3/05 Palvelujärjestelmän vastattava dementoituvien tarpeisiin nykyistä paremmin

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 3/05 Palvelujärjestelmän vastattava dementoituvien tarpeisiin nykyistä paremmin

2 Pääkirjoitus 16. helmikuuta 2005 Vanhussosiaalityölle on kunnissa tilausta Vanhussosiaalityötä tehdään kunnissa hajanaisesti useissa työyksiköissä: laitoksissa, palvelukeskuksissa, kotihoidossa ja järjestöissä. Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Socomin vanhussosiaalityön kehittämisprojektissa tuli esiin, että vanhussosiaalityön tavoitteet eivät ole hahmottuneet ja gerontologisen erityisosaamisen ja sosiaalityön taitojen yhdistämisessä on parantamisen varaa. Tämän vuoksi vanhussosiaalityölle ei ole kehittynyt selkeää asemaa kuntien vanhustyössä, toteaa projektin päällikkö Airi Pilkama tuonnempana tässä lehdessä. Käytännössä omaiset joutuvat usein selvittelemään vanhusten sosiaalisia ongelmatilanteita. Useimmiten tehtävä lankeaa ikäihmisten tyttärille. Omaissosiaalityö on monesti asiakaslähtöisempää ja kokonaisvaltaisempaa kuin ammatillinen vanhussosiaalityö. Omainen tuntee vanhuksensa ja tietää, mitä apua tämä tarvitsee ja haluaa ottaa vastaan. Lisäksi vastuunkantava henkilö pysyy koko ajan samana.toisaalta oman vanhuksen hoitaminen on ainutkertaista eikä voi edellyttää, että omainen hankkisi kaiken tiedon ja osaamisen, jota vanhuksen hoitamisessa ja palveluohjauksessa tarvitaan. Eikä kaikilla vanhuksilla ole toimeen tarttuvia omaisia. Viime vuosina kunnissa on tehty kiitettävästi vanhuspoliittisia ohjelmia ja strategioita.yleensä niihin on kirjattu se, että kotihoitoa tuetaan ja kotihoidon palvelut suunnataan eniten hoitoa tarvitseville. Niinpä voimavarat on suunnattu sairaiden vanhusten perushoitoon. Kotipalveluja tarvitsevia vanhuksia kehotetaan hankkimaan palvelunsa yksityisiltä markkinoilta. Samalla jää selvittämättä, miksi vanhus tarvitsee apua. Tarvitsisiko hän lisäksi kuntoutusta tai toimintakyvyn huononemista ehkäisevää hoitoa? Monesti vanhus tarvitsisi ohjausta myös palvelujen hankintaan yhä pirstoutuvammasta palvelujärjestelmästä. Vanhusten palvelujen piilotarvetta on monissa kunnissa selvitetty tietyille ikäluokille suunnatuilla ehkäisevillä kotikäynneillä. Ne koituvat parhaiten vanhusten hyödyksi, jos tilanteen arvioi moniammatillinen tiimi, jossa on mukana myös vanhussosiaalityön ammattilainen. Tehokkuuden saavuttamiseksi vanhusten hoitoa on porrastettu, ja vanhuksia siirretään usein tiheästi hoitopaikasta toiseen. Jokainen hoidon porras hoitaa vanhuksen asioita vain sen aikaa, kun hän on asiakkaana. Hoidon kokonaisuudesta ei ota vastuuta oikein kukaan. Palveluohjausta tarvitaan kipeästi. Yksilöllisen vanhustyön lisäksi vanhussosiaalityön tehtävänä on kehittää vanhusten palveluja. Tähän parhaan pohjan luovat yksilöllisessä työssä saadut kokemukset nykyisten palvelujen toimivuudesta. Kun vanhusten määrä kunnissa kasvaa ja voimavarat ovat niukat, ne on kohdennettava vanhuksia parhaiten auttavalla tavalla.vanhussosiaalityölle on kunnissa nyt todella tilausta. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 3/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2005 Julkaisija Huoltaja-säätiö Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistusja tiedotustoimintaa. Isännistön puheenjohtaja Maija Perho varapuheenjohtaja Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Erkki Torppa toiminnanjohtaja Ulla Salonen-Soulié p talouspäällikkö Yrjö Saarinen p Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Erja Saarinen p erja.saarinen@sosiaaliturva.fi toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö p lea.suoninen-erhio@sosiaaliturva.fi Taitto: Tero Valtonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Tilaushinnat /vuosi, kestotilaus 47 /vuosi, opiskelijatilaus 26 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,58 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan sisältyy värillinen vaakuna tai logo. Hintaan lisätään alv. 22 % p , fax toimisto@sosiaaliturva.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainos- ja koulutusilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Kirjapaino Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN SOSIAALITURVA 3/2005

3 Tässä numerossa Eläkeläismuuttajat tuovat mukanaan verotuloja ja tyrehdyttävät muuttotappiota, kertovat Puumalan vanhustyön johtaja Anna- Liisa Hahl (vas.) ja perusturvajohtaja Saara Pesonen. S Ylikiimingissä omaishoitajien järjestö on tarjonnut projektillaan ikäihmisille ehkäiseviä kotikäyntejä eri teemoista. Niilo Korhonen on yksi kotikäyntien asiakkaista. S. 7 Dementiatoimintakeskus Villa Lyhteessä hyödynnetään luovia menetelmiä ja liikuntaa. Kuvassa keskuksen henkilökuntaa: Hanna Kaliranta (vas.), Mervi Helenius ja Katja Hemminki. S Vanhussosiaalityölle on kunnissa tilausta Merja Moilanen 4 Vauvat ja vaarit käyvät pienen kunnan sankareiksi Minna Tarvainen 5 Vanhustenhuoltoon on turha odotella jättipottia Minna Tarvainen 6 Kun malttaisi olla ajattelematta huomista Minna Tarvainen 7 Ehkäisevät kotikäynnit tukevat vanhuksia Ylikiimingissä Minna Hernberg 8 Kotihoidon asiakkaan arki on kaukana vanhuspoliittisista tavoitteista Raija Salmi 10 Kotihoitokokeilulla haetaan tehokkuutta ja parempia palveluita Lea Suoninen-Erhiö 11 Kolumni Avustajista ohjaajiksi Pertti Rajala 12 Ikääntyvät kuurot tarvitsevat kotipalvelua viittomakielellä Tuula Laukkanen 14 Palvelujärjestelmän vastattava muistihäiriö- ja dementiatyön haasteeseen Sirkkaliisa Heimonen & Sari Tervonen 16 Villa Lyhteessä laitetaan mieli ja keho liikkeelle Erja Saarinen 19 Dementia on tikittävä aikapommi Saara Finni 22 Vanhussosiaalityön kehittäminen on vasta aluillaan Airi Pilkama 24 Nokian Vihnuskoti ajan virrassa Keijo Rantanen 26 Vaivaistalon suojeluhanke loihti esiin Tammisen perheen tarinan Saara Finni 28 Asiakkaan arvostaminen: teoriassa helppoa käytännössä vaikeaa? Kati-Pupita Mattila 29 Lapsen huolto ja tapaamisoikeus 1. Lapsen huollosta päättäminen Eva Gottberg 31 Uutisia, Uusiin tehtäviin Kannen kuva: Kirsti Laurinolli Seuraava Sosiaaliturva 4/05 postitetaan lukijoille 3.maaliskuuta Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 24.helmikuuta SOSIAALITURVA 3/2005 3

4 Vauvat ja vaarit käyvät pienen kunnan sankareiksi Eläkeläismuuttajat tuovat mukanaan verotuloja ja tyrehdyttävät muuttotappiota. Uusi vauva oikaisee ikäjakaumaa ja saa palkinnoksi vauvasatasen. Näin Puumalassa. Kesämökkipitäjän rantapuodit ovat sulkeneet talveksi ovensa. Kuuraisena perjantai-iltapäivänä Puumalan kirkonkylän pääkadulla saa väistellä enemmän rollaattoreita kuin autoja. Alle kolmen tuhannen asukkaan Puumala on kuin väestökehityksen laboratorio tulevaisuuden Suomesta. Jo nyt kunnan asukkaista reilu neljännes on yli 65-vuotiaita. Tilastokeskuksen väestöennusteet povaavat siltapitäjän pitävän harmaantumisen Suomen ennätystä vuonna Puumalaa ei kuitenkaan voi syyttää yrityksen puutteesta. Kunta on ryhtynyt toimiin, jotta rollaattorikansan vastapainoksi saataisiin lisää lastenvaunuilla ja skeittilaudoilla liikkuvia asukkaita. Syntyvyys on alhainen, mutta yritämme pitää näistä vähistä lapsista hyvää huolta, jotta perheet viihtyisivät täällä. Varsinaista lapsipoliittista ohjelmaa tai strategiaa meillä ei silti ole. Emme ole kerenneet sellaisia tehdä, perusturvajohtaja Saara Pesonen kertoo. Vauvasatasesta nuorisovaltuustoon Ajan puutteen ymmärtää, kun Pesonen alkaa luetella kädenojennuksia lapsille ja nuorille. Sopii toivoa, että tällä kaikella olisi merkitystä niin, että ikärakenne oikenisi. Puumalassa neuvolan ja kotipalvelun linjauksiin kuuluu, että lapsiperheille annetaan aikaa. Kunnallista päivähoitopaikkaa ei evätä keneltäkään. Hakijat voivat jopa valita perhepäivähoidon ja päiväkodin välillä. Kun lapsi tarvitsee erityistukea, hän saa lähes poikkeuksetta avustajan päiväkotiin tai kouluun. Pulmatilanteissa päiväkoti ja neuvola tarjoavat perhetyötä yhteisvoimin. Ja viime vuodesta lähtien kunta on kannustanut perheitä lapsentekoon vauvasatasella: jokaisesta syntyvästä lapsesta saa sadan euron lahjakortin. Varttuneimmille lapsille on nuorisovaltuustoa ja nuorten kanssa työskentelevien poikkihallinnollista Orvokki-ryhmää. Moniammatillisessa tukiryhmässä ratkotaan ongelmatilanteita. Sitä mitä kunta ei järjestä, ovat asukkaat itse tai eri järjestöt polkaisseet pystyyn: harrastuksia, tukiryhmiä ja kerhoja.yhteisöllisyys ei ole vain korusana. Lähimpiin kaupunkeihin on matkaa, joten ihmisten on ollut pakko oppia järjestämään itse itselleen puuhaa ja tukea. Näin pienellä paikkakunnalla koko kylä kasvattaa -ajatus toteutuu ilman projektejakin. Lapsen syntymä on kaikkien yhteinen asia. Päivähoito pystyy joustamaan Pieni on kaunista, mutta alentunut syntyvyys alkaa aiheuttaa jo ongelmia. Miten säilyttää peruspalvelut harvenevalle lapsiväestölle? Puumalassa on syntynyt viime vuosina noin 20 lasta, kun ikäluokkien koko aiemmin oli vielä 30. Kunnassa on yksi päiväkoti, jossa on yksi ryhmä kaikille alle viisivuotiaille. Perhepäivähoitajia on viisi. Esikoulu toimii päiväkodin yhteydessä. Seuraamme tarkasti syntyvyyttä. Jos lapsimäärä vähenee paljon, pitää päivähoidon rakennetta muuttaa ja osoittaa hoitajille töitä muualta, Pesonen sanoo. Tähän saakka päivähoidon työpaikat ovat osittain pelastaneet erityistukea tarvitsevat lapset, muun muassa dysfaatikot. Heitä on Puumalassa ollut kunnan kokoon nähden paljon, ja avustajien tarve on ollut suurta. Siten hoitajille on riittänyt töitä. Saara Pesosen (oik.) mielestä suurin uhka palveluiden säilymiselle on vähenevä väestö. Viime vuonna Puumalan väestökato kuitenkin pysähtyi suuriin ikäluokkiin kuuluvien muuttajien ansiosta. Anna-Liisa Hahl kertoo, että kunnan kotipalvelussa on pyritty lisäämään tehokkuutta tiimityöllä. MINNA TARVAINEN 4 SOSIAALITURVA 3/2005

