SUKUPUOLISENSITIIVISTÄ TYÖTÄ OPPIMAAN- Kokemuksia Tampereen Tyttöjen Talon sukupuolisensitiivisestä työstä

Transkriptio

1 1 SUKUPUOLISENSITIIVISTÄ TYÖTÄ OPPIMAAN- Kokemuksia Tampereen Tyttöjen Talon sukupuolisensitiivisestä työstä Taina Karman Opinnäytetyö Humanistinen ammattikorkeakoulu Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma 90 op Helmikuu/ 2009

2 2 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO 6 2 KÄSITTEET JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tyttönä oleminen nykypäivänä 2.2 Tyttöjen ryhmä 3 TUTKIMUSTEHTÄVÄN TAVOITTEET JA RAJAUS Tutkimusmenetelmä ja työn toteutus 4 VUOROVAIKUTUS, MEDIA JA SUKUPUOLIROOLIT Normit ohjaavat vuorovaikutusta 5 SUKUPUOLISENSITIIVISYYS Sukupuolisensitiivisyys nuorisotyössä 5.2 Sukupuolisensitiivinen tyttötyö 5.3 Sukupuolen statusrooli 5.4 Rakkauden pedagogiikka sukupuolisensitiivisessä työssä 5.5 Sukupuolisensitiivisen tyttöryhmän ohjaaminen 6 KOHDENNETUN TYTTÖTYÖN HISTORIAA Hervannan tyttöprojekti 6.2 Upea minä - projekti 7 TAMPEREEN TYTTÖJEN TALO Tampereen Tyttöjen Talo-projektin tavoitteet 7.2 Tampereen Tyttöjen Talon työmuodot 7.3 Yhteisö ja yhteisöllisyys 7.4 Sosiaalityö 7.5 Kulttuurinen nuorisotyö 7.6 Voimaantuminen 8 TAMPEREEN TYTTÖJEN TALON SUKUPUOLISENSITIIVISEN TYÖN KOULUTUS Aikuiskasvatusta 8.2 Oppimisesta Tyttöjen Talolla 8.3 Tyttöjen Talo-projekti muutoksen paineen alla 8.4 Työnohjaus tukena työssä

3 3 9 TYTTÖJEN TALON YHTEISTOIMINNALLINEN SUKUPUOLISENSITIIVISEN TYÖN OPPIMISPROSESSI Opetussuunnitelma sukupuolisensitiivisessä koulutuksessa 9.2 Keskeiset menetelmät 10 POHDINTAA 65 LÄHTEET LIITTEET Liite1:Tampereen Tyttöjen Talon ohjaaja koulutus Liite 2: Jatkokoulutuksen kyselylomake Liite 3: Harjoitus sukupuolen näkymättömistä normeista ja statusrooleista Liite 4: Sukupuolirooli harjoite Liite 5: Tyttöryhmä harjoite Liite 6: Tyttöystehtävä

4 4 HUMANISTINEN AMMATTIKORKEAKOULU Järjestö- ja nuorisotyön koulutusohjelma OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ Työn tekijä: Taina Karman Työn nimi: SUKUPUOLISENSITIIVISTÄ TYÖTÄ OPPIMAAN- Kokemuksia Tampereen Tyttöjen Talon Sukupuolisensitiivisestä työstä Työn ohjaaja: Merja Kylmäkoski Sivumäärä:73 ja 17 liitesivua Tiivistelmä Päättötyön tavoitteena on opastaa nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia sukupuolirooleja huomioivaan sukupuolisensitiiviseen työhön. Lähtökohtana on laajentaa käsityksiä sukupuolirooleista ja antaa näin uusia näkökulmia nuorten kanssa työskenneltäessä. Sukupuolisensitiivisyydessä lähtökohtana on, että sukupuoli on muutakin kuin biologiaa. Se on yhteiskunnallinen, kulttuurinen, sosiaalinen ja historiallinen kokonaisuus. Sukupuolisensitiivinen työote tarkoittaa sitä, että tunnistetaan sukupuolen vaikutus ihmisen elämään ja hänen tekemiinsä ratkaisuihin. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on pedagoginen rakkaus. Tutkimus on toimintatutkimus. Työssä esitellään kohdennetun tyttötyön historiaa ja Tampereen Tyttöjen Talon toimintaa, missä on kehitetty sukupuolisensitiivistä tyttötyötä viiden vuoden ajan. Tampereen Tyttöjen Talo on vuonna 2004 perustettu vuotiaille pirkanmaalaisille tytöille suunnattu toimintayksikkö. Tyttöjen Taloja on tällä hetkellä Suomessa neljä; Helsingissä, Oulussa, Turussa ja Tampereella. Työn lopussa on Tampereen Tyttöjen Talolla kehitetty, 12- tuntia kestävä sukupuolisensitiivisen työn koulutuspaketti. Työn lopussa pohditaan työntekijän roolia. Yhtenä tärkeimmistä tehtävästä työntekijällä on auttaa nuorta rakentamaan omaa identiteettiään eheämmäksi. Tämä vaatii ammatillisuutta ja jatkuvaa valppaana oloa. Vaikeiden tunnekokemusten käsittely vaatii luottamuksellista dialogia. Työnä tämä jatkuva herkillä olo ja luottamukselliseen dialogisuuteen pyrkiminen on sekä palkitsevaa että kuluttavaa. Työnohjauksella on tärkeä rooli tämän tyyppisessä työssä. Asiasanat: sukupuolisensitiivisyys, tyttötyö, Tyttöjen Talo, vapaaehtoistyö, koulutus

