m u u t t u v a 2/2011 Seija Lamminpää on kasvattanut lapsia 33 vuotta s. 8 Huoltoriidan väkivaltaväitteitä ei dokumentoida s. 3

Transkriptio

1 perhe m u u t t u v a 2/2011 Seija Lamminpää on kasvattanut lapsia 33 vuotta s. 8 Huoltoriidan väkivaltaväitteitä ei dokumentoida s. 3 Y h d e n V a n h e m m a n P e r h e i d e n L i i t t o r y

2 Yksinhuoltajat haluavat opiskelemaan! Yhden Vanhemman Perheiden Liiton teema tälle vuodelle on oikeus opiskeluun. Opiskelu on tunnetusti avain mielekkääseen ammattiin ja sitä kautta kunnolliseen toimeentuloon. Ja toimeentulon kanssa yksinhuoltajilla riittää haasteita: joka neljäs yhden vanhemman perhe joutuu jatkuvasti turvautumaan toimeentulotukeen, jonka pitäisi olla vihoviimeinen ja satunnainen tulonlähde. Koulutus lisää yksinhuoltajan mahdollisuuksia työllistyä ja elättää itsensä ja lapsensa. Tämä puolestaan säästää yhteiskunnan kustannuksia. Samalla yhteiskunta saa osaavaa työvoimaa. Nuorten lisäksi myös aikuiset yksinhuoltajat opiskelevat paljon: jotkut jatkuvasti vuorotyötä vaativat ammatit voivat muuttua mahdottomiksi yllättäen lapsensa kanssa yksin jääneelle, jolloin tämän voi olla parasta kouluttautua kokonaan uuteen ammattiin. Yksinhuoltajalla opiskelun ja perheen yhteensovittamisessa riittää työtä. Ensiksikin raha ei riitä: kokemuksemme mukaan ne yksinhuoltajat, jotka näkevät suoranaista nälkää, ovat nimenomaan opiskelevia yksinhuoltajia. Toiseksi hoitopalvelut eivät riitä: sinänsä erinomaiset päiväkodit ovat auki virka-aikaan kun taas opiskelijat opiskelevat yhä enemmän myös iltaisin ja viikonloppuisin. Opiskelevat yksinhuoltajat tarvitsevat enemmän rahaa ja enemmän aikaa. Rahan lisäämiseksi opintotukeen tulee palauttaa huoltajakorotukset ja lieventää yhden vanhemman perheiden opintotuen tulorajoja. Lisäksi julkisen sektorin oppisopimuspaikkoihin pitää varata yksinhuoltajakiintiö, koska tämä on yksinhuoltajalle taloudellisesti usein ainoa mahdollisuus opiskeluun. Opiskelun mahdollistavan ajan lisäämiseksi on laajennettava hoivapalveluja, kuten järjestettävä lastenhoitoa iltaluentojen ja iltatenttien ajaksi. Sijoitus vanhempiin on myös sijoitus heidän lapsiinsa. Sijoitus lapsiin taas on sijoitus tulevaisuuteen. Helsingissä marraskuussa 2011 Eija Tuominen, tekniikan tohtori puheenjohtaja, YVPL ry

3 perhe m u u t t u v a Sisältö 2/2011: Hautanen: Huoltoriidan väkivaltaväitteitä ei dokumentoida. 3 Huoltoriidoista miljoonien 6 eurojen kustannukset... 7 Vanhemmuuden tehtävät... Yksinhuoltajan muotokuva: 8 Seija Lamminpää Kysy asiantuntijalta... Lapsella oikeus päivähoitopaikkaan myös loman aikana 11.. Liiton tuetut lomat kesä Yhdistykset apunasi Hyve:n kirjoituskilpailu: Vanhemmuus eron jälkeen Muuttuva Perhe Julkaisija: Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry Kotkankatu 9, 5. krs HELSINKI etunimi.sukunimi@yvpl.fi Päätoimittaja Puheenjohtaja Eija Tuominen Toimitussihteeri Toiminnanjohtaja Heljä Sairisalo p Toimistosihteeri Johanna Ikävalko p Etelä-Suomen aluepäällikkö Teija Hallbäck-Vainikka Sepänkatu 3, Turku p Pohjois-Suomen aluepäällikkö Ulla Sauvola Isokatu 47, Oulu p Itä-Suomen aluepäällikkö Mervi Hakkarainen Minna Canthinkatu 4 A 3. krs Kuopio, p Ma järjestösihteeri p , Ma jäsenyhdistysten sihteeri Taitto: Lieska-Tuotanto Oy Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa Aineistot nro nro I / , II 17.4., III ja IV Ilmoitushinnat: 2 e/pmm Huoltoriidan väkivaltaväitteitä ei dokumentoida Vuonna 1984 voimaan astunut lapsen huoltolaki kieltää ruumiillisen kurituksen. Tutkija Teija Hautanen väitteli väkivallasta ja huoltokiistoista elokuussa Hän havaitsi, että jo väkivallan huomioiminen lapsen olosuhteita järjestettäessä oli epäyhtenäistä. Materiaalina Teija Hautanen käytti käräjäoikeuden päätöksiä sekä sosiaalityöntekijöiden selvityksiä perheiden olosuhteista. Väitteet ja kuvaukset fyysisestä väkivallasta ovat suhteellisen tavallinen osa käräjä- ja hovioikeuksien huoltoriitoja. Huoltoriitojen lopputulosten analyysi osoitti, että oikeusprosesseissa esitetyt väkivaltaväitteet eivät sinänsä yhdenmukaista tuomareiden päätöksiä. Yksinhuoltoja, yhteishuoltoja, lasten