestä alkuvaiheesta selvinneiden nuorten yritysten joukosta löytyvät kuitenkin usein keskimääräistä innovatiivisemmat uutta teknologiaa ja osaamista hyödyntävät yritykset. Nuoret yritykset lisäävät aluksi työntekijämääräänsä ja liikevaihtoaan moninkertaisesti muihin yrityksiin verrattuna, mutta uusienkin yritysten jatkuva ja merkittävä kasvu on harvinaista. Tämä voi johtua optimaalisen yrityskoon saavuttamisesta, rajallisesta kysynnästä, taloudellisten resurssien tai ammattitaitoisen työvoiman puutteesta. Yrityskoko sosiaalipalveluyrityksissä Sosiaalipalveluja tuottaviin yrityksiin ei ole tähän mennessä yleensä liitetty voimakkaita Kuvio 1. Vuosina toimintansa aloittaneet sosiaalipalvelun yritykset yritysmuodon mukaan, prosenttia yrityksistä. Henkilöyhtiö (ay, ky) Muu yritysmuoto Osakeyhtiö Yksityinen toiminimi Osuus yrityksistä, % Kauppa- ja teollisuusministeriö, PRH:n kaupparekisteri ja verohallinto mielikuvia kasvuyrittäjyydestä. Alan yrityksille on tyypillistä pienehkö yrityskoko: alle viiden henkilön yritykset muodostavat yli 60 prosenttia kaikista alan yrityksistä. Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisterin mukaan sosiaalipalveluyritykset työllistävät yrittäjät mukaanlukien noin 4,5 henkeä. Yritys- ja toimipaikkarekisterin tilastoista ilmenee myös, että yrityskoko on majoituksen sisältävissä sosiaalipalveluissa noin kolme kertaa suurempi kuin avohuollon palveluissa. Ympärivuorokautista toimintaa harjoittavissa palvelulaitoksissa ja lasten päiväkodeissa jo lainsäädäntö asettaa vaatimuksia henkilöstön vähimmäismäärälle, joka riippuu hoidossa olevien asiakkaiden määrästä. Vuosina toimintansa aloittaneista ja vuonna 2004 yhä toiminnassa olleista noin 720 sosiaalipalveluyrityksistä vain alle 60 prosentilla on palkansaajia. (Taulukko 1) Lisäksi osassa pienistä yhtiömuotoisista yrityksistä ainoa palkansaaja on yrittäjä itse. Alan pienyritysvaltaisuudesta kielii sekin, että sosiaalipalveluissa yrityksen tavallisin yritysmuoto on yksityinen toiminimi, vaikka koko yrityssektorilla osakeyhtiöitä on enemmän kuin muiden oikeudellisten muotojen yrityksiä. (Kuvio 1) Toiminimimuotoisten yritysten osuus lisääntyi 2000-luvulle tultaessa, mikä johtui osin uusien osakeyhtiöiden korotetuista osakepääomavaatimuksista. Sosiaalipalvelujen kasvuyritykset Vuosina toimintansa aloittaneista sosiaalipalveluyritysten joukosta löytyi väljästi määritellen 60 nopean kasvun yritystä, mikä oli 3,8 prosenttia kaikista noina vuosina aloittaneista alan yrityksistä. Kaikista yrityksistä nopean kasvun yrityksiksi voidaan määritellä noin pari prosenttia yrityksistämme. Kasvuyrityksen määritelmä on tässä tarkastelussa sama kuin kauppa- ja teollisuusministeriön vuosien 2004 ja 2005 yrittäjyyskatsauksissa. Nopean kasvun yrityksiksi on luokiteltu ne vuosina aloittaneet ja vuonna 2004 yhä toiminnassa olleet sosiaalipalveluyritykset, joiden palkansaajien määrä oli vähintään kymmenen työntekijää, ja joiden palkkasumman keskimääräinen vuosikasvu ylitti 20 prosenttia neljän vuoden tarkasteluajanjaksolla (Taulukko 2) Vähintään kymmenen palkansaajan kynnys poistaa tarkastelusta kaikkein pienimmät yritykset, joilla vuosittaiset liikevaihdon muutokset voivat olla suuria. Lisäksi tämä kynnys tarkoittaa, että osa kasvuyrityksistä on kasvanut jo aiemmin. Varsinaisia gaselliyrityksiä, eli niitä, joiden palkkasumman keskimääräinen vuosikasvu oli vähintään 50 prosenttia, oli 15 kappaletta. Alatoimialoittain tarkasteltuna kasvuyritysten osuus on tuntuvasti suurempi majoituksen sisältävissä sosiaalipalveluissa kuin avohuollon palveluissa. Eniten ovat viime vuosina laajentuneet yksityiset vanhusten palvelukoti- ja asumispalvelut. Kasvuyritysten pientä osuutta avohuollossa selittää lasten päivähoito, jossa on runsaasti ammatinharjoittajina toimivia yksityisiä perhepäivähoitajia. (Taulukko 3) Yritysjohdon näkemykset kasvuhaluista Haastatteluissa saatujen yritysjohdon omien näkemysten mukaan 10 prosenttia so- 12 SOSIAALITURVA 17/2005

13 Taulukko 1. Vuosina toimintansa aloittaneet sosiaalipalveluyritykset palkansaajien määrän mukaan vuonna 2004, prosenttia yrityksistä. Osuus yrityksistä, % Osuus palkansaajista, % Vähintään 50 palkansaajaa 1,5 15, palkansaajaa 7,3 31, palkansaajaa 17,3 34,0 1-9 palkansaajaa 32,3 19,2 Ei palkansaajia 41,6 Kauppa- ja teollisuusministeriö, PRH:n kaupparekisteri ja verohallinto Taulukko 3. Kasvuyritysten osuus kaikista vuosina toimintansa aloittaneista sosiaalipalveluyrityksistä alatoimialoittain, prosenttia. Taulukko 2. Vuosina toimintansa aloittaneet ja vähintään 10 palkansaajaa työllistävät sosiaalipalveluyritykset vuosien palkkasumman keskimääräisen muutoksen mukaan. Kasvuyritysten osuus, % Palvelukoti- ja asumispalvelut 15,0 Lasten ja nuorten laitoshuolto 6,8 Muu laitoshuolto 5,8 Kotipalvelu 4,6 Lasten päivähoito 1,1 Muut avohuollon palvelut 4,4 Kauppa- ja teollisuusministeriö, PRH:n kaupparekisteri ja verohallinto Palkkasumman vuosimuutos Yrityksiä, lkm Osuus yrityksistä, % Yli 50 % 15 7, % 45 23, % 50 26,5 0-9 % 61 32,3 Miinusmerkkinen kehitys 14 7,4 Ei tietoa 4 2,1 Yhteensä ,0 Kauppa- ja teollisuusministeriö, PRH:n kaupparekisteri ja verohallinto siaalipalveluyrityksistä olisi voimakkaasti kasvuhakuisia. Lisäksi yli 40 prosenttia pyrkii kasvamaan mahdollisuuksien mukaan. Haastattelut tehtiin KTM:n vuoden 2002 pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät -selvitykseen. Nuorena