TYKS nopeampaa ja tehokkaampaa toimintaa. PET-keskukseen huippumoderni kuvantamislaite. Salossa tyytyväisiä LEIKO-potilaita

Transkriptio

1 1 / huhtikuu 2012 TYKS nopeampaa ja tehokkaampaa toimintaa PET-keskukseen huippumoderni kuvantamislaite Salossa tyytyväisiä LEIKO-potilaita Silmäklinikalla siivottiin hoitojonot Åbolands sjukhus byggplaner tar form

2 Onko vuosi 2013 sairaanhoitopiirin onnen vai onnettomuuden vuosi? Olli-Pekka Lehtonen, sairaanhoitopiirin johtaja Olemme jo monta vuotta asettaneet tähtäimemme tärkeään muutosvuoteen Silloin yli viiden vuoden valmistelun jälkeen otamme käyttöön TYKSissä uuden erikoissairaanhoidon tuottamistavan toimialueineen ja palvelualueineen. Odotuksemme muutoksen myönteisistä vaikutuksista potilastyytyväisyyteen, työviihtyvyyteen ja palvelutuotantomme tehokkuuteen ovat korkealla. Jopa niin, että olemme jo aloittaneet vähitellen valmistelua toimintatavan laajentamista koko sairaanhoitopiirin alueelle. Kun olemme koko ajan puhuneet muutoksesta, joku on voinut ajatella lukua 13. Eikös se ole epäonnen luku? Synkkiä pilviä kasaantuu nyt hartaasti odottamamme vuoden kohdalle. Tuotantomme kasvoi 1,7 % ja palveluitamme käytti 2,4 % enemmän henkilöitä kuin vuonna Vuoden 2011 toimintakulumme ylittivät talousarvion 33 miljoonaa euroa. Tästä 10 miljoonaa aiheutui A-sairaalan tulipalosta ja 9 miljoonaa ulkokuntamyynnin ylityksestä. Kokonaisuutena toimintakulujen kasvu oli ilman tulipalon vaikutusta 6,9 %, mikä ei juuri poikkea valtakunnallisesta sairaanhoitopiirien keskiarvosta. Vaikka toimintakulujemme kasvu onkin valtakunnallista luokkaa, se ei muuta tosiasiaa, että olemme ylittäneet merkittävästi talousarviomme. Muutoksen vuosi on nyt vaarassa. Kaikki ymmärrämme, että uuden sairaalan käyttöönotto sekä organisaation muutos siihen liittyvine järjestelmineen aiheuttaa kustannuksia. Emme pysty hoitamaan muuton aikana potilaita samalla tavoin kuin normaalisti. Tästä kaikesta on seurauksena, että taloussuunnitelmaamme vuodeksi 2013 kirjattu jäsenkuntaosuuksien kasvu 5,5 % ei näytä riittävän väestön erikoissairaanhoidon palveluiden tuottamiseksi. Meille tärkeästä ja odotetusta T-sairaalan investoinnista on muodostumassa henkilökuntamme ja johtajiemme koetinkivi. Meidän on jarrutettava toimintakulujemme kasvua nopeasti ja päättäväisesti, mutta varoen äkkijarrutuksista helposti syntyviä häiriöitä vuodeksi Kuntaneuvotteluissa olemme tuoneet keskusteluun kunnillemme kaksi ratkaisua. Ensinnä TYKSin uuden palvelutavan on parannettava palveluidemme tehokkuutta. Täydessä laajuudessaan emme voi saavuttaa kaikki tuloksia heti, mutta tavoitteista on pidettävä kiinni. Lisäksi aluesairaaloiden kapasiteettia on hallitusti vähennettävä niin, että palvelut muodostavat potilaskeskeisen kokonaisuuden järjestämissuunnitelmassa kirjattavalla tavalla kuntien sosiaalitoimen ja perusterveydenhuollon kanssa. Kirjaukset voivat herättää levottomuutta. Miksi toiset saavat uusia tiloja ja toiset voivat joutua luopumaankin niistä. On parasta pitää mielessä mikä on tehtävämme: Lisäämme väestön terveyttä, elinvuosia ja sosiaalista hyvinvointia. Tehtävämme ei ole lisätä käyntejä, jaksoja tai tiloja. Tutkimuksemme ja opetuksemme tarvitsevat nekin hyvät fyysiset edellytykset, mutta kaikessa toiminnassamme perusasia on osaava henkilökunta. Är år 2013 ett år med tur eller otur för sjukvårdsdistriktet? Olli-Pekka Lehtonen, direktör för sjukvårdsdistriktet 2 Vi har redan i flera års tid siktat in oss på det viktiga förändringsåret Då tar vi efter fem års förberedelser på ÅUCS i bruk det nya sättet med verksamhetsområden och serviceområden för produktion av specialsjukvården. Våra förväntningar på de gynnsamma effekterna av förändringen är höga då det gäller patienttillfredsställelsen, trivseln på arbetsplatsen och effektiviteten i vår serviceproduktion. Rentav så pass höga att vi redan så smått har börjat förbereda oss på att utvidga verksamhetsformen till att omfatta hela sjukvårdsdistriktet. När vi hela tiden har talat om förändringen 2013 så har kanske någon tänkt på talet 13. Är det inte ett olyckstal? Nu samlas mörka moln över det med iver inväntade året. Vår produktion ökade med 1,7 % och antalet personer som utnyttjade våra tjänster ökade med 2,5 % jämfört med år År 2011 överskred våra verksamhetskostnader budgeten med 33 miljoner euro. Av det här beror 10 miljoner på branden på A-sjukhuset och 9 miljoner på överskridningen av försäljningen till utomstående kommuner. Sammanlagt ökade de totala verksamhetskostnaderna exklusive eldsvådan med 6,9 %, något som knappt alls avviker från medeltalet för landets sjukvårdsdistrikt. Även om ökningen av våra verksamhetskostna- der är av samma klass som på riksnivå så ändrar det inte det faktum, att vi märkbart har överskridit vår budget. Förändringens år är nu i farozonen. Alla förstår vi, att ibruktagandet av ett nytt sjukhus och en förändring av organisationen med därtill hörande system medför kostnader. Under förändringen kan vi inte vårda våra patienter på samma sätt som vanligt. En följd av allt detta är att den ökning på 5,5 % av medlemskommunernas andelar som antecknats för år 2013 inte förefaller att räcka till för att producera den specialiserade sjukvården för befolkningen. Den för oss viktiga och emotsedda investeringen i T-sjukhuset håller på att bli en prövosten för vår personal och våra ledare. Vi måste snabbt och beslutsamt bromsa accelerationen av våra verksamhetskostnader men samtidigt akta oss för de störningar som en tvärbromsning lätt medför år I kommunförhandlingarna har vi för kommunerna lagt fram två lösningar. För det första måste ÅUCS:s nya servicemetod förbättra effektiviteten på våra tjänster. Vi kan inte genast uppnå alla resultat i full utsträckning men vi måste hålla fast vid våra mål. Dessutom måste kretssjukhusens kapacitet behärskat minskas så, att tjänsterna tillsammans med kommunernas social- och hälsovårdsväsen utgör en patientcentrerad helhet på det sätt som antecknats i planen för ordnandet av hälso- och sjukvården.

3 Sisältö Vuosi 2013 ei ole sama kuin vuosi 13. Olemme kokeneet viime vuonna kovia, olemme oppineet jakamaan töitämme ja etsimään yhdessä ratkaisuja. Johtoryhmämme on linjannut , että vuoteen 2013 meidän on mentävä olemassa olevien resurssein, tarvittaessa koko sairaanhoitopiirin kattavaa verkostoamme hyödyntämällä. Sairaanhoitopiirin yhtenäisyys on välttämättömämpi nyt tässä tilanteessa enemmän kuin koskaan ennen. En halua sanoa, että vuosi 2013 tulee olemaan onnekas. Ilman ponnistelua ja erityisesti kuntiemme kanssa tehtävää hyvää yhteistyötä emme selviä. Näen kuitenkin, että hyvän henkilökuntamme kanssa saavutettavilla tuloksilla vuosi 2013 tulee olemaan menestyksekäs. Onko vuosi 2013 sairaanhoitopiirin onnen vai onnettomuuden vuosi? 2 Är år 2013 ett år med tur eller otur för sjukvårdsdistriktet? 2 TYKS 2013 entistä nopeampi hoito tehostaa toimintaa 4 Tyksin vuonna 2013 aloittavat toimialueet esittäytyvät 5 U2-sairaala antaisi mahdollisuuden uudistaa lastentautien hoitoa 8 Salon aluesairaalan tulevaisuutta suunnitellaan 9 E-reseptit käytössä Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa 9 Huomiota melanooman ehkäisyyn ja säästävämpää leikkaushoitoa 10 PET-keskukseen huippumoderni kuvantamislaite 12 Salon aluesairaalan LEIKOtoiminta on kasvattanut potilastyytyväisyyttä 13 Tulehduksellisiin suolistosairauksiin yhdenmukaiset hoitokäytännöt 14 Riittävät resurssit kohdennettava tarvittavaan paikkaan 16 Jonottoman hoitoonpääsyn toteuttaminen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 17 Pive Toivosen Saaristopanoraama valmistuu 17 Ensihoito yhtenäistyy Varsinais-Suomessa 18 Seppo Lehtola: Taloudellisia haasteita edessä kunnissa ja sairaanhoitopiirissä 19 Harri Lönnberg: Tutkimuksellinen näkyvyys lisää houkuttelevuutta 20 Åbolands sjukhus byggplaner tar form 21 Yhteispäivystyksen toiminta tasaantunut Turussa 22 The New York Times uutisoi turkulaistutkimuksesta 24 Målsättningen kan väcka oro. Varför får en del nya utrymmen och andra kan bli tvungna att avstå från dem. Det är bäst att komma ihåg vad som är vår uppgift: Vi ökar befolkningens hälsa, levnadsår och sociala välmåga. Vår uppgift är inte att utöka antalet besök eller perioder eller utrymmena. Vår forskning och undervisning behöver också de goda fysiska förutsättningar, men grunden för all vår verksamhet är en kunnig personal. År 2013 är inte detsamma som år 13. Under senaste år har vi upplevt svåra stunder, vi har lärt oss att dela på vårt arbete och att tillsammans söka lösningar. Vår ledningsgrupp har som mål stakat ut att vi skall gå in för år 2013 med utnyttjande av de till buds stående resurserna, vid behov med utnyttjande det nätverk som täcker hela vårt sjukvårdsdistrikt. Ett enhetligt sjukvårdsdistrikt är i det här läget viktigare än någonsin tidigare. Jag vill inte säga att år 2013 kommer att vara lyckosamt. Utan ansträngningar och framför allt utan ett gott samarbete med våra kommuner klarar vi oss inte. Jag tror i alla fall att med de resultat som vi uppnått tillsammans med vår goda personal kommer år 2013 att vara framgångsrikt. TOIMITUSTIEDOT 2011 Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille. Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper. 12. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna Julkaisija: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, Turku. Puh. (02) Päätoimittaja: Olli-Pekka Lehtonen, toimituspäällikkö Esa Halsinaho (puh ). Sähköposti: tiedotus@tyks.fi. Toimituskunta: Olli-Pekka Lehtonen (pj.), Esa Halsinaho, Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren, Turkka Tunturi. Toimittajat: Mathias Luther, Markku Näveri, Marjo Peltoniemi, Tuula Vainikainen ja Pekka Remes. Taitto: Sek Pro Oy, puh. (02) Painopaikka: Paino-Kaarina Oy, Kaarina, Osoitelähteet: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Lääketieteen toimittajat ry. Osoitteenmuutokset: Puh. (02) , sähköposti tiedotus@tyks.fi. ISSN Kannen kuva: Yhteispäivystys toimii tämän vuoden kahdessa eri toimipisteessä. Kuvassa Päivystys 1:ssä Kunnallissairaalantiellä (entinen tk-päivystys) Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksella työskentelevät Sh Marianne Jakobsson, projektipäällikkö Hanna Jääskeläinen, hallinnollinen osastonhoitaja Sirpa Löyttyniemi, tiimipällikkö Anniina Nikki ja Sh Anssi Hannukainen sekä lääkintävahtimestari Matti Halava. (Kuva: Marjo Peltoniemi.) 3