asumista ja tavallisia tapaamisia määrätään myös sellaisille vanhemmille, joilla on taustallaan väkivaltatuomio tai lähestymiskielto. Tutkimusaineistoon kuuluvissa asiakirjoissa väkivaltakuvaukset olivat Hautasen aineistoissa usein epätarkkoja ja puutteellisia, ja väkivallan luonteesta, toistuvuudesta ja seurauksista ei voinut muodostaa aukotonta kuvaa. Aina mahdollinen tekijä ja uhrikaan eivät täsmentyneet. Aineistossa on hieman enemmän väitteitä isien lapsiin kohdistamasta väkivallasta kuin äitien lapsiin kohdistamasta fyysisestä väkivallasta. Kuitenkin äitienkin osuus oikeuden tietoon tuodusta väkivallasta oli yli kolmasosa. Isien väkivaltaisuudesta oli kuitenkin suhteellisesti enemmän kirjallista näyttöä, ja isien väkivaltaisuus, varsinkin parisuhteissa, oli huomattavasti vakavampaa kuin äitien. Lapsiin suoraan kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa ei asiakirjoissa kuvattu yleisesti ottaen kovin vakavaksi. Väkivalta katosi asiakirjoista Tuomareiden ja sosiaalityöntekijöiden arvioissa merkittävälle osalle mahdollisesta väkivallasta kävi niin, että se katosi tai siihen ei otettu mitään avointa kantaa. Väkivaltaa koskeva kielenkäyttö oli usein sekä tuo- 3

4 4 muuttuva ut tuva perhe 2/ mareilla että sosiaalityöntekijöillä epätarkkaa, ympäripyöreää ja osin jopa silottelevaa. Tästä sai sen vaikutelman, että väkivaltaan ei mielellään puututtu, ja että siitä suoraan ja selkeästi kirjoittaminen huoltoriitaprosessin yhteydessä oli vaikeaa tai vastahakoista. Molemmat ammattikunnat myös nojautuivat voimakkaasti muilta viranomaisilta ja auttamistahoilta tulevaan väkivaltatietoon. Tuomarit ja sosiaalityöntekijät arvioivat väkivaltaa usein sen pohjalta, mitä siitä on aiemmin kirjattu muissa yhteyksissä asiakirjoihin, rekistereihin ja asiakastietokantoihin. Näin väkivallan määrittely huoltoriidoissa pohjautui aiemmin tehdyille kuvauksille ja tulkinnoille väkivaltatilanteista. Myös väkivallalle annettu painoarvo vaihteli epäsystemaattisesti. Samoissakin tapauksissa voi olla niin, että toinen ammattiryhmä ei asiakirjatekstissä kirjoittanut väkivallasta mitään ja toinen taas puuttui siihen. Huoltoriidan viranomaisten tapa käsitellä väkivaltaväitteitä suhteessa lapsen etuun näytti asiakirja-aineiston valossa varsin epäjärjestelmälliseltä. Väkivaltaa ei kirjattu systemaattisesti asiakirjoihin eikä sitä arvioitu ja tutkittu yhdenmukaisesti tai ennakoitavasti. Miksi näyttää siltä, että toisinaan väkivaltakokemukset hyväksytään hiljaisesti osaksi lapsen perhesuhteita? Väkivallan viranomaiskäsittelyn ongelmallisuuden huoltoriidoissa voi asettaa kahteen eri yhteyteen. Kysymystä voi tarkastella ensinnäkin huoltoriitojen perheoikeudellisessa ympäristössä, joka vaikuttaa käytännössä merkittävästi viranomaisten toimintaan. Toinen mahdollisuus on nähdä huolto- ja tapaamisasioiden järjestäminen osana suomalaista hyvinvointivaltiota ja sen suhtautumista väkivaltaan. Perheoikeudellisessa lainsäädännössä niin Suomessa kuin monessa muussakin länsimaassa korostetaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Lisäksi tärkeänä pidetään vanhempien sovinnollisuutta lasten asioiden järjestämisessä ja eron jälkeisessä vanhemmuudessa. Teoreettisten analyysien mukaan tässä on kyse ydinperheideologiasta. Väkivallan ja huoltoriitojen tutkijat muistuttavat, että tässä yhteydessä väkivalta on lähtökohtaisesti vähäinen sivuongelma. Suomessa siedetään väkivaltaa Suvi Ronkaisen mukaan suomalainen hyvinvointivaltio ei ole ottanut selkeästi vastuuta väkivallasta, vaan pikemminkin sietänyt sitä pitkään. Ronkainen muistuttaa, että väkivallan vastainen valtakunnallinen työ on alkanut vasta 1990-luvulla, ja käytännössä alueelliset erot palveluiden saamisessa ovat edelleen suuret. Esimerkiksi pitkäaikaisen tuen ja terapian saaminen parisuhdeväkivallan vuoksi on epävarmaa. Julkinen sektori ei ole vastannut väkivaltaan keskittyvästä auttamistyöstä, vaan järjestöt. Väkivaltatyön rahoitus on usein projektiluontoista. Ronkainen kiinnittää huomiota myös siihen, että väkivallan seuraukset uhreille on tunnistettu meillä