1/2015. Vuoden Wäinö Kari Bergholm. Tanhuvies 1/2015 1

Transkriptio

1 1/2015 Vuoden Wäinö Kari Bergholm Tanhuvies 1/2015 1

2 Sisällys Tässä lehdessä Pääkirjoitus NORDLEK 2015 Vuoden Wäinö tunnustus Kari Bergholmille Vaalikokousten kuulumiset SKY:n hallituksen uudet jäsenet Risto Härmävaara esi äytyy Seija Ulenius esi äytyy Vuoden 2015 teema: Kaikki pelaa Kansantanssin Riemuvuosi 2016 Kolumni: Pia poh i Historian havinaa Kansallispukuharrastuksen nousu Pakina: Tanhumies on suojeltava Suomen kansallispukukeskuksen kuulumisia Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta Katselmusten säännöt päivite in Kesäjuhlaisäntä: Tampereen Työväenopiston Tanhuujat r.y. "O aisinyhden kansallispuvun M koossa, kiitos" Kansantanssia kirjallisuudessa Laskiaista huude in hyvän vuoden toivossa Lasten nurkka Kansallispukupörssi Vastaukset Tapahtumakalenteri vuosikerta Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Lii o ry Pelimannikilta ry Päätoimi aja: Teemu Perheentupa Toimitus: Anni Aalto, Risto Elo, Ju a Jaakkola, Annuli Perheentupa Kannan kuva ja kuvankäsi ely: Pirkko Elo Tanhuvies /Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki p. (09) tai , ke ja to klo ISSN L ISSN Tanhuvies 1/2015

3 Pääkirjoitus Teemu Perheentupa ja An Järvensivu Pääkirjoitus Yleensä Tanhuvies n pääkirjoitusvuoro kiertää SKY:n, KTNL:n ja Pelimannikillan puheenjohtajien sekä Tanhuvies n päätoimi ajan kesken. Näillä näkymin Pelimannikilta kuitenkin kadonnee näiltä sivuilta piakkoin. Annan siis puheenvuoron mahdollises viimeistä kertaa An Järvensivulle, Pelimannikillan puheenjohtajalle: Pelimannikilta ry tulee tänä vuonna täy äneeksi 50 vuo a. Suuri määrä talkootyötä ja lukema omat onnistuneet soi otapahtumat mahtuvat tähän taipaleeseen. Voimme muistaa killan historiaa ylpeänä ja kiitollisena. Suomen vanhimman kansanmusiikkiyhdistyksen matka on myös pää ymässä, mikäli vuosikokous niin pää ää. Julkaisutoiminta on jo siirre y Suomen Kansanmusiikkiliitolle, jonka maakuntayhdistykset tekevät pitkäl kaikkea sitä, mitä tekemään kilta aikoinaan peruste in. Soi o ei kuitenkaan lopu, esimerkiksi Penan Puskasoi oihin kaikki ovat tervetulleita. Eikä pelimanneja Suomalaisen Kansantanssin Ystävissäkään unohdeta, sillä vuoden alussa aloi Risto Härmävaaran luotsaama pelimannitoimikunta kehi ää kansantanssin ja sen säestäjien yhteistyötä. Eikä kansanmusiikki Tanhuvies nkään sivuilta katoa, mikäli toimitus asialle mitään voi, päinvastoin. Annetaan siis soiton soida, ja mennään mukaan soi amaan ja tanssimaan! Risto Elo NORDLEK 2015 Tänä vuonna NORDLEK 2015 täy ää 40 vuo a. Juhlavuoden kunniaksi on Tanskan Viborgiin järjeste y juhlat, jossa on tapahtumia jokaiselle. Erityises lapsia ja nuoria sekä perheitä on muiste u unohtama a tanssijoita ja pelimanneja. Lapsille ja nuorille on järjeste y työpajoja ja tanssimahdollisuuksia heidän ehdoillaan. Tanssijoille ja pelimanneille on järjeste y useita paikkoja, joissa tanssiminen on mahdollista ohja una tai vapaas improvisoiden. Pelimanneille on järjeste y musisoin paikkoja puskasoi oihin ja yhteissoi oihin koko juhlan ajaksi. Juhlat ovat Kaus sen kansanmusiikkifes vaalin jälkeisellä viikolla Tarkempia lisä etoja ohjelmasta, työpajoista, esiintymisistä ja retkistä löytyy verkosta myös suomeksi sivulta h p:// sekä Tanskalaiset osaavat pitää hauskaa, joten odote avissa on mainiot juhlat. Tanhuvies 1/2015 3

4 Vuoden Wäinö Annuli ja Teemu Perheentupa Vuoden Wäinö tunnustus Kari Bergholmille Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus on kansanmuusikoiden, tanssijoiden ja soi nrakentajien yhteinen ka o organisaa o, joka on vuodesta 2006 jakanut vuosi ain Vuoden Wäinö tunnustuspalkinnon henkilölle tai ryhmälle, joka elämäntyönsä, taiteellisten ja/tai pedagogisten ansioidensa tai alansa merki ävänä innovoijana ansaitsee tulla näkyväs esille nostetuksi. Tämän vuoden Wäinöksi julkiste in 9.1. Folklandia risteilyllä Folklandia Gaalassa perin näy äväs SKY:n monivuo nen puheenjohtaja ja kunniapuheenjohtaja, diplomi insinööri, Kari Bergholm. "Kari Bergholm tunnetaan kansantanssiharrastuksen puolestapuhujana maailmanlaajuises. Hänen monipuolinen ja hyvin pitkä työnsä suomalaisen kansantanssin alalla ei ole jäänyt keneltäkään huomaama a. Bergholm on ollut mukana sekä tanssijana, ope ajana, mukana toimi amassa alan kirjoja, selvityksiä kansantanssin lanteista, lisäksi hänen panoksensa kansainväliseen toimintaan on ollut merki ävä", toteaa KEK:n toiminnanjohtaja Rii a Liisa Joutsenlah. Kuva: Petri Kivinen Kansantanssin Kari aloi 1963, ja jo 1965 hänestä tuli SKY:n puheenjohtaja seuraavaksi 25 vuodeksi. Kari on Nordlekin perustajajäsen, hän oli laa massa ja allekirjoi amassa Nordlek sopimusta Vuonna 1995 hän ryhtyi ohjaamaan Helsingin Kansantanssin Ystävien Purpuri ryhmää, ja hän oli CIOFFin (Interna onal Council of Organiza ons of Folklore Fes vals and Folk Arts) puheenjohtajana. Koko Tanhuvies n toimitus oli läsnä laisuudessa osoi amassa suosiotaan, mu a haluaa vielä uudemman kerran onnitella Karia! Usein hyvä isäntä, se hyvä talon isäntä, saapi vierasta salihin, tu uja tupansa täyen, lautsan täyen laulajoita, ikkunan ilotsijoita, joka sopen soi ajoita, seinävieret seisojia, aitovieret astujia, tanhuaiset tanssijoita. Kanteletar 4 Tanhuvies 1/2015

5 Järjestötoiminta Risto Elo Vaalikokousten kuulumiset SKY:n ja KTNL:n vaalikokoukset pide in jo viime vuoden lopulla marraskuussa Haminassa. Vaalikokouskurssiksi oli vali u karjalaiset tanssit Viola Malmin tyyliin ja ope ajaksi oli saatu petroskoilainen Boris Shustov. Boris on ollut mukana Viola Malmin Gornitsa tanssiryhmässä ja siten vie eteenpäin Violan perintöä. Kurssi oli vauhdikas ja mielenkiintoinen kuten karjalaisista tansseista osasi odo aakin. Kiitokset järjestelyistä menevät summalaisille. Vaalikokoukset, ensin KTNL:n ja si en SKY:n, pide in Boriksen kurssin jälkeen. Kokousedustajia oli ilahdu avan paljon, mu a enemmänkin olisi mahtunut. Molemmissa kokouksissa koe in harvinainen hallitusten jäsenten vaali. KTNL:n hallituksen puheenjohtajaksi vali in edelleen seuraavaksi kaksivuo skaudeksi Hanna Heinonen. Hallitukseen vali in erovuoroisista Ma Lankinen ja Sanna Laakso sekä uutena Silva Järvinen Nummi Pusulasta. SKY:n hallituksen puheenjohtajaksi vali in seuraavaksi kolmivuo skaudeksi Risto Elo. Hallitukseen vali in uusina Seija Ulenius Nummi Pusulasta sekä Risto Härmävaara Turusta. Eila Peura Saarijärveltä jatkaa hallituksessa. SKY:n kokouksessa oli tulevaisuuteen katsovana asiana strategian hyväksyminen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Keskustelun jälkeen strategia hyväksy in. Se tulee olemaan toimintaa ohjaavana ohjenuorana toimintasuunnitelmia tehtäessä. yös jäsenyhdistykset voivat käy ää strategiaa apuna omissa toimintasuunnitelmissaan. Strategian tavoi eena on SKY:n toiminnan ak voiminen ja näkyvämmäksi tekeminen sekä yhteistyön lisääminen jäsenistön ja muiden järjestöjen kesken. KTNL:n osalta strategian valmistelu on vielä kesken. Kuva: Risto Elo SKY:n hallitus 2015 yhteiskuvassa. Takarivissä vasemmalta: Risto Härmävaara, Rii a Kangas, Eila Peura ja Risto Elo, eturivissä Marja a Koivu Loman, Ju a Jaakkola ja Seija Ulenius. Tanhuvies 1/2015 5

