Sisältö. Pari sanaa päätoimittajalta. Työ / Lepo

Transkriptio

1

2 Pari sanaa päätoimittajalta Työ / Lepo Kymmenkunta vaunukuntaa aloitti Hämeenhelmen rakentamisen kesällä Alkuinnostus oli valtaisa ja innostunutta työntekoa jatkui vielä pitkin syksyä. Joka ikinen viikonloppu porukka kerääntyi yhteen tekemään omalla panoksellaan osuutensa yhteisessä projektissa. Muutamat kävivät vielä viikollakin töiden jälkeen tekemässä asioita eteenpäin. Yhteisen haaveen toteuttamiseen löytyi virtaa. Pikku hiljaa alkoi akusta virta hiipua yhdellä jos toisellakin, vaikka pikalatauksia tehtiin hauskojen illanviettojen avulla. Alussa oli sovittu, että välillä pidetään pelkkä latausviikonloppu, mutta innostuksissaan se jäi. Ja aikataulu painoin myös päälle. Harrastus alkoi hiipiä työksi. Tähän väliin tulli sopivasti joulu, jolloin akut saatiin taas ladattua, kun ei tehty mitään. Tauon jälkeen jatkettiin taas innolla, ja kun pientä väsymistä oli näköpiirissä, antoi alueen osto omaksi tarvittavan virtapiikin. Sen jälkeen painettiinkin ihan valtavalla volyymillä maaliin eli alueen avajaisiin saakka. Sitten tuli lössähdys. Kaikilla. Oltiin vaan ja nautittiin tehdyn työn tuloksista, vierailijoista ja kesän lämmöstä. Vaikka tiedettiin, että tehtävää on vielä jäljellä runsaasti, ei annettu sen häiritä leppoisaa oloa. Uskoisin, että jokainen tunsi ansainneensa lokoilun. Ylpeyttä rinnassa tuntien otimme vastaan vierailijoiden ihmetyksen siitä, mitä olimme saaneet lyhyessä ajassa aikaan. Lepo kannatti. Rauhallisesti olemme aloittaneet jälleen rakennusprojekteja, samaa kiirettä kuin ennen ei ole. Kun säilyttää rennon yhdessä tekemisen meiningin, hommat sujuvat leppoisasti. Saa kokea sitä mannaa, kun katselee valmista itsetehtyä kohdetta. Jatkamme edelleen myös akkujen pikalatauksia mukavissa tapahtumissa ja pienemmissä pippaloissa. Pitää muistaa, että tämä on harrastus, ei työtä. Mikä ne erottaa? Toista on kokolailla pakko tehdä ja siitä saa rahallisen korvauksen ja parhaassa tapauksessa myös hyvän mielen. Toinen on vapaaehtoista, eikä siitä saa rahallista korvausta, vaan hyvän mielen, jolla jaksaa taas paremmin arjessa. Jos harrastuksesta saatava hyvä mieli on jäänyt taka-alalle, silloin pitää levätä. Pitää tauko ja tunnustella, mitä harrastukselta haluaa. Yhdistyksen rattaiden pitää kuitenkin pyöriä koko ajan taustalla, siellä ei voi pitää pitkiä lepotaukoja. Alueellakin on erilaisia vakansseja, jotka on vaan hoidettava, vaikka ne ovat vapaaehtoisia. Silloin kun tuntuu, että repussa ei ole enää uusia paukkuja annettavaksi yhteiseen hyvään, silloin on aika antaa toisten paukutella ja tilaisuuden tullen väistyä itse sivuun. Levätä. Sisältö Pari sanaa päätoimittajalta... 1 Sisällysluettelo Painavia sanoja puheenjohtajalta... 2 Yhteystiedot 3 Aluepäällikön ajatuksia. 3 Hallitus. 4 Sadusta totta! Osa SF-Caravan 50v juhlinta jatkuu... 5 Tutustutaan Jenniin... 6 Juhannushuumaa Kesä Hämeenhelmessä 9-10 Naapurit kylässä. 11 Avajaiset Miten tähän on tultu? Sadonkorjuujuhla Yksillä tulilla Tervetuloa Valoweeniin Caravan Gaala Nuoret karavaanarit Lohikäärme ja hiiri.. 24 Kasvavat karavaanarit.. 25 Kuka? Mitä? Häh? Erillinen sarjakuvaliite Helmen synty osa 4 Arja 1

3 Painavia sanoja puheenjohtajalta Pitkä taival Pitkä taival oli takana ennen kuin saimme viettää yhdistyksemme alueen avajaisia heinäkuun kahdestoista päivä. Tämän virstanpylvään saavuttaminen oli vaatinut hikeä, väsymystä jopa hermojen kiristymistä. Mutta kiitos seisoi ylväänä Hämeenhelmen avajaisissa, joita oli saapunut viettämään omien lisäksi kutsuvieraita sekä muita caravan jäseniä. Olen saanut olla mukana tämän pitkän taipaleen näiden ahkerien ja ammattitaitoisien ihmisten kanssa, jotka toteuttivat unelmaansa omasta alueesta. Kiitos teille samoin kuin niille monille yhteistyökumppaneille, jotka autoitte toteuttamaan tämän ison haaveen. Vaikka kaikkea ei vielä olekaan saatu valmiiksi, niin uskomme lopputöiden onnistuvan hyvin ja ensi kesän kynnyksellä avaamme kauden entistä valmiimmalla alueella. Mitä tämän jälkeen Alamme työstää vielä tämän vuoden puolella uutta organisaatiota, tarkoituksena luoda puitteen Hämeenhelmen omaan johtajuuteen. Hämeenhelmi alkaa hiljalleen ottaa vastuulleen alueen johdon ja suunnittelun sekä päivittäisten tehtävien tekemisen. Hallitus vetäytyy vähitellen johtamaan yhdistystä, mikä sen pääasiallinen tehtävä onkin. Aluepäällikkö on henkilö jonka ympärille kietoutuu alueen koko ylläpito ja johtaminen. Tehtävä onkin työtä pelkäämättömän, avoimesti ajattelevan sekä ennen kaikkea henkilöjohtajan pesti. Siinä hieman vaatimuksia valittaessa päällikköä seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi. Henkilökohtaisia ajatuksia On kulunut lähes kolme vuotta, kun minut valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Se on pitkä aika, joka pitää sisällään mielettömän määrän työtä, koska kaikki asiat piti aloittaa aivan alusta. Kuten yhdistyksen perustaminen, alueen neuvottelut, monet lupa asiat, sähkö- ja vesiasiat, naapurit, yhteistyö kumppanit, pankkiasiat sekä yhdistyksen vieminen eteenpäin jne. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että työtä on tehty kolme vuotta ilman vapaapäivää. Väliin tulee kuraa niskaan että ropisee, taas toisinaan saa olla ylpeä, että on saanut olla mukana kanssanne viemässä tavoitteita maaliin. Näin jälkeenpäin ajatellen kaikki on ollut sen arvoista. Kiitos vielä kerran kaikille teille ahkerille tekijöille! Ennen kaikkea kiitos yhdistyksen sihteeri Arja Ojalle, voin sanoa että ilman häntä tätä kaikkea ei olisi olemassa. Hän on ollut korvaamaton kannustaja ja oikea käsi silloin kun on ollut vaikeaa. Ajanjakso päättymässä Mutta kaikki loppuu aikanaan. Niin tämäkin aika. Yhdistyksen pitää aika-ajoin päivittää itsensä, uudistaa ilmettään ja ehkä ajattelumaailmaansa. Eräs aikakausi on päättymässä Ydin-Hämeessä. On aika väistyä nuorempien tieltä. Yhdistyksen kevään vuosikokouksen jälkeen en ole enää käytettävissä puheenjohtajan tehtäviin. On aika hallituksen pohtia eri vaihtoehtoja uuden puheenjohtajan tehtävään. Tehtävä on toki haastava, mutta mielenkiintoinen ja paljon antava. Henkilön pitää sitoutua koko sydämellään tehtävään. Samoin hallituksen pitää parantaa otettaan uuden ajanjakson alkaessa. Hallitus ei ole vain paikka, missä käydään pitämässä kokousta. Vaan hallitusjäsenien pitää osallistua toimintaan tekemällä lujasti töitä yhdistyksen hyväksi. Hanski 2

