VÄLIRAPORTTI VUODEN 2007 SUOKASVILLI- SUUSSELVITYKSISTÄ

Transkriptio

1 Keski-Suomen suotutkimukset VÄLIRAPORTTI VUODEN 2007 SUOKASVILLI- SUUSSELVITYKSISTÄ Katriina Peltonen Jyväskylä 2007

2 2

3 1. Keuruun Asemaneva suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Asemanevan suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Asemanevan kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Asemaneva sijaitsee Keuruulla Pihlajaveden aseman tuntumassa. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suon poikki kulkee kaksi tietä pohjoisessa ja lännessä. Suon etelä- ja länsiosat on ojitettu. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon länsilaidalla sekä itäosissa on rahkaista tupasvillaräme ojikkoa (ratroj). Tupasvilla, juolukka, muurain, vaivaiskoivu ja suokukka sekä jokasuonrahkasammal, punarahkasammal ja rämekarhunsammal ovat tupasvillarämeen lajistoa. Paikoin esiintyy matalia ruskorahkasammalmättäitä sekä poronjäkälää ja seinäsammalta (Kuva 1). Tupasvillarämeellä tavattiin kaksi käpytikkaa. Suon laidoilla on puolukkaturvekangasta (PTKg). Puolukka, variksenmarja, suomuurain ja suopursu sekä seinäsammal ovat turvekankaalle tyypillisiä lajeja. Jokasuonrahkasammalta tavataan seinäsammalen joukosta. Suon länsiosassa on pieni laikku ruohoista sarakorpea (RhSK). Kitukasvuista hieskoivua kasvavalla sarakorvella kasvavat kiiltopaju, pallosara, maariankämmekkä, raate, kurjenjalka, vaivaiskoivu, mutasara, rahkasara, jouhisara ja koprpikastikka. Sammallajistoon kuuluvat sararahkasammal, jokasuonrahkasammal, haprarahkasammal ja viitarahkasammal (Kuva 2). Huomattava osa Asemanevan pinta-alasta on jäkäläturvekangasta (JäTKg). Puusto on kitukasvuista mäntyä. Laajat poronjäkälälaikut antavat leimansa turvekankaalle. Tupasvilla, juolukka, variksenmarja, kanerva ja seinäsammal ovat turvekankaan lajistoa. Myös ruskorahkasammalmättäitä esiintyy (Kuva 3). 3

4 Suon eteläosan kapeimmassa kohdassa on ruohoturvekangas (RhTKg). Koivua ja kuusta kasvavalla turvekankaalla kasvavat metsäalvejuuri, viitakastikka, nuokkutalvikki, vadelma ja puolukka sekä metsäsuikerosammal, seinäsammal, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal. Suon itäreunalla on kaistale puolukkakangaskorpi ojikkoa (PKgKoj). Puusto on kuusikkoa. Puolukan lisäksi kangaskorvessa kasvavat mustikka, suomuurain, pallosara ja metsäkorte sekä seinäsammal, korpirahkasammal ja metsäkerrossammal (kuva 4). Suon eteläosan kapeimmassa kohdassa on sararäme muuttuma (VSRmu). Muuttumalla kasvaa kitukasvuista kuusta, koivua ja mäntyä. Pallosara, puolukka, mustikka, suomuurain ja juolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja, joiden lisäksi tavataan pullo- ja rahkasaraa. Sararahkasammal, seinäsammal, korpikarhunsammal ja rämekarhunsammal ovat pohjakerroksen lajistoa. Myös suon pohjoisosassa on sararäme muuttuma, mutta siellä ei kasva kuusta eikä korpikarhunsammalta. Suon itälaidalla on mesotrofinen sararäme ojikko (MeVSRoj). Noin kymmenmetristä mäntyä kasvavalla sararämeellä on variksenmarjarahkaräme mättäitä. Välipinnalla kasvavat tupasvilla, rahkasara, siniheinä ja pullosara sekä jokasuonrahkasammal, sararahkasammal, kalvakkarahkasammal, punarahkasammal ja heterahkasammal (Kuva 5). Paikalta tavattiin 5 pyytä. Suon itälaidalla on laikku korpiräme ojikkoa (KRoj). Kuusi, mänty ja koivu ovat kaikki yhtä yleisiä korpirämeellä. Virpapajua ja katajaa kasvaa korpirämeen reunalla. Mustikka, puolukka, pallosara, suopursu ja juolukka sekä jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal ja seinäsammal ovat korpirämeen lajistoa. Suon itäosassa on oligotrofinen kalvakka lyhytkorsiräme (OlKaLkNR). Kohteella kasvaa miehenkorkuista mäntyä. mättäät ovat kanervarahkarämettä. Välipinnalla kasvavat suokukka, tupasvilla ja tupasluikka sekä kalvakkarahkasammal, punarahkasammal ja rusorahkasammal. Lyhytkorsiräme on kuivahtanut ojitusten vuoksi (Kuva 6). Suon pohjoiskärjessä on oligotrofinen sararäme (OlVSR). Tupasvilla, tupasluikka, jouhisara, rahkasara, juolukka, variksenmarja ja tähtisara kasvavat sararämeellä. Sammallajistoon kuuluvat jokasuonrahkasammal, sararahkasammal, punarahkasammal ja ruskorahkasammal. Suon itäosassa on kangasräme ojikko (KgRoj). Noin 20 metrin korkuista mäntyä kasvavalla kangasrämeellä kasvavat mustikka, puolukka, juolukka, suopursu, suomuurain ja pallosara sekä jokasuonrahkasammal ja seinäsammal. Suon itäosassa on isovarpuräme ojikkoa (IRoj). Rämevarvut suopursu, juolukka, variksenmarja ja vaivaiskoivu kasvavat isovarpurämeellä. Seinäsammal kasvaa mättäillä, ja jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal kasvavat välipinnalla. Suon itäosassa on laaja alue oligotrofista lyhytkorsiräme ojikkoa (OlLkNRoj). Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Välipinnalla kasvavat tupasvilla, rahkasara, suokukka, suomuurain sekä jokasuonrahkasammal. Seinäsammalta esiintyy paikoin mättäillä. 4

5 Suon luonnonsuojelullinen arvo Asemanevan suoluonto on monin paikoin muuttunutta ojitusten seurauksena. Arvokkaimpia ojitukselta säilyneitä suotyyppejä ovat ruohoinen sarakorpi, korpiräme ja mesotrofinen sararäme. Nämä kuuluvat Natura 2000 luontotyyppiin Puustoiset suot. Niiden kokonaispinta- ala on kuitenkin pieni verrattuna koko suon pinta-alaan. Kalvakkanevaräme on keidassuoalueella uhanalainen luontotyyppi. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

6 6

7 Liite 1. Kuvia Asemanevan suotyypeistä Kuva 1. Rahkainen tupasvillaräme ojikko. Kuva 2. Ruohoinen sarakorpi. 7

8 Kuva 3. Jäkäläturvekangas. Kuva 4. Puolukkakangaskorpi ojikko. 8

9 Kuva 5. Mesotrofinen sararäme ojikko. Kuva 6. Oligotrofinen kalvakkanevarämeen harvapuustoinen ilme. 9

10 2. Keuruun Honkasuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Honkasuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Honkasuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Honkasuo sijaitsee Keuruulla Jukojärven kylässä Jukojärven itäpuolella lähellä Multian rajaa. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suon läpi kulkee metsäautotie, joka sivuaa suota lännessä. Suon poikki virtaa Honkapuro, johon on johdettu ojia. Suo on kauttaaltaan ojitettu lukuun ottamatta eteläisintä osaa. Suo on suurimmaksi osaksi kitukasvuista mäntyä kasvavaa nevarämettä. Jykevämpipuustoisia suotyyppejä on suon reunoilla. Suon keskiosassa on hakkuuaukko, joka on uudistettu männylle. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon länsilaidalla on kaistale isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Variksenmarja, vaivaiskoivu, juolukka, mustikka, suomuurain, suopursu ja puolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalen lisäksi jokasuonrahkasammalta. Suon länsiosassa on oligotrofista lyhytkorsiräme ojikkoa (OlLkNRoj). Tupasvilla, variksenmarja, suokukka, vaivaiskoivu ja rahkasara sekä jokasuonrahkasammal, ruskorahkasammal, silmäkerahkasammal ja punarahkasammal ovat lyhytkorsirämeen lajistoa (kuva 1). Suon länsiosassa on lyhytkorsiräme muuttumaa (LkNRmu). Juolukka, variksenmarja, mustikka ja suopursu ovat kenttäkerroksen ja seinäsammal, punarahkasammal, jokasuonrahkasammal ja ruskorahkasammal pohjakerroksen valtalajeja. Kasvillisuuden seassa kasvaa poronjäkälää. Suon pohjois- ja itäosissa on tyypin I puolukkaturvekangasta (PTKg I). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa hieman kitukasvuista koivua ja kuusta. Suopursu, puolukka, mustikka ja muurain sekä seinäsammal, kangaskynsisammal ja jokasuonrahkasammal kuuluvat turvekankaan lajistoon. 10

11 Suon pohjoisosassa on korpiräme ojikkoa (KRoj). Korpirämeellä kasvaa niin kuusta, mäntyä kuin koivuakin. Virpapaju, mustikka, suopursu, puolukka ja pallosara sekä korpirahkasammal, kangasrahkasammal, seinäsammal ja metsäkerrossammal ovat korpirämeen lajistoa (kuva 2). Suon keskiosassa sekä eteläosassa on oligotrofista sararämettä (OlVSR). Jouhisara, pullosara, tupasvilla, suokukka ja isokarpalo sekä sararahkasammal, rämekarhunsammal, punarahkasammal, kalvakkarahkasammal ja ruskorahkasammal ovat sararämeen lajistoa (kuva 3). Suon itäosassa on puolukkakangaskorpi ojikko (PKgKoj). Kuusta ja koivua kasvavalla kangaskorvella puolukka, mustikka, metsäkorte ja pallosara kasvavat kenttäkerroksessa sekä seinäsammal, korpirahkasammal, isokynsisammal ja metsäkerrossammal pohjakerroksessa (kuva 4). Honkapuro kulkee puolukkakangaskorven poikki. Puron reunalla kasvavat hetekynsisammal, isonäkinsammal, palokeuhkosammal, raate ja rantamatara. Suon itä- ja etelälaidoilla on kangasräme ojikkoa (KgRoj). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Suopursu, juolukka, puolukka, mustikka ja pallosara sekä jokasuonrahkasammal ja seinäsammal ovat kangasrämeen lajistoa. Suon keskiosassa hakkuuaukon eteläpuolella on pieni laikku ruoho- ja heinäkorpi ojikkoa (RhKoj). Puusto on koivuvaltaista, kohteen reunoilla kasvaa kuusta. Vehka, kurjenpolvi, viitakastikka ja tähtisara sekä haprarahkasammal, sararahkasammal ja korpikarhunsammal kasvavat tässä ruoho- ja heinäkorvessa (kuva 5). Suon eteläosassa on oligotrofinen sphagnum-rimpinevaräme (OlSRiNR). Rimmet ovat paikoin kuivuneet välipintamaisiksi, mutta rimpipintakasvillisuutta on yhä tavattavissa. Paksujen ruskorahkasammalmättäiden välisissä rimmissä kasvavat silmäkerahkasammal, rahkanäivesammal ja vajorahkasammal sekä tupasvilla, suokukka, leväkkö ja rahkasara (kuva 6). Suon eteläosassa on variksenmarjarahkaräme (VRR). Variksenmarja, muurain, suokukka, tupasvilla ja kanerva kasvavat ruskorahkasammalella (kuva 7). Suon eteläosassa on kaistale tupasvillarämettä (TR). Alle 10-metristä mäntyä kasvavalla tupasvillarämeellä kasvavat tupasvilla, variksenmarja, suomuurain, vaivaiskoivu sekä jokasuonrahkasammal (kuva 8). 4. Suon luonnonsuojelullinen arvo Honkasuon suoluonto on monin paikoin muuttunut ojitusten vuoksi. Suolla on kuitenkin säilynyt joitakin luonnontilaisen kaltaisia suotyyppejä, etenkin suon eteläosassa ojittamattomalla alueella. Lyhytkorsinevaräme, sararäme ja korpiräme kuuluvat Natura 2000 luontotyyppiin puustoiset suot. Oligotrofinen rimpinevaräme ja ruoho- ja heinäkorpi ovat keidassuoalueella uhanalaisia suotyyppejä. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. 11

12 Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

13 Liite 1. Kuvia Honkasuon suotyypeistä Kuva 1. Oligotrofinen lyhytkorsiräme ojikko. Kuva 2. Korpiräme ojikko. 13

14 Kuva 3. Oligotrofinen sararäme. Kuva 4. Puolukkakangaskorven mosaiikkimaista kasvustoa. 14

15 Kuva 5. Ruoho- ja heinäkorpi ojikko. Kuva 6. Oligotrofinen rimpinevaräme. 15

16 Kuva 7. Variksenmarjarahkaräme. Kuva 8. Tupasvillaräme. 16

17 3. Keuruun Isoneva1:n suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Isoneva1:n suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Isoneva1:n kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä 12. ja Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin vääräväri ilmakuvalle. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Isoneva sijaitsee Keuruulla Kuusijärven pohjoispuolella (yhtenäiskoordinaatit : ). Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suolle kulkee metsäautotie pohjoisesta ja etelästä. Suolle leimansa antavat kookkaat kangasmetsäsaarekkeet, joissa kasvaa mäntytaimikkoa ja nuorta kasvatusmetsää. Suon pohjoisosa on ojitettu vain reunoilta, muutoin suo on kauttaaltaan ojitettu. Suo on suurimmaksi osaksi kitukasvuista mäntyä kasvavaa nevarämettä. Aivan pohjoisessa on myös avointa nevaa. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto a. Luonnontilainen pohjoisosa Isonevan ojittamattomassa pohjoisosassa suoluonto on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena. Tällä aapasuoyhdistymällä avointa nevaosaa kiertävät nevarämeet, nevakorvet, korpirämeet ja korvet. Ojittamattoman pohjoisosan länsireunalla sekä itäreunalla on kaistale korpiräme ojikkoa (KRoj). Siellä kasvaa mäntyä, koivua ja kuusta kutakuinkin yhtä paljon. Rämevarvut, kuten suopursu, vaivaiskoivu, suokukka, variksenmarja ja juolukka antavat leimansa suotyypille. Lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa ja puolukkaa sekä isokarpaloa. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalen ja seinäsammalen ohella punarahkasammal ja rämekarhunsammal (kuva 1). Lännessä sijaitsevaa korpirämettä on etelästä harvennettu, ja alkuperäisen lajiston lisäksi siellä kasvaa pioneerilajeja, kuten maitohorsmaa. Ojittamattoman osan lounaiskulmassa on pieni laikku lyhytkorsiräme muuttumaa (LkNRmu). Noin 12 metrin korkuista mäntyä kasvavalla kuviolla kasvaa tupasvillan, suokukan ja juolukan lisäksi hieman tähtisaraa, rahkasaraa, vaivaiskoivua, raatetta ja pullosaraa. Sammallajistoon kuuluu jokasuonrahkasammalen lisäksi suonihuopasammal, seinäsammal, rämekarhunsammal, ruskorahkasammal ja kangaskarhunsammal. 17

18 Ojittamattoman osan keskellä on alue oligitrofista sararämettä (OlSR). Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla suotyypillä tupasluikka, rahkasara, pullosara ja jouhisara ovat valtalajeja. Niiden lisäksi paikalla kasvaa luhtavillaa, tupasvillaa harajuurta ja riippasaraa. Sammallajistoon kuuluu kalvakkarahkasammalen lisäksi punarahkasammal, silmäkerahkasammal ja jokasuonrahkasammal. Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä (kuva2). Sararämeen pohjoispuolella on kaistale oligotrofista kalvakkaa saranevaa (OlKaSN). Kenttäkerroksessa kasvaa pullo- ja rahkasaran lisäksi tupasluikkaaa, variksenmarjaa ja vaivaiskoivua. Välipinnalla kasvaa kalvakkarahkasammal ja sararahka, mättäillä ruskorahkasammal ja punarahkasammal sekä pienissä rimpilaikuissa vajo- ja silmäkerahkasammal (kuva 3). Suon ojittamattoman osan reunoja kiertää rahkainen tupasvillaräme ojikko (ratroj). Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla suotyypillä tupasvilla on kenttäkerroksen valtalaji. Variksenmarjarahkamättäillä on variksenmarjaa, muurainta, juolukkaa ja vaivaiskoivua. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalta. Suon ojittamattoman osan märimmässä kohdassa on oligotrofinen sphagnum-rimpineva (OlS- RiN). Tämän suotyypin lajistoon kuuluvat pullosara, leväkkö, mutasara, raate ja suokukka. Sammallajistoon kuuluvat kalvakkarahkasammal, vajorahkasammal ja sararahka (kuva 4). Suon ojittamattoman osan länsireunalla on kaistale rahkaräme muuttumaa (RRmu). Puusto on kitukasvuista mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvaa variksenmarja, suomuurain, juolukka, suokukka, tupasvilla ja jopa puolukka. Sammallajistoon kuuluu ruskorahkasammalen lisäksi seinäsammal, jokasuonrahkasammal, suonihuopasammal ja rämekarhunsammal. Suon ojittamattoman osan luoteisosassa on variksenmarjarahkarämettä (VRR). variksenmarjan lisäksi kuviolla kasvaa suokukka, juolukka, tupasvilla ja muurain. Ruskorahkasammalen lisäksi sammallajistoon kuuluvat rämekarhunsammal, jokasuonrahkasammal ja suonihuopasammal. Suon ojittamattoman osan pohjoisreunalla on pallosararämettä (PsR). Noin 15-metristä mäntyä kasvavalla rämeellä pallosara kasvaa runsaana, lisäksi paikalla kasvaa variksenmarjaa, juolukkaa ja isokarpaloa. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammal, rämekarhunsammal sekä hieman punarahkasammalta ja seinäsammalta (kuva 5). Tämä suotyyppi on Keski-Suomessa harvinainen. Suon ojittamattoman alueen itäosassa on oligotrofinen lyhytkorsiräme (ollknr). Tällä rämetyypillä kenttäkerroksen valtalajeja ovat rahkasara, tupasvilla, vaivero ja vaivaiskoivu, joiden lisäksi tavataan isokarpaloa, raatetta, jouhisaraa ja järvikortetta. Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuon- ja punarahkasammal sekä suonihuopasammal (kuva 6). Suon ojittamattoman osan eteläreunalla on kaistale ruohoista sarakorpea (RhSK). Tässä kitukasvuista kuusta ja koivua kasvavassa korvessa on monia ruoho- ja saralajeja: raate, järvikorte, tähtisara, rahkasara ja korpikastikka esiintyvät runsaina. Lisäksi sarakorvessa kasvaa isokarpaloa, kangasmaitikkaa, harmaasaraa, kurjenjalkaa, hentosaraa, luhtarölliä, juurtosaraa, jouhisaraa, suo-orvokkia, suoputkea, pullosaraa, maariankämmekkää, metsätähteä ja jokapaikansaraa. Mättäillä kasvaa suopursu, puolukka ja juolukka. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalen lisäksi korpikarhunsammal, punarahkasammal, korpirahkasammal, rämekarhunsammal, viitarahkasammal, hapra- vaalea- ja sararahkasammal sekä kalvasrahkasammal (kuva 7). Ruohoinen sarakorpi on uhanalainen avainbiotoopiksi määritelty suotyyppi (Aapala ym. 1994). 18

19 Ojittamattoman osan kaakkoiskulmassa on mesotrofinen saraneva (MeSN). Raatteen ja pullosaran lisäksi nevalla kasvaa riippasara, rahkasara, tupasluikka, siniheinä, variksenmarja, tähtisara, järviruoko ja villapääluikka. Sammallajistoon kuuluu jokasuonrahkasammalen ja sararahkan lisäksi kalvasrahkasammal, punarahkasammal, silmäkerahkasammal, luhta- ja kalvaskuirisammal, keräpäärahkasammal ja okarahkasammal (kuva 8). Mesotrofisen saranevan ympäri kiertää meso-eutrofinen sararäme (Me-EuSR). Tällä sararämeellä meso-eutrofiaa ilmentävä siniheinä on todella runsas, samoin pullosara. Seassa kasvaa tupasluikkaa, pyöreälehtikihokkia, tähtisaraa ja luhtavillaa. Rahkamättäillä kasvaa juolukkaa ja variksenmarjaa. Pohjakerroksessa kasvaa kalvakkarahkasammalta, punarahkasammalta, sararahkaa ja hieman heterahkasammalta. Ojittamattoman osan etelälaidalla on laikku rahkaista tupasvillarämettä (ratr). Noin 12-metristä mäntyä kasvavalla rämeellä kasvaa vaivaiskoivua, tupasvillaa, variksenmarjaa ja juolukkaa. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammal, punarahkasammal ja suonihuopasammal. Siellä täällä on ruskorahkasammalmättäitä. Ojittamattoman osan kaakkoiskulmassa on laikku puolukkakangaskorpi ojikkoa (PKgKoj). Tässä kuusta ja koivua kasvavassa korvessa kasvaa puolukan lisäksi mustikkaa, pallosaraa, metsäkortetta, metsätähteä, mesimarjaa ja kangasmaitikkaa. Sammallajistoon kuuluvat jokasuon- ja korpirahkasammalen ohella Suomen vastuulaji pallorahkasammal sekä metsäkerrossammal. 4.2 Ojitettu osa Isonevan ojitettu osa on suurimmaksi osaksi muuttunutta suoluontoa. Alueen luoteiskulmassa sekä länsireunassa on oligotrofinen lyhytkorsineva ojikko (OlLkNoj). Kenttäkerroksessa kasvaa tupasluikka, tupasvilla ja vaivaiskoivu sekä mättäillä juolukka ja variksenmarja mättäillä. Pohjakerroksessa kasvaa jokapaikan-, rusko- ja punarahkasammalta. Alueen pohjoisosassa on tyypin I mustikkaturvekangas (MTKg I). Mustikan ja puolukan lisäksi alueella kasvaa isoalvejuuri, nurmirölli, metsätähti, muurain, juolukka, metsäkorte, vadelma ja metsälauha. Aukkoisessa sammalpeitteessä kasvaa jokasuon- ja korpirahkasammalta. Suon eteläosassa on isovarpuräme muuttuma (IRmu). Sen lajistoon kuuluvat vaivaiskoivu, juolukka, variksenmarja, isokarpalo, tupasvilla ja suokukka. Seinäsammalta kasvaa niin mättäillä kuin mätäsväleissäkin. Muita sammalia ovat jokasuon- ja punarahkasammal sekä kangaskynsisammal. Suon eteläosassa on myös laikku jäkäläturvekangasta (JäTKg). Siellä kasvaa karpalo, mustikka, puolukka ja variksenmarja. Seinäsammalvaltaisessa pohjakerroksessa on siellä täällä ruskorahkasammalmättäitä ja hieman jokasuonrahkasammalta. Poronjäkälää kasvaa laikkuina. Alueen länsireunassa on korpiräme ojikko (KRoj). Puustossa on mäntyä, kuusta ja koivua. Kuviota on harvennettu poistaen kuusta ja koivua. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukka, suomuurain, variksenmarja, tupasvilla ja mustikka. Sammallajistoon kuuluu jokasuonrahkasammal, seinäsammal, rämekarhunsammal ja varvikkorahkasammal. Korpirämeen siimeksessä lenteli lehtopöllö. Alueen länsireunassa järven rannassa on sara- ja ruoholuhta (SRhLu). 19

20 Paikan lajistoon kuuluvat pullosara, vesisara, kurjenjalka, terttualpi, korpikastikka, suoputki, rantaluikka, jouhivihvilä, suo-orvokki, järvikorte ja jokapaikansara. Pohjakerroksesta löytyi kurjenrahkasammal? KP70, hetesirppisammal, vaalearahkasammal sekä kalliolähdesammal (kuva 9). Tämä suotyyppi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin Vaihettumissuot ja rantasuot. Alueen itäreunassa on isovarpuräme ojikkoa (IRoj), tarkemmin sanottuna vaivaiskoivuräme ojikkoa. Vaivaiskoivun lisäksi rämeellä kasvaa juolukka, suomuurain ja tupasvilla. Pohjakerroksessa seinäsammal ja jokasuonrahkasammal ovat valtalajeja, joiden lisäksi tavataan suonihuopasammalta ja punarahkasammalta. Alueen itäosassa on kaistale ruohoturvekangasta (RhTKg). Sen puusto on mänty- ja kuusivaltaista, seassa kasvaa koivua. Korpikastikka, metsätähti ja puolukka ovat valtalajeja, lisäksi kuviolla kasvaa metsälauha, isotalvikki, kangasmaitikka ja metsäalvejuuri. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat seinäsammal, kytökarhunsammal ja jokasuonrahkasammal. Alueen itäosassa ruohoturvekankaan länsipuolella on tupasvillaräme ojikko (TRoj). Mäntyvaltaisella rämeellä kasvaa tupasvillan lisäksi suokukka ja suomuurain. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuon- ja punarahkasammalta välipinnalla ja ruskorahkasammalta ja seinäsammalta siellä täällä olevilla mättäillä. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Yli puolet suon pinta-alasta on ojitettua ja monin paikoin muuttunutta suoluontoa, mutta suon pohjoisosassa oleva ojittamaton osa on luonnontilaista ja sisältää monia huomionarvoisia suotyyppejä. Luonnontilainen osa kokonaisuutena on Natura 2000 luontotyyppiä Aapasuot, ja nevarämeet, nevakorvet, korpirämeet ja korvet kuuluvat luontotyyppiin Puustoiset suot. Meso-eutrofiaa ilmentävät saraneva ja sararäme eivät ole Keski-Suomessa kovin yleisiä, ja suon pohjoisosasta löytynyt pallosararäme on Keski-Suomessa harvinainen. Kirjallisuus Aapala, K., Alanen, A., Heikkilä, R., Heikkinen, R., Husa, J., Lindholm, T. ja Schneider, H Avainbiotooppien tunnistaminen. Avainbiotooppien määritystyöryhmän muistio 21. Metsäkeskus Tapio ja Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