6 SKY:n hallituksen uudet jäsenet Risto Härmävaara esi äytyy Turkulaisena olen mukana Turun Kansantanssin Ystävien Farmi ryhmässä ja pelimannina vastaan ryhmämme puhallinsek osta. Varsinainen ensimmäinen kolahdus kansantanssiin tapahtui 1973, kun TKY oli ensimmäisillä Europeade kansantanssifes vaaleilla Italian Sardinian Nuorossa. Kansainvälisyys on ollut aina vahvas mukana TKY:n toiminnassa. Näin olen saanut paikan päällä vierailemalla tutustua eri maiden, kuten esimerkiksi Brasilian, Marin kansantasavallan, Nepalin, USA:n ja Kanadan, kul uureihin. Tällä hetkellä on aikaa ja voimia rakkaalle harrastukselle. Yhteistyötä teen pelimannina Namiran, Nilsbyn Pelimannien, Kaarinan CO:n ja Sydwes n yhtyeiden kanssa. Lisäksi olen mukana Varsinais Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksessa. TKY:n kansantanssimusiikkitoiminnan ohjaajina ovat olleet ja ovat Leena Aho ja Mirkku Weckström. He ovat korostaneet kansantanssin ja pelimannien saumatonta yhteistyötä. Klarine nsoi ooni eniten on vaiku anut Osmo Vänskä, joka aikoinaan toimi klarine nsoitonope ajana nykyisessä Turun konservatoriossa. An Järvensivulta olen saanut kullanarvoisia niksejä klarine n soi oon kansanmusiikissa. Kuva: Risto Härmävaara Muista harrastuksistani tärkeimmät ovat mökkeily, kylmäuin ja avantouin. Hiihto on e y hyvää, kun lumi lanne sen sallii. Suomen kansan arvoituksia: Alaspäin täynnä, ylöspäin tyhjänä. Mikä se on? Vastaus löytyy sivulta 31 6 Tanhuvies 1/2015

7 SKY:n hallituksen uudet jäsenet Seija Ulenius esi äytyy Olen Seija Ulenius Saukkolasta, en sestä Nummi Pusulasta. Pari vuo a si en kuntaliitoksen myötä meistä tuli lohjalaisia. Jäsenyhdistyksemme on edelleen nimeltään Nummi Pusulan Tanhuujat, ja olen siinä puheenjohtajana ja kirjanpitäjänä. Kuva: Seija Ulenius Olen pitkän linjan SKY:läinen. Tulin mukaan toimintaan jo vuonna Aloi n Tanhuvies lehden toimitussihteerinä, ja siinä hommassa vieräh vii sen vuo a. Valmistuin ensimmäisestä tanhunope ajakoulutuksesta 1977 kansantanssinope ajaksi. Suurimman työmäärän tämän harrastuksen parissa olen etenkin tehnyt Nummi Pusulan Tanhuujissa sekä eri kansalais ja työväenopistojen tun ope ajana, mu a olen tehnyt aina silloin tällöin jotakin projek a myös SKY:lle. Viime vuosina olen toiminut sekä SKY:n e ä KTNL:n toiminnantarkastajana. Olen ryhmämme kanssa osallistunut innokkaas useimmille ko maisille kesäjuhlille ja pohjoismaisille Nordlek ja Barnlek juhlille. Tällä hetkellä ohjaan Nummen Eläkeläisten tanssiryhmää ja Lohjanseudun Tanhuujien lastenryhmää. Viime vuosien projekteihini on kuulunut myös kul uurinvaihto suomalais ugrilaisten kansojen kanssa Venäjällä. Tämän yhteistyön pui eissa on syntynyt aikuisten Talkkuna ryhmä. Koska olen kaikkien vuosien ajan toiminut lähellä SKY:ä, ei hallitukseen mukaantulo ollut minulle hyppy tuntema omaan. Teen parhaani ollakseni luo amuksen arvoinen tässä toimessani. Yksityiselämässäni olen eläkeläinen ja asustelen mieheni Pen n ja Raita kissan kanssa omako talossa. Perheeseen kuuluu myös suuri joukko lapsia ja lapsenlapsia. Onpa yksi lapsenlapsenlapsikin jo olemassa. Tanhuvies 1/2015 7

8 Kaikki pelaa Annuli Perheentupa Vuoden 2015 teema: Kaikki pelaa Kansanmusiikin ja kansantanssin alan vuoden 2015 yleisteema vii aa toiminnan yhteisöllisyyteen, avoimuuteen ja sujuvuuteen. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus on valinnut vuoden 2015 teemaksi: Kaikki pelaa. Teema on vali u tarkoituksella niin, e ä se ei ole yksiseli einen, vaan sen voi ymmärtää monella eri tavalla. Suomen palloiluliiton junioritoiminnasta tu u kaikki pelaa teema sopii hyvin myös kansantanssin ja kansanmusiikin alaan. Kaikki pääsevät mukaan ja kentälle, sillä tanssiminen tai musisoiminen on kaikkien oikeus ja mahdollisuus iästä, sukupuolesta ja kunnosta riippuma a. Tämä on avointa matalan kynnyksen toimintaa, joten mukaan on helppo päästä. Alalla toimitaan rakkaudesta tanssi ja musiikkiperinteeseen, hyvin pitkäl vapaaehtoisvoimin. Kansantanssi ja musiikkipiirit ovatkin hyvin yhteisöllisiä ja lisäksi siitä poikkeuksellisia, e ä amma laiset ja harrastajat mahtuvat toimimaan rinnakkain ja jopa esiintymään samoille estradeille. Teeman toivotaan näkyvän toiminnassa mahdollisuuksien mukaan. Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen toiminnanjohtaja Rii a Liisa Joutsenlah kirjoi aa: Toivon, e ä vuonna 2015 Kaikki pelaa teeman kannustamana tuomme kukin esiin näitä tärkeitä asioita, kutsumme kaikki pelaamaan ja huolehdimme jatkossakin, e ä emme menetä meidän alaamme sisäänrakenne uja perustuskiviä, yhteisöllisyy ä ja e ä taide on tasaarvoista, se kuuluu kaikille. Teemavuosi facebookissa kaikkipelaaallaspelarochdansar?fref=ts Annuli Perheentupa Kansantanssin riemuvuosi 2016 Kansantanssin Riemuvuonna 2016 kansantanssialan järjestöt yhdistävät voimansa. SKY järjestää FSF:n kanssa historiallisen kansantanssikonser n, kesäjuhlat ja koulutusta. Ensi vuonna juhlitaan Kansantanssin Riemuvuo a. Silloin tulee nimi äin kuluneeksi 150 vuo a siitä, kun kansantanssia esite in ensimmäistä kertaa julkises näy ämöllä. Tämä tapahtui Taiteilijaseuran vuosijuhlassa Helsingin Seurahuoneella Runebergin päivänä , missä ylioppilaat esi vät pohjalaisia, länsisuomalaisia ja itäsuomalaisia tansseja pukeutuneina näiden alueiden kansanpukuihin. Riemuvuoden kunniaksi kaikki kansantanssialan järjestöt yhdistävät voimiaan tuodakseen alaa näkyväs esille erilaisin esityksin, tapahtumin ja tempauksin. Tavoi eena on näy ää, kuinka vah 8 Tanhuvies 1/2015

