(09) , (09) OKO

Transkriptio

1 4/

2 SOS-LAPSIKYLÄ RY SOS-LAPSIKYLÄN 4/2005Kuulumisia Julkaisija SOS-Lapsikylä ry Upseerinkatu 1, tor ni Espoo puh. (09) telefax (09) Lehden vt. vastaava toimittaja Timo Nurmilaukas puh. (09) Toimitussihteeri Kaisu Harala puh. (09) Ulkoasu Mainostoimisto Tasku Oy Yhdistyksen puheenjohtaja Ari Valjakka puh. (02) Painopaikka WellPrint ISSN Kansikuva: Katerina Ilievska Lapsikylätyössä alusta alkaen Sijaisvanhemmuus kiinnostaa tutkittua tietoa Maailman lapsikylä-äidit Niin tähti-hetket kuin arjen murheet Kuunari Helena, Etelä-Amerikan ympäri Ensimmäinen luoti tappaa Komarin kylän jälleenrakennus alkanut tsunamialueella SOS-Lapsikylä ry:n hallitus Joulukortteja Afrikasta Joulukortit JUHLAKAUTEEN SOS-lapsikylätyön tarve ei vähene. Toimintamme huostaanotettujen lasten hoidossa kattaa vain murto-osan hoivan tarpeessa olevien lasten määrästä. Tässä kokonaisuudessa olemme erikoistuneet niiden lasten auttamiseen, jotka tarvitsevat pitkäaikaista uutta kotia. Tärkeintä on kuitenkin työmme laatu. Sydämen lämmöllä tehdyn ammattitaitoisen kasvatustyön tuloksena pitkälti yli 300 lastamme on itsenäistynyt vuosien mittaan vastuulliseen elämään yhteiskunnassa. Jokaisen onnistumisen taustalla on tukijoittemme ja työntekijöittemme arvokas yhteistyöpanos. Alati kasvava turvattomuus yhteiskunnan aineellisen hyvinvoinnin katveessa heijastuu myös meidän työhömme. Meille tulevista lapsista puolet on lapsia, joiden vanhemmat eivät hyväksy huostaanottoa. Vastentahtoisesti huostaanotettujen lasten hoito edellyttää lapsikylän tukirakenteita, jolloin koteja tukevan henkilökuntamme ammattitaidon avulla pääsemme useimmiten ajan mittaan yhteisymmärrykseen myös biologisten vanhempien kanssa. Tämän työn vaativuusaste edellyttää henkilöstöltämme yhä suurempia ponnistuksia ja jaksamista. Ilman laajaa kannattajajäsenkuntaamme ja yhdistyksen työtä ohjaavia luottamuselimiä ei työllämme olisi onnistumisen edellytyksiä. Avainasemassa on kuitenkin SOS-lapsikylien henkilöstö, ennen kaikkea äidit ja vanhemmat. Heidän, kuten koko henkilökuntamme ammattitaito yhdistettynä vahvaan tunnepohjaiseen sitoutumiseen tähän työhön antaa lujan perustan jatkotyöllemme. Lähestyvän juhlakauden merkeissä toivotan kaikille SOS-lapsikylätyön sidosryhmille, tukijoillemme ja henkilökunnallemme Rauhallista Jouluaikaa. Ari Valjakka hallituksen puheenjohtaja 3

3 Lapsikylätyössä alusta alkaen Olen näköjään osallistunut peruskoulun opettajien ja lastentarhanopettajien luistelukurssillekin, naurahtaa Sisko Koho selatessaan todistuspinoaan. Se on vaikuttavan paksu ja kertoo osaltaan, miten tämän SOS-lapsikyläyhdistyksen kunniajäsenen vaiherikas elämä on monin säikein kietoutunut maamme historiaan. Todistuspinossa on paperi myös suomalaisen SOS-lapsikyläyhdistyksen perustajajäseneltä Albin Gebhardtilta. Hänellä oli Helsingissä Mikonkadulla postimerkkiliike, jossa olin hoitamassa kirjanpitoa. Samalla hoidin myös Albin ja Aino Gebhardtin perustaman koulukotisäätiö Ainolan tilejä. Kun SOS-lapsikyläaate tuli Suomeen, Gebhardtit luopuivat koulukotisäätiöstään ja suuntasivat tarmonsa lapsikyläyhdistyksen perustamiseen. Kun se oli saatu perustettua, he lahjoittivat koulukotisäätiötä varten hankkimansa tontin tulevalle Tapiolan lapsikylälle. Siihen 4 Koho oli Albin Gebhardtin palveluksessa jo ennen kuin Suomen SOSlapsikyläyhdistystä oli perustettu. aikaan tontilla oli vielä suuri omenatarha. Kyllä se on ihan Gebhardtien ansiota, että olen ollut mukana lapsikylätyössä, Koho sanoo. Hän hoiti yhdistyksen kirjanpitoa 15 vuoden ajan. Lisäksi hän on ollut kahteen otteeseen lapsikyläyhdistyksen hallituksen jäsen ja tehnyt vapaaehtoistyötä myös lapsikylälasten parissa. Suomen yhdistyksen alkuaikoina Koho vieraili myös Itävallassa ja tutustui siellä kansainvälisen lapsikyläaatteen luojaan Hermann Gmeineriin. SUKKIA LAPSILLE Sen jälkeen kun Koho valittiin lapsikyläyhdistyksen kunniajäseneksi, ei hänen ole tarvinnut maksaa jäsenmaksua. Vuosien kuluessa hän on kuitenkin lahjoittanut yhdistykselle rahaa ja seurannut toiminnan kehittymistä. Olen käynyt kaikissa lapsikylissä paitsi tässä uusimmassa eli Kaarinan kylässä. En uskaltanut lähteä vihkiäisiin, kun en tiennyt, millaisia rappusia siellä mahtaa olla. Sen sijaan lähetin postissa sukkia Kaarinan kylään. Tuossa keinutuolissa on mukava istua ja