RAAMATUNKÄÄNNÖKSIÄ: Mark. 1:9-11

Transkriptio

1 RAAMATUNKÄÄNNÖKSIÄ: Mark. 1:9-11 Pyhän Marcuksen Ewangeliumi Evankeliumi Markuksen mukaan Markuksen evankeliumi Evankeliumi Markuksen mukaan 9. Ja se tapahtui niinä päiwinä, että Jesus tuli Galilean Natsaretista ja kastettiin Johannekselta Jordanissa. 10. Ja kohta kuin hän astui wedestä ylös, näki hän taiwaat aukenewan ja Hengen tulevan alas hänen päällensä niinkuin kyhkysen. 11. Ja ääni taiwaasta: sinä olet se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin. 9. Ja niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. 10. Ja heti, vedestä noustessaan, hän näki taivasten aukeavan ja Hengen niinkuin kyyhkysen laskeutuvan häneen. 11. Ja taivaista tuli ääni:»sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt». 9 Niihin aikoihin Jeesus tuli sinne Galilean Nasaretista ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. 10 Heti vedestä noustuaan Jeesus näki, miten taivas aukeni ja Jumalan Henki laskeutui hänen päälleen kuin kyyhkynen. 11 Samalla taivaasta kuului ääni: Sinä olet minun rakas Poikani, sinut minä olen valinnut. 9 Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. 10 Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. 11 Ja taivaista kuului ääni:»sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.» 1800-luvulla käytetyn Raamatunkäännöksen mukaan. Vuonna 1938 käyttöön otetun suomennoksen mukaan. Uusi testamentti nykysuomeksi (epävirallinen käännös, 1972). Vuonna 1992 käyttöön otetun suomennoksen mukaan. Eri aikoina on Raamatun kääntämisessä käytetty erilaisia periaatteita. Joskus on pyritty mahdollisimman sanatarkkaan käännökseen (esim. vuoden 1938 kirkkoraamattu). Joskus on taas korostettu sanoman kääntämistä sujuvalle suomen kielelle (esim. vuoden 1992 kirkkoraamattu). Tarvetta Raamatun uusiin käännöksiin on tullut, kun suomen kieli on muuttunut ja tekstin ymmärtäminen on vaikeutunut kielen vanhentuessa.

2 RAAMATUN KERTOMUSTEN VÄLITTYMINEN JÄLKIPOLVILLE Raamatun tekstien varhaisia kopioita on säilynyt jälkipolville erilaisina kokoelmina ja katkelmina. Osa säilyneistä käsikirjoituksista on vain muutaman sanan mittaisia pätkiä. Näiden tekstilöytöjen avulla Raamatun tutkijat (eksegeetit) yrittävät saada selville mahdollisimman alkuperäiset sanamuodot ja tekstijärjestykset. Vuosisatojen kuluessa käsin kopioituihin teksteihin saattoi tulla kopioijan tekemiä kirjoitusvirheitä. Alkuperäinen teksti saattoi olla epäselvä, kosteuden tai tulipalon turmelema. Alkuaikoina myös Raamatun kaanonin rajat olivat epäselvät. Liikkeellä oli erilaisia versioita, joita voitiin yhdistellä keskenään. Säästääkseen aikaa, rahaa ja tilaa sekä käyttääkseen paperia (tai pergamenttia) tehokkaasti Raamatun (samoin kuin muitakin antiikin ajan) tekstejä kopioitiin ilman sanojen välejä, ilman isojen ja pienten kirjainten eroja sekä ilman välimerkkejä. (Seuraava suomenkielinen esimerkki yrittää havainnollistaa asiaa.) SITTENJEESUSNOUSIVUORELLEHÄNKÄSKILUOKSEENNEJOTKAHÄNOLIVALINNUTJAHELÄHTIVÄTHÄNENMUKAANSANÄMÄKAKSITOISTAJEESUSKUT