9 Riemuvuosi vana ja monipuolisena kansantanssi, sen perintö ja perinteet elävät myös nykyajassa. Kaikkien alan järjestöjen tapahtumat tulevat yhteisen edotuksen ja Riemuvuosi logon alle ja ovat avoimia muidenkin järjestöjen jäsenille. Myös yksi äiset kansantanssiyhdistykset ja seurat saavat edo aa tapahtumistaan yhteisessä kalenterissa ja yhteisten edotuskanavien kau a. Perinteiseen kansantanssiin keski yneet järjestöt SKY ja FSF eli Finlands Svenska Folkdansring järjestävät yhteisvoimin kaksi tapahtumaa; Runebergin päivän rekonstruk on sekä yhteiset kesäjuhlat. Runebergin päivänä esitetään Helsingin Kaivohuoneella rekonstruk o 150 vuoden takaisesta Taiteilijaseuran vuosijuhlan kansantanssiesityksestä. Toiveena olisi, e ä näitä rekonstruk oita järjeste äisiin muuallakin Suomessa. Esite ävät tanssit tulevat olemaan myös ensi vuoden vuosiohjelmistona. Sama Riemuvuoden ohjelma tanssitaan yhteisesityksenä myös SKY:n, KTNL:n ja FSF:n yhteisessä kesäjuhlassa, joka pidetään pääkaupunkiseudulla. Yhteistoiminta FSF:n kanssa alkaa jo tänä vuonna, sillä yhteistä vuosiohjelmaa aletaan opetella ensi syksynä yhteisillä kursseilla. Tanhuvies 1/2015 9

10 Kolumni: Pia poh i Pia Pyykkinen Tahtoo vain tanhuta Pienen ajan sisällä olen muutamankin kerran kuullut ajatuksia, e ä saisi tanssia vaan. Ei esiintymistä, vain tanssia yhdessä isommalla porukalla tu uja ju uja: Repolaista, Mar n Vappua ja Pilku nta. Puhu in perustanhuamisesta, kunnon kansantanssista, oikeasta tanhusta. Nuo ovat tulleet eteen valtaosin ihan tavallisten kansantanssin harrastajien kommenteista, hienos sano una kentän ääni puhuu. Jäin mie mään, mikä on tämä on jalkoja pol eleva asia, joka nousee ja nousee keskusteluun. Tässä ajassa on isona osana tavoi eiden ase aminen ja sen mi aaminen, päästäänkö niihin. Tanhuryhmällekin asetetaan toimintasuunnitelmassa tavoi eet, jotka usein ovat uuden oppimista, johonkin esitykseen valmistautumista. Onko tanhustakin tullut vain mita ava asia? Kuinka monta erilaista jenkkavariaa ota osataan ja polkka pitää tanssia napakas jalat tasahypyllä yhdessä ja mieluus pari bakmesiä sinne väliin. Tavalliselle tanhuryhmälle on usein vuoden materiaalina seuraavan kesän juhlan yhteisohjelmat. Isojen juhlien yhteisohjelmat voivat olla haastavia. Ei enää riitä, e ä saa pide yä rivin suorana kävelyvastuussa, vaan pitää osata myös napsutella sormia ja laulaa samaan aikaan. Osalle ne ovat ihan helppo ju u, mu a ikääntyvälle ken äosallistujamassalle ne voivat olla haasteellisiakin. Helpos koko toimintavuosi menee tavalliselta aikuisryhmältä harjoitellessa uusia ju uja. Ei ehditä vain tanssia, nau a siitä, mitä jo osataan. Jos kansantanssi aikanaan oli sitä kansan tanssimaa illanvieton ajankulua, niin eiväthän he varmaankaan joka kerta siellä illatsuissa opetelleet uu a. Men in sitä, mitä kaikki osasivat, joku saa oi huutaa vuoroja, mu a kaikki mahtuivat mukaan. Opi in luomumenetelmällä muilta siinä tanssin lomassa. Ja isona osana laisuuden onnistumista oli seurustelu ja yhdessä tekeminen. Uskoisin, e ä isompana nuo kuin se, oppiko varmas jotakin uu a. Lavatansseissa on vähän sama ju u vieläkin. Joku käy kurssilla ope elemassa, toinen oppii luomuna ehkä hitaammin. Mu a lauantai iltana Ruusulinnassa jokainen saa tanssia omalla tavallaan, hakea parin rivistä ja iloita siitä, e ä foksin perusaskel on molemmilla siellä jaloissa. Siellä tanssitaan sitä, mitä jo osataan. Hyvässä lykyssä tu u viejä pyöräy ää itselle uuden kuvion, ja vot luomumenetelmä toimii. Tai salsaa hurahtaneilla on omat kemunsa Helsingin illoissa. On harjoitukset erikseen, ja lauantai iltana klubille kokoonnutaan tanssimaan. On järjeste y paikka, missä käy ää osaamiaan taitoja. Isojen massojen kansantanssijoilta puu uu tällaiset laisuudet melkein kokonaan, kesäjuhlien illavie o kerran vuodessa ei riitä. Sellaisia laisuuksia pitäisi olla enemmän, joissa voisi mennä tanssimaan yhdessä muiden kanssa vaikka juurikin sitä Repolaista rivin jatkona. Tai varmas tulisi enemmän kuin yksi pari masurkkaa illassa. Saisi osallistumisen ja onnistumisen ilon ilman, e ä esiintymisen ajankohta jänni ää. 10 Tanhuvies 1/2015

11 Historian havinaa A. Nevala, Tanhuvies 3/1964 Nykymuo a kansainvälises Vaatetusteollisuuden Eurooppajärjestö pi kesäkuun alussa vuosikongressinsa Helsingissä. Tämän yhteydessä järjeste in Kalastajatorpalla värikäs ja mielenkiintoinen miesten muo näytös, missä kymmenen jäsenmaan edustajat esi elivät uusinta uu a miesten muodin alalta. Jokainen maa oli lähe änyt omat mannekiininsä eli könsikkäänsä kuten miespuolisia pukuesi elijöitä myös kutsutaan. He esi elivät jokainen kymmenen asua vapaa ajan asuista aina juhlavaan pukeutumiseen. Tämä näytös oli myös siitä mielenkiintoinen, e ä sen yhteydessä suomalaiset miesten kansanpuvut tulivat värikkääs esiin. Ystävät olivat mobilisoineet kymmenkunta könsikästään esi elemään eri maakun en pukuja. Miesten kansanpuvut tulivat jo vastaan tyylikkäässä ohjelmaleh sessä. Kansilehdellä oli kuva Kaarlelan puvusta ja teks sivut olivat elävöite y kuvilla esitellyistä puvuista. Näytöksen sujuvana ja tarkkana ohjaajana toimi designer Jukka Pellinen. Hän suunni elee muun muassa malleja Miestenmuo neuvostolle. Koko aurinkoinen maanantaipäivä sujui oikein mukvas Torpan maisemissa, ja samalla teimme pukujamme tunnetuksi ja näy mme, e ä meillä on kauniita kansanpukuja, eikä vain roh misia paitoja ja housuja. Kuva: SKY:n arkisto Näytöksen yhteydessä yleisö sai nähdä seuraavat puvut: Härmä, Johannes, Valkeala, Alahärmä, Lapinjärvi, Säkylä, Kaukola, Rovaniemi, Elimäki ja Kaarlela. Kansanpukumme saivat yleisöltä varsinkin Pyöreässä salissa mielly ävän vastaanoton. Varsinkin äsken maini u Kaarlelan puku oli uteliaan mielenkiinnon kohteena, ja sitä jo yleises ihastel in kenraalissa. Siihen kuuluva vyö olisi useampaan o eeseen tehnyt hyvin kauppansa. Ohjelmaleh seen oli dosen Toini Inkeri Kaukonen laa nut kuvauksen miesten kangaslaaduista. Tanhuvies 1/