toimialana sosiaalipalveluissa kasvuhakuisten yritysten osuus on suurempi kuin koko pk-yrityssektorilla keskimäärin. Ylivoimaisesti tärkeimpänä kasvukeinonaan yritykset pitävät yhteistyön lisäämistä kuntien kanssa, sillä toimialan yritykset ovat useimmissa tapauksissa riippuvaisia kuntien ostopalveluista. Seuraavaksi tärkein kasvukeino on sivutuotteiden ja -palvelujen kehittäminen. Kasvuyritykset naisten vetämiä Naisten yritysten osuus sosiaalialan yrityksistä on yli 80 prosenttia. Myös pääosa kasvuyrityksistä on naisten vetämiä. Aikaisempien tutkimusten luoma myytti naisyrittäjien miehiä vähäisemmästä kasvuhakuisuudesta murenee saman tien. Tulos vahvistaa Ruotsissa tehtyjä tutkimuksia, joiden mukaan mies- ja naisyrittäjien kasvuhakuisuudesta ei ole sanottavia eroja, jos yrittäjät toimivat samoilla toimialoilla. Naisten yritysten keskimääräistä pienempi kasvu johtuu pikemmin toimialasta kuin sukupuolesta, sillä naisyrittäjät toimivat usein aloilla, joissa toimintaympäristö on vähemmän edullinen yrityksen kasvulle kuin tyypillisillä miesyrittäjien aloilla. Kasvuyritykset työllistävät eniten Jos katsotaan työntekijämäärien kehitystä sosiaalipalvelun yrityksissä, lisääntyi alan kasvuyritysten työntekijöiden määrä 82 prosenttia vuosina Ero on suuri kaikkiin vuosina toimintansa aloittaneisiin sosiaalipalveluyrityksiin verrattuna, joissa henkilöstö kasvoi vain 16 prosenttia. Kasvustaan huolimatta useat alan nopean kasvun yritykset ovat kuitenkin edelleen varsin pieniä. Kasvun mahdollisuudet? Kasvun perusedellytyksinä pidetään yrittäjän halua ja kykyä kasvattaa yritystään, yrityksen riittäviä kasvuresursseja ja sitä, että markkinoilla on kysyntää yrityksen tuotteille tai palveluille. Lisäksi yrityksellä ei saa olla kasvun esteitä. Kasvun esteet voivat liittyä yrityksen sisäisiin tekijöihin tai ulkoisiin toimintaympäristötekijöihin, kuten suhdannevaihteluihin, kilpailun voimistumiseen tai pulaan ammattitaitoisesta työvoimasta. Sosiaalipalveluissa markkinakysynnän kautta tulevat kasvun mahdollisuudet eivät ole välttämättä kovin suuria, jos kunnat eivät avaa palvelutuotantoaan kilpailulle. Väestöltään kasvavissa kunnissa lisäpalvelujen hankinta yksityisiltä palveluntuottajilta on yleensä helpompaa kuin omien toimintojen ulkoistaminen. Esimerkkejä tästä ovat jotkut pääkaupunkiseudun kehysalueella sijaitsevat kunnat. Periaatteessa kasvunäkymät kuntien ostopalveluissa näyttävät hyviltä, sillä kysyntä lisääntyy erityisesti vanhusten huollon puolella väestön ikääntymisen ja kunnan oman henkilöstön eläköitymisen vuoksi. Lasten päivähoidossa tarvitaan sitä vastoin erikoistuneita palveluntuottajia erityisryhmien, kuten kasvavan ulkomaalaisväestön tarpeisiin. Julkisen sektorin palvelujen kysyntään vastaaminen tai liiketoiminnan laajeneminen uusille kasvu-urille edellyttävät sosiaalipalveluyrityksiltä kuitenkin suurempaa keskikokoa. Käynnissä oleva kehitys johtaa vääjäämättä yrityskoon kasvuun fuusioiden ja yritysostojen kautta tai ajaa yrityksiä yhteistyön rakentamiseen muiden saman alan yrittäjien kanssa. Lähteet: Halttunen, J. 2004: Teollisten perheyritysten kasvudynamiikan systeemiteoreettinen tarkastelu, Väitöskirja, Jyväskylän Yliopisto. Kangasharju, A. 1999: Growth of the Smallest: Determinants of Small Firm Growth during Strong Macroeconomics Fluctuations, International Small Business Journal. Kauppa- ja teollisuusministeriö: Kasvuyrittäjyyden neuvonantotyöryhmän muistio, Ktm:n julkaisuja 34/2004, Helsinki. Kauppa- ja teollisuusministeriö 2003: Pk-yritysten toimintaympäristö- ja kehitysnäkymät selvitys, Helsinki. Kauppa- ja teollisuusministeriö: Yrittäjyyskatsaukset 2004 ja 2005, SOSIAALITURVA 17/

14 Kotityöpalveluista tietoa Elias-nettitorilta Elias-verkkopalvelu auttaa ihmisiä hankkimaan palveluja kotiin. Se on oiva apu myös kuntien palveluohjauksessa. Marraskuun lopussa Elias laajenee Uudeltamaalta valtakunnalliseksi. Elias verkkopalvelu on kotien ostopalvelujen tarjonnan ja kysynnän kohtaamispaikka. Sieltä löytyy alueittain tietoa muun muassa siivous-, asiointi- ja hoivapalveluista. Palvelun tarjoajilta tarkastetaan, että ennakkoperintärekisteri ja vastuuvakuutukset ovat kunnossa ja että yrittäjä tuntee kuluttajasuojalain. Palveluntarjoajien ammattitaitoa kuvataan ammattitähdillä yhdestä kolmeen tähteen. Kolmen tähden saaminen edellyttää ammattitutkintoa. Yrittäjät käyvät Elias-koulutuksen ennen kuin saavat ensimmäisen ammattitaitoa kuvaavan tähden. Kuluttaja löytää palvelusta tarjoajien hintaesimerkit ja voi helposti vertailla hintoja. Torilla voi täyttää kirjallisen palvelusopimuksen. Tarjolla on myös tietoa kotitalousvähennyksestä. Palautekanavalla voi jakaa kokemuksiaan palveluntarjoajista. Elias syntyi projektissa, jota hallinnoi Työtehoseura. Sen toteutti Taija Härkin yritys Taijana Oy. Projekti loppui viime huhtikuussa ja sen jälkeen Härkin yritys on jatkanut palvelun kehittämistä omaan piikkiinsä; Härkki ei kestänyt ajatusta, että uudenlainen, toimiva palvelu ja yrittäjien verkosto kuihtuisi projektirahojen loputtua. Nyt palvelu on vakinaistumassa ja muuttumassa valtakunnalliseksi. Palvelun kehittäjä Härkki korostaa, että tärkeintä on kasvattaa luottamusta yrittäjiin ja niiden palveluihin ja lisätä palveluntuottajien ammattitaitoa. Markkinointijipoilla näiden palveluiden käyttöä ei edistetä. Tukea palveluohjaukseen Elias on myös palvelualan kehittämisen väline. Sen avulla