SUIOLEMAANKANSSAANLÄHETTÄÄKSEENHEIDÄTSAARNAAMAANJAVALTUUTTAAKSEENHEIDÄTKARKOTTAMAANSAASTAISIAHENKIÄSIMONJOLL EHÄNANTOINIMENPIETARIJAAKOBSEBEDEUKSENPOIKAJATÄMÄNVELIJOHANNESJOILLEHÄNANTOINIMENBOANERGESSEMERKITSEEUKKOSENJYLIN ÄNPOJATSEKÄANDREASFILIPPUSJABARTOLOMEUSMATTEUSTUOMASJAJAAKOBALFEUKSENPOIKATADDEUSSIMONKANANEUSJAJUUDASISKARIOT SAMAJOKAKAVALSIHÄNET (Mark. 3:13-19) Vanha Testamentti on kirjoitettu hepreaksi, jota kirjoitettiin - vieläkin tehokkaammin - ilman vokaaleja. Nykyhepreassa vokaalit merkitään yleensä erilaisin pistein ja pilkuin tekstin yhteyteen. (Seuraava on suomenkielinen esimerkki jossa on kuitenkin otettava huomioon että suomen kieli ja heprea ovat hyvin erityyppisiä kieliä vokaalien ja konsonanttien esiintymistiheyden ja rytmin suhteen.) VN JKB TS J TSLL RNN LL SLL MN MS PN HNN KNSSN MNSRSTKSN SKK KN MS HMS TT PSST VTLL HN SK JKB NVSTPSN NN TT JKBN LNKK NRJHT HNN KMPPLLSSN MHN KNSS MS SN HNLL PST MNT MNMN SLL PV VLKN MTT JKB SN N PST SN LLT SN MN MS KS HNLT MK SNN NMS N HN VSTS JKB SLLN MS SN SN PD N SN JKB VN SRLKS SLL SN LT KMPPLLT JMLN J HMSTN KNSS J VTTNT (1. Moos. 32:25-29) Heprean kirjoitustapa oli oikeastaan sanojen lyhentämistä niin, että ääneenlukijalla oli käytössään jonkinlainen muistisääntö (siltä varalta ettei hän muistanut jotain tekstikohtaa ulkoa). Nykyinen pikakirjoitus perustuu samalle ajatukselle. Alunperin kaikki Raamatun kertomukset välittyivät suullisena perimätietona kerrottuina tarinoina, lausuttuina runoina, laulettuina lauluina ja muistinvaraisina listoina (esim. sukuluettelot). Vasta kun eri kertomusperinteissä havaittiin eroja ja tärkeiden asioiden haluttiin säilyvän muistissa, tarinoita alettiin kirjata ylös.

3 RAAMATUN ERILAISIA TULKINTATAPOJA Eri aikoina Raamattua on tulkittu ja tutkittu eri tavoin. Kysymys Raamatun oikeasta tulkinnasta on kirkossa aina ajankohtainen. Raamattu on kristityille pyhä kirja, jonka tulkinta herättää aina keskustelua ja kiistoja. Seuraavassa on esitelty yleisimmät Raamatun tulkintatavat. Niillä kaikilla on omat kannattajansa myös tämän päivän kirkoissa ja teologisen tutkimuksen piirissä. Mikään tulkintatapa ei ole täysin ongelmaton. ALLEGORINEN TULKINTA tarkoittaa Raamatun kertomusten tulkintaa vertauskuvallisesti. Tätä tapaa käytti mm. Paavali selittäessään kirjeissään Vanhan testamentin opetuksia. Allegorinen tulkinta on ollut suosittua erityisesti keskiajalla. Allegorisen tulkinnan ongelma on kuitenkin sen riippuvuus tulkitsijan omista ajatuksista. Jokainen voi löytää omia mielipiteitään tukevia kohtia Raamatusta ja selittää ne miten milloinkin. KIRJAIMELLINEN TULKINTA korostaa Raamatun kirjoitusten erehtymättömyyttä. Tähän tulkintatapaan liittyy ns. sanainspiraatio-oppi, jonka mukaan Raamattu on Jumalan Hengen sanelema. Kirjaimellinen Raamatun tulkinta kehittyi erityisesti 1600-luvulla ns. puhdasoppisuuden aikana. Kirjaimelllinen tulkinta liittyy usein fundamentalismiin. Kirjaimellisen tulkintatavan ongelmia ovat esimerkiksi eri evankeliumien rinnakkaiskertomuksissa olevat erot. PELASTUSHISTORIALLINEN TULKINTA ymmärtää Raamatun