12 Kansallispuvut Teemu Perheentupa Kansallispukuharrastuksen nousu Tänä vuonna kansallispuku täy ää jo 130 vuo a. Suurimman osan matkasta SKY:n puvusto on kulkenut kansallispuvun mukana. Juhlavuoden kunniaksi haluamme esitellä SKY:n aikoinaan julkaisemat kahdeksan kansallispukumallia. Johdantona tutustumme kansallispukuharrastuksen ja SKY:n puvuston alkutaipaleeseen. Kun Suomi ja sen asukkaat oli irrote u Ruotsista ja liite y suuriruh naskuntana Venäjän imperiumiin, etenkin yläluokka joutui etsimään itselleen uu a iden tee ä. A.I. Arwidssonin sanoja myötäillen he pää vät olla suomalaisia ja tavoitella kaikille suomalaisille yhtenäistä kansallista iden tee ä silloisen saksalaisen kansallisroman sen aja elun hengessä julkaistu Kalevala si en nos kansankul uurin korkeakul uuriksi ja oikeu etsimään tuota iden tee ä nimenomaan talonpoikaiston parista. Tämä näkyi esimerkiksi ensimmäisessä painetussa kansanpukuvihkossa Suomalaisia kansanpukuja Finska folkdrägter I, joka ilmestyi 1863 K.F. Igna uksen julkaisemana. Siinä oli neljä väripiirrosta Itä ja Länsi Suomen puvuista, ja alkusanoissa tode in: Jonkin maan kansa etoa selite äessä otetaan myös tavallises kansanpuvut tarkas huomai avaksi. Syynä tähän on epäilemä ä se, e ä pukuja pidetään ilmaantuneina, lähteitse kansamielestä, jonka omituisuuksia siis mikä miltäki puolelta tulee osoi aa. Jo hiukan aiemmin, 1850 luvun lopulta alkaen, vierailevien ryhmien, kuten esimerkiksi Anders Selinderin lapsitanssitea erin, vierailut innos vat yleisöä kansanomaisilla tansseillaan peruste u Suomen taitelijayhdistys pää esi ää kansantansseja omissa vuosijuhlissaan 1866 ja J.A. Estlanderin aloi eesta perä ko maisia tansseja ko maisissa kansanasuissa. Helsingin yläluokan nuoriso paitsi ope eli muutamassa viikossa silloin vielä käytössä olevia kansan tanssimia tansseja, myös tee, os tai vuokrasi itselleen kansanasut suoraan niiden käy äjiltä. Esimerkiksi Z. Topelius pyysi äi ään kuvailemaan kirjeitse nuoruutensa asuja Lapualta tytärtään Ainaa varten. Suomalaisuusaa een vauh kasvaa Seuraavalla vuosikymmenellä peruste in Suomen Taideteollisuusyhdistys (1875), Ko kielen Seura (1876) ja Suomen Käsityön Ystävät (1879) nimenomaan kasva amaan oman kul uurin harrastusta. Ylioppilaat olivat 1875 alkaen ansiokkaas keränneet osakun en kokoelmiin kansankul uurin esineistöä, ja 1876 Helsingissä ava in Ylioppilasosakun en Kansa eteellinen museo, josta si emmin kehi yi kansallismuseo. Sen teks ilikokoelmista sai käytännössä virikkeensä koko suomalainen kansallispukuliike. Kansallispukujen käytön alkuaikoina niiden mallit ote in suoraan museon teks ilikokoelman kan 12 Tanhuvies 1/2015

13 Kansallispuvut sanpuvuista lukuun o ama a joitakin vapaammin kehiteltyjä fantasiapukuja. Museon itseoikeute u intenden Theodor Schvindt oli matkoillaan tutustunut Ruotsissa ja Venäjällä heränneeseen kansanpukujen ja kansallishenkisten käsityömallien uusiokäy öön. Ei ollut siis kovin suuri ihme, e ä hänen oppilaansa Helsingin suomalaisessa ty ökoulussa ompelivat vuonna 1884 hänen ohjauksessaan itselleen kansallispuvut koulun pää äjäisiin. Moni valmis juhlaan nimenomaan Räisälän puvun, joka oli Schvind n itse tallentama ko pitäjästään. Kansallispuvun syntymäpäivä Seuraavana vuonna suurta julkisuu a herä keisariparin vierailu Suomessa. Lappeenrannassa keisarinnalle lahjoite in soutuvene, jonka toi paikalle kansallispukuihin pukeutunut kahdeksanhenkinen neitojoukko. Rannalla keisariparia oli terveh mässä vielä 60 kansallispukuista neitoa. Tapahtumasta uu soi in laajal, ja kansallispuvusta tuli värikkäiden kuvausten ansiosta halu u asu. Käsityön Ystävien pukumyyn lisääntyi seuraavina vuosina valtavas Tampereen työväen lauluja soi oseura esiintyi jo kansallispuvuissa, ja vuosisadan vaihteessa Suomen naisten voimistelulii o o ohjelmaansa kansantanssit ja kansallispuvut. Varalan voimistelulaitoksen kursseilla koulute in monta tulevaa tanhuohjaajaa, kuten Anni Collan, joka ystävineen käy Varalassa usein kansallispukua arkiasuna. Varalan kursseilla myös kehote in voimistelunope aja aria pikimmiten hankkimaan itselleen kansallispuku. Kansallispukujen ensimmäiseksi asiantun jaksi noussut Schvindt julkaisi 1898 kahdeksan siihen mennessä jo käytössä ollu a kansallispukumallia Ilmoituksia Hufvudstadtsblade ssa Ylimmäisenä tarjotaan Suomalaisia kansanpukuja herroille, ilmeises kin Taideyhdistyksen vuosijuhlaa varten. Kolmannessa ilmoituksessa mainostetetaan Sveitsiläisen T. Gerberin tanssikursseja, joilla opetel in em. juhlaan kansantansseja. Alimmaisena saman herran miekkailukurssi ilmoitus. aikakauslehden Ko ja yhteiskunta liitevihkona, jonka nimi oli Suomalaisia kansallispukuja. Pukuja kansantanssijoille Helsingissä kansallispuvun ompelukursseja pitäneet säätyläisneitoset Linda Bremers ja Selma Wellingk julkaisivat Hufvudstadsblade ssa ja Uusi Suometar lehdessä ruotsiksi ja suomeksi kutsun saapua keskustelemaan kansantanssia koskevista asioista. Viikkoa myöhemmin Suomalaisen Kansantanssin Ystävät aloi toimintansa puheenjohtajanaan J.R. Aspelin. SKY:n s pendeillä nuoret, innokkaat kansantanssien keräilijät kiertelivät maata ope elemassa tanhuja sekä kutsumassa niiden osaajia Helsinkiin Kansalliskirjaston digitoidut aineistot, h p://digi.kansalliskirjasto.fi Tanhuvies 1/

14 Kansallispuvut pukuja oli hankala saada ja niiden valmistuskin vei aikaa sekä rahaa. Vanhoista pöytäkirjoista käy hyvin ilmi, e eivät nuoret helsinkiläiset viime vuosisadan alussa juuri rahassa kylpeneet. Varsinkin ensimmäisen maailmansodan jälkeen harjoitus lojen puute oli suuri, koska yhdistyksellä ja sen harvoilla jäsenillä ei ollut varaa vaadi uihin vuokriin. Kuvat: SKY:n arkisto ope amaan tansseja, mu a myös keräämään jo käytöstä hävinneitä kansallispukuja. SKY oli ensimmäinen joka lanseerasi myös miesten kansallispuvut, sillä nyt ei ollut kyse ainoastaan ope aja arien asuista tai sivistyneistönei en kansallishengen osoi amisesta, vaan tanhumiesten myötä oli syytä o aa käy öön myös miesten pukuja. Theodor Schvindt oli SKY:n puheenjohtaja, ja ilmeises hänen johdollaan SKY:n käsityönope ajat laa vat tarkat kudontaohjeet ja tee vät useita pukumalleja We erhoffin koululla. Siellä si emmin moni tuleva käsityönope aja pääsi tutustumaan kansallispukujen tekoon, ja heidän myötään harrastus levisikin si emmin pitkin maata. SKY:n puvuston alkutaival Anni Collanin äi kutoi kankaita ja ompeli pukuja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien käy öön, sillä Pukuja kuitenkin kertyi yhteiseen käy öön siinä määrin, e ä 1907 SKY perus kansallispukuvaraston ja lainaamon, joka väli sekä pukuja, materiaaleja e ä ohjeita kaikkialle Suomeen. Näin muistelee noita aikoja Eino Parmanen, yksi perustajäsenistä, Kisapir ssä 1932: "Si en alkoi eri äin vilkas toimintakausi alituisine harjoituksineen, jolloin erikoises kiinnite in huomiota siihen, e ä niissä esiintyjien tuli olla kansallispuvuissa. Tarkoitusta varten hanki in kankaita, joita kudo in Hämeenlinnassa nei We erhoffin taitavalla johdolla. Opastuksena valmistuksessa käyte in alkuperäisiä pukumalleja, joita Muinaismuistoyhdistyksen kau a oli saatavissa. Siinä noudate in suurta tarkkuu a samoinkuin pukuihin kuuluvien koristeiden valinnassa, joi en nii enkin tuli olla aito oikeita. " Maini una vaikeana aikana he maailmansodan jälkeen koko arvokas puvusto oli joutua hukkaan, mu a Taimi Louhi o ja pelas kokoelman suurista vaivoista huolima a. Vahvojen naisten, kuten Fanni Mikkola, johdolla SKY kuitenkin vahvistui 1920 luvulla, ja Louhi ryhtyi paitsi uudistamaan jo perin kulahtanu a pukukokoelmaa, myös myötävaiku amaan Koiviston ja Kaukolan miesten pukujen uudelleen elävöi ämiseen. 14 Tanhuvies 1/2015

