Tampereen. seudun. luonto. Susi - peto ja petopelko s. 4-7 Tampereen kaupungin metsät s. 8-9 Tapahtumakalenteri s Uutispaloja s.

Transkriptio

1 Tampereen seudun luonto 1/ vsk Susi - peto ja petopelko s. 4-7 Tampereen kaupungin metsät s. 8-9 Tapahtumakalenteri s Uutispaloja s

2 Tampereen seudun luonto 1/ vsk TYSY on Tampereella toimiva Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys. Jäseneksi liittymällä saat Tampereen seudun luonto- ja Luonnonsuojelija-lehdet. Seuraava lehti ilmestyy joulukuussa Aineisto lehteen syyskokoukseen mennessä päätoimittajalle joko sähköpostilla tai postitse. Jäsenlomakkeet Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toimisto Varastokatu TAMPERE Puh Verkkolomake Jäsenmaksut vuonna 2006 varsinainen jäsen 28 euroa perhejäsen 10 euroa kannatusjäsen 50 euroa Osoitteenmuutokset Luonnonsuojelija-lehden palvelukortilla tai Ilmoitushinnat 2006 Takakansi (mv) 170 euroa 1/1 sivu (mv) 127 euroa 1/2 sivu (mv) 68 euroa 1/4 sivu 43 euroa Rivi-ilmoitus (mv) 1,5 e /rivi Irtomainos lehden väliin 85 euroa 3 Luonnonsuojelupiirin pj:n terveiset 4-5 Susi - peto ja petopelko 5-6 Susi (Canis lupus) - faktaa 7 Terveiset susirajan takaa 8-9 Tampereen kaupungin metsät Monimuotoisuutta suojelemaan 12 Konemetsä Lielahden niemen sahan kasvillisuus Tapahtumakalenteri Tysyn hallitus Tysyn toimintakertomus Sinitintin siivin 20 Matokomposti kotiin 21 Vesiluonto tarvitsee sinua! 22 Luin kirjan Uutispaloja Lehden kirjoituksissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät välttämättä edusta Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n virallista kantaa. TAMPEREEN SEUDUN LUONTO 1/2006 Ilmestyy 2 kertaa vuodessa. PÄÄTOIMITTAJA Minna Santaoja, minna.santaoja@uta.fi, ULKOASU Minna Santaoja (Tiina Kaivo-oja) TOIMITUS Tysyn hallitus ja muut kirjoittajat PAINO- PAIKKA City-Offset Oy JULKAISIJA Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry, TYSY, Varastokatu TAMPERE PAINOSMÄÄRÄ 1600 kpl. Kannen kuva: Susi (Canis lupus), aika veitikka. Kuva Suden ääni tapahtuman pressimateriaalista. Kuva: Monty Sloan,

3 Piirin pyörityksestä Tampereen seudun luonto 1/2006 Luonnonsuojelupiirillä riittää puuhaa. Meitä työllistävät niin luonnon- kuin ympäristönsuojeluasiat. Piirimme on perinteisesti kunnostautunut metsien- ja vesiensuojelussa. Viime aikoina mukaan ovat nousseet yhä enemmän soiden ja perinnemaisemien suojelu. Varsinaisen luonnonsuojelun ohella otamme kantaa kaavoitukseen ja maankäyttöön. Vuonna 2005 Pirkanmaalla putkahti esiin useita jätteenkäsittelylaitos- (vapaasti suomennettuna kaatopaikka) hankkeita. Tänä vuonna pinnalle ovat nousseet jätteenpolttolaitokset. Nämä ovat työllistäneet niin meitä kuin huolestuneita paikallisia asukkaita. Myöskään maastoliikenneasiat ja esimerkiksi maa-ainesten ottohankkeet eivät ole jättäneet meitä rauhaan. Kuva: Tanja Välikangas Itse olen ollut mukana Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin toiminnassa koko kuluvan vuosituhannen. Piirihallituksessa olen ollut vuoden 2001 alusta, varapuheenjohtajana tähän vuoteen asti. Erikoisalaani on metsien- ja muu luonnonsuojelu, mutta pysyäkseen kärryillä siitä, mitä maakunnassa tapahtuu, täytyy yrittää perehtyä kaikkeen muuhunkin. Joskus se on kieltämättä lähes ylivoimaista. Olen koulutukseltani ympäristönhoitaja. Sen lisäksi olen käynyt parin vuoden luontokartoittajakurssin. Tärkeimmät luonnonsuojeluoppini olen kuitenkin saanut käytännön järjestötyön ja muun kokemuksen kautta. Vastoinkäymisiä on riittänyt, mutta niistähän sitä vasta oppiikin. Onneksi joskus kohdalle osuu myös mukavia voittoja. Niiden ansiosta jaksaa taas perehtyä seuraavaan usein ikävään asiaan. Luonnonsuojelussa hienointa on mielestäni se, että saa olla liikkeellä maastossa. Itse inventoidun kohteen suojelun edistäminen on haastavaa, mutta jos homma toimii, erittäin palkitsevaa. Oman arvoasteikkoni hienoimman jutun tittelistä kilpailevat myös mahtavat luonnonsuojelijaihmiset, kohtalotoverit. Kiitokset ovat aina miellyttäviä. Siksi käytänkin tilaisuutta hyväkseni ja kiitän koko piirihallitusta (Aulikki, Anneli, Anni, Juha, Matti, Arto, Perttu, Erkki, Tero, Kimmo, Sara ja Minna) sekä aluesihteeriämme Kaijaa: ilman teitä en olisi piirin vetovastuuta ottanut. Erityiskiitoksen ansaitsevat minua edeltäneet puheenjohtajat Tuire Laurinolli ja Aulikki Laine. He ovat olleet korvaamaton apu puheenjohtajan tehtäviin perehtymisessä. Kiitoksen ansaitsevat luonnollisesti myös kaikki muut yhteistyökumppanit! Nähdään vaikkapa lauantaina 6.5., kun piiri tekee perinteisen linturetken länsirannikolle Poriin, Luonnonsuojeluterveisin, Juho Kytömäki p Linkkivinkki: Etelä-Suomen metsiensuojelu on yksi ajankohtaisimpia luonnonsuojelukysymyksiä. Tutustu hienoihin, suojelemattomiin eteläsuomalaisiin metsäkohteisiin netissä osoitteessa Sivuilta löytyy myös runsaasti tietoa siitä, miksi ja miten Etelä-Suomen metsiä tulisi suojella. Kömmähdyksiä ketokatkero ketonoidanlukko ahonoidanlukko Pahoittelemme useiden viime lehdessä olleiden kuvien kehnoa laatua. Tekevälle sattuu ja tekniikka on toisinaan ihmeellistä etenkin kun lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin. Vika ei ollut painossa. Kilpikonnajutusta oli jäänyt kirjoittajan nimi pois. Meksikossa seikkaili Minna Santaoja. Koivulan niityn ketotalkoista kertovan jutun yhteydessä piti olla seuraava taulukko: Koivulan niityn uhanalaisten lajien esiintyminen vuosina Taulukko: Kaija Helle ruutu yht yht yht yksilöitä ei laskettu f 45f 169fs 220fs 2f 22f s f 23 6f 24fs 9f 9f 5f 246fs 9f 24f 33f 7f 7f 2s 2s 3s 4s 7s f 56f 30f 35f 181f 20f 2f 39f 1f 61f 9f 9f steriilijä ei laskettu 4s 4s 1s 1s 3

4 SUSI peto ja petopelko Aulikki Laine 4 Susi puhuttaa ihmisiä kovasti. Täällä Pirkanmaallakin susi on tullut ajankohtaiseksi varsinkin maakunnan itäosissa, lähinnä Längelmäen, Oriveden ja Juupajoen kuntien alueella, jonne sudet ovat viime vuosina asettuneet. Susi on yksi pohjoiseen luontoomme kuuluvista suurpedoista. Se on havumetsävyöhykkeen tärkeä huippupeto, joka luonnontilassa pitää kurissa hirvieläinten kantaa ja tarjoaa mahdollisuuden elämään monille muille pedoille ja haaskansyöjille, kuten ahmalle. Suurpedoista karhut ja ilvekset tuntuvat elävän Pirkanmaalla hyvässä sovussa ihmisten kanssa. Karhun ja ilveksen elämän ihmiset hyväksyvät yleisesti helpommin kuin suden. Mikä sudessa on sellaista, että ihmisten on vaikea hyväksyä sen olemassaolo? Punahilkka-sadun iso paha susi tulee yleensä ensimmäiseksi mieleen puhuttaessa susi-pelosta. Lapsille luodaan helposti pienestä pitäen satujen ja sanontojen muodossa sudesta sellainen kuva, että se on hyödytön, ikävä ja pelottava. Susi jo syntyessään, susi ihmiseksi Vertauksia suteen löytyy runsaasti. Kun ajatellaan ihmistä biologisena olentona, eläimenä muiden eläinten joukossa, on susi yksi harvoista pedoista, joka ihmisen pystyy tappamaan. Tässä valossa on ymmärrettävää, että ihminen pelkää sutta. Petopelko on meillä syvällä sisimmässämme, tiedämme petojen voivan tappaa meidät ja puolustaudumme niitä vastaan. Hyvin tehokkaasti olemme sutta vastaan puolustautuneetkin. Onnistuimme hävittämään suden metsästyksen avulla lähes kokonaan Suomesta. Nykyään susi on palaamassa takaisin niille alueille, joilta se aikanaan hävitettiin. Palaavat yksilöt kohtaavat ihmisten vanhan susivihan ja pelon ja ovat saaneet osakseen tylyn kohtelun. Moni yksilö on joutunut salametsästyksen kohteeksi ja elossa olevien salametsästystä suunnitellaan. Petopelko Jos sutta kohtaan tuntemaamme pelkoa ajatellaan järjellä, tuntuu se täysin suhteettomalta. Läntiseen Suomeen saapuneet muutamat susiyksilöt ovat saaneet aikaan hysterian, jonka vuoksi susialueilla asuvat lapset kuljetetaan autoilla kouluun, lapset eivät uskalla leikkiä illalla ulkona ja aikuisetkin pelkäävät mennä metsään. Nykyaikana turvallisuusnäkökohdat tuodaan Kuva: Suden ääni tapahtuma kaikessa ylikorostuneesti esille. Ihmiset teollistuneissa maissa ovat pystyneet luomaan itselleen maailman, jossa on yhä turvallisempaa elää. Ainakin kun ajatellaan muun luonnon kuin ihmisen itselleen aiheuttamaa uhkaa. Jos kuitenkin verrataan ihmisen itselleen aiheuttamaa uhkaa suhteessa suden uhkaan, huomaamme jälkimmäisen olevan hyvin minimaalinen. Ensimmäisenä tulevat mieleen liikennekuolemat, sodat, huumeet ja tapot. Emme vain pidä näitä uhkia samassa sarjassa luonnoneläinten aiheuttamiin uhkakuviin verrattuna. Ihminen on niin luonnosta vieraantunut, että välttää luonnossa liikkumista ja petopelko saa helposti vallan. On totta, että susi pystyy tappamaan ihmisen. Mutta niin pystyy toinen ihminenkin. Miksi siis pelkäämme sutta paljon enemmän kuin toista ihmistä vain sen vuoksi, että se PYSTYY ihmisen tappamaan? Susi pystyy tappamaan myös karjaa ja viisaana eläimenä sen joskus tekeekin helpon saaliin vuoksi. Tämä saa ihmiset vihaamaan sutta entisestään enemmän. Petovahingot Vaikka susi on luokiteltu erityisen uhanalaiseksi lajiksi, myönnetään sudelle edelleen kaatolupia. Suden tappamista perustellaan sen ihmiselle aiheuttamien vahinkojen vuoksi. Tällaisiksi vahingoiksi luetaan susien tappamat kotieläimet. Ihmisten närkästys kotieläintensä menettämisen vuoksi on ymmärrettävää. Suuri osa susien aiheuttamista vahingoista olisi mahdollista ehkäistä ennalta. Karjan suojaksi on saatavilla pedoilta suojaavaa aitaa, joka on susialueella asuville karjankasvattajille ilmaista. Sudet eivät ole tappaneet karjaa, joka on ollut susiaidan suojassa. Myös koirille on kehitetty susiliivejä, joista susi saa koiraa koskettaessaan sähköiskun. Suden tappamista kotieläimistä maksetaan omistajalle korvausta. Tosin korvauksessa on edelleen olemassa vuosittainen omavastuu, eikä sitä makseta täysimääräisenä. Ruotsissa on käytäntö, jonka mukaan karjankasvattajat saavat korvauksia jopa ilman vahinkoja, vain siitä, että asuvat alueella jossa sudet pesivät. Tämä olisi hyvä malli Suomeenkin. Jos vielä korvausten omavastuu poistettaisiin ja korvaukset maksettaisiin täysimääräisinä, saattaisi karjankasvattajien viha sutta kohtaan lieventyä.