verkotetaan toimijoita. Torilla ovat jo yritykset, yhteisöt ja kuluttajat. Härkki kertoo, että seuraavaksi haastetaan kunnat mukaan. Ensin selvitämme, millaista tietoa kunnat palvelutorilta tarvitsevat. Niiden tarpeet ovat hieman erilaisia kuin kuluttajan. Tarpeiden selvittyä kehitämme palvelua kuntien toiveiden suuntaan. Avaamme esimerkiksi palvelun tuottajan ammattitaitoa vielä tarkemmin. Härkki ei ole kovin huolissaan siitä, etteivätkö kuluttajat osaisi ostaa kotiinsa palveluita, kunhan Taija Härkki kertoo, että Elias nettitori on saanut nimensä Elias Lönnrotilta, joka oli aikanaan huolissaan kotien tilasta. Asian korjaamiseksi hän testamenttasi rahaa emännyyskoulun perustamiseksi. Eliaksessa on takana sama logiikka; suomalaiset kodit tarvitsevat apua, mutta nyt apu on palvelua. heitä siinä autetaan. Toimintakykyään menettäneille kunnan pitää tarjota tietoa eri vaihtoehdoista eikä vain sanoa, että katso puhelinluettelosta. Tässä Elias on jo nyt avuksi. Kunta voi käyttää Eliasta apuna yrityksiä kilpailuttaessaan. Kilpailutettavat yritykset löytyvät helposti nettitorilta. Eliakseen on tulossa myös yrittäjien keskustelufoorumi, jossa he voivat tiedottaa toisilleen vaikkapa tulossa olevista kilpailutuksista ja kysellä lähtisivätkö jotkut yritykset tekemään yhteistarjousta. Elias helpottaa yrittäjien verkottumista. Yrityksen pienuus ei ole oleellinen asia vaan se, millaisen verkoston osana se toimii. Verkoston avulla ne voivat sopia vaikkapa toistensa sijaistamisesta, Härkki ideoi. Bunkkereista yhteistyöhön Härkki pitää hyvin tärkeänä, että kunta palveluiden ostajana ja palveluiden tuottajat järjestöissä, kunnissa ja yrityksissä saadaan yhteistyöhön. Tämä on ehdoton edellytys kaikelle uusien palveluntuottamismallien kehittämiselle. Meidän pitäisi elää yhteiskunnassa eikä bunkkeriyhteisössä, jossa kukin toimija pysyy omissa asemissaan. Homma pitää pistää yhdessä kuntoon. Vain silloin saadaan mukaan kansalaisen näkökulma, ettei hän jää yksin valitsemaan eri palveluista itselleen sopivia. Härkin mielestä kuntien, yrittäjien ja järjestöjen lisäksi bunkkereissaan lymyävät eri ammattikunnat. Myös tämä estää järkevää yhteistyötä. Ei pidä juuttua siihen, että kunnan tai yrityksen pitää hoitaa joku asia, vaan lähteä siitä, että järkevässä palvelukokonaisuudessa jokin palanen ostetaan yrityksiltä ja osan taas tuottaa kunta. Tuotekehittely sisältää paitsi kysymyksen mitä tuotetaan, myös miten se tuotetaan. Intohimoista kehittämistä Härkille kotityöpalveluiden kehittäminen on sydämen asia. Hän oli aikanaan ideoimassa kotitalousvähennystä. Hän kehitteli Elias nettitorin luomiseksi hankkeen ja jatkaa edelleen torin kehittämistä. Härkki teki myös esityksen 14 SOSIAALITURVA 17/2005

15 ENNAKKO- PÄÄTÖKSIÄ UUTISIA UUSIIN TEHTÄVIIN Yksityiset palveluntuottajat uuteen rekisteriin kotityöpalveluiden ammattitutkinnosta, joka on nyt toteutunut. Tutkinnon voi suorittaa antamalla näytön kolmelta osaalueelta seitsemästä. Näitä ovat kotisiivous, tekstiilien hoito ja pyykki, asiointi- ja avustaminen, hoiva, pienremontit, puutarhatyöt ja yrittäjyys. Härkki uskoo, että ammattitutkinto lisää alan arvostusta ja helpottaa saamaan sille työntekijöitä heistä on kova pula. Nettitorin kehittämistä Härkki rahoittaa Hämeenkyrössä toimivan matkailuyrityksensä avulla. Nyt palkattuna on kaksi työntekijää ja kolmas on vielä tulossa. Vastaisuudessa Eliaksen yrittäjiltä peritään 100 euron vuosimaksu ja sen päälle arvonlisävero. Tämä kattaa palvelun ylläpidon ja kehittämisen kulut. Suomeen perustetaan valtakunnallinen yksityisten palvelujenantajien rekisteri. Se sisältää tiedot yksityisistä sosiaalipalvelujen ja terveyspalvelujen tuottajista sekä terveydenhuollon itsenäisistä ammatinharjoittajista. Rekisteri parantaa lupa- ja valvonta- ja tilastoviranomaisten tiedonsaantia yksityisesti annettavista sosiaali- ja terveyspalveluista. Se mahdollistaa sähköisen asioinnin palvelujentuottajan ja lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen välillä. Lupa- ja ilmoitusasioissa tarvittavien asiakirjojen saatavuus, niiden täyttö ja jättäminen yksinkertaistuu uudistusten myötä. Samalla asioiden käsittely lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoilla nopeutuu ja yhdenmukaistuu. Myös asiakkaan oikeusturva paranee, kun palvelunantajat rekisteröidään. Uudistuksen jälkeen rekisterin pitäjinä ovat Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja lääninhallitukset yhdessä. Rekisteri palvelee myös Kansaneläkelaitosta ja Stakesia, jotka tarvitsevat tehtävässään tietoja yksityisistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjät, kunnat ja muut tietoa tarvitsevat voivat saada tietoja osasta rekisteriä, josta muodostetaan julkisesti käytettävissä oleva osarekisteri. Valtakunnallisen palvelujenantajien rekisterin ylläpito maksaa noin euroa vuosittain. Yksityiset palveluntuottajat maksavat noin 50 euron vuosimaksua, jolla rekisterin ylläpitokustannukset katetaan. Rekisteriuudistuksen yhteydessä itsenäisille terveydenhuollon ammatinharjoittajille on säädetty velvollisuus antaa vuosittain kertomus toiminnastaan. Uudistukset tulevat voimaan Tosin Härkki korostaa, että Eliaksen kehittäminen on hänelle tärkeintä: En kuvittele repiväni tästä rahaa. Olen uhrannut tähän kymmenen vuotta ja minulla on asiaan edelleen sielun paloa. Kehittämisrahoituksen saamisen ongelma on ollut se, että sosiaalipuolen rahoittajat ovat