15 Pakina Pappi Varis Tanhumies on suojeltava Liito oravasta ja lumileopardista kyllä puhutaan, mu a se mistä oikeas kanna aisi olla huolissaan, on tanhumiesten uhanalaisuus. Nykykehitys johtaa vääjäämä ä siihen, e ä laadukkaat tanhumiehet ovat vaarassa kadota lopullises tanssila alta luonnollisen poistuman kau a. Kun viimeinenkin ikinuori tanhumies siirtyy taivaallisiin tanssisaleihin, ei ilman väli ömäs aloite avia suojelutoimenpiteitä kasva uu a sukupolvea näitä suuria supikkaita täy ämään. Tanhunaisista sen sijaan on selvää ylitarjontaa. Eriikäiset vanhat piiat hakeutuvat sankoin joukoin tanhukursseille karkeloimaan, eikä heitä tunnu lainkaan hai aavan se, e ä tarjolla on parhaimmassakin tapauksessa pelkkää kolmen kontraa. Halu paikata tanssitaidossa oleva polkan mentävä aukko on niin kova, e ä ei hai aa, vaikka joutuu kilpailemaan parhaat polskansa nähneistä tanhumiehistä tai tanssimaan pelkässä tä parissa. Mu a missä nämä naiset si en taitojaan hyödyntävät, kun miehet selväs kar avat tanhusaleja? Jolleivät naiset keskenään tanhu ele, jossain tanhupiirien ulkopuolella on käynnissä hilli ömät salapolkkajaiset. Kun nyt kuitenkin on niin, e ä miehiä ja naisia on maailmassa suurin piirtein yhtä paljon, miehistä on pakko olla jossain ylitarjontaa. Selväs vain kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Missit ovat jo vuosia löytäneet jääkiekkoilijansa ja sairaanhoitajat insinöörinsä. Ehkä rekrytoin a pitäisikin laajentaa miesvaltaisten lajien suuntaan, poten aalia kyllä olisi. Painijat ovat to uneita vääntämään. Amma so lailla taas on suorissa riveissä ja tahdissa kävelemisen taito. Rallikuskilta sujunee kyyditseminen leikiten, ja pujo eluhiihtäjilläkin olisi ainakin jo yksi vuoro hallussa. Jos vain poikamiehet etäisivät, millainen mahdollisuus mylläkkään tanhupiireissä odo aisi. Rii äväs vain asenne a (lue: hölmöy ä) ja uskallusta (lue: jumalallinen itsetunto) ja miehellä olisi polkantanssi ajia vaikka joka sormelle. Kaikki jotain tanssillisia edellytyksiä omaavat kaksilahkeiset ovat tanhupiireissä tunnetus halu ua kamaa ja jos jonkinlaisella rytmitajulla ja suuntavaistolla tai muilla soveltuvilla avuilla varuste u mies sa uu eksymään tanhun vaikutuspiiriin, ei pakorei ä ole. Taitaa kuitenkin olla niin, e ä yleensä miehestä tulee tanhumies vain puolisonsa pako amana. Harva ajautuu lajin pariin sa umalta ja vielä harvempi puhtaasta omasta kiinnostuksesta kansanperinteeseen. Valite avan harvoin naisen siivellä harrastuksen pariin kulkeutuneista miehistä kasvaa itsenäisiä tanhu elijoita, sillä suurin osa lähtee, ja viimeistään silloin, kun tapahtuu kullan vaihto. Tanhumieslajin uusiutuminen on siis vaakalaudalla. Tarvitaan vakavia suojelutoimenpiteitä kannan säily ämiseksi elinvoimaisena. Väli ömäs on ote ava käy öön rauhoi aminen tai vähintään kaatolupien rajoi aminen sekä tarvi aessa myös tarhaus. Nimi äin ellei toimenpiteisiin pian ryhdytä, on tanhunaisten kohta tyytyminen pelkkään ty öjen Peuhan Miinaan. Tanhuvies 1/

16 Kansallispuvut Taina Kangas Suomen kansallispukukeskuksen kuulumisia Uusi vuosi 2015 alkoi Suomen kansallispukukeskuksella valmistautumalla avaamaan Kansallispukuapteekin toimipiste Folklandia risteilyllä. Valtakunnallinen kansantanssin ja musiikin talvifes vaali Folklandia risteil in 20. kerran. Tällä kertaa tapahtumapaikkana oli Bal c Queen laiva Helsingin ja Tallinnan välillä en sen Silja Europan sekä Turku Tukholma linjan sijasta. Tapahtuman järjestäjinä ovat Suomen Nuorisoseurat ja Pispalan so isi. Suomen kansallispukukeskus ja Bragen pukutoimisto palvelivat tapahtuman aikana asiakkaita yhdessä alan amma laisten kanssa. Osastomme, Kansallispukuapteekin, rakensimme he laivaan päästyämme kuudennelle kannelle. Teemaksi olimme valinneet tällä kertaa Reissussa rähjääntyy. Apteekista sai neuvoja ja reseptejä laajas kansallispukujen hoitoon ja huoltoon lii yvissä kysymyksissä. Jaossa oli myös mukaan ote avia kansallispuvun hoito ohjeita. Kansallispukukonsul oli koonnut esi eeseen tärkeitä käytännön niksejä ja ohjeita pesuun ja silitykseen. Apteekista sai myös neuvoja ja vinkkejä puvun koon muu amiseksi itselle sopivaksi. Osastolla oli kumpanakin päivänä kansallispuvun paidan silitysnäytös sekä tykkimyssyn tykkipitsin tärkkäysnäytös. Soja Murto Har akainen ohjaa rekkopaidan kauluksen ja rekon kirjontaa kansallispukukursilla Kuva: Taina Kangas Kuva: Taina Kangas Tuula Pärnänen ja Eija Mendelin neuvomassa asiakkaita Folklandialla 16 Tanhuvies 1/2015 Kansallispukukoulutus Elokuussa 2014 alkanut Kansallispukuvalmistuksen peruskoulutus on edennyt jo toiseen kurssijaksoon. Toisella kokoontumiskerralla paneudu in karjalaisten kansallispukujen paitoihin. Tarkemmin syvenny in rekkopaitoihin. Kaksipäiväisen jakson alussa tutkija Leena Holst kertoi kansanomaisista karjalaisista naisten paidoista sanoin ja kuvin. Saimme kuulla ensimmäistä kertaa 1980 luvulla suoritetun Karjalan kannaksen pukukul uuri tutkimushankkeen tuloksia paitojen osalta. Sen jälkeen kansallispukukonsul Taina Kangas selvi kansallispukujen paitojen kaavoituksia, materiaaleja ja ompelurakenteita. Käytän