21 21

22 Liite 1. Kuvia Isonevan suotyypeistä Kuva 1. Korpiräme ojikon kasvillisuutta. Kuva 2. Oligotrofinen sararäme. 22

23 Kuva 3. Oligotrofinen kalvakka saraneva. Kuva 4. Oligotrofinen sphagnum-rimpineva. 23

24 Kuva 5. Pallosararäme. Kuva 6. Oligotrofinen lyhytkorsiräme. 24

25 Kuva 7. Ruohoinen sarakorpi. Kuva 8. Mesotrofinen saraneva, jossa sarojen seassa kasvaa siniheinää. 25

26 Kuva 9. Sara- ja ruoholuhta. 4. Keuruun Kaakkosuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Kaakkosuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Kaakkosuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:10 000). 26

27 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Kaakkosuo sijaitsee Keuruulla Pihlajaveden aseman tuntumassa. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Sekä maantie että rautatie kulkevat suon poikki lännessä. Suo on ojitettu pohjoisessa. Suo on reunaojitusten vuoksi kuivunut myös ojittamattomassa keskiosassaan. Kaakkolammen eteläpuolella on luonnontilaista nevaa ja sararämettä. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon eteläkärjessä on korpiräme (KR). Korpirämeellä kasvaa kuusta, koivua ja mäntyä. Mustikka, puolukka, suomuurain, juolukka, suopursu ja metsäkorte sekä jokasuonrahkasammal, punarahkasammal ja varvikkorahkasammal ovat korpirämeen lajistoa. Suon eteläosassa on puolukkaturvekangas (PTKg). Juolukka, suopursu, puolukka, mustikka ja variksenmarja kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalen lisäksi hiukan jokasuonrahkasammalta ja punarahkasammalta. Suon eteläosassa lammen rannalla on oligotrofinen kalvakka saraneva (OlKaSN). Jouhisara, suomuurain, variksenmarja, suokukka, juolukka ja tähtisara sekä sararahkasammal ja kalvakkarahkasammal ovat saranevan lajistoa (kuva 1). Suon keskiosassa on laaja alue jäkäläturvekangasta (JäTKg). Puusto on kitukasvuista mäntyä. Laajat poronjäkälälaikut antavat leimansa turvekankaalle. Tupasvilla, juolukka, variksenmarja, kanerva ja seinäsammal ovat turvekankaan lajistoa. Myös ruskorahkasammalmättäitä esiintyy (kuva 2). Suon keskiosassa jäkäläturvekankaan pohjoispuolella on varputurvekangas (VTKg). Rämevarvut suopursu, vaivaiskoivu, suomuurain ja variksenmarja antavat leimansa varputurvekankaalle. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta ja ruskorahkasammalta. Suon pohjoisosassa on sararäme muuttuma (VSRmu). Puusto on kitukasvuista männikköä. Tupasvilla, vaivaiskoivu, juolukka, variksenmarja ja tupasluikka sekä rahkasara, pullosara, valkopiirtoheinä, järviruoko ja siniheinä kasvavat sararäme muuttumalla. Seinäsammal ja ruskorahkasammal kasvavat mättäillä, jokasuonrahkasammal ja sararahkasammal välipinnalla. Kaakkolammen eteläpuolella suon kaakkoisosassa on mesotrofinen sararäme (MeVSR). Miehenkorkuista mäntyä kasvavalla sararämeellä kasvavat tupasluikka, siniheinä, valkopiirtoheinä ja jouhisara sekä kalvakkarahkasammal, sararahkasammal, punarahkasammal, rusorahkasammal ja heterahkasammal (kuva 3). Kaakkolammen eteläpuolella suon kaakkoisosassa on mesotrofinen kalvakka saraneva (Me- KaSN). Siniheinä, jouhisara, valkopiirtoheinä, pyöreälehtikihokki, järviruoko ja järvikorte ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvaa kalvakkarahkasammalen lisäksi rusorahkasammalta, kalvaskuirisammalta, silmäkerihmasammalta ja hieman heterahkasammalta (kuva 4). Etelämpänä voimakkaimmin meso-eutrofiaa ilmentävät siniheinä ja heterahkasammal eivät enää kasva, mutta mesotrofiaa ilmentävä eliömaakunnassa uhanalainen kurjenrahkasammal kasvaa saranevan eteläpäässä. 27

28 Kaakkolammen eteläpuolella suon kaakkoisosassa on oligotrofinen sararäme (OlSR). Jouhisara, raate, vaivaiskoivu ja suokukka sekä sararahkasammal ja kalvakkarahkasammal ovat sararämeen lajistoa. Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Suon länsiosassa on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla tupasvillaräme muuttumalla tupasvilla, suomuurain, juolukka ja variksenmarja sekä jokasuonrahkasammal ja seinäsammal ovat valtalajeja. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Kaakkosuon suoluonto on suurimmaksi osaksi pitkälle muuttunutta ojitusten seurauksena. Suon kaakkoisosassa on kuitenkin ojittamaton alue, jonka suoluonto on säilynyt luonnontilaisena. Tämä osa suosta on erämainen kallioisine reunusmännikköineen. Meso-eutrofiaa ilmentävät sararäme ja saraneva ovat Keski-Suomessa harvinaisia. Mesotrofisen sararämeen eteläpäässä kasvaa alueellisesti uhanalainen Suomen vastuulaji kurjenrahkasammal. Ojittamaton suon osa kuuluu Natura luontotyyppiin Aapasuot. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

29 29

30 Liite 1. Kuvia Kaakkosuon suotyypeistä. Kuva 1. Oligotrofinen kalvakka seraneva lammen rannalla. Kuva 2. Jäkäläturvekangas. 30

31 Kuva 3. Mesotrofinen sararäme. Kuva 4. Mesotrofinen kalvakka saraneva. 31

32 5. Keuruun Karjunnevan suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Karjunnevan suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Karjunnevan kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä 2. ja Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin vääräväri ilmakuvalle. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Karjunneva sijaitsee Keuruulla Jyrkeejärven pohjoispuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Karjunnevan pohjoispuolella 200 metrin etäisyydellä suosta kulkee metsäautotie. Suon itälaidalla virtaa puro, jota on ruopattu ja puroon on johdettu ojia. Karjunneva on kauttaaltaan ojitettu, ja tämä näkyy suon kasvillisuudessa: suo on keskustaa myöten puustoinen. Suolla kasvaa suurimmaksi osaksi alle 15:n korkuista männikköä, ja suo onkin todennäköisesti monin paikoin uudistettu männylle. Luoteessa ja aivan idässä on koivun ja kuusen luonnehtimia metsäisiä kohteita. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon luoteisosassa sekä itäreunalla on mustikkaturvekangasta (MTKg), jonka puustoa leimaavat kuusi ja koivu, joita on kuviolla kutakuinkin yhtä paljon. Etelämmässä tyyppi vaihettuu mäntyvaltaiseksi, ja kuusi ja hieskoivu esiintyvät siellä aliskasvustona. Metsälajistoa edustavat kenttäkerroksessa puolukka, metsäalvejuuri, metsätähti sekä metsätähtimö, mutta myös suokasveja esiintyy, kuten jokapaikansara, harmaasara, suomuurain sekä suokorte. Pohjakerroksen valtalaji on korpikarhunsammal, jonka seassa kasvaa laikkuina seinäsammalta ja kangaskynsisammalta. Suon keskiosassa sekä kaakkoisosassa on laaja alue puolukkaturvekangasta (PTKg). Sen puusto on mäntyä, jonka aliskasvustona kasvaa kuusta ja hieskoivua. Kenttäkerroksessa valtalajina on puolukka, jonka lisäksi kuviolla esiintyy mustikka ja suomuurain. Pohjakerros koostuu pääosin seinäsammalesta ja metsäkerrossammalesta, joiden seassa kasvaa jokasuonrahkasammalta pieninä laikkuina. Kaakkoisosassa sijaitsevalla puolukkaturvekankaalla suopursu esiintyy runsaana puolukan lisäksi. 32

33 Suon luoteisosassa sijaitsee laikku korpiräme muuttumaa (KRmu). Kuviolla kasvaa männyn (n. 12m) lisäksi aliskasvustona hieskoivua ja kuusta. Alue on todennäköisesti uudistettu männylle. Kenttäkerroksen kasvillisuutta leimaavat puolukka, suomuurain ja vaivaiskoivu sekä mustikka, tupasvilla, suokukka ja variksenmarja. Pohjakerroksessa jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal vallitsevat välipintaa, seinäsammal ja metsäkerrossammal mätäspintoja. Kuviolla esiintyvät poronjäkälät ovat todennäköisesti levinneen paikalle ojittamisen aiheuttaman kuivumisen myötä. Suon länsiosassa sekä pohjoisessa sijaitsee kaistale Tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Tämän mäntyisen suotyypin kenttäkerroksessa kasvaa tupasvilla, vaivaiskoivu ja suomuurain sekä variksenmarja ja karpalo. Männyn seassa kasvaa kuusta ja hieskoivua aliskasvustona. Sammallajistoa leimaavat jokasuonrahkasammal, suonihuopasammal ja korpikarhunsammal sekä punarahkasammal ja muutamalla mättäällä kasvava ruskorahkasammal. Suon länsiosassa sijaitsee suuri kaistale Lyhytkorsinevaräme muuttumaa (LkNRmu) Tällä mäntyisellä suotyypillä kasvaa suomuurainta, vaivaiskoivua, suokukkaa, rahkasaraa ja puolukkaa. Pohjakerroksessa vallitsevat ruskorahkasammal, suonihuopasammal ja rämekarhunsammal mättäillä sekä jokasuonrahkasammal, kalvasrahkasammal ja punarahkasammal välipinnalla, mutta myös seinäsammal esiintyy monin paikoin laikkuina. Suon lounaisosassa on kaistale mäntyvaltaista mustikkaturvekangasta (MTKg). Kuvio on todennäköisesti uudistettu männylle, jonka aliskasvustona kasvaa kuusta, hieskoivua ja pihlajaa. Puolukan ja mustikan lisäksi kenttäkerroksessa esiintyy metsätähti, metsäalvejuuri, viitakastikka, metsälauha ja kultapiisku. Pohjakerroksessa kasvaa metsäkerros- ja korpikarhunsammalten lisäksi jokasuonrahkasammalta, korpirahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Samanlaista mustikkaturvekangasta on myös suon koillisosassa huomattavan kokoinen alue. Alueen koillisnurkassa on pieni luhtanevakorpi ojikko (LuNKoj). Paikalla kasvaa kitukasvuinen hieskoivu sekä vähän kitukasvuista kuusta ja mäntyä. Myös virpa- ja kiiltopaju esiintyvät suotyypillä. Kenttäkerrokselle leimansa antavat luhtaiset lajit luhtarölli, kurjenjalka ja jouhivihvilä. Nevalajistoa edustavat jouhisara ja harmaasara. Pohjakerroksessa esiintyy viitarahkasammal, sararahkasammal, jokasuonrahkasammal, luhtakuirisammal, kalvaskuirisammal, punarahkasammal sekä mättäillä seinäsammal ja korpikarhunsammal (kuva 1). Luhtanevakorpi ojikon länsipuolella on luhtanevakorpi muuttuma (LuNKmu). Se on hieskoivuvaltainen, tosin länteen päin mentäessä männyn osuus kasvaa. Koivun seassa kasvaa kiilto- ja virpapajuja. Kuvio on todennäköisesti uudistettu männylle. Kenttäkerroksessa viitakastikka on monin paikoin runsas, ja sen lisäksi paikalla kasvaa pallosaraa, harmaasaraa ja tupasvillaa, paikoin myös suomuurainta. Mättäillä kasvaa puolukkaa. Pohjakerroksessa välipinnalla kasvaa jokasuonrahkasammalta ja korpikarhunsammalta, mätäspinnalla kangaskarhunsammalta ja seinäsammalta. Suon itäosassa on kaistale ruoho- ja heinäkorpi muuttumaa (RhKmu). Kuusta ja hieskoivua kasvavalla kohteella viitakastikka vallitsee kenttäkerrosta. Sen lisäksi alueella kasvaa korpiorvokki, metsätähti, oravanmarja, metsäalvejuuri ja pallosara. Pohjakerroksessa kasvaa korpikarhunsammalen ohella metsäkerrossammal ja haprarahkasammal. 33

34 Suon itäosassa sekä luoteisosassa on huomattava alue korpiräme muuttumaa. Sen puustossa esiintyy mäntyä, koivua ja vähän kuusta. Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, tupasvilla, muurain sekä metsäalvejuuri. Pohjakerroksessa kasvaa korpikarhunsammalen ja korpirahkasammalen lisäksi korpirahkasammal ja rämekarhunsammal. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Karjunnevan suoluonto on monin paikoin muuttunut ojituksen vuoksi ja osia suosta on metsätalouskäytössä. Arvokkaana luonnontilaisen kaltaisena suotyyppinä voidaan pitää vain koillisnurkassa sijaitsevaa luhtanevakorpi laikkua. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

35 35

36 Liite 1. Kuvia Karjunnevalta Kuva 1. Luhtanevakorpi ojikko. Kuva 2. Karjunnevan itälaidalla virtaavaa puroa on ruopattu. 36

37 6. Keuruun Lempaatsuon täydentävä suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitetään lisätietoa Lempaatsuolle tehtyä ympäristöselvitystä täydentämään. Selvitys perustuu tehtyyn maastokäyntiin, jonka suorittivat Timo Kypärä, Katriina Peltonen ja Veli Saari. Tämän selvityksen laati Katriina Peltonen Veli Saaren toimittaman raportin pohjalta. 2. Menetelmät Maastokäynti Lempaatsuolle tehtiin Käynnin tarkoituksena oli kartuttaa lajilöytöjä suolta löydetyltä lettorämeeltä ja muilta suon osilta sekä täydentää suotyyppitietoja. 3. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Lempaatsuon länsilaidassa sijaitsevan kangasmetsäsaarekkeen pohjoispuolella sijaitseva lettoräme (LR) (kuva 1) on laajempi kuin edellisessä selvityksessä esitettiin. Putkilokasveista suojelullisesti arvokkaimmat kaitakämmekkä (kuva 6) ja punakämmekkä ovat lettorämeellä verrattain runsaat. Kaitakämmekkä on uhanalainen valtakunnallisesti vaarantunut ja punakämmekkä alueellisesti uhanalainen. Lettorämeen halki kulkevan valuvesijuotin pohja on lettosammalten peittämä. Timo Kypärä löysi aiemmalla inventointiretkellään kaksi Pohjois-Hämeen eliömaakunnalle uutta lajia, lettohammassammalen (Leiocolea rutheana) ja matosammalen (Pseudocalliergon trifarium). Niiden ohella lettorämeeltä löytyy lähes kaikki Keski-Suomessa esiintyvät lettosammalet. Luontoarvoja ja ravinteista kasvualustaa osoittavia Keski-Suomessa harvinaisia lettosammalia ovat lettokilpisamal (Cinclidium stygium), kultasirppisammal (Loescypnum badium), kairasammal (Meesia triquetra), lettosirppisammal (Scorpidium cossoni), rimpisirppisammal (Scorpidium revolvens), lettolierosammal (Scorpidium scorpioides) ja kultasammal (Tomentypnum nitens). Keskiravinteisuutta osoittava Suomen kansallinen vastuulaji kuovinrahkasammal (Sphagnum pulchrum) on keskiravinteisilla suotyypeillä verrattain yleinen. Mesotrofisella sararämeellä kasvoi myös luhtaisuutta ilmentävä kuovinrahkasamal (Sphagnun obtusum) (kuva 2). Lempaatsuon länsilaidalla rämettä viertää kapeahko juotti mesotrofista sarakorpea. Tällä kuusta ja mäntyä kasvavalla suotyypillä jouhi- ja tähtisara ovat kenttäkerroksen valtalajeja, ja niiden lisäksi paikalta tavattiin maariankämmekkä ja järvikorte. Suon pohjoisosassa sijaitsevan kangasmetsäsaarekkeen itälaidalla on pienialainen puolukkakorpi (PK). Sen puusto on kuusivaltaista, ja seassa kasvaa koivua. Puolukan lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa muurainta, metsäkortetta, mustikkaa ja pallosaraa. Pohjakerroksesta on korpirahkasammalen lisäksi kantolaakasammalta ja pallorahkasammalta. Puolukkakorven eteläpuolella on myös pieni muurainkorpi (MuK), jossa lajisto on samankaltainen kuin puolukkakorvessa, mutta suomuurain on kenttäkerroksen valtalaji. Puolukkakorven länsipuolella on metsäkortekorpi (MkK). Myös tämä korpi on kuusivaltainen, ja seassa on koivua. Metsäkorte on kenttäkerroksen valtalaji. Pohjakerroksesta löytyi korpirahkasammalen, seinäsammalen ja metsäkerrossammalen lisäksi Suomen vastuulaji pallorahkasammal, kangasrahkasammal ja ojanukkasammmal. 37

38 Lempaatpuron varrella on luhtainen sarakorpi (LuSK). Hirvien matalaksi syömät pajut reunustavat purouomaa. Keski-Suomessa harvinainen pohjanpaju on kiiltopajun ohella runsas. Luhtaröllin röyhykukinnot värjäävät puron läheiset nevapinnat violetiksi. Runsaita ovat monet luhtalajit, kuten suoputki, myrkkykeiso, terttualpi, jouhivihvilä, luhtavuohennokka, vehka ja kurjenjalka. Sarakorven sammallajistoon kuuluvat sararahkasammalen lisäksi viitarahkasammal, kytökarhunsammal, luhtakuirisammal ja kiiltolehväsammal (kuva 3). 4. Suon luonnonsuojelullinen arvo Lempaatsuo on kasvillisuuskuvioiltaan ja ravinteisuudeltaan hyvin vaihteleva, Vaikka suo on suureksi osaksi ojitettu, sen keskeiset osat kangasmetsäreunoineen ovat luonnontilaisia. Korpi- ja rämelaiteiset kangasmetsäsaarekkeet rikastuttavat maisemaa ja suokasvillisuutta. Lempaatpuron varsi ja Alainen Lempaatlampi (kuva 4) ovat erämaisia. Monin paikoin esiintyvät järviruokokasvustot ja siniheinän runsaus ilmentävät ravinteisuutta. Suon ravinteisin osa, länsilaidan lettoräme, on aiempaa inventointia laajempi. Myös keskiravinteinen suokasvillisuus on aiemmissa inventoinneissa jäänyt liian vähälle huomiolle. Lempaatsuo on yksi Keskisuomen arvokkaimmista soista. Jos se olisi tunnettu soidensuojelun perusohjelmaa tai Natura ohjelmaa laadittaessa, se olisi varmasti sisällytetty suojeluohjelmiin. Natura-luontotyypeistä esiintyvät ainakin humuspitoiset lammet, vaihettumissuot ja rantasuot, aapasuot, letot ja puustoiset suot. Perhoslajisto on suolla huomiotaherättävän runsas. Se vaatii ehdottomasti oman inventoinnin. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

39 Liite 1: Lempaatsuon kasvilajilista. Putkilokasvit: Agrostis canina, luhtarölli Andromeda polifolia, suokukka Betula nana, vaivaiskoivu - runsas Calamagrostis purpurea, korpikastikka Calla palustris, vehka Carex canescens, harmaasara C. chordorhiza, juurtosara C. dioica, äimäsara C. echinata, tähtisara C. globularis, pallosara C. lasiocarpa, jouhisara C. magellanica, riippasara C. nigra, jokapaikansara C. pauciflora, rahkasara - runsas C. rostrata, pullosara Cicuta virosa, myrkkykeiso Dactylorhiza incarnata, punakämmekkä alueellisesti uhanalainen, valtakunnallisesti silmälläpidettävä D. maculata, maariankämmekkä D. traunstaineri, kaitakämmekkä - valtakunnallisesti vaarantunut Deschampsia cespitosa, nurmilauha Drosera anglica, pitkälehtikihokki D. rotundifolia, pyöreälehtikihokki Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri Epilobium palustre, suohorsma Equisetum fluviatile, järvikorte E. sylvaticum, metsäkorte Eriophorum angustifolium, luhtavilla E. vaginatum, tupasvilla runsas Galium palustre, rantamatara G. trifidum, pikkumatara Juncus filiformis, jouhivihvilä Juniperus communis, kataja Ledum palustre, suopursu Linnaea borealis, vanamo Lysimachia thyrsiflora, terttualpi Menyanthes trifoliata, raate - runsas Molinia caerulea, siniheinä runsas Nuphar lutea, ulpukka Peucedanum palustre, suoputki Phragmites australis, järviruoko - runsas Potentilla erecta, rätvänä Potentilla palustris, kurjenjalka Rhamnus frangula, paatsama Rhynchospora alba, valkopiirtoheinä Rumex acetosa, niittysuolaheinä Scheuchzeria palustris, leväkkö Salix aurita, virpapaju S. caprea, raita 39

40 S. lapponum, pohjanpaju S. myrtilloides, juolukkapaju S. phylicifolia, kiiltopaju Scutellaria galericulata, luhtavuohennokka Stellaria longifolia, metsätähtimö Trientalis europaea, metsätähti Trichophorum alpinum, villapääluikka - runsas T. cespitosum, tupasluikka runsas Utricularia intermedia, rimpivesiherne Vaccinium micracarpum, pikkukarpalo V. myrtillus, mustikka V. oxycoccos, isokarpalo V. uliginosum, juolukka V. vitis idaea, puolukka Veronica scutellata, luhtatädyke Viola palustris, suo-orvokki Lehtisammalet: Aulacomnium palustre, suonihuopasammal Bryum pseudotriquetrum, lettohiirensammal Calliergon cordifolium, luhtakuirisammal Campylium stellatum, lettoväkäsammal Cinclidium stygium, lettokilpisammal alueellisesti uhanalainen luontoarvoja osoittava laji Dicranella cerviculata, ojanukkasammal Dicranum bonjeanii, lettokynsisammal D. majus, isokynsisammal D. polysetum, kangaskynsisammal Loescypnum badium, kultasirppisammal alueellisesti uhanalainen luontoarvoja osoittava laji Meesia triquetra, kairasammal alueellisesti uhanalainen luontoarvoja osoittava laji Paludella squarrosa, rassisammal luontoarvoja osoittava laji Pleurozium schreberi, seinäsammal Pohlia nutans, nuokkuvarstasammal Polytrichastrum longisetum, kytökarhunsammal Polytrichum commune, korpikarhunsammal P. strictum, rämekarhunsammal Pseudobryum cinclidioides, kiiltolehväsammal Pseudocalliergon trifarium, matosammal luontoarvoja osoittava eliömaakunnalle uusi laji Scorpidium cossoni, lettosirppisammal luontoarvoja osoittava laji S. revolvens, rimpisirppisammal luontoarvoja osoittava laji S. scorpioides, lettolierosammal luontoarvoja osoittava laji Sphagnum angustifolium, rämerahkasammal S. balticum, silmäkerahkasammal S. capillifolium, kangasrahkasammal S. centrale, vaalearahkasammal S. fallax, sararahkasammal S. fimbriatum, viitarahkasammal S. fuscum, ruskorahkasammal S. girgensohnii, korpirahkasammal S. magellanicum, punarahkasammal S. obtusum, kuovinrahkasammal luontoarvoja osoittava laji S. papillosum, kalvakkarahkassammal S. pulchrum, kurjenrahkasammal alueellisesti uhanalainen luontoarvoja osoittava Suomen vastuulaji 40

41 S. riparium, haprarahkasammal S. russowii, varvikkorahkasammal S. subsecundum, keräpäärahkasammal S. warnstorfii, lettorahkasammal S. wulfianum, pallopäärahkasammal luontoarvoja osoittava Suomen vastuulaji Straminergon streamineum, kalvaskuirisammal Tetraphis pellucida, lahosammal Tomentypnum nitens,kultasammal luontoarvoja osoittava laji Warnstorfia exannulata, hetesirppisammal W. fluitans, nevasirppisammal W. procera, aapasasirppisammal Maksasammalet: Aneura pinguis, lettonauhasammal Chiloscyphus polyanthos, hetealvesammal Cladopodiella fluitans, silmäkerihmasammal Leiocolea rutheana, lettohammassammal luontoarvoja osoittava eliömaakunnalle uusi laji Lepidozia reptans, haarusammal Marchantia polymorpha, keuhkosammal Mylia anomala, rahkanäivesammal Pellia sp., lapasammal Scapania paludicola, suokinnassammal luontoarvoja osoittava laji 41

42 Liite 2. Kuvia Lempaatsuon suotyypeistä Kuva 1. Lettoräme. Kuva 2. Mesotrofinen sararäme. 42

43 Kuva 3. Luhtainen sarakorpi. Kuva 4. Alainen Lempaatlampi. 43

44 Kuva 5. Puolukkakorpi. Kuva 6. Lempaatsuon lettorämeellä kasvaa valtakunnallisesti vaarantunut kaitakämmekkä. 44

45 7. Keuruun Luomussuo-Talvilahdennevan suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Luomussuon-Talvilahdennevan suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Suon kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä 9.ja Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin vääräväri ilmakuvalle. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Luomussuo-Talvilahdenneva sijaitsee Keuruulla Luomusjärven pohjoispuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Luomussuo- Talvilahdenneva koostuu kahdesta suosta - Luomussuosta ja Talvilahdennevasta - jotka ovat kytköksissä toisiinsa etelästä noin 100 metrin levyisen kannaksen kautta. Luomussuo-Talvilahdenneva on kauttaaltaan ojitettu lukuun ottamatta järven rannalla sijaitsevaa niemenkärkeä. Suon poikki kulkee koillis-lounas -suuntainen tie. Suo koostuu suurimmaksi osaksi mäntyvaltaisista nevarämetyypeistä, jotka monin paikoin poikkeavat luonnontilaisesta suoluonnosta. Kaakossa järven rannalla on koivuvaltaisia suotyyppejä. Suon pohjoisosassa leimansa antavat metsäiset suotyypit. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon pohjoisosassa tien pohjoispuolella on huomattava alue tyypin I puolukkaturvekangasta (PTKgI). Kuvion puustoa vallitsevat mänty ja kuusi, ja niiden seassa kasvaa hieman koivua. Puolukka, mustikka ja suomuurain ovat kenttäkerroksen valtavarpuja, ja niiden lisäksi paikalla kasvavat suopursu, juolukka, tupasvilla, variksenmarja sekä paikoin runsaana esiintyvä vaivaiskoivu. Pohjakerroksen valtalaji on seinäsammal, jonka lisäksi esiintyy kangaskarhunsammalta, rämekarhunsammalta, jokasuonrahkasammalta ja vaalearahkasammalta. Myös Talvilahdennevan pohjoisosassa on laikku puolukkaturvekangasta. Suon pohjoisosassa aivan tien pohjoispuolella on lampi, jota ympäröi Luhtaneva (LuN). Väli-rimpipintaisen luhtanevan kenttäkerroksessa valtalajeja ovat pallosara, paikoin runsaana esiintyvä kurjenjalka, riippasara sekä jouhisara. Näiden lisäksi kohteella kasvaa harmaasara, luhtarölli, järviruoko, tähtisara, isokarpalo, kangasmaitikka, pyöreälehtikihokkiluhtavilla, rahkasara, suoorvokki, raate, suoputki, suokukka ja korpikastikka. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat haprarah- 45