5 Tampereen seudun luonto 1/2006 Koira ihmisen ystävänä ja petona Meidän on myös syytä muistaa, että kotieläimistämme koira on sudelle läheistä sukua, sudesta aikanaan kesytetty. Ilman sutta meillä ei olisi koiraakaan. Tosin koirakaan ei aina ole vain kaunis ja ihana ihmisen ystävä. Koira on tappanut paljon ihmisiä, karjaa ja toisia koiria, paljon sutta enemmän. Suuressa susisymposiumissa Helsingin Kaapelitehtaalla Erkki Pulliainen kertoi koiran aiheuttamista kuolemista maailmalla. New Yorkissa on rekisteröity koirien hyökkäystä ihmisten kimppuun, samoin Italiassa on sattumalta yhtä paljon koirien rekisteröityjä hyökkäyksiä. Sitä vastoin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ei ole vuoteen 2004 mennessä rekisteröity yhtään tapausta terveen suden hyökkäyksestä ihmisen kimppuun. Vuoden 2005 marraskuulta on yksi tapaus, jossa ihmiseen tottuneet kaatopaikkasudet hyökkäsivät niitä jo edellisenä päivänä valokuvanneen ihmisen kimppuun tämän tappaen. Euraasiassa ovat ainoat dokumentoidut suden hyökkäykset ihmisen kimppuun tapahtuneet Suomessa, Turun seudulla ja Karjalankannaksella 1800-luvulla. Neuvostoliittolaiset tutkijat ovat käyneet läpi maan kirjallisuuden, eivätkä ole löytäneet sieltä tapauksia. Edellisistä esimerkeistä käy ilmi, että koira on itse asiassa ihmiselle paljon pahempi peto kuin susi. Olemme kuitenkin koirien läsnäoloon tottuneita ja hyvin harva ihminen koiria niin paljon pelkää, että olisi valmis koiran tappamaan. Petopelon hälventäminen Paljon riippuu siitä, miten suhtaudumme suteen. Susi on ihmisen luonnollinen asuinkumppani näillä leveysasteilla. Meillä ei ole oikeutta kieltää suden olemassaoloa, vaan meidän on syytä sopeutua siihen. Petopelon voittaminen voi olla vaikeaa. Se on ja asuu syvällä. Siihen voi kuitenkin omalla toiminnallaan ja ajattelullaan paljon vaikuttaa. Kun sudesta saa asiallista tietoa ja tutustuu siihen eläimenä, alkaa kuva pelottavasta eläimestä yleensä väistyä. Suurpedoista ja varsinkin sudesta onkin syytä levittää yhä enemmän asiallista ja oikeata tietoa, jotta asiattomat pelot eivät hallitse ihmisten mieliä. Muun muassa Luonto-Liiton susiryhmä on yhteisö, joka toimii suden puolesta tietoa levittäen ja konkreettisesti toimien. Hyvä esimerkki susipelkojen lieventämiseen tähtäävästä tapahtumasta monimuotoisin keinoin oli Helsingin Kaapelitehtaalla järjestetty Suden Ääni 2006 tapahtuma. Sen järjesti tätä tarkoitusta varten perustettu yleishyödyllinen yhdistys Suden Ääni 2006 ry. Yhdistyksen takana on joukko kulttuurialan ihmisiä ja Luonto-Liiton susiryhmä. Suden Ääni 2006 ry järjesti Kaapelitehtaalla suuren susisymposiumin, suurpetoaiheisen taidenäyttelyn, susiaiheisen piirroskilpailun koululaisille, suurpetoaiheisen valokuvakilpailun, Suden aika -yhtyeen esiintymisiä, Sudenmorsian-oopperan esityksiä, naisten viikonlopun, koira-aiheisen tapahtuman ja erinäisiä luentoja. Uudenlaista hyväksyvää asennoitumista suteen ilmentää ulvonnan SM-kilpailut, jonka alkukarsinnat järjestetään yökerhoissa ympäri Suomen. Asiallista susitietoa internetissä Luonto-Liiton susiryhmä: Suden ääni: Tunturisuden susisivut: Suurpetosivut: Susi (Canis lupus) -faktaa Ruumiin pituus cm, häntä cm. Paino yleensä kg, mutta yli 70 kilon painoisia yksilöitä tavataan. Hartiakorkeus on yleensä yli 50 cm, jopa 90 cm. Uros on naarasta kookkaampi. Susi voi elää yhtä vanhaksi kuin koira, korkeintaan noin 15 -vuotiaaksi, mutta luonnossa se selviää harvoin kymmentä ikävuotta vanhemmaksi. Suden pohjaväri on harmaankeltainen. Mustaa peitinkarvaa esiintyy etuselässä, hartioissa ja hännän kärjessä. Vatsapuoli on vaaleampi. Jalkojen pohjaväri on harmaa, etujalkojen etupuolella voi olla musta juova. Väritys vaihtelee jonkin verran ja erityisesti kesäturkki on punertavampi. Suden korvat ovat pystyt ja muutenkin susi muistuttaa pystykorvaista koiraa. Suden erottaminen koirasta on usein vaikeaa. Suden häntä riippuu usein suorana ja silmät ovat vinot. Raateluhampaat ovat pitemmät ja kookkaammat kuin koiralla. Jäljet ja liikkuminen Sudella on tyypilliset koiraeläimen jäljet. Ison koiran ja suden jälkiä on erittäin vaikea erottaa toisistaan. Koiraeläimille tyypillisesti suden etukäpälän jäljet (10-11 cm) ovat suuremmat kuin takatassun (9-10 cm). Suden jäljessä näkyvät selvästi pitkien ja voimakkaiden kynsien (4 kpl) painaumat. Suden takatassun varpaat ovat enemmän supussa, jolloin sen jälki näyttää hieman pitkulaisemmalta kuin etutassun jälki. Pehmeällä alustalla susi levittää varpaansa mahdollisimman leveiksi. Tällöin on vaarana, että suden jäljet voidaan sekoittaa ilveksen jälkiin. Susi liikkuu mieluiten ravaten. Se on erittäin kestävä ja nopea liikkuja. Kovalla alustalla susi ravaa useimmiten ruumis hieman vinottain menosuuntaan. Pehmeällä lumella askelväli lyhenee, ja susi astuu takatassunsa samaan jälkeen kuin etutassun. Talvella suden jälkijono on tyypillisimmillään helmimäinen. Pehmeässä lumessa sudet astuvat samoihin jälkiin, Jatkuu seuraavalla sivulla 5

6 jolloin susien tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida. Syvässä ja upottavassa hangessa susi voi paikoitellen joutua hyppimään. Tämä kuluttaa runsaasti voimia, joten yleensä susi ei liiku pidempiä matkoja hyppimällä. Susi on liikkeissään määrätietoinen ja suoraviivainen, jolloin jäljet ovat samassa linjassa eli askelleveys on pieni. Pennut käyttäytyvät leikkisämmin, ja ne ovat muutenkin uteliaampia. Loppusyksystä ensilumen aikoihin pentujen tassut ovat kasvaneet jo täyteen mittaansa eli pentuja ei voi enää silloin erottaa aikuisista yksilöistä tassun koon perusteella. Sen sijaan hypähtely ja muu vallaton pelehtiminen lumessa on tyypillistä pentumaista käyttäytymistä. Esiintyminen ja kanta-arviot Sutta tavataan Pohjois- ja Itä-Suomessa. Runsaimmat kannat ovat itärajan lähellä. Kierteleviä ja pesiviäkin susia voi esiintyä koko maassa. Susilauman reviirin koko määräytyy ravinto- ja susitiheyden mukaan. Suomessa keskimääräinen vuotuinen reviirin koko on noin neliökilometriä laskutavasta riippuen. Suomessa esiintyy vähintään 150 sutta. Kannat ovat viimeksi kuluneiden runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana selvästi runsastuneet. Susikannassa on ollut aiempaa enemmän vakiintuneita laumoja ja pentueita. Susikannan kymmenkunnassa pentueessa on ollut pentua. Susipentueita on viime vuosina varmistettu syntyneen vain poronhoitoalueen ulkopuolella. Poronhoitoalueella esiintyy susista vain 5-10 %. Lisääntyminen Kiima-aika on helmi-maaliskuussa. Kantoaika on vuorokautta. Pentuja on tavallisesti 3-6, mutta susi voi saada yli kymmenenkin poikasta. Ensisynnyttäjillä on yleensä vähemmän pentuja. Pentujen kuolleisuus susilla on korkea, jopa puolet pennuista saattaa menehtyä loisiin, sairauksiin ja ravinnon puutteeseen. Myös sisäsiittoisuus saattaa aiheuttaa pentukuolleisuutta. Kaivaa pesäluolan hiekkatörmään tai vastaavaan suojaiseen paikkaan veden lähettyvillä. Niin suurennettu vanha ketunkolo kuin kuusenaluskin voi toimia pesäpaikkana. Ensimmäiset viikot emo imettää pentujaan. Leikki-ikäisiksi tultuaan pennut asustavat siirtopesissä, jotka vähentävät häirintää niin pedoilta kuin loisiltakin. Koko lauma osallistuu pentujen hoitoon. Pentujen lapsenlikkoina saattavat toimia edellisten vuosien pennut. Lapsenlikat saavat sitten osansa pennuille tuodusta ruuasta, jonka vanhemmat sudet oksentavat puolisulaneena pentujen syötäväksi niiden siirtyessä kiinteään ravintoon. Puolen vuoden ikäisinä pennut ovat jo liikkuneet emonsa mukana maastossa ja ne alkavat pikkuhiljaa ruokailla tappopaikalla. Pyyntiin ne osallistuvat 7-8 kk iässä. Ensimmäiset nuoret sudet jättävät lauman 10 kuukauden ikäisinä, ja kestävinä ja nopeina liikkujina saattavat vaeltaa hyvinkin pitkiä matkoja etsiessään reviiriä ja lajikumppania. Sukukypsyyden naaraat saavuttavat parivuotiaana. Ravinto Susi on petoeläin ja täten käyttää ravinnokseen saalistamaansa lihaa. Suden pääravintoa ovat Suomessakin hirvet, varsinkin talvella jolloin hangilla kevyesti liikkuvaa metsäpeuraa on hankala tavoittaa. Sudet käyttävät ravinnokseen myös mm. majavia, jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja sekä haaskoja. Ravinnontarve täysikasvuisella sudella on noin 3 kg eläinbiomassaa päivässä, mutta ne selviävät pitkiäkin aikoja syömättä. Sudet saalistavat laumassa, ja niillä on metsästyskohtaista työnjakoa. Ajoon osallistuvat yleensä naarassudet, jotka ovat uroksia kevyempiä ja näin nopeampia juoksemaan. Uuvuttavan ajon jälkeen pakeneva saalis pysäytetään ja saarretaan. Hirvet saattavat puolustautua. Suureen saaliseläimeen jää syviä kulmahampaiden viiltoja kaulalle ja reisien takaosaan. Saalis syödään usein kokonaan joitakin osia lukuun ottamatta, taikka sitten lauma palaa saalille myöhemmin. Myös yksin liikkuva susi kykenee kaatamaan hirven, joskin yksilökohtaisia eroja esiintyy, varsinkin nuorten yksilöiden kapasiteetti ei ole aina riittävä. Käyttäytyminen Susi on laumaeläin. Susilaumat koostuvat lisääntyvästä parista, nk. alfauroksesta ja alfanaaraasta, sekä näiden jälkeläisistä ja mahdollisista ulkopuolelta tulleista jäsenistä. Suomalaisissa laumoissa ulkopuolisia tulijoita ei ole havaittu. Susilauman koko on riippuvainen ravintotilanteesta ja ympäristöstä. Lauma on hyvin moninainen yhteisö, jossa hierarkia ja sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä, ja niitä ylläpidetään aktiivisesti. Suden kuulo ja hajuaisti ovat erittäin tarkat. Sudet kommunikoivat asennoilla, eleillä, ilmeillä, hajumerkein ja ulvomalla. Merkeillä ja esimerkiksi ulvonnalla susilaumat selvittävät myös toisten mahdollisten laumojen läsnäolon ja reviirit, näin vältetään konflikteja. Ulvonta vahvistaa myös lauman sisäisiä suhteita. Tiivis lauma on elintärkeä, se mahdollistaa saalistuksen tehokkuuden sekä vähentää vammautumisriskiä. Suomessa laumakoko on keskimäärin 6 yksilöä. Suuremmat laumat ulvovat, kun ne esimerkiksi lähtevät saalistamaan, vartioivat reviiriään tai kokoavat laumaansa. Pienemmissä susilaumoissa sudet eivät ulvo yhtä herkästi. Susi karttaa ihmistä, eikä sutta pääse näkemään kuin hyvällä onnella. Sudella ei ole luontaisia vihollisia. Lähteet: Metsähallituksen suurpedot.fi -sivusto ja sudenaani.org. Tassutuksen piirsi Milla Hilli-Lukkarinen 6

7 Tampereen seudun luonto 1/2006 Terveiset susirajan takaa Minna Santaoja metsän laitaa. Kolmas työvaihe oli muovisten lenkkien poraaminen tasavälein tolppiin, viisi kuhunkin 20 sentin välein. Tämän jälkeen maa tolppien juurella poljettiin vielä saappaankorolla tiukkaan, ja viimeiseksi vedettiin viisi kerrosta sähkölankaa lenkkien läpi. Talkoopäivä oli harmaa, ja vettä sataa tihuutteli. Töiden lomassa Irja-emäntä kutsui meidät kahville ja voileiville sisään, lämmittelemään. Iltapäivään mennessä olimme saaneet pystyyn puolisen kilometriä susiaitaa ei hassumpi saavutus. Tolpat nähdessäni luulin työn paljon raskaammaksi. En lausunut ääneen, että epäilin pitelisikö mokoma aita älykästä sutta, jos se todella mielisi karjan laitumelle. Kyllähän ketterä susi ponkaisisi varmaan komeasti aidan yli, tai mönkisi vaikka ali sähköstä välittämättä. Työn lomassa ei turhia rupateltu, emmekä käyneet kiistelemään emännän kanssa susien vaarallisuudesta ihmisille. Emäntä kertoi pelkäävänsä pienen tyttönsä puolesta. Sokoloff-Mäkysen tilalla ei susia vielä ollut käynyt, mutta kylältä oli kuulemma susi tappanut koiran. Emäntä kertoi eräänä aamuna koiraa ulkoiluttaessaan nähneensä laitumen läheisessä pusikossa suden vilahtavan aitatolppia juntatessani vilkuilin vähän väliä pusikkoon toivoen näkevän edes vilauksen harmaata hännänpäätä. Oikein mielikuvitusta pinnistämällä se olisi saattanut onnistua. Susikeskustelu kävi kuumimmillaan Orivedellä edellistalvena, mutta talkoiden aikoihin ei susista enää ollut havaintoja. Toivottavasti ne ovat tekemässä pentuja, hymyili Aulikki Laine. Minna Santaoja punnertaa junttaa alas tolpanpäästä. Kuva: Aulikki Laine Osallistuimme viime keväänä susiaitatalkoisiin Längelmäen Hiukkaan kylässä Irja Sokoloff-Mäkysen karjatilalla Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin Aulikki Laineen ja Oriveden seudun luonnonsuojeluyhdistyksen Markku Silvennoisen kanssa. Piiriläiset olivat lupautuneet talkoisiin Eräjärvellä pidetyssä susi-iltamassa ja toukokuun puolivälissä tuli aika lunastaa lupaus. Tilan emäntä oli kirjoitellut paikallislehdessä susivastaisesti, mutta otti apumme kiitollisena vastaan. Lähdin mukaan tehdäkseni jotain konkreettista ja kuulostellakseni elämää susirajan tuolla puolen. Aitatarvikkeet oli saatu maksutta riistapiirin kautta, mutta aidan pystyttämiseen tarvittava työpanos on tilallisen järjestettävä itse. Tässä astuvat kuvaan mukaan vapaaehtoiset susiaitaa on pystytetty luonnonsuojeluväenkin panoksella kilometrikaupalla eri puolilla Suomea. Ensin oli kannettava puolitoistametriset kestopuiset aitatolpat pellon laitaan. Kolmen hengen talkooporukkamme osoittautui kooltaan sopivaksi emännän osallistuessa myös pystytystöihin, sillä työvaiheita oli sopivasti. Ensin maahan lyötiin rautakangella reiät tolppia varten. Seuraava junttasi tolpan tukevasti koloon punaisella juntalla, joka kumahteli kuin kirkonkello pitkin Irja Sokoloff-Mäkynen näyttää Markku Silvennoiselle ja Aulikki Laineelle, miten susiaidan sähkölanka vedetään. Kuva: M.S. 7