5 Ikärakenne tiukentaa taloutta Päivähoito ei ole ainoa mietinnän aihe. Kasvava vanhusväestö vaikuttaa kuntaan kokonaisuutena. Tämän vuoden talousarvion tekeminen oli todella tiukkaa. Ikärakenteesta johtuen tuska lisääntyy, sillä terveydenhuollon menot kasvavat. Olemme tämän armoilla, ja sen mukaan on elettävä. Kaikki muu joutuu joustamaan. Sosiaalitoimessa on ollut löysät pois -ajattelu vallalla jo pitkään. Priorisointi vaikeutuu vuosi vuodelta, Pesonen pohtii. Rutistuksen jälkeen talousarvioon saatiin viivan alle puhdas nolla ilman palvelujen alasajoa. Toisaalta valtiovalta on jo aloittanut rahavirtojen ohjailun ikääntyneiden hyväksi. Valtionosuus sosiaali- ja terveydenhuoltoon on lisääntynyt ja koulupuolelle pienentynyt. Pesonen miettii, että tulevaisuudessa pienen kunnan varojenkäytössä voi tulla vastakkainasetteluja esimerkiksi koulun ja vanhustenhuollon välille. Näin käy, jos oppilaat vielä vähenevät. Nykyistä kouluverkkoa jouduttaneen pohtimaan nykyisellä valtuustokaudella. Suuret ikäluokat silti pelastajia Pesonen ei silti pistäisi eri ikäisten kuntalaisten etuja vastakkain. Tietenkin olen huolissani lapsista ja syntyvyydestä, mutta eniten minua huolettaa kokonaisväestömäärä. Kun muutin tänne kymmenen vuotta sitten, täällä oli kolme ja puoli tuhatta asukasta. Nyt väki on vähentynyt yli viidellä sadalla. Jos väheneminen jatkuu, joudumme miettimään, mitä palveluja voimme ihmisille järjestää. Viime vuonna väestökato pysähtyi. Siitä pitivät huolen paikkakunnalle muuttaneet, joista suurin osa on eläkkeellä tai eläkeiän kynnyksellä. Eivätkä nämä tulijat vain vie, vaan he myös tuovat kunnan kassaan sekä verotuloja että palvelumaksuja. Vanhuspuolella tuloja on lisännyt ja lisää se, että palvelujen piiriin tulevat eivät ole enää kansaneläkeläisiä vaan heillä on työeläke. Asiakasmaksu on riippuvainen ihmisen tuloista. Se tarkoittaa sitä, että rahoitus tasapainottuu. Onko siis Saimaan rannoille kaipaavista ikäihmisistä Puumalan pelastajiksi? Suuret ikäluokat voivat olla hyvinkin yllättäviä. He ovat yllättäneet jo syntymästään saakka ja myöhemmin siinä, miten he ovat tätä yhteiskuntaa kehittäneet. Uskon, että heitä tulee tänne edelleenkin ja he pitävät kunnan väkilukua yllä. Minna Tarvainen Vanhustenhuoltoon on turha odotella jättipottia Vanhustyön johtaja Anna-Liisa Hahl luottaa siihen, että avohuolto ja omaishoito selviävät tulevien vuosien asiakassumasta. Vanhusvoittoisessa Puumalassa ei ole löydetty viisastenkiveä vanhustenhuollon uudelleen järjestämiseen. Valtaosa apua tarvitsevista ikäihmisistä elelee kotona avohuollon turvin. Eikä asetelma muutu tulevina asiakaskasvun vuosinakaan. Hahl ei usko, että laitospaikkoja voitaisiin juuri lisätä. Yritämme hoitaa ihmisiä mahdollisimman pitkään kotona. Toisaalta panostamme palveluasumiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vanhainkotipaikat ja terveyskeskuksen vuodeosaston kroonikkopaikat ovat hyvin huonokuntoisille ihmisille. Ja palveluasuminenkin on tarkoitettu aiempaa huonokuntoisemmille. Aina vain huonokuntoisempia hoidetaan kotiin. Tehoja tiimityöstä Avohuollon painottaminen rasittaa eniten kotipalvelua. Koska työntekijöitä tuskin voidaan palkata merkittävästi lisää, on tehoja saatava muilla tavoilla. Tämä oli yksi syy, miksi Puumalan kotipalvelussa aloitettiin viime vuonna tiimityö. Tiimityö on tulevan ennakoimista. Haemme siitä voimaa ja välineitä pohtia omaa työtämme. Työtä myös organisoidaan ja koordinoidaan. Mietimme, mitä, miksi, kenelle ja kenen hyväksi kotipalvelu on. Tehokkuutta laajassa saaristokunnassa on tuottanut jo se, että kodinhoitajat on jaettu alueittain kahteen tiimiin. Kunkin työntekijän asiakkaat ovat nyt mahdollisimman läheltä. Näin päivän aikana huristeltavat ajokilometrit ovat vähentyneet ja tasoittuneet eri työntekijöiden kesken. Samoin erilaista ammattitaitoa on jaettu Puumalan vanhushuollon palvelut sijaitsevat mäen laella samassa pihapiirissä: vasemmalla palvelutalo, perällä palvelukeskus, oikealla piilossa vanhainkoti, terveyskeskus ja avopalvelujen keskitetty toimintapiste. MINNA TARVAINEN tiimeihin tasaisesti. Mallin tuoma suurin uudistus sekä hoitajille että asiakkaille ja omaisille on ollut omahoitajajärjestelmän käyttöönotto kotipalvelussa. Sillä saadaan kiinteämpi suhde hoitajan ja hoidettavan sekä omaisen välille. Omahoitaja pitää mahdollisimman paljon lankoja käsissään. Hän hoitaa yhteydet kotisairaanhoitoon ja lääkäriin. Hän tuntee parhaiten asiakkaansa asiat, hoitaa paperiasiat ja kirjaamiset niin, että muutkin tietävät missä mennään. Omaishoitajia paljon Puumalassa on paljon omaishoitajia verrattuna muuhun maahan. Kunta maksaa omaishoidontukea 38:lle. Virallisten tilastojen ulkopuolelle jäävät ne, jotka eivät ole pyytäneet rahallista tukea. SOSIAALITURVA 3/2005 5

6 Hahl arvelee, että omaishoidon suosio on agraarikulttuurin ansiota. Maaseutukunnassa on totuttu siihen, että kotona on iso perhe. Perinne hoitaa vanhuksia nousee sieltä. Tähän päälle on tullut rahallinen tukimuoto, jolla kotihoitoa on kannustettu. Kunnalle järjestely on sopinut hyvin. Omaishoito on suht edullista ja se siirtää laitoshoitoon menemistä. Puumala onkin myöntänyt omaishoidontukea auliisti. Hoitajaa ja hoidettavaa ei ole silti jätetty oman onnensa nojaan. Omaishoidossa olevat vanhukset saavat kodinhoitoapua ja muita avohuollon tukimuotoja tarpeen mukaan. Päivätoimintaan pääsevät mukaan omaishoitajatkin. Lisäksi omaisten hoitamille vanhuksille on varattu vanhainkodista yksi lyhytaikaispaikka, jossa he ovat joka neljäs viikko. Lyhytaikaispaikkoja tarvittaisiin muutama enemmän. Sillä tavalla voitaisiin jatkaa kotona asumista. Tulevaisuus ei ole peikko Hahl kertoo, että kunnassa ei ole tehty tarkkoja laskelmia asiakasmäärien kasvusta. Edessä oleva muutos on kyllä mielessä koko ajan, kun päätöksiä tehdään. Muun muassa yksityisten palvelujen lisääminen pyörii keskusteluissa. Hahlin visioissa tulevaisuus ei näyttäydy pelottavana peikkona, jonka kynsissä vanhukset viruisivat hoitamattomina. Hänen mielestään monelle vanhukselle huolenpidoksi riittää omaishoitaja ja hänen työtään tukevat palvelut. Turvallisuuden luominen, ruoanlaitto ja asiointikuljetusten järjestyminen ovat monelle ongelmallisia. Pienet tukimuodot voivat olla sellaisia, jotka vievät eteenpäin. Moni käy päivätoiminnassakin siksi, että siellä pääsee kerran viikossa saunaan, hän muistuttaa. Minna Tarvainen Kun malttaisi olla ajattelematta huomista Maija ja Ensio Korhosen omakotitalon ikkunasta näkyy Puumalan silta. Maija Korhonen, 81, muistaa ajan, jolloin kirkonkylään ei vielä päässyt kunnon tietä pitkin. Linja-auto Imatran suunnasta jätti matkustajan virran toiselle rannalle. Kun Puumalaan sitten rakennettiin uusia teitä ja silta, ajateltiin, että liikenne kulkisi tänne päin.tulisi työpaikkoja ja ihmisiä. Mutta nuori polvi lähtikin teitä pitkin muualle. Tänne juutuimme vain me vanhat, hän tuumii siltaa katsellessaan. Takaisin ne lähtijät tulevat vasta, kun päät alkavat harmaantua. Monia tuttuja on jo palannut kotikunnan maisemiin viettämään eläkepäiviä. Talouden hoito palapeliä Maija Korhonen on ollut 86- vuotiaan miehensä omaishoitaja virallisesti kaksi vuotta. Käytännössä hän on hoitanut Ensiota siitä lähtien, kun tämän muisti ja liikuntakyky alkoivat heiketä. Siitä on nyt viitisen vuotta. Nykyisin arjen pyörittäminen on jo aikamoista palapeliä. Kotipalvelu käy päivittäin Korhosilla. Kodinhoitaja muun muassa kylvettää Ension ja avustaa pukemisessa. Pystyn kyllä pukemaan Ension yksinkin, mutta se olisi liian raskasta. Myös kotisairaanhoitaja vierailee perheessä säännöllisesti. Ja tuttuun hoitajaan on helppo ottaa yhteyttä aina, kun on tarvetta. Maija Korhosen mielestä pienen paikkakunnan suuria etuja on juuri se, että kaikki tuntevat toisensa eivätkä työntekijät vaihdu. Kodinhoitajista Vuokko asuikin meillä vähän aikaa, kun Puumalassa oli pulaa asunnoista. Ja Senja oli kotipalvelussa jo silloin, kun itse olin kunnalla töissä. Kunnan miehet tekevät lumityöt ja niittävät kesällä nurmikon. Hyvänä apuna ovat myös naapurit ja lapset. Siivoamisen perhe teettää yksityisellä kotipalveluyrityksellä. Kokkaamiseen ei Korhosilla auttavia käsiä tarvita. Emäntä leipoo itse vielä pullatkin. Olen kyllä miettinyt, että jos en enää jaksaisi, voisi ruokaa hakea Hollituvalta (paikallinen ravintola). Ja joskus nytkin on tullut mieleen, että voisihan sitä noutaa valmista, mutta kertaakaan en ole sitä vielä tehnyt. Puumalan sillalta aukeaa näkymä kirkonkylään. Nyky-yhteiskunta on nuuka Ensio Korhonen viettää joka neljännen viikon terveyskeskuksen lyhytaikaispaikalla, jotta vaimolle jää aikaa levätä. Silti Maija kulkee mäen ylös vanhainkodille kaksi kertaa päivässä. Hän katsoo, että häntä tarvitaan lomaviikolla syöttöapuna. Osastolla on toistakymmentä potilasta, joita hoitajien pitäisi ehtiä syöttää. Eivät he ehdi. Kun minä syötän Ension, siinä menee helposti tunti tai enemmän. Hän ei syytä hoitajia tai johtoa liiasta kiireestä, vaan nootti menee valtiovallalle. Nyky-yhteiskunta on nuuka. Puumalassa on paljon enemmän hoidettavia kuin muualla Suomessa.Tänne pitäisi saada varoja hoivatyöntekijöiden palkkaamiseen sen mukaisesti, hän jyrähtää. Ension kaltaiset sotainvalidit ovat hoitonsa ansainneet rintamalla, työelämässä ja lasten kasvattajina. Huomisesta ei tiedä Maija Korhonen on päättänyt hoitaa miestään kotona niin kauan kuin jaksaa. 60 vuotta olemme eläneet yhdessä, rakentaneet taloa ja kasvattaneet perhettä. Kun toinen menee huonommaksi, ei hänelle voi sanoa, että lähdepäs muualle. Nyt vielä elämä sujuu virranrantatalossa. Mutta Maija Korhonen tietää, että joku päivä mies voi menettää liikuntakykynsä tai hoitaja itse voi sairastua. Hän luottaa siihen, että Puumalasta löytyy tuolloin hoitopaikka. Silloin vain pitää olla tyytyväinen siihen. Tulevia päiviä hän ei osaa pelätä: Eilinen on mennyt, tämä päivä on nyt eikä huomisesta tiedä. Minna Tarvainen MINNA TARVAINEN 6 SOSIAALITURVA 3/2005