kutoa. Teksti ja kuvat: Mikki Tapaninen Olen kutonut sukkia myös Tapiolan kylään ja parhaillaan teen lapsille kintaita. Aikaisemmin miniä kävi ostamassa lankoja, mutta nyt minulla on kaksi pussillista ystäväni lahjoittamia lankoja. Tässä yhteydessä Koho muistaa kiitellä miniäänsä, joka käy auttamassa kotitöissä. Ajatella, että olen jo 85-vuotias. Molemmat vanhempani kuolivat, kun he olivat vielä alle 50-vuotiaita. JUURET KOIVISTOLLA Koho on syntynyt Koivistolla Karjalan kannaksella. Siellä oli veljekset Kohon omistama suuri talo, jossa oli kauppahuone, konttori, ravintola ja yläkerrassa huoneita matkustajille. Oli synnynnäistä, että ylioppilaaksi tuloni jälkeen luin merkonomiksi Viipurin kauppaoppilaitoksessa. Noihin aikoihin meillä oli Koivistolla kaksi kauppaa. Vastavalmistuneena Koho oli töissä Savo-Karjalan tukkuliikkeessä. Hänen isänsä kuoli tuolloin äkillisesti liikkeensä portaille ja vanhempi veli sai sotaa enteilevässä ilmapiirissä kutsun armeijaan. Koho sanoi itsensä irti ja palasi Koivistolle hoitamaan perheen liiketoimintaa. Hän oli vielä alaikäinen, sillä tuohon aikaan tultiin täysi-ikäiseksi 21-vuotiaana. Pian Kohon piti kuitenkin lähteä evakkoon, kaksikin kertaa. Minua on elämäni aikana heitelty paikasta toiseen, mutta aina olen ollut tyytyväinen, hän summaa näin jälkikäteen. Samalla hän muistuttaa, että hänen lisäkseen niin moni muukin joutui sodan jaloissa lähtemään ja sopeutumaan erilaisiin rajoituksiin. Helsingissä hän työskenteli mm. Väinö Voipion asianajotoimistossa, jossa hoidettiin karjalaisten arvopaperiasioita. Siellä Koho kuuli työtoveriltaan, että kaupungissa järjestetään kansakoulunopettajien poikkeuskoulutusta. Hän hakeutui kurssille ja valmistui kansakoulun opettajaksi 1950-luvun alkupuolella. Ensimmäinen varsinainen opettajanpaikka löytyi Munkkiniemestä. Sittemmin hän työskenteli pitkään Kannelmäessä. Kohoa hymyilyttävä todistus luistelukurssista on peräisin 1970-luvulta. Lapsena ei käyty luistelukursseja, vaan Koiviston jäällä opeteltiin luistelemaan. Irtoterät ruuvattiin kiinni monoihin, hän muistelee ja jatkaa todistuspinon selailua. Englannin kurssejakin näyttää kertyneen. Jossain vaiheessa opetin peruskoulussa myös englantia. Koivistolla meidän piirustuksenopettajamme Anna Airila taisi opettaa meille ylimääräisenä aineena englantia. Tuo seinällä oleva maalaus Koiviston kirkosta on muuten hänen tekemänsä. Minua vaan heiteltiin paikasta toiseen ja aina olin tyytyväinen, muistelee SOS-Lapsikyläyhdistyksen kunniajäsen Sisko Koho. Hän on tehnyt elämäntyönsä ensin kirjanpitäjänä ja sittemmin opettajana. 5

4 Sijaisvanhemmuus kiinnostaa - tutkittua tietoa Perhehoitoliitto ry ja SOS-Lapsikylä ry ovat huolissaan sijaisvanhempien riittävyydestä lähivuosina. Lastensuojelun perhehoidon osuus kaikista kodin ulkopuolelle tehdyistä sijoituksista on viimeisen 20 vuoden aikana vähentynyt 63 prosentista 38 prosenttiin. Toisaalta on arvioitu, että tulevaisuudessa sijaishuollon tarve Suomessa kasvaa. Yhdistykset ovat teet-täneet tutkimuksen sijaisvanhemmuuden tunnettuudesta ja kiinnostavuudesta. Tutkimukseen osallistui 1008 suomalaista vuotiasta henkilöä. Perhehoitoliiton mukaan sijaisvanhempien vähenevä määrä on johtanut siihen, etteivät huostaanotetut lapset aina saa tarpeitansa vastaavaa sijoituspaikkaa. Nykyisten sijaisvanhempien keski-ikä on jo yli 50 vuotta ja jatkossakin uusien sijaisperheiden löytyminen on suuri haaste. SOS-lapsikylässä on viimeisten vuosien aikana havaittu, että yhä pienempien lasten tarve pitkäaikaiseen perheenomaiseen hoitoon on kasvanut. SOS-lapsikyläperheisiin lapset sijoitetaan keskimäärin alle 5-vuotiaana. Perhehoitoliiton ja SOS-lapsikylän tavoitteena on tulevaisuudessakin saada sijaisvanhemmiksi uusia ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita sijoitettujen lasten hoidosta ja kasvatuksesta. Tutkimuksen tulokset auttavat molempia järjestöjä kehittämään sijaisvanhempien rekrytointi- ja valmennustoimintaa sekä siihen liittyvää viestintää. SIJAISVANHEMMUUS ON TOISAALTA TUTTUA, TOISAALTA TUNTEMATONTA Yli puolet vastaajista tunsi sijaisvanhemmuutta lukemisen tai oman kokemuksen kautta. Toisaalta 48 prosenttia vastaajista ei tuntenut lainkaan sijaisvanhemmuutta. Suuri ero oli sukupuolten välillä; naisista 37 prosenttia ja miehistä 60 prosenttia ei tuntenut sijaisvanhemmuusasiaa. Tutkimuksessa