5 5 Humak University of Applied Sciences Master's Degree in NGO and Youth Work ABSTRACT Author; Taina Karman Title; Learning Gender Sensitive Approach in Youth Work Experiences of Gender Sensitive Girl-work in Tampere's Girls' House Tutor; Kylmäkoski Merja Number of pages 89 Abstract The objective of this study is to introduce Gender Sensitive work approach for professionals working with the youth. The aim is also to expand their way of looking at sex roles and thus give new perspectives when working with young people. According Gender Sensitive approach sex is more than just biology, it is also a complex sum of social, cultural and historical factors. Gender Sensitivity tries to recognise the impacts sex has in one's life and decisions. The context used in this study is Pedagogy Love. Gender Sensitive youth work aims to help young people in construting their own personal identity and self-image. This requires professionalism and constant vigilance. Dealing with difficult emotional experiences calls for confidential dialogy. This dialogy aims to open emotional locks and to give opportunities to alternative ways of thinking and actions. Supervision and guidance of youth workers plays an important role in this. A 12-hour training package for the Gender Sensitive approach in youth work is also included in this study. Targeted girl-work in practice is presented by three separate project completed in Finland. Special attention is given to Tampere's Girls' House, a targeted youth work unit in Tampere, where the Gender Sensitive approach in girl-work has been practiced and developed for five years. The target group is girls aged from 12 to 28 years living in Pirkanmaa, Finland. Keywords: Gender Sensitivity, Girl-work, Girls' House, voluntary work, education

6 6 1 JOHDANTO Mutta älä tuijota peiliin. Katso Ympärillesikin. Kysy, keneksi sinun on sallittu kasvavan, kuka on asettanut naisenrajasi todellisten ihmisrajojen sisäpuolelle. Liian pitkään olet kuullut, että voit muuttaa vain itseäsi. Sinulla on oikeus ja velvollisuus muuttaa myös maailmaa. Hilkka Olkinuora Sukupuoli ja sukupuolisuus ovat aina läsnä ihmisten vuorovaikutuksessa, halusimme sitä tai emme, niin myös opetus ja kasvatustyössä. Sukupuolen huomioiminen kasvatuksessa ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys eikä myöskään yksinkertaista. Kuinka eri sukupuolet nähdään kasvatustyössä? Tarvitseeko sukupuolisuutta ylipäätään huomioida ja jos tarvitsee, kuinka se tapahtuu? Miten kasvatus vaikuttaa meidän sukupuolirooleihin entä erilaiset roolimallit, miten ne vaikuttavat meidän kasvuumme mieheksi ja naiseksi? Päättötyön tavoitteena on opastaa nuorten kanssa työskenteleviä nuoriso- ja opetusalan ammattilaisia sukupuolirooleja huomioivaan työmuotoon ja luoda malli sukupuolen huomioivasta tyttötyön ohjauksesta. Tämän työmuodon nimi on sukupuolisensitiivisyys. Sukupuolisensitiivisyydessä lähtökohtana on huomioida sukupuoli ja laajentaa käsityksiä sukupuolirooleista ja antaa näin uusia näkökulmia sukupuolisuuteen nuorten kanssa työskennellessä. Sukupuolisensitiivisessä ohjauksessa korostetaan mahdollisuutta tulla tietoisiksi omasta ajattelusta, sukupuolirooleista ja kriittisesti tarkkailla omaa toimintaa ohjaavia stereotypioita. Sukupuolisensitiivinen työtapa on matka omaan sukupuolirooliin! Päättötyössä syvennytään kuinka sukupuolisensitiivinen sosiaali- ja nuorisotyö tyttöjen ja poikien syrjinnän ja pahoinvoinnin ehkäisyssä toteutuu. Teoreettisena viitekehyksenä työssä on pedagoginen rakkaus.

7 7 Työssä tavoitteena on: 1) Antaa uusia ja tuoreita näkökulmia sukupuolisensitiivisen työn näkökulmasta ja olla näin oppaana nuorten kanssa työskenteleville, kun he suunnittelevat sukupuolisensitiivisen työotteen omaksumista omaan työhönsä 2) Antaa käytännön työvälineitä omaan työhön nuorten parissa. Päättötyö alkaa sukupuolisensitiivisen termin avaamisella ja samalla esittelen Tampereen Tyttöjen Talon, missä alusta asti on tehty työtä sukupuolisensitiivisellä työmenetelmällä. Tämän jälkeen kuvaan Tampereen Tyttöjen Talolla kehitetyn, 12- tuntia kestävän, lähinnä vapaaehtoisille ja harjoittelijoille suunnatun sukupuolisensitiivisen koulutuspaketin. Päättötyö on toimintatutkimus, jonka tuloksena on työmuodon kehittäminen sukupuolisensitiiviseen työhön. Lähtökohtana päättötyön aiheeseen on oma kokemus Tampereen Tyttöjen Talolla. Työskennellessäni Tampereen Tyttöjen Talon johtajana olen perehtynyt viiden vuoden ajan sukupuolisensitiiviseen työotteeseen ja olen myös pyrkinyt kehittämään sukupuolisensitiivistä työtapaa käytännössä vuosien ajan. Sukupuolisensitiivisen työn koulutukselle on ollut kysyntää, sillä työskentelymalli on verrattain uusi ja opetusmateriaalia ei ole juurikaan ollut tarjolla. Koulutus on suunnattu kaikille nuorten kanssa työskenteleville ja niille jotka pitävät tärkeänä sukupuoliroolien huomioimisen kasvatuksessa. Koulutuksessa näkökulmana on yhteistoiminnallinen oppiminen ja yhteisön tukeminen. Sukupuolisensitiivisessä ohjauksessa lähtökohtana on jatkuvana prosessina tunnistaa omat ennakkoluulot ja arvostuserot liittyen sukupuolisuuteen. Sukupuolisensitiivinen työote on jatkuva haaste ja se edellyttää oman toiminnan tietoista tarkkailua ja tietoista otetta.

