Psykiatrisen osaamisen lisääminen lastensuojelun perhekuntoutuksessa. Vantaalaisen hyvä mieli -hanke

Transkriptio

1 Psykiatrisen osaamisen lisääminen lastensuojelun perhekuntoutuksessa Vantaalaisen hyvä mieli -hanke

2 Tiivistelmä Tarve aikuispsykiatriselle asiantuntemukselle on erittäin suuri. Moni vanhempi kärsii aiemmin tunnistamattomasta ja hoitamattomasta vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Psykiatristen sairaanhoitajien työ ja psykiatrian erikoislääkärien konsultaatiot todettiin hyödyllisiksi. Vanhemman hoitopolkua (liite) kehitettiin ja se osoittautui toimivaksi. Toiminta olisi laajennettava muualle lastensuojeluun ja sosiaalitoimeen. Apua olisi tarjottava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja perheiden omiin elinympäristöihin. Vanhempien mielenterveys- ja päihdehäiriöiden vähentämisellä voidaan vaikuttaa lasten ennusteeseen. Hoitamatta jättäminen johtaa suuriin sekä inhimillisiin että taloudellisiin menetyksiin. Taloudellisten vaikutusten voidaan olettaa olevan huomattavia, jos lasten huostaanottoja ja psykiatrista sairastavuutta voidaan vähentää Sisällys 1 Tausta 2 Tavoitteet 3 Menetelmät 4 Tulokset 5 Johtopäätökset ja suositukset 6 Yhteenveto 7 Kirjallisuus 8 Liitteet: Tutkimuslupa Vantaan kaupunki 4573/2009 Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen esite Vanhemman hoitopolku perhekuntoutuksessa BDI ja AUDIT -kyselyt Helsingin Sanomat Vieraskynä ja sivu 1 (22)

3 1. Tausta VANTAALAISEN HYVÄ MIELI -HANKE Vantaalaisen hyvä mieli on Sosiaali- ja terveysministeriön Kaste-ohjelmaan kuuluva mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämishanke ( Se on osa koko Etelä-Suomen alueella toteutettavaa Mielen avain hankekokonaisuutta ( Hankerahoitus mahdollisti psykiatrin osallistumisen tämän tutkimuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja raportointiin. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEONGELMIEN YLISUKUPOLVISUUS Vanhemman mielenterveys- ja päihdeongelmien tiedetään vaikuttavan lapsen terveyteen lapsuudessa ja myöhemmin aikuisena. Ne ovat vahvin ennustaja lapsen omille mielenterveys- ja päihdeongelmille ja suurin syy huostaanottoihin. Masennussairaus on tavallisin mielenterveyden häiriö. Masentuneen vanhemman lapsista noin 40% sairastuu ennen 20:tä ikävuottaan ja noin 60% ennen 25:tä vuotta (1). Lastensuojeluilmoituksia tehtiin Suomessa 6,3% kaikista alle 18-vuotiaista lapsista vuonna 2010 ja joka toisen lastensuojelun piirissä olevan lapsen vastuuviranomainen vaihtui viimeisen vuoden aikana (2). Lastensuojeluilmoituksia tehtiin Vantaalla vuonna % kaikista alle 18-vuotiaista lapsista ja 11% lapsista oli lastensuojelun asiakkaana (3). Lastensuojelun työntekijöitä ei ole koulutettu tunnistamaan psykiatrisia häiriöitä. Heidän ei voida edellyttää arvioivan hoidon tarvetta eikä sen vaikutusta vanhemmuuteen. Lastensuojelussa tehdään kuitenkin isoja ratkaisuja koskien mm. lapsen asumista vanhempiensa luona. Lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien mielenterveysongelmien määrästä tai laadusta ei ole tutkittua tietoa Suomesta eikä maailmalta. Tutkimatta on myös vanhempien mielenterveysongelmien tunnistamisen ja asianmukaisen hoidon vaikutus lapsen ennusteeseen tai huostaanottojen määrään. LASTENSUOJELULAKI Lastensuojelulain 14 pykälä edellyttää moniammatillisen asiantuntemuksen turvaamista (4). Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta. Lastensuojelulain 30 pykälän mukaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma, jollei asiakkuus pääty lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen tai kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus. Asiakassuunnitelmaan kirjataan ne olosuhteet ja asiat, joihin pyritään vaikuttamaan, lapsen ja hänen perheensä tuen tarve, palvelut ja muut tukitoimet, joilla tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan, sekä arvioitu aika, jonka kuluessa tavoitteet pyritään toteuttamaan. Huostaanotettua lasta koskevaan asiakassuunnitelmaan kirjataan lisäksi sijaishuollon tarkoitus ja tavoitteet, erityisen tuen ja avun järjestäminen lapselle, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai muille lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaaville henkilöille. Suunnitelma laaditaan tarvittaessa yhteistyössä muun sosiaali- ja terveydenhuollon kuten päihde- ja mielenterveyshuollon kanssa. sivu 2 (22)

4 KUUSELAN PERHEKUNTOUTUSKESKUS Vantaan Kuusela on Suomen ensimmäinen koko perheen kuntoutukseen rakennettu lastensuojelulaitos. Sen toiminta alkoi v Tilat mahdollistavat 10 perheen yhtäaikaisen tehokkaan kuntoutuksen. Kuntoutusjakso kestää 4-11 viikkoa. Perhekuntoutuskeskukseen ohjataan pääasiassa lastensuojelun asiakasperheitä. Lisäksi perhekuntoutusta voidaan käyttää myös ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa esim. neuvoloiden lähetteellä. Perheet ovat Kuuselassa joko ympäri vuorokauden tai he käyvät siellä päivisin ryhmä- tai yksilökuntoutuksessa. PSYKIATRISET SAIRAANHOITAJAT JA ERIKOISLÄÄKÄRIT LASTENSUOJELUSSA Uutta lastensuojelussa on psykiatrinen asiantuntemus vanhempien tukena. Ensimmäisen psykiatrisen sairaanhoitajan työskentely Kuuselassa alkoi ja toisen Työnjako muodostuu pääasiassa alueellisesti toisen palvellessa itä- ja toisen länsivantaalaisia. Toimenkuvana on vanhempien mielenterveyden ja päihteettömyyden tukeminen, ongelmien tunnistaminen ja hoitoonohjaus sekä muun henkilökunnan ohjaus ja konsultointi. Psykiatrian erikoislääkärin konsultaatiot saadaan Vantaalaisen hyvä mieli -hankkeen psykiatrilta ja HUS:n Peijaksen sairaanhoitoalueen akuuttipsykiatrian poliklinikan apulaisylilääkäriltä. Vantaan hankkeen psykiatri konsultoi, kun asiakkaalla ei ole hoitokontaktia erikoissairaanhoidossa. HUS:n psykiatri konsultoi vanhemmista, joilla jo on hoitokontakti HUS:ssa sekä psykoottisista tai akuutin itsetuhoisista vanhemmista. Psykiatrinen sairaanhoitaja kartoittaa kaikkien vanhempien tilanteen. Hän selvittää vanhemman kokemat ongelmat ja toiveet hoidosta, aikaisemmat ja sen hetkiset hoitokontaktit ja lääkitykset sekä täytättää masennus- ja päihdekyselyt (BDI ja AUDIT, liitteenä). Hän kartoittaa myös asiakkaan kykyä ja edellytyksiä hoitoon. Jos psykiatrisen hoidon tarvetta on, sairaanhoitajan työskentely asiakkaan kanssa Kuuselassa jatkuu tapaamisin ja keskusteluin. Tavoitteena on vanhemman kokonaistilanteen ja ongelmien hahmottuminen, lievän oireilun kuten masennuksen hoito, tarvittaessa asiakkaan motivointi hoitoon sekä jatkohoidon järjestäminen ja jatkohoitotahon informointi asiakkaan/perheen tilanteesta. 2. Tavoitteet Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, kuinka perhekuntoutuksessa on onnistuttu selvittämään: - asiakasperheiden vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien sekä hoitokontaktien määrää ja laatua. - vanhempien tarvitsemaa hoitoa, sen käynnistymistä ja hoitomotivaation tukemista. - vanhemman hoitopolkumallin ja konsultaatiokäytäntöjen toimivuutta. 3. Menetelmät Tutkimuslupa saatiin (Vantaan kaupunki 4573/2009). Tutkimus toteutettiin Perhekuntoutuksen psykiatriset sairaanhoitajat haastattelivat asiakasvanhemmat ja kirjasivat sovitut tutkimustiedot vailla tunnistetietoja. Oirekyselyinä käytettiin BDI-masennusoirekyselyä ja AUDIT-päihdekyselyä. Tilastollinen analyysi tehtiin SPSSohjelmalla. sivu 3 (22)

5 4. Tulokset Vuonna 2010 Kuuselan perhekuntoutuksessa oli yhteensä 141 vanhempaa ja 244 lasta. Lapsista avohuollon tukitoimisijoituksina oli 180, ehkäisevänä lastensuojeluna 59 ja huostaanoton lakkautuksina 2. Depressiokouluihin osallistui 19 vanhempaa. Psykiatriset sairaanhoitajat olivat mukana kaikkien perheiden alkuneuvottelussa. Vanhemmille, joilla jo oli toimiva hoitokontakti, ei tarjottu yksilötapaamista. Sairaanhoitajat tapasivat kahden kesken 98 (70%) vanhempaa, joista äitejä oli 63 (64%). Vanhemmat olivat iältään vuotiaita (keskimäärin 34 v). Tapaamisista kieltäytyi 15 ja kuntoutusjakson keskeytti 8 vanhempaa. Tavattujen vanhempien tilanne, ongelmat ja oireet olivat kuntoutusjakson päättyessä hahmottuneet ja hoitokontaktit selvillä. Huomattavan suuri osa heistä kärsi aiemmin tunnistamattomasta mielenterveyden häiriöstä, jotka kattoivat psykiatrian koko kirjon mielialaoireista psykooseihin ja neuropsykiatrisiin häiriöihin. Runsaalla kahdella kolmasosalla oli mielialahäiriö. Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyttä ei ollut mahdollista tutkia, mutta haastatteluiden perusteella arvioituna niitä oli runsaasti. Päihdeongelmia oli selvästi vähemmän, vain noin joka kymmenennellä. Vanhemmilla todettiin huomattavan monimuotoista ja vaikea-asteista sairastavuutta. Vailla psykiatrisen tai päihdehoidon tarvetta arvioitiin olevan vain 7% vanhemmista. Masennusoirekyselyyn (BDI) vastasi 82 (89%) ja päihdekyselyyn (AUDIT) 76 (78%) sairaanhoitajien tapaamista vanhemmista. BDI-kyselyn keskiarvo oli 13 (0-41) ja AUDIT-kyselyn 4 (0-22). Hoitosuositukset Jo hoidossa olevia vanhempia kannustettiin jatkamaan hoitoaan. Se vaati usein myös hoitotahon motivointia, sillä monen vanhemman hoitoa oltiin päättämässä epäsäännöllisen toteutumisen takia. Uusien lähetteiden kohdalla panostettiin hoitotahon informointiin ja hoitoon pääsyn helppouteen saattaen vaihtaen. Sairaanhoitajien tapaamista vanhemmista 93%:lle annettiin ainakin yksi jatkohoitosuositus, yhteensä 113 suositusta 91 vanhemmalle: Psykiatrian poliklinikka 40 Psykiatrian osasto 1 Depressiohoitaja 18 Depressiokoulu 10 Perhetyö 9 Perheneuvola 8 Psykoterapia 4 A-klinikka 8 H-klinikka 5 Perheasianneuvottelukeskus 5 Työterveyshuolto 3 Tukiasunto 1 Tukiperhe 1 sivu 4 (22)

6 Psykiatrian poliklinikoille ohjatuista 40 vanhemmasta 15 lähetettiin Akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Näistä 8 sitoutui hoitoon siellä. Muut 7 kävivät yhden kerran arviossa, jonka jälkeen käynnit joko päätettiin sovitusti tai vanhempi ei tullut enää toista kertaa. 5. Johtopäätökset ja suositukset Tarve aikuispsykiatriselle asiantuntemukselle lastensuojelussa on huomattavan suuri. Erittäin suuri osa vanhemmista kärsii aiemmin tunnistamattomasta vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Nämä vanhemmat ovat usein moniongelmaisia ja ongelmien ylisukupolvisuus on yleistä. Vanhemmat ovat mielellään tavanneet psykiatrisia sairaanhoitajia. Vanhemmista vain 16 % tapaaminen ei onnistunut, koska he joko keskeyttivät kuntoutusjakson kokonaan tai kieltäytyivät tapaamisesta. Masennus- ja päihdekyselyt (BDI, AUDIT) osoittautuivat hyvin käyttökelpoisiksi arvioinnissa. Psykiatrian erikoislääkärin konsultaatiot todettiin välttämättömiksi tukemaan sairaanhoitajien työtä. Konsultaatiot ovat tarkentaneet vanhemman oireilun laadun ja kokonaistilanteen arviointia. Oikeita hoitosuosituksia on laadittu ja jatkohoitoon pääsemistä edistetty. Konsultaatiot ovat tukeneet terveydenhuollon asiantuntemuksen esilletuloa täydentämään sosiaalityötä, tavoitteena lastensuojelulainkin edellyttämä moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen. Lisäksi on tuettu sairaanhoitajien työssä oppimista ja jaksamista. Sosiaali- ja terveystoimen todellinen yhdistyminen on voinut tapahtua käytännön asiakastyössä erilaisten ammattiosaamisten täydentäessä toisiaan. Perhekuntoutuksen henkilökunta on kokenut yhteistyön terveydenhuollon kanssa erittäin positiiviseksi. Konsultoivat psykiatrit ovat kokeneet olevansa tervetulleita ja tarpeellisia. He ovat voineet käyttää ammattitaitoaan ja osaamistaan uudella mielekkäällä tavalla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä hoitoonohjaukseen. Motivointia ja asennemuokkausta tarvitsevat sekä vanhemmat että psykiatrian ammattilaiset. Vanhempien kyvyt osallistua psykiatriseen hoitoon ovat usein puutteellisia. Heillä on usein takanaan pettymyksiä ja kokemukseen perustuvaa epäluottamusta viranomaistahoja kohtaan. Lastensuojeluperheiden vanhempien oirekuva ja kokonaistilanne poikkeaa usein psykiatriassa totutusta. Heidän taustansa ja muut ongelmansa tekevät sen, että he eivät loksahda aikuispsykiatrian diagnoosilokeroihin. Psykiatrisen hoitojärjestelmän onkin kehitettävä toimintojaan kyetäkseen kohtaamaan nämä perheet. Psykiatriassa saatetaan ajatella, että lastensuojelu hoitaa mielenterveydellisetkin pulmat - ja toisaalta lastensuojelussa usko psykiatrian kykyyn auttaa saattaa olla epärealistisen toiveikas. Perhekuntoutuksen lisäksi apua olisi tarjottava varhaisemmin, sekä muuhun lastensuojeluun että jo ennen lastensuojelutarpeen syntymistä sosiaalityöhön esim. toimeentulotukeen. Tukea olisi tarjottava perheiden omiin elinympäristöihin: koteihin, päivähoitoon, kouluun ja kerhoihin. Nämä suositukset ovat linjassa Kansallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman ns. Mieli-2009 (5) kanssa. Sosiaalityön ja psykiatrian on yhdistettävä voimansa ja ammattitaitonsa näiden perheiden auttamiseksi. Sitä lastensuojelulakikin edellyttää. sivu 5 (22)

7 6. Yhteenveto Tarve aikuispsykiatriselle asiantuntemukselle on erittäin suuri. Moni vanhempi kärsii aiemmin tunnistamattomasta ja hoitamattomasta vakavasta mielenterveyden häiriöstä. Psykiatristen sairaanhoitajien työ ja psykiatrian erikoislääkärien konsultaatiot todettiin hyödyllisiksi. Vanhemman hoitopolkua (liite) kehitettiin ja se osoittautui toimivaksi. Toiminta olisi laajennettava muualle lastensuojeluun ja sosiaalitoimeen. Apua olisi tarjottava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja perheiden omiin elinympäristöihin. Vanhempien mielenterveys- ja päihdehäiriöiden vähentämisellä voidaan vaikuttaa lasten ennusteeseen. Hoitamatta jättäminen johtaa suuriin sekä inhimillisiin että taloudellisiin menetyksiin. Taloudellisten vaikutusten voidaan olettaa olevan huomattavia, jos lasten huostaanottoja ja psykiatrista sairastavuutta voidaan vähentää. 7. Kirjallisuus 1. Solantaus, Tytti. Vanhemman mielenterveydenhäiriö ja lapset. Suomen Lääkärilehti 2005; 38: Erhola, Marianne, THL. Valtakunnallinen depressiofoorumi Kuuden suurimman kaupungin lastensuojelu Edita Oy Ab 2010 Helsinki 4. Lastensuojelulaki Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Kirsi Riihimäki Ylilääkäri, Mielenterveys- ja päihdekeskus Hankepäällikkö, Vantaalaisen hyvä mieli -hanke Kielotie 14 B, Vantaa, Liitteet 1. Tutkimuslupa Vantaan kaupunki 4573/ Kuuselan perhekuntoutuskeskuksen esite 3. Vanhemman hoitopolku perhekuntoutuksessa 4. BDI ja AUDIT -kyselyt 5. Helsingin Sanomat Vieraskynä ja sivu 6 (22)

8 LIITE 1 sivu 7 (22)

9 sivu 8 (22)

10 sivu 9 (22)

11 sivu 10 (22)

12 sivu 11 (22)

13 sivu 12 (22)

14 sivu 13 (22)

15 sivu 14 (22)

16 sivu 15 (22)

17 Kuuselan perhekuntoutus esite LIITE 2 Kuuselan perhekuntoutuskeskus sijaitsee Tikkurilan keskustassa. Toimitilat ovat suunniteltu ja rakennettu perhekuntoutusta varten. Kuusela koostuu kahdesta eri toisiinsa käytävällä nivoutuvasta rakennuksesta, joihin kuuluu neljä eri kuntoutusyksikköä, yhteiset askartelu- ja ruokailutilat sekä liikuntatila.lisäksi yksi päiväkuntoutusyksikkö, Pihlaja, sijaitsee Myyrmäessä, Länsi-Vantaalla. Perhekuntoutus Kuuselassa on Vantaan kaupungin järjestämää, lastensuojelulakiinm perustuvaa lastensuojelua. Toiminta on avohuollon tukitoimin järjestettävää perhekohtaista sosiaalipalvelua, jonka tarkoituksena on edistää ja ylläpitää perheen turvallisuutta ja toimintakykyä. Kuntoutukseen tullaan suunnitellusti. Ennen Kuuselaan hakeutumista alueen sosiaalityöntekijät keskustelevat perheen kanssa mahdollisesta perhekuntoutukseen tulosta ja niistä asioista, mjotka ovat perhekuntoutustarpeen taustalla. Sosiaalityöntekijä laatii yhdessä perheen kanssa hakemuksen Kuuselaan. Jakson aikana perheelle nimetään omaohjaajapari ja kuntoutusjakson alussa perheen kotiin tehdään kotikäynti. Kuntoutus perustuu yhdessä perheen ja lähettävän tahon ja Kuuselanhenkilökunnan kanssa tehtävään kuntoutussuunnitelmaan. Kaikki Kuuselan työntekijät ovat koulutettuja sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattilaisia. Henkilökunnalla on säännölliset konsultaatiot lastenlääkärin ja lastenpsykiatrian kanssa. Kuntoutusjakson aikana perheillä on mahdollisuus käyttää psykiatrisen sairaanhoitajan, toimintaterapeutin ja lastenlääkärin palveluita. Toiminta on perheelle maksutonta ja sen aikana on mahdollisuus saada Kelan kuntoutusrahaa. Jakson aikana Kuuselassa eletään mahdollisimman säännöllistä lapsiperheen arkea ruokailuineen, lepohetkineen ja ulkoiluineen. Koululaiset jatkavat koulua ja päiväkodissa käyntiä jatketaan myös sovitusti. Työskentely Kuuselassa on perhekohtaista ja aktiivista yhteistyötä perheen verkoston, tarvittavien erityistyöntekijöiden ja terveydenhuollon kanssa. Kuuselassa oloaikana kartoitetaan myös perheentuentarve kuntoutusjakson jälkeen ja ohjataan perhettä hakemaan ja käyttämään heille oikeutettuja palveluja. sivu 16 (22)

18 LIITE 3 LAPSILÄHTÖINEN MIELENTERVEYSTYÖ PERHEKUNTOUTUKSESSA psykiatrisen sairaanhoitajan asiakastyöprosessin ja tilastollisen tarkastelun runko, vanhemman hoitopolku Psykiatrinen sairaanhoitaja tapaa kaikkia vanhempia ainakin kerran Kuuselassa: BDI ja AUDIT kartoitus aikaisemmista ja/tai sen hetkisistä hoitokontakteista lääkitys asiakkaan kokemat ongelmat lähettävän tahon esille tuomat ongelmat/huolet hoitomyönteisyyskysely asiakkaan toive hoidosta vanhemmuuskysely Psykiatrin konsultointi Vantaan kaupungin psykiatria konsultoidaan asiakkaista, joilla ei ole hoitokontaktia Peijaksen akuuttipsykiatrian apulaisylilääkäriä konsultoidaan asiakkaista, joilla on hoitokontakti sekä psykoottisista ja vaikeista tapauksista vaikeista persoonallisuushäiriöistä Jos asiakkaalla yllämainittua problematiikkaa niin voidaan tehdä lähete akuuttipsykiatrian poliklinikalle tai alueen psykiatrian poliklinikalle. Ollaan yhteydessä asiakkaan hoitotahoon, asiakkaan luvalla. Arvioidaan hoitokontaktin "laatua" ja sopivuutta asiakkaalle. Mahdollisesti hoidontarpeen uudelleen arviointi esim. miten vanhemmuus voidaan ottaa paremmin huomioon aikuispsykiatrisessa hoidossa. Jos asiakkaalla ei ole mielenterveyshoidon tarvetta tai asiakkaan hoitokontaktit kunnossa ja toimivia niin sairaanhoitajan työskentely asiakkaan kanssa Kuuselassa päättyy. Jos mielenterveyshoidon tarvetta on, sairaanhoitajan työskentely asiakkaan kanssa Kuuselassa jatkuu. Tavoitteena asiakkaan tilan, ongelmien/oireiden, hahmottuminen Anamneesi MDQ, SOFAS-ja GAS-ASTEIKOT Lievän masennuksen hoito Asiakkaan motivointi psykiatriseen hoitoon Asiakkaan jatkohoidon järjestäminen; asiakas saisi hoitoa omaan mielenterveysongelmaansa sekä riittävää tukea vanhemmuuteensa Sairaanhoitajalla mahdollisuus psykiatrin konsultaatioon. Kuuselan perhekuntoutusjakson päättyessä Asiakkaan tilanne, ongelmat ja oireet ovat hahmottuneet Hoitokontaktit ovat selvillä ja heihin ollaan oltu yhteydessä ja informoitu asiakkaan/perheen tilanteesta Asiakkaan motivointi psykiatriseen hoitoon on saanut alkunsa Mahdolliset uudet jatkohoitokontaktit ovat järjestyneet/tiedossa ja heitä ollaan informoitu asiakkaan/perheen tilanteesta Toimiva perheinformaatio BDI Tyytyväisyyskysely sivu 17 (22)

19 MASENNUSOIREET BDI Beck Depression Inventory LIITE 4 Nimi Päiväys Alla on joukko väittämiä, jotka käsittelevät mielialan erilaisia piirteitä. Lue ensin kaikki yhden lauseryhmän väittämät. Valitse jokaisesta ryhmästä (1-21) se vaihtoehto, joka parhaiten kuvaa sitä, millaiseksi tunnet itsesi tällä hetkellä. Rengasta valitsemasi vaihtoehdon edessä oleva numero. Valitse vain yksi väittämä joka ryhmästä. Varmista, että olet vastannut jokaiseen kohtaan En ole surullinen 1 Olen surullinen 2 Olen aina alakuloinen ja surullinen, enkä pääse tästä mielialasta eroon. 3 Olen niin onneton, että en enää kestä Tulevaisuus ei erityisesti pelota minua. 1 Tulevaisuus pelottaa minua. 2 Tunnen, että tulevaisuudella ei ole minulle mitään tarjottavana. 3 Tunnen, että tulevaisuus on toivoton, enkä usko asioiden tästä paranevan En tunne epäonnistuneeni. 1 Uskon epäonnistuneeni useammin kuin muut ihmiset. 2 Menneisyydessä näen vain sarjan epäonnistumisia. 3 Tunnen olevani täysin epäonnistunut ihmisenä Asiat tuottavat minulle tyydytystä kuten ennenkin. 1 En osaa nauttia asioista samalla tavalla kuin ennen. 2 En saa todellista tyydytystä enää mistään. 3 Olen tyytymätön ja kyllästynyt kaikkeen En ole pettynyt itseeni. 1 Olen pettynyt itseeni. 2 Inhoan itseäni. 3 Vihaan itseäni Tunnen olevani yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu. 1 Arvostelen heikkouksiani ja virheitäni. 2 Moitin itseäni virheistäni. 3 Moitin itseäni kaikesta, mikä menee pieleen En ole ajatellut tappaa itseäni. 1 Olen ajatellut itseni tappamista, mutten kuitenkaan tee niin. 2 Haluaisin tappaa itseni. 3 Tappaisin itseni, jos siihen olisi tilaisuus En itke tavallista enempää. 1 Itken nykyisin enemmän kuin ennen. 2 Itken nykyisin aina. 3 Kykenin ennen itkemään, mutta nyt en pysty vaikka haluaisinkin Minulla ei ole erityisiä syyllisyyden tunteita. 1 Minulla on usein syyllinen olo. 2 Tunnen melkoista syyllisyyttä suurimman osan ajasta. 3 Tunnen jatkuvasti syyllisyyttä En koe, että minua rangaistaan. 1 Uskon, että minua saatetaan rangaista. 2 Odotan, että minua rangaistaan. 3 Tunnen, että minua rangaistaan En ole nyt sen ärtyneempi kuin yleensäkään. 1 Ärsyynnyn nykyään helpommin kuin ennen. 2 Tunnen itseni ärtyneeksi koko ajan. 3 Asiat, jotka ennen raivostuttivat minua, eivät liikuta minua enää lainkaan Olen kiinnostunut muista ihmisistä. 1 Muut ihmiset kiinnostavat minua nykyään vähemmän kuin aikaisemmin. 2 Kiinnostukseni ja tunteeni muita ihmisiä kohtaan ovat miltei kadonneet. 3 Olen menettänyt kaiken kiinnostukseni muihin ihmisiin. sivu 18 (22)

20 13. 0 Pystyn tekemään päätöksiä kuten aina ennenkin. 1 Lykkään päätöksen tekoa useammin kuin ennen. 2 Minun on hyvin vaikea tehdä päätöksiä. 3 En pysty enää lainkaan tekemään päätöksiä Mielestäni ulkonäköni ei ole muuttunut. 1 Pelkään, että näytän vanhalta ja vähemmän viehättävältä. 2 Ulkonäössäni on tapahtunut pysyviä muutoksia ja niiden takia näytän epämiellyttävältä. 3 Uskon olevani ruma Työkykyni on pysynyt suunnilleen ennallaan. 1 Työn aloittaminen vaatii minulta ylimääräisiä ponnistuksia. 2 Voidakseni tehdä jotakin minun on suorastaan pakotettava itseni siihen. 3 En kykene lainkaan tekemään työtä En ole huolissani terveydestäni enempää kuin tavallisestikaan. 1 Olen huolissani ruumiini vaivoista: säryistä, kivuista, vatsavaivoista tai ummetuksesta. 2 Olen hyvin huolissani ruumiini vaivoista ja minun on vaikea ajatella muita asioita. 3 Olen niin huolissani ruumiini vaivoista, etten pysty ajattelemaan mitään muuta Kiinnostukseni seksiin on pysynyt ennallaan. 1 Kiinnostukseni seksiin on vähentynyt. 2 Kiinnostukseni seksiin on huomattavasti vähäisempää kuin ennen. 3 Olen kokonaan menettänyt kiinnostukseni seksiin Nukun yhtä hyvin kuin ennenkin. 1 En nuku yhtä hyvin kuin ennen. 2 Herään nykyisin 1-2 tuntia liian aikaisin ja minun on vaikea päästä uudelleen uneen. 3 Herään useita tunteja aikaisemmin kuin ennen, enkä pääse uudelleen uneen En väsy sen nopeammin kuin tavallisesti. 1 Väsyn nopeammin kuin tavallisesti. 2 Väsyn lähes tyhjästä. 3 Olen liian väsynyt tehdäkseni mitään Ruokahaluni on ennallaan. 1 Ruokahaluni ei ole niin hyvä kuin ennen. 2 Ruokahaluni on nyt paljon huonompi. 3 Minulla ei ole enää lainkaan ruokahalua Painoni on pysynyt viime aikoina ennallaan. 1 Olen laihtunut yli 3 kiloa. 2 Olen laihtunut yli 5 kiloa. 3 Olen laihtunut yli 8 kiloa. Yritän tarkoituksellisesti pudottaa painoani syömällä vähemmän, kyllä, ei. sivu 19 (22)

21 Lastensuojelun tulisi auttaa koko perhettä Lastensuojelussa ei tunnisteta vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmia riittävän hyvin. HS VIERASKYNÄ Kirsi Riihimäki Hasse Karlsson Riihimäki on Vantaan kaupungin mielenterveys- ja päihdekeskuksen ylilääkäri. Karlsson on psykiatrian professori Helsingin yliopistossa sekä integratiivisen neurotieteen ja psykosomatiikan professori Turun yliopistossa. Vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat suurin lasten mielenterveys- ja päihdeongelmille altistava riskitekijä. Ne ovat myös merkittävin syy lasten huostaanottoihin. Vanhempien ongelmiin puuttuminen on siis ensiarvoisen tärkeää, jotta ongelmat eivät siirry sukupolvelta toiselle. Lastensuojelun piirissä olevien perheiden vanhemmilla voi olla monenlaisia terveyteen ja elämäntilanteeseen liittyviä vaikeuksia. He ovat usein myös epäluuloisia viranomaisia kohtaan. Mielenterveys- tai päihdeongelmaisilta vanhemmilta edellytetään motivoitumista hoitoon, jonka keinot ja päämäärät sopivat heille huonosti. Lastensuojelun perhetyössä tuki keskittyy sellaisiin vanhemmuuden taitoihin, jotka esimerkiksi masennukseen sairastunut vanhempi hallitsee. Terveydenhuolto puolestaan reagoi sosiaalitoimen pyyntöihin vaikeissakin tilanteissa rutiininomaisesti postittamalla lähetteen psykiatriseen hoitoon, joka nykyisellään toimii liian passiivisesti. Tällainen "toimistohoito" ei sovi vanhemmalle, jonka on vaikea luottaa ja kiinnittyä hoitosuhteisiin. Lastensuojelulain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytössään terveydenhuollon monialainen asiantuntemus. Lastensuojeluun päätyneitä perheitä tuettaessa on huomioitava lapsen tilanteen lisäksi myös hänen perheensä avuntarve. Nykyisellään lain velvoitteet eivät kaikin osin täyty, sillä vain harva lastensuojelun työntekijä kykenee arvioimaan aikuisten psykiatristen häiriöiden tai traumaattisten kokemusten merkitystä vanhemmuudelle. Sosiaalityön ja psykiatrian yhteistyötä tarvittaisiin etenkin silloin, kun vanhempi kärsii mielenterveysongelmista. Lastensuojelun ja lastenpsykiatrian asiakkaina ovat usein samat perheet, jotka tarvitsisivat myös aikuispsykiatrian apua. Tehtävään pätevöitynyt psykiatrinen työntekijä pystyisi tulkitsemaan vanhemman uupumuksen tai impulsiivisen käytöksen taustoja ja arvioimaan psykiatrisen hoidon tarvetta. Vantaalla yhteistyötä on tehty muutaman vuoden ajan Kuuselan perhekuntoutuskeskuksessa. Kokemukset ovat rohkaisevia. Perhekuntoutuksen työntekijät ovat tunteneet yhteistyön psykiatrian ammattilaisten kanssa hyödylliseksi ja omaa työ tään tukevaksi. Myös asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Valtaosa kuntoutukseen päätyvien perheiden vanhemmista kärsii mielenterveysongelmista. Osalla oireet ovat ahdistuneisuus- tai mielialahäiriöitä, osalla vakavampia persoonallisuushäiriöitä ja psykooseja. Päihdeongelmia vanhemmilla on vähemmän. Huomattava osa ongelmista tunnistetaan ensi kertaa vasta perhekuntoutuksessa. Aikuispsykiatrian ammattilaisen tehtävänä on kartoittaa vanhempien ongelmat ja aiempi potilashistoria. Tavoitteena on hahmottaa perheen kokonaistilanne, hoitaa lievää oireilua, kuten masennusta, sekä tarvittaessa motivoida vanhempia jatkohoitoon. Vantaan kokeilussa kokemukset eivät ole olleet yksinomaan myönteisiä: vain osa jatkohoitoon lähetetyistä vanhemmista sitoutuu siihen. Osasyy tähän on poliklinikoiden liiallinen kuormittuminen. Tiiviitä vastaanottoaikoja psykiatreille on lähes mahdoton järjestää. Onkin syytä kysyä, tarjotaanko vanhemmille sellaista hoitoa, johon he eivät voi tai heidän ei kannata sitoutua. sivu 20 (22)

22 Lastensuojelun ja vanhempien psykiatrisen hoidon yhteistyötä on yhä kehitettävä. Turussa kokeillaan aikuispsykiatrista arviointia lastenpsykiatrian klinikalla. Näin vanhempien ongelmia voidaan ainakin lyhytaikaisesti ratkoa myös siellä. Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville vanhemmille tulisi tarjota apua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Avun tulisi olla perheiden arjen ja tarpeiden mukaista ei niinkään perinteistä psykiatrista hoitoa, joka keskittyy mielen sisäisistä asioista puhumiseen. Varhainen puuttuminen perheiden ongelmiin ja asianmukainen hoito saattaisivat estää osan huostaanotoista. Helsingin Sanomat Lastensuojelussa tarvitaan myös aikuispsykiatriaa HS VIERASKYNÄ Julkaistu: lehdessä osastolla Pääkirjoitus KIRSI RIIHIMÄKI, AILA PUUSTINEN-KORHONEN Huostaan otettujen lasten vanhemmilla on Kelan tuoreen Perhepiirissäraportin mukaan huomattavia ongelmia työmarkkinoilla sekä terveydessä ja toimintakyvyssä. Vanhemmat kärsivät useimmiten köyhyydestä ja ovat vahvasti riippuvaisia sosiaaliturvasta. Vuosien tilastollinen seuranta on osoittanut, että kolme neljästä lapsesta tulee perhekuntoutukseen vanhemman mielenterveyteen liittyvistä syistä. Lastensuojelussa vanhemmuuden puutteet huomataan mutta syitä ei välttämättä tunnisteta - ja vaikka tunnistettaisiinkin, ohjaus mielenterveyspalvelujen piiriin ei useinkaan onnistu. Varatun ajan käyttämättä jättäminen tulkitaan helposti sitoutumisen puutteeksi. Asiakirjoihin saatetaan merkitä, ettei vanhempi suostu ottamaan vastaan suunniteltuja tukitoimia, ja huostaanottoa harkitaan. Lastensuojelun ja psykiatrian välistä yhteistyötä on värittänyt lastensuojelun tyytymättömyys lasten mielenterveyspalvelujen määrään; toisaalta lasten- ja nuorisopsykiatriassa odotetaan, että psyykkisesti oireilevien lasten kotiolot ovat hoitoon hakeuduttaessa kunnossa. Yhteistyö aikuispsykiatrian kanssa on ollut vähäistä, vaikka lastensuojelulakimme sitä nykyisin edellyttää. Vuoden 2009 alussa käynnistynyt perhekuntoutuksen ja aikuispsykiatrian Vanhemman hoitopolku -hanke on osoittanut käsitykset vanhemman sitoutumattomuudesta vääriksi. Psykiatriassa on totuttu korostamaan ihmisen omaa halua hoitoon ja muutokseen, mutta lastensuojeluperheiden vanhemmat eivät hankkeen aikana saatujen kokemusten mukaan loksahdakaan psykiatrian diagnoosilokeroihin. Kyseisissä perheissä on monenlaista kyvyttömyyttä avun hakemiseen ja vastaanottamiseen. Oireilu on usein epämääräistä ja laaja-alaista. Kyse on pikemminkin persoonallisuuden ja psyyken hataruudesta kuin masennuksesta. Vanhemmilla on monesti myös omia kokemuksia kaltoinkohtelusta. Heidän sairaudentunnossaan on puutteita, ja ongelmat ulottuvat yli sukupolvien. Hoidolla ei voida palauttaa terveyttä ja toimintakykyä, jos niitä ei ole ollutkaan. Keskeinen havainto on myös se, että vanhemmat eivät ole tilanteessaan kykeneviä erikoissairaanhoidon asiakkaiksi. Ammattikoulutus ja toimeentulo saat- sivu 21 (22)

23 tavat puuttua, maksut olla rästissä ja asumisasiat sekaisin. Lisäksi on epätietoisuutta, otetaanko lapsi huostaan vai ei. Verkostot ovat hataria ja perhesuhteet vaihtelevia. Toisin sanoen nämä vanhemmat tarvitsevat paljon tukea. He eivät ole "resepti käteen ja kotiin" -tyyppisiä potilaita, eikä hoidon aloittaminen onnistu pelkällä ohjauksella mielenterveyspalvelujen piiriin. Mielenterveyden hoito tulisi aloittaa kotiolojen vakauttamisella sosiaalityön keinoin. Hoidon tarvetta tulisi voida arvioida kaikessa rauhassa. Tämä vaatii monia keskusteluja, sillä luottamuksen syntyminen avun olemassaoloon ja mahdollisuuksiin vie aikaa. Sen jälkeen hoitomotivaatiota voidaan ryhtyä pikkuhiljaa herättelemään. Vanhempi saattaa vielä motivaation löydyttyäkin tarvita paljon sekä konkreettista että henkistä tukea, kuten lastenhoitoapua ja taloudellista tukea, jotta hoitokäynnit toteutuisivat. Perhettä tulisi malttaa tukea pitkäkestoisesti, sillä mielenterveys ei kohene nopeasti. Kelan raportissa oltiin huolissaan nuorten merkittävän yleisestä psyykenlääkkeiden käytöstä. Riskilapset tarvitsevat tavallista vakaampia ja rakastavampia lähimmäisiä, sillä suojaavat tekijät lieventävät esimerkiksi käytöshäiriöiden ja neuropsykiatristen oireyhtymien, kuten adhd:n, ilmenemismuotoja. Tämän vuoksi aikuispsykiatrian ja lastensuojelun on yhdistettävä voimavaransa. Vuosittain lisääntyviä huostaanottoja ei saada vähenemään ilman yhteistyötä ja yhteisymmärrystä siitä, mistä vanhempien mielenterveysongelmissa on kysymys ja miten niitä päästään hoitamaan. Ajattelutapa, jonka mukaan psykiatria hoitaa pään ja sosiaalityö perheen, ei toimi. Yhteistyö tulisi saada laajaan käyttöön ja jalostaa paikallisiin oloihin sopivaksi. Vanhemman psyykkinen tukeminen onnistuu kokemusten mukaan hyvin rekrytoimalla aikuispsykiatrian ammattihenkilöitä perhekuntoutuksen työryhmiin sekä laatimalla sujuvat hoitopolut, joissa otetaan huomioon myös erikoissairaanhoito. Sekä sosiaali- että terveystoimen asiantuntemusta sisältävän perhekuntoutuksen tulisi olla kaikkien saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Vuonna 2008 Suomen kunnat käyttivät sijaishuoltoon 544 miljoonaa euroa - 64 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aiemmin. Tällainen kehitys ei ole toivottavaa kuntatalouden kannalta puhumattakaan inhimillisistä kustannuksista, joita huostaanotoista ja hoidotta jäämisestä perheille aina syntyy. Uuden terveydenhuoltolain toimeenpanossa tulisi tiedostaa tämä erityiskysymys ja luoda pysyvät yhteistyömallit lastensuojelun ja aikuispsykiatrian välille. Riihimäki on Vantaan kaupungin ylilääkäri ja Puustinen-Korhonen Vantaan perhekuntoutuskeskuksen johtaja. sivu 22 (22)

24 raportti löytyy osoitteesta: Julkaisija: Teksti: Kannen ulkoasu: Vantaan kaupunki, Sosiaali- ja terveystoimi Kirsi Riihimäki Kirsi Unhola 12/2011