kysyttiin vastaajien näkemyksiä erilaisiin väittämiin liittyen sijaisvanhemmuuteen. Vastaajista 45 prosenttia tiesi, että sijoitetuilla lapsilla on oikeus tavata biologisia vanhempiaan. Kolmannes vastaajista tiesi myös sen mahdolliseksi, että sijoitetut lapset palaavat biologisten vanhempiensa luokse. Yli 90 prosenttia vastaajista koki, että viranomaiset asettavat tiukat vaatimukset sijaisvanhemmiksi haluaville. Kaksi kolmannesta tiesi, että sijaisvanhemmuus on vaativaa ja sitoutumista edellyttävää. Joka neljäs vastaajista koki, etteivät sijaisvanhemmat saa tehtäväänsä hyvää tukea viranomaisilta. Tutkimuksen perusteella voisi sanoa, että sijaisvanhemmuusasiaa tuntevat olivat myös kiinnostuneita siitä: joka neljäs haastatelluista oli kiinnostunut toimimaan sijaisvanhempana. Iältään vuotiaista jopa 35 prosenttia oli erittäin tai melko kiinnostunut sijaisvanhempana toimimisesta. Kaksi prosenttia voisi ryhtyä sijaisvanhemmaksi vaikka heti. Halukkuutta ryhtyä sijaisvanhemmaksi lisäsi merkittävästi muun muassa sijoitettavan lapsen tunteminen ennen sijoitusta. Tutkimuksen suoritti Taloustutkimus Oy Perhehoitoliitto ry:n ja SOS-Lapsikylä ry:n toimeksiannosta. Lisätietoja järjestöistä: ja Lisätietoja tutkimuksesta: Perhehoitoliitto, Juha Luomala puh SOS-Lapsikylä, Ulla Lindqvist puh Maailman lapsikylä-äidit Hermann Gmeiner Akatemia Innsbruckissa kokosi edustajat kaikista maanosista viikon mittaiseen työseminaariin pohtimaan lapsikylätyön ydinhenkilöiden- lapsikylä-äitien tehtävää ja tulevaisuutta. Osanottajat olivat pääasiassa lapsikylääitien kouluttajia, SOS-koulutuskeskusten johtajia ja lapsikylä-äitien työn koordinoijia Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta, Aasiasta sekä itäisestä ja läntisestä Euroopasta. Kaikkien osanottajien sydäntä lähinnä olivat ihmiset, jotka sitoutuvat ottamaan turvattomat, vaikeuksia kokeneet lapset osaksi omaa elämäänsä lapsikylien suojissa. Lapsikylä-äitejä on tehtävässä yhteensä noin (Pariskuntia ei työsuhteessa ole muualla kuin Suomessa, joitain naimisissa olevia lapsikylä-äitejä on muutamissa Euroopan maissa. Tämä asia on niin kulttuurisidonnainen, että se ei keskusteluissa noussut edes esiin). Seminaarissa työstettiin sekä SOS-lapsikylämallin että lapsikylä-äitien koulutuksen ja ammatin sisäistä ja ulkoista tunnustamista sekä lapsikylääitien työolosuhteiden kehittämistä laadukkaan työn turvaamiseksi. Isoista alueellisista eroista huolimatta työskentely oli tiivistä ja ydinasioihin keskittyvää. Oli hieno tilaisuus tavata niin upeita, asialleen omistautuneita lapsikylä-äitien tukijoita eri maanosista. Muissa maanosissa esim. lapsikyläperheessä on usein katastrofeissa orpoutunutta lasta, apua on ehkä yksi ihminen 5 7 kotia kohti (sis. lomitukset) ja palkka on pieni korvaus erittäin vaativasta työstä. Muualla ei voida edellyttää aikaisempaa sosiaali- tai kasvatusalan tutkintoa, vaan lapsikyläyhdistykset järjestävät lähes kahden vuoden mittaisen valmennuksen koulutuskeskuksissa. Työskentelyn tulokset koottiin kehittämisehdotuksiksi kansainvälisen lapsikylätyön johtoa varten. Ehdotukset keskittyivät lapsikylä-äitien työolosuhteiden kohtuullistamiseen lasten lukumäärän, apuhenkilöiden määrän, palkan ja osallistumismahdollisuuksien kehittämiseen, lapsikylätyön johtamistyylien kehittämistarpeeseen sekä koulutuksen yhtenäistämiseen. Koulutusmallien kokoaminen ja -ohjelmien vaihto ovat tulevaa yhteistyötä. Lapsikylä-äidin ammatin virallistamismahdollisuuksia selvitetään. Länsi-Euroopassa lapsikylä-äitien tehtävät, järjestelyt ja myös haasteet ovat sosiaalisista ja lainsäädännöllisistä syistä useissa kohdin erilaisia, mutta myös yhteisiä tuntoja on. Erillinen työryhmä selvittää Länsi-Euroopan alueen haasteita ja tulevaisuutta. Haaveena on, että lapsikylä-äidit eri maista voisivat tavata toisiaan ja esim. nykytekniikan avulla toimia laajana verkostona voimistuakseen tehtävässä, jota varten he kaikki ovat lapsikyliin tulleet. Teksti: Hilkka Niemelä 7