8 Metsänhoitopäällikkö Tommi Granholmilla on 20 vuoden näkemys kaupunkimetsien hoidosta Minna Santaoja 8 Köröttelin eräänä helmikuisena perjantaina bussilla nro 18 Atalaan tapaamaan kaupungin metsänhoitopäällikkö Tommi Granholmia. En ollut mieheen ennen törmännyt, vaikka nimi oli monesta yhteydestä tuttu. Minulla ei ollut historiallista painolastia taakkanani. Olin esimerkiksi kuullut huhupuheita miten järjestöjä ei ollenkaan kuunneltu nykyistä metsäsuunnitelmaa laadittaessa, mutta en ollut itse mukana vääryyttä kärsivänä osapuolena. Jätän mielelläni huhupuheet taakseni ja aloitan puhtaalta pöydältä. Ajattelen että asioihin on helpompi koettaa vaikuttaa ja niistä keskustella, kun ihmiset ovat naamatuttuja. Lähden näyttämään naamaani ja tunnustelemaan maaperää. Kaupungin metsäyksikkö on sijainnut Atalassa luonnon helmassa parisen vuotta. Lähimetsikössä viihtyvät myös mm. liito-oravat. Tommi Granholm on työskennellyt kaupungin metsänhoidon parissa vuodesta Metsäsuunnittelija Anne Tuominenkin istahtaa työkiireiltään saman pöydän ääreen juttelemaan ja kiusoittelee, että kakkukahveja odotellaan 20-vuotisen uran kunniaksi. Liikkeelle on lähdettävä viime keväänä paljon keskustelua herättäneistä Niihaman ulkoilumetsän hakkuista. Menikö jokin pieleen? - Ajoitus, vastaa metsäsuunnittelija Anne Tuominen rehellisesti, jo ties monettako kertaa. Niihamasta myytiin puuta ns. pystykauppana, ja ostajan hakkuut jäivät liian myöhään kevääseen. Tehtyyn kauppaan ei kaupungin taholta enää koettu voitavan puuttua. Raskaat koneet saivat märässä metsänpohjassa aikaan rumaa jälkeä. Tuominen kertoo taustaa hakkuille. Niihamassa tehtiin vuonna 1987 sen aikaisten käytäntöjen mukaan luontaiseen uudistumiseen tähtääviä hakkuita ja pystyyn jätettiin siemenpuita. Metsä ei kuitenkaan lähtenyt uudistumaan suunnitellusti siksi ylispuut hakattiin ja tilalle istutettiin kuusentaimia viime keväänä. Suuri muutos metsänhoitokäytännöissä on vuosien varrella tapahtunut Tommi Granholmin mukaan asukasyhteistyön lisääntymisessä. Metsäsuunnitelmista järjestetään yleisötilaisuuksia, suunnitelluista töistä tiedotetaan asukkaille ja heille tarjotaan mahdollisuus toivomustensa esittämiseen mm. metsäkävelyillä. Luonnonsuojelijoiden näkökulmasta ikävää on, että asukkaat lähes poikkeuksetta toivovat valoisuutta, avoimuutta ja siis puiden kaatoa. Pitäisikö Tysyllä 1200 jäsenellään olla enemmän painoarvoa kuin asukkaiden yksittäisillä mielipiteillä? Toisaalta olemme yhtä mieltä siitä, että kovalle kulutukselle joutuva lähimetsikkö ei ehkä ole paras paikka monimuotoisuuden suojeluun. Syysmyrskyjen seurauksena ihmiset ovat alkaneet pelätä tonttiensa rajoilla olevien puiden kaatumista. Nauran Tommi Granholmille, että maalaistytölle ajatus niskaan kaatuvasta puusta kuulostaa aika etäiseltä. Kaupunkilaisten osallistumismahdollisuuksiin liittyen kysyn, miksi kaupungin metsäsuunnitelma ei ole netissä luettavana, kuten on esimerkiksi Jyväskylässä. Tämä johtuu kuulemma resurssisyistä. Metsäyksikössä käytetään ohjelmaa, josta saatuja tietoja ei sellaisenaan voi laittaa nettiin. Vaatisi suurta työpanosta siirtää tiedot ymmärrettävään muotoon esimerkiksi Exceliin. Uudempi ohjelma, joka mahdollistaisi paremmin suunnitelman laittamisen nettiin maksaisi maltaita, ja sen hankkiminen tulee kyseeseen vasta jos metsäpuolella käynnistyy joku isompi projekti. Jyväskylässä tiedot on Granholmin mukaan pantu nettiin siksi, että menossa on metsäsuunnitelman päivitys, jota ohjelma tukee. - Kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan Tampereen metsäsuunnitelman paperiversioon metsäyksikköön Atalaan. Jatkan hiillostusta tiedotusasioista. Metsäyksikön nettisivuilla luvataan löytyvän tiedot ajankohtaisista hakkuista ja metsätöistä, mutta eipä löydy. Tämä on Annen ja Tommin mukaan päässyt kiireessä unohtumaan. Tarkoituksena on laittaa tiedot töistä nettiin asiakaspalvelun hengessä - jäämme odottamaan. Metsäpäällikkö Timo Lehtokin istahtaa saman pöydän

9 Tampereen seudun luonto 1/2006 ääreen kahville. Ei kaupungin metsiä enää taloudellisin perustein hoideta, hän aloittaa, ja jatkaa kaupungin toimivan metsiensä hoidossa lain puitteissa. Metsäammattilaisilla on vahva ammatti-identiteetti, joka näkyy omaksutussa puhetavassa ja terminologiassa. Vastaukset tulevat kuin apteekin hyllyltä, niitä on selvästi mietitty ennenkin. Luonnonsuojelijoiden ja metsäammattilaisten arvot eivät ehkä ole niin kovin erilaiset, vaan ne tavat joilla niihin ajatellaan päästävän. Virittelemme keskustelua monimuotoisuuden suojelusta ja koetan esittää, pitäisikö jyrkästä rajanvedosta talousmetsien ja suojelumetsien välillä päästä kaikkialla hienovaraisempaan säästävämpään metsänkäsittelyyn. Anne Tuomisen ja Tommi Granholmin mielestä ei tällaista jyrkkää rajaa ole olemassa, vaan luonnon monimuotoisuus huomioidaan jo nyt kaikenlaisissa metsissä. Granholm kertoo esimerkiksi, kuinka pelloilla olevat metsäsaarekkeet ja rantametsät jätetään koskematta ja kuinka haavat ja raidat jätetään pystyyn. Puhe kääntyy jälleen Niihaman tapaukseen. Granholmin mukaan ihmiset haluavat vaihtelevaa ja avointa metsämaisemaa. En ole varma pilaileeko hän, mutta sanon, että ehkä avoimella maisemalla tarkoitetaan kuitenkin esimerkiksi avointa maalaismaisemaa eikä hakkuuaukkoa. Tommi Granholm keittää kahvit ja tarjoaa minulle kyydin takaisin keskustaan - mukava mies. - Asiat saattavat joskus riidellä mutta ei ihmisten silti tarvitse, hän miettii kahvia keitellessään. Lopulta jätän hämmennyksissäni kysymättä sen keskeisimmän kysymyksen: Miksi kaupungin ulkoilu- ja retkeilymetsissä pitää ylipäänsä tehdä hakkuita, kun metsä kasvaa hakkaamattakin? Yhteisymmärrykseen emme vielä päässeet, mutta naamatuttuina keskusteluja on hyvä jatkaa. Tampereen kaupungin metsät -faktaa Tampereen kaupunki omistaa metsiä n hehtaaria. Tähän sisältyvät ulkoilumetsät, talousmetsät sekä retkeilykäyttöön tarkoitetut alueet, joita on Teiskossa ja Tampereen ulkopuolella, mm. Posiolla, Ylöjärvellä, Vilppulassa ja Ruovedellä. Huomattava osa kaupungin metsistä sijaitsee kantakaupungissa. Kaupungin metsien hoidosta ja taimistoista vastaa kaupungin katu- ja vihertuotanto. Metsäsuunnittelu ja puutavaran myynti kuuluvat kiinteistötoimelle. Ulkoilumetsät Ulkoilumetsiin kuuluu 4169 hehtaaria metsiä, mm. kaikki kantakaupungin alueella sijaitsevat kaupungin omistamat metsät. Merkittävimpiä ulkoilumetsiä ovat mm. Kauppi-Niihama, Kalevanharju, Pyynikki, Epilänharju ja Suolijärven alue. Ulkoilumetsät tarjoavat virkistäytymis- ja luontoharrastusmahdollisuuksia kaupunkilaisille, toimivat opetuskohteina koululaisille ja harjoittelupaikkoina monille urheiluseuroille. Luonnossa liikkujan oikeudet ja velvollisuudet määrittelee kaupungin metsissä, niin kuin yksityismetsissäkin, jokamiehenoikeus. Ulkoilumetsäalueilla metsänhoidon tavoitteena on virkistysarvojen, maiseman ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen. Hakkuita tai metsänhoitotöitä ei tehdä taloudellisin perustein. Ulkoilumetsien työt tehdään luontoa säästävin, kevein menetelmin, hakkuutyöt ensisijaisesti jäätyneen maan aikana. Töiden jälkeen työmailta kerätään risut haketettavaksi. Lähiseudun asukkaille, etenkin käsiteltävän metsän reunassa asuville ja lenkkipoluilla liikkujille kerrotaan tiedottein metsätöistä. Ulkoilumetsiin sisältyy alueita, joiden tiedetään olevan siirtymässä muuhun käyttöön, esim. asuin- tai teollisuusalueiksi. Näillä alueilla voidaan tehdä valmentavia hakkuita joissa poistetaan rakennettavalle alueelle sopimatonta puustoa, ja harvennetaan metsiä, jotta ne kestäisivät paremmin tulossa olevat ympäristön muutokset. Retkeilymetsät Kaupunki omistaa retkeilyyn sopivia metsätiloja omalla alueellaan, mutta myös muissa kunnissa. Kaupungin metsäsuunnitelman mukaan niiden pinta-ala on yhteensä 1887 hehtaaria. Retkeilymetsien lisäksi myös kantakaupungin ulkoilumetsät ja Teiskon talousmetsät ovat samoilijoiden käytettävissä, jos kiinnostavia alueita niistä löytyy. Suurin kaupungin retkeilymetsistä on Kintulammin 490 hehtaarin alue, joka on tamperelaisten suosima retkikohde. Alueeseen kuuluu mm. Vattulan luonnonsuojelualue. Uudenkaupungin retkeilymetsässä on merenrantaa, asuntovaunualueita ja mökkimajoitusta. Kaupungin omistamassa retkeilymetsässä Posiolla on järviä, soita, lampia ja jokia. Muissa kaupungin metsissä ei yleensä tapaa poroa tai kurkea. Joillakin retkeilyalueilla on liikuntatoimesta vuokrattavia majoitustiloja. Talousmetsät Huomattava osa kaupungin omistuksessa olevista, Teiskon- Aitolahden alueella sijaitsevista metsistä on talousmetsiä. Myös Kurussa, Ylöjärvellä ja Hämeenkyrössä on talousmetsätiloja. Talousmetsien kokonaispinta-ala on 1454 hehtaaria, joka on 20 % kaupungin metsien kokonaispinta-alasta. Näistä metsistä myydään puuta teollisuudelle ns. pystymyynnein, jolloin hakkuutöiden toteuttamisesta vastaa ostaja. Talousmetsien metsänhoitotöistä vastaa kaupunki. Töistä osa teetetään yksityisillä urakoitsijoilla. Metsälaki tähtää puuntuotannon ohella metsäluonnon biologisen monimuotoisuuden turvaamiseen. Metsälaki koskee asemakaava-alueiden ulkopuolella olevia metsiä. Lain mukaan erityisen tärkeitä elinympäristöjä tulee talousmetsissäkin hoitaa ja käyttää niin, että niiden ominaispiirteet säilyvät. Jatkuu seuraavalla sivulla 9