katsoneet, että kyseessä on bisnes ja bisnespuolen rahoittajat taas ymmärtävät, ettei tämä ole bisnestä. Härkki on koulutukseltaan kuluttajaekonomisti. Hän on tehnyt kotityöpalveluiden mikroyrittäjyydestä tutkimuksia työministeriölle ja kauppa- ja teollisuusministeriölle sekä ollut mukana eurooppalaisissa yhteisprojekteissa. Väitöskirja asiasta on vireillä, mutta tällä erää aika menee Eliaksen kehittämiseen. Pohjois-Karjalan kehitysvammaisten palvelujen tuottaminen HONKALAMMEN KUNTAYHTYMÄNÄ päättyy ja työ jatkuu POHJOIS-KARJALAN SAIRAANHOITO- JA SOSIAALIPALVELUJEN KUNTAYHTYMÄNÄ alkaen. Yhteistiedot: Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä, Sosiaalipalvelut, Tikkamäentie 16, 8010 JOENSUU. Puh Fax Sähköpostiosoitteet: HONKALAMMEN KUNTAYHTYMÄ Koulutukseni vuoksi minulla on selkärangassani kuluttajanäkemys, mutta itse yrittäjänä ymmärrän myös yritysten tarpeita ja puhun yrittäjien kieltä. Viime aikoina Härkki on kiinnostunut sosiaalisista yrityksistä. Hän palkkasi jokin aika sitten vajaakykyisen työntekijän omaan yritykseensä ja on nyt kokemustensa perusteella valmis suosittelemaan samaa muillekin yrittäjille. Uskon, että sosiaalisen yrittäjyyden kautta voidaan saada työntekijöitä kotityöpalvelualalle. Elias kotityöpalvelujen nettitori SOSIAALITURVA 17/

16 Markku Virkki Hankintaprosessi kannattaa suunnitella huolella Laki julkisista hankinnoista on ollut voimassa kymmenen vuotta, mutta edelleen se herättää kysymyksiä. Julkisella hankinnalla tarkoitetaan kaikkia julkisyhteisön tekemiä hankintoja oman organisaation ulkopuolelta. Hankinta voi koskea esimerkiksi tavaroiden ja palveluiden ostamista, vuokraamista sekä urakalla teettämistä. Milloin on kilpailutettava? Laki velvoittaa kilpailuttamaan kaikki hankinnat niiden koosta riippumatta. Kilpailutusvelvoitteella pyritään lisäämään taloudellisuutta ja tehokkuutta ja näin saamaan aikaan kustannussäästöä. Kilpailutusvelvoitetta on kritisoitu, sillä käytännössä etenkin pienissä hankinnoissa kilpailuttaminen aiheuttaa enemmän byrokratiaa ja kustannuksia kuin hyötyä. Hankintalain tarkoittamia hankintayksikköjä ovat muun muassa kuntien ja kuntayhtymien viranomaiset. Hankintayksikön omilta yksiköiltään tekemät hankinnat saa tehdä edelleen kilpailuttamatta. Kunta voi siten ostaa suoraan esimerkiksi sosiaalipalveluja omaan organisaatioonsa kuuluvalta yksiköltä tai osastolta. Myös vähäiset hankinnat voidaan tehdä ilman kilpailuttamista. Laissa ei ole tarkemmin asetettu vähäiselle hankinnalle raja-arvoa, mutta oikeuskäytännössä noin euron hankintaa on pidetty vähäisenä. Omana työnä vai ulkopuoliselta? Kun jokin tehtävä tai palvelu päätetään hankkia, ensin pitää päättää siitä, hoidetaanko se hankintayksikön omana työnä vai ostetaanko se ulkopuoliselta. Jos palvelu hoidetaan omana työnä, sitä ei tarvitse kilpailuttaa, mutta jos se ostetaan ulkopuoliselta, se pitää kilpailuttaa. Kilpailuttamisella ei siis saa selvittää sitä, saavutettaisiinko palvelun ostamisella ulkopuoliselta kustannussäästöjä verrattuna palvelun hoitamiseen omana työnä. Jos hankinta päätetään kilpailuttaa, hankintapäätös tulee tehdä kilpailuttamisen perusteella. Entä hankinnat sidosyritykseltä? In-house -hankinnoilla tarkoitetaan suoria hankintoja hankintayksikön, kuten kunnan, sidosyritykseltä. Lainsäädännössä asiasta ei ole tarkempia säännöksiä. Käytännössä tätä on tulkittu siten, että esimerkiksi kahden kunnan yhdessä omistamalta yhtiöltä tehtävät suorat hankinnat voitaneen sallia, jos yhtiö harjoittaa toimintaansa yksinomaan tai lähes yksinomaan sen omistamien viranomaisten kanssa. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti siihen, että hankinnalla ei ole markkinoita vinouttavaa vaikutusta. In-house -hankinnat ja niiden kilpailuttaminen on aina ratkaistava kokonaisharkinnan perusteella tapauksittain. Hankinnan suunnitteluun tarvitaan aikaa Hankinnan suunnittelu kannattaa tehdä huolella ja hyvissä ajoin. Siinä on huomioitava hankinta prosessina ja tehtävä sille aikataulu. Jos kysymyksessä on laissa tarkemmin mainittu ns. kynnysarvon ylittävä hankinta, on huomioitava myös ilmoitusmenettelyyn kuluva aika sekä osallistumishakemusten ja tarjousten jättämiseen varatut määräajat. Suunnittelussa on määriteltävä ns. hankintakokonaisuus. Kun tarjouksen kohdetta määritetään, kannattaa harkita, millainen kokonaisuus mahdollistaa laadukkaan ja laajan kilpailun. Liian suuren kokonaisuuden kilpailuttaminen kerralla voi sulkea varteenotettavia tarjoajia kilpailun ulkopuolelle. Esimerkiksi pienyrityksen resurssit saattavat olla riittämättömät toteuttamaan tarjousta. Silloin voidaan harkita myös hankinnan jakamista tai osatarjousten hyväksymistä. Hankintaa ei saa kuitenkaan keinotekoisesti jakaa pienempiin osiin siinä tarkoituksessa, että kynnysarvon ylittävistä hankinnoista annettuja säännöksiä ei tarvitsisi soveltaa. Puitesopimus ei yleensä velvoita tilaamaan Palvelu- ja tavarahankinnoissa käytetään joskus ns. puitesopimuksia. Niissä hankintayksikkö tekee yhden tai useamman tavarantoimittajan kanssa sopimuksen, jossa sovitaan hinnat, määrät ja muut ehdot, joita sovelletaan hankintoihin. Puitesopimus ei yleensä velvoita hankintayksikköä tilaamaan, vaan tavallisesti edellytetään vielä erillistä tilausta. Kun puitesopimuksen perusteella tehdään tilaus, silloin enää ei tarvitse kilpailuttaa; kilpailuttaminen on tapahtunut jo sopimustoimittajan tai - toimittajien valinnan