5 Mimmi Siikavirta ja Pirjo Kivensalo ovat kokeneet niin tähti-hetket kuin arjen murheet Teksti: Tiina Strandén Kuvat: Perhealbumit LAPSIKYLÄ-ÄITEINÄ NELJÄLLÄ VUOSIKYMMENELLÄ Punkaharjun SOS-lapsikylän vuosikymmenet 1970-luvulta 2000-luvulle vaihtuvat tiheässä tahdissa. Ainakin, kun selataan valokuva-albumia. Tuossa pienimmäinen on vielä vaipoissaan, tuossa jo päässyt ripille, tuossa vietetään seuraavan sukupolven ristiäisiä. Pirjo Kivensalo ja Mimmi Siikavirta purskahtavat vanhoja valokuvia katsellessaan tuon tuosta naurunkätkätykseen, joka herauttaa kyyneleet silmiin. Katso tuota kukkamekkoa! Takavuosikymmenien mekkomuoti näyttää nyt koomiselta, mutta kuvamuistot perhejuhlista ja lapsikylän perinteisistä juhlahetkistä ovat rakkaita. Lapset ja nuoret ovat luontevina ja luottavaisina kuvissa, olkoonkin, että äidit välillä pönöttävät kameran edessä. Arkisista tilanteista valokuvia on vähän. Äitiyden vastuuta kantaneille vuosikymmenet lasten kanssa ovat jättäneet muistijälkiä, jotka säilyvät dokumenteittakin. Tässä on kasvettu lasten rinnalla, he toteavat. HUIMAPÄITÄ Nuoruuden huimapäisyyden tiliin panee Pirjo Kivensalo ryhtymisensä lapsikylä-äidiksi 26- vuotiaana. Vanhainkodissa töissä olevalle oli tarjoutunut tutustumiskäynti Leijona-kotiin, ja: Silloin se napsahti. Pirjo laittoi hakupaperit, hänet otettiin taloon. Kohtapuoliin tuli tieto, että nuori äiti saisi neljä lasta huomaansa. Skandinavia-koti oli juuri valmistumassa, ensimmäiset viikot oli pärjättävä ilman liettä, kahdella keittolevyllä. Pärjättiinhän sitä. Maalaistalon tytöllä ei mennyt sormi suuhun eikä peukalo hakeutunut keskelle kämmentä. Aivan kuin ei silloinkaan, kun isä ja äiti olivat jättäneet kalalle lähtiessään tytöntiitiäisen ruisleipätaikinan kanssa kotimieheksi evästyksenä vain, että leipä olisi syytä leipoa sillä välin, kun vanhemmat ovat hakemassa Puruvedeltä särvintä rukiisen päälle Murkkuikäisten äiti ei voi koteloitua kuosiinsa, minkä vuoksi 80-luvun kukkaleninki on vaihtunut 2000-luvun kukkapaitaan. LISÄÄ MUKSUJA Parisen viikkoa ennätti Pirjo katraansa kanssa uudessa kodissa elellä, kun tuli tieto, että muksuja tulisi neljä lisää. Sisarusparvet haluttiin pitää koossa, ja Pirjo ottautui kantamaan vastuun. Nopeaa oli nuoren naisen varttuminen kahdeksan lapsen äidiksi. Aivan näin yhtä kyytiä ei lapsikylä-äidiksi ryhtyminen käynyt Mimmi Siikavirralta, vaikka hänet kyllä räväkkänä naisena ja luottoäitinä tunnetaan. Nuorisotyöhön seurakunnan nuoriso-ohjaajana kouliutunut Mimmi tuli alkujaan taloon luvulla vetämään kerhoja. Puolisen vuotta hän ehätti kerhotätinä olla, kun Iltaset-kodista vapautui äidin paikka. Mimmi mietti hetken, ottaako kuusi pientä lasta vastuulleen. Sitten hän teki elämänvalintansa, ryhtyi suurperheen äidiksi. VAHVUUDET ESIIN Aivan kuten Mimmi ja Pirjo ovat tukeneet lapsia kasvamaan mahdollisimman eheiksi, vastoinkäymiset kestäviksi aikuisiksi, jotka tuntevat ja luottavat vahvuuksiinsa, ovat he itsekin löytäneet työssään vahvat puolet itsestään. Minä en ole kotiemotyyppiä, Mimmi Siikavirta tokaisee suorasukaisesti. Minä taas taidan olla, Pirjo Kivensalo myöntää olevansa se pullantuoksuinen äiti, joka on odottanut lapsia koulusta kotiin leipomusten kanssa. Mimmi kertoo, miten joutui perustelemaan lapsikyläläisille haluaan välillä käydä ulkopuolella kylän töissä, seurakunnan kerhojen vetäjänä ensimmäisten lasten vartuttua isommiksi. Työssäkäyvä äiti ei Pirjo-mummon pienin nyytti. ollut tuolloin tavanomainen ratkaisu, mutta se antoi liikkumavaraa, joka silloin tuntui hyvältä. Sittemmin tuli uusi lapsikatras, pienimmäinen vasta vauva, ja Mimmi sitoutui taas kokopäivääidiksi. Vaikka oikeastaanhan me ollaan töissä ympäri vuorokauden, Pirjo Kivensalo huomauttaa. Äidit ovat ammentaneet omista vahvuuksistaan myös aivan konkreettisesti. Sinä olet tuonut meille aina joulukakut, meidän perheessä on askarreltu teidänkin joulukortit, Mimmi kertoo vastavuoroisuudesta. LUONNONLAHJAKKUUTTA Yli 60 vuotta laadukasta lastensuojelutyötä, Mimmi Siikavirta nauraa keksineensä moton, jolla kaksikko voi hehkutella. Pirjolla lapsikylävuosia on 32, Mimmillä tuli kolme vuosikymmentä täyteen tänä syksynä. Kun lapsikylä-äidit ympäri maata kokoontuvat yhteen ja kurssikaverit etsiytyvät toistensa seuraan: Saadaan me olla kaksistaan, ei meille löydy kurssikavereita. Me kun ollaan tällaisia luonnonlahjakkuuksia, Mimmi hersyttelee. Toki kursseja on käyty ja tietoa omaksuttu, mutta 8 9

