Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 MAA- JA METSÄTALOUSVALIOKUNNAN LAUSUNTO 16/2013 vp Valtioneuvoston selvitys biomassan kestävyyskriteeristä Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Suuri valiokunta on 26 päivänä huhtikuuta 2013 lähettänyt valtioneuvoston selvityksen biomassan kestävyyskriteeristä (E 42/2013 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle mahdollisia toimenpiteitä varten. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen - ympäristöministeri Ville Niinistö - elinkeinoministeri Jan Vapaavuori - osastopäällikkö Esa Härmälä ja ylitarkastaja Hanne Siikavirta, työ- ja elinkeinoministeriö - neuvotteleva virkamies Kaisa Pirkola ja neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila, maa- ja metsätalousministeriö - ylitarkastaja Pirkko Heikinheimo, ympäristöministeriö - professori Hannu Ilvesniemi, Metsäntutkimuslaitos - yksikönpäällikkö Kimmo Silvo, Suomen ympäristökeskus - metsäasiantuntija Lea Jylhä, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry - metsäjohtaja Tomi Salo, Metsäteollisuus ry - asiantuntija Jukka Makkonen, Energiateollisuus ry. Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut MTT Jokioinen. VALTIONEUVOSTON SELVITYS Ehdotus Biomassan kestävyyskriteereistä ei ole vielä saatu komission esitystä. Ennakkovaikuttamista varten asiasta informoidaan eduskuntaa E-kirjeellä. Euroopan unioni on sitoutunut ilmasto- ja energiapaketissa päätettyihin uusiutuvan energian lisäämistavoitteisiin ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteisiin. Uusiutuvalla energialla on tärkeä rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisessa. E 42/2013 vp Kiinteä biomassa ja nestemäiset biopolttoaineet ovat keskeisiä uusiutuvan energian muotoja niin globaalisti kuin EU-tasolla, ja bioenergian käyttöä tulee myös lisätä merkittävästi. Tämä ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta, sillä bioenergian käytön lisäämisellä saattaa olla globaalisti kielteisiä vaikutuksia mm. luonnon monimuotoisuuteen, metsien hiilivarastoihin ja maailman ruokatuotantoon. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että bioenergiaa tuotetaan kestävällä tavalla. Kestävyyden takaamiseksi EU:n RES-direktiivi (Direktiivi uusiutuvista energialähteistä pe- Versio 2.0

2 räisin olevan energian käytön edistämisestä, 2009/28/EY) määrittelee kestävyyskriteerit liikenteen biopolttoaineille ja energiantuotantoon käytettäville bionesteille. Näiden raaka-aineiden kestävyydestä haluttiin varmistua RES-direktiivissä, sillä ne liikkuvat maailman markkinoilla eikä niiden käytölle asetettavien kannustimien haluttu johtavan esim. monimuotoisuuden tuhoutumiseen tai metsien hävittämiseen. Taustalla oli myös se, että Eurooppaan tuotujen biodieselin ja bioetanolin raaka-aineet olivat merkittävässä määrin peräisin kolmansista maista (Brasilia, Indonesia ja Argentiina). Seuraava askel on, että myös energiantuotantoon käytettäville kiinteille ja kaasumaisille biomassoille luodaan kestävyyskriteerit. Näillä pyritään varmistamaan biomassan käytön kestävyys ja hyväksyttävyys. Harmonisoiduilla kestävyyskriteereillä pyritään myös edistämään bioenergiamarkkinoiden toimintaa. Biomassapohjaisella uusiutuvalla energialla on erityisen suuri rooli Suomessa, mutta rooli on merkittävä myös EUtasolla ja globaalisti. Biomassan luokittelu kestäväksi tai kestämättömäksi vaikuttaa uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamiseen. Kestävyyskriteerien täyttäminen on edellytys sille, että biomassalla tuotettu energia voidaan laskea RES-direktiivin asettamaan uusiutuvan energian tavoitteeseen ja tuotantoa/käyttöä voidaan tukea. Biomassan kestävyyskriteerejä tultaisiin todennäköisesti soveltamaan myös EU:n päästökaupassa. Tämä merkitsisi sitä, että ainoastaan kestävyyskriteerit todennetusti täyttävä biomassa on nollapäästöistä EU:n päästökaupassa. Muun biomassan käytön päästöistä päästökaupan toiminnanharjoittaja joutuu palauttamaan päästöoikeuksia. Suomessa tuotettava biomassapohjainen uusiutuva energia perustuu pitkälti puunjalostuksen sivutuotteisiin ja tähteisiin ja metsähakkeeseen. Näiden osuus on ollut 80 % uusiutuvasta energiastamme. Eräissä EU-maissa biomassan energiakäytön lisääminen perustuu kasvavassa määrin EU:n ulkopuolelta tapahtuvaan tuontiin. Erityisesti pellettien tuonnin ennakoidaan kasvavan. Lisääntyvä tuonti EU:n ulkopuolelta ja tarve varmistaa biomassan käytön hyväksyttävyys onkin monen kiinteän biomassan kestävyyskriteerejä kannattavan jäsenmaan näkemyksen taustalla. Osa jäsenmaista suhtautuu ehdotukseen kriittisesti. Huolenaiheita ovat mm. erillisen kestävyyskriteerin esittäminen puun yhdelle käyttötarkoitukselle sekä kustannukset ja hallinnollisen taakan lisääntyminen. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että tavoiteltu uusiutuvan energian lisäys tapahtuu taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Valtioneuvosto voi kannattaa kestävyyskriteerejä energiantuotannossa käytettäville kiinteille ja kaasumaisille biomassoille, mikäli komission ehdotus perustuu seuraaville reunaehdoille: On ensiarvoisen tärkeä ottaa huomioon, ettei energiantuotannossa käytettävien kiinteiden ja kaasumaisten biomassojen kestävyysjärjestelmä synnytä uusia esteitä markkinoiden kehittymiselle kestävästi tuotetulle biomassalle. Erityisesti metsäbiomassan osalta pitäisi välttää sitä, että puun yksittäisille käyttötarkoituksille, kuten energiakäytölle, luodaan muusta puun käytöstä poikkeavia kestävyyskriteerejä ja -järjestelmiä. Kestävyyskriteerien tulisi perustua kansainvälisellä ja EU-tasolla sovittujen sääntöjen, kansallisen metsälainsäädännön ja/tai metsäsertifioinnin (PEFC ja FSC) noudattamaan lähestymistapaan, joka ei edellytä eräkohtaista kestävyyden osoittamista. Kestävän metsänhoidon ja puun jalostuksen sivutuotteet ja tähteet täyttäisivät tähän perustuen laadulliset kestävyyskriteerit. Kasvihuonekaasupäästöjä koskevan kestävyyskriteerin osoittaminen perustuisi oletusarvoihin. Valtioneuvosto katsoo myös, että kestävän bioenergian hiilineutraalisuuden säilyttäminen on avainasemassa, kun uusiutuvaa energiaa lisätään ja kun EU:n kasvihuonekaasupäästötavoitteita vuoden 2020 jälkeen kiristetään. Valtioneuvosto ei voi hyväksyä jo LULUCF-sektorin päästöissä huomioon otettujen biomassan käytön päästöjen kaksinkertaista laskentaa. Mikäli ehdotukseen tulisivat nykyiset RESdirektiivin maapohjiin liittyvät kriteerit sellaise- 2

3 Perustelut MmVL 16/2013 vp E 42/2013 vp naan, olisivat ne valtioneuvostolle hyväksyttävissä. Valtioneuvostolle on tärkeää, että kriteerit eivät muodosta rajoitetta talousmetsistä korjattaville energiabiomassoille. Jos peltobiomassan viljelyä koskevat kestävyyskriteerit pohjautuvat keskieurooppalaiseen tuotantoon, voi se aiheuttaa ongelmia peltobiomassojemme energiakäyttöön tulevaisuudessa. Maatalouspohjaisen biomassan osalta pyritään varmistamaan, että erityisesti viljelyä koskevia kestävyyskriteereitä määriteltäessä kriteerissä otetaan huomioon pohjoiset viljelyolosuhteemme, jotta peltobiomassojemme tulevaisuuden energiakäyttöä ei vaaranneta. Laitosten, joihin kestävyyskriteerejä sovelletaan, kokoraja tulee saada riittävän korkeaksi siten, ettei kestävyyskriteereistä ja niiden noudattamisen osoittamisesta muodostu estettä pienimuotoiselle, paikalliselle energiantuotannolle. Kokorajan alittaville laitoksille ei tule asettaa vaatimuksia. Kokorajan ylittävien laitosten osalta kestävyyskriteerien osoittaminen tulee olla mahdollista toteuttaa siten, että hallinnollinen taakka ja siitä aiheutuvat kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Hajautetulle energiantuotannolle ja maatilojen hakelämpölaitoksille tulee voida maksaa investointitukia jatkossakin. Alustavien arvioiden mukaan vaatimus 60 % pienemmistä kasvihuonekaasupäästöistä kuin korvaavalla fossiilisessa polttoaineella olisi valtioneuvostolle hyväksyttävissä. Valtioneuvosto katsoo, että biomassan käytön tehokkuus sähkön- ja lämmöntuotannossa tulisi ottaa huomioon energiatehokkuutta koskevissa säädöksissä. Näin ollen valtioneuvosto ei kannata biomassaa käyttävän laitoksen hyötysuhteen huomioon ottamista kasvihuonekaasupäästölaskennassa. Valtioneuvosto ei voi hyväksyä sitä, että hyötysuhteen huomioon ottaminen ja käytetyt laskentakaavat sekä oletuskertoimet johtavat siihen, että biomassan käyttö tietyissä laitoksissa luokitellaan kestämättömäksi, siten että uusiutuvan energian ja kasvihuonekaasupäästötavoitteiden saavuttamismahdollisuudet heikentyvät. Valtioneuvosto kannattaa oletuskertoimien sisällyttämistä ehdotukseen kasvihuonekaasupäästövähennyslaskennan kustannustehokkuuden lisäämiseksi. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksellisesti siihen, että säädösvalta kasvihuonekaasulaskennan tuloksiin vaikuttavien yksityiskohtien osalta siirrettäisiin delegoidulla säädöksellä komissiolle. On tarpeen tarkastella säädösvallan siirron vaihtoehtoja sekä säädösvallan siirron laajuutta ja yksityiskohtaisuutta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Valiokunta pitää valtioneuvoston tavoin tärkeänä sitä, että EU:n tavoittelema uusiutuvan energian tuotannon lisäys toteutetaan sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Euroopan uusiutuvan energian käytön lisääminen, jota tulee edistää, perustuu tällä hetkellä merkittävässä määrin metsäbiomassaan, mutta myös kasvavassa määrin puupelletin tuontiin. EU:n uusiutuvan energian tavoitteiden toteuttaminen osin tuontiin perustuen ei kuitenkaan saa johtaa laajamittaiseen metsäkatoon kolmansissa maissa. Tämän vuoksi EU:ssa joudutaan ratkaisemaan tuontibiomassan kasvavaan tuontiin liittyviä ongelmia. Keskeisenä lähtökohtana on varmistettava, että energiabiomassojen hyödyntäminen johtaa aidosti väheneviin kasvihuonekaasupäästöihin fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi komissio valmistelee yhteisiä kestävyyskriteereitä Euroopassa käytettäville kiinteille ja kaasumaisille biopolttoaineille. Valiokunta korostaa, että valmistelun lähtökohtana on nimenomaisesti kolmansista maista tuotu biomassa. Valiokunta toteaa, että järkevästi toteutettuina kriteereillä voidaan edistää kestävästi tuote- 3

4 Perustelut tun suomalaisen biomassan käyttöä sekä vähentää kolmansista maista tapahtuvaa tuontia. Valiokunta kuitenkin painottaa sitä, että uusien kestävyyskriteereiden käyttöönottoon voi liittyä Suomen kannalta myös merkittäviä ongelmia, jos suomalaisen metsäsektorin erityispiirteitä ei huomioida riittävästi. Valiokunta huomauttaa, että kestävä metsätalous on kasvihuonekaasujen vähentämisen kannalta osa ratkaisua eikä ongelmaa. Kestävyyskriteereitä laadittaessa on ehdottomasti huomioitava lähtökohtana se, että Suomessa noudatettavat nykyiset metsätalouden käytännöt ovat jo tällä hetkellä kestäviä. Biomassan hyödyntämisen tulee jatkossakin tapahtua metsien kestävän kasvun ja kohtuuhintaisen energian mahdollistavalla tavalla. Valiokunta korostaa myös, että uusilla kestävyyskriteereillä ei saa luoda kokonaan uusia metsiä koskevia tiedontuotanto- tai seurantajärjestelmiä ja siten uutta byrokratiaa. Suunnitellut metsäbiomassan kestävyyskriteerit Komission valmistelussa olevan ehdotuksen osalta tulee kiinnittää erityistä huomiota asiaan liittyviin toimivaltakysymyksiin. Valiokunta painottaa tässäkin yhteydessä sitä, että metsäasioista päättäminen kuuluu yksinomaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan eikä tätä toimivaltaa tule luovuttaa komissiolle. Samalla tavoin valiokunta pitää täysin yksiselitteisenä periaatteellisena lähtökohtana sitä, että biomassoille ei tule asettaa mitään yksittäisiä kriteereitä, jotka koskisivat vain energiaksi päätyviä puiden osia. Edellä esitettyyn viitaten valiokunta korostaa myös sitä, ettei mahdollisten kestävyyskriteerien seurauksena tule luoda lisää byrokratiaa tai uusia, kuluja aiheuttavia todentamisvaatimuksia alan toiminnanharjoittajille, kuten esimerkiksi maanviljelijöille, metsänomistajille tai muille toimijoille metsäbiomassan kasvatus-, korjuu- ja kuljetusketjuissa. Metsäbiomassan osalta komissio on linjannut alustavissa suullisissa kannanotoissaan, että kiinteiden biomassojen kestävyyskriteerit tulevat pohjautumaan nykyisiin nestemäisten biopolttoaineiden kriteereihin, ja lisäksi olisi mahdollisesti tulossa myös muita uusia lisäkriteereitä. Suomen kannalta on täysin välttämätöntä, että kriteerit eivät tulevaisuudessa muodosta mitään rajoitteita talousmetsistä kestävästi korjattavalle metsäbiomassalle. Talousmetsistämme korjattavien metsäbiomassojen, jotka ovat hyväksyttäviä metsäteollisuutemme raaka-aineeksi, on oltava jatkossakin yhtäläisesti hyväksyttävissä kestäväksi energiaraaka-aineeksi esimerkiksi samasta metsästä korjattavien hakkuutähteiden ohella. Valiokunta korostaa ehdottomana periaatteena sitä, että talousmetsistä tuleville biomassoille ei tule missään tapauksessa luoda sellaisia kestävyyskriteereitä, jotka vaihtelisivat sen mukaan, mihin loppukäyttöön puu päätyy (esimerkiksi sahatavara, huonekalu, sellu, paperi ja energia). Periaatteena on oltava, että puulle asetetaan vain yhdet yhtenäiset kriteerit. Valiokunta pitää edellä todettuun viitaten välttämättömänä, että mahdolliset kriteerit soveltuvat suomalaiseen metsätalouteen, jottei energiajakeiden saatavuus vaarannu. Valiokunta pitää myös erittäin tärkeänä sitä, että olemassa olevilla vapaaehtoisilla metsäsertifikaateilla voidaan osoittaa vaatimusten täyttyminen. Lisäksi kriteerien noudattamisen mahdollisen valvonnan tulee olla riskiperusteista. Kestävyyden tarkastelu metsätilatasolla Valiokunta suhtautuu täysin kielteisesti komission alustaviin suunnitelmiin, joiden mukaisesti jokaiselta yksittäiseltä puunkorjuukohteelta eli kuviolta pitäisi erikseen todentaa yksittäisiä kriteereitä. Valiokunta korostaa, että Euroopassa ja erityisesti Suomessa metsätalouden kestävyyttä on tarkasteltu ja arvioitu luotettavasti jo vuosikymmenten ajan, joten laadittavassa kriteeristössä metsän hyödyntämistä koskevien kestävyystarkastelujen ja kriteerien on perustuttava jo nykyisin olemassa oleviin järjestelmiin ja menetelmiin. Metsäsuunnitelmat ovat Suomessa metsänomistajien vapaaehtoisia työkaluja, joiden tarkoituksena on tukea metsänomistajaa hoidon ja käytön suunnittelussa, eivätkä ne vapaaehtoisina välineinä sovellu lainkaan kestävyyskritee- 4

5 Perustelut MmVL 16/2013 vp E 42/2013 vp rien valvonta- tai seurantatyökaluiksi. Sen sijaan vapaaehtoiset sertifiointijärjestelmät tulee ehdottomasti hyväksyä todentamisen välineinä, kuten esimerkiksi nykyisissä nestemäisten biopolttoaineiden kriteereissä. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että mahdolliset kestävyyskriteerit perustuvat kansainvälisellä ja EU-tasolla sovittujen nykyisten sääntöjen, kansallisen metsälainsäädännön ja metsäsertifioinnin (PEFC ja FSC) mukaiseen lähestymistapaan, joka ei edellytä eräkohtaista kestävyyden osoittamista. Valiokunnan kannan mukaan komission tulee ottaa kestävyyskriteerien pohjaksi jo olemassa olevat vaatimukset ja käytännöt, kuten esimerkiksi EU:n puutavara-asetuksen menettelyjen noudattaminen, joka puolestaan edellyttää kansallisen metsä- ja ympäristölainsäädännön noudattamista. Valiokunta korostaa, että kestävyyskriteereitä laadittaessa metsäbiomassojen hiilineutraalisuuden säilyttäminen on avainasemassa, eikä LULUCF-sektorin päästöissä huomioon otettujen biomassan käytön päästöjen kaksinkertaista laskentaa voida missään tapauksessa hyväksyä. Täysin välttämätöntä on myös huolehtia siitä, että kasvihuonekaasupäästöjen todentamisesta elinkaaren aikana ei synnytetä toimijoille uusia taloudellisia tai hallinnollisia rasitteita. Valiokunta painottaa sitä, että metsäbiomassan kestävyyskriteerien sisältö ja asetettavat todentamiskäytännöt ovat äärimmäisen tärkeitä nimenomaan Suomen ja Ruotsin kaltaisille jäsenmaille, joissa metsäbiomassasta tuotetaan energiaa myös suuren mittakaavan laitoksissa. Maatalouden biomassat Puupohjaisten biomassojen lisäksi myös muilla biomassoilla on potentiaalia tulevaisuuden energialähteinä Suomessa. Tärkeimpiä energiakäyttöön soveltuvia maatalouden biomassoja ovat erilaiset peltobiomassat ja lanta. Komission alustavasti suunnittelemat kiinteän biomassan kestävyyskriteerit koskisivat todennäköisesti Suomessa peltobiomassan osalta tällä hetkellä viljelyksessä olevista kasveista ruokohelpeä ja nurmea sekä energiapajua. Valiokunta painottaa sitä, että viljelyä koskevat kestävyyskriteerit eivät voi perustua keskieurooppalaiseen tuotantoon, koska siitä voi aiheutua ongelmia peltobiomassojemme energiankäytölle tulevaisuudessa. Maatalouspohjaisen biomassan osalta valiokunta korostaakin pohjoisten viljelyolosuhteidemme huomioon ottamista, jotta peltobiomassojemme tulevaisuuden energiankäyttöä ei vaaranneta. Biokaasu Biokaasulaitosten osalta komissio on esittänyt alustavan ehdotuksen, että kestävyyskriteereiden tulee koskea kaikkia biokaasulaitoksia koosta riippumatta. Alustavan ehdotuksen taustalla on muun muassa se, että komission mukaan esimerkiksi maissista tuotettu biokaasu ei johda kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen. Komission tarkoituksena on kuitenkin myös varmistaa se, että jo tehdyille biokaasuinvestoinneille ei kestävyyskriteereiden käyttöönotosta aiheudu haittaa. Valiokunta huomauttaa, että kaikkien biokaasulaitosten mukaan ottaminen kestävyyskriteerijärjestelmään tarkoittaisi kuitenkin merkittävää hallinnon määrän kasvua ja kustannusten nousua, jota ei voida hyväksyä. Valiokunta korostaa, että mahdollinen esitys hidastaisi biokaasusektorin kehitystä ja investointeja, eikä sitä tule toteuttaa kaavaillussa muodossa. Yhteenveto Komission esitystä ei vielä ole julkaistu, joten tässä vaiheessa valtioneuvoston tavoitteena on kannanmuodostus ennakkovaikuttamista varten. Valtioneuvoston ilmastopolitiikan EU-vaikuttamisstrategian mukaisesti biomassojen kestävyyskriteereitä koskevassa asiassa Suomen tulee edelleen vaikuttaa mahdollisimman aktiivisesti, yhdenmukaisesti ja hakien laajalla rintamalla kumppaneita myös suurista EU-maista. Valiokunta korostaa asian elintärkeää merkitystä Suomelle ja pitää välttämättömänä tehokkaan vaikuttamisen jatkamista koko valmistelun ajan. Valiokunta pitää Suomen metsäsektorin kannalta ehdottoman välttämättömänä, että lopputulos mahdollistaa maamme metsien nykyi- 5

6 sen mukaisen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän käytön. Valiokunta painottaa, että kestävyyslainsäädännöllä ei tule missään tapauksessa luoda tarpeetonta ylimääräistä hallinnollista tai taloudellista taakkaa puueräkohtaisen tarkastelun tai metsälökohtaisen metsäsuunnitelman muodossa. Kestävyyskriteerit eivät myöskään saa johtaa Suomessa tilanteeseen, jossa energian tuotantoon käytetty biomassa luokitellaan uusiutumattomaksi biomassaksi, vaikka se on hankittu kestävän metsätalouden periaatteiden mukaisesti. Valiokunta korostaa lisäksi sitä, että metsäsuunnitelmaa ei tule missään olosuhteissa edellyttää hakkuiden valvonnan välineeksi eikä komissiolle tule antaa myöskään toimivaltaa päättää mahdollisten suunnitelmien sisällöstä. Valiokunta tukee valtioneuvoston alustavassa kannassa esitettyä vaatimusta riittävän korkeasta kokoluokkarajasta energialaitoksille, jottei kestävyyskriteereistä muodostu estettä pienimuotoiselle paikalliselle energiantuotannolle. Kriteereihin ei tule myöskään sisällyttää voimalaitoksia koskevia hyötysuhdevaatimuksia. Valiokunta pitää myös täysin välttämättömänä lähtökohtana sitä, että kiinteän biomassan kestävyyskriteereissä ei kyseenalaisteta bioenergian hiilineutraalisuutta ja että puun hiilineutraalisuuden olettama säilyy tulevaisuudessakin. Kesällä 2010 hyväksytyssä Suomen kansallisessa uusiutuvan energian toimintasuunnitelmassa metsähakkeen käytön tavoitteeksi vuodelle 2020 sähkön ja lämmön tuotannossa asetettiin 25 TWh. Käytännössä tämä tarkoittaa vuoteen 2020 mennessä metsähakkeen käytön lähes kaksinkertaistamista nykytilaan verrattuna. Valiokunta toteaa, että Suomen metsien hiilivaraston kasvu tulee jatkumaan, vaikka metsäenergian käyttöä lisättäisiinkin toimintasuunnitelman mukaisesti. Valiokunta korostaa lopuksi erityisesti sitä, että mahdollisesti päätettävien kestävyyskriteerien tulee olla rakenteeltaan ja sisällöltään sellaisia, että niitä voidaan toteuttaa ja seurata globaalisti yhdenmukaisella tavalla. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kestävyyskriteereillä ei missään tapauksessa heikennetä Suomen metsäsektorin toimintaedellytyksiä tai kilpailukykyä suhteessa muihin EU-maihin taikka kolmansiin maihin. Kansallinen etu ja kansallisten erityispiirteiden huomioiminen on turvattava kestävyyskriteereitä koskevassa valmisteluprosessissa. Lausunto Lausuntonaan maa- ja metsätalousvaliokunta ilmoittaa, että se tukee valtioneuvoston toimintalinjaa korostaen edellä esitettyjä näkökohtia. Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2013 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. vpj. jäs. Jari Leppä /kesk Lauri Heikkilä /ps Heikki Autto /kok Markku Eestilä /kok Satu Haapanen /vihr Lasse Hautala /kesk Reijo Hongisto /ps Anne Kalmari /kesk Timo V. Korhonen /kesk Pirkko Mattila /ps Mats Nylund /r Kari Rajamäki /sd Arto Satonen /kok Katja Taimela /sd. Valiokunnan sihteerinä on toiminut 6 valiokuntaneuvos Jaakko Autio.