varsin hitaasti. Rikoksen kohteeksi joutumisen kokemusta ymmärtävä uhriperspektiivi on tullut Suomeen myöhemmin kuin moneen muuhun Euroopan maahan. Vieläkin suhtautuminen väkivallan aiheuttamaan traumatisoitumiseen on vaihtelevaa ja ambivalenttia, ja uhreilta itseltään odotetaan oma-aloitteisuutta, johon he eivät kykene. Ronkaisen käsitys suomalaisen hyvinvointivaltion suhtautumisesta väkivallan seurauksiin ja uhrin asemaan on osuva myös huoltoriita-aineistossa. Hyvinvointivaltion hidas reagointi väkivaltaongelmaan näkyy myös siinä, miten lasten ja nuorten kokemaan väkivaltaan on suhtauduttu. Sitä ei esimerkiksi tilastoida säännöllisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakentälle on vasta 2000-luvulla tehty valtakunnalliset ohjeet lasten pahoinpitelyn ja hyväksikäytön selvittämisestä. Sitä ennen ei valmiita malleja ja toimintatapoja ole ollut käytettävissä. Lasten huomiointi väkivallan

5 kohteina ja sivustaseuraajina on ollut haaste väkivaltatyön organisaatioille, joissa aikuiskeskeinen työote on ollut tavallisin. Mikään ei Hautasen aineistossa viitannut siihen, että syytökset väkivallasta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä olisivat äitien valttikortteja, joilla he voittaisivat huoltoriidan helposti. Väkivallasta vaaditaan muutakin näyttöä kuin toisen vanhemman kertomus, ja vaikka väkivallasta olisikin riittävästi näyttöä, viranomaiset eivät välttämättä anna sille painoarvoa päätöksissään tai suosituksissa Tutkimus tuki kansainvälisessä tutkimuksessa esiin tuotua havaintoa väkivallan ongelmallisesta käsittelystä huolto- ja tapaamiskäytäntöjen viranomaistoiminnassa. Hautanen pitää tärkeänä yhtenäisten kirjaamissuositusten saamista. HS Lähteet: Hautanen Teija, Väkivalta ja huoltokiista. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalitutkimuksen laitos, Ronkainen Suvi, Kenen ongelma väkivalta on? Suomalainen hyvinvointivaltio ja väkivallan toimijuus. Yhteiskuntapolitiika 73(4) , 2008 VTT Hautanen myös luennoi aiheesta YVPL:n Huoltokiistat ja väkivalta seminaarissa Helsingissä. Asianajotoimisto Terhi ja Pekka Eriksson Ay Pohjantie 3, Espoo puh. (09) sekä Kielotie 7 B, Vantaa puh. (09) käsipuhelin & Ojala Urpelainen asianajotoimisto Anni Urpelainen Harri Ojala Isokatu 16 B, Oulu, puh , Fax Yksinhuoltajille jouluateria kotiovelle sekä joulusiivous! Suorat Putket -yhdistys tarjoaa jälleen 50:lle helsinkiläiselle yksinhuoltajaperheelle ekologisen jouluaterian kotiin toimitettuna sekä apua perinteisen joulusiivouksen tekemiseen. Ruoka valmistetaan rakkaudella vapaaehtoisten toimesta, parhaista ekologisista raaka-aineista. Suorat Putket -yhdistyksen filosofian mukaan perheille tärkeintä on aika jota ei voi ostaa rahalla; sitä saa ainoastaan teoilla. Siksi apua on mahdollisuus saada ruuanvalmistuksen lisäksi myös perinteisen joulusiivouksen tekemiseen. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestettyyn tempaukseen ei ollut helppoa saada mukaan yhteistyökumppaneita. Kun tarkoituksena on että raha ei liiku, on jokainen perunakin tärkeä. Sitoutumattoman Suorat Putket -yhdistyksen puuhamies, Niklas Lönngren, 32, kävelikin siis toimintasuunnitelma kourassa ekologisuuden ja eettisyyden nimeen vannovia yrityksiä läpi ja pyysi apua suunnitelmansa toteuttamiseen. Kampanja onnistui ja 50 perhettä sai jouluaterian aattona ovelle toimitettuna. Tänä vuonna pelkkä puhelu riitti; kaikki viime vuonna mukana olleet yritykset lähtivät ilomielin mukaan myös nyt. Suunnitelmia on laajennettu myös kotisiivousapuun sekä lastenvaatteiden jakoon. Tämän suuruinen kampanja vaatii lahjoitusten lisäksi myös käsipareja. Ruuat valmistetaan vapaaehtoisten voimin Marttojen keittiössä Helsingissä ja toimitetaan perille jouluaattona saman porukan voimin. Myös siivousapua etsitään vielä vapaa-ehtoisten riveistä, vaatelahjoituksiakin voi ehdottaa. Yhteydenotot: Puh: / Niklas Lönngren Mail: suoratputket@gmail.com ASIANAJOTOIMISTO Sandström Asianajajat & Koulu Annankatu 29 4 krs, HELSINKI, (09) Asianajotoimisto Marjatta Kuha & Riitta Laakso ky Tuomiokirkonkatu 34 B Tampere P. (03) Sylvi Silvennoinen-Kassinen Lääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja Kurkelankuja 8 C Oulu ajanvaraukset