8 8 Oma viitekehykseni sukupuolisensitiivisyyteen on viiden vuoden työskentely Tampereen Tyttöjen Talo nimisessä projektissa, missä työn lähtökohtana on ollut sukupuolisensitiivisyys. Tampereen Tyttöjen Talo- projektia olen ollut suunnittelemassa alusta asti ja olen toiminut Tampereen Tyttöjen Talon johtajana sen perustamisesta asti, vuodesta Lisäksi toimin Ouluun ja Turun Tyttöjen Talon ohjausryhmissä. Olen tehnyt asiakastyötä vuodesta vuotiaiden tyttöjen parissa ja käynyt kouluttamassa asiasta kiinnostuneita ympäri Suomea. Olen toiminut myös Setlementti nuortenliiton valtakunnallisessa sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön SINUKSIprojektin ohjausryhmässä. Tämän valtakunnallisen kolmivuotisen projektin tavoitteena on ollut levittää sukupuolisensitiivistä työtapaa ja tunnettavuutta ympäri Suomea. Sukupuolisensitiivinen viitekehys ohjauksessa Suomessa on verrattain uusi tapa työskennellä, mutta se on herättänyt paljon mielenkiintoa nuorten kanssa työskentelevien keskuudessa. Peruskoulussa puhutaan sukupuolineutraaliudesta, näennäisen sukupuolineutraaliuden alla saattaa kuitenkin vallita melko erilaisia arvotuseroja suhteessa tyttöihin ja poikiin, mikä voi ohjata hyvin erillisiin opetuskäytäntöihin

9 9 2 KÄSITTEET JA TEOREETTINEN VIITEKEHYS Tämä tyttö taitaa tänään tanssia Se tanssii pilviin taivaisiin Hullutellen heiluttelee helmojaan Vilkutellen kissan häntä kainalossa Mielettömien muistojen mukana Pieni pikku tyttö, joka hameen alta kurkistaa Leikkii, laulaa, luikertaa Hymyn molempien suulle saa Erikoisen eheä elämä lltasatujen suuressa maailmassa prinsessana elellen Täydentyvät tanssijan taidot Tampereen Tyttöjen Talon tytöt Emmi, Immi, Jenni Tutkimus on toimintatutkimus. Toimintatutkimus-termiä käytän kuvaamaan työssä kasvatukseen liittyvänä toimintaa, joka koskee sukupuolisensitiivisen opetussuunnitelman kehittämistä, ammatillista kehittymistä sekä opetusjärjestelmän suunnittelua ja menetelmien kehittämistä. Näille toiminnoille yhteistä on toimintatutkimuksessa suunniteltujen toimintastrategioiden identifiointi ja toteuttaminen sekä systemaattinen havainnointi, reflektio ja käytäntöjen muuttaminen (Suojanen 1992,33). Toimintatutkimukselle sinänsä ei ole olemassa yhtenäistä määrittelyä. Lähtökohtana määrittelylle toimintatutkimuksessa on näkökulma, kuinka siinä lähestytään tutkimuksen kohdetta. Kyse eikä niinkään erityisestä tekniikasta. Toimintatutkimus on itsereflektoiva lähestymistapa, jossa tutkija osallistuu kiinteästi tutkittavana olevan kohdeyhteisön elämään ja pyrkii näin saavuttamaan yhdessä heidän kanssaan asetetut tavoitteet ja päämäärät. Kasvatuksellinen toimintatutkimus on systemaattista tutkimusta, missä pyritään muuttamaan ja kehittämään osallistuvien ryhmien kasvatuksellisia käytäntöjä.

10 10 Siinä pyrkimyksenä on muuttaa ryhmien (koulutettavien) omia käytäntöjä itsereflektion avulla (Suojanen 1992, 33). Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on pedagoginen rakkaus. Pedagogisen rakkauden lähtökohtana on ajatus, että ihmiset kokevat elämässään usein vain esineellistämistä. Heidän toimintaansa ja tekemisiään mitataan, arvioidaan ja vertaillaan heti syntymästä saakka. Aku Kopakkala (2005, 78) kutsuu jatkuvaa arvioitavana oloa kuluttavaksi valppaustilaksi.tämä ulkoinen arviointi vain syvenee kun nuori aloittaa peruskoulun. Arviointi jatkuu koko elämän, elämässä on oltava arvioitavissa koko ajan. Rakkaus on ainoa kohtaamisen laadullisuus, joka arvostaa nuoren sisintä, korvaamatonta yksilöllisyyttä (Skinnari 2004, 57). Varsinkin lastensuojelun tukitoimissa olevat nuoret kokevat tämän jatkuvan arvioitavana olon erittäin raskaana ja ei palkitsevana. He ikään kuin elävät arvioitavaa elämää. Heidän tekemisiään ja tekemättä jättämisiään tutkitaan, mitataan ja tarkkaillaan. Tästä arvioinnin putkesta pakoon pääsy on hankalaa. Toisaalta masennus, päihteiden liikakäyttö tai ilkivalta voivat olla teitä päästä edes hetkeksi karkuun tästä arvioinnin oravanpyörästä. Toisaalta nämä nuoret oppivat myös varhain käyttäytymään mallikkaasti arvioijan edessä ja puhumaan juuri sitä kieltä, mitä arvioija haluaa. Todellista kohtaamista ei nuoren ja arvioijan välille useinkaan siis pääse syntymään. Rakkaus on laadullista ja pedagoginen rakkaus on tapa osoittaa esimerkiksi nuorelle, että jokainen on itsessään täydellinen ja tässä täydellisyydessään kehityskelpoinen, ja hän voi ja uskaltaa saadessaan rakkautta tuoda esiin ihmisyytensä ytimen, herätä totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Pedagogista rakkautta ei osoita ammattiauttaja tai opettaja, joka korostaa vain hyviä arvosanoja tai lahjakkuuksia. Rakkauden pedagogiikassa pääidea on Minä- Sinä suhde siis vuorovaikutus kahden ihmisen välillä, joka merkitsee aitoa kohtaamista. Rakkaus on ihmisen ainutlaatuisuuden oivaltamista ja ainutlaatuisuuden tunnistamista sekä arvostamista (Skinnari 2004, 30).

11 11 Pedagoginen rakkaus, miten se näkyy käytännössä työelämässä? Mielestäni se tuo työntekijälle uusia haasteita suhtautua työhön ja vuorovaiktussuhteisiin suhteessa asiakkaisiin. 2.1 Tyttönä oleminen nykypäivänä Jos palaamme tyttöjen erityiskysymyksissä historiassa lukujen vaihteeseen silloin sekä nuoruus ikäkautena että nuorten ongelmat nähtiin myös sukupuolittuneina, ensisijaisesti huoli kohdistui kuitenkin poikiin. Poikien kohdalla korostettiin rikollisuuden, työkykyisyyden tai alkoholiin liittyviä uhkakuvia. Tyttöjen kohdalla erityiskysymys kohdistui lähinnä heidän seksuaalisuuteensa tai potentiaaliseen äidin rooliin. Uhkakuvina tytöillä olivat avioton äitiys, prostituutio tai puutteelliset taidot perheenäiteinä ja tulevina lastenkasvattajina (Vehkalahti 2002, 63). Nykytytöillä on ennennäkemättömät mahdollisuudet toteuttaa itseään monin eri tavoin ja kuitenkin juuri nykytyttöihin kohdistuu erityinen huoli. Tämä huoli liittyy useimmiten terveyteen, ruumiillisuuteen tai seksuaalisuuteen. Masentuneiden tyttöjen määrä kasvaa ja nuoruuden kynnyksellä tyttöjen itsetunto romahtaa ja he kokevat oman hyvinvointinsa huonommaksi kuin aiemmin (Kouluterveyskysely 2007). Verrattuna pohjoismaisiin sisariinsa suomalaistytöt pitävät itsestään hyvin vähän: jopa 43 prosenttia 13-vuotiaista suomalaistytöistä kokee olevansa rumia, vain 11 prosenttia pitää ulkonäöstään. Katukuvan pornografisoituminen, kauneusihanteen anorektinen riutuminen ja normaaliuden kapeampi määrittely vaikuttavat tyttöjen hyvinvointiin ja terveyteen. Tyttöjen erityiskysymyksistä ei puhuta ja usein ne ajatellaan hieman naurettaviksi tai vähäpätöisiksi (Oinas 2004). Tytöt joutuvat tasapainoilemaan kulttuurissaan rajoitusten ja odotusten välillä: yhtäältä perinteiset tyttöihin liitetyt odotukset ja normit tukahduttavat tyttöjen itsensä toteuttamista ja säätävät heidän käyttäytymistään, toisaalta tyttöjä haastetaan nykyään yhä enemmän yksilöitymään ja suoriutumaan jopa ylikompetenssiin asti (Näre 2005,14-15).