4 Yhteystiedot SF-Caravan Ydin-Häme ry JÄSENLEHTI 3/ vuosikerta Julkaisija SF-Caravan Ydin-Häme ry Kuusitie 5 D Parola pj Hannu Anttonen hannu.anttonen@suomi24.fi Päätoimittaja Arja Oja arjaoja2@gmail.com Taitto Arja Oja Kasper Oja kasper.oja@gmail.com Lehden ilmestymisajat 1/2015 tammikuun loppu /2015 toukokuun loppu 2015 Aineistoaikataulu 1/2015 tammikuun 10. pv. mennessä Aineistot sähköisesti arjaoja2@gmail.com Muu aineisto Arja Oja Marunantie Tuusula Kannen kuva Arja Oja Aluepäällikön ajatuksia Moikka kaikille! Nyt on kesälomat vietetty ja lomat kutakuinkin pidetty. Kukin huilasi avajaisten jälkeen ja vietti ansaittua kesälomaa, ja ilmathan olivat mitä parhaimmat, lämpöä riitti välillä liiankin kanssa. Nyt on aloitettu taas pikkuhiljaa tekemään kesken eräisiä töitä eteenpäin, vaunut on siirretty alakentälle ja jokainen on tehnyt omia paikkoja mieleisekseen. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä nurmialueet valmiiksi ja parannella vaunujen taskuja, ja siistiä myös alueelle tulo edustavammaksi. Ylisille on tarkoitus rakentaa miesten puuhanurkka, jossa voi korjailla koneita ja ennen kaikkea paikka, jossa voidaan säilyttää kaikkia työkaluja. Torpan ulkovuoraus on paneloitu ja maalattu kokonaisuudessaan, isommat sulakkeetkin saadaan tämän syksyn aikana. Ensi kautta aletaan yhdessä suunnittelemaan kovasti, jotta voitaisiin palvella karavaanareita vielä paremmin ja paremmilla palveluilla. Syksyn tapahtumina meillä on Valoween treffit ja vietetään pikkujouluja. Kannattaa katsoa nettisivuilta tarkemmat ohjelma sisällöt. Alueella kävi kesällä paljon karavaanareita vierailemassa ja pääsääntöisesti palaute on ollut positiivista ja kannustavaa. Kovasti ovat meitä kehuneet meidän talkoo hengestä, mistä minä olen henkilökohtaisesti ylpeä ja kiitollinen. Tästä meidän on hyvä jatkaa eteenpäin. Oikein hyvää syksyn jatkoa kaikille karavaanareille toivottaa Jari 3

5 Hallitus Lehden toimitus pyysi hallitusjäseniä hieman valottamaan taustaansa ja vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Caravan jäsennumero / karavaanarimistä lähtien? Kotipaikka? Perhe? Ikä? Kengän numero? Lempiruoka? Parola On lapsia, lapsenlapsia ja minä. Kokemusta on, ikä on vain numeroita. Aika pieni. Nakit kaikissa muodoissaan Hannu Anttonen puheenjohtaja hannu.anttonen@suomi24.fi Lammi Vaimo Niina ja lapset Miikka, Miili ja Tuuli ikinuori 43 Grilliruoka, liha Matti Vuorinen Varapuheenjohtaja matti.vuorinen@armas.fi Linda Erkkilä lindaerkkila78@gmail.com / vuodesta 2011 Espoo Mies ja 4 lasta 35 Iso Kaikkiruokainen / vuodesta 2008 lähtien Hollola Vaimo Satu, lapset Niko, Sara-Maarit ja Toni 45 sopiva maukas Harri Valkeinen valkeinen.harri@gmail.com / vuodesta 1990 Tuusula Viisi aikuista lasta, neljä sijaislasta ja yksi lapsenlapsi Puoli vuosisataa juuri täyttänyt. 36 Medium kypsennetty naudanlihapihvi valkosipulivoilla. Arja Oja arjaoja2@gmail.com Pertti Toivonen toivonen.pertti@luukku.com Hausjärvi Perhettä on Hyvä keski-ikä 46 kaikki / noin vuodesta 2000 alkaen Tyrväntö Mies Pepe, tytär Mira ja kaksi koiruutta; 8v topi chihuahua ja ½v tyyne kääpiösnautseri. Hyvässä iässä Siro 38 Merja Niemi Yleensä ottaen kaikkiruokainen, paitsi tillilihaa en suuhuni laita. mepaniemi45@ovi.com 4