6 LYHYESTI LYHYESTI LYHYESTI 6 Huoltoriidoista MILJOONIEN EUROJEN KUSTANNUKSET Eropalvelujen kehittämisohjelmassa esitetään lakimuutoksia Lapsiperheen eroista vajaa viisi prosenttia johtaa huoltoriitoihin. Käräjäoikeuksissa käsitellään Suomessa vuosittain yli lapsen huolto- ja tapaamisasiaa. Yhden pitkittyneen huoltoriidan kustannukset ovat kymmeniä tuhansia euroja ja voivat moninaisine seurausvaikutuksineen nousta jopa satoihin tuhansiin euroihin. Tällaisiin lukuihin on päätynyt huoltoriidoista Lastensuojelun Keskusliitolle kustannusselvityksen tehnyt Itä-Suomen yliopiston professori Juha Hämäläinen, joka esitteli selvityksen tuloksia Helsingissä järjestetyssä Erofoorumissa. Huoltoriidan kustannukset kasvavat sitä mukaan kun prosessi pitkittyy. Kustannuksia kertyy esimerkiksi oikeudenkäynneistä, sosiaalitoimen olosuhdeselvityksistä, oikeudenpäätöksen täytäntöönpanosovittelusta, erilaisista psyykkisen tilan arvioinneista, mahdollisista lastensuojelu-, poliisi- ja muista viranomaiskuluista, oikeuspsykiatrisista tutkimuksista ja asianajokuluista, kertoo Hämäläinen. Suomen oikeusjärjestelmä mahdollistaa sen, että henkilö voi panna huoltoriidan vireille myös kevyin ja epäilyttävin perustein. Maksajaksi joutuu yhteiskunta. Lapsen näkökulmasta huoltoriidat ovat aina ei-toivottavia ja pitkään jatkuttuaan tuhoisia lapsen kannalta. Palveluja pitää kehittää Lapsiasiavaltuutettu ja järjestöt haluavat nostaa eroperheiden lasten aseman kokonaisvaltaiseen tarkasteluun eroperheiden kehittämisohjelmalla. Myös YVPL oli mukana kehittämisohjelman laatimisessa. Yhtenä ohjelman tavoitteena on laadukkaiden ja lapsen kasvua ja hyvinvointia tukevien eropalvelujen tasavertainen saanti maan eri osissa. Nyt palveluiden kokonaisuus on hajanainen, alueellisesti epätasainen ja huonosti tunnettu. Palvelut painottuvat korjaavaan toimintaan, vaikka tuloksellisempaa olisi keskittyä varhaiseen tukemiseen ja huoltoriitojen ennaltaehkäisyyn, painottaa lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Etenkin eron alkuvaiheessa useimmat perheet hyötyisivät ulkopuolisesta ammattiavusta ja vertaistuesta. Myös lapsille ja nuorille tulisi olla tarjolla matalan kynnyksen palveluja ja tietoa vanhempien erosta, aloitteessa todetaan. Pitää selvittää mahdolliset lainsäädännön muutostarpeet, jotka ovat välttämättömiä lapsen tilanteen rauhoittamiseksi jatkuvissa huoltoriidoissa. Tehokkaalla ja nopealla täytäntöönpanosovittelulla voitaisiin vuosittain ratkaista vaikeita tilanteita, joita syntyy esimerkiksi lapsen palauttamatta jättämisestä, kertoo Aula. Eropalveluiden kehittämistyössä tarvitaan ministeriöiden lisäksi kuntia, seurakuntia sekä järjestöjä. Järjestöjen palvelut tulisi mieltää osaksi kokonaisuutta, josta myös tiedotetaan yhteisesti. Jotta järjestöjen monimuotoiset palvelut eroperheille saataisiin pysyväksi osaksi palvelujärjestelmää ja -ohjausta, tulisi järjestöille ohjata tähän tarkoitukseen rahoitusta valtion budjetista. Eropalveluiden kehittämiseen ja tutkimukseen tulisi niin ikään suunnata voimavaroja. HS Kalliit erot - selvitys huoltoriitojen kustannuksista. Hämäläinen Juha. Lastensuojelun Keskusliitto/ Neuvokeskus ISBN (pdf). Lapsen paras etusijalle eropalveluissa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2010:4. Asianajotoimisto Asianaiset Asianajajat Johanna Ojala ja Kirsi Tarvainen Eerikinkatu 27, 6 krs Helsinki Puh. (09) , Fax (09)

