Lions C(u~ Turfj~u /!7(oroinen. 40v. 5uIi(aju17~aisu

Transkriptio

1 Lions C(u~ Turfj~u /!7(oroinen 40v. 5uIi(aju17~aisu

2 SISÄLLYSLUETTELO Alkusanat 2 Lions Club Turku/Koroisten perustaminen 3 Lionismi kuollut aateko 6 Arkista aherrusta 7 Klubiesitelmät Yhteistoiminta kummikiubi LC Mynämäen kanssa 13 Koroisten klubi lahjoittajana 15 Klubi lahjoittaa 3000 euroa huumekoiran koulutukseen 16 Kuuntele nuorta 17 Lastenjuhlat 18 Koroinen vesillä 19 Veli Usin seikkailut Itämerellä ja Suomenlahdella 23 Urheileva Koroinen 25 Koroisten niemen historia 26 Sekalaista 30 Klubin presidentit 31 Jäsenluettelo Klubin jäsenet maaliskuussa

3 ALKUSANAT Lions Club TurkulKoroinen täyttää 40 vuotta Nyt julkaistava historiikki on viides klubimme historiassa. Kaksi ensimmäistä laati Heimo Kallio. Ne käsittivät vuodet ja Kolmannen historiikin vuosilta laativat Heikki Haulisto ja Jaakko Mört. Vuosien historiikin kirjoitti Torsten Granlund. Tämä historiikki ei ole edeltäjiensä kopio eikä suinkaan ole täydellinen selonteko siitä, mitä klubissamme on tapahtunut sitten vuoden On kuitenkin pyritty siihen, että klubin kannalta tärkeimmät tiedot ja tapahtumat tulevat tässä kirjasessa tallennetuiksi. Aivan ratkaisevasti sisältöön ovat vaikuttaneet muutamat klubivelj emme, jotka muistelevat tapahtumia omalla persoonallisella tavallaan aivan klubin perustamisajoista lähtien. Näitä veljiä, joiden nimet löytyvät artikkelien alta, haluan tässä yhteydessä aivan erityisesti kiittää. Klubin viidestätoista perustajajäsenestä on mukana enää vain Usko Rahikkala. Parhaimmillaan on klubissamme ollut peräti 41 veljeä. Näin korkeaan lukuun päästiin kautena Sen jälkeen jäsenten lukumäärä on laskenut tasaisesti ja on tätä kirjoitettaessa enää vain 23. Klubi juhlii 40-vuotista taivaltaan kahdella eri tavalla. Suomalaisella Pohjalla pidetään 18.3 varsinainen j uhlakokous, ja veljet lähtevät ladyineen runsaan vuorokauden kestävälle Tallinnan-risteilylle. Siellä kohotetaan varmasti monta maljaa klubimme tulevaisuudelle. Vivas, crescas, fioreas! Turussa Seppo Sundelin P.S. Kannessa oleva Turun linnaa esittävä piirros on isäni, Orvo Sundelinin käsialaa. Se symboloi sitä vanhaa Turkua, johon Koroinenkin kuuluu.

4 Lions Club Turku/Koroisten perustaminen Klubimme perustamisvuonna 1963 tässä kansainvälisessä palvelujärjestössä oli jäseniä noin ja Lions-maita 105. Nyt vuonna 2003 Lions-järjestöissä on lähes 1,4 miljoonaa jäsentä, jotka toimivat lähes klubissa 189 maassa. Jäsenistä noin 10 prosenttia on naisia. Suomessa oli klubin perustamisvuonna 6300 jäsentä, ja tällä hetkellä jäseniä on noin klubissa. Tällainen kehitys on ollut valtava eikä ilmeisesti olisi ollut mahdollinen, elleivät naiset olisivat tulleet toimintaan mukaan täysivertaisina jäseninä. Naislioneja Suomessa on runsaat 2000, ja he toimivat 74 klubissa. Tapahtumista, jotka johtivat klubimme perustamiseen, on ensimmäinen varapresidenttimme, päätoimittaja Heimo Kallio kertonut vuonna 1978 ilmestyneessä klubimme 1 5-vuotisjulkaisussa. Silloisena eräänä keskeisenä vaikuttajana hän tunsi taustat. Antakaamme Heimon puhua. PERUSTAMIS VAIHEET Vuosi 1963 ei ollut mikä tahansa ajanjakso maailmanhistonassa, vaan se oli monessa suhteessa varsin merkittävä. Edellisen vuoden lopulla sattunut ns. Kuuban kriisi vei maailman niin lähelle kolmatta maailmansotaa, että se ei siinä tilanteessa ole ollut sitä ennen eikä tähän mennessä juuri sen jälkeenkään. Tätä kriisiä seurasi lempeämpi kausi, joka merkitsi mm. sitä, että Neuvostoliiton silloinen johtaja Nikita Hrushtshev kutsuttiin Kiinaan. Sitä kutsua ennen hän oli ehtinyt sanoa ikimuistettavat sanat: Neuvostoliitto voi rakentaa öljy- ja kaasujohdot Suomeen ja toimittaa näitä tuotteita maahanne halvemmalla kuin mikään kapitalistinen maa. Alkuvuodesta Neuvostoliitto myös hyväksyi Yhdysvaltain esityksen Moskovan ja Washingtonin välisestä suorasta puhelinyhteydestä, jolla pyrittiin estämään sodan syttyminen vahingossa. Vuoden lopulla tapahtui sitten koko maailmaa järkyttänyt presidentti John Kennedyn murha. Suomessa oli Novosibirskin varjossa suoritetuilla vaaleilla valittu tasavallan presidentiksi viran aikaisempi haltija Urho Kaleva Kekkonen, pääministerinä oli v Ahti Karjalainen ja eduskunnan puhemiehenä Kauno Kleemola. Taloudellisesti maa oli kokemassa pientä lamakautta hyvien vuosien jälkeen ja tällä seikalla saattaa olla oma merkityksensä Lions Club TurkulKoroisten perustamisessakin. V oli Kansallis-Osake-Pankki perustanut uuden konttorin Raunistulaan ja sen johtajaksi tuli samana vuonna Yrjö Käkönen Mynämäen konttorista. Kysymyksessä oli uuden johtajan kannalta ns. nollakontton. Se toimi tiettyä mainetta harteillaan kantavassa Raunistulan kaupunginosassa ja siksi konttorin läpilyöminen tässä ympäristössä ei ollut mikään yksinkertainen asia, kun kysymyksessä vielä oli taloudellisen kasvun taantuma-aika. Pohtiessaan keinoja konttorinsa toimintamahdollisuuksien parantamiseksi ja tuttaviensa lisäämiseksi Yrjö Käköselle joka koko siihen astisen elämänsä oli ollut innokas järjestömies ja on sitä vielä nytkin tuli mieleen Lions-järjestö. Syyskesällä 1962 hän aloitti keskustelut eräiden tuntemiensa turkulaisten kanssa. Näitä olivat lähinnä Timo Korpinen ja jo Mynämäki-kaudella tutuiksi tulleet entiset mynämäkiläiset Jaakko Malka ja Pentti Vanamo. Näissä pankinjohtajan kopissa käydyissä keskusteluissa todettiin, että Turun ns. pohjoiset kaupunginosat olivat niihin aikoihin aikalailla toisarvoista aluetta sekä asutuksen että teollisuuden suhteen. Varsinaisesti ei alueella myöskään toiminut mitään Lions Clubia. Siltä osalta tilanne oli sellainen, että kun Turkuun oli maan toisena klubina perustettu LC TurkulÅbo, oli vuoden 1962 syksyyn mennessä tänne perustettu kaikkiaan viisi klubia. Etupäässä alueellisilla perusteilla ryhdyttiin sitten uuden klubin toimintaa kaavailemaan. On ollut hieman vaikeata selvittää, miten tästä lähtöasemasta edettiin klubin perustamiseen. Kukaan ei ole tehnyt muistiinpanoja ja mitään asiapapereita ei ole olemassa. Ei ole ainakaan löydetty. Neuvotteluvaihe kesti kuitenkin melko kauan ja varsin paljon keskustelua herätti henkilöitten valinta klubin perustajiksi. Siinä todennäköisesti edettiin monia eri teitä. Pääperiaatteeksi näyttää kuitenkin sovitun, että pyritään löytämään sopivia henkilöitä, jotka joko asuvat tai toimivat pohjoisten kaupunginosien alueella. Näin korostettiin voimakkaasti alueellista merkitystä. Kun silloinen piirikuvernööri Sakari Repo toimi Huhtamäki Oy:ssä, saatiin hänen kauttaan mukaan Jukka Heinistö ja Jyrki Laine, KOP:n Raunistulan konttorin asiakkaina tulivat mukaan Eero Heinonen ja Usko

