Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 907/2002 vp Määräaikaisten työsuhteiden vakinaistaminen Eduskunnan puhemiehelle Määräaikaiset työsuhteet on muutettava pysyviksi, jos työ on luonteeltaan vakituista. Kuitenkin esimerkiksi valtion virastoissa on runsaat 25 % henkilöstöstä määräaikaisissa palvelussuhteissa. Tämä on iso ongelma mm. korkeakouluissa ja yliopistoissa. Samalla tavoin kaupungeissa ja kunnissa ketjutetaan määräaikaisia työsuhteita ja kierretään vakituisten työsuhteiden syntymistä. Näillä työpaikoilla työtehtäviä riittäisi kuitenkin usein vaikka useammallekin työntekijälle, eli kyse ei ole suinkaan työn vähäisyydestä. Olisikin selvitettävä laajalti eri aloilta, missä määrin määräaikaisia työsuhteita käytetään edelleen, vaikka työ on muuttunut luonteeltaan vakituiseksi. Toistuvat määräaikaiset työsuhteet ovat mm. virkamies- ja työsopimuslain vastaisia, joten erityisesti valtion sekä julkisen sektorin olisi kokonaisuudessaan oltava esimerkkinä ja hoidettava tilanne kuntoon omalta osaltaan, etteivät ne itse ylläpidä lain hengen vastaista tilannetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus puuttua siihen, että määräaikaiset työsuhteet muutetaan vakituisiksi, kun työ on luonteeltaan vakituista valtion omilla työpaikoilla ja aiotaanko mm. kuntien ja kaupunkien määräaikaisten työsuhteiden käyttöä valvoa edelleen, etteivät viranomaiset itse riko lakia tässä suhteessa? Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2002 Pertti Turtiainen /vas Matti Kangas /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pertti Turtiaisen /vas ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 907/2002 vp: Aikooko hallitus puuttua siihen, että määräaikaiset työsuhteet muutetaan vakituisiksi, kun työ on luonteeltaan vakituista valtion omilla työpaikoilla ja aiotaanko mm. kuntien ja kaupunkien määräaikaisten työsuhteiden käyttöä valvoa edelleen, etteivät viranomaiset itse riko lakia tässä suhteessa? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Valtion virkamieslakiin (750/1994) perustuen virkamiehet ovat joko toistaiseksi tai määräajaksi nimitettyjä. Valtionhallinnossa on yleisenä periaatteena, että pysyvät tehtävät tulee tehdä vakinaisella henkilöstöllä. Virkamieslaissa säädetään tarkemmin määräajaksi nimittämisen perusteista. Virkasuhteen tulee perustua pääsääntöisesti virkoihin sidottuun järjestelmään. Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen merkitsee poikkeusta mainittuun pääsääntöön. Eduskunnan hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 6/1997 vp) edellyttänyt, että valtion virkamieslakiin pohjautuvaa virkamiesten nimittämistä määräajaksi ja määräajaksi nimittämisen perusteita seurataan. Valtion työmarkkinalaitos on mietinnössä mainitun mukaisesti seurannut määräaikaisten virkasuhteiden käyttöä valtionhallinnossa. Määräaikaisten osuus on pysynyt viimeisten vuosien aikana kutakuinkin vakaana, vaikka eräissä virastoissa ja laitoksissa myös määräaikaisten palvelussuhteiden osuus näyttää kasvaneen. Lähtökohtana on, että määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä on pyrittävä rajoittamaan, silloin kun siihen on perusteita. Toisaalta palvelussuhteiden liian tiukalla rajoittamisella voi olla vaikutusta virastojen mahdollisuuksiin rekrytoida henkilöstöä. Määräaikaisuuden käyttämiselle on esimerkiksi sijaisuustapauksissa ja muissa selvästi kestoltaan rajatuissa tehtävissä kiistattomat perusteet. Virka voidaan perustaa vain pysyviä tehtäviä varten, joten kaikkia määräaikaisia palvelussuhteita ei ole mahdollista muuttaa toistaiseksi nimitettäviksi. Laissa on myös taattu henkilölle mahdollisuus saada korvaus, mikäli määräaikaisuudelle ei ole lainmukaista perustetta. Työsopimuslain mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta samoin kuin ilman perusteltua syytä tehtyjä toisiaan seuraavia määräaikaisia työsopimuksia on pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Eduskunnan käsiteltävänä on sisäasiainministeriössä valmisteltu hallituksen esitys laiksi kunnallisesta viranhaltijasta ja laiksi kuntalain muuttamisesta (HE 196/2002 vp). Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi perusteista, joiden nojalla kunnallinen viranhaltija voidaan ottaa virkasuhteeseen määräajaksi. Tarkoituksena on korostaa sitä seikkaa, että pääsääntönä on viranhaltijan ottaminen virkasuhteeseen toistaiseksi. Määräaikaisuuden perusteista pyritään säätämään mahdollisimman selkeästi, jotta torjutaan mahdollisuus kiertää palvelussuhdeturvaa koskevia sään- 2