6 Sadusta totta!! Osa 8/8 Kesän alussa koppikansalaisilla oli vain yksi ajatus päässä: avajaiset. Kaikki toiminta tähtäsi jollain lailla tuohon päivään, jolloin sadusta tulisi totta. Päivään, jolloin heillä olisi virallisesti ikioma alue, jota he olivat lähteneet tavoittelemaan kaksi ja puoli vuotta sitten oman pupulaarin perustaessaan. Päivä päivältä huoneet toisensa jälkeen saivat valmiit värinsä, listansa, verhonsa, kalusteensa... Ennen keskikesän juhlaa uutterat kansalaiset pääsivät saunomaan uuteen avaraan saunaan, suuren kiukaan suomiin nautinnollisiin löylyihin. Ja peseytymään naapurin kanssa ilman, että kyynärvarret joutuvat törmäyskurssille. Mutta lauteilla muisteltiin vuoden aikana koettuja ihania hetkiä pihasaunan huomassa. Ne hetket ovat syöpyneet hyvinä muistoina takaraivoon. Onneksi pihasauna ei ole kadonnut minnekään, sinne pääsee vielä. Avajaisjuhlassa nautittiin luonnonkukkien kauneudesta. Sisätilojen ohella piha-alue kaipasi valmistautumista juhlallisuuksiin. Maata kaivettiin pois sieltä, missä sitä oli liiankin kassa ja siirreltiin toisaalle, jossa sitä kaivattiin lisää. Sisään piiloteltiin putkia, johtoja, piuhoja, kaapelia... Niin alkoivat vesi ja sähkö liikkua haluttuihin paikkoihin ja varmistettiin valon saanti pimeän ajan tullen myös uusille valkoisten koppien asuinsijoille. Päämäärän lähestyessä koppikansalaiset tiivistivät tahtia. Maansiirron jälkiä peiteltiin kiviasetelmin ja kukin, niitettiin ja haravoitiin, siivottiin ja järjesteltiin, leivottiin ja nikkaroitiin Ja nostettiin Päämajan eteen pystyyn kolme valkoista pitkää pylvästä. Sitten koitti se päivä, jolloin noissa kaikissa valkeissa pylväissä liehui liput. Ylväimpänä liehui koppikansalaisten oma ensikertalainen lippu! Juhla soljui suunnitelmien mukaisesti rauhalliseen tahtiin vaihtelevien ohjelmanumeroiden myötä. Kaikki se työmäärä, jonka he olivat tehneet unelman toteuttamisen eteen, sai nyt arvoisensa kiitoksen. Vajaa kolme vuotta aiemmin koppikansalaiset olivat heittäytyneet mukaan satuun, jonka lopusta ei ollut aavistustakaan. Oli vain haave omasta alueesta ja luja usko sen toteutumiseen joskus tulevaisuudessa. Nyt se oli tässä; oma alue virallisesti avattuna! Satu oli tullut parhaimpaan mahdolliseen päätökseen, siitä tuli totta. Toivon hartaasti, että tässä toteutuu myös satujen tunnettu lopetus; Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti! Arja 5

7 Tutustutaan Jenniin Tällä kertaa tutustutaan Lahdessa asuvaan yhdistyksemme taloudenhoitajaan Jenni Haikalaan (ent. Laurell). Hänen perheeseensä kuuluu neljä lasta; yksi hurmuripoika ja kolme isosiskoa. Lisäksi Domino niminen koiruus ja pari akvaariota. Ammatiltaan Jenni on Accountant eli kirjanpitäjä, työpaikka Staria Oyj, jossa hän hoitaa tämän ison konsernin kirjanpitoa ja reskontria. - Varhaislapsuudessani vanhempani reissasivat autolla ja majoittuivat mökkeihin. Vuoden ikäisenä minut kannettiin jo ensimmäisen kerran Saanan päälle. Myöhemmin he hankkivat asuntovaunun ja lapsuuden heinäkuut menivät Norjan ja Ruotsin maisemissa, vuonot ja kalapaikat tulivat tutuiksi. Teini-iässä vaunuilu ei kiinnostanut, mutta himmeä kipinä reissaamista kohtaan syttyi uudestaan 20- vuotiaana, minkä jälkeen kipinä on vain kirkastunut. Se on se tunne, kun vaunu on auton perässä, vapaus, eikä tarkkaa päivää milloin takaisin.. nii-in lomalla. Jenni viihtyy kausipaikallaan Hämeenhelmessä, mutta kesäisin pitää päästä myös reissaamaan. Haaveissa siintää taas uusi Euroopan reissu, jos matkaseuraa löytyy. Taloudenhoitajan tehtävään hänet houkutteli jo yhdistyksen perustamisen alkumetreillä Hannu (pj), hän kun tiesi virallisen ammatin. Jenni kokee pestin antoisana, joskin myös aikaa vievänä, sillä lähes päivittäin on asioita hoidettavana; raha-asiat, laskutus, kirjanpito ja asiointi verottajan kanssa. Tehtävän hoitaminen vaatii Jennin mielestä ensisijaisesti aikaa ja rauhan tehdä, siksi hän käytännössä tekeekin töitä usein yöllä tai loppuillan tunteina. Eduksi hän katsoo olevan pitkäjänteisyyden, rauhallisuuden, tarkkuuden ja sitkeyden. - Yhdistyksessä kaikki on aloitettu nollasta, tilikartta hioutuu ja kasautuu oikeaan uomaansa pikku hiljaa. Perustin yhdistykselle verotilin viime vuonna, mikä oli mielenkiintoinen prosessi, sillä koska yhdistys on uusi, on prosessit luotava alusta. Ei ole valmiiksi pureskeltuja asioita tai toimintatapoja. Tämä on toisaalta helppoa, mutta toisaalta vaatii enemmän ajattelua. - Iloitsen, kun olen saanut valmiiksi koko kuukauden kirjanpidon ja alv ilmoituksen verottajalle lähtemään. Sekin on riemunlähde, jos voin todeta, että kaikki kuitit ovat päätyneet minulle ja työn saa tehtyä kerralla valmiiksi. Joskus on puuduttavaa pyörittää kirjanpitoa töissä ja vapaa-aikana, ja on pakko tehdä välillä jotain aivan muuta. Arjen pyörittämisessä urheilu, sali, rullaluistelu ja lenkkeily ovat hänen henkireikiään, samoin satunnaiset lyhyet käsityö- tai taideprojektit. Hän maalaa myös tauluja sekä verhoilee/maalaa huonekaluja, ja kiertää vuosittain Mäntän kuvataideviikot ja muutaman muunkin kohteen. Jenni seurailee mielenkiinnolla yhdistyksen ja Hämeenhelmen kehittymistä ja uskoo vahvasti, että alueesta tulee upea. Henkilökotaisella tasolla hänen tavoitteensa on olla parin vuoden päästä KLTkirjanpitäjä eli korkealla meriitillä varustettu heidän ammattikunnassaan. Muitakin tavoitteita on: - Tarkoitukseni on korottaa ajokorttiani pikku e:hen, teoriakoe meni heittämällä lävitse, mutta vielä pitää lainata isompaa hinausautoa ajokokeeseen. Peruutan ja veivaan kyllä kokeneesti, olenhan harjoitellut vaunulla pensasaidan ja talon seinän väliä jo18- vuotiaana. Mummot ja papat saavat hieroa silmiään, kun siellä se pikkutyttö pyörittää tuota vaunua. Jenniä haastatteli Arja Oja Kuva Jenni Haikala 6