5 Rahikkala. Timo Korpinen toi mukaansa Eero Mäkilän ja Martti Pulkkisen, Yrjö Käkönen puolestaan Kauko Suomisen, Erik Kerken, Heimo Kallion ja Veikko Eräkareen sekä Pentti Vanamo Risto Tikkasen. Näin saatiin kokoon 15 hengen perustajajoukko. Kaikessa tässä suunnittelussa oli aikaa kulunut niin, että ennen kuin varsinaisiin perustamistoimiin päästiin käsiksi, oli perustettu uusi klubi Turku/City, joka siten vei ikäjärjestyksessä 6. sijan Turun klubien joukossa. Kaiken lisäksi oli vielä saatava klubille kummi ja siihen tehtävään löytyikin ansiokas lions-veli Nils von Schantz Turun toiseksi vanhimmasta klubista Turku/Aura. Hän oli ehtinyt ennen tätä kummitehtäväänsä toimia klubinsa presidenttinä, lohkon puheenjohtajana ja piirikuvernöörinä sekä toimi sillä hetkellä kansainvälisenä neuvonantajana. Näin lopulta päädyttiin klubin perustamiskokoukseen klo 19 ravintola Itämeressä eli päivälleen 10 vuotta ja 1 kuukausi sen jälkeen, kun Turun ensimmäinen klubi oli perustettu. PERUSTAMISKOKOUS Perustamiskokouksessa oli läsnä 7 henkilöä. Pöytäkirjassa ei mainita, kuka toimi kokouksen puheenjohtajana, mutta kaikesta päättäen se oli Martti Pulkkinen, joka edelläkäyvissä neuvotteluissa oli suostunut ottamaan vastaan presidentin tehtävät. Hänen hallituksensa jäsenet samalla tämän kokouksen muut osanottajat olivat seuraavat: varapresidentti Usko Rahikkala (oli jo aikaisemmin toiminut Vammalan ja Ikaalisten klubeissa) varapresidentti Heimo Kallio varapresidentti Timo Korpinen sihteeri Veikko Eräkare rahastonhoitaja Yrjö Käkönen isäntä Pentti Vanamo. Kokouksessa ilmoitettiin klubin varsinaisiksi tilintarkastajiksi suostuneen Jaakko Malkan ja Jyrki Laineen sekä varatilintarkastajiksi Erik Kerkeenja Risto Tikkasen. Tämä perustava kokous voidaan tulkita vain tietynlaiseksi muodollisuudeksi rekisteripapereitten kuntoonsaattamiseksi. Missään vaiheessa ei myöhemmin käy selville, miten muut klubin perustajajäseniksi merkityt ovat tulleet jäseniksi. Heitä ei ole ainakaan uusina jäseninä kirjattu kevään 1963 pöytäkirjoihin, joten ilmeisesti oikea tulkinta on, että he ovat olleet mukana alusta alkaen, mutta kuitenkaan eivät syystä tai toisesta olleet mukana perustavassa kokouksessa. Perustamisilmoitus järjestön päämajaan tukee tätä käsitystä. Tämän päivätyn ilmoituksen mukaan perustajajäseniä ovat seuraavat: Toiminnanjohtaja Veikko Eräkare Dipl.ins. Jukka Heinistö Kauppias Eero Heinonen Päätoimittaja Heimo Kallio Lentoaseman päällikkö Erik Kerke Opettaja Timo Korpinen Pankinjohtaja Yrjö Käkönen Myyntipäällikkö Jyrki Laine Varatuomari Jaakko Malka Metsänhoitaja Eero Mäkilä Lääket.tri Martti Pulkkinen Rakennusmestari Usko Rahikkala Hortonomi Kauko Suominen Fil.kand. Risto Tikkanen Proviisori Pentti Vanamo Näistä perustajajäsenistä ovat Eräkare, Käkönen ja Vanamo paikkakunnalta poismuuton vuoksi eronneet klubista, mutta kaksi viimeksi mainittua jatkaa lions-toimintaansa nykyisillä asuinpaikoillaan. Korpinen on luopunut jäsenyydestä ja Mäkilä on ulkojäsenenä terveydellisistä syistä. Kaikki muut jatkavat aktiivista työtään klubin riveissä.

6 CHARTERJUHLA Kun edellä mainituin toimenpitein oli selvitetty Suomen yhdistyslain vaatimukset, oli edessä enää anomus kansainväliselle Lions-liitolle lupakirjan saamiseksi, että klubi voisi päästä liiton jäsenjärjestöksi. Tämä todistus eli Charter saatiin ja ns. charterjuhla muodosti klubin ensimmäisen huomattavan tilaisuuden, jonka puitteissa se tuli Turun lions-veljien keskuudessa huomatuksi. Tämä juhla pidettiin Suomalaisella Pohjalla ja sitä kunnioittivat läsnäolollaan Suomen Lions liiton puheenjohtaja Väinö Haapanen, piirikuvernööri Allan Noroila Tampereelta, varapiirikuvemööri Harri Terhivaara Paraisilta, 1. lohkon puheenjohtaja Osmo Honka LC Turku/Kupittaasta sekä edustajat kaikista silloisista lionsklubeista.

7 Lionismi kuollut aateko? Otsikko on tahallisen provokatiivinen. Sen tarkoituksena on lähinnä herättää keskustelua ja saada veljet lukemaan ajatuksiani lionstoiminnasta tämän hetken Suomessa ja tietenkin myös omassa klubissamme. Niin kuin muualla tämän historiikin sivuilla todetaan, lionsliike on Suomessa vastatuulessa ainakin mitä tulee jäsenten lukumäärään. Tosin on todettava, että sama ilmiö on havaittavissa myös muissa palvelujärjestöissä. Ilman naisten massiivista mukaantuloa luvut olisivat vieläkin murheellisempia. Lionsit tunnetaan ennen kaikkea palvelujärjestönä. Vaikka elämmekin ns. hyvinvointiyhteiskunnassa, auttamisen kohteista ei ole pulaa. Onkin painokkaasti todettava, että leijonat ovat tehneet näkyviä tempauksia ja aikaansaaneet paljon hyvää. Lionsien yleinen imago on positiivinen: ei ole mikään häpeä olla leijona nykypäivän Suomessa. Kaikesta huolimatta lionismi etsii selvästi tietään. Jotkut puhuvat identiteettikriisistä. Monille veljille on jopa epäselvää, mitä varten järjestö on olemassa. On mielenkiintoista todeta, millaisessa hengessä lionismi aikanaan luotiin. Sana lions on akronyymi ja muodostuu englannin kielen sanoista Liberty, Intelligence, Our Nation s Safety. Tällainen aika pitkälle maanpuolustukseen viittaava käsitteistö on varmasti lähellä amerikkalaista ajattelutapaa, mutta nykypäivän suomalaisesta se tuntuu mahtipontiselta retoriikalta. Tosin USA:ssakin on alettu käyttää myös sanoja Leadership, Information, Opportunities, Networking, Skills. Lionsliikkeen päämaja on USA:ssa, ja järjestö on muutenkin voimakkaasti Amerikkaan suuntautunut. Tämä voimakas Amerikka-sidonnaisuus on ollut liikkeelle eduksi, onhan amerikkalaisuuteen ainakin Suomessa yleensä liitetty positiivisia arvoja. Nyt on mahdollista, että tästä sidonnaisuudesta tulee jopa painolasti. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että Irakin-sota puhkeaa. Olen ollut klubimme jäsen 33 vuotta. Parasta antia näiden vuosien aikana on ehdottomasti ollut se, että olen veljesseurassa voinut tutustua hyvin erilaisiin ihmisiin ja sitä kautta rikastuttaa elämääni. Harvalla on omassa työelämässä tilaisuus olla tekemisissä niin erilaisten henkilöiden kanssa kuin mitä lionsklubissa on mahdollista. Yksi seikka, jota kaikki veljetkään eivät ehkä ole huomanneet, pisti erityisesti silmään tätä historiikkia laatiessani. Klubimme esitelmät ovat vuosikymmenien saatossa yleensä olleet erittäin korkeatasoisia ja ovat kattaneet yhteiskunnan koko kirjon. Olenkin sitä mieltä, että yksi parhaita keinoja lisätä kuukausikokousten kiinnostavuutta ja sitä kautta nostaa osallistumisprosenttia on valita huolella esitelmöitsijät ja ennen kaikkea löytää mielenkiintoisia aiheita. Jokaisen hallituksen kannattaa jo kesällä paneutua vakavasti tähän asiaan, niin että heti syksyllä ensimmäisessä klubikokouksessa voidaan esittää veljille luettelo tulevan kauden esitelmistä. Hyvistä aiheista ja esitelmöitsijöistä ei ole pulaa, ne pitää vain etsiä. Puhutaan paljon klubin sisäisen hengen kehittämisestä. Sitä tuskin saavutetaan sillä, että kerran kuukaudessa kokoonnutaan yhteen, käydään läpi rutiiniasiat, kuunnellaan esitelmä ja nautitaan yhteinen ateria. Oli mieltä ylentävää lukea veli Pertti Asolan ja Usko Rahikkalan tätä historiikkia varten kirjoittamia tarinoita klubiveljien yhteisistä veneilymatkoista. Kaikki näillä matkoilla mukana olleet veljet ovat kokeneet yhdessä purjehduksen riemut ja surut, mikä on varmasti yhdistänyt heitä voimakkain ystävyyden sitein. Vastaan lopuksi otsikossa esittämääni kysymykseen. Ei, lions-aate ei ole kuollut. Se on vain hieman haalistunut ja tarvitsee pientä kasvojenkohotusta. Muutos ei onnistu USA:n päämajan tai Suomen keskusliiton toimenpitein, vaan sen on lähdettävä veljistä itsestään. Seppo Sundelin