10 Metsäsuunnittelu Tampereen kaupungin metsäsuunnitelmilla on pitkä historia. Ensimmäinen metsätaloussuunnitelma laadittiin Tammerkosken itäpuolisille metsämaille jo vuonna Tämän vuosisadan alkupuolelta lähtien kaupungin metsien hoito on perustunut kymmeneksi vuodeksi kerrallaan laadittuun suunnitelmaan. Nykyinen metsäsuunnitelma ulottuu vuoteen 2010 asti. Suunnitelma valmistui keväällä 2001, kaupunginhallitus on hyväksynyt sen noudatettavaksi. Suunnittelu toteutettiin metsäkeskus Pirkanmaan, Tampereen Ammattikorkeakoulun ja kiinteistötoimen yhteisenä projektina, jossa painottui erityisesti asukasyhteistyö ja luontoarvojen kartoittaminen. Metsäsuunnitelman sisältämät metsäluontoa kuvaavat tiedot on tallennettu kiinteistötoimen ylläpitämään paikkatietojärjestelmään. Tietokannan tietoja voidaan tarvittaessa täydentää mm. harvinaisia kasvi- tai eläinlajeja koskevilla tiedoilla. Metsäsuunnitelman toimenpideohjelmaan on myös mahdollista tehdä muutoksia esimerkiksi asukkaiden toiveesta sekä harvinaisten lajien suojelutarpeiden, metsän terveydentilan tai ympäristön muuttumisen takia. Tampereen vanhat metsät -projekti Ympäristövalvonta ja kiinteistötoimen metsäosasto sekä katuja vihertuotannon viheryksikkö käynnistivät projektin, jolla vastataan ympäristöstrategiaan kirjattuun tavoitteeseen kaupungin omistamien vanhojen metsien selvittämisestä metsien suojelun näkökulmasta. Selvityksen pohja-aineistona on ollut kaupungin metsäsuunnitelma. Metsäsuunnitelman vanhojen metsien merkitys on arvioitu käyttäen apuna mm. yleis- ja asemakaavoja sekä niihin liittyviä selvityksiä, olemassa olevaa luontotietoa, viheralueiden hoitoluokitusta ja valmisteilla olevaa kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitystä. Projektissa on kartoitettu vanhat metsät virkistys-, maisema- ja ekologisesta näkökulmasta. Tampereella ekologiset arvot ovat melko hyvin selvitettyjä ja raportoituja, mutta virkistys- ja maisema-arvot on selvitetty vajavaisemmin. Esimerkiksi Tampereen arvokkaat luontokoh- teet -raportista löytyy kattava esitys ekologisesti arvokkaista kohteista. Vanhaksi metsäksi on määritelty tässä projektissa yli 80- vuotiaat metsät, mutta kartoituksessa on huomioitu myös nuoremmat ns. potentiaaliset vanhat metsät, jotta eri ikäisen puuston kuvioista on voitu mahdollisuuksien mukaan muodostaa yhtenäisiä alueellisia kokonaisuuksia. Projektissa käsitellään Tampereen kaupungin omistamia ulkoilu- ja retkeilymetsiksi määriteltyjä metsäalueita. Talousmetsiä ei tarkasteltu tässä projektissa. Selvitykseen on otettu mukaan kohteet, jotka ovat yleis- tai asemakaavoissa merkitty virkistys- ja viheralueiksi tai maa- ja metsätalousalueiksi. Sellaiset metsäkohteet, jotka on jo kaavoitettu esim. asuinalueeksi eivät ole mukana selvityksessä. Ekologisen arvottamisen kriteereinä on käytetty kaupungin omien ohjelmien sekä kartoitus- ja selvitysaineiston lisäksi valtakunnallisen Metso-ohjelman kriteereitä. Maisema- ja virkistysarvojen selvittämiseen ulkoilu- ja virkistysmetsistä on käytetty mm. luonnosvaiheessa olevaa ympäristö- ja maisemaselvitystä ja Viheralueohjelmaa, jonka kaupunginhallitus hyväksyi Ulkoilu- ja retkeilymetsistä löytyneiden vanhojen metsien kohteiden yhteispinta-ala on 1044 hehtaaria, joka on yli 20 prosenttia kaikista kartoitetuista metsistä. Vanhoista metsistä on ulkoilumetsissä 724 hehtaaria ja retkeilymetsissä 321 hehtaaria. Kohteita on nimettynä 144 kappaletta. Jotkin kohteet koostuvat useasta erillisestä, mutta toisiaan lähellä sijaitsevasta metsäalueesta. Kartoitusta käytetään tausta-aineistona mm. metsänhoitotoimien suunnittelussa. Kartoitus ei tarkoita kyseisten kohteiden jättämistä täysin metsänhoitotoimien ulkopuolelle vaan kunkin kohteen tarvitsemat metsänhoitotoimet arvioidaan myöhemmin erikseen. Tarvittavat jatkotoimenpiteet arvioidaan tarkemmin selvityksen valmistuttua. Lähde: Monimuotoisuutta suojelemaan Juha Lehmusnotko Maapallon biologinen monimuotoisuus köyhtyy koko ajan. Biologista monimuotoisuutta koskevaa YK:n yleissopimusta toteuttavat valtiot ovat suuren haasteen edessä, mikä edellyttää niiltä aiempaa tehokkaampia toimenpiteitä. Euroopan unioni on ottanut itselleen kovan haasteen pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä. Luonnonympäristöjä talouskäyttöön muuttava maankäyttö on maailmanlaajuisesti suurin monimuotoisuuden köyhtymistä aiheuttava tekijä. Kehitys on johtanut luonnonympäristöjen hupenemiseen ja pirstoutumiseen sekä niistä riippuvaisten eliölajien- ja populaatioiden sukupuuttoon sekä kehitysmaissa että teollisuusmaissa. 10 Ekosysteemien kunnon heikkenemisen seurauksena niiden toiminta ja ihmiselle tarjoamat ilmaispalvelut (ns. ekosysteemipalvelut), kuten puhtaan veden tuotanto, hiilensidonta, ravintokasvien pölytys (omenapuut ja marjapensaat) ja ravinteiden kierrätys voivat pahasti häiriintyä. Tampere kuuluu Euroopan unioniin ja täälläkin tulisi pyrkiä kaikin keinoin estämään monimuotoisuuden väheneminen. Laajassa mielessä Tampereen omistamat talous-, ulkoilu- ja retkeilymetsät muodostavat kaupunkimetsäekosysteemin, pinta-alaltaan n hehtaarin alueen, jota on mahdollista hoitaa kokonaisuutena. Keinoja monimuotoisuuden suojelutavoitteiden saavuttamiseksi olisivat monimuotoisuuden lisäämisalueet sekä rajoitetut kulotukset. Tuottamalla aktiivisesti lahopuuta metsiin saataisiin rakenteellista vaihtelua.

11 Tampereen seudun luonto 1/2006 Kaupunkimetsien hoidossa tulisi ajatella asioita laajasti. Pienialaisten arvokkaiden luontokohteiden tai yksittäisten kasviesiintymien suojelu on tärkeää, mutta on ajateltava myös koko kaupungin omistamaa talousmetsäaluetta ja nähdä se tietyntyyppisenä kaupunkimetsäekosysteeminä. Mahdollisten häiriötilanteiden jälkeen kaupunkimetsäekosysteemien toiminta ja palautumiskyky riippuu eliölajien sisäisistä ja välisistä sekä eliölajien ja ympäristön välisistä dynaamisista suhteista. Näiden prosessien ja vuorovaikutussuhteiden säilyttäminen ja tarvittaessa ennallistaminen on pitkällä tähtäimellä luonnon monimuotoisuuden ylläpidon kannalta tärkeämpää kuin yksittäisten eliölajien suojelu. Kaupunkimetsien hoidossa tulee ottaa huomioon kaikki oleellinen tieto Kaupunkimetsien kestävien hoitostrategioiden laadinnassa tarvitaan laaja-alaista tietoa. Kaupungin omistamille metsille ehdotetun hoidon taustaoletukset tulisi ilmaista selkeästi ja jos näyttää siltä, ettei monimuotoisuuden vähenemistä kaupunkimetsissä kyetä estämään vuoteen 2010 mennessä, hoitosuunnitelmia tulisi tarkistaa olemassa olevien tietojen valossa. Vähintäänkin hakkuiden perustelut tulisi asettaa julkisesti nähtäville. Enemmän tietoa tarvittaisiin ekosysteemien toiminnoista ja rakenteista ja biologisen monimuotoisuuden osatekijöiden roolista ekosysteemeissä, jotta voitaisiin ymmärtää: I) ekosysteemien palautumiskykyä ja biodiversiteettikadon vaikutuksia sekä elinympäristöjen pirstoutumista: II) biodiversiteettikadon taustasyitä: III) hoitopäätöksiin vaikuttavia monimuotoisuuden paikallisia erityispiirteitä. Edellämainittu johtuu siitä, että ekosysteemien prosessit ja toiminnot ovat monimutkaisia ja vaihtelevia. Niihin liittyvää epävarmuutta lisäävät vuorovaikutukset yhteiskunnallisten tekijöiden kanssa, joita tulisi myös ymmärtää paremmin. Siksi mm. kaupungin omistamien talous-, retkeily- ja ulkoilumetsien hoito on oppimisprosessi, joka auttaa omaksumaan metsien hoitoa ja seurantaa koskevia menetelmiä ja käytäntöjä. Metsänhoitosuunnitelmat tulisi tehdä pikemminkin epävarmuuksien kuin todennäköisyyksien pohjalta. Joustavuutta kaupunkimetsien hoitoon Kaupunkimetsien hoidossa tarvitaan joustavaa ja sopeutuvaa hoitoa, jotta voitaisiin hallita monimutkaisia ja dynaamisia ekosysteemejä tilanteissa, joissa niistä tai niiden toiminnasta ei ole täydellisiä tietoja. Ekosysteemeissä tapahtuvat muutokset voivat olla rajuja, yhtäkkisiä ja ne ilmenevät usein viiveellä, josta seuraa yllätyksiä ja epävarmuustekijöitä. Jotta kaupunkimetsien hoito voisi vastata tähän epävarmuuteen, sen tulee olla joustavaa ja sopeutua epävarmuuksiin sekä ottaa oppia käytännön kokemuksista ja tutkimustuloksista. Metsäekosysteemi on jatkuvassa muutostilassa. Satunnaismuutokset, sekä luontaiset että ihmisen aiheuttamat, ovat osa tätä muutosta. Koska luontaiset häiriötekijät (esim. myrskynkaadot ja kulot) voivat olla tärkeitä ekosysteemien rakenteen ja toiminnan kannalta, kaupunkimetsien hoidossa saatetaan joutua ylläpitämään tai ennallistamaan luontaisia häiriötekijöitä. Ensimmäisenä ei pitäisi ajatella lahon puun olevan vaaraksi ihmiselle tai pelätä hyönteistuhojen lisääntymistä (jolloin hakkuutuloja jäisi saamatta) jos ulkoilumetsissämme olisi lahopuuta 10 kuutiometriä hehtaaria kohden. Tulee noudattaa joustavia ja mukautuvia hoitokäytäntöjä, jotka eivät sulje pois sellaisia vaihtoehtoja, joilla saattaa olla merkitystä esimerkiksi ilmastonmuutokseen varautumisessa. Joustavuutta tarvitaan myös poliittisten toimintalinjojen laadinnassa ja toteutuksessa. Pitkäaikaiset ja joustamattomat päätökset ovat todennäköisesti tuhoisia. Kaupunkimetsien virallisen tason suojelutavoitteet ovat riittämättömiä. Kaupungin omistamissa ulkoilu- ja retkeilymetsissä tarvitaan todennäköisesti keveämpää metsänkäsittelyä, jotta monimuotoisuuden suojelutavoitteet saavutettaisiin. Tarvitaan ekosysteemien suojelun ja käytön tasapainoista yhdistämistä, jossa käytetään kaikkia vaihtoehtoja suojelun ja käytön välillä. Ensiksi kuitenkin suojelualueiden hoitomenetelmiä tulisi keventää ja suojelualueiden määrää lisätä. Tällöin kyseeseen voisi tulla monimuotoisuutta kaupunkimetsissä ylläpitävien ja hoitavien tahojen toimintaedellytysten parantaminen määrärahojen kautta. Tämä olisi luonnollinen seuraus kaupunkimetsistä saatavien tuotteiden ja palveluiden oikeasta arvottamisesta. Tarvitseeko Tampereen kaupunki metsätaloutta omissa metsissään? Kaupunkimetsäekosysteemien toiminnallinen biodiversiteetti tarjoaa monia taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittäviä tuotteita ja palveluja. Ihmisillä vain on taipumus suosia lyhyen tähtäimen tuottoja ja välittömiä etuja tulevien sijaan. Kaupunkimetsien monimuotoisuudella tulisi olla rahallista arvoa tässä ajassa ja paikassa. Muuten sen suojelu ei etene. Yhteiskunnalliset toimialat näkevät kaupunkimetsät taloudellisten, kulttuurillisten ja yhteiskunnallisten tarpeidensa kautta. Yhteiskunnalliset tarpeet ja valinnat tulisi metsänhoitosuunnitelmissa määritellä mahdollisimman selkeästi. Kaupunkimetsäekosysteemejä tulisi hoitaa sekä itseisarvonsa että ihmisille koituvien hyötyjensä vuoksi, oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Jotta monimuotoisuuden köyhtymien saataisiin estettyä Tampereella ja muuallakin Telluksella, olisi erityisen tärkeää vähentää biologiselle monimuotoisuudelle haitallisia markkinoiden vääristymiä; löytää houkuttimia, jotka tukevat biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä; sekä käyttää täysimääräisesti hyväksi suojelun tuottamat taloudelliset hyödyt. Kirjoitus pohjautuu ympäristöministeriön julkaisuun 733: Ekosysteemilähestymistapa biodiversiteetin suojelussa, hoidossa ja kestävässä käytössä. 11