8 7

9 8

10 9

11 10 10

12 Naapurit olivat olleet ensimmäisen kerran kylässä Hämeenhelmessä itsenäisyyspäivänä 2013, tuolloin saimmekin vieraaksemme ison joukon naapurustoa. Kutsuimme heitä piipahtamaan alueella ilman erillistä kutsuakin, vain katsomaan meidän touhuja ja hetkeksi rupattelemaan. Ja lupasimme kutsua heidät joskus toistekin. Kynnys tulla kutsutta on osoittautunut korkeaksi ja viikkoa ennen alueen avajaisia, 5.7., tarjoutui tilaisuus madaltaa hieman tuota kynnystä. Olimme saaneet lainaksi soppatykin, jonka käyttö oli meille jokaiselle aivan uutta. Alueen virallisissa avajaisissa oli kuitenkin tarkoitus tarjota kaikille vieraille sillä tehtyä keittoa. Piti siis harjoitella, miten kauan lämmittämiseen menee aikaa, kuinka pitkään kypsyy ja miten maustaa niin suuri määrä. Naapurit valikoituivat ensimmäisen soppatykillä tehdyn keiton ruokailun koekaniineiksi. Auringon lämpö sen sijaan suorastaan paahtoi ja pitkäpöytäruokailuun siirryttäessä, moni etsi edes jonkinlaista varjoa itselleen. Ilma oli siis tulinen, ja tuliseksi osoittautui myös keitto; hieman oli pippuria lipsahtanut liikaa. Urhoollisesti vieraat kuitenkin hoitivat koekaniinin osan. Siitä suuri kiitos heille, sillä viikon kuluttua avajaisissa, keitto onnistui täydellisesti. Näin meillä on naapureiden kanssa monenlaista yhteistyötä, mitä lie tulevaisuus vielä tuokaan tullessaan! Ajankohta vierailulle ei ollut paras mahdollinen, useilla oli ohjelmassa muita menoja ja lomareissuja. Aloituskahvin äärelle kokoontui kuitenkin kymmenkunta naapuria. Kuulumisten vaihdon jälkeen lähdimme kiertämään aluetta. Vieraamme olivat kerta toisensa jälkeen hämmentyneitä siitä muutosten määrästä, jonka alue oli kokenut sen reilun puolen vuoden aikana, joka edellisestä vierailusta oli. He hämmästelivät yhteen ääneen sitä, kuinka paljon me olimmekaan saaneet aikaan ja kuinka hienolta kaikki näyttääkään. Kyllä siinä kelpasi kaikkien paikalla olijoiden paistatella kehujen lämmössä. Teksti Arja Oja kuvat Arja Oja, Hannu Anttonen 11

13 SFC Hämeenhelmen avajaiset Alkuvuodesta 2014 lähtien yhdistyksen toiminta tähtäsi avajaisiin. Siihen mennessä piti saada mahdollisimman paljon valmiiksi. Ajan puutteen vuoksi, joistakin tavoitteista luovuttiin matkan varrella. Keskityttiin siihen, että kaikki oleellinen ja tarpeellinen on tuolloin niin kuin pitää. Ja tämä tavoite saavutettiin kunnialla. Itse juhlan valmistelut aloitettiin pari viikkoa ennen juhlaa. Monilla oli kesäloma, joka sujui rattoisasti Helmessä yhdessä touhuten. Rakennettiin pitkät pöydät, leivottiin pullaa, istutettiin kukkia. Ja pystytettiin lipputangot, olihan juhlassa tarkoitus julkistaa myös yhdistyksen lippu. Kokonaisuuden valmistumiseen sai jokainen kantaa kortensa kekoon. Pari päivää juhlan alla alue tosiaan muistutti muurahaiskekoa. Väkeä meni ja tuli joka suuntaan. Vipinää riitti aamusta iltaan. Miten se aika aina tuntuukaan loppuvan kesken, kun loppusilausta tehdään. Haravointia, hiekan tasoitusta, nurmikon leikkuuta, luonnonkukkien ja koivujen hakua, vielä muutama puuttuva listakin piti kiinnittää ja siivota työkalut varastoon, hakea kaupasta maito ja leivät, etsiä oma juhlavaate ja hakea vuokrapenkit, kun penkkejä ei enää ehdi tehdä. Vieläkö jotain puuttuu? Avajaisia edeltävänä perjantai-iltana vieraita alkoi saapua. Enemmänkin toivottiin paikalle, mutta taidamme kuitenkin olla vielä melko tuntemattomia, vasta reilun vuodenhan olemme tällä paikalla hääränneet. Saunojen jälkeen painuimme ajoissa nukkumaan ja keräämään voimia juhlapäivään joka aukesi helteisten päivien jälkeen tervetulleena pilvipoutaisena aamuna. Liinat ja kukat laitettiin pöytiin, tuolit ja penkit kannettiin juhlapaikalle, ruokavastaavat aloittivat soppatykin valmistelun päivän koitokseen. Musiikkivastaavat virittivät soittimet ja mikrofonit. Valmista; juhla voi alkaa! Juhlissa syötiin itse leivottua pullaa. Juhlalissa käytettiin koristeina luonnonkukkia. Matti ja Seppo duo huolehti musiikillisesta annista. Kaikki on niin kuin olla pitää, juhlat voi alkaa. Juha Rakkola toi liiton terveiset. 12

14 Yksi takapakki koettiin muutama päivä ennen avajaisia, kun juontajaksi pyydetty henkilö sairastui. Puheenjohtaja Hanski astui urhoollisesti paikkaamaan häntä ja hoiti homman ainakin ulkopuolisesta katsojasta tuntuen rennon tyylikkäästi. Hanski siis avasi juhlan pienellä asiaan kuuluvalla tervetulopuheella. Juhlatilaisuuteen oleellisesti kuuluvat liput nostettiin seuraavaksi ja oma lippumme sai samalla virallisen ja juhlallisen julkistuksen. Tämän jälkeen oli vuorossa ns. virallinen osuus; ensimmäisenä liiton edustaja Juha Rakkola toi juhlaan liiton terveiset. Hän sekoili puheessaan yhdistyksemme ja alueen päivämäärien vuosiluvuissa. Ja myönsikin, että on vaikea käsittää, että kyseessä on vajaa kolmevuotias yhdistys, joka vuokrasi vuosi sitten tämän alueen, ja jonka osti keväällä omaksi ja viettää jo avajaisia! Hämeen yhteistyöalueen eli Hämyjen tervehdyksen toi puheenjohtaja Harri Järveläinen vaimoineen. Saimme mm. alueelle puuhastelupulan varalle ulkopuuhapelejä. Juhla soljui rauhalliseen tahtiin eteenpäin; aina välillä Matti ja Seppo duo soitti ja lauloi reippaampia tahteja ilmoille. Hanskin yllätys haastateltavana kävivät vuoron perään kaikki aluepäälliköstä varapuheenjohtajaan. Mutta sitten rävähti! Lavalle asteli Hämeenhelmen oma bändi, ensikeikasta asti suuren suosion saavuttanut Helmenkalastajat. Liput aloittamassa nousua ylös, joukossa oma lippumme ensimmäistä kertaa. Hämyjen kukkatervehdystä ojentamassa pj Harri Järveläinen. Sen verran olikin jo aikaa kulunut, että nenään kantautuva ruuan tuoksu sai veden nousemaan kielelle. Ja ei kun soppajonoon! Helmenkalastajat yhtye kävi yllätyskeikalla ja suosio oli taattu! Oma väki ja vieraat viihtyivät vaihtelevan ohjelman parissa, kunnes tuli lupa siirtyä pitkän pöydän ääreen. Naapureiden kanssa harjoiteltu soppatykki keitti juhlaväelle todella maukkaan keiton. 13