yhteydessä. Hankintarengas kilpailuttaa yhdellä kertaa tietyt hankinnat Kunnat voivat myös tehdä hankintoja yhdessä muiden kuntien kanssa. Tällöin puhutaan hankintarenkaasta, joka toimii ns. hankinta-agenttina ja kilpailuttaa yhdellä kertaa kaikkien kuntien tietyt hankinnat. Myös valtion hankintayksiköt voivat muodostaa hankintarenkaita. Näin on käytännössä tapahtunutkin. Tarjouspyynnön tekemiseen kannattaa panostaa Tarjouspyynnön laatiminen on ehkä koko hankintaprosessin tärkein vaihe. Se määrittää hyvin pitkälle koko hankintaprosessia. Kun tarjouspyyntö on tehty epäselvästi eikä sen tekemiseen ole kunnolla paneuduttu, päädytään usein markkinaoikeuteen. Epäselvä tarjouspyyntö vaikeuttaa tarjousten vertailua ja hankinnasta päättämistä. Julkisissa hankinnoissa on aina syytä tehdä kirjallinen tarjouspyyntö. Silloin varmistaudutaan siitä, että kukin tarjoaja saa yhtäläiset tiedot hankinnan kohteesta ja menettelystä. Jos tarjouspyynnön ehtoja pitää muuttaa, on julkaistava uusi hankintailmoitus. Miten hankinnasta pitää ilmoittaa? Ilmoitusmenettelyn tarkoituksena on avoin tiedottaminen tarjouskilpailusta. On tärkeää, että yritykset saavat tasapuolisesti tiedon vireillä olevista tarjouskilpailuista. Tällä taataan aito kilpailu ja mahdollisuus tehdä hankinnat edullisesti. 16 SOSIAALITURVA 17/2005

17 Hankinnasta ilmoittaminen riippuu siitä, onko kysymys kynnysarvon ylittävästä vai alittavasta hankinnasta. Kuntien hankkiessa tavaroita tai palveluita EU:n kynnysarvo on tätä nykyä euroa. Kynnysarvon ylittävät hankinnat julkaistaan viikoittain ilmestyvässä Julkiset hankinnat -lehdessä. Kynnysarvon alittavat hankinnat julkaistaan ensisijaisesti sähköisesti hankintayksikön omilla verkkosivuilla. Näistä molemmista voidaan ilmoittaa myös sanoma- ja aikakauslehdissä. Jos kynnysarvot alittavista hankinnoista ei ilmoiteta avoimesti, on kuitenkin huolehdittava siitä, että tarjouksia pyydetään riittävän monelta toimittajalta. Tällöin puhutaan ns. rajoitetusta menettelystä. Oikeuskäytännössä riittävänä määränä on pidetty viittä toimittajaa. Kynnysarvon alittavissakin hankinnoissa kaikilla halukkailla on oikeus tehdä tarjous ja heidän on se myös voitava tehdä. Jos siis joku pyytää tarjouspyynnön, jota hänelle ei ole lähetetty, se on hänelle toimitettava. Tällainen tarjous on otettava mukaan tarjousvertailuun, jos se täyttää tarjoajille asetetut kelpoisuusehdot ja tarjous sisällöltään vastaa tarjouspyyntöä. Hankintailmoitus käynnistää hankintamenettelyn. Siinä julkaistaan hankintaa koskevat olennaiset tiedot. Millä perusteilla hankinta voidaan tehdä? Tarjouspyynnössä on ilmoitettava, millä perusteilla tarjouksen valinta tullaan tekemään. Tarjous voidaan valita joko kokonaistaloudellisen edullisuuden tai halvimman hinnan perusteella. Tämä tulee selkeästi mainita tarjouspyynnössä. Palveluhankinnoissa käytetään yleisesti perusteluna kokonaistaloudellista edullisuutta. Kun arviointiperusteena käytetään kokonaistaloudellista edullisuutta, on tarjouspyynnössä ja hankintailmoituksessa mainittava kaikki ne arviointiperusteet, joilla tarjouksia arvioidaan. Ne pitää ilmoittaa tärkeysjärjestyksessä ja myös niiden mahdolliset painoarvot. Arviointiperusteina voivat olla esimerkiksi hinta, toimitusaika, valmistumispäivä, käyttökustannukset, laatu, elinkaarikustannukset, toimitusvarmuus sekä esteettiset tai toiminnalliset ominaisuudet. Arviointiperusteiden määrittäminen jo tarjousvaiheessa on tärkeää, koska kun tarjouksia verrataan, vertailu on tehtävä käyttäen vain näitä kriteerejä. Kun tarjouksia verrataan, niistä on valittava tarjouspyynnön mukaisesti joko kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan halvin. Valinnassa on noudatettava myös kilpailuttamisen pääperiaatteita: tasapuolisuutta, syrjimättömyyttä ja avoimuutta. Paikallista tarjoajaa tai hankittavaa palvelua aiemmin tuottanutta tarjoajaa ei saa suosia tarjouskilpailussa. Tarjouksen noudatettava tarjouspyyntöä Kun tarjouspyynnön perusteella tehdään tarjous, siinä on noudatettava tarjouspyyntöä ja vastattava jokaiseen pyynnössä esitettyyn kohtaan. Jos tarjous ei kaikilta osin vastaa tarjouspyyntöä ja poikkeaa siitä ehdottomien valintakriteerien osalta, se yleensä hylätään. Tarjouksen tekijän on oltava erityisen tarkka siinä, että hän vastaa ainakin kaikkiin ehdottomiin valintakriteereihin. Miten tarjouksia vertaillaan? Kun tarjoukset on saatu, ne tulee käsitellä siten, että ketään tarjoajaa ei syrjitä. Kaikki tarjoukset avataan yleensä samassa tilaisuudessa, josta laaditaan lyhyt pöytäkirja. Aluksi kirjataan kaikki tarjoukset. Myöhästyneet tarjoukset voidaan heti hylätä, koska ne eivät noudata tarjouspyynnön muotovaatimuksia. Jos tarjoaja ei täytä kelpoisuusehtoja, hänet voidaan sulkea pois. Jos tarjous ei muuten vastaa tarjouspyyntöä, se voidaan hylätä. Mitä tarjouspyynnön pitää sisältää? Jäljellä olevia tarjouksia vertaillaan tarjouspyynnössä ilmoitettujen valinta- ja arviointiperusteiden mukaisesti. Kun valintapäätös tehdään, se on perusteltava ja siihen on liitettävä valintaperusteiden vertailu. Päätös on annettava tiedoksi kaikille tarjoajille. Päätökseen on liitettävä muutoksenhakuosoitus, jossa ilmoitetaan, miten ratkaisuun tyytymätön voi hakea siihen muutosta. Hankintamenettely kevenemässä Hankintalain uudistamista valmistelleen työryhmän yhtenä tavoitteena on ollut hankintamenettelyn keventäminen. Työryhmä esittää hankintoihin kansallista