46 kasammal, jokasuon- ja sararahkasammal ja kalvasrahkasammal. Niiden lisäksi koivua kasvavalla reunalla kasvaa korpikarhunsammal, vaalearahkasammal ja korpirahkasammal (kuva 1). Lampi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin humuspitoiset lammet ja luhtaneva luontotyyppiin vaihettumissuot ja rantasuot. Lammen pohjoispuolella on laikku luhtanevakorpi ojikkoa (LuNKoj). Tämän kohteen puusto on koivuvaltainen, ja hieskoivun seassa kasvaa harmaaleppää, mäntyä ja pajuja. Kenttäkerroksen valtalaji on korpikastikka, jonka lisäksi kohteella kasvavat suoputki, kurjenjalka, metsätähti, tähtisara, jouhivihvilä, harmaasara ja metsäkorte sekä korpiorvokki. Pohjakerroksen lajisto on muuttunut kuivumisen myötä: luhtaisuutta ilmentävät lajit puuttuvat, ja jokapaikanrahkasammalen joukossa kasvaa rämekarhunsammalta ja korpikarhunsammalta. Suon pohjoisosan itälaidalla on huomattavan kokoinen alue sarakorpi muuttumaa (SKmu). Kohde on koivuvaltainen, koivun seassa kasvaa mäntyä ja kuusta. Suotyypin kuivuminen on johtanut lajistomuutoksiin, mutta mätäs-välipintaisuus on vielä selkeästi nähtävissä. Kenttäkerros on kauttaaltaan siniheinän peitossa. Rätvänä, korpiorvokki, suo-ohdake, kurjenjalka, vaivaiskoivu, isokarpalo, juurtosara ja korpikastikka kasvavat siniheinän lomassa. Jokapaikanrahkasammal on pohjakerroksen valtalaji, ja sen lisäksi kohteella kasvaa seinäsammalta, suonihuopasammalta, rämekarhunsammalta ja vaalearahkasammalta. Suon pohjoisosassa sijaitsee laikku sararäme muuttumaa (SRmu). Tätä suotyyppiä on myös suon itäosassa runsaasti. Puusto on kitukasvuista mäntyä, lisäksi kohteella kasvaa harvakseltaan koivua. Kenttäkerroksessa kanerva ja siniheinä ovat valtalajeja, ja niiden lisäksi kurjenjalka, jouhisara, pikkukarpalo, tupasvilla, rätvänä, vaivaiskoivu ja jouhisara esiintyvät kohteella. Pohjakerroksessa kasvaa kalvas- ja jokasuonrahkasammalen lisäksi suonihuopasammal ja rämekarhunsammal. Kohteen maata on muokattu koneellisesti (kuva 2). Huomattava osa suon pohjoisosasta on tyypin I mustikkaturvekangasta (MTKg I ). Puusto on mäntyvaltaista, männyn lisäksi kohteella kasvaa hieskoivu. Puolukan ohella kenttäkerroksessa kasvavat metsäalvejuuri, suomuurain, variksenmarja, kangasmaitikka ja mustikka. Pohjakerroksen valtalajeja ovat seinäsammal, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal. Myös suon itälaidalla sekä lounaisnurkassa on mustikkaturvekangasta, mutta siellä puusto on kuusija koivuvaltaista. Niin ikään suon kaakkoisosassa lähellä rantaa on mäntyä ja koivua kasvava mustikkaturvekangas. Suon pohjoiskärjessä on ruohoturvekangas (RhTKg). Puustoa leimaa hieskoivu, jonka seassa kasvaa kuusta. Puolukan lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa metsätähti, rätvänä, kangasmaitikka, metsäalvejuuri, harmaasara, kultapiisku, kurjenpolvi, lillukka ja lehtotesma. Pohjakerroksen valtalajeja ovat kangaskarhunsammal ja seinäsammal. Ruohoturvekangasta on myös pieni laikku tien eteläpuolella, samoin Suon eteläosassa lähellä rantaa kasvaa ruohoturvekangas. Suon itälaidalla on kaistale korpiräme muuttumaa (KRmu). Puusto on mäntyvaltaista, lisäksi kohteella kasvaa kuusta. Kohteelta on kaadettu koivua ja kuusta. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat puolukka, mustikka, juolukka, suopursu ja vaivaiskoivu. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalen, jokapaikanrahkasammalen ja metsäkerrossammalen ohella punarahkasammal, rämekarhunsammal ja suonihuopasammal. 46

47 Suon itälaidalla sekä etelässä rannan tuntumassa on kaistale isovarpuräme ojikkoa (IRoj). Puusto on kitukasvuista mäntyä. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat vaivaiskoivu, kanerva, variksenmarja, juolukka ja suopursu. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat jokasuonrahkasammal, seinäsammal ja rämekarhunsammal. Myös talvilahdennevan pohjoisosassa on laikku isovarpurämettä. Suon kaakkoisosassa on laikku korpiräme ojikkoa (KRoj). Puusto on mäntyvaltaista, männyn lisäksi paikalla kasvaa hieskoivua. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat puolukka ja suopursu, joiden lisäksi kohteella kasvaa mustikkaa, juolukkaa, kanervaa ja korpikastikkaa. Pohjakerroksen valtalajeja ovat jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal, seinäsammal ja korpikarhunsammal, joiden lisäksi paikalta havaittiin kangaskynsisammal ja vaalearahkasammal (kuva 3). Samanlainen korpiräme ojikko on myös suon lounaiskulmassa. Suotyyppi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin puustoiset suot. Suon kaakkoisosassa on huomattavan kokoinen ala mustikkakangaskorpi ojikkoa (MKgKoj). Kuusi ja koivu ovat pääpuulajeja, seassa on hieman mäntyä. Kenttäkerroksen lajeja ovat mustikan lisäksi puolukka ja juolukka. Pohjakerroksessa kasvavat seinäsammal, korpikarhunsammal, korpirahkasammal, jokasuonrahkasammal sekä kangaskynsisammal. Suon kaakkoisosassa rannan tuntumassa on mesotrofinen luhtainen lampare (kuva 7), jota ympäröi saraneva. Lammen pinta on melko matalalla, ja sen reunalla kasvaa runsaasti putkilokasveja: siniheinä, pallosara ja riippasara ovat runsaita, ja niiden lisäksi kohteelta löytyi rimpivihvilä, vesiherne, raate, juolukka, luhtarölli, pikkupalpakko, suoputki, ulpukka, tähtisara, suo-orvokki, rätvänä, rantaluikka ja kurjenjalka. Viitarahkasammal, sararahkasammal ja vaalearahkasammal ovat yleisiä sammallajeja, ja lisäksi kohteelta löytyi korpikarhunsammal, rämekarhunsammal, keräpäärahkasammal, heterahkasammal, hetesirppisammal, kalvaskuirisammal sekä luontoarvoja ilmentävä Suomen vastuulaji kurjenrahkasammal. Lampareen ympärillä olevalla saranevalla valtalajeja ovat jouhi- ja pullosara, järvikorte sekä sararahkasammal. Suon etelälaidassa järven rannassa on sara- ja ruoholuhta (SRhLu). Sen kenttäkerrosta leimaavat viitakastikka, vesisara, pullosara, luhtasara ja kurjenjalka, joiden lisäksi luhdalla kasvavat terttualpi, rantamatara, suoputki, siniheinä, juolukka, luhtarölli, jouhivihvilä, järvikorte, ojasorsimo ja ratamosarpio. Aukkoisessa pohjakerroksessa kasvaa vaalearahkasammalta ja okarahkasammalta (kuva 5). Suotyyppi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin vaihettumissuot ja rantasuot. Sara- ja ruoholuhtaa kiertää eteläpuolella korteluhta (KorLu). Luhdan valtalajeja ovat järvikorte, viiltosara ja ratamosarpio. Sammalia ei tällä vesipintaisella luhdalla kasva (kuva 6). Suotyyppi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin vaihettumissuot ja rantasuot. Suon eteläosassa rannan tuntumassa on kaistale luhtanevakorpi muuttumaa (LuNKmu). Puusto on koivua ja mäntyä, seassa kasvaa hieman kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa korpikastikan ja lehtotesman lisäksi lillukka, kurjenpolvi, jouhivihvilä, pallosara, korpiorvokki, jokapaikansara, siniheinä, terttualpi ja metsätähti. Pohjakerros on monin paikoin sammalpeitteetön. Korpikarhunsammal kasvaa mättäillä, välipinnalta löytyy hiukan keräpäärahkasammalta. Suotyypillä voi olla arvoa rantalehtona. 47

48 Suon eteläosassa on kaistale nigranevakorpi muuttumaa (NigNKmu). Puusto on koivuvaltainen, koivun seassa kasvaa kuusta. Kenttäkerrokselle leimansa antaa jokapaikansara. Muita kenttäkerroksen lajeja ovat siniheinä, tähtisara ja ranta-alpi. Suon pinta on kuivunut, mutta pohjakerroksessa on säilynyt sammalpeite. Kalvakkarahkasammalen ohella kohteella kasvaa rämekarhunsammalta, suonihuopasammalta, vaalearahkasammalta ja keräpäärahkasammalta. Huomattava osa Talvilahdennevasta on variksenmarjarahkaräme ojikkoa (VRRoj). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla rahkarämeellä kasvaa variksenmarjan lisäksi tupasvillaa. Ruskorahkasammalen joukossa kasvaa jonkin verran seinäsammalta, jokasuonrahkasammalta ja rämekarhunsammalta sekä poronjäkälää (kuva 4). Rahkarämeen turvetta on paikoin käännetty koneellisesti. Talvilahdennevan eteläosassa on laikku sararämemuuttumaa (VSRmu). Kohteen puusto on kitukasvuista mäntyä. Kenttäkerroksessa valtalajeja ovat kanerva, vaivaiskoivu, siniheinä ja suokukka. Niiden lisäksi kohteella kasvaa variksenmarjaa, isokarpaloa, suopursua, tupasvillaa, tupasluikkaa, pallosaraa ja jouhisaraa. pohjakerroksen valtalajeja ovat ruskorahkasammal, jokasuon-, puna-, ja kalvakkarahkasammal sekä laikuittain esiintyvä seinäsammal. Talvilahdennevan eteläosassa on laikku oligotrofista lyhytkorsinevaräme ojikkoa (ollknroj). Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla kohteella kenttäkerrosta leimaavat vaivaiskoivu, tupasvilla ja variksenmarja. Pohjakerroksen valtalajeja ovat kalvakkarahkasammal, jokasuonrahkasammal ja mättäitä muodostava ruskorahkasammal. Talvilahdennevan eteläreunalla järven rannassa on laikku oligotrofista saranevaa (OlVSN). Kohteen valtalajeja ovat jouhisara, pullosara ja isokarpalo. Rannassa on luhtaisuutta ilmentäviä lajeja: kurjenjalka, rantamatara ja suoputki. Muita lajeja ovat raate, leväkkö ja mutasara. Pohjakerroksessa kasvavat sararahkasammal, jokasuonrahkasammal, kalvakkarahkasammal ja punarahkasammal (kuva 8). Talvilahdennevan keskellä on huomattavan kokoinen ala variksenmarjarahkaräme ojikkoa (VRRoj). Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla kohteella kasvaa variksenmarjaa, tupasvillaa, vaivaiskoivua ja suokukkaa. Pohjakerroksessa on ruskorahkasammalen lisäksi jokasuonrahkasammalta sekä hiukan seinäsammalta ja rämekarhunsammalta. Talvilahdennevan pohjoisosassa on laikku varputurvekangasta (VTKg). Puusto on kookasta mäntyä, jonka seassa on hieman koivua. Kenttäkerroksen lajeja ovat suopursu, vaivaiskoivu, variksenmarja, puolukka ja mustikka. Pohjakerroksen valtalaji on seinäsammal, jonka lisäksi kohteella kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Talvilahdennevan länsilaidalla on kaistale tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Noin 10 metsin korkuista mäntyä kasvavalla kohteella kasvaa tupasvillan lisäksi vaivaiskoivua, juolukkaa, mustikkaa, isokarpaloa ja suokukkaa. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat seinäsammal ja jokasuonrahkasammal. Suon eteläosassa kangasmetsän reunassa on kuvio metsäkortekorpi muuttumaa (MkKmu). Puusto on koivuvaltaista, seassa kasvaa kuusi. Kenttäkerroksessa kasvavat metsäkorte ja viitakastikka sekä metsätähti, kangasmaitikka, kanerva ja suokukka. Pohjakerros on seinäsammaleinen, rahkasammalet puuttuvat kohteelta täysin. 48

49 Suon luonnonsuojelullinen arvo Luomussuo-Talvilahdennevan suoluonto on monin paikoin muuttunut ojitusten vuoksi. Joitakin huomionarvoisia suotyyppejä on kuitenkin säilynyt. Suon poikki kulkevan tien pohjoispuolella oleva luhtaneva on säilynyt luonnontilaisena, samoin etelässä rannan tuntumassa sijaitsevat luhtainen lampare, sara- ja ruoholuhta, ruokoluhta sekä oligotrofinen saraneva. Myös suon kaakkoisosassa sijaitsevat mustikkakangaskorpi ja korpiräme ovat säilyneet luonnontilaisen kaltaisina ojituksista huolimatta. Nämä suotyypit kattavat kuitenkin melko pienen osan suon pinta-alasta. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

50 50

51 Liite 1. Kuvia Luomussuo-Talvilahdennevan suotyypeistä Kuva 1. Luhtaneva Luomuslammen rannalla. Kuva 2. Mesotrofinen sararäme muuttuma. 51

52 Kuva 3. Korpiräme ojikko. Kuva 4. Variksenmarjarahkaräme ojikko. 52

53 Kuva 5. Kurjenjalka, terttualpi ja suursarat ovat sara- ja ruoholuhdan valtalajistoa. Kuva 6. Sara- ja ruoholuhta vaihettuu korteluhdaksi. 53

54 Kuva 7. Rannan lähellä olevan lampareen reunoilla kasvaa luhtaista ja mesotrofista lajistoa. Kuva 8. Oligotrofista saranevaa Luomuksen rannalla. 54

55 8. Keuruun Moskuvansuon suokasvillisuusselvitys Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Moskuvansuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 1. Menetelmät Moskuvansuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:5000). 2. Selvitysalueen yleiskuvaus Moskuvansuo sijaitsee Keuruulla Ruodeperän itäpuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suolle kulkee pohjoisessa metsäautotie. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suon eteläosaan on perustettu turvetuotantoalue. 3. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon pohjoisosassa on lyhytkorsiräme muuttuma (LkNRmu). Puusto on kitukasvuista männikköä, jonka seassa kasvaa kitukasvuista kuusta. Rämevarvut, tupasvilla, mustikka, puolukka ja rahkasara sekä ruskorahkasammal, rämekarhunsammal, jokasuonrahkasammal, punarahkasammal ja seinäsammal kasvavat nevaräme muuttumalla. Suon pohjoisosassa on puolukkaturvekangasta (PTKg). Puusto on mäntyvaltainen, seassa kasvaa kuusta ja koivua. Puolukka, suopursu, juolukka ja variksenmarja kasvavat kenttäkerroksessa. Seinäsammalen seassa kasvaa hiukan jokasuonrahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Suurin osa Moskuvansuon jäljellä olevasta suoluonnosta on tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Tupasvilla, suokukka, rahkasara ja vaivaiskoivu sekä jokasuonrahkasammal, seinäsammal ja kangaskynsisammal kasvavat tupasvillaräme muuttumalla. Suon länsiosassa on kaistale korpiräme ojikkoa (KRoj). Korpirämeellä kasvaa mäntyä, kuusta ja koivua. Puolukka, mustikka, suopursu, pallosara ja metsäkorte sekä jokasuonrahkasammal ja seinäsammal kasvavat korpiräme ojikolla. Turvetuotantoalueen pohjoispuolella on sararäme muuttuma (VSRmu). Tupasvillan ja vaivaiskoivun lisäksi siellä kasvavat riippasara ja variksenmarja. Ruskorahkasammal, seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja rämekarhunsammal kasvavat pohjakerroksessa. 55

56 4. Suon luonnonsuojelullinen arvo Moskuvansuon suoluonto poikkeaa luonnontilaisesta eikä osoita erityisiä luontoarvoja. Suon eteläosassa on turvetuotantoalue. 56

57 57

58 9. Keuruun Pahkasuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Pahkasuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Pahkasuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Pahkasuo sijaitsee Keuruulla Simsiön kylän itäpuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suota sivuaa kaksi tietä - toinen idässä ja toinen lännessä. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja suon poikki pohjoisesta etelään virtaavaan Pahkapuroon on johdettu ojia. Suon kaakkoisosassa on kaksi hakkuuaukkoa. Pahkasuon pohjoispuolella on Pyöreäsuo, ja muutoin suo rajoittuu kangasmetsään, jonne on tehty hakkuita pohjoisessa. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon lounaisosassa on puolukkakangaskorpi muuttuma (PKgKmu). Puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa koivua. Puolukan lisäksi korpimuuttumalla kasvavat mustikka, metsäalvejuuri, pallosara ja metsäkorte. Pohjakerros on monin paikoin täysin metsäsammalten seinäsammalen, metsäkerrossammalen ja kynsisammalten peitossa, mutta siellä täällä kasvaa korpirahkasammalta (kuva 1). Suon keskellä Pahkapuron varrella on luhtanevakorpi ojikko (LuNKoj). Puusto on kitukasvuista hieskoivua, jonka lisäksi siellä täällä kasvaa virpa- ja kiiltopajua. Luhtanevakorpi on länsireunaltaan kuivahtanut. Länsireunalta on kaadettu puita, ja nyt siellä kasvaa taimikko. Luhtanevakorven lajistoon kuuluvat korpikastikka, terttualpi, jouhisara, pallosara, isokarpalo, vehka, kurjenpolvi ja jouhivihvilä. Pohjakerroksen lajistoa ovat sararahkasammal, korpikarhunsammal, viitasammal ja haprarahkasammal sekä kuovinrahkasammal, okarahkasammal ja kalvaskuirisammal (kuva 2). Suon länsireunalla on kangasräme ojikko (KgRoj). 20-metrisen männyn seassa kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Suopursu, suomuurain, vaivaiskoivu, suokukka, juolukka, mustikka ja puolukka sekä jokasuonrahkasammal, seinäsammal ja punarahkasammal ovat kangasrämeen lajistoa (kuva3). Paikalta havaittiin metsokukko. 58

59 Suon länsiosassa on korpiräme muuttuma (KRmu). Puolukan ja mustikan lisäksi muuttumalla kasvaa hieman suomuurainta, pallosaraa, juolukkaa ja suopursua. Seinäsammal ja kangaskynsisammal ovat pohjakerroksen valtalajeja, joiden lisäksi tavataan myös hieman jokasuonrahkasammalta. Suon länsireunalla tien tuntumassa on ruohoturvekangas (RhTKg). Koivu- ja kuusivaltaisella turvekankaalla kasvaa myös jonkun verran mäntyä ja virpapajua. viitakastikka, niittynurmikka, metsäalvejuuri, suo-orvokki ja metsälauha antavat leimansa ruohoturvekankaalle. Aukkoisessa sammalpeitteessä kasvaa korpikarhunsammalta, seinäsammalta ja viitarahkasammalta. Suon pohjoisosassa on isovarpuräme muuttuma (IRmu). Vaivaiskoivu, juolukka, pallosara, variksenmarja, puolukka ja tupasvilla kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen, ja jokasuonrahkasammalta esiintyy laikkuina. Suon keskiosassa Pahkapuron itäpuolella on lyhytkorsiräme ojikko (LkNRoj). Tupasvilla, suokukka, juolukka, variksenmarja ja muurain kasvavat kenttäkerroksessa. Jokasuonrahkasammalen, ruskorahkasammalen ja punarahkasammalen lisäksi seinäsammalta tavataan paikoin mättäillä ja välipinnalla (kuva 4). Suon keskiosassa on tupasvillaräme ojikko (TRoj). Tupasvilla, vaivaiskoivu, suomuurain ja jokasuonrahkasammal antavat leimansa tupasvillarämeelle. Seinäsammalta esiintyy paikoin, ja idässä se runsastuu. Suon eteläosassa on laikku tyypin II puolukkaturvekangasta (PTKg III). Noin 13-metrisen männyn seassa kasvaa kitukasvuista koivua. Puolukka, muurain, mustikka, metsälauha ja tupasvilla kasvavat turvekankaalla. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen, mutta kosteissa painanteissa kasvaa sararahkasammalta ja okarahkasammalta. Rumalampi on kasvanut umpeen lähes täysin, ja lammen päälle on kasvanut oligotrofinen saraneva (OlVSN). Pullosara, jouhisara, rahkasara, suokukka ja leväkkö sekä sararahkasammal ja punarahkasammal ovat saranevan lajistoa (kuva 5). Suon kaakkoisosassa on lyhytkorsiräme muuttuma (LkNRmu). Tupasvilla, juolukka, vaivaiskoivu ja pallosara ovat rämemuuttuman lajistoa. Pohjakerros on seinäsammal- ja poronjäkälävaltainen, siellä täällä kasvaa jokasuonrahkasammalta ja ruskorahkasammalta. Paikalta tavattiin kaksi metsokoppeloa. Suon itäreunassa on tyypin I puolukkaturvekangas (PTKg I). Järeän männyn aliskasvustona kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Suopursu, mustikka, puolukka, vaivaiskoivu ja variksenmarja sekä seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja kangaskynsisammal ovat puolukkaturvekankaan lajistoa. Puolukkaturvekankaan reunalla on pieni lähde, jossa kasvavat hetesirppisammal, lähdelehväsammal ja hetealvesammal. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Pahkasuo on läpikotaisin ojitettu, mikä on vaikuttanut suon kasvillisuuteen. Joitakin luonnontilaisen kaltaisia suotyyppejä on kuitenkin säilynyt: näistä arvokkain on Pahkapuron varrella sijaitseva, huomattavan laaja-alainen luhtanevakorpi. 59

60 Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

61 61

62 Liite 1. Kuvia Pahkasuon suotyypeistä Kuva 1. Puolukkakangaskorpi muuttuma. Kuva 2. Korpikastikka kasvaa runsaana luhtanevakorpi ojikolla. 62

63 Kuva 3. Kangasräme ojikko. Kuva 4. Lyhytkorsiräme ojikko. 63

64 Kuva 5. Umpeen kasvanut Rumalampi ja sen oligotrofista saranevaa. 64

65 10. Keuruun Pannunevan suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Pannunevan suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. Kiitokset Veli Saarelle inventointiavusta. 2. Menetelmät Pannunevan kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä ja Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin vääräväri ilmakuvalle. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Pannuneva sijaitsee Keuruulla Valkeajärven länsipuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Pannunevalle kulkee metsäautotie sekä lännestä että idästä. Suon pohjoisosa on kauttaaltaan ojitettu, mutta yli puolet suon pintaalasta on vain reunoilta ojitettua, luonnontilaisena säilynyttä nevaa, jota reunustavat nevarämeet ja nevakorvet sekä korpirämeet ja korvet. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto 4.1 Luonnontilainen osa Pannunevan ojittamattoman eteläosan länsi- ja itäreunoilla on oligotrofista sararäme ojikkoa (olsroj), jonka reunalla suota kiertävä oja kulkee. Suotyypin puusto on kitukasvuista mäntyä. Tätä sararämettä luonnehtivat välipinnalla runsaana esiintyvät jouhisara, tupasluikka, suokukka ja vaivaiskoivu sekä harvalukuisemmat raate, maariankämmekkä, pullosara ja luhtavilla. Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä, joilla variksenmarjan lisäksi kasvaa ruskorahkasammalta sekä rämekarhunsammalta. Välipinnalla pohjakerroksen valtalajeja ovat sararahkasammal ja jokasuonrahkasammal, joiden seassa kasvaa puna- ja kalvakkarahkasammal sekä kalvaskuirisammal (kuva 1). Ojittamattoman alueen luoteisosassa sekä itäreunalla on oligotrofinen lyhytkorsiräme (OlLkNR). Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla suotyypillä mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Välipinnalla vallitsevana kasvaa tupasvillaa, tupasluikkaa sekä isokarpaloa ja niiden lisäksi rahkasaraa sekä suomuurainta. Pohjakerroksessa jokasuonrahkasammal on valtalaji, mutta myös kalvakkarahkasammal on runsas. Niiden lisäksi esiintyy puna- hento- ja silmäkerahkasammalta (kuva 2). 65