6 suurin elämänkoulu on käyty arjen haasteiden opissa. Vaikeiden hetkien yli on päästy, kun vertaistuki on aina ollut lähellä. Toisilta äideiltä on saanut ymmärrystä. Ja lapsissahan se on voima. Kun uupumuksen hetkellä lapsi tuo kevään ensimmäisen leskenlehden kukan, pelastaa se koko päivän, Pirjo Kivensalo tuumaa. Molemmat korostavat myös lapsikylän perinteiden tärkeyttä. Yhteiset juhlat ovat rytmittäneet vuotta. Aikuiset ovat olleet täysillä mukana: milloin on hilpeinä tanssittu vappunaamiaisissa, milloin laulettu hartaina joulujuhlassa. Lapsille vuodenkierto juhlineen on tuonut pysyvyyttä ja turvallisuutta. Lasten ehdoilla toteutetut, päihteettömät juhlat ovat olleet lapsille mieliinpainuvia hetkiä, ja he palaavat mielellään nyt aikuisinakin tervehtimään kylän väkeä juhlapyhien aikaan. MUMMOJA OLLAAN Mimmi Siikavirta saattelee vielä murkkujaan elämänpoluille, mutta Pirjo Kivensalon lapset ovat kaikki jo maailmalla, löytäneet paikkansa kukin. Tärkeää on se, että lapset pärjäävät tarpeen tulleen vaikeissakin olosuhteissa, naiskaksikko sanoo. Ja on ihanaa olla mummo, Pirjo Kivensalo huokaa. Ensimmäiset lapsista ovat varttuneet jo keskiikään, lastenlapset päässeet ripille. Sukupolvien jatkumo syventää oman työn merkitystä ja antaa elämänkululle suunnan. Kumpikin konkariäiti on iloinnut omasta ihmissuhdeverkostostaan. Lapsille on aikanaan löytynyt mummolat, tädit ja enot, kesäpaikat äitien lähisuvusta. Kylässä on käyty puolin ja toisin. Syksyinen perunanluonti oli ihan kohokohta, Pirjo nauraa yhden pojankoltiaisistaan nuoruuden hurmassa hurvitelleen hänen kotipaikkansa pellolla volkkarilla täyttä vauhtia. Ja jos nuori autoilija jäi ajokillaan kiinni, Pirjon isä ei hermostunut, vaan päräytti traktorillaan vetoapuun. Lähipiiri on hyväksynyt naisten elämänvalinnan: täysipäiväisen äitiyden, jota on kestänyt neljättäkymmenettä vuotta. Toisaalta omat ihmissuhteet ovat tärkeitä siksikin, että välillä vapaapäivinä voi käydä itse tuulettumassa, Mimmi Siikavirta tähdentää. Hän nauttii vielä työstä ja vapaapäivistä lähivuodet, mutta Pirjo Kivensalo miettii jo ensi kesää ja muuttoa pois kylästä eläkepäivien viettoon. Hieman haikeaksi vetää mielen. Itsenäistymään opetelleiden lasten jälkihuolto ja tukiäitinä toimiminen ovat työllistäneet viime ajat. Luultavasti kylä saa Pirjosta vakituisen vieraan. Mimmi ei pane pahakseen, vaikka Pirjo tulisi leipomaan. Kuunari Helena Joutsenen jäljillä Etelä-Amerikan ympäri Teksti ja kuva: Teea von Flittner Suomen Purjelaivasäätiön kuunari Helena lähti Helsingistä purjehdukselle, joka vie laivan Suomen Joutsenen 1930-luvulla purjehtimalle reitille. Kahdeksan kuukautta kestävä valtameripurjehdus on Helenalle pisin sen koskaan tekemä yhtäjaksoinen purjehdus. Helena palaa Suomeen keväällä 9. toukokuuta Matka suuntautuu vastapäivään Etelä-Amerikan ympäri. Reitti etenee Helsingistä Atlantin valtameren yli Karibian saariston läpi Panaman kanavan kautta Galapagos saarille, josta lähdetään kiertämään Kap Horn. Falklandista purjehditaan Buenos Airesiin, Karibialle ja takaisin Suomeen. Helenan miehistö koostuu pääasiassa nuorista opiskelijoista. Ensimmäisellä legillä Helsingistä Lissaboniin purjehti oppilasmiehistönä 18 eri aloja edustavaa opiskelijaa sekä neljän hengen kokenut päällystö. Purjehduksen alussa käydään läpi tärkeät turvallisuuteen liittyvät asiat, sekä toiminta laivalla. Sitten opetellaan itse purjehdusta niin, että Helenan purjeet tulevat varmasti tutuiksi. Osa oppilaista ei ole aiemmin purjehtinut lainkaan, vaikka monella onkin jonkin verran kokemusta pienemmistä purjeveneistä, kertoo ensimmäisellä legillä laivan päällikkönä toimiva Keijo Palkamo. Toistaiseksi matka on sujunut hienosti. Aikataulussa on pysytty ja myrskyiltä säästytty, Biskaja ylitettiin ennätysajassa ja porukka on viihtynyt mainiosti. Alkumatkan meritauti on lopullisesti voitettu ja purjehtijat nauttivat menosta valtameren aalloilla, kertoo laivan päällikkö Keijo Palkamo. Kuunari Helena vierailee matkallaan myös SOSlapsikylissä. Vierailukohteiksi on suunniteltu Panama Cityn ja Chilen Antofagastan lapsikylät. Seppo pääsi SOS-lapsikylässä vierailleen Hermann Gmeinerin syliin