17 Kansallispuvut nön harjoituksissa kansallispukuvalmistaja Soja Murto Har kainen ope rekkopaidan kauluksen ja rekon kirjontojen ja ompelun saloja. Koulutuskokonaisuus rakentuu kaksipäiväisistä kurssijaksoista, joissa jokaisessa paneudutaan yhteen puvunosaan, johon tutustutaan luentojen ja käytännön harjoitusten avulla. Jakson alussa on aina alan amma laisten asiantun jaluentoja, joiden jälkeen syvennytään harjoituksien avulla käytännön toteutukseen. Seuraavan jakson aiheena ovat tykkimyssyt. Tämä jakso kokoontuu Helsingissä Bragen pukutoimistossa. Suomen Kansallispukukeskuksen näy elytoimintaa Kansallispukukeskuksen Kujalla avautuu näy ely Poppia puvuissa, jossa suomalaisesta kansanperinteestä ammennetut ideat lähtevät lentoon. Näy ely on avoinna as YHTÄ JUHLAA Kansallispuku 130 vuo a. Juhlavuoden näy ely valo aa suomalaisen kansallispuvun tarinaa. Soja Murto Har kainen paidan silityksessä Folklandialla Kuva: Taina Kangas Tanhuvies 1/

18 Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta Tanhun ope amisen perus etoa Koska Tietovakka 1:n, Tanhun ope amisen perus etoa, painos on aikoja si en loppunut eikä uu a kovin pikaises ole saatavilla, julkaisemme sen lyhennetyn version useammassa osassa. Alkuperäinen julkaisu on vuodelta 1981, ja sen toimi työryhmä Liisa Laaksonen, Sinikka Mäkelä, Kauko Pynnönen, Ilpo Salonen ja Marja a Toivonen. Tanhuopetuksen tavoi eet Tanhuopetuksen suunni elu perustuu opetuksen osatekijöitä koskevien etojen omaksumiseen, tutkimiseen ja kykyyn valita tarvi avat opetusmenetelmät ja opete ava aineisto valmistelun alaisena olevalle tunnille. Tanhuopetuksen tavoi eiden tulee ohjata tanhunope ajaa: oppiaineksen valinnassa eli opete avien tanhujen, niiden tausta etojen ja muun perus edon etsimisessä sellaisten opetusmenetelmien valinnassa, jotka sopivat juuri sille ryhmälle, jota hän on menossa ope amaan. On ote ava huomioon ryhmän ikäjakauma ja saavute u taito. Edelleen on ote ava huomioon käyte ävä la, aika, tanhuajien lukumäärä ja säestys. Oikein asetetut tanhuopetuksen tavoi eet mo voivat tanhuajaa harrastuksessaan. Oppiainekset Asetetut tavoi eet antavat suunnan suunniteltaessa seuraavan tunnin oppiaineksia, jotka muodostuvat kolmesta tekijästä: Oppiaineksen etsiminen: valitaan tanhuja, jotka aiotaan ope aa. Tutustuminen niiden tausta etoihin käy äen Tanhuvakassa sekä tanhuselostuksen yhteydessä e ä alussa olevien ar kkeleiden antamaa etoa. Opete avan aineksen jao elu: valitaan tanhu, joka opetetaan uutena tehtävänä. Jo kotona on mie ävä, mitkä ovat ne elemen t, joista tanhu muodostuu. Mikä on tanhun luonne? Tutustutaan myös tanhun musiikkiin. Valitaan perinne etoudesta opete avat asiat. Samoin suunnitellaan, mitkä tanhut kerrataan. Oppiaineksen järjestäminen: järjeste äessä oppiainesta on mie ävä, miten tanhun ope aa. Opetetaanko ensin askelikot, si en vuorojen osat ja vuorot, jotka viimein yhdistetään kokonaisuuksiksi, vai onko mielekkäämpää aloi aa opetus toistuvista vuorojen osista ja jatkaa tätä kau a kokonaisuuteen. Tanhun rakenne määrää mielekkään opetusjärjestyksen. Hyvän opetuksen piirteitä Opetuksen tulee edetä helposta vaikeampaan astei ain. Tanhunopetus ei saa edetä niin nopeas, e eivät kaikki tanhuajat ehdi oppia tehtävää edes väl äväs. Tulokseen pääsyä nopeu aa, jos ope aja huomaa antaa myönteistä palaute a. Tunnustus ei kuitenkaan saa olla tuulesta temma ua kehumista vaan todellisuuteen pohjautuvaa. Kielteistä arvostelua tulee väl ää, korjauksenkin voi tehdä myönteisessä hengessä. Tanhuajille ei myöskään saa aiheu aa mielipahaa valitsemalla liian vaikeita tanhuja ohjelmistoon. Ylivoimaisen tehtävän oppimiseen kuluu suh 18 Tanhuvies 1/2015

19 Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta tee omas aikaa, ja tanhuajat kokevat sen epämielekkäänä. Palaute etoa tulee nopeas käy ää hyväksi. Jos tanhuajat opetuksen aikana esi ävät kysymyksiä, on niihin pyri ävä vastaamaan väli ömäs ja käy ämään näy ämistä selventämään epäselväksi jääny ä kohtaa. Tanhuajille on sano ava, e ä heidän on kysy ävä, jos jotain jää epäselväksi. Näin vältytään yleiseltä hälinältä, joka syntyy helpos, jos tanhuajat kyselevät toisiltaan tanhun kulkua. Tanhuope ajan, pelimannin ja tanhuajan on ede ävä oppitunnin ja koko lukuvuoden tavoi eet. Tanhuope ajan tulee muistaa, e ä tanhuaja on hänen lähimmäisensä ja koko tunnin keskeisin tekijä. Opetus lanteessa ilmenevät vaikeudet Mistä johtuu, e ä vaikeuksia tunnin kuluessa syntyy, vaikka ope aja onkin valmistautunut tunnille jo kotona huolellises ja koe anut parhaansa mukaan soveltaa hyvän opetuksen piirteitä opetukseensa? Joidenkin vaikeuksien ratkaisemiseksi rii ää, e ä tuntee tanhuajansa, heidän erityispiirteensä ja oppii hyväksymään jokaisen tanhuajan, joka tunnilla käy. Seuraavassa on hieman leikkimielinen lue elo eräistä tyypillisimmistä erityispiirteistä, joita meistä ihmisistä löytyy. Maan hiljaiset jäävät helpos huomaama a, jos ope aja joutuu keski ymään toisten opiskelijoiden aiheu amiin pulma lanteisiin. Hiljaista tanhuajaa tulisi rohkaista ilmaisemaan mielipiteensä ja kysymään neuvoa, jos jotain on jäänyt epäselväksi. Ope ajan on ote ava yhteys tanhuajaan luodakseen kontak tämän kanssa. Luonnostaan hitaat tanhuajat aiheu avat monas vaikeuksia hitaalla oppimiskyvyllään. Jos ope aja tekee hitaan tanhuajan kanssa ylimääräistä työtä tai ainakin sijoi aa hänet taitavamman tanhuajan väli ömään läheisyyteen saamaan vaiku eita, au aa hän tanhuajaa jo huoma avas. Omissa unelmissa elävät tanhuajat aiheu avat myös hankaluu a opetuksen etenemiselle. Eräs keino on ase ua itse puhumaan niin, e ä tanhuaja luulee ope ajan puhuvan juuri hänelle. Hätähousutanhuaja ei malta kuunnella opetusta loppuun, vaan tekee omat johtopäätöksensä ja seli ää usein toisille tanhun kulkua, aiheu aen näin sekaannusta. Hätähousu keskey ää myös opetus lanteen omilla huomautuksillaan mal ama a kuunnella. Ope ajan on keskusteltava hätäilijän kanssa kahden kesken ja selite ävä hänelle opetuksen kärsivän välihuomautuksista. On kuitenkin muiste ava kii ää häntä ak ivisuudesta. Maaniteltavat tanhuajat koe elevat ope ajan kärsivällisyy ä. Etenkin jos maaniteltava tanhuaja sa uu jäämään ilman paria, on melkoinen lisätyö saada hänet la alle. Ope ajalla onkin tällöin suuri kiusaus jä ää hänet istumaan. Kaikesta huolima a hänetkin olisi saatava mukaan. Ehkä hänen omanarvontuntonsa on heikohko, ja hän kaipaa jotain vastuullista tehtävää päästäkseen vaikeuksistaan tai ainakin osasta niitä. Kaikki etävä purnari aiheu aa ope ajalle vaikeuksia puheillaan. Varsinkin uusi ope aja saa kokea kaikki etävän purnarin etojen runsau a. Hänen kanssaan voi keskustella samoin kuin hätähousunkin kanssa, ja ehkäpä häntä au aisi myös, jos saisi todella ope aa jonkin tanhun ja päteä tällä tavalla. Eriämätön yhdiste, pari joka aina haluaa tanssia yhdessä, on myös ope ajalle vaikeuksia tuo ava pari. Tanhumaailmassa on kuitenkin sangen harvinaista, Tanhuvies 1/

