Ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro. Joulukuu 2009

Transkriptio

1 Ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro Joulukuu 2009

2 Joulukuu 2009 Lisätiedot: Janne Metsämäki puh SAK, PL Helsinki Tilaukset: SAK puh

3 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro SISÄLTÖ 1 JOHDANTO NEUVOTTELUT KANSAINVÄLISESTÄ ILMASTOSOPIMUKSESTA YK:n ilmastosopimusneuvottelut EU:n tavoitteet Kööpenhaminan kokoukseen SUOMEN ENERGIARATKAISUT Investointeja päästöttömään energiaan Sähkön tarve kasvaa Uusiutuvia energianlähteitä tuettava kustannustehokkaasti Vesivoima Metsät ja biomassa Tuulivoima Liikennepolttoaineet Tehokasta ja tasapuolista tukea Kasvihuonekaasupäästöt laskuun Päästökauppa leikkaa hiilidioksidipäästöjä Maltillista vero-ohjausta Järkevää yhdyskuntarakentamista Energiatehokkuutta julkiselle sektorille Teollisuudelle keppiä ja porkkanaa Puussa hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Jätteet hyötykäyttöön Jokainen voi vaikuttaa Tehokkuutta sähkömarkkinoilta ILMASTOSOPIMUS JA AY-LIIKE Kansainvälisen ay-liikkeen tavoitteet ilmastoneuvotteluissa Työntekijöiden turva ilmastonmuutoksessa Tavoitteena reilu ja kunnianhimoinen sopimus Eurooppalaisen ja pohjoismaisen ammattiyhdistysliikkeen tavoitteet SAK:N ILMASTOPOLIITTISET TAVOITTEET Tarvitaan kattava kansainvälinen sopimus Suomessa tehtävä kestäviä energiaratkaisuja Kohti kestävää tuotantoa ja tuotteita Kohti sosiaalisesti kestävää ilmastopolitiikkaa Ilmastonmuutoksen torjunta myös luo työtä Työpaikoille ympäristönsuojeluyhteistyötä... 27

4 2 SAK Puheenvuoro 8/2009

5 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro JOHDANTO SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro tuo esiin SAK:laisen ayliikkeen ja työntekijöiden näkökulman ajankohtaiseen ilmastokeskusteluun. Ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen ongelma, joten haasteeseen vastaamiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Päästöjä on vähennettävä, mutta väistämättä ilmastomuutokseen on myös sopeuduttava. Ilmastonmuutoksen asettamat haasteet ovat erityisen vaikeita siksi, että päästöt liittyvät suoraan nykyisiin talouden rakenteisiin ja tuotantotapoihin. Fossiilisten polttoaineiden avulla maailmantalous on kyennyt kasvamaan parin sadan vuoden ajan. Siirtyminen päästöttömiin energialähteisiin ei tapahdu kivuttomasti eikä hetkessä. Globaalina haasteena ilmastonmuutos koskettaa kaikkia, myös suomalaista palkansaajaa. Toimenpiteet ilmastokriisin hallitsemiseksi muokkaavat tuotantotapoja, elinkeinorakennetta ja energiapolitiikkaa. Tehtävillä ratkaisuilla on vaikutuksia työhön ja työpaikkoihin, työmatkoihin ja arkeen. Ammattiyhdistysliikkeen tehtävänä on varmistaa, että ilmastonmuutokseen vastaavat ilmasto- ja energiapoliittiset uudistukset toteutetaan kestävällä tavalla ja siten, että kustannukset jakautuvat yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti. Toistaiseksi ilmastopolitiikan edelläkävijä on ollut Euroopan unioni. EU:n päästöt ovat noin 14 prosenttia maailman päästöistä, kun bruttokansantuote vastaa kolmannesta. EU:n talouden painopiste on siis jo siirtynyt vähemmän kasvihuonekaasuja tuottavaksi. EU:n esimerkkiä pitäisikin seurata myös muualla maailmassa. Talouskasvu on kuitenkin edelleen pitkälti hiiliriippuvaista. Vuonna 2008 talouskasvun hiilisidonnaisuus kääntyi uudelleen kasvuun. Taloustaantuman jälkeen kasvua tulisi rakentaa entistä määrätietoisemmin kestävän kehityksen perustalle. 2 NEUVOTTELUT KANSAINVÄLISESTÄ ILMASTOSOPIMUKSESTA 2.1 YK:n ilmastosopimusneuvottelut YK:n ilmastosopimus astui voimaan vuonna Sopimuksen tavoitteena on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä vaarattomalle tasolle. Ilmastosopimukseen sisältyvä Kioton pöytäkirja vuodelta 1997 velvoittaa teollisuusmaita vähentämään kuuden eri kasvihuonekaasun päästöjä yhteensä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosien aikana. Myös Suomi on sitoutunut sopimukseen.

6 4 SAK Puheenvuoro 8/2009 Globaalit kasvihuonekaasupäästöt energiantuotannosta, Gt. Lähde: Kansainvälinen energiajärjestö. Kansainvälistä ilmastopolitiikkaa ohjaa myös Balin toimintaohjelma vuodelta Siinä määritellään pitkän aikavälin globaalit päästövähennystavoitteet, suunnitelmat rahoituksesta ja teknologioiden siirrosta sekä ns. REDDmekanismi, jolla pyritään vähentämään metsäkadosta aiheutuvia päästöjä kehitysmaissa. Parhaillaan ilmastoneuvotteluja käydään vuoden 2012 jälkeisestä sopimusjärjestelmästä. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen joulukuussa Kööpenhaminassa. Kööpenhaminan kokouksessa tehtävät päätökset vaikuttavat merkittävästi mm. energiantuotantoon, teollisuuteen, liikenteeseen ja asumiseen. Kööpenhaminan neuvotteluja käydään kahdessa työryhmässä, joista toinen käsittelee Balin toimintaohjelman mukaisia asioita ja toinen neuvottelee teollisuusmaiden tulevista päästövähennysvelvoitteista. Ilmastosopimuksen tulevaisuus riippuu siitä, kyetäänkö Kööpenhaminassa neuvottelemaan riittävät päästövähennykset ja rahoitus sovittaville toimenpiteille. Jotta ilmastonmuutosta hillitsevään tavoitteiseen päästäisiin, teollisuusmaiden pitäisi vähentää päästöjä prosenttia vuoden 1990 tasosta ja kehitysmaiden prosenttia perusuraan verrattuna vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä globaaleja päästöjä pitäisi vähentää 50 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 80 prosentin päästövähennyksiä teollisuusmaissa. Kööpenhaminassa on tarkoitus päättää myös siitä, miten tavoitekriteerien vertailukelpoisuus varmistetaan, minkälaisia toimia kansallisiin päästörajoituksen sopeutumisstrategioihin ja metsäkadon ehkäisemissuunnitelmiin sisällytetään, miten niitä mitataan, kuinka niistä raportoidaan ja millä mekanismeilla tulokset todennetaan. Neuvottelujen kulkuun vaikuttaa vahvasti, millaiset velvoitteet erityisesti Yhdysvallat ja suuret kehittyvät taloudet kuten Kiina, Intia ja Brasilia hyväksyvät. Onnistuminen riippuu valtioiden poliittisesta tahdosta. 2.2 EU:n tavoitteet Kööpenhaminan kokoukseen Euroopan komission tiedonannossa Kohti kattavaa ilmastosopimusta Kööpenhaminassa (tammikuu 2009) todetaan EU:n haasteiksi Kööpenhaminan sopimuksen aikaansaamisessa vertailukelpoiset tavoitteet ja toimet, niiden rahoitus sekä tehokkaiden hiilimarkkinoiden perustaminen. Lisäksi sopimuksen yhteydessä olisi luotava strategiat ilmastonmuutoksen hillitsemi-

7 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro seen ja siihen sopeutumiseen tähtäävän rahoituksen ja investointien kasvattamiseksi. EU on jo omalta osaltaan päättänyt vähentää hiilidioksidipäästöjä 30 prosentilla vuoden 1990 tasosta, mikäli kattava sopimus syntyy. Kehitysmaiden tavoitetasoksi EU:n komissio esittää prosentin vähennystä vuodelle 2020 normaalisti toteutuvista päästöistä. Tavoitteiden asettelussa huomioitaisiin kansallinen tulotaso, energiatehokkuus ja muita valtiokohtaisia muuttujia. EU ei ehdota neuvotteluihin maakategorioita vaan lähtee siitä, että maakohtainen eriyttäminen tapahtuu toimissa ja rahoituksessa. Lisäksi EU esittää kaikille muille paitsi vähiten kehittyneille maille pakollisia kansallisia päästöjenvähentämisstrategioita. Strategioiden rekisteröiminen olisi ehtona rahoitukselle ja tekniselle tuelle ja ne arvioitaisiin kokonaisvaltaisesti vuonna Rahoituksesta EU toteaa, että tuen on oltava mitattavaa, raportoitavaa ja todennettavaa, mutta myös ennakoitavaa, varmaa, tasaista ja nykyisen kehitysrahoituksen lisäksi ohjattavaa, uutta rahaa. Julkisen rahoituksen perusteeksi kaavaillaan päästöjä ja maksukykyä. Rahoituskeinoja voisivat olla budjettirahoitus tai kansainväliset innovatiiviset verot ja maksut. Myös laivaja lentoliikennettä on ehdotettu maksajaksi. Teknologisessa yhteistyössä kehittyneiden ja kehittyvien maiden välillä EU painottaa teknologisten valmiuksien tukemisen sekä koulutuksen ja tiedotuksen merkitystä, teknologiayhteistyötä, avainteknologioita ja erillisiä sopimuksia. Hiilimarkkinoiden kehittämisestä komission tiedonannossa todetaan, että EU tavoittelee OECD:n laajuisia hiilimarkkinoita vuoteen 2015 mennessä. Näin saataisiin taloudellisesti kehittyneimmät kehitysmaat mukaan vuoteen 2020 mennessä. Samassa yhteydessä kehiteltäisiin uudet sektorimekanismit ja uudistettaisiin puhtaan kehityksen mekanismia CDM:ää (clean development mechanism). 3 SUOMEN ENERGIARATKAISUT EU:ssa ilmasto- ja energiapolitiikka kytkeytyvät yhteen päätöksissä, joissa asetetaan jäsenmaille tavoitteet päästöjen vähentämiseksi. Tavoitteissa määritellään päästöjen vähentämistavoitteet, uusiutuvilla energialähteillä tuotettavan energian tavoiteosuudet, päästökaupan periaatteet sekä biopolttoaineen tuotantotavoitteet. Suomen hallituksen vuonna 2008 laatimassa ilmasto- ja energiastrategiassa on kirjattu Suomen toimenpiteet EU:n asettamien tavoitteiden saavuttamiseksi. Päästövähennysten ohella päämääränä on useisiin energialähteisiin nojaava mahdollisimman vähäpäästöinen energiantuotanto. Strategiassa on määritelty pyrkimys sähköntuotannon omavaraisuuteen ja uusiutuvan energiantuotannon edistämiseen sekä varautuminen ydinvoiman lisärakentamiseen. Hallituksen syksyllä 2009 hyväksymässä tulevaisuusselonteossa asetetaan tavoitteeksi Suomen päästöjen vähentäminen vähintään 80 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana kansainvälistä yhteistyötä. Talouden energiaintensiteetti on tarkoitus vähintään puolittaa samassa

8 6 SAK Puheenvuoro 8/2009 ajassa energiatehokkuutta radikaalisti parantamalla. Erityisesti energiaintensiteettiä pitää parantaa palvelualoilla, jossa energiatehokkuuteen on tähän asti panostettu vähemmän kuin teollisuudessa. Käytännössä energiaintensiteetin laskeminen merkitsee energiatehokkuuden parantamista etenkin lämmityksessä, valaistuksessa ja kuljetuksissa. Uusiutuvan energian osuus nostaa vähintään 60 prosenttiin energian loppukulutuksesta. Kysymys on pitkän aikavälin tavoitteista. Suomi on sitoutunut sekä Kioton sopimukseen että EU:n päästö- ja energiatavoitteisiin. Ne edellyttävät Suomelta muun muassa energian kulutuksen rajoittamista. Eri toimenpiteet saattavat nostaa energian hintaa. Myös asumisen ja liikenteen aiheuttavat kustannukset voivat kasvaa. Yhtenä ongelmana on, että lisäkustannukset eivät jakaudu tasaisesti eri kotitalouksien välillä. Valtioneuvoston vuonna 2008 teettämän selvityksen mukaan huonosti hoidetusta ilmasto- energiapolitiikasta kärsivät erityisesti pienituloiset 1. Ilmastopolitiikassa tulisikin ottaa huomioon yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tulonjako. Ympäristö- ja talouspolitiikan on yhdessä pyrittävä välttämään kotitalouksien elinkustannusten ja energian hinnan äkillinen nousu. Avainasemassa on energiapolitiikka, jonka tehtävänä on edistää päästöttömän sähköntuotantokapasiteetin nopeaa lisärakentamista, sekä liikennepolitiikka, jonka tulisi suosia raideliikennettä ja vähäpäästöisten autojen käyttöönottoa. Lisäksi on tärkeää huomioida, miten energia- ja kulutusverot kohdentuvat sekä ja huolehditaan työntekijöiden asemasta muutostilanteissa. Kuva 3.1. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa sektoreittain vuonna 2007 (Tilastokeskus). 1 Jaakko Kiander: Ilmastopolitiikka ja tulonjako. Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevaisuusselontekoa varten. Valtioneuvoston kanslian julkaisu 22/2008.

9 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro Suurin osa kasvihuonekaasupäästöistä syntyy taloudellisesta toiminnasta ja siihen liittyvästä energian tuotannosta ja kulutuksesta. Tätä voi kuvata seuraavalla yhtälöllä: Ensimmäinen muuttuja kuvaa energian puhtautta päästöjen mielessä, eli energiateknologiaa. Toinen kuvaa sitä, kuinka tuotannon energiatehokkuus kehittyy, ja kolmas taloudellisen toiminnan laajuutta. Päästöjä voidaan alentaa rakentamalla ja ottamalla käyttöön vähäpäästöisempää energiateknologiaa, vähentämällä energian käyttöä tuotannossa tai luopumalla taloudellisesta kasvusta. Talouskasvua tarvitaan jatkossakin työllisyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamiseksi, mutta kahteen ensimmäiseen muuttujaan vaikuttamalla päästöjen määrä voidaan saada merkittävään laskuun. Suomen ja suomalaisen palkansaajan kannalta keskeinen kysymys on, miten Suomi pystyy vastaamaan ilmastopolitiikan haasteeseen ja samalla turvaamaan palkansaajien työpaikat sekä hyvinvointivaltion rahoituksen. Minkälaisiin velvoitteisiin sitoudutaan ja miten ne toteutetaan? Pääosa Suomessa käytettävästä energiasta kuluu asumiseen, liikkumiseen ja teollisuuteen. Energian käytön jakautuminen eri sektoreiden kesken esitetään kuvassa 3.2. Kylmässä, pitkien etäisyyksien maassa rakennusten lämmitykseen ja liikenteeseen kului vuonna 2008 yhteensä 38 prosenttia energian loppukäytöstä. Teollisuuden osuus energiankäytöstä on noin 50 prosenttia. Kuva 3.2. Energian loppukäyttö sektoreittain (Tilastokeskus 2009). Huom. 1 PJ = 0,278 TWh

10 8 SAK Puheenvuoro 8/ Investointeja päästöttömään energiaan Lähivuosina Suomessa poistuu käytöstä runsaasti energiantuotannon kapasiteettia, kun etenkin hiilivoimalat saavuttavat käyttöikänsä pään. Tilanne on Suomelle sekä ongelma että mahdollisuus. Jos käytöstä poistuva päästöjä tuottava kapasiteetti pystytään korvaamaan puhtaammalla energiantuotannolla, seuraukset ilmastolle ovat myönteisiä. Uudistuvan sähköntuotantokapasiteetin pitää pystyä teholtaan vastaamaan myös talvikuukausien huippukulutustasoihin. Suomen vahva riippuvuus energiantuonnista on haaste energiaturvallisuudelle. Yli puolet Suomen käyttämästä energiasta ja energiaraaka-aineesta on tällä hetkellä tuonnin varassa. Sähkön tuonnin osuus Suomen sähkönkulutuksesta on kasvanut viime vuosina. Olosuhteista riippuen tuontisähkön osuus on ollut prosenttia. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa on perustellusti korostettu tuontiriippuvuuden vähentämistä. Sähkön osalta tärkein tuontimaa on Venäjä, joka on Suomen pitkäaikainen kauppakumppani. Venäjän omat energiatarpeet voivat kuitenkin keskipitkällä aikavälillä vaikuttaa toimitusvarmuuteen. Suomen energiaturvallisuutta tulee jatkossa vahvistaa nostamalla omavaraisuusastetta ja kannustamalla kotimaisen energiantuotannon lisäämiseen. Energian käyttö perustuu Suomessa edelleen laajasti uusiutumattomiin energialähteisiin, joiden käyttäminen tuottaa ilmakehään kasvihuonekaasuja. Tyypilliseen vertailuryhmään eli muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa on selvästi vähemmän taloudellisesti hyödynnettävissä olevaa tuulija vesivoimaa. Jatkossa investoinnit on kuitenkin kohdennettava päästöttömiin tai vähäpäästöisiin energiamuotoihin. Yli neljännes kulutetusta energiasta perustui vuonna 2008 öljyn käyttöön. Raakaöljy ja sen erilaiset jalosteet ovat kriittisen tärkeitä panoksia nykyiselle talousjärjestelmälle. Koska öljy on rajallinen luonnonvara, on riippuvuudesta pyrittävä määrätietoisesti irrottautumaan. Öljyn hinnan ennustetaan lähitulevaisuudessa nousevan selvästi. Tämä voi halvaannuttaa koko maailmantalouden, ellei muuttuneeseen tilanteeseen valmistauduta ajoissa. Vaihtoehtoja öljylle etsitään parhaillaan kiihtyvällä tahdilla. Suomalaisia yrityksiä on lupaavasti mukana tutkimassa esimerkiksi raakaöljyn korvaavia biomassaratkaisuja. Öljypohjaiset polttoaineet ovat kuitenkin vielä monissa tapauksissa selvästi tehokkaampia ja antavat paremman hyötysuhteen kuin uusiutuvat vaihtoehdot, joten paljon työtä on vielä edessä. Suomessa sekä energian tuotannon että kulutuksen rakenne poikkeaa keskeisesti monista muista vertailumaista. Eroavaisuudet liittyvät etenkin talouden rakenteeseen. Suomi kuuluu OECD-maiden joukossa avoimimpiin talouksiin, mikä tarkoittaa ulkomaankaupan suurta osuutta BKT:sta. Myös harvan asutuksen vuoksi energiankäyttö on Suomessa asukasta kohden vertailumaita suurempaa. Viennin, teollisuuden ja etenkin metsä- ja metalliteollisuuden energiatarpeet tekevät Suomesta suhteellisen energiaintensiivisen maan. Toisaalta Suomi on maailman kärjessä kulutettua energiayksikköä kohden syntyvässä arvonlisässä.

11 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro Kuva 3.5. Energian kokonaiskulutus (Tilastokeskus 2009) Kuva 3.6. Sähkön hankinta (Tilastokeskus 2009) Vaikka sähköä ja energiaa on käytettävä jatkuvasti huolellisemmin hyödyksi, niiden saanti kohtuulliseen hintaan ovat tärkeä osa Suomen taloudelliselle menestykselle. Riittävä edullisen sähkön saanti on turvattava kotitalouksille, kasvavalle palvelusektorille sekä teollisuudelle myös jatkossa. Teollisuudelle edullinen energian hinta on ollut Suomessa tärkeä kustannusetu. Energiainvestoinnit ovat viime vuosina olleet merkittävin yksityisten sijoitusten osa kansantaloudessa. Ne luovat osaltaan pitkäjänteisyyttä ja uskottavuutta Suomen teolliselle tulevaisuudelle. Nykyiset energiantuotantolaitokset on suurelta osin rakennettu luvuilla ja ne poistuvat nopeaa tahtia käytöstä. Etenkin hiililauhdetuotannosta olisi hyödyllistä päästä eroon, jotta päästöjä kyettäisiin leikkaamaan. Vanhojen laitosten kohdalla edes kehittyvä hiilidioksidin talteenottoteknologia tuskin tulee tarjoamaan tyydyttäviä ratkaisuja suurten kustannusten vuoksi.

12 10 SAK Puheenvuoro 8/2009 Vanhenevan teknologian tilalle tarvitaan uusia investointeja kaikkiin päästöttömiin energiamuotoihin. Parhaiten investointien syntymistä edistetään pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella energiapolitiikalla. Perusvoimassa keskeisessä roolissa on edelleen ydinvoima, eikä uusien ydinvoimarakentamisen lupahakemuksia ole syytä poliittisin perustein hylätä. Pääasiassa kokemukset ydinvoiman käytöstä ovat Suomessa myönteisiä. Uuden ydinvoimalan periaatepäätöstä harkittaessa on otettava huomioon arviot tulevaisuuden energiatarpeesta, kasvihuonekaasujen vähentämistarve sekä kohtuuhintaisen energian saannin merkitys erityisesti teollisuudelle, mutta myös koko Suomen kansantaloudelle ja työllisyydelle. SAK:n näkemys on, että energiaomavaraisuus ja kohtuuhintainen vähäpäästöinen energia ovat keskeisiä tekijöitä Suomen teollisuuden ja palveluiden työllisyyden ja kilpailukyvyn ylläpitämisessä. SAK on lausunnoissaan uusista ydinvoimalahankkeista todennut, että riittävän ja päästövapaan energiansaannin turvaamiseksi ydinvoiman lisärakentamiselle Suomessa on olemassa perusteet. Julkisessa keskustelussa on ajoittain esitetty, että energiatehokkuutta voitaisiin tehostaa sähkön hintaa nostamalla. On kuitenkin huomattava, että tukkusähkön korkea hinta vaikeuttaisi erityisesti energiaintensiivisten alojen, kuten metallijalostuksen toimintamahdollisuuksia. Kapasiteetti sopeutuu hitaasti ja investoinnit ovat kalliita, joten muutokseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Siksi on järkevämpää tukea investointeja energia- ja sähkömarkkinoilla ja tarvittaessa säädellä sähkön hintaa esimerkiksi sähköverojen avulla. Tällöin sähkön hinnasta aiheutuva yhteiskunnallinen kustannusriski muodostuu selvästi pienemmäksi. 3.2 Sähkön tarve kasvaa Etenkin uusien ydinvoimalupahakemusten yhteydessä on herännyt vilkas keskustelu sähkön tarpeesta tulevaisuudessa. Muun muassa suurten selluja paperitehtaiden sulkemiset ovat poikineet arvioita, joiden mukaan sähkönkulutus ei Suomessa enää jatkossa kasvaisi. On kuitenkin tärkeää, ettei tulevaisuuden sähkönsaantia estetä kapeisiin näkökulmiin rajoittumalla. Sähkön osuus kokonaisenergiankulutuksesta kasvaa energiankäytön tehostuessa. Toisaalta palvelut ja yksityinen kulutus tarvinnevat sähköä selvästi aiempaa enemmän palvelusektorin kasvun ja kotien digitalisoitumisen ja elektroniikan yhä lisääntyvän käytön myötä. Öljyn korvaaminen esimerkiksi biopolttoaineilla johtaa voimakkaaseen sähköntarpeeseen biomassalaitoksissa. Informaatioteknologia-alalla on esitetty arvioita, joiden mukaan pelkästään it-sektorilla tarvittaisiin vuonna 2015 pelkästään 0,5 1ydinvoimareaktorin tuottama sähkömäärä. Jos lisäksi suomalainen autokanta korvattaisiin sähköautoilla, ne vaatisivat karkeasti yhden reaktorin verran sähköä. Ilmastonmuutoksen torjunnan, energiatehokkuuden parantamisen ja öljyriippuvuudesta irrottautumisen taustalle piirtyykin selvä kuva kasvavasta sähköntarpeesta yhteiskunnassa. On entistä tärkeämpää, että käytetty sähkö tuotetaan ilman kasvihuonekaasupäästöjä. Vuosi 2008 oli Suomessa sikäli poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa historiassa sähkön käyttö väheni edellisvuoteen verrattuna. Sähkön kulutus oli tuolloin 87 TWh. Vaikka kulutuksen kääntyminen laskuun selittyy talous-

13 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro kehityksen rajulla hidastumisella, on alettu pohtia, voisiko kyseessä olla kuitenkin pidemmän aikavälin käänne eli trendinmuutos. Talouden jatkuvasti käynnissä oleva rakennemuutos voi merkitä teollisuuden bruttokansantuoteosuuden laskua ja vastaavasti palvelualojen nousua. Tässä tapauksessa teollisuuden sähköntarve pienenisi nykyisestä pysyvästi. On kuitenkin muistettava, että merkittävä osa Suomen hyvinvoinnista rahoitetaan vientisektorin työllisyyden ja tulonmuodostuksen kautta. Teollisuuden menestyminen ja kasvu heijastuvat positiivisesti ympäri yhteiskuntaa. On tärkeää huolehtia siitä, että toimintaympäristö mahdollistaa sekä teollisuuden että palveluiden kehittymisen. Alla olevassa hallituksen ilmasto- ja energiaselonteossa 2008 julkaistussa kuvassa esitetään hallituksen tavoite sähkönkäytön laskusuunnasta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Sinisen viivan osoittama tilastotieto, jossa vuoden 2005 notkahdus selittyy metsäteollisuuden työsululla, kertoo sähkön jatkuvasti kasvaneesta merkityksestä taloudessa. Tulevaisuudessa sähkönkäytön tehostaminen ja mahdollisesti aiempaa hitaampi talouden kasvuvauhti johtavat todennäköisesti punaista perusuraa hitaampaan kulutusvauhtiin. Kuva 3.3. Sähköenergian kysyntä hallituksen perusuran ja tavoitteen mukaisesti, TWh (Lähde: TEM) Sähköntarvetta on analysoitu monissa tutkimuslaitoksissa. Alla on lainattu Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennustetta sähkön tarpeeksi tulevaisuudessa. Tämänhetkisistä vaikeuksista huolimatta ennuste kertoo teollisuuden kasvunäkymistä Suomessa. Näkemystä voi pitää yllättävänä, kun ottaa huomioon synkähkön keskustelun suomalaisen teollisuuden tulevaisuudesta. Ennusteissa pitääkin huomioida elinkeinoelämän kehityksen ennakoimattomuus. Esimerkiksi informaatioteknologian ja konepajateollisuuden vahvaa kasvukautta ei moni osannut ennustaa 1990-luvun laman myrskyissä. Kuva 3.4. Ennuste teollisuuden sähkön tarpeesta, TWh (Lähde: Etla 2009)

14 12 SAK Puheenvuoro 8/2009 Elinkeinoelämä 2 on arvioinut sähköntarvetta syksyllä 2009 tuoreimpien tietojen valossa ja taantumaolosuhteet huomioon ottaen. Ennuste vuoden 2030 sähkön tarpeelle asettuu tässä julkaisussa TWh:n välille, mikä merkitsee alimmillaankin noin 15 prosentin kasvua vuoden 2008 kysyntätilanteeseen verrattuna. Erityisesti palvelualan sähköntarve sekä yleinen yhteiskunnan sähköistyminen eli siirtyminen muista energialähteistä sähkön käyttöön ovat tarkentaneet kuvaa sähkön kasvavasta merkityksestä tulevaisuuden Suomessa. Elinkeinoelämän mukaan Suomesta poistuu vuoteen 2030 mennessä noin 5000 MW sähköntuotantokapasiteettia, joka vähintään on korvattava päästöttömillä vaihtoehdoilla. Viimeisimmän arvion sähkönkulutuksen kasvusta on esittänyt työ- ja elinkeinoministeriö 3 marraskuun alussa. Tässä arviossa sähkön kulutus olisi vuonna 2030 noin 100 TWh. Sähkönkulutuksen arvioidaan kääntyvän aiempia odotuksia alemmalle kasvu-uralle. Toisaalta sähkönkulutus voi olla TEM:n mukaan korkeampikin, jos metsäteollisuus toipuu rakennemuutoksesta ja pystyy kehittämään uusia energiaintensiivisiä tuotteita arvioitua enemmän. TEM arvioi myös, että mahdollisesta sähkön kulutuksen kasvun hidastumisesta huolimatta Suomeen tarvitaan uutta voimalaitoskapasiteettia vuoteen 2030 mennessä MW. 3.3 Uusiutuvia energianlähteitä tuettava kustannustehokkaasti EU:n ilmasto- ja energiapaketti asettaa Suomelle erittäin vaativan tavoitteen uusiutuvan energian käytön lisäämisestä: 38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Muutos merkitsee uusiutuvan energian lisäämistä yli 30 TWh:lla, mikä on tavoitteena erittäin haastava. Vaikeusastetta lisää se, että rakennemuutoksessa oleva metsäteollisuus 2 Arvio Suomen sähkön kysynnästä vuonna 2030 (Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Energiateollisuus ry, lokakuu 2009). 3 Energian kysyntä vuoteen 2030 (Työ- ja elinkeinoministeriö, )

15 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro tuottaa tällä hetkellä peräti 70 prosenttia Suomessa käytettävästä uusiutuvasta energiasta. EU-tavoitteeseen pääsy edellyttääkin, että metsäteollisuuden mahdollisuudet toimia ja kasvaa Suomessa paranevat nykyisestä. Energiantuotannossa tulee siirtyä asteittain, mutta määrätietoisesti kohti uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä. Yksin markkinalähtöisesti riittävää uusiutuvien energialähteiden kapasiteettia ei synny, joten jonkinlainen tukijärjestelmä tarvitaan. Tukijärjestelmän on kuitenkin täytettävä läpinäkyvyyden, tehokkuuden ja markkinaehtoisuuden periaatteet. Jotta uusiutuvien energialähteiden tukeminen ei johtaisi epäterveeseen kilpailuun eri EU-maiden kesken, on luotava mahdollisimman pikaisesti EU:n laajuiset ohjaus- ja tukimenettelyt. Seuraavaan on koottu keskeisimpiä uusiutuviin energialähteisiin liittyviä näkökohtia. Vesivoima Vesivoima on merkittävin uusiutuvan sähkön lähde Suomessa. Sen osuus vuotuisesta sähköntuotannosta on liikkunut viime aikoina prosentin välillä sähkön tarpeesta riippuen. Sähkönkäytön nopeat muutokset hoidetaan pääosin vesivoimalla, sillä vesivoiman säätöominaisuudet ovat erinomaiset. Sähkön kulutus vaihtelee paljon mm. vuorokaudenaikojen ja vuodenaikojen mukaan. Ongelmaksi tämä muodostuu, jos myös sähkön tuotanto vaihtelee voimakkaasti. Kysyntä ja tarjonta eivät välttämättä kohtaa. Tuuliolosuhteiden mukaan heilahtelevan tuulivoimasähkön 4 lisärakentaminen merkitsee siis säätövoimatarpeen kasvua sähköntuotannossa. Uusiutuvana sähkön lähteenä vesivoiman merkitys korostuu. Lainsäädäntöä tulisi tarkistaa siten, että yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevät vesivoimahankkeet voitaisiin toteuttaa valtioneuvoston harkinnan perusteella. Hankkeita tulisi arvioida taloudellisesta (erityisesti työllisyys-), sosiaalisesta ja ympäristönäkökulmasta. Erityisesti ilmastopolitiikka ja päästöjen vähentäminen pitää huomioida eri energiavaihtoehtoja ja projekteja arvioitaessa. Vesivoimarakentamisella on Suomessa raskas historiallinen taakka kannettavanaan ja 60-luvuilla koskien valjastaminen tuhosi kalakantoja ja vesiympäristöjä. Jatkossa on huolehdittava tarkasti siitä, ettei vesivoimaa tuoteta ympäristön ja luonnon kannalta kestämättömällä tavalla. Koskiensuojelulakia tulisi muuttaa siten, ettei se mekaanisesti estä hankkeiden toteuttamista, vaan edellyttäisi ympäristövaikutusten huomiointia. Metsät ja biomassa Metsäbiomassan käyttö on ylivoimaisesti merkittävin uusiutuvan energian lähde Suomessa. Yhdessä jätteen kanssa sen osuus energian kokonaiskulutuksesta on noin 24 prosenttia. 4 Esimerkiksi kantaverkkoyhtiö Fingrid laskee vain 6 prosenttia tuulivoimakapasiteetista käytössä olevaksi talvipakkasilla.

16 14 SAK Puheenvuoro 8/2009 Puun osuutta energiantuotannosta tulisi harkitusti kasvattaa ottaen huomioon kestävän kasvun rajat. Metsäteollisuus pystyy hyödyntämään puun moninkertaisesti puun polttamiseen verrattuna, kun se omien jalostusprosessiensa lisäksi käyttää hakkeen energiantuotantoon. Myös työllisyyden näkökulmasta puun jalostaminen on parempi vaihtoehto kuin sen polttaminen. Jatkossa ilmastopolitiikassa on otettava huomioon metsien merkitys hiilinieluina. Tämä on tärkeää suomalaisten metsien ja erityisesti kehittyvien maiden ja sademetsien kannalta. Tuulivoima Tuulivoima on tulevaisuudessa keskeinen osa energiantuotantoa. Marraskuussa 2009 valmistunut tuuliatlasselvitys valottaa Suomen tuuliolosuhteita ja auttaa ohjaamaan tuulivoimaa sinne, missä edellytykset ovat parhaimmat. Tuuliatlaksen mukaan parhaimmat tuuliolosuhteet löytyvät Suomessa Ahvenanmereltä ja Suomenlahdelta. Myös sisämaasta kilometrin päässä rannikosta löytyy vanhoja rannikkovoimaloiden sijaintia vastaavia tuulioloja. Sisämaassa suotuisia tuuliolosuhteita löytyy metrin korkeudessa. Suomessa tuulee eniten talvikuukausina. Tuulivoiman käyttöä tukevan syöttötariffin eli takuuhinnan tulisi ohjata rakentamaan tuulivoimaa sinne, missä siitä on eniten hyötyä. Maakuntakaavoissa tulee selvittää ja osoittaa tuulivoimarakentamiselle parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää teknisten ja taloudellisten mahdollisuuksien, ympäristöarvojen sekä muun alueiden käytön yhteensovittamista. Liikennepolttoaineet Osana energia- ja ilmastopakettia EU:ssa on asetettu tavoite tuottaa vuoteen 2020 mennessä 10 prosenttia liikenteen käyttämästä energiasta uusiutuvilla energialähteillä. Suomessa hallitus painottaa tavoitteiden saavuttamisessa biopolttoaineiden käyttöä, vaikka myös uusiutuvan sähkön käyttö tulisi ottaa huomioon. Nyt etenkin sähkö- ja hybridiautojen mahdollisuudet saattavat jäädä huomaamatta. Yhteiskunnallisesti ajoneuvoteknologiaan liittyvä tutkimus- ja kehitystyö pitää huomioida siten, että uudet autotyypit on mahdollisimman vaivattomia ottaa käyttöön ja että teknologioiden annetaan vapaasti kilvoitella keskenään. Varsinaisten biopolttoaineiden osalta tutkimus ja tuotekehittely keskittyvät tällä hetkellä toisen (esim. teollisuusjäte) ja kolmannen (helposti ja nopeasti kasvatettavat biomassat, esim. levät) polven polttoaineisiin, joiden elinkaarivaikutusten voidaan olettaa olevan ympäristölle edullisia. Liikennepolttoaineiden kohdalla onkin tärkeää kiinnittää huomiota erilaisten vaihtoehtojen todennettuihin ympäristövaikutuksiin.

17 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro Tehokasta ja tasapuolista tukea Jotta uusiutuvien energialähteiden tavoiteosuuksiin voidaan päästä, ne tarvitsevat ainakin elinkaarensa alkuvaiheessa jonkinlaisen tukijärjestelmän. Tukijärjestelmistä ja etenkin syöttötariffiratkaisuista on Euroopassa myös osin epäonnistuneita kokemuksia. Massiivisen tukipolitiikan avulla Saksa on Euroopan suurin aurinkovoimamaa, vaikka auringonsäteily maassa on olennaisesti esimerkiksi EU:n Välimeren maita pienempää. Järkevä EUtason tukimekanismi ohjaisi aurinkovoimainvestoinnit Välimeren ympäristöön ja vastaavasti esimerkiksi biomassan hyödyntämisen Saksaan tai muualle Keski-Eurooppaan. Myös tuulivoiman tukemisella synnytetyt työpaikat ovat monesti kalliita ja epävakaita kytkeytyessään sähkön hinnan kehitykseen. Uudet tukijärjestelmät tulee suunnitella huolellisesti ja sovittaa mahdollisimman hyvin markkinoihin ja muuhun ohjaukseen. Tukien on myös todella saatava aikaan haluttujen uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä edullisimpaan hintaan. Erilaisista tukimuodoista pitää valita ne, jotka täyttävät ehdot parhaiten. Tuulivoiman syöttötariffin määrittelyä ja tariffin tarkistamista on vielä selvitettävä. Tariffeja selvittänyt TEM:n työryhmä on valinnut ehdotuksekseen markkinaehtoisen takuuhinnan, jonka tariffitaso asetetaan hallinnollisesti. Työryhmän huhtikuussa 2009 julkaistun raportin mukaan eurooppalaisissa järjestelmissä hallinnollisesti asetetut tariffit ovat synnyttäneet sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Liian korkeaksi asetettu tariffitaso mahdollistaa rakentamisen heikoillekin paikoille. Parempi vaihtoehto olisikin tariffitason määritteleminen kilpailuttamalla. Onnistunut kilpailutus on vaativa tehtävä, mutta työryhmän kuulemien asiantuntijoiden mukaan se olisi markkinoiden toimivuuden kannalta suositeltavin ratkaisu. Myös muita ohjauskeinoja olisi Suomessa selvitettävä. 3.4 Kasvihuonekaasupäästöt laskuun Kasvihuonepäästöjä voidaan vähentää monin eri tavoin. Yksi laajimmista ja tehokkaimmista on päästökauppa. Lisäksi huomiota tulee kiinnittää muun muassa yhdyskuntarakentamiseen, liikenteeseen, julkisen sektorin energiaratkaisuihin, puun ja jätteen tehokkaampaan hyödyntämiseen sekä arjen valintoihin. Päästökauppa leikkaa hiilidioksidipäästöjä Päästötasojen leikkaamiseksi on EU:ssa kehitetty päästökauppajärjestelmä. Sen piiriin kuuluvat energiateollisuus sekä kaikki raskas eli energiaa paljon käyttävä ja päästöjä merkitsevästi aiheuttava teollisuus EU-alueella. Järjestelmässä valtiot sopivat sitovasta päästökatosta, jonka mukaan päästöoikeuksia jaetaan tai huutokaupataan eri maille, talouden sektoreille ja yrityksille. Ylijääneet päästöoikeudet voi myydä markkinoille, ja vastaavasti omat kiintiönsä ylittäneet päästäjät joutuvat ostamaan lisäoikeuksia. Päästökauppa on talouden työkalu päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Järkevästi toteutettuna se johtaa hiilidioksidipäästöjen kustannustehokkaaseen pienentymiseen. Tällöin ilmastonmuutoksen torjumisesta aiheutuvat mahdolliset haitat esimerkiksi työllisyydelle voidaan minimoida.

18 16 SAK Puheenvuoro 8/2009 Päästökauppaa on sovellettu EU:ssa vuodesta 2005 lähtien. Ohjauskeinona se on ottanut vasta ensiaskeleensa. Kioton ilmastosopimuksen jälkeiselle kaudelle on luvassa useita tärkeitä rakenteellisia uudistuksia. Huutokauppa päästöoikeuksien jakomenetelmänä tulee yleistymään 2013 alkavalla päästökauppakaudella. Suomen on syytä tutkia mahdollisuutta järjestää huutokauppa yhteistyössä muiden maiden kanssa. Vaikka päästökauppa on parhaimmillaan hyvä ja tehokas työkalu päästöleikkausten toteuttamiseen, sen toimintaan liittyy myös ongelmia. Aloilla, joilla kilpailu on globaalia, myös yhteiskunnallisten ohjauskeinojen on oltava globaaleja. Tällä hetkellä kauppa nostaa kustannuksia merkittävästi EU:n alueella toimiville teollisuusyrityksille ja tekee siirtymisen päästövähennyksiin sitoutumattomiin maihin entistä houkuttelevammaksi. Päästökaupan kehittämisen taustalle tarvitaankin globaalia päästöjenvähentämissopimusta. Ainakin joillakin energiaintensiivisillä sektoreilla, esimerkiksi teräksen tuotannossa, olisi järkevää laajentaa päästökauppa globaaliksi. Näin maakohtaisista päästökauppakiintiöistä voitaisiin vuonna 2012 päättyvän Kioton sopimuksen jälkeen siirtyä maailmalaajuisiin sektoripohjaisiin kiintiöihin, joissa päästöoikeuksien alkujako suoritettaisiin sektoreiden ominaispäästötehokkuuden perusteella. Energiatehokkaat yksiköt hyötyisivät tehottomien kustannuksella ja kunkin toimialan päästöjä voitaisiin vaihe vaiheelta pienentää. Kioton pöytäkirjan osapuolet voivat täydentää kansallisia päästövähennystoimiaan ns. Kioton mekanismeilla, joiden tarkoitus on joustavoittaa päästövähennysten toteuttamista (ks. laatikko). Näitä mahdollisuuksia on syytä hyödyntää täysimääräisesti, sillä hiilidioksiditonnin säästäminen on yhtä arvokasta missä päin maailmaa tahansa. Toteuttamalla yhteisesti toimeenpantavia projekteja esimerkiksi Venäjällä suomalaisyritykset voisivat hyötyä päästökaupasta luomalla uusia yhteistyösuhteita ja löytämällä markkinoita toiminnalleen. KIOTON MEKANISMIT Kansainvälisessä päästökaupassa (eri asia kuin EU:n päästökauppa) sallitun päästömääränsä ylittänyt teollisuusmaa voi ostaa toiselta, sallitun päästömääränsä alittaneelta teollisuusmaalta päästöyksiköitä. Yhteistoteutuksessa teollisuusmaa rahoittaa kasvihuonekaasujen päästöjä vähentäviä tai nieluja lisääviä hankkeita toisessa teollisuusmaassa, käytännössä useimmiten siirtymätalousmaassa. Samalla teollisuusmaa saa siirtää käyttöönsä hankkeesta saatuja päästövähennysyksiköitä. Puhtaan kehityksen mekanismissa (clean development mechanism, CDM) teollisuusmaa rahoittaa päästövähennyshankkeita tai nieluja lisääviä hankkeita kehitysmaassa ja saa siirtää käyttöönsä hankkeesta saadut päästövähennykset. Hankkeiden tulee samalla edistää kestävää kehitystä kohdemaassa.

19 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro Eri talousalueilla voi jatkossa olla erilaisia keinoja toteuttaa yhdessä sovittuja päästövähennyksiä. Päästökaupan lisäksi tällainen on ainakin niin kutsuttu hiilivero, jossa kaikkea hiilidioksidipäästöjä sisältävää verotettaisiin päästömäärien mukaisesti. Globaalisti toimivien alojen osalta olisi järkevää, että myös vähennystyökalu toimisi globaalisti. Näin kilpailuedellytykset olisivat reilut ja niin sanottu hiilivuoto (päästöjä aiheuttavien yritysten siirtyminen alueille joilla päästökauppaa ei sovelleta) kyettäisiin estämään. Yhteiskuntaa on rakennettu tähän asti sen oletuksen varassa, että sähköä ja energiaa voidaan aina tuottaa lisää. Voimakkaan materiaalisen kasvun kautena rakennettiin ja investoitiin paljon ja nopeasti, eikä energian hintaa tai saatavuutta pidetty merkittävinä rajoittavina tekijöinä. Tällä hetkellä energian hukkakulutuksen vähentäminen on yksi keskeisistä keinoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Etenkin raskaassa teollisuudessa ja energiantuotannossa päästökauppa johtaa myös energiatehokkaampaan tuotantoon, mutta niillä talouden osa-alueilla joilla päästökauppaa ei sovelleta (julkinen sektori, rakentaminen, maatalous, liikenne, kotitaloudet), tarvitaan muita toimenpiteitä energiankulutuksen tehostamiseksi. Vaikka energiatehokkuuden parantaminen maksaa itsensä takaisin alenevina energiakustannuksina, se vaatii toistaiseksi yhteiskunnan tukea ja ohjausta. Keskeisessä roolissa ovat tiedon jakaminen ja erilaiset energiatehokkuutta edellyttävät vaatimukset. Toimenpiteitä tarvitaan kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, kuten kesäkuussa 2009 mietintönsä luovuttanut energiatehokkuustoimikuntakin hallituksen energia- ja ilmastoselontekoon nojautuen esitti. Maltillista vero-ohjausta Houkutus räätälöidä verojärjestelmään uusia ohjailukeinoja ilmastonmuutoksen nimissä on kasvanut selvästi. Lähtökohtaisesti päästökauppasektorille vero-ohjausta ei tarvita, koska päästökauppa jo itsessään ohjaa vähentämään päästöjä. Päällekkäinen ohjaus on useimmiten tehotonta ja haitallista. Toisaalta päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla, esim. liikenteessä, vero-ohjausta voidaan käyttää osana tehokasta ilmastopolitiikkaa. Veroohjaus on kuitenkin harkittava tapauskohtaisesti ja vältettävä hallinnollisesti raskaiden järjestelmien luomista. Ennen uusien veromuutosten käyttöönottoa pitäisi vähintään selvittää, voitaisiinko samaan tavoitteeseen päästä suoremmalla lainsäädännöllä tai julkisia menoja käyttäen. Ilmastonmuutoksenkaan nimissä ei pitäisi luoda kohtuuttoman monimutkaista ja kuluttajalle kallista verojärjestelmää. Pienipalkkaisten ansiotuloverotusta pitää keventää vastineeksi kohoavista välttämättömyyshyödykkeiden hinnoista (sähkö, bensiini, lämmitys), jotta tulonjako ei muutu epäoikeudenmukaiseksi. Järkevää yhdyskuntarakentamista Energiaa kuluu aina, kun siirrytään paikasta toiseen. Siksi yhdyskuntarakenne se miten asunnot, työpaikat ja palvelut alueilla sijoittuvat suhteessa toisiinsa on energiatehokkuuden kannalta ratkaiseva tekijä. Yhdyskuntarakennetta on Suomessa tiivistettävä, koska niin voidaan tehostaa energiankäyttöä ja vähentää päästöjä. Yhdyskuntarakentamisen kestävyys on huomioitava viipymättä kaikissa maankäyttö- ja kaavoitussuunnitelmissa. Esimerkiksi uudet kaupan suurkeskukset ja taajama-alueiden asuinalueet

20 18 SAK Puheenvuoro 8/2009 on rakennettava joukkoliikenneyhteyksien varrelle tai niihin on luotava toimivat joukkoliikenneyhteydet. Rakentamisen osalta normit kiristyvät merkittävästi jo tehtyjen päätösten perusteella vuoden 2010 alusta ja uudelleen vuonna Liikenteessä pitää edistää joukkoliikenteen käyttöä, vaikuttaa verotuksella työmatkailuun polttoainekulutusta vähentävästi sekä vähentää kaupunkiruuhkia. Työsuhdeautoilun verotusta on syytä kiristää nykyisestä. Energiatehokkuutta julkiselle sektorille Kunnat, valtio ja muu julkinen sektori käyttävät kaikkiaan lähes 7 prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Hankintojen arvo sektorilla on peräti 27 miljardia euroa vuodessa. Kunnat ja kaupungit voivat vaikuttaa merkittävästi siihen, valitaanko energiatehokkaita tai esimerkiksi (lyhyellä aikavälillä) halvimpia tuotteita, prosesseja ja palveluja. Koulut, sairaalat ja muut verovaroin toimivat palvelut käyttävät ja tarvitsevat jatkuvasti uusia koneita, laitteita ja rakennuksia toimintaansa varten. Rakennusten ylläpito ja korjaus kestävällä tavalla voivat synnyttää sekä suuria säästöjä että parempaa energiatehokkuutta. Talousvaikeuksissakin on pyrittävä tarkastelemaan hankinnoista ja menettelyistä aiheutuvia kokonaiskustannuksia pidemmällä aikavälillä. Kyse on paitsi veroeuroista, myös kasvihuonekaasupäästöistä. Teollisuudelle keppiä ja porkkanaa Teollisuuden energiatehokkuutta on parannettava systemaattisesti päästökaupan ulkopuolelle jäävien yritysten osalta. Niin kutsuttujen valkoisten sertifikaattien 5 ottamista käyttöön voitaisiin harkita. Nykyinen teollisuuden sähkövero voitaisiin haluttaessa korvata Ruotsin mallin mukaisella järjestelmällä, jossa teollisuudelta edellytetään todennettuja energiatehokkuuden parantamistoimenpiteitä sähköverottomuuden vastineeksi. Tällä olisi myös Suomessa teollisuuden hintakilpailukykyä parantava vaikutus. Puussa hyödyntämättömiä mahdollisuuksia Puu on Suomelle taloudellisesti tärkein raaka-aine, jonka käyttöä ja hyödyntämistä on syytä voimakkaasti lisätä. Puu sitoo hiilidioksidia, minkä vuoksi sillä on tärkeä rooli päästöjen pienentämisessä. Esimerkiksi puurakentamisen lisääminen voisi merkitä suomalaiselle rakennusteollisuudelle hyvien vientimahdollisuuksien syntymistä. Puurakentamisen lisäämisellä voidaan vähentää myös päästöjä siten, että puulla korvataan suurempipäästöisiä rakennusmateriaaleja. Jätteet hyötykäyttöön Jätteenpoltto on hyvä energianlähde suurissa yhdyskunnissa ja etenkin silloin, kun sillä korvataan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Jätteen hyöty- 5 Valkoisen sertifikaatin järjestelmässä markkinatoimijat saavat saavutetuista säästöistään sertifikaatteja, joita voidaan käyttää joko oman tavoitteen toteuttamiseen tai myydä jollekin toiselle osapuolelle. Näin energiatehokkuutta päästään nostamaan sekä tavoitteellisesti (vaadittujen sertifikaattien määrä) että kustannustehokkaasti (toimenpiteitä ensin sinne, missä edullisimpia toteuttaa).

21 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro käyttö on esimerkiksi muissa Pohjoismaissa huomattavasti Suomea kattavampaa. Yhdyskuntajätteitä polttamalla ja kierrätystä tehostamalla voidaan vähentää kaatopaikoille vietävän jätteen määrää. Suomessa syntyy energiakäytössä hyödyntämiskelpoista jätettä jopa miljoona tonnia vuodessa, joten tilaa uusille jätteenpolttolaitoksille on. Yhdyskuntajätteestä noin 60 prosenttia on bioperäistä, joka voidaan laskea hyväksi lisättäessä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun energian määrää. Jätteen poltolla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä kaupunkien yhdistetyssä lämmön ja sähkön tuotannossa. Jokainen voi vaikuttaa Yksittäisen palkansaajan kannalta energiatehokkuutta on mahdollista parantaa lukuisilla tavoilla. Näistä päästöjen vähentämisen kannalta merkittävimpiä ovat ympäristöystävällisten ajoneuvojen suosiminen, joukkoliikenteen hyödyntäminen, sekä sähkön käytön vähentäminen esimerkiksi valojen ja sähkölaitteiden turhaa päällä pitämistä välttämällä. Tehokkaita konsteja ekologisempaan elämään ovat myös ilma- ja maalämpöpumput. Kotitalouksien energiankäytön tehostamista pitäisi tukea luomalla valtakunnallinen tietopalvelu, josta saisi tietoa ja opastusta sähkön- ja energiankäytön tehostamiseen sekä tarkoitusta varten käytössä olevista tuista ja palveluista. Motivan Energiatehokas koti -kampanja on askel tähän suuntaan. 3.5 Tehokkuutta sähkömarkkinoilta Suomessa tuotetusta sähköstä sähkökaupan piirissä on vain alle puolet. Suurimman osan sähköstä teollisuus tuottaa itselleen omakustannehintaan. Tukkusähkön kaupankäynti tapahtuu pohjoismaisessa Nord Pool - sähköpörssissä, jossa sähkölle muodostuu yksi hinta, jonka kaikki sähkönmyyjät saavat. Käytännössä hinnan määrittävät pitkälti ruotsalaiset ja norjalaiset vesivoimayhtiöt. Sähkömarkkinat eivät toimi normaalin kilpailun puitteissa, sillä toimijoita on vähän ja niillä on merkittävä asema markkinoilla. Tällä hetkellä käytössä oleva sähköpörssi on rakenteeltaan sikäli epäonnistunut, että sähkön hinnoittelumekanismi tuottaa tuotantokustannuksiin nähden kohtuuttoman suuria voittoja. Vaihtoehdoksi esitetty sähkön tukkumarkkinoiden eriyttäminen päästökauppaoikeuksien markkinoista on kiinnostava ja lisäselvittelyn arvoinen 6. Ehdotetussa mallissa sähkön kuluttajat maksaisivat vain päästöoikeuksien toteutuneista kustannuksista. Ostamalla erikseen oikeudet tuotetun sähkön päästöille voidaan sähkön hintaa saada laskettua nykyisestä, mikä mahdollistaisi sähkönkäyttäjille tuntuvat säästöt. Samalla poliittisesti vaikea windfall-verotuksen ongelma poistuisi, ja päästötön tuotanto olisi edelleen päästöllistä kannattavampaa. Sähkömarkkinoiden toimivuutta ylipäätään tulee parantaa. Uusien toimijoiden pääsyä markkinoille pitää helpottaa muun muassa kantaverkkoja kehittämällä ja investointimenettelyjä helpottamalla. Yhteisten sähkömarkkinoi- 6 Teknologiateollisuuden tiedote (

22 20 SAK Puheenvuoro 8/2009 den laajentuminen pohjoismaista Itämeren ympäristöön ja siitä edelleen manner-eurooppaan tekee sähköstä yhä enemmän normaalin kaupankäynnin piirissä olevan hyödykkeen. Laajemmat markkinat lisäävät sähkön saatavuutta, jolloin tehokas uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen helpottuu. Integraatiosta seuraavaa hinnannousua on kompensoitava kotimaisilla investoinneilla ja turvaamalla teollisuuden kohtuuhintainen sähkönsaanti myös sähköpörssin ulkopuolella. Kuva 3.7. Sähkön tuonti ja vienti * (Tilastokeskus 2009) Sähkön sisämarkkinoiden kehittyminen edellyttää siirtoyhteyksien vahvistamista Pohjoismaista muualle Eurooppaan ja toisinpäin. Erityisesti Itämeren ympäristövaltioiden sähkömarkkinat yhtenäistyvät. Tulevaisuudessa sähkön rajat ylittävä kauppa kasvaa, mihin Suomessakin on valmistauduttava. Suomalaisten toimijoiden tulee olla vahvasti mukana eurooppalaisilla markkinoilla. 4 ILMASTOSOPIMUS JA AY-LIIKE 4.1 Kansainvälisen ay-liikkeen tavoitteet ilmastoneuvotteluissa Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta ilmastohaasteen ratkaiseminen vaatii uusia, kestäviä tuotantorakenteita ja työntekijöiden aseman turvaamista muutoksessa. Avainsanoja ovat oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus. Tarvitaan yhteisesti sovitut periaatteet ja rakenteet, joiden puitteissa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen eri maissa sitoudutaan. Heikentyneestä maailmantalouden tilasta ja finanssikriisistä huolimatta hallitusten on vuoden 2009 aikana päästävä sopimukseen ilmastonmuutoksesta nykyisen Kioton pöytäkirjan toteuttamiseksi. Kööpenhaminan neuvotteluissa ayliikettä edustaa ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö ITUC, jonka jäsen myös SAK on. ITUC on sitoutunut tukemaan merkittäviä ja kunnianhimoisia kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteita kehittyneissä maissa sekä toimia kas-

23 SAK SAK:n ilmasto- ja energiapoliittinen puheenvuoro vihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja vähähiilistä, hallittua kasvua kehittyvissä maissa. Maailman ammattiyhdistysliike pitää tärkeänä, että taakan jaossa huomioidaan tuotettujen päästöjen määrä sekä kunkin valtion kyky ratkaista päästöongelmia. Ammattiyhdistysliike vaatii myös hyvin rahoitettuja sopeutumisstrategioita, haavoittuvien yhteisöjen huomioimista sekä tutkimuksen, tuotekehityksen ja vihreiden teknologioiden käytön lisäämistä. Ilmastohaasteen edessä kansalliset taloudet on rakennettava uudelleen siten, että kasvu perustuu investointeihin, jotka luovat työpaikkoja, elvyttävät taloudellista kasvua ja vähentävät kasvihuonepäästöjä. Kööpenhaminan sopimuksessa osapuolten tulisi sitoutua huomioimaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Sopimuksessa olisi myös päätettävä strategiasta, jonka ohjaamana työllisyysnäkökulmia käsiteltäisiin ilmastomuutoksen työntekijöille mahdollisesti aiheuttamien vaikeuksien osalta. Sopimuksen tulisi myös sisältää maininta oikeudesta kehitykseen hiilidioksidipäästörajoitteisessa maailmassa sekä näkemys siitä, kuinka työpaikkojen menetykset kyetään muuntamaan uusiksi vihreiksi työmahdollisuuksiksi. Jälkimmäisen merkitys korostuu maailmanlaajuisessa talouskriisissä entisestään. 4.2 Työntekijöiden turva ilmastonmuutoksessa Ammattiyhdistysliike ajaa ilmastosopimukseen niin sanotun oikeudenmukaisen siirtymän huomioimista, mistä lisättiin sopimuksen neuvotteluluonnokseen maininta kesäkuussa Ammattiyhdistysliikkeen lähtökohtana on, että taloudellista siirtymää nykyisestä globaalista markkinataloudesta kohti vihreää taloutta ei voi jättää pelkästään markkinoiden vastuulle. Onnistuneen siirtymän läpivienti edellyttää valtiovetoisia investointeja, siirtymän alkutilanteen hahmottamista, osaamisen ja sosiaaliturvajärjestelmän kehittämistä, työmarkkinaosapuolten neuvotteluita sekä alueellisten ja paikallisten olosuhteiden huomioimista sopeuttamistoimissa. Näin voidaan varmimmin taata työpaikat ja riittävä toimeentulo kaikille. Uusia vihreitä työpaikkoja, vihreämpiä työyhteisöjä ja matalahiilidioksidipäätöisiä teknologioita kehittävän pitkäjänteisen ja kestävän teollisuuspolitiikan luominen edellyttää mittavia investointeja. Valtioiden on sitouduttava niiden toteuttamiseen. Kestävän kehityksen mukaiseen maailmantalouteen tarvitaan myös panostuksia innovaatiopolitiikkaan (ml. sosiaaliset innovaatiot) sekä rahoituksen suuntaamista kestävään kehitykseen. Ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan vaikutuksia työllisyyteen, osaamiseen, toimeentuloon, sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja muihin sosiaalisiin ulottuvuuksiin on tutkittava hyvissä ajoin ja tehtävä arvioita politiikkojen vaikutuksista. Lisäksi maailman hallitusten on kuultava ja konsultoitava ayliikettä, työnantajia ja muita sidosryhmiä. Demokratian, ihmisoikeuksien ja työelämän perusoikeuksien kunnioittaminen ovat onnistuneen siirtymän edellytyksiä. Globaali yhteiskunnallinen muutos edellyttää puhtaisiin prosesseihin ja teknologioihin koulutettuja työntekijöitä. Vain työntekijöitä kouluttamalla voidaan omaksua ja kehittää uusia teknologioita ja ymmärtää vihreiden investointien mahdollisuudet. Työntekijälle, työntekijän perheelle ja yhteisölle on taattava mahdollisuus kouluttautumiseen, valmennukseen ja elinikäiseen oppimiseen.