12 12 Suomalaisilla lapsilla on ylipäätään huonommat ja vieraantuneemmat välit vanhempiinsa kuin ruotsalaisilla ja norjalaisilla. Itsenäistyminen ja vieraantuminen vanhemmista alkaa jo vuoden iässä. Vieraantuminen vanhemmista tarkoittaa sitä, että lapset eivät jaa ilojaan eivätkä surujaan vanhempien kanssa, lapset alkavat sitä vastoin sisäistää aikaisemmin aikuisten maailman vaateita kuten ulkonäkömurheita. Suomalaisten nuorten huonovointisuutta on lisännyt 1990-luvun laman aiheuttama hyvinvointiyhteiskunnan alasajo. Leikkaukset koskivat usein lapsia ja lapsiperheitä. Kulutuskulttuuri on myös muuttunut, bränditietoisuudesta on tullut osa lasten ja nuorten elämää määrittelevää todellisuutta, ja se on osaltaan kasvattamassa kuilua lasten ja vanhempien välillä (Oksanen 2006). Outi Auvinen-Tornberg kuvailee Aikalisän loppuraportissa meitä sosiaalialan työntekijöitä ja meidän normaalia perinteistä maailmaamme. Siinä kaikki asiat ovat oikeilla paikoillaan ja tapahtuvat oikeassa ajassa kronologisesti edeten. Me nuorten kanssa työskentelevät edustamme aikuisvetoista normaalia elämänkulkua, jossa uusia asioita opitaan kasautuvasti vanhojen päälle. Meillä on auktoriteettimme tai auktoriteettiongelmamme, osaamme käyttäytyä tapojen mukaisesti ja samaa opetamme ja odotamme nuoriltamme (Auvinen-Tornberg 2004, 14). Normaali maailmamme on kuitenkin muuttunut, pohtii Auvinen-Tornberg: aikuiset eivät enää ole auktoriteetteja, ns. kuri on kaikonnut ja tilalle on syntynyt samanikäisyyden kulttuuri. Kansalainen on vaihtunut kuluttajaksi ja markkinat ovat erityisen kiinnostuneita nuorista vuotiaista sekä nuorekkuudesta on tullut ihanne. Vanhempien saattaa olla vaikea päästä omien lastensa ja heidän kanssaan samanikäisten kavereiden sekä heidän kulttuurinsa väliin. Vanhemmuus on kadoksissa ja kasvatusilmapiiri on muuttunut yksilöä ihailevaksi ja perheen merkitystä vähätteleväksi. Voidaankin sanoa, että kasvatus on siirtynyt kotivideoiden ja koulupsykologin väliin (Auvinen-Tornberg 2004, 14).

13 Tyttöjen ryhmä Tyttötutkimuksissa on kuvattu tyttöjen rakentavan omaa yksilöllisyyttään ja itsemääräämisoikeuttaan suhteessa muihin ihmisiin. Tytöt oppivat sovittelemaan omaa tahtoaan muiden tahtoon ja pyrkivät tekemään ratkaisunsa suhteessa kokonaisuuteen ja toiminnan seurauksiin. Tytöt harjaantuvat tunnistamaan muiden tunteita ja kantamaan jopa vastuuta niistä. Tyttökulttuurissa suositaankin sekä/että ratkaisuja joko/tai ratkaisujen sijaan. Tämä luo kykyjä tyttöjen joustavuuteen, vastavuoroisuuteen, empatiaan ja todellisuuden tajuun. Valitettavaa on kuitenkin se, että vaikka tytöt pärjäävätkin poikia paremmin koulussa ja opinnoissaan työelämään tämä pärjääminen ei ulotu (Näre 2000, 33). Tyttöryhmä poikkeaa melkoisesti poikaryhmästä. Tyttöjen tapa olla ryhmässä ja organisoitua poikkeaa poikien tavasta. Pojille on tyypillistä etsiä johtaja, jolle annetaan kyselemättä valtaa. Tyttöjen tapa organisoitua keskenään on enemmänkin meduusamaista. Johtajuutta ei selkeästi anneta yhdelle tytölle, vaan valta vaihtuu koko ajan. Valtapeli on lähes huomaamatonta, sanomattomia lakeja ja tapoja on monia. Tyttöporukka rakentuu pareista, ei niinkään yksilöistä. Positiivista meduusamaisessa ryhmämallissa on se, että ryhmä pitää yhtä ja ottaa vastuuta muista ryhmäläisistä (Hanström 1996, 7-9). Onnistunut tyttötyö ja tyttöryhmä edellyttää yhdessä laadittuja sääntöjä, tavoitteellisuutta, luottamuksellisuutta, toiminnallisuutta ja halua rikkoa ns. sankaritytön ja yksilön ihannoimaa puhetta. Tyttötyön tekeminen vaatii aikuisia vetäjiä, joilla on tiedostettu tavoite ja halu rohkaista tyttöjä puhumaan myös epävarmuudesta ja hämmennyksestä sekä taito ohjata keskustelua yleisemmälle tasolle eli kannustaa tyttöjä liikkumaan omista ongelmista tyttöjä yleisesti koskeviin asioihin. Tyttötyössä on tärkeä myös rajata tyttöjen yksityiskohtaisia kokemuksia ja näin olla kannustamatta heitä keskinäiseen kilpailuun kenellä olisi esimerkiksi rajuin viikonloppu. Keskustelun suunta olisi tärkeä ohjata yleisemmälle ja jopa historialliselle tasolle. Tyttötyössä tytöt voivat saada sosiaalisen kompetenssin vertaisryhmästä; yhteisiä tapoja suhtautua esim. huoritteluun, rasismiin ja nipistelyyn jne. Pelkästään

14 14 tietoisuus siitä, että minä en ole ainoa on usein erittäin vapauttava kokemus tytöille. Hyvä tyttötyön tekijä kannustaa toisaalta tyttöjä korostamaan yhteisöllisyyttä ja toisaalta myös näkemään omaa erilaisuutta sekä tunnistamaan kriittisyyden voimavarana (Oinas 2004). Mutta älä tuijota peiliin. Katso ympärillesikin. Kysy, keneksi sinun on sallittu kasvaa, kuka on asettanut naisenrajasi todellisten ihmisrajojesi sisäpuolelle. Liian pitkään olet kuullut, että voit vain muuttaa itseäsi. Sinulla on oikeus muuttaa myös maailmaa. (Olkinuora 2008, 12.) Aikuinen ohjaaja tyttötyössä voi olla murtamassa pelkoja ja ennakkokäsityksiä. Ohjaaja nostaa keskustelun yksilöstä yhteiseen ja myös yhteiskuntaa käsitteleväksi kokonaisuudeksi. Ohjaajan on tärkeää miettiä tekeekö hän töitä yksilön kanssa, itsetunnon parissa vai auttaako hän yksilöä elämään tällaisessa maailmassa. 3 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA RAJAUKSET Hurmaava, mutta hullu. Tyhmä kun pullosta tullu, ripsaria käyttää, aina hyvältä näyttää. Poikia kun ohi painaa, tyttö punaa huuliin laittaa. Toisiaan aina lohduttaa koittaa, ystävien sydämet voittaa. Pojista tykkää, kotiaskareensa parhaansa mukaan lykkää. Kynsilakkaa on pakko olla, muuten sekoaa polla! Tampereen Tyttöjen Talon tytöt Mirka, Laura Tässä tutkimuksessa on kolme keskeistä tavoitetta. 1) Alkuun esittelen ja kuvaan sukupuolisensitiivisyyttä käsitteenä. Sukupuolisensitiivisyys on terminä verrattain uusi, vasta 2000-luvulla syntynyt, ja aiheeseen liittyviä tutkimuksia on tehty ja saatavilla melko niukasti. Tästä

15 15 syystä lienee paikallaan selittää käsitettä yksityiskohtaisemmin ja käytännönläheisemmin. 2)Toisena tavoitteena on kuvata Tampereen Tyttöjen Talon toimintaa ja sitä miten sukupuolisensitiivinen lähestymistapa on talon toiminnassa käytännössä otettu huomioon työskenneltäessä nuorten tyttöjen parissa. 3) Päättötyön kolmantena tavoitteena on esitellä sukupuolisensitiivisen työn koulutusta Tyttöjen Talolla. Työ on Tampereen Tyttöjen Talo- projektin johtajan prosessikuvaus koulutuksen suunnittelusta ja suunnitteluun liittyvistä teoreettisista viitekehyksistä. Työn aloitan lyhyellä kuvauksella tyttötyöstä ja sen oikeutuksesta nykypäivänä. Tämän jälkeen kuvailen projekteja, jotka ovat vaikuttaneet Tampereen Tyttöjen Talon suunnitteluun. Esittelen myös Tyttöjen Talo- projektin sisältöön vaikuttaneita teoreettisia viitekehyksiä: sosiaalityötä, innostamista, kulttuurista nuorisotyötä sekä sukupuolisensitiivistä tyttötyötä. Työn lopussa pohdin, myös työnohjauksen merkitystä Tyttöjen Talon työssä. Pääasiassa keskityn kuitenkin sukupuolisensitiivisen työn käsitteen avaamiseen sekä siihen, miten sukupuolisensitiivisyys näkyy Tampereen Tyttöjen Talolla sekä keskityn kuvaamaan 12-tunnin koulutuspaketin käytännön harjoituksineen. Lisäksi arvioin työssä myös opetuspakettia suhteessa aikuiskasvatukseen yhteisölliseen oppimiseen. Tutkimuksen tavoitteena on esitellä sukupuolisensitiivisentyön koulutuspaketti, nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille sekä pyrkiä selittämään, mitä sukupuolisensitiivisyys-termillä tarkoitetaan ja kuinka näkökulman voi ottaa huomioon omassa työssä nuorten kanssa.

16 Tutkimusmenetelmä ja työn toteutus Kaavio 1.Kuvaus toimintatutkimuksen vaiheista: TAMPEREEN TYTTÖJEN TALO PROJEKTI ALKAA 2004 REFLEKTOINTI SYKLI 1 TOIMINTA HAVAINNOINTI KOULUTUSTARVE SUKUPUOLISENSITIIVISEEN TYÖHÖN REFLEKTOINTI TOIMINTA SYKLI 2 SUKUPUOLISENISITIIVISEN TYTTÖTYÖN KOULUTUSPAKETTI VALMIS 2009 HAVAINNOINTI

17 17 Työni aineistona käytän Tampereen Tyttöjen Talon kokemuksia sekä alan tutkimuksia. Tutkimusaineistoa olen kerännyt systemaattisesti vuodesta 2002 kun aloitin suunnitella Tampereen Tyttöjen Talon projektia, johon saimme rahoituksen Rahanautomaattiyhdistykseltä vuonna Käytännön työn kokemusta tyttöryhmien ohjaamisesta itselläni on jo vuosien ajalta ohjatessani tyttöryhmiä Tesoman Naapuri nimisessä yhteisötyön hankkeessa. Koulutusmateriaalin pohjana käytän suunnittelemaani Tampereen Tyttöjen Talon lähinnä vapaaehtoisille ja harjoittelijoille suunnattua koulutusmateriaalia. Tampereen Tyttöjen Talo järjestää kerran vuodessa 12-tunnin ohjaajakoulutuksen. Osallistujia tälle sukupuolisensitiivisen työn kurssille osallistuu keskimäärin 12. Jokainen osallistuja haastatellaan etukäteen. Koulutuksen jälkeen osallistujat ja Tyttöjen Talon työntekijät päättävät voiko henkilö jatkaa vapaaehtoisena tai harjoittelijana. Koulutukseen osallistujat ovat kaikki naisia. Suurin osa koulutukseen osallistujista on sosiaali-, terveys-, kulttuuri- tai opetusalan loppuvaiheen opiskelijoita, joilla on suuri kiinnostus tulla vapaaehtoiseksi tai harjoittelijaksi tekemään työtä juuri Tyttöjen Talolle. Koulutukseen osallistuvia ei Talon tarvitse juurikaan rekrytoida, osallistujat ovat kuulleet tai lukeneet Tyttöjen Talon toiminnasta ja kiinnostuneet tulemaan toimintaan mukaan. 4 VUOROVAIKUTUS, MEDIA JA SUKUPUOLIROOLIT Ei tyttönä ole aina helppoa. On huolia, sydänsuruja. Voi kyynel koristaa poskea voi sydämeen kovasti koskea. Ei se silti ole elämää kummempaa, toista kun koettaa rakastaa Tampereen Tyttöjen Talon tyttö Priska

18 18 Vuorovaikutuksen ja median merkitys sukupuolisensitiivisessä nuorisotyössä on tärkeä. Jokapäiväinen elämä muodostuu vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa. Nuorten 2000-luvun vuorovaikutus tapahtuu yhä useammin monien viestintävälineiden avulla (kännykkä, internet, televisio). Nykypäivänä puhutaan mediatajusta, millä tarkoitetaan sekä puhtaasti teknisiä käyttötaitoja kuten esim. kännykän tai tietokoneen käyttöä sekä ymmärrystä siitä, onko televisio-ohjelmassa kysymys kuvitteellisesta kertomuksesta vai tositapahtumasta (Suoranta 2003, 111). Vuorovaikutuksen kannalta nuorten ihmissuhteet ovat sähköistyneet, tästä meditoituneesta elämästä on tehty sekä synkkiä että valoisia tulkintoja. Synkän tulkinnan mukaan, vuorovaikutustilanteet ovat erakoittaneet ihmisiä, esimerkiksi televisioita katsellaan yksin ja omassa tilassa. Kodissa voi jokaisella perheen jäsenellä olla oma televisionsa, jota hän katsoo omassa huoneessa vailla vuorovaikutusta muihin perheenjäseniin. Tulkintoja median vaikutuksesta vuorovaikutukseen on kaksi; toisaalta valoisan tulkinnan aihetta antaa havainto, jonka mukaan media ei poissulje muita harrastuksia ja näin myöskään muita vuorovaikutuskohtaamisia ja toisaalta synkkä, jonka mukaan luontevien ja kunnollisten vuorovaiktustilanteiden puute näivettävät nuorten sosiaalisia taitoja. Olipa tilanne kumpi tahansa, mediavälineet vievät aikaamme yhä enemmän (Suoranta 2003,112.) Esiin nousee kuitenkin huoli, sulkeeko tämä medioitunut maailma ja yltäkylläinen teknisyys lasten ja nuorten sosiaalisia ja vuorovaikutustaitoja? Miten nuoret oppivat solmimaan aitoja ihmissuhteita? Ovatko verkossa tapahtuvat yhteisöt aitoja vuorovaikutustilanteita? Verkkoyhteisöt tarjoavat tilan, missä voi ilmaista itseään, kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan ja luoda läheisiä ihmissuhteita muihin saman kiinnostuksen kohteen jakaviin ihmisiin. Mutta edelleen pohdin onko tämä aitoa vuorovaikutusta? (Emt. 112.) Työelämässä arvostetaan tiimi-, esimies- ja alaistaitoja tärkeänä osana työssä pärjäämisessä. Puhutaan työyhteisön hyvinvoinnista, avoimesta ilmapiiristä ja me-hengestä. Kuinka näitä taitoja voi harjoitella chattäämällä? Vai ajattelenko vanhanaikaisesti!

19 19 Yhteiskunnassamme on kuitenkin huomattu, kuinka kovenevan yhteiskunnan vaikeudet ovat alkaneet kasautua lasten harteille. Joka viidennellä Suomalaisella yläkouluikäisellä on vähintään keskivakavia masennusoireita. Suomen tytöt ovat itsemurhatilastoissa heti toisella tilalla maailmassa. Yhteispohjoismainen lasten hyvinvointitutkimuksesta selvisi, että suomalaisten lapsuus päättyy selvästi aikaisemmin kuin norjalaisten tai ruotsalaisten. Leikit vaihtuvat aikuismaiseen suorittamiseen kesken lapsuuden. On oltava vahva, kova ja pärjättävä ja vielä suosittukin. Suomalaislapsi tulee koulusta tyhjään kotiin, jossa hänen odotetaan pitävän itse huolen itsestään. Hän joutuu jo pienenä huolehtimaan itsestään ja aikuisten toimiin, joka tappa lapsessa leikkivän luovuuden. Lapsuuteen kuuluva leikkivä luovuus on perusedellytys tasapainoiselle minuudelle. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteys vanhempien kanssa vietetyn ajan ja lapsen hyvinvoinnin välillä on selvä. Mitä niukempi on vuorovaikutus, sitä huonommin lapsi ja nuori voi. Lapsen ja nuoren identiteetti, muodostuu vuorovaikutuksesta vanhempiinsa. Omiin näkökulmiin ja rooliin jumiutuminen sekä omien rajojen puolustaminen edistävät yksin ajattelun taipumusta (Järventie 2004). Lapsen kasvussa keskeisin ehto on rakentaa luottamusta toisiin ihmisiin. Tämä tapahtuu välitetyksi ja huolehdituksi tulemisen kautta ja tätä opittua mallia lapsi käyttää aikuisena niin parisuhteessa kuin työsuhteissakin. Kyse on siis vuorovaikutuksen laadusta. Lapsen saama perusturva antaa hänelle mahdollisuuden kehittää omia vuorovaikutussuhteita muihin, itsearvostusta, muiden tarpeiden tunnistamista, empatiaa ja itsehillintää. Mitä jos luottamusta ei synny esimerkiksi omiin vanhempiin? Mitä jos lapsi ei saa riittävää perusturvaa? Kuka korvaa huolenpidon kun omilla vanhemmilla on jatkuva kiire ja omille lapsille ei riitä aikaa? Nuoruudessa nuori saa kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden oman persoonansa rakentamiseen ja luottamuksen kasvattamiseen (Näre 2005,33-35). Tyttöjen lisääntyneitä ongelmia ollaan perusteltu oman identiteetin hämärtymisellä, kun äidillä ei ole aikaa ei ole mahdollisuutta vuorovaikutukseen. Tyttöjen ja poikien käytös on samankaltaistumassa.

20 20 Varsinkin tytöt ovat menettämässä otetta naisellisuudesta ja näin myös sukupuolinormista! (Järventie 2004). 4.1 Normit ohjaavat vuorovaikutusta Termi normi viittaa sellaisenaan vuorovaikutukseen, joiden välityksellä yhteisö saa jäsenensä toimimaan tai ajattelemaan tietyllä yhdenmukaisella tavalla (Sulkunen 1987,79). Normit ovat sääntöjä noudattavaa yhdenmukaista käyttäytymistä, jota valvotaan palkinnoin ja rangaistuksin. Jotkut normit vuorovaikutuksessa opitaan jo lapsena, ja niitä noudatetaan niin tehokkaasti, että sanktioita (palkintoja tai rangaistuksia) ei tarvita. Tällaisia normeja ovat mm. sukupuolikäyttäytymistä ohjaavat normit. Ne ovat jatkuvasti läsnä, mutta niiden läsnäoloa vuorovaikutuksessa on erittäin vaikea nostaa esiin. Vuorovaikutus liittää yksilön ympäristöönsä. Toisaalta vuorovaikutuksessa hän asettaa itsensä alttiiksi. Puhuja ottaa riskin, sillä puhuessaan ja ollessaan vuorovaikutuksessa hän paljastaa asteittain uskomuksiaan, tunteitaan ja käsityksiään. Vaikka minuuden paljastaminen ei olisi harkittua, sitä kuitenkin tapahtuu. Yksilön käsitys omasta itsestään muodostuu suhteessa toisiin ihmisiin. Minuuden kehittymisen kannalta vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa on välttämätöntä (Raatikainen 1988, 87). Tutkimuksissa on todettu, että lapsi oppii paremmin uusia tehtäviä ja ongelmanratkaisuja, jos heillä on paljon vuorovaikutustilanteita ja puhetta. Kun lapsia rohkaistaan puhumaan keskenään tehtävänsuorituksen aikana, he onnistuvat paremmin kuin lapset, joiden välillä ei ole kielellistä vuorovaikutusta! Lapset oppivat toisten lasten vuorovaikutuksessa paljon erilaisia asioita. Lapsi kehittyy osallisuuden ja toiminnallisuuden kautta yhteisön jäseneksi. Osallisuus tähän maailmaan tapahtuu asteittain ja lapsi tarvitsee siihen paljon aikuisen tukea ja apua. Asteittain lapsi alkaa huomata toiset lapset ja liittyä heihin. Kun lapsi varttuu vertaisryhmän ja kulttuurin merkitys kasvaa, mutta aikuisuuden tukea tarvitaan. Koulu tuo mukanaan lapsen elämään vahvasti aikuisuuden ohjaavan roolin, aikuinen opastaa ja opettaa. Koulu tuo mukanaan myös vastuuta, joka voi aiheuttaa lapselle/nuorelle stressiä (Kronqvist 2006, 106).