66 Ojittamattoman alueen luoteisnurkassa on variksenmarjarahkaräme ojikko (VRRoj). Puusto on matalaa kitukasvuista männikköä. Ruskorahkasammalen seassa kasvaa jokasuonrahkasammalta, ja muurain, variksenmarja, suokukka ja vaivaiskoivu vallitsevat kenttäkerrosta. Tupasvillaa on paikoin runsaasti, ja se on todennäköisesti runsastunut suotyypillä ojituksen myötä. Ojittamattoman alueen itäreunalla on kaistale variksenmarjarahkarämettä (VRR), jonka lajisto on muutoin kuvatunlainen, mutta tupasvilla ei ole yhtä runsas, ja siellä kasvaa myös nuokkuvarstasammal ja rämekynsisammal (kuva 5). Ojittamattoman alueen pohjoisosassa on laikku Oligotrofista kalvakkaa suursaranevaa (Ol- KaSN). Tämän suotyypin valtalajeja kenttäkerroksessa ovat jouhisara ja pallosara, joiden lisäksi esiintyy rahkasaraa, suokukkaa sekä pyöreälehtikihokkia. Pohjakerroksessa kalvakkarahkasammalen seassa kasvaa punarahkasammalta. Ojittamattoman alueen pohjoisosassa märimmässä kohdassa vaihtelevat oligotrofinen sphagnumrimpineva (OlSRiN) ja Oligotrofinen suursararäme (OlSR). Oligotrofisella Sphagnum-rimpinevalla kasvaa mutasaraa, valkopiirtoheinää, pullosaraa sekä isokarpaloa. Rimpien reunoilla kasvaa kalvakkarahkasammalta, ja rimmissä hento- ja vajorahkasammalta. Oligotrofisen sararämeen lajisto on sama kuin lännessä sijaitsevalla laikulla. Ojittamattoman alueen länsiosassa ja keskikohdalla on huomattavan kokoinen alue oligotrofista saranevaa (OlSN). Sen kenttäkerrosta luonnehtivat muta- rahka- jouhi- ja pullosara sekä tupasvilla, raate, suokukka, pikkukarpalo ja isokarpalo. Pohjakerroksen valtalajeja ovat sararahkasammal ja jokasuonrahkasammal, joiden seassa kasvaa puna-, ruso- ja kalvakkarahkasammalta (kuva 4). Ojittamattoman alueen länsiosassa on ombrotrofinen lyhytkorsineva (OmLkN). Sen kenttäkerroksessa kasvavat tupasvilla, vaivaiskoivu, suokukka, mutasara ja rahkasara. Pohjakerroksessa runsaimpina esiintyvät puna- ja silmäkerahkasammalet. Siellä täällä esiintyy myös puuttomia ruskorahkasammalmättäitä. Ombrotrofisen lyhytkorsinevan sisään jää pieni saareke variksenmarjarahkarämettä. Ojittamattoman alueen keskiosassa on kaistale oligotrofista kalvakkaa lyhytkorsinevaa (OlKLkN). Sen kenttäkerroksen valtalajeja ovat tupasvilla, mutasara ja rahkasara, joiden seassa kasvaa raatetta, suokukkaa ja vaivaiskoivua sekä leväkköä. Kalvakka- silmäke- ja punarahkasammalen lisäksi pohjakerroksesta löytyi silmäkerihmasammal ja kalvaskuirisammal. Ojittamattoman alueen keskiosassa on huomattava alue oligotrofista sphagnum-rimpinevaa (OlSRiN). Sitä luonnehtivat kenttäkerroksessa mutasara, leväkkö, rahkasara ja valkopiirtoheinä. Suotyypin rimpipinta on kuivahtanut, ja siellä täällä esiintyy välipintaisia laikkuja, joilla kasvaa tupasvillaa, tupasluikkaa, kihokkeja, suokukkaa sekä pullo- ja jouhisaraa. Pohjakerroksessa rimpipinnan valtalajeja ovat silmäkerahkasammal, vajorahkasammal sekä punarahkasammal, joiden lisäksi esiintyy aaparahkasammalta (kuva 3). Välipintalaikuilla kasvaa kalvakkarahkasammalta. Luonnontilaisen nevaosan itäreunalla on kaistale isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Kenttäkerrosta vallitsevat suopursu, tupasvilla ja juolukka, mutta myös puolukka ja mustikka ja variksenmarja ovat yleisiä. Pohjakerroksessa on jokasuonrahkasammalta ja seinäsammalta. Isovarpuräme muuttuman ohella luonnontilaisen nevaosan itäreunalla on laikku rahkaista tupasvillaräme ojikkoa (ratroj). 66

67 Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla suotyypillä valtalajeina ovat tupasvilla, suomuurain ja suokukka. Ruskorahkasammalmättäillä kasvaa variksenmarja. Pohjakerroksen valtalajeja ovat jokasuon- ja varvikkorahkasammal. Luonnontilaisen suon eteläosassa on pieni laikku rahkaista tupasvillarämettä, jonka lajisto on ylläkuvatun kaltainen. Luonnontilaisen nevaosan itäreunalla on pieni laikku lähteistä oligotrofista sararäme ojikkoa (läolsroj). Suolaikun puusto on kitukasvuista mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvaa pullo- ja jouhisaran ohella maariankämmekkä, järviruoko, rahkasara, suokukka, harajuuri ja suomuurain. Pohjakerroksen valtalaji on jokasuonrahkasammal, jonka lisäksi esiintyy punarahkasammalta. Ojassa on kuitenkin monia luhtaisuutta ja lähteisyyttä ilmentäviä lajeja: luhtakuirisammal, hetesirppisammal, haprarahkasammal, viitarahkasammal sekä okarahkasammal. Lisäksi ojasta löytyi suonihuopasammal, kalvaskuirisammal ja korpikarhunsammal. Ojittamattoman osan eteläkärjessä on melko laaja alue oligotrofista sararämettä (OlSR). Kitukasvuista mäntyä kasvavan suotyypin kenttäkerroksessa kasvaa pullosara, tupasvilla, rahkasara, vaivaiskoivu ja raate. Pohjakerroksen valtalajeja ovat ruskorahkasammal, kalvasrahkasammal, punarahkasammal ja jokasuonrahkasammal. Ruskorahkasammalen seassa mättäillä kasvaa rämekarhunsammal. Alueella on runsaasti pystyyn kuolleita mäntyjä. Ojittamattoman osan eteläkärjessä on pallosarakorpiräme ojikko (PsKRoj). Mänty on puuston valtalaji, mutta myös kuusi ja hieskoivu esiintyvät suotyypillä. Mätäsvälipintaisella suotyypillä kenttäkerrosta luonnehtivat suopursu, pallosara, variksenmarja, juolukka sekä mättäillä puolukka ja mustikka. Myös metsäkorte, luhtavilla, jokapaikansara, maariankämmekkä, kataja ja tupasvilla kasvavat korpirämeellä. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat jokasuon- ja korpirahkasammal, joiden lisäksi laikulla kasvaa kalvas- ja punarahkasammalta sekä korpikarhunsammalta ja seinäsammalta mättäillä. Ojittamattoman alueen kaakkoisosassa on Pallosararämettä (PsR). Kitukasvuista mäntyä kasvavan suotyypin kenttäkerroksessa pallosara kasvaa runsaana, ja sen lisäksi laikulla esiintyy suomuurain, vaivaiskoivu, tupasvilla, variksenmarja, suokukka, rahkasara ja kangasmaitikka. Pohjakerroksessa kasvaa välipinnalla jokasuon- ja punarahkasammal sekä mätäspinnalla ruskorahkasammal ja rämekarhunsammal (kuva 5). Tämä suotyyppi on Keski-Suomessa harvinainen. Ojittamattoman alueen eteläkärjessä pallosarakorpirämeen eteläpuolella on mustikkakorpi (MK). Siellä kasvaa valtapuina kuusta, jonka seassa hieskoivua ja hieman mäntyä. Mustikka on kenttäkerroksen valtavarpu, ja sen lisäksi korvessa kasvavat suomuurain, juolukka, suopursu ja pallosara. Jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal, punarahkasammal sekä korpikarhunsammal kasvavat välipinnalla ja metsäkerrossammal, seinäsammal ja varvikkorahkasammal mättäillä. Luonnontilaisen osan lounaisreunalla on kapea kaistale Oligotrofista sarakorpea (OlSK). Puustoa luonnehtivat kitukasvuinen kuusi ja koivu. Kenttäkerroksessa kasvavat jokapaikansara, vaivaiskoivu, järvikorte, suokorte, suomuurain, maariankämmekkä, harajuuri, virpapaju ja riippasara. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalen ohella puna- ja haprarahkasammal (kuva 7). Luonnontilaisen osan eteläpäässä sarakorven itäpuolella on juotti oligotrofista rimpinevarämettä (OLRiNR). Suotyypillä kasvaa harvakseltaan mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvaa mutasaran ja leväkön ohella jokapaikansara, isokarpalo, rahkasara, pyöreälehtikihokki, raate ja luhtavilla. Pohjakerroksessa kasvaa kalvas- jokasuon- ja ruskorahkasammalen ohella nevasirppisammal, vajorahkasammal, kalvaskuirisammal sekä sararahkasammal. 67

68 4.2 Ojitettu osa Pannunevan ojitetun pohjoisosan itälaidalla sekä länsilaidalla on laikku variksenmarjarahkaräme ojikkoa (VRRoj). Ruskorahkasammalen seassa kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta. Variksenmarja, suokukka, tupasvilla, suomuurain, vaivaiskoivu, juolukka ja rahkasara luonnehtivat kuvion kasvilajistoa. Tupasvilla on todennäköisesti runsastunut ojituksen myötä. Rahkarämeellä kasvaa myös poronjäkälää. Ojitetun alueen itä- ja eteläosissa on huomattavan kokoinen alue rahkaräme muuttumaa (RRmu). Lajisto on muutoin samankaltainen kuin variksenmarjarahkaräme ojikolla, mutta vaivaiskoivu on runsas ja muodostaa korkeita kasvustoja. Myös jäkälän osuus on huomattavan suuri. Ojitetun alueen itälaidalla sekä lounais- ja pohjoisosissa on kaistale isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Tällä mäntyisellä suotyypillä variksenmarja, juolukka, suopursu ja suomuurain ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa valtalaji on seinäsammal, jonka lisäksi esiintyy jokasuonrahkasammalta, rämekarhunsammalta ja kangaskynsisammalta. Ojitetun alueen lounaisreunassa on kaistale mustikkaturvekangasta (MtTKg). Tämän alueen pääpuulaji on kuusi, jonka seassa kasvaa koivua ja mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvavat metsäkorte, pallosara, puolukka ja mustikka. Pohjakerrosta vallitsevat metsäsammalet seinäsammal ja metsäkerrossammal, joiden seassa kasvaa hiukan korpikarhunsammalta, jokasuonrahkasammalta ja isokynsisammalta. Ojitetun alueen länsireunalla on puolukkaturvekangas (PTKg). Puuston valtalajina on mänty, jonka seassa kasvaa koivua. Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, suopursu, metsäkorte, mustikka, suomuurain, variksenmarja ja juolukka. Seinäsammal on pohjakerroksen valtalaji, ja sen seassa kasvaa hiukan jokasuonrahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Ojitetun alueen keskivaiheilla on laikku Oligotrofista sphagnum-rimpinevaa (OlSRiN). Se on todennäköisesti syntynyt pienen lammen kasvaessa umpeen. Kenttäkerroksen lajisto on niukka: riippa- ja rahkasaran ohella kuviolla kasvaa leväkkö, isokarpalo ja tupasvilla. Pohjakerroksessa kasvaa vajo-, sara- ja jokasuonrahkasammal, aapa- ja silmäkerahkasammal sekä rämekarhunsammal. Ojitetun alueen keskellä ja luoteisosassa on laikku tupasvillarämettä (TR), joka on pohjoisosastaan ojitettu. Kitukasvuista mäntyä kasvavan suotyypin kenttäkerroksen valtalaji on tupasvilla, jonka seassa kasvaa juolukkaa. Alueella on loivareunaisia ruskorahkasammalmättäitä, joilla kasvaa rahkasammalen ohella rämekarhunsammalta. Välipinnalla pohjakerroksen valtalaji on jokasuonrahkasammal, jonka seassa kasvaa punarahkasammalta. Ojitetun alueen koillisosassa on laikku kanervarahkaräme ojikkoa (KRRoj). Ruskorahkasammalen seassa kasvaa jokasuonrahkasammalta. Kenttäkerroksessa kasvavat kanerva, kitukasvuinen mänty, tupasvilla, variksenmarja, vaivaiskoivu sekä vaivero. Ojitetun alueen pohjoisosassa on kaistale metsäkortekorpi muuttumaa (MkKmu). Kuvio on koivuvaltainen, ja hieskoivun seassa kasvaa mäntyä ja kuusta. Kenttäkerroksen valtalaji on metsäkorte, jonka lisäksi alueella kasvaa kurjenjalka, metsäalvejuuri, mustikka, puolukka, pallosara ja tähtisara. Pinta on kuivunut, ja suotyyppi on monin paikoin sammalpeitteetön. Pohjakerroksessa esiintyvistä sammalista runsaimpia ovat jokasuonrahkasammal ja korpikarhunsammal. Myös seinäsammalta, haprarahkasammalta ja isokynsisammalta esiintyy. Ojitetun alueen luoteisosassa on laikku koivuvaltaista mustikkaturvekangasta (MTKg). Koivun lisäksi paikalla kasvaa kuusta ja mäntyä. Kenttäkerroksessa valtalajina on puolukka, jonka lisäksi 68

69 paikalla kasvaa kangasmaitikka, variksenmarja, juolukka ja pallosara. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammal, korpikarhunsammal, suonihuopasammal ja vaalearahkasammal. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Pannunevan eteläosa eli yli puolet pinta-alasta on vain reunoilta ojitettua, luonnontilaisena säilynyttä aapasuota, jossa nevaosaa reunustavat nevarämeet, nevakorvet, varsinaiset korvet ja korpirämeet. Kokonaisuudessaan tämä Pannunevan luonnontilainen osa on Natura 2000 luontotyyppiä Aapasuot. Lisäksi nevan reunoilla olevat puustoiset suotyypit lukeutuvat Natura 2000 luontotyyppiin Puustoiset suot. Pannunevan suotyyppikirjo on huomiota herättävän suuri, ja suon eteläpäästä löytyi pallosararämettä, joka on Keski-Suomessa harvinainen suotyyppi. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

70 70

71 Liite 1. Kuvia Pannunevan suotyypeistä Kuva 1. Oligotrofinen sararäme ojikko. Kuva 2. Oligotrofinen lyhytkorsiräme. 71

72 Kuva 3. Oligotrofinen sphagnum-rimpineva. Kuva 4. Oligotrofinen saraneva. 72

73 Kuva 5. Variksenmarjarahkaräme. Kuva 6. Pallosararäme. 73

74 Kuva 7. Oligotrofinen sarakorpi. Kuva 8. Tupasvillaräme ojikko Pannunevan ojitetussa pohjoisosassa. 74

75 11. Keuruun Penkkisuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Penkkisuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Penkkisuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Penkkisuo sijaitsee Keuruulla Ruodeperän itäpuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suolle kulkee pohjoisesta ja etelästä metsäautotie. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suon poikki virtaa pohjoisessa Kangastenpuro, johon on johdettu ojia. Suurin osa suon pinta-alasta on muutettu turvetuotantoalueeksi. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon pohjoispäässä on kaistale puolukkakorpi ojikkoa (PKoj). Pallosara, metsäkorte, mustikka ja puolukka sekä varvikkorahkasammal, korpirahkasammal, seinäsammal ja metsäkerrossammal kasvavat puolukkakorpi ojikolla. Suon pohjoispäässä on korpiräme ojikko (KRoj). Puolukka, mustikka, suopursu ja variksenmarja sekä korpirahkasammal, varvikkorahkasammal, seinäsammal ja jokasuonrahkasammal ovat korpirämeen lajistoa. Suon pohjoispäässä on isovarpuräme muuttuma (IRmu). Kitukasvuisen männyn seassa kasvaa koivua ja kuusta. Metsä- ja rämevarvut, tupasvilla ja pallosara sekä seinäsammal, punarahkasammal, varvikkorahkasammal ja jokasuonrahkasammal ovat isovarpuräme muuttuman lajistoa. Suon pohjoispäässä on puolukkakangaskorpi muuttuma (PKgKmu). Puusto on puhdasta kuusikkoa. Puolukka, mustikka, muurain, vadelma ja metsäalvejuuri kasvavat kenttäkerroksessa. Seinäsammalen, metsäkerrossammalen ja kangaskynsisammalen lisäksi pohjakerroksessa kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta ja suonihuopasammalta. 75

76 Suon pohjoisosassa on kaistale rahkaista tupasvillaräme ojikkoa (ratroj). Mäntyä kasvavalla tupasvillarämeellä kasvaa tupasvillan lisäksi variksenmarjaa ja juolukkaa. Jokasuonrahkasammal kasvaa välipinnalla, ja siellä täällä on loivareunaisia ruskorahkasammal mättäitä. Suon pohjoisosassa turvetuotantoalueen pohjoispuolella on lyhytkorsiräme muuttuma (LkNRmu). Juolukka, variksenmarja, suopursu ja tupasvilla ovat kenttäkerroksen lajistoa. Seinäsammalen seassa kasvaa jokasuonrahkasammalta, ruskorahkasammalta ja poronjäkälää. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Penkkisuon arvokkaimmat suotyypit korpiräme ja puolukkakorpi sijaitsevat suon pohjoiskärjessä. Muutoin suoluonto poikkeaa luonnontilaisesta eikä osoita luontoarvoja. Suurin osa suon pinta-alasta on otettu turvetuotannon käyttöön.. 76

77 77

78 12. Keuruun Pirttisuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Pirttisuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Pirttisuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:5000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Pirttisuo sijaitsee Keuruulla Hinkkaperän länsipuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Pirttisuon poikki kulkee itä - länsi - suuntainen tie. Suo on kauttaaltaan ojitettu lukuun ottamatta Pirttilammen ympäristöä. Suota ympäröi puolukkatyypin metsä, ja monin paikoin suon reunalla olevaa metsää on kaadettu. Suon länsipuolella on myös peltoja. Pirttipuro virtaa Pirttilammesta kohti pohjoista. Suon pohjoispuolella on Penkkisuon turvetuotantoalue. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon eteläosan itälaidalla on puolukkakangaskorpi muuttuma (PKgKmu). Kangaskorvessa kasvaa niin koivua, kuusta kuin mäntyäkin. Kohde on todennäköisesti uudistettu männylle. Puolukka, pallosara ja mustikka sekä korpikarhunsammal, seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja korpirahkasammal ovat kangaskorpi muuttuman lajistoa. Suon eteläosassa tien eteläpuolella on tyypin II puolukkaturvekangas. Kaksimetristä männyntainta kasvavalla turvekankaalla kasvaa vaivaiskoivua, juolukkaa, suopursua, puolukkaa ja variksenmarjaa sekä seinäsammalta ja vähän jokasuonrahkasammalta. Pirttilammen itäpuolella on kaistale oligotrofista sararäme ojikkoa (OlVSRoj). Tupasvilla, suokukka, variksenmarja, raate, riippasara sekä jokapaikansara, pullosara, järviruoko, tähtisara, suopursu ja juolukka kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa kasvaa sararahkaa, punarahkasammalta ja paikoin mättäille ilmestynyttä seinäsammalta. Pirttisuon reunoilla kasvaa luhtainen oligotrofinen sarakorpi (LuOlSK). Sarakorven reunoilla kasvaa harvakseltaan hieskoivua sekä virpa- ja kiiltopajua. Nevalajien pullosara, isokarpalo, suokukka, riippasara ja jouhisara lisäksi korvessa kasvavat monet ruoholajit, kuten raate, terttualpi, kurjenjalka ja järvikorte. Sararahkasammalen ja kalvaskuirisammalen lisäksi tavataan haprarahkasammalta. Sarakorven yli lensi inventointipäivänä kolme kurkea. 78

79 Pirttilammen itäpuolella on kaistale korpiräme muuttumaa (KRmu). Siellä kasvaa mäntyä, kuusta ja koivua. Puolukka, mustikka, metsäkorte ja pallosara sekä suopursu, juolukka ja pajut ovat kohteen lajistoa. Seinäsammalen lisäksi kohteella kasvaa hieman korpirahkasammalta ja pallorahkasammalta, joka on Suomen vastuulaji. Suon kaakkoisosassa on tyypin I puolukkaturvekangas (PTKg I). Männyn seassa kasvaa kuusen ja koivun taimia. Puolukka, mustikka, pallosara, suopursu ja muurain ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Seinäsammalen lisäksi pohjakerroksessa kasvaa hiukan kangaskarhunsammalta, korpirahkasammalta ja jokasuonrahkasammalta. Suon eteläosassa on laikku tupasvillaräme ojikkoa (TRoj). Männyn seassa kasvaa koivun taimia. Tupasvillan lisäksi rämeellä kasvavat suopursu, juolukka, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal. Seinäsammalta kasvaa laikkuina joissakin kohtaa. Huomattava osa suon pinta-alasta on sararäme muuttumaa (VSRmu). Tupasvillan, vaivaiskoivun ja juolukan lisäksi muuttumalla kasvaa hieman jouhisaraa. Seinäsammal on pohjakerroksen valtalaji, sen lisäksi tavataan jokasuonrahkasammalta ja ruskorahkasammalta. Pirttisuon eteläpuoleiselta sararäme muuttumalta tavattiin varpushaukka, ja suon pohjoisosasta on kaksi havaintoa metsosta ja havainto teeriparista inventointipäivänä. Suon länsiosissa on isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Isovarpurämeelle tyypillisten lajien suopursu, juolukka, suomuurain ja tupasvilla lisäksi muuttumalla kasvaa myös mustikka. Seinäsammal kasvaa sekä mätäs- että välipinnoilla. Sen lisäksi pohjakerroksesta tavataan suonihuopasammal, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal. Pienen pirttilammen ympärillä on keidasräme (KeR). Tämä keidasräme on lähes puuton, ja vain siellä täällä kasvaa kitukasvuista mäntyä. Variksenmarjarämemättäät ovat kuitenkin voimakkaat ja kermimäisinä muodostelmina. Rimpipinnoilla kasvavat leväkkö, tupasvilla ja mutasara sekä silmäkerahkasammal ja jokasuonrahkasammal. Keidasrämettä kiertää keidasräme muuttuma (KeRmu). Miehenkokoista mäntyä kasvavalla muuttumalla rimpipinta on kuivunut välipintamaiseksi. Tupasvilla, variksenmarja, suokukka ja juolukka sekä ruskorahkasammal, jokasuonrahkasammal, silmäkerahkasammal ja rahkanäivesammal kasvavat keidasräme muuttumalla. Suon eteläosassa on rahkaräme muuttuma (RRmu). Ruskorahkasammalen seassa kasvaa seinäsammalta ja poronjäkälää. Variksenmarja, juolukka, tupasvilla ja suopursu kasvavat rahkaräme muuttumalla. Tien pohjoispuolella Pirttipuron varrella on laikku korpiräme muuttumaa (KRmu). Puusto on mänty- ja kuusivaltaista, seassa kasvaa koivua. Puustoa on harvennettu. Pallosara, mustikka, puolukka, suomuurain sekä metsälieko ja metsäalvejuuri kasvavat kenttäkerroksessa, seinäsammal ja korpirahkasammal pohjakerroksessa. Tien pohjoispuolella pirttipurosta itään on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Tupasvillan lisäksi paikalla kasvavat suopursu, juolukka, suomuurain, variksenmarja, mustikka ja puolukka sekä jokasuonrahkasammal. Pirttipuron vesi on matalalla. Purossa kasvavat kiiltolehväsammal, okarahkasammal, kalvaskuirisammal, paloheuhkosammal sekä ulpukka. Suon länsireunalla kangasmetsän rajalla on mustikkakorpi (MK). 79

80 Mustikka, puolukka ja juolukka sekä korpirahkasammal, kangasrahkasammal, metsäkerrossammal ja seinäsammal ovat mustikkakorven lajistoa. Suon länsiosassa on isovarpuräme ojikko (IRoj). Suovarpujen lisäksi isovarpurämeellä kasvaa hieman puolukkaa. Jokasuonrahkasammal kasvaa välipinnalla, seinäsammal mätäspinnoilla. Suon länsilaidalla on mustikkaturvekangas (MTKg). Puusto on kuusta ja koivua. Mustikan lisäksi turvekankaalla kasvavat puolukka ja metsäkorte sekä metsäkerrossammal, seinäsammal, kangaskynsisammal ja vähän korpirahkasammalta. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Suurin osa Pirttisuosta on muuttunutta suoluontoa, tosin joitakin luonnontilaisen kaltaisia suotyyppejä on säilynyt suolla. Pirttilampea reunustava luhtainen sarakorpi kuuluu Natura luontotyyppiin Vaihettumissuot ja rantasuot. Pienen Pirttilammen ympärillä oleva keidasräme on aapasuoalueella uhanalainen suotyyppi. Suon länsilaidalla oleva mustikkakorpi kuuluu Natura luontotyyppiin Puustoiset suot. Kanalintuja on suolla huomattavan paljon, ja tarkempi linnustokartoitus on tärkeä lisä kasvillisuusselvitykselle. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