20 Tietovakka 1: Perus etoa tanhujen ope amisesta e ä aina ja joka lanteessa voi tanhuta OMAN parinsa kanssa. Jos ope aja o aa he ensimmäisestä tunnista käy öön parinvaihtotanssit ja jatkaa niitä joka tunnilla sinnikkääs, on pareja hieman helpompi vaihtaa isojakin tanhuja tanhutessa. Uu a tanhua opeteltaessa on parien hyvä olla vaihtuma a, mu a he, kun tehtävä hallitaan, on keksi ävä keino, miten pareja voi vaihtaa. Joskus saa aa tulla lanne, e ä esimerkiksi esityksessä on pakko vaihtaa pareja, ja jos tanhuajat ovat to uneet tanssimaan muidenkin kuin OMANSA kanssa, käy vaihto helpommin. On kuitenkin ote ava huomioon henkilökohtaiset suhteet, jos se kokonaisuu a ajatellen vain on mahdollista. Nämä esimerkit au avat ope ajaa pulma lanteiden ratkaisemisessa silloin, kun ne johtuvat tanhuajista. Huumori silmäkulmassa puolet vaikeuksista on jo voite u. Toisaalta, aina kun vaikeuksia syntyy, ope ajan on tarkaste ava omat opetusmenetelmänsä. Ovatko ne varmas sopivia juuri sille ryhmälle, jota hän ope aa? Hyvän tanhunope ajan ominaisuuksia Tanhunope ajan on oltava tuha aituri. Hänellä tulisi olla kyky saada tanhuajat harjoi elemaan, kyky ak voida heitä. Hänellä tulisi olla kyky innostaa tanhuajia kiinnostumaan kansamme perinteestä. Tanhunope ajalla on itsellään oltava hyvä tanhutaito ja rytmitaju. Hänelle on oltava myös musiikki etou a ja taito ope aa ryhmänsä jäsenet laulamaan. Tanhuope ajan on oltava psykologi osatakseen oikein suhtautua tanhuajiin, niihin vaikeimpiinkin. Hänen on ote ava huomioon tanhuajien erityisongelmat ja pyri ävä au amaan heitä. Hänen tulee kyetä solmimaan aitoja, turvallisia ja lämpimiä ihmissuhteita tanhuajien kanssa. Tanhunope ajan on lisäksi oltava pedagogi osatakseen oikealla tavalla ohjata tanhuajia. Hänellä on oltava alkeis edot opetustapahtumasta ja myös tun suunni elusta sekä etoa tanhuajien oppimisedellytyksistä. Hyvä yhteistyökyky on tanhunope ajan ominaisuuksia tärkeimpiä. Paitsi yhteistyötä oman ryhmänsä kanssa, on yhteistyön suju ava myös lapsiryhmän vanhempien sekä toisten ryhmien ope ajien kanssa. Oikeaan äänenkäy öön on tanhunope ajan myös kiinnite ävä huomiota. Ope ajan puheen selkeys ja värikkyys vaiku avat osaltaan opetus lanteen onnistumiseen. On syytä väl ää liikoja sanoja, koska ne vaikeu avat oppimista. Yleinen esiintyminen opetus lanteessa vaiku aa tanhuajien haluun oppia (mo vaa oon). Ope ajan ilmeet ja eleet täydentävät opetusta, jos niitä käytetään säästeliääs. Ope ajan rauhallisuus tar uu myös tanhuajiin, mu a liika hitaus tylsisty ää ja opetuksen seuraaminen lamaantuu. Hyvä tanhunope aja kehi ää itseään Tanhunope ajan amma taito ei pysy ajan tasalla, ellei hän jatkuvas kehitä itseään. Eräs mahdollisuus olisi laa a itselleen kehi ämisohjelma, jonka sisällössä olisi ote ava huomioon mm. oman ak voin kyvyn sekä ihmissuhde ja koulu ajataitojen kehi äminen. 20 Tanhuvies 1/2015

21 Katselmus Tampereella Koska kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkea, on syytä aika ajoin tarkastella työtään, pyytää palaute a eli kasvaa koko ajan ryhmänsä kanssa. Omia hyviä puoliaan on vahviste ava, eikä vain poiste ava heikkouksiaan tai puu eitaan. Lopuksi kaikkein tärkein: muista antaa arvoa sille, mitä opetat, niin tanhuajatkin antavat sille arvoa. Ja arvosta itse itseäsi. Teemu Perheentupa Katselmusten säännöt päivite in Kuva: Teemu Perheentupa Tänä kesänä Tampereella, Rieväkylän Rimpan yhteydessä järjestetään katselmukset. Päivite yjen sääntöjen mukaan katselmukset ovat nyt avoinna ihan kaikille kansantanssijoille, kunhan porukassa on vähintään kolme henkeä ja ohjelmisto perustuu selkeäs suomalaiseen perinteeseen. Mies ja naisparit ovat myös salli uja, ja arvosteltavat osa alueet on määritelty paljon aikaisempaa selkeämmin. Katselmus ei ole kilpailu, vaan koulutustapahtuma, jossa kaikenikäiset ja tasoiset ryhmät ja heidän ohjaajansa saavat rakentavaa palaute a. Katselmukseen ei siis tarvitse valmistautua sen kummemmin kuin tavalliseen esitykseenkään. Tarkoitushan on katsastu aa ryhmä juuri omimmillaan, tekemässä omaa ohjelmaansa omalla tavallaan. Tärkeää onkin se, e ä ohjelma sopii vaa vuutensa ja vauh nsa puolesta ryhmälle, ja nimenomaan yhdessä tanssimisen ilo väli yy. Tuomaristo antaa rakentavan, kannustavan ja ohjaavan palau een sekä suullises e ä kirjallises, niin e ä se au aa ryhmää tunnistamaan vahvuutensa ja heikkoutensa paremmin ja kehi ymään en stä paremmaksi. Tulkaa rohkeas ryhmänne kanssa mukaan katselmukseen. Kaikki pelaa! Tanhuvies 1/

22 Kesäjuhla Hanna Riikka Simpura Tampereen Työväenopiston Tanhuajat r.y. Tampereen Työväenopiston Tanhuajat r.y. järjestää tulevana kesänä kansantanssin kesäjuhlan Rieväkylän Rimpan Tampereella. Edellisen kerran kaupunki järjes kansantanssin kesäjuhlan vuonna 1999 Mansen Masurkan nimellä. Näiden välillä on vuosituhat vaihtunut, ja myös seuran puheenjohtaja on vaihtunut kahdes. Mansen Masurkan aikoihin puheenjohtajana toimi Osmo Muro. Tänä vuonna aloi uutena puheenjohtajana Hanna Riikka Simpura. Hanna Riikka halusi kysyä Osmolta monenlaista luodakseen itselleen kuvan seuran ja kesäjuhlien kehityksestä vuosien ajalta. Hanna-Riikka: Milloin toimit seuran puheenjohtajana? Osmo: Olin puheenjohtajana kymmenen vuo a vuosina H-R: Miten kuvailisit seuran toiminnassa tapahtuneita muutoksia? Entä kansantanssin suosion muutoksia? Osmo: 1980 lukua voidaan sanoa vielä kansantanssin kulta ajaksi. Tanhuryhmiä toimi silloin neljä, ja aloi elevissa ryhmissä harrastajia rii parhaimmillaan tanssijaa ryhmää kohden. Niihin aikoihin tanhuseuran jäsenmääräkin yli 150. Uusia kansantanssin harrastajia ei ole tullut poislähteneiden lalle montakaan vuodessa, ja jäsenmäärä on laskenut ja väki ikääntynyt. Taitaa tällä hetkellä olla niin, e ä esiintyvän ryhmän keski ikä menee yli viidenkymmenen reilus, mu a tanssitaito on säilynyt ja kokemus tuonut oman leimansa tanssien sisältöön. Kansantanssi ei ole pystynyt uudistumaan rii äväs houkutellakseen täällä Pirkanmaalla nuorempaa polvea mukaan, ja vanhempikin väki, joka joskus on tanhunnut, ei ole palannut harrastuksensa pariin. H-R: Miten moniin kesäjuhliin seura on osallistunut? Mitkä ovat jääneet parhaiten mieleesi? Kuva: Hanna Riikka Simpura Osmo: Seura on osallistunut kaikille SKY:n kesäjuhlille perustamisestaan läh en. Niitä kertynee varmaan kolmisenkymmentä. Kaikki ne ovat olleet käyn nsä arvoisia ja jä äneet mukavia muistoja. Päällimmäisenä on Sääskipolska Ivalossa Siellä sai kokea kiiree ömyyden ja kaikki järjestyy aja elumallin. Etelän ihmisillä olisi paljon opi avaa saamelaisesta kiiree ömyydestä. Tampereella pide y Mansen masurkka 1999 on jäänyt muistoihini pysyväsi, koska toimin silloin juhlien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. Vielä voin mainita Pielisen Polokka tapahtuman kesällä 2002 Lieksassa. Siellä laske in veneellä Ruunaan kosket ja illanvie o pide in Vuonislahden lavalla, jonne oli matkaa Lieksasta 30 kilometriä. 22 Tanhuvies 1/2015