4 TYKS 2013 entistä nopeampi hoito tehostaa toimintaa 4 TYKSin voimaan astuvaa organisaation ja toiminnan uudistusta ovat ohjanneet useat vuosina 2010 ja 2011 tehdyt päätökset, joita kuvasin sairaanhoitopiirin hallitukselle antamassani selvityksessä. Tässä kirjoituksessani on marraskuusta 2011 lähtien johtamani TYKS johtoryhmän näkökulma. Johtaminen Keräsin TYKS 2013 johtoryhmältä joulukuussa 2011 palautetta ja listasin keskeneräisiä tehtäviä. Työskentely johtoryhmässä on ollut aktiivista ja avointa. Tavoitteemme on realisoida hyöty tehdyistä mittavista terveydenhuollon teknologiainvestoinneista ja samalla huomioida potilaan valinnanvapauden laajeneminen Johtoryhmä perusti T-sairaalan muuttoa koordinoivan ryhmän marraskuussa 2011 ja ensimmäinen muuttosuunnitelma käsiteltiin helmikuussa Arvioitu vilkkain muuttoajankohta on huhtikuussa T-sairaalan käynnistyminen on laaja työ ja siihen on varattava 1 3 vuotta, vaikka ydintoiminnat, kuten raskas sairaalapäivystys, tehot, tehovalvonnat ja leikkaussalit, pitää käynnistää parin viikon aikana. Suunnittelumme perustuu kärkihankestrategiaan ja johtoryhmä on valinnut T-Pro -suunnitelmista vuoden 2013 kärkihankkeiksi Sydänkeskuksen perustamisen sekä teho- ja valvontapaikkojen lisäämisen. Edellinen merkitsee sydänpotilaiden sairaalapäivystyksen järjestämistä ja jälkimmäinen paremman leikkaussalikapasiteetin käytön mahdollistamista. Johtoryhmä painottaa sairaaloidemme yhteistyötä. TYKSin organisaatiouudistuksessa tämä toimintamalli - alueelliset erikoisalajohtoryhmät ja alueelliset palveluprofiilit eli yhteistyö ja työnjako aluesairaaloiden kanssa ovat tärkeä osa johtamisjärjestelmäämme. Sairaanhoitopiirin sisäisten tukipalvelujen ja niiden prosessien kehittyminen on haas- te. Joulukuisissa arvioinneissa tulivat esille tärkeimmät kehittämiskohteet. Neuvottelut tukipalvelujen kanssa ovat tärkeitä, sillä TYKSin toimintakuluista noin 37 % on kuntayhtymän muiden tulosalueiden laskutusta. Henkilöstö- ja tilasuunnitelmat T-sairaalan käyttöönottosuunnitelma on ollut kasvun suunnitelma, joka perustui uusiin vakansseihin. Vielä elokuussa 2011 alkuperäinen suunnitelma T-sairaalan avaamiseksi sisälsi 223 uutta hoitohenkilökunnan tai lääkärin vakanssia. Kuntien taloudellinen tilanne merkitsee sitä, että suunnitelmasta on tultava alaspäin. Tavoitteena onkin todettujen laatuvajeiden, kuten hoidon huonon saatavuuden ja palveluvalikoimapuutteiden poistaminen mahdollisimman pienen lisäyksin ja suunnitelmien täytäntöönpano porrastetusti vuosina Koko ajan huomioimme myös väestön palvelutarpeen. Suunnitelmien sairaansijalisäykset on 2013 suunnitelmissa muutettu vähennykseksi ja johtoryhmässä tehtiin marraskuussa 2011 päätös T-sairaalan sairaansijojen uusjaosta ja samalla hahmotettiin A-sairaalaan tulevat toiminnot. A-sairaalan saneerauksen arkkitehtisuunnittelu käynnistyi joulukuussa Prosessien hallinta ja tietojärjestelmien tuki Toimintamallien uudistamisessa on kolme pääperiaatetta: - perinteinen vuodeosastotoiminta vähenee ja vuodeosastojen joustavaa käyttöä eri toimialueiden ja erikoisalojen välillä lisätään - teho- ja valvontapaikat lisääntyvät - päiväsairaalatoiminta ja muu avohoito lisääntyvät. Päiväsairaalatoimintaan kuuluvat päiväkirurgian ohella mm. erilaiset suoneen tiputettavat lääkehoidot. Sairaalan raskaisiin päivystystoimintoihin kuuluu mm. uutena toimintana kardiologinen sairaalapäivystys. Tulevaisuuden sairaalan täytäntöönpanossa oleellinen osa on tietojärjestelmätuella. T-Pro -hankkeessa tunnistettiin tietojärjestelmien kehittämistarpeet ja näistä muodostui seitsenosainen kokonaisuus, joka on nyt linjaorganisaation vastuulla. Toiminnan kehittäminen Vuonna 2012 TYKS johtoryhmän toiminnallinen tavoite liittyy sujuviin prosesseihin. Työssä hyödynnetään liiketalouden ja tuotantotalouden sairaanhoitoon soveltuvia menetelmiä, joita ovat mm. toimintolaskenta osana johdon laskentatointa ja sen kehittämistä, tasapainotettu suorituskyvyn mittaaminen, lisäarvoa tuottamattoman toiminnan karsinta eli hukkajahdit ja oman toiminnan vertaaminen muihin vastaaviin organisaatioihin. Vuoden 2013 tavoitteitamme ovat hoidon saatavuuden varmistaminen, jonoton hoito, päiväsairaalatoiminnan ja -kirurgian kehittäminen, erikoislääkärikonsultaatioiden lisääminen, lähete perusterveydenhuoltoon ja käytössä oleva siirtoviivemaksu. Lopuksi Alussa mainitussa selvityksessä tuotiin esille koko joukko toimeenpanon haasteita, joista merkittävin on mielestäni osaajien ja osaamisen varmistaminen tuottamaan erikoissairaanhoidon palveluja ja samalla lisäarvoa omistajilleen eli varsinaissuomalaisille. Lisäarvoa on varmasti entistä nopeampi hoito, joka myös tehostaa toimintaa. Hanna Mäkäräinen sairaalajohtaja TYKS

5 Tyksin vuonna 2013 aloittavat toimialueet esittäytyvät Operatiivisen hoidon ja syövänhoidon toimialue Operatiivisen hoidon ja syövänhoidon toimialueelle sijoittuvat silmäklinikka, korvaklinikka, suu- ja leukasairauksien klinikka, syöpäklinikka sekä plastiikka- ja endokirurgian toiminta. Näillä erikoisaloilla on varsin paljon yhteisiä potilaita, mm rintasyöpäpotilaat, pään ja kaulan alueen syöpäpotilaat sekä potilaat, joilla on kasvojen alueen vammoja. On myös potilasprosesseja, jotka sijoittuvat vain yhdelle erikoisalalle, mm kaihipotilaat. Toimialueen klinikoille on yhteistä potilasmäärien vääjäämätön kasvu väestön ikääntymisen myötä. Nykykeinoin pystytään hoitamaan myös vaikeita sairauksia iästä riippumatta aiempaa menestyksellisemmin. Toiminnan painopistealueet ovat leikkaustoiminta ja syövänhoito. Leikkauksia tehdään vuodessa ja syöpäklinikalla hoidetaan henkilöä vuosittain. Myös avohoitopainotteinen hoito on lisääntynyt, poliklinikoilla on käyntiä vuodessa. Vuonna 2013 plastiikka- ja endokirurgian yksikkö keskitetään A-sairaalaan, mikä on suuri parannus nykyiseen tilanteeseen, jossa erikoisala leikkaa viidessä eri leikkausyksikössä aina Raision sairaalaa myöten.. Henkilökunnan siirtyminen paikasta toiseen johtaa tehottomuuteen. Plastiikkakirurgialla on ollut jatkuvasti vaikeuksia tuottaa palveluja hoitotakuun puitteissa ja odotamme toiminnan keskittämisen tuovan tähän helpotusta. Syöpäklinikka on toiminut vuodesta 2003 alkaen moderneissa tiloissa T-sairaalassa. Klinikan toiminta on siirtynyt viime vuosina yhä avohoitopainotteisemmaksi. Syöpähoidot annetaan polikliinisesti tai vastikään käynnistyneessä päiväsairaalassa mikäli mahdollista. Silmäklinikka ja korvaklinikka toimivat U- sairaalassa, jonka sisäilmaongelmat ovat johtaneet erityisesti korvaklinikan osalta remonttien ketjuun, mikä on heikentänyt potilaspalvelua ja johtanut mm. ostopalvelujen käyttöön. Remontit valmistuvat vuoden 2012 loppuun mennessä, jolloin päästään takaisin normaalitoimintaan. Suusairauksien klinikka toimii Dentalia-rakennuksessa, jossa on myös sisäilmaongelmia ja joka ei enää palvele tyydyttävästi nykyisiä hoitomuotoja. U-sairaalaa korvaavan sairaalan suunnittelu on käynnistynyt ja sen toivotaan olevan käyttöön otettavissa vuonna Toimialueen erikoisalojen yhteistyö alueellisen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kanssa on tärkeä tekijä, kun pyritään hyvään ja taloudellisesti mielekkääseen potilashoitoon. Silmätaudeilla ja korvataudeilla on hyvin toimivat aluesairaaloiden erikoisalapoliklinikat. Suu- ja leukasairauksien yhteistyö terveyskeskusten hammashoidon kanssa on tiivistä mm. yhteisten koulutustilaisuuksien muodossa. Syöpäklinikka on kehittänyt toimintaa aluesairaaloissa vuodesta 2004 alkaen; alan erikoislääkärit käyvät niissä konsultoimassa, mikä on koettu hyvin myönteiseksi. Tieteellinen tutkimus on välttämätön osa yliopistosairaalan arkea. Sen avulla kehitetään osaamista ja sillä on suora hoidon laatua parantava vaikutus. Tulevan toimialueen klinikat tuottivat vuonna 2011 yhteensä 121 tieteellistä artikkelia kansainvälisissä julkaisusarjoissa. Osastonylilääkäri Jukka Sipilä Sydänkeskus TYKSin T-sairaalaan tuleva Sydänkeskus on täyden palvelun yksikkö, jossa tutkitaan ja hoidetaan potilaita, jotka tarvitsevat vaativaa sydänsairauksien hoitoa. Sydänkeskuksen toiminnat on organisoitu erilaisten sydänsairauksien saumattoman hoidon toteuttamiseksi. Keskuksen kardiologit, sydän- ja rintaelinkirurgit, sydänhoitajat ja muu henkilökunta tekevät yhdessä työtä potilaan parhaaksi. Toiminta-ajatuksenamme on tuottaa vaativan hoidon laadukkaita ja vaikuttavia palveluja kustannustehokkaasti ja ilman tarpeettomia viivytyksiä. Potilaiden hoito tapahtuu sydänpoliklinikalla, keskuksen modernilla vuodeosastolla ja sydänvalvonnassa. Sydän- ja keuhkoleikkaukset tehdään leikkausyksikössä. Kajoavat kardiologiset hoidot tehdään toimenpideyksikössä, jossa on neljä hyvin varustettua katetrisaatiolaboratoriota. Laboratoriot on suunniteltu mm. erilaisiin pallolaajennustoimenpiteisiin, tahdistimen asennuksiin ja vaativiin rytmihäiriötoimenpiteisiin, jotka tehdään tarvittaessa magneettinavigointia hyväksi käyttäen. Varsinaisen potilashoidon ohella sydänkeskuksessa koulutetaan mm. sydänsairauksien hoidon ammattilaisia ja panostetaan monipuolisesti laadukkaaseen tutkimus- ja kehitystyöhön. Merkittävä uudistus on operatiivisen ja konservatiivisen hoidon sijoittuminen samaan yksikköön ja yhtenäisiin, toimintaan suunniteltuihin tiloihin. Uudessa toimintamallissa ja -ympäristössä lisätään edelleen avohoitopainotteisuutta ja pyritään toteuttamaan pikapoliklinikkamallia avohoidosta ja päivystysalueelta tulevien kiireellistä hoitopäätöstä vaativien potilaiden palvelemiseksi. Sydänkeskus osallistuu aktiivisesti alueellisten hoitoketjujen ja -mallien suunnitteluun ja toteuttamiseen aluesairaaloissa ja terveyskeskuksissa, mitä tavoitetta mm. perustetut kardiologien yhteisvirat edistävät. Yhä suurempi osa tahdistin- ja katetritoimenpiteistä pyritään tekemään päiki-toimintana ilman vuodeosastokäyntiä. Uusia toimintatapoja otetaan käyttöön myös poliklinikkakäyntien vähentämiseksi, esimerkkinä tahdistinpotilaiden nettipohjainen etäseuranta. Tärkeänä laatutavoitteena on kardiologian ympärivuorokautisen päivystyksen aloittaminen, jotta akuuttien, vakavasti sairastuneiden sydänpotilaiden hoitoratkaisut voidaan tehdä asiantuntemuksella ja viivytyksettä myös virkaajan ulkopuolella. Toimialueella arvioidaan toteutuvan noin hoitojaksoa sisältäen hoitopäivää ja noin avohoitokäyntiä. Vuodessa tehdään noin 450 sydänleikkausta. Yleisthoraxkirurgisia toimenpiteitä (mm. keuhkoleikkauksia) tehdään noin 200 vuodessa. Varjoainekuvauksia tehdään noin potilaalle ja pallolaajennuksia lähes potilaalle vuosittain. Sydämen tahdistimia asennetaan noin 500 potilaalle ja erilaisia rytmihäiriötutkimuksia ja -hoitoja tehdään noin 300 potilaalle. Kardiologian ylilääkäri, professori Juhani Airaksinen 5