81 81

82 13. Keuruun Raatesuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Raatesuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Raatesuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:5000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Raatesuo sijaitsee Keuruulla Ruodeperän ja Kulhanjoen kylien välissä. Keuruu sijaitsee Keski- Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Raatesuon lähellä sijaitsee Saarisuon turvetuotantoalue. Pohjoisessa tien poikki kulkee metsäautotie. Lännestä suon lähelle kulkee metsäautotie, joka jatkuu polkuna suon poikki. Suon itäreunalla virtaa Myllypuro, jota on ruopattu ja johon on johdettu ojia. Raatesuo on kauttaaltaan ojitettu. Karttaan merkittyjä lähteitä ei inventoinneissa löytynyt, ja ne ovat todennäköisesti kuivuneet ojitusten vuoksi. 6. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Sekä suon pohjois- että eteläosassa on lyhytkorsiräme muuttumaa (LkNRmu). Noin 12-metrisen männyn alikasvustona kasvaa kuusen tainta. Tupasvilla, juolukka, pallosara, variksenmarja, mustikka ja puolukka sekä seinäsammal, ruskorahkasammal, punarahkasammal, jokasuonrahkasammal ja poronjäkälät ovat nevaräme muuttuman lajistoa. Suon itäosassa on sararäme muuttuma (VSRmu). Kitukasvuista mäntyä kasvavan sararäme muuttuman lajistoa ovat vaivaiskoivu, rahkasara, jouhisara ja juolukka. Sararahkasammal, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal kasvavat välipinnoilla, ja seinäsammal on syrjäyttänyt ruskorahkasammalen mätäspinnoilla (kuva 1). Suon länsireunalla on korpiräme muuttuma (KRmu). Puusto on mänty- ja kuusivaltaista, seassa kasvaa koivua. Mustikan ja puolukan lisäksi juolukka ja suopursu kasvavat korpiräme muuttumalla. Seinäsammalvaltaisessa pohjakerroksessa kasvaa myös jokasuonrahkasammalta ja korpirahkasammalta. Suon keskiosassa Piilokorven kohdalla on ruohoturvekangas (RhTKg). Myös suon etelä- ja koillisosissa on ruohoturvekangasta. Kuusi- ja koivuvaltaisen ruohoturvekankaan lajistoon kuuluvat korpikastikka, käenkaali, metsäalvejuuri, oravanmarja, metsätähti, suoorvokki sekä kangaskynsisammal, seinäsammal ja hiukan korpikarhunsammalta ja korpirahkasammalta. Suon koillisosassa sijaitsevalta turvekankaalta tavattiin metso (3 naarasta) ja pyy. Suon keskiosassa on kangasräme ojikko (KgRoj). Mäntyvaltaisessa puustossa kasvaa myös kitukasvuista koivua ja kuusta. Suopursu, mustikka ja puolukka sekä seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja kangaskarhunsammal kasvavat kangasrämeellä (kuva 2). 82

83 Suon itäreunalla on isovarpuräme ojikko (IRoj). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla isovarpurämeellä kasvavat juolukka, suopursu, mustikka ja puolukka. Jokasuonrahkasammal on välipinnan, seinäsammal mätäspintojen valtalaji (kuva 3). Suon keskiosassa on oligotrofinen lyhytkorsiräme ojikko (OlLkNRoj). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla nevarämeellä kasvavat tupasvilla, variksenmarja, suokukka ja juolukka sekä ruskorahkasammal, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal. Siellä täällä on poronjäkälälaikkuja (kuva 4). Suon eteläosassa on ruoho- ja heinäkorpi muuttuma (RhKmu). Koivu- ja kuusivaltaisella muuttumalla kasvavat korpikastikka, suo-orvokki, mesiangervo, metsäalvejuuri, kurjenpolvi ja virmajuuri. Suurin osa pohjakerroksesta on sammalpeitteetön. Seinäsammal, haprarahkasammal, kiiltolehväsammal ja korpikarhunsammal kasvavat pohjakerroksessa (kuva 5). Suon eteläkärjessä on tyypin I mustikkaturvekangas (MTKg I). Kuusta ja koivua kasvavan mustikkaturvekankaan lajistoon kuuluvat mustikka, pallosara, metsäkorte, metsäalvejuuri ja käenkaali. Seinäsammalen seassa kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta. Puustoa on harvennettu. Suon pohjoisosassa on puolukkakorpi ojikko (PKoj). puusto on kuusivaltainen, seassa kasvaa hieman koivua. Puolukan ja pallosaran lisäksi puolukkakorvessa kasvaa mustikkaa ja suomuurainta. Pohjakerroksessa kasvavat korpirahkasammal, punarahkasammal ja Suomen vastuulaji pallorahkasammal sekä mättäillä kasvavat seinäsammal ja metsäkerrossammal (kuva 6). Suon koillisosassa on tyypin I puolukkaturvekangas (PTKg I). Mustikka, puolukka, suopursu ja variksenmarja kasvavat kenttäkerroksessa. Seinäsammalen seassa kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta ja punarahkasammalta. Peruskarttaan merkittyjä lähteitä ei inventoinneissa löydetty, ja ne ovat todennäköisesti kuivuneet ojitusten seurauksena. 7. Suon luonnonsuojelullinen arvo Raatesuon suoluonto on muuttunut ojitusten seurauksena. Ainoa huomionarvoinen luonnontilaisen kaltainen suotyyppi on suon pohjoisosassa sijaitseva puolukkakorpi, jossa kasvaa Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Puolukkakorpi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin Puustoiset suot. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

84 84

85 Liite 1. Kuvia Raatesuon suotyypeistä Kuva 1. Sararäme muuttuma. Kuva 2. Kangasräme ojikko. 85

86 Kuva 3. Isovarpuräme ojikko. Kuva 4. Lyhytkorsiräme ojikko. 86

87 Kuva 5. Ruoho- ja heinäkorpi muuttuma. Kuva 6. Puolukkakorpi ojikko. 87

88 14. Keuruun Saarisuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Keuruulla sijaitsevan Saarisuon (suonumero 8610) suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Saarisuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1: ). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Saarisuo sijaitsee Keuruulla Hinkkaperän länsipuolella. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Sekä suon pohjois- että eteläpuolelta kulkee tie. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Suota reunustaa mäntyvaltainen metsä. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon reunoilla on mustikkakorpi muuttumaa (MKmu). Puustossa on niin kuusta ja koivua kuin mäntyäkin. Mustikka, metsäalvejuuri, metsäkorte, vanamo ja yövilkka ovat kenttäkerroksen, kangaskynsisammal, korpirahkasammal, metsäkerrossammal ja seinäsammal pohjakerroksen valtalajeja. Suon pohjoisosassa on kangasräme ojikkoa (KgRoj). Puusto on männikköä, jonka seassa kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Suopursu, juolukka, suomuurain, puolukka ja mustikka sekä seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja kangaskynsisammal ovat kangasrämeen lajistoa. Huomattava osa suon pinta-alasta on sararäme muuttumaa (VSRmu). Noin 15-metristä mäntyä kasvavan sararäme muuttuman lajistoon kuuluvat tupasvilla, rahkasara, suomuurain, vaivaiskoivu ja paikoin runsaana esiintyvä siniheinä sekä jokasuonrahkasammal, sararahkasammal, seinäsammal ja suonihuopasammal. Suon kapeimmassa kohdassa on puolukkakangaskorpi (PKgK). Kangaskorvessa kasvaa koivua, kuusta ja virpapajua. Puolukka, pallosara, suomuurain ja mustikka ovat kenttäkerroksen ja korpirahkasammal, seinäsammal ja korpikarhunsammal pohjakerroksen lajistoa. Suon eteläosassa olevalla puolukkakangaskorvella kasvaa myös Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Puolukkakangaskorven alueelta löytyi pieni luhtainen lampare, jossa kasvaa oka- ja vaalearahkasammalta sekä luhtakuirisammalta. Suon kapeimmassa kohdassa on ruohoturvekangasta (RhTKg). 88

89 Koivuvaltaisessa puustossa on myös hieman kuusta. Metsäkastikka, vadelma, lillukka, käenkaali, metsäalvejuuri ja suo-orvokki kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksen lajistoa ovat seinäsammalen ja metsäsuikerosammalen lisäksi palmusammal, okarahkasammal ja korpirahkasammal. Suon kaakkoislaidalla on tyypin II puolukkaturvekangasta (PTKgII). Noin 12-metrisen männyn seassa kasvaa koivua ja kuusta. Riidenlieko, metsäalvejuuri, puolukka ja järviruoko sekä korpikarhunsammal, seinäsammal ja kangaskynsisammal kasvavat turvekankaalla. Suon etelälaidassa on tyypin I mustikkaturvekangasta (MTKgI). Paikalla kasvaa koivua ja kuusta. Turvekankaan lajistoon kuuluvat mustikka, variksenmarja, isokarpalo, vadelma ja metsäalvejuuri sekä kangaskarhunsammal, seinäsammal, kangaskynsisammal ja jokasuonrahkasammal. Suon eteläosassa on laikku korpiräme muuttumaa (KRmu). Puustossa mänty on valtalaji, ja sen seassa kasvaa kuusta ja koivua. Puolukka, variksenmarja, suopursu, tupasvilla ja suomuurain kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa kasvavat seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal. Suon eteläosassa on pienialainen ojittamaton alue, jossa kasvaa oligotrofinen lyhytkorsiräme ojikko (OlLkNRoj). Siellä kasvavat tupasvilla, raate, rahkasara, suokukka, isokarpalo sekä vähän riippasaraa ja luhtavillaa. Pohjakerroksen lajeja ovat sararahkasammal, punarahkasammal ja ruskorahkasammal. Lyhytkorsirämeen länsireunalla on kaistale luhtaista sarakorpea (LuSK), jossa riippasara, pullosara, korpikastikka ja viitakastikka kasvavat runsaina. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Suurin osa Saarisuosta on muuttunutta suoluontoa, ja luonnontilaisen kaltaisina säilyneet suotyypit eivät omaa erityistä luontoarvoa. Puolukkakangaskorvelta löytyi Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

90 90

91 Liite 1. Kuvia Saarisuon suotyypeistä Kuva 1. Kangasräme ojikko. Kuva 2. Oligotrofinen lyhytkorsiräme ojikko. 91

92 15. Multian Isosuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Multialla sijaitsevan Isosuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Isosuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle. Kasvillisuustyyppien rajaamiseen käytettiin apuna vääräväri ilmakuvaa. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Isosuo sijaitsee Multialla Sahrajärven kylässä. Keuruu sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueen ja Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja suurin osa suosta on uudisojitettu hiljattain. Suon laidalla kulkee idässä ja etelässä tiet, ja suon etelä- ja pohjoisosan välissä on peltolaikku. Suo on suurimmaksi osaksi kitukasvuista mäntyä kasvavaa välipintaista rämettä. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon lounaisosassa Itkijäislammen eteläpuolella on korpiräme ojikko (KRoj). Tällä mäntyä, koivua ja kuusta kasvavalla korpirämeellä kenttäkerroksen lajeja ovat suopursu, mustikka, puolukka, vaivaiskoivu, muurain ja tupasvilla. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, jokasuonrahkasammalta, kangaskynsisammalta, kangasrahkasammalta ja rämekarhunsammalta. Korpirämeeltä on kaadettu kuusta ja koivua. Itkijäislampea kiertää oligotrofinen sphagnum-rimpineva (OlSRiN). Tupasluikka, pullosara, valkopiirtoheinä, suokukka sekä mutasara ja leväkkö kasvavat rimpinevalla. Sammallajistoon kuuluvat silmäke-, ruso-, kalvakka- ja punarahkasammal, silmäkerihmasammal sekä aaparahkasammal ja sararahka. Rimpi on kuivahtanut. Rimpinevan reunalla lammen rannalla on kapea kaistale, jonka lajistoon kuuluvat jouhisara, raate, suomuurain ja suohorsma sekä sararahka, hapra- ja heterahkasammal, luhtakuirisammal ja vajo- ja punarahkasammal (kuva 1). Itkijäislammen länsipuolella sekä suon itäreunassa on lyhytkorpinevaräme muuttuma (LkNRmu). Tällä mäntyä kasvavalla laikulla kasvaa rahkasaraa, tupasvillaa, suomuurainta, variksenmarjaa, vaivaiskoivua, pullosaraa ja kangasmaitikkaa. Pohjakerroksessa seinäsammal on paikoin syrjäyttänyt suosammalet, joista kohteella kasvaa vain jokasuonrahkasammalta. 92

93 Suon lounaisosassa itkijäinlammen pohjoispuolella on puolukkaturvekangas (PTKg). Puusto on mäntyvaltainen, seassa kasvaa kuusta ja koivua. Suopursu, juolukka, puolukka ja vaivaiskoivu ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalen lisäksi puna- ja jokasuonrahkasammalta. Suon lounaisosassa kangasmetsäsaarekkeen länsireunalla on puolukkakangaskorpi ojikko (PKgKoj). Puusto on kuusivaltainen, seassa vähän koivua. Puolukan lisäksi kenttäkerroksessa on mustikkaa ja pallosaraa. Pohjakerroksen valtalajeja ovat seinäsammal, jokasuonrahkasammal sekä kangaskynsisammal. Suon länsiosassa on laikku kangasräme muuttumaa (KgRmu). Puusto on mäntyvaltaista, ja seassa kasvaa kuusta ja koivua aliskasvustona. Kohteen puustoa on harvennettu. Kenttäkerroksessa kasvavat muurain, puolukka, mustikka, metsäalvejuuri ja tupasvilla. Pohjakerroksesta tavataan seinäsammalta, jokasuonrahkasammalta ja kangasrahkasammalta. Suon länsiosassa on laikku korpiräme ojikkoa (KRoj). Männyn seassa kasvaa kuusta ja koivua. Puolukka, muurain, mustikka, vaivaiskoivu ja tupasvilla ovat korpirämeen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvavat jokasuonrahkasammal, seinäsammal, varvikkorahkasammal sekä korpirahkasammal, suonihuopasammal ja punarahkasammal. Suon länsiosassa on oligotrofinen lyhytkorsiräme ojikko (OlLkNR). Männyn lisäksi rämeellä kasvaa kuusta pensaan korkuisena. Kenttäkerroksessa kasvavat tupasluikka, vaivaiskoivu, variksenmarja, juolukka, rahkasara sekä luhtavilla ja jouhisara. Sammallajistoon kuuluvat kalvakka- ja punarahkasammal, ruskorahkasammal, silmäkerahkasammal sekä varvikkorahkasammal. Suon luoteisosassa sekä suon itäosassa kangasmetsäsaarekkeen tuntumassa on korpiräme muuttuma (KRmu). Paikalla kasvaa mäntyä, kuusta ja koivua. Suopursu, mustikka ja puolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Seinäsammalen lisäksi pohjakerroksessa tavataan kangaskynsisammalta, kangasrahkasammalta sekä jokasuonrahkasammalta. Suon keskiosassa on kaistale sararäme muuttumaa (SRmu). Puusto on mäntyvaltaista. Kenttäkerroksessa kasvavat variksenmarja, vaivaiskoivu, suokukka, rahkasara ja juolukka sekä jouhi- pullo- ja riippasara ja maariankämmekkä. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalen ja ruskorahkasammalen lisäksi kytökarhunsammalta, kalvakkarahkasammalta sekä punarahkasammalta. Suon keskiosassa on laikku kangasräme ojikkoa (KgRoj). Kohteella kasvaa mäntyä sekä kitukasvuista kuusta ja koivua. Juolukka, muurain, mustikka ja variksenmarja ovat kenttäkerroksen ja jokasuon- ja punarahkasammal pohjakerroksen valtalajeja. Suon keskiosassa sekä suon kaakkoisosassa on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Tupasvillan lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa muurain, puolukka, mustikka, suopursu, vaivaiskoivu ja suokukka. Sammallajistoon kuuluvat Seinäsammal, jokasuonrahkasammal, rämekarhunsammal ja kangasrahkasammal. Suon itäosassa on laikku puolukkakangaskorpea (PKgK). Puusto on kuusivaltainen, seassa kasvaa mäntyä. Puolukka, muurain, mustikka, metsäkorte ja pallosara kasvavat korvessa. Seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal ovat pohjakerroksen lajistoa. 93

94 Suon itälaidalla on oligotrofinen sararäme ojikko (OlSRoj). Tällä kitukasvuista mäntyä kasvavalla rämeellä kenttäkerroksen lajeja ovat jouhisara, vaivaiskoivu, suokukka, variksenmarja ja pallosara. Pohjakerroksessa kasvavat sararahkasammal, jokasuonrahkasammal, rämekarhunsammal, punarahkasammal ja ruskorahkasammal (kuva 3). Suon itäosassa on variksenmarjarahkaräme ojikko (VRRoj). Ruskorahkasammalmättäällä kasvavat variksenmarja, muurain, juolukka ja tupasvilla. Ruskorahkasammalen seassa kasvaa rämekarhunsammalta sekä paikoin runsaana esiintyvää seinäsammalta. Suuri osa suon keskiosasta on keidasräme muuttumaa (KeRmu). Mänty kasvaa juotteina, joissa kasvaa suokukkaa, isokarpaloa ja variksenmarjaa. Rimpi on kuivunut kokonaan, ja rimpeen on kasvanut jäkälää. Jäkälän lisäksi rimmessä kasvaa seinäsammalta, rämekarhunsammalta, kangaskynsisammalta ja hieman kalvakkarahkasammalta (kuva 4). 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Isosuon suoluonto on monin paikoin muuttunutta, vaikka pieniä luonnontilaisen kaltaisia laikkuja on säilynyt, kuten Itkijäislammen rannalla oleva oligotrofinen sphagnum-rimpineva sekä korpirämeet ja puolukkakangaskorvet. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

95 95

96 Liite 1. Kuvia Isosuon suotyypeistä Kuva 1. Oligotrofinen sphagnum-rimpineva ja kaistale mesotrofista saranevaa Itkijäislammen rannalla. Kuva 2. Puolukkakangaskorpi ojikkoa kangasmetsäsaarekkeen reunalla. 96

97 Kuva 3. Oligotrofinen sararäme ojikko. Kuva 4. Jäkälien valtaama keidasräme muuttuma. 97

98 16. Multian Konkarinsuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Multialla sijaitsevan Konkarinsuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Konkarinsuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Konkarinsuo sijaitsee Multialla Nikaranperän kylän eteläpuolella. Multia sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueen ja Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Konkarinsuon luoteispuolella on Lauttasuo-Hautalansuo, josta myös on toimitettu ympäristöselvitys. Suon itäpuolella on Kiiskilänmäki, josta lähtee luontopolku suolle. Suon pohjoispuolitse kulkee tie. Huomattava osa suosta on ojittamatonta, mutta suon reunat on ojitettu. Suolle ovat tyypillisiä suhteellisen kookkaat kangasmetsäsaarekkeet. 4.Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon itälaidalla on kangasräme ojikko (KgRoj). Puusto on mäntyä, jonka aliskasvustona kasvaa kitukasvuista kuusta. Suopursu, muurain, vaivaiskoivu, puolukka, mustikka ja kanerva sekä jokasuonrahkasammal, varvikkorahkasammal ja seinäsammal ovat kangasrämeen lajistoa. Suurin osa suon ojittamattomasta alasta on oligitrofista lyhytkorsirämettä (OlLkNR). Tupasvilla, rahkasara, variksenmarja, tupasluikka ja kanerva ovat kenttäkerroksen lajistoa. Pohjakerroksessa kasvavat jokasuonrahkasammal, kalvakkarahkasammal, punarahkasammal, rusorahkasammal sekä mättäitä muodostava ruskorahkasammal (kuva 1). Suon pohjoisosassa ja eteläkärjessä on puolukkaturvekangasta (PTKg). Puolukka, suopursu, juolukka, vaivaiskoivu ja mustikka sekä seinäsammal ja isokynsisammal ovat turvekankaan lajistoa. Suon keskiosassa kangasmetsäsaarekkeen itäpuolella on variksenmarjarahkaräme (VRR). Ruskorahkasammalmättäällä kasvaa variksenmarjaa, poronjäkälää, suokukkaa ja tupasvillaa (kuva 2). 98

99 Suon keskiosassa on kaksi laikkua oligortofista sphagnum-rimpinevarämettä (OlSRiNR). Paksuilla ruskorahkasammalmättäillä kasvaa variksenmarjaa ja suokukkaa. Rimpipinnoilla kasvavat rahkasara, tupasvilla, mutasara sekä silmäkerahkasammal, vajorahkasammal, hentorahkasammal, rahkanäivesammal ja rusorahkasammal. Rimpipinta on pohjoisessa kuivahtanut. Suon länsireunalla on lyhytkorsiräme ojikko (LkNRoj). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla nevaräme ojikolla kasvavat tupasvilla, juolukka suomuurain, suokukka ja mustikka sekä jokasuonrahkasammal, ruskorahkasammal ja rämekarhunsammal. Osittain umpeen kasvaneen Sikolammen reunoilla kasvaa oligotrofinen sphagnum-rimpineva (OlSRiN). Rimpinevalla kasvavat mutasara, pitkälehtikihokki ja rahkasara sekä jokasuonrahkasammal, vajorahkasammal, haprarahkasammal, punarahkasammal, silmäkerahkasammal ja lammen vesipinnalla keijuva kuljurahkasammal (kuva 3). Suon eteläosassa ojitetulla alueella on lyhytkorsiräme muuttuma (LkNRmu). Suopursu, juolukka, mustikka ja variksenmarja kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerros on seinäsammalvaltainen, ja sen seassa kasvaa jokasuonrahkasammalta, rämekynsisammalta, rämekarhunsammalta, suonihuopasammalta ja ruskorahkasammalta. Kartassa näkyvää, suon koillisosaan merkittyä lähdettä ei löytynyt, ja se on todennäköisesti kuivunut ojitusten vuoksi. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Suurin osa Konkarinsuon pinta-alasta on ojittamatonta, muuttumatonta suoluontoa. Koska Konkarinsuo sijaitsee aivan Lauttasuo-Hautalansuon tuntumassa, joka taas on yhteydessä Natura ohjelmaan kuuluvaan Lampuodinsuohon, muodostavat nämä suot arvokasta suoluontoa sisältävän suojatkumon. Konkarinsuolla on myös virkistysarvoa, sillä suon itäpuolella olevalla Kiiskilänmäellä on levähdyspaikka ja näkötorni, jonka luota lähtee luontopolku Konkarinsuolle. Suolla esiintyvä oligotrofinen sphagnum-rimpineva on keidassuoalueella uhanalainen suotyyppi. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

100 100

101 Liite 1. Kuvia Konkarinsuon suotyypeistä. Kuva 1. Oligotrofinen lyhytkorsiräme. Kuva 2. Tupasvillapeitteistä variksenmarjarahkarämettä. 101

102 Kuva 3. Sikolampi ja oligotrofinen sphagnum-rimpineva. 17. Multian Korvalammensuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Multialla sijaitsevan Korvalammensuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Korvalammensuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin vääräväri ilmakuvalle. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Korvalammensuo sijaitsee Multialla Sahrajärven kylässä. Multia sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueen ja Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suon poikki kulkee etelässä tie, ja suolle vie metsäautotie idästä. Suo on kauttaaltaan ojitettu lukuun ottamatta pohjoisessa sijaitsevaa nevaosaa, joka on jäänyt ojitusten ulkopuolelle. Korvalammensuon suoluonto on vaihtelevaa ja mo- 102

103 nipuolista, mutta monin paikoin ojitusten vuoksi muuttunutta. Etelässä suo on uudisojitettu hiljattain. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon eteläosassa on laikku korpiräme ojikkoa (KRoj). Puustossa on mäntyä, koivua ja kuusta. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat mustikka, suopursu, variksenmarja, puolukka, pallosara, suomuurain, juolukka ja kanerva. Sammallajistoon kuuluu jokasuon- ja varvikkorahkasammal, seinäsammal ja metsäkerrossammal mättäillä sekä korpikarhunsammal. Kuviolta on kaadettu kuusta, ja se on uudistettu männylle. Tämä on hyvä marjastuspaikka, sillä mustikkaa on runsaasti. Myös niittylampea reunustaa korpiräme ojikko, josta tosin ei ole harvennettu puustoa. Samoin suon itälaidalla on kaistale korpiräme ojikkoa. Suon kaakkoisreunassa sekä keskemmällä suon eteläosassa on kaistale mustikkaturvekangasta (MTKg). Paikalla kasvaa kuusta, koivua ja hieman mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvavat mustikka, vadelma, metsäalvejuuri, metsätähti, oravanmarja, puolukka, variksenmarja, kangasmaitikka ja metsälauha. Myös suon luoteisreunassa on laikku mutsikkaturvekangasta. Suon eteläosassa on laikku korpiräme muuttumaa (KRmu). Sen lajisto on muutoin samankaltainen kuin korpiräme ojikolla, mutta metsäsammalet ovat ehdottomia valtalajeja, ja rahkasammalta esiintyy vain hiukan. Suon eteläosan keskellä on kaistale oligotrofista lyhytkorsiräme ojikkoa (OlLkNRoj). Tällä rämeellä kasvaa tupasvillan ohella rahkasaraa sekä variksenmarjaa vaivaiskoivua ja juolukkaa ruskorahkasammalmättäillä. Pohjakerroksessa kasvaa ruso-, varvikko- ja silmäkerahkasammal. Puustoa on harvennettu. Poronjäkälää kasvaa siellä täällä laikkuina. Myös suon pohjoisosassa Korvalammen eteläpuolella on lyhytkorsiräme ojikko. Suon länsilaidalla sekä itäreunalla on kangasräme ojikko (KgRoj). Puusto on mäntyä, jonka seassa kasvaa hieman kitukasvuista koivua ja kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa suopursu, juolukka, mustikka, variksenmarja ja suomuurain. Pohjakerroksen lajistoon kuuluvat jokasuon- ja punarahkasammal, seinäsammal sekä suonihuopasammal. Myös suon luoteisosassa on kaistale kangasräme ojikkoa. Suon eteläosassa tien tuntumassa on laikku tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Kohteella kasvaa tupasvillan lisäksi juolukkaa, suomuurainta ja variksenmarjaa. Seinäsammal on pohjakerroksen valtalaji, sen lisäksi esiintyy jokasuonrahkasammalta ja suonihuopasammalta. Myös suon luoteiskulmassa tien eteläpuolella on tupasvillaräme muuttuma. Suon poikki kulkevan tien pohjoispuolella on puolukkaturvekangas (PTKg). Puusto on mäntyvaltaista, ja seassa kasvaa hieman koivua ja kuusta. Kenttäkerroksessa kasvavat puolukka, suopursu, kanerva, pallosara ja juolukka. Seinäsammalen lisäksi pohjakerroksessa kasvaa jokasuon- ja varvikkorahkasammal, kangaskynsisammal ja rämekarhunsammal. Tällaista puolukkaturvekangasta on myös pohjoisempana suon länsireunalla sekä suon luoteisosassa. Suon keskivaiheilla on ruohoturvekangas (RhTKg). Puusto on koivu- ja kuusivaltaista, seassa kasvaa mäntyä. Kenttäkerroksessa kasvavat metsälauhan ja mustikan lisäksi metsäalvejuuri, pallosara, metsäkorte, metsätähti, vadelma, kultapiisku, rätvänä, tähtisara, suo-orvokki, isotalvikki ja maariankämmekkä. Pohjakerroksen lajistoa ovat korpikarhunsammal, seinäsammal, jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal ja haprarahkasammal. 103

104 Suon länsireunalla on oligotrofinen sararäme ojikko (MeSRoj). Puusto on männikköä, jonka alikasvustona kasvaa kuusta. Kenttäkerroksen lajistoa ovat juolukka, vaivaiskoivu, tupasvilla, maariankämmekkä, jokapaikansara, tähtisara, metsälauha ja jouhisara. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalen lisäksi kalvakkarahkasammal, punarahkasammal, suonihuopasammal, korpikarhunsammal sekä mättäillä ruskorahkasammal ja varvikkorahkasammal mättäillä. Seinäsammal on paikoin korvannut suosammalet mättäillä (kuva 2). Suon länsireunalla on kanervarahkaräme ojikko (KRRoj). Puusto on kituvaa mäntyä. Kanervan lisäksi kenttäkerroksessa kasvavat juolukka, suomuurain ja variksenmarja. Pohjakerroksessa on ruskorahkasammalen lisäksi rämekarhunsammalta ja jokasuonrahkasammalta. Suon keskivaiheilla on kolme laikkua sphagnum-rimpineva muuttumaa (SRiNmu). Sen lajistoon kuuluvat pullosara, siniheinä, tupasluikka, tähtisara, suokukka ja valkopiirtoheinä. Nevan rimpipinta on kuivunut, ja pohjakerros on lähes sammalpeitteetön. Siellä täällä kasvaa kalvakkarahkasammalta, silmäkerahkasammalta ja hetesirppisammalta (kuva 3). Itäisimmältä laikulta tavattiin riekkopoikue, jossa 2 aikuista ja 3 poikasta. Suon keskivaiheilla sekä suon pohjoisosassa on laikku tupasvillaräme ojikkoa (TRoj). Mäntyvaltaisessa puustossa on seassa hieman kuusta. tupasvillan lisäksi kuviolla kasvaa tupasvillaa, vaivaiskoivua ja siniheinää laikkuina. Pohjakerroksessa on jokasuonrahkasammalen ja varvikkorahkasammalen lisäksi suonihuopasammalta, kangaskarhunsammalta sekä hiukan seinäsammalta (kuva 1). Suon itäosassa hakkuuaukon länsipuolella on laikku vaivaiskoivuräme ojikkoa (VkRoj). Vaivaiskoivun lisäksi siellä kasvaa juolukka, suomuurain ja variksenmarja, mutta myös hieman puolukkaa ja mustikkaa. Pohjakerros on jokasuonrahkasammal- ja varvikkorahkasammalvaltainen, mutta seassa kasvaa myös seinäsammalta, rämekynsisammalta ja kangaskynsisammalta. Suotyyppi on siis hieman muuttunut ojitusten vuoksi. Suon länsireunalla on laikku muurainkorpea (MuK). Puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa vähän koivua. Muurain, mustikka ja pallosara ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvavat jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal, punarahkasammal sekä korpikarhunsammal. Suon eteläosassa sekä pohjoisemmassa suon länsilaidalla on laikku pallosarakorpirämettä (PsKR). Mänty on valtapuu, mutta kohteella kasvaa myös kuusta ja koivua. Mustikka, suomuurain ja pallosara ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal ja korpikarhunsammal kasvavat pohjakerroksessa. Eteläisen kohteen puustoa on harvennettu, ja pohjoinen laikku on ojitettu. Kohteet on uudistettu männylle (kuva 7). Suon lounaiskulmassa olevaa Niittylampea kiertää luhtainen mesotrofinen saraneva (LuMeSN). Saranevalla kasvavat pallosara, rahkasara, vaivaiskoivu, juolukka, jouhisara, suomuurain, isokarpalo, suoputki, kurjenjalka, jouhivihvilä, juolukka, suo-orvokki, riippasara, tupasluikka ja raate. Pohjakerroksen valtalajeja ovat sararahkasammal, punarahkasammal sekä korpikarhunsammal. Lisäksi sammallajistoon kuuluvat varvikko- ja ruskorahkasammal, luhtakuirisammal, hetesirppisammal ja rämekarhunsammal (kuva 5). Lampi kuuluu Natura 2000 luontotyyppiin humuspitoiset lammet ja luhtainen saraneva tyyppiin rantasuot ja vaihettumissuot. 104

105 Lammen lounaispuolella on pieni laikku ruoho- ja heinäkorpi ojikkoa (RhKoj). Paikalla kasvavat koivu, raita, kuusi ja mänty. Korpikastikan, kurjenjalan ja suo-orvokin lisäksi paikalla kasvavat kultapiisku, metsäalvejuuri, rantamatara, maitohorsma, suomuurain, tähtisara, jouhivihvilä ja raate. Pohjakerroksessa kasvaa haprarahkasammalen, korpikarhunsammalen ja korpirahkasammalen lisäksi kiiltolehväsammal, luhtakuirisammal ja suonihuopasammal (kuva 6). Suotyyppi on keidassuoalueella uhanalainen. Niittylamminpuro on säilynyt luonnontilaisen kaltaisena, tosin puroon on johdettu ojia. Puron ja sen reunojen lajistoon kuuluvat lehtotesma, metsäkorte, mesimarja, rantamatara, metsätähti, kultapiisku ja metsäimarre sekä korpikarhunsammal, kiiltolehväsammal, isokorallisammal, purokinnassammal, viitarahkasammal, hetealvesammal, luhtakuirisammal, palokeuhkosammal ja harsulaakasammal (kuva 4). Suon keskiosassa sekä aivan pohjoiskärjessä on lyhytkorsiräme muuttuma (LkNRmu). Suomuurain, juolukka, variksenmarja ja tupasvilla ovat valtalajeja, ja niiden lisäksi esiintyy tupasluikkaa, rahkasaraa ja jouhisaraa. Jokasuon- ja ruskorahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Suon länsilaidalla sekä itälaidalla on variksenmarjarahkaräme ojikko (VRRoj). Ruskorahkasammalmättäillä kasvaa variksenmarjaa, juolukkaa, muurainta ja tupasvillaa. Suon länsiosassa kasvaa metsäkortekorpi ojikko (MkKoj). Sen puusto on koivua ja kuusta. Metsäkortteen ohella paikalla kasvaa riidenlieko, pallosara, metsäalvejuuri ja viitakastikka. Korpikarhunsammal, korpi- ja jokasuonrahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Suon pohjoispäässä Korvalammen eteläpuolella on Oligotrofinen sararäme ojikko (OlSRoj). Jouhi-, riippa-, pullo- ja rahkasammalen ohella rämeellä kasvaa vaivaiskoivu, raate, variksenmarja, juolukka ja maariankämmekkä. Pohjakerroksessa kasvavat sararahkasammal, punarahkasammal ja rämekarhunsammal. Korvalampea reunustaa oligotrofinen kalvakka saraneva (OlKaSN). Kenttäkerroksessa kasvaa tupasluikan, jouhisaran ja rahkasaran lisäksi vaivaiskoivu, mutasara ja suokukka. Sammallajistoon kuuluvat kalvakkarahkasammal, punarahkasammal, silmäkerahkasammal sekä pienissä rimpilaikuissa kasvava vajorahkasammal. Suon pohjoisosassa sijaitsevan kangasmetsäsaarekkeen eteläpuolella on rahkainen tupasvillaräme ojikko (ratroj). Noin 11-metristä mäntyä kasvavalla tuparvillarämeellä kasvaa tupasvillan ohella variksenmarja, juolukka ja muurain. Pohjakerroksessa kasvaa punarahkasammal, jokasuonrahkasammal sekä matalilla mättäillä ruskorahkasammalta ja rämekarhunsammalta. Suon luoteisosassa Vasikkolampia kiertää rahkaräme muuttuma (RRmu). Poronjäkälät leimaavat tätä suotyyppiä. Ruskorahkasammalmättäillä kasvaa juolukka, variksenmarja, suopursu, vaivaiskoivu ja tupasvilla. Myös suon koillisreunalla on rahkaräme muuttuma. Vasikkolammista pohjoisempaa kiertää oligotrofinen sphagnum-rimpineva ojikko (OlSRiNoj). Kenttäkerroksessa kasvaa valkopiirtoheinä, tupasluikka, mutasara, suokukka ja suomuurain. Joukossa on myös hiukan pallosaraa ja villapääluikkaa. Sammallajistoon kuuluvat kermeinä kasvava ruskorahkasammal, aaparahkasammal, punarahkasammal, jokasuonrahkasammal, vajorahkarammal, rahkanäivesammal, nevasirppisammalsilmäkerahkasammal ja rusorahkasammal. 105

106 Suon pohjoisosassa on laikku sphagnum-rimpineva muuttumaa (SRiNmu). Paikalla kasvaa ainoastaan tupasvilla. Rimpipinnan sammallajisto on hävinnyt, ja rimpipinnalla kasvaa rämekarhunsammal, kalvakkarahkasammal, silmäkerahkasammal sekä torvijäkäliä. Suon pohjoisosassa on sararäme muuttuma (VSRmu). Kenttäkerroksessa kasvaa juolukan, muuraimen ja tupasvillan ohella hiukan pullosaraa ja järviruokoa. Ruskorahkasammal ja jokasuonrahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Korvalammen pohjoispuolella on karurimpinen kalvakkaneva (OlRiKaN). Sen kenttäkerroksessa kasvaa tupasvillaa, tupasluikkaa ja mutasaraa. Kalvakkarahkasammal on välipinnan valtalaji, sen lisäksi välipinnalla kasvavat rusorahkasammal ja hentorahkasammal sekä rimmissä silmäkerahkasammal, rahkanäivesammal ja vajorahkasammal (kuva 8). Silmälampea kiertää oligotrofinen ruopparimpineva. Tällä ruopparimpinevalla rimpipinnat ovat lähes kasvipeitteettömiä. Kenttäkerroksessa kasvavat tupasluikka, pullosara, variksenmarja ja suokukka. Välipintalaikuilla kasvaa kalvakka- ja rusorahkasammalta sekä silmäkerahkasammalta. Rimpipinnalla kasvaa hiukan nevasirppisammalta, silmäkerahkasammalta, hento- ja aaparahkasammalta (kuva 9). Korvalammen länsipuolella on laikku oligotrofista kalvakkaa saranevaa (OlKaSN). Kenttäkerroksessa kasvaa pallosaraa ja suokukkaa. Sammallajistoon kuuluvat silmäke-, kalvakka-, ruso-, hento- ja punarahkasammal. Lähistöllä äänteli korppi. Suon koillisosassa on mustikkakangaskorpi (MKgK). Tässä kuusta ja koivua kasvavassa korvessa muurain ja mustikka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Korpirahkasammal, vaalearahkasammal, jokasuonrahkasammal, seinäsammal, kangaskynsisammal sekä metsäkerrossammal kasvavat pohjakerroksessa. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Suurin osa suon pinta-alasta on ojitettua ja muuttunutta suoluontoa, mutta myös luontoarvoja omaavia suon osia on jäljellä. Suon ojittamaton nevaosa on kokonaisuudessaan Natura 2000 luontotyyppiä Aapasuot. Suolla esiintyvät nevarämeet, muurainkorpi ruoho- ja heinäkorpi sekä metsäkortekorpi kuuluvat luontotyyppiin Puustoiset suot. Näistä tosin suurin osa on ojitettuja. Luhtainen mesotrofinen saraneva kuuluu luontotyyppiin Vaihettumissuot ja rantasuot. Ruoho- ja heinäkorpi on keidassuoalueella uhanalainen suotyyppi. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

107 107

108 Liite 1. Kuvia Korvalammensuon suotyypeistä. Kuva 1. Tupasvillaräme ojikko. Taustalla näkyvät uudisojitukset. Kuva 2. Oligotrofinen sararäme ojikko. 108

109 Kuva 3. Sphagnum-rimpineva muuttuma. Kuva 4. Niittylamminpuro. 109

110 Kuva 5. Luhtainen mesotrofinen saraneva. Kuva 6. Ruoho- ja heinäkorpi ojikko. 110

111 Kuva 7. Pallosarakorpiräme ojikko. Kohde on uudistettu männylle. Kuva 8. Karurimpinen kalvakkaneva. 111

112 Kuva 9. Kuivahtanut ruopparimpineva. 18. Multian Lauttasuo-Hautalansuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Multialla sijaitsevan Lauttasuo-Hautalansuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Isosuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä 24. ja Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle. Kasvillisuustyyppien rajaamiseen käytettiin apuna vääräväri ilmakuvaa. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Lauttasuo-Hautalansuo sijaitsee Multialla Lauttajärven pohjoispuolella. Lauttasuo-Hautalansuo kahden suon yhdistymä, jossa Lauttasuo yhtyy idässä Hautalansuohon. Soiden välistä kulkee tie Lauttajärven rantaan. Lauttasuon länsipuolella on Natura 2000-verkostoon kuuluva Lampuodinsuo, joka on suoraan yhteydessä Lauttasuohon. Pohjoisessa ja idässä suoparia ympäröi kangasmetsä. 112

113 Lauttasuo-Hautalansuota leimaavat harvaa, kitukasvuista männikköä kasvavat väli- ja rimpipintarämeet. Hautalansuo on kauttaaltaan ojitettu, mutta Lauttasuosta huomattava osa on ojittamatonta, luonnontilaista lähellä olevaa suoluontoa. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto 4.1 Lauttasuo Lauttasuon itälaidalla sekä pohjoisosassa ojitetulla alueella on keidasräme muuttuma (KeRmu). Kermimäisesti kasvavat ruskorahkasammalmättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Rimpipinta on kuivunut välipintamaiseksi. Välipinnalla kasvaa tupasvilla, silmäkerahkasammal, rusorahkasammal, rahkanäivesammal sekä hiukan jokasuonrahkasammalta. Lauttasuon itälaidalla keidasräme muuttuman pohjoispuolella on variksenmarjarahkaräme ojikko (VRRoj). Ruskorahkasammalen seassa kasvaa hiukan silmäkerahkasammalta ja seinäsammalta sekä poronjäkälää. Variksenmarja, vaivaiskoivu, juolukka ja muurain kasvavat rahkamättäällä. Lauttasuon keskiosassa on laaja alue keidasrämettä (KeR). Variksenmarjarahkaräme mättäät muodostavat kermimäisiä muodostumia. mättäillä kasvaa variksenmarjan lisäksi suokukka, suomuurain sekä juolukka. Rimpipinta on monin paikoin kuivunut etelässä ja pohjoisessa, ja suotyyppi on vain keskeltä täysin muuttumaton. Keidasrämeelle tyypillinen lajisto on kuitenkin säilynyt: rimpipinnoilla kasvavat tupasvilla, suokukka, valkopiirtoheinä, mutasara ja leväkkö sekä silmäkerahkasammal, rahkanäivesammal ja hieman vajorahkasammalta (kuva 1). Keidasräme on aapasuoalueella uhanalainen suotyyppi. Lauttasuon länsiosassa on rahkainen tupasvillaräme (ratr). Tupasvillan ohella lajistoon kuuluvat muurain, juolukka, variksenmarja, vaivaiskoivu sekä jokasuonrahkasammal (kuva 2). Lauttasuon länsireunalla on kaistale kangasräme ojikkoa (KgRoj). Mäntyvaltaisella kangasrämeellä kasvaa myös kitukasvuista kuusta. Juolukka, puolukka, suokukka, suopursu ja mustikka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvavat jokasuonrahkasammal, seinäsammal, rämekarhunsammal, kangaskarhunsammal, suonihuopasammal sekä kangaskarhunsammal. Lauttasuon luoteisosassa on kaistale mesotrofista sararäme ojikkoa (MeVSRoj). Tällä sararämeellä kasvavat jouhisara, jokapaikansara, suomuurain, juolukka ja variksenmarja sekä maariankämmekkä, suopursu, pallosara ja tupasvilla. Pohjakerroksen lajistoon kuuluvat jokasuon-, puna-, sara- ja ruskorahkasammal (kuva 3). Suon pohjoiskärjessä on korpiräme ojikko (KRoj). Mäntyvaltaisella korpirämeellä kasvaa myös koivua ja kuusta, joiden osuus kasvaa idässä. Puolukka, juolukka, suopursu, muurain, vaivaiskoivu, tupasvilla ja mustikka ovat kenttäkerroksen lajeja. Sammallajistoon kuuluvat jokasuon- puna- ja korpirahkasammal, seinäsammal, rämekarhunsammal ja kangasrahkasammal. 113

114 Suon pohjoiskärjen itälaidalla on kaistale puolukkaturvekangasta (PTKg). Kuusi- ja koivuvaltaisella turvekankaalla kasvavat mustikka, variksenmarja, suopursu, puolukka, juolukka sekä tupasvilla. Pohjakerroksessa kasvavat metsäkerrossammal, kangaskynsisammal ja seinäsammal sekä vähän jokasuonrahkasammalta. Suon pohjoisosassa on laikku tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Noin 12-metristä mäntyä kasvavalla muuttumalla kasvavat tupasvilla, suopursu, mustikka, suomuurain, juolukka ja variksenmarja. Mättäillä kasvavat seinäsammal, kangaskynsisammal ja kangasrahkasammal, välipinnalla jokasuon- ja punarahkasammal. Suon koillislaidalla on kaistale mustikkakorpi muuttumaa (MKmu). Tällä kuusta ja koivua kasvavalla muuttumalla kasvaa mustikan lisäksi puolukka, pallosara ja metsäkorte. Metsäkerrossammalen ja seinäsammalen lisäksi korpimuuttumalla kasvaa hiukan korpi- ja jokasuonrahkasammalta. Suon koillislaidalla on kaistale sarakorpi muuttumaa (SKmu). Kuusi- ja koivuvaltaisella sarakorvella kasvavat pullosara, tupasvilla, isokarpalo, rahkasara, mustikka, puolukka ja juolukka. Sammallajistoon kuuluvat jokasuon- ja sararahkasammal sekä seinäsammal. Suon eteläosassa on oligotrofinen sararäme ojikko (OlSRoj). Sararämeellä kasvavat pullosara, raate, tupasvilla, riippasara sekä rahkasara. Ruskorahkasammaleiset mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Välipinnalla kasvavat sararahkasammal, jokasuonrahkasammal, kalvakkarahkasammal ja kalvaskuirisammal ja siellä täällä olevissa rimpisissä painanteissa silmäkerahkasammal, aaparahkasammal ja nevasirppisammal. Suon länsireunalla on ojitettu tupasvillarämeen ja isovarpurämeen välimuoto (TR/IRoj). Kohde on tupasvillarämeen ja isovarpurämeen mosaiikkia. Tupasvillarämelaikuilla kasvaa tupasvillaa, muurainta, kangasmaitikkaa ja suokukkaa. Isovarpurämelaikuilla kasvaa variksenmarjaa, juolukkaa, suomuurainta ja vaivaiskoivua. Jokasuonrahkasammalen lisäksi isovarpurämelaikuilla kasvaa rämekarhunsammalta ja seinäsammalta mättäillä. Suon eteläkärjessä on mesotrofinen saraneva (MeVSN). Pullosara, mutasara, leväkkö, isokarpalo ja rahkasara kasvavat rimpinevalla. Sararahkasammalen, viitarahkasammalen ja aaparahkasammalen lisäksi pohjakerroksesta tavataan silmäkerahkasammalta, haprarahkasammalta ja kurjenrahkasammalta (kuva 4). Kurjenrahkasammal on alueellisesti uhanalainen Suomen vastuulaji. 4.2 Hautalansuo Hautalansuon länsiosassa on samanlaista keidasräme muuttumaa ja variksenmarjarahkaräme ojikkoa kuin lauttasuon puolella. Suon eteläreunalla on puolukkaturvekangas (PTKg). Tällä mäntyvaltaisella turvekankaalla kasvaa männyn seassa koivua ja kuusta. Juolukka, puolukka, pallosara, vaivaiskoivu ja variksenmarja ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Seinäsammalen ja kytökarhunsammalen ohella kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta ja korpikarhunsammalta. Suon eteläreunalla on laikku tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Tupasvillan lisäksi muuttumalla kasvaa suokukkaa, juolukkaa, variksenmarjaa ja suomuurainta. Jokasuonrahkasammalen ja ruskorahkasammalen lisäksi kohteella kasvaa runsaasti seinäsammalta. 114

115 Suon eteläosassa on samankaltainen korpiräme ojikko kuin Lauttasuon puolella, mutta Hautalansuon korpirämeellä puustoa on harvennettu. Suon eteläosassa on laikku mustikkaturvekangasta (MTKg). Puusto on kuusi- ja koivuvaltaista. Mustikan ja pallosaran ohella turvekankaalla kasvaa puolukkaa ja kangasmaitikkaa. Pohjakerroksessa kasvaa jokasuonrahkasammalta, seinäsammalta ja korpirahkasammalta. Suon itäosassa on isovarpuräme muuttuma (IRmu). Suopursu, juolukka, suomuurain, tupasvilla ja variksenmarja sekä puolukka ja mustikka kasvavat tällä muuttumalla. Seinäsammal, jokasuonrahkasammal, kangaskynsisammal, rämekarhunsammal ja punasammal kasvavat pohjakerroksessa. Suon pohjoisosassa on varputurvekangas (VTKg). Mäntyisellä turvekankaalla suopursu, variksenmarja, vaivaiskoivu ja juolukka ovat valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, kangaskynsisammalta sekä hieman jokasuonrahkasammalta. Hautalansuon länsireunalla on sararäme muuttuma (VSRmu). Tällä muuttumalla mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Välipinnalla kasvaa tupasvillaa, muurainta, rahkasaraa ja suokukkaa sekä hieman pullosaraa. Jokasuonrahkasammalen, ruskorahkasammalen ja rämekarhunsammalen lisäksi sararämeelle on ilmaantunut seinäsammalta. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Lauttasuo-Hautalansuon Suoluonto on monin paikoin muuttunutta, mutta myös luonnontilaisen kaltaisena säilynyttä suoluontoa on huomattavalla alueella. Lauttasuon keskiosassa sijaitseva keidasräme on aapasuoalueella uhanalainen suotyyppi. Suon eteläosassa Lauttajärven rannalla olevalla mesotrofisella saranevalla kasvaa alueellisesti uhanalainen kurjenrahkasammal. Lauttasuon laidoilla olevat korpirämeet ja sararäme kuuluvat Natura 2000 luontotyyppiin Puustoiset suot. Koska suolla on suora yhteys Natura verkostoon kuuluvaan Lampuodinsuohon, turvetuotannon harjoittaminen Lauttasuo-Hautalansuolla johtaisi vääjäämättä Lampuodinsuon kuivumiseen ja sen suoluonnon muuttumiseen. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

116 116

117 Liite 1. Kuvia Lauttasuo-Hautalansuon suotyypeistä Kuva 1. Keidasräme. Kuva 2. Rahkainen tupasvillaräme. 117

118 Kuva 3. Mesotrofinen sararäme ojikko. Kuva 4. Mesotrofinen saraneva. 118

119 19. Multian Partasuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Multialla sijaitsevan Partasuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Partasuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle. Kasvillisuustyyppien rajaamiseen käytettiin apuna vääräväri ilmakuvaa. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Partasuo sijaitsee Multialla Partajärven itäpuolella. Multia sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueen ja Pohjanmaan-Kainuun aapasuoalueen rajan tuntumassa. Suon länsipuolella kulkee metsäautotie, joka kulkee suon läpi pohjoisessa. Suo on suurimmaksi osaksi ojitettu, mutta myös ojittamattomia alueita löytyy pohjoisesta ja lännestä. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon pohjoisosassa on laikku kangasräme ojikkoa (KgRoj). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Rämeellä kasvavat juolukka, suopursu, muurain, mustikka, variksenmarja, puolukka ja tupasvilla. Pohjakerroksessa seinäsammalen, jokasuonrahkasammalen ja punarahkasammalen lisäksi kasvavat suonihuopasammal ja varvikkorahkasammal. Suon pohjois- sekä itäosassa on rahkaista tupasvillaräme ojikkoa (ratroj). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla tupasvillarämeellä kasvaa tupasvillan lisäksi suokukkaa, juolukkaa ja vaivaiskoivua. Siellä täällä on loivareunaisia variksenmarjarahkaräme mättäitä, joilla kasvaa porojäkälää. Pohjakerroksessa valtalajeja ovat jokasuon- ja punarahkasammal, mutta välipinnalla on myös seinäsammallaikkuja. Suon pohjois- ja itäosassa on huomattavan kokoisia alueita keidasräme muuttumaa (KeRmu). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla muuttumalla kenttäkerroksen valtalajeja ovat tupasvilla, variksenmarja ja vaivaiskoivu. Ruskorahkasammalmättäät kasvavat kermimäisinä muodostelmina, mutta rimpipintalajisto on hävinnyt. Sammallajistoon kuuluvat jokasuon- ja silmäkerahkasammal, paikoin jopa seinäsammal (kuva 1). 119

120 Suon pohjois- ja eteläosissa on laikkuja puolukkaturvekangasta (PTKg). Tällä mäntyä kasvavalla turvekankaalla puolukka, juolukka, variksenmarja ja pallosara ovat kenttäkerroksen, seinäsammal pohjakerroksen valtalaji. Sammallajistoon kuuluvat lisäksi jokasuon- ja varvikkorahkasammal sekä rämekarhunsammal. Suon pohjoisosassa on laikkuja sararäme muuttumaa (VSRmu). Lajisto poikkeaa vain vähän alkuperäisestä: näkyvin muutos on suursarojen väheneminen. Ruskorahkasammalta kasvavat mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Välipinnalla tupasluikka ja suokukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Niiden lisäksi paikalla kasvaa siellä täällä pallosaraa, järviruokoa, rahkasaraa, ja ojassa riippasaraa. Sararahkasammal on pohjakerroksen valtalaji. Suon pohjoisosassa on korpiräme (KR). Puustossa mänty ja koivu ovat valtalajeja, seassa kasvaa kuusta ja pajuja. Mustikka, suopursu, juolukka, puolukka, pallosara ja suokukka kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksen valtalajeja ovat korpirahkasammal, kangasrahkasammal, seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja kytökarhunsammal (kuva 2). Suon pohjoisosassa ojittamattomalla alueella on oligotrofinen sararäme (OlVSR). Sararämeellä kasvaa kitukasvuista mäntyä ja sen seassa hiukan koivua ja kuusta. Pallosara, rahkasara, tupasvilla, muurain ja suokukka sekä riippasara ja isokarpalo ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Sararahkasammalen lisäksi välipinnalla kasvaa punarahkasammalta ja jokasuonrahkasammalta, suon reunalla myös korpikarhunsammalta. Mättäillä kasvaa ruskorahkasammalen seassa rämekarhunsammalta (kuva 3). Suon pohjoisosassa ojittamattomalla alueella on luhtainen oligotrofinen sarakorpi (LuOlSK). Puustossa on koivua, mäntyä ja kuusta. Pullosaran ja muuraimen lisäksi sarakorvessa kasvavat jouhivihvilä, järvikorte, raate, korpikastikka, isokarpalo, puolukka ja kurjenjalka. Korpikarhunsammal, jokasuonrahkasammal, sararahkasammal ja punarahkasammal sekä haprarahkasammal ja seinäsammal kuuluvat sarakorven sammallajistoon (kuva 4). Suon pohjoisosassa ojittamattomalla alueella on kaksi laikkua metsäkortekorpea (MkK). Koivu- ja kuusivaltaisessa puustossa kasvaa myös hiukan mäntyä. Metsäkorte, pallosara, mustikka, muurain ja puolukka sekä korpikastikka ja kurjenjalka kasvavat kenttäkerroksessa. Jokasuonrahkasammal, kytökarhunsammal, seinäsammal, korpikarhunsammal, suonihuopasammal sekä haprarahkasammal ja okarahkasammal kuuluvat sammallajistoon (kuva 5). Suon pohjoisosassa ojittamattomalla alueella on oligotrofinen saraneva (OlSN). Saranevalla kasvavat pullosara, vaivaiskoivu, suokukka, isokarpalo, rahkasara, tupasvilla, raate ja riippasara sekä sararahkasammal ja punarahkasammal (kuva 6). Suon pohjoislaidalla sekä etelämpänä tien eteläpuolella on sarakorpi muuttuma (SKmu). Puusto on kitukasvuista koivua, jonka seassa kasvavat kuusi ja mänty. Tupasvilla on kenttäkerroksen valtalaji, sen lisäksi lajistoon kuuluvat harmaasara, metsäalvejuuri, riidenlieko, jokapaikansara ja kangasmaitikka. Seinäsammal ja rämekarhunsammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Eteläisemmällä laikulla kasvavat lisäksi alueellisesti uhanalainen äimäsara, jouhisara, raate, maariankämmekkä, riippasara ja suohorsma, ja puusto on siellä kookasta. Suon luoteislaidalla on kaistale ruohoturvekangasta (RhTKg). Paikalla kasvaa kuusta, koivua ja mäntyä. Mustikka ja korpikastikka sekä isoalvejuuri, isotalvikki, maitohorsma ja suo-orvokki kasvavat kenttäkerroksessa, seinäsammal, jokasuon- ja korpirahkasammal pohjakerroksessa. 120

121 Suolla on siellä täällä laikkuja lyhytkorsiräme muuttumaa (LkNRmu). Tupasvilla, muurain, variksenmarja, juolukka, suokukka ja puolukka kasvavat kenttäkerroksessa. Mättäät ovat olleet variksenmarjarahkarämettä, mutta nyt ruskorahkasammalen seassa mättäillä kasvaa varvikkorahkasammal. Seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal kasvavat välipinnalla. Suon keskiosassa on rahkaräme muuttumaa (RRmu). Ruskorahkasammalen seassa kasvaa seinäsammalta. Variksenmarja, suokukka, vaivaiskoivu, muurain, tupasvilla ja puolukka kuuluvat kenttäkerroksen lajistoon. Myös poronjäkälää on runsaasti. Suon keskiosassa on laikku oligotrofista lyhytkorsiräme ojikkoa (OlLkNRoj). Suokukka, tupasvilla ja rahkasara ovat kenttäkerroksen, jokasuonrahkasammal, ruskorahkasammal ja rämekarhunsammal pohjakerroksen valtalajeja. Lisäksi siellä täällä kasvaa poronjäkälää. Suon itäosassa ja eteläosassa on isovarpuräme muuttuma (IRmu). Mäntyä kasvavalla muuttumalla kasvaa juolukan, vaivaiskoivun, variksenmarjan ja suopursun lisäksi puolukkaa, mustikkaa ja tupasvillaa. Seinäsammal, varvikkorahkasammal, rämekarhunsammal ja jokasuonrahkasammal kasvavat pohjakerroksessa. Suon keski- ja eteläosassa sekä länsireunalla on sararäme muuttumaa (VSRmu). Kookasta mäntyä kasvavalla muuttumalla vaivaiskoivu, tupasvilla, suomuurain ja isokarpalo ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Lisäksi paikalla kasvaa hiukan pullosaraa, jouhisaraa sekä mustikkaa ja puolukkaa. Jokasuonrahkasammal, punarahkasammal ja seinäsammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Suon länsiosassa on korpiräme ojikkoa (KRoj). Korpirämeellä kasvaa mäntyä, koivua, kuusta ja katajaa sekä virpapajua. Kanerva, variksenmarja, puolukka, mustikka, suopursu, vaivaiskoivu, pallosara sekä jokasuonrahkasammal, kangasrahkasammal, seinäsammal ja korpirahkasammal ovat korpirämeen lajistoa. Partaojan rannalla on luhtainen mesotrofinen sarakorpi (LuMeSK). Puusto on kitukasvuista koivua, jonka seassa kasvaa mäntyä sekä kiiltopajua. Tupasvilla, raate, pullosara, jouhisara, kurjenjalka, vehka, viitakastikka, juolukka, suoputki, rantamatara, ranta-alpi ja jouhivihvilä kuuluvat sarakorven lajistoon. Pohjakerroksessa kasvavat kuovinrahkasammal, haprarahkasammal, sararahkasammal, viitarahkasammalkorpikarhunsammal ja punarahkasammal (kuva 7). Suon länsiosassa ojittamattomalla alueella on kaistale variksenmarjarahkarämettä (VRR). Suomuurain, variksenmarja, tupasvilla, mustikka, juolukka ja kanerva sekä ruskorahkasammal ja punarahkasammal kasvavat rahkarämeellä. Suon länsiosassa ojittamattomalla alueella on kaistale kangasräme ojikkoa (KgRoj). Vaivaiskoivu, juolukka, mustikka, variksenmarja, suokukka, tupasvilla ja suomuurain ovat kenttäkerroksen, punarahkasammal, jokasuonrahkasammal, seinäsammal ja kangasrahkasammal pohjakerroksen lajistoa. Suon länsiosassa ojittamattomalla alueella on kaistale oligotrofista rimpinevarämettä (OlRiNR). Jouhisaran ja suokukan lisäksi paikalla kasvavat rahkasara, maariankämmekkä ja raate. Ruskorahkasammalmättäiden väliin jäävät rimmet ovat kuivahtaneet, mutta vielä niistä löytyy alkuperäistä lajistoa sararahka (rimpien reunoilla), punarahkasammal, aapasirppisammal, silmäkerahkasammal ja hentorahkasammal. 121

122 Suon länsiosassa ojittamattomalla alueella on kaistale keidasrämettä (KeR). Ruskorahkasammalmättäiden välissä olevissa tupasvilla- ja leväkkövaltaisissa rimmissä kasvaa hiukan rahkasaraa. Silmäke-, puna-, kulju- ja rusorahkasammal ovat sammallajistoa (kuva 8). Suon länsiosassa ojittamattomalla alueella on kaistale oligotrofista lyhytkorsirämettä (OlLkNR). Variksenmarja, suomuurain, suokukka, tupasvilla, rahkasara sekä maariankämmekkä, jouhi- ja riippasara kasvavat tällä nevarämeellä. Ruskorahkasammal ja jokasuonrahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Suon länsiosassa ojittamattomalla alueella on kaistale muurainkorpea (MrK). Puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa mäntyä ja koivua. Muuraimen lisäksi korvessa kasvavat metsäkorte, pallosara, mustikka ja puolukka sekä rämeen laidalla variksenmarja, suopursu, juolukka ja rahkasara. Jokasuonrahkasammal, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja (kuva 9). Suon eteläkärjessä on puolukkakorpi ojikko (PKoj). Puusto on kuusta ja koivua. Puolukan lisäksi korvessa kasvavat mustikka, muurain ja pallosara sekä jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal ja korpikarhunsammal. Partaojasta erkanevassa Jokihaarassa kasvavat kalvaskuirisammal, aaparahkasammal, virtanäkinsammal, purokinnassammal ja hetesirppisammal. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Partasuo on suurimmaksi osaksi ojitettua, muuttunutta suoluontoa. Huomionarvoisia kohteita on säilynyt lännessä ja pohjoisessa ojittamattomilla alueilla. Niillä kasvavat sararämeet, lyhytkorsiräme, sarakorpi, metsäkortekorpi, muurainkorpi ja puolukkakorpi kuuluvat Natura luontotyyppiin Puustoiset suot. Keidasräme on aapasuoalueella uhanalainen ja oligotrofinen rimpinevaräme keidassuoalueella uhanalainen suotyyppi. Partasuolta löytyi Pohjois-Hämeen eliömaakunnassa uhanalainen äimäsara. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

123 123

124 124

125 Liite 1. Kuvia Partasuon suotyypeistä Kuva 1. Keidasräme muuttuma. Kuva 2. Korpiräme. 125

126 Kuva 3. Oligitrofinen sararäme. Kuva 4. Luhtainen oligotrofinen sarakorpi. 126

127 Kuva 5. Metsäkortekorpi. Kuva 6. Oligotrofinen saraneva. 127

128 Kuva 7. Luhtainen mesotrofinen sarakorpi. Kuva 8. Keidasräme. 128

129 Kuva 9. Muurainkorpi. 20. Petäjäveden Hyttisuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Petäjävedellä sijaitsevan Hyttisuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Hyttisuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskartalle. 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Hyttisuo sijaitsee Petäjävedellä Ala-Merosen järven eteläpuolella. Petäjävesi sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella. Hyttisuon pohjoisosassa on turvetuotantoalue, jonne kulkee metsäautotie etelästä. Suon eteläosa on lähes kokonaan otettu turvetuotantokäyttöön. 129

130 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon pohjoisosassa on tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa kitukasvuinen kuusi. Tupasvilla, vaivaiskoivu ja juolukka ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Pohjakerroksessa kasvavat rämekarhunsammal, jokasuonrahkasammal, punarahkasammal, seinäsammal ja kangaskynsisammal (kuva 1). Suon itäosassa on sararäme muuttumaa (VSRmu). Puusto on mäntyvaltaista, ojien lähellä kasvaa koivua ja kuusta. Isokarpalo, puolukka, riippasara, luhtavilla, tupasvilla ja suokukka kasvavat kenttäkerroksessa. Jokasuonrahkasammalen lisäksi pohjakerroksessa kasvavat punarahkasammal, kytökarhunsammal, kangaskynsisammal, seinäsammal ja ruskorahkasammal. Hyttilampi on lähes kokonaan umpeenkasvanut, ja lammen reunoilla kasvaa oligotrofinen saraneva (OlSN). Saranevalla kasvaa jouhisaran ohella vaivaiskoivua, pullosaraa, rahkasaraa ja raatetta. Pohjakerroksessa kasvavat sararahkasammal, kalvasrahkasammal, punarahkasammal, aaparahkasammal sekä vesipintaisissa silmäkkeissä vajo-, viita- ja okarahkasammal (kuva 2). Suon itälaidalla on korpiräme muuttuma (KRmu). Puusto on mäntyvaltaista, seassa kasvaa koivua ja kuusta. Puustoa on harvennettu. Puolukka, suomuurain, variksenmarja, vaivaiskoivu ja tupasvilla ovat kenttäkerroksen, seinäsammal, kangaskynsisammal, jokasuonrahkasammal ja kangasrahkasammal pohjakerroksen lajistoa. Suon pohjoislaidalla on kaistale puolukkakorpi ojikkoa (PKoj). Puusto on kuusi- ja koivuvaltaista, seassa kasvaa mäntyä. Puolukan lisäksi korvessa kasvavat pallosara, mustikka ja metsäkorte (kuva 3). Sammallajistoon kuuluvat jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal, seinäsammal, kangaskarhunsammal sekä Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Suon pohjoislaidalla on kaistale pallosararäme muuttumaa (PsRmu). Männyn lisäksi rämeellä kasvaa hieman kitukasvuista kuusta. Vaivaiskoivu, pallosara, muurain ja juolukka sekä jokasuonrahkasammal, seinäsammal, suonihuopasammal ja punarahkasammal kasvavat pallosararäme muuttumalla. Suon pohjois- ja itäosissa on kaistaleita kangasräme ojikkoa (KgRoj). Suopursu, vaivaiskoivu, juolukka, variksenmarja, mustikka ja puolukka ovat kenttäkerroksen, jokasuonrahkasammal ja seinäsammal pohjakerroksen valtalajeja. Suon länsiosassa on sararäme muuttuma (VSRmu). Variksenmarja, juolukka, suomuurain, suokukka ja tupasvilla ovat kenttäkerroksen valtalajeja. Niiden lisäksi paikalla kasvaa hieman jouhisaraa, luhtavillaa ja maariankämmekkää. Ruskorahkasammal ja jokasuonrahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Suon eteläosassa turvetuotantoalueen pohjoispuolella on ruoho- ja heinäkorpi muuttuma (RhKmu). Kenttäkerroksessa kasvavat isoalvejuuri, korpikastikka, metsätähti, puolukka, kultapiisku, lillukka, kurjenjalka, suo-orvokki, pallosara ja viitakastikka. Korpikarhunsammal ja seinäsammal ovat pohjakerroksen valtalajeja, ja niiden lisäksi paikalla kasvaa hiukan korpi- ja jokasuonrahkasammalta. 130

131 Suon eteläosassa turvetuotantoalueen pohjoispuolella on kaistale ruohoturvekangasta (RhTKg). Puolukka, ketunleipä, metsätähtimö, isoalvejuuri, suo-orvokki, vadelma ja metsäkorte kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa kasvaa kangaskynsisammalen ja seinäsammalen lisäksi korpirahkasammalta ja palmusammalta. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Hyttisuon suoluonto on ojitusten ja harvennusten seurauksena suurimmaksi osaksi muuttunutta. Oman leimansa antaa myös suuren osan suoalasta peittävä turvetuotantoalue. Suon pohjoisreunalla on kaistale puolukkakorpea, jossa kasvaa Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Muutoin hyttisuolla ei ole merkittäviä luontoarvoja. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

132 132

133 Liite 1. Kuvia hyttisuon suotyypeistä Kuva 1. Tupasvillaräme muuttuma. Kuva 2. Oligotrofinen saraneva. 133

134 Kuva 3. Puolukkakorpi ojikko. 21. Petäjäveden Iso Rautasuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Petäjävedellä sijaitsevan Iso Rautasuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. Kiitokset Veli Saarelle avusta sammallajiston määrittämisessä. 2. Menetelmät Iso Rautasuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynneillä 7.8. ja Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Iso Rautasuo sijaitsee Petäjäveden kirkonkylän lähistöllä Saarijärven pohjoispuolella. Petäjävesi sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella. Suolle kulkee metsäautotie etelästä. Suo on ojitettu reunoiltaan, mutta suon keskellä ja suon lounaisosassa on ojittamattomia alueita. Suolle ominaisia ovat 134

135 suuret kangasmetsäsaarekkeet, joissa kasvaa puolukkatyypin metsää. Suon reunoilla kasvaa männikköä, joka on monin paikoin taimikkoa tai nuorta kasvatusmetsää. Suon keskellä olevaa nevaa ympäröivät välipintarämeet sekä metsäisemmät suotyypit. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon eteläosassa on isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Noin 20-metristä mäntyä kasvavalla muuttumalla kasvavat vaivaiskoivu, suopursu, variksenmarja, tupasvilla, muurain, mustikka ja puolukka sekä jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal. Rämekarhunsammal, seinäsammal ja ruskorahkasammal kasvavat mättäillä. Suon eteläosassa Saarijärven rannalla on sara- ja ruoholuhta (SRhLu). Kiiltopaju ja virpapaju kasvavat luhdan reunoilla. Jouhisara, jouhivihvilä, vehka, kurjenjalka, isokarpalo, järviruoko, terttualpi ja korpikastikka sekä haprarahkasammal ja viitarahkasammal ovat luhdan lajistoa. Muiden sammalten seassa kasvaa hieman sararahkasammalta (kuva 1). Suon eteläosassa Saarijärven pohjoispuolella on luhtainen mesotrofinen sarakorpi (LuMeSK). Sarakorvessa kasvaa kitukasvuista hieskoivua, kiiltopajua ja hieman mäntyä. Järviruoko, kurjenjalka, pallo- ja riippasara, viitakastikka, jouhivihvilä ja maariankämmekkä ovat sarakorven lajistoa. Sararahkasammal, korpikarhunsammal ja viitarahkasammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Sarakorpi on ruovikoitunut rannan tuntumasta (kuva 2). Suon eteläosassa on luhtainen oligotrofinen saraneva (LuOlSN). Pullosara, riippasara, isokarpalo, tupasvilla, raate, jouhisara, viitakastikka, terttualpi ja kurjenjalka sekä sararahkasammal ja kytökarhunsammal kasvavat saranevalla (kuva 3). Suon lounaisosassa sekä suon pohjoisosassa on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Noin 20-metristä mäntyä kasvavalla muuttumalla kasvaa tupasvillan lisäksi rämevarpuja ja mustikkaa sekä jokasuonrahkasammalta, seinäsammalta ja rämekarhunsammalta. Suon lounaisosassa sekä suon keskiosassa ojittamattomalla alueella on oligotrofinen saraneva (OlSN). Pullosara, riippasara, rahkasara, kalvakkarahkasammal, haprarahkasammal, nevasirppisammal, sararahka ja viitarahkasammal ovat saranevan lajistoa (kuva 4). Suon lounaisosassa sekä keskiosassa ojitetulla alueella on sararäme muuttumaa (VSRmu). Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä, joissa kasvaa myös seinäsammalta. Välipinnalla kasvavat suokukka, tupasvilla, kanerva, suomuurain sekä hieman pullosaraa, rahkasaraa ja tupasluikkaa. Sararahkasammal, punarahkasammal ja nevasirppisammal kasvavat pohjakerroksessa. Suon lounaisosassa ojittamattomalla alueella on rahkainen tupasvillaräme (ratr). Tupasvillan lisäksi siellä kasvaa vaivaiskoivua, suomuurainta ja isokarpaloa sekä jokasuon- ja punarahkasammalta. Paikoin tupasvillarämeellä on loivareunaisia ruskorahkasammalmättäitä, joilla kasvaa variksenmarjaa. Suon lounaisosassa ojitetulla alueella on korpiräme ojikko (KRoj). Korpirämeellä kasvaa mäntyä, kuusta ja koivua. Suopursu, puolukka, mustikka, suomuurain ja tupasvilla sekä jokasuonrahkasammal, seinäsammal, korpikarhunsammal ja metsäkerrossammal ovat korpirämeen lajistoa. Puustoa on harvennettu. 135

136 Suon lounaisosassa ojitetulla alueella on puolukkakorpi ojikko (PKoj). Puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa vähän koivua ja mäntyä. Puolukan lisäksi korvessa kasvavat pallosara, mustikka ja metsäkorte sekä jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal, seinäsammal, kangasrahkasammal ja korpikarhunsammal. Suon lounaisosassa ojitetulla alueella on isovarpuräme ojikko (IRoj). Rämevarpujen lisäksi isovarpurämeellä kasvavat tupasvilla, jokasuonrahkasammal ja mättäillä esiintyvä seinäsammal. Suon lounaisosassa sekä suon keskellä ojittamattomalla alueella on oligotrofinen sararäme (OlVSR). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla sararämeellä kasvavat jouhisara, pullosara, variksenmarja, tupasvilla ja vaivaiskoivu sekä ruskorahkasammal, punarahkasammal, sararahka ja rämekarhunsammal (kuva 5). Suon lounaisosassa ojitetulla alueella on laikku ruohoturvekangasta (RhTKg). Puusto on hieskoivua, jonka aliskasvustona kasvaa kuusta. Metsäalvejuuri, isotalvikki, suo-orvokki, käenkaali, vadelma ja maitohorsma kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerros on aukkoinen. Siellä kasvavat seinäsammal, korpikarhunsammal, metsäsuikerosammal, kiiltolehväsammal sekä Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Suon eteläosassa on lyhytkorsiräme ojikko (LkNRoj). Tupasvilla, suokukka, vaivaiskoivu ja rahkasara sekä jokasuonrahkasammal, silmäkerahkasammal ja punarahkasammal ovat lyhytkorsirämeen lajistoa. Ruskorahkasammalmättäillä kasvaa variksenmarjaa ja suomuurainta. Suon etelälaidalla on oligotrofinen rimpinevaräme ojikko (OlRiNRoj). Harvaa kitukasvuista männikköä kasvavalla rimpirämeellä on paksuja ruskorahkasammalmättäitä, joilla kasvaa kanervaa. Rimpipinnoilla kasvavat suokukka, mutasara, tupasluikka ja valkopiirtoheinä sekä rimpirahkasammal, rahkanäivesammal, kalvakkarahkasammal ja rusorahkasammal. Rimpipinta on kuivahtanut. Suon eteläosassa on laikku isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Rämevarpujen lisäksi muuttumalla kasvaa puolukkaa ja tupasvillaa. Seinäsammalen seassa kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta. Suon etelälaidalla sekä pohjoislaidalla on pieni alue mustikkakorpea (MK). Korpi on kangasmetsän reunalla, eikä ole välittömästi yhteydessä ojaan. puusto on kuusivaltaista, seassa kasvaa koivua. Mustikan ja suomuuraimen lisäksi korvessa kasvavat puolukka ja pallosara sekä korpirahkasammal, seinäsammal, metsäkerrossammal, jokasuonrahkasammal, kangaskarhunsammal ja kangaskynsisammal (kuva 6). Pohjoisessa sijaitsevassa korvessa kasvaa myös pallorahkasammal. Suon itäreunassa on tyypin II mustikkaturvekangas (MTKg II). Puusto on kitukasvuista koivua, jonka seassa kasvaa kuusta ja mäntyä. Kenttäkerros on aukkoinen, ja siellä kasvaa mustikkaa, suomuurainta, variksenmarjaa ja tupasvillaa. Seinäsammal, kangaskynsisammal ja kangaskarhunsammal kasvavat pohjakerroksessa. Suon keskiosassa ojittamattoman alueen reunoilla on oligotrofinen rimpinevaräme (OlRiNR). Ruskorahkasammalmättäillä kasvaa variksenmarjaa ja suomuurainta sekä rämekarhunsammalta. Tupasvilla ja rahkasara sekä silmäkerahkasammal ja silmäkerihmasammal kasvavat rimpipinnoilla, jotka ovat kuivahtaneet. 136

137 Suon keskiosassa ojittamattomalla alueella on karurimpinen kalvakkaneva (OlRiKaN). Tupasvilla, suokukka, leväkkö, valkopiirtoheinä, mutasara ja rahkasara sekä silmäkerahkasammal, silmäkerihmasammal ja kalvakkarahkasammal ovat nevan lajistoa (kuva 7). Rimpipinnat ovat paikoin kuivuneet. Suon keskiosassa ojittamattoman alueen pohjoisreunalla on oligo-mesotrofinen sphagnumrimpineva (OlMeSRiN). Raate ja jouhisara kasvavat runsaina antaen leimansa rimpinevalle. Lisäksi nevalla kasvavat järvikorte, pullosara, suokukka, mutasara ja isokarpalo sekä vajorahkasammal ja kalvaskuirisammal (kuva 8). Rimpipinnalla esiintyy harvakseltaan välipintalaikkuja, joilla kalvakkarahkasammal on valtalaji. Suon pohjoisosassa on puolukkaturvekangas (PTKg). Puusto on mänty- ja koivuvaltaista, seassa kasvaa kuusta. Puolukan lisäksi turvekankaalla kasvavat mustikka, metsäkorte, pallosara, juolukka ja suopursu sekä seinäsammal ja vähän jokasuonrahkasammalta. Suon länsireunalla on pieni alue mustikkakangaskorpi ojikkoa (MKgKoj). Kuusta ja koivua kasvavalla kangaskorvella kasvavat mustikan lisäksi puolukka ja metsäkorte sekä seinäsammal, jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal ja metsäkerrossammal. Suon eteläosassa kangasmetsän reunassa on kaistale kangasräme ojikkoa (KgRoj). Mäntyvaltaisella kangasrämeellä kasvaa myös kitukasvuista kuusta ja koivua. Puolukka, juolukka, suopursu ja vaivaiskoivu sekä seinäsammal ja jokasuonrahkasammal ovat kangaskorven lajistoa. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Huomattava osa suon pinta-alasta on sararäme muuttumaa ja muita muuttuneita suotyyppejä, mutta ojittamattomilta alueilta löytyy vielä luonnontilaisen kaltaisia suotyyppejä. Näistä merkittävimpiä ovat sara- ja ruoholuhta (Natura 2000 luontotyyppi Vaihettumissuot ja rantasuot), luhtainen mesotrofinen sarakorpi (N2000 luontotyyppi Puustoiset suot), mustikkakorpi (N2000 luontotyyppi Puustoiset suot). Mustikkakorvessa kasvaa Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Myös luonnontilainen nevaosa rimpinevarämereunoineen on huomionarvoinen. 137

138 138

139 Liite 1. Kuvia Iso Rautasuon suotyypeistä Kuva 1. Sara- ja ruoholuhta. Kuva 2. Ruovikoitunutta sarakorpea. 139

140 Kuva 3. Luhtainen oligotrofinen saraneva. Kuva 4. Oligotrofinen saraneva. 140

141 Kuva 5. Oligotrofinen sararäme. Kuva 6. Mustikkakorpi. 141

142 Kuva 7. Karurimpinen kalvakkaneva on laaja-alainen ja erämainen. Kuva 8. Oligo-mesotrofinen sphagnum-rimpineva. 142

143 22. Petäjäveden Maunusuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Petäjävedellä sijaitsevan Maunusuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. Kiitokset Veli Saarelle avusta sammallajiston määrittämisessä. 2. Menetelmät Maunusuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Maunusuo sijaitsee Petäjävedellä Salosjärven itäpuolella Puttosenahon kohdalla. Petäjävesi sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella. Suon poikki kulkee etelässä tie, samoin suon itäpuolella kulkee tie. Suo on kauttaaltaan ojitettu, ja sitä ympäröi kangasmetsä, johon on monessa kohtaa tehty päätehakkuita. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon eteläpäässä on sarakorpi muuttuma (SKmu). Paikalla kasvaa kuusta, mäntyä ja koivua sekä virpapajua. Metsäkorte, puolukka, tähtisara, rahkasara, pallosara, metsälauha ja maariankämmekkä kuuluvat sarakorpi muuttuman lajistoon. Sararahkasammal, suonihuopasammal, kytökarhunsammal ja seinäsammal kasvavat pohjakerroksessa. Suon eteläosassa on puolukkaturvekangas (PTKg). Puusto on männikköä, jonka aliskasvustona kasvaa kuusta. Puolukka, mustikka, muurain ja suopursu kasvavat turvekankaalla. Seinäsammalvaltaisessa pohjakerroksessa kasvaa myös jokasuonrahkasammalta ja korpirahkasammalta. Suon eteläosassa on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Tupasvillan ja vaivaiskoivun lisäksi muuttumalla kasvaa suopursua, variksenmarjaa, suokukkaa ja isokarpaloa. Jokasuonrahkasammal ja seinäsammal ovat pohjakerroksen valtalajit (kuva 1). Suon eteläosassa on isovarpuräme muuttuma (IRmu). Noin 12-metristä mäntyä kasvavalla isovarpuräme muuttumalla kasvaa rämevarpujen lisäksi mustikkaa ja puolukkaa. Jokasuonsarhkasammalen seassa kasvaa seinäsammalta. Suon länsireunalla ja keskiosassa on mustikkakorpi ojikkoa (MKoj). 143

144 Korven puusto on kuusivaltainen, seassa kasvaa hieman koivua. Mustikan lisäksi korvessa kasvavat puolukka, suomuurain, pallosara ja korpikastikka. Pohjakerroksessa kasvavat jokasuonrahkasammal, korpirahkasammal sekä Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Etelässä mustikkakorven puustoa on harvennettu (kuva 2). Suon länsireunalla on mustikkaturvekangas (MTKg). Puusto on kuusi- ja koivuvaltaista, seassa kasvaa mänty. Mustikka, metsäalvejuuri, suopursu ja puolukka sekä seinäsammal ja suikerosammal ovat mustikkaturvekankaan lajistoa. Suon eteläosassa sekä pohjoiskärjessä on varputurvekangas (VTKg). Noin 15-metristä mäntyä kasvavalla turvekankaalla kasvavat suopursu, juolukka, puolukka, mustikka ja muurain. Seinäsammalen seassa kasvaa hieman jokasuonrahkasammalta ja punarahkasammalta. Suon eteläosassa on kangasräme ojikko (KgRoj). Männyn aliskasvustona kasvaa kitukasvuista kuusta ja koivua. Suopursu, muurain, puolukka ja mustikka sekä seinäsammal, jokasuonrahkasammal, varvikkorahkasammal ja punarahkasammal kasvavat kangasrämeellä (kuva 3). Suon keskiosassa on sararäme muuttuma (VSRmu). Männyn seassa kasvaa nuorta kuusta ja koivua. Tupasvilla, suomuurain, suopursu, tähtisara, jouhisara, juolukka, mustikka, raate ja maariankämmekkä kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa seinäsammal, jokasuonrahkasammal, suonihuopasammal ja sararahkasammal ovat valtalajeja. Alueelta tavattiin kaksi metsokukkoa. Suon länsireunalla on laikku jäkäläturvekangasta (JäTKg). Suopursu, kanerva, juolukka, suomuurain ja variksenmarja kasvavat turvekankaalla. Seinäsammalja ruskorahkasammalvaltaisessa pohjakerroksessa kasvaa poronjäkälää laikkuina sekä hiukan jokasuonrahkasammalta ja punarahkasammalta. Suon pohjoisosassa on luhtainen sarakorpi ojikko (LuSKoj). Kitukasvuista hieskoivua ja mäntyä kasvavassa sarakorvessa kenttäkerros on lajirunsas. Siellä kasvaa mm. järvikorte, kurjenjalka, luhtarölli, jokapaikansara, rahkasara, jouhisara, pullosara, rätvänä, suohorsma, maariankämmekkä, niittysuolaheinä ja jouhivihvilä. Sararahkasammal ja suonihuopasammal kasvavat välipinnalla, ja rimpipintalaikuissa kasvaa vajorahkasammalta, hetesirppisammalta ja haprarahkasammalta (kuva 4). Suon pohjoisosassa on oligotrofinen sararäme ojikko (OlVSRoj). Kitukasvuisen männyn seassa kasvaa harvakseltaan kitukasvuista koivua. Tupasvilla, rahkasara, pullosara, raate, isokarpalo ja järviruoko sekä sararahkasammal, rämekarhunsammal, ruskorahkasammal ja punarahkasammal kasvavat sararämeellä. Mättäillä kasvaa paikoin ruskorahkasammalen lisäksi seinäsammalta (kuva 5). Suon eteläosassa peruskartalle merkityssä pienessä lähteessä (halkaisija 1m) kasvavat purosuikerosammal, hetealvesammal, lovisammal, hetevarstasammal, hetesirppisammal, kiiltolehväsammal ja palmusammal. 144

145 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Maunusuon suoluonto on monin paikoin muuttunutta, mutta joitakin huomionarvoisia suotyyppejä esiintyy. Mustikkakorpi, luhtainen sarakorpi ja sararäme edustavat Natura 2000 luontotyyppiä Puustoiset suot. Tosin nämä kaikki suotyypit ovat ojitettuja. Mustikkakorvessa kasvaa Suomen vastuulaji pallorahkasammal. Suon eteläosassa kangasmetsän puolella sijaitsevassa lähteessä kasvaa luontoarvoja ilmentävä hetevarstasammal. Suon valjastaminen turvetuotannon käyttöön laskisi pohjaveden pintaa ja todennäköisesti kuivattaisi lähteen. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

146 146

147 Liite 1. Kuvia Maunusuon suotyypeistä Kuva 1. Tupasvillaräme muuttuma. Kuva 2. Mustikkakorpi ojikon harvennettua puustoa etelässä. 147

148 Kuva 3. Kangasräme ojikko. Kuva 4. Luhtainen sarakorpi ojikko. 148

149 Kuva 5. Oligotrofinen sararäme ojikko. 23. Petäjäveden Ruokosuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Petäjävedellä sijaitsevan Ruokosuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Ruokosuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:10 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Ruokosuo sijaitsee Petäjävedellä Jämsänkosken ja Korpilahden rajalla Myllyahon kohdalla. Petäjävesi sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella. Suon länsipuolella kulkee tie, ja suon poikki kulkee sähkölinja. Suo on kauttaaltaan ojitettu. Sitä ympäröivät mänty- ja kuusivaltaiset kangasmetsät sekä länsipuolella maatilat. Suo on suurimmaksi osaksi Metsäistä suota ja kitukasvuista mäntyä kasvavaa nevarämettä. Suon länsireuna ja itäisin niemi ovat taimikkoa (T). 149

150 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Suon länsireunalla on ruohoturvekangasta (RhTKg). Puusto on koivu- ja mäntyvaltaista, seassa kasvaa kuusta. Metsäkorte, käenkaali, puolukka, metsälauha ja metsäkastikka sekä seinäsammal, korpikarhunsammal ja jokasuonrahkasammal ovat turvekankaan lajistoa. Suon eteläosassa on mustikkakangaskorpi ojikkoa (MKgKoj). Kangaskorvessa kasvaa kuusta ja hiukan koivua. Mustikka, puolukka ja pallosara sekä korpirahkasammal, jokasuonrahkasammal, seinäsammal, metsäkerrossammal, kangaskynsisammal ja Suomen vastuulaji pallorahkasasammal kasvavat kangaskorvessa (kuva 1). Suon eteläosassa on laikku mustikkaturvekangasta (MTKg). Puolukka, mustikka, metsätähti, metsäalvejuuri ja metsälauha sekä seinäsammal, kytökarhunsammal, kangaskynsisammal, jokasuonrahkasammal ja korpirahkasammal kasvavat turvekankaalla. Suon lounaisosassa ja koillisosassa on puolukkakorpi ojikko (PKoj). Kuusi- ja koivuvaltaisessa korvessa kasvaa myös hiukan mäntyä. Puolukka ja metsäalvejuuri ovat kenttäkerroksen valtalajeja, okasuonrahkasammal, korpirahkasammal ja seinäsammal pohjakerroksen. Suon eteläosassa on laaja alue korpiräme ojikkoa (KRoj). Puolukka, mustikka, rämevarvut ja pallosara sekä seinäsammal ja jokasuonrahkasammal kasvavat korpirämeellä. Suon itäosassa on korpimuuttuma (Kmu). Alue on uudistettu männylle, minkä seurauksena siellä kasvaa noin 15-metristä mäntyä ja sen seassa kuusta ja koivua. Metsäkorte, puolukka ja pallosara sekä jokasuonrahkasammal, metsäkerrossammal, korpikarhunsammal ja korpirahkasammal kasvavat muuttumalla. Suon itäosassa on kangasräme ojikko (KgRoj). Männyn aliskasvustona kasvaa kitukasvuista kuusta. Puolukka, juolukka, variksenmarja, mustikka, pallosara ja tupasvilla sekä jokasuonrahkasammal, kangasrahkasammal ja seinäsammal kasvavat kangasrämeellä (kuva 2). Suon keskellä on isovarpuräme ojikko (IRoj). Rämevarpuja, tupasvillaa ja vähän puolukkaa kasvaa isovarpurämeellä. Jokasuonrahkasammal ja seinäsammal kasvavat pohjakerroksessa. Suon keskellä on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Tupasvilla, isokarpalo, vaivaiskoivu, variksenmarja, mustikka ja suokukka sekä seinäsammal ja jokasuonrahkasammal kasvavat muuttumalla. Paikalta tavattiin käpytikka. Suon keskiosassa on puolukkaturvekangas (PTKg). Kookasta mäntyä kasvavalla turvekankaalla kasvavat puolukka, vaivaiskoivu, variksenmarja ja suokukka. Seinäsammalvaltaisessa pohjakerroksessa on hieman jokasuonrahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Suon koillisosassa on luhtainen sararäme muuttuma (LuSRmu). Puusto on kitukasvuista mäntyä. Metsätähti, pullosara, tupasvilla, rahkasara, suokukka, isokarpalo, kurjenjalka, jokapaikansara ja jouhivihvilä sekä jokasuonrahkasammal ja rämekarhunsammal kasvavat sararäme muuttumalla. 150

151 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Suo on kauttaaltaan ojitettu, mutta siitä huolimatta luonnontilaisen kaltaisia metsäisiä suotyyppejä on säilynyt huomattavalla osalla suosta. Näistä arvokkaimmat korpiräme ja puolukkakorpi kuuluvat Natura 2000 luontotyyppiin Puustoiset suot. Osa suosta on uudistettu männylle tai suoluonto on muuttunut ojitusten seurauksena. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

152 152

153 Liite 1. Kuvia Ruokosuon suotyypeistä Kuva 1. Mustikkakangaskorpi ojikko. Kuva 2. Kangasräme ojikko. 153

154 24. Petäjäveden Vekurinsuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Petäjävedellä sijaitsevan Vekurinsuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Vekurinsuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Arvokkaimmilta suotyypeiltä selvitettiin kasvilajisto kulkemalla kuvion läpi sekä valitsemalla vähintään kaksi noin 1m²:n kokoista kohtaa, joilta kasvillisuus määritettiin kokonaan. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:5 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Velkkulansuo sijaitsee Petäjäveden ja Jämsänkosken kuntien alueella Oratti-nimisen järven länsipuolella. Petäjävesi sijaitsee Sisä-Suomen keidassuoalueella. Suon poikki kulkee itä - länsi - suuntainen tie. Suo on kauttaaltaan ojitettu lukuun ottamatta suon itäreunaa. Suon poikki menee myös sähkölinja. 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Huomattava osa suosta on lyhytkorsiräme muuttumaa (LkNRmu). Muuttumalla kasvaa rämevarpuja, tupasvillaa ja tupasluikkaa sekä jokasuonrahkasammalta, ruskorahkasammalta, seinäsammalta, silmäkerahkasammalta ja rämekarhunsammalta (kuva 1). Siellä täällä kangasmetsän tuntumassa on puolukkaturvekangasta (PTKg). Suopursu, juolukka, mustikka, puolukka ja pallosara sekä seinäsammal, jokasuonrahkasammal ja kangaskynsisammal kasvavat puolukkaturvekankaalla. Suon reunoilla on kapeita kaistaleita korpiräme ojikkoa (KRoj). Korpirämeen puustoon kuuluvat niin mänty, kuusi kuin koivukin. Räme- ja metsävarvut ja pallosara sekä jokasuonrahkasammal, varvikkorahkasammal, korpikarhunsammal, seinäsammal ja kangasrahkasammal kasvavat korpirämeellä. Suon itäreunassa ojittamattomalla alueella on oligotrofinen sararäme (olvsr). Jouhisara, suokukka, tupasvilla, rahkasara, tupasluikka, pullosara, luhtavilla, järvikorte ja tähtisara kasvavat sararämeellä. Mättäät ovat variksenmarjarahkarämettä. Sararahkasammal, punarahkasammal, silmäkerihmasammal ja rusorahkasammal kasvavat pohjakerroksessa. Pienissä rimpilaikuissa kasvaa vajorahkasammalta (kuva 2). Sararäme ulottuu pohjoisessa myös ojitetulle alueelle. 154

155 Suon koillisosassa on rimpinevaräme muuttumaa (RiNRmu). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla muuttumalla kasvavat variksenmarja, vaivaiskoivu, juolukka, muurain, tupasvilla ja tupasluikka. Pohjakerroksen lajistoon kuuluvat mättäinä kasvava ruskorahkasammal, silmäkerahkasammal, rahkanäivesammal, punarahkasammal ja rusorahkasammal. Rimpipinta on kuivunut. Suon koillisreunassa sekä eteläpäässä on mesotrofinen sararäme muuttuma (MeSRmu). Sararäme muuttumaa leimaa siniheinä (kuva 3), jonka lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa hiukan tupasluikkaa ja jouhisaraa. Kalvakkarahkasammal, punarahkasammal, ruskorahkasammal ja rämekarhunsammal ovat pohjakerroksen valtalajeja. Suon pohjoispäässä on rahkaräme muuttuma (RRmu). Ruskorahkasammalen seassa kasvaa seinäsammalta ja poronjäkälää. Kanerva, tupasvilla, variksenmarja ja juolukka kasvavat kenttäkerroksessa. Suon luoteisreunassa on puolukkakangaskorpi muuttuma (PKgKmu). Puolukan lisäksi muuttumalla kasvavat pallosara ja mustikka. Sammalpeite on epäyhtenäinen, ja siinä kasvaa kangaskynsisammalta, seinäsammalta ja korpirahkasammalta. Suon luoteisosassa on tupasvillaräme ojikko (TRoj). Kitukasvuista mäntyä kasvavalla tupasvillarämeellä kasvavat tupasvilla, suokukka, vaivaiskoivu sekä jokasuonrahkasammal ja punarahkasammal. Harvakseltaan esiintyvillä ruskorahkasammalmättäillä kasvaa lisäksi rämekarhunsammalta. Suon keskiosassa on tupasvillaräme muuttuma (TRmu). Tupasvillan lisäksi muuttumalla kasvavat vaivaiskoivu, suomuurain ja variksenmarja. Seinäsammalen seassa kasvaa suonihuopasammalta ja jokasuonrahkasammalta. Suon eteläpäässä on kangasräme ojikko (KgRoj). Männikön aliskasvustona kasvaa kitukasvuinen kuusi. Puolukka, mustikka, suovarvut ja isokarpalo sekä jokasuonrahkasammal, punarahkasammal, seinäsammal, varvikkorahkasammal ja suonihuopasammal kasvavat kangasrämeellä. Suon itäreunassa on mesotrofinen sararäme (MeVSR). sararämeellä kasvavat villapääluikka, pallosara, raate, isokarpalo, rahkasara, jouhisara, vesiherne, tähtisara, pitkälehtikihokki, tupasluikka, luhtavilla, järviruoko, järvikorte ja maariankämmekkä. Suolta löytyi myös punakämmekkää, joka on alueellisesti uhanalainen, valtakunnallisesti silmälläpidettävä laji. Pohjakerroksessa kasvaa sararahkasammalen ja kalvakkarahkasammalen lisäksi heterahkasammal ja silmäkerihmasammal (kuva 4). Sararämeen reunalla on kapea juotti oligotrofista sarakorpi ojikkoa (OlSKoj). Sarakorvessa kasvaa kitukasvuista kuusta, koivua ja mäntyä. Rahkasara, jouhisara, tupasluikka, riippasara ja tähtisara sekä kalvakkarahkasammal, sararahkasammal, punarahkasammal, suonihuopasammal ja korpikarhunsammal kasvavat sarakorvessa (kuva 5). 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Valtaosa suosta on muuttunutta suoluontoa, mutta suon itäosassa ojittamattomalla alueella on luonnontilaisia sararämeitä, korpirämettä ja sarakorpi. Nämä kuuluvat Natura luontotyyppiin Puustoiset suot. Mesotrofisella sararämeellä kasvaa alueellisesti uhanalainen punakämmekkä. Mesotrofinen sararäme on Keski-Suomen soilla jokseenkin harvinainen suotyyppi. 155

156 Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

157 157

158 Liite 1. Kuvia Vekurinsuon suotyypeistä Kuva 1. Lyhytkorsiräme muuttuma. Kuva 2. Oligotrofinen sararäme. 158

159 Kuva 3. Mesotrofisen sararämeen muuttuma. Siniheinä on vallannut kenttäkerroksen. Kuva 4. Mesotrofinen sararäme. 159

160 Kuva 5. Oligotrofinen sarakorpi ojikko. 25. Petäjäveden Velkkulansuon suokasvillisuusselvitys 1. Johdanto Tässä selvityksessä esitellään Petäjävedellä sijaitsevan Velkkulansuon suokasvillisuustyypit sekä suolla esiintyvä putkilokasvi- ja sammallajisto. Ympäristöselvityksen laati Katriina Peltonen. 2. Menetelmät Velkkulansuon kasvillisuus selvitettiin maastokäynnillä Selvitysalue tutkittiin kävelemällä se läpi sellaisella tarkkuudella, että kaikki kasvillisuustyypit pystyttiin havaitsemaan. Suotyyppimääritykset perustuvat kirjoihin Suotyypit (Laine & Vasander 1990) ja Suokasvillisuusopas (Eurola ym. 1994). Jokaiselta suotyypiltä selvitettiin lajisto kulkemalla kasvillisuuskuvion läpi ja kirjaamalla havaitut lajit. Kasvillisuustyyppien rajaukset piirrettiin peruskarttapohjalle (mittakaava 1:5 000). 3. Selvitysalueen yleiskuvaus Velkkulansuo sijaitsee Petäjävedellä Rukoilan kylän pohjoispuolella. Petäjävesi sijaitsee Sisä- Suomen keidassuoalueella. Suon poikki kulkee tie lännessä, ja suolle kulkee metsäautotie etelästä. Suo on kauttaaltaan ojitettu ja uudisojitettu. Suon länsipuolella on Suomelan tila, ja muutoin suota ympäröi kangasmetsä. 160

161 4. Kasvillisuustyypit ja niiden lajisto Huomattava osa suosta on lyhytkorsiräme muuttumaa (LkNRmu). Kitukasvuisessa männikössä kasvaa hiukan kitukasvuista kuusta. Tupasvilla, vaivaiskoivu, isokarpalo, suomuurain, juolukka, variksenmarja sekä rahkasara, suokukka ja puolukka kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksen lajistoa ovat jokasuonrahkasammal, punarahkasammal, seinäsammal, ruskorahkasammal, silmäkerahkasammal ja rusorahkasammal. Huomattava osa suosta on myös isovarpuräme muuttumaa (IRmu). Mäntyä kasvavalla muuttumalla kasvavat juolukka, suopursu, variksenmarja, puolukka, mustikka tupasvilla ja vaivaiskoivu. Seinäsammalta kasvaa sekä mätäs- että välipinnoilla, ja sen seasta tavataan jokasuonrahkasammal ja suonihuopasammal ja poronjäkälää. Suon pohjois- ja etelälaidoilla on korpiräme muuttumaa (KRmu). Puusto on mänty- ja koivuvaltaista, seassa kasvaa kuusta. Mustikka, puolukka, vaivaiskoivu, suopursu ja pallosara sekä jokasuonrahkasammal, suonihuopasammal, rämekarhunsammal, seinäsammal, punarahkasammal ja korpirahkasammal ovat kohteen lajistoa. Korpiräme muuttuma on todennäköisesti uudistettu männylle. Suon pohjoisosassa on laikku rimpinevaräme muuttumaa (RiNRmu). Paksut ruskorahkasammalmättäät leimaavat rimpiräme muuttumaa. Mättäiden välissä kasvaa tupasvilla ja sen lisäksi hieman suokukkaa, suopursua, juolukkaa ja mustikkaa. Seinäsammalen lisäksi mätäsväleissä kasvavat silmäkerahkasammal ja hentorahkasammal. Tältä paikalta kuului korpin ääntelyä. Suon pohjoiskärjessä on varputurvekangas (VTKg). Järeää männikköä kasvavalla turvekankaalla kasvavat suopursu, juolukka, kanerva, mustikka, puolukka ja pallosara. Seinäsammalen ja suonihuopasammalen seassa kasvaa jokasuonrahkasammalta. Suon luoteisreunalla on kaistale sarakorpi muuttumaa (SKmu). Puustossa on koivua, mäntyä ja kuusta. Sarakorpi muuttumalla kasvavat suomuurain, tupasvilla, metsäkorte, pallosara sekä tähtisara, rätvänä, rahkasara, juolukka, mustikka, korpikastikka ja maariankämmekkä. Pohjakerroksessa punarahkasammal, kytökarhunsammal ja sararahkasammal ovat valtalajeja. Suon luoteisosassa on laikku pallosararäme muuttumaa (PsRmu). Pallosaran ja vaivaiskoivun lisäksi muuttumalla kasvavat puolukka, mustikka, variksenmarja, tupasvilla ja juolukka sekä seinäsammal ja jokasuonrahkasammal. Suon länsiosassa on tyypin II puolukkaturvekangas (PTKgII). Puusto on kitukasvuista männikköä, jossa kasvaa aliskasvustona kuusta ja koivua. Puolukka, mustikka, suopursu, tupasvilla, pallosara ja metsäalvejuuri kasvavat kenttäkerroksessa. Pohjakerroksessa on seinäsammalen ja korpikarhunsammalen lisäksi hiukan jokasuonrahkasammalta ja kangaskynsisammalta. Suon luoteisreunalla on tupasvillaräme muuttumaa (TRmu). Tupasvilla, suomuurain, vaivaiskoivu ja variksenmarja ovat kenttäkerroksen ja jokasuonrahkasammal, seinäsammal ja rämekarhunsammal pohjakerroksen valtalajeja. Suon eteläpäässä on tyypin I puolukkaturvekangas (PTKg I). 161

162 Puusto on mänty- ja koivuvaltaista, aliskasvustona on kuusta. Puolukka, mustikka, juolukka ja variksenmarja sekä seinäsammal, metsäkerrossammal ja jokasuonrahkasammal kasvavat puolukkaturvekankaalla. Osalla alueesta on kaadettu koivua. Puolukkaturvekankaalta tavattiin metso (2xnaaras, 3xkoiras). Suon itäreunalla on rahkaräme muuttuma (RRmu). Ruskorahkasammalen lisäksi pohjakerroksessa kasvaa seinäsammalta, rämekarhunsammalta ja poronjäkälää. Kenttäkerroksessa kasvaa rämevarpuja ja mustikkaa. Suon pohjoisreunalla on kangasräme ojikko (KgRoj). Männyn aliskasvustona kasvaa kuusta. metsä- ja rämevarvut sekä pallosara antavat leimansa kangasrämeelle, ja pohjakerroksessa kasvavat seinäsammal, jokasuonrahkasammal, punarahkasammal ja varvikkorahkasammal. 5. Suon luonnonsuojelullinen arvo Velkkulansuon suoluonto on muuttunut ojitusten vuoksi, eikä suolla ole erityistä luontoarvoa omaavia suotyyppejä tai lajistoa. Kirjallisuus Eurola, S., Huttunen, A. ja Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Reports 14: University of Oulu. Laine, J., Vasander, H. 2005: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, Hämeenlinna

163 163

164 Liite 1. Kuvia Velkkulansuon suotyypeistä Kuva 1. Lyhytkorsiräme muuttuma. Kuva 2. Korpiräme muuttuma. 164

165 Kuva 3. Sarakorpi muuttuma. 165