23 Kesäjuhla H-R: Miten paljon Tampereen Työväenopiston Tanhuajista on yleensä lähtenyt osano ajia kesäjuhliin? Mikä vaiku aa lähtöhalukkuuteen? Osmo: Osallistumismäärät ovat vaihdelleet vuosien varsilla luvulla ja 1990 luvun alkupuolella matkaan lähde in joka vuosi linja autolla. Yleensä bussit olivat melko täynnä: henkilöä. Mukana oli myös huoltohenkilöitä, jotka avus vat tanssijoita tavaroiden säilytyksessä juhlapaikalla. Jotain muutoksia tapahtui varsinkin 2000 luvulla. Kesälomia ei saatu sovite ua aikatauluihin, ja kaikki kustannuksetkin nousivat vuosi vuodelta. Tietenkin jäsenmäärän väheneminen vaiku myös asiaan. Matkoja ale in tehdä henkilöautoilla, koska bussimatkat tulivat pienellä porukalla liian kalliiksi. H-R: Miten moniin kesäjuhliin olet itse osallistunut? Osmo: Hei tpä pahan kysymyksen. Aloi n tanhuamisen muistaakseni vuonna 1983 ja siitä läh en olen osallistunut lähes kaikille juhlille. Sanoisin, e ä ainakin 25 kertaa olen ollut mukana tanssimassa kesäjuhlilla. H-R: Mitä on jäänyt mieleesi Mansen Masurkan järjestämisestä? Mikä oli vaikeaa, mikä hyvää? Osmo: En sanoisi, e ä mikään oli vaikeaa, mu a lukema oman määrän kokouksia ja palavereja se aiheu. Asioita oli varmisteltava ja sovi ava viranomaisten ja Tampereen kaupungin kanssa rii ävän aikaisin erilaisista varauksista. Asioita oli varmiste ava moneen kertaan ja organisoitava suuri talkoolaisten joukko oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tehtävän suuruu a kuvastavat muutamat luvut: ryhmiä oli 43, osallistujia 770, ulkomaisia tanssijoita 108 ja talkoolaisia 150 eli yhteensä noin 1030 henkilöä. H-R: Ensi kesänä juhla on vain kahden päivän pituinen, eikä mukaan ole kutsu u yhtään ulkomaista ryhmää. Millaisia ulkomaalaisia ryhmiä osallistui Mansen Masurkkaan? Osmo: Sveitsistä oli 50 tanssijan senioriryhmä, Ruotsista ystävyysseuramme Orgagillet oli 23 tanssijan voimin ja Puolasta 35 tanssijan lapsiryhmä. Melkoinen määrä ja niiden majoi aminen ja ruokkiminenkin maksoi paljon. H-R: Miten opastat uu a puheenjohtajaa tehtävän hoidossa? Onko sinulla hyviä vinkkejä kesäjuhlaa varten? Osmo: On oikeastaan aika vaikea lähteä antamaan neuvoja ja vinkkejä siihen, miten asioita tulisi tai voisi hoitaa. On ele ävä hetkessä mukana ja toimi ava lanteiden mukaan. Oma persoona tulee lai aa kaikessa mukaan ja toimia omana itsenään erilaisissa lanteissa. Asioiden etukäteen valmistelu ja itselle selkey äminen helpo aa toimintaa. Kaikkia ei tarvitse tehdä itse, mu a kaikesta tulee olla etoinen. Kuva: Hanna Riikka Simpura Tanhuvies 1/

24 Kansallispuvut Ju a Jaakkola O aisin yhden kansallispuvun M koossa, kiitos. Vuorelma meni konkurssiin, ja kansallispuku pitäisi saada. Virallisilla kansallispukusivustoilla tarjotaan eioota, varomaton tulee ne ssä ostaneeksi rolaistyyppisen Alatornion puvun, mu a mieli tekisi sitä ihanaa tarkiste ua versiota. Mikä siis neuvoksi? Kuva: Lajulan kangastupa Jyväskylän kansallispukukeskuksessa on ka ava arkisto etoa suomenkielisten alueiden kansallispuvuista. Kansallispukukeskus myös hallinnoi sivustoa, josta löytyy lista suomenkielisten alueiden puvuista ja pukukohtaista informaa ota. Sivustolla on jonkin verran myös kuvia puvuista. Valite avan monen puvun kohdalla lukee kuitenkin pukua ei tällä hetkellä ole saatavilla. Jos kiinnostuu tällaisesta puvusta, kanna aa olla sinnikäs ja o aa selvää, onko puvun ohjeita kuitenkin saatavilla. Föreningen Brage väli ää Suomen ruotsinkielisten alueiden kansallispukujen ohjeita ja materiaaleja. Suomenkielisten alueidenkin ns. perusmateriaaleja, kuten yksivärisiä hameverkoja, housusarkoja ja kudontalankoja voi kysellä. Toisaalta, ainahan voi harkita bragelaisen puvun hankkimista. Kansallispuvun ei tarvitse olla omalta ko seudulta, vaan sen voi valita muunkinlaisten mieltymysten mukaan. Sitä paitsi, kaikki pukumallit eivät pue kaikkia vartalotyyppejä, joten hyvällä omallatunnolla voi valita itselleen sellaisen puvun, jossa tuntee itsensä kauniiksi/ komeaksi. 24 Tanhuvies 1/2015 Se on ainakin paras tapa varmistaa, e ä puku on useammin päällä kuin kaapissa. Käsi- ja taideteollisuusyhdistykset ympäri Suomen väli ävät oman alueensa kansallispukujen materiaaleja ja usein myös järjestävät pukukursseja. Harmi avan useiden yhdistysten toiminta on varojen puu eessa hiipunut, ja näin ollen myös niiden väli ämät kansallispuvut ovat jääneet vaille myyjää. Suomesta löytyy useita kansallispukualan amma laisia, joilla voi tee ää puvun tai sen osan mi a laustyönä. Puvulle saa aa tällöin tulla hintaa, mu a toisaalta kansallispukuhan on koko elämän kestävä sijoitus. Sellainen pitäisi löytyä jokaisen kaapista. Kun siis seuraavan kerran harkitset uuden auton ostoa, osta kansallispuku. Hyvin tehty puku ehkä maksaa saman verran kuin pieni auto, mu a kestää taatus pitempään. Kirpputoreilta voi hyvällä tuurilla tehdä edullisia löytöjä. Vanhat kansallispuvut ovat oivallista materiaalia ainakin vaatetus tai sisustuskankaiksi, jos niiden kunto ei salli virallista kansallispukukäy öä. Varsinkin koruja löytää suhteellisen usein ja edullises. Ja mikä parasta, niitä on helppo käy ää normaalin pukeutumisen somistajina. Ne kirpputorit ja ne n erilaiset myyn foorumit ovat kansallispukujen hamstraajien aarreai oja. Tarjontaa on ihan selväs enemmän kuin kysyntää. Miinuspuolena käyte yjen kansallispukujen kaupassa on hinnoi elun epärealis suus. Käyte yjen kansallispukujen arvo on usein huoma avan