Jos - kontrafaktuaalinen päättely ja selittäminen historiantutkimuksessa

Transkriptio

1 HISTORIATIETEIDEN VALTAKUNNALLISEN TOHTORIOHJELMAN XV KEVÄTKONFERENSSI Jos - kontrafaktuaalinen päättely ja selittäminen historiantutkimuksessa TI TAMPEREEN YLIOPISTO Entä jos Aapeli Saarisalo ei olisi matkustanut Palestiinaan? Kontrafaktuaalisia arveluita suomalaisesta kristillisestä sionismista ja yksilön vaikutuksesta historian kulkuun Timo R. Stewart Poliittisen historian väitöskirjani käsittelee kristillisen sionismin historiaa Suomessa. Tärkeimpänä tavoitteenani on selvittää miksi Suomeen syntyi 1900-luvun jälkipuoliskolla kohtalaisen suuri liike, jonka piirissä kaukaisen Israelin valtion tukemista perusteltiin uskonnollisin argumentein. Suomeen perustettiin monia Israeljärjestöjä, joista useimmat olivat avoimen kristillisiä. Israel-matkailu kiihtyi etenkin 1970-luvulla varsin merkittäväksi ja suomalaiset järjestivät jo 1960-luvulta lähtien vapaaehtoisryhmien työskentelyä kibbutseilla. Lähi-idän konfliktin muuttuessa poliittisesti yhä aremmaksi suomalaiset Israelin ystävät liittyivät taistoon ja ryhtyivät keräämään adresseja ja osoittamaan mieltä. Avaamatta tässä sen lähemmin tutkimukseni tuloksia, riittänee kun lähdemme siitä, että tutkimuskysymykseeni on useita eri vastauksia eri tasoilla. Itse tutkimuskysymystä voi lähteä lähestymään kahdelta eri näkökannalta. Ensinnäkin maan sisältä käsin, eli miten kristillisen sionismin dynamiikka rakentui Suomessa, ja toiseksi arvioimalla miksi 1

2 tällainen liike syntyi juuri Suomeen enemmässä määrin kuin jonnekin muualle, kuten vaikkapa Ruotsiin. Molempiin kysymyksiin taas löytyy useita osavastauksia. Kaikelle on monta syytä ja näiden syiden keskinäisen merkittävyyden arvioiminen on yksi tutkimuksen suurista haasteista. Tarkastelen asiaa aatehistorian näkökulmasta ja selvitän mitä kristillinen sionismi antoi niille, jotka siihen uskoivat. Tarkastelen myös ulkomaisia yhteyksiä ja teologisten uutuuksien koettua yhteensopivuutta Suomen evankelisluterilaiseen perinteeseen. Suomessa esitetyn Israelin narratiivin ja Suomen oman kansallisen tarinan yhtäläisyydet, poliittinen ilmapiiri, Israel-järjestöjen resurssit ja käytännön toiminta saavat nekin osansa tarkastelusta. Tarinan keskiössä on myös muutamia erityisen vaikutusvaltaisia ja vaikuttavia yksilöitä. Tässä pääsemme erään ikuisuuskysymyksen äärelle: mikä on yksilöiden rooli aatteen, liikkeen tai muun historiallisen tapahtuman menestyksessä? Oliko tässä tapauksessa kyse johtajista, jotka toivat suomalaiseen kristilliseen kenttään jotain uutta ja toiminnallaan vaikuttivat merkittävästi sen suosioon? Vai kävikö niin, että jo läpi lyöneet aatteet loivat tilauksen keulakuville, joiden oma osuus olisi tarvittaessa ollut toisten korvattavissa? Vastaus ei varmaankaan ole joko/tai, mutta miten arvioida kysymystä rakentavalla tavalla? Ehdottaisin, että tähän voisi saada jotain suuntaa antavia työkaluja pienestä kontrafaktuaalisesta ajatusleikistä. Otetaan lähtötilanne ja poistetaan kuvitteellisesti siitä joku osa alue ja yritetään nähdä miten seuraukset olisivat saattaneet olla erilaisia. Jos lähtee kuvittelemaan, miten asiat olisivat saattaneet mennä, kannattanee ottaa pohdinnan lähtökohdaksi mahdollisimman pieni muutos mahdollisimman läheltä. Voidaan sanoa melko suurella todennäköisyydellä, että koska kristillinen sionismi näyttää kansainvälisessä tarkastelussa tarvitsevan protestanttisen teologian kasvualustan, suomalainen Israel-liike olisi jäänyt syntymättä, mikäli kuningas Sigismund olisi päihittänyt Kaarle-herttuan ja kumonnut uskonpuhdistuksen Suomessa. Näin aivan kirjaimellisesti kaukaa haetun muutoksen muut seuraukset olisivat 2

3 kuitenkin niin merkittäviä, että koko pohdiskelulle on vaikea nähdä viihdearvon lisäksi mitään muuta hyötyä. Sen sijaan vastaava ajatusleikki saattaa olla mielekkäämpi arvioitaessa aikalaisten osuutta jollain vähemmän kauaskantoisella tavalla. Ideaa voisi kokeilla oman tutkimusaiheeni puitteissa esimerkiksi tarkastelemalla suomalaisen Israel-harrastuksen yhtä merkittävintä nimeä, Aapeli Saarisaloa ( ). Pastorin, lähetystyöntekijän, arkeologin, professorin ja kirjailijan roolissa Saarisalo oli koko pitkän elämänsä ajan läsnä lähes jokaisessa suomalaisen Israel harrastuksen käänteessä. Hän oli Suomen Lähetysseuran ensimmäinen työntekijä Palestiinassa Hän palasi sinne usein arkeologin ominaisuudessa ja tultuaan Helsingin yliopiston itämaisten kielten professoriksi 1935 käytti arvovaltaansa toimiessaan Israelin syntymisen ja ensimmäisten vuosikymmenten historian tulkkina suomalaisille. Saarisalo julkaisi vaikuttavan listan populaareja kirjoja Pyhästä maasta ja poikkesi tavan takaa etenkin kristillisten lehtien toimituksissa kutsumattakin antamassa haastatteluja milloin mistäkin Lähi-itään liittyvästä aiheesta. Saarisalo oli mukana perustamassa Suomen Karmel-yhdistystä vuonna 1949 sekä otti vastaan suuren määrän suomalaisryhmiä asuessaan kymmenen vuoden ajan Tiberiaksessa ja luvuilla. Saarisalolla oli pieni osuutensa myös Jerusalemin Kansainvälisen Kristillisen Suurlähetystön (ICEJ) Suomen osaston perustamisessa vuonna Fundamentalistiksi kritisoitu Saarisalo käytti ylpeänä ja hyvin näkyvästi professorin arvonimeään puolen vuosisadan ajan. Hän oli merkittävällä tavalla antamassa apokalyptiselle ja profetiapainotteiselle kristillissionismin suuntaukselle jonkinlaisen akateemisen hyväksynnän tuntua, vaikkakin teologisen tiedekunnan ulkopuolelta. Hänen ajatuksensa ja aktiivisuutensa selvästi edistivät suomalaista Israel-harrastusta. Aapeli Saarisalo oli kuitenkin myös nuorena hyvin sairaalloinen ja hänen ensimmäinen matkansa Palestiinaan vuonna 1920 olisi saattanut jäädä tekemättä, samoin kuin kaikki myöhemmätkin. Mikä olisi toisin, jos näin olisi käynyt eikä Saarisalon uraa olisi päässyt syntymään? 3

4 Tässä kohtaa lupaavasti alkanut kontrafaktuaalinen pohdinta alkaa helposti hirvittämään. On erittäin haastavaa selvittää jo sitäkin mitä tapahtui ja miten aikalaiset sen ymmärsivät. Aikalaiset eivät luonnollisesti ole tienneet miten asiat tulisivat tapahtumaan ja ovat miettineet mahdollisia vaihtoehtoja, kuten mekin teemme. Mikäli mieltää historian collingwoodilaisittain ajattelun historiaksi ja historioitsijan työn menneiden ajatusten uudelleen ajattelemiseksi omassa päässään, näiden vaihtoehtojen pohdinta ilmiselvästi kuuluu historiaan. Mutta heti kun olettaa asioiden itse asiassa tapahtuneen toisin kuin ne tapahtuivat, alkaa muuttujien määrä nousta häkellyttävästi. Siitä kontrafaktuaalisuuden hirvitys. Miten luoda mielikuvituksen laukkaan jotain systemaattisempaa? Päästäänkö Saarisalon tapauksessa pidemmälle, jos yksilöidään hänen merkittävimpiä panostuksia suomalaiseen kristilliseen sionismiin ja koetellaan niitä yksitellen? Saarisalo oli todella äänekkäin ja selkein akateemisella uskottavuudella varustettu kristillisen sionismin airut. Mutta hän ei ollut ainoa. Dogmatiikan professori Osmo Tiililä ( ) esitti samansuuntaisia ajatuksia, joskin huomattavasti hillitymmässä muodossa ja selvästi lyhyemmän aikaa. Saman voi sanoa hänen edeltäjästään, professori Yrjö J. E. Alasesta ( ). Raivasiko Saarisalo heille tilaa vai oliko hän esimerkkinä siitä, mitä käy akateemiselle uskottavuudelle jos menee liian pitkälle? Ehkä molempia. Suomen Lähetysseura palkkasi Saarisalon ensimmäiseksi Palestiinan lähetikseen, mutta hänen palattua ennenaikaisesti Suomeen oli paikalle ilmeisen vaikea löytää ketään muuta. Vaikka Saarisalon tilalle ei olisi alun perinkään löydetty toista lähettiä vuosina , lähettikaudella oli selvästi enemmän merkitystä Saarisalon oman uran kuin SLS:n Palestiinan työn rakentamisen kannalta luvulta lähtien Aili Havas vei työtä aivan eri suuntaan kuin Saarisalo. Jossakin mielessä Saarisalon lähettikausi oli Lähetysseuran kannalta aivan irrallinen jakso, jolla on hyvin vähän liitoskohtia myöhempään työhön. ICEJ:n Suomen osasto olisi varmasti perustettu 1980-luvulla ilman Saarisalon välitysroolia. Järjestön ensimmäinen puheenjohtaja, entinen kansanedustaja Ulla Järvilehto, halusi korostaa Saarisalon tukea, mutta tämä on helppo nähdä yritykseksi 4

5 luoda jatkumoa vanhempaan suomalaiseen Israel-harrastukseen. Suomen Karmelyhdistys on sitten vaikeampi kysymys. Saarisalo itse katsoi, että hänen sekä Karmelaatteen norjalaisen pioneerin Per Faye Hansenin yhteyksillä oli avainrooli järjestön esittelemisessä Suomessa, mutta tätäkin sopii epäillä. Seuran synnyttyä sillä riitti paljon aktiivisia suomalaisia jäseniä, myös pappeja. Muillakin oli yhteyksiä Norjan evankelisiin piireihin. Asuessaan Tiberiaksessa 1970-luvulla Saarisalolla oli jo jonkinlainen kulttistatus suomalaisten Israel-matkailijoiden piirissä. Varsin vanhan miehen suullista ulosantia pidettiin tosin hiukan huonona ja hänen jo korostuneille eksentrisille piirteilleen oli helppo myhäillä. Tiberiaksessa asui tuolloin myös toinen Israel-työn pioneeri, helluntailainen lähetystyöntekijä Kaarlo Olavi Syväntö, joka oli opastanut ryhmiä Israelprofetioiden tulkintaan jo kauan ennen Saarisaloa. Ehkä Saarisalon ainutlaatuisin panos suomalaiseen Israel-harrastukseen on sittenkin hänen mittava, useita kymmeniä enimmäkseen populaareja teoksia kattava kirjallinen tuotantonsa. Saarisalon valtaisaa tietomäärää hyödyntävä maalaileva ja tunnelmallinen kirjoitustyyli täytti tilan, johon ei nähtävästi ollut tuloillaan muita kilpailijoita. Sitä olisi ollut yksinkertaisesti hyvin vaikea jäljitellä. WSOY:n kustantamina laadukkaina kirjoina Saarisalon julkaisut levisivät laajalle ja saivat paljon tunnustusta. Ilman Saarisalon Palestiinassa viettämää aika, ne olisivat jääneet joko kokonaan kirjoittamatta tai tuntuneet varsin erilaisilta. Ajatusleikki on tuonut meidät tähän pisteeseen, mutta miten tästä eteenpäin? Jos Saarisalon kirjallinen tuotanto olikin jossain mielessä ainutlaatuista, eikö ole mahdollista ajatella, että markkinat olisivat nostattaneet esiin jonkun muun Israelkirjailijan, kun sille viimeistään 1960-luvulta lähtien alkoi olla todella laajaa kysyntää? Ehkä tämän tyyli ja kokemuspohja olisivat olleet erilaisia, mutta olisiko vaikutus ollut samansuuntainen? Kun tähän ja muihin vastaaviin kysymyksiin on vaikea nähdä mitään puhdasta spekulaatiota konkreettisempaa tulosta, onko jossittelun yritys edes vaivan arvoinen? 5