7 Minna Hernberg Ehkäisevät kotikäynnit tukevat vanhuksia Ylikiimingissä Omaishoitajien järjestö on tarjonnut ikäihmisille ehkäiseviä kotikäyntejä eri teemoista. Niistä on ollut vanhuksille monenlaista hyötyä: he ovat saaneet neuvoja ja tukea ja tunteneet, että ikäihmisiä arvostetaan. Niilo Korhonen lähentelee 90:ää ikävuotta, mutta pärjää edelleen omassa omakotitalossaan. MINNA HERNBERG Ikäihmiset hyötyivät ehkäisevistä kotikäynneistä monella tapaa. He saivat tietoa, ohjausta ja neuvontaa palveluista, etuuksista, terveydestä, kuntoutuksesta, vapaa-ajan mahdollisuuksista ja asunnonmuutostöistä. Suuri osa vanhuksista piti hyvänä sitä, että hän sai keskustella luotettavan henkilön kanssa. Ikäihmisistä tuntui, että projekti lisäsi ikäihmisten arvostusta. Kotikäynnit olivat osa Ylikiimingin Omaishoitajat ry:n Ikäihmisten ennaltaehkäisevät kotikäynnit ja yksilöllinen palveluohjaus -projektia, jota rahoitti Raha-automaattiyhdistys. Paitsi, että projekti tarjosi ikäihmisille kotikäyntejä, se kartoitti laaja-alaisesti ylikiiminkiläisten ikäihmisten elämäntilannetta, palveluiden käyttöä ja niiden tarvetta. Siinä selvitettiin myös ehkäisevien kotikäyntien vaikuttavuutta ja tuotettiin tietoa kunnan vanhustyön kehittämiseksi. Kotikäyntejä tarjottiin kaikille yli 70-vuotiaille ylikiiminkiläisille, myös jo muita palveluita saaville vanhuksille. Projektin aloitusvuonna 2002 heitä oli 316, joista 140 ilmoittautui mukaan projektiin. Siinä työskentelivät sosionomi, fysioterapeutti ja osaaikainen sairaanhoitaja. Teemoina liikunta, ravitsemus ja turvallisuus Kotikäyntejä tehtiin vähintään kaksi kertaa vuodessa kunkin ikäihmisen luo. Kullakin käynnillä oli oma teemansa. Ensimmäisellä käynnillä kartoitettiin ikäihmisen elämäntilannetta. Apuna käytettiin Suomen Kuntaliiton Ehkäisevät kotikäynnit vanhuksille -hankkeen haastattelulomaketta. Toisella kotikäynnillä aiheena olivat liikunta ja ravitsemus. Ikäihmisille jaettiin muun muassa Diabetes-lehteä ja muuta aineistoa ravitsemuksesta. Kolmannella käynnillä käsiteltiin kotitapaturmia ja kodin turvallisuutta. Koteihin jätettiin Turvallisia vuosia -opas. Voimavarat tasapainoon Neljännellä kotikäynnillä käytiin läpi ikäihmisen omia voimavaroja voimavarakukka-mallin mukaisesti. Siinä osa-alueina, kukan terälehtinä, ovat fyysinen ympäristö, tukiverkosto, elämän kokemukset, asenteet ja uskomukset sekä itsestä huolehtiminen. Piirretyn kukan terälehdille koottiin ikäihmisen voimavaroja eri elämänalueilta ja mietittiin, millä tavalla arki, harrastukset, perhesuhteet ja ihminen itse sitovat voimia. Jos vaikkapa arki vie suuren osan voimavaroista, pohdittiin voisiko niitä jakaa myös muille osa-alueille. Pystyisikö esimerkiksi palveluiden avulla irrottamaan voimia arjen pyörittämisestä johonkin mielekkääseen harrastukseen. Viimeisillä kotikäyntikerroilla arvioitiin käyntien merkitystä. Lähes kaikki saavat apua läheisiltään Kotikäynneillä tehtyjen haastattelujen perusteella ylikiiminkiläiset ikäihmiset ovat elämäänsä tyytyväisiä, omatoimisia ja sosiaalisesti aktiivisia ihmisiä. Puolet heistä asuu yksin ja 80 prosenttia omakotitalossa. Kaatumistapaturmia sattuu noin joka viidennelle. Niistä puolet johtaa loukkaantumiseen. Ikäihmisistä jopa 90 prosenttia saa apua lapsiltaan tai muilta sukulaisilta kotiaskareisiin ja kodin kunnossapitoon. Omaiset myös kuljettavat vanhuksia eri paikkoihin ja auttavat muutenkin asioinnissa. Joka kolmas tarvitsee apua kauppa-asioissa ja viidennes pankkiasioiden hoitamisessa. Kotikäynnit vähensivät huolta terveydentilasta Ylikiiminkiläiset ikäihmiset tunsivat olevansa melko terveitä ja kotikäyntien ansiosta koettu terveydentila parantui jonkin verran. Niiden jälkeen he olivat myös vähemmän huolestuneita terveydentilastaan. Ihmisen itse heikoksi arvioima terveys ennustaa tutkimusten mukaan toimintakyvyn heikentymistä. Sen takia vanhus saattaa joutua muuttamaan kodistaan tuetumpaan asumismuotoon. Ikäihmiset harrastivat kohtuullisesti säännöllistä liikuntaa, mutta kolmasosan liikuntatottumukset eivät täytä ikäihmisten terveysliikuntasuositusten vähimmäisvaatimuksia. Asumismuoto vaikuttaa siihen, miten paljon ihmiselle tulee päivittäistä hyötyliikuntaa. Toimintakyvyltä vaaditaan erilaisia asioita sen mukaan asuuko hän omakotitalossa, rivitalossa vai palveluasunnossa. Projekti sai ikäihmiset osallistumaan entistä enemmän erilaisiin vapaa-ajantoimintoihin. Kotikäynneistä ikäihmisten neuvolaan Omaishoitajien projekti päättyi viime vuoden lopussa. Ehkäisevien kotikäyntien lisäksi se tuotti tietoa kunnan vanhustyön kehittämisen pohjaksi. Kunta on hyödyntänyt projektissa syntynyttä kartoitusta ikäihmisten elämäntilanteesta, terveydentilasta, asuinoloista, palveluiden käytöstä ja niiden tarpeesta muun muassa vanhuspoliittisen strategian suunnittelussa. Ylikiimingin kunta on päättänyt jatkaa ehkäisevää vanhustyötä, joskin vähän eri tavoin kuin mitä projektissa tehtiin. Kunnassa alkaa tänä vuonna ikäihmisten neuvolatoiminta. Neuvolasta lähdetään tarvittaessa myös kotikäynneille. Vanhukset olivat kotikäynteihin tyytyväisiä ja toivoisivat niitä useammin: Ehkä vähän useammin pitäisi käydä, kun olis vähän iloisin mielin, kun yksin saa olla eikä kukaan käy monesti katsomassa. Kirjoittaja toimi projektityöntekijänä Ylikiimingin omaishoitajien Ikäihmisten ennaltaehkäisevät kotikäynnit ja yksilöllinen palveluohjaus -projektissa. Hän on koulutukseltaan sosionomi. SOSIAALITURVA 3/2005 7

8 Raija Salmi Kotihoidon asiakkaan arki on kaukana vanhuspoliittisista tavoitteista Vanhuspolitiikan tavoitteena on ikäihmisten itsenäinen kotona asuminen.vihdissä on selvitetty, millainen vanhuksen arki on suhteessa yleviin tavoitteisiin.yksinäisyys on vanhusten suurin ongelma, mutta kotihoidon työntekijät eivät ehdi kiinnittää huomiota vanhuksen psyykkiseen ja sosiaaliseen tukemiseen. EEVA MEHTO Monet vanhuspalveluiden asiakkaat eivät edes tiedä, että heille on laadittu hoito- ja palvelusuunnitelma, vaikka se pitäisi laatia yhdessä asiakkaan kanssa. Ikäihmisten hoitoa ja palveluja koskevan laatusuosituksen mukaan jokaisella kunnalla on oltava valtuuston hyväksymä vanhuspoliittinen palvelurakenteen kehittämisohjelma ja sen osana vanhuspoliittinen strategia. Ne määrittelevät kuntien tavan toteuttaa avohuollon palveluja. Vihdissä valmistui vanhuspoliittinen kehittämisohjelma ja siihen liittyvä strategia vuonna Ohjelman mukaan Vihdissä tuetaan avohuollon palveluja ja erityisesti kotihoitoa, joka suunnataan eniten hoitoa tarvitseville. Vanhuspalveluihin kuuluva kotihoito muodostuu kotipalvelusta ja sen tukipalveluista sekä kotisairaanhoidosta. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistyminen on muuttanut kotihoitoa. Kodinhoidosta on siirrytty henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, jotka ovat välttämättömiä asiakkaiden päivittäiselle selviytymiselle. Palvelujen käyttäjät ovat entistä huonokuntoisempia vanhuksia ja pitkäaikaissairaita. Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon opinnäytetyössäni Kotihoidon asiakkaan palvelutarve. Vihtiläinen näkökulma, selvitin kotihoidon asiakkaiden kokemuksia kotona asumisesta, arkipäivän sujumisesta ja kotihoidosta. Haastateltavana oli viisi kotihoidon asiakasta kesällä Haastatteluissa tarkasteltiin, mitä ja millaisia palveluja ikäihmiset saavat, mihin elämänlaadun ulottuvuuksiin niillä vaikutetaan ja kuinka vanhuspalvelujen kehittämisohjelman tavoitteet toteutuvat. Elämänlaatu syntyy monesta asiasta kuten hoidon ja avun saannista, fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, asumisesta ja elinympäristöstä, sosiaalisista suhteista, mielekkäästä toiminnasta sekä ihmisen autonomiasta ja osallisuudesta. Elämänlaadun määrittelee viime kädessä ihminen itse. Kotihoito on osa vanhusten arkea, josta myös elämänlaatukysymykset nousevat esille. Elämänlaatuun vaikuttavat työntekijät työtavoillaan ja laajemmin siihen vaikutetaan koko kotihoidon toimintakäytännöillä. Asiointiin ja raskaisiin taloustöihin lisää apua Kotihoidon asiakkaiden fyysinen hyvinvointi oli yleensä turvattu, koska kotihoidosta sai riittävästi apua perustoimintoihin sekä terveyden- ja sairaanhoitoon. Tukipalveluja, kuten ateria- ja turvapalveluita, oli riittävästi. Apuvälineitä oli tarpeeksi ja tarvittavat asunnon muutostyöt oli tehty. Ainoa suoranainen palveluvaje oli asiointi-, kuljetus- ja saattajapalveluissa sekä hieman myös raskaissa taloustöissä. 8 SOSIAALITURVA 3/2005

9 Kotihoidolla ei ole omaa lääkäriä, joka kävisi kotikäynneillä. Omalääkärijärjestelmän avulla voitaisiin välttyä tarpeettomilta sairaalakäynneiltä ja pidentää kotona asumista. Vanhuksilla on kotonaan mielekästä tekemistä ja he voivat pitkälti itse päättää omista asioistaan. Kun toimintakyky heikkenee, itsenäinen toiminta vähenee ja riippuvuus palveluista kasvaa. Ympäristön esteellisyys rajoittaa liikkumista pihapiirissä ja vaikeuttaa liikkeelle lähtöä. Ikääntyneen väestön liikkumista ei ole tarpeeksi onnistuttu helpottamaan. Kotihoito ei tue sosiaalisia suhteita Haastateltavilla oli sosiaalisia suhteita vaihtelevasti. Ne vaikuttavat fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin, hoidon ja avun saantiin, osallisuuteen ja mielekkääseen toimintaan. Kotihoito ei tue riittävästi vanhusten sosiaalisia suhteita ja psyykkistä hyvinvointia. Vapaaehtoistyön tukeminen ja aktivointi eivät ole vaikuttaneet vanhusasiakkaan kotiin asti. Perusturvakeskuksen vapaaehtoistyön yhdyshenkilöä tai työryhmää ei ole nimetty eikä vapaaehtoisiin pidetä järjestelmällisesti yhteyttä kuten kehittämisohjelmassa esitetään. Yksinäisyys ei välttämättä osoita palveluvajetta, vaan se syntyy monista asioista, joista kaikkiin ei voida kotihoidolla vaikuttaa.yksinäisyys ei poistu vain kotiin tuotettavilla palveluilla. Vanhusten osallisuuden lisääminen ja sosiaalisten suhteiden tukeminen vähentävät yksinäisyyttä. Riskiryhmät löytyvät ehkäisevillä kotikäynneillä Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden ja sen vuoksi lisääntyneiden mielenterveysongelmien suhteen riskiryhmiä ovat muun muassa ihmiset, joiden talous on tiukoilla tai joiden terveys ja toimintakyky ovat heikentyneet. Riskiryhmiin kuuluvat ihmiset pitäisi löytää ja ohjata palveluihin. Kotihoidon henkilöstön valmiuksia antaa mielenterveyttä vaalivaa hoitoa ja hoivaa tulisi parantaa. Ongelmia ehkäisevät kotikäynnit ovat yksi tapa tavoittaa riskiryhmät. Niillä voidaan alkaa tukea riittävän varhain vanhuksen kotona asumista. Niitä on Vihdissä tehty veteraaneille, mutta ne tulisi ulottaa kaikille yli 75-vuotiaille. Kotikäynneillä saadun tiedon pohjalta kunta voi ennakoida tulevaisuuden palvelutarpeita. Kotikäynnit antavat myös pohjaa toimintastrategioiden ja palvelujen suunnitteluun ja tukevat yleisiä vanhuspoliittisia tavoitteita. Asiakkaat yrittävät ymmärtää kiireistä hoitajaa Yleisesti asiakkaat tunsivat, että heihin suhtaudutaan hyvin ja heidän kohtaamisensa oli myönteisellä tavalla merkittävä, mutta poikkeuksiakin oli.työntekijöiden auttamisaika on sidottu kelloon ja palvelu on kiireistä. Sovitut asiat tehtiin, ja asiakkaat halusivat ymmärtää kiireistä hoitajaa. Hoitotyön laatu näkyy kiireettömyydessä ja inhimillisissä kohtaamisissa. Organisaation on turvattava riittävä henkilöstömitoitus, kun asiakasmäärät kasvavat. On tärkeätä mitä tehdään, mutta vielä tärkeämpää asiakkaalle on se, miten tehdään. Vanhukset eivät tiedä palvelusuunnitelmistaan Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on pääsääntöisesti laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma. Kotihoidon hoito- ja palvelusuunnitelmia tehdään kunnissa vaihtelevasti eikä asiakkailla ole aina edes tietoa suunnitelman olemassaolosta. Näin on myös Vihdissä: haastatelluista vanhuksista vain yksi muisti tai tiesi, että hänelle on tehty hoitoja palvelusuunnitelma. Asiakkaista tuntuu, että heillä on heikot mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, kun kotihoidon palveluista sovitaan. Asiakkaan autonomiaa pitää kunnioittaa ja asiakasta arvostaa oman elämänsä asiantuntijana. Hänen on saatava osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon ja voitava vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteutukseen. Hoito- ja palvelusuunnitelma pitää tehdä yhdessä asiakkaan kanssa ja hänen on saatava siitä kopio. Sama koskee suunnitelman tarkistusta. Tiedottamista ja palveluohjausta kehitettävä Ikäihmisten palveluja oli Vihdissä riittävästi, mutta niistä tiedottaminen ja palveluohjaus olivat puutteellisia. Aiemmin vanhusasiakkaille jaettu palveluopas on vanhentunut. Se tulisi päivittää ja jakaa kaikkiin vanhustalouksiin. Asiakkaita kiinnostavat tiedot sosiaali- ja terveyspalveluista sekä yksityisistä palveluntuottajista ja vapaaehtoistyöstä. Esimerkiksi asumispalveluun hakeutuminen on uudistunut, mutta tieto siitä ei ole tavoittanut niitä asiakkaita, joille haku on ajankohtainen. Kuljetuspalvelutuen hakemisesta ei ole riittävästi tietoja. Palvelulinjojen käyttö on vähäistä eivätkä ikäihmiset tiedä niiden aikatauluja ja reittejä. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille ja muiden hallintokuntien työntekijöille ajantasainen opas on hyvä käsikirja, jonka avulla palveluohjaus sujuu paremmin. Mahdollisuus valita palveluntuottaja on yksi osa itsemääräämisoikeutta.vihdissä vanhuksilla on tähän heikot mahdollisuudet, koska he eivät tiedä kaikista palveluntarjoajista eikä heillä ole varaa maksaa kalliita palkkioita. Kotihoitoyrityksiä ei edes ole kovin paljon. Vihdissä on omaishoidossa käytössä palveluseteli. Sen käyttö myös kotipalvelussa parantaisi asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia ja synnyttäisi uusia kotipalveluyrityksiä. Setelin avulla asiakkaan omakustannushinnasta tulisi kilpailukykyinen kunnan asiakasmaksujen kanssa. Vanhuspoliittisessa strategiassa mainittu vanhustyön monitoimijuus ei toimi käytännössä. Eri toimijoiden yhteistyö lähtee tutustumisesta ja yhdessä tekemisestä. Myös toiset palveluntarjoajat, vaikkapa yksityisen kotihoitopalvelun työntekijät, voivat olla laatimassa hoitoja palvelusuunnitelmaa. Hyvä tiedonkulku eri toimijoiden välillä parantaa palvelujen ja asiakkaan elämän laatua. Yhteiset laatukriteerit puuttuvat Opinnäytetyöni johtopäätökset ovat osin samanlaisia kuin Vihdissä vuosittain tehtävän asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset. Molemmissa tuli esille hyvä lääkehuolto ja kodin soveltuvuus asuinpaikaksi. Molemmissa havaittuja kehittämiskohteita olivat hoito- ja palvelusuunnitelmien teko ja arviointi yhteistyössä asiakkaan kanssa. Myös asiakkaiden ohjaus muihin palveluihin tuli esille molemmissa. Asiakastyytyväisyyskysely ja asiakaspalautejärjestelmä tuottavat erilaista tietoa. Systemaattisella asiakaspalautejärjestelmällä voitaisiin nykyistä paremmin avata ja täsmentää kehittämiskohteita. Nykyisellä palvelutarjonnalla ei täysin päästä vanhuspoliittisen kehittämisohjelman tavoitteisiin. Suurimmat toteutumattomat asiat ovat monitoimijuus vanhuspalveluissa, kotihoidon palveluseteli ja palveluohjaus. Yksi puute on se, ettei kunnan vanhuspalveluihin ole luotu yhtenäisiä laatukriteereitä, eikä parhaita työkäytäntöjä ja -tapoja ole vertailtu. Laatutyöryhmää ei ole, eikä laatukäsikirjaa ole tehty.vanhuspoliittisen kehittämisohjelman tavoitteet on tässä asiassa vain kirjattu paperille. Asiakkaan yksilöllisiin palvelutarpeisiin vastaaminen ei ole vain yksittäisen palvelun lisäämistä tai kehittämistä. Se on palvelujen kokonaisuuden kehittämistä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Kirjoittaja on sosiaaliohjaaja ja sosionomi (amk). Hän on suorittanut ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa Ikääntyneiden ja pitkäaikaispotilaiden hoidon koulutusohjelmassa. Hän työskentelee avohuollon ohjaajana Vihdissä. SOSIAALITURVA 3/2005 9

10 Kotihoitokokeilulla haetaan tehokkuutta ja parempia palveluita Sosiaalihuoltolain ja kansanterveyslain väliaikainen muutos mahdollistaa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämisen kotihoidoksi yhden lautakunnan alaisuuteen. Kokeiluun hyväksyttävissä kunnissa asiakkaiden ja potilaiden tiedot voidaan koota kotihoidon toimintayksikössä yhteen rekisteriin. Kokeilukunnissa kotihoidon järjestämisestä voi huolehtia sosiaalilautakunta, terveyslautakunta tai vaikkapa uusi näitä tehtäviä varten perustettu lautakunta. Kotihoidon tehtäväalue voidaan myös muodostaa joko keskittämällä tehtäviä yli kuntarajojen kansanterveystyön kuntayhtymille tai hajauttamalla kuntayhtymän kotisairaanhoidon tehtäviä kuntien sosiaalitoimeen. Tarkoituksena on kokeilla erilaisia vanhusten palvelujen organisointimalleja. Kotihoidon lisäksi kokeilu voi koskea vanhusten sosiaali- ja terveyspalveluja laajemmin. Myös muiden asiakasryhmien, kuten vammaisten ja pitkäaikaissairaiden, palvelut voivat olla mukana kokeilussa. Hallitusneuvos Eija Koivuranta sosiaali- ja terveysministeriöstä tähdentää, että kokeilulla pyritään parantamaan sen piiriin tulevien asiakasryhmien palveluja aiheuttamatta haittaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudelle. Tämä on myös kokeiluun hyväksymisen edellytys. Tarkoitus on poistaa sosiaalihuollon ja kansanterveystyön raja-aitoja siten, että tehokkuus lisääntyisi ja asiakkaan saama palvelu paranisi. Uudistusta arvioidaan kaikkien asiakasryhmien kannalta. Meillä ei ole ennakkoarviota siitä, onko uudistus pelkästään myönteinen. Siksi asiassa edetään kokeilujen kautta. Vuoden alusta voimaan tulleet lainmuutokset ovat voimassa vuoden 2008 loppuun. Ministeriö valitsee kokeilukunnat Sosiaali- ja terveysministeriö valitsee kokeilukunnat hakemusten perusteella. Kokeiluun voivat hakea vain ne kunnat, joissa sosiaali- ja terveyslautakuntia ei ole yhdistetty. Ministeriö toivoo hakemuksia tämän vuoden kuluessa. JOUNI RANTANEN Kotihoitokokeiluun voivat hakea vain ne kunnat, joissa sosiaali- ja terveyslautakuntia ei ole yhdistetty. Sosiaalihuolto ja kansanterveystyö ovat tasaveroisia vaihtoehtoja harkittaessa, minkä toimielimen alaisuuteen palveluja kootaan kokeilun ajaksi. Toistaiseksi vasta Helsinki on hyväksytty kokeiluun. Helsingissä kotisairaanhoito ja kotipalvelut yhdistyivät vuoden alusta kotihoidoksi terveyslautakunnan alaisuuteen.terveystoimen kotihoito-osasto huolehtii vanhusten, aikuisten vammaisten, toipilaiden ja pitkäaikaissairaiden hoidosta sekä hoivasta. Sen sijaan muun muassa lapsiperheiden kotipalvelu järjestetään Helsingissä sosiaaliviraston toimintana perhekeskuksissa. Monessa kunnassa tuntuu olevan kiinnostusta siirtää kotisairaanhoito kansanterveystyön kuntayhtymästä sosiaalitoimeen. Eri puolilta maata on tullut tätä koskevia kyselyjä, Koivuranta kertoo. Yhteinen rekisteri mahdollinen Kokeiluun kuuluvissa kotihoidon toimintayksikössä asiakkaiden ja potilaiden tiedot voidaan koota yhteen rekisteriin, joka on kaikkien kotihoidon työntekijöiden käytössä. Tiedonkulku terveyskeskusten ja kotihoidon välillä on varmistettu lisäämällä tätä koskevat säännökset sosiaalihuoltolakiin ja kansanterveyslakiin. Lisäksi on säädetty mahdollisuudesta avata tekninen käyttöyhteys terveyskeskuksen ja kotihoidon rekisterien välillä.teknisen käyttöyhteyden avulla tiettyjä salassa pidettäviä tietoja voi hakea ilman asiakkaan tai potilaan suostumusta. Vanhusten tai muiden asiakasryhmien sosiaali- ja ter- 10 SOSIAALITURVA 3/2005

11 Moni pelkää kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistämisen kotihoidoksi merkitsevän kotipalvelun hiipumista. Hoitoa saa, jos lääkäri määrää. Hoiva ja huolenpito jäävät historiaan. Perinteiset kotipalvelun tehtävät katoavat. Kodinhoito-, siivous- ja ateriointiapua ei saa, mutta haavat hoidetaan ja lääkepistokset annetaan. Moni kunta on jo ulkoistanut ateria-, kauppa-, siivous- ja muita tukipalveluita. Karsitaanko lopulta tukipalvelutkin? Medikalisaation uhka lienee todellinen. Siksi kotihoidossa onkin vahvistettava sosiaalista näkökulmaa. Esimerkiksi kotiinsa apua tarvitsevan vanhuksen elämäntilannetta on tarkasteltava kokonaisuutena, jos halutaan tukea hänen kotona asumistaan mahdollisimman pitkään, kuten vanhuspoliittisissa julistuksissa luvataan. Pelkkä pistoksen anto ei välttämättä riitä; kenties vanhus tarvitsee asiointiapua, ulkoiluttajaa, saunottajaa? Jos kotihoito on terveystoimen alaista, kapeneeko näkökulma? Entä jos kotihoito on sosiaalitoimessa, paraneeko palvelu? Vaikuttaako hallintokunta palvelun sisältöön ja jos vai- KOMMENTTI Miten käy kotipalvelun? veyspalvelujen hallinnollinen yhdistäminen ei sellaisenaan poista sosiaali- ja terveydenhuollon säännösten erillisyyttä. Kotipalvelun ja kotisairaanhoidon järjestämisvelvoite jäävät voimaan sellaisinaan, Koivuranta huomauttaa. Samoin sosiaalihuoltoon kuuluvaa päätöksenteko- ja muutoksenhakumenettelyä sovelletaan edelleen kotihoidon kotipalveluiden osuuteen. Vastaavasti kotisairaanhoidon osuuteen sovelletaan potilaan asemaa keskeisesti turvaavia säännöksiä. Lea Suoninen-Erhiö Lisätietoja STM:n kuntatiedotteessa 14/2004: tiedotteet kuntatiedotteet kuttaa, niin miten? Olisiko sittenkin parempi, että kotipalvelu pysyisi sosiaalitoimessa ja kotisairaanhoito terveystoimessa? Näitä asioita soisi esimerkiksi Stakesin perusteellisesti tutkivan ja arvioivan kotihoitokokeilun aikana. Sinänsä kokeilu on hullunkurinen. Kokeiluun eivät voi hakea ne kunnat, jotka ovat yhdistäneet sosiaali- ja terveyslautakuntansa. Moni kunta on yhdistänyt lautakuntansa juuri siksi, että palvelujen järjestäminen sujuisi kitkatta yli hallintokuntarajojen. Lautakuntien yhdistämistä suosittelee myös sosiaali- ja terveysministeriö. Lautakuntien yhdistämisestä huolimatta asiakkaiden tietosuojakysymykset ovat aiheuttaneet päänvaivaa erityisesti kotihoitopalvelujen järjestämisessä. Kotipalvelun asiakkaiden ja kotisairaanhoidon potilaiden tietoja ei ole voinut koota yhteen rekisteriin eikä voida lautakuntansa yhdistäneissä kunnissa väliaikaisten lainmuutosten perusteellakaan, sillä ne koskevat vain kokeilukuntia. Se, onnistuuko tietojen kokoaminen ylipäänsä yhteen rekisteriin teknisesti, on asia erikseen. Lea Suoninen-Erhiö Kolumni Pertti Rajala Avustajista ohjaajiksi Kun aloitin kolumnistina tässä lehdessä 1990-luvun lopulla, liki ensimmäiseksi kirjoitin koulunkäyntiavustajista.vanhaa pakinaa en enää löytänyt, mutta todennäköisesti vaadin heille parempaa koulutusta ja vakituisia työsuhteita. Ajankohtaisia ovat koulunkäyntiavustajien asiat vieläkin, ja edelleen voin vaatia heille parempaa koulutusta ja työehtoja. Ammattitutkinto on, mutta työehdot ovat yleensä kehnot ja sisältävät usein vielä lomautuksen kesäksi. Aina ei työnsaannin edellytyksenä ole koulutustakaan. Jos vuosia sitten kalautin kirveeni kiveen koulunkäyntiavustajista kirjoittaessani, vielä pahemmin sen teki alkuvuodesta valtiosihteeri Raimo Sailas. Hän otti lehtijutussa koulunkäyntiavustajat esimerkiksi turhasta ammattikunnasta, joka on tulosta kotien vastuun hämärtymisestä ja ylipäätään ihmisten oman vastuun ja velvollisuuksien vähentymisestä. Sailas kuten moni muukaan ei ymmärrä, miten tärkeää työtä koulunkäyntiavustajat tekevät vammaisten oppilaiden koulutuksen ja myös päivähoidon piirissä. Kertaukseksi ja opiksi todettakoon, että koulunkäyntiavustajat työskentelevät erityisluokissa, yleisopetuksen luokissa sekä ala- että yläasteella, ammatillisen koulutuksen oppilaitoksissa, päiväkodeissa ja koulujen aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Kesäisin koulunkäyntiavustajia on myös leikkipuistoissa ja leiritoiminnassa. Koulunkäyntiavustajan vastuu on erityisesti inhimillisellä puolella: hänen tehtävänsä on tukea oppijan itsenäistymistä ja maksimoida oppimiskykyä ja joissakin tapauksissa toimia luokassa järjestyksen pitäjänä. Koulunkäyntiavustajan vastuu on aikuisen vastuuta lapsista. Myös sosiaalipalveluihin on syntynyt osin koulunkäyntiavustajien myötä monenkirjava avustajien ammattiryhmä. Vammaisilla voi olla henkilökohtaisia avustajia, työssäkäyntiavustajia ja vaikkapa kuljetusavustajia.yhteistä kaikille avustajien ammattiryhmille on erittäin vastuullinen ja vaativa työ, huono palkka ja kehnohkot muut työehdot sekä kirjava, enimmäkseen puutteellinen koulutus.vammaisten itsenäisen elämän sujumiselle he ovat kuitenkin usein korvaamattomia. Kuinkahan kauan aikaa pitää kulua, että vammaishuollossa erilaisten avustajien asema ja merkitys tunnustetaan niin, että se näkyy myös palkkauksessa ja työehdoissa? Pelkään, että valtiosihteeri Sailas ei ole ainoa, joka ei ymmärrä avustajien lähes ratkaisevaa merkitystä, kun pyrimme kohti inkluusiota, kaikille yhteistä koulua ja itse asiassa kaikille yhteistä maailmaa. Miten saisimme tietoisuutta tästä leviämään? Kuinkahan paljon arvostukseen ja merkitykseen vaikuttaa se, että ammattinimikkeessä puhutaan avustajasta? Tulisiko se muuttaa esimerkiksi ohjaajaksi, jolloin ammattinimikkeet voisivat olla vaikkapa kouluohjaaja tai asumisen ohjaaja? Työtä avustajien aseman ja merkityksen ymmärtämiseksi on vielä paljon tehtävänä. SOSIAALITURVA 3/

12 Tuula Laukkanen Ikääntyvät kuurot tarvitsevat kotipalvelua viittomakielellä Onko kotiin vanhukselle tuotava hoito ja hoiva tuloksellista ja toteutuvatko vanhusasiakkaan oikeudet, jos vanhuksella ja kotihoidon työntekijällä ei ole yhteistä kieltä? Kysymykset kumpusivat selvityksestä, jossa haastattelin ikääntyviä kuuroja. Fyysinen ikääntymisprosessi ei erottele kuuroa kuulevasta: fysiologiset toiminnot huononevat, stressinsieto heikkenee ja sairastumisalttius lisääntyy itse kullakin yksilöllisesti. Kuuron ihmisen erityisyys näkyy sosiaalisuuden alueilla. Hän vanhenee yksilöllisyyttä korostavassa tietoyhteiskunnassa kielivähemmistöön kuuluvana ihmisenä, jolle valtamedia tarjoaa niukasti omankielistä tietoa ja jonka sidos omaan kieliyhteisöön on vahva. Suomen viittomakielisestä kuurosta viidennes on eläkeikäisiä. Heille radio on tarpeeton ja television ohjelmatarjonta vähäistä. Kirjallinen viestintä ei heille aina avaudu, sillä 1960-luvulle saakka kuurojen saama opetus jätti heidän lukuja kirjoitustaitonsa usein välttäväksi tai heikoksi. Tuolloin kuurojen kouluissa oli viittomakieli kielletty ja oppilaita harjaannutettiin lukemaan huulilta ja tuottamaan puhetta, jota he eivät itse kuulleet. Kouluajan kielellisestä sorrosta huolimatta kuurot integroituivat teollisuusyhteiskuntaan ja työllistyivät melko hyvin. Nyt heillä on ansioeläkkeet ja useimmilla omat asunnot, kuten samoista ammateista eläkkeelle jääneillä kuulevilla. Ja vaikka aiemmin laki salli kuurojen keskinäiset avioliitot vain erikoisluvalla, heillä oli keinonsa löytää vertaisensa puoliso ja kasvattaa ja kouluttaa lapsensa kuulevien kansalaisten tavoin. Ikäihmisen kielelliset tarpeet Viittomakielellä on oma lauseoppi, viittomilla on rakenne ja viittomakieltä voidaan merkitä muistiin. Kuurojen yhdistyksissä ja kerhoissa kieltä ja kulttuuria kehitetään tavalla, johon Suomen perustuslaki viittomakieltä käyttävät oikeuttaa. Tiedontarve Suomen viittomakielisestä kuurosta viidennes on eläkeikäisiä. tyydytetään omassa yhteisössä, ja vertaistuen merkitys on valtava.yhdistyksissä ja kerhoissa omaksutaan koko elämänkaaren kattavaa tietotaitoa siitä, miten selviytyä kuurona yhteiskunnan eri alueilla. Työelämän jättänyt hakeutuu yleensä eläkeläiskerhoon saadakseen itseään vanhemmilta malleja ikääntyvän arkeen. Joku sairastuu vakavasti, ja saman sairauden läpikäynyt jakaa tietojaan. Joku haluaa muuttaa hissitaloon, jolloin onnistuneen asuntokaupan tehnyt neuvoo. Jos halutaan tietoa kunnallisista palveluista, kutsutaan sosiaalityöntekijä kertomaan niistä ja tulkki tulkkaamaan. Kyläilyperinteen hiipuessa etenkin yksin 12 SOSIAALITURVA 3/2005

13 asuva vanhus on vaarassa syrjäytyä, jos hän ei syystä tai toisesta kykene menemään toisten pariin. Kielikysymys vammaiskysymys vanhuskysymys Vanhat ihmiset nimeävät itsensä kuuroiksi, mutta myös luonnehdinta viittomakielinen yleistyy. Ihminen, jolla on kuuron ja viittomakielisen identiteetti, elää omassa yhteisössään täyttä elämää ilman tunnetta, että olisi vammainen tai puutteellinen. Sitä vastoin lainsäädäntö perustuu vammaisuuteen. Perustuslaissa nimetään viittomakieltä käyttävät ikään kuin kyse olisi vammaisen ihmisen kommunikoinnin apukeinosta. Oikeus tulkkipalveluun, hälytyslaitteisiin ja viestintävälineisiin on kirjattu vammaispalvelulakiin. Vammaispalveluasetuksen vaikeasti kuulovammainen edellyttää vamman asteen kliinistä mittaamista. Kuurojen oman ja julkisen vallan näkökulman ristiriita oli tiedossani, kun aloin tehdä Asumispalvelusäätiö ASPAssa selvitystä, jossa kysyin kodeissaan asuvilta ikääntyviltä kuuroilta heidän asumisen ja asumista tukevien palvelujen toiveitaan ja tarpeitaan. Vuosien aikana haastattelin 19:ää vuotiasta kuuroa eri kunnissa. Lisäksi haastattelin kuntien päättäjiä ja kuurojen parissa työskenteleviä. Kuurojen haastatteluaineisto muistutti kuulevan väestön keskuudesta koottuja aineistoja. Omassa kodissa haluttiin asua mahdollisimman pitkään, ja toivelistan viimeisellä sijalla oli asunto lähellä omaisia ja ystäviä sijaitsevasta palvelutalosta. Kotipalveluista toivottiin lähinnä vain siivousta. Asiakaslähtöisyys ikääntyvän kotona asuvan kuuron kohdalla tarkoittaa riittävän, omankielisen palvelun järjestämistä. Kielikysymys nousi voimakkaasti esille. Kaikki haastateltavat toivoivat omankielisiä palveluja, jos tukeen ja apuun olisi pakko turvautua.toiveen perustelut osoittivat, että kysymys on biologisista, ihmisen ominaisuuksista kumpuavasta tarpeesta. Omaan kotiin ja omille intiimeille alueille on tervetullut vain sellainen työntekijä, jonka kanssa pääsee vuorovaikutukseen ja jolta saa tietoa. Aihepiiriin nivoutuivat tulkkipalvelujen parantamista koskevat toiveet ja muutamien toiveet saada kotiin uudet kommunikoinnin välineet tai internetyhteys. Vammaiskysymys rajautui lähinnä asuntoon asennettujen hälytyslaitteiden huoltamiseen, korjaamiseen ja uusimiseen. Vanhuskysymys avautui palveluasuntotoiveissa. Lisäksi havaitsin, että kuuron, liikuntarajoitteisen tai sairaan ikäihmisen kotipalvelun tarpeet tuntuvat painottuvan henkilökohtaiseen huolenpitoon ja omalla kielellä tapahtuvaan tukemiseen.yksin asuvat tarvitsisivat myös sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. Tiedonsaantiongelmien vuoksi tarvittaisiin myös palveluohjausta. Kuntien asiakaslähtöisyys ja ikääntyvät kuurot Selvityksessäni ilmeni, että kuntien sosiaalitoimessa on ohut tuntuma ikääntyviin kuuroihin kuntalaisiin. Subjektiiviset oikeudet pyritään takaamaan, mutta joissakin kunnissa epäröidään esimerkiksi kuvapuhelinten hankkimisessa. Tulkkien saatavuus ei vieläkään ole moitteetonta. Kunnat hoitavat kuurojen kysymystä verkostossa, jossa tärkeimmät toimijat ovat omaiset, järjestöt ja kirkko. Ikääntyville kuuroille koteihin tarjoavat palveluja seitsemällä seudulla toimiva Kuurojen Palvelusäätiön Kotiväylä sekä maan länsi- ja eteläosiin painottuvan Kuurojen työosuuskunta Oskun lähihoitajat. Hankintalain aiheuttamassa hämmennyksessä joissakin kunnissa varotaan maksusitoumusten tekemistä, eikä kuurojen tarpeita aina edes tunneta. Kuitenkin asiakaslähtöisyys ikääntyvän, kotona asuvan kuuron kohdalla tarkoittaa riittävän, omankielisen palvelun järjestämistä. Kuntien pitäisi ostaa ikääntyville, kotona asuville kuuroille nykyistä rohkeammin viittomakielisiä kotipalveluja silloin, kun niitä on kunnassa tarjolla. Jos palveluita ei ole tarjolla, kunnat voisivat palkata joko itse tai esimerkiksi kuntayhtymissä viittomakieltä taitavia lähihoitajia ja viittomakielisiä kuuroja lähihoitajia vanhustyöhön. Monet ammatillista peruskoulutusta suorittavat valitsevat viittomakielen opinnot, mutteivät pääse koskaan käyttämään kieltä. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt projektivastaavana Asumispalvelusäätiö ASPAssa ja tehnyt muun muassa selvityksen ikääntyvien kuurojen asumisen ja asumista tukevien palvelujen toiveista ja tarpeista. SOSIAALITURVA 3/

14 Sirkkaliisa Heimonen & Sari Tervonen Palvelujärjestelmän vastattava muistihäiriö- ja dementiatyön haasteeseen Dementoituville ihmisille suunnattuja palveluita on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, mutta kunkin ihmisen avun tarve on arvioitava yksilöllisesti. Dementoituva ihminen tarvitsee muiden ihmisten tukea.yleensä dementoivan sairauden edetessä tarvitaan yhä enemmän palveluita, jotta arjessa selviytyisi. Oireet aiheuttavat epävarmuutta, hämmennystä ja turvattomuutta itse sairastuneelle ja hänen läheisilleen. Nykytiedon valossa oireet tunnistetaan aiempaa helpommin, diagnoosi voidaan tehdä varhaisemmin ja hyviä tukimuotoja sekä hoitokäytäntöjä on olemassa. Uusin tieteellinen tieto, kokemus hyvistä hoitokäytännöistä sekä uusien palvelujen kehittäminen ovat vieneet muistihäiriö- ja dementiatyötä nopein askelin eteenpäin. Vanhusväestön kasvu lisää myös sairastuneiden määrää, sillä dementoivan sairauden riski on yhteydessä ikään. On valmistauduttava lisääntyvään palvelutarpeeseen. Dementoituvia ihmisiä on jo nyt yli Heistä on vähintään keskivaikeasti dementoituneita. Vuonna 2020 keskivaikeasti dementoituneita ihmisiä arvioidaan olevan jo Muistihäiriöt ja dementoivat sairaudet ovat laaja kansanterveyskysymys, joka koskettaa laajasti paitsi sairastuneita myös heidän omaisiaan. Dementoituva ihminen saattaa eksyä tutussakin ympäristössä hahmottamiskyvyn heikentyessä. Dementia aiheuttaa avun tarvetta Dementoituvat ihmiset ovat haavoittuva ryhmä, koska kognitiivisten oireiden vuoksi he eivät pysty aina puolustamaan omia oikeuksiaan ja huolehtimaan itsestään. Dementoivan sairauden edetessä uuden oppiminen, mieleen painaminen ja suunnitelmallisuus heikentyvät KIRSTI LAURINOLLI ja vaikeuttavat päivittäisiä toimintoja, kuten kaupassakäyntiä ja ruoanlaittoa sekä muuta kodinhoitoa. Myös kyky hoitaa taloudellisia asioita heikentyy. Liikkuminen hankaloituu, sillä dementoituva ihminen saattaa eksyä tutussakin ympäristössä hahmottamiskyvyn heikentyessä. Sosiaalisia suhteiden ylläpitäminen ja osallistuminen harrastuksiin vähenevät, koska sairastuminen aiheuttaa vetäytymistä, jopa masentuneisuutta. Toimintakyky huonontuu yleensä vähitellen.vaikka arjessa selviytyminen heikkenee, dementoituvat ihmiset voivat asua parhaimmillaan monia vuosia kotonaan. Tuttu, turvallinen ympäristö ja tutut ihmiset tukevat selviytymistä kotioloissa. Selviytymisen tueksi tarvitaan yleensä satunnaista ohjausta ja seurantaa jo sairauden alkuvaiheessa. Sairauden edetessä tarvitaan myös konkreettista apua. Keskivaikeassa vaiheessa kyky huolehtia arkipäivän toiminnoista on rajoittunut, ja avun tarve on jo keskimäärin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Avun tarve on yhteydessä dementian taustalla olevaan sairauteen, oirekuvaan ja vaikeusasteeseen.yleisimmät dementoivat sairaudet ovat Alzheimerin tauti, verenkiertoperäinen dementia ja Lewyn kappale dementia. Tarvittavan avun määrään vaikuttavat myös muut tekijät, kuten yleinen terveydentila ja sosiaalinen verkosto. Avun tarve on arvioitava yksilöllisesti. Perinteisesti dementoituvan ihmisen hoitomuotona on pidetty laitoshoitoa: hänet on nähty hyvin riippuvaisena toisten ihmisten avusta. Kuntoutuksen mahdollisuuksia on so- 14 SOSIAALITURVA 3/2005

15 vellettu vain vähän. Viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitys on muuttunut: myös kotihoitoa ja hoitoa sairauksien varhaisemmissa vaiheissa on alettu kehittää. Itsemääräämisoikeus, hoitotahto ja sairauteen sopeutumisen kysymykset ovat nousseet keskeisiksi. Lääkehoidon kehittyminen on luonut toivoa ja tutkimusten mukaan mahdollistanut kotihoidon jatkumisen pidempään. Palveluiden kokonaistarkastelu kunnissa Kunnissa laaditut vanhuspoliittiset strategiat ovat ryhdittäneet muistihäiriö- ja dementiatyötä. Strategioissa muistihäiriöisten ja dementoituvien ihmisten palveluita on saatettu kuitenkin tarkastella yleisesti. Esimerkiksi hoidon jatkuvuuteen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota ja avohuollon palvelut ovat jääneet laitoshoidon palveluiden varjoon. Dementoituvia ihmisiä ei voi tarkastella yhdenmukaisena ryhmänä. Esimerkiksi työikäisten dementoituvien erityiskysymystä ei nähdä, jos palveluita tarkastellaan vanhustyön näkökulmasta. Kunnissa tarvitaan dementoituville ihmisille suunnattujen palveluiden kokonaisvaltaista tarkastelua. Hoidon järjestämistä tukee esimerkiksi kuntakohtainen suunnitelma muistihäiriö- ja dementiatyöhön. Pienet kunnat voivat tehdä suunnitelmia yhteisesti, jotta palveluiden tuottamista voidaan järkeistää ja erityisosaaminen turvata. Kun nähdään sairauden eri vaiheissa tarvittavat palvelut, niitä voidaan järjestää riittävästi ja oikea-aikaisesti. Näin voidaan vaikuttaa palveluiden käytöstä aiheutuviin kustannuksiin esimerkiksi jatkamalla kotihoidon vaihetta tarkoituksenmukaisilla avohoidon palveluilla.yksilöllisesti rakennettu tuki ja hoito parantavat elämänlaatua ja ovat perusteltuja inhimillisestä näkökulmasta. Dementoituvien ihmisten arkiselviytymisessä omaishoitajan tuki on keskeistä, ja siksi omaishoitajan voimavaroihin on kiinnitettävä huomiota. Palvelut edistävät elämänlaatua Dementoituvalla ihmisellä on oikeus elää ja osallistua sellaisena kuin hän on joko itsenäisesti tai tuettuna. Jotta ihminen tuntisi elämänsä laadukkaaksi, tärkeää on yhteys eletyn elämän ja nykyisen elämän välillä, toimivat vuorovaikutussuhteet vastakohtana tyhjyyden kokemiselle sekä toiminnallinen aktiivisuus. Mitä hyvä suunnitelma muistihäiriöisten ja dementoituvien palveluista sisältää? 1.Muistihäiriö- ja dementiatyön toimintaohjelman taustaksi on tarkasteltava sairastuneiden määriä ikäryhmittäin. Lisäksi tarvitaan muistihäiriö- ja dementiahoidossa mukana olevien eri toimijoiden yhteinen näkemys hoidon kokonaisuudesta; sosiaali- ja terveydenhuollon edustus avo- ja laitoshoidosta, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin toimijat sekä muistihäiriöihin ja dementoiviin sairauksiin perehtynyt lääkäri. 2.Ohjeet muistihäiriöihin ja dementoiviin sairauksiin liittyvän ensivaiheen neuvonnan järjestämisestä (tiedotus, ohjaus tutkimuksiin ja palveluihin). 3.Perusterveydenhuollossa selkeä menettely tutkimusten tekemisestä muistihäiriöepäilyissä ja oireiden ilmetessä sekä pääsy jatkotutkimuksiin kohtuullisessa ajassa. Sovittu työnjako perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä: diagnoosin tekeminen, diagnoosipohjainen neuvonta sekä hoito ja toimenpiteet perusterveydenhuollossa. 4.Selvästi sovittu vastuunjako oikeanlaisen ohjauksen ja tuen järjestämisestä sairauden eri vaiheissa (diagnoosikohtainen neuvonta, neuvonta ja ohjaus tukipalveluihin, sopeutumisvalmennus ja kuntoutus sairauden eri vaiheissa sekä kriisitilanteissa). 5.Kotona asumista tukevien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarjonta: mitä ja mistä on saatavilla muun muassa päivähoitoa, hoitoa iltaisin, viikonloppuisin ja öisin sekä lyhytaikaishoitoa. Omaishoidon tuen saatavuus sekä rahallisesti että palveluina. 6.Dementoituvien ihmisten toimintakykyä tukevan palveluasumisen ja pitkäaikaisen laitoshoidon järjestäminen. 7.Tieto niistä hoitopaikoista, joissa potilaita hoidetaan sairauden loppuvaiheessa. 8.Suunnitelma muistihäiriö- ja dementiatyössä toimivan henkilöstön osaamisen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. 9.Sopimus muistihäiriöisille ja dementoituville ihmisille sekä heidän omaishoitajilleen suunnattujen palvelujen vastuuhenkilöistä. 10.Suunnitelma muistihäiriöisille ja dementoituville ihmisille sekä heidän omaishoitajilleen kohdennettujen palveluiden jatkuvasta kehittämisestä ja niiden toimivuuden yhteisestä arvioinnista vuosittain. Ihmisellä on oikeus tuntea itsensä tarpeelliseksi ja nähdä mahdollisuuksia tulevaisuudessa siitä riippumatta, miten pitkä elämä hänellä on odotettavissaan. Elämänlaatua voidaan edistää laadukkaalla hoidolla. Tämä edellyttää ammattitaitoista henkilöstöä, jolla on tietoa dementoivista sairauksista ja niiden hoidosta sekä vuorovaikutustaitoja. Ammattitaitoinen henkilöstö kunnioittaa ja tukee dementoituvien ihmisten itsemääräämisoikeutta. Ilman rakenteellisia edellytyksiä laadukas hoito ei onnistu. Palveluita on oltava riittävästi ja henkilöstöllä on oltava aikaa. Tarvitaan hyvää johtamista, ja ammattihenkilöstön osaamista on kehitettävä tavoitteellisesti. Muistihäiriöstä kärsivällä ihmisellä on oikeus perusteellisiin lääketieteellisiin tutkimuksiin iästä riippumatta. Hänellä on oikeus saada yhteensovitettuja, kuntouttavaan lähestymistapaan perustuvia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja elämänlaatuaan edistävää hoitoa. Palveluiden tulee rakentua ymmärrykselle siitä, mitä dementoivan sairauden kanssa eläminen merkitsee. Dementoituvalla ihmisellä on oikeus monimuotoisiin elämänkokemuksiin, terveyden kokemiseen ja mahdollisimman normaaliin elämään ja osallistumiseen ja itsensä toteuttamiseen sairaudesta huolimatta. Sirkkaliisa Heimonen työskentelee palveluyksikön johtajana ja Sari Tervonen kehittämispäällikkönä Alzheimer-keskusliitossa. KIRJALLISUUS Erkinjuntti,T. ym.(2001). Muistihäiriöt ja dementia. Duodecim. Karisto Oy, Hämeenlinna Heimonen S.,Tervonen S.(toim.) (2004). Muistihäiriö- ja dementiatyön palapeli. Alzheimer-keskusliitto ry. Edita Prima Oy, Helsinki. SOSIAALITURVA 3/

16 Villa Lyhteessä laitetaan mieli ja keho liikkeelle Dementiatoimintakeskus Villa Lyhteessä Espoossa liikunta, kulttuuri ja taide pitävät ihmisten mielen ja kehon virkeinä. On parempi kokea asioita aktiivisesti kuin elää passiivisena, kuuluu työn motto. Villa Lyhteen, koska Suomesta puuttuu Perustimme dementiatoimintakeskus, jossa yhdistyvät asuminen ja monipuolinen kuntoutus, keskuksen perustajat ja omistajat Maija Käyhty ja Taina Semi kertovat. He ovat kokeneita dementiatyön ammattilaisia. Myös hoiva-alan yrittäjyydestä molemmilla on vuosien kokemus. Semin ammatillisen osaamisen ominta aluetta ovat dementoituneiden ihmisten asumispalvelut, mutta hänen intohimonsa ovat kulttuuri ja taide. Taiteen kautta tavoitetaan ihmisen tunteet ja ne saavat ihmisen toimimaan.tämä on tärkeää sekä dementoituneille asiakkaille että henkilökunnalle. Kulttuuria tarvitaan sosiaalija hoiva-alalle. Kuntoutuksen ja liikunnan ammattilaisena Maija Käyhty painottaa, että dementoituneella ihmisellä on oikeus liikkua. Hänelle on sydämen asia edistää nykyistä aktivoivampaa hoitokulttuuria, jossa ihmistä ei makuuteta. Sekä mielen että ruumiin kulttuuria harrastavat asukkaat ja henkilökunta yhdessä.yhteisöhoito on yksi toimintakeskuksen perusajatuksista. Jokainen ihminen kohdataan kuitenkin yksilönä ja hänen persoonallisuuttaan tuetaan kaikin tavoin. Dementoituneilta löytyy uusia kykyjä Taiteista käytetään hyväksi kuvailmaisua, draamaa, tanssia, musiikkia, valokuvia ja kirjallisuutta. Jokaiselle asukkaalle löytyy tapa ilmaista itseään.yksi rouva pitää runonlausunnasta Villa Lyhde valmistui viime kesäkuussa Espoon Viherlaaksoon luonnonkauniille paikalle Lippajärven rantaan. Keskuksen johtajien dementiatietämys vaikutti paljon rakennuksen suunnitteluun. Kuvassa turvallinen sisäpiha, jolla asukkaat voivat vapaasti ulkoilla. Villa Lyhde on yhteisö, jossa henkilökunta ja asiakkaat ovat koko ajan yhdessä. Henkilökunnalle ei ole erikseen omia tiloja.talon väkeä ruokailutilassa, jonka suurista ikkunoista luonto tuntuu tulevan sisään. ja häntä kannustetaan siihen. Sosiokulttuurinen innostaminen on tärkeää. On parempi kokea asioita aktiivisena kuin elää passiivisena. Passiivisuuden tukeminen vain passivoi lisää dementoitunutta ihmistä. Luovia menetelmiä käytetään ihmisen jäljellä olevien voimavarojen pohjalta.tämä lisää hänen itseluottamustaan. Taiteen avulla kaivetaan esiin myös piilossa olevia voimavaroja. Kun puhekyky häviää, luovalla ilmaisulla voi löytyä tilalle uusia kommunikointitaitoja. Semi korostaa, ettei rauhassa viihtyvää ihmistä aktivoida väkisin: Henkilökunta aistii tarkkaan, mitkä asiat sopivat kullekin asiakkaalle. Etsimme muusia, jotka saavat ihmiset innostumaan. Aktivoivaa voi olla esimerkiksi aamupesu lempilaulun tahdissa. Yleisistä luuloista poiketen dementoituneet ihmiset oppivat muistamaan asioita, jos ne ankkuroituvat heidän arkeensa. He oppivat tuntemaan ihmisiä, vaikka eivät muistakaan näiden nimiä. Kun asioita tehdään säännöllisesti, esimerkiksi tiskataan tai tanssitaan, päästään opettelemaan keskittymistä ja pystytään tekemään vaikkapa teatteriesityksiä. Näemme päivittäin, miten kulttuuri- ja taidetoiminta, erilainen itseilmaisu, ylläpitävät ja jopa parantavat kognitiivisia taitoja, kuten oppimista, hahmottamista ja toiminnan ohjaamista.toivomme tutkijoiden kanssa yhteistyötä, jotta saisimme tästä tieteellistä näyttöä, Semi sanoo. Monipuolinen tekeminen on yksi vaihtoehto lääkehoidon rinnalle. Rauhoittavia lääkkeitä tai unilääkkeitä ei tarvita niin paljon, kun ihmisellä on mukavaa tekemistä. Taide irrottaa rutiineista Luovia menetelmiä käytetään ensin henkilökunnalla ja sitten asiakkailla. Niiden avulla työntekijät saadaan tekemään työtä luovalla otteella. Uusien menetelmien käytön pitää lähteä hoivayksikön arvoista ja toimintafilosofiasta. Niitä ja meidän talon tapaa toimia pitää ajaa henkilöstön selkäytimeen. Se menee sinne parhaiten luovilla menetelmillä, kun esimerkiksi vuorovaikutusta ja ihmisen kohtaamista käsi- ERJA SAARINEN 16 SOSIAALITURVA 3/2005

17 tellään tanssin keinoin, Semi sanoo. Taide rikkoo kapean putkiajattelun, jonka mukaan kullekin työntekijälle kuuluvat vain tietyt tehtävät ja rutiinit.taiteen kautta on kiinnostavaa tutkia myös erilaisia arvomaailmoja. Hoitoyksiköissä tarvitaan aina rutiineja, mutta toisaalta niissä roikkumalla on helppo välttää muutokset.vaikka olemme luovia, työ ei ole kaaosta. Rutiinit on tarkkaan mietitty ja jaettu työntekijöiden kesken. Niiden hallinta luo pohjan kehitellä uusia asioita. Semin kokemuksen mukaan luovia menetelmiä pidettiin pitkään huuhaana tai mukavana lisukkeena, johon ei yleensä ole aikaa. Hän vakuuttaa kuitenkin, että kun hoitajille tulee taiteen kautta uskallus heittäytyä erilaiseen vuorovaikutukseen asukkaiden kanssa, aika saadaan entistä paremmin haltuun. Aika ei mene esimerkiksi asiakkaiden haastavan käyttäytymisen kontrollointiin. Kun ajan osaa ottaa, syntyy tilaa uudelle. Taide ja kulttuuri sopivat mihin tahansa hoitopaikkaan. Hoitajat ja ammattitaiteilijat kulttuurin lähettiläinä Virikkeellistä toimintaa työstävät Villa Lyhteen hoitajat. Kunkin työntekijän kaikenlainen osaaminen ja kiinnostus käytetään tässä hyödyksi. Muutaman kerran vuodessa järjestetään taideprojekti ammattitaiteilijoiden johdolla. Lähiaikoina tanssitaiteilijoiden Myrsky-ryhmä käy hoitajien kanssa tanssin kautta läpi muun muassa luottamusta ja vuorovaikutusta. Kuuden teeman jälkeen otetaan asukkaita tanssiteoksiin mukaan. Käpyjä ja kiviä -projektissa tanssija Hanna Pohjola kerää työryhmänsä kanssa useista hoitopaikoista asukkaiden tarinoita lapsuutensa leikeistä. Asukkaiden haastatteluiden pohjalta syntyy tanssiteos. Dementiatoimintakeskus Villa Lyhde lyhyesti Villa Lyhde on dementoituneiden ihmisten hoitoon ja kuntoutukseen erikoistunut kuntoutus- ja asumispalvelumalli, jonka ytimiä ovat liikunta, kulttuuri ja taide. Se on myös ympäristö, joka on suunniteltu heidän tarpeisiinsa. Asukkailla tulee olla diagnosoituna jokin dementoiva sairaus. Heidän pitää pystyä liikkumaan joko yhden hoitajan avustamana tai apuvälineen turvin. Keskukseen kuuluu kaksi 12-paikkaista asumispalveluyksikköä Villa ja Lyhde. Näistä Villa on kuntoutusyksikkö, jossa on seitsemän jaksohoitopaikkaa. Kuntoutukseen tulee esimerkiksi dementoituneita sotaveteraaneja. Pitkäaikaispaikkoja on 17. Päiväkuntoutuspaikkoja on kymmenen Villafysiossa. Siihen kuuluvat fysioterapia- ja kuntosalipalvelut. Lääkäri tekee asiakkaille toimintakykykartoituksen ja erilaisia testejä. Jokaisesta asiakkaasta täytetään elämänkaarikaavake. Näiden pohjalta syntyy asiakkaan kuntoutussuunnitelma. Koulutettua sosiaali- ja terveysalan henkilökuntaa on 22 toimitusjohtaja Maija Käyhdyn ja kehitysjohtaja Taina Semin lisäksi. Keittiöpalvelut hoitaa ulkopuolinen yrittäjä. Konsultoiva geriatrian erikoislääkäri Tiina Huusko käy talossa kerran viikossa. Hänellä on kuntoutuksen erikoispätevyys.yhdessä neljän muun palvelukodin kanssa on palkattu sosiokulttuuriseen innostamiseen erikoistunut medianomi Sanna Ala-Halila. Hän työskentelee päivän viikossa asukkaiden kanssa. Villa Lyhde on myös harjoittelupaikka alan opiskelijoille. Espoon kaupunki ostaa hoitopaikoista 18. Viisi paikkaa on varattu itse maksaville asiakkaille. Vuorokausihinta on itse maksavalle asiakkaalle 124 euroa. Siihen eivät sisälly fysioterapia eivätkä tehostetun kuntoutuksen palvelut. Ihminen on kehon ja mielen kokonaisuus Taina Semin innostunutta puhetta taiteesta jatkaa Maija Käyhty yhtä innostuneena liikunnasta. Hän korostaa, että ihminen on kehon ja mielen kokonaisuus. Ihmistä ei pidä vain makuuttaa vaan hän tarvitsee kehon treenausta. Motorinen aivokuori täytyy aktivoida liikkeen kautta, koska on kysymys elimellisistä etenevistä aivosairauksista, jotka muuttavat aivotoimintaa ja heikentävät toimintakykyä. Ihminen on luotu liikkumaan ja toimimaan. Dementiatyössä liikuntaa ja kuntoutusta on liian vähän. Esimerkiksi alaraajojen lihaskunto huononee nopeasti, kun ollaan makuulla. Meillä liikkuminen on arjessa jatkuvaa. Kun työtä tehdään kuntouttavalla työotteella, harva dementoitunut ihminen muuttuu jalattomaksi se ei kuulu dementoiviin sairauksiin. Kun näin on, asiakkaat pystyvät luultavasti olemaan elämänsä loppuun asti Villa Lyhteessä, joka ei pysty tarjoamaan laitoshoitoa. Heidän saattohoitovaiheensa jää usein lyhyeksi. Villa Lyhteessä liikutaan yhdessä. Ulkoilu, lenkkeily ja ylipäänsä yhdessäolo tekemällä kehon harjoitteita tuovat hyvää oloa. Kuntosalia pystyvät hyvin huonokuntoisetkin käyttämään ammattitaitoisen henkilökunnan ohjauksessa. Käyhdyn mukaan tulokset kuntosaliharjoittelusta ja muusta liikunnasta ovat huimaavia. Dementiatyö on oma maailmansa Kaikki Villa Lyhteen palvelut on tarkoitettu dementoituneille ihmisille. Semi ja Käyhty korostavat, että dementiatyö on oma maailmansa ja oma erityisosaamisen alueensa. Dementoituvat ihmiset tarvitsevat erikoistuneet hoitopaikkansa: Dementoiviin sairauksiin liittyy niin paljon hassutuksia, että jos dementoituva ihminen on muiden ikäihmisten joukossa, hän määrittyy aina ongelmaksi ja joutuu silmätikuksi. Tämä vie häneltä ihmisarvon ja itsetunnon rippeetkin. Kun Liikuntakyvyn parantaminen tai ylläpitäminen on tavoitteellista toimintaa, jossa on pieniä osatavoitteita. Maija Käyhty näyttää, miten tasapainoa harjoitellaan: keikkuvalla tasapainolaudalla seisten pitää poimia kirjaimia ja kirjoittaa nimensä seinän alalaitaan. Hyvä harjoitus nuoremmillekin. muut jatkuvasti sättivät, hän sulkeutuu eikä pysty olemaan oma itsensä, Semi sanoo. Asiantuntevassa dementiayksikössä tunnetaan hänen oireensa, henkilöhistoriansa ja voimavaransa ja häntä kohdellaan ihmisenä. En ole koskaan tavannut dementoitunutta ihmistä, joka ei ymmärtäisi mitään, jos hänet osaa kohdata oikein. Käyhty painottaa, että työ on vaativaa. Henkilökunta on koko ajan asiakkaiden kanssa. Heillä ei ole omia erillisiä tilojaan.työ on jatkuvaa vuorovaikutusta, havainnointia ja analysoimista, muun muassa diagnoosin määrittelyä, oikean lääkehoidon etsimistä, ihmisen voimavarojen tunnistamista ja kullekin sopivan mielekkään toiminnan etsimistä. Pidän Feodor Dostojevskin ajatuksesta, että ihminen on salaisuus, jonka tutkimiseen käytetty aika on parhaiten käytettyä aikaa. Tämä pätee erityisen hyvin dementiatyöhön, Semi lisää. Koko henkilökunnasta dementia-asiantuntijoita Villa Lyhteen koko henkilökunnasta koulutetaan dementia-asiantuntijoita. Joka tiistai SOSIAALITURVA 3/ ERJA SAARINEN

18 Maija Käyhty (vas.) ja Taina Semi kutsuvat kollegoitaan ammatillisille aamukahveille Villa Lyhteeseen. Ne ovat kivoja tilaisuuksia jakaa kokemuksia. Kuvassa taustalla keraamikko Merja Rankin teos. ERJA SAARINEN Villa Lyhteessä monilla työntekijöillä on kaksoiskoulutus.talossa on esimerkiksi sosiaaliohjaaja-fysioterapeutti ja sairaanhoitaja-fysioterapeutti. Kuvassa keskellä oleva Mervi Helenius on perushoitaja ja artesaani. Hän on suunnitellut ja ommellut henkilökunnalle värikkäät työasut. Pukuja esittelevät hänen vasemmalla puolellaan sairaanhoitaja Hanna Kaliranta ja oikealla lähihoitaja Katja Hemminki. kouluttaudutaan yhdessä talon Tietotorilla.Työntekijät lukevat ammattikirjallisuutta ja esittelevät lukemaansa muille. Kaikki osallistuvat työnohjaukseen. Eri osa-alueiden, kuten luovien menetelmien ja kuntoutuksen, yleisen läpikäynnin jälkeen syvennetään kutakin työntekijää kiinnostavia teemoja. Niitä on löytynyt kaikkien kanssa käydyissä kehityskeskusteluissa. Kullekin työntekijälle hankitaan myös ulkopuolista koulutusta. Luovien yrittäjien luomus Dementiaosaaminen ja taide näkyvät talossa Semi ja Käyhty ovat osallistuneet tiiviisti Villa Lyhteen rakennuksen suunnittelun. Upealla paikalla olevan talon suurista ikkunoista voi seurata luonnon ja valon vaihteluita. Asukkaat pääsevät vapaasti ulkoilemaan turvalliselle sisäpihalle. Kodikkuus ja turvallisuus ovat tärkeitä.talo on sisustettu osin antiikkihuonekaluilla. Astiat ovat Arabian astiastoja vuosien varrelta. Ne tuovat mieleen muistoja. Taidetta ja värejä näkyy kaikkialla. Keraamikko Merja Ranki on suunnitellut taloa kaunistamaan monia teoksia. Hän on myös tehnyt yhdessä asukkaiden kanssa keramiikkateoksen. Sisustusta ovat olleet suunnittelemassa Lahden muotoiluinstituutin opiskelijat. Opiskelija Osmi Ojalalta on syntynyt asuinhuoneisiin asukkaiden elämää hyvin kuvaava verhokangas Muistojen pitsi. Villa Lyhteessä yhdistyy kahden dementiatyön ammattilaisen ja yrittäjän osaaminen. Siitä on syntynyt monipuolinen yritys, joka tarjoaa asumispalveluita, kuntoutusta, koulutusta ja konsultointia. Erja Saarinen ERJA SAARINEN Kaikenlainen taide ja kulttuuri on kiinnostanut Villa Lyhteen kehitysjohtajaa Taina Semiä jo lapsesta lähtien, vaikka suurin rakkaus on teatteri. Taidetta hän on koko uransa ajan käyttänyt jollain lailla hyödyksi työssä kuin työssä. Semi on peruskoulutukseltaan perushoitaja, mutta hän on kouluttautunut koko ajan. Luovat menetelmät, dementiatyö ja hoiva-alan yrittäjyys ovat olleet koulutuksien sisältöinä. Hän oli ensin kunnallisella puolella vanhustyössä 12 vuotta, muun muassa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kaikissa työpaikoissa on syntynyt teatteria ja muisteluryhmiä. Käden taitoja on käytetty hyväksi. Viimeiset kymmenen vuotta Semi on johtanut omistamaansa Espoossa toimivaa Opri ja Oleksi -kotia dementoituneille ihmisille. Viime syksynä sen asukkaat tulivat julkisuudessa tunnetuiksi näyttelijöinä. He valmistivat näytelmän yhdessä ammattinäyttelijöiden kanssa. Villa Lyhteen toimitusjohtaja Maija Käyhty on peruskoulutukseltaan fysioterapeutti. Hän on maassamme fysiogeriatrian uranuurtajia. Hän on toiminut yrittäjänä 23 vuotta. Hänen yrityksiään ovat Suomen fysiogeriatria ja Palvelukeskus Kotikallion fysioterapia. Yrittäminen on vaikuttamista Käyhty ja Semi ovat hyvin sitoutuneita dementoituneiden ihmisten elämän ja hoidon parantamiseen.yrittämisenkin he kokevat keinoksi vaikuttaa dementoituneiden ihmisten asemaan. Yrittäminen ei ole arvo sinänsä vaan mahdollisuus kehittää ja kokeilla uusia asioita ja levittää hyviksi todettuja ideoita muidenkin käyttöön, Semi sanoo. Vastalääkkeitä passiiviselle hoitokulttuurille Käyhty ja Semi jakavat omaa osaamistaan ja ideoitaan kouluttamalla ja tarjoamalla konsultaatiota eri puolilla Suomea. Käytännönläheisiä vastalääkkeitä passiiviselle hoitokulttuurille, Käyhty luonnehtii koulutusten sisältöä. He tarjoavat koulutusta myös yrittämisestä. Villa Lyhteen väki järjestää kerran kuukaudessa maksuttomat ammatilliset aamukahvit sosiaali- ja terveysalan kollegoilleen. Aiheina ovat olleet muun muassa dementoivat sairaudet ja käytöshäiriöt sekä ikäihmisten liikkumisvälineet. Samalla näkee Villa Lyhteen hoitomiljöönä. Monipuoliset yrittäjät ovat kunnostautuneet myös ammattikirjallisuuden kirjoittajina. He ovat kirjoittaneet artikkeleita Suomen Dementiahoitoyhdistyksen oppaaseen Kuntoutusratkaisuja dementoituneen ihmisen arkeen. Semiltä on ilmestynyt Ilmaisullinen kuntoutusmenetelmä dementiatyössä -kirja ja Käyhty on tehnyt Kädet aisteja avaamassa -videon. Erja Saarinen Lisätietoja Villa Lyhteestä 18 SOSIAALITURVA 3/2005

19 Dementia on tikittävä aikapommi Dementoituvien vanhusten hoitoon tarvitaan tehostettua kotihoitoa, muistipoliklinikkaa ja lisää työntekijöitä, sanoo Janakkalan vanhusten laitoshoidosta vastaava terveyskeskuslääkäri Sari Purhonen. Purhonen tuli Janakkalan terveyskeskuslääkäriksi keväällä 2002, mutta aloitti saman vuoden marraskuussa nykyisen työnsä vanhusten laitoslääkärinä. Tämä on ollut hyvin mielekäs työ. Sosiaalisena ihmisenä viihdyn tiimityössä. Pidän ikäihmisistä ja kunnioitan heitä. Heillä on loistavaa elämänkokemusta, kun vain on aikaa kuunnella ja keskustella. Aiemmin hoitoyksiköt oli jaettu eri lääkäreille, nyt ne kaikki keskitettiin Purhoselle. Hänelle kuuluvat terveyskeskuksen molemmat vuodeosastot, joilla on yhteensä 78 paikkaa ja 4 ylipaikkaa. Muilla kuin 27 akuuttipaikalla on vanhuksia, jotka tarvitsevat apua lähes kaikissa perustoiminnoissaan. Hänelle kuuluvat myös terveyskeskuksen yhteydessä olevan vanhainkodin eli Tapailakodin 73 paikkaa, samassa rakennuskokonaisuudessa oleva kahdeksanpaikkainen Palvelukoti Tapaila ja kilometrin päässä sijaitsevan Tohvelan palveluyksikön 28 paikkaa yhteensä siis 200 potilasta, joista valtaosa on vanhuksia. Hämeenlinnan terveyskeskuksessa vastaavaa vanhuspotilaiden määrää hoitaa neljä lääkäriä.tosin Tapailakodin ja Tohvelakodin intervallipotilaita hoitaa osin myös vanhusten omalääkäri. Muun työnsä lomassa Purhonen hoitaa terveyskeskuspoliklinikan kautta tulevia akupunktiopotilaita, ottaa katetrija luuydinnäytteitä ja käy katsomassa vanhusten päivähoidon asiakkaita. Hän on myös väliaikaisesti toiminut kotihoidon lääkärinä kahdella Turengin alueella. SAARA FINNI Lisäksi tulevat keskustelut potilaiden omaisten kanssa, hurja määrä paperitöitä ja monet kokoukset, kuten kokoukset dementiatyöryhmän kanssa tai jokaviikkoinen yhteistyökokous, jossa on mukana kotihoidon, osastojen, Tapailakodin ja asumispalveluiden henkilökuntaa. Näissä kokouksissa käsitellään kaikki uudet hakijat, päätetään potilaiden jaosta eri osastoille, seurataan hoitoon jonottavien vanhusten kotitilannetta ja järjestetään tarvittaessa heille sinne lisäapua sekä päätetään vanhusten siirroista osastolta toiselle, Purhonen kertoo. Tämän ns. laitoslääkärikokeilun oli määrä olla vuoden mittainen, mutta se jatkuu yhä. Kokeilun kokemukset Kokeilu on ollut lottovoitto potilaille ja heidän omaisilleen. Kun sama lääkäri tutkii ja paneutuu vanhuksen vaivoihin, vaikka vanhus vaihtaisi hoitopaikkaa, se lisää turvallisuuden tunnetta ja luottamusta hoitoon. Hoitohenkilökunta antoi vuoden kokemusten jälkeen kokeilusta kirjalliset kommenttinsa. Myös monien hoitajien mielestä oli hyvä, että sama lääkäri hoitaa kaikki vanhukset. Potilaat tulevat lääkärille tutuiksi, lääkitys pysyy hallinnassa ja potilaan hoitoa voidaan saumattomasti jatkaa uudessa hoitopaikassa. Haittapuolena henki- Lääkäri Sari Purhonen tutkii vuodeosaston heikkokuntoista vanhuspotilasta. lökunta mainitsi, että lääkärillä on heille liian vähän aikaa. Sama kokemus on itsellänikin. Joudun hoitamaan liian paljon puhelimitse potilaita, jotka pitäisi tavata. Mutta kiireelliset tapaukset on hoidettava aina ensin. Paperitöiden ruuhka on hirmuinen. Joudun tekemään niiden kanssa paljon ylitöitä, Purhonen kertoo. En ehdi joka päivä kiertää kaikkia akuuttipotilaita, vaan osa lääkärikierrosta käydään hoitajan kanssa paperikiertona. Ja jos olen päivänkin poissa, on jonkun toisen lääkärin tultava hoitamaan työni. Jokaisen vuodeosastolla olevan vanhuksen kunto on arvioitava määräajoin, jotta jokainen olisi aina oikeassa hoito- ja asumispaikassa. Jos vuodeosastolla olo jostain syystä pitkittyy, hyvin nopeasti taantuvat nekin kyvyt, joita vanhuksella oli tänne tullessaan. Omaiset hoitoketjun tärkeä lenkki Vuodeosaston käytävän seinällä on taulu, johon on kiinitetty osaston hoitotyön keinoista ja työyhteisön arvoista kertovia tekstejä. Niistä näkee, että jo tulohaastattelussa keskustellaan sekä potilaan että omaisten kanssa. Jo laki potilaan oikeuksista määrää, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä sekä hänen itsensä että omaisten kanssa. Se on mielestäni lain tärkein kohta. Omaiset ovat erittäin arvokkaita tietolähteitä ja luonani käykin todella paljon omaisia keskustelemassa. Varsinkin kun vanhus alkaa lähestyä elämänsä loppua, olemme hyvin tiiviissä yhteistyössä omaisiin.tämän työn yksi rankimpia asioita onkin kohdata niin paljon omaisten surua, mutta siihenkin kasvaa. Monilla omaisilla on ennakkoasenteita terveyskeskuksen vuodeosastoa kohtaan, mutta täällä ne yleensä karisevat. Olemme puhuneet paljon hoitajien kanssa, että tämä työ on arvokasta ja me teemme sitä isolla sydämellä ja haluamme näyttää sen myös omaisille. Puhumme paljon heidän kanssaan ja aina rehellisesti. Kyllä omaiset itsekin näkevät, että täällä on työntekijöitä SOSIAALITURVA 3/

20 liian vähän. Meidän on pakko sanoa heille, että elämme näillä voimavaroilla, jotka meille on annettu, mutta silti teemme mielestämme täällä hienoa työtä. Tämä on tiimityötä parhaimmillaan: lääkäri, hoitajat, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijät, omaiset ja potilas. Suurin haitta on ainainen ajan puute. Vuodeosasto ykkösen alimitoitettu henkilökuntamäärä alkaakin olla jo legenda. Viime vuonna osastolle saatiin yksi hoitaja lisää, joten enää ei puutu kuin kuusi hoitajaa, että päästäisiin valtakunnalliseen suositukseen.vuonna 2001 annetun suosituksen mukaan pitäisi olla 0,6 hoitajaa potilasta kohden. Nyt osastolla on potilasta kohden 0,47 hoitajaa. Joka tapauksessa Purhonen vähine joukkoineen on luonut laitokseen niin hyvän hengen, että olen onnellinen siitä, että olen janakkalalainen vanhus. Vilma Lehto, 93, tuli marraskuun alussa vuodeosastolle melko huonossa kunnossa. Hänet tutkittiin perusteellisesti, vaihdettiin lääkitystä ja kannustettiin omatoimisuuteen. Nyt hän on jo päässyt muuttamaan Tohvelan palvelukeskuksesta vapautuneeseen yksiöön. Apua pyydettin vaan ei saatu Tämän kahden vuoden aikana lääkäreiden kesken on puhuttu usein siitä, että tässä olisi toinen lääkäri ainakin puolipäiväisenä tarpeen. Mutta vasta viime syksyn virkahaussa yritettiin saada lisätyövoimaa, Purhonen kertoo. Hakemus hylättiin jo budjetin valmisteluvaiheessa. Miksi näin kävi, perusturvajohtaja Matti Valtonen? Meillä on Janakkalassa riittävästi lääkäreitä, kunhan vain jo olemassaolevat virat saadaan täytettyä. Vaan silloinkaan, kun kaikissa viroissa on ollut työntekijä, ei vanhustyöhön ole riittänyt apua. Purhosen mukaan potilasturvallisuus ei nykyiselläänkään vaarannu, mutta työ vaatisi myös suunnittelua ja kehittämistä. Nyt ehtii vain kunkin päivän pakolliset työt. Koulutukseen ei juuri ehdi, vaikka se olisi ihan välttämätöntä. Kun suuren potilasmäärän takia kärsivät suunnitelmallisuus, hoidon kehittäminen sekä kuntouttava työote, hoitoajat pitenevät. Se lisää jonottajien määrää vuodeosastolle. Tilanne on hiukan parantunut kuntoutuksen osalta, kun Tapailakodin neljästä osastosta yksi remontoitiin äskettäin 20- paikkaiseksi kuntoutusyksiköksi, jota hoitaa toinen lääkäri. SAARA FINNI Alkoi kuulua aikapommin tikitystä Janakkalaan tullessaan Purhonen katseli asioita avoimin silmin ja monesti hämmentyneenä. Eräs ihmetyksen aihe oli dementia. Vuodeosastolle saattoi tulla jonkin tulehduksen takia potilas, joka ei ollut käynyt lääkärissä aikoihin. Asiaa selviteltäessä huomattiin, että hänellä on täysin tutkimaton, jo vaikeassa vaiheessa oleva muistihäiriö eli dementia. Kun hän oli sairastanut tulehduksensa, hän ei enää toipunutkaan kotiin, sillä kaikki muut sairaudet pahentavat dementiasairautta ja heikentävät toimintakykyä ratkaisevasti. Jos hänen dementiansa olisi tutkittu ja hoidettu ajoissa, hän olisi varmasti selvinnyt täältä kotiin. Näiden kahden vuoden aikana näitä potilaita on tullut ja jäänyt tänne useita. Se herätti minut: pitäisi tehdä jotain. Nyt olen koettanut kouluttautua tähänkin asiaan. Janakkalan asukkaasta on laitoshoidossa sekä asumispalveluiden ja kotisairaanhoidon piirissä 156 dementoitunutta henkilöä. Pysyvästi ympärivuorokautisessa laitoshoidossa on 96 henkilöä päädiagnoosilla dementia, muilla dementoituminen on rinnakkais- tai lisädiagnoosina. Arviolta lisäksi noin 100 keskivaikeasti tai vaikeasti dementoitunutta henkilöä asuu kotonaan tai on kokonaan löytymättä. Vasta lievää dementiaa potevat ovat toistaiseksi täysin kateissa. Lääkkeettömiä hoitokeinoja Purhonen on hankkinut dementiapotilaiden lääkityksestä runsaasti tietoa: mitä lääkkeitä kannattaa välttää, mitä vähentää ja mitkä ovat turvallisia. Parhaillaan hän kerää lääkkeettömän hoidon tietopakettia eri osastoille ja laitoksiin. Muistihäiriöisille potilaille ja muillekin vanhuksille on paljon lääkkeettömiä hoitokeinoja. Esimerkiksi jos ahdistunut ja hätääntynyt dementiapotilas käy aggressiiviseksi, turvaudumme suklaahoitoon. Annamme suklaapalan suuhun, ja kun hän istahtaa imeskelemään ja mutustelemaan sitä, hän unohtaa, mistä oli tullut vihaiseksi, ja kohtaus voi mennä ohi. Suun toiminta ja maku ovat ihmisen syvimpiä mielihyvän alueita. Niiden avulla voi rauhoittaa ihmisen. Totta kai syy käytöshäiriöihin pitää myös aina yrittää löytää. Uni on vanhukselle tärkeää, mutta unilääkkeet turruttavat ja kasaantuvat vanhuksen elimistöön, jonka aineenvaihdunta on jo hidasta. Monet iäkkäät ihmiset ovat tottuneet pieneen iltapalaan ennen nukkumaan menoa. Myös osastolla on järjestettävä asiat niin, että se pystytään tarjoamaan heille ennen nukkumaanmenoa. Toki on pyrittävä siihen, ettei vanhuksella ole kipuja, mutta niitä voidaan lievittää muutenkin kuin lääkkeillä, Purhonen kertoo. Itse olen käyttänyt osastoillakin akupunktiota selkä- ja muihin kipuihin. Fysioterapeutit antavat sähköhoitoja. Voi käyttää myös asentohoitoja, kipurasvoja ja tietysti läsnäoloa ja hellyyttä, aikaa kuunnella ja keskustella. Ainoa pelastus on kotihoito Purhonen kertoo, että dementoituvien ihmisten elinikä on diagnoosin jälkeen esimerkiksi Alzheimerin taudissa 8 10, jopa 15 vuotta. Lähes koko tämän 20 SOSIAALITURVA 3/2005