6 Tyksin vuonna 2013 aloittavat toimialueet esittäytyvät Medisiininen toimialue Medisiininen toimialue vastaa muille toimialoille kuulumattomien sisätautien (endokrinologia, gastroenterologia, hematologia, infektiosairaudet, nefrologia, reumatologia, sisätaudit), ihotautien ja keuhkosairauksien konservatiivisesta hoidosta mukaan lukien kliininen fysiologia, isotooppi- ja PET-tutkimukset sekä kliininen genetiikka ja työlääketiede. Medisiininen toimialue muodostuu siis 12 vastuualueesta, jotka jakautuvat edelleen hoitoprosesseihin. Medisiinisen toimialueen tiloista T-sairaalassa sijaitsevat akuutti sisätauti- ja keuhkoosasto, joilla molemmilla on neljä valvontatason seurantapaikkaa. Keuhko-osastolla on lisäksi viisi tuberkuloosin hoitoon tarkoitettua paikkaa. Hematologian vuodeosasto, allergologian, ihotautien, ja sukupuolitautien sekä työlääketieteen poliklinikka että osa keuhkosairauksien poliklinikkaa jatkavat toimintaansa T-sairaalassa. Kliininen fysiologia saa T-sairaalasta uudet tilat. PET-yksikkö jatkaa nykyisissä tiloissaan ja isotooppiyksikölle suunnitellaan uusia tiloja nykyisiin apteekkitiloihin. A-sairaalassa sijaitsevat keuhkosairauksien vuodeosasto ja kaksi sisätautien vuodeosastoa, joista kummallakin toimii kolme sisätautien erikoisalaa. Keuhkosairauksien poliklinikka rakennetaan A-sairaalan 3. kerrokseen ja reumasairauksien poliklinikka 1. kerrokseen. Sisätautien poliklinikka jatkaa C-siivessä. Infektiotautien osasto muuttaa T-sairaalasta takaisin omiin tiloihinsa U-sairaalaan. Sen sijoituspaikkaa toiminnan loppuessa U-sairaalassa ei ole päätetty. Infektiotaudit on medisiinisen toimialueen entinen vuodeosastopaikkoja käyttävä erikoisala yhdessä keuhkosairauksien kanssa. Myös molemmat dialyysiosastot jäävät U- sairaalaan. Kliininen genetiikka toimii ruokalarakennuksessa. Sen luonnollisin toimitila jatkossa olisi U2-sairaalassa. Medisiinisen toimialueen jakaantuessa kantasairaalan eri osiin nopea ja lyhyt yhteys A- ja T-sairaaloiden välillä olisi potilasturvallisuuden kannalta erittäin tärkeä. Konservatiivisen gastroenterologian polikliininen ja skopiatoiminta tapahtuu yhdessä Vatsatoimialueen kanssa. Myös keuhkotähystykset ja toimenpiteet siirretään Vatsatoimialueen poliklinikalle. Medisiininen toimialue jatkaa päivystystään yhteispäivystyksessä ja päivystysosasto on toimintamme kannalta erittäin tärkeä, koska paikkalukumme vähenee sairaansijalla. Medisiinisellä toimialueella tapahtuu avohoitokäyntiä, joista päivystyskäyntejä on Gastroenterologisia käyntiä tehdään Vatsatoimialueen poliklinikalla. Osastoilla on hoitopäivää ja hoitojaksoa. Lisäksi tehdään 1600 gastroenterologista skopiaa (vatsatoimialue), keuhkofunktiotutkimusta, 620 allergiatutkimusta, 380 unitutkimuskäyntiä ja 1300 bronkoskopiaa (vatsatoimialue), KLF-ISOT-PET-tutkimusta ja EKG-tutkimusta. Toimialueella toimii 120 lääkäriä ja 460 hoitohenkilöstöön kuuluvaa. Sisätautien klinikan hallinnollinen osastonylilääkäri Ilkka Kantola 6 Naistentautien ja synnytysten toimialue Naistentautien ja synnytysten toimialue huolehtii yhdessä aluesairaaloiden ja perusterveydenhuollon kanssa alansa erikoissairaanhoidosta VSSHP:n alueella. Lisäksi toimimme ERVA-alueen ja Ahvenanmaan tertiäärikeskuksena erityisesti gynekologisen syövän sekä erityisosaamista edellyttävien benignien tautien hoidossa. Myös vaativa sikiödiagnostiikka ja riskiraskauksien hoito on keskitetty TYKSiin. Toimitilat ovat U-sairaalassa, kunnes korvaavat tilat saadaan rakennetuksi. Toiminnan ylläpitäminen nykyisissä tiloissa onnistuu vain tiiviissä yhteistyössä rakennushuollon, työterveyshuollon ja työsuojelun kanssa. U-sairaalan tilojen remontoinnin yhteydessä pyritään parantamaan toiminnallisuutta ja resurssien käyttöä mm yhdistämällä päiki- ja leikkaussali- sekä gynekologisen onkologian vuodeosasto- ja poliklinikkatoiminta. Toimialue jaetaan kolmeen vastuualueeseen: raskaus- ja synnytyshoito, gynekologinen hoito ja gynekologisen syövän hoito. Sekä TYKS organisaatiouudistusta että U-sairaalan korvaavien tilojen suunnittelua varten vastuualueiden hoitoprosesseja käydään läpi toiminnan optimoimiseksi. Henkilöstöhallinto sekä talouden suunnittelu ja seuranta toteutetaan yh Marjo Kauppilan sekä haoyl Antti Perheentuvan, vastuualuelääkäreiden ja talousasiantuntijan yhteistyönä. Opetusvastaavana professorina toimii Juha Mäkinen. Lääketieteen opiskelijoita (120 henk.) opetetaan 20 vk/v ja hoitotyönopiskelijoita (150 henk.) 9 kk/v. Vuonna 2011 tulosyksikössämme oli avohoitokäyntiä, hoitopäivää, hoitojaksoa ja gynekologista toimenpidettä. Synnytyksiä hoidettiin TYKSissä ja Salon aluesairaalassa 769. Avohoitokäyntien, päiki- ja lyhki-toiminnan sekä lyhythoitoisten synnytysten osuus lisääntyy jatkossa ja hoitopäivien määrä vähenee. Fertiili-ikäisten naisten määrä ei oleellisesti muutu VSSHP:n alueella, joten raskauden ja synnytysten hoitamiseen tarvittavien resurssien tarpeessa ei tapahdu merkittäviä muutoksia. Tämä koskee myös lapsettomuushoitoja. Sen sijaan yli 65-vuotiaiden naisten määrän on arvioitu lisääntyvän noin 40 % vuoteen 2040 mennessä. Täten on todennäköistä, että syöpä-, laskeuma- ja inkontinessikirurgia tulee lisääntymään, vaikka gynekologisten toimenpiteiden kokonaismäärä onkin viimevuosina vähentynyt. Raskauden ja synnytysten hoito vie valtaosan päivystysresursseista. Vain neljännes lapsista syntyy virka-aikana ja joka neljänteen synnytykseen liittyy toimenpide (imukuppi, pihdit, sektio, perätila, kaksoset). Näiden lisäksi päivystysresursseja vaativat raskauskomplikaatioiden vuoksi hoitoon hakeutuvat potilaat. Nykyisen suunnitelman mukaan yksikön päivystysresursseja ei osoiteta yhteispäivystyksen tiloihin, vaan potilaat lähetetään sieltä tarvittaessa konsultaatioon U-sairaalaan. Yhteistyötä lasten ja nuorten toimialueen kanssa tehdään monilla eri tasoilla: lasten kotiinlähtötarkistukset, keskolaan siirtyvät lapset (yli 500 lasta), lapsivuodeosastoilta keskolassa antibioottihoidoissa käyvät lapset (700 hoitopäivää) ja huume-, alkoholi- tai lääkeriippuvaiset äidit (100/v). Vatsan ja urologian toimialueen kanssa jaamme yhden gastrokirurgin työpanoksen ja robottiavusteisen kirurgian otimme käyttöön keväällä 2010 yhdessä urologien kanssa. Naistenklinikan ylilääkäri, professori Seija Grénman

7 Tyksin vuonna 2013 aloittavat toimialueet esittäytyvät Vuonna 2011 TYKSissä syntyi 4175 vauvaa, joista yli 500 keskosina. Heidän hoitonsa vaatii tiivistä yhteistyötä naistentautien ja synnytysten sekä lasten ja nuorten toimialueen kesken. (kuva: Esa Halsinaho) Lasten ja nuorten toimialue Lasten ja nuorten toimialue toimii vuonna 2013 varsin samanlaisesti kuin lastenklinikka ennenkin. Tämä johtuu siitä, että klinikassa on jo perinteisesti noudatettu niitä toimintamalleja, joihin aikuisten hoidossa nyt ollaan menossa. Lastenklinikka on kuin pieni sairaala sairaalan sisällä. Klinikassa on henkilöstöä 343, lääkäreitä on sivutoimiset mukaan lukien 56. Budjetti on noin 40 miljoonaa euroa vuodessa ja toiminta jakautuu viiteen vastuualueeseen. Suurin vastuualue on lasten ja nuorten sairaanhoito (pediatria), johon sisältyvät allergologia ja astma, diabetes, endokrinologia ja aineenvaihduntasairaudet, gastroenterologia (suolistosairaudet), infektiosairaudet, kardiologia (sydänsairaudet), nefrologia (munuaistaudit), reumasairaudet, sosiaalipediatria ja lasten tehohoito. Toiseksi suurin vastuualue on vastasyntyneiden sairaanhoito (neonatologia), kolmas on lasten kirurgia, neljäs lasten veri- ja syöpäsairaudet ja viides lasten neurologia. Toiminta tapahtuu vanhassa U-sairaalassa. Vanhoista tiloista huolimatta työtapoja kehitetään jatkuvasti mm. U-sairaalan leikkaussalien yhteistoimintaa lisäämällä. U-sairaalan kunto on kehno, mutta vuodeksi 2018 on suunnitteilla uusi lasten- ja naistensairaala. Sinne tehdään toiminnallista suun- nitelmaa nyt moniammatillisesti yhdessä naistenklinikan, korva-,nenä- ja kurkkutautien klinikan ja silmäklinikan kanssa. Uuden sairaalan keskeinen periaate on perhesairaalatoiminta. Lastenklinikalla korostetaan jatkuvaa osaamisen kehittämistä ja aktiivista kansainvälistä tutkimustoimintaa. Henkilöstön osaaminen on tärkeää, se luo työhyvinvointia ja potilaille korkeatasoista hoitoa. Lasten erikoispoliklinikoilla toimii jokaisella sektorilla 1-2 alan erikoislääkäriä ja asiantuntijahoitajien työpanos on merkittävä. Diabetes on hyvin yleinen ongelma, joka viikko todetaan yksi uusi potilas ja hoito on elinikäinen. Monille lapsille hoidossa käytetään nykyisin insuliinipumppua. Reuman lääkitykset ovat tehostuneet. Lasten syöpä, tavallisimmin leukemia, pystytään parantamaan yli 80-prosenttisesti. Toisaalta vaativat syöpähoitopäivät lisääntyvät aiheuttaen vaatimuksia niukalle henkilökunnalle. TYKS on Helsingin lisäksi ainoa paikka Suomessa, jossa tehdään lasten kantasolusiirtoja. Vastasyntyneistä noin 10 prosenttia tarvitsee sairaanhoitoa, osa tehohoitoa. Vaativan tehohoidon mahdollisuudet ovat kehittyneet niin, että yhä useampi sairas vastasyntynyt tai keskoslapsi saa terveen elämän. Teknologia on viety huippuunsa ja nyt klinikassa panostetaan perheisiin. Keskolassa vanhemmat vahvasti mukaan, VVM projektissa on koko henkilökunta koulutettu uuteen toimintamalliin, jonka mukaisesti äidit ja isät hoitavat uudella tavalla aivan pieniäkin lapsia. Vuonna 2012 vakiintui valtakunnallisen lasten ortopedian osaamiskeskuksen toiminta. Turussa operoidaan vaikeita pienten lasten skoliooseja ja keskukseen tulee potilaita eri puolilta Suomea. Lasten kirurginen hoito on monipuolista mutta sydän- ja elinsiirtokirurgia on keskitetty Helsinkiin. Lasten neurologian tarve lisääntyy vuosi vuodelta. Epilepsian lisäksi tutkitaan monia neurologisia sairauksia ja moniammatillisissa työryhmissä tehdään lasten kuntoutusarvioita ja suunnitellaan apua oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille. Lastenklinikan toiminta on vilkasta, avohoitokäyntejä on noin , hoitopäiviä ja leikkaustoimenpiteitä TYKSissä syntyy noin lasta, joista keskosia 180. Vuoden 2013 haasteellisin toimintamuutos on lasten yhteispäivystyksen käynnistäminen. Kevään 2012 aikana ratkeaa, onko se T-sairaalassa vai lastenklinikan yhteydessä U-sairaalassa. Lastentautien tulosyksikön ylilääkäri, professori Jussi Mertsola 7

8 Teksti ja kuva: Pekka Remes U2-sairaala antaisi mahdollisuuden uudistaa lastentautien hoitoa Varsinaissuomalaiset kunnat ovat monen muutoksen edessä, suorastaan turbulenssissa. Samaan aikaan, kun kuntien pitäisi miettiä kantaansa kuntauudistukseen sekä valmistautua sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen rakenneuudistukseen, pitäisi myös miettiä, minkälainen olisi nykyisen U-sairaalan korvaava uusi U2-sairaala. Uuden naisten- ja lastensairaalan suunnittelu on jo käynnissä. U2:n pitäisi olla valmis vuonna On mietittävänä, mihin tarkoitukseen uutta sairaalaa tarvitaan, painottaa TYKSin lastenklinikan ylilääkäri Jussi Mertsola. Kyse ei siis ole siitä, että suunnitellaan uutta sairaalaa, vaan nyt olisi mahdollista suunnitella kokonaan uusi lastentautien palvelujärjestelmä. Kysymys kuuluukin, voidaanko osaamista kehittämällä saada raha ja rakennukset tehokkaampaan käyttöön. Osaamista eturintamaan Yksi osa osaamisen kehittämistä on viedä osaajia, siis erikoislääkäreitä eturintamaan terveyskeskuksiin. Turussa on jo pitkään ollut omaa lastenlääkäritoimintaa. Kaarinan terveyskeskuksen lastenlääkäri aloitti toimintansa viime vuonna. Omissa terveyskeskuksissa voitaisiin hoitaa esimerkiksi astmaa ja allergiaa, vakavaa ylilihavuutta, osittain diabeteksen perushoitoa, suolistosairauksia, anemiaa, toistuvia infektioita. Mertsola painottaa, että lapsi on koko perheen hyvinvoinnin indikaattori. Lapsien suurimmat ongelmat eivät ole somaattisia. Lapsiperheillä on nyky-suomessa vaikeaa. Kyseessä on siis yhteiskunnallinen ongelma. Monet ongelmat voidaan hoitaa lähellä kotia. Lapsen hoitoon liittyy oleellisesti koko perheen hoito, sekä yhteistyö koulun, päivähoi- don ja sosiaalitoimen kanssa. Jos terveyskeskuksissa olisi lastenlääkäreitä, toisi se kunnille myös säästöjä, kun sairaalaan tulisivat vain ne lapset, jotka oikeasti tarvitsevat sairaalahoitoa. Laskennallisesti tarvittaisiin yksi lastenlääkäri asukasta kohden. Mistä lääkärit? Tässä kohtaa herää kysymys, miten terveyskeskuksiin saadaan lastenlääkäreitä, kun niihin ei tahdo saada tavallisiakaan lääkäreitä. Koko toiminta pitäisi nyt järjestää uudesta näkökulmasta. Se vaatii suuren toimintakulttuurin muutoksen. Kunnissa voidaan kysyä, miksi palkattaisiin vain lastenlääkäreitä, miksi ei myös muita erikoislääkäreitä. Mertsola palaa jälleen uuden naisten- ja lastensairaalan, U2:n suunnitteluun, joka on lähtökohta koko keskustelulle ja joka antaa mahdollisuuden uudelle ajattelulle. Minkälainen U2-sairaala voisi olla lastentautien hoidon kannalta? Se voisi olla todellinen tertiääritason sairaala, lasten vaikeiden sairauksien kansainvälisen tason osaamiskeskus, jossa tehdään myös korkeatasoista tutkimustyötä ja joka on vahvasti verkottunut avohoidon kenttään. Sairaalan toiminta, muun muassa tutkimukset ja uudet lääkkeet ovat kalliita, juuri siksi sen on oltava tehokasta. Sairaalan tehokkuuden mittareiksi tulisivat taudin vaikeusaste, hoidon laatu, turvallisuus ja vaikuttavuus. Pelkkä potilasmääriin tuijottaminen ei anna oikeaa kuvaa toiminnasta. Avohoidon potilaat voidaan hoitaa kunnissa, jos siellä olisi osaamista. Asiat on tuotu julki. Pallo on potkaistu kunnille. Viesti kunnille on tämä: niiden on selvitettävä, minkälaisen sairaalan ne haluavat. Kuntien on myös mietittävä, palkkaavatko ne lastenlääkäreitä terveyskeskuksiinsa, koska se vaikuttaa myös lastenlääkäreiden koulutuksen painopisteisiin. Kuntien tekemät ratkaisut vaikuttavat myös siihen, saavatko ne asukkaikseen lapsiperheitä ja profiloituvatko ne lapsiystävällisiksi kunniksi. 8 TYKSin lastenklinikan ylilääkärin, Jussi Mertsolan edessä on uuden U2-sairaalan suunnitelmia. Kuntien pitää miettiä, minkälainen sairaala tarvitaan, ja onko aika viedä erikoislääkäriosaamista terveyskeskuksiin.

9 Salon aluesairaalan tulevaisuutta suunnitellaan Salon aluesairaalan tulevaisuutta pohditaan parhaillaan ns. SAS hankkeen puitteissa. Sen taustalla on aluesairaalan tilojen uudistamistarve. Salon aluesairaalaa on saneerattu ja uudisrakennettu vuosikymmenien aikana useita kertoja. Sairaalan vanhimmat osat ovat 1960-luvulta. Viimeisin uudisosa otettiin käyttöön vuonna Siltikään tilat eivät riitä tai sovi kaikkeen aluesairaalan nykyiseen ja tulevaan toimintaan. Salon osavastuualueen johtokunta esitti SAS hankkeen asettamista ja sairaanhoitopiirin johtaja Olli-Pekka Lehtonen päätti aloittamisesta Johtava lääkäri Matti Helkiö ja muut hankkeen ohjausryhmän jäsenet esittelivät sairaalan uudistussuunnitelmia osavastuualueen luottamushenkilöille ja muille kiinnostuneille huhtikuun alussa. Tässä vaiheessa keskustelu on kulminoitunut siihen, pitäisikö synnytys- ja lastenosastot säilyttää aluesairaalassa vai siirtää TYKSiin. Ohjausryhmä esittää synnytysten ja lasten osastohoidon siirtoa Turkuun vuonna 2018 valmistuvaan TYKSin U-sairaalan korvaavaan rakennukseen. Salon alueella ja sairaalan sisälläkin siirtosuunnitelmaa vastustetaan varsin laajasti. Huhtikuun tiedotustilaisuudessa synnytysten säilyttämisen puolesta käyttivät puheenvuoroja mm. osavastuualueen johtokunnan puheenjohtaja Marita Tuominen, aluesairaalan synnytysten ja naistentautien ylilääkäri Tiina Backman, kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juhani Nummentalo, kaupunginvaltuutettu Jouni Eskola sekä sosiaalija terveyslautakunnan jäsen Ritva Jokinen. Salon aluesairaalan tulevaisuuden suunnitelmia esitellyt tilaisuus keräsi auditorioon runsaat kolmekymmentä henkeä, pääasiassa Salon kaupunginhallituksesta ja -valtuustosta sekä sosiaali- ja terveyslautakunnasta. TYKSin lastenklinikan ylilääkäri Jussi Mertsola totesi, että nyt on hyvä hetki asian pohtimiseen, kun on vielä vaihtoehtoja. Asia pitäisi ratkaista pian, sillä U-sairaalan korvausrakennuksen suunnittelu on alkanut ja siinä pitää varata synnyttäjille ja lasten erikoissairaanhoidolle riittävät tilat. Salon lasten- ja korvatautien yksikön osastonlääkäri Anne Hakala sanoi, että synnytysten lopettaminen ei välttämättä merkitse lastenosaston loppua. Hän arveli, että synnytysten loppuminen keventäisi päivystystarvetta ja sitä voisi silloin hoitaa jopa Turusta käsin, mikä mahdollistaisi lastenosaston toiminnan. Osavastuualueen johtokunta päätti viikkoa myöhemmin pyytää sairaanhoitopiiriltä jatkoselvityksiä. Johtokunta haluaa tarkempia kustannuslaskelmia eri vaihtoehdoista sekä kaikkien erikoisalojen päivystyksistä. Johtokunta edellyttää, että Salon kaupunkia, sekä aluesairaalan henkilöstöä, johtoryhmää ja yhteistyötoimikuntia kuullaan ennen päätöksiä. Esa Halsinaho viestintäpäällikkö E-reseptit käytössä Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa Sähköisiä lääkemääräyksiä eli e-reseptejä on voitu kirjoitettaa huhtikuun alusta alkaen kaikissa Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa lukuun ottamatta Kemiönsaarta, joka ottaa e-reseptin käyttöön loppukevään aikana. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin sairaalat ja muut yksiköt siirtyvät e-reseptien käyttöön vähitellen kesäkuusta alkaen. Naantalin ja Kemiönsaaren terveyskeskukset, Loimaan sosiaali- ja terveyspalvelukeskus (Loimaa ja Oripää) sekä Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyskeskus (Kustavi, Pyhäranta, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa) aloittivat e-reseptien käytön maaliskuussa. Muissa Varsinais-Suomen kunnissa sähköisiä lääkemääräyksiä on kirjoitettu alkuvuodesta lähtien. Turun terveystoimessa on kirjoitettu e-reseptejä jo toukokuusta 2010 alkaen. Kesään mennessä e-reseptejä kirjoitetaan siten lähes kaikissa Varsinais-Suomen alueen terveydenhuollon toimintayksiköissä. Kaikilla Varsinais-Suomen apteekeilla on valmius e-reseptin käyttöön. 9

10 UV-altistus saattaa olla Suomessa toukokuussakin samaa tasoa kuin etelänmatkalla, erikoislääkäri Ilkka Koskivuo varoittaa. Teksti: Tuula Vainikainen Kuva: Markku Näveri Huomiota melanooman ehkäisyyn ja säästävämpää leikkaushoitoa 10 Liiallisen auringonoton ja ihon palamisen välttäminen on tärkeintä melanooman ehkäisyssä. Ihon voi polttaa myös kevätauringossa. Melanoomaepäilyn selvittäminen alkaa perusterveydenhuollossa epäilyttävän ihomuutoksen, esimerkiksi muuttuneen luomen, poistolla ja mikroskooppitutkimuksella. Melanooman hoito alkaa aina leikkauksella, mutta poistettavan ihoalueen kokoa voidaan rajoittaa aiemmin suositellusta. Vartijasolmuketutkimus ohjaa hoitoa ja kertoo myös melanooman uusiutumisriskistä. UV-säteily ja ihon palaminen auringossa ovat melanooman tärkeimpiä riskitekijöitä. Niihin voi jokainen itsekin vaikuttaa. Tutkimusnäyttö solariumin merkityksestä melanooman riskitekijänä on osin puutteellinen, mutta uudessa suosituksessa otetaan aikaisempaa kriittisempi kanta solariumin käyttöön kosmeettisessa tarkoituksessa. Sitä ei suositella alle 18-vuotiaille eikä herkkäihoisille. Suositus on tässä suhteessa linjassa pohjoismaisten säteilyturvaviranomaisten ottaman kannan kanssa, toteaa Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja, plastiikkakirurgian erikoislääkäri Ilkka Koskivuo TYKSistä. Koskivuo muistuttaa, että kevätaurinko voi joskus olla petollinen, koska sitä ei osata varoa. Ilmakehän otsonikerroksessa on vaihtelua ja jos otsoniaukko osuu kevätaikaan toukokuun ensimmäisille helteille, UV-altistus saattaa olla jopa samaa tasoa kuin etelänmatkalla. Kannattaa siis seurata viranomaisten tiedotuksia, ja kevään ensimmäisillä purjehdus- tai mökkireissuilla pitää auringossa pitkähihaista paitaa ja hattua. Epäilyttävät ihomuutokset tutkitaan terveyskeskuksessa Melanooman diagnostiikassa perusterveydenhuollon lääkäreiden rooli on erittäin tärkeä, koska heidän tehtävänsä on tunnistaa ja poistaa epäilyttävät ihomuutokset. Luomien tarkastukset ja epätyypillisenkin melanooman tunnistaminen sekä epäilyttävän ihomuutoksen poisto on jokapäiväistä arkea terveyskeskuksissa.

11 Uusi suositus ohjaa poistamaan epäilyttävän ihomuutoksen kokonaan pienellä (1-2 mm) terveen ihon marginaalilla. Tämä riittää terveyskeskuksessa, koska myöhemmin laajempi ihoalue poistetaan joka tapauksessa lopullisessa leikkauksessa sairaalassa. Myös osabiopsian voi ottaa, jos muutos on liian suuri tai sijaitsee hankalassa paikassa. Kaikki poistetut pigmenttiluomet tulee lähettää patologin tutkittaviksi. Säästävämpää leikkaushoitoa Melanooman alkuvaiheen hoito on aina kirurginen ja leikkaushoito on keskitetty niihin sairaaloihin, joissa on mahdollisuus vartijasolmuketutkimukseen eli Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella TYKSiin. Melanooman leikkaushoito on tarkentunut ja muuttunut potilasta säästävämmäksi: melanooma (tai sen poistoarpi) poistetaan sairaalas- sa 1 2 cm:n terveen ihon marginaalilla riippuen melanooman mikroskooppisesta paksuudesta. Näin esim. ihonsiirtoleikkausten tarve vähenee ja yhä useampi potilas voidaan hoitaa päiväkirurgisesti. Vartijasolmuketutkimus on tärkein levinneisyys- ja ennustetutkimus. Se tehdään kaikille potilaille, joiden melanooman mikroskooppinen paksuus on yli 1 mm. Ohuemmissa melanoomissa vartijasolmuketutkimusta voidaan harkita muiden ennustetekijöiden mukaan. Jos vartijasolmukkeessa todetaan melanooman etäpesäke, poistetaan imusolmukkeita laajemmin. Lääke- ja sädehoitoja käytetään lähinnä levinneen melanooman hoidossa. Uusia lupaavia lääkehoitoja on kehitteillä, mutta niiden asema ei kuitenkaan ole vielä vakiintunut. Lääkehoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Suuren riskin potilaiden jälkiseuranta erikoissairaanhoidossa Noin joka viidennellä potilaalla melanooma uusiutuu myöhemmin. Myös pienen uusiutumisriskin potilailla on noin kymmenkertainen riski saada uusi ihomelanooma, siksi jälkiseuranta on tarpeen heilläkin. Vartijasolmuketutkimuksen avulla voidaan tunnistaa suuren uusiutumisriskin potilaat, jotka jäävät erikoissairaanhoidon seurantaan. Pienimmän uusiutumisriskin potilaita, joita on prosenttia, voidaan seurata myös perusterveydenhuollossa, mikä on kustannustehokkaampaa. Melanooman Käypä hoito -suositus potilasversioineen on luettavissa Internetissä, osoitteessa Ilkka Koskivuo, miksi melanooman hoito on nimenomaan plastiikkakirurgien aluetta? Kyse on osittain perinteestä. Aikaisemmin melanooma poistettiin laajalla terveen ihon marginaalilla, mikä edellytti usein ihonsiirtoja ja kielekeplastioita. Nykyään itse melanooman poisto on potilasta säästävää ja jopa helppoa kirurgiaa, mutta leikkaushoitoon on tullut mukaan vartijasolmukebiopsia, joka puolestaan vaatii erityisosaamista ja leikkaushoidon keskittämistä. Uusiutuneen melanooman leikkaushoito saattaa joskus vaatia hyvinkin haasteellisia plastiikkakirurgisia korjaustekniikoita. Kuinka itse tulit tähän suositukseen ryhmän vetäjäksi? Minut kutsui tähän tehtävään oma erikoisalayhdistykseni Chirurgi Plastici Fenniae, jolla on vetovastuu melanooman Käypä hoito -suosituksesta. Melanooma on rintasyövän ohella tärkein erityisosaamis- ja kiinnostusalueeni kirurgiassa. Olen tehnyt melanoomasta väitöskirjatutkimukseni ja jatkanut sen jälkeen edelleen melanoomaan liittyvää kliinistä tutkimusta, jota plastiikkakirurgien piirissä tehdään Suomessa nykyisin melko vähän. Millaisena näet KH-suosituksen merkityksen? Käypä hoito on Suomessa jo instituutio, joka palvelee perusterveydenhoitoa, erikois- sairaanhoitoa ja itse potilasta. KH-suosituksia on tehty tähän mennessä 101, käytännössä kaikista yleisimmistä sairauksista. Käypä hoito ei ole raamatullinen ohjekirja vaan tietolähde ja työkalu, jonka avulla potilaat voivat saada Suomessa lääketieteelliseen näyttöön perustuvaa vaikuttavaa ja nykyaikaista hoitoa tasa-arvoisesti maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Oliko sattuma, että tässä suosituksessa oli niin paljon turkulaisia mukana? Ei aivan sattumaakaan. Puheenjohtajana voi tietenkin vaikuttaa ryhmän kokoonpanoon, mutta tärkein kriteeri jäsenien valinnassa on asiantuntijuus. Työryhmän tyksiläiset onkologijäsenet Seppo Pyrhönen ja Pia Vihinen ovat omalla alallaan Suomen melanoomatutkimuksen huippuja. Perusterveydenhuoltoa edustava yleislääketieteen erikoislääkäri Jaana Jalava-Broman on suorittanut osan erikoistumispalvelustaan ihotautien klinikalla. Korvalääkäri Ilpo Kinnunen on suuntautunut pään ja kaulan alueen onkologiseen kirurgiaan ja ollut myös aikaisemmin mukana melanoomaprojekteissa. Silti myös työryhmän helsinkiläiset jäsenet edustavat melanooman alalla maan huippuasiantuntemusta: plastiikkakirurgi Tiina Jahkola, ihopatologi Susanna Virolainen ja ihotautilääkäri Olli Saksela olivat myös itselleni tuttuja, ja työtä on helppo tehdä juuri tuttujen asiantuntijoiden kanssa. Miten suositus muuttuu käytännöksi? Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on tehty melanooman hoitoketju, joka on eräänlainen Käyvän hoidon paikallisversio. Hoitoketju päivitettiin ja julkaistiin samaan aikaan valtakunnallisen suosituksen kanssa, joten nyt myös oman sairaanhoitopiirin ohjeistus on ajan tasalla. Käyvän hoidon tärkeä osa on koulutus. Pia Vihisen kanssa vierailimme Kuopiossa pari kuukautta sitten ja siellä esittelimme suositusta savolaisille kollegoille melanooman alueellisessa koulutustilaisuudessa. Tilaisuus sai hyvän suosion ainakin osallistujamäärän perusteella. Kesäkuussa esittelen tuoreen suosituksen pohjoismaisille kollegoille Espoon Hanasaaressa pidettävässä plastiikkakirurgian kongressissa ja aihe on esillä myös Turun lääketiedepäivillä marraskuussa. 11

12 PET-keskukseen huippumoderni kuvantamislaite Teksti: Marjo Peltoniemi, kuvat: Marjo Peltoniemi ja PET-keskus. Turun valtakunnalliseen PET-keskukseen hankittiin uudentyyppinen kuvantamislaite, johon on saatu yhdistettyä sekä magneetti- että PET-kamera. Käyttöalueet tulevat olemaan syöpätaudit, sydäntaudit, lastentaudit, aineenvaihduntasairaudet, tulehdukset ja aivosairaudet. 12 Tällä hetkellä vastaavia laitteita on vain muutamia maailmalla. PET-keskuksen johtajan Juhani Knuutin mukaan Kööpenhaminaan ja muutamiin muihinkin paikkoihin maailmassa on tulossa vastaavia laitteita. PET-keskus oli hankinnassaan edelläkävijöiden joukossa ja keskuksen laite oli ensimmäinen Pohjoismaissa. Käyttöönoton yhteydessä allekirjoitettiin myös PET-keskuksen ja Philipsin välinen molemmille osapuolille etua tuova tutkimusyhteistyösopimus. Knuuti arvioi, että uutta laitetta tullaan käyttämään 80-prosenttisesti potilaan hoitoon ja 20-prosenttisesti tutkimuskäyttöön. Laite esiteltiin PET-keskuksessa Olemme nyt kuvanneet potilaita varsin paljon ja laite alkaa toimia perustyössä. Laite on siis ollut käytössä lähes joka päivä. Uudet tutkimushankkeet ovat alkamassa myös, mutta niiden osalta vasta muutama potilaskuvaus on tehty, Knuuti kertoo reilu kuukausi laitteen käyttöönoton jälkeen. Tarkempaa diagnostiikkaa Magneettikuvauksella on parempi pehmytkudosten erottelukyky kuin röntgenleikekuvauksella, eikä kuvaus aiheuta tutkittavalle säderasitusta. Laitteen järjestelmässä on käytetty tekniikkaa, jonka tarkoituksena on parantaa kuvanlaatua vähentämällä kohinaa ja lisäämällä herkkyyttä. Yhdistämällä magneettikuvat PET-kuvantamiseen, jolla taas nähdään kudosten poikkeava toiminta, saadaan aivan ainutlaatuista tietoa kudosten rakenteesta ja toiminnasta. Esimerkiksi kasvainten rajat ja etäpesäkkeet ovat yhdistelmällä tuotetuista kuvista paremmin nähtävissä. Tarkennetulla diagnostiikalla voidaan välttää turhat hoidot. Kuvauksen hinnaksi uudella Uusi laite on Philipsin valmistama Philips Ingenuity TF PET/MR System. Laitteessa on 3.0 Teslan magneettivoimakkuus. Itse laitteen hankintahinta oli noin 3 MEUR, jonka päälle tulivat vielä varusteiden ja tilojen kustannukset. yhdistelmälaitteella tulee arviolta euroa, mutta esimerkiksi monien leikkausten tekeminen turhaan on huomattavasti kalliimpaa. Hyötyä erityisesti syöpätutkimukseen Merkittävimmät hyödyt uudesta menetelmästä saadaan todennäköisesti syöpäpotilaille, mutta myös aivo- ja sydäntutkimuksiin odotetaan huomattavaa etua. Koska menetelmä on aivan uusi, on vielä osittain epäselvää, milloin tällainen tutkimus kannattaa tehdä. Todennäköisimmät hyödyt saadaan aivokasvainten, pään ja kaulan alueen syöpien, eturauhas-, munasarja- ja kohdunkaulan syöpien diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Lisäksi sydänja aivosairauksien toteamiseen odotetaan etua. Laite mahdollistaa myös aivan uusien potilasryhmien tutkimisen sillä pienentyneen sädeannoksen vuoksi myös lasten ja nuorten laajempi kuvantaminen on mahdollista. Kuva onkologisen potilaan koko-kehon FDG tutkimuksesta. Valtakunnallinen PET-keskus on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhdessä omistama tutkimuslaitos. Keskuksessa työskentelee yli 100 henkilöä ja käytössä on yhteensä 7 PET-kameraa, 2 magneettikameraa sekä 2 röntgenleikekuvauslaitetta sekä ultraäänilaitteita, 3 syklotronia ja 19 synteesikaappia. Kuvauksia tehtiin vuonna 2011 noin 4000 kpl. Lisätietoa

13 Salon aluesairaalan LEIKOtoiminta on kasvattanut potilastyytyväisyyttä Teksti ja kuva: Marjo Peltoniemi Salon aluesairaalassa päästiin aloittamaan LEIKO eli Leikkaukseen kotoa toiminta viime vuoden syyskuussa, kun uudet tilat toiminnalle valmistuivat. Potilastyytyväisyys on lisääntynyt toiminnan aloittamisen myötä. Salon aluesairaalassa LEIKOna hoidetaan kirurgisia leikkauspotilaita, joille tehtävät toimenpiteet vaativat vuodeosastohoitoa. Yleisimpiin toimenpiteisiin kuuluvat urologiset, vatsanalueen, ja ortopediset toimenpiteet. Myös selkäleikkauksia tehdään. Potilaat tulevat toimenpiteisiin lähetteellä perusterveydenhuollosta, yksityisiltä lääkäriasemilta tai työterveyshuollon kautta. Osastolla leikataan myös turkulaisia potilaita jonojen purkamiseksi. Olemme mitanneet asiakastyytyväisyyttä nyt kolme kertaa: ennen LEIKO toiminnan aloittamista, vuodeosaston kokeilun aikana (ennen tilojen valmistumista toiminnasta toteutettiin kokeilu Salon aluesairaalan vuodeosastolla) ja alkuvuodesta puolisen vuotta toiminnan käynnistämisen jälkeen. Tulokset ovat olleet koko ajan parempaan päin, Salon LEIKO tiimiläiset kertovat. Mikä muuttui? Leiko potilaat tulevat nyt leikkaukseen suoraan kotoa porrastetusti tunnin välein, kun aiemmin kaikki potilaat tulivat vuodeosastolle seitsemältä aamulla, vaikka leikkaus saattoi olla vasta iltapäivällä. Pari viikkoa ennen toimenpidettä potilaat on ohjeistettu lähettämään esitietolomakkeet, joista nähdään muun muassa lääkitykset ja ruokavalio vuodeosastovaihetta ajatellen. Käyttöön on otettu preoperatiivinen soitto. Leikkausta edeltävänä päivänä potilaalle soitetaan ja tehdään haastattelu, jonka yhteydessä ohjeistetaan ravinnotta oloa ja muuta leikkaukseen liittyvää, käydään läpi riskit ja tarkistetaan vielä mitä lääkkeitä potilas saa ottaa sekä vastataan potilaan mahdollisiin kysymyksiin. Samalla tarkistetaan onko tilanne ja leikkaustarve ennallaan ja pystytään vielä arvioimaan, jos potilaan LEIKO-projektia ovat olleet Salossa luotsaamassa kirurgian yksikön apulaisosastonhoitaja Jaana Sjöroos (vas.), leikkausosaston apulaisosastonhoitaja Hanna Tikkanen (kesk.) sekä leikkausyksikön ja kirurgian yksikön ylihoitaja Hanna-Maija Takala. pitääkin jostain syystä tulla vuodeosaston kautta, LEIKO projektin vetäjänä toiminut Hanna Tikkanen sanoo. Osastosihteeri tilaa laboratorioajat niille potilaille, joille tarvitaan laboratorionäytteitä toimenpidettä varten, noin puoli tuntia ennen LEI- KO tiloihin tuloa. Mitä hyötyä Leiko toiminnasta on potilaan näkökulmasta? Ravinnottaoloaika vähenee, kun leikkaukseentuloaika on nyt täsmällisempi. Lyhyempi paasto nopeuttaa tutkitusti potilaan toipumista. Potilaiden perussairauksien hoito on paremmalla tasolla leikkauksiin tullessa ja 13

14 14 he saavat täsmällisempää ohjausta, kun heille soitetaan edellisenä iltana, hankkeen ohjausryhmän toiminnasta vastannut ylihoitaja Hanna Maija Takala toteaa. Edeltävä päivä ja yö on potilaan kannalta mukavampi viettää kotona. Esimerkiksi joissakin operaatioissa tarvittava tyhjennys on monien mielestä helpompi tehdä kotona, kun on oma wc koko ajan käytössä. Yleensä sama ihminen, joka soittaa potilaalle, ottaa hänet myös vastaan seuraavana päivänä, mikä helpottaa myös toimintaa molemmin puolin. Entistä parempi potilasturvallisuus ja potilastyytyväisyys nopeuttavat paranemista, Takala jatkaa. Hoitajat ovat tarkemmin ajan tasalla missä leikkauksissa mennään, sillä heillä on koko ajan auki uusi leikkaustoiminnan ohjausohjelma, josta nähdään jokaisen potilaan kulku ja voidaan sanoa melko tarkkaan aika, jolloin potilas pääsee saliin. Potilaalle ei tule enää pitkiä odotuksia. Oma hoitaja on LEIKO tiloissa potilaan kanssa koko leikkaukseen valmistautumisen ajan, kun taas vuodeosastolla saattoi olla useampi vastaanottava hoitaja, kertoo Jaana Sjöroos, joka on vastannut vuodeosaston toiminnan kehittämisestä LEIKOon liittyen. Hyödyt kustannusten kannalta? LEIKO toiminta lyhentää hoitoaikoja ja säästää siten terveydenhuollon kuluja eli käytännössä verovaroja, joilla julkiset sairaalat toimivat. Riskit kalliiksi tuleviin sairaalainfektioihin pienenevät, kun potilas on lyhyemmän ajan sairaalassa. Potilaspaikkatilanne on muuttunut joustavammaksi LEIKO potilaiden porrastetun tulon myötä. Vuodeosastopaikat jäävät niille potilaille, jotka niitä todella tarvitsevat ja vuodeosastolla voidaan keskittyä vaikeahoitoisiin potilaisiin. Leiko osastolla hoitajien ei tarvitse enää kuljettaa potilaita sängyillä, kun potilaat kävelevät itse leikkaussaliin. Kun pystytään keskittymään olennaisempiin asioihin, päästään henkilöstöresurssien järkevämpään käyttöön, Hanna Maija Takala kiteyttää. Entä edut sairaalan toiminnan kannalta? Yhteistyö on laajentunut, kehittynyt ja tiivistynyt leikkausyksikön ja kirurgian yksikön välillä. Meillä oli juuri hiljattain näiden kahden osaston välinen kehittämispäivä LEI- KO asioista. Toimintaa on kehitetty potilaslähtöisemmäksi. Olemme pyrkineet ottamaan henkilöstön mukaan kehittämistoimiin alusta lähtien. Muutosvastarintaakin oli toimenkuvien muuttumisen myötä alkuun, mutta silti uusi toimintamalli on omaksuttu hyvin käyttöön, Takala toteaa. Tulehduksellisiin yhdenmukaiset Teksti ja kuvat: Marjo Peltoniemi Tulehduksellisten suolistosairauksien yleistymisen vuoksi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä katsottiin tarpeelliseksi sopia perusterveydenhuollon kanssa yhteistyönä hoitokäytännöistä eli luoda hoitoketju. Hoitoreittejä on pyritty tekemään yleisistä sairauksista, joissa erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto tekevät yhteistyötä. Tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoreittiä alettiin tehdä vuosi sitten ja se julkaistiin , jolloin se esiteltiin alan ammattilaisille. Esittelytilaisuudessa käytiin läpi hoitoketjun sisältöä, tulehduksellisten suolistosairauksien diagnostiikkaa, immunosuppressiivisia hoitoja, biologisia hoitoja, ärtyväsuolisyndrooman ja tulehduksellisten suolistosairauksien erotusdiagnostiikkaa, hoitajapoliklinikan työskentelyä sekä ruokavalioasioita ja puhuttiinpa muutama sana karppauksestakin. Käyttäjätahoina laaditussa hoitoketjussa ovat perusterveydenhuollon lääkärit ja hoitohenkilökunta jokaisessa VSSHP:n alueen terveyskeskuksessa, alueen työterveyshuolto sekä alueen sairaaloiden lääkärit ja sairaanhoitajat. Hoitoketjusivuille on koottu omat osiot perusterveydenhuollolle ja erikoissairaanhoidolle tärkeistä aihepiireistä. Gastroenterologian erikoislääkäri Heikki Nuutinen TYKS Raision sairaalasta toimi hoitoketjun laatineen työryhmän puheenjohtajana. Työryhmä Hoitoketjun työryhmään osallistuivat kaikkien VSSHP:n alueen sairaaloiden edustajat sekä terveyskeskusten edustajia. Vetovastuu ja seurantavastuu kuuluvat puheenjohtajalle. Kokoonnuimme 5-6 kertaa. Kaikki lähti siitä, että työryhmä määritteli minkä tyyppiset potilaat pystytään hoitamaan terveyskeskuksissa eli perusterveydenhuollossa ja millaiset kuuluvat sairaaloille. Sen jälkeen määriteltiin minkälaisia työkaluja kukin taho tarvitsee hoidon avuksi, työryhmän puheenjohtaja ja TYKS Raision sairaalassa työskentelevä gastroenterologian erikoislääkäri Heikki Nuutinen kertoo. Hoitoketju on Nuutisen mukaan tarkoitus päivittää kerran vuodessa ajan tasalle siten, että tarkistetaan onko tullut jotain uutta ja poistetaan mahdollisesti vanhentuneet asiat. Palautesivun kautta voi myös lähettää palautetta koska tahansa, jos käyttäjät huomaavat jotain puutteita tai kaipaavat jotain uutta. Yleensä hoitoketjut ovat paikallisia, mutta Tampereen yliopistollisesta sairaalasta ollaan jo oltu tästä hoitoketjusta kiinnostuneita. Tämä on varmasti tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoketjuista valtakunnan kattavin. Hoitoketjusivusto Käytännön työkaluksi terveydenhuollon ammattilaisille rakennettiin hoitoketjusivusto, josta löytyy helposti ohjeita ja tietoa tulehduksellisten suolistosairauksien hoidosta. Hoitoketjuun löytyy nyt linkki helposti sekä VSSHP:n sairaaloiden että terveyskeskusten intranetistä. Perusterveydenhuollolle suunnattujen linkkien takaa löytyvät esimerkiksi ohjeet siitä, mitä

15 suolistosairauksiin hoitokäytännöt diagnostisia tutkimuksia tehdään, jos epäillään tulehduksellista suolistosairautta, kun tutkitaan esimerkiksi ripulipotilasta sekä tietoa ylläpitohoidosta, kun tilanne on saatu rauhoittumaan ja potilas on lähetetty jatkohoitoon. Tietoa löytyy myös lääkityksistä eri tilanteissa sekä taudin hoidosta ja kokeiden ottamisesta pahenemisvaiheessa. Samoin on ohjeistettu mitä kokeita seurataan tietyn lääkityksen aikana, esimerkkinä 5-ASA-hoidon seurantatutkimukset, ja kuinka usein kontrollikäyntejä tarvitaan ja mitä pitää huomioida kun potilas tulee kontrollikäynnille. Hoitaja pystyy helposti tulostamaan potilaalle sivuilta esimerkiksi tyhjennysohjeet. Tietoa löytyy myös potilaan hoitoon liittyvistä ongelmatilanteista kuten lääkekysymyksistä raskauden aikana. Erikoissairaanhoidon sivuilla on ohjeita vastaavista tärkeistä asioista, kuten akuuttitilan- ne ensiavussa. Taudin pahenemisvaiheessa tai diagnoosivaiheessa hankalaoireinen veriripuli voi johtaa joskus ensiapuunkin. Tietopakettiin on koottu mitä laboratoriokokeita kannattaa ottaa ja huomioida, miten kuvantaa ja mitkä ovat suositellut hoidot kussakin tilanteessa sekä tietoa tyhjennyksestä ja tähystystoimenpiteistä. Sairauksien esiintyvyys on nousussa Tulehduksellinen suolistosairaus on krooninen sairaus, jonka tavallisia oireita ovat ripuli ja veriripuli. Tauti voi tehdä aaltoliikettä parempine vaiheineen ja pahenemisvaiheineen. Oireet voivat hoidosta huolimatta vaikeutua, jolloin voidaan tarvita intensiivistä hoitoa sairaalan vuodeosastolla tai leikkaushoitoa. Esiintyvyys on nousussa sekä Crohnin taudin että haavaisen paksusuolitulehduksen suhteen. Valtaosa potilaistamme ovat nuoria aikuisia toisin kuin muilla sisätautipoliklinikoilla, joissa huomattava osa on vanhempia ihmisiä, Heikki Nuutinen toteaa. Esiintyvyyden nousun vuoksi hoitovastuu potilaista kohdistuu entistä useammin perusterveydenhuoltoon, jonne potilaita menee seurantaan siinä vaiheessa, kun tauti on saatu hallintaan. Perusterveydenhuollon henkilöstöllä on nyt hoitoketjun myötä ohjeet, joista he voivat tarkistaa tietojaan, sillä he tapaavat tautia kuitenkin huomattavasti harvemmin. Taudin tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta Nuutisen mukaan länsimaisissa elintavoissa on epäilty olevan jotakin sairaudelle altistavaa. Ruokavaliolla, lapsuusajan antibioottien käytöllä, perintötekijöillä sekä ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksella uskotaan olevan tiettyä osuutta. Anja Turunen-Annusen, 60, tulehduksellinen suolistosairaus on aiheuttanut oireita enenevässä määrin ja hän tuli TYKSin Raision sairaalaan tilannearvioon. - Asacol, kortisoni, Merkaptopuriini, Anja luettelee lääkkeitä, joita hänelle on kokeiltu. Hänellä on ollut kertomansa mukaan maksimilääkitys ja muun muassa kolme kortisonikuuria vuoden aikana. - Kortisoni kyllä auttaa, mutta vaikuttaa siten, että vie yöunet. Leikkaushoitoa Turunen-Annuselle ei ole tehty. Hän kertoo olleensa hiljattain Kelan kuntoutuksessa ja lääkäreiden kanssa on ollut puhetta, että biologista hoitoa voitaisiin ehkä kokeilla hänen kohdallaan. Biologiset hoidot ovat uusin kehittyvä, mutta tällä hetkellä vielä kallis erikoishoitomuoto, jota voidaan käyttää, elleivät muut hoidot ole riittäneet. Sairaslomia Anjalla aiheuttavat lähinnä sairaalajaksot, joita hänen tapauksessaan on tullut kerran pari vuodessa, mutta ennen kaikkea sairaus vaikuttaa elämänlaatuun. Kaupassa käyntikin pitää miettiä, sillä ei uskalla mennä sellaiseen kauppaan, jossa ei ole vessaa. Anjalle tähystys on jo kuudes ja hän saa toivomuksensa mukaan rauhoittavan esilääkityksen ennen tutkimista. Potilaan hoitoa Salon sairaalan sisätautien poliklinikalla ovat toteuttamassa ja seuraamassa sairaanhoitaja Sanna Kummala (kuvassa alhaalla), kätilöopiskelija Liisa Aarnio (vas.), perushoitaja Irmeli Kuusela sekä gastroenterologian erikoislääkärit Heikki Nuutinen ja Kimmo Salminen. 15

16 Silmäklinikan hallinnollinen ylilääkäri Hanna Vaahtoranta-Lehtonen ja silmätautien leikkausosaston ja päiväkirurgian osastonhoitaja Brita Pasila tutkivat mallia, josta selviää potilaan hoitoprosessin kulku punaisine ongelmakohtineen. Teksti ja kuva: Pekka Remes Riittävät resurssit kohdennettava tarvittavaan paikkaan 16 TYKSin silmätautien leikkausosastolla siivottiin jonot viime vuoden aikana. Jonojen siivoamisella tarkoitetaan tässä sitä, että jonossa ei ole yhtäkään potilasta, jolle ei olisi varattu vastaanotolle leikkausesitutkimusaikaa tai varsinaista leikkausaikaa. Aloitimme vuosi sitten toukokuussa purkamaan kaihijonoja. Päätimme, että meille saapuvia lähetteitä ei laiteta jonoon, vaan että potilaalle varataan heti aika kaihiesitutkimukseen, jossa katsotaan, onko hoidon tarvetta ja arvioidaan sen kiireellisyys. Näin potilas pääsee leikkaukseen enimmillään neljässä ja puolessa kuukaudessa siitä, kun lähete on saapunut. Syyskuuhun mennessä kaikille jonossa odottaneille potilaille oli annettu täsmällinen leikkausaika, kertoo silmätautien leikkausosaston ja kaihipäiväkirurgian osastonhoitaja Brita Pasila. Syksyllä purimme muut jonot. Nyt kaikki potilaat ovat saaneet ajat. Olennaista on myös se, että osastolla kerättyä tilastotietoa käytetään hyödyksi niin, että sen avulla voidaan suunnitella työt. Potilaan kannalta etuna on se, että hänellä on enemmän tietoa tulevasta. Hän tietää leikkausajan, mahdollisesti leikkaavan lääkärin nimen ja tarvittava informaatio on annettu hänelle sekä suullisesti että kirjallisesti. Perinteenä jäykät rakenteet Eron vanhan ja uuden järjestelmän toimivuudessa huomaa siitä, että aikaisemmassa järjestelmässä vanhin lähete oli vuodelta Koska kyseessä ei ollut kiireellistä hoitoa vaativa potilas, jäi lähete aina kasan alimmaiseksi. Vanhan järjestelmän rakentuminen sellaiseksi kuin se oli, on historiallisen kehityksen tulos. Yhtenä syynä kehitykseen on se, että julkisen sektorin rakenteet ovat olleet ylipäätään melkoisen jäykät. Silmäklinikan hallinnollisen ylilääkärin, Hanna Vaahtoranta-Lehtosen, kannalta uusi järjestelmä on työvuoropalapelin kokoamista. Lääkäreiden erityisosaaminen pitää saada hyödynnettyä oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Vaikeaksi palapelin tekee se, että klinikassa on paljon osa-aikaisia lääkäreitä. He ovat osa-aikaisia omasta halustaan, sillä yksityisen sektorin vetovoima on vahva. Silmätautien leikkausosasto Osasto vastaa silmätautien ja tapaturmien leikkaushoidosta, koulutuksesta ja opetuksesta. Osasto tekee yhteistyötä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Ahvenanmaan sairaaloiden kanssa. Osaston leikkaustoimintaan kuuluvat kaihileikkaukset, lasiais- ja verkkokalvoleikkaukset, glaukoomaleikkaukset, karsastusleikkaukset, kyyneltie- ja kyynelpussileikkaukset, luomileikkaukset, sarveiskalvon siirtoleikkaukset ja muut silmänalueen leikkaukset

17 Taideteosten ripustaminen on tarkkaa puuhaa. Simo Vainiotalo ja Pive Toivonen mittailevat oikeita sijoituskohtia saaristolaispanoraamalle. T-sairaalan taidehanke etenee Pive Toivosen Saaristopanoraama valmistuu TYKSin T-sairaalan uutta taidekokoelmaa on työstetty muutamia vuosia. Teoksiakin on hankittu, mutta uusia teoksia ei ole vielä saatu ripustettua lopullisille paikoilleen. Ensimmäisenä T-sairaalan julkisiin tiloihin sijoitettavista uusista teoksista valmistui maaliskuun lopussa kuvataiteilija Pive Toivosen Saaristopanoraama. Kemiönsaaren Högsårassa asuva Toivonen on maalannut akvarelleja Saaristomeren saarista. Sairaalan kaltaisessa julkisessa tilassa Toivoselle tyypillinen herkkä akvarelli pitäisi kehys- tää lasin alle, jolloin teos menettäisin keskeisen ideansa. Siitä johtuen akvarellit on muunnettu digitaalisiksi ja tulostettu saarten muotoon leikatulle alumiinilevylle. Saaristopanoraama-teos muodostuu seinille ripustettujen erilaisten saarten yhdistelmistä syntyvästä maisemasta. Teos sijaitsee T-sairaalan D-osan hissiauloissa, joiden kautta kuljetaan sekä D- että B-osien osastoille. Erilaisia saaristopanoraamoja löytyy sisäänkäyntikerroksesta alkaen ja ne jatkuvat aina ylimpään seitsemänteen kerrokseen saakka. Jokaisen kerroksen panoraama on erilainen. D-osan keskeneräisen opastejärjestelmän vuoksi aivan kaikkia saaria ei ole ripustettu paikalleen, mutta suurelta osin teos on valmis. Myöhemmin tänä vuonna Saaristopanoraama laajenee myös joihinkin D-osan potilashuoneisiin. Lisää Pive Toivosen taiteesta: Matti Tainio T-sairaalan taidekoordinaattori Jonottoman hoitoonpääsyn toteuttaminen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä Vuonna 2010 säädetty Terveydenhuoltolaki määrittelee hoitoon pääsemisen aikarajat erikoissairaanhoidossa. Hoidon tarpeen arviointi on aloitettava kolmen viikon kuluessa siitä, kun lähete on saapunut kuntayhtymän sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön. Jos hoidon tarpeen arviointi edellyttää erikoislääkärin arviointia ja erityisiä kuvantamistai laboratoriotutkimuksia, ovat tutkimukset toteutettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun lähete on saapunut sairaanhoitopiirin sairaalaan. Tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä ja aloitettava hoidon edellyttämä kiireellisyys huomioon ottaen kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu. Hoitoon pääsemisen aikarajojen noudattaminen lain edellyttämällä tavalla on ollut ja on edelleenkin varsin haasteellista kaikissa maamme sairaanhoitopiireissä, myös meillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen neljän kuukauden välein julkaisemat tiedot osoittavat, että lähes kaikki sairaanhoitopiirit ovat enemmän tai vähemmän laittomassa tilanteessa, koska joidenkin potilasryhmien kohdalla edellä mainitut aikarajat ylittyvät. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä aloitettiin vuonna 2011 hanke, joka pureutuu jonon hallinnan ongelmiin, etsii uusia ratkaisuja hoitoonpääsyn periaatteiden toteutukseen ja edesauttaa mallin viemistä käytäntöön. Mitä tarkoittaa jonoton hoitoonpääsy? Jonottoman hoitoonpääsyn periaate tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että potilaalle annetaan aika toimenpiteeseen tai muuhun hoitoon samassa yhteydessä, kun hoitopäätös tehdään. Samoin potilaalle annetaan lähetteen käsittelyn ja hyväksymisen yhteydessä aika hoidon tarpeen arvioon poliklinikalle, mikäli se on tarpeellista. Uuden käytännön tarkoituksena on siis taata yhtenäinen ja selkeä leikkaustoiminnan tai muun hoidon varausten hallinta ja viiveetön toimenpideaikojen anto potilaille. Jonoton hoidonvarauskäytäntö on osa ennakoivaa toiminnan suunnittelua ja edesauttaa hoitotakuuvelvoitteen toteuttamista. Jonottoman hoitoonpääsyn periaate on ollut käytössä useilla erikoisaloilla Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä jo aiemminkin. Sen käyttöönotto on varsin helppoa sellaisilla erikoisaloilla, jossa palveluiden kysyntä ja tarjonta ovat keskenään tasapainossa. Sellaisilla aloilla, joissa palveluiden kysyntä toistuvasti ylittää sairaanhoitopiirin kapasiteetin, kuten esimerkiksi ortopediassa tai silmätaudeissa, on tarvittu erityistoimenpiteitä kuten lisätöitä tai ostopalveluita, jotta jonottoman hoidon käytäntö voidaan ottaa käyttöön. TYKSin kirurgian erikoisalat sekä ortopedian ja traumatologian erikoisalat ja aluesairaalan kirurgiset yksiköt ovat siirtyneet uuteen käytäntöön vuoden 2012 alussa. Muu toiminta alkaa noudattaa käytäntöä alkaen. Syksyllä on tarkoitus laajentaa periaate myös polikliiniseen hoitoon. Jonoton hoito ei tarkoita sitä, etteivätkö potilaat jatkossakin joutuisi odottamaan leikkaukseen tai muuhun hoitoon. Kokemukset uudesta käytännöstä ovat kuitenkin olleet myönteisiä, koska toiminnan ennakointi ja sujuminen paranee, viime hetken peruutukset vähenevät ja mm. leikkaussalien kokonaiskapasiteetti voidaan hyödyntää paremmin. Timo Ali-Melkkilä Tulosryhmän johtaja, TYKS 17

18 Ensihoito yhtenäistyy Varsinais-Suomessa Kuntayhtymän valtuuston päätöksen mukaan sairaanhoitopiiri järjestää tulevan ensihoitonsa monituottajaperiaatteella, joten aluepelastuslaitoksen lisäksi potilaita kuljettavat jatkossakin myös yksityisten ambulanssit. 18 Uusi terveydenhuoltolaki siirtää ensihoidon järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille vuoden 2013 alusta alkaen. Tämän muutoksen tavoitteena on turvata samantasoinen ensihoito toisiaan vastaavilla alueilla sairaanhoitopiirin sisällä. Kunkin sairaanhoitopiirin pitää päättää, millä tavalla ja minkä tasoista ensihoitoa niiden alueella tarjotaan. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin valtuusto hyväksyi ylimääräisessä kokouksessaan yksimielisesti esityksen uudesta ensihoidon palvelutasosta Varsinais-Suomessa. Päätöksen mukaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ensihoitopalvelu järjestetään monituottajaperiaatteella eli nykyiseen tapaan osin yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen kanssa ja osin hankkimalla palvelu muilta palveluntuottajilta. Lisäksi sairaanhoitopiirillä voi olla myös omia ensihoitoyksiköitä. Vuonna 2013 ensihoitopalvelu järjestetään kuntien vanhojen sopimusten pohjalta. Tavoitteena kuitenkin on, että vuoden 2014 alusta ensihoitopalvelu toimii koko sairaanhoitopiirin alueella uusien ja yhtenäisten sairaanhoitopiirin kilpailuttamien sopimusten sekä aluepelastuslaitoksen kanssa tehdyn yhteistoimintasopimuksen mukaisesti. Taivassalossa ja Paraisten kunnan Nauvossa kunta on itse järjestänyt ensihoitopalvelun. Tämän vuoksi näillä alueilla kuntien vanhoja sopimuksia ei voi siirtää sairaanhoitopiirille, ja sairaanhoitopiirin tuleekin järjestää näiden alueiden ensihoitopalvelu kokonaan uudella tavalla jo vuoden 2013 alusta. Vanhaa sopimusta ei voida siirtää sairaanhoitopiirille myöskään Kemiönsaarella, koska vanha sopimus on päättymässä vuoden 2012 lopussa. Punkalaitumen alueen ensihoidon järjestämisestä on mielekästä sopia Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri jaetaan Turun, Salon, Loimaan ja Uudenkaupungin ensihoitoalueisiin. Yhdellä ensihoitoalueella voi olla niin yksityisten palveluntuottajien, aluepelastuslaitoksen kuin sairaanhoitopiirinkin ensihoitoyksiköitä. Ensihoitoalueiden rajat ovat viitteellisiä eivätkä estä ambulanssien joustavaa, tilanteenmukaista käyttöä eri alueiden kesken eivätkä sinällään määrää, minne potilaita kuljetetaan. Ensihoitoasetus edellyttää kenttäjohtojärjestelmän luomista. Kullakin ensihoitoalueella toimii jatkossa ympärivuorokautisesti kenttäjohtaja, jolla on oikeus ohjata alueensa ensihoitopalvelua palveluntuottajasta riippumatta. Alueelliset kenttäjohtajat ovat kokeneita ensihoitajia ja osallistuvat potilaiden hoitamiseen johtamisen ohella. Kenttäjohtoyksiköt tulevat olemaan sairaanhoitopiirin ambulansseja, joissa toinen hoitajista toimii alueellisena kenttäjohtajana. Ambulanssien määrä ei kuitenkaan kasva, koska kukin kenttäjohtoyksikkö korvaa yhden nykyisen yksikön. Koko sairaanhoitopiirin kenttäjohtamisesta vastaa T-sairaalaan sijoitettavan ensihoidon tilannekeskuksen kenttäjohtaja. Kenttäjohtajat saavat avukseen tietojärjestelmän, jolla he näkevät alueensa kaikkien yksiköiden sijainnin, varausasteen ja matkan kohteen. Tietojärjestelmän avulla kenttäjohtajat pystyvät optimoimaan ensihoitoyksiköiden käyttöä sekä estämään ns. ambulanssityhjiöiden syntyä. Kenttäjohtajien kokemusta hyödynnetään myös potilasohjauksessa, jolloin potilaat voidaan ohjata heti oikeaan päivystyspisteeseen ja siten välttää turhat siirtokuljetukset. Kokonaisuutena sairaanhoitopiirimme ensihoidon palvelutaso on jo tällä hetkellä varsin hyvä, mutta potilaiden alueellisissa tavoittamisajoissa on varsin laajaa vaihtelua. Tämän vaihtelun pienentämiseksi ensihoitoyksiköiden sijoittelua hienosäädetään sekä välittömän lähtövalmiuden osuutta lisätään vuodelle Uuden palvelutason mukaiset valmiudet lisäävät ensihoidon kustannuksia noin yhdellä miljoonalla eurolla. Varsinais-Suomen ensihoidon kokonaiskustannusten arvioidaan nousevan kuluvan vuoden 16,8 miljoonasta noin 18,3 miljoonaan euroon vuonna Ensihoidon kustannusten jakautumisesta kuntien kesken sovitaan vasta edessä olevissa kuntaneuvotteluissa vuoden 2013 talousarviota laadittaessa. Timo Iirola Pauli Kamsula vt. ensihoidon projektipäällikkö ylilääkäri Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitos

19 Seppo Lehtola: Taloudellisia haasteita edessä kunnissa ja sairaanhoitopiirissä Teksti ja kuva: Marjo Peltoniemi Seppo Lehtola on ollut vuodesta 2009 alkaen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin hallituksen jäsen ensimmäistä kauttaan. Talousmieheksi tunnustautuva laitilalainen kiinteistövälittäjä on ollut aina erityisen kiinnostunut talousasioista. Sairaanhoitopiirin budjetti on noin 550 miljoonaa euroa eli esimerkiksi 10 kertaa suurempi kuin Laitilan kaupungin budjetti, mikä alkuun hieman yllättikin, hän kertoo. Viime kokous olikin juuri hallituksen tilinpäätöskokous. Talousennuste viime vuodelta toteutui aika hyvin ja noin 7 miljoonaa oli alijäämää kuten oli ennustettukin. Heitot sekä tulo- että menopuolella olivat kuitenkin mielestäni yllättävän suuria, vaikka lopputulos oli aika lähellä ennustetta. Taloussuunnitelmaan on siis syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota, kuten varmasti tullaan tekemäänkin. Alueellista näkökulmaa kokonaisuus huomioiden Hallitustyöskentely nykyisellä 18 jäsenen kokoonpanolla sujuu Lehtolan mielestä myönteisesti ja kiitosta saa myös kokenut puheenjohtaja. Puheenjohtajan johdolla koetamme saada aikaan yhteisesti hyväksyttyjä päätöksiä. Asioita ei juurikaan mene äänestykseen, vaan päätösehdotusta tarvittaessa hieman muuttaen pyrimme pääsemään yhteisymmärrykseen. Joskus asioita joudutaan palauttamaan käsittelyyn, mikä on normaalia hallitustyöskentelyä. Yhteistyötä rikastuttaa Lehtolan mukaan myös se, että sairaanhoitopiirin hallituksen jäsenet tulevat eri alueilta. Edustan Vakka-Suomen aluetta ja pidän äärettömän tärkeänä Vakka-Suomen sairaalan palvelujen turvaamista. Niistä on pidettykin mielestäni hyvää huolta. Nyt sairaalassa valmistui juuri päiväkirurgian osaston remontti. Toki eri alueilta tulevat hallituksen jäsenet pitävät oman alueensa puolta, mutta on tärkeintä ajatella kokonaisuutta kaiken kaikkiaan. Lehtola ennakoi, että talouden suhteen edessä ovat suuret haasteet, sillä näyttäisi siltä, että kuntien maksuosuudet sairaanhoitopiirin menoista ovat tulevina vuosina nousussa. Tästä olemme kuntanäkökulmasta luonnollisesti huolissamme, kun kunnat ovat muutenkin taloudessaan aika tiukoilla. Suuret ja myönteiset odotukset uudelle organisaatiolle VSSHP:n hallitusjäsenyyden lisäksi Lehtola on Laitilan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja hän kuuluu myös VSSHP:n rakennusjaostoon, mikä soveltuukin hyvin hänen ammatilliseen osaamiseensa. Olen pitänyt rakennusjaoston jäsenyyttä hyvin haasteellisena, mielenkiintoisena ja itselleni mieluisana paikkana. Se on tarjonnut näköalapaikan T-sairaalaprojektiin. T-sairaala on ollut massiivinen noin 200 miljoonan euron hanke ja kun se valmistuu kokonaisuudessaan, se on eurooppalaisittainkin korkeatasoinen ja huippuluokkaa. Kuntien velkamäärä tulee sen osalta aika suureksi, mutta uusi sairaala tarvitaan ehdottomasti. U-sairaalan kunnostaminen tai mahdollisesti uudelleenrakentamisen aloittaminen on myös aivan välttämätöntä kuluvan vuosikymmenen aikana. Odotukset sairaanhoitopiirin tuleville organisaatiomuutoksille uusine vastuualueineen ovat Lehtolan mukaan suuret ja myönteiset. VSSHP:n hallituksen jäsen Seppo Lehtola (SDP) on ollut kiinteistöalalla jopa 27 vuotta ja nykyisessä tehtävässään Vakka-Suomen Op-Kiinteistökeskus Oy:n kiinteistövälittäjänä 12 vuotta. Hän on toiminut myös talous- ja pankkialalla. Niitä on esitelty meillä hallituksessa, mutta ne ovat hiukan vielä kesken. Uudistus sinällään on kyllä jo aika pitkällä. Nyt, kun ensihoidon vastuu siirtyi kunnilta sairaanhoitopiirille, toivomme, että palveluiden taso säilyy vähintään samana tai paranee. Vapaa-ajallaan Lehtola rentoutuu kuntourheilun kuten hiihdon, hölkän ja pyöräilyn parissa sekä harrastaa reserviläistoimintaa. Hän toimii myös paikallisen urheiluseuran puheenjohtajana Laitilassa. 19

20 Harri Lönnberg: Tutkimuksellinen näkyvyys lisää houkuttelevuutta Teksti ja kuva: Marjo Peltoniemi Tutkimuksellisella näkyvyydellä ja menestyksellä on suoraa vaikutusta imagoon, uskoo turkulainen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin jäsen Harri Lönnberg. Sairaanhoitopiirissä on nyt meneillään mittava organisaatiomuutos. Uskoisin, että tämän muutoksen lopullinen toteuttaminen tulee vaatimaan paljon työtä ja viisautta, Harri Lönnberg sanoo. Paperilla helpoilta tai linjakkailta näyttävien asioiden vieminen todellisuuteen ei aina ole ihan yksinkertaista, kun ihmisiä ei voida kuitenkaan vaihtaa uusiin. Toivottavasti asiat asettuvat kohdilleen nopeasti. Vuodesta 2009 VSSHP:n hallitukseen kuulunut Harri Lönnberg on ollut töissä Turun yliopistossa vuodesta 1972 eli nelisenkymmentä vuotta ja orgaanisen kemian professorina hän on toiminut vuodesta 1992, joten sarkaa professorinakin on kertynyt jo parikymmentä vuotta. Ennen nykyisiä professorin tehtäviä hän työskenteli erilaisissa Suomen Akatemian tutkijatoimissa yliopistolla. Lönnberg on ollut mukana jonkin verran myös yliopiston hallinnollisissa tehtävissä: pariin otteeseen 90 luvulla matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan dekaanina eli tiedekunnan johtajana sekä yliopiston vararehtorina vuosina ja uudelleen alkaen vuodesta Hänen nykyinen vararehtorikautensa kestää ensi kesään saakka, minkä jälkeen hän aikoo jatkaa edelleen professorina. Muitakin luottamustehtäviä Harri Lönnbergiltä löytyy: hän on myös Turku Science Parkin hallituksen jäsen sekä EK:n eli Elinkeinoelämän keskusliiton Tutkimus ja innovaatiovaliokunnan jäsen. Puutarhanhoidon rakkaimmaksi harrastuksekseen mainitseva VSSHP:n hallituksen jäsen professori Harri Lönnberg on tarkastanut elämänsä aikana lukuisat väitöskirjat ja kertoo toimineensa muun muassa sairaanhoitopiirin johtajan O P Lehtosen väitöskirjan esitarkastajana. 20 Panostaminen lääketieteelliseen tutkimukseen kannattaa Virkani puolesta kannan ehkä hieman huolta siitä, että mikä tulee olemaan lääketieteellisen kliinisen tutkimuksen asema uudessa organisaatiossa. Onko sillä uudessakin organisaatiossa riittävän suuri painoarvo, Lönnberg kysyy. Tutkimuksellinen näkyvyys ja yliopiston sekä sairaanhoitopiirin menestys tieteellises- sä tutkimuksessa ovat tulevaisuudessakin tärkeitä tekijöitä, jotka vaikuttavat muun muassa siihen miten houkuttelevia sairaanhoitopiirin työpaikat ovat ja minkälaisilla ammattilaisilla virat tulevat täytetyiksi. Tutkimus sinälläänkin on tietysti tärkeää, mutta ennen kaikkea se luo imagoa ja imago puolestaan vaikuttaa rekrytointikykyyn. Rekrytointikyky vaikuttaa siihen miten hyvin potilaat tulevat hoidettua. Hallitustyöskentely VSSHP:ssä on Lönnbergin mielestä tuntunut asialliselta ja asioita on pystytty hänen mukaansa viemään hyvässä hengessä eteenpäin. Vararehtorikauteni päättyy kesällä ja siinä vaiheessa jätän Varsinais Suomen sairaanhoitopiirin hallituspaikkani yliopiston uuden johdon käytettäväksi.