8 Arkista aherrusta Hallitus Hallitus on kokoontunut puheenjohtajansa eli presidentin kutsusta hyvin monessa paikassa. Alkuvuosina kokoonnuttiin mm. presidentin työtiloissa kuten tekivät Jyrki Laineen, Jorma Riihimäen ja Timo Merilahden johtamat hallitukset. Saattoi olla joku muukin, josta kuitenkaan pöytäkirjat eivät kerro. Klubin kokoontumispaikka hallituksenkin kokoontumispaikkana oli ja on ollut kuitenkin tavanomainen menettely. Ns. Itämeri-vaiheessa tällainen järjestely ei onnistunut, koska paikassa oli kovin vähän kabinetteja eikä talokaan ollut auki vielä alkuillasta. Kokousaika ja päivä kuukaudessa on heilahdellut paljonkin. Milloin hallitus on kokoontunut pari tuntia ennen klubikokousta, milloin hallituksen kokous on sijoitettu kahden klubikokouksen väliin. Viime vuosina on noudatettu ensiksi mainittua tapaa. Se on hallituksen jäsenille rationaalinen tapa, mutta kun hallituksen pitäisi esitellä asiat jotkin asiat jopa etukäteen klubille, toiminta on ollut joskus hieman vaikeaa. Kiubi-iltojen paikat ja päivät Klubin ikärakenne lienee vaikuttanut ensimmäisen kokoontumispaikan valintaan, sillä valitessaan kokoontumispaikakseen Itämeren valittiin samalla silloisen Turun suosituin tanssipaikka. Ja aina muutamia veljiä jäikin klubikokouksen jälkeen vielä hetkeksi istumaan. Jotain hämminkiä talon kanssa syntyi, ja niin vaihdoimme melkein nurkan taakse Kiltaan, jossa emme kuitenkaan kauan viihtyneet. Kävimme Itämeren kanssa tarvittavat neuvottelut ja palasimme sinne. Hotelli Marina Palace avattiin vuonna Niinpä mekin siirryimme saman vuoden syyskuussa kaupungin hienoimpaan kabinettiin. Tilaa tarvittiin, sillä niihin aikoihin meitä veljiä oli paljon ja aktiiviisuus suuri. Kokoonnuimme kymmenen vuotta Marinassa. Koska meidän perustamiskokouksemme oli ollut Suomalaisella Pohjalla, silloin vielä ns. vanhalla Pohjalla, iti ajatus siirtyä sinne, missä olimme syntyneet. Kun Pohja sai uuden talon, siirryimme sinne vuonna Sen jälkeen olemme olleet tälle talolle uskollisia. Ensimmäiset vuodet kokeilimme erilaisia viikon päiviä kokousajaksi. Muutaman vuoden kokeilun jälkeen päädyimme tähän yhä vieläkin käytössä olevaan käytäntöön, jonka mukaan kokoonnumme joka kuukauden kolmas tiistai. Hyväksi on osoittautunut tapa, jota muutamana viimeisenä vuonna on pyritty juurruttamaan klubiin, eli ensimmäinen kaija nautitaan pystybaarissa puoli tuntia ennen kokouksen alkua. Klubikokousten ohjelma Ohjelma on uusien ideoiden osalta polkenut paikallaan. Se on koostunut kolmesta elementistä: virallisista asioista, esitelmästä ja ateriasta. Näissä emme ole onnistuneet löytämään lopullista ratkaisua. Itse asiassa jokainen presidentti tai hallitus päättää menettelytavasta. Virallisten asioiden käsittely on pyritty minimoimaan. Tämä on klubiveljien yksimielinen tahto. Hallitus on niitä asioita varten. Esitelmät ovat olleet hyviä ja skaala erittäin laaja, kuten toisaalla historiikissa kerrotaan. Esitelmöitsijät ovat olleet sekä oman klubin jäseniä että ulkopuolisia, usein hyvinkin arvovaltaisia alojensa asiantuntijoita.

9 Kolmas elementti klubi-illan ohjelmassa on ollut vaikea. Vaikka ateriointi on se, jolla klubin pitäisi maksaa kokoustilansa vuokran, eivät kaikki jäsenet ole voineet tätä hyväksyä, kukin omista syistään. Nykyisin käytännössä oleva kahdenlaisen annoksen systeemi näyttää kuitenkin toimivan, eli nälkäiset saavat normaaliannoksen ja muut salaattinsa. Ruokailun ajoittaminen on myös vaihdellut ja on käytetty kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja. On syöty heti alkuun, ennen esitelmää tai esitelmän jälkeen. Osallistumisprosentti Pääjärjestömme seuraa raporteista osallistumisprosenttejamme. Vaikka jäseniä oli paljon, meillä se pysytteli 1970-ja 1980-luvulla pysyvästi yli 95:ssä. Joukossa oli useita 100 ~:n veljiä. Sen jälkeen on tapahtunut merkillinen ilmiö. Klubin jäsenmäärä on laskenut monista syistä eikä vajausta ole pystytty täyttämään uusilla jäsenillä. Samaan aikaan osallistumisprosentti on laskenut hyviin vuosikymmeniin verrattuna. Tätä ongelmaa on jokainen klubin hallitus pohtinut, siitä on laajasta keskusteltu klubikokouksissa, mutta ongelmaan ei ole löydetty ratkaisua. Nykyään meillä on luvattoman vähän väkeä kokouksissa. ja juhlaa Charter Night vietettiin eli puolisen vuotta myöhemmin kuin klubi perustettiin. Tilaisuuteen ei liittynyt mitään dramatiikkaa, kaikki tärkeät henkilöt kuten kummimme Nils von Schantz olivat paikalla. Historian kertoman mukaan paikalla oli kaikkien Turussa toimivien klubien edustajat. Klubimme oli kymmenes turkulainen klubi. Perustamispäivänä syntyi Laineen perheeseen tytär, ja samana iltana joutui Rahikkalan Outi käyttämään tytärtään sairaalassa jonkin viruksen takia. Oli kuulemma herättänyt ansaittua huomiota, kun Outi oli ilmestynyt sairaalaan odotustiloihin sairaan lapsen kanssa juhlahörsyissään. Viisi-, kymmen- ja viisitoistavuotisjuhlat vietettiin Sirkkalankadun upseerikerholla. Viimeksi mainitussa tilaisuudessa naulattiin klubin lippu, jonka ladyt luovuttivat klubillemme. Raina Riihimäki luovuttaa ladyjen edustajana klubin lipun Pertti Asolalle. Tapausta todistavat vas. Outi Rahikkala, Maila Asola, Usko Rahikkala ja Jyrki Laine.

10 Uudet tuulet puhalsivat vuonna 1983 juhlittaessa klubin 20. toimintakautta. Silloin varsinaiset juhlat järjestettiin Sibelius-museossa, ja juhlaillallinen nautittiin Suomalaisella Pohjalla. 25. toimintakauttajuhliin Sammon auditoriossa. Tarkoituksena oli osallistua Mustan kissan naamiaisiin Aulangolla, mutta matkasta luovuttiin osallistujien vähäisyyden takia. Vuodet vierivät, ja edessä oli 35-vuotisjuhlien järjestäminen. Järjestelyryhmä työskenteli perusteellisesti, ja työn tuloksena matkustimme tilausbussilla Helsinkiin. Tutustuimme siellä taiteeseen ja sen jälkeen siirryimme laivaan, joka vei meidät Tukholmaan. Juhla-illallisen nautimine laivalla. Tukholmassa ohjelmassa oli mm. teatteria. Hieman voipuneina palasimme sieltä suoraan Turkuun. Muita juhlia Jokaisen toimintavuoteen on kuulunut pikkujoulun viettäminen. Tapana on ollut juhlia myös kevättä ja joskus vappuakin. Näiden tilaisuuksien pitopaikat ovat tämän kirjan kirjoittajien muistista poimittuja, koska arkistomme ei ole täydellinen, joskin olemassa olevan materiaalin osalta hyvässä järjetyksessä. Pikkujouluja Harjanteen huvila Ruissalo (useita kertoja) Meriupseerikerho (useita kertoja) Foija Itämeri Kilta Marina Suomalainen Pohja (useita kertoja) Upseerikerho Sampo TPS:n maja Pohjola SYP Sammon kesäpaikka ARA (tarjosi monien muiden tilaisuuksien lisäksi joskus tilat pikkujouluunkin) Kevätiuhlia Pursiseura (useita kertoja) Harjanteen huvila (useita kertoja) Urheiluliiton maja Ruissalon kongressihotelli Vuodet hämärtävät muistoja, mutta erityisesti muistuu mieleen kerta, jolloin joulupukin parran palaminen TPS:n majalla säikytti meidät. Meriupseerikerholla vietettiin monet hauskat tilaisuudet, joista kuitenkin yksi nousee yli muiden. Silloin veljet valmistivat ja tarjoilivat kaiken itse. Sitä harjoiteltiinkin yksi pitkä ilta. Pikkujoulujen ohjelmaan kuului erottamattomana osana Tiernapojat, joissa muut osat saattoivat tilanteen mukaan vaihdella, mutta säestys oli aina Jaskan varmoissa käsissä ja Herodeksena esiintyi Make. Aikaa vaatii saada tämä laulava joukko - tukijoukkoineen - laulavaan kuntoon. Oman paikkansa ohjelmaan vakiinnuttivat Outi ja Jaska johtamallaan joululeikillä Tonttu katsoi ikkunasta. Pyydettäessä, joskus jopa pyytämättäkin herkisti mieliämme Reiskan (Vuorinen) esittämä Meiän torp. Huomasimme myös joskus näissä juhlatilaisuuksissa, että jokin merellä pienessä porukassa esitetty ohjelmanumero ei yllättäen toiminutkaan virallisessa tilaisuudessa.yleisö oli kuitenkin aina kiitollista. Tavanomaisia olivat myös ohjelmanumerot, joissa matkittiin kulloinkin televisiossa pyöriviä ohjelmia. Tällainen oli aikanaan mm. Valehtelijoiden klubi. Valitettavasti vain kerran on esiintynyt sittemmin melkoisesti ikääntynyt joukko tyttöjä, jotka toteuttivat itseään tanssimalla kerrankin PIENTEN JOUTSENTEN TANSSIN.

11 Ja vielä on mainittava Sirkkalankadun sotilaskodissa pidetty pikkuj oulu, jossa ulkopuolisesta ohjelmasta vastasi breikkitanssia esittänyt nuorten miesten ryhmä. Klubi on ollut aina ajan hermolla. Usko Rahikkala.~; ~ 1.~. Kuva klubin 30-vuotisjuhlasta. Menua tutkimassa vas. Outi Rahikkala, Jorma Puustinen, Sirpa Teräs, Timo Merilahti, Sirkka Tikkanen ja Risto Tikkanen ( oik.). Jalalla koreasti panevat klubin joulujuhlissa vuonna 1994 Ritva Lampisuo ja Timo Viitanen.

12 Klubiesitelmät valtiotieteen maisteri Rauni Paavola: Markkaa kelluu uppoaako leijonaperheen talous? - apulaispoliisipäällikkö Pentti Turjas: Palo- ja pelastustoiminta Turussa - pelastustarkastaja Raimo Viinamäki: Lääninhallituksen johtamistehtävät poikkeusolosuhteissa - veli Timo Viitanen: Lääninhallinto vai maakunnanhallinto? - Arja von Schöneman: Turun Tuomiokirkko veli Martti Pulkkinen: Meille kaikille aihe: Lions-henki - Birgittilaisluostarin toiminta (esitelmä klubivierailun yhteydessä) - veli Pertti Asola: Ydinvoimaratkaisun jälkeinen energiahuolto - LTK, kirurgi Veikko Rantakokko: Sydämen ohitusleikkaukset - veli Juhani Rantalaiho: Rikollisuus itärikollisuus - toiminnanjohtaja P. Haajanto: Kriminaalihuolto - veli Tapani Kakko: Ruokamarkkinat maakuntajohtaja Perttu Koillinen: Mikä onja mitä tekee Varsinais-Suomen Liitto? - veli Jaakko Markkula: Hammaslääkärin mahdollisuuksia - tiedotusjohtaja, PDG Lasse Karen: Leijona-aatteen ja järjestön tila Suomessa - VM Marja Lindblom: Miesten ja naisten tasa-arvo yhdentyvässä Suomessa - varapääjohtaja Jukka Mäki: Elintarviketeollisuuden ajankohtaiset asiat - dosentti Jaakko Vuori: Miehen huolto - videoesitys Suomen maanpuoluksesta. Miinalaiva Hämeenmaan esittely. - FM Helena Soiri-Snellman: Turun vanhat rakennukset - Shanty-Singers kuoro, johtajana B.O. Martensson, säestäjä Jaakko Markkula. Näytteitä vanhoista merimiesten työlauluista sanomalehtikuvaaja Nils Wiren: Turun sodanaikaiset palot - tri Yvonne Holm: Luonnonlääkkeet farmakognistinen näkökulma - lehtori Hannu Laaksonen: Eurooppalaista tapahistoriaa vuosisatojen saatossa - Sammon taidetoimikunnan pj. Rauno Luttinen: Suomalaiset modernin taiteen kulmakivihahmot - veli Martti Pulkkinen/toteuttaja Mika Elo: Koroinen-video - satamajohtaja Henrik Pettersson: Tall-Ship Race-96 - veli Timo Raitmaa: Kotimainen komponenttikauppa - prof. Jussi T. Lappalainen: Varuskuntakaupunki eri kaupunki Terjo Vuorimaa: Hammassairauksien merkitys yleiselle terveydelle - professori Rauno Tenovuo: Saariston luonnon erityispiirteitä - veli Usko Rahikkala: Mitä tapahtui Kannaksella 1944? - veli Jaakko Mört: Ennen ja jälkeen Rytmihäiriö - suunnittelija: Arto Katajamäki: Aurajoki ja sen kalakanta - rehtori Tapio Reponen: Miten Suomesta tehdään tiedon ja osaamisen maa, ja mikä on Turun kauppakorkeakoulun rooli - Vierailu kalatalousoppilaitoksella Paraisilla (esitelmä) - Lions quest-kouluttaja Hanna Malmberg: Elämisen laatua nuorille ja huumeiden käyttöä vastaan.

13 KHT Soini Bäcklund: Tilintarkastus - yliluutnantti Harri Tossavainen: Turun vartiolentue: helikopteritoiminta, lentotoiminta - pr-päällikkö Marketta Päivinen, markkinointipäällikkö Mikko Tuovio: Coca-Cola Suomessa ja maailmassa - syyttäjä Tommi Teuri: Talousrikollisuus Suomessa - prof. Risto Happonen: Hammaslääketieteellinen tunnistaminen - sosiaalikasvattaja J. Maamiemi: Nuorten syrjäytymiskehityksen ehkäisy - prof. Paavo Okko: EMU tavallisen kuluttajan näkökulmasta rikosylikomisario Jari Virtanen: Turun huumetilanne poliisin näkökulmasta - toimitusjohtaja Ilkka Tuominen: Suomi huumeettomaksi yhdistyksen tavoitteet - veli Pertti Asola: Mikä on kansallisen strategian kongressi - veli Kaj Petra: Nykyajan yritysten henkilöstöpolitiikka, 2,5 vuoden kokemus Irakista - elinkeinojohtaja Ilpo Siro: TAD-keskus - ylipuutarhuri Arno Kasvi: Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha - veli Hemmo Österman: Onninen Oy (tehdasvierailun yhteydessä) veli Matti Rannila: Coca-Cola - veli Antti Lampisuo: Numismatiikka - veli Jaakko Markkula: Salutem-hammastahna - veli Pertti Asola: Tamrock-tuotantoa - veli Timo Raitmaa: Verkottuminen/Intemet - johtaja Ikävalko: MacGregor Oy - veli Usko Rahikkala Suomen talvisodan historia - veli Lasse Tiilikainen: LC-toiminta tsuboterapeutti Stig Kuntze: Vaihtoehtoiset hoitomuodot - Liisa Vuonmaa: Debriefing-menetelmän käyttö päivystävän kriisiryhmän toiminnassa - Tapio Hirvonen: Vapaaehtoinen maanpuolustus - veli Pertti Asola: Lions-liikkeen tulosta Suomeen - veli Ismo Hietakangas: Turun Kulmahammas Oy (yritysvierailun yhteydessä) - Jouni Liuke: Turun meripelastuksen toiminta - Leena Äärimaa: Puissin sairaala - veli Terjo Vuorimaa: Aikuisen miehen määräaikaiset terveystarkastuksetja rokotukset psykologi Matti Reinikainen: Soveltuvuustestit, niiden edut ja rajoitukset - maksuasiantuntija Elisa Kuusmaa: 42 päivää euroon - veli Usko Rahikkala: Moskovan rauhasta hyökkäysvaiheen loppuun - veli Pertti Asola: Yritysten Nokia ja Tamrock vahvat miehet - pakinoitsija Pekka Niemi: Murretarinoita - toimitusjohtaja T. Tapani Saarinen: Turku Science Park - veli Joni Friman: X-myynti Turku Oy 2002 (syksy) - Juhani Wahlst~n: Peli elämäntaitojen opettajana - veli Jaakko Markkula: Yleisterveyden ja hammasterveyden välinen yhteys - lääninlääkäri Antti Jääskeläinen: Uutta viiniä vanhassa leilissä, oikeuslääketieteen uudet haasteet

14 Yhteistoiminta kummikiubi LC Mynämäen kanssa Klubimme tosiasiallinen perustaja on Yrjö Käkönen. Oltuaan pankinjohtajana Mynämäellä hän siirtyi sieltä pankinjohtajaksi Turkuun Raunistulaan, sinne juuri perustettuun uuteen KOP:n konttoriin. Käkönen siis tunsi mynämäkiläiset ja tiesi, ettei siellä ole vielä lionsklubia. Rotarit siellä jo olivat. Niinpä hänen ehdotuksestaan käynnistettiin neuvottelut klubin perustamisesta, ja nämä neuvottelut johtivat myönteiseen lopputulokseen. Tammikuun 3. päivänä 1964 arvovaltainen ryhmä Turku-Koroisten jäseniä matkusti Mynämäelle. Mukana olivat Martti Pulkkinen, Yrjö Käkönen, Pentti Vanamo, Jaakko Malka ja Usko Rahikkala. Näistä Vanamolla ja Malkalla oli jo vanhastaan verisiteet Mynämäkeen. Mynämäen keskustassa olevassa Baarissa perustettiin sitten Lions-Club Mynämäki tarvittavan parinkymmenen hyväksi havaitun mynämäkeläisen miehen päätöksellä meidän koroislaisten toimiessa kummeina. Yhteistoiminta klubiemme välillä on ollut kiinteää aivan viimeisiä vuosia lukuun ottamatta, jolloin niin heillä kuin meilläkin on vastuu siirtynyt uusille miehille, jotka eivät tunne toisiaan. Tapaamiset ovat olleet riemukkaita ja ovat yleensä sisältäneet jonkin jalon kilpailun. Näiden kilpailujen osalta on myönnettävä, että on ollut yhä vaikeampaa löytää lajia, jossa Koroinen pärjäisi. Mutta tärkeintä on sittenkin ollut osanotto ja vasta sitten sijoitus. Toista sijaa huonommaksi emme kuitenkaan koskaan ole jääneet. Kilpailulajeista mainittakoon jalkapallo ja lentopallo, joista ensiksi mainitussa tunteetkin saattoivat kuumentua, kun välissä ei ollut minkäänlaista verkkoa! Mynämäkeläiset järjestivät tapaamisten yhteydessä usein pienimuotoisia luontopolkuja. Samaan henkeen tehtiin myös pitempiä retkiä useimmiten syksyisissä väriloisteisissa maisemissa. Vielä on mainittava ikään kuin tähän samaan ryhmään kuuluvana ainakin kerran pidetyt suunnistuskilpailut. ~ ;~2~ : ~ - rnl O..~.4.~ -.~. -.~ --.(.~.,.. - Vuonna 1986 olimme kummiklubimme LC Mynämäen järjestämällä Kuhankuono-retkellä.

15 Eksoottisista lajeista merkillisimpiä oli jousiammunta, jota harrastettiin ARA:n pihalla, verenluovutus (sekin kilpailuna) ja metsämarssi jonkun mynämäkeläisen veljen mailla. Vierailulle tulossa oleva klubi otettiin joskus vastaan kunnan rajalla soittokunnan ( meillä Markkulan Jaska ja haitari) juhlistaessa tilaisuutta. Lopuksi tietenkin saunottiin ja nautittiin isäntien antimia ja silloin laulukin jo raikui. Kanssakäymisen traditioihin on kuulunut osallistuminen molempien klubien vuosijuhliin varsinkin silloin, kun klubit täyttävät tasavuosia. Silloin tällöin on myös tehty ex tempore vierailuja klubi iltoihin. Meidän kylvämämme lions-aatteen siemen osui Mynämäellä hyvään maahan. Se on kasvanut ja menestynyt ja on toiminnallaan ollut kunniaksi omalle paikkakunnalleen - ja kummiklubilleen. Usko Rahikkala

16 Koroisten klubi lahjoittajana Leijonatoimintaan on perinteisesti kuulunut aktiviteettien kautta kerättyjen varojen lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen. Toimintakertomukset todistavat, että myös Koroisten klubi on lahjoittanut varoja koko olemassaolonsa aikana neljää vuotta lukuun ottamatta. Lahjoituksia on annettu muutamiin kohteisiin lähes säännöllisesti. Kuitenkin vuosien saatosssa näkyy jaksoja, jolloin jokin asia on ollut erityisen lähellä koroislaisten sydäntä. Rahojen suuntautumisessa on nähtävissä kulloinkin klubissa vaikuttaneiden veljien eskonpuumerkki. Tämä on luonnollista ja klubidemokratia on toiminut vuosittain yleensä hyvässä sovussa. Lahjoituksia on annettu eniten erilaisiin sairaanhoidon ja kuntoutuksen piiriin liittyviin toimenpiteisiin (n. 25 avustusta). Hyvänä kakkosena on SPR ja vastaavat järjestöt monine tarpeineen (n. 20). Seuraavina ovat omat nimikkopartiomme Koroisten Ritarit ja Maarian Kämmekät (n. 12), joiden rinnalle ovat nousseet viimeisenä vuosikymmenenä sekä kuvataide- että musiikkistipendit (molempia n. 12). Hieman vähemmälle ovat jääneet alkuvuosien urheilu (Nappulaliiga!) ja sotainvalidit, ja jo kolme eri kertaa olemme tukeneet nyt varsin ajankohtaista huumeiden vastustamista. Nämä mainitut kattavat rahallisesti valtaosan annetuista markoista, mutta joukkoon mahtuu lukemattomia kertakohteita kuten lapset, joita on tuettu eri organisaatioiden kautta ja erilaisin tempauksin kesäretkistä aina TYKS:in leikkikaluihin. Suurissa onnettomuuksissa kärsineitä on muistettu aina mahdollisuuksien mukaan. Näistä mainittakoon esimerkkinä v Lapuan räjähdysonnettomuus, josta jäi orvoksi suuri joukko lapsia. Kuriositeettina vielä mainittakoon v annettu 1100 markan avustus kahdelle nigerialaiselle sekä v tehty päätös rauhan puiden hankkimiseen 60 mk:lla! Klubimme Ladyjen sydäntä lähellä on ollut perinteisesti vähävaraisten perheiden tarpeet. Perheistä mainittakoon mm. taannoiset Åhmannin ja Eskolan perheet, joiden tukeminen oli Ladyillemme pitkäaikainen ja merkittävä aktiviteetti. Viimeksi kuluneiden viiden toimintavuoden aikana Koroinen on säästellyt markkojaan ja tähdännyt tähän v täyttyvään 40. toimintavuoteen ja sen juhlallisuuksiin, jolloin rahat annetaan ensimmäistä kertaa euroina. Viime vuosien lahjoitukset: v Kosovo- keräys 1000 mk Asunnottomien joulu 360 mk v Ei lahjoituksia v Sotaveteraanien turvapuhelin 3770 mk Suomi huumeettomaksi 4000 mk (Su-Hu ry.) Viulisti Katariina Junnila 2500 mk v Ei lahjoituksia v Huumekoiran kouluttamiseen 3000 Maarian Kämmekät 200 Koroisten Ritarit 200 Musiiikkiluokkien oppilasorkesteri 200 Antero Teräs