15 Vaaralliseen paikkaan oli sijoitettu seuraava puheenvuoro, nimittäin oma tiedottajan ominaisuudessa tehty koko yhdistyksen historiikki, Miten tähän on tultu. Vaaralliseen siinä mielessä, että täydellä vatsalla taisi olla usealla mielessä vain ruokalepo. Kukaan ei silmieni alla kuitenkaan nukahtanut, ja jos puolihorroksessa oli, historiikin voi lukea tästä lehdessä seuraavaksi. Sitten juhlan suunnittelija vastaava Hanski alkoi kutsumaan lavalle porukkaa. Yksi toisensa jälkeen pyydettiin nousemaan rappuset ylös. Kaikki katsoivat toisiaan, mitähän nyt; kukaan ei tiennyt tästä etukäteen. Lavalle kerääntyivät loppujen lopuksi kaikkien niiden kahdeksan vaunukunnan pariskunnat, jotka olivat olleet alusta lähtien mukana Hämeenhelmen rakentamisessa. Hanski kiitti jokaista yhdessä ja erikseen siitä työstä, jonka he olivat tehneet alueen eteen. Juha Rakkola toi läsnäolollaan ja sanoillaan arvokkuutta tilanteeseen, ja yhdessä he jakoivat jokaiselle miehelle vasaran ja naiselle ruusun. Tämän herkemmän hetken jälkeen taas rävähti; esiin juoksi kolme ei niin tavallisesti pukeutunutta naista tandem pyörää taluttaen ja Pertsa alkoi laulamaan: Ajetaan me tandemilla! Voi sitä kohelluksen määrää! Sitä ei voinut kukaan nauramatta katsoa. Katsojanakin voin olla ylpeä siitä, että meidän porukka uskaltaa heittäytyä tilanteeseen kuin tilanteeseen! Pj Hanski kiitti jokaista Hämeenhelmen rakentamisessa alusta asti mukana ollutta kausipaikkalaista. Mimmit toivat jokaisen huulille hymyn! Juhla läheni loppua. Hanski jo kiitteli juhlaväkeä ja kutsui päätöskahveille, kun hänet puolestaan yllätettiin minun ja Lindan toimesta. Hanskin kanssa meille kiitosta jakamassa ollut Juha Rakkola muistutti, että kukaan johtaja ei pärjää ilman hyviä tekijöitä. Mutta että asia on myös päinvastoin; ilman hyvää johtajaa ei ole tekijöitä. Hanski ansaitsi myös ruusukimpun. Kahvia ja pullaa, olkaa hyvä! Varsinainen juhla oli päättynyt. Pitkässä pöydässä pannukahvikupin ääressä ja pullaa mutustellen juhlaväki viipyi pitkään leppoisasti jutellen. Kiire oli totaalisesti poissa. Seuraavaksi saunaan ja myöhemmin illalla tanssin pyörteisiin lämpimässä kesäyössä. Aamulla olisi tarjolla samaisessa pitkässä pöydässä aamukahvi pullan kera. Yksi lehti yhdistyksen ja Hämeenhelmen historiassa oli käännetty. Teksti Arja Oja Kuvat Arja ja muut kausipaikkalaiset Pääjuhla on juhlittu. On kiireettömän rupattelun aika. Kiitos kaikille mukana olleille! 14

16 Tiedottaja Arja Ojan puhe Hämeenhelmen avajaisissa Alkuaskeleet Miten tähän on tultu? Porraskoski Oli synkkä ja myrskyinen yö Näillä sanoilla Muumipappa aina aloittaa kirjansa kirjoittamisen. Vähän myrskyä oli myös Ydin-Hämeen tarinan alkuunpanevana voimana - nimenomaan voimana. Ilman sitä emme olisi nyt tässä. Myrskyä tarvittiin suuntaamaan ajatuksia uusiin mahdollisuuksiin. Edellisenä talvena vaunut olivat lähes hautautuneet lumeen ja pakkanen paukkunut ennätyslukemissa. Kun kylmä alkoi taas kolkutella, syttyi kipinä, joka karkotti mielestä koleuden. Kipinä, joka sai aikaan sellaisen roihun, että oli täysi työ pitää innostus aisoissa ja realistisena. Uskokaa pois, tuo kipinä syttyi eräässä sähkösaunassa. Ehdotin tuolloin oman alueen perustamista entiselle kotitilalleni Pukkilan Kanteleelle. Marraskuun alussa vuonna 2011 lähes viiden kymmen hengen porukka kävi katsomassa Kanteleen paikkaa. Tuona tärkeänä päivänä päätimme oman yhdistyksen perustamisesta ja oman alueen etsimisen jatkamisesta. Paikan, jossa olisi oma ranta ja perusasiat kuten vesi ja sähkö jo valmiina. Ryhmä oli aloittanut matkan jonnekin. Oman paikan etsintä aloitettiin innokkaan raivoisasti. Monia paikkoja käytiin katsomassa, mutta loppuvuodesta löydetty Porraskosken vanhan koulun alue kolahti kaikille heti ja kovaa. Niinpä siitä aloitettiin neuvottelut Hämeenlinnan kaupungin kanssa. Unelma omasta paikasta eli voimakkaana ja Porraskoski tuntui tuon unelman täyttymykseltä. Ajattelimme tuolloin, että nyt olemme vain rauhassa ja keskitymme Porraskosken neuvotteluihin. Mutta menikö se näin? Oliko kevät rauhallista oman alueen odottelua? Porraskosken aluetta katsomassa. Uusi nimi Ei. Kiire tuli jo tammikuussa, kun saimme iloisen yllätyksen. Posti toi tiedon, että olimme jo rekisteröity yhdistys! Olimme alusta asti päättäneet, että haemme liiton jäsenyyttä, heti kun se on mahdollista. Mutta emme olisi uskoneet, että rekisteröityminen tapahtuu joulunaikaan näin nopeasti. Olimme olleet kaksi kuukautta Kantele Caravan ja nyt jo piti saada yhdistykselle uusi nimi. Sellainen, jonka eteen liite SF-Caravan sopii, ja sellainen, joka kuvaa meitä. Kantelehan oli jo historiaa. Ensimmäinen paikka, jota yhdessä käytiin katsomassa, oli Pukkilan Kanteleella. Ja kun matkan alkuun oli päästy, niin ei aikailtu. Jo parin viikon kuluttua, 19.marraskuuta, pidettiin Tuu. sulassa perustamiskokous. Kantele jää yhdistyksen historian kirjoihin pysyvästi, sillä kokous päätti yhdistyksen nimeksi Kantele Caravan. Ja vielä ennen joulupukin vierailua, pidettiin ensimmäinen yleinen kokous, joka valitsi hallituksen ja puheenjohtajaksi Hannu Anttosen. Yhdistyksemme kantavana toimintamallina on avoimuus ja kaikkien jäsenten mahdollisuus vaikuttamiseen. Siis ihan oikeasti näin, ei vain paperilla. Niinpä jäsenet saivat ensin ehdottaa yhdistykselle uutta nimeä ja sitten sähköpostilla äänestää voittajaa. Aikamoinen jännitysnäytelmä nimivalinnasta muodostuikin! Kaksi nimeä, Hämeensydän ja Ydin-Häme, kamppailivat niin tasaväkisesti, että tarvittiin toinen äänestyskierros, ennen kuin voittaja ratkesi. Helmikuun puolessa välissä lähti Patentti- ja rekisterihallitukseen nimenmuutus ilmoitus, uusi nimi oli Caravan Ydin-Häme ry. 15

17 Julkistaminen Porraskosken alueen neuvottelut etenivät aluksi erittäin hyvin. Tai voisiko sanoa, liian hyvin ollakseen totta. Meillä oli jo huhtikuussa kädessä alustava vuokrasopimus, mutta sitten alkoivat mutkat ja mutkia tuli kevään mittaan lisää. Neuvotteluja ei lopetettu, mutta aloimme uudelleen vakavammin katsoa myös muita vaihtoehtoja. Olimme pitäneet yhdistyksestämme hyvin matalaa profiilia ulospäin. Pikkulinnut visertelivät kuitenkin jo niin kovaa ja välillä mitä sattui että toukokuun 2012 lopulla tuli aika julkistaa omat nettisivut, jotta tiedonhaluisten ei tarvinnut enää tukeutua lintujen lauluun. Tiedonjanoon julkaistiin samassa yhteydessä myös ensimmäinen oma kotisivuilla ilmestyvä jäsenlehti. Siitä saattoi lukea koko puolivuotisen historian tapahtumat. Siitä lähtien on tiedonjanon saanut sammutettua neljän kuukauden välein uuden lehden avulla. Valtaosa kuitenkin ymmärsi, että vuosi on hyvin lyhyt aika ja olimme saaneet siinä hirmuisesti aikaan. Vuosikokouksen asettamien ehtojen mukaisia paikkoja ei joka oksalla ollut odottamassa, eikä sitä lottovoittoakaan ollut osunut kohdalle. Yksi tavoite saavutettiin vielä ennen vuoden 2012 loppua, nimittäin yhdistys sai oman logon. Jälleen jäsenistön suorittaman ehdotuksen ja äänestyksen jälkeen. Alkuvuonna 2013 neuvottelut Porraskoskesta lopetettiin ja katseet siirrettiin toisaalle. Monia pettymyksiä koettiin. Lukemattomia, sittemmin turhiksi osoittautuneita papereita ja laskelmia tehtiin, kaavakkeita täytettiin, neuvotteluja käytiin. Käsittämätön määrä työtunteja ja kilometrejä uhrattiin - ja tuloksena pyöreä nolla. Mutta mikä tärkeintä, aina jatkettiin. Päätepiste Käänteentekevä päätös tehtiin kevään 2013 vuosikokouksessa. Silloin alueen vaatimuslistalta poistettiin vesistövaatimus. Jo samana kokouspäivän iltana jäsenemme Jari Friman meni nettiin ja löysi ilmoituksen tästä vuokrattavana olevasta, silloin vielä hevostallikäytössä olevasta paikasta. Olemme jo osa liiton suurta jäsenperhettä. Tärkeä ja ikimuistoinen hetki koitti SF-Caravan ry:n liittokokouksessa Rovaniemellä toukokuun 20. päivä. Sain itsekin olla kokemassa tuon pulssia nostattavan hetken, kun yhdistyksemme liitettiin ablodien saattelemana yksimielisesti osaksi liiton suurta caravan-perhettä. Tässä vaiheessa yhdis. tyksen perustamisesta oli kulunut aikaa ainoastaan puoli vuotta! Ja taas oli asiaa Patentti- ja rekisterihallitukseen; nyt piti saada nimen eteen vielä SFetuliite. Pian olimme joukolla paikan päällä katsomassa aluetta. Ilmassa oli innostusta, mutta myös skeptisyyttä, sillä niin moni paikka oli aina jostain syystä rauennut. Neuvottelut alueen vuokraamiseksi potkaistiin kuitenkin käyntiin. Innostus kasvoi neuvottelujen edetessä. Järjestettiin ylimääräinen yleinen kokous, joka yksimielisesti päätti, että tässä se on! Edellisen vuoden lopulla kuviteltu kevään hiljaiselo oli siis todellisuudessa ollut kaikkea muuta kuin sitä! 1v synttärit Suurista toiveista, unelmista ja työmäärästä huolimatta omaa aluetta ei vielä yhdistyksen 1v synttärinäkään ollut löytynyt. Porraskosken neuvottelut junnasivat paikoillaan, vaikka paikallinen kyläyhdistys yritti kovasti liputtaa meidän puolesta. Oman alueen puuttuessa jäsenistö hajautui ympäri Etelä-Suomea. Hallitus sai osakseen arvostelua, joidenkin jäsenien mielestä liian hitaasta asian hoitamisesta. Tulevaa omaa paikkaa katsomassa. Toukokuun 18. päivä 2013 allekirjoitettiin pitkäaikainen vuokrasopimus tästä alueesta. Yhtäkkiä asiat olivat lähteneet vyörymään pikavauhtia; kuukausi edellisestä kokouksesta, jossa tulevaisuus oli ollut aivan auki, meillä olikin nyt oma alue! Päämäärä, jota oli odotettu ja toivottu koko yhdistyksen puolitoistavuotisen olemassaolon ajan oli toteutunut! Aikoinaan Kanteleelta alkanut matka jonnekin, päätyi siis Janakkalaan! 16

18 Hämeenhelmi Omalle alueelle piti saada tietysti nimi. Jälleen jäsenet saivat ehdottaa nimiä ja ehdotuksia kertyikin paljon. Tarvittiin taas kaksi äänestyskierrosta, ennen kuin voittaja oli selvillä: Hämeenhelmi Ensimmäiset innokkaat siirsivät vaununsa Hämeenhelmeen juhannusviikolla, kun paikka oli saatu tyhjättyä hevosista ja hevosaitauksista. Hevosten tuoksu tuntui vielä nenässä, mutta se ei laimentanut sitä kutkuttavaa tunnetta, kun sai astella omalla alueella ja kunnostaa sitä juhannuksen viettoa varten. Siitä hetkestä alkoi vimmattu yhteisen tekemisen meininki, jota on jatkunut nyt reilun vuoden verran. Se aito ja alkuperäinen, karavaanarien talkoohenki, on kantanut aluetta eteenpäin nämä kuukaudet. Aika menee siivillä ja valmista tulee, kun yhdessä nauraen ja laulaen pakerretaan. Välillä juodaan talkookahvit, syödään yhteistä talkooruokaa, nautitaan kylmää talkoojuomaa ja illalla talkoosaunaan. Ja kuinka ollakaan: sauna uudistaa väsyneet talkoolaiset kerta toisensa jälkeen ja virtaa riittää vielä yhteiseen ilonpitoonkin! Olisi väärin uskotella, että tekeminen on ollut yhtä auvoista yhdessäoloa. Kyllä mukaan on mahtunut soraääniä, väsymystä, pettymyksiä suuttumustakin, jo tehdyn purkamista, muutoksia muutosten perään, itkua ja hammasten kiristystä, takapakkeja monessa mielessä. Mutta kaikesta on selvitty. Välillä se on vaatinut pitkiä keskusteluja yhteisen pöydän äärellä. Välillä vain omaa oivaltamista siitä, että mielipiteitä ja tapoja on monia, ei vain sitä yhtä ainoaa ja oikeaa. Omaksi Jo syksystä lähtien olivat puheenjohtaja Anttonen ja varapuheenjohtaja Vuorinen käyneet alustavia selvittelyjä mahdollisuudesta hankkia alue omaksi. Lähestyvä vuosikokous antoi lisäpontta ja viikkoa ennen kokousta he saivat neuvottelu-urakan suoritettua. Kokous tekikin suuren ja kauaskantoisen päätöksen antaessaan hallitukselle valtuudet ostaa Hämeenhelmen alue omaksi. Alle kuukauden kuluttua tuosta kokouksesta, 10. huhtikuuta, allekirjoitettiin alueemme kauppakirja. Tapansa mukaan yhdistyksemme oli jälleen ollut rohkea ja nopea liikkeissään; kymmenen kuukauden vuokralla olemisen jälkeen alue oli ostettu omaksi! Tämän mahdollisti useat täydestä sydämestä mukana olevat, omaan Hämeenhelmen alueeseen vahvasti uskovat jäsenet. Oli ansaitun maljan noston paikka! Avajaiset Työt Hämeenhelmessä jatkuivat. Katseet siinsivät jo alueen avaamisessa. Ja lipputangoissa, joita ei vielä ollut, eikä niiden paikastakaan oltu päästy vielä yksimielisyyteen. Ja lipussa, jota ei myöskään vielä ollut. Hallitus valitsi kaksi logoon perustuvaa lippuvaihtoehtoa, joista jäsenistö pääsi jälleen äänestämään. Vilkkaan äänestyksen jälkeen voiton vei selvin lukemin, nyt tänään ensimmäistä kertaa salossa liehuva yhdistyksemme lippu. Tänään on saavutettu lähes kolme vuotta toivottu, unelmoitu, tavoiteltu ja loppujen lopuksi työllä saavutettu päämäärä. Vietämme oman alueemme avajaisia! Yhdessä tehty työ ja työn tuloksesta yhdessä ylpeänä iloitseminen on jotain, jota vain harvat saavat kokea. Samoin kuin yhdessä rentoutuminen ahkeroinnin jälkeen. Kaikki kokemuksia, joita ei voi saada eikä mitata rahassa. Nauttikaamme tänään avajaisjuhlasta. Ja tästä maalaismaiseman kauneudesta, joka yhä uudelleen saa meidätkin haltioitumaan, kun seuraa, kuinka aurinko laskiessaan värjää kaukaiset pellot keltaoranssiksi tai kuinka usva nousee uomasta luoden hämyisän rauhallisen tunnelman. Kyllä, olemme löytäneet paikaksemme oikean HELMEN! Kuvat Arja Oja 17

19 Sadonkorjuujuhla Helmessä Vietimme ensimmäistä kertaa kausipaikkalaisten sadonkorjuu juhlaa 6.9. Olimme saaneet entiseltä paikan omistajalta Riku Jaakonsaarelta lahjoituksena puolikkaan kypsennetyn sian. Hannu toivotti kaikki kausipaikkalaiset tervetulleeksi juhlaan, jota vietettiin Ladossa, johon oli laitettu pitkiä pöytiä. Pöydät olivat koristeltu syksyisen ja loppukesäisen teeman mukaisesti päivänkakkaroin ja pihlajanmarja oksin sekä kynttilöin. Jokainen perhekunta toi omat lisukkeensa sadonkorjuu meiningillä, joku oli tehnyt salaattia taikka gratiineja ym. kaikenlaisia ihanuuksia. Maistelimme toisiltamme makoisia höysteitä. Juhlassamme oli myös leikkimielisiä kilpailuja. Tandem polkupyörään saimme tutustua ensimmäisessä leikissä. Voimme omasta puolestamme sanoa, että olipas kauhea ajettava. Pariskunnasta toinen ohjasi ja toinen polki pyörää. Teimme alueen ympäri kierroksen ja paras aika ratkaisi voittajan. Seuraavassa kisassa oli selvittävä paperilla seisten ja niitä siirrellen mahdollisimman nopeasti paikasta A paikkaan B. Molempiin kisoihin myös lapset pääsivät mukaan. Tukin heittoa oli Ladon edessä olevalla ajotiellä. Kisaa käytiin myöskin pariskunnittain siten, että viivan takaa heitettiin ensimmäinen tukki ja toinen tukin heittäjä sai jatkaa mihin ensimmäinen oli osunut. Lopuksi mitattiin yhteensä heitetty matka ja pisimmälle heittänyt voitti kisan. Illalla sisätiloissa saimme kokeilla hula-hula vannetta, mutta ei perinteiseen tyyliin vaan yhdessä parin kanssa. Vanteen pyöritykseen löytyikin monenlaista tyyliä, eipä ollut helppoa vannetta kaksin pyöritellä. Voittajaksi selviytyi eniten kierroksia saanut pariskunta. Iltamme päättyi yhteislaulun merkeissä sekä poikien että tyttöjen kuorojen lauluihin. Sadonkorjuu-juhla oli erittäin ihana ja antoisa. Sääkin oli mitä aurinkoisin toivotaan että juhlastamme tulisi perinteinen, jokavuotinen syksyn avaus. Terveisin Jari ja Katja Leskinen Kuvat Arja Oja Kisaamisvuorossa Jari ja Katja. Possun lahjoittaja maistamisvuorossa. 18

20 b Yksillä Tulilla Syyskuun viimeisenä viikonloppuna oli luvassa perjantain ja lauantain väliseksi yöksi sadetta ja myrskytuulta. Tämä ei kuitenkaan Yksillä Tulilla tapahtuman järjestäjiä pelästyttänyt, vaan ohjelma päätettiin vetää läpi suunnitelman mukaisesti. Ja tuo suunnitelma oli, että jo ajoissa perjantai-iltana sytytetään rosvopaistimonttuun nuotio, jonka loimussa kypsytetään itse kunkin mukanaan tuomat lohet. Jotta mahdollisimman monet pääsisivät kalojen kypsymistä seuraamaan, oli saunat miehille ja naisille yhtä aikaa. Ei kuitenkaan samassa saunassa, vaan miehet saivat nauttia pihasaunan nostalgiasta ja naiset ison saunan palveluista. Kalojen kypsyminen osoittautui erittäin suosituksi ohjelmanumeroksi, sillä viereen rakennettu väliaikainen laavu oli koko illan täynnä katsojia. Kun ensimmäiset sadepisarat saavuttivat Helmen, olivatkin herkut sopivasti kypsiä ja joukolla siirryimme sisälle pitkään pöytään niitä lisukkeiden kanssa popsimaan. Päämajan yhteistila, joka oli juuri viikolla nimetty Tallituvaksi, täyttyi herkullisista tuoksuista ja iloisesta puheensorinasta. Kalat irti laudasta ja syömään! Mutta nuotio ei saanut sammua, sillä se jatkoi varsinaisessa tehtävässään eli hiilloksen tuottamisessa rosvopaisteille. Koko yön tulta vartoivat valppaat vahdit välillä kyllä nuokkuen, jolloin oli tarve vahdinvaihdolle. Valvojien piristykseksi raikuivat välillä nuotiolaulut ja pihasauna lämpesi; yösaunominen toi vaihtelua yön pitkiin tunteihin. Laavu pysyi pytyssä ja tuli leiskui nuotiossa hyvin, vaikka satoi, tuuli ja myrskysi. Ei iltapala voi paremmaksi muuttua! Tuleen tuijottajia riitti illalla ja yöllä ja vielä aamullakin. 19

21 Lihat ja höysteet pakettiin paketit matkaan ja monttuun paistumaan! Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, sade oli enää muisto vain. Ahkerat toimitsijat käärivät lihat paistopaketteihin, jollei itse jaksanut vielä nousta omaa lihaansa paketoimaan. Sitten liha- ja juurespaketit hiillosten sekaan monttuun, maata päälle ja uusi nuotio leiskumaan. Ja taas riitti tulentuijottajia, on se elävä tuli vaan niin ihmeellinen elementti. Lapsille oli järjestetty ohjelmaa pitkin päivää lihojen kypsymistä odotellessa. Nuotio sai nyt olla lasten tikkupullien paistopaikka, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä liikkumaan frisbeegolfin pariin. Koriinheitot onnistuivat miten kultakin, mutta pisteitä saivat kaikki, niin pysyi mukava kilpailuhenki päällä. Sitten oli vuorossa muitakin kisailuja kuten tikanheitto, mutta ehdoton suosikki oli ilmakivääriammunta. Moni sai ensimmäistä kertaa elämässään pitää kiinni oikeasta kivääristä ja ampua sillä tauluun tai yrittää pudottaa tyhjiä tölkkejä lankulta. Riemu oli käsin kosketeltavaa, kun panos napsahti tauluun tai kilahti tölkkiin. Lopuksi kaikki osallistujat saivat palkinnon. Nälkä alkoi jo kurnia vatsassa ja väkeä pörräsi yhä enemmän paistomontun ympärillä. Vihdoin tulikuumat lihapaketit nostettiin ylös, mutta vielä piti saada paisti paketista ennen kuin pääsi tutkimaan, miten oma liha onnistui. Tallituvan pitkistä pöydistä tuli oikeita pitopöytiä, kun kaikki saivat lihat lisukkeineen pöytään. Lihat, jotka suorastaan sulivat suussa! Osu ja uppos! Paistien ongintaa Ruokalevon jälkeen saunaan, ja sitten takaisin Tallitupaan; nyt yhteiseen illanviettoon. Kaikki olivat samaa mieltä, että Helmen ensimmäinen loimulohi rosvopaisti onnistui hyvin. Tästä voisi tehdä perinteen, jonka voisi järjestää useammankin kerran vuodessa! Paistit saapuivat kotiinkuljetuksella perille nautittavaksi. Teksti Arja Oja Kuvat Arja Oja, Linda Erkkilä, Hannu Anttonen 20

22 21

23 22

24 Nuoret karavaanarit Avajaisista Valoweeniin On taas se aika kun lehti ilmestyy ja sivut pursuavat juttua. Nuortenpalstalla aiheena on tällä kertaa alueen avajaiset ja tuleva Valoween tapahtuma. Miten on muuten syksy alkanut? Onko talvitakit jo etsitty? Hämeenhelmi on saatu jo siihen vaiheeseen, että alue on avoin kaikille. Avajaiset on pidetty ja ne onnistuivat hyvin. Kaikkien onneksi sääkin oli pääosin hyvä, pieniä tuulenpuuskia oli kyllä havaittavissa. Alue on kehittynyt jo paljon. Yleiset tilat on saatu hyvään kuntoon, saunakin on testattu ja paikkoja kävijöille on hyvin. Hiljaa hyvä tulee, niinhän ne viisaat sanovat. Kaikkien apu on ollut todella suuressa roolissa ja tulee jatkossakin olemaan! Alueella olevat nuorisotilat ovat mielestäni viihtyisät ja pienemmillekkin löytyy puuhaa joka lähtöön jo heti aluksi. On vaikea kertoa mitään suurimpia mullistavia muutoksia, koska en alueella niin aktiivisesti enään käy. Hengessä olen silti aina mukana! Huomasin, että alueella järjestetään myös Valoween tapahtuma. Siinä yhdistyy Halloweenin pelottavat hirviöt ja kauniit kynttilöiden tuikkeet. Illan kohokohtana on tietenkin Karkki vai Kepponen-kierros! Eikö vain? Toivottavasti tapahtuma onnistuu ja sää suosii eikä vettä sataisi niin kuin syksyllä on yleensä tapana. Minulla on alueelta otettuja kuvia, mutta en niitä saanut juttuun vielä lisättyä, ensi lehteen tuon sitten kollaasin kuvia. Koko lehtijuttu meinasi unohtua kaiken kiireen keskellä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Onneksi tällä kertaa ehdin jopa melkein sovittuun päivään mennessä kirjoittamaan tämän jutun. Syynä sairastelu ja koulussa käynnissä olleet koeviikot. Oletko sinä ollut viime aikana kipeä? Onko koulussa ollut kokeita? Olen kuullut huhuja, että alue on saanut hyvin paljon positiivista palautetta ympäri Etelä-Suomea. Mikä sinun mielestäsi on parasta alueella? Jos minun pitäisi valita niin sanoisin karaoketiskin tai vastaanoton. On hienoa huomata kuinka vain puusta voi saada niin koristeellista. Onneksi puita ei ehditty heittää pois. Jos et tiedä mistä puhun niin sinun täytyy itse käydä se katsomassa. Ensi jutussa luvassa myös kuva tästä mielestäni koristeellisesta vastaanotosta. Pahoittelut, että kuvia ei tässä jutussa ole, mutta ensi jutussa kuvia sitten tämänkin edestä. Välillä on hyvä, että juttua on koko paperin täydeltä. Kuvien korvasin kuitenkin syksyisillä väreillä, joten sivu sai siitä mukavasti eloa! Nyt on aika taas kiittää ja kuitata. Muistakaa olla paikalla Valoweenissä! Ensi kertaan ja oikein hyvää syksyn jatkoa! - Niko Valkeinen 23