3 Ministerin vastaus KK 907/2002 vp Pertti Turtiainen /vas ym. nöksiä. Myös kunnallisella viranhaltijalla on mahdollisuus saada korvaus, jos työnantajalla ei ole perustetta käyttää määräaikaista palvelussuhdetta. Lisäksi viranhaltija myös virkasuhteen kestäessä voi saada erikseen hallintoriita-asiana vahvistettavaksi, onko määräaikaisuudelle olemassa perustetta. Valtiovarainministeriö on asettanut kuluvana vuonna työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä valtionhallinnossa. Selvityksensä perusteella työryhmä tekee ehdotuksen toimenpiteistä, joilla määräaikaisten palvelussuhteiden käyttöä valtionhallinnossa voitaisiin vähentää. Työryhmässä ovat edustettuina myös valtiosektorin pääsopijajärjestöt. Aikanaan annettavien työryhmän ehdotusten perusteella on tarkoitus toteuttaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan määräaikaisten palvelussuhteiden hallittu ja asianmukainen käyttö valtionhallinnossa. Helsingissä 12 päivänä marraskuuta 2002 Ministeri Suvi-Anne Siimes 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pertti Turtiainen /vänst m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 907/2002 rd: Ämnar regeringen ingripa så att tidsbundna arbetsförhållanden skall ändras till fasta arbetsförhållanden då arbetet är av stadigvarande karaktär på statens egna arbetsplatser och har man för avsikt att fortsätta övervaka användningen av tidsbundna arbetsförhållanden i bl.a. kommuner och städer så att myndigheterna inte själva bryter mot lagen i detta avseendet? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: På basis av statstjänstemannalagen (750/1994) är tjänstemän utnämnda antingen tills vidare eller för viss tid. Inom statsförvaltningen är den allmänna principen att bestående arbetsuppgifter skall utföras av ordinarie personal. Statstjänstemannalagen innehåller noggrannare bestämmelser om när en person kan utnämnas för viss tid. Ett tjänsteförhållande skall i regel grunda sig på ett system som är bundet till tjänster. En utnämning till ett tjänsteförhållande för viss tid innebär ett undantag från nämnda huvudregel. Riksdagens förvaltningsutskott har i sitt betänkande (FvUB 6/1997 rd) förutsatt att utnämningar av tjänstemän för viss tid enligt statstjänstemannalagen och grunderna för utnämningarna följs upp. Statens arbetsmarknadsverk har i enlighet med vad som nämns i betänkandet följt upp användningen av tjänsteförhållanden för viss tid inom statsförvaltningen. Under de senaste åren har andelen visstidsanställda hållit sig på ungefär samma nivå även om andelen tidsbundna anställningsförhållanden verkar ha ökat inom vissa ämbetsverk och verk. Utgångspunkten är att man skall sträva efter att begränsa användningen av tidsbundna anställningsförhållanden då det finns grunder för detta. Emellertid kan en alltför snäv begränsning av anställningsförhållandena inverka på ämbetsverkens möjligheter att rekrytera personal. I samband med vikariat och andra uppgifter med en klart begränsad varaktighet finns det obestridliga grunder för användningen av anställningar på viss tid. En tjänst kan inrättas enbart för bestående uppgifter så det är inte möjligt att ändra alla tidsbundna anställningsförhållande till utnämningar tills vidare. I lagen garanteras personer även en möjlighet att få ersättning i fall då det inte finns någon lagenlig grund för visstidsanställning. Enligt arbetsavtalslagen gäller ett arbetsavtal tills vidare, om det inte av grundad anledning har ingåtts för viss tid. Ett arbetsavtal som på initiativ av arbetsgivaren utan grundad anledning har ingåtts för viss tid samt sådana på varandra följande arbetsavtal som utan grundad anledning har ingåtts för viss tid skall anses gälla tills vidare. Regeringens proposition med förslag till lag om kommunala tjänsteinnehavare och lag om ändring av kommunallagen (RP 196/2002 rd) som beretts vid inrikesministeriet är uppe till behandling i riksdagen. I propositionen föreslås att det skall bestämmas om de grunder med stöd av vilka en kommunal tjänsteinnehavare kan anställas i tjänsteförhållande för viss tid. Syftet med bestämmelsen är att betona att huvudregeln är att en tjänsteinnehavare anställs i ett tjänsteförhål- 4

5 Ministerns svar KK 907/2002 vp Pertti Turtiainen /vas ym. lande som gäller tills vidare. Man strävar efter att bestämma om grunderna för visstidsanställning så tydligt som möjligt för att förhindra möjligheten att kringgå bestämmelserna om anställningstrygghet. Även en kommunal tjänsteinnehavare har möjlighet att få ersättning om arbetsgivaren inte har haft någon grund för visstidsanställning. En tjänsteinnehavare har också möjlighet medan tjänsteförhållandet pågår att som förvaltningstvistemål få fastställt om det finns någon grund för ett tjänsteförhållande för viss tid. Finansministeriet har i år tillsatt en arbetsgrupp med uppgift att utreda användningen av tidsbundna anställningsförhållanden inom statsförvaltningen. Utgående från sin utredning ger arbetsgruppen förslag till åtgärder med hjälp av vilka användningen av tidsbundna anställningsförhållanden inom statsförvaltningen kan minskas. I arbetsgruppen är även den statliga sektorns huvudavtalsorganisationer representerade. Avsikten är att på basis av de förslag som arbetsgruppen i sinom tid lägger fram verkställa åtgärder genom vilka man kan säkerställa en kontrollerad och ändamålsenlig användning av tidsbundna anställningsförhållanden inom statsförvaltningen. Helsingfors den 12 november 2002 Minister Suvi-Anne Siimes 5