kynnysarvoa, joka olisi tavaroissa ja palveluissa euroa. Hallituksen esityksessä kynnysarvo on nousemassa sosiaali- ja terveyspalveluissa euroon, muuten se toki olisi tavara- palveluhankinnoissa euroa. Kynnysarvon alittaviin hankintoihin ei enää sovellettaisi hankintalakia, vaan hankintayksiköt voisivat antaa omia kilpailuttamisohjeitaan. Nähtäväksi jää, miten uudistus etenee. Kirjoittaja on varatuomari. Hän kouluttaa ja konsultoi liike- ja sopimusjuridiikkaan liittyvissä asioissa. Tarjouspyynnön antajan ja tarjousten vastaanottajien yhteystiedot ja ne henkilöt, jotka antavat lisätietoja. Tarjouksen jättämisaika, -tapa ja -paikka sekä kieli, jos kyseessä on kynnysarvon ylittävä hankinta. Tarjoajaa koskevat kelpoisuusehdot. Hankinnan kohteen tiedot mahdollisimman tarkasti. Osatarjousten hyväksyminen. Ellei tarjouspyynnössä ole mainittu, että myös osatarjous voidaan hyväksyä, oletetaan, että se ei ole mahdollista. Vaihtoehtoiset ratkaisut. Tällöin voidaan hyväksyä myös tietyt minimikriteerit täyttävät innovatiiviset ratkaisut. Tarjouksen valintaperusteet: tässä on mainittava, mihin perusteisiin valinnassa kiinnitetään huomiota eli ns. arviointikriteerit. Jos tarjouspyynnössä ei mainita valintaperustetta, oletetaan, että päätös tehdään hinnan perusteella eli halvin hinta ratkaisee. Laki ei määrittele valintakriteereitä millään tavoin; hankintayksikkö voi määritellä ne vapaasti. Tarjouspyynnössä voidaan myös määritellä ns. ehdottomat kriteerit ja toivottavat kriteerit. Ehdottomat kriteerit on täytettävä, jotta menestyisi kilpailussa; toivottavat kriteerit ovat tarjoajalle kilpailussa eduksi. Tarjoajaa koskevat selvitykset: yleensä pyydetään kaupparekisterin ote sekä todistukset verojen ja maksujen suorittamisesta. Sopimusmalli, jolla sopimus tehdään: tarjouspyynnön liitteenä voi olla sopimuslomake tai sen runko, jonka mukainen sopimus tehdään valitun tarjoajan kanssa. SOSIAALITURVA 17/

18 ENNAKKO- Kirjallisuutta PÄÄTÖKSIÄ UUSIIN TEHTÄVIIN Järjestöt joutumassa ahtaalle Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat joutumassa ahtaalle tuen ja palveluiden tarjoajina, mikä merkitsee vaikeuksissa elävien ihmisten avunsaantimahdollisuuksien heikentymistä. Tämä ilmenee Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton selvityksestä, jonka se teki Valtiontilintarkastajien tilauksesta. Lea Suoninen-Erhiö Toimintaympäristö muuttuu Järjestöjä ajavat ahtaalle monet samanaikaiset muutokset. Palvelukokonaisuudet pirstoutuvat, kun EU:n sisämarkkinasäännöt ja palveluiden kilpailuttamiskäytännöt pakottavat järjestöjä tuotteistamaan palveluitaan. Lisäksi Raha-automaattiyhdistys on vetäytymässä useiden sellaisten palveluiden rahoituksesta, joita se on aiemmin tukenut. Verottajan tiukentuneet tulkinnat yleishyödyllisyydestä voivat merkitä sitä, että yhä suurempi osa järjestöjen toiminnasta tulkitaan elinkeinotoiminnaksi. Muutosten takia sosiaali- ja terveysjärjestöt joutuvat vetäytymään tietyistä palveluista Valtiontilintarkastajat Pekka Vilkuna, Virpa Puisto, Jere Lahti ja Reijo Kallio ottivat vastaan Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton selvityksen eduskunnassa 21. syyskuuta. Tilintarkastajien puheenjohtajana tai yhtiöittämään toimintojaan. Tämä merkitsee kunnille uusia taloudellisia paineita, joihin ne eivät todennäköisesti kykene vastaamaan. Lisäksi on viitteitä siitä, että kunnat ovat muuttamassa järjestöjen paikallisyhdistysten avustamista yleisavustuksista kohdennetuiksi avustuksiksi. Kehitys on hallitsematonta Muutokset rajaavat järjestöjen toiminta- ja elintilaa, mutta niiden yhteisvaikutusta järjestöjen ja ihmisten kannalta ei ole vakavasti arvioitu. Kehitys ei näytä olevan kenenkään käsissä. Uuteen hankintalakiin selvityksen tekijät vaativat sosiaali- ja terveyspalveluihin korkeita kynnysarvoja, ennen kuin palveluita tarvitsee kilpailuttaa. Kilpailuttaminen rikkoo palvelukokonaisuuksia ja estää saumattomien palvelukokonaisuuksien rakentamista. Monien ihmisryhmien ja järjestöjen kannalta Raha-automaattiyhdistyksen monopoliaseman ja itsenäisen aseman säilyttäminen on elinehto. Samasta syystä tarvitaan kansallinen määrittely siitä, mitä yleishyödyllisyydellä tarkoitetaan. On tärkeää, että nämä määrittelyt tapahtuvat poliittisen päätöksenteon osana, eivät yksittäisten hallinnonalojen sisällä tai hallinnollisina ohjeina, selvityksessä todetaan. Riitta Särkelä, Marja Vuorinen, Juha Peltosalmi: Sosiaali- ja terveysjärjestöjen mahdollisuudet palvelujen ja tuen tuottamisessa, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Lea Suoninen-Erhiö Vanhustyön keskusliitto yhtiöitti kotihoitopalvelunsa Päätös ei ollut helppo, kertoo toiminnanjohtaja Pirkko Karjalainen järjestönsä ratkaisusta. Vanhustyön keskusliiton tuottamat kotihoitopalvelut yhtiöitettiin toissa vuonna: VTKL -palvelut Oy toimii pääkaupunkiseudun markkinoilla. Kotipalvelutyötä järjestö on tehnyt jo 40 vuotta. Raha-automaattiyhdistyksen tukea kotipalveluun se sai vielä 2000-luvun alkuvuosina. RAY:n avustuspolitiikan uudet linjaukset merkitsivät kuitenkin sitä, että tuki loppui. Taustalla ovat kilpailuvääristymäkysymykset. Kotihoitopalvelut ovat pääkaupunkiseudulla kilpailtua toimintaa. RAY toi meille aika selkeästi esille sen, että järjestötoiminta ja palvelutuotanto on viisainta eriyttää. Ensin eriytimme järjestötoiminnan ja palvelutuotannon kirjanpidollisesti, mutta asiaa perusteellisesti pohdittuamme päädyimme lopulta osakeyhtiön perustamiseen. Päätös ei ollut helppo: keskustelimme siitä Vanhustyön keskusliitossa usean vuoden ajan ja ihmisillä oli asiasta erilaisia mielipiteitä. Yhtenä vaihtoehtona oli esillä sekin, että lopettaisimme koko kotipalvelun. Emme olleet kuitenkaan halukkaita panemaan pillejä pussiin onhan meillä jo vuosikymmenien kokemus tästä työstä. Toiminnan lopettamisella olisimme myös työnantajana joutuneet outoon valoon onhan kysymys noin 100 työntekijästä. Se olisi ollut aika rankka ratkaisu. En tosin lainkaan epäile, etteikö näille ihmisille olisi pääkaupunkiseudulla työtä riittänyt. Tunsimme vastuuta myös kotipalvelumme iäkkäistä asiakkaista, Karjalainen tähdentää. 18 SOSIAALITURVA 17/2005

