VANHEMPIEN 1 SANOMAT

Transkriptio

1 VANHEMPIEN 1 SANOMAT 10 S U O M E N V A N H E M P A I N L I I T T O M A R I A N K A T U 2 8 B 5, H E L S I N K I VUOROVAIKUTUS- TAIDOT PUNTARISSA PSYKOLOGI LIISA RAINA: Tunteelle, joka voi haitata vuorovaikutustilannetta, ei pidä antaa valtaa. Sivu 12 KOULUTERVEYDEN- HOITAJA TUULA KUHA: On vanhempien tehtävä arvioida onko lapsi aamulla koulukuntoinen. Sivu 20 Vanhempien Sanomat 1

2 Nyt Pientä porinaa Tokaluokkalaiset tytöt leikkivät koulua. Suureen liitutauluun oli merkitty lukuisia rasteja kunkin mielikuvitusoppilaan nimikirjainten kohdalle. Taulun alareunaan oli kirjoitettu vasta opituilla tekstauskirjaimilla: Alhaalla on vanhenpien kanssa juttelu. Mitä enemmän rasteja, sitä enemän jutteluu! Miten lapset kertovat päiväkoti- tai kouluasioista kotona? Lähetä meille lasten osuvia kommentteja hoitopaikasta, koulusta, opettajista, leikkitovereista ja läksyistä. Julkaisemme parhaat palat Vanhempien Sanomissa. Kirjoita lyhyen tarinasi aiheeksi Pientä porinaa, kerro lapsen (lasten) etunimi ja ikä, tapahtumapaikka ja aika, ja lähetä viesti sähköpostilla osoitteeseen tai postikortilla osoitteeseen Mariankatu 28 B 5, HELSINKI. Kouluruoka maistuu lapselleni (perusopetus) % ,8 % erittäin huonosti Niina Junttilasta Vanhempainliiton uusi puheenjohtaja Suomen Vanhempainliiton uutena puheenjohtajana aloitti tammikuun alussa tutkija (KM) Niina Junttila. Niina on kotoisin Naantalin Merimaskusta ja hän työskentelee tutkijana Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksel- 67,1 % vaihtelevasti 25,4 % erittäin hyvin en osaa sanoa Toisen asteen opiskelijoiden vanhemmista lähes puolet toivoo enemmän henkilökohtaisia tapaamisia opettajien kanssa. Peruskoululaisen vanhemmista samaa toivoo joka kolmas. Vanhempien barometrin 2009 tuloksia sivulla 26. la ja opettajankoulutuslaitoksella. Tuoreen puheenjohtajan ensimmäiset terveiset löydät puheenjohtajan palstalta sivulta 7. Liiton johtokunnassa kaksi uutta jäsentä Vanhempainliiton vuoden 2010 johtokunnassa aloitti uusina jäseninä Oili Airaksinen- Rajala Vaasasta ja Pirjo Varumo Lahdesta. Vanhempainliiton johtokunnassa jatkavat vuonna 2010 edelleen Sirpa Elomaa Iisalmesta, Aarre Katisko Oulusta, Arja Lanki Tampereelta, Merja Suominen Helsingistä, Outi Suortti Espoosta ja Eero Vainio Raisiosta. Kannen kuva: Viviana Garcia Piipponen Vanhempien Sanomat tilaa lisää lehtiä liitosta Lehteä toimitetaan tilauksesta liiton rekisteröityneille jäsenyhdistyksille. Lehti on oiva tapa virittää keskustelua vanhemmuudesta ja vanhempien toiminnasta esimerkiksi vanhempainilloissa ja muissa tapahtumissa, joissa päiväkotien ja koulujen vanhemmat ovat koolla. Vanhempien Sanomat ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, tammikuussa ja elokuussa. Lehtitilaukset voit tehdä liittoon sähköpostitse osoitteeseen toimisto@ vanhempainliitto.fi tai puhelimitse numeroon Vanhempainliiton verkkotunnus on muuttunut Suomen Vanhempainliiton verkkosivut löytyvät nyt osoitteesta www. vanhempainliitto.fi. Sähköpostitse tavoitat henkilöstön osoitteella etunimi. sukunimi@vanhempainliitto.fi tai toimisto@vanhempainliitto.fi. Pidetään yhteyttä! 2 Vanhempien Sanomat

3 1/10 Tervetuloa vilpolaan! Pääkirjoitus 3 Puheenjohtajan palsta 7 Lapset ja aikuiset liikenteessä 8 Kiusaaminen on vallan väärinkäyttöä 10 Vuorovaikutusvastuu kuuluu opettajalle 12 Rajanvetoa kasvatuksen kentällä 14 Vieraskynä, rehtori Martti Hellström 19 Tekijät esiin: Henkisiä kasvukipuja ja nuhakuumetta 20 Hyvä ruoka, hyvä mieli 24 Vanhempien barometri tuloksia 26 Vanhempainyhdistysten vuosikertomukset 30 Vanhemmat toimivat 32 SUOMEN VANHEMPAINLIITTO Mariankatu 28 B 5, Helsinki JOHANNA ARTOLA, järjestösihteeri tai johanna.artola@vanhempainliitto.fi LEENA HERLEVI-VALTONEN, tiedottaja tai leena.herlevi-valtonen@vanhempainliitto.fi OUTI HURME, kehittämispäällikkö tai outi.hurme@vanhempainliitto.fi TUIJA METSO, vt. toiminnanjohtaja tai tuija.metso@vanhempainliitto.fi MERVI VASARA, toimistonhoitaja uusien yhteystietojen ilmoittaminen materiaalitilaukset toimisto@vanhempainliitto.fi Julkaisija: Päätoimittaja: Toimitussihteeri: Ulkoasu ja taitto: Painopaikka: Suomen Vanhempainliitto Tuija Metso Leena Herlevi-Valtonen Vinjetti Ky / Antti Tapola Forssan kirjapaino Oy Tuija Tikkanen Vanhemmilla on monessa koulussa imago-ongelma. Puhutaan häirikkö- ja besserwisser-vanhemmista tai vanhemmista, jotka eivät huolehdi kasvatusvastuustaan. Mielikuvien rajoittuneisuudesta kärsivät myös opettajat: laiskat opettajathan miettivät vain palkkaa ja työaikaa. Uskallan äitinä ja opettajana sanoa, että peiliin katsomista on molemmissa: on sekä ongelmavanhempia että -opettajia. Monessa koulussa ja kodissa keskitytään vihaamaan vastapuolta sen sijaan, että tehtäisiin yhdessä asialle jotain. Yksikään menestyvä yritys ei hoitaisi asiakassuhteitaan näin, vaan paikalle olisi jo kutsuttu vuorovaikutuskonsultti. Paljon on kyse väärinkäsityksistä ja tietämättömyydestä. Vuorovaikutus on koulun harmaata aluetta, jonka kehittäminen ei kuulu juuri kenellekään. Ehkäpä siksi suuri osa kodin ja koulun yhteistyön ongelmista tiivistyykin vuorovaikutuksen ongelmiin. Kodin ja koulun yhteistyö on yksi perusopetuksen laatukorteista (2009). Kentällä on kuitenkin hyvin monta tulkintaa yhteistyön sisällöstä. Toisille se tarkoittaa vain yhtä vanhempainiltaa ja arviointikeskustelua vuodessa. Itse näen kodin ja koulun yhteistyön laajasti: kyse on koko koulun hengestä, siitä ilmapiiristä, joka mahdollistaa tasavertaisen puheen, vuorovaikutuksen. Opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan koulun on oltava aloitteellinen kodin ja koulun yhteistyössä. Mutta tuttu savolaisvitsi ei päde koulussa: vastuu ei siirry kuulijalle eikä yhteistyövastuu vanhemmille. Kouluissa vastuu on molemmilla: yhteistyö ja aito vuorovaikutus syntyvät vain yhdessä. Tuntematonta on aina helppo pelätä. Niinpä imago-ongelmasta kärsii myös amerikkalaisen Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -romaanin päähenkilön naapuri, jota pelätään ja vihataan. Päähenkilö, nuori Scout-tyttö, oppii ymmärtämään merkillistä naapuriaan vasta aivan teoksen lopussa seistessään tämän vilpolassa, kuistilla, ja katsellessaan sieltä käsin maailmaa. Opettajien ja vanhempien kesken tarvittaisiinkin enemmän toisen kengissä seisomista - ja vilpolavierailuja. Lisäksi puhuminen kannattaa aina. Vahempainliiton toimintaa tukevat Raha-automaattiyhdistys ja Opetushallitus, sekä sosiaali- ja terveysministeriö FM, lehtori Suomen Vanhempainliiton edustajiston puheenjohtaja Helvary ry:n puheenjohtaja Vanhempien Sanomat 3

4 U U T I S I A Perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistaminen Perusopetuksen laatukriteereitä tarkennettiin Opetusministeriön työryhmä valmisteli viime keväänä esityksen perusopetuksen laatukriteereiksi. Laatukriteereitä on tarkennettu lausuntokierrokselta saadun palautteen pohjalta. Laatukriteereihin on lisätty lausuntokierroksen palautteen jälkeen suositus ryhmäkoosta. Opetusryhmien suositeltava enimmäiskoko on keskimäärin Opetuksen järjestäjä päättää ryhmäkoosta. Myös suositus opinto-ohjaajien määräksi on lisätty kriteereihin. Suositeltava enimmäisoppilasmäärä yhtä opinto-ohjaajaa kohti luokilla 7-9 on yhteensä 250. Perusopetuksen laatukriteereissä todetaan, että koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne tai henkilöstön lomauttaminen ei saa vaarantaa oppilaan oikeutta opetukseen. Fyysinen oppimisympä- Lisätietoja ristö ja siihen liittyvät tavoitteet ovat saaneet oman laatukorttinsa. Fyysiseen oppimisympäristöön kuuluvat koulun tilat, opetusvälineet (mukaan lukien tieto- ja viestintäteknologia) ja oppimateriaalit sekä rakennettu lähiympäristö ja ympäröivä luonto. Laatukriteerit kohdistuvat kaikkiaan yhteentoista arviointialueeseen, josta kustakin on oma laatukriteeristönsä: johtaminen, henkilöstö, taloudelliset resurssit, arviointi, opetussuunnitelman toteuttaminen, opetus ja opetusjärjestelyt, oppimisen, kasvun ja hyvinvoinnin tuki, osallisuus ja vaikuttaminen, kodin ja koulun yhteistyö, fyysinen oppimisympäristö sekä oppimisympäristön turvallisuus. Laatukriteerien käyttöönottoa tuetaan vuosina valtion erityisavustuksilla. Opetusministeriön asettama työryhmä valmistelee perusopetuksen yleisten tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista. Aikaa työskentelyyn on varattu huhtikuun 2010 loppuun saakka. Suomen Vanhempainliittoa työryhmässä edustaa Tuija Metso. Työryhmän työskentelyn edistymistä voi seurata osoitteessa perusopetuksen_yleisten_tavoitteiden_ja_tuntijaon_uudistaminen. Sivustolla voi myös keskustella aiheesta. Työryhmä on käynnistänyt perusopetuksen Lastentarhanopettajaliiton (LTOL) syksyllä 2009 TNS Gallupilla teettämä kysely kartoitti vanhempien, päättäjien ja lastentarhanopettajien näkemyksiä talouskriisin vaikutuksista lasten asemaan ja lasten oikeuksien toteutumiseen. Kyselyyn vastasi 823 henkilöä, joista vanhempia oli 501. Kyselyssä vanhempien suurimmaksi huolen aiheiksi nousevat päiväkotiryhmien koko sekä henkilökunnan jaksaminen nyt ja tulevaisuudessa. Vanhemmat pelkäävät myös, että ruokailussa, retkissä ja materiaaleissa tullaan säästämään edelleen. Heillä on myös suuri huoli varhaiskasvatuksen laadun tulevaisuuteen liittyvän avoimen kansalaiskeskustelun ja toivoo runsaasti kannanottoja perusopetuksen tavoitteisiin ja tuntijakoon liittyvistä teemoista. Info Lastentarhanopettajaliiton kysely Kansallinen tuntijako on annettu valtioneuvoston asetuksessa. Siinä päätetään, miten perusopetukseen käytetty aika jaetaan eri oppiaineiden ja aineryhmien opetukseen. Tuntijaossa ilmoitetaan oppiaineiden opetukseen käytettävät vähimmäismäärät vuosiviikkotunteina. Yksi vuosiviikkotunti vastaa 38 oppituntia. Opetuksen järjestäjä päättää asetuksen pohjalta paikallisesta tuntijaosta. (Lähde: Koulukielen sanasto) Vanhemmat päättäjiä huolestuneempia varhaiskasvatuksen tilasta heikkenemisestä ja he olisivat valmiita maksamaan enemmän veroja laadun ylläpitämiseksi. Yhteistyö päivähoidon henkilöstön ja lasten vanhempien välillä nähdään hyvänä, eikä sen pelätä heikkenevän. Lastentarhanopettajien käsitykset ja huolenaiheet ovat suhteellisen yhtenäisiä vanhempien kanssa, päättäjät sen sijaan näkevät asiat positiivisemmassa valossa. Lasten asema ja oikeudet 2009: Mitä lasten vanhemmat, LTO-yhdyshenkilöt ja kunnalliset päättäjät ajattelevat lasten asemasta, oikeuksista ja päivähoidon tilasta kotikunnassa? 4 Vanhempien Sanomat

5 Varhaiskasvatuksen lainsäädäntö kaipaa uudistusta Päädytäänkö jälleen vain korjaamaan päivähoitolakia? Laki lasten päivähoidosta on annettu vuonna Lain voimassaolon aikana päivähoito on muuttunut ja päivähoitolakia onkin jouduttu muuttamaan ja täydentämään useasti. Nykyään puhutaan lasten varhaiskasvatuksesta kokonaisuudesta, joka kattaa päivähoidon lisäksi myös esikoulun sekä aamu- ja iltapäivähoidon. Varhaiskasvatukseen liittyvän lain laatimista on vaadittu useilta eri tahoilta. Asiaa selvittäneen varhaiskasvatuksen neuvottelukunnan jaoston raportti ilmestyi marraskuussa Raportissa todetaan, että valtakunnallisella tasolla varhaiskasvatuksen hallinto on toistaiseksi sekä sosiaali- ja terveysministeriön että opetusministeriön alaisuudessa. Tästä syystä yhtenäisen varhaiskasvatuslain tekeminen ei vielä ole mahdollista. Jaosto teki esityksiä päivähoitolain muuttamiseksi liittyen päivähoidon palvelumuotoihin, palvelujen järjestämisen pe- riaatteisiin, varhaiskasvatuksen tavoitteisiin päivähoidossa, suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen sekä erityisen tuen järjestämiseen ja yhteistyöhön viranomaisten kesken. Päivähoitolain kiireellisimmiksi muutostarpeiksi jaosto esittää lasten ja henkilöstön määrän nykyistä tarkempaa sääntelyä ja henkilöstörakenteen muuttamista. Raportti löytyy mm. varttua.stakes.fi -sivuilta. Vanhempien Sanomat 5

6 Potkua ja piristystä U U T I S I A vanhempainyhdistyksen toimintaan Vanhempainyhdistyksissä mennään vauhdilla eteenpäin ja saadaan paljon aikaan. Moni asia tehdään innostuksen voimalla, toiset taas vanhalla rutiinilla - kun aina on tehty niin. Kaiken tohinan keskellä ei ehditä pysähtyä pohtimaan MIKSI? Tervetuloa pohtimaan kysymyksiä yhdessä! niin, ettei into pääse hiipumaan, miten houkutellaan uusia toimijoita mukaan ja miten toimintaa kannattaisi etukäteen suunnitella. Jokainen kehittämispäivä muotoutuu osallistujille tehtävän etukäteiskyselyn pohjalta. Tulostavoitteena on oman yhdistyksen toimintaa kehittävien ja piristävien toimintasuunnitelmien ja - mallien luominen. Päivän aikana käytettäviä työskentelytapoja voi myös soveltaa oman vanhempainyhdistyksen arjessa. Vanhempainyhdistystoiminnan kehittämispäivillä pureudutaan oman yhdistyksen toiminnan tarkoitukseen ja tavoitteisiin. Päivän aikana pohditaan mikä innostaa, mikä lannistaa ja miten toimintaa voisi muokata. Miten tehtäviä voisi jakaa Pistetään kehittämispallot pomppimaan! Katso aikataulu osoitteessa kohdasta koulutukset jäsenyhdistyksille - ja pomppaa mukaan! Yhdistystoiminnan peruskurssit saivat onnistuneen päätöksen Jyväskylässä Suomen Vanhempainliiton yhdistystoiminnan peruskurssien sarja vietiin päätökseen Jyväskylässä, Viitaniemen koululla marraskuun puolessa välissä. Kurssille osallistui toimijoita 15 eri vanhempainyhdistyksestä. Päivä oli tiedontäyteinen. Hallinnon, talouden ja tiedotuksen lisäksi kuultiin tietoisku Jyväskylän seudun yhdistystoiminnasta sekä Jyväskylän aluefoorumin toiminnasta ja tavoitteista. Pitkästä päivästä huolimatta keskustelu kävi vilkkaana ja asiaa olisi riittänyt vielä toisellekin päivälle. Vuonna 2010 pureudutaan yhdistyksen toiminnan sisällön kehittämiseen. Uusi yhdistystoiminnan peruskurssien sarja käynnistyy vuonna Vanhempien Sanomat

7 Tavoitteita, haasteita ja odotuksia Nina Junttila M ukavaa alkavaa vuotta! Tässä vaiheessa uusia suunnitelmia, toiveita, tavoitteita, haasteita ja odotuksia tulevasta on paljon. Liittomme uusi tunnuslause Aikuiset yhdessä lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin tukena on yksi vuoden tärkeimmistä tavoitteista, mutta myös suurimmista haasteista. Tunnuslause tavoittelee vanhempien ja koulun aikuisten avointa ja toimivaa yhteistyötä, jossa päämääränä on lasten ja nuorten oppimisen ja kouluhyvinvoinnin kehittäminen ja ylläpitäminen. Tavoite on haastava ja vaatii keskinäistä vuorovaikutusta, jossa ei etsitä toisen osapuolen vikoja, vaan vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Näistä vuorovaikutuksen haasteista ja mahdollisuuksista keskustellaan käsillä olevan lehden jutuissa. Jokaisella meillä on myös pienempiä, omaan henkilökohtaiseen tulevan vuoden elämään liittyviä tavoitteita, haasteita ja odotuksia. Yksi omistani on tasapainotella paitsi liiton puheenjohtajuuteni myös uuden toimenkuvani - Turun yliopiston Oppimistutkimuksen keskuksen, Opettajankoulutuslaitoksen ja Psykologian laitoksen erikoistutkijan pestin asettamien, erityisesti ajankäyttöön liittyvien vaatimusten kanssa. Kahteen eri tiedekuntaan, kolmeen eri yksikköön sekä useaan eri monitieteiseen tutkimusryhmään sijoittuminen haastaa valitsemaan kaikkien kovasti kiinnostavien tutkimus- ja yhteistyömahdollisuuksien välillä. Onneksi päämäärä kaikissa on sama - lasten, nuorten ja perheiden psykososiaalisen hyvinvoinnin tutkiminen ja sen kehittämiseen pyrkiminen. Ison haasteen tarjoaa tulevan maaliskuun Minna Canthin päivä, jolloin saan julkisesti puolustaa lasten ja nuorten psykososiaalista hyvinvointia - erityisesti sosiaalista kompetenssia, yksinäisyyttä ja niiden periytyvyyttä tarkastelevaa väitöskirjaani. Perheemme yhteisenä suurena haasteena on saada uusi kotimme vihdoin ja viimein muuttovalmiiksi ja ullakolla odottaneet lukuisat muuttolaatikot purettua uusille paikoilleen. Toivon kovasti, etteivät hiiret ja vuotava katto ole tehneet kirjoilleni tuhoa. Toivottavasti tapaamme vuoden aikana erilaisissa tilaisuuksissa - odotan kovasti kuulevani sinun tavoitteistasi, haasteistasi ja odotuksistasi kodin ja koulun aikuisten yhteisestä toiminnasta lastemme ja nuortemme kouluhyvinvoinnin ja oppimisen edellytysten parantamiseksi ja ylläpitämiseksi! Kirjoittaja on Suomen Vanhempainliiton puheenjohtaja Vanhempien Sanomat 7

8 L I I K E N N E T U R V A L L I S U U S Vanhemmat ja lapset yhdessä liikenneturvallisuuden puolesta Vuonna 2010 Euroopan Vanhempien ja Koulun Päivää vietetään Suomessa liikenneturvallisuuden parissa. Suomen Vanhempainliitto kannustaa vanhempainyhdistyksiä toimimaan lasten ja nuorten liikenneturvallisuuden kehittämiseksi. Vanhempina voimme toimia hyvinä esimerkkeinä sekä lasten ja nuorten oman ajattelun herättäjinä. Yhteinen kävely- tai pyöräretki koulun tai päiväkodin ympäristössä auttaa havaitsemaan vaaranpaikkoja. Lasten ja nuorten Isabelle Kardacz Euroopan komissiosta vetosi vanhempiin liikenneturvallisuuden edistämiseksi. ehdotuksia kuuntelemalla voi löytyä monta hyvää ideaa liikennekäyttäytymisen parantamiseksi. Liikenneaiheiset tapahtumat ovat myös hauskaa yhdessäoloa tärkeän asian puolesta. Turvallisuutta Euroopan laajuisesti Suomen Vanhempainliitto allekirjoitti joulukuussa eurooppalaisen tieliikenneturvallisuuden peruskirjan yhdessä 21 muun suomalaisen organisaation kanssa, ja lupaa näin osallistua omalta osaltaan seuraavan kolmen vuoden ajan liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn ja tieliikennekuolemien aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen vähentämiseen. Liikenneturvallisuusyksikön päällikkö Isabelle Kardacz Euroopan komissiosta vetosi allekirjoitustilaisuudessa erityisesti vanhempiin, jotta he tekisivät kaikkensa vaikuttaakseen liikennekäyttäytymiseen ja -turvallisuuteen lasten kasvatuksessa. Kardacz muistuttaa, että liikennevalistuksen tulisi jatkua läpi ihmisen elämän. Erityisiä kohderyhmiä Kardaczin mielestä ovat pienet koululaiset, nuoret kuljettajat ja ikäihmiset. Riskiryhmässä nuoret Vuonna 2008 Euroopan tieliikenteessä tapahtui liikenneonnettomuutta, joissa ihmistä menehtyi ja loukkaantui. Tieliikenteen kuolonuhreista 20 prosenttia on vuotiaita nuoria. Erityisesti riskiryhmässä ovat nuoret miehet. Suomessa kuolee vuosittain noin 85 ja loukkaantuu noin 2600 nuorta. Menehtyneistä viidennes on vuotiaita. Nuorten kuolemanriski on muuhun väestöön verrattuna kolminkertainen. Tuija Metso Suomen Vanhempainliitosta (eturivissä toinen vasemmalta) allekirjoitti tieliikenneturvallisuuden peruskirjan joulukuussa Eurooppalaisen tieliikennefoorumin jäsenenä on jo 1600 toimijaa; kansalaisjärjestöjä, yrityksiä, viranomaisia ja oppilaitoksia. 8 Vanhempien Sanomat

9 Mitä isot edellä sitä pienet perässä toista minuuttia jonka joudun odottamaan seuraavaa bussia. Samalla olen ylpeä itsestäni. Tajusin viime hetkellä aikuisen vastuuni ja jäin punaisiin valoihin lasten kanssa odottamaan. Lapsi oppii matkimalla. Isompien ihmisten puheet ja teot siirtyvät pienemmille niin hyvässä kuin pahassa. Niin tapahtuu myös liikenteessä. Aikuisilla on merkittävä rooli oikeiden asenteiden ja liikennesääntöjen opettamisessa. Lasten kasvaessa ja liikkuessa itsenäisesti liikenteessä heidän oma käyttäytymisensä on avainasemassa turvallisuu- Hirveä kiire töistä kotiin. Bussi on tulossa ja jalankulkijoille palaa punainen valo pakko mennä vaan. Tuohon väliin voisin ehtiä. Askel sujahtaa jo ajoradalle kunnes huomaan valoissa odottavan joukon keltaisiin liiveihin sonnustautuneita päiväkotilapsia. Ei hitsi en sittenkään voi, pakko jäädä odottamaan valojen vaihtumista ja antaa bussin mennä menojaan. Manailen myöhästymistäni, tuota pitkää viittäden kannalta. Lapsen on oltava tarkkaavainen ja opittava liikennesäännöt mahdollisimman varhain. Opitut tavat ja asenteet heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen, myös nuoren kuljettajan ajotapaan. Moni liikenneonnettomuus voitaisiin välttää vastuullisella asenteella, huolehtimalla omasta ja muiden turvallisuudesta. Tämä aikuisen olisi hyvä tiedostaa jo pieniä lapsia autolla kuljettaessaan. Teksti: JOHANNA ARTOLA Liikenneaiheisia tehtäviä ja tietoa lapsille Rautatievirasto mukana koulujen liikennekasvatuksessa Rautatievirasto on tuottanut opettajille ja muille lasten ja nuorten parissa toimiville tahoille rautatieturvallisuuteen liittyvää oppimateriaalia, joka täydentää tieliikennettä koskevaa liikenneturvallisuuskasvatusta. Vastaavaa raideliikenteeseen liittyvää aineistoa ei aiemmin ole ollut käytettävissä. Verkkoon koottu käyttövalmis opetusaineisto sisältää seitsemän erilaista tuntisuunnitelmaa, opettajan faktapaketin sekä erilaisia kuvia, pelejä, leikkejä ja askartelumateriaalia, joiden avulla lapset oppivat ymmärtämään rautatieturvallisuudesta kerrottuja asioita. Aineisto on suunnattu opettajille, mutta se soveltuu kenelle tahansa, joka haluaa huomioida rautatieturvallisuuden lasten parissa toimiessaan. Tutustu aiheeseen osoitteessa Vanhempien Sanomat 9

10 Kiusaaminen on vallan väärinkäyttöä Kiusaamisessa on kysymys alistussuhteesta, jossa yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan toistuvasti ja tahallisesti pahaa mieltä. Tekijöinä on joku tai jotkut, joita vastaan kiusatun on vaikea puolustautua. Kiusaajilla on usein halu näkyä ja kuulua, saada valtaa ryhmässä. Usein kiusaamisen kohteeksi valitaan oppilas, joka on ennestään huonossa asemassa ryhmässä tai jolla on vain vähän ystäviä. Myös luokan normit vaikuttavat olennaisesti kiusaajaan eli siihen saako hän muilta kannustusta tai paheksuntaa toiminnalleen. Mitkään yksittäiset merkit eivät sinänsä kerro kiusatuksi joutumisesta. Jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa ja tälle tyypilliset keinot viestittää pahaa oloaan. Olennaista on huomata oppilaan käyttäytymisessä tapahtunut muutos. Esimerkiksi aikaisemmin koulussa hyvin viihtynyt oppilas ei enää haluakkaan mennä kouluun. Mikäli muutokselle ei löydy ymmärrettävää syytä, on tarpeellista keskustella asiasta lapsen ja/tai koulun henkilökunnan kanssa. Kiusaamisen vastaiseen työhön tarvitaan kokonainen ohjelma KiVa Koulu on tutkimustietoon perustuva ohjelma, joka on kehitetty opetusministeriön rahoituksella koulukiusaamisen vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi. Työstä ovat vastanneet Turun yliopiston psykologian laitoksen ja Oppimistutkimuksen keskuksen asiantuntijat. KiVa Koulu -ohjelma 10 Vanhempien Sanomat

11 koostuu yleisistä ja kohdennetuista toimenpiteistä. Yleiset toimenpiteet on tarkoitettu kaikille oppilaille. Niiden keskeisen rungon muodostavat vuoden aikana toteutettavat KiVa -oppitunnit. Alakoulun oppilaat osallistuvat oppitunneille ensimmäisellä luokalla (10 kaksoistuntia) ja uudelleen neljännellä luokalla (10 kaksoistuntia). Yläkoulussa toteutetaan 7.-luokkalaisille suunnattuja KiVa-teemoja (4 teemaa), joko oppituntien tai teemapäivien muodossa. Oppitunnit ja teemat sisältävät mm. keskusteluja, ryhmätöitä, lyhytfilmejä kiusaamisesta ja rooliharjoituksia. Niiden sisältö etenee yleisistä aiheista, kuten kunnioituksen merkityksestä ihmissuhteissa, kiusaamisen mekanismeihin ja seurauksiin. Monilla oppitunneilla keskitytään siihen, millainen rooli ryhmällä on kiusaamisen ylläpitäjänä tai lopettajana: mietitään ja harjoitellaan erilaisia tapoja vastustaa kiusaamista. Oppitunteja täydentävät kiusaamisen vastainen KiVa-tietokonepeli ja yläkoulussa virtuaalinen oppimisympäristö nimeltä KiVa Street. Erityisesti vanhemmille suunnattua materiaalia ovat vanhempien opas ja sen nettiversio, joka löytyy ohjelman verkkosivuilta. Oppaan voi myös ostaa KiVa Shopista. Vanhempainiltoja varten on koulun henkilökunnan käyttöön tehty esitysgrafiikkaa. Palkittu KiVa Kouluohjelma on jo lyhyessä ajassa osoittautunut toimivaksi menetelmäksi koulukiusaamisen torjunnassa. Koulut lähtevät hyvin mukaan talkoisiin Kohdennetut toimenpiteet on suunnattu kiusatuille ja kiusaajille. Niiden tavoitteena on saada meneillään oleva kiusaaminen loppumaan sekä antaa tukea kiusatulle oppilaalle. Tätä tarkoitusta varten koulussa toimii vähintään kolmen opettajan tai muun henkilökuntaan kuuluvan aikuisen muodostama työryhmä, KiVa-tiimi. Tiimi on saanut koulutuksen kiusaamistapausten selvittämiseen. He selvittävät yhteistyössä luokanopettajan tai -valvojan kanssa esiin tulevia kiusaamistapauksia. Vanhemmille ilmoitetaan käydyistä keskusteluista ja jos seurantakeskusteluissa ilmenee, ettei kiusaamista ole saatu loppumaan, aloitetaan keskustelut vanhempien kanssa ja mietitään erilaisia toimenpiteitä, joilla kiusaaminen saataisiin loppumaan. KiVa Koulu -ohjelma on onnistunut vähentämään koulukiusaamista perusopetuksen eri vuosiluokilla. Vuoden lopussa ohjelmassa oli mukana 1400 koulua ja noin oppilasta on sen piirissä. Vuonna 2010 aloittavia kouluja on tähän mennessä ilmoittautunut mukaan 780. KiVa Koulu -ohjelma voitti vuonna 2009 Euroopan rikoksentorjuntapalkinnon ja sai vuoden Humanistiteko -kunniamaininnan. Teksti: ARI KAUKIAINEN Kirjoittaja työskentelee Turun yliopiston psykologian laitoksella yliopistonlehtorina ja Oppimistutkimuksen keskuksessa erikoistutkijana. Nettikiusaamista kitkemään Kiusaaminen netissä tai kännykällä on yksi koulukiusaamisen muoto. Kiusaaminen voi olla pilkkaavien kuvien välittämistä, videokuvaa ja loukkaavia tekstejä, jotka verkossa valitettavasti leviävät helposti paljon laajemmalle kuin kiusaaja aluksi tarkoitti. Ikävää viestiä on verkosta usein myös mahdotonta lopullisesti poistaa. Kiusaamisen lopettaminen on aina aikuisten vastuulla, sekä kotona että koulussa. Helmikuussa 2010 järjestettävästä Tietoturvaviikosta käynnistyvät talkoot, joiden tavoitteena on, että turvallista internetin käyttöä käsitellään peruskouluissa ja että tietoturvatieto kulkee oppilaiden mukana myös koteihin. Tietoturva.fi sivustolla on julkaistu teemaan liittyviä kuvatehtäviä, joiden avulla voidaan pohtia muun muassa kuvan käyttöä internetissä eri näkökulmista. Kenellä on tekijänoikeus kuvaan? Onko kuvassa esiintyviltä henkilöiltä ja heidän huoltajiltaan kysytty lupa julkaisuun? Millaisia kuvia kannattaa itsestä julkaista, jotta oma yksityisyys säilyisi? Kansallinen tietoturvapäivä on julkishallinnon, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteinen hanke ja sitä vietetään vuosittain helmikuussa. Myös Suomen Vanhempainliitto on mukana hankkeessa. Vanhempien Sanomat 11

12 Vuorovaikutusvastuu kuuluu opettajalle Kukapa ei toivoisi mutkatonta yhteistyötä kodin ja koulun välille? Tavoitteista huolimatta kasvatuskumppanuus ei aina toteudu ongelmitta. Vanhempien ja koulun toimijoiden välille syntyneitä riitoja ratkotaan pahimmassa tapauksessa lakimiesten voimin. Onnistunut yhteistyö edellyttää vuorovaikutustaitoja, joita suomalaiset eivät vielä kovin hyvin hallitse. Teksti ja kuva: LEENA HERLEVI-VALTONEN Itsekkyyden tilalle pitäisi saada positiivista yhteisöllisyyttä, toivoo psykologi ja yhteisötyönohjaaja Liisa Raina. Psykologi ja yhteisötyönohjaaja Liisa Raina opettaa vuorovaikutustaitoja työyhteisöille. Rainan mukaan taitoja tarvitsevat ensisijaisesti ne ammattilaiset, jotka ovat tekemisissä lasten ja nuorten kanssa. Vuorovaikutustaidot kuuluvat olennaisena osana kasvattajan ammattitaitoon. Kodin ja koulun yhteistyössä vuorovaikutusvastuu kuuluu opettajalla. Vanhemmat ovat koulun ja kodin välisessä keskustelussa yksityisiä ihmisiä, joilta ei voi vaatia vuorovaikutustaitoja samalla tavalla kuin kasvatusalan ammattilaisilta. Jokainen ihminen on silti vastuussa omasta käyttäytymisestään. Opettajan tehtävä on huolehtia siitä, että yhteistyömuodoista on sovittu yhdessä vanhempien kanssa ja pelisäännöt ovat kaikille selvät. Ristiriitoja syntyy aina, Liisa Raina toteaa. Vuorovaikutuksen ammattilaisen tulee osata hallita tilanne ja ohjata keskustelua oikeaan suuntaan. Tunteet kuriin Vuorovaikutustilanteissa on etu, jos on oppinut säätelemään tunteitaan. Tunteita ei tarvitse tukahduttaa, sillä ne välittävät meille tärkeitä viestejä, joita on hyvä kuunnella. Voimakas tunnetila voi kuitenkin vaikuttaa tekoihimme, joita myöhemmin kadumme. Tämä koskee sekä opettajia että vanhempia. Sellaiselle tunteelle, joka voi haitata vuorovaikutustilannetta, ei pidä antaa valtaa. Oleellista on oppia tunnistamaan omat tunnetilansa, ja ymmärtää mikä vaikutus niillä on käyttäytymiseemme. Liisa Raina kehottaa vuorovaikutuksen ammattilaisia ottamaan syliinsä symbolisen säiliön, johon voi sijoittaa ne asiat, joita neuvottelussa käsitellään. Näin ongelmat pysyvät erillään omista henkilökohtaisista tunteista. Samaan säiliöön voi myös sijoittaa vastapuolen viestittämät tunnetilat, jotka häiritsevät keskustelun etene- 12 Vanhempien Sanomat

13 mistä. Säilöminen auttaa hahmottamaan käsiteltävän ongelman sellaisena kuin se on, ei osana minua. Jokainen ihminen voi harjoitella tunteiden säätelyä. Vaikka huoltaja edustaa kodin ja koulun yhteistyössä yksityistä henkilöä, on hänellä yhtälailla vastuu omasta käyttäytymisestään. On luonnollista että omaa lasta koskeva ongelma voi nostaa pintaan voimakkaita tunteita. On kuitenkin lapsen etu, että asioista sovitaan hyvässä hengessä ja asiallisesti. Omalla käytöksellään vanhempi myös antaa lapselle mallin siitä, miten asioita kuuluu aikuisten kesken hoitaa. Tunteiden säätelyn lisäksi voimme vaikuttaa asenteisiimme. Ennen neuvottelutilanteeseen menemistä on hyvä kysyä itseltä, minkälaisen ratkaisun ongelmaan toivoo saavansa. Sen sijaa, että korostamme itsekkäästi omia tarpeitamme, meidän pitäisi enemmän pohtia yhteisiä tavoitteita ja sitä, tukeeko minun asenteeni niitä. Hyökkäys on paras puolustus? Yksityisissä ihmissuhteissa kohtaamme erilaisia vuorovaikutusta haittaavia tapoja reagoida. Jollakin on tapana pitää mykkäkoulua, toinen pakenee tilanteesta lähtemällä pois. Hyökkäys on paras puolustus ja selittelyyn tai vähättelyyn sortuu meistä yksi jos toinen. Joku käyttäytyy ylimielisesti joutuessaan heikkoon asemaan ja joku toinen heittäytyy täysin välinpitämättömäksi. Samanlaisia piirteitä Liisa Raina on löytänyt myös työyhteisöistä. Vuorovaikutuksen ammattilainen ei voi toimia näin. Hänen tehtävänsä on ohjata keskustelua. Jos vastapuoli käyttäytyy Jos vastapuoli käyttäytyy hyökkäävästi, ammattilainen ei puolustaudu, vaan ehdottaa uutta tapaamista. hyökkäävästi, ammattilainen ei puolustaudu, vaan ehdottaa uutta tapaamista. Ammattilainen vastaa omasta toiminnastaan. Entäpä jos vanhempi kokee, ettei tule kuulluksi lastaan koskevassa asiassa? Eräs koulukiusatun äiti kirjoittaa internetin keskustelupalstalla näin: Ihmettelen kovasti, miksei opettaja puutu asiaan, vaikka asiasta on hänen kanssaan koko lukuvuoden puhuttu, aina vain sama vastaus, seurataan tilannetta. Jos tämä asia ei ala edistymään mihinkään, mitä tekisin seuraavaksi, ottaisinko yhteyttä suoraan koulun rehtoriin?? Liisa Raina ehdottaa, että opettajaan ollaan vielä kerran yhteydessä. Jos sittenkin näyttää siltä, ettei opettaja jostakin syystä kuuntele, voi pyytää, että opettaja järjestää yhteisen neuvottelun, jossa myös rehtori on läsnä. Raina uskoo, että avoin keskustelu asianosaisten kesken on ainoa tie hyvän yhteistyön luomiseksi. Lakimiehen juttusille on syytä lähteä vasta, kun asia ei yrityksistä huolimatta minkään tahon toimesta etene toivotulla tavalla. Raastupa on kuitenkin aina äärimmäinen keino. On tarkoin pohdittava, onko asian selvittäminen oikeusteitse todella lapsen etu. Yhteistyötaitoja opeteltava jo lapsena Vuorovaikutustaidot eivät kuulu suomalaisten vahvuuksiin. Taitoja ei Rainan mielestä opeteta riittävästi suomalaisessa koulussa tai oppilaitoksissa. Kulttuurissamme itsekkyys ja yksilökeskeisyys korostuvat. Lapset opetetaan jo varhain pärjäämään omillaan ja huolehtimaan itse itsestään. Samalla oletetaan, että heistä kasvaa yhteisöön sopeutuvia ihmisiä, jotka menestyvät työelämässä. Puhumme yhteisöllisyydestä paljon, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä se tarkoittaa. Yhteisöllisyys voi olla myös pienen ääriryhmän muodostama porukka, joka ajaa omia etujaan ja sulkee ulos ne, jotka ovat eri mieltä, Liisa Raina muistuttaa. Itsekkyyden tilalle pitäisi saada positiivista yhteisöllisyyttä, jossa tavoitteena on ottaa jokaisen jäsenen yksilölliset taidot yhteiseen käyttöön. Näin Liisa Raina avaa aiheeseen liittyvää termistöä: Monissa suomalaisissa kouluissa käytetään yhä perinteisiä oppimismenetelmiä, jotka eivät tarjoa lapselle riittävästi mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä toisten kanssa. Kun meillä lapset oppitunnilla haluaisivat auttaa toinen toisiaan, ajatustenvaihtoa naapurin kanssa saatetaan kutsua lunttaamiseksi. Lapselle syntyy mielikuva, että auttaminen tai avun pyytäminen ei ole sallittua. Kun nuoret siirtyvät työelämään, työnantajat joutuvat opettamaan lapsille kädestä pitäen kokouskäytäntöä ja vuorovaikutustaitoja. Oppimisympäristöt tulisi rakentaa niin, että oppilaat voivat olla jatkuvasti toinen toistensa kanssa puheyhteydessä ja toimia yhteistyössä. On toki paljon opettajia ja kouluja, jotka ovat siirtyneet yhteisöllisempään ja yhteistoiminnallisempaan opetukseen. Koulun pitää opettaa nimenomaan monimutkaisia vuorovaikutustaitoja isoissa ryhmissä ja monimuotoisessa seurassa. VUOROVAIKUTUS Vaikutetaan toiseen tasaveroisena vuorotellen (dialogi). TILANNETAJU Tilanteeseen vaikuttavien monien asioiden huomioiminen vuorovaikutussuhteessa. TUNNEÄLY Itsetuntemus, itsehallinta, motivoituminen, empatia ja sosiaaliset kyvyt ovat tunneälyn osa-alueita. HENKILÖKEMIA Ihmiset arvottavat spontaanisti asioita hyvän ja huonon väliin, niin myös ihmissuhteita. TEMPERAMENTTI Synnynnäinen tyyli tai tapa reagoida asioihin, ei opittu. Vanhempien Sanomat 13

14 Suomi monikulttuuristuu nopeasti: vuonna 1990 Suomessa asui ulkomaiden kansalaista, vuonna 2008 heitä oli jo Rajanvetoa kasvatuksen kentällä Suomalainen yhteiskunta on viime vuosina monikulttuuristunut ja väestön rakenteessa tapahtuneet muutokset näkyvät myös koulumaailmassa. Opettaja kohtaa työssään entistä enemmän maahanmuuttajaperheitä, mikä asettaa opettajan ammattitaidolle ja kodin ja koulun yhteistyölle uudenlaisia odotuksia. Yllättävää kyllä, maahanmuuttajavanhempien näkemyksistä on Suomessa vielä varsin vähän tutkimusta. Teksti: SANNA HAPPO JA HENNA KORHONEN Sanna Happo ja Henna Korhonen tekivät Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksella keväällä 2008 pro gradu -tutkielman, jossa selvitettiin venäjän- ja persiankielisten maahanmuuttajavanhempien näkökulmia kasvatusvastuusta ja kodin ja koulun yhteistyöstä. Tutkimus koostui kahdesta osasta: maahanmuuttajavanhemmille suunnatusta kartoittavasta kyselystä sekä ryhmähaastatteluista. Maahanmuuttajavanhemmat kokivat ensisijaisen kasvatusvastuun olevan heillä itsellään, ja he olettivat koulun huolehtivan erityisesti tiedollisesta kasvatusvastuualueesta. Vanhemmat luottivat opettajan ammattitaitoon ja arvostivat tämän työtä. Kysymykset kasvatusvastuusta eivät siis näyttäytyneet tutkimuksessa erityisen ongelmallisina. Myös suomalaisia vanhempia käsittelevissä tutkimuksissa on korostunut vanhempien vahva lapsista välittäminen. Kulttuurit kohtaavat kasvatuksessa Yllättävää tuloksissa oli se, kuinka samanlaisia ne olivat syntyperäisten suomalaisten vanhempien kasvatusnäkemyksiä käsittelevien tutkimusten kanssa. Merkittäviä eroja ei myöskään löytynyt venäjän- ja persiankielisten vanhempien näkemysten välillä. Maahanmuuttajavanhempia yhdistävät samansuuntaiset kokemukset maahanmuutosta ja sen haasteista, mutta kasvatusvastuunäkemykset eivät ole yksistään kulttuurisidon- 14 Vanhempien Sanomat

15 Vanhempainyhdistykset matkalla monikulttuurisuuteen Suomen Vanhempainliiton monikulttuurista vanhempainyhdistystoimintaa kehittävä projekti käynnistyy keväällä 2010 RAY:n tuella. Kolmivuotisessa projektissa luodaan vanhempainyhdistyksille toimintamalleja ja aineistoa monikulttuuriseen toimintaan yhteistyössä vanhempien ja muiden tahojen kanssa. Lisäksi rakennetaan maahanmuuttajatoiminnassa mukana olevien vanhempain- Vanhempainyhdistystoiminta on vanhemmille avointa vapaaehtoistoimintaa päiväkodin tai koulun lasten ja nuorten hyväksi. Kaikki vanhemmat ovat tervetulleita mukaan, mutta miten rohkaista osallistumaan vanhempaa, jolle suomalainen koulu ja kulttuuri ovat vieraita? Kuinka maahanmuuttajavanhempi voi osallistua vanhempainyhdistyksen toimintaan, jos jopa yhteinen kieli puuttuu? naisia. Kasvatuksen yleiset horisontit ovat kulttuurista riippumatta samoja ja kasvatuksella näyttäisi olevan ajaton perustansa. Tutkimuksen mukaan vanhemmat toivoivat koulun huolehtivan enemmän myös sosiaalisesta kasvatusvastuualueesta. Tämä ei kuitenkaan johtunut vanhempien välinpitämättömyydestä, vaan yksinkertaisesti siitä, ettei maahanmuuttajavanhemmilla usein ole riittävää suomen kielen taitoa ja tuntemusta suomalaisesta kulttuurista, jotta he voisivat opettaa lapsilleen uuden kulttuurin käytänteitä ja toimintatapoja. Eettisestä kasvatusvastuualueesta vanhemmilla oli erilaisia mielipiteitä. Vanhemmat kokivat arvojen ja maailmankatsomuksen välittämisen kuuluvan pääasiassa kodille, mutta eivät kokeneet uskonnon opettamista koulussa ongelmana. Koulussa toivottiin kerrottavan erityisesti maailmanuskonnoista sekä niiden historiasta ja yhteisistä piirteistä. Yhteisöllisyys kiinnostaa Maahanmuuttajavanhemmat pitivät kodin ja koulun yhteistyötä tärkeänä ja olivat kiinnostuneita myös vanhempien välisestä yhteistyöstä, mutta kokivat siihen osallistumisen vaikeaksi vieraan kielen ja sosiaalisten kontaktien vähäisyyden vuoksi. He kokivatkin tarvitsevansa lisää kulttuurista ja sosiaalista pääomaa pystyäkseen osallistumaan lastensa koulunkäyntiin kokonaisvaltaisesti. Tuleekin pohtia, kuinka maahanmuuttajavanhemmille voitaisiin tarjota enemmän mahdollisuuksia osallistua kodin ja koulun yhteistyöhön ja saada vertaistukea muilta vanhemmilta; halua ja tarvetta tähän maahanmuuttajavanhemmilla tutkimuksen perusteella on: Täällä Suomessa kuulin, että siellä koulussa on joku tämmöinen vanhempainkomitea, ja minulle sitten mieheni sanoi, että haluaisitko mennä siihen, että siihen kuuluu muutamien lasten vanhempia. Ja minä sitten sanoin, että totta kai haluaisin mennä, mutta niille muille ihmisillehän tulisi siitä kasa ongelmia, jos minä menisin sinne ja en ymmärtäisi suomea ja kaikki pitäisi minulle sitten erikseen selittää. yhdistysten yhteistyöverkosto sekä järjestetään erilaisia tapaamisia. Maahanmuuttajavanhempien osallistumisen kynnystä madalletaan tarjoamalla tietoa vanhempainyhdistystoiminnasta ja kannustamalla osallistumiseen. Vanhempien välinen yhteistyö hyödyttää lasta. Muualta Suomeen muuttanut lapsi tarvitsee vanhempiensa tukea koulunkäyntiinsä ja kasvaakseen osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Hänen vanhempansa tarvitsevat tietoa suomalaisesta koulusta, yhteiskunnasta ja vanhempana toimimisesta. Siinä me kantaväestön vanhemmat voimme olla avuksi. Suomi monikulttuuristuu nopeasti: vuonna 1990 Suomessa asui ulkomaiden kansalaista, vuonna 2008 heitä oli jo Yllättävää kyllä, maahanmuuttajavanhempien näkemyksistä on Suomessa vielä varsin vähän tutkimusta. Suomen Vanhempainliitto palkitsi Sanna Hapon ja Henna Korhosen pro gradu tutkielman lokakuussa Liiton gradukilpailuun osallistui yhteensä 15 kodin ja koulun yhteistyöhön liittyvää tutkielmaa. Kilpailu järjestetään joka toinen vuosi. Happo, S. & Korhonen, H Rajanvetoa kasvatuksen kentällä. Maahanmuuttajavanhempien näkemyksiä kasvatusvastuusta ja kodin ja koulun yhteistyöstä. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. Vanhempien Sanomat 15

16 Mediakasvatus on osa arjen hallintaa Sähköinen media on vahvasti läsnä lapsiperheiden arjessa. Historiallisesta näkökulmasta varsin lyhyessä ajassa media on haukannut arjestamme leijonan osan - hyvässä ja pahassa. Teksti: LEENA HERLEVI-VALTONEN Monipuolisen mediaympäristön hallitseminen asettaa haasteita vanhemmille ja kasvatusalan ammattilaisille. Kannamme huolta lastemme nettiyhteisöissä, television ääressä ja pelien parissa viettämästä ajasta ja sähköisen median vaikutuksista lasten kehitykseen. Toisaalta sähköinen media tuo arkeen helpotusta ja runsaasti uusia mahdollisuuksia oppia, osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamistyöhön. Toistaiseksi mahdollisuudet hyödyntää digitaalista mediaa eivät ole kaikille samat, eikä yhtenäisiä pelisääntöjä ole. Toisille media on rikkaus, verkostoitumisen ja kehittymisen tuki, toiset putoavat kelkasta ja syrjäytyvät. Mediakasvatus opetuksessa Vallitseva mediakulttuuri haastaa kotiväen lisäksi opetuksen. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa mediakasvatus on väljästi integroitu eri oppiaineisiin, mutta sen sisällölliset laatuvaatimukset ontuvat eikä opettajien pedagoginen koulutus vastaa mediakasvatuksen nykyaikaisia tarpeita. Perusteissa todetaan myös, että oppimisympäristön varustuksen tulee tukea oppilaan kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi. Viestintäteknisten välineiden hallinta ja niiden monipuolinen käyttö sekä verkkoetiikka kuuluvat opetukseen. Kaikilla kunnilla ja kouluilla ei kuitenkaan ole samanarvoisia mahdollisuuksia tai tahtoa varustaa kouluja vallitsevan kulttuurin edellyttämällä tavalla. Joissakin kouluissa satsataan tehokkaasti sähköiseen viestintään, toisaalla luotetaan sinnikkäästi vanhoihin menetelmiin. MEDIALUKUTAITO tarkoittaa taitoa käyttää eri medioita, ymmärtää ja arvioida kriittisesti medioiden ja mediasisältöjen eri näkökohtia sekä viestiä erilaisissa yhteyksissä. Medialukutaito liittyy kaikkiin medioihin, kuten televisioon, elokuvaan, radioon ja musiikkitallenteisiin, painettuun mediaan, internetiin ja kaikkiin muihin digitaaliteknologioihin. 16 Vanhempien Sanomat

17 K11 K13 K15 K18 klo17.00 Alle 11-vuotiaille haitallisia ohjelmia ei saa esittää ennen klo Kellonaika perustuu oletukseen, että klo vanhemmat ovat kotona ja kantavat vastuun lasten television katselusta. klo19.00 Alle 13-vuotiaille haitallisia ohjelmia ei saa esittää ennen klo klo21.00 Alle 15-vuotiaille haitallisia ohjelmia ei saa esittää ennen klo klo23.00 Alle 18-vuotiaille, eli alaikäisille lapsille haitallisia ohjelmia ei saa esittää ennen klo Ikärajat ja niitä vastaavat kellonajat tv-yhtiöiden allekirjoittamassa sopimuksessa Opettajien tietotaidot ja koulutustaso laahaavat digitaalisen median kehityksessä pahasti jäljessä ja koulujen mahdollisuudet kouluttaa henkilöstöä ovat eriarvoiset. Osa opettajista on omasta tahdostaan halunnut lisätä esimerkiksi verkon käyttöä opetuksessaan. Osa ei halua tai osaa hyödyntää digitaalista mediaa. Toistaiseksi emme siis voi olettaa, että nuoret koulusta päästyään ovat mediataidoiltaan samalla viivalla. Kysymys on kuitenkin nykyaikaisista kansalaistaidoista. Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry on onneksi tarttunut haasteeseen ja kehittää koulutusmalleja opettajille yhteistyössä opettajankoulutuslaitosten kanssa. Info Rajoja, rakkautta ja yhteistyötä mediaviidakossa Arjessa, opetussuunnitelmien ulkopuolella yhteiskuntavastuuta median kehittämisessä ja valvonnassa kantavat kaikki; yritykset ja yhteisöt, kunnat ja yksityiset ihmiset. Eri toimijoiden tulee osoittaa kiinnostuksensa moderniin viestintätekniikkaan ja vallalla oleviin viestintäkulttuureihin, ja laatia yhteistyössä pelisääntöjä tukemaan yhteistä kasvatustyötä. Mediakasvatus on vain yksi, joskin merkittävä osa kasvatuskokonaisuutta, jossa pätevät samat lainalaisuudet kuin millä tahansa elämän alueella. Jos lasten toimintaympäristö muuttuu, on aikuisten velvol- Alle 20-vuotiaat lapset ja nuoret käyttävät mediaa noin kahdeksan tuntia päivässä, josta internetiä kaksi tuntia, televisiota vajaat kaksi tuntia, digitaalisia pelejä tunnin. Lopun ajan vievät mp3-musiikkisoittimet, kännykkä, radio, sanoma- ja aikakauslehdet ja kirjat (Lähde: Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinäkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 2009). lisuus tutustua uuteen ympäristöön ja turvata lapsen kasvu. Lasta ei saa jättää mediaviidakossa yksin ottamaan epämääräisestä kartasta selvää. Vanhemmille edelleen paras tapa suojella lasta median haitoilta on oman tiedon lisääminen ja maalaisjärki, kuten kaikessa muussakin kasvatuksessa. Mediakasvatus kotona on osa arjenhallintaa; nukkumaanmenoaikoja, päivärytmiä, kriittistä keskustelua median tarjoamasta maailmankuvasta, pelivuoroja ja yhteisiä hetkiä. Lukemista: - Lasten ja nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Liikenne- ja viestintäministeriö Lasten ja nuorten mediafoorumi - Mediakasvatus suomalaisperheissä 2009 Viestintäviraston julkaisu 11/2009. Kielletty alle 11-vuotiailta Suomalaisia televisioyhtiöitä sitoo haitallisten tvohjelmien sijoittelu ja varoituskäytäntö. Kaikki kotimaiset tv-yhtiöt ovat allekirjoittaneet itsesääntelysopimuksen, jonka mukaan ne kertovat tv-katsojille lapsille sopimattomasta materiaalista. Viesti välitetään kuluttajille yhtenäisellä K-merkinnällä, ohjelmatiedoissa sekä ohjelmaa edeltävässä aikakuulutuksessa. Tv-kanavilla ei saa lähettää ennakkomainoksia lapsille haitallisista ohjelmista sovittujen ikärajojen puitteissa. Vastaavat merkinnät löytyvät myös elokuvista ja digitaalisista peleistä. Vastuu ikärajojen noudattamisesta kotona on vanhemmilla. Vanhempien Sanomat 17

18 K I R J A T Lapsellani on oppimisvaikeuksia Numminen Heli Sokka Laura Edita 2009 Lapsen oppimisvaikeudet huolestuttavat monia vanhempia. He pohtivat, onko esimerkiksi keskittymiskyvyn puute lapsen omaan persoonaan ja temperamenttiin liittyvä asia, vai onko lapsella jokin oppimisvaikeus, johon pitäisi hankkia tukea. Heli Nummelan ja Laura Sokan kirjoittama Lapsellani on oppimisvaikeuksia auttaa tunnistamaan ja ymmärtämään erilaisia oppimisvaikeuksia, kuten kielellisiä oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuushäiriöitä ja hahmotusvaikeuksia. Vanhemmat saavat myös tietoa, mistä etsiä ja löytää apua ja miten viedä lapsen asiaa eteenpäin. Äiti ei jätä Kaulio Pia Uotila Merja Minerva kustannus Oy, 2009 Kun lastenneuvolassa käyrät näyttävät täydellisiltä, vauva syö ja voi hyvin, elämä näyttää auvoiselta. Tuntuu, ettei mikään voi tätä idylliä rikkoa. Mutta elämä ei aina etene oppikirjojen mukaan. Kun lapsen mieli järkkyy, arkeen ilmestyy vakavia päihteitä, rikollisuutta tai persoonallisuuden häiriöitä, myös äitiyden myytti sortuu. Äiti ei jätä on koskettava ja aito välähdys todellisuudesta. Kirjassa äidin tehtävässä vaikeiden tilanteiden eteen joutuneet naiset kertovat syyllisyyden ja häpeän tunteistaan, hauraudesta ja riittämättömyydestä ja siitä, kuinka ohuen toivon varassa toiset meistä joutuvat selviytymään. VIIHDY, VIISASTU JA VAIKUTA VERKOSSA Vertaistukea ja tietoa oppimisvaikeuksista ja erilaisista oppijoista tarjoavat lukuisat järjestöt, kuten Erilaisten oppijoiden liitto ry Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry ADHD-liitto ry Perheenjäsenen psyykkinen sairaus vaikuttaa koko perheeseen ja läheisten elämään. Omaiset tarvitsevat tietoa, tukea ja neuvontaa jaksaakseen elää arkea vaikeassa tilanteessa. Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry on mielenterveyskuntoutujien omaisten valtakunnallinen edunvalvoja ja omaistyön asiantuntijaorganisaatio. Ensi- ja turvakotien liitto on valtakunnallinen lastensuojelujärjestö, jonka tarkoituksena on tukea vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä ehkäistä perheväkivaltaa. Rikosuhripäivystys tarjoaa tukea mm. valtakunnallisessa auttavassa puhelimessa. Rikosuhripäivystystä koordinoi Suomen Punainen Risti Vanhempien Sanomat

19 V I E R A S K Y N Ä Ratkaisuja ei syyllisiä Martti Hellström J okainen isä ja äiti toivoo lapsensa parasta. Vanhemmilleen lapsi on silmäterä. Opettajalle lapset ovat tärkeä luokkayhteisö, jossa on jopa 30 perheen silmäterät. Koulutyön päämääränä on kaikkien oppilaitten hyvä: oppiminen, kasvu ja hyvinvointi. Jokainen heistä on lähtökohdiltaan erilainen, ja jokaisella on omat tarpeensa. Opetus on kuitenkin ryhmätoimintaa. Opettaja järjestää oppimisen mahdollisuuksia yhtä aikaa usealle. On tehtävä kompromisseja. Joskus yhden oppilaan erityistarpeet voivat vaatia opetuksen järjestämistä muiden kannalta toiseksi parhaalla tavalla. Joskus toisen oppilaan tarpeita ei pystytä ottamaan huomioon. Valittu tapa osuu nappiin joillekin. He puhkeavat kukkaan. Toisille olisi tarpeen toisenlainen opetus. Opettaa voi monella tavalla, ja kuitenkin vain yhdellä tavalla kerrallaan. Hyvä opettaja ottaakin vuorollaan eri oppilaat erityishuomioon. Aina se ei kuitenkaan onnistu. Kodin ja koulun yhteistyöhön kuuluu paljon iloista yhdessä tekemistä, mutta joskus myös pahaa mieltä. Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa oppilaalla on vakavia oppimis- tai käyttäytymisongelmia. Silloin yhden lapsen paras ja kaikille tarjolla oleva hyvä voivat olla kärjistyneesti ristiriidassa. Ihmisille on tyypillistä tarve löytää syyllinen. Syyllisen haku etsii sitä koti tai koulu - rapauttaa kuitenkin yhteistyön luottamuspohjaa. Ongelmatilanteissa pitäisikin etsiä syyllisten sijaan ratkaisuja. Koulun tulisi kunnioittaa jokaista lasta ja hänen perhettään. Kotien tulisi arvostaa koulun asiantuntemusta ja ymmärtää työn käytännön rajoitukset. Vanhemmille ei tule tuputtaa valmista ratkaisua, vaan viisaampaa on pohtia yhdessä, mitkä eri vaihtoehdoista auttaisivat pulman ratkaisemisessa. Ensin kokeillaan kevyempiä ratkaisuja, mutta jos ne eivät auta, on uskallettava hyväksyä rankemmilta tuntuvat ratkaisut, joilla lasta ja luokkaa voidaan auttaa niin, että kaikkien etu toteutuu kohtuullisesti. Martti Hellström Rehtori Auroran koulu, Espoo Vanhempien Sanomat 19

20 O P P I L A S H U O L L O N T E K I J Ä T E S I I N Kouluterveydenhoitajan arkipäivää: Henkisiä kasvukipuja Kouluterveydenhoitaja Tuula Kuha pelasti remontin alta hyväkuntoisen nojatuolin ja pehmusti sen asiakkaitaan varten pehmeällä torkkupeitolla. Tuoli on yksi tapa ilmaista, että vastaanotolle saapuva nuori on tärkeä ja ansaitsee huomiota. Tuula tietää, että ihminen on monimutkainen kokonaisuus. Haava sormessa voi olla lapselle tai nuorelle tekosyy tulla kertomaan paljon rajumpia uutisia omasta elämästään. Teksti ja kuvat: LEENA HERLEVI-VALTONEN Kirkkonummella, Kirkkoharjun yläkoulussa terveydenhoitajan vastaanoton odotusaulaan on raivattu seinätilaa nuorten viesteille. Oppilaat voivat odotellessaan kirjoittaa terkalle viestejä, joita eivät kasvotusten halua esittää. Kysymykset liittyvät usein omaan seksuaalisuuteen, ihmissuhteisiin tai ulkonäköpaineisiin. Moni nuori on huolissaan omasta tai ikätoverinsa mielentilasta, joku saattaa pohtia jopa itsemurhaa. Pelko ja epävarmuus heijastuvat useimmista kirjoituksista. Tuula vastaa kirjallisesti jokaiseen viestiin. Kun seinä täyttyy, ja jokainen on saanut vastauksen kysymykseensä, aloitetaan jälleen tyhjältä seinältä. Me haluamme, että vastaanotto on matalan kynnyksen paikka, jonne voi tulla milloin ja millä asialla tahansa, Tuula kuvailee. Moni lapsi saattaa hakeutua juttusille näennäisen syyn varjolla. Oikea vaiva voi paljastua vasta kun nuori on jo lähdössä. Nuori voi kääntyä ovella ja huikata mennessään: buy the way, luulen että oon raskaana. Tällaiset tilanteet ovat niitä, jolloin ammattilaisen on hyvä olla hereillä ja kuulolla, Tuula muistuttaa. Murrosikäisiin kannattaa satsata Kouluterveydenhuoltoon ei suhtauduta valitettavasti kaikkialla yhtä tosissaan kuin Kirkkonummella. Syy on usein kunnan ja sen terveydenhuollon johdossa; ohjeet ja tavoitteet laadukkaasta terveydenhuollosta eivät etene päätöksentekijöiden pöydiltä kentälle. Terveydenhuollon työn suunnittelu ja arviointi jää yksittäisten yksikköjen, kuten koulun vastuulle. Kunnille ja terveyskeskusten johdolle annettiin vuonna 2004 Kouluterveydenhuollon laatusuositukset (STM 2004). Stakesin vuonna 2007 tekemän toimeenpanotutkimuksen mukaan vain ani harvassa kunnassa suosituksia toteutetaan ohjeiden mukaisesti. Tuula Kuha arvioi, että ennaltaehkäisevällä sektorilla kouluterveydenhuolto jää enemmän arvostetun lasten- ja äitiysneuvolatoiminnan varjoon. Kouluterveydenhuoltoa ei Suomessa pidetä tärkeänä, koska asiakkaamme ovat pääsääntöisesti terveitä lapsia ja nuoria. Resurssit halutaan edelleen kohdistaa korjaavaan 20 Vanhempien Sanomat