12 Kulttuurinen metsä tulee kaupunkiin Minna Santaoja Kolmenkympin kriisissä tulee tehtyä kaikenlaista, joka saattaa näyttäytyä sivulliselle tarkkailijalle hiukan epätoivoiselta. Vaikka nyt Konemetsäfestivaalille osallistuminen. Konemetsä musiikkitapahtuma järjestettiin heinäkuussa 2005 toista kertaa Marttilan Ollilassa, noin 35 kilometriä Turusta pohjoiseen. Ensimmäisenä vuonna en mennyt paikalle, mutta ihastuin ajatukseen suunnattomasti. Kyseessä on kolme päivää kestävä tekno- ja konemusiikkifestivaali, joka on viety keskelle metsää. Festivaalissa esiintyvät, sen verran kuin asiasta ymmärrän, Suomen tunnetuimmat DJ:t. Ajatus on loistava, suomalaista hulluutta ja metsäläisyyttä parhaimmillaan. Konemetsä festivaali kiinnosti minua myös kotiseutumielessä. Olen kotoisin Tarvasjoelta, jonka naapurikunnassa Marttilassa festivaali järjestetään. Tarvasjoen ja Marttilan metsät ovat tuttuja, samoin sikäläiset ihmiset ja mentaliteetti. Tätä vasten peilattuna konemusiikkifestivaali marttilalaisessa metsässä näyttäytyy melko absurdina. Mahtavat siinä olla isännät ihmeissään, kun tieteiselokuvien tapaan pukeutuneet klubbaajat putkahtavat Ollilan kauppaan täydentämään muona- ja juomavarastojaan. Paikallisessa Auranmaan Viikkolehdessä olleen jutun mukaan festarit järjesti pari pääkaupungin teknopiireissä pyörivää nuorta miestä. Ajatuksen festarin viemisestä varsinaissuomalaiseen metsään sai heidän Marttilasta kotoisin oleva opiskelukaverinsa, jonka kotitilan metsät tarjottiin bilekansan käyttöön. Konemetsä tapahtuma ei sinällään ole kytkettävissä ympäristökysymyksiin, mutta tapahtumassa saattaisi hyvinkin olla piilovaikuttimena tai kaupanpäällisenä ympäristökasvatustavoite. Kyseessä on konemusiikkitapahtuma, joka vain on keksitty sijoittaa metsään. Tästäkin aukenee kiinnostavia näkökulmia: Miksi ylipäätään kaupunkilainen lähtee metsään kolmeksi päiväksi tanssimaan, kun saman voisi tehdä kotinurkillakin? Metsään sijoitetussa konemusiikki- ja tanssifestivaalissa tuntuu olevan jotain alkuvoimaista, mikä varmasti onkin ollut järjestäjien mielessä vetonaulana. Metsäteknossa yhdistyvät villi ja kesy, maaseutu ja kaupunki, nuori ja ikiaikainen. Ilmiössä voisi olla kyse nuorten kaipuusta juurilleen ja luontoon, jonkinlaiseen välittömään yhteyteen luonnon ja muun olevaisen kanssa. Uskoisin tällaisen yhteisyyden tunteen löytyvän helpostikin aika eksoottisen festivaalikokemuksen kautta. Keskellä ryteikköä ei tapahtumassa tanssittu, vaan metsään oli raivattu aukot esiintymislavojen edustoille. Tanssiareenat oli vielä pohjustettu hakkeella. Festareilla oli neljä esiintymislavaa, kaksi isompaa ja kaksi pienempää, 12 joilla soitettiin eri tyylistä konemusiikkia. Juhlat jatkuivat tauotta perjantai-illasta sunnuntaipäivään. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa, chill out lava väsähtäneille, telttasauna sekä rivi BajaMajoja isompaan hätään. Festarirannekkeen hintaan kuului telttapaikka läheisellä pellolla. Minua ja seuralaistani ei houkuttanut pomppiminen teknon tahdissa auringonpaisteessa keskellä kirkasta päivää, vaan koimme tapahtuman vetovoiman olevan öisessä pimeässä metsässä, jolloin maahisetkin ovat liikkeellä. Huristelimme paikalle auringon laskettua ja palasimme mukavasti kotiini nukkumaan aamun valjetessa. Pysäköintialueena toimineelta pellolta oli mahdollisuus kuljetukseen traktorin lavalla kilometrin päähän festaripaikalle, mikä oli epäilemättä varsin eksoottinen kokemus monelle kaupunkilaisnuorelle. Konemusiikin jytke kuului selvästi parkkipaikalle asti, ja päätimme suunnistaa tapahtumapaikalle jalan metsän halki kulkevaa polkua pitkin. Polkua ei tietenkään oltu valaistu, joten etappi oli jossain määrin haasteellinen. Tällä retkellä ei varusteisiimme kuulunut taskulamppua. Polun viimeinen osuus kulki upean keltaisena kukkivan rypsipellon halki. Polulla haparointi jäikin mieleeni kahden tanssitun yön voimakkaimpana elämyksenä, itse festari oli lopulta kuin mikä tahansa ulkoilmafestari. Värivaloilla valaistut mäntyjen latvat näyttivät pimeässä vaikuttavilta. Festivaalikokemus saattoi minut pohtimaan, onko syntymässä uudenlaista urbaania metsäkulttuuria, ja mikä sen vaikutus voisi olla metsien suojelussa. Onko metsä yhä enemmän metafora ja kulttuurinen yksikkö, kun ympäristönsuojelijat ovat entistä useammin nuoria luonnosta vieraantuneita kaupunkilaisia? Tampereella Maan ystävät ja Luonto-Liitto järjestivät viime huhtikuussa kulttuuritalo Telakalla metsäkeikan, jonka tuotto käytettiin metsiensuojeluun. Keikka oli loppuunmyyty, mikä saattoi tosin johtua pelkästään nimekkäistä esiintyjistä. Onko metsä tulossa kaupunkiin, kun kaupunkilainen ei mene metsään? Vuoden 2004 Konemetsä-festivaalista on pikavilkaisulla käyty keskustelua ainakin yhdellä konemusiikin foorumilla. Festivaaliin oltiin ilmeisen tyytyväisiä. Keskusteluissa tosin festivaalikansa jaettiin kahtia bilekansaan ja hippeihin. Ensin mainitut ovat niitä jotka tunsivat festivaalin esiintyjät entuudestaan ja käyvät ahkerasti tanssiklubeilla. Itse taisin lukeutua hippeihin, jotka menivät paikalle erilaista luontokokemusta etsimään. Tästä voisikin löytyä hauska alakulttuurien yhteentörmäys ja voimien yhdistäminen, tapa valjastaa nuoret kaupunkilaiset metsiensuojeluun. Tähän suuntaan viittaisi tämän vuoden Konemetsälle annettu teema: uniting the tribes eli heimojen yhdistäminen. Toivottavasti myös klubbaajien mieleen jäi kokemuksen kautta elämään pieni kipinä metsiemme arvokkuuden ymmärtämiseksi. KONEMETSÄ Uniting The Tribes. 7th-9th of July

13 Tampereen seudun luonto 1/2006 Lielahden Niemen alue toistamiseen luonnonkukan päivän retkikohteena Matti Kääntönen Luonnonkukan päivän retki muissa Pohjoismaissa on palvellut suojelutavoitteille tärkeän luonnontuntemuksen lisäämistä myös kasvien osalta. Vuodesta 2003 lähtien myös Suomi on ollut mukana retkien järjestämisessä. Ne saavuttivat alusta lähtien suuren suosion: ihmiset olivat aidosti kiinnostuneita lähiympäristön ja etäisempienkin alueiden luonnosta myös kasveista. Tampereella järjestettiin luonnonkukan päivän ensimmäinen yleisöretki 2003 Lielahden Niemen alueella. Nyt järjestetään retki samalla paikalla, koska kyseinen Niemen alue on tullut ajankohtaiseksi yhtenä monista rakennushankkeista, joiden toteutuessa kantakaupungin jäljellä olevat vihervyöhykkeet supistuisivat miltei olemattomiin Kauppia ehkä lukuun ottamatta. Lehtikuusimetsää ja vanhoja perennoja Luonnonkukan päivän retkikohteena oleva Niemen alue on kasvistoltaan ja muultakin luonnoltaan omalaatuinen. Se ei suinkaan ole lähelläkään luonnonvaraista miljöötä, vaan pikemminkin vuosisataisen kehityksen muokkaamaa viheraluetta, jossa ikivanhat Niemen kartanon istutuskasvit rikkakasviseuralaisineen ovat levittäytyneet osin luontaisen metsä- ja kalliokasvillisuuden osakkaiksi. Istutusja viljelyperäisten puiden ja pensaiden osuus on etenkin alueen länsiosassa suuri. Kuusiaidat, vaahterat, saarnet, tammet, siperianpihdat, lehmukset, omena-, luumu- ja kirsikkapuut muistuttavat entisaikain toiminnasta usein vanhojen rakennusten liepeillä ja purettujen rakennusten kivijalkain lähistöllä. Niemen entisen sahan länsipuolella olevan, todennäköisesti Ilmari Blonqvistin istuttaman lehtikuusimetsän pohjakasvillisuus on ylitsepursuavan rikas yhdistelmä luontaista kasvillisuutta ja kulttuurilajistoa. Aivan Niemen alueen itäosissa aloitti Niemen saha toimintansa 1889 ja se oli toiminnassa vuoteen 1965 asti. Saha oli yli 90 vuotta Enqvist Oy:n omistuksessa, ja sittemmin alue siirtyi M-Realin omistukseen. Kyseinen omistaja onkin nyttemmin yhteistoimin kaupungin kanssa suunnittelemassa alueelle kaavaa, jonka mukaan rakennettaisiin asumukset ainakin 4000 asukkaalle. Ollinojanlahden koillispuolelle sahalle johti aikoinaan rautatie. Sitä myöten vietiin ilmeisesti jo varhain Enqvist Oy:n selluloosatehtaan jätettä sahan alueelle. Kalkkikivi- ja rakennusjätettä sekä ylijäämämassoja kuljetettiin luvatta Ollinojanlahden rantaan kohoavalle kaatopaikalle varsin pitkään, kunnes se 1975 sai virallisen luvan. Kaatopaikkakummut ja sitä ympäröivät täytemaat ovat saaneet jo kauan rauhassa metsittyä ja umpeutua. Paikoitellen maakerroksista pistää kasvillisuutta pöyhittäessä esiin vanhoja betonirakenteita ja ratakiskon kappaleita, mutta mikä ällistyttävintä: kaatopaikalla ja sitä ympäröivällä täytemaalla kasvaa omalaatuinen ja alkuperältään lähes mystinen kasvilajivalikoima, joka vasta viimeisten kuuden vuoden aikana on paljastunut asianharrastajille. Luontotiedon levittäminen sopimatonta? Kasveista on julkaistu tietoja mm. kaikkien saatavilla olevassa Tampereen kaupungin luontokohteet -selvityksessä vuosien taitteessa sekä Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon Lutukka -nimisessä julkaisussa. Yllätyinkin jossain määrin kaupungin sekä M-Realin/YIT-Rakennus Oy:n järjestämässä yleisötilaisuudessa helmikuussa 2006 Harjuntaustan koululla siitä, ettei kaavoitushankkeesta suusanallisesti esitetty paikalle saapuneille ihmisille yhtään mitään. Näytteillä oli Niemen alueen nykytilannetta esittäviä karttoja ei muuta. Toki läsnäolijat saivat kaavoitusjohdolta ja maanomistajataholta tiedustella asioita, mutta ei julkisella areenalla vaan yksityisesti. Tällöin keksin kartan ympärille kokoontuneille ihmisille ryhtyä esittelemään Niemen alueen kasviluontoa, jota viiden vuoden aikana olin monien muiden henkilöiden tavoin käynyt tutkimassa ja siitä kirjoittanutkin. Ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita. Lisäksi tulin pahaa aavistamatta maininneeksi, että alueesta oli kesän 2005 aikana lisäksi tehty eliöstö- ja biotooppiselvitys, josta tekijä oli useille paikkaa tutkineille henkilöille normaalikäytännön mukaisesti lähettänyt kommentteja varten luonnoksen. Jälkeenpäin sain kuulla, että sekä kaupungin että maanomistajan taholla oli katsottu sopimattomaksi tällä tavoin informoida Niemen alueen luonnon yksityiskohdista sekä jo tehdystä selvityksestä. Ikävintä ja käsittämättömintä oli, että biotooppiselvityksen tekijä saatettiin vastuuseen siitä, että hän oli liian hyvin noudattanut luontoselvitysten normaalikäytänteitä ja lainsäädäntöön pohjautuvia kriteerejä työssään. Jatkuu seuraavalla sivulla 13

14 Vanhan kaatopaikan ja täytemaan mystillinen kasvilajikoostumus Kaikesta huolimatta ikivanhan Niemen kaatopaikan ja lähiympäristön kasvilajiston koostumus on sikäli mysteeri, ettei ole varmuutta monenkirjavan lajiston alkuperästä. Jänönsalaatti ja rikkapalsami ovat vielä ymmärrettävissä, mutta esim. punakatkon, kultakirvelin, myrkkykirvelin, isohukanputken, lehtonadan, karvasaran, karvapillikkeen, imeläkurjenherneen tai karhunlaukan kasvaminen samalla alueella on käsittämätöntä. Selityksenä on tarjottu selluloosatehtaan prosessiin tuotetun virolaisen kalkkikiven tuontia, mutta selitys ei ole tyydyttävä varsinkin jos parissa paikassa kasvavan nukkavatukan määritys saadaan varmistettua. Kyseinen laji kun ei kasva kuin Tanskassa ja Etelä-Ruotsissa. Monien kasvien status on ympäristönäkökohtien valossa varsin korkea: imeläkurjenherne alun perin ikivanhana painolastikasvina on äärimmäisen uhanalainen ja erityisesti suojeltava. Lehtonata kuuluu erittäin uhanalaisiin ja erityisesti suojeltaviin lajeihin. Punakatko, ketoraunikki ja keltamatara ovat vaarantuneita kasveja, karhunlaukka, ketoneilikka, kelta- ja musta-apila silmälläpidettäviä. Monien muidenkin Niemen kasvien esiintyminen on ainutkertaista Suomessa. Sienissä korostuu kalkinsuosijalajien osuus, ja suppilohytykkä on maassamme vaarantunut. Tietysti on muistettava, ettei kasvien uhanalaisstatusta voida tarkastella Niemen alueella samalla tavoin kuin näiden kasvien alkuperäisillä tai muutoin ikivanhoilla esiintymispaikoilla esimerkiksi Ahvenanmaalla tai vuosisatoja käytössä olleilla perinnebiotooppikohteilla. Muutoin voi Lielahdenkadun eteläpuolella tutustua vielä tavalliseen luontaiseen metsäkasvillisuuteen, niittyjen ja peltojättöjen lajistoon, mutta sen ohella todella moniselkoiseen kulttuurikasvistoon, jossa villiintyneet vanhat perennat muistuttavat alueen entisistä toiminnoista. Tässä yhteydessä ei ole syytä pohtia, onko maankäyttöja rakennuslain sekä maankäyttö- ja rakennusasetuksen edellyttämillä selvityksillä tulevaisuudessa käytännön merkitystä, vaikka kaavavaikutusten arviointi koskeekin niitä muutoksia, mitä aiheutuu ihmisten elinympäristön lisäksi eliölajeihin, biodiversiteettiin ja kulttuuriympäristöön. Monet tamperelaiset ennakkotapaukset antavat tosin viitteitä, että etukäteen ilmoitetut rakennustavoitteet toteutuvat jopa tuplaantuneina erilaisten selvitysten toimiessa korkeintaan etukäteissopimusten nielemistä helpottavana sokerikuorrutuksena (vrt. esim. Vuores). Tapahtumakalenteri Tysy järjestää Vaakkolammin siivoustalkoot keskiviikkona klo Paikalle pääsee keskustasta paikallisliikenteen vuorolla 25, Keskustori-Rahola. Kyydistä tulee jäädä pois pysäkillä, joka on lähinnä Tuurnankadun ja Kaarilankadun risteystä. Tämä kohta bussireitistä on ainoa, jolta on suora yhteys Vaakkolammin puistoon. Kokoontumispaikka on samassa puiston kulmauksessa. Omilla autoilla paikalle saapuvat voivat jättää autonsa siirtolapuutarhan parkkipaikalle, josta on n. 300 metrin kävelymatka pohjoisen suuntaan, kohti Vaakkolammia ja tapaamispaikkaa. Matkaan kannattaa ottaa tukevat työhanskat, kumisaappaat sekä harava. Yhdistys tarjoaa mehua ja pullaa. Jätesäkit paikalle tuottaa, sekä niiden poisviennistä huolehtii, kaupungin puistoyksikkö. Lisätietoja: Juha Lehmusnotko, p Vaakkolammin alue on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Vaakkolammin metsä on harmaaleppävaltaista, seassa on runsaasti lahoa järeää koivuakin. Elinympäristö saattaisi sopia jopa Suomessa uhanalaisen valkoselkätikan pesintään. Tammi-maaliskuussa 2000 valkoselkätikkanaaras viihtyikin tovin Vaakkolammin eteläpuolen lahopuumetsässä. Erikoisuutena kohteella kasvaa harmaa- ja tervalepän risteymää. Itse Vaakkolammista on kerätty 1900-luvun alussa piilovesiherne, laji jota tuolloin vielä ei tunnettu tieteelle ja on määritetty vasta sata vuotta myöhemmin. Paikka on ainoa Pirkanmaalla tunnettu. Vaakkolammin alueen alkuperäiseen kasvillisuuteen on vuosisatojen kuluessa sekoittunut runsaasti kulttuuriperäistä lajistoa. Keltamo, jalokiurunkannus, punakoiso, nokkosvieras, jättipalsami ja törrösara ovat maininnan arvoisia. Rannoilla kasvaa runsaasti nevaimarretta. Muuta luonnonvaraista lajistoa ovat valko- ja keltavuokko, kevätlinnunsilmä, lehtopalsami, lehtokorte, lehto-orvokki ja mustakonnanmarja. Tänä vuonna Tysyn kevätretki tehdään Hyytiälän metsäasemalle, joka sijaitsee Pohjois-Hämeessä Juupajoen kunnassa. Hyytiälän metsäasema on Helsingin yliopiston Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan alainen yksikkö, jonka toimintatarkoitus on mahdollistaa metsäylioppilaiden kenttäkurssitoiminta sekä tieteellinen tutkimus kenttäoloissa. Hyytiälän alue on kasvimaantieteellisesti Etelä-Suomea, mutta sen kasvistossa ja eläimistössä on havaittavissa myös Suomenselälle ominaisia piirteitä. Opetukseen ja tutkimukseen käytetään metsäaseman läheisyydessä sijaitsevia valtion metsiä (noin 2000 ha). Metsät ovat pääosin talousmetsiä, mutta alueella on myös riittävästi luonnontilaisia metsiä opetuksen ja tutkimuksen tarpeisiin. Retkellä tutustutaan tutkimusasemaan ja sen pihapiiriin sekä lähimetsään. Lisäksi käydään Lakkasuolla, jota käytetään laajalti opetuksessa ja tutkimuksessa. Lakkasuo on valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sisältyvä keidassuo, joka kokonaisuudessaan on harvinaisen vaihteleva ja moninainen. Alueelle on liikkumisen helpottamiseksi rakennettu noin 3 km:n pitkospuureitistö, jonka varrella on yhteensä 24 suotyyppinäytealaa. Näytealat edustavat lähes kaikkia Etelä- ja Keski-Suomen yleisiä suotyyppejä. Oppaanamme toimii aseman johtaja Antti Uotila. Hyytiälän metsäasemalla syödään myös lounas. 14

15 Tampereen seudun luonto 1/2006 Hyytiälästä lähdetään vielä Korkeakoskelle, jossa tutustutaan Juupajoen rotkoon. Samalla voi tutustua Korkeakosken historialliseen tehdasmiljööseen, johon kuuluu vanhoja tehdaskiinteistöjä, työväen asuntoalueet ja Tehtaanjärvi uimarantoineen. Retkelle lähdetään keskustorilta klo 9.00 ja paluuaika on noin klo Retken hinta on ei-jäseniltä 20, jäseniltä 15 ja lapsilta (alle 15 v.) 10. Ilmoittautumiset mennessä: Pilvi Pulma, puh Luonnonkukkien päivän retki klo Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys järjestää yhteistyössä Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kanssa luonnonkukanpäivän retken Niemen sahan alueelle Tampereen Lielahteen. Oppaana on kasvitieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kääntönen. Tapaamispaikkana on Lielahdentien ja Lentävänniemenkadun kulmaus. Paikalle pääsee bussilla numero 16. Linja-auton kyydistä kannattaa jäädä 1. Lentävänniemenkadun pysäkillä kaupungista päin tullessa. Ketotalkoot lauantaina Tysy kunnostaa perinteisillä talkoilla Koivulan niittyä ja Isomurron hakaa Teiskossa lauantaina Lähtö Keskustorilta klo 9. Tysy tarjoaa työvälineet, kuljetuksen ja eväät. Tervetuloa niittämään ja haravoimaan tekemään konkreettista työtä perinnemaiseman ja uhanalaisten lajien puolesta! Kasvioppaana Kaija Helle. Ilmoittautuminen Minnalle, p tai Luonto-Liiton Hämeen piiri järjestää: Lasten Luontoleirit ja Hämeenkyrön Lavajärvellä. Leirit on tarkoitettu 7-12 vuotiaille tytöille ja pojille. Kummallekin leirille otetaan 25 leiriläistä, joten ilmoittaudu ajoissa! Tule mukaan viettämään seikkailuntäyteinen viikko metsän keskellä, järven rannassa. Lavajärvellä pääset tutustumaan hämäläiseen luontoon, retkeilemään, kiipeilemään, uimaan, saunomaan ja touhuamaan ötököiden parissa. Hinta: 70 e LL:n jäseniltä/ 85 e muilta. Hinta sisältää ruokailut, telttamajoituksen, materiaalit,vakuutuksen sekä loistavan ohjelman. Ilmoittautu viim Lisätietoja ja ilmoittautumiset arkisin klo 18 jälkeen Nuorten luontoleiri Seitsemisen kansallispuistossa Viikko metsän keskellä, mitä tapahtuukaan? Retkipäivänä opetellaan perusretkeilytaitoja, kävellään metsiä ja soita, pysähdytään välillä uimaan tai tulille eväitä syömään. Tutustutaan luontoon ja ympäristönsuojelukysymyksiin keskustellen, näytellen ja tutkien. Tehdään käsitöitä metsästä löytyvistä materiaaleista, ja tietysti istutaan iltaa nuotiolla! Tukikohtana on Kortesalon eräkämppä eli sisämajoitus ja sauna. Leiri on tarkoitettu vuotiaille. Leirille otetaan 20 leiriläistä, joten ilmoittaudu ajoissa. Hinta 70e Luonto-Liiton jäsenille, 85e muille. Lisätietoja ja ilmoittautumiset 16.6 mennessä tanja.valikangas@luukku.com tai puh (iltaisin) Lisätietoja Luonto-Liiton Hämeen piirin tapahtumista: Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri: 6.5. Perinteinen retki Porin lintukohteille. Lähtö klo 8 Keskustorin vanhan kirkon turistipysäkiltä. Hinta liiton jäseniltä 25e ja muilta 30e. Hinta sisältää matkat, opastuksen ja ruoan. Oppaana Peter Uppstu Talkooleiri Seitsemisen kansallispuistossa yhdessä Metsähallituksen Länsi-Suomen luontopalvelujen kanssa. Jatkamme Koveron kruununtorpan ympäristön kunnostusta ja riukuaitojen uusimista perheleiri Helvetinjärvellä yhdessä Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa. Viidennen kerran toteutettavan perheleirin teemana opettelemme retkeilytaitoja luonnossa, kuten teltassa yöpymistä, ruoanlaittoa leiriolosuhteissa, nuotion tekoa ja suunnistusta. Leirin päätteeksi testaamme opitut retkeilytaitomme. Yövymme teltoissa Haukkajärven rannalla, nuotiopaikan läheisyydessä. Jokainen perhe yöpyy omassa teltassaan ja sen lisäksi varaamme puolijoukkueteltan huoltoteltaksi ja sadevaraksi. Jokainen perhe valmistaa pääsääntöisesti ruoan retkikeittimellä perhekunnittain. Osa ruoasta tehdään yhdessä nuotion ääressä. Leirin järjestäjät järjestävät tarvittaessa teltat leiriläisille sekä hankkivat ruokatarpeet. Tutustumme Helvetinjärven kansallispuistoon, leiriläisten iän huomioon ottaen, Haukkajärven ympäristöön suuntautuvalla retkellä lauantaina ja sunnuntaina käymme Helvetinjärven kansallispuiston tunnetuimman nähtävyyden äärellä, Helvetinkolulla, retkellä. Leirille tullessa ei tarvitse olla aikaisempaa retkeilykokemusta. Halu retkeillä ja iloinen mieli riittää. Mainitse ilmoittautumisen yhteydessä mahdollisista ruoka-aineallergioista! Kerro myös onko perheellänne teltta, makuupusseja ja muita retkeilyvälineitä, jotta osaamme varautua välineiden hankinnalla. Leirin hinta, Luonto-Liiton ja Luonnonsuojeluliiton jäsenet: lapset alle 5v ilmaiseksi, 6-15v 10, aikuiset (17v-) 15. Ei jäsenet: lapset alle 5v ilmaiseksi, 6-15v: 15, aikuiset (17v-) 20. Retkien ja leirien tied. ja ilm. toimistoon , pirkanmaa@sll.fi, Kaija Helle

16 Tysyn hallitus 2006 Uusi vuosi toi taas mukanaan henkilövaihdoksia Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen hallitukseen. Saatiinhan hallitus kasaan tälläkin kertaa, vaikka välillä jo näytti huolestuttavalta. Toiminta voi siis jatkua. Seuraavassa nykyinen miehityksemme esittäytyy, mukana on tuttuja ja uusia kasvoja. Tysyn hallitushan valitaan vuosittain syyskokouksessa seuraavaksi kalenterivuodeksi. Hallitus hoitaa yhdistyksen asioita, ja siihen kuuluu puheenjohtaja, viisi varsinaista ja kaksi varajäsentä. Yhdistyksen taloutta hoitaa ansiokkaasti hallituksen ulkopuolinen taloudenhoitaja. Istutko Sinä ensi vuonna Tysyn hallituksessa? Paikkoja on luultavimmin taas tarjolla. Minna Santaoja, puheenjohtaja p Pilvi Pulma, varapuheenjohtaja p Juha Lehmusnotko, sihteeri p Milla Hilli-Lukkarinen p Kirsi Järvinen p Petra Lattunen Timo J. Toimela (varajäs.) p Veikko Junninen (varajäs.) p Taloudenhoitaja Kirsti Raulo p Milla Aiemmin Jyväskylässä asuessani kuuluin paikallisen luonnonsuojeluyhdistyksen hallitukseen ja pidin kovasti yhdistyksen harrastamasta positiivishenkisestä luonnon ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin edistämisestä. Niinpä Tampereelle muutettuani otin yhteyttä Tysyn hallitukseen ja mukaan porukkaan liityin virallisesti vuoden -05 alusta. Toiminta on iloisesti yllättänyt aktiivisuudellaan ja pyrin olemaan mukana erityisesti koulutus- ja retkitoiminnassa. Koulutukseltani olen biologi ja ammatillista erityisalaani ovat maisematason ekologia, luontotutkimukset ja paikkatiedon hyödyntäminen ympäristötutkimuksessa. Veikko 50 v., maanmittausteknikko. Alun perin Kymenlaakson poikia, ajan saatossa kulkeutunut Pirkanmaalle, Tampereelle. Avovaimo Maija, poika Juha 17 v. Harrastuksena linnut, pyöräily ja liikunta luonnossa. Kiinnostunut kierrätyksestä ja yleensäkin luontoa säästävästä toiminnasta. Täytyy jättää myös tuleville polville. Juha Olen 31-vuotias maisteri ja kotoisin Nokialta. Lähdin mukaan Tysyn toimintaan koska se tuntui mielekkäältä tavalta toimia ympäristön puolesta ja tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Harrastan luontoa. Pilvi Olen 28-vuotias, keväällä 2005 valmistunut ympäristönhoitaja. Luonto, eläimet ja ympäristökysymykset ovat kiinnostaneet aina. Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys on tullut tutuksi muutamia vuosia sitten, kun olin mukana yhdistyksen järjestämillä retkillä ja talkoissa. Aktiivisemmin olen ollut mukana toiminnassa viime huhtikuusta lähtien, kun olin työssäoppimisjaksolla yhdistyksessä. Suomen luonnonsuojeluliiton jäseneksi liityin virallisesti tämän vuoden alussa, kun minut valittiin hallitukseen. Tällä hetkellä olen kiinnostunut erityisesti metsiensuojelusta ja ilmastonmuutoksesta. Uskon, että paikallisella tasolla voi tehdä paljonkin tämän tyyppisten ongelmien ratkaisemiseksi vaikuttamalla esim. liikennesuunnitteluun ja kunnan metsien hoitoon. Lisäksi tiedottaminen, valistaminen ja asennekasvatus ovat mielestäni keskeisellä sijalla, kun muutoksia tehdään. 16 Minna Kulunut vuosi oli elämässäni tapahtumarikas. Vuosi 2005 alkoi värikkäästi kun sain lähtöpassit yliopiston ekokampuskoordinaattorin sijaisuudesta otettuani hallinnon mielestä sopimattomalla tavalla kantaa lääketieteen laitoksen eläinkoelaboratorion laajennussuunnitelmia vastaan. (Juuri äskettäin selvisi että laajennusta ei tule, joten muistelen tapausta hyvillä mielin.) Keväällä keskityin jonkin aikaa kokopäiväisesti saattamaan graduni valmiiksi ja kesäkuussa sain viimein maisterinpaperit. Kesällä hankin työkokemusta Pirkanmaan jätehuollon viestinnässä. Syksyllä tuli kolmenkympin merkkipaalu vastaan ja palkitsin itseni työleirillä Meksikossa. Loppuvuodesta lähtien olen työskennellyt ympäristöpolitiikan tutkijana yliopiston yhdyskuntatieteiden laitoksella ja pyörittelen mielessäni tulevan väitöskirjan aihetta. Toinen vuosi Tysyn puheenjohtajana menee jo jossain määrin rutiinilla. Homma

17 Tampereen seudun luonto 1/2006 ottaa aikaa niin paljon kuin sitä on valmis antamaan. Lausuntotekstiä tuotan tarvittaessa liukuhihnalta. Rutiinien ohella haluaisin kehittää toimintaa ja verkostoitua. Tässä tarkoituksessa otin härkää sarvista ja kävin mm. tapaamassa kaupungin metsäihmisiä tästä juttu toisaalla lehdessä. Uupumus vaanii toisinaan nurkan takana, vaikka järjestöpuuha kivojen ihmisten kanssa onkin antoisaa ja erinomaisen opettavaista. Tässä puuhassa konkretisoituu sanonta tieto lisää tuskaa. Minusta tuntuu että mitä enemmän tiedän ja opin, sitä vähemmän osaan elää tässä maailmassa. Kuka lopulta on oikeassa miten elää hyvä elämä? Timo Olen 40-vuotias insinööri. Etabloiduin Tampereelle vuonna Tämän jälkeen olen ehtinyt asua lyhyitä jaksoja monessa Suomen kaupungissa, ja pari pidempääkin jaksoa ulkomailla, Portugalissa ja Yhdysvalloissa. Oma lempimielipiteeni on se, että Tampere on maailman paras tukikohta: keskellä kaupunkia, lähellä luontoa! Työni on vienyt viikoistani viimeisen kahdeksan vuoden aikana niin vähän aikaa, että olen päätynyt täyttämään päiviäni vapaaehtoistoiminnalla useissa järjestöissä, joista minulla onkin luottamusasema tai vastaava tänä vuonna seuraavissa: Reilun kaupan puolesta Repu ry, Tampereen paikallisryhmä: controller-supporter; UNICEF Tampereen paikallisryhmä: tapahtumavastaava; Tampereen YK-yhdistys TAYK ry: hallituksen jäsen; Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys TYSY ry: hallituksen varajäsen. Ilkeintä kaikessa on se, että eräs rakkaimmista harrastuksistani - NICEPENKKIURHEILU on jäänyt todella vähille, kaikessa kiireessä. Tysyn toimintakertomus 2005 Jäsenistö päivätyn rekisteriotteen mukaan yhdistyksellä on 1151 maksanutta jäsentä, joista 1101 on varsinaista jäsentä ja 50 perhejäsentä. Eronneita jäseniä on 82. Eronneiksi on laskettu kaikki jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet. Yhdistyksen jäsenmäärä laski toimintavuonna kuudella jäsenellä. Jäsenrekisteriä pidetään yllä Suomen luonnonsuojeluliiton toimistolla Helsingissä. Hyvästä jäsenhankintamenestyksestä vuonna 2004 Tysy sai luonnonsuojeluliitolta palkinnoksi Juha Höykinpuron Jäämeriaiheisen kirjan. Suomen luonto ja Luonnonsuojelija lehtien palkinnoksi saadut vuosikerrat päätettiin lahjoittaa ympäristötietokeskus Moreeniaan. Hallinto Toimintavuoden aikana pidettiin kaksi sääntömääräistä kokousta: kevätkokous lauantaina ja syyskokous lauantaina , molemmat ympäristötietokeskus Moreeniassa. Vuonna 2005 hallituksen puheenjohtajana toimi Minna Santaoja ja varapuheenjohtajana Sari Poutiainen. Sihteerinä toimi Juha Lehmusnotko ja hallituksen ulkopuolisena taloudenhoitajana edellisvuosien tapaan Kirsti Raulo. Hallitukseen kuuluivat lisäksi varsinaisina jäseninä Katri Laihosalo, Noora Vikman ja Milla Hilli-Lukkarinen sekä varajäseninä Kirsi Järvinen ja Marja Pärri. Hallitus kokoontui toimintavuoden aikana kymmenen kertaa: 11.1., 14.2., 14.3., 11.4., 16.5., 15.8., 12.9., 17.10, ja Kokoukset olivat päätösvaltaisia. Kesä- ja heinäkuussa hallitus piti kokoustaukoa. Joulukuun kokous pidettiin hallituksen vaihtokokouksena, johon kutsuttiin myös vuodelle 2006 valitut hallituksen jäsenet. Kokoukset pidettiin pääsääntöisesti maanantai-iltaisin luonnonsuojelupiirin toimistolla. Hallituksen kokouksia koetettiin markkinoida kaikille kiinnostuneille avoimina, mutta vain parissa kokouksessa oli hallituksen ulkopuolisia osallistujia. Vastuiden ja tehtävien jakamista hallituksen jäsenten kesken helpotettiin jälleen laatimalla vastuunjakotaulukko, jossa määriteltiin vastuuhenkilöt erilaisille yhdistyksen toimintaan liittyville tehtäville. Yhteyshenkilönä OK-opintokeskukseen toimi Juha Lehmusnotko. Hallitus kävi viime vuonnakin vil- kasta sähköpostien vaihtoa. Kiireellisistä asioista esimerkiksi lausuntoa jätettäessä päätettiin sähköpostitse. Viestintä ja tiedotus Tampereen seudun luonto lehti ilmestyi toimintavuoden aikana kaksi kertaa. Lehti jaettiin jäsenien lisäksi mm. tamperelaisille päättäjille ja kirjastoihin. Lehden numeroissa käsiteltiin yhdistyksen asioiden ja tapahtumien lisäksi ajankohtaisia luonnonja ympäristönsuojeluasioita. Lehden päätoimittajana toimi edellisten vuosien tapaan Minna Santaoja. Juttujen kirjoittamisesta vastasivat lisäksi yhdistyksen hallituksen jäsenet ja muut kirjoittajat. Molemmat lehdet vuonna 2005 taittoi Tiina Kaivo-oja. Jäsenille lähetettiin toimintavuoden aikana kaksi jäsenkirjettä, joissa kerrottiin Tysyn tapahtumista ja julkaistiin kutsut yhdistyksen sääntömääräisiin kokouksiin. Jäsenkirjeet toimitti Minna Santaoja. Tampereen seudun luonto lehden painosmäärä oli 1600 ja jäsenkirjeen 1300 kappaletta. Molemmat painettiin tehdyn periaatepäätöksen mukaan uusiopaperille metsiä säästäen. Vuoden ensimmäinen jäsenkirje painettiin Tampereen Offsetpalvelussa ja lehti Eräsalon kirjapainossa. Toimiston muuton seurauksena saimme alakerran naapuriksemme CityOffsetin, ja päätimme painattaa vuoden jälkimmäisen jäsenkirjeen ja lehden siellä. Kirjeiden ja lehtien postitus hoidettiin talkoilla hallituksen jäsenten voimin. Vuoden toisen lehden postituksessa oli melkoinen urakka, sillä sujautimme lehtien väliin joululahjaksi jäsenille Ei mainoksia tarrat. Oman lehden ja jäsenkirjeen lisäksi tapahtumista ja kokouksista tiedotettiin liiton Luonnonsuojelija-lehdessä ja www-tiedotesivuilla, paikallisissa lehdissä ja radiokanavilla, internetin ilmoituspalstoilla sekä sähköpostin välityksellä. Myös liiton paikallisyhdistyksille tarkoitettua internet-sivua hyödynnettiin tiedotuksessa. Yhdistyksen antamia lausuntoja ja mielipiteitä sekä ilmoituksia sivuille toimitti Sari Poutiainen. Yhdistykselle perustettiin kaksi sähköpostilistaa, toinen hallituksen sisäisiin keskusteluihin ja toinen toiminnasta tiedottamiseen jäsenille ja kaikille kiinnostuneille. Tysyllä on omat www-sivut liiton palvelimella. Sivuilla kerrotaan yhdistyksestä ja sen toiminnasta, ja niiltä löytyvät 17

18 18 myös yhdistyksen ja hallituksen yhteystiedot sekä yhdistyksen säännöt. Tiedot yhdistyksen sivuille päivittivät Sari Poutiainen ja Jussi Honka. Sivujen päivitys tapahtuu luonnonsuojeluliiton kautta, ja päivityksessä on toisinaan ollut ongelmia resurssipulasta johtuen. Tästä johtuen sivut eivät toimintavuoden aikana kehittyneet eivätkä olleet aina ajan tasalla. Tapahtumat ja toiminta 3.2. Kaavatyöryhmä kokoontui suunnittelemaan kaavaluentoa ja retkeä Uusien ilta luonnonsuojelupiirin toimistolla. Tilaisuuteen kutsuttiin syyskokouksessa Tysyn toimintaan kiinnostuksensa ilmaisseita. Katseltiin valokuvia menneiltä vuosilta. Sari, Noora ja Minna kertoivat Tysyn toiminnasta uusille aktiiveille, joita oli paikalla 3 hlöä Jäsenkirjeen postitustalkoot Kevätretken suunnittelupalaveri Kevätkokouksen jälkeen suunniteltu luento lepakoista peruuntui kommunikaatiokatkoksen vuoksi Ympäristönhoitajaksi opiskellut Pilvi Pulma oli työharjoittelussa Tysyssä, ohjaajana toimi Minna. Pilvi oli tiettävästi Tysyn historian ensimmäinen työharjoittelija Tampereen seudun luonto lehden postitustalkoot Minna laati avustushakemuksen kaupungille Kirjastoviikko Metsossa. Pilvi Pulma hoiti järjestelyt ja esitteli Tysyä Kaavoitusluento Moreeniassa. Pilvi Pulma kokosi materiaalipaketin osallistujille Kaavakierros Tampereen keskeisillä kaavoitusalueilla joista Tysy on antanut lausuntoja, oppaana luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Kaija Helle Kalkun Myllypuron siivoustalkoot. Talkoita koordinoi Katri Laihosalo ja niihin osallistui noin 15 ihmistä, myös paikallisia asukkaita. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta tuki talkoita Kevätretki Keuruun ekokylään ja Lahtuan luomutilalle. Retken vetäjinä toimivat Sari Poutiainen ja Minna Santaoja. OK-opintokeskus tuki retkeä. Retkelle osallistui yli 40 henkeä, jäseniä ja ei-jäseniä Luonnonkukkien päivän retki Tohloppiin yhdessä Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kanssa. Retken vetäjänä toimi Milla Hilli-Lukkarinen ja kasvioppaana Matti Kääntönen Ketotalkoot Ison-Murron haassa Viitapohjassa ja Koivulan niityllä Teiskon Jylhänperässä. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta tuki talkoita. Talkoita vetivät Kirsti Raulo ja Kimmo Virolainen. Kasviasiantuntijana oli Kaija Helle Lepakkoluento ympäristötietokeskus Moreeniassa ja lepakkoretki koskimaisemassa. Tilaisuuden järjesti Juha Lehmusnotko ja oppaana toimi Olli Haukkovaara Tampere sinun kaupunkisi kurssin suunnittelua ympäristötietokeskus Moreeniassa Tampere sinun kaupunkisi kurssin suunnittelua Sampolassa Jäsenkirjeen postitustalkoot Luonnonsuojeluliiton ja Greenpeacen yhteinen 2astetta -ilmastokiertue vieraili Koskikeskuksessa. Minna esitteli Tysyä Syyskokouksen luennoitsijaksi kutsuttiin tutkija Susanna Lehvävirta aiheenaan luonnonmukainen kaupunkimetsien hoito Tampereen seudun luonto lehden postitustalkoot Osallistuminen tilaisuuksiin Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen laitoksen professori Reijo Savolainen teki tutkimusta aktiivisten ympäristökansalaisten tiedonhankinnasta. Minna toimitti hänelle yhdistysten yhteystietoja ja muutamat tysyläiset kävivät haastateltavina Yliopiston ympäristöpäivien järjestöpäivä. Minna Santaoja ja Sari Poutiainen osallistuvat tapahtumaan Tampereen ympäristönsuojeluyhdistyksen esittelijöinä Autottoman päivän suunnittelutapaaminen Moreeniassa. Juha edusti Kerättiin urakalla nimiä Metsävetoomukseen. Tysystä Sari ja Juha osallistuivat Minna osallistui OK-opintokeskuksen infotilaisuuteen Mikä suunta Tampereen ilmastopolitiikalle? seminaari Metsossa, järjestivät Vihreät. Minna ja Pilvi osallistuivat Uuden toimiston sääntökokous, Minna osallistui Luonnonsuojelupiirin susiaitatalkoot Längelmäellä, Minna osallistui Minna toimitti Tysyn tiedot kaupungin kulttuuritoimen Mitä tekisin toimintavinkkejä nuorille esitteeseen Mahdollisuuksien tori Tammelassa. Juha, Milla, Sari ja Minna esittelivät Tysyä Toimiston tupaantuliaiset ja taloyhtiön pihajuhla Sari kävi esittelemässä Tysyä yliopiston ylioppilaskunnan ympäristöjaoston kokouksessa Hallituksen jäsenet osallistuivat Tampereen yliopiston ympäristöpolitiikan opiskelijoiden tutkimukseen Yleisötilaisuus kaupungin vanhojen metsien selvitystyöstä palvelupiste Frenckellissä, Minna osallistui Juha osallistui Pirkanmaan ympäristöohjelman päivityksen päätösseminaariin Petra Lattunen edusti Tysyä ympäristökasvatuksen alueellisessa tapaamisessa Mahnalan ympäristökoululla Joukkoliikenneseminaari yliopistolla, Minna osallistui Älä osta mitään päivän tapahtuma museokeskus Werstaalla, Minna kävi auttamassa järjestelyissä. Osallistuminen ls-piirin ja liiton toimintaan Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kevätkokouksessa Tampereen ympäristönsuojeluyhdistystä edustivat vuoden 2004 kevätkokouksessa valitut Juha Lehmusnotko, Minna Santaoja ja Katri Laihosalo. Tysyn kevätkokouksessa 2005 piirikokousedustajiksi valittiin Kirsi Järvinen, Minna Santaoja ja Juha Lehmusnotko. Piirin syyskokouksessa Tysyä edustivat Minna ja Juha. Vuonna 2005 Tysyn sihteeri Juha Lehmusnotko oli varajäsenenä luonnonsuojelupiirin hallituksessa. Luonnonsuojelupiirin hallitukseen vuodelle 2006 valittiin Tysystä varsinaiseksi jäseneksi Juha Lehmusnotko ja varajäseneksi Minna Santaoja. Piirin hallituksenvaihtokokous pidettiin Nokialla. Tysy antoi toimintavuonna lausuntoja yhdessä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kanssa. Yhteistyötä piirin kanssa tiivisti myös yhteisen toimiston muutto uusiin tiloihin Varastokadulle. Luonnonsuojeluliittoon Tysy oli yhteydessä liittyen viestinnän kehittämiseen, jäsentarroja postituksia varten tilattaessa ja tietoja Luonnonsuojelijaan toimitettaessa. Liitto lähetti piireille ja paikallisyhdistyksille toimintavuoden aikana neljä järjestökirjettä, joilla liitto tiedottaa ajankohtaisista asioista. Kirjeiden sisältö käsiteltiin tarvittavin osin hallituksen kokouksissa ja aiheista kirjoitettiin Tampereen seudun luonto lehdessä. Liitossa oli palkattuna järjestösihteeri, jonka tehtävänä on viestinnän kehittäminen liiton, piirien ja yhdistysten välillä. Tähän tarkoitukseen liiton sivuille perustettiin mm. Yhdistysnetti, joka on perustietopaketti yhdistystoimijoille. Yhteydenpito liit-