19 Verohallinnon ohje yleishyödyllisten yhteisöjen verotuksesta tuli voimaan kesäkuussa. Järjestöjen tuottamat palvelut voidaan tulkita elinkeinotoiminnaksi aiempaa herkemmin. Yleishyödyllisinä pidetyt yhteisöt saattavat kilpailla selkeästi samoilla markkinoilla yksityisten yritysten kanssa. Se, mitä ennen on pidetty yleishyödyllisenä, ei ehkä enää olekaan sitä muuttuneessa yhteiskunnassa, verotusohjeessa todetaan. Markkinoiden ehdoilla VTKL -palvelut Oy toimii markkinoiden ehdoilla toiminnan täytyy kannattaa itsensä. Tämä on merkinnyt muun muassa sitä, että asiakkailta perittävät hinnat ovat nousseet. Asiakasmääriin yhtiöittäminen ei ole juuri vaikuttanut. Yhtiön tuottamista palveluista Espoon ja Helsingin kaupungit ostavat puitesopimusten perusteella tätä nykyä noin 15 prosenttia, mikä on huomattavasti vähemmän kuin vielä muutamia vuosia sitten. Valtaosan palveluista ostavat yksityiset ihmiset. Verotuksen kotitalousvähennykset ovat hieman helpottaneet maksajien taakkaa, Karjalainen toteaa. Toiveikkaalla mielellä Osakeyhtiön toiminta on alkanut tyydyttävästi: Olemme ainakin toistaiseksi olleet ratkaisuumme tyytyväisiä: kotipalvelutoiminta on jatkunut, palveluntarvitsijoita on riittänyt ja ihmiset ovat saaneet pitää työpaikkansa. Olen hyvin toiveikkaalla mielellä. ENNAKKO- PÄÄTÖKSIÄ UUTISIA Yleishyödyllistä vai elinkeinotoimintaa? Jukka Granström/KuvaKotimaa UUSIIN TEHTÄVIIN Ohjeen tarkoituksena on selventää yleishyödyllisyyden ja elinkeinotoiminnan arviointia. Jos järjestön toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi, se joutuu maksamaan tuloveroa. Ohjeen perusteella verohallinnossa ei kuitenkaan tulla tekemään takautuvia tulkintoja. Verotusohje yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille; Ohje Dnro 753/32/2005, Ohje löytyy verohallituksen sivuilta > ajankohtaista Olemme ainakin toistaiseksi olleet ratkaisuumme tyytyväisiä, kertoo Pirkko Karjalainen Vanhustyön keskusliiton kotihoitopalveluiden yhtiöittämisestä. Vapaaehtoistoimintaa entiseen tapaan Entiseen tapaan Vanhustyön keskusliitto järjestää RAY:n tuella muun muassa vapaaehtoisja omaistukitoimintaa: Tämä toiminta on suunnattu kaikille niin meidän kuin muidenkin yhtiöiden kotipalvelun asiakkaille. Vanhustyön keskusliitto on edelleen yleishyödyllinen yhdistys, Karjalainen muistuttaa. Lea Suoninen-Erhiö Kolumni Naisen elämää Arja Tuomi Nuoret sosiaalityöntekijät jäsentävät työtään varmaan aika eri silmin kuin minä, joka olen nuorena sisäistänyt hyvin toisenlaisen todellisuuden kuin missä nyt elämme. Naisen asema on varsinkin muuttunut ja ehkä vähän miehenkin. Et menesty elämässä, jos et opi palvelemaan miehiä, paheksui äitini lukioaikanani, kun en riittävän ripeästi noutanut isälleni leipäkoria ruokapöytään. Hänestä oli itsestään selvää, että minustakin tulisi perheenäiti, jonka elämä kuluisi enimmältään kotoisissa askareissa. Menin naimisiin miehen kanssa, joka oli feministi. Naisten oikeuksia ajaneen Yhdistys 9:n periaatteet olivat meillä jokapäiväinen puheenaihe, ja hän yritti saada minutkin sisäistämään ne. En saanut tehdä mitään naisille normaalisti kuuluvaa: laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, siivota, vaan kaikessa piti käyttää jotakin ulkopuolista tahoa, riittivät rahamme tai eivät. Olin kuin Yhdistys 9:n periaatteiden vanki. Aloin protestoida. Naisasian vastustaminenkin kasvatti itsenäisyyttä. Työni alkuaikoina 1970-luvun alussa kohtasin kaiken sen ahdingon, mihin naiset saattoivat siihen aikaan joutua. Aviottoman lapsen saaminen aloitti monella naisella häpeän ja kurjuuden kierteen. Muistan raskaana olleen nuoren naisen, jonka mies oli jättänyt. Raskaus oli pitkällä eikä hänellä ollut paikkaa, minne mennä. Hänen täytyi ison mahansa kanssa yöpyä rappukäytävissä, kun naisten yömajassa ei ollut tilaa. Ensikotipaikan hän saisi vasta kuukautta ennen synnytystä. Vanhemmat häpesivät hänen aviotonta raskauttaan, joten kotiinkaan hän ei voinut tai halunnut mennä. Olin täynnä myötätuntoa, mutta en kyennyt muuhun kuin antamaan vähän rahaa. Huoleni tarttui myös vanhempaan mieskollegaani, joka otti kodittomien naisten asian esille Sininauhan veljeskodin johtokunnassa ja sai sen puheenjohtajan puolelleen. Minut otettiin mukaan heidän tilaamalleen kaupunginjohtajan audienssille kertomaan eläviä käytännön kuvauksia. Hän piti asiaa tärkeänä ja sanoi panevansa pyörät pyörimään. Niin sai alkunsa naisten suojakoti vuonna 1973, näiden kolmen miehen toimesta. Menneeseen aikaan kuuluu myös se vanha, kärttyinen, laiha nainen, jonka papereissa oli merkintä enkelintekijä. Hän oli sikiönlähdetyksen vuoksi ollut vankilassakin. Oliko hän yrittänyt vain auttaa ahdingossa olleita kanssasisaria? Olihan aiempi aborttilaki erittäin tiukka, ja hänenlaisiaan oli muitakin. Miten juuri hän oli jäänyt kiinni? Oliko joku nainen kuollut verenvuotoon hänen käsiinsä, jollaisista tapauksista joskus kuiskailtiin? Yhteiskunta tuli kuitenkin naisten avuksi ja ehkä naisasialiikekin. Syntyvyyden säännöstely helpottui ja aborttilakia uudistettiin. Aiemmin susipareiksi leimatut avoliitot yleistyivät, tulivat päiväkodit ja naiset alkoivat hakeutua työhön kodin ulkopuolelle. Asenteet muuttuivat. Nyt keskustellaan yksin elävien naisten hedelmöityshoidoista. Lapsi on nyt aina tervetullut eikä tuo äidilleen häpeänleimaa, oli lapsen isä kuka tai missä hyvänsä, tuttu tai tuntematon, ja oli äidin suhde häneen mikä hyvänsä. Naisestakin on tullut ihminen. SOSIAALITURVA 17/

20 Kumppanuutta kilpailun keskelle Kuntien ja yritysten välinen kumppanuus ja luottamus ovat tapa välttää tilaajatuottaja -mallin sudenkuopat. Väestön kasvaviin palvelutarpeisiin vastaamiseksi tarvitaan kaikki voimat kunnista ja järjestöistä yrityksiin ja yksittäisiin ihmisiin. Palveluiden tuottajien yhteistyön pohjaksi kunnan on tarpeen laatia palvelustrategia. Siinä esitetään, miten kunta vastaa palveluiden järjestämisestä tulevaisuudessa: tuottaako se niitä itse vai yhdessä muiden kuntien kanssa vai ostaako niitä markkinoilta yksityisiltä palveluntuottajilta. Noin puolet kunnista on laatinut palvelustrategian. Strategia antaa yrittäjille aikaa varautua tuleviin palvelutarpeisiin. Esimerkiksi asumispalveluyksiköitä ei pystytä saamaan kovin nopeasti aikaiseksi. Tutkija Sirpa Andersson Stakesista korostaa, että kuntien kannattaisi solmia yritysten kanssa pitkiä sopimuksia. Vain niiden turvin yritykset pystyvät suunnittelemaan ja kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti. Ylipäänsä kehittämistyötä pitäisi tehdä yhdessä yrittäjien kanssa. Yrittäjät voisi ottaa mukaan kunnan järjestämiin koulutuksiin maksua vastaan ja vaikkapa vanhustenhuollon SAS-ryhmiin. Lokakuussa Hoivayrittäjyys Suomessa -seminaarissa Seinäjoella konsultti Tuomo Melin totesi, että kunnan kannattaa järjestää yrittäjien kanssa keskustelutilaisuuksia ennen tarjouskilpailuja. Ne eivät sido kuntaa mihinkään vaan niissä tiedotetaan tulevasta hankinnasta. Tarjouspyynnön julkaisemisen jälkeen kunta voi järjestää informaatiotilaisuuden, jossa tarjouspyyntö esitellään ja yritykset saavat esittäytyä halutessaan. Andersson hieman pelkää, että kilpailuttaminen voi estää kumppanuuden synnyn. Häntä huolestuttaa myös se, että kun järjestöt joutuvat yhtä lailla mukaan kilpailutukseen, niiden tärkeitä voimavaroja, kuten vapaaehtoistyötä, voidaan hukata. Muuten järjestöjen osallistuminen kilpailuun muiden rinnalla samoin ehdoin selkeyttää tilannetta. Tilaaja-tuottaja -malli ei katkaise kustannusten nousua Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa uskotaan tilaaja-tuottaja -malliin palveluiden tuottamisen ongelmien ratkaisuna. Sillä uskotaan saatavan kasvavat kustannukset kuriin. Tähän Anderssonin on vaikea uskoa, koska kokemukset Ruotsista, Englannista ja Uudesta-Seelannista ovat osoittaneet, ettei malli ole katkaissut kustannusten jatkuvaa kasvua. Sen on myös havaittu tuottavan erilaisia ongelmia. Norjalainen tutkimus on osoittanut, että kotihoidossa tilaaja-tuottaja -malli ei edistä kokonaisvaltaista kotihoitoa, kun palvelu paloitellaan tuotteiksi. Kotihoidon asiakkaiden elämä voi muuttua äkisti terveys voi romahtaa päivässä. Työntekijä ei voi muuttaa työtään asiakkaan tarpeen mukaiseksi, koska sopimuksessa on pitäydyttävä. Helposti asiakkaan hoito- ja palvelusuunnitelmakin aletaan lukea sitovana sopimuksena, palvelua rajaavana asiakirjana. Kyseessä pitäisi kuitenkin olla asiakkaan parhaaksi tehty suunnitelma, jota voidaan muuttaa asiakkaan tarpeiden mukaan, Andersson painottaa. Reilua kilpailua Andersson uskoo, että tilaajatuottaja-malli selkeyttää palveluiden ostoa ja myyntiä. Kunnissa on paljon ostettu palveluita aina vaan samasta paikasta. Välttämättä ei tiedetä, onko hinta kohdallaan. Kilpailuttamisessa kaikki palveluntuottajat pääsevät samalle viivalle tarjoamaan palveluitaan. Hinta ja sen perusteet tulevat entistä selkeämmin ja avoimemmin esiin. Tämä edellyttää kunnalta ostoja kilpailuttamisosaamista, mikä voi merkitä kallispalkkaisten sopimusjuristien ja liiketalousosaajien palkkaamista. Etenkin sosiaali-, terveys- ja sivistystoimessa osto- ja kilpailutusosaamisessa on paljon puutteita. Ainakaan yrittäjien mielestä kuntien omien palveluiden hinnoittelu ei vielä ole kovin onnistunutta. Andersson muistuttaa, että kunnissa täytyy myös säilyä työn sisällön tuntemus. Tämä ei ole ongelma niin kauan kuin kunnan oma tuotanto säilyy yksityisten palveluiden rinnalla. Sirpa Andersson sanoo, että keskustelussa kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta ei juuri ole huomioitu yksityisiä palveluja. Keskustelu on vielä pysytellyt varsin yleisellä tasolla. Kuka onnistuu rekrytoinnissa? Andersson toteaa, että yksi asia, joka ratkaisee palveluiden tuotannon painottumisen joko julkiselle tai yksityiselle puolelle on työvoiman saanti. Yritykset kilpailevat kuntien kanssa samasta työvoimasta. Mitkä ovat alalle valmistuvien valinnat? Esimerkiksi kunnan vanhustyön imago ei tällä erää ole paras mahdollinen. Kun kuntien työntekijöitä jää lähiaikoina paljon eläkkeelle, pienennetäänkö silloin kunnan omien palveluiden määrää. 20 SOSIAALITURVA 17/2005