7 Vanhemmuuden tehtävät tähtäävät lapsen tarpeiden turvaamiseen Vanhempi on helposti huolissaan siitä, riittääkö hän lapsilleen niin, että lapsen kehitys on turvattu. Siihen on vaikea saada mitään mittaria. Asiaa voi lähestyä myös lapsen tarpeista käsin ja näin omaa vanhemmuuttaan voi tarkastella erilaisina tehtäväalueina. Siten vanhemmuuden tehtävää voi selkeyttää. Lapsen tarpeet ovat samat riippumatta siitä, montako vanhempaa on läsnä. Tässä käsitellään lapsen tarpeita laajoina kokonaisuuksina, jotka ovat rakkaus, opetus, huolenpito, rajat ja sosiaaliset suhteet. Lapsi tarvitsee rakkautta. Ilman sitä hänen elämänsä on tyhjää riippumatta tavaran ja toiminnan runsaudesta. Mikään ei voi korvata hellyyttä, läheisyyttä, välittämistä ja läsnäoloa lapsen kanssa. Ihmisen yleisimpiä pelkoja aikuisiässäkin on se, että hän tulee torjutuksi. Rakastettu lapsi saa suojaa tätä pelkoa vastaan. Lapsi tarvitsee huolenpitoa. Aikuisen tulee huolehtia, että lapsella on vaatteet, ruokaa, juomaa, riittävästi unta, tarvittava hygienia sekä turvallinen ympäristö ja muut arjen tarpeet. Tietysti tulee hoitaa myös poikkeustilanteet kuten sairastumiset. Huolenpidon tarvittava määrä ja laatu riippuvat lapsen iästä. Lasta pitää opettaa. Vanhempi on lapsensa tärkein roolimalli. Kannattaa siis olla tietoinen omasta vaikutuksestaan. Lapsi matkii vanhempiaan niin hyvässä kuin pahassakin. Lapsen tulee oppia hyvää käytöstä, perheen arvot ja perinteet. Arvoihin kuuluu se, mikä on oikein ja mikä väärin. Arjen taitoja opitaan parhaiten, kun niitä tehdään yhdessä vanhemman kanssa. Siinä vanhempi tekee mallina ja samalla opastaa lastaan. Lapsi tarvitsee turvalliset rajat. Ilman rajoja lapsi kokee olonsa turvattomaksi. Hän voi myös kokea, ettei hänestä välitetä. Rajat eivät saa olla mielivaltaisia eivätkä ne myöskään saa muuttua jatkuvasti. Rajojen tulee olla sellaiset, että vanhempi voi perustella MIKSI raja on tarpeellinen. Rajan tulee olla johdonmukainen. Siihen liittyy, että on säännöt ja sopimukset ja että niistä pidetään kiinni. On luonnollista, että rajoja muutetaan lapsen varttuessa. Lapsi tarvitsee kykyä olla muiden ihmisten kanssa. Tähän liittyvät vuorovaikutustaidot. Kun lapsen kanssa keskustellaan, hän oppii puhumaan ja kuuntelemaan toista. Hän oppii huomioimaan toiset, mutta pystyy myös pitämään puoliaan. Lasta opetetaan hoitamaan ihmissuhteita. Hän saa vähitellen ymmärrystä, että niihin liittyy niin tunteita kuin ristiriitojakin. On loukkaantumista kuin myös mahdollisuus anteeksiantoon. Vanhemmuus ei ole myötäsyntyistä vaan siihen kasvaa lapsensa mukana. Se ei myöskään ole automaattista vaan vaatii tietoista sitoutumista lapsen parhaaseen. Sylvi Silvennoinen-Kassinen, Oulu Lääkäri, psykoterapeutti, työnohjaaja 7

8 muoto Yksinhuoltajan kuva Seija Lamminpää on kasvattanut 33 vuotta lapsia Seija Lamminpää on yhden vanhemman perheiden aktivisti, Merilapin yksin- ja yhteishuoltajien yhdistys ry:n (Merla) puheenjohtaja. Viime keväänä hänet valittiin myös liittohallituksen jäseneksi. Nykyisin hän asuu Helsingissä ja työskentele lähihoitajana. Seijalla on viisi lasta. Hän on eronnut sekä jäänyt leskeksi vuonna Miten aamu sujui, Seija? Tavallinen arkinen aamu vapaapäivästä huolimatta. Heräsin, kun nuoriso oli kouluun lähtemässä. Vettä satoi niin, että ropina kuului. Muistatko vielä, millaiset tunnelmat olivat, kun esikoisesi syntyi? Muistanhan totta kai esikoisen syntymän. Odotusaika oli ollut hämmentävää, jopa ristiriitaista, mutta kun näin vastasyntyneen ensimmäisen kerran, kaikki hämmennys oli pois pyyhitty. Näin vain ihanan pienen vauvan, suuren ilon aiheen, johon kiinnyin heti. Synnytys kesti kolme tuntia ja oli suhteellisen helppo. Opiskelin tuolloin, mutta koulun käynti keskeytyi vain kolmeksi viikoksi, sillä sain hoitoapua äidiltäni ja sisareltani. Koulun päätyttyä ryhdyin Keminmaan kunnan perhepäivähoitajaksi. Hoitolapsia oli 3-5 lasta omani lisäksi. aana muutti Vaasaan käymään yksin lukiota. Ihastelen lasteni kirjoituksia Facebookissa. Että ne osaavat hyvin perustella omia mielipiteitään asioista. Ella-Maria laulaa muun muassa Lady Gagan lauluja Lähiöbändissä ja nyt Eemelikin aloittaa basson soiton samaisessa bändissä. Hänelle on ostettu ainakin kolme akustista ja kaksi sähkökitaraa harrastuksen aikana. Hän on myös ollut peruskoulun 3-5 luokan musiikkiluokalla ja lisäksi käynyt kitaran soittotunneilla. Musiikki onkin nyt yläluokalla 10. Ihania lapsia minulla on. Mikä tärkeintä kaikki ovat terveitä. Siitä olen iloinen. Toivon tietenkin, että lapseni menestyisivät hyvin aikuisina elämässään. 8 Kuinka monta lasta sinulla on? Minulla on viisi lasta. Mari on 33-vuotias ja asuu Jyväskylässä perheensä kanssa. Hänellä on jo kaksi lasta. Jani on 26-vuotias ja opiskelee Vaasassa tietotekniikkainsinööriksi. Hän valmistuu jouluun 2011 mennessä. Tero on 24 vuotta ja opiskelee tietotekniikkaa ammattikorkeakoulussa Torniossa. Ella-Maria täyttää 17 ja opiskelee lähihoitajaksi Helsingin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan oppilaitoksessa. Nuorimmainen Eemeli on 15-vuotias ja peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Lisäksi ystäväni tytär, Milla, on minulle kuin oma lapseni. Olen tuntenut hänet vauvasta lähtien ja hän on asunut meillä. Olen hänelle toinen äiti. Hänen lapsensakin kutsuu minua mummiksi. Miten äitiytesi muuttui lasten myötä? Ikäähän tuli tietenkin lisää seitsemän vuotta. Kyllä sitä oli varmempi, vaikka uudestaan saikin opetella paljon. Ensimmäinen lapsi on aina ensimmäinen ja seuraavat menevät helpommin siinä sivussa. Tietenkin jokainen lapsi on aina ollut suuri ihana ilon aihe meidän perheessä. Kerro lapsestasi joku asia, joka sinua ilahduttaa erityisesti Olemme aina eläneet köyhästi rajamailla. Ehdotin pojalleni peruskoulun jälkeen nopeaa reittiä leipään ammattikoulun kautta. Mutta poikapa vastasikin, että äiti minä en halua olla köyhä, vaan haluan sivistyä ja kouluttaa itseni niin, että minulla on rahaa elää. Niin hän sitten 16-vuoti- Mitä yhden vanhemman perhettä ihailet? Ihailen oululaista Pasi Oravaa ja hänen puoliosaan Kristiina Ketola- Oravaa. Heillähän on kummallakin ollut ensin yhden vanhemman perhe. Kuinka he jaksavat kasvattaa vielä toistenkin lapsia; omat viisi ovat jo aikuisia ja näiden lisäksi on vielä kolme kouluikäistä. Kristiina oli laittanut mm. hauskoja ohjelappuja lapsille, joita ihastelin. Paljasta toimivin kasvatusniksisi! Kun Ella jäi yksin kotiin, sanoin hänelle, että tänne kotiin et saa tuoda kavereita ja yöllä ei saa mennä ulos. Jos petät sopimuksemme, niin sitten et saa enää jäädä yksin, vaan kuljet minun mukanani. Luottamus nuo-

9 reen pitää säilyä. Olen pitänyt tiukat, selvät säännöt. Alle 18-vuotiaalle en osta alkoholia enkä tupakkaa. Vaikka isommat lapset ovat jo aikuisia, niin en vieläkään osta esimerkiksi risteilyltä heille halpaa kartonkia, omatuntoni ei salli sitä. Tupakoinnilla on haittansa. Minun nähteni eivät ole polttaneet. Valehtelua ja kieroilua en lapsiltani hyväksy. Mikä on kasvatusmottosi! Rajat pysyvät aina ja samana. En nalkuta, vaan sanon asiani riittävän monta kertaa! Millaista on oma aikasi? Arki kuluu edelleenkin velvollisuuksia hoidelleen eikä omaa aika juuri ole. Olen jo 33 vuotta kasvattanut lapsia! Silloin tällöin voin kuitenkin irrottautua jo päiväksi tai kahdeksi. Lähden silloin kotoa jonnekin kyläilemään. Olen alkanut pelätä sitä hetkeä, kun kaikki lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Kaikki lapseni ovat lentäneet pesästä vuotiaina. Tyhjä koti on pelottavan hiljainen tällaisen katraan kanssa elämisen jälkeen. Niin menin kylläkin kesällä naimisiin, eli ihan tyhjäksihän se koti ei tosiaankaan jää. Mieheni asuu Kemissä. Murkun vanhemmilla riittää haasteita. Minkä antaisit heille ohjeeksi? Älä usko muitta mutkitta, mitä lapsesi kertoo tekevänsä. Jos hän sanoo esimerkiksi menevänsä kaverinsa luokse yöksi, niin pyydä kaverin vanhempien puhelinnumero ja sovi lapsen vierailusta vanhemman kanssa. Kun meille tulee lapsen kaveri, niin soitan hänenkin vanhemmallaan, että tietääkö hän lapsen olevan meillä. Näin vieläkin, vaikka lapseni ovat jo 15- ja 17-vuotiaita. Millainen maailma on ihanteellinen yhden vanhemman perheille? Tukien pitäisi parantua. Lapsilisää ei saisi huomioida toimeentulotuessa. Asumistukea pitäisi korottaa. Yksinhuoltajien lapset jäävät usein myös paitsi harrastuksista. Niitä pitäisi tukea. Yksinhuoltajan verovähennys Seijan motto: Rajat pysyvät aina! pitäisi palauttaa. Yksinhuoltajuus ei ole mikään paha asia. Ne on ne yksinhuoltajat -asenteen pitäisi muuttua. Leskeksi jäätyäni, olen kutsunut lapsien isän puoleisia sukulaisia syntymäpäiville ja rippijuhliin, mutta he eivät ole tulleet. Toivoisin, että he pitäisivät yhteyttä lapsiini. Aika kuluu ja lapset vieraantuvat isänsä suvustaan kokonaan. Alkuvuosien kireät välit