19 Tampereen seudun luonto 1/2006 toon tapahtui suurelta osin luonnonsuojelupiirin ja aluesihteeri Kaija Helteen kautta. Hallituksen kokouksessa vieraili Leo Stranius Uudenmaan piiristä ja kertoi terveisiä liiton suunnittelukokouksesta. Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa Osa Tysyn hallituksen jäsenistä kuuluu muihinkin luonto- ja ympäristöyhdistyksiin ja käy niiden kokouksissa sekä seuraa yhdistysten tiedotusta. Tätä kautta tieto kulkee ja avautuu yhteistyömahdollisuuksia. Yhteistyötä muiden järjestöjen kanssa pidetään tärkeänä ja mielekkäänä. Kuluneena vuonna yhteistyötä tehtiin monien lausuntojen laatimisessa ja luonnonkukkaretken järjestelyissä. Talous Yhdistyksen talous oli vakaa koko kertomusvuoden ajan. Tilinpäätös näytti 859,54 euroa alijäämää. Talousarviossa oli varauduttu käyttämään tarvittaessa rahaa siten, että talousarvio oli tehty 400,00 euroa alijäämäiseksi. Koska talous oli hyvällä mallilla loppuvuonna 2005, päätti yhdistyksen hallitus tehdä 500 euron lahjoituksen Luonnonperintösäätiölle suojelumetsän ostoon. Hyvän taloustilanteen vuoksi päädyttiin myös julkaisemaan 24-sivuinen lehti. Näiden päätösten vuoksi tilinpäätös jäi arvioitua enemmän alijäämäiseksi. Yhdistyksen tilinpäätökset ovat useana vuonna olleet ylijäämäisiä, ja varoja on riittävästi varastossa. Näin ollen myös vuodelle 2006 tehtiin alijäämäinen talousarvio, koska haluttiin varmistaa, että mikäli muut voimavarat riittävät toiminnan järjestämiseen, siihen on varattu riittävästi varoja talousarviossa. Tysyn tekemät lausunnot vuonna 2004 Keskustan liikenneosayleiskaavan osallisryhmän työskentely päättyi syyskuussa Tysyä osallisryhmässä edusti ansiokkaasti sen koko toiminnan ajan DI Juhani Valanto. Minna Santaoja osallistui Santalahden osayleiskaavan osallisryhmän kokoontumiseen 5.9. Markku Sillanpään ollessa estynyt. Minna Sinitintin siivin Santaoja ilmoittautui osalliseksi myös Maisansalon Polson golfkenttäkaavaa varten perustettuun osallisryhmään. Ryhmä kokoontui vuoden aikana kerran Lausunto Tampereen kaupungin ympäristöstrategialuonnoksesta vuodelle Vastaus Tamperelaisen kyselyyn koskien Tampereen metsien suojelutilannetta Palautetta Pirkanmaan ympäristöohjelmasta Lausunto Santalahden osayleiskaavaehdotuksesta Mielipide Hämeenkyrön jätteenpolttolaitoksen ja tuhkan kaatopaikan YVA-ohjelmasta Muistutus Hämeen lääninhallituksen päätöksestä koskien moottoriajoneuvoilla liikkumista Näsijärven jäällä Palautetta kaupungin jätehuoltomääräyksistä 8.9. Mielipide Maisansalon Polson alueen kehittämishankeesta ja golfkentän rakentamisesta, luonnos, kartta no 8005, yhdessä Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Tampereen kasvitieteellisen yhdistyksen kanssa Mielipide Tampereen kaupungin vanhojen metsien selvityksestä Lausunto Kauppi-Niihaman osayleiskaavasta Palaute Koskipuiston vihersuunnitelman nähtävilläolosta Vetoomus Tampereen kaupungille ja metsäliitolle hakkuista luopumiseksi Tampereen Niihamassa, yhdessä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin, Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen ja Luonto-Liiton Hämeen piirin kanssa Kommentti Tampereen vanhat metsät projektista yhdessä Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin ja Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistyksen kanssa Muistutus Holvastin Kiveliön asemakaavasta ja asemakaavan muutoksesta Oriniitynkadun eteläpuolelle Orimuskadusta itään, kartta no Muistutus Lahdesjärven asemakaavaehdotuksesta; Lahdespohjan alueen länsiosa ja Lahdesjärven eritasoliittymä ja Vuoreksen puistokatua, kartat no 7951 ja 8071 sekä niitä koskevat katupiirustukset. Ne tunnistivat minut jo pihapolun päästä, tiiskuttivat tervehdyksiään talviaamun hämyssä. Tyy-ti, tännepäin, leveäkravattinen talitintti touhusi ja lennähteli vierelläni puunrungolta puunrungolle kohti matalaa pensaikkoa, jonka suojissa monta nälkäistä nokkaa odotti. Tivi-tivi, minä olin ensin, ilmoitti tuo minua seuraillut vanhustintti parvessa ärhäköivälle sinitintille, kun pähkinämurske rahisi tyhjän automaatin uumeniin. Tuskin ehdin askelta taaemmaksi, kun suojattini pyrähtivät aamupuurolleen. Silmäilin niiden iloista hyörinää ja malttamattomien siipien suihketta tiaisten sujahdellessa havupuiden oksistoissa tai lumisen pensaikon kätköissä mieluisia ruokailuoksia etsien. Äkkiä ne jähmettyivät ja tuijottivat pelokkaina eteensä pieni linnunrinta kohoillen, sillä etäämmältä oli kuulunut varisvanhuksen varoittava raakku. Vaikka varoaika päättyi ja piharauha palaili, istui osa tinteistä yhä paikoillaan ja käänteli pientä sametinpehmeää päätään arasti puolelta toiselle. - Vaara ohi, ne tiiskuttelivat viimein toisilleen ja alkoivat kiireesti nokkia vasemman takajalan alle sujauttamaansa pähkinää valkoiset posket vilkkuen. Sinitintti saapui vielä illan sinertyessä, lennähti pensaikon ylimmälle oksalle ja toisteli tuota kaihomielisesti helisevää hentoa säettä. Ja aina silloin se tuli - siro harmaapäinen tyttösinitiainen, joka tupsahti keveästi puolisonsa viereen. Siinä oksallaan ne sipisivät hetken, katsahtelivat toisiaan pakkasenpörröisinä, ja söivät minkä pimeältä ehtivät ja lennähtivät sopuisasti tihentyvän talvi-illan varjoihin. Vaikka jäätiköt sulivat kaukaisilla mailla, golf-virta heikkeni ja kotosuomen talviolot vaihtelivat, ja ajoittain niin kylmät keväät toivat kesän myöhemmin, lennähti tuo sinitintti koivun korkeimpaan nipukkaan ja tiu utti tuon aina niin iloisen: Tsii-tsii-tsilililii - pientä pyrstöänsä värisyttäen, sillä se tiesi, ja minä ymmärsin, että yhdessä meidän olisi hyvä. Katri Mäkinen 19

20 Matokomposti kotiin - Laita madot syömään ruokasi Kirsi Järvinen Oma matoviljelmä sisätiloissa takaa eloperäisen jätteen asianmukaisen käsittelyn. Matokomposti on helppo, pieni, halpa ja biojätteen erilliskeräystä ekologisempi jäteratkaisu. Matokomposti on myös tavallista kompostia nopeampi. Se ei haise tai kerää kärpäsiä, kun sitä hoitaa oikein. Madot tarvitsevat kuitenkin sopivat olosuhteet, jotta kompostori voi toimia kunnolla. Lopputuotteena saa ravinteikasta tavalliseen multaan sekoitettavaa lannoitetta. Matokompostori soveltuu erinomaisesti käytettäväksi ympäristökasvatuksessa kouluissa ja päiväkodeissa. Askartele oma lierofarmi Sopiva astia matokompostille on esimerkiksi muoviämpäri tai tyhjä akvaario. Matokompostin koko määräytyy tuotetun jätemäärän mukaisesti. Esimerkiksi yhden tai kahden hengen 1,5 kilon viikkojätteille suositellaan 60 cm x 60 cm laatikkoa. 4-6 hengen perheelle, noin 2,5-3 kilon viikkojätettä varten, sopii 60 cm x 90 cm laatikko. Laatikon korkeus määräytyy sen mukaan, aikooko haudata jätteet kasvualustaan, jolloin matalakin laatikko riittää, vai lisätä ne kerroksittain edellisen päälle, joka vaatii korkeamman laatikon. Pohjalle asetetaan kymmenen senttiä kostutettua seosainetta: silputtuja munakennoja, paperia, turvetta tai hieman maatuneita lehtiä. Ammattilainen lisää mukaan myös hiekkaa edistämään matojen ruoansulatusta. Komposti peitetään muovilla, paperilla, kartongilla tai vastaavalla. Kattoon pitää tehdä reikiä tai jättää reunoille avointa tilaa, jotta lierot saavat hengitysilmaa. Myös pohjalle voi tehdä reikiä tai salaojitusta, jotta komposti ei tule liian kosteaksi. Sitten hankitaan itse hajottajat eli tunkiolierot. Parhaat apajat omatoimiselle etsijälle ovat tavallisten kompostien viileillä reunaosilla tai lantakasojen alla. Lieroja tarvitaan kaksi kertaa niin paljon painossa mitattuna kuin mitä päivässä syntyy jätettä. Lierojen määrä kaksinkertaistuu kahdessa kuukaudessa ja kymmenkertaistuu vuodessa. Alkuun pääsee pienelläkin lieromäärällä, mutta tällöin myös jätemäärän tulee olla pieni. Yksi tunkioliero eli kompostimato painaa noin puoli grammaa, joten esimerkiksi 200 grammaa päivässä eloperäistä jätettä tuottava henkilö tarvitsee kompostiinsa 800 lieroa. Alkuun pääsee parillakymmenelläkin otuksella. Tavallinen kastemato eli kasteliero ei sovellu parhaalla tavalla sisäkompostiin, koska se ei viihdy huoneenlämmössä. Lierot kaadetaan kostutetun seosaineen päälle ja jätetään valoisaan paikkaan. Lierot kaivautuvat seosaineeseen muutamassa minuutissa. Tämän jälkeen komposti siirretään pysyvälle paikalleen pimeään. Kompostia täytyy välillä kastella. Mullasta pitäisi irrota muutama pisara, kun sitä puristaa kädessä. 20 Anna madoille evästä Lieroja voi ruokkia millä tahansa eloperäisellä jätteellä. Kasvissyöjätalouksissa farmi toimii parhaiten. Lihaa ja kalaa kannattaa antaa vain pienissä erissä ja harvoin. Jätteet joko kaivetaan kompostin sisään tai peitetään kunnolla seosaineella. Matojen ruoka pilkotaan ennen kompostiin laittamista, varsinkin farmauksen alkuvaiheessa. Ekolannoitetta kukille Syntyvä tumma multa pitää tyhjentää kompostista muutaman kerran vuodessa ja seosaineet uusia. Muuten lierot kärsivät niille itselleen myrkyllisestä ulosteesta. Tyhjennys sujuu kätevästi kirkkaassa valossa, koska madot pakenevat valoa. Tuotos on erittäin ravinteikasta luomulannoitetta kukille ja puutarhaan. Kompostin ongelma on se, että se ei aluksi pysty käsittelemään kaikkia talouden biojätteitä. Matokompostointi vaatii lisäksi jonkin verran vaivannäköä. Matokompostoriin kuitenkin kiintyy ja siitä kiinnostuvat perheen pienimmätkin. Akvaarion lasin läpi on mukava seurata matojen touhuja vaikkapa taskulampulla. Aineiden luonnollisen kiertokulun seuraamiseen jää vanhempikin koukkuun. Lisätietoja: Koski, Eija: Matokomposti Rakennusalan kustantajat RAK. Sano EI mainoksille, lue Tamperelainen verkossa Kaupunkilehti Tamperelainen on ollut vuoden vaihteesta saakka luettavissa kokonaisuudessaan netissä maksutta, pdf-muotoisena, Nyt ei enää Tamperelaisen takia tarvitse jättää laittamatta Ei mainoksia kiitos tarraa oveensa. Liity Tysyn sähköpostilistalle Tysy on laajentanut sähköistä viestintäänsä ja yhdistykselle on perustettu sähköinen tiedotuslista. Listan tarkoituksena on tiedottaa jäsenille ja muille kiinnostuneille yhdistyksen toiminnasta ja ajankohtaisista ympäristöasioista Tampereella. Liittyäksesi tiedotuslistalle lähetä tyhjä sähköpostiviesti osoitteeseen tysy-subscribe@yahoogroups.com. Paluupostissa saat ilmoituksen, että sinut on liitetty listalle. Saat myös ohjeet listalta poistumiseksi.