Tunneilmaisun kehittymisen ongelmat temperamentin vai ympäristön sanelemaa?

Transkriptio

1 KATSAUS Tytti Toukola, Max Karukivi ja Simo Saarijärvi Tunneilmaisun kehittymisen ongelmat temperamentin vai ympäristön sanelemaa? 19 Tunteiden säätelytaidot ovat lapsuudessa opittuja, ja niiden oppimisen perustana toimii lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus. Tunteiden tunnistamisen ja ilmaisun vaikeutta, ulkoistavaa ajattelua sekä heikkoa mielikuvitusta kutsutaan yhteisesti nimellä aleksitymia, tunteiden ilmaisukyvyttömyys. Aleksitymian ja temperamentin välisistä yhteyksistä on olemassa vähän tutkimustietoa. Temperamentin osuuden aleksitymian kehittymisessä on osoitettu olevan %. Aleksitymian on havaittu olevan yhteydessä sisäänpäin kääntyneisyyteen, negatiiviseen emotionaalisuuteen ja vaikeuksien välttämiseen sekä turvattomaan kiintymyssuhteeseen. Kiintymyssuhdeteoria perustuu varhaiseen vuorovaikutukseen, jonka syntyminen puolestaan heijastelee lapsen ja vanhemman temperamenttipiirteitä ja niiden eroja. Toisaalta muun muassa perinnöllisyydellä, neurobiologisilla tekijöillä, kulttuurilla ja negatiivisilla lapsuudenkokemuksilla on havaittu olevan yhteys sekä aleksitymian kehittymiseen että tiettyjen temperamenttipiirteiden ilmenemiseen. Peter Sifneos esitteli 1970-luvun alkupuolella käsitteen aleksitymia, jolla hän pyrki kuvaamaan erityisesti psykosomaattisilla potilailla havaitsemaansa tunteiden ilmaisukyvyttömyyttä (1). Aleksitymia tarkoittaa sananmukaisesti ei sanoja tunteille, ja sitä luonnehtii neljä pääpiirrettä: tunteiden ilmaisun vaikeus, tunteiden tunnistamisen vaikeus, ulkoistava ajattelu ja mielikuvituksen puute. Vaikka aleksityymisten piirteiden mittaamiseen on kehitetty menetelmiä, joiden avulla vastaajat voidaan luokitella aleksityymisiksi ja ei-aleksityymisiksi (2), aleksitymia on persoonallisuuden piirteistönä luonteeltaan selvästi dimensionaalinen ilmiö. Luokitteleva lähestymistapa mahdollistaa kuitenkin esimerkiksi aleksitymian epidemiologisen mittaamisen. Sen esiintyvyyden on väestötutkimusten perusteella arvioitu olevan noin 10 % (3). Aleksityymisiin piirteisiin ja niiden kehittymiseen on yhdistetty useita tekijöitä, mutta yhtä yksittäistä selitysmallia ei ole vahvistettu. Aleksitymiaan on esimerkiksi osoitettu olevan yhteydessä niin sosiaalisen tuen puutteen, varhaislapsuuden negatiivisten kokemusten ja laiminlyöntien, neurobiologisten poikkea mien kuin geneettisen taustan (4). Hyvin vastaavanlaisilla tekijöillä on osoitettu olevan yhteys myös temperamenttipiirteiden ilmenemiseen sekä lapsen temperamenttiin pohjautuvaan vuorovaikutukseen lapsen ja vanhemman välillä (5, 6). Aleksitymian kehittyminen Aleksityymisten piirteiden kehittymistä on selvitetty useissa tutkimuksissa, joiden perusteella muun muassa ympäristön, kulttuurin, perimän ja neurobiologisten prosessien on havaittu vaikuttavan sen kehityskulkuun (4). Keskeiset tekijät, joihin aleksitymian on osoitettu olevan yhteydessä, on esitetty TAULU- KOSSA 1 (4). Kohtalaisen runsaasta tutkimustiedosta huolimatta eri lähestymistavoilla on omat rajoitteensa, ja eri näkökulmia yhdistäviä tutkimuksia on niukasti, minkä vuoksi kokonais kuvaa aleksitymian kehityskulusta on edel leen vaikea muodostaa. Jo 1970-luvulla Freyberger (7) esitti, että aleksitymia voitaisiin jakaa primaariseen ja sekundaariseen aleksitymiaan. Tässä primaarisen aleksitymian ajatellaan kehittyvän synnynnäisten ominaisuuksien pohjalta, kun taas sekundaarinen aleksitymia kehittyisi negatiivisen elämäntapahtuman seurauksena eikä siten olisi Duodecim 2015;131:19 94

2 TAULUKKO 1. Aleksityymisiin piirteisiin yhteydessä olevia tekijöitä (4). Näkökulma Keskeiset havainnot yhteyksistä aleksitymiaan Rajoitukset Geneettinen Neurobiologinen Sosiodemografinen Perheympäristö Kehitykselliset tekijät Kaksostutkimuksissa geneettisten tekijöiden on osoitettu olevan yhteydessä aleksitymian eri osa-alueisiin Yksittäisten geenien (esim. brain-derived neurotrophic factor, BDNF) polymorfismi Toisen aivopuoliskon (erityisesti oikean) hallitsevuus Vähentynyt tai lisääntynyt aivopuoliskojen välinen kommunikaatio Mantelitumakkeen poikkeava toiminta, mitä pidetään myös yhtenä mahdollisena yhteytenä aleksitymian ja autismikirjon häiriöiden välillä Etummaisen pihtipoimun kuorikerroksen (anterior cingulate cortex, ACC) poikkeava toiminta. Alue on hyvin aktiivinen tunnesäätelyssä sekä tavoitehakuisessa käyttäytymisessä. Esimerkiksi matala koulutustaso, matala sosioekonominen asema ja asuminen maaseudulla Heikko sosiaalinen tuki Miesten on useissa tutkimuksissa havaittu olevan naisia aleksityymisempiä. Esimerkiksi äidin matala koulutustaso, äidin aleksitymia ja vanhempien ero lapsuusaikana Puutteellinen vanhemmuus, kasvatukselliset laiminlyönnit ja lapsuuden traumaattiset kokemukset Vanhempien ylisuojelevuus Puheenkehityksen ongelmat Aleksityymiset piirteet ovat keskeinen osa autismikirjon häiriöiden oirekuvaa. Yhteinen tekijä lienee puutteellisesti kehittynyt käsitys mielenteoriasta. Yhteys elimistön krooniseen stressitilaan viittaaviin löydöksiin sekä autonomisessa hermostossa että immuunijärjestelmässä Perinnölliset tekijät selittävät vain pienen osan aleksityymisistä piirteistä väestössä Aleksitymia vaikuttaa oletettavasti keskushermostotasolla tunteiden havaitsemiseen, mutta tarkat vaikutukset niiden säätelyyn tunnetaan puutteellisesti. Tieto aleksitymiaan yhdistettävien poikkeamien kehittymisestä on erittäin puutteellista. Tutkimustietoa on kohtalaisen laajasti, mutta päätelmien tekoa rajoittaa se, että samat tekijät ovat yhteydessä myös lukuisiin muihin psykososiaalisiin ongelmiin. Vastaavat yhteydet muihin psykososiaalisiin ongelmiin rajoittavat tulkintaa Lapsuuden kokemusten arvioinnit jälkikäteen ovat epäluotettavia kuten myös itsearviointi vaikeasti traumatisoituneilla. Tutkimustieto yksilöllisten kehityksellisten tekijöiden osalta on erittäin niukkaa. Useimmilla aleksityymisistä henkilöistä ei ole autismikirjon häiriötä. Tieto syy-yhteyksistä aleksitymian ja autonomisen hermoston tai immuunijärjestelmän välillä on erittäin puutteellista. alun alkaen osa henkilön persoonallisuutta. Tilapäistä aleksityymisten piirteiden lisääntymistä saattaa esiintyä myös esimerkiksi masennuksen yhteydessä (3, 8). Tällainen karkea jaottelu ei kuitenkaan ole ongelmaton, sillä esimerkiksi lapsuuden kaltoinkohtelu mitä todennäköisimmin altistaa aleksityymisten piirteiden kehittymiselle (9). Tällöin on käytännössä mahdotonta erottaa, onko kyseessä primaarinen vai sekundaarinen piirre. Aleksitymiaa pidetään kuitenkin persoonallisuuden piirteille tyypilliseen tapaan varsin stabiilina (10). Aleksitymian kehityskulun suhteen on toistaiseksi kuitenkin avointa esimerkiksi se, onko aleksitymia jotain, mikä kehittyy vai jotain, mikä jää kehittymättä. Lasten voidaan todeta olevan luonnostaan monin tavoin aleksityymisiä, sillä heillä ei ole aikuisten tavoin riittäviä kognitiivisia tai tunnesäätelyn taitoja eritellä ja nimetä luotettavasti tunteitaan. Lapset ilmentävät psyykkistä kuormitusta usein tunteista keskustelun sijaan psykosomaattisin oirein kuten Sifneoskin on potilasaineistossaan todennut (11). Nuoruusikäisiä koskevissa tutki Tunneilmaisun kehittymisen ongelmat

3 KATSAUS TAULUKKO 2. Keskeiset temperamenttiteoriat (5). Temperamentin perusta Elementit Miten ilmenee? Goldsmith Erot varhaisessa tunteiden ilmaisemisessa ja kokemisessa Varhaiset emootiot (viha, suru, pelko, mielihyvän tunteet, inho, kiinnostus, yllättyneisyys) Käyttäytymisen erot yksilöiden välillä Thomas ja Chess Temperamentti toimii vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa Biologisten toimintojen säännöllisyys, aktiivisuus, lähestyminen uudessa tilanteessa, sopeutuvuus, aistikynnys, vallitseva mieliala, mielialan ilmaisun voimakkuus, ärsyyntyvyys ja pitkäjänteisyys Näiden ominaisuuksien yhdistelmiä kuvaavat helppo, vaikea ja hitaasti lämpenevä temperamenttityyppi. Käyttäytymisen erot yksilöiden välillä Buss ja Plomin Temperamentin perinnöllisyyden ja varhaisen ilmenemisen korostaminen Emotionaalisuus (esim. itku, rauhoiteltavuus ja ärsykekynnys, joka laukaisee reaktion), motorinen aktiivisuus, sosiaalisuus (vetäytyvyys tai lähestyminen uudessa tilanteessa) Persoonallisuuden kehittymisen perustana Rothbart Temperamentin pysyvyyden ja biologisen perustan korostaminen Negatiivinen reaktiivisuus, positiivinen reaktiivisuus ja käytöksen inhibitio, jotka ilmenevät tiettyinä ominaisuuksina kuten hymyily, pelko, turhautuneisuus, rauhoiteltavuus, aktiivisuus ja tarkkaavuus. Reaktiivisuuden ja itsesäätelyn erot 1990 muksissa on havaittu, että varhaisnuoruusikäiset vaikuttavat olevan myöhäisnuoruusikäisiä aleksityymisempiä (12). Tämän perusteella voitaisiinkin ajatella, että tunneilmaisu kehittyy vähitellen lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä. Aleksityymisten piirteiden ilmeneminen aikuisuudessa voisi mahdollisesti olla seurausta tämän oppimisprosessin häiriintymisestä. Toisaalta lapsia koskevissa aleksitymiatutkimuksissa vanhemmat tyypillisesti arvioivat lastensa ominaisuuksia, jolloin havainnot eivät koskaan ole täysin objektiivisia. Temperamentti on persoonallisuuden kehittymisen perusta Temperamentti kuvaa ihmisten välisiä biologisia eroja, jotka ilmenevät käyttäytymisen lisäksi hermostollisena ja biologisena yksilöllisyytenä. Yhteisen käsityksen mukaan temperamentin ymmärretään olevan perintötekijöiden muokkaama ja siten luonteeltaan pysyvä sekä ilmenevän jo varhain lapsuudessa. (5, 6) Persoonallisuus kehittyy yksilössä temperamentin asettamista lähtökohdista ympäristön vaikutuksesta, ja tähän vaikuttavat muun muassa perheen kasvatuksellinen ilmapiiri, ympäristön emotionaalinen suhtautuminen lapseen, kulttuuri sekä henkilökohtaiset kokemukset ja kypsyminen. Ympäristön vasteet vaikuttavat voimakkaasti lapsen kehittyvään persoonallisuuteen ja siten kykyyn tunnistaa ja ilmaista tunteitaan. Näiden ominaisuuksien muodostuminen riippuu oleellisesti lapsen ja vanhemman temperamenttien yhteensopivuudesta (6). Tutkijoiden keskuudessa esiintyy erimielisyyttä siitä, ovatko temperamentti ja persoonallisuus kaksi erillistä asiaa vai menevätkö niiden määritelmät osittain päällekkäin (5). Yleisimmän käsityksen mukaan temperamenttipiirteet ovat pysyviä, mutta niiden ilmiasu muuttuu elämän aikana ympäristön vaikutuksesta muodostaen persoonallisuuden. Temperamentti ei siten määritä yksittäisiä tekoja, vaan taipumusta toimia tietyllä tavalla. Keskeiset temperamenttiteoriat on esitetty TAULUKOS- SA 2 (5). Temperamenttipiirteet voidaan käytännöllisyyden vuoksi yksinkertaistaa neljään pääte- T. Toukola ym.

4 YDINASIAT Temperamentti on synnynnäinen ominaisuus, joka muodostaa vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa persoonallisuuden perustan. Aleksitymia on persoonallisuuden piirteistö, jota luonnehtii tunteiden tunnistamisen ja kuvaamisen vaikeus. Aleksityymisten piirteiden kehittymisessä oleellista on varhainen vuorovaikutus, johon vaikuttavat sekä lapsen että vanhemman temperamentit. Aleksitymian ja temperamentin ilmenemiseen vaikuttavat muun muassa perinnöllisyys, kulttuuri, neurobiologiset tekijät ja negatiiviset lapsuudenkokemukset. 8 8 Yhdessä temperamenttia ja aleksitymiaa on tutkittu niukasti. kijään, jotka ovat emotionaalisuus (ärsykekynnys), motorinen aktiivisuus, impulsiivisuus ja sosiaalisuus (taipumus hakeutua muiden seuraan). Näiden piirteiden laadullinen muuttuminen kehityksen myötä on vähäistä (6). Temperamentti ilmenee tutkimusmielessä puhtaimmillaan varhaisessa lapsuudessa, sillä persoonallisuuden muovautuminen alkaa jo varhain ympäristön vastatessa lapsen temperamenttiin tietyllä tavalla. Tällöin temperamenttipiirteiden erottaminen persoonallisuuspiirteistä monimutkaistuu, minkä vuoksi temperamenttitutkimus on keskittynyt pääosin vauvaikäisiin. Tiettyjen temperamenttipiirteiden kehittymisestä tietynlaiseksi persoonallisuudeksi on hyvin vähän tutkimustietoa (13). Tietyt temperamenttipiirteet on liitetty tiettyihin myöhempiin psykopatologisiin ilmentymiin ja psykiatrisiin häiriöihin. Aleksitymia luetaan kuuluvaksi internalisoiviin häiriöihin, joiden kehittymisen on tutkimusten mukaan havaittu olevan yhteydessä temperamenttipiirteistä negatiiviseen emotionaalisuuteen. (13) Lapset, joilla esiintyy negatiivista emotionaalisuutta, ovat usein persoonallisuudeltaan sisäänpäin kääntyneitä ja taipuvaisia kokemaan ahdistusta ja pelkoa. Heillä on siis yksilöllinen tapa kokea asioita kielteisesti. Temperamentin osuuden aleksitymian kehittymisessä on tutkimuksesta riippuen havaittu olevan % (14, 15). Yleisin tapa arvioida aikuisen persoonallisuutta on viiden tekijän malli, jonka osaalueet ovat ekstraversio eli ulospäin suuntautuneisuus, sovinnollisuus (empatiakyky, positiivinen suhtautuminen muita kohtaan), tunne-elämän tasapainoisuus, tunnollisuus sekä avoimuus kokemuksille. Aleksitymian on havaittu olevan yhteydessä sisäänpäin kääntyneisyyteen ja ahdistavien tunteiden heikkoon sietokykyyn (16). Toinen tapa arvioida persoonallisuutta on Cloningerin persoonallisuusmalli (temperament and character inventory), joka koostuu neljästä temperamenttipiirteestä (elämyshakuisuus, vaikeuksien välttäminen, hyväksynnän hakeminen ja sinnikkyys) sekä kolmesta luonteenpiirteestä (itseohjautuvuus, yhteistyöhalukkuus ja henkisyys). Grabe kump paneineen havaitsi tutkimuksessaan positiivisen korrelaation aleksitymian ja vaikeuksien välttämisen välillä sekä negatiivisen korre laation aleksitymian ja itseohjautuvuuden välillä (14). Vaikeuksien välttämistä kuvaa huolestuneisuus, pessimismi ja pelokkuus. Heikosta itseohjautuvuudesta aiheutuvia käyttäytymismalleja ovat muun muassa epäkypsyys, vastuuttomuus, epäluotettavuus ja huono sopeutuvuus sosiaalisissa tilanteissa. Aleksityymisillä henkilöillä on lisäksi heikot ongelmanratkaisutaidot, mikä on yhtey dessä uusien ideoiden keksimisen vaikeuteen ja toisaalta