17 Klubi lahjoittaa 3000 euroa huumekoiran koulutukseen Suomen Lions-liiton teemana on tänä vuonna turvallinen tulevaisuus. Yhtenä tavoitteena tämän päämäärän toteuttamiseksi on huumevalistuksen lisäksi huumetorjuntatyö. Suomen lionsklubit järjestävät kuluvan vuoden aikana kymmeniä aktiviteetteja, joiden tarkoituksena on kerätä varoja huumevalistukseen ja torjuntaan. Tiedustelimme oman klubimme presidentiltä Hemmo Östermanilta, miten meidän klubissamme suhtaudutaan huumeongelmaan. - On mielestäni hyvä, että lionsliike ottaa näin voimakkaasti kantaa tähän asiaan. Minusta tuntuu, että kaikki veljetkään eivät vielä tajua, miten vakavasta ongelmasta on kysymys. Varsinkin niissä perheissä, joissa on kasvavia lapsia, ollaan todella huolestuneita. Järkyttävää tässä on se, että vanhempien hyvästä työstä huolimatta monet nuoret usein ajattelemattomuuttaan ryhtyvät kokeilemaan huumeita ja ajautuvat pikku hiljaa pysyväiskäyttäjiksi. Erityisesti minua huolestuttaa tällä hetkellä se, että politiikassa on mukana henkilöitä, jotka puoltavat ns. mietojen huumeiden käytön rangaistavuuden poistamista. Tulee mieleen kuuluisa ilmaisu Pandoran lippaasta, jonka avaaminen tuo mukanaan arvaamattomia vaaroja, sairauksia ja onnettomuuksia. Mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä tässä asiassa? - En ole alan asiantuntija, mutta käsittääkseni ainoa todella tehokas keino huume- ja päihdemyönteisyyden vähentämiseksi on valistustyö. Se on ennen kaikkea vanhempien tehtävä, mutta totta kai myös koululla on tässä tuhannen taalan paikka. Haluan erityisesti korostaa sitä, että en henkilökohtaisesti usko asiaa voitavan hoitaa poliisin tai muiden viranomaisten valvonnalla. Silloin ollaan jo tavallaan epäonnistuttu, kun nuori joutuu huumeiden käytöstä edesvastuuseen. Miten klubimme aikoo kantaa kortensa kekoon? - Me olemme jo aikaisemmin olleet mukana huumevalistus- ja huumetorjuntatyössä ja lahjoittaneet näihin tarkoituksiin melkoisesti varoja. Olemme säästäneet aktiviteettitilillämme varoja tätä juhlavuottamme varten, ja hallituksessamme pohdittiin pitkään, mihin tarkoitukseen kohdentaisimme tällä kertaa lahjoituksemme. Hallitus päätyi lopulta siihen, että lahjoitamme huumekoiran koulutukseen 3000 euroa. Muut kolme lahjoitusta menevät kohteisiin, jotka tukevat ns. hyviä harrastuksia. Eikö se, että varoja annetaan esimerkiksi huumekoiran koulutukseen, ole tavallaan osoitus siitä, huumevalistuksella uskota päästävän riittävän nopeasti tuloksiin? ettei - Tietysti näinkin voi sanoa. Nyt on kuitenkin todellinen hätätilanne käsillä, ja tarvitaan voimakkaita toimenpiteitä huumediilerien pysäyttämiseksi. Mielestäni huumekoirien käyttö satamissa ja tulleissa on erinomainen tapa ainakin jossakin määrin rajoittaa huumeitten maahantuontia. Mutta kuten sanoin pitkän päälle ei ongelmaa ratkaista valvonnalla. Ennaltaehkäisevä työ on sittenkin ainoa todella tehokas keino saada nuoret ymmärtämään, ettei huumekokeiluihin pidä koskaan lähteä. Seppo Sundelin

18 Kuuntele nuorta Yksi merkittävimpiä aktiviteetteja lionskiubimme historiassa on Sammon auditoriossa tammikuussa 1986 järjestetty te ta Kuuntele nuorta anna hänelle tavoiteltava tulevaisuus. Ei liene yllätys se, että alustajien käsittelemät aiheet ovat edelleen erittäin ajankohtaisia. Näyttäisi siltä, ettei mikään ole muuttunut 18 vuodessa. Klubin puolesta tilaisuuden avannut Timo Merilahti totesi mm. seuraavaa: - Isänmaamme luovuttaminen onnellisempana täytyy merkitä perimmältään muuta kuin aineellista hyvinvointia. Sen tulee olla ennen muuta nuorison henkistä tukemista, lannistamisen ja alistamisen sijasta, minkä vivahteisen tulevaisuudenkuvan me liian usein mustamaalauksella nuorisolle esitämme. Vuoropuheluamme tässä suhteessa odottavat nuorisoryhmät saattavat olla yhtä hyvin maan hiljaisia, vanhemmistaan etääntyneitä kuin ns. hunningolle joutuneita, eräitä karkeita ryhmiä esimerkkinä mainitakseni. Leijonien laajalle levinneenä ja järjestäytyneenä palvelujärjestönä tulisi eri jakelukanaviaan hyväksi käyttäen aktiivisesti pyrkiä levittämään elämänuskoa ja mahdollisuuksien monia vaihtoehtoja tällaisten negatiivisten tulevaisuudenkuvien eliminoimiseksi. Illan luennoitsijatja heidän aiheensa: Maaherra Pirkko Työläjärvi apulaisprofessori Jorma Piha kenttärovasti Kari Vappula lion Martti Pulkkinen Ei-poliittisten yhteisöjen vaikutustiet paremman tulevaisuuden rakentamisessa Miten keskustelemme nuorten kanssa, joita emme tavoita Miten nuorta voi auttaa kohtaamaan elämän realiteetit Lion-veljen käsityksiä käytännön lion-etiikasta Pirkko Työläjärven esitelmän johtavana lankana oli se, edistämisessä on ei-poliittisilla yhteisöillä suuria haasteita. että lähimmäisvastuun ja inhimillisyyden Jorma Pihan esityksen keskeinen sanoma voidaan kiteyttää muutamaan lauseeseen: - Nuoruusiän kehityksessä on vaihe, jolloin nuori todella näyttää olevan vanhemman polven tavoittamattomissa. Kysymyksen ratkaisu on siinä, että vanhemman polven tulee voida hyväksyä ja sallia tämä tilanne sekä itselleen että nuorelle. Vanhemman polven on kuitenkin jatkettava keskustelua nuoren kanssa siitä huolimatta, että se on yksipuolista ja tietää jäävänsä toivomaansa vastausta vaille. Tämä on välttämätöntä siksi, koska nuori voi itsenäistyä ja löytää oman paikkansa vain silloin, kun hänellä on joku vastus, josta irrottautua ja johon peilata omia ajatuksiaan. Kenttärovasti Kari Vappula vastaa kysymykseen, miten voi auttaa nuorta kestämään elämän realiteetit: - Auttaaksemme nuorta kohtaamaan asianmukaisemmin elämän realiteetteja meidän on autettava häntä sellaiseen elämään, missä hänen tunne-elämänsä perustarpeet saavat tyydytystä. Parhaiten tämä toteutuu, kun nuori kokee rakkautta turvallisessa ja luotettavassa vuorovaikutussuhteessa. Ihmisen tunne-elämän kaikki perustarpeet saavat tyydytyksen siinä määrin kuin hän on vuorovaikutussuhteissa, joille on tunnnusomaista kypsä rakkaus, rakastaa ja saada rakkautta.

19 Lastenjuhlat Klubimme tähänastisen toiminnan suurin aktiviteetti oli 23 vuoden ajan toteutetut lastenjuhlat. Niiden merkitys klubille oli moninainen. Ne kasvattivat merkittävästi jäsenistön yhteishenkeä, edellyttiväthän ne vuosittain kaikkien jäsenten ja perheitten aktiivista mukanaoloa niin itse tapahtumassa kuin ennakkojärjestelyissä. Niiden tuotto antoi klubille mahdollisuuden usein melko näkyväänkin avustustoimintaan oman paikkakuntamme vähäosaisten, terveydenhuollon, kulttuurin ja urheilun hyväksi. Lastenjuhlat saivat alkunsa jo heti klubin perustamisvuonna 1963 Usko Rahikkalan aloitteesta. Hän myös ideoi ja kehitti niiden toteutusta toimien mm. parina ensimmäisenä vuonna tapahtuman juontajana. VPK:n talon ja ulkoilun jälkeen siirryttiin konserttisaliin, jossa juhlat pidettiin aina lopettamiseen v saakka. Juhlien ohjelman päävetäjäksi pyrittiin aina saamaan kulloinkin pinnalla oleva valtakunnalllinen lastenjulkkis. Muiden muassa Orvo Kontio, Arja-täti, Simo Salminen, M.A. Numminen, Ragni Malmsten ja pari nukketeatteria olivat vetonauloinamme. Itse ohjelman rinnalla oli aulatiloissa monenlaista pyydystä lasten viihdyttämiseksi. Oli onnenpyöriä, onkimista, tikanheittoa, autorata, ilmapallojen myyntiä, ladyjen hattukauppa ym. Juhlien nettotuotto oli tasaisesti nousussa aina vuoteen 1983, jolloin saavutettiin ennätys, runsaat markkaa. Tulon kerääntymisessä näytteli pääosaa pääsylipputulojen lisäksi sponsorien hyväntahtoisuus. Viimeksi mainituista merkittävimpiä olivat Huhtamäen tehtaista Hellas, Leiras ja Mix, Viking-Line, Tuotevalinta, Lepolan Puutarha, Kesko, City-Market, Auran Rautateollisuus ja kaupunkilehti Turkulainen. Kiristyvä kilpailu tälläkin alalla johti vähitellen tuoton vähenemiseen. Vuonna 1985 tuli jo selvää tappiota. Kun saman aikaan oli havaittavissa sponsorien ja omien veljienkin väsähtämistä, tehtiin lopettamispäätös. Jorma Rilhimäki

20 Koroinen vesillä Paikalle, josta klubimme nimi on lähtöisin, saapuivat aikoinaan purjeilla liikkuneet ulkomaan kauppiaat. Klubin jäsenet ovat välittäneet Koroisten nimeä koko klubin historian ajan vuosittain päinvastaiseen suuntaan Itämeren alueelta aina Välimerelle asti sekä purjein että moottorialuksilla. Saaristomereen tutustumisen klubi aloitti kesällä 1966 Velkuan Teersalon läheisyydessä Vanamon perheen isännöidessä. Klubin toiminnan painopiste kohdistui parikymmentä ensimmäistä vuotta lapsiin. Tällöin kesiä 1968, 1971, 1972, 1975, 1978 ja 1979 hyödynnettiin järjestämällä lastenkotien tai päiväkotien lapsille vesibussimatkoja lähivesille. Tarjoilun (nakit ja munkki mehu) lisäksi matkoilla oli usein mukana haitarisetä, ja veljillä oli vähintään yhtä hauskaa kuin lapsilla hoitajineen. Kalastuksen tullessa pääasiaksi jäsenet siirtyivät ensin Hiittisten vesille 1973, 1975, 1976 ja 1977 Pertti Asolan isännöidessä sekä 1983 Kalevi Suomisen Hundlandin saarelle, jossa muistin mukaan käytiin toisenkin kerran. Saunomisen tullessa etusijalle kohteina olivat 1978 Martti Pulkkisen Härjanmaansaari savusaunoineen, 1982 hänen savusaunansa Kustavissa, 1979 Jyrki Laineen Houtskärin Bastholman mökki ja 1980 Pertti Asolan Merimaskun kesäpaikka. Purjeveneillä tehty matka Attuun toteutui syksyllä Iltaa vietettiin siellä Huhtamäki-yhtymän tiloissa. Veden äärelle, tosin autolla liikkuen klubiveljet ovat ryhmittyneet mainitun savusaunakäynnin lisäksi Totti Granlundin Taivassalon Linnaluotoon 1992 ja useita kertoja matkailuyrittäjämme Jorma Puustisen isännöimälle Kustavin Vanhalle Luotsiasemalle. Siellä on pidetty kalastuskilpailuja, teemaruokailuja ja kuutamoiltoja haitarimusiikilla höystettynä. Perustajapresidentistä Martti Pulkkisesta lähtien useat aktiivisimmista veljistä ovat olleet veneenomistajia ja monet heistä purjehtijoita. Luontevaa oli siten klubin kesätoiminnan tauon aikana yhdistää harrastuksia. Piikkiön klubin veli Teuvo Rumpunen omisti Nauticat-moottoripurjehtijan, jossa miehistönä kulkivat Rahikkala, Teräs, Rapala ja Asola. Vaihtelevalla kokoonpanolla kierrettiin vuosien aikana Visby, Sigtuna, Tukholma ja Tallinna. Pulkkisen vaihtaessa Swaninsa Najadin kautta Comet 39 :ään Teräs lähti sen hakumatkalle Oslo sta mukaan. Asola hyppäsi Hälsingborgista kyytiin vuonna Seuraavana vuonna Cometilla yritettiin Saarenmaalle Pulkkisen, Teräksen, Markkulan, Rahikkalan ja Asolan voimin. Neuvostoliittolainen rannikkovartiolaiva esti kuitenkin matkamme.vuonna 1992 matka onnistui. Tämän kesäkuisen matkan videokuvasi Ari Elo. Keväällä 1993 Pulkkinen, Markkula, Teräs, Elo ja Asola kävivät Pohjanmeren Helgolandissa ihmettelemässä saksalaisten sodanaikaisia sukellusveneiden luolapaikkoja. Vuoden 1994 keväällä vaihdettiin ilmansuuntaa päinvastaiseksi ja purj ehdittiin Suomenlahtea itään Kronstadtiin, jossa emme saaneetkaan yöpyä, vaan piti kulkea matalaa väylää pitkin Pietariin. Mukana olivat Pulkkinen, Teräs, Elo ja Asola. Kesäkuussa 1995 suunnaksi otimme Latvian Riian. Terjo Vuorimaa partiopoikapurjehtijana lähti ensi kerran gastiksi Pulkkisen, Teräksen ja Asolan lisäksi.

21 Veneaamiainen sisältää itse paistettuja croissantteja. Vas. Pertti Asola, Antero Teräs, Heikki Teuri ja Martti Pulkkinen. Ari Elo oli kunnostanut ketsin Finntern-35 asialliseksi matkaveneeksi. Sen purjehdusominaisuuksia piti syyskuussa 1995 kokeilla Isokarin retkellä. Testaajina olivat Vuorimaa, Rahikkala, Pulkkinen, Markkula, Teräs ja Asola. Kesällä 1996 tätä venettä lähtivät viemään Euroopan kanavia pitkin Espanjaan Markkula, Rahikkala, Teräs ja Asola. Pulkkisen kiertäessä maailmaa toisella veneellä vertailimme Pohjanmeren aaltoja samanaikaisesti, hän Englannista ja me Ranskasta. Klubimme osalta miehistö vaihtui viikottain matkan vaatiman ajan vuoksi. Paluumatkalla Elo toi 9-metri sen Flipperinsä Suomeen. Sitä piti keväällä 1997 lähteä ajamaan Ruotsin, Tanskan ja Puolan kautta Berliiniin. Uskaliaita veljiä olivat Pulkkinen (evp-lion), Rahikkala, Markkula, Teräsja Asola. Kahtena seuraavana vuonna kävivät Välimerellä seilaamassa Pulkkinen, Markkula, Teräs ja Asola. Syyskuussa 1999 teimme kulinaarisen matkan Reposaaren kuuluisaan kalaravintolaan. Kesäisin Teräs ja Asola tutkastelivat itäistä Välimerta. - - ~ -~..- ~ ~. I ~ ~ ~ - O O.~.1 - ~j ~g ~ ~ ~?~ ~ Lt ~ fi;- 2r :~ ~ -~ ~ ~ ~ ~ ~ ~.1~ ~ ~.. O O r - ~-~-.~ ~O -. -O ~O - - ~ 4-,~- ~-. ~3 4 ~.. ~- ~ ~r ~ ~ Kaksi purjehtijaveljeä, Pertti Asola ja Jaakko Markkula, Akropoliin huipulla Ateenassa. Kuva on vuodelta 1988.

22 Flipperillä tutkittiin keväällä 2001 Degerbyn ja Brunskärin saaret Markkulan, Teräksen ja Asolan voimin. Syksyllä 2002 aloitimme Markkulan Nauvon Torpbackan kautta tutustumisen Venäjän keisarin viimeiseen käyntikohteeseen Suomen Högsårassa. Mukaan lähti edellisten lisäksi myös Rahikkala. Matkoilta palattua läheiset tietenkin kyselevät, kuinka meni. Vastauksena sopii hyvin: - Kaikki oli mukavaa, tosin kaikkea en muista, mutta sen minkä muistan, sitä en koskaan unohda. Joka retkellä on osallistujilla pieniä, pitkään mieleen jääneitä asioita. Laineen mökillä silloinen ruokamestarimme Rautavuori teki töitänsä otsalamppu sytytettynä. Savusaunakerroilla taisi verkkoja jäädä vahingossa veteen, koska hernekeitto/kinkku eväinä täytti vatsat eikä kalojen kypsennys enää ollut tärkeätä. Iskolassa väiteltiin ahventen perkaustavoista ja siitä, avataanko hauki fileerattaessa ennen suolistamista selästä vai vatsasta. Markkulan veneessä ei paljon uskallettu skuuttien kiristyksestä puhua, sillä isäntä itse on kiertänyt jokaisen Saaristomerellä ja Raumanmerellä löytyvän kiven ja tiesi tarkalleen purjeiden asennon. Muistiin jääneitä tapauksia esimerkkeinä: - Ensimmäisellä Hiittisten-matkalla Lasse Aarnio jäi yksin kalliosaarelle toisten poistuttua huomaamatta veneellä. Urbaanin miehen vapaa-ajan varusteissa hänelle olisi nopeasti tullut hankaluuksia, ellei yhteisruokailussa olisi havaittu yhden miehen puuttuvan joukosta! - Seuraavalla matkalla Asolan sponsoroimia viikonvaihteen elintarvikkeita ei löydetty Kasnäsin rannasta mistään. Arvokas eväslaatikko oli Tikkumäentien kellarissa, onneksi Huhtamäen autokuljetus tuli avuksi. - Ensimmäinen yritys päästä Saarenmaalle oli ikimuistettavaa, sillä keväällä 1991 Baltian-maat olivat yrittämässä irtiottoa Neuvostoliitosta. Me olimme Saarenmaan Lions-klubin avulla varmistaneet viisumit, mutta niillä ei kuitenkaan päästy perille. Viron korkein neuvostohan hyväksyi itsenäisyyden vasta elokuussa Eväillä on aina ollut tärkeä rooli vesillä. Tanskan poikki tultaessa Limfjordenin kanavan kautta saimme pyytäjiltä muovikassillisen sinisimpukoita suoraan kauhasta. Niitä Jaskan tarkan valvonnan alaisena puhdistettaessa miehistölle oli tulla nälkä, niin aikaa vievää oli puuha. Kännykkätoiminta oli jo silloin vaivatonta, ja Suomesta saimme siten keittokirjatietoa simpukoiden monipuolisesta valmistuksesta. - Mukana olijoiden työ- ja koulutustaustoilla on selvitetty monia ongelmia. Heigolandin saarella monitoimimies Jaska jäi joukon kävelyryhmästä jälkeen. Katsottaessa, mihin mies jäi, näimme hänen pyörivän ympyrää. Hän tiedusteli meiltä, missä on tuoksusimake mehän emme tienneet mitään seuraessamme nauraen hänen liikehtimistään. Sama mies väitteli Puolan jokien suistossa biologijäsenen kanssa rämemajavan ja nutrian erosta, kunnes todettiin nutrian olevan rämemajavan nahka. Sen jälkeen nämä kaksi ryhtyivät hakemaan mölysammakkoa äänen perusteella ja lopuksi totesivat äänen tulevan veneen sisäpuolelta kolmannen veljen kuorsatessa. - Laulu haitarin säestyksellä on itseoikeutettua iltatoimintaa. Vihdoinkin on raumlaisittain opittu kaad liiveihis ryyp. Sen sijaan shanty-laulut (purjelaivakauden työlaulut) ovat sooloina jääneet perustajapresidentimme yksinoikeudeksi. Soololaulu Saarenmaan Kuressaaren linnassa on hänen esittämänään videotallennettu.

23 Klubin toimintaa kritisoitaessa esitetään usein toivomuksia virallisten kokousten jatkamista epävirallisemmilla veljesistunnoilla, saunailloilla, perheretkillä, ym. Hektistä nykyaikaa syytetään siitä, ettei mikään näistä tuo lisäarvoa veljeyteen. Jäsen, joka on ollut kerrankin mukana lastenjuhlissa, sieniretkillä, maalaustalkoissa yms. tai jolla on tilaisuus osallistua edellä kuvattuihin vesillä liikkumisiin, ymmärtää näillä tilaisuuksilla saavutetun valtavan toveritunteen. Kuten edellisen historiikin kirjoittajamme Torsten Granlund Post Scriptumissa toteaa: Kun löydämme toisemme, kun arvostamme lähimmäistämme ihmisenä, on meidän työllämme kantavuutta. Vesillä olemme oppineet tuntemaan toisiamme. Pertti Asola

24 Veli Usin seikkailut Itämerellä ja Suomenlahdella VENEILYÄ Olimme tulossa kylään eräänä tuulisena syksyisenä iltana Merimaskun Iskolaan Asolalle. Miehistöä oli riittävästi, mutta lähes kaikki kippari Makea lukuun ottamatta kokemattomia näinkin suuren veneen - jollainen Maken Sven oli - hantteeraamiseen. Laituri oli avoin silloin vallinneelle luoteen-pohjoisen väliselle tuulelle. Mistä sitten lie johtunutkin, ei ankkuria toimitettu perästä mereen silloin kuin olisi pitänyt. Vene kääntyi poikittain rannan suuntaisesti ja köli sai ensimmäisen kosketuksen pohjakivikkoon. Make oli onneksi pinnassa ja yritti saada koneen avulla keulaa nousemaan tuuleen ja venettä irti rannasta. Ei noussut tuuli painoi liian voimakkaasti. Moottori pakille, ja Make yritti saada perän nousemaan. Se nousikin, koska tuuli ei painanut samalla tavalla. Hitaasti, köli pohjaa raapien, tuulen voimasta vene vähän kallellaan nousimme, vene oikeni, pohjakosketusta ei enää ollut. Kaikki oli taas hyvin. Kun sitten uudestaan lähestyimme laituria, laskettiin ankkuri perästä ulos jo salmen näin varmistaen kipparillekin rauhallisen unen sen lyhyen! - UR puolessa välissä LÄHTÖ TALLINNASTA Leijonaveli Rumpusen kipparoima Nauticat 39 oli valmis lähtemään Tallinnasta, miehistönä oleva Koroisten leijonaryhmä oli myös valmiina irroittamaan touvit. Piritassa 15 vuotta sitten vallinneen tavan mukaan veneen tuli sekä lähtiessä että tullessa kulkea ns. tullauslaiturin kautta, jossa viranomaiset suorittivat tarvittavat rituaalit. Siirryimme tähän laituriin, tarkastukset sujuivat ongelmitta, saimme veneen paperit takaisin ja olimme valmiit lähtemään merelle. Kippari käynnisti koneen, ja venäläinen vartiomies irrotti köydet, koska sille laiturille veneen miehistö ei enää päässyt, ja niin lähdimme. Ollessamme 10 metrin päässä laiturista kone sammui. Käynnistysyritykset olivat turhia. Koko tarkastava delegaatio seisoi vielä rannalla, ja tuuli painoi meidät takaisin laituriin. Taas köydet kiinni, ja kipparin johdolla aukaisimme veneessä olevan valtavan moottoritilan, joka on ohjaamon alla ja jonka olemassaolosta emme mekään kaikki eivätkä ainakaan venäläiset viranomaiset tienneet mitään. Laiturilla seisovien ilmeet olivat näkemisen arvoisia, mutta niin olivat meidänkin, kun tajusimme, että tästä voi vielä syntyä SUURI ongelma. - Tulisimmeko takaisin Viroon 7 Onko meillä viisumi 7 Konetilaan olisi hyvin mahtunut neljä miestä, ja näitä salakuljetettaviahan rajavartijat etsivät. Yhtään hymyilevää ilmettä ei näkynyt. No. Kapteeni meni konehuoneeseen, vaihtoi polttoainesuodattimen, käynnisti koneen ja venäläinen vartiomies irrotti taas köydet. Ajoimme aallonmurtajan aukosta ulos, ja se oli kai Pertti, joka kiiruhti kaatamaan oikein kunnolliset. - UR