kokoelmana tekstejä, joissa kuvataan Jumalan toimintaa ihmiskunnan pelastamiseksi. Tärkeitä ovat päälinjat (luominen - syntiinlankeemus - Israelin kansan vaiheet - ylösnousemus) sekä se, miten kirjoittajat ovat omana aikanaan Jumalan toiminnan kokeneet ja ymmärtäneet. Ongelmana tai vaarana pelastushistoriallisessa tulkinnassa on vähemmän tärkeiden Raamatunkohtien jättäminen lähes kokonaan huomioimatta. EKSISTENTIALISTINEN TULKINTA lähtee Raamatunlukijan näkökulmasta. Raamattua tarkastellaan nykypäivän valossa, joka paljastaa Raamatun inhimillisen ydinsanoman. Myyttien riisuminen tuo esille sanoman Kristuksesta, joka vapauttaa ihmisen toimimaan kristittynä vailla menneisyyden taakkoja. Ongelmana eksistentialistisessa tulkinnassa on sen yksilö- ja aikasidonnaisuus. Eksistentialistista tulkintaa on vaikea pitää esillä yhteisössä (esim. seurakunnassa), koska se mahdollistaa aina uudet ja uudet tulkinnat: Tänään tätä ja huomenna ehkä jotain muuta. HISTORIALLINEN RAAMATUNTUTKIMUS pyrkii ymmärtämään Raamattua tiettynä aikana ja tietyissä olosuhteissa kirjoitettuna uskonnollisten tekstien kokoelmana. Raamattua tutkitaan samoin menetelmin kuin mitä tahansa vanhaa kirjallisuutta. Tämä tutkimusperinne kehittyi erityisesti 1700-luvun lopulta alkaen. Ongelmana historiallis-kriittisessä Raamatuntutkimuksessa on sen irrallisuus kirkon uskosta. Vaikka eri tulkintatapojen välillä on jännitteitä ja niiden kannattajien välillä suuriakin ristiriitoja, mikään niistä ei kuitenkaan sulje pois uskoa Jumalaan.

4 RAAMATUNLUKIJAN APUVÄLINEET Raamatunlukijan apuna on suuri määrä erilaisia välineitä, joita on sekä perinteisten kirjojen muodossa että sähköisesti käytettävissä. On syytä muistaa, että jokainen apuväline on toimitettu tekijänsä näkökulmasta. Aiheen valinta, käsittelytapa, käsitteet, johtopäätökset jne. sisältävät tiedon ohella myös tekijöidensä tulkintaa. Raamattu sisältää paljon tietoa itsestään, mm. jaeviittauksia rinnakkaiskertomuksiin ja muihin Raamatun teksteihin. Lisäksi useissa Raamatun laitoksissa on erillisiä hakemistoja, karttoja ja yleistietoa Raamatun historiasta. Raamatun sitaattisanakirjat ja esimerkiksi vuosittain ilmestyvä Päivän tunnussana sisältävät tärkeiksi koettuja Raamatunlauseita. Hartauskirjat ja saarnakokoelmat sisältävät usein kirkkovuoden mukaisten Raamatuntekstien tulkintaa ja selityksiä. Näiden teosten kirjoittajat tarkastelevat Raamatuntekstejä omasta hengellisestä viitekehyksestään käsin. He ottavat usein kantaa oman aikansa ilmiöihin hyödyntämällä Raamatun opetuksia ja esimerkkejä. Raamatun kartasto auttaa hahmottamaan kertomusten tapahtumapaikkoja ja -ympäristöä. Tietosanakirjat ja vastaavat yleisteokset sisältävät tietoa henkilöistä, paikoista, tapahtumista ja käsitteistä. Raamatun hakusanakirjat auttavat löytämään kaikki ne Raamatunkohdat, joissa esiintyy esimerkiksi jokin tietty sana tai asia. Kommentaarit ovat yksityiskohtaisia selitysteoksia, joissa Raamatun kertomuksia käydään läpi jae jakeelta. Kommentaareja käyttävät esimerkiksi papit valmistellessaan saarnoja ja muita