7 Ensimmäinen luoti tappaa, sen jälkeen olet kuollut Teksti: Kaisu Harala Kuvat: SOS-Archive Näin vastasi Pakistanin armeijan helikopterilentäjä tarkoittaen tunteidensa kuolemista, kun häneltä kysyttiin, miten hän jaksaa tehdä työtään kaiken sen kuoleman ja hävityksen keskellä, mitä melkein kaiken tuhonnut maanjäristys aiheutti Pakistanin Kashmirissa. Järistyksen keskiöön joutuivat Muzaffarabad ja Bagh maan koillisosassa. Pakistan sijoittuu Himalajan juurelle naapureinaan Intia idässä, Afganistan ja Iran lännessä ja Kiina pohjoisessa. Maassa asuu 152 miljoonaa ihmistä. Alueellisesti maa jakautuu erilaisiin maantieteellisiin vyöhykkeisiin. Lännessä on tasankoalue, joka on suhteellisen kostea. Tasangon itäosassa virtaa Indus-joki. Maan luoteisosassa on matalia kukkuloita, joiden välissä on hedelmällisiä laaksoja. Pohjoisessa on lumipeitteisiä Himalajan vuoristoon kuuluvia vuoria. Korkein huippu nousee melkein 9 km korkeuteen. Ilmasto Pakistanissa on pääosin kuuma ja kuiva, aavikkomaiset olosuhteet ovat vallitsevia monin paikoin. Viileä alppi-ilmasto vallitsee maan pohjoisosassa, missä maanjäristys ja sen seuraukset nyt koettelevat ihmisiä pahiten. 12 SOS-LAPSIKYLÄJÄRJESTÖ PAKISTANISSA VUODESTA 1975 Pakistan on kuulunut järjestön toiminnan piiriin jo vuodesta 1975 alkaen. Maassa toimii seitsemän SOS-lapsikylää (Dhodial, Faisalabad, Karachi, Lahore, Multan, Rawalpindi sekä Muzaffarabad), kuusi nuorisokotia, seitsemän koulua, neljä ammattikoulukeskusta, neljä sosiaalikeskusta ja kaksi lääkintäkeskusta. Järjestömme on tehnyt useina vuosina myös hätäaputyötä. Perinteinen SOS-lapsikylätyö on huostaan otettujen lasten hoitamista perheenomaisesti lapsikyläkodeissa. Niitä on 132 maassa. Monissa lapsikylämaissa tapahtuu toistuvasti luonnonkatastrofeja. Lapsikylätkään eivät voi sivusta katsoa, kun ympärillä on kipeästi apua tarvitsevia lapsia ja aikuisia luonnon aiheuttamien onnettomuuksien seurauksena. Muzaffarabadin SOS-lapsikylää järistyksen jäljiltä MITÄ NYT TEHDÄÄN PAKISTANISSA Järistysalueella Muzaffarabadissa, joka on Kashmirin alueen pääkaupunki, on vastavalmistunut SOS-lapsikylä. Sinne ei oltu vielä ehditty perustaa lapsikyläkoteja äiteineen ja lapsineen. Kylän rakennuksia vahingoittui maanjäristyksessä. Rakennusten kunto tutkitaan ja katsotaan, voidaanko niistä tehdä hätäsuojat järistyksestä selvinneille ihmisille. Järjestön kolmekymmenvuotinen toiminta maassa tarkoittaa sitä, että työntekijät tuntevat alueen ja tietävät, miten asioita maassa hoidetaan. Ensimmäisenä hätäapuna on toimitettu 1000 ihmiselle apupaketti, jossa on kuivamuonaa, maitoa ja vettä. Lisäksi heille on jaettu huopia ja telttoja. Islamabadista tulleet opiskelijat ovat olleet apuna jakamassa tarvikkeita vuorokauden ympäriinsä. Tie järistysalueelle on saatu kuntoon, joten jakelu toimii Muzaffarabadiin. Siellä työskentelee 20 SOS-lapsikyläjärjestön työntekijää koordinointitehtävissä. Läheinen Bagh in kaupunki, joka oli vielä 11. lokakuuta maan viranomaisten tavoittamattomissa, sai hätäapua lapsikylätyöntekijöiden ryhmältä. Lisäksi Islamabadiin perustettiin hätäsuojat 100 lapselle ja naiselle sekä keräilypiste vaatteiden jakamiseksi. Vahingoittuneita lapsia kuljetettiin helikoptereilla sairaaloihin Pakistanin eri osiin. Lapsikylätyöntekijät työskentelevät sairaaloiden henkilökunnan ja viranomaisten kanssa selvittääkseen lasten taustoja ja heidän tarvettaan tilapäiseen hoitoon. Lapsia tuodaan Islamabadiin hätäkeskuksen suojiin. Pakistanin viranomaisten kanssa on sovittu, että lapsikylät toimivat tilapäisesti lasten huoltajina, kunnes biologisia perheitä voidaan jälleen yhdistää. Kaikki seitsemän Pakistanin SOS-lapsikylää ottavat lapsia koteihinsa tuhoalueilta. Pakistanin SOS-lapsikyläyhdistys tekee yhteistyötä myös Itävallan hallituksen edustajien kanssa. Yhteistyö on luonnollista, koska lapsikylätoiminta sai alkunsa Itävallasta toisen maailman sodan jälkeen. Yhdessä tehdään suunnitelmia kuljetuksista hätäavun perille saamiseksi. Itävallan avulla saadaan esim ihmiselle päivittäinen juomavesi. HÄTÄAPU MAKSAA Hätäavun kustannukseksi lasta kohden on arvioitu USD vuodessa. Pitkäaikaisen avun kustannuksen yhtä lasta kohden on arvioitu olevan 500 dollaria vuodessa. 13

