Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset. Hämeen liiton julkaisu V:88

Transkriptio

1 Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset Hämeen liiton julkaisu V:88 Eeva-Liisa Schulz, Minna Seppänen muinaisjäännökset Hämeen liitto ja Museovirasto Toim. Minna Seppänen 1 1 Hämeenlinna 2008

2 Julkaisun tiedot: Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset Eeva-Liisa Schulz, Minna Seppänen Hämeen liitto, Museovirasto Hämeen liiton julkaisu V:88 Hämeenlinna 2008 Kirjoittajat: Kalevi Hokkanen (Geologian tutkimuskeskus) Eeva-Liisa Schulz (Museovirasto) Minna Seppänen (Hämeen liitto) Olli Soininen (Museovirasto) Toimitus: Minna Seppänen Kartat: Olli Vaunumäki ISBN ISSN Taitto: Jirka Messman Paino: Hämeenlinnan Offset-Kolmio Paino Oy Hämeen liiton yhteystiedot: Hämeen liitto Niittykatu Hämeenlinna Puh Julkaisun tuottanut hanke: Arkeologisen kulttuuriperinnön täydentävät selvitykset Hämeessä ( Arkeologia ) Päävastuu: Hämeen liitto Yhteistyössä: Museovirasto, Forssan kaupunki, Humppilan kunta, Jokioisten kunta, Rengon kunta, Tammelan kunta, Ypäjän kunta, Geologian tutkimuskeskus (GTK), Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK), Forssan museo, Retu-hanke, Hämeen virkistysalueyhdistys. Julkaisun jakelu: Hämeen liitto, Museoviraston Hämeenlinnan toimisto, Forssan museo, kunnat Arkeologiset inventoinnit Museovirasto: Esihistoriallisten muinaisjäännösten inventoinnit: FL Petro Pesonen 2001, Historiallisen ajan muinaisjäännösten inventoinnit: FM Johanna Enqvist Kannen kuva: Järvensuon kivikautinen asuinpaikka Humppilassa. Paikka kunnostettiin opetus- ja matkailukohteeksi vuonna Muinaismaiseman mallinnus Hämeen ammattikorkeakoulu HAMK / Ari-Juhani Siivola, 2007.

3 SISÄLLYS Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset Alkusanat Muinaisjäännökset osana Hämeen kulttuuriperintöä Hämeessä yli 700 muinaisjäännöstä Merkittävät aikakaudet Hämeessä... 5 Eeva-Liisa Schulz, Minna Seppänen Toim. Minna Seppänen 1.3 Muu kulttuuriperintö Hämeessä Arkeologisten inventointien tilanne Hämeessä Arkeologiset käyntikohteet Lounais-Hämeen ja Rengon muinaismaisemat Maisema- ja asutushistorian kytkökset Selvitykset Itämeren varhaisvaiheista Hämeessä Lounais-Hämeen maankohoamisesta ja muinaisrannoista Muinaismaisemien 3d-mallinnukset Lounais-Hämeessä ja Rengossa Arkeologinen kulttuuriperintö Lounais-Hämeessä ja Rengossa Arkeologiset inventoinnit 2001 ja Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologiaa Forssan muinaisjäännökset Humppilan muinaisjäännökset Jokioisten muinaisjäännökset Rengon muinaisjäännökset Tammelan muinaisjäännökset Ypäjän muinaisjäännökset Matkailu- ja opetuskohteet Muinaisjäännösten suojelu, hoito ja käyttö Muinaisjäännösten suojelu Muinasjäännösten hoito LIITE 1: Arkeologia hanke LIITE 2: Julkaisun lähteet LIITE 3: Tietoa ja neuvoja... 44

4 Alkusanat Lounainen Häme sai ensimmäiset asukkaansa kymmenkunta tuhatta vuotta sitten, aikana jolloin seutu oli silloisten merien rannikkoa. Näistä ja muista muinaisista ajoista on seudun maisemassa edelleen lukuisia jäänteitä. Koko Lounais-Häme ja Renko komeine maisemineen ovat hämäläisittäin ja suomalaisittain merkittävää kulttuuriympäristöä. Kulttuurimaiseman ytimiä ovat Loimijoen ja Renkajoen vesistöt. Näissä ja muissa seudun kulttuurimaisemissa on runsaasti muinaisjäännöksiä, rakennusperintöä ja perinnemaisemia Hämeelle tyypilliseen tapaan toinen toiseensa sulautuen. Arkeologinen kulttuuriperintö on kulttuuriympäristön vaikeammin havaittava ja tutkittava osa, mutta maallikonkin silmä voi harjaantua näkemään maiseman aika- ja kulttuurikerroksia. Muinaisjäännöksistä vanhimmat ovat kymmenentuhannen ja nuorimmat alle sadan vuoden takaa. Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologista kulttuuriperintöä tutkittiin ja siihen liittyvää kulttuurimatkailua kehitettiin kolmivuotisella hankkeella vuosina Hämeen liitto kiittää lämpimästi kaikkia niitä tahoja, jotka kantoivat oman kortensa kekoon laajan ja vaativan työn onnistumiseksi. Museovirasto, erityisesti sen tutkijat ja Hämeenlinnan toimisto, ansaitsevat onnittelut tuloksellisesta tutkimus- ja neuvontatyöstä. GTK ja HAMK olivat mukana luomassa uusia muinaishistorian tutkimus- ja valistusmenetelmiä. Kunnat ja sadat yleisötilaisuuksiin osallistuneet kuntalaiset osoittivat suurta kiinnostusta ja intoa oman kulttuurihistoriansa selvittämiseksi ja vaalimiseksi. Toivottavasti tämä julkaisu auttaa ymmärtämään Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologista historiaa ja maisemaa. Muinaisuus on läsnä hämäläisessä ympäristössä, se on yhteisiä juuriamme. Hyvin hoidettuna siitä on iloa monille. Minna Seppänen Maakunta-arkkitehti, Hämeen liitto Lounais-Hämeen ja Rengon

5 1. Muinaisjäännökset osana Hämeen kulttuuriperintöä Minna Seppänen 1.1 Hämeessä yli 700 muinaisjäännöstä Ihminen on elänyt Hämeessä yli kymmenen vuosituhannen ajan. Maankamaraan tallentuneet elämisen jäljet ovat kiinteitä muinaisjäännöksiä. Niitä tunnetaan Hämeestä useita satoja, ja uusia löytyy jatkuvasti. Vuonna 2008 Kanta-Hämeen 16:n kunnan alueelta tiedossa oli yli seitsemänsataa kiinteää muinaisjäännöstä, joista yli kuusisataa on suojeltu. Näistä vajaa kolmannes on Lounais-Hämeessä ja Rengossa. Tyypillisiä kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat asuinpaikat, kalmistot ja erilaiset elinkeinoihin ja puolustautumiseen liittyvät rakenteet. Kiinteiden muinaisjäännösten lisäksi arkeologiseen kulttuuriperintöön kuuluu yksittäisinä esineinä löytyneitä irtaimia muinaisesineitä. Näitä ovat esimerkiksi työkalut, astiat ja muut käyttötavarat sekä aseet ja korut. Muinaisjäännökset ovat merkittävä osa Hämeen kulttuuriperintöä. Arkeologinen kulttuuriperintö on enimmäkseen ympäristön kaikkein vanhinta osaa, sen syvimpiä juuria. Maanpäällisiä rakennuksia on säilynyt Suomessa ja Hämeessä vasta keskiajalta ja sen kivikirkoista lähtien. Melkein kaikki sitä varhaisempi historiatieto perustuu muinaisjäännöksiin. Hämeen arkeologisessa kulttuuriperinnössä on suuria seudullisia vaihteluita. Hämeenlinnan seudulla on runsaasti rautakautisia muinaisjäännöksiä, joita Riihimäen ja Forssan seuduilla on hyvin vähän. Etelä- ja Lounais-Häme voivat puolestaan ylpeillä maamme vanhimmalla asutushistorialla, josta kertovat runsaat ja tieteellisesti merkittävät kivikauden löydöt. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä on runsaasti kaikkialla Hämeessä. 1.2 Merkittävät aikakaudet Hämeessä Häme on ollut yhtäjaksoisesti asuttuna koko jääkauden jälkeisen ajan. Hämeen vanhimmat muinaisjäännökset ovat yli kymmenentuhannen ja nuorimmat alle sadan vuoden takaa. Hämeen arkeologisessa historiassa merkittäviä jaksoja ovat kivikausi, rautakausi ja historiallinen aika. Suomen arkeologisen historian kulttuureista puuttuu liki tyystin pronssikausi, joka oli vallalla lounais- ja etelärannikolla silloin, kun Hämeessä kivikautinen elämäntapa vaihettui rautakautiseksi. Kivikausi ja pronssikausi (noin ekr.) Ensimmäiset ihmiset asuttivat Hämeen jo muutaman sadan vuoden kulutta jääkauden päättymisestä, noin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Häme oli tuolloin Itämerta edeltäneiden muinaismerien rannikkoa. Kivikauden ihminen eli metsästäen, kalastaen ja muita luonnonantimia keräten. Tämän ajan muinaisjäännöksiä, enimmäkseen asuinpaikkoja, tunnetaan eniten lounaisesta ja eteläisestä Hämeestä. Kivikauden viimeistä tuhatta vuotta voidaan Hämeessä kutsua myös varhaismetallikaudeksi. Tutkimuksellisesti merkittävimpiä kivikautisia löytöalueita Hämeessä ovat Riihimäen Silmäkeneva ja Humppilan Järvensuo, joista molemmista on löytynyt tuhansia vuosia vanhoja puuesineitä. Kivikautisia kiinteitä muinaisjäännöksiä on Hämeessä vuonna 2008 noin 230 kpl. Rautakausi (noin 500 ekr jkr.) Maanviljely levisi Hämeeseen noin 3500 vuotta sitten. Samoihin aikoihin alkoi metalliesineiden käyttö, Hämeessä ensisijaisesti raudan. Pysyvä, kylämäinen asutus vakiintui Hämeessä 200-luvulla jkr. Asutusta oli eniten Vanajaveden ja Hauhon vesireittien tuntumassa. Tämän ajan muinaisjäännöksiä ovat linnavuoret, kuppikivet ja miekanhiontakivet sekä kalmistot. Tunnetuimpia muinaisjäännöksiä ovat Vanajaveden ja Hauhon reitin vesistöjen linnavuoriketjut. Tältä ajalta on Hämeestä runsaasti myös esinelöytöjä, kuten koruja, aseita ja työkaluja. Vuonna 2008 Hämeestä on tiedossa noin 190 rautakautista kiinteää muinaisjäännöstä. Historiallinen aika (noin 1150 jkr. alkaen) Historiallisella ajalla Häme asutettiin kauttaaltaan. Keskiaikaiseen Hämeen linnaan johtivat lounaasta Hämeen härkätie, idästä Ylinen Viipurintie, etelästä Hämeentie ja Suuri meritie sekä monet muut kulkureitit. Kivikirkot, kylät, kartanot ja kievarit sijaitsivat rantojen ja teiden tuntumassa. Jokien varsilla oli myllyjä ja myöhemmin teollisuutta. Historiallisen ajan kiinteitä muinaisjäännöksiä ovat vanhat tielinjat, autioituneet kylätontit, kaskialueet, myllynpaikat, uhrilähteet, rajakivet sekä maailmansotien aikaiset juoksuhaudat. Vuonna 2008 Hämeestä on luetteloitu noin 120 historiallisen ajan muinaisjäännöstä, mutta systemaattista inventointia on tehty vasta Lounais-Hämeessä ja Rengossa. Historiallisen ajan muinaisjäännöksiä on luonnollisesti myös nykyisten rakennettujen alueiden alla. Esimerkiksi Hämeenlinnan vanhimman kaupungin jäänteet ovat linnan viereisellä kasarmialueella. Valokuvat: Esimerkkejä eri aikakausien muinaisjäännöksistä Hämeessä. a) Kivikausi: Elonkierto, Jokioinen. Töyräältä alas Loimijoelle katsoessa on peltojen paikalle helppo kuvitella muinainen meri, jonka rannoilla on näillä main runsaasti kivikauden asuinpaikkoja. b) Rautakausi: Letkun koulun kuppikivi. Rautakautiset muinaisjäännökset ovat harvinaisia Lounais-Hämeessä. c) Historiallinen aika: Palsankallion rajakivi, Renko. Paikka on Hämeen härkätien varressa. d) Moniperiodinen tai ajoittamaton: Viloilan kivikautinen asuinpaikka ja keskiaikainen kylätontti, Ypäjä. Kaksi kiinteää muinaisjäännöstä samalla paikalla. Valokuvat a), c) ja d) Hämeen liitto / Minna Seppänen, , valokuva b) Museovirasto / Petro Pesonen, a) b) c) d) muinaisjäännökset 4 5

6 1.3 Muu kulttuuriperintö Hämeessä Arkeologinen kulttuuriperintö näkyy hämäläisessä maisemassa monin tavoin, sekoittuneena ympäristön muihin kulttuuripiirteisiin. Hämäläiselle kulttuuriympäristölle on tyypillistä, että samalla paikalla tai alueella on runsaasti erilaisia ja eri aikakausia edustavia kulttuuripiirteitä. Tämä johtuu asutuksen pitkästä jatkumosta ja yhtäjaksoisuudesta samoilla sijoilla. Maiseman ominaisuudet ovat aina olleet lähtökohta ihmiselämälle. Kulloinenkin elämäntapa on vaikuttanut siihen, mitä paikkoja ihminen on valinnut asuinsijoikseen. Hämeessä ihmistä ovat kautta aikain vetäneet puoleensa vesistöjen rannat, helposti muokattavat maaperät, pienilmastoltaan suotuisat maastonkohdat sekä maakunnallisena erityispiirteenä harjut kuivine kulkureitteineen ja lähteisine liepeineen. Arkeologinen kulttuuriperintö sulautuu osaksi kulttuurimaisemaa, jossa on myös rakennusperintöä ja perinnebiotooppeja. Niillä alueilla, jotka on luokiteltu valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaiksi maisema-alueiksi, rakennetun kulttuuriympäristön alueiksi tai perinnebiotoopeiksi, on varsin usein myös runsaasti muinaisjäännöksiä. Tyypillisiä tällaisia alueita ovat monet Ydin-Hämeen kulttuurimaisemista. Toisaalta muinaisjäännöksiä saattaa olla runsaasti myös luonnonympäristöissä, kuten esimerkiksi Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistojen tai Saaren kansanpuiston maisemissa. 1.4 Arkeologisten inventointien tilanne Hämeessä Kanta-Hämeen muinaisjäännöksiä on eri tavoin tutkittu jo kauan. Vain osa tutkimuksista on arkeologisia kaivauksia, jolloin muinaisjäännös tutkitaan perusteellisesti maata kaivamalla ja tarkasti dokumentoimalla. Suuri osa viime aikoina tehdyistä arkeologisista tutkimuksista on ollut inventointeja eli uusien muinaisjäännösten yleispiirteistä etsimistä ja paikantamista, liittyen kaavoitukseen ja rakentamiseen. Hämeen arkeologisten inventointien tarvetta arvioitiin 2000-luvun alussa alueellisena yhteistyönä maakuntakaavaa ja kulttuuriympäristöohjelmaa varten. Vähiten tutkituksi todettiin maakunnan lounaiset ja eteläiset osat. Maakunnallisena kokonaisuutena tietoa Kanta-Hämeen kiinteistä muinaisjäännöksistä on viimeksi julkaistu 1980-luvun lopulla (Kanta-Hämeen muinaisjäännökset, 1988). Julkaisu on kokonaisuutena vanhentunut, sillä muinaisjäännöksiä koskeva tieto on kahdessakymmenessä vuodessa täydentynyt merkittävästi. Viimeisin merkittävä ja laaja inventointi tehtiin kuuden kunnan alueella vuosina Lounais-Hämeen ja Rengon inventointien menetelmät osoittautuivat erinomaisen onnistuneiksi. Tulokset mullistivat koko Kanta-Hämeen arkeologisen kartan. Lounais-Häme nousi maakunnan merkittävimmäksi kivikautiseksi seuduksi. Lounaisesta Hämeestä tuli myös laaja-alaisimmin inventoitu maakunnan osa, sillä mukana oli ensimmäistä kertaa myös historiallisen ajan muinaisjäännösten kartoitus. Lounais-Hämeen ja Rengon inventoinnit toivat esiin maakunnallisen tarpeen päivittää myös Kanta-Hämeen kymmenen muun kunnan tietoaineisto. Esihistorian ajan osalta tarvitaan uuteen muinaisrantatietoon (Kanta-Hämeen muinaisrannat, 2007) pohjaava täydennysinventointi lopuista Kanta-Hämeen kymmenestä kunnasta. Samoilla alueilla on niin ikään kiireellinen historiallisen ajan muinaisjäännösten kartoitus. Maakunnallisen kokonaiskuvan päivittämiseksi sekä maakuntakaavoitusta, kuntien yleiskaavoitusta ja rakentamisen ohjausta varten pyritään täydennysinventoinnit tekemään vuosien aikana Hämeen liiton ja Museoviraston koordinoimana. Tämän jälkeen on uuden maakunnallisen julkaisun aika. 1.5 Arkeologiset käyntikohteet Vuonna 2008 julkaistiin ensi kertaa luettelo ja matkailuesite Hämeessä olevista arkeologisista käyntikohteista, jotka sopivat matkailu- ja opetuskäyttöön. Esitettä saa mm. Hämeen liitosta, Museoviraston Hämeenlinnan toimistosta ja Forssan ja muiden kaupunkien museoista. Kohteita hoidetaan Museoviraston valvonnassa. Osa kohteista sopii vain omatoimisiin ja pienimuotoisiin vierailuihin, mutta osa sopii myös ryhmille. Kohteet ovat Hämeelle tyypillisiä muinaisjäännöksiä. Muut kuin luettelon kohteet saattavat sijaita pihapiireissä tai yksityisillä mailla. Kaikki muinaisjäännökset ovat lain (295/1963) rauhoittamia. Niiden kaikenlainen kajoaminen, peittäminen ja kaivaminen on kielletty. Valokuva: Kesäkuussa 2008 julkaistu Hämeen maakunnallinen arkeologiaesite lienee ensimmäinen laatuaan maassamme. Valokuva Hämeen liitto / Minna Seppänen, Arkeologisia matkailu- ja opetuskohteita 1. Forssa. Salmistonmäki. Varhaismetallikautinen asuinpaikka 2. Forssa. Vieremä. Keskiaikainen kylänpaikka 3. Hattula. Mierolan sillankorva. Rautakautinen kuppikivi 4. Hattula. Retulansaaren muinaisjäännösalue 5. Hattula. Tenholan linnavuori. Rautakautinen muinaislinna 6. Hauho. Hannula. Kivikautinen asuinpaikka ja rautakautinen kalmisto 7. Hauho. Hovinkartano. Rautakautinen kuppikivi 8. Hauho. Kalomäki. Rautakautinen kalmisto ja asuinpaikka 9. Hauho. Lyömäki. Rautakautinen kalmisto ja kuppikivi 10. Hausjärvi. Valkeelampi. Uhrilähde ja sammaslähde 11. Humppila. Järvensuo 1. Kivikautinen asuinpaikka 12. Humppila. Myllynkulma. Vesimyllyjen jäänteitä historialliselta ajalta 13. Hämeenlinna. Hämeenlinnan kuppikivet. Rautakautisia uhrikiviä a) Aunela, b) Imatran Voima 3 (Viitahaka), c) Sibeliuksenpuisto d) Uhrikivenkatu (Kivikolunpelto) 14. Hämeenlinna. Hämeenlinnan linnavuoret. Rautakautisia muinaislinnoja a) Aulangonlinna. b) Linnanpää (Hakovuori) c) Mantereenlinna d) Palvaanlinna 15. Hämeenlinna. Vankanlähde. Uhrilähde 16. Hämeenlinna, Varikonniemi. Rautakautinen ja keskiaikainen asuinpaikka 17. Janakkala. Hakoistenlinna. Keskiaikainen muinaislinna 18. Janakkala. Räikälä. Moniperiodinen muinaisjäännösalue 19. Jokioinen. Muinaisrannat. Kivikautisia asuinpaikkoja 20. Kalvola. Könnölänmäki. Rautakautinen röykkiöäalue 21. Kalvola. Peltokutila. Rautakautinen kalmisto 22. Lammi. Honkaliini. Rautakautinen kalmisto ja uhrilähde 23. Loppi. Joentaka. Ensimmäisen maailmansodan linnoitusalue 24. Loppi. Salon kartano. Muinaisjäännösalue esihistorialliselta ja historialliselta ajalta 25. Renko. Palsankallio. Rajamerkki historialliselta ajalta 26. Renko. Pitkäjärven tieraunio (Jauhopolku). Tienpohja historialliselta ajalta 27. Renko, Puhinniemi. Kivikautisia asuinpaikkoja 28. Riihimäki. Szolnokinpuisto. Mahdollisesti rautakautinen kuppikivi 29. Tammela. Korteniemi. Kivikautinen asuinpaikka 30. Tammela. Mustiala. Keskiaikainen kylänpaikka ja kivikautinen asuinpaikka 31. Tammela. Venesilta. Kivikautinen asuinpaikka 32. Tuulos. Laurinkallio. Rautakautinen muinaislinna 33. Ypäjä. Viloila. Kivikautinen asuinpaikka ja keskiaikainen kylänpaikka 34. Ypäjä. Muinaisrannat. Jääkauden jälkeisiä merenrantaterasseja Kartta: Arkeologinen kulttuuriperintö. Opetus- ja matkailukohteita Hämeessä. Vuonna 2008 ensi kertaa julkaistun matkailuesitteen kohteet. Kartta antaa hyvän kuvan myös ajoitusten erilaisuudesta eri puolilla Hämettä. Museoviraston paikkatietoaineisto 2008, kartta Hämeen liitto 2008 / Olli Vaunumäki. Lounais-Hämeen ja Rengon

7 muinaisjäännökset 6 7

8 2. Lounais-Hämeen ja Rengon muinaismaisemat Minna Seppänen: luvut 2.1, 2.2, 2.4 Kalevi Hokkanen: luku Maisema- ja asutushistorian kytkökset Maiseman kehityshistoria ja maaperän ominaisuudet ovat vaikuttaneet ratkaisevasti asutuksen sijoittumiseen. Erityisesti varhaisimpina aikakausina ihmisen elanto oli aivan suoraan riippuvainen luonnon antimista ja olosuhteista. Tämän vuoksi jääkauden jälkeinen maisemahistoria, varhaisimman asutuksen historia ja arkeologinen historia ovat kytköksissä toisiinsa. Jääkausi päättyi Hämeessä noin kymmenen tuhatta vuotta sitten. Yli kaksi kilometriä paksu jää suli vedeksi. Vesi huuhtoi ja muokkasi jään alta paljastunutta maata ja kerrosti savea ja muita hienojakoisia maa-aineksia pohjaansa. Tuhansia vuosia kestänyt jään, veden ja maan vuoropuhelu näkyy yhä Lounais-Hämeen ja Rengon maisemissa. Muinaisille merenrannoille ilmestyi ihminen jo 500 vuoden kuluessa jääkauden päättymisen jälkeen. 2.2 Selvitykset Itämeren varhaisvaiheista Hämeessä Geologian tutkimuskeskus (GTK) selvitti lounaisen Hämeen varhaista maisemahistoriaa arkeologisten inventointien tarpeisiin vuonna Työ perustui geologisen tutkimustiedon lisäksi paikkatietopohjaiseen mallinnukseen. GTK:n selvitys antoi kuvan Itämerta edeltäneiden muinaismerien vaiheista ja paikansi arkeologisen tutkimuksen kannalta kiinnostavimmat rantaviivat. Tieto muinaisten rantaviivojen sijainnista osoittautui erittäin hyödylliseksi esihistorian ajan arkeologisille inventoinneille. Maastotyöt osattiin kohdentaa oikeille alueille, ja tulokset olivat erinomaiset. Erityisesti kivikautisia muinaisjäännöksiä löytyi tavanomaista enemmän. Muinaisrantakartat mahdollistivat myös kulttuurimaiseman kehityksen kokonaisvaltaisen ymmärtämisen. Kalevi Hokkasen GTK:ssa tekemä työ julkaistiin monistettuna raporttina, jonka sisältöä esitellään seuraavassa luvussa 2.3 (Kalevi Hokkanen. Lounais-Hämeen muinaisranta-analyysit ja muinaisrantojen visualisointi. 2005). Myöhemmin vastaava työ tehtiin koko Kanta-Hämeen alueelta (Hanna Virkki, Kalevi Hokkanen. Kanta-Hämeen muinaisrannat. Itämeren varhaisvaiheiden visualisointi. 2007). Valokuva: Näkymä Loimijoen yli Hevosopistolle Ypäjällä. Tuhansia vuosia vanhoja merenrantoja näkyy maisemassa terassimaisina tasanteina. Näistä kertova opastaulu on Hevosopistolta Poukkasillalle menevän tien risteyksessä. Valokuva Hämeen liitto / Minna Seppänen, Kartta: Muinaisia rantaviivoja Ypäjällä. Opastaulussa oleva kartta. Kartta GTK:n aineiston 2005 pohjalta Hämeen liitto / Olli Vaunumäki, Lounais-Hämeen ja Rengon

9 2.3 Lounais-Hämeen maankohoamisesta ja muinaisrannoista Jääkausi ja itämeren vaiheet Hokkasen v tekemässä selvityksessä tärkeimpänä yleisenä geohistoriallisena lähteenä olivat Matti Saarniston tutkimukset (Matti Saarnisto. Karjalan synty, Jyväskylä 2003). Hokkasen lainaaman Saarniston mukaan Itämeren kehityksessä jääkauden jälkeen erotetaan seuraavat vaiheet: Baltian jääjärvi (n vuotta sitten) Yoldiameri (n vuotta sitten) Ancylusjärvi (n vuotta sitten) Litorinameri (9 500 vuotta sitten nykyinen Itämeri, raja vähittäinen) Maankohoaminen Jääkaudella jääpeite oli kaikkein paksuimmillaan Perämeren ympäristössä, noin 2,5 km. Mannerjään perääntyessä maa alkoi kohota. Maankohoamisen pääsyy on painon alta vapautuneen maankuoren palautuminen tasapainotilaan. Maa kohosi nopeimmin heti jään poistuttua, Perämeren piirissä yli kymmenen metriä sadassa vuodessa ja Hämeessäkin useita metrejä vuosisadassa. Perämeren ympäristössä maa kohoaa vielä nykyisinkin noin 9 mm vuodessa. Maaperä ja kasvillisuus jääkauden jälkeen Kun mannerjäätikkö vetäytyi, sitä seurasi sulamisvesistä muodostunut Baltian jääjärvi ja myöhemmin muut Itämerivaiheet. Lopullisesti jää oli hävinnyt Suomen alueelta Ancylusjärven aikana, noin 9000 vuotta sitten. Viimeiset mannerjäätikön rippeet Suomessa sulivat Perämeren pohjukassa ja Tornionjokivarressa. Kallioperän pinta oli jäätikön irrottamasta ja louhimasta kivi- ja maa-aineksesta syntyneen moreenin peitossa. Avovesi, joet ja sateet huuhtoivat moreenia, josta hienoaines kulki veden mukana kerrostuen syvänteisiin saveksi ja siltiksi. Kalliomäkien rinteille ja juurille kasaantui rantakerrostumia hiekasta, sorasta ja kivistä. Paikoin syntyi lohkareikkoja rinteisiin, joita aallokko huuhtoi tavallista pidempään ja joissa lähtömateriaalia oli riittävästi paikalla. Rantatörmiä ja -terasseja syntyi myös harjujen kupeisiin. Nämä ovat pääasiallisena kohteina puhuttaessa muinaisrannoista. Ne erottuvat hyvin maastossa ja ovat helppoja havainnoida. Turpeen muodostuminen alkoi heti maan kohottua vedestä niillä alueilla, jotka olivat soistumiselle alttiita. Tutkimusalueen turvekerrostumat ovat esimerkiksi Tammelan Torronsuolla noin kymmenen metriä paksuja. Turpeen vuotuinen kerrostumisnopeus on siis Torronsuolla ollut noin 1 millimetri, mikä on Suomen soiden keskimääräiseen turpeenmuodostumiseen verrattuna noin kaksinkertainen (Taipale ja Saarnisto 1991). Varsin nopeasti perääntyvää jäätikköä seurasivat ruohot, varpumaiset kasvit ja matalat pajut. Myös koivu oli hyvin varhainen tulokas. Se saapui Suomeen jo Yoldiameren aikana ja pian sen seuraksi ilmaantui mänty. Ilmasto lämpeni nopeasti joten pähkinäpensaan ohella lepät ja jalot lehtipuut olivat yleisiä Litorinakaudella. Kuusi on myöhäinen tulokas, se levisi idästä tutkimusalueelle vasta noin 3500 vuotta sitten. Kuntakohtaiset karttatulkinnat Päätelmät Lounais-Hämeen ja Rengon selvityksessä (2005) on kuvattu Itämeren altaan rantavaiheet jääkauden jälkeen, jolloin maanpinta kohosi ja kallistui nopeasti. Muinaisrantojen sijaintia määritellessä käytetyt vuosiluvut ovat likiarvoja, mutta kuvaavat hyvin tilannetta muutaman vuosikymmenen tarkkuudella. Raportissa mallinnettuna ajanjaksona vuodesta BP (vuotta sitten) vuoteen 9000 BP maa kohosi suhteellisesti 58 metriä Itämeren altaan vedenpintaan nähden eli keskimäärin 2,6 senttimetriä vuodessa. Vedenpinnan alenemisen keskeytti Ancylysjärvivaiheessa transgressio: vesi kohosi maankohoamista nopeammin ja nosti vedenpintaa jo kertaalleen vedestä vapautuneilla rannoilla. Vedenpinnan nousu on otettu huomioon muinaisrantoja mallinnettaessa. Myöhäisempi Litorinatransgressio ei ulottunut tutkimusalueelle. Järvien, jotka syntyivät kuvattuna ajanjaksona kuroutumalla Itämeren altaasta, vedenpinnan korkeuksien mallintamiseen ei tässä selvityksessä käytetty menetelmä sovi. Järvien kehityshistorian mallintaminen vaatii järvialtaan ympäristön topografian ja lasku-uoman sijainnin selvittämistä. Kuntakohtaisten karttatulkintojen valokuvat (s ): Kunnille tyypillisiä maisemia nykyasussaan. Geohistoria on luettavissa harjujen, selänteiden ja jokilaaksojen olemuksesta. Valokuvat Hämeen liitto / Lentokuva Vallas. Karttasarja sivuilla 12-14, 4 kpl: Itämeren edeltäjien kehitysvaiheita jääkauden päättymisen jälkeen lounaisessa Hämeessä. a) Kartta vuotta sitten. b) Kartta vuotta sitten. c) Kartta vuotta sitten. d) Kartta vuotta sitten. Kartat Geologian tutkimuskeskus (GTK) / Kalevi Hokkanen, muinaisjäännökset 8 9

10 FORSSA vuotta sitten: Koko Forssa oli pääasiassa Yoldiameren vesien peitossa. Suurimman saaren muodosti pohjoisessa Raitoon alue, sen pinta-ala oli noin 4 km². Pienempiä saaria muun muassa oli Lunkinjärven pohjoispuolella Kulomäki-Pirunvuori sekä Vatikallio Forssan kaupungin koillispuolella. Korkeavahan laki oli pienenpieni luoto vuotta sitten: Forssan etelä- ja pohjoisosissa oli suuret saaret, itäosa oli jo mannerta joka ulottui kaupungin koillisosiin asti. Mainittavia muita saaria olivat Paavola-Talsoila, Herranmäki-Pyrynpyöli ja Pirulanvuori-Palanutmäki- Kanervanvuori vuotta sitten: Ancylysjärvi ulottui Forssan alueelle kahtena lahdelmana idästä. Pohjoisempi peitti Kalsun peltoalueen, eteläisempi Ojaniityn ja Haision peltoaluuet josta lähti lahdelma itään ulottuen Loimijokilaaksoa puhdistamon kautta museolle ja Linnikkalanlampeen idenpänä vuotta sitten: Vain pieni lahdelma tuli Jokioisten puolelta Loimijokilaaksoa pitkin lähelle Kaikulaa. Muu osa Forssaa oli jo erkaantunut Ancylusjärven piiristä. JOKIOINEN vuotta sitten: Jokioisten alueella oli vain muutama saari. Suurin niistä oli luoteisosassa Mykyrinmäki-Tyrinselkä, pinta-alaa sillä oli noin 2.5 km². Klemelänkallio ja Kiilukallio olivat myös pieninä saarina Yoldiameren vesistössä vuotta sitten: Kunnan alueella oli vain saaria. Kaksi suurinta olivat kaakossa Karsaskallion alueella jatkuen Forssan ja Tammelan puolelle ja luoteessa Mykyrinmäki-Tyrinselkä jatkuen Humppilan ja Ypäjän puolelle. Teerimäen saari oli noin 0.5 km² kokoinen vuotta sitten: Kunnasta oli noin ¼ osa veden peitossa. Jokioisten Kartanon kohdalla Loimijokilaaksossa oli hyvin kapea salmi mutta lahdeke leveni taas itään päin mennessä jatkuen Forssan puolella. Teerimäki oli parin neliökilometrin kokoinen korkeahko saari vuotta sitten: Ypäjän kunnan rajalta Vaulammille oli toista kilometriä leveä lahti Luhdan peltoalueelle jakaantuen siinä pohjoiseen Jänhijokilaaksoa pitkin Setälään, Lähdeojalle ja Kirkkosiltaan asti. Kirkon kaakkoispuolelta lähti toinen lahdeke Loimijokea pitkin jatkuen Särkilammin kautta yli kunnanrajan Forssan puolelle. Eteläinen lahdeke oli Vaulammilta Haapajokea pitkin Kurpankulmaan asti vuotta sitten: Lännestä ulottui lahdelma lähelle nykyistä kunnan keskustaa. Pohjanmaankulman itäpuolella se muodosti y-muotoisen vesialueen, pinta-alaltaan noin 1 km². Muualle kunnassa ei Ancylusjärvi enää ulottunut. HUMPPILA vuotta sitten: Humppilan alueen eteläosassa oli muutamia saaria, Kiipunjärven molemmin puolin korkeimmat mäet sekä Hirsikangas kunnan kaakkoisosassa. Kyrönperän Suurmäki oli luotona ja lähimmät saaret olivat kaukana Urjalan puolella vuotta sitten: Suuria saaria oli kunnan koillis-, kaakkois- ja eteläosissa. Kunnan keskusta ja länsiosa olivat veden peitossa. Saarista suurimmat olivat Korkeakangas-Hannunkangas-Kurjalankallio koillisessa ja etelässä Soininkallio-Ilveskallio-Tyrinselkä vuotta sitten: Kunnan länsiosa oli pääasiassa veden alla, Myllynkulmalta ulottui Koenjokilaaksoa pitkin kapea lahdelma itään kunnanrajalle ja Koenkulmalle asti. Humppilan keskustaajama oli kuivaa maata mutta Vitikasta Rautaojan kautta Kiipunjärveen oli vesiväylä. Rautasuolta Humppilaan oli aava selkä. Rantaviiva oli puhdistamon ja sahan välillä vuotta sitten: Pohjoisesta ja lännestä tuli lahdelmat kunnan länsi- ja lounaisosiin peittäen melko suuret maa-alueet. Pääosa kunnasta oli kuitenkin jo kuivaa maata vuotta sitten: Ancylusjärvi jo kokonaan kadonnut kunnan alueelta. Ainoastaan pohjoisosassa Jalasjoen laaksossa Ekilän länsipuolella näyttää pieni lahdelma ulottuneen kunnan alueelle. Lounais-Hämeen ja Rengon

11 RENKO vuotta sitten: Yoldiameren aikana suurin osa Rengosta oli veden peittämää. Pohjoisessa oli isohko saari Palkinnummelta luoteeseen kunnanrajalle asti. Kunnan länsiosassa oli suuri saari Lopelta Hattulaan ja Kalvolaan. Etelässä oli saaria kuten Rääkänmäki, Kaskimäki ja Tukkinummi-Korkea-aho vuotta sitten: Kunnan länsiosa oli kohonnut osaksi suurta saarta tai niemimaata, joka jakoi Ancylusjärven tutkimusalueella kahtia, itäiseen ja läntiseen vesialueeseen. Tammelan ylänkö sijaitsee tällä niemimaalla. Kunnan keskustan kautta ulottui kapeneva lahdelma idästä Kortejärvelle ja Vahteristoon. Luoteisosassa oli leveä lahti Kaakonkulmaan ja Kaustankulmaan Lopen kunnan puolelle. Kaakkoisosa kuului puolestaan kokonaan edellä kuvattuun niemimahan vuotta sitten: Länsiosa oli kohonnut vedestä, mutta pohjoisessa ja idässä oli vielä yhteys Ancylusjärveen. Haapajärven kautta Haarajoenkulmaan ja Nevilään, siitä Renkajokivartta pitkin Oinaalaan oli leveä vesiyhteys. Pohjoisessa veden alla olivat Alajärvi ja Renkovahanlahti, niemenä oli Kärkänmaa. Ongelmallisia ovat nykyiset järvet: Torho, Lairo, Kyynäröinen ja Paloniitunjärvi. Niiden nykykorkeudet ovat metriä merenpinnan yläpuolella. Laskelmien mukaan ne vuotta sitten kuuluivat Ancylusjärven piiriin, mutta niillä ei kuitenkaan näytä olevan vesiyhteyttä varsinaiseen päävesistöön. Kynnys niiden ja Ancyluksen välillä on 1-5 metriä. Selityksiä on kaksi: joko laskennassa käytetty korkeusmalli (pixelikoko 25m x 25m) ei ole riittävän tarkka tai todennäköisemmin välillä olevat suoalueet ovat kasvaneet turvetta paksuuntuen niin, että nykykorkeus ei anna oikeaa kuvaa aikoinaan vallinneesta tilanteesta vuotta sitten: Idästä Haapajärven kautta Haarajoenkulmaan ja Lauttiankulmaan ja etelässä Karikoskelle ulottui vielä vesialue, muualta kunnan alueelta yhteys Ancylusjärveen oli jo katkennut. TAMMELA vuotta sitten: Yoldiameren aikana Tammelan itäosissa oli useita isoja saaria, suurin osa oli supra-akvaattisia eli vedenkoskemattomia. Niiden lakea ei korkeinkaan merivaihe ole koskaan huuhdellut. Kunnan pohjoisosassa oli iso Pikonkorpi-Torajärvi-Patakangas alue, kunnan itäosassa Tynnyrinmäki-Palokankaanmäki-Ruohonenmäki-Haapasillanmäki yhtenäisenä saarena. Etelässä Niinimäki-Kivilamminmäki-Pussimäki-Rautakallionnummi ja kaakossa Levonniemenmäen ympäristössä oli iso saari jatkuen Lopen kunnan puolelle vuotta sitten: Kunnan länsiosasta oli leveä vesialue peittäen Torronsuon, Pyhäjärven ja Kuivajärven alueet. Lukuun ottamatta muutamia saaria oli muu kunnan alue osa suurta saarta tai mahdollisesti jopa mannerta. Kunnan keskusta oli itä-länsisuuntaisella saarella ja kirkko olisi ollut suurin piirtein rantaviivalla. Saaren kansallispuistossa Kaukolanharju ja siitä koilliseen olevan harjujakson korkeimmat kohdat olivat kuivilla aina Portaan kylään, jossa Turpoonjokea pitkin Turpooseen asti oli laaja vesialue. Portaan kylän kohdalla oli 150 metriä leveä salmi yhdistäen pohjoisen ja eteläisen vesialueen. Lounaassa oli iso vesialue Letkun- Myllynkulman peltoalueilla. Liesjärven kansallipuiston alue sen sijaan oli kokonaan Ancylusjärven pinnan yläpuolella vuotta sitten: Kunnan koko alue oli käytännössä kohonnut Ancylusjärvestä. Yhteys siihen oli kuitenkin vielä lounaisosassa Kapilossa ja Pienjokiuomassa Laitiaisissa. Yhteys oli kuitenkin vähäinen, juuri kunnan rajat ylittävä. Torronsuo, Pyhäjärvi ja Kuivajärvi olivat järvinä, mutta niiden pinta-alat ja muoto olivat erilaiset kuin nykyisin. Ne saattoivat muodostaa yhtenäisen vesistön, sillä Torronsuon turvekerrostumat eivät vielä olleet muodostuneet. YPÄJÄ vuotta sitten: Koko Ypäjä oli Yoldiameren vesien peitossa. Kunnan koillisosassa oli 10 saarta tai luotoa, suurimpana Kärrinkallioiden koillispuolella noin 0.5 km² kokoinen saari vuotta sitten: Kunnan koillisosassa oli iso saari, puoliksi Jokioisten kanssa. Pienempiä saaria olivat: Miilukangas, Ravirata-Ratsastuskenttä sekä Rähmänkangas-kaatopaikka-alue. Palomäki ja Mustikkasuonkorpi kaakkoisosassa olivat myös saaria. Pienempiä saaria oli runsaasti vuotta sitten: Noin puolet kunnasta oli veden alla. Kuivaa maata oli koillisessa ja lounaassa sekä Suokulmalla. Saaria oli runsaasti, suurimpina Kartanonnummi. Eteläranta kulki Harjulasta Hevosopiston ja Seurojentalon kautta. Kirkko ja kuntakeskus olivat veden alla. Laajainmäki oli myös suurehko saari vuotta sitten: Ancylusjärven veden alla oli n. ¼ kunnan alueesta. Kuivaa maata oli Katinhännän länsipuolella, kunnan koillis- ja kaakkoisosat sekä Suonkulma-Kuusjoen alue lännessä. Kuusjoen uomassa oli pitkälle etelään ulottuva kapea lahdeke Ruokosuolle asti vuotta sitten: Ancylusjärven lahdekkeita oli seuraavasti: luoteisosassa Onkijoenperällä rantaviiva oli kunnan rajalla, samoin kunnanrajalla Loimijoen Rajalahden peltoalueita peitti n. 5 km² kokoinen vesialue, josta lähti kaakkoon Loimijoen nykyistä uomaa seuraava, m leveä lahdeke, joka jatkui Jokioisten puolelle. Lahdeke jakoi nykyisen kunnan alueen kahtia. Hollikorvesta lähti mahdollisesti toinen lahdelma pohjoiseen Ypäjänkylän pohjoispuolelle asti vuotta sitten: Kunta ja samalla koko tutkimusalue oli kokonaan noussut Litorinameren yläpuolelle. muinaisjäännökset 10 11

12 Lounais-Hämeen ja Rengon

13 muinaisjäännökset 12 13

14 Lounais-Hämeen ja Rengon

15 muinaisjäännökset 14 15

16 2.4 Muinaismaisemien 3d-mallinnukset Lounais-Hämeessä ja Rengossa Geologian tutkimuskeskuksen karttasarjat muinaisten merien vaiheista antavat hyvän kuvan suurmaiseman kehityshistoriasta. Vielä todentuntuisemman kuvan saa muinaismaisemien 3D-mallinnuksista, jotka Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) vuonna 2007 teki GTK:n tuottamien aineistojen pohjalta. Yhden aikatason yleismallinus tehtiin 3D-animaationa Ylilento Lounaisessa Hämeessä vuotta sitten, jossa katsellaan muinaismaisemaa lentokoneen perspektiivistä reitillä Humppila-Ypäjä-Jokioinen- Forssa-Tammela-Renko. DVD-CD-romille tallennettu animaatio sopii esitettäväksi tilaisuuksissa. Jokaisen kunnan yhdestä esihistoriallisesta muinaisjäännöksestä tehtiin myös havainnekuva. Tämä tehtiin muokkaamalla paikalta otetun valokuvan maisemaa: vedenpinta nostettiin muinaisjäännöksen ajoitusta vastaavaan tasoon, kasvillisuutta muokattiin esim. poistamalla aikaan kuulumattomat kuuset. Kuvaan lisättiin esihistoriallisen asuinpaikan rakenteita. Kuvia käytettiin maastoon pystytettävissä opastauluissa, havainnollistamaan paikan muutoin vaikeasti kuviteltavaa muinaista olemusta. Mallinnukset tehtiin HAMK:n Mediatekniikan koulutusohjelmassa Riihimäellä, yhteistyössä samanaikaisen Retu-hankkeen kanssa. Juhani Grönhagenin ohjauksessa työn tekivät Ari-Juhani Siivola ja Mikko Uski. Katselusuunnat a) Forssa luoteesta kaakkoon b) Humppila koillisesta lounaaseen c) Jokioinen lännestä itään d) Renko lännestä itään e) Tammela lännestä itään f) Ypäjä luoteesta kaakkoon. Muinaismaisemien valokuvat: Lounais-Hämeen ja Rengon maisemia noin vuotta sitten, jolloin nykyiset jokilaaksot olivat meren lahtina. Otteet 3D-animaatiosta Ylilento Lounais-Hämeessä vuotta sitten. Nykyisten kirkkojen paikat on merkitty keltaisella rastilla. Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) yhteistyössä Retu-hankkeen kanssa. / Ari Juhani Siivola ja Mikko Uski, Lounais-Hämeen ja Rengon

17 muinaisjäännökset 16 17

18 3. Arkeologinen kulttuuriperintö Lounais-Hämeessä ja Rengossa Eeva-Liisa Schulz: luvut 3.2 ja Tuula Heikkurinen-Montell ja Eeva-Liisa Schulz: luvut Minna Seppänen: luvut 3.1, 3.9 Johanna Enqvist ja Petro Pesonen: luvun 3.2 inventointiluettelot ja koko luvun tausta-aineistot 3.1 Arkeologiset inventoinnit 2001 ja Museovirasto inventoi Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset vuosina 2005 ja 2006 etsimällä uusia ja tarkastamalla ennestään tunnetut muinaisjäännökset. Työ tehtiin ensisijaisesti maakuntakaavoituksen, yleiskaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen tarpeisiin. Tutkimusalueeseen kuului kuusi kuntaa: Forssa, Humppila, Jokioinen, Renko, Tammela ja Ypäjä. Museoviraston tutkijat tekivät arkeologiset inventoinnit kahden vuoden aikana. Ypäjältä inventoitiin vain historiallista aikaa, sillä esihistorialliset muinaisjäännökset oli inventoitu jo vuonna Esihistoriallisen ajan inventoi FL Petro Pesonen ja historiallisen ajan FM Johanna Enqvist. Tutkijoiden työtä ohjasivat Tuula Heikkurinen- Montell Museoviraston arkeologian osastolta ja Marianna Niukkanen rakennushistorian osastolta sekä lopussa myös Eeva-Liisa Schulz Museoviraston Hämeenlinnan toimistosta. Selvitysten teko alkoi talviaikaan esitöillä, jolloin kartoitettiin olemassa oleva tutkimustieto. Kenttätyöt ajoittuivat sulan maan aikaan huhtikuusta syyskuulle, jolloin tutkijat liikkuivat maastossa. Tämän jälkeen havainnot ja löydöt analysoitiin ja dokumentoitiin. Tulokset kirjattiin inventointiraportteihin, jotka tehtiin kunnittain ja kummankin tutkijan osalta erikseen. Inventointien käynnistämisestä ja tuloksista kerrottiin tiedotusvälineissä, joissa asia sai runsaasti huomiota. Kunnissa järjestetyt yleisö- ja maanomistajatilaisuudet keräsivät kaikkiaan peräti viitisensataa asiasta hyvin kiinnostunutta kuulijaa. Inventointien jälkeen osa kohteista kunnostettiin opetus- ja matkailukohteiksi. 3.2 Lounais-Hämeen ja Rengon arkeologiaa Ennen vuosien 2001, 2005 ja 2006 inventointeja Lounais-Hämeestä ja Rengosta tunnettiin yhteensä viitisenkymmentä kiinteää muinaisjäännöstä. Muuhun Kanta-Hämeeseen verrattuna arkeologinen tutkimustoiminta oli Lounais-Hämeen ja Rengon kunnissa ollut varsin vähäistä ennen näitä inventointeja. Entuudestaan tunnetuista kiinteistä muinaisjäännöksistä yli puolet oli Tammelassa, josta Lauri Pohjakallio oli jo vuonna 1982 etsinyt systemaattisesti uusia muinaisjäännöksiä. Matti Huurre oli vuorostaan inventoinut Renkoa vuonna 1964, jonka jälkeen sieltä tiedettiin viisi muinaisjäännöstä (1 kivikautinen asuinpaikka, loput historialliselta ajalta). Humppilassa oli neljä, Jokioisilla kaksi sekä Ypäjällä ja Forssassa yksi kummassakin. Arkeologisia kaivauksia on tehty Forssassa (2000-luvulla Salmistonmäki), Humppilassa (1958 Lapinkalman röykkiö; ja 2000-luvuilla Järvensuo), Jokioisilla (koekaivaus 2003 Jokioisten kartano), Rengossa (1984 Rengon kirkko), Tammelassa (1934 Kaksvetisen ruuhi, 1950 Näkämaan kumpu, 1964 Myllykylän Seppälä löytöpaikka, ja 1990-luvuilla Kankaisten röykkiöalue, 1987 Pernunmäen tieraunio, 1991 Mustasaaren röykkiö) luvun laajoissa inventoinneissa tutkimusalueelta löydettiin pari sataa uutta muinaisjäännöstä, nytkin ylivoimaisesti eniten Tammelasta. Valtaosa uusista kohteista on esihistoriallisia asuinpaikkoja, Tammelassa on lisäksi kolme pyyntikuoppakohdetta. Esihistoriallisista asuinpaikoista suurin osa on kivikautisia, mutta joukossa on ainakin kaksi pronssikautista asuinpaikkaa Humppilassa ja Forssassa ja kaksi rautakautista asuinpaikkaa Tammelassa ja Forssassa. Vanhimmat kivikautiset asuinpaikat ajoittuvat rannansiirtymisen perusteella melko varmasti Ancylusjärven aikaisiksi, suunnilleen vuosiin ekr. Näitä vanhimpia kohteita on Ypäjällä, Jokioisilla ja Humppilassa. Ypäjää ja Jokioista lukuun ottamatta jokaisesta kunnasta löydettiin myös kivikautisia saviastian paloja varhaiskampakeramiikasta nuorakeramiikkaan saakka ( ekr.). Historiallisen ajan arkeologian ja muinaisjäännösten merkitys on pitkään jäänyt esihistorian tutkimuksen, ns. perinteisen arkeologian varjoon. Raja historiallisen ja esihistoriallisen ajan välille on vedetty tutkimusnäkökulmista riippuen lