Hellberg, Kati: Äitien saama tuki imetyksessä, Helsinki, syksy 2005, sivua, liitettä.

Transkriptio

1

2 2 TIIVISTELMÄ Hellberg, Kati: Äitien saama tuki imetyksessä, Helsinki, syksy 2005, sivua, liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveysja kasvatusalan koulutusohjelma, terveydenhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää äitien näkökulmasta heidän imetykseen saamaansa tukea äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilta. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää mistä muualta äidit ovat imetys tukea saaneet. Aineisto on kerätty äitien lähettämillä avoimia kysymyksiä sisältäneillä kyselylomakkeilla. Äitien takaisin lähettämiä kyselylomakkeita oli yhteensä kolmetoista. Tutkimusaineisto on kerätty kesällä ja syksyllä Opinnäytetyön teoria pohjautuu aikaisempiin tutkimuksiin imettämisen ohjauksesta ja WHO:n Vauvamyönteisyys-ohjelmaan. Opinnäytetyö on analysoitu laadullisella sisällön analyysilla. Tutkimustuloksista ilmeni, että kaikkien vastanneiden äitien asenteet imetyksestä olivat varsin positiiviset. Äitien saama tuen määrä vaihteli suuresti, osa ei kokenut saavansa tukea ollenkaan neuvolansa terveydenhoitajalta, osa koki saavansa tukea liian vähän aikaa osa taas koko imetys ajan ja pari vastaajaa koki terveydenhoitajan antavan tukea liikaakin ja liian hyökkäävästi. Riittämätön tuki neuvoloiden terveydenhoitajilta ei kuitenkaan näyttänyt olevan yhteydessä imetyksen jatkumiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että neuvoloiden terveydenhoitajien tulee tehostaa imetykseen annettavaa tukea. Samoin tapa, jolla tukea tarjoaa tulla olla hienotunteista ja äidit huomioon ottavaa. Saamieni vastausten perusteella äidit kokivat imetys tuen ja tietojen olevan usein vanhentunutta. Äitien kokemuksista koottu opinnäytetyö voisi toimia äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille muistutuksena imetys tuen tärkeydestä ja imetykseen liittyvien tietojen päivityksenä heidän kohdatessaan raskaana olevia sekä neuvolaikäisten lasten vanhempia. Asiasanat: imetys, ruokinta, äidinmaito, Vauvamyönteisyys, rintaruokinta. Arkistoitu DIAK/Helsingin yksikön kirjasto.

3 3 ABSTRACT Hellberg, Kati: Breastfeeding and Support by Health Care Nurses. Helsinki, autumn Language: Finnish, 72 pages, 5 appendices. Diakonia Polytechnic, Helsinki Unit, Degree programme in Diaconial Sosial Welfare, Health Care and Education, Public Health Nurse. The purpose of this study was to describe and explain breastfeeding mothers experiences and expectations of the support given by health care nurses and describe what kind of support they hope. Third research questions was where else mother was find breastfeeding support that their maternity and child welfare clinic. The study is qualitative work. Sources of information were mothers all over the country. The study material was gathered using by open questionnaires. 23 questionnaires ware handed out and 13 were returned. The study was analyses using contents analysis. The mothers perceptions about breastfeeding were generally positive. A good breastfeeding experience by the mothers was partly connected to support by health care nurses. Mother found that they got positive and negative support by health care nurses. The positive support was when mother found that health care nurses give practical advise, when health care nurses was given some concrete advise and directions, when health care nurses was support breastfeeding, when health care nurses attitude was proper and pertinent and when health care nurses was professional. Mother found that they got negative support when health care nurses knowledge and skills of breastfeeding was out of date, health care nurses attitude breastfeeding was unprofessional, when mothers feel that they did not got any advise or support and when mothers between health care nurses breastfeeding expectations was contradictions. Other form to support was peer support groups and they own family and friends was important source of breastfeeding support. In conclusion it was seen that mothers need more support and instructions for breastfeeding in the community and for the maternity and child welfare clinic. In the future finding of the study can be utilize in the training health care nurses. Keywords: Motherhood, breastfeeding, Baby Friendly, peer support group.

4 4 SISÄLLYS 1. JOHDANTO TERVEYDENHOITAJA LAPSIPERHEEN TUKIJANA Terveydenhoitajan työn edellyttämä osaaminen Äitiys- ja lastenneuvola Suomessa Äitiysneuvolan toimintaperiaatteet Äitiysneuvolan haasteet Lastenneuvolatyön toimintaperiaatteet Lastenneuvolatyön haasteet IMETYS Imetyksen edut Imetyksen edut äidille Imetyksen edut lapselle Imetyksen haitat Äidinmaidon koostumus Imetys suositukset Imetys suositukset Suomessa WHO imetyksen edistäjänä World Allianne for Breasfeeding (WEBA) järjestö Vauvamyönteisyysohjelma Kymmenen askelta onnistuneeseen imetykseen Äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodi TERVEYDENHOITAJA IMETYKSEN TUKIJANA Varhainen vuorovaikutus Sosiaalinen tuki Imetyksen tukeminen OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tutkimuskysymykset...30

5 Tutkimus aineiston valinta ja kuvailu TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS Aineiston keruu menetelmät Aineiston analysointi menetelmät TUTKIMUSTULOKSET Terveydenhoitajalta saatu myönteinen tuki Terveydenhoitajalta saatu kielteinen tuki Äitien toivomukset imetystuesta Äitien muualta saatu tuki POHDINTA Tutkimuksen eettiset kysymykset Tutkimuksen luotettavuus Johtopäätökset Oma ammatillinen kasvu...50 LÄHTEET...52 LIITTEET 5 kpl.

6 6 1. JOHDANTO Äidiksi ensikertaa tuleminen on hyvin suuri muutos naisen elämässä; siksi sitä ei tulisi kohdata yksin. Terveydenhoitajat kohtaavat työssään äitiys- ja lastenneuvolassa päivittäin asiakkaita, jotka tarvitsevat apua ja tukea elämänsä uudessa vaiheessa. Yksi näistä uusista asioista on imettäminen. Imettäminen ja sen edistäminen onkin yksi nykyisten neuvoloidemme ja äitiyshuollon koulutuksen haasteista. Imetyksestä on myös tehty Pro gradu- ja väitöskirjatöitä syksyn 2003 aikana (Anna-Maria Ruohonen ja Mirjami Lehikoinen). Neuvolatyö vaatii haastavaa osaamista ja ammattitaitoa olla tukena perheille tärkeissä asioissa. Niiden saavuttaminen vaatii jatkuvaa työtä ja yhteisiä näkemyksiä. Neuvolatyössä on juuri sitä herkkyyttä, jota perheet kaipaavat. Kun koko yhteisö on lapsen ja äidin ympärillä vauvamyönteinen, imetys onnistuu parhaiten.(hasunen 2002, 42). Terveydenhoitajan työtehtäviin kuuluu perinteisesti äidin ja koko perheen tukeminen vanhemmuuden kasvuun sekä imeväisikäisen lapsen terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Imetysohjaus, kannustaminen ja tukeminen imetyksessä ja vauvamyönteisyyden lisääminen kuuluvat olennaisesti terveydenhoitajan työhön. Sosiaali- ja terveysala kauttaaltaan on luonteeltaan vaativaa ammatillista osaamista ja asiantuntijuutta, joka perustuu koko väestön tarpeita vastaaviin haasteisiin. Työn lähtökohtana on asiakaslähtöisyys, tasaarvoisuus kaikissa asiakkaiden kanssa tapahtuvassa kontakteissa. (Diakoniaammattikorkeakoulu ; Suomen Terveydenhoitajaliitto 2000). Imetyksen ohjauksen tarkoituksena on, että imetyksen oppimista tuetaan ja että sairaalasta kotiin lähtevä äiti pystyy tyydyttämään lapsensa ravinnontarpeen omalla maidollaan ja tietää, mistä tarpeen tullen voi saada apua ongelmatilanteissa. Terveydenhoitaja jatkaa kotiin päässeen äidin sairaalassa aloitettua neuvontaa äitiysneuvolassa ja myöhemmin vielä lastenneuvolassa. (Eskola, Hytönen & Komulainen 1993, 164).

7 7 Pikkulapsen luonnollisin ruokintatapa on imettäminen; äidinmaito on parasta ravintoa pienelle lapselle ja se on kaikkein luonnollisin tapa ruokkia pientä lasta. Rintamaidon koostumus on yksilöllinen ja se mukautuu aina lapsen tarpeisiin sopivaksi, siksi oman äidin maito on parasta ravintoa pienelle lapselle. Äidinmaito on pitkän ajan saatossa kehittynyt lapsen tarpeita vastaavaksi. Sitä puoltaa jo se, että eri imeväislajien maidot ovat koostumukseltaan hyvin erilaisia, lehmän maito poikkeaa suurestikin ihmisäidin tuottamasta maidosta. (Tepola, Nurttila, Sairanen, Riihelä 1999, 10; Sosiaali- ja terveysministeriö 2002; Deufel, Montonen, Parviainen 2002, 9). Imetykseen on suhtauduttu Suomessa myönteisesti ja äidit ovat olleet usein imettämiseen motivoituneita. Hyvän alun imettämiselle omalta osaltaan luovat hyvä yhteistyö synnytyssairaalan ja äitiys- ja lastenneuvoloiden välillä. Myös hyvät sosiaaliset edut Suomessa ovat luoneet hyvät puitteet pitkällekin imetykselle, kuten pitkä äitiysloma. (Eskola, Hytönen 2002, 270; Tepola, Nurttila, Sairanen, Riihelä 1999, 10; Jukarainen 1994, 7; Hannula 2003, 13). Suomen neuvoloissa vallalla oleva yksilövastuinen hoitotyö antaa mahdollisuuden yksilölliseen ohjaukseen ja imetyksen tukemiseen äidin ja koko perheen lähtökohdista alkaen ja mahdollisuuden noudattaa vauvamyönteisyysohjelman periaatteita. 2. TERVEYDENHOITAJA LAPSIPERHEEN TUKIJANA Terveydenhoitajan työn ja terveydenhuollon kehitys Suomessa perustuu sekä lääketieteen että yhteiskuntatieteen kehitykseen. Toisaalta se on sidoksissa kansalliseen taustaamme, väestön elinoloihin, elintapoihin ja kulttuuriin sekä niissä vaikuttaviin yhteiskunnallisiin tapahtumiin (Sivonen, Siivola, Krogerus- Therman, Lindholm 1989,13).

8 8 Kun sairaanhoitaja pääasiassa hoitaa sairaita ihmisiä, keskittyy terveydenhoitaja enemminkin terveyden ylläpitämiseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Terveydenhoitajan tärkein instrumentti työssään on terveydenhoitaja itse. Terveydenhoitajan persoonallisuus, elämänkatsomus, ihmisnäkemys, hoitonäkemys, looginen ajattelukyky, intuitio ja se, millainen kyky hoitajalla on luoda sosiaalisia kontakteja vaikuttavat siihen millaiseksi hoito muodostuu. Imetyksen tukijana terveydenhoitajalla on erinomaiset edellytykset, koska he ovat lähellä ihmisiä ja yhteisöä, terveydenhoitajat ovat koulutettu ottamaan huomioon työssään yhteisö heidän tarpeineen. (Sivonen ym. 1989, , 153; Simoinen 1994, 93-96, Varis & Ikonen, 2004). Lapsen paras mahdollinen kehitys on riippuvainen lapsen ympäristöstä, joka vastaa lapsen sosiaalisiin ja emotionaalisiin tarpeisiin. Ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen ja vanhemman välille muodostuu kiintymyssuhde, joka on tärkeä lapsen myöhemmälle psyykkiselle kehitykselle. Varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhemman, imetyksessä äidin, ja lapsen välille muodostuu vuorovaikutuksen samantahtisuus, jossa vanhempi mukautuu lapsen tarpeisiin, rytmeihin ja vuorovaikutuksellisiin kykyihin. Vanhempien ongelmien, kuten stressin, masennuksen, uupumuksen, haurauden vanhemmuuden on todettu heikentävän vanhemman ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. (Tamminen, 2000, 170). Lastenneuvoloiden terveydenhoitajien tulee tukea äidin ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta, koska se on osa myös onnistuneessa imetyksessä. Neuvolalla on tärkeä rooli imetysmyönteisyyden vahvistamisessa osana varhaista vuorovaikutusta. (Terveys- ja sosiaaliministeriö, 2004, 107). Terveydenhoitaja voi tukea äidin herkistymistä lapsen tarpeille ja auttaa äitiä vastaamaan lapsen lähettämiin viesteihin. Onnistunut varhainen vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä edellyttää äitiyden kokemista, lapsen imetys on hyvä tilanne äitiyden tunteiden heräämiselle. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, 85 86).

9 Terveydenhoitajan työn edellyttämä osaaminen Hoitotyön tehtävänä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen ja kärsimysten lievittäminen, kaikenikäisten ja taustaisten ihmisten erilaisissa elämän tilanteissa, hoitaessaan yksilöitä, perheitä ja yhteisöjä. Terveydenhoitaja tukee ja vahvistaa ihmisten omia voimavaroja ja arjessa selviytymistä. Hoidossa ja kohtaamisessa on otettava huomioon ihmisen ja hänen perheensä sekä elinympäristönsä fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset taustat. Työn haasteena ovat kansanterveydellisten riskitekijöiden tunnistaminen ja kartoittaminen väestöstä, kuntouttavaan perhekeskeiseen hoitotyöhön, yhteisön ja ympäristön terveydenhoitoon sekä terveyttä edistävään työotteeseen. (STM, 2001, 14 18). Vuonna 2000 laadittiin Münchenin julistus; sairaanhoitajat ja kätilöt: vaikuttajia terveyden edistämiseksi. Julistuksessa kerrotaan hoitajien olevan yhä enemmän avainasemassa kansanterveyshaasteissa ja terveyspalveluiden varmistamisessa, jotka turvaavat hoidon jatkuvuuden ja huomioivat ihmisten oikeudet ja muuttuvat tarpeet. Julistuksessa kehotetaan kaikkia viranomaisia tehostamaan toimintaansa hoitotyön vahvistamiseksi. Julistus sitoo työskentelemään yhteistyössä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. (STM, 2001, 22 23) Äitiys- ja lastenneuvola Suomessa Lasten asemaa ja oikeuksia linjaa maailmanlaajuisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jonka tavoitteena on tehdä maailmasta sopivampi paikka lapsille (Unicef.fi). Suomessa on Terveys 2015-kansanterveysohjelma, jonka tavoitteena on lasten hyvinvoinnin lisääminen, terveydentilan paraneminen sekä turvattomuuteen liittyvien oireiden ja sairauksien väheneminen (Terveys2015.fi). Lapsiin kohdistuva tavoite on myös kohta lasten hyvinvoinnin lisääntymisestä, terveydentilan paranemisesta sekä turvattomuuden ja sairauksien vähenemisessä. Tavoitteissa pyritään myös eriarvoisuuden vähenemiseen ja heikoimmissa asemissa asuvien hyvinvoinnin ja aseman parantamiseen.

10 10 Terveydenhoitajat ovat edellä mainituissa asioissa vahvoja vaikuttajia, koska he tapaavat suomalaisia ja Suomessa asuvia perheitä keskimäärin parisenkymmentä kertaa lastenneuvolan asiakkaina. Lähes kaikki odottavat äidit käyttävät äitiys- ja lastenneuvoloiden palveluita. Näin terveydenhoitajilla on hyvät mahdollisuudet tehostaa sairauksien ehkäisyä, edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä olla perheiden tukena erilaisissa ongelmatilanteissa. (STM, 2004, 16 19, 27 28) Äitiysneuvolan toimintaperiaatteet Äitiysneuvolatoiminta perustettiin Suomeen 1926 Saksasta ja Tanskasta saatujen mallien mukaan. Ensimmäiset neuvolat sijaitsivat Helsingissä, Viipurissa, Tampereella ja Turussa. Äitiysneuvola yleistyi koko maan kattavaksi vuonna 1944, kun säädettiin laki terveyssisarista ja kätilöistä ja heidän palveluistaan kunnallisessa äitiys- ja lastenneuvoloista. Laki on voimassa vielä tänä päivänäkin ja sen mukaan on kunnan velvollisuus järjestää terveysneuvontaa, terveystarkastuksia ja jatkuvaa äitiyshuoltoa kaikille raskaana oleville. (Eskola, Hytönen & Komulainen 1990, 38 51, 59 62, ). Äitiyshuolto on osa kansanterveyshuoltoa, joka määritellään yksilöön ja ympäristöön kohdistuvana terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvänä terveyden ylläpitämänä toimintana. Tärkein tehtävä on ohjata raskaana olevia ja synnyttäneitä äitejä henkilökohtaisessa terveydenhoidossa. Äitiyshuolto on laajaa ja vaativaa. Se vaatii terveydenhoitajalta laajaa tuntemusta ja vankkaa osaamista, äidin ja syntymättömän lapsen terveyshän on kaikessa tärkeintä. Äitiysneuvolatoiminta on perheille ilmaista ja se sisältää monenlaista neuvontaa, tarkastuksia ja valmennusta. Äitiysneuvolassa tähdätään lapsen terveyteen, vaikuttamalla äidin terveystottumuksiin. (Eskola ym. 1990, 38 51, 59 62, ).

11 Äitiysneuvolan haasteet Vanhemmat ovat lapsensa ensisijaisia kasvun, hyvinvoinnin ja kehityksen tukijoita ja edistäjiä. Vanhemmuuden voimavarat voivat eri elämäntilanteissa muuttua, perheen ulkopuoliset voimavarat vaikuttavat myös vanhempien jaksamiseen ja vanhemmuuteen. Vanhemmat voivat tarvita apua ja tukea varhaisen vuorovaikutuksen kanssa, sen onnistuminen riippuu vanhemman taidoista ja halusta sovittaa oma toimintansa lapsen tarpeisiin, rytmeihin ja vuorovaikutuskykyihin. Haasteita muodostaa myös perheiden päihteiden käyttö sekä perheiden psyykkiset ja sosiaaliset ongelmat. Vanhempien psyykkiset ongelmat voivat aiheuttaa imetyksen lopettamisen päätökseen äidin ollessa fyysisesti ja psyykkisesti väsynyt. Vanhempien psyykkinen sairastuminen on riski lapsen kehitykselle. Psyykkisesti sairaita perheitä varten toimii perheprojekti, jonka tarkoituksena on auttaa perhettä elämään mahdollisimman normaalia perhe-elämää, samalla tuetaan lasten perheen ulkopuolista elämää, koulunkäyntiä ja harrastuksia. (STM, 2004, 80 97, ) Lastenneuvolatyön toimintaperiaatteet Perusperiaatteena lastenneuvoloilla on lasten fyysinen ja psyykkinen terveys, perheiden hyvinvointi, erityisesti erityistä tukea vaativissa perheissä sekä että seuraava sukupolvi olisi terveydeltään ja vanhemmuuden voimavaroiltaan nykyistä parempi. Lastenneuvolalla onkin keskeinen merkitys lasten terveyden ja sairauden hoidossa. Erityisesti sillä on ollut suuri vaikutus infektiosairastavuuden vähenemisessä, tapaturmien ehkäisyssä, monien lasten sairauksien seulonnoissa ja varhaisessa toteamisessa ja hoitoon ohjauksessa. Turvallisuutta perheissä lisää tieto siitä, että tuki ja kannustus lastenneuvolassa on luonteeltaan jatkuvaa.(kangaspunta, Kilkku, 2005, 26 28). STM, 2004, 16 22). Lastenneuvolassa työskennellään lapsilähtöisesti, tarvittaessa lapsen etu asetetaan vanhempien edun edelle. Perhekeskeisyys korostuu työssä, koska lapsen paras etu ei voi yleensä toteutua ilman vanhempia, lapsen hyvinvointi

12 12 riippuu koko perheen sisäisestä hyvinvoinnista. Perhekeskeisyydessä huomioidaan se, että vanhemmat ovat lapsensa parhaita asiantuntijoita ja vanhempien huoli lapsen terveydestä tulee aina ottaa vakavasti huomioon. Maailman kokoajan kansainvälistyessä ja muuttuessa tulee työssä ottaa huomioon perheen elämätilanne, kulttuuritausta, tottumukset ja elinympäristö. Perheen käsityskin on muuttunut, on hyvin moninaisia perheitä; yksinhuoltajaperheet, ydinperheet, uusperheet, kahden samaa sukupuolta olevien vanhempien perheet. (Kangaspunta, Kilkku, 2005, STM, 2004, 20 23). Lapsi- ja perhekeskeisyyden lisäksi lastenneuvoloissa toimitaan yksilö- ja asiakaslähtöisesti, perheen elämäntilanne ja tarpeet huomioiden. Käytännössä se tarkoittaa vanhempien kokemuksellisen tiedon ja näkökannan arvostamista. Kuten monissa muissakin terveydenhuollon piirissä myös neuvoloissa esille otetaan voimavaralähtöisyys, vanhempien voimavaroihin toimia parhaansa mukaan perheen hyväksi. (Kangaspunta, Kilkku, 2005, STM, 2004, 23 24) Lastenneuvolatyön haasteet Ammatillisesti voi olla joskus vaikeaa asettaa lapsen etu vanhempien edun edelle, se vaatii vankkaa ammattitaitoa ja rohkeutta puuttua ongelmatilanteisiin. Lapsen kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä terveydenhoitajan tulee laittaa lapsen etu vanhempien edun edelle, esimerkiksi lapsen fyysiseen kurittamiseen tulee välittömästi puuttua. Lastenneuvolan terveydenhoitaja on paljon myös vanhempien kertomusta varassa lasten hyvinvoinnissa ja kehityksessä. Joskus vanhemmat voivat jättää jotain oleellista kertomatta tai vääristää totuutta, terveydenhoitajan havainnot ja vanhempien kertomus voivat olla ristiriitaisia. Monet erityistilanteet lapsen terveydessä tai kehityksessä sekä perheiden erityistilanteissa voivat aiheuttaa tilanteita, joissa vanhemmat odottavat terveydenhoitajilta aktiivista otetta perheen ongelmien selvittelyssä. Erityistilanteita voivat olla lapsen sairaudet tai kehitys- ja käytöshäiriöt, perheenjäsenellä masennus tai psyykkiset sairaudet, lapsen kaltoin kohtelu,

13 13 päihteiden käyttö, väkivalta. Siksi onkin tavoitteena, että neuvoloissa on erityistilanteita varten kirjallinen ohje sovituista menettelytavoista, vastuuhenkilöistä, yhteistyökumppaneista ja hoitopolusta. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ja maahanmuuttaja perheiden kanssa kohdatessa voi eteen tulla erityistilanteita. Tilanteita voivat aiheuttaa kieliongelmat sekä kulttuuriset erot. (Kangaspunta, Kilkku, 2005, STM, 2004, 22 25, , ). 3. IMETYS 3.1. Imetyksen edut imetyksellä on selkeät ravitsemukselliset edut verrattuna äidinmaidonkorvikkeisiin. Sen lisäksi imetyksellä on monia muitakin etuja sekä lapselle että äidille. Vähäinenkin imetys lisää imetyksen etuja lapselle. Jos lapsi saa rintamaitoa äidinmaidonkorvikkeen lisänä, on sen huomattu parantavan myös äidinmaidonkorvikkeen imeytymistä. (Loppi, 2002) Imetyksen edut äidille Imettäminen nopeuttaa synnytyksestä toipumista. Sen lisäksi, että aivolisäkkeen erittämä oksitosiinihormooni saa aikaan maidon virtaamis- eli herumisrefleksin se myös saa kohdun supistelemaan synnytyksen jälkeen mikä auttaa istukan irtoamisessa. Jälkisupistelut vähentävät verenvuotoja ja nopeuttavat kohdun palautumista raskautta edeltävään kokoonsa. (Eskola, Hytönen 2002, 274; Korhonen, Korpela, Nevala & Piesanen 4; Korpela 1981, 52; Simell 1997, 136). Kuukautiset palautuvat usein vasta kun imetyskertoja vähennetään tai imetys lopetetaan kokonaan. Tällöin äiti saattaa voida paremmin, kun veressä oleva rauta pysyy tasaisena. Rintamaitoon erittyvä rauta ei ylitä normaalisti

14 14 kuukautisvuodossa menetettyä rautaa, rauta riittää sekä äidin että lapsen tarpeisiin, lisä raudan ottamista tabletti muodossa ei tarvita. (Korhonen ym.). Imetys vähentää rintojen turvotusta ja arkuutta synnytyksen jälkeen, imettämisen uskotaan myös vähentävän riskiä sairastua rintasyöpään. (Korpela 1981, 52; Loppi lapsiperhe.net; Forsström 2004). Imetys auttaa äitiä painon hallinnassa. Suurimman osan raskauden aikana varastoituneista rasvoista palaa imetyksen aikana. Imetys lisää energian kulutusta noin 500 kcl päivässä. (Eskola & Hytönen 2002, 274; Simell 1997, 154) Imetyksen edut lapselle Lapsen hyvinvoinnin edellytyksiä ovat monipuolinen, määrältään sopiva ja ravitseva ruoka. Tarjotun ruoan tulee olla ateriarytmiltään säännöllistä ja lapsen tarpeita vastaavaa. Rintaruokinta on helppo tapa ruokita imeväisikäistä lasta, ruoka kulkee aina äidin ja lapsen mukana ja on lisäksi aina sopivan lämpöistä. Ateriaa ei tarvitse koskaan valmistaa erikseen. Imetys ruokinta muotona on myöskin hygieenistä, kun ruokinnassa ruoan ja lapsen välillä ei ole muuta kuin rinta. Imettäminen on edullista muuhun ruokintaan nähden. (Jukarainen 1994, 13; Korhonen ym. Kuusisto, 1981, 36; Spock & Rothenberh 1993, 60. Sosiaalija terveysministeriö, 2004, 181). Äidinmaito on parasta ravintoa, johon lapsen ruoansulatus ja aineenvaihdunta on sopeutunut. Äidinmaito sisältää aineita, jotka auttavat lapsen suolistoa kehittymään nopeammin ja auttavat mekoniumia (lapsenkinan, sikiön suolen sisältöä) poistumaan (Koskenvuo). Varhainen ensi-imetys saa aikaan lapsen ruoansulatuksen käynnistymisen, jolloin elimistöstä poistuu hemoglobiinin hajoamistuotetta mikä ehkäisee lapsen ihon keltaisuutta. Äidinmaito suojaa suolistotaudeilta sen sisältämän laktoferriinin takia. Laktoferriini sitoo raudan niin, etteivät taudinaiheuttajat kykene käyttämään sitä hyväkseen. Samoin suoliston toimintaan vaikuttaa äidinmaidon hiilihydraatti, laktoosi. Se hajoaa

15 15 suolistossa glukoosiksi ja galaktoosiksi Ne pitävät suoliston happamuusasteen lapselle edullisina. Varhainen ensi-imetys vähentää synnytyksen jälkeen lapsen painon laskua. (Deufel ym. 2002, 9; Eskola 1993, 161; Julin 1997, 9 10; Kuusisto 1981, 38, 40. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, ). Rintamaidosta lapsi saa hyvän suojan äidin bakteereja vastaan. Rintamaidossa on kaikkia äidin omasta elimistöstä löytyviä vasta-aineita jotka suojaavat lasta niitä vastaavien tautien ja tartuntojen varalta. Maidon heran osina on albumiineja ja globuliineja, joihin sisältyy tärkeitä aineita: immunoglobuliineja. Ne sisältävät juuri ne kaikki vasta-aineet viruksia ja bakteereja vastaan, joita vastaan äiti on joutunut puolustautumaan elämänsä aikana. (Eskola &Hytönen 2002, 274; Julin 1997, 9 10; Kuusisto 1981, 38 39, 48 49; Liusa, Sippola & Isokorpi 2002; Simell 1997, 163. Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, ). Rintamaidolla on allergiaa suojaavia ominaisuuksia vauvaiästä aina aikuisuuden kynnykselle saakka. Allergiariski vähenee äidinmaidossa olevien vasta-aineiden estäessä vieraiden proteiinimolekyylien tarttumisen suolen seinämään. Imettäminen voi siirtää allergioiden alkamisikää varsinkin atooppisilla lapsilla, vaikka geneettinen rasite niiden syntymiseen olisikin olemassa. Mikäli suvussa on taipumusta yliherkkyyksiin, suositellaan imetyksen jatkamista ainakin vuoden ikään saakka. Rintamaidon on todettu myös suojaavan mm. korvatulehduksia ja alempien hengitysteiden tulehduksia vastaan. (Deufel ym. 2002, 9; Eskola 1993, 161; Eskola 2002, 274; Julin 1997, 11 12; Kuusisto 1981, Liusa ym Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, ) Epidemiologisten tutkimusten mukaan lapsen varhainen ravitsemus vaikuttaa kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, verenpainetaudin ja allergioiden kehittymisen riskiin lapsella. Äidin imetyksen aikaisella oikealla ravitsemuksella onkin tärkeä merkitys lapsen hyvälle kasvulle ja kehitykselle, koska nautittu ravinto vaikuttaa äidinmaidon koostumukseen. Neuvoloissa terveydenhoitajilla on mahdollista vaikuttaa imettävien äitien

16 16 kunnolliseen ravitsemukseen. (Piirainen, Isolauri, Huurre, Hoppu & Laitinen, 2004). Tutkimukset tukevat sitä, että diabetekseen puhkeamiseen vaikuttavat tekijät varhaislapsuudessa. Äidinmaidon on arveltu sisältävän haiman beetasoluja suojaavaa hormonia tai entsyymiä, joka estää diabeteksen puhkeamisen. Täysimetyksen avulla uskotaan vältyttävän saamasta ulkoisia tekijöitä, jotka laukaisevat diabeteksen, kiihdyttävät tautiprosessia tai nopeuttavat taudin ilmenemistä. Äidinmaidon proteiinit suodattuvat maitoon pilkkoutuneina ja juuri proteiinien pitoisuuden arvellaan olevan merkittävä tekijä immunologisen puolustusreaktion laukaisemisessa. On myös mahdollista, että äidinmaidon kautta saatu IgA vasta-aine osallistuu ensimmäisten elinkuukausien aikana luonnollisen oraalisen toleranssin muodostumiseen. Vasta-aineet auttavat meitä parantumaan bakteeri-infektioista. Vasta-aineet kuuluvat valkuaisaineisiin, joita kutsutaan immunoglobuliineiksi. (Karjalainen, 1993, ). Kansainvälisten tutkimuksien mukaan rintaruokituilla lapsilla on myöhemmin alhaisempi painoindeksi (BMI) kuin lapsilla, jotka ovat saanet äidinmaidonkorviketta. Tutkimukset osoittavat myös, että rintaruokinta vähentää lapsuusiän ylipainoriskiä merkittävästi. Selitys siihen näyttäisi olevan plasman insuliini pitoisuuksissa äidinmaidonkorviketta saavilla ja rintaruokittujen lasten välillä. Korkea plasman insuliinipitoisuus voi stimuloida rasvan kehittymistä ja voi johtaa aikaisin rasvakudoksen kasvulle. Lisäksi proteiinin määrä rintaruokituilla lapsilla on vähäisempi. Tutkimus osoitti, että aikainen proteiinin saanti ja kulutus pienillä lapsilla edistää riskiä lihavuuteen ja BMI:n nousuun myöhemmällä iällä. (Arenz, Ruckerl, Koletzko & von Kries, 2004). Lastenneuvolassa lapsen kasvun ja kehityksen seuranta on kiistatta tärkeää. Neuvoloiden terveydenhoitajien tulisi muistaa seulontatutkimuksissaan se kasvuun vaikuttava seikka, että ruokitaanko lasta rintamaidolla vai äidinmaidonkorvikkeilla. Täysimetyksessä lapsen paino usein nousee kolmen ensimmäisen kuukauden aikana enemmän kuin äidinmaidonkorvikkeilla kasva lapsi. Kuuden kuukauden ikäisellä lapsella usein painon nousu on usein hitaampaa kuin äidinmaidonkorviketta saavilla lapsilla, kuten myös pituuden

17 17 kasvussa kolmesta kuukaudesta lähelle vuoden ikään saakka, ero voi olla 1 SD mitan verran. Tästä huolimatta pituuspaino ei kuitenkaan vähene, eli painon lisääntyminen on täysin pituuskasvun mukaista. Rintamaitoa ja äidinmaidonkorviketta saavien lasten kasvunopeuden ero normaalissa kasvussa tulee neuvolan terveydenhoitajan tiedostaa, jotta vältytään turhilta liian varhain aloitetun lisäruoan antamiselta. Samoin äitien turhaan kokemilta mielipahoilta vältytään, useinhan lapsen hidas kasvu ajatellaan johtuvan äidinmaidon määrän vähenemisellä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, ). Äiti-lapsi suhde lujittuu imettämisen myötä. Kosketuksen aistiminen on yksi varhaisimmin kehittyvistä ihmisen toiminnoista. Myös tunto-, haju-, maku- ja kuuloaisti kehittyvät. Pienen lapsen tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehitys on paljon riippuvainen varhaisesta hoivasta ja kosketuksesta, ihokontaktista. Äidin ja lapsen ollessa lähekkäin imetyksen aikana, voi äiti ottaa katsekontakteja ja hymyillä lapselle toistuvasti. Pieni lapsi kykenee näkemään tarkasti vain pienen matkan päähän. Äidinmaidolla on myös ravitsemuksen ohella muitakin eri tilanteissa olevia ominaisuuksia, se mm. lohduttaa lasta ja auttaa kipuun. (Eskola 2002, 274. Jukarainen 1994, 11; Korhonen ym. Liusa ym. 2002; Simell 1997, 136). Vastasyntyneen imettäminen on tutkimusten mukaan todettu voimistavan lapsen aivokuoren toimintaa. Imettäessä aivoissa tapahtuu harjaantumista ja voimistumista aivokuoren eri osien yhteistoiminnassa. Havainnon merkitys korostuu siinä, että varhainen vuorovaikutussuhde on tärkeää myös aivojen kehitykselle. Lapsen aivot näyttävät siis oppivan äidinmaidosta ihmissuhteen perusteet. (Lehtonen, ym. 2002) Imetyksen haitat Imetys saattaa rajoittaa äidin elämää, varsinkin heti synnytyksen jälkeen kun lapsi syö useasti ja äiti on ainoa, joka voi lastaan imettää. Imettäminen voi tuntua joistakin äideistä vaikealta, kiusalliselta ja jopa vastenmieliseltä.

18 18 Imetykseen voi liittyä suuria paineita, äiti voi kokea epäonnistuvansa, jos hän ei onnistu imettämään lastansa. Terveydenhoitajien puutteelliset tiedot lapsen ruokinnan valinnasta suhteessa kasvuun ja kasvunopeuteen voi aiheuttaa sen, että terveydenhoitaja kehottaa aloittamaan lisäruoat liiankin aikaisin. Tämä voi aiheuttaa äideille mielipahaa ja epäonnistumisen kokemuksia. Onnistuminen imettämisessä on kokemus, joka antaa itseluottamusta, mutta epäonnistuminen imetyksessä voi aiheuttaa äidille masennusta, terveydenhoitajalla on tässä tilanteessa merkitystä äidin luottamuksen tukemisessa, päättipä hän kuinka tahansa imettämisen suhteen. (Eskola 2002, 266, 274. Koskinen, 1999, 7. Peltonen 1999, Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, 182). Äidin depressiivisyys voi aiheuttaa sen, että äiti ei masentuneena osaa tai jaksa vastata lapsen vuorovaikutus viesteihin. Tällöin imetyshetkessä ei ole lämpöä eikä iloa, vaan se on pakonomainen tapahtuma, joka ei tuota äidille iloa. (Siltala, 2003, 33). Kaikki äidit eivät kuitenkaan voi tai halua imettää lastaan ja siksi liiallinen imetyksen tärkeyden korostaminen näissä tilanteissa saattaa aiheuttaa äideille ylimääräisiä paineita ja mielipahaa. Vanhemmille tulee antaa tilaa osoittaa vapaasti tunteitaan ja vanhempien mahdollista päätöstä lopettaa imettäminen tai olla imettämättä tulee kunnioittaa. (Latvasalo, 2001, 12, 19). Äidinmaidon koostumukseen vaikuttavat äidin ravitsemus mutta myös useat haitalliset aineet, kuten tupakka, alkoholi ja muut päihteet. Vähäisen alkoholin nauttiminen imetyksen aikana ei ole todettu aiheuttavan lapselle vaaratilanteita kasvussa tai kehityksessä. Alkoholi poistuu rintamaidosta yhtä nopeasti kuin äidin verestäkin. Siksi on kuitenkin suositeltavaa odottaa imetyksen aloittamisessa pari tuntia alkoholin nauttimisen jälkeen. Tupakan nikotiini ja muut sen haitalliset aineet kulkeutuvat rintamaidon kautta lapseen. Rintamaidon nikotiinipitoisuus on korkeimmillaan viidentoista minuutin jälkeen tupakoinnista. Ellei äiti pysty lopettamaan tupakointia, tupakointia tulisi kuitenkin välttää kolmisen tuntia ennen imetystä ja imetyksen aikana. Vaikuttamalla äidinmaitoon, tupakointi vähentää myös äidinmaidon eritystä ja hidastaa äidinmaidon herumisrefleksin laukeamista. Käytännöllisesti kaikki lääkeaineet siirtyvät äidin verenkierron kautta myöskin rintamaitoon. Imetyksen aikana on

19 19 suositus olla käyttämättä suurta osaa lääkkeistä. (Kuusisto 1981, 44 45; Simell 1997, ). Haittapuoliin voidaan lukea myös, että äidinmaidossa ympäristömyrkkyjen osuus on kasvanut. Äidinmaidosta on löydytty vaarallisia kloorattuja orgaanisia yhdisteitä, jotka kertyvät elimistön rasvakudokseen. Näiden myrkyllisten aineiden vaarallisuus perustuu mm. siihen, että ne lisäävät maksan entsyymitoimintaa voimakkaasti. Kuitenkin vain harvoin rintamaidon sisältämät vierasaineet ylittävät WHO:n suosittaman ylärajan (Jukarainen 1994, 13 14). Luonnossa esiintyy heksaklorobentseenia ja dioksaaneja mm. teollisuuden ja liikenteen tuomina vierasaineina, ne ovat rasvaliukoisia ja erittyvät rintamaitoon. Dioksaanit kulkeutuvat luonnossa kaloihin, etenkin Itämeren suuriin lohikaloihin ja silakoihin sekä sisävesien petokaloihin. (Valsta 2004; Kansanterveyslaitos, lehdistötiedote ; Simell 1997, ). Terve ja normaalisti syövä äiti tuottaa maitoa keskimäärin noin grammaa maitoa vuorokaudessa täysimetyksessä, johon erittyy kalsiumia noin mg vuorokaudessa. Imetyksen aikana äiti menettää poikkeuksellisen paljon kalsiumia. Äidin luun tiheyden on tutkimusten mukaan huomattu pienenevän puolen vuoden imetyksen aikana. Muutokset ovat olleet kuitenkin pieniä, 4 7 % lannerangan nikamissa ja 3 5 % reisiluun kaulassa. Vaihdevuosien jälkeen tapahtuvaan kalsiumin menetykseen verrattuna imetyksen aikainen menetys on kuitenkin paljon suurempi, synnytyksen jälkeen luuston aineenvaihdunnan muutokset eroavat oleellisesti vaihdevuosien aikaisista. Estrogeenin puute voi olla synnytyksenjälkeisen luukadon syntymekanismina vain ensimmäisten viikkojen tai enintään parin ensimmäisen kuukauden aikana synnytyksen jälkeen. Luukato täysimetyksessä tapahtuu pääosin kuuden kuukauden sisällä synnytyksestä ja vain imettävillä naisilla. Sillä, kuinka kauan äiti imettää ei ole huomattu olevan vaikutusta muutosten suuruuteen ja aikaisemmalla imetyshistorialla näyttäisi olevan luuta suojaava vaikutus. Synnytyksenjälkeinen luukato on kuitenkin tilapäistä. Luuntiheys korjaantuu synnytyksenaikaiselle tasolle kuukautisten alkamisen jälkeen imetyksen jatkumisesta huolimatta, vaikkakin pitkään jatkuva imetys hidastaa luuntiheyden korjaantumista. Imetystä ei voida kuitenkaan pitää yleisesti

20 20 osteoporoosin riskitekijänä. Eikä syytä imetyksen rajoittamiseen ei ole. (Holmberg-Marttila, 2002). 3.3 Äidinmaidon koostumus Äidinmaidon koostumiseen vaikuttaa aika synnytyksestä, vuorokauden ajankohta, imetyksen kesto ja äidin nauttima ravinto. Kolostrumissa eli ensimaidossa on erityisen runsaasti vitamiineja ja proteiineja, jotka toimivat lapselle tärkeinä suoja-aineina. Imetyksen jatkuessa maidon koostumus laimenee, mutta lapsen ravinnon saannin kannalta sillä ei ole merkitystä, koska samalla maitomäärän erittyminen kasvaa. Äidinmaidon erityispiirteenä on vähäinen proteiini pitoisuus ja runsas laktoosipitoisuus, rasvan erityislaatu ja ravintoaineiden erityisrakenne. (Peltonen, 1999, Simell 1997, 159). Äidinmaitoa erittyy sen mukaan, kuinka paljon lapsi sitä ravinnokseen tarvitsee. Äidinmaidon riittävyys taataan lapselle sillä parhaiten, että lapsen imemisentarve tyydytetään pelkällä rintaruokinnalla. Rinnan imeminen on ärsyke, joka vaikuttaa ratkaisevasti äidinmaidon eritykseen ja määrään. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, ). Äidinmaidon koostumus eroaa suuresti lehmänmaidon koostumuksesta, josta kaikki tavalliset äidinmaidonkorvikkeet ovat valmistettu. Rasva on tärkein energianlähde 2 3 ikävuoteen saakka. Äidinmaidon rasva kattaa tästä energiasta puolet. Lapsi saa rasvasta mm. välttämättömät monityydyttymättömät rasvahapot ja rasvaliukoiset vitamiinit, joita lapsi tarvitsee kasvuun ja hermoston kypsymiseen. (Peltonen, 1999, Simell 1997, 159). Äidinmaidosta lapsi saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet D- vitamiinia lukuun ottamatta. D-vitamiinia tarvitaan kasvuun ja luuston kehittymiseen, sen puute aiheuttaa kasvun ja kehityksen häiriöitä, väsymystä, infektioherkkyyttä ja riisitautia. Sen vuoksi rintamaitoa saavilla lapsilla D- vitamiinia on annettava lisää, äidinmaidonkorvikkeisiin sitä on valmiiksi lisätty.

21 21 Kalsium on tärkeää luuston kehitykselle. Äidinmaidosta lapsi saa riittävästi kalsiumia ensimmäisen ikävuoden ajan, sen jälkeen hänelle on tarjottava muitakin maitovalmisteita tai vastaavasti kalsiumvalmistetta. Rautaa äidinmaito sisältää niukasti, mutta sen imeytyminen muihin aineisiin nähden on parempaa. Yksinomainen imettäminen suojaakin lasta hyvin anemialta. Lisäksi äidinmaito sisältää runsaasti erilaisia tärkeitä ravintoaineita. (Peltonen, 1999, 179). (Liite) Imetyssuositukset Imetyssuositukset Suomessa Ensimmäiset suositukset imetyksestä Suomessa antoi Mannerheimin lastensuojeluliitto vuonna Lääkintöhallitus julkaisi vuonna 1989 ensimmäiset valtakunnalliset imeväisten ravintosuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriö suositti 1994 terveydenhuollolle osoittamallaan kirjeellä lisäruoan antamisen siirtämistä silloisen suosituksen sijasta kolmen kuukauden ikäisestä lapsesta neljän kuukauden ikäiseen lapseen. (Tepola, Nurttila, Sairanen, Riihelä 1999, 12.) Tämän hetken ravitsemussuositukset perustuvat valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin kansanravitsemuksen kehittämisestä (1987), amerikkalaisiin RDA-suosituksiin (1989), pohjoismaisiin suosituksiin (Nordisk Ministerråd, 1996) sekä uusimpiin tutkimuksiin huomioiden myös mm. Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen ja Stakesin kannanotot (Sosiaalija terveysministeriö 1997, 9 10; Hasunen 2002, 15). Nyt voimassa olevat suositukset imetyksestä ja pienen lapsen ravitsemuksesta ovat voimassa vuonna 2004 tulleen valtakunnallisen ravintosuosituksien uudistuttua. Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi syyskuussa 2004 uudet imetyssuositukset, jossa todetaan äidinmaidon olevan riittävä ainoaksi ravinnoksi lapselle ensimmäisen kuuden kuukauden ajan useimmille normaalipainoisina syntyneille lapsille. Tämä käytännössä tarkoittaa kuuden kuukauden täysimetys suositusta, jonka jälkeen imetystä suositellaan jatkettavan osittaisimetyksellä vuoden ikään asti. Osittaisimetys tarkoittaa lapsi

22 22 saa äidinmaidonkorvikkeen tai kiinteän lisäruoan lisäksi rintamaitoa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, YLE, 2005) WHO imetyksen edistäjänä WHO:n ja Unicef:n kokouksessa hyväksyttiin vuonna 1990 Innocenti- julistus rintaruokinnan suojelemiseksi, edistämiseksi ja tukemiseksi. Julistuksen tavoite on seuraavanlainen: kaikille naisille tulee mahdollistaa yksinomainen rintaruokinta ja kaikkia vauvoja tulisi ruokkia yksinomaan äidinmaidolla syntymästä 4 6 kuukauden ikään saakka. Sen jälkeenkin lapsia tulisi ruokkia rintamaidolla, ja jolloin samaan aikaan he saavat sopivasti ja riittävästi muuta lisäravintoa, kahden vuoden ikään tai pidempääkin saakka. (Hasunen 2002, 3). Kansainväliseksi tavoitteeksi on asetettu, että kaikista neljän - kuuden kuukauden ikäisistä lapsista 80 % olisi yksinomaan täysimetettyjä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että lapsi saa pelkästään äidinmaitoa ravinnokseen, mahdollisesti pieniä määriä vettä voidaan antaa lusikalla sekä D- vitamiinivalmistetta (lapset tarvitsevat D-vitamiinia kahden viikon iästä kahden vuoden ikään saakka vuoden ympäri). Hasunen 2002, 19). Tavoitteeksi on sen lisäksi asetettu, että imetystä jatkettaisiin aina yhden tai jopa kahden vuoden ikään saakka (Hasunen 2002, 11, 39. Tepora ym. 1999, 12). Imetyssuositusten uudistusten jälkeen Suomen laatimat suositukset noudattavat WHO:n ja Unicefin täysimetysohjeita, mutta silti tavoitteista ollaan muita pohjoismaita jäljessä, Ruotsissa ja Norjassa täysimetettyjen lasten määrä on Suomea paljon suurempi. (YLE. 2005). Monen äidin imetyksen kesto jää suunniteltua lyhyemmäksi. Osalta tähän on vaikuttanut se, että äidit kokevat saavansa liian vähän tukea imetykseen neuvoloista. (Hannula, 2003, 13 15) World Alliance for Breastfeeding Action (WABA) järjestö WABA perustettiin vuonna 1991 ja se on kansainvälinen eri organisaatioiden ja yksilöiden verkosto, yhteistyökumppanina toimii Unicef. Järjestö toimii suojellakseen, edistääkseen ja tukeakseen imetystä. Järjestön perusajatus on,

23 23 että imetys on jokaisen äidin ja lapsen oikeus. Tavoitteena on maailmanlaajuisen imetyskulttuurin perustaminen ja säilyttäminen. Se pyrkii myös poistamaan imetyksen esteitä, tukemaan imetystä kehitys-, naisasia- ja ympäristöohjelmissa sekä edistämään uskonnollista ja kansallista yhteistyötä. (WABA 2004). Järjestö toimii kaikkien jo olemassa olevien tahojen kanssa, jotka ajavat imetystä asianaan vahvistaakseen ja koordinoidakseen niitä, mm. YK:n, kansainvälisten organisaatioiden ja eri hallitusten kanssa. Parhaiten WABA tunnetaan maailmanlaajuisesti kampanjastaan, kansainvälisen imetysviikon, WBW (World Breastfeeding Week) alkuunpanijana. Imetysviikon tarkoituksena on kehittää yleistä tietoutta imetyksestä ja tukea sitä. Imetysviikkoa vietetään yli sadassa eri maassa. Sitä vietetään vuosittain myös Suomessa, Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa (Kätilöopisto). (WEBA 2004; Imetyspäivä 2003) Vauvamyönteisyysohjelma Maailman terveysjärjestö WHO (World Health Organization) ja yhdistyneiden kansakuntien lastenavun järjestö Unicef (United Nation s Children s Fund) julkaisivat vuonna 1989 Baby Friendly Hospital ohjelman, jonka tavoitteena oli edistää, suojella ja tukea imetystä. Ohjelma on koko maailman laajuinen. Suomessa Vauvamyönteisyys ohjelma kuuluu Baby Friendly Hospital ohjelmaan joka käynnistyi vuonna Ohjelma kehitettiin imetysohjauksen jatkuvan laadun kehittämisen työvälineeksi, jonka tavoitteena on erityisesti odottavia- ja synnyttäneitä äitejä hoitavien terveydenhoitohenkilöstön imetykseen liittyvien tietojen ja taitojen parantaminen ja ylläpitäminen sekä saada sairaalat ja avoterveydenhuolto kehittämään toimintamallejaan ja imetysohjausta kaikkialla maailmassa toimivien samankaltaisten mallien mukaisesti tukemaan ja lisäämään imetystä. Vauvamyönteisyysohjelma lisää myös terveydenhoitajien vastuuta imetyksen tukemisessa ja opettamisessa jos siihen on tarvetta äidin palattuaan synnytyssairaalasta. (Stakes 1994; Tepola, Nurttila, Sairanen, Riihelä 1999, 9 10; Hannula 2003, 13; Jukarainen 1994, 7).

24 24 Vauvamyönteisyysohjelman lähtökohtana on, että jokainen terve ja normaalisti kasvava lapsi saisi rintamaitoa. Vanhemmat, erityisesti ensisynnyttäjät ja ne, joilla imetys ei jostain syystä ole aikaisempien lasten kanssa onnistunut, tarvitsevat ohjausta ja tukea heidän parissaan työskenteleviltä ammattihenkilöiltä. (Tepola, Nurttila, Sairanen, Riihelä 1999, 10; Hasunen 2002, 12). Kansainvälistä Vauvamyönteisyysohjelmaa on muokattu niin, että se sopii hyvin Suomenkin neuvola- ja synnytyssairaaloihin. Avohuollon ja sairaaloiden on tällöin tehostettava yhteistyötään ja uusinta tietoa tulee jakaa terveydenhuollon ammattilaisten sekä asiakkaiden kesken. Tiedon ja neuvojen tulee olla yhteneväiset niin neuvoloissa, synnytyssaleissa, vuodeosastoilla kuin myös lastenosastoilla, kaikissa paikoissa, joissa imeväisikäisiä lapsia hoidetaan ja joissa annetaan neuvoja ja ohjeita heidän ravitsemuksiinsa. (Eskola & Hytönen ) Kymmenen askelta onnistuneeseen imetykseen Vauvamyönteisyysohjelma sisältää laaditun10 askelta onnistuneeseen imetykseen ohjeistukseen (liite). Ohjeistus perustuu tutkimuksiin imetyksen onnistumiseen vaikuttavista asioista. Kymmenen askeleen ohjelma koskee kaikkia niitä työntekijöitä ja työpisteitä joissa hoidetaan raskaana olevia-, synnyttäviä- tai jo synnyttäneitä naisia ja äitejä, sekä niitä paikkoja, joissa hoidetaan vastasyntyneitä ja imeväisikäisiä lapsia. (Tepola, Nurttila, Sairanen, Riihelä 1999, 9 10; Hannula 2003, 13) Äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodi Elintarvikelaissa on säädöksiä, joiden tarkoituksena on omalta osaltaan tukea imetystä rajoittamalla äidinmaidonkorvikkeiden markkinointia. Imetyksen tukemiseksi äidinmaidonkorvikkeiden markkinointia säädellään tarkasti. WHO:n äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodilla on keskeinen osa kansallisessa

25 25 lainsäädännössä. Markkinointikoodi säätelee tarkasti äidinmaidonkorvikkeiden myyntiä ja tiedottamista. Se säätelee tarkasti korvikkeiden koostumusta, ainesosia, pakkausmerkintöjä, markkinointia ja korvikkeiden muuta luovutusta. Suomi on sitoutunut raportoimaan säännöllisesti WHO:lle äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodin toteutumisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa korvikkeiden markkinointikoodin valvonnasta Suomessa. (Elintarvikevirasto 2004; Hasunen, Kalavainen, Keinonen ym. 1997, ). Elintarvikelain päätöksessä korostettaan, ettei äidinmaidonkorvikkeita saa mainostaa missään muualla kuin ammattihenkilöille tarkoitetuissa tieteellisissä julkaisuissa ja lastenhoidon erikoisjulkaisuissa, eikä niissäkään saa korvikkeista antaa sellaista kuvaa, että pulloruokinta olisi rintaruokinnan veroista. Korvikkeita ei saa myöskään mainostaa vähittäiskaupoissa mitenkään, miten ne kiinnittäisivät kuluttajien huomion, korviketta ei saa antaa asiakkaille ilmaiseksi tai myydä alennettuun hintaan. Äidinmaidonkorvikkeiden markkinointikoodi on osa terveyden edistämiseen sitoutumista. (Elintarvikevirasto 2004). 4. TERVEYDENHOITAJA IMETYKSEN TUKIJANA Imetys on ainutlaatuinen psykofyysinen tapahtuma, jota säätelevät hormonaalisten ja ärsykkeiden lisäksi äidin ja lapsen välinen vuorovaikutus sekä koko äitiä ympäröivä yhteisö. Terveydenhoitaja on osa tätä tärkeää yhteisöä. Kun äiti saa riittävästi tukea ja ohjausta terveydenhuoltohenkilökunnalta ja ympäristöltään, on imettäminen lähes aina mahdollista. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, 107). Neuvolassa annettavan tuen peruspilareita ovat tuen saajan yksilöllisyys, perheen elämäntilanteisiin mukautuminen, tuen pitkäjänteisyys ja jatkuvuus, tuen kattavuus, myönteinen vuorovaikutussuhde, vanhemmuuteen kannustaminen ja monipuolisuuden hyväksyminen. (Simel, 1997, 12 14). Imetyksen tukeminen tulee kohdistua

26 26 äitiyshuollon jokaiseen vaiheeseen, perhevalmennuksesta vierihoitoon ja koti- ja neuvolakäynteihin. (Latvasalo, 2001, 21. Imetyksen onnistumiseen vaikuttaa myös hoitohenkilökunnan imetysasenne. Monilla terveydenhuollon ammattilaisilla on imetysohjaukseen liittyvissä tiedoissa ja taidoissa paljon ohjaukseen vaikuttavia puutteita. Sekä äidit että hoitajat itse kokevat ongelmana hoitajien tietomäärän vaihtelun ja ristiriitaiset neuvot. Ristiriitaisen tiedon saaminen voi äideissä herättää suurta hämmennystä ja epäluottamustakin. Imetyksen tukeminen edellyttää hyvää yhteistyötä avoterveydenhuollon, synnytyssairaalan synnytys- ja lapsivuodeosastojen ja eri vapaaehtoisjärjestöjen välillä sekä henkilökunnan jatkuvaa koulutusta aiheesta. (Hannula, 2003, 27 28, 31). Sairaanhoidon organisaation muutoksilla voidaan vaikuttaa siihen, kuinka imetystä käytännön tasolla tuetaan ja edistetään. Eri tahojen tulisi huomioida imettämättömyyden kustannukset ja ryhtyä toimenpiteisiin imetyksen parantamiseksi. Monissa tutkimuksissa kyllä todetaan imetyksen edut, mutta yhteiskunta ei käytännön tasolla tue imetystä riittävästi. Imetyksen edistämisen tulisi suuntautua koko yhteiskuntaan, jotta se voisi onnistua. Samoin imetyksen edistämisen tulisi olla kulttuurisidonnaista. Imetykseen kuitenkin vaikuttavat kulttuuriset arvot, tavat ja erot, kulttuuriset käsitykset terveydenhuollon ammattilaisista, mediasta, perheestä ja sosioekonomiset tekijät. (Hannula, 2003, 29) Varhainen vuorovaikutus Terveydenhoitajan tärkein työväline on vuorovaikutus asiakkaiden kanssa. Hoitotyö on vuorovaikutusprosessi, jossa toimintana on aina ainutkertainen tapahtuma ja tilanne ja toiminta koskee aina ainutkertaista henkilöä. Ihmisten erilaisuuden ja erilaisten tarpeiden ymmärtäminen on keskeistä imetyksen tukemisessa. (Kosonen, 1995, 9 10). Imetys on monille äideille herkkä ja tärkeä asia ja ihminen tarvitsee ensisijaisesti toista ihmistä tukena muutostilanteessa, jonka imetys voi äidille aiheuttaa. Osa vastuu äidin hyvästä

27 27 ja turvallisesta olosta on tällöin neuvolan terveydenhoitajalla. (Tarkka, 1996, 12 13). Herkkä ja lapsen tarpeisiin vastaava vuorovaikutus lapsen ja häntä hoitavan aikuisen, äidin, välillä on tärkein lapsen tunne-elämän, sosiaalisen ja tiedollisen kehityksen edellyttämä tekijä. (Puura, 2003, 475). Lapsi kiinnittyy turvallisuudentarpeessa lähimpään aikuiseen, usein äitiin. Varhaisimmat kiinnittymisen ja vuorovaikutuksen elementit liittyvät usein imetystapahtumaan. Äidin tuttu haju, ääni, maku, tutut liikkeet ja äidin katse sekä kosketus auttavat lasta muodostamaan kiinteän varhaisen vuorovaikutus suhteen äitiin. Lapsi erottaa jo muutaman päivän ikäisenä oman äitinsä maidon maun toisen äidin maidosta, äidin haju, ääni, liikkeet ja rytmit lapsi on oppinut tunnistamaan jo kohdussa. Näitä varhaisia vuorovaikutus tilanteita tulisi terveydenhoitajankin tukea, jotta äiti ja lapsi pääsevät samalle vuorovaikutuksen tasolle. Kun varhainen vuorovaikutus äidin ja lapsen välillä on luontevaa, on heidän välillään havaittavissa sisäinen turvallisuus, hyvänolo ja rauha. Lapsessa se näkyy etsivinä ja hakevina ryömimisliikkeinä, tarttumisina, käsi- ja suunliikkeinä, joilla lapsi etsii äitinsä rinnanpäätä suuhunsa. Lapsen aktiivisuus voimistaa äidin vuorovaikutukseen vastaamista jolloin imetystapahtumasta tulee molemmin puoleinen. (Latvasalo, 2001, Siltala, 2003, 26 27, 93). Itku on lapsen ensimmäinen singnaali ja kiintymyskäyttäytymisen muoto, jolla hän hakee kontaktia ja läheisyyttä. Nälkäistä lasta syöttäessään äiti luo, ylläpitää ja säätelee vuorovaikutus kontaktia lapsen kanssa. (Siltala, 2003, ) Sosiaalinen tuki Terveydenhoitaja voi tukea imetystä sosiaalisesti. Sosiaalisella tuella tarkoitetaan tietoa, joka vaikuttaa yksilöön siten, että hän tietää olevansa pidetty ja rakastettu ja arvostettu sekä saada henkilö tuntemaan kuuluvansa tärkeään

28 28 sosiaaliseen verkkoon. Sosiaalinen tuki voi olla ihmisten välistä vuorovaikutusta, empatiaa, luottamuksen osoittamista ja kuuntelemista. Sosiaalisen tuen muotona mainitaan olevan myös tiedottaminen, jolla yksilöä autetaan päätöksen teossa ja pyritään tukemaan yksilön omaa ratkaisua. Sosiaalinen tuki on siis ihmisten välistä vuorovaikutusta, jossa he antavat ja saavat henkistä, emotionaalista, tiedollista ja aineellista tukea johon sisältyy positiivinen vaikutus henkilöltä toiselle. (Tarkka, 1996, 12 15). Lapsiperheen ympärillä on usein sosiaalinen tukiverkko, joka muodostuu muusta perheestä, ystävistä, naapureista tai vertaistuesta, mutta ellei perheellä ole tukiverkkoa ympärillään, voi lastenneuvolan terveydenhoitaja olla sosiaalisen tuen antaja ja auttaa perhettä heidän ongelmissaan. Tuen antamisen mahdollistavat lämpimät suhteet ja luottamus vanhempien ja terveydenhoitajan välillä. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004, 80 82, 94). Äidin saamalla sosiaalisella tuella on suuri merkitys onnistuneessa imetyksessä. Sosiaalinen tuki voi olla primääritason tukea, jota lähiomaisilta, mieheltä, ystäviltä tai samassa elämäntilanteessa olevilta. Tertiääristä tukea antavat ammattihenkilöt, kuten terveydenhoitajat. (Jalava, Liuksila, 1993). Sosiaalisen tuen avulla äiti voi saavuttaa paremmat mahdollisuudet olla jaksava ja lapsen viesteille herkkä ja sensitiivinen. (Kivijärvi, 2003, 258). Sosiaalisen tuen on huomattu lisäävän äidin itseluottamusta ja tuovan varmuutta äitinä. Äidit tarvitsevat kannustusta, rohkaisua ja tukea päätöksenteossa. (Tarkka, 1996, 20 21). Tarkka tutki äitien kokemaa imetys ohjausta ja hänen tutkimuksesta saadut tulokset kertovat, että äidit kokivat neuvolan terveydenhoitajien imetysohjauksen vähäisenä. Yli kolmannes ei saanut ollenkaan tai melko huonoa imetysohjausta ja yli puolet mainitsi terveydenhoitajien ohjauksen olevan korkeintaan kohtalaista tai vähäistä. Äidit olisivat halunneet imetystä käsiteltävän enemmän jo raskausaikana. (Tarkka, 1996, 68 69).