haluttomuuteen ratkaista vaikeita tilanteita. Aleksitymian ja elämyshakuisuuden välillä on havaittu negatiivinen korrelaatio, mikä onkin ymmärrettävää, sillä elämyshakuisuus persoonallisuuspiirteenä liittyy vahvasti ulospäin suuntautuneisuuteen. Aleksitymialle tyypillistä sen sijaan on sisäänpäin kääntyneisyys. Sosiaalisista vuorovaikutustilanteista vetäytyminen ja yksin viihtyminen lapsuudessa vaikuttavatkin ennustavan aleksityymisten piirteiden ilmenemistä aikuisuudessa Tunneilmaisun kehittymisen ongelmat

5 KATSAUS 1992 Tunneilmaisu kehittyy vuorovaikutuksessa Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka kuvaa halua olla ihmisten kanssa Aluksi lapsen tunne-elämä koostuu fyysisistä tuntemuksista, joiden mukaan lapsi toimii. Myöhemmin kehittyy kyky eritellä tunteita sekä olla tunnetasolla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Lapsuudessa tunneilmaisun kehittyminen tapahtuu vanhempien avulla, jotka erittelevät ja nimeävät lapsen tuntemuksia (9). Vuorovaikutus syntyy ympäristön vaatimuksista, odotuksista ja mahdollisuuksista, mutta toisaalta myös yksilön kapasiteetista, ominaisuuksista ja motivaatiosta, jotka puolestaan vaikuttavat vanhemman käyttäytymiseen ja syntyvän vuorovaikutuksen laatuun (17). Kiintymyssuhteella tarkoitetaan lapsen ja vanhemman väliseen varhaiseen vuorovaikutukseen pohjautuvaa henkilön pysyvää taipumusta luoda tietynlaisia suhteita muihin ihmisiin. Lapsuudessa kehittyneen kiintymyssuhdemallin on melko varmasti todettu säilyvän muuttumattomana läpi elämän. Turvallisen kiintymyssuhteen kehittymisen kannalta erityisen tärkeää on, että vanhempi tulkitsee oikein lapsen tunnetiloja ja reagoi niihin johdonmukaisesti toimien siten lapsen tunteiden ulkoisena tulkitsijana (17). Tunneilmaisun opettaminen vaatii vanhemmalta kykyä nähdä lapsen negatiiviset tunteet opetusmahdollisuutena, mihin olennaisella tavalla vaikuttaa vanhempien ja lapsen temperamenttien yhteensopivuus. Tunneilmaisun oppimisen kannalta mikään temperamentti ei ole toista huonompi, vaan lopputulos riippuu siitä, missä ympäristössä tietynlaista temperamenttia ilmennetään (18). Negatiivisen emotionaalisuuden omaavien lasten on havaittu kiintyvän useammin turvattomasti, mutta yhteys temperamentin ja kiintymyssuhteen välillä saattaa kulkea lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen kautta (19). Sosiaalisuus on synnynnäinen temperamenttipiirre, joka kuvaa halua olla ihmisten kanssa. Sosiaaliset taidot puolestaan ovat opittuja ja kuvaavat henkilön kykyä olla ihmisten kanssa. Sosiaalisten taitojen kehittyminen ei ole riippuvainen sosiaalisuudesta, vaan sosiaalisia taitoja voidaan opettaa temperamentiltaan kaikenlaisille lapsille. Tietyt temperamenttipiirteet liittyvät tietynlaiseen toimintamalliin sosiaalisissa tilanteissa. Negatiivinen emotionaalisuus liittyy heikkoihin sosiaalisiin taitoihin ja heillä, joilla on heikoimmat sosiaaliset taidot, temperamenttiin sisältyy sekä vahva emotionaalisuus että heikko tunnetilojen säätely (20). Ympäristö saattaa aktiivisesti pyrkiä muuttamaan lapsen negatiivista emotionaalisuutta sekä siitä seuraavaa sisäänpäin kääntynyttä ja ujoa käytöstä. Lapsi saa ympäristöstään negatiivista palautetta käyttäytymisestään ja sen sijaan, että se muuttaisi käyttäytymistä halutunlaiseksi, negatiivinen palaute vahvistaa negatiivisen emotionaalisuuden sanelemaa käytöstä. Aleksitymian ilmeneminen vaikuttaa olevan vahvasti yhteydessä lapsuuden perheen tunneilmaisuun. Aleksitymian on havaittu olevan yleisempää perheissä, joissa tunteiden ilmaiseminen, erityisesti positiivinen kommunikaatio, on vähäistä ja joissa lapsi kokee olonsa emotionaalisesti turvattomaksi (21). Sosiaalisen tuen puutteen sekä vanhem pien liiallisen tai liian vähäisen osallistumisen lapsen tunne-elämään on osoitettu olevan yhteydessä myöhempään aleksitymiaan (4). Optimaalisen tunneilmaisun omaksuminen ei onnistu, jos vanhemmalta puuttuu kyky tulkita omia tunteitaan. Aleksityymisten äitien lasten onkin havaittu aikuisena olevan verrokkeja useammin aleksityymisiä (22). Aleksitymian on havaittu olevan myös yhteydessä turvattomaan kiintymyssuhteeseen, ja aleksitymiaan liittyvät kiintymyssuhteen ongelmat voivat näkyä myös aikuisiän ihmissuhteissa (19, 23). Aleksityymisillä henkilöillä on usein vaikeuk sia toimia sosiaalisissa tilanteissa, koska he eivät osaa tulkita niitä oikealla tavalla. Aleksityymisten henkilöiden on havaittu kehittävän sääntöjä ja kaavoja erilaisten sosiaalisten tilanteiden varalle (24). Näiden avulla he kykenevät melko hyvin toimimaan muodollisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tunnepitoisissa tilanteissa ongelmaksi muodostuu kuitenkin T. Toukola ym.

6 aleksityymisten henkilöiden kyvyttömyys tulkita luotettavasti toisen henkilön tunnetiloja ja ei-sanallisia viestejä, mikä voi johtaa epäempaattiseen käytökseen. Vaikeudet toimia tunnepitoisissa sosiaalisissa tilanteissa voivat hankaloittaa niin intiimien suhteiden muodostamista kuin ylipäätään sosiaalisen tuen saamista ja hyödyntämistä (25). Lopuksi Aleksitymiaa ei tule nähdä vain yksilötason ilmiönä tai ongelmana. Korostuneet aleksityymiset piirteet voivat leimata kokonaisia sukupolvia, jos yhteiskunnalliset tapahtumat ovat olleet hyvin voimakkaasti yksittäisenkin ihmisen elämään vaikuttavia. Tällainen tapahtuma saattaa olla esimerkiksi sota, joka vaikuttaa vaihtelevasti yksilötasolla, mutta on kuitenkin kokonaisen sukupolven tasolla kriisiaikaa. Tutkimuksissa onkin havaittu, että tietyn yhteiskunnallisen kriisin kokeneen sukupolven aleksitymia on kauttaaltaan samankaltaista, mikä osoittaa ulkoisten tekijöiden vaikuttavan merkittävästi tunteiden käsittelyyn (26). Ympäristön antama palaute riippuu aina osin myös kulttuuriympäristöstä, jossa vallitsee tietty moraalikäsitys sekä tietyt tavat ja perinteet. Kulttuurista riippuen tietynlaiset temperamenttipiirteet korostuvat ympäristön palautteen perusteella. Aasialaisessa kulttuurissa ujous ja syrjään vetäytyminen nähdään positiivisina piirteinä, ja ympäristön palautteen perusteella tällainen käyttäytyminen onkin huomattavan yleistä (27). Kuten aiemmin todettiin, tällainen käyttäytyminen ennustaa aleksityymisten piirteiden ilmenemistä. Aasialaisessa kulttuurissa aleksitymia onkin huomattavasti yleisempää kuin länsimaissa (28). Yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutusta aleksityymisten piirteiden kehittymiseen ja esiintyvyyteen vaikeuttaa kuitenkin se, että laajoja epidemiologisia tutkimuksia on tehty vain muutamassa väestössä. Lapsen tietyt ominaisuudet ovat aina osittain peräisin vanhempien ominaisuuksien periytymisestä ja osittain ympäristön muokkaamia. Aleksitymian kehittymisessä ympäristön rooli on keskeinen, sillä perinnöllisyyden osuuden aleksityymisten piirteiden ilmene misessä on ar vioi tu olevan noin 30 % (29). Keskushermoston kehitys on nopeinta lapsuudessa, ja se kehittyy aleksitymian ilmenemisen kannalta oleellisesti erilaiseksi tunneilmapiiriltään positiivisessa ja negatiivisessa ympäristössä. Temperamenttipiirteet ovat se keskeinen tunnesäätelyn kasvualusta, jota ympäristö lähtee muokkaamaan joko suuntaan tai toiseen. Lapsi, jolla esiintyy negatiivista emotionaalisuutta tai joka on sisäänpäin kääntynyt, ei välttämättä ilmennä myöhemmin aleksityymisiä piirteitä, jos ympäristön suhtautuminen näihin temperamenttipiirteisiin on optimaalinen ja hän saa lähipiiriltään jatkuvan negatiivisen palautteen sijaan tukea ja kannustusta. Vaikka aleksitymiaa ja temperamenttia on tutkittu niukasti yhdessä, niiden vaikutuksilla tunnesäätelyn kehittymiseen on monia yhteyksiä. Korostuneet aleksityymiset piirteet voivat leimata kokonaisia sukupolvia, esimerkiksi sodan kokeneita Summary Problems in the development of emotional expression dictated by temperament or environment? Learning of emotional regulation skills is based on parent-child interaction. The difficulty in recognition and expression of emotions, along with outsourced thinking and weak imagination are collectively termed alexithymia, the inability to express emotions. Temperament has been shown to account for 20 to 40% in the development of alexithymia. Alexithymia has been found to be associated with introversion, negative emotionality and avoidance of problems, and an insecure affectional tie. Attachment theory is based on early interaction, the establishment of which in turn reflects the temperament features of the child and the parent, and differences in these features Tunneilmaisun kehittymisen ongelmat

7 KATSAUS KIRJALLISUUTTA 1. Sifneos PE. The prevalence of alexithymic characteristics in psychosomatic patients. Psychother Psychosom 1973;22: Bagby RM, Parker JD, Taylor GJ. The twenty-item Toronto Alexithymia Scale I. Item selection and cross-validation of the factor structure. J Psychosom Res 1994;38: Mattila A. Alexithymia in Finnish general population. Väitöskirja. Tampereen yliopisto Karukivi M, Saarijärvi S. Development of alexithymic personality features. World J Psychiatry 2014;4: Goldsmith HH, Buss AH, Plomin R, ym. Roundtable: what is temperament? Four approaches. Child Dev 1987;58: Keltikangas-Järvinen L. Temperamentti: ihmisen yksilöllisyys. Helsinki: WSOY Freyberger H. Supportive psychotherapeutic techniques in primary and secondary alexithymia. Psychother Psychosom 1977;28: Honkalampi K, Koivumaa-Honkanen H, Hintikka J, ym. Do stressful life-events or sociodemographic variables associate with depression and alexithymia among a general population? A 3-year follow-up study. Compr Psychiatry 2004;45: Kooiman CG, van Rees Vellinga S, Spinhoven P, Draijer N, Trijsburg RW, Rooijmans HG. Childhood adversities as risk factors for alexithymia and other aspects of affect dysregulation in adulthood. Psychother Psychosom 2004;73: Karukivi M, Pölönen T, Vahlberg T, Saikkonen S, Saarijärvi S. Stability of alexithymia in late adolescence: results of a 4-year follow-up study. Psychiatry Res 2014;219: Erkolahti R, Sandberg S, Ebeling H. Somatisointi ja somatoformiset häiriöt lapsilla ja nuorilla. Duodecim 2011;127: Säkkinen P, Kaltiala-Heino R, Ranta K, Haataja R, Joukamaa M. Psychometric properties of the 20-item toronto alexithymia scale and prevalence of alexithymia in a finnish adolescent population. Psychosomatics 2007;48: Tackett JL. Evaluating models of the personality-psychopathology relationship in children and adolescents. Clin Psychol Rev 2006;26: Grabe HJ, Spitzer C, Freyberger HJ. Alexithymia and the temperament and character model of personality. Psychother Psychosom 2001;70: Picardi A, Toni A, Caroppo E. Stability of alexithymia and its relationships with the big five factors, temperament, character, and attachment style. Psychother Psychosom 2005;74: Wise TN, Mann LS, Shay L. Alexithymia and the five-factor model of personality. Compr Psychiatry 1992;33: Lyytinen P, Korkiakangas M, Lyytinen H, toim. Näkökulmia kehityspsykologiaan: kehitys kontekstissaan. Helsinki: WSOY Gottman JM, Katz LF, Hooven C. Parental meta-emotion philosophy and the emotional life of families: theoretical models and preliminary data. J Fam Psychol 1996;10: Montebarocci O, Codispoti M, Baldaro B, Rossi N. Adult attachment style and alexithymia. Pers Individ Dif 2004;36: Eisenberg N, Fabes RA, Bernzweig J, Karbon M, Poulin R, Hanish L. The relations of emotionality and regulation to preschoolers social skills and sociometric status. Child Dev 1993;64: Berenbaum H, James T. Correlates and retrospectively reported antecedents of alexithymia. Psychosom Med 1994;56: Lumley MA, Mader C, Gramzow J, Papineau K. Family factors related to alexithymia characteristics. Psychosom Med 1996;58: Karukivi M, Tolvanen M, Karlsson L, Karlsson H. Is alexithymia linked with marital satisfaction or attachment to the partner? A study in a pregnancy cohort of parents-to-be. Compr Psychiatry 2014; 55: Wastell CA, Taylor AJ. Alexithymic mentalising: theory of mind and social adaptation. Soc Behav Pers 2002;30: Posse M, Hällström T, Backenroth- Ohsako G. Alexithymia, social support, psycho-social stress and mental health in a female population. Nord J Psychiatry 2002;56: Slotte S, Mattila A, Salminen JK, Joukamaa M. Suomalaiset sukupolvet ja aleksitymia. Suom Lääkäril 2007;62: Chen X, Yang F, Fu R. Culture and temperament. Kirjassa: Zentner M, Shiner RL, toim. Handbook of temperament. New York: Guilford Press 2012, s Dion KL. Ethnolinguistic correlates of alexithymia: toward a cultural perspective. J Psychosom Res 1996;41: Jørgensen MM, Zachariae R, Skytthe A, Kyvik K. Genetic and environmental factors in alexithymia: a population-based study of 8,785 Danish twin pairs. Psychother Psychosom 2007;76: TYTTI TOUKOLA, LK Turun yliopisto, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian oppiaine MAX KARUKIVI, LT, kliininen opettaja, ylilääkäri Turun yliopisto, psykiatrian oppiaine Satakunnan sairaanhoitopiiri, psykiatrisen hoidon toimialue SIMO SAARIJÄRVI, LKT, professori Turun yliopisto, psykiatrian ja nuorisopsykiatrian oppiaine VSHHP, nuorisopsykiatrian tulosyksikkö SIDONNAISUUDET Kirjoittajilla ei ole sidonnaisuuksia 1994 T. Toukola ym.