johtuivat surusta ja uupumuksesta. Ne eivät mielestäni enää saisi vaikuttaa. Pitäisi ymmärtää, mitä on läpikäyty, mutta eihän sitä ymmärrä, jos ei ole itse kokenut. Kun jäin leskeksi, aloin saada perhe-eläkettä. Silloin jäi kaikki tuet pois ja perhe-eläkkeellä on vain selvittävä. Myöskään lapset eivät enää voi mennä toisen vanhemman luokse. Leskeksi jääneet jätetään usein yksin, kun ei tiedetä, mitä pitäisi sanoa. Ei leskelle tarvitse sanoa mitään. Riittää, kun ottaa yhteyttä. Kun mieheni kuoli, meillä oli paljon yhteisiä kavereita, jotka kutsuin hautajaisiin. Sen jälkeen en ole ketään heistä nähnyt. En ole itsekään jaksanut pitää yhteyttä. HS 9

10 Mitä tehdä kun elatusvelvollinen maksaa Kelalle mutta ei ex-puolisolleen ja kysy&vastaa asiantuntija 10 Kela päättää katkaista elatustuen Elatustukilain 17 :n 2 momentin mukaan elatusavun maksun laiminlyöntiin perustuvan elatustuen maksaminen voidaan lakkauttaa, kun elatusapuvelkaa ei ole jäljellä ja on todennäköistä, että vastaisuudessa Joka vuosi tammikuussa paikallinen Kela elatusvelvolliselta saadaan perittyä lähettää yksinhuoltajille kirjeen, jossa kysytään, säännöllisesti vähintään kuukausittain erääntyvää elatusapua vastaava että voisiko lapsen elatusvelvollinen vanhempi maksaa elatustuen suoraan huoltajalle, koska määrä. Tähän pykälään perustuen elatusvelvollinen on kolme kuukauden aikana on Kelassa lakkautettu elatustukia maksanut tuen säännöllisesti Kelalle. On tilanteissa kun elatusvelvollinen on vastauskuori ja päivämäärä, johon mennessä pitää useamman kuukauden ajan säännöllisesti hoitanut elatusavun mak- palauttaa. sun eikä vanhaa elatusapuvelkaa ole Vastasin, että Kela maksaa minulle ja isä Kelalle. enää jäljellä. Ajatuksena on ollut, Aikataulun puitteissa lähetin kuoren. että tällaisissa tilanteissa Kela on turhaan välikätenä ja rahanvälittäjänä, Eilen kuitenkin Kelalta tuli kirje, jossa ilmoitettiin, kun vanhemmat voisivat hoitaa elatusavun maksun keskenään. Ennen että elatustuki on lakkautettu, koska elatusvelvollinen on säännöllisesti maksanut tuet Kelalle, joten hän voi kuin tuen maksu lakkautetaan, tuensaajalle varataan tilaisuus lausua mie- maksaa ne nyt suoraan minun pankkitililleni. Siltä istumalta soitin Kelalle, että miten te voitte tehdä lipiteensä asiasta. Jos tuensaaja suostuu lakkautukseen, tuki lakkautetaan. tällaisia päätöksiä. Tulos: minä olen syypää, koska en ollut laittanut Jos tuensaaja vastustaa lakkautusta, on tapauskohtaisesti harkittu, onko palautuskirjeeseen ilmoitusta siitä, etten tiedä perusteltua olla lakkauttamatta tukea. isän yhteystietoja. Isä on lastenvalvojan kautta Mielestäni esimerkiksi se, että tuensaaja kertoo, ettei tiedä elatusvelvol- ilmoittanut, että hän ei ole lapsestaan kiinnostunut eikä halua tavata. Nyt minun pitää hankkia lisen olinpaikkaa tai muita yhteystietoja, voisi olla sellainen seikka, ettei lastenvalvojalta todistus siitä, että isä ei halua olla yhteyksissä lapseensa ja meillä ei ole hänen tukea olisi syytä lakkauttaa. Toisaalta yhteystietojaan. No tämän ensimmäisen kohdan myös elatusvelvollinen saa elatustuen todistaa, mutta miten toisen. Jäänkö ilman näitä lakkautuksesta tiedon ja häntä kehotetaan jatkossa maksamaan elatusapu todistuksia ilman elatustukea? suoraan lähivanhemmalle. Eli myös elatusvelvollisella, joka on maksava Nimimerkki epätoivoinen osapuoli, on velvollisuus olla aktiivinen ja selvittää, mille tilille jatkossa elatusavun maksaa. Ja jos elatusvelvollinen ei kuitenkaan elatusapua maksa, lähivanhempi voi hakea elatustukea uudelleen maksuun elatus-

11 avun laiminlyönnin perusteella. Ymmärrän hyvin, että tilanteet eivät ole aina niin yksinkertaisia, että elatusavun maksu hoituisi vanhempien kesken, vaikka elatusvelvollinen olisikin Kelaan päin maksut säntillisesti hoitanut. Jos lähivanhempi joutuu heti hakemaan elatustukea uudestaan avun laiminlyönnin takia, on tuen lakkautus ollut turha ratkaisu kaikkien kannalta. Tarkoituksemme onkin seurata näitä lakkautustilanteita ja miettiä onko ja millä edellytyksin jatkossa aihetta elatustukia tällä perusteella lakkauttaa. Elatustuen saajalla ei ole mitään velvollisuutta ilmoittaa tai tietää elatusvelvollisen osoitetta tai muitakaan yhteystietoja. Jos elatusvelvollisella osoite väestötietojärjestelmässä on, niin se on Kelan tiedossa eikä Kelalla ole mitään syytä sitä tuensaajalta kysellä. Toisaalta Kela ei myöskään voi tietosuojasyistä osoitetta tuensaajalle ilmoittaa, kuten ei myöskään päin vastoin voi ilmoittaa tuensaajan osoitetta elatusvelvolliselle. Henkilö ilmeisesti tarkoittaakin sitä, että kun hän on vastannut Kelan lakkautusta koskevaan kirjeeseen, hän ei ymmärtänyt kirjoittaa siihen, ettei tiedä elatusvelvollisen yhteystietoja eikä näin ollen voi olla elatusvelvolliseen yhteydessä elatusavun maksuun liittyen. Koska viestistä ei ilmene mitään viestin lähettäjän yksilöintitietoja, en valitettavasti voi tarkemmin selvittää, mitä hänen tapauksessaan on Kelassa tehty. Joka tapauksessa, jos tuki on jo lakkautettu ja elatusvelvollinen on jättänyt elatusavun maksamatta yhdeltäkin kuukaudelta, voi hän hakea elatustukea uudelleen. Ystävällisin terveisin Eva Ojala, lakimies Kela, Eläke- ja toimeentuloturvaosasto Nykyinen tilanne: isä maksaa Kelalle ja Kela äidille! Joka vuosi kuitenkin edelleenkin Kela tarkistaa asian! Lapsella on oikeus päivähoitopaikkaansa myös kesäloma-aikana (ja ilman lisäselvityksiä!) Perheissä, joissa toinen vanhempi ei tapaa lastaan säännöllisesti, on päivähoidon toimivuus erittäin tärkeää. Tilapäishoidon järjestyminen myös loma-aikoina tulisi olla itsestään selvyys. Päivähoito toimii joissakin kunnissa ja kaupungeissa supistetusti (vain osa alueen tarhoista on avoinna loma- aikoina) ja vanhemmilta tiedustellaan lapsen osallistumista päivähoitoon kesäloman, syysloman, talviloman ja hiihtoloman aikana. Osa tarhoista evää lapsen päivähoidon vanhemman vuosiloman aikana, mikäli erityisperusteluita ei ole. Minulle kolmen lapsen huoltajana (yksi lapsi on kouluikäinen ja hänestä yhteishuoltajuus, kaksi lasta ovat tarhaikäisiä /yksinhuoltajuus) on aiheutunut lisävaivaa useamman kerran päivähoidon järjestymisessä. Lapsilleni on myönnetty tarhapaikka kouluikään saakka. Kun viime kesänä ilmoitin tarvitsevani lapsille hoitoa myös lomani aikana, minulle kerrottiin, että minun tulisi toimittaa sosiaalitoimen lisäselvitys siitä, että oman väsymykseni tai muun syyn takia tarvitsin lapsille hoitoa myös oman vuosilomani aikana. Olin aivan ihmeissäni. Miksi minun tulisi hankkia sosiaalitoimen lisäselvitys vai tulisiko? Kolmen lapsen kanssa minulla on toistuvia sairaanhoidon tutkimus- tai hoitokäyntejä ja paljon muitakin asioita, minkä vuoksi tarvitsen tilapäisesti lapsille hoitoa myös itse lomalla ollessani. Maksan päivähoidosta tulosidonnaisen maksun ja päivähoito-oikeus on lapsille subjektiivinen oikeus 12 kk/vuodessa. Selvitin tätä asiaa ja haluisin tuoda tämän asian keskustelun aiheeksi, ettei jokainen yhden vanhemman perhe joudu käymään läpi tätä samaa päivähoitoon liittyvää asiaa. Lain mukaan päivähoidon tulee järjestyä perheen tarpeen mukaan myös lomaaikoina. Minun pienemmät lapset eivät ole ollenkaan toisen vanhemman kanssa, ja tapaamiset ovat 1-2 kertaa kuukaudessa valvottuina. Virallisesti pyöritän arkea yksin 24h /vrk ja 365 päivää vuodessa. Haluan joskus aikaa itselleni ja käydä edes rauhassa kauppa-asioilla, kun ei ole toista vanhempaa, joka hoitaisi asioinnit. En hoidata lapsiani koko kesää tarhassa, vaan tarpeen mukaan. Niinä päivinä, jolloin heidät sinne vien (kun olen itse vuosilomalla), tarve on todellinen eikä sitä tule kenenkään kyseenalaistaa. Nykyisin kaupungin/kunnan säästötoimet kohdistuvat sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja päivähoito on ollut yksi tiukentuvien säästötoimien kohteista. Tässä asiassa säästetään väärässä paikassa. Mikäli yhden vanhemman perheessä yksin arkea ja elämää pyörittävä vanhempi uupuu, niin yhteiskunnalle aiheutuvat kustannukset ovat paljon suuremmat. Erityisesti alle kouluikäisten lasten yhden vanhemman perheessä jaksaminen ja voimavarat ovat koetuksella. Mikäli perheellä ei ole toimivaa tukiverkostoa, niin pärjääminen on todella vaikeaa. terveisin Marika Mattila 11