puheita. Tieteelliset tutkimukset selvittävät perusteellisesti Raamatun teksteihin, historiaan liittyviä asioita. Alkukieliset Raamatuntekstit, erikieliset käännökset sekä sanakirjat auttavat lukijaa ymmärtämään paremmin Raamatun tekstien yksityiskohtia ja niiden vivahteita. Tutkijat käyttävät alkukielisiä tekstilaitoksia, joihin on merkitty mm. eri käsikirjoitusten toisistaan poikkeavat sanamuodot ja muut erot. Kaunokirjallisuus, proosa ja runot, sisältää paljon Raamatusta lainattuja sanontoja, käsitteitä ja tarinoita. Länsimaiset kalenterit perustuvat kirkkovuoden mukaisiin juhlapäiviin, joiden taustalla on usein joku raamatullinen tapahtuma. Apokryfikirjat. Raamatun kaanoniin kuuluvien kirjojen lisäksi on olemassa samoihin aiheisiin liittyviä vanhoja kirjoituksia, joita kutsutaan apokryfikirjoiksi ("kätketyt kirjat" eli tekstit, joita ei käytetty jumalanpalveluksissa). Niiden alkuperästä (ja luotettavuudesta) ei ole täyttä varmuutta tai ne ovat hieman nuorempia kuin muut tekstit, eikä niitä sen vuoksi ole pidetty samanarvoisina kuin Raamattuun kuuluvia tekstejä. Kuitenkin niiden lukemista pidetään hyödyllisenä ja opettavaisena. Ne ovat olleet suosittuja kuvatessaan mm. Jeesuksen lapsuutta, josta evankeliumeissa kerrotaan varsin vähän. Apokryfikirjojen aiheita on käytetty runsaasti esim. ikonitaiteessa. Apokryfikirjoja on julkaistu omina kokoelminaan ja joidenkin Raamatun painosten yhteydessä. On olemassa erikseen Vanhan (esim. Jeesus Siirakin kirja) ja Uuden (esim. Jaakobin evankeliumi) testamentin apokryfikirjoja.

5 KRISTINUSKON TÄRKEIN KIRJA Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Sen kirjat on nimetty aikoinaan eläneiden ihmisten (niiden oletettujen kirjoittajien tai päähenkilöiden) mukaan. Kirkossa kuitenkin uskotaan, että Raamattu on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta ja että se sisältää Jumalan erityisen ilmoituksen ihmisille. Siksi tuota teosta kutsutaan myös Pyhäksi kirjaksi. Raamattu on kristinuskon tärkein opillinen lähdeteos. Raamattu kertoo ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen liittyvistä asioista. Raamattuun on koottu juutalais-kristillisen tradition tärkeimmät uskonnolliset tekstit. Raamattua luetaan kaikissa jumalanpalveluksissa ja kirkollisissa toimituksissa. Raamattu on länsimaisen kulttuurin perusteos. Se on ollut usein ensimmäinen kansankielelle käännetty kirja ja siten vaikuttanut monien nykyisten kielten kehitykseen. Raamatun lainauksia käytetään paljon - usein tietämättä niiden alkuperää - arkikielen sanonnoissa. Raamattua on tutkittu ja tulkittu monesta eri näkökulmasta. Perustietoja Raamatusta. Raamattu on maailman luetuin kirja. Osia siitä on käännetty noin eri kielelle. Raamattu jakautuu kahteen osaan: Vanhaan ja Uuteen testamenttiin. Raamattu ei ole yksi kirja, vaan 66-osainen uskonnollisen kirjallisuuden kokoelma. Raamatussa on yhteensä lukua ja jaetta. Vanhassa testamentissa on yhteensä 39 kirjaa ja Uudessa testamentissa 27 kirjaa (tai kirjettä). Raamatun kirjat on tapana jakaa erilaisiin kirjallisuuden lajeihin.

6 Sana Raamattu tulee kreikan kielen sanasta grammata, kirjoitus. Sana biblia on kreikkaa ja tarkoittaa kirjaa. Testamentti tarkoittaa liittoa. Vanha testamentti kuvaa Jumalan ja Israelin kansan välistä "vanhaa liittoa", juutalaisuuden varhaisia vaiheita luomisesta profeettoihin. Uusi testamentti on "uusi liitto" Jumalan ja ihmisten välillä. Uuden testamentin kertomukset kuvaavat Jeesuksen ja hänen ensimmäisten seuraajiensa aikaa ja elämää. VANHA TESTAMENTTI UUSI TESTAMENTTI HISTORIA * Useat VT:n kertomukset ovat kulkeneet pitkään perimätietona Israelin kansan keskuudessa ennen kuin ne kirjoitettiin muistiin (n vuoden kuluessa). * VT:n kirjat on alkuaan kirjoitettu pääasiassa hepreankielellä. * Nykyiseen kirjakokoelmaan (kaanon) kuuluvat kirjat vakiintuivat n. 100 jkr. * UT:n kirjoitusten alkukieli on kreikka. * UT:n kirjat on kirjoitettu n jkr. Jeesuksen opetuslasten sekä heidän oppilaidensa muistitiedon pohjalta ja niissä on havaittavissa erilaisia korostuksia. * Kaanoniin kuuluvat kirjat vakiintuivat n. 400 jkr. SISÄLTÖ * VT kuvaa ihmisten suhdetta Jumalaan sekä Israelin kansan historiaa. * VT:ssa on kertomuksia ihmisten elämästä, profeettojen opetuksia, ennustuksia, uskonnollista runoutta sekä erilaisia elämänohjeita. * Evankeliumeissa kerrotaan Jeesuksen toiminnasta ja opetuksista. Jeesus saarnasi Jumalan valtakunnasta sekä ihmisten ja Jumalan välisestä suhteesta. * Ns. synoptiset evankeliumit - Markus, Matteus ja Luukas - perustuvat samoihin lähteisiin. * Apostolien teot kertovat Jeesuksen opetuslasten toiminnasta ja kristillisen kirkon alkuvaiheista. * Paavalin kirjeet ovat eri seurakunnille ja yksityishenkilöille lähetettyjä käytännön neuvoja ja uskon asioihin liittyviä pohdintoja. * UT:ssa on myös muita varhaisten kristittyjen tärkeiksi kokemia kirjoituksia (kirjeitä ja ilmestyskirja). KESKEISIÄ KOHTIA 1. Moos. 1-3 Luominen ja syntiinlankeemus 2. Moos. 20 Kymmenen käskyä 4. Moos. 6:24-26 Herran siunaus Ps. 23 Paimenpsalmi Matt. 5-7 Vuorisaarna (sisältää Isä meidän -rukouksen) Matt. 7:12 ja Luuk. 6:31 Kultainen sääntö Matt. 22:36-40 Rakkauden kaksoiskäsky Matt. 28:18-20 Kaste- ja lähetyskäsky Luuk. 2 Jouluevankeliumi Joh. 3:16 Pienoisevankeliumi 1. Kor. 13 Rakkauden ylistys