8 Komarin kylän jälleenrakennus alkanut tsunamialueella Teksti: Pia Tornikoski SOS-Lapsikylä ry:n rahoittama avustushanke Komarin kylässä, Sri Lankassa etenee. Alueella on päästy tekemään raivaustöitä ja kotinsa menettäneille perheille on jo rakennettu uusia koteja. Komarin kylään kotinsa menettäneille perheille on rakennettu uusia taloja. Kuvassa yksi ensimmäisistä mallitaloista. Viime joulukuussa maanjäristyksen nostattamat hyökyaallot aiheuttivat suurta vahinkoa ja vaativat tuhansia ihmishenkiä Kaakkois-Aasian maissa. Tsunamin runtelemilla alueilla sijainneet SOS-lapsikylät eivät vahingoittuneet ja paikalliset lapsikyläjärjestöt pystyivät käynnistämään hätäaputyön pikaisesti. Avustustoimenpiteillä autettiin lapsikylien lähialueilla tuhansia lapsia ja perheitä. Työ täytyi aloittaa perusasioista kuten määrittelemällä kuka on avuntarvitsija. SOS-lapsikylän Aasian aluetoimistosta Shuba Murthi kuvailee: Kun tällaisen suuren katastrofin seurauksena tulee yht äkkiä paljon orpoja lapsia, jo apua tarvitsevien lasten määrän kartoitus on aikaa vievää. Ensin täytyy määritellä, kuka on apua tarvitseva lapsi. Ovatko lapsen vanhemmat tuolloin kuolleet tai kadonneet? Huomioidaanko lapsen lähiomaisten elossa oleminen? Kuluneen vuoden aikana hätäaputyöstä on siirrytty pitkäaikaisen avun toteuttamiseen ja jälleenrakentamiseen. Luonnonkatastrofialueella elävien on vaikeaa luottaa tulevaisuuteen. Shuba Murthi kertoo: Uuden hyökyaallon tulemista pelätään. Heillä ei ole uskoa siihen, että hyökyaalloista varoittava järjestelmä toimisi. Pelko vaikuttaa siihen, että ihmiset eivät rohkene asettua paikalleen ja rakentaa mitään pysyvää. Raivaus- ja rakennustöitä ovat haitanneet myös rankkasateet ja voimakas vuorovesien vaihtelu. SOS-Lapsikylä ry:n hallitus pidetyn ylimääräisen yhdistyksen kokouksen jälkeen: Ari Valjakka puheenjohtaja, Helsinki Terttu Uski varapuheenjohtaja, Helsinki Fjalar Adolfsson, Espoo Esko Reinonpoika Alanko, Helsinki varajäsenet: Lauri Utunen, Vihanti Kaija Nikkanen, Punkaharju Pekka Vihonen, Kauniainen Pentti Grönberg, Kirkkonummi Herman Mella, Vojakkala Päätoimittaja Ari Valjakka jatkaa yhdistyksen puheenjohtajana. Hallituksesta eronneiden johtaja Jarmo Kökön ja johtaja Olli Latolan tilalle valittiin toimitusjohtaja Pekka Vihonen Kauniaisista ja hallintojohtaja Pentti Grönberg Kirkkonummelta. Varajäseneksi tehtävästä eronneen dosentti Pentti Huovisen tilalle valittiin eläkeläinen Lauri Utunen Vihannista. Joulukortteja Afrikasta SOS-Lapsikylä ry:n vt. toiminnanjohtajaksi on nimitetty alkaen liikkeenjohdon konsultti Timo Nurmilaukas. Ostamalla niitä tuette SOS-lapsikylätyötä Afrikassa. Kuva: Michael Spuller Kylän kalastajille on hankittu SOS-lapsikyläjärjestön tuella uusia veneitä hyökyaallon hävittämien tilalle. Suomen lapsikyläystävien tekemillä lahjoituksilla autetaan mm. Sri Lankan Komarin kylää. Varat on suunnattu kylän kolmen yhteisrakennuksen rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Lukuisten yksityisten lahjoittajien lisäksi mukana ovat olleet: BTI Nordic, Nordea Rahoitus Suomi, Pohjola-Yhtymä, Tjäreborg, Tupperware ja Wienerberger. Kiitos kaikille tukijoillemme. Kuva: Sebastian Posings Kortit ovat blankoja ilman painettua joulutervehdystekstiä sisäsivulla. Kortit kuorineen maksavat 1,50 euroa

9 Hyvä ystävä Kun jouluna jäävät arkihuolet, lentävät tontut esiin kuin nuolet pohjoisen suunnasta halki maan lapsille lahjoja jakamaan. Joulun tuloa odotetaan sadoissa lapsikylissä ympäri maailman. Monissa kodeissa arkihuoletkin unohtuvat, kun joulua valmistellaan ja vietetään yhdessä lapsikyläperheen kesken. Joulun perinteet ja lahjatkin tuovat iloa juhlaan. Lapsikylätyön tukijoina olette jakamassa niin kylien arkihuolia kuin juhlan hetkiäkin. Olette mukana auttamassa, että mahdollisimman monella lapsella on tilaisuus nauttia joulun iloista ja turvallisesta yhdessäolosta. Lähettämällä SOS-lapsikylän joulutervehdyksen lähimmäisillenne ja ystävillenne tuette toimintaamme OSAINEN KORTTI: koko: 10,5 x 15 cm kortti 1: Lahjoja lapsille hinta: 0,70 /kpl 2-OSAISET KORTIT: koko: taitettuna 11,5 x 17 cm, kuori valkoinen kortti 2: Joulupukin reessä kortti 3: Hämärän hetki kortti 4: Jouluyö hinta: 0,90 /kpl Kortteja voi tilata keskustoimistosta, puh. (09) , fax (09) , sähköposti: leena.orjatsalo@sos-lapsikyla.fi tai Tilauksiin lisätään postituskulut Korteissa 1 ja 3 tervehdystekstinä: Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Kortteja 2 ja 4 ilman tervehdystekstiä. Kaikissa korteissa lisäksi teksti: SOS-lapsikylätyön hyväksi

10 Suru & Ilo SOS-lapsikylä -adressit käyttöönne Naivistitaiteilija Seija Juvan pastellipiirroksista on painettu lapsikyläyhdistykselle onnitteluja surunvalitteluadressit. Adresseja myydään yhdistyksen kannattajajäsenille hintaan 17. Hintaan sisältyy valkoinen kuori. Tilaukset keskustoimistosta puh. (09) tai SOS-LAPSIKYLÄ RY:N JULKAISUJA Kuinka yhteys löytyy Vuorovaikutusterapia huostaanotettujen lasten hoidon tukena. Raportti Theraplayprojektista SOS-lapsikylissä Hinta 20. Koti SOS-lapsikylässä uusi mahdollisuus Kirja lapsen kehitystarpeista ja SOS-lapsikylän tavasta vastata niihin sijoitettujen lasten kohdalla. Hinta 24,40. Arvokas perintö Koska meille aika ajoin tulee testamentteja koskevia tiedusteluja, olemme julkaisseet asiasta esitteen, jota voi tilata maksutta. Meiltä voi kysyä myös opastusta ja neuvoa testamentin tekemiseen. Tilaukset keskustoimistosta puh. (09) tai 18

11 SOS- Lapsikylä ry maksaa postimaksun SOS-LAPSIKYLÄ ry Tunnus Vastauslähetys Ystäväni haluaa, että lähetätte hänelle SOSlapsikylän kuulumisia -lehden maksutta: Uusi ystävä Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Omat yhteystietoni ovat muuttuneet: Vanhat tiedot (lehden osoitelipukkeesta) Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Upseerinkatu 1, tor ni Espoo puh. (09) telefax (09) keskustoimisto@sos-lapsikyla.fi SOS-lapsikylälapsen elämää Suomessa voit tukea kannatusmaksulla 25 /v kodinkummimaksulla 425 /v haluamallasi kertalahjoituksella SOS-lapsikylälapsen elämää ulkomailla voit tukea lapsen kummina 25 /kk lapsikylän kummina 20 /kk haluamallasi kertalahjoituksella Lähetä yhteystiedot joko postitse tai www-sivujen kautta. Palvelemme paremmin Viitenumerot ja suoraveloitus käyttöön Jäsen- ja lahjoittajakohtaiset viitenumerot sekä suoraveloitus tekevät SOS-lapsikylätyön tukemisesta edullisempaa ja vaivattomampaa. Työmme tukijoiden palautteen mukaisesti olemme alkaneet uudistaa palvelujamme lehden postituksen sekä tilisiirtolomakkeen osalta. Jokainen SOS-lapsikylän ystävä ja yhdistyksen kannatus- ja varsinainen jäsen saa lehden mukana tilisiirron, johon on valmiiksi painettu henkilökohtainen viitenumero. Kannatusmaksua, jäsenmaksua, kodinkummimaksua tai lahjoitusta maksettaessa on hyvä käyttää omaa viitenumeroa, koska sen käyttäminen alentaa pankkipalvelumaksuja, ja SOS-lapsikyläyhdistyksen toimisto saa pankista tiedot suorituksista nopeammin ja tarkemmin. Lehden takasivun liitteellä tai kotisivuillamme voi ilmoittaa osoitteen muutoksesta tai tilata lehden ystävälleen. Tilisiirrot kansainvälisiä kummimaksuja varten postitetaan edelleen kummeille kerran vuodessa. Näiden lomakkeiden viitenumero sisältää tiedot kummista ja kummikohteesta. Suoraveloitus on helpoin tapa auttaa Lapsikylätyön tukija voi nyt valtuuttaa SOS-Lapsikylä ry:n veloittamaan valitsemansa lahjoitussumman omalta tililtään kuukausittain. Lahjoittaminen suoraveloituksella on ollut monen lapsikyläystävän toivomus. Irrota tästä Uudet tiedot Nimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Kaikille tukijoille lähetämme neljä kertaa vuodessa ilmestyvän SOS-lapsikylän kuulumisia -lehden. Helppo ja hauska tapa tukea lapsikylätyötä on liittyminen SOS-lapsikyläkaupan kanta-asiakkaaksi: valtuuta SOS-Lapsikylä ry veloittamaan tililtäsi 10 euroa kuukaudessa. Täytetyn valtakirjan palautettuasi saat postitse sekä kyläpohjan että ensimmäisen siirtokuvan. Kiitokseksi saat joka kuukausi uuden siirtokuvan liimattavaksi kyläpohjaasi. Liitä siirtokuva kyläpohjaan, ja tiedät että asiat kylässä ovat ansiostasi taas entistä paremmin. Suoraveloitusvaltakirjoja voi tilata Teea von Flittneriltä puh. (09) tai teea.vonflittner@sos-lapsikyla.fi.

12 SOS-Lapsikylä ry Upseerinkatu 1, torni 2, Espoo Ovi aukeaa avaimella, sydän hyvillä sanoilla. Karisto Oy, Pieni kirje rakkaalle Kuva: Katarina Ilievska Sinä voit auttaa lapsia Lapsella on elämä edessään. Lapsella on mahdollisuuksia usein paljon enemmän kuin aikuisilla. Lapsia kannattaa auttaa Lapsen auttaminen on elämän arvostamista. Tulevaisuus on lasten. Lapsia pitää auttaa Lasten auttaminen on meidän aikuisten tehtävä. Lapsia voi auttaa monella tapaa. Ystävällisellä sanalla, hellällä kosketuksella, hymyllä on tärkeä merkityksensä, mutta lapsia voi auttaa myös välillisesti tukemalla SOS-lapsikylätoimintaa lahjoituksin ja testamentein. Sadoille lapsille etsitään vuosittain uutta, pysyvää kotia. SOS-lapsikylissä on yhteensä 38 kotia 162 lapselle. SOS-Lapsikylä ry ja SOS-lapsikyläsäätiö, puh. (09) , fax (09) SOS-lapsikyläyhdistyksen pankkiyhteydet: Nordea Sampo Pankki OKO SOS-lapsikyläsäätiön pankkiyhteys: Nordea Osoitteenmuutokset puh. (09) , SOS-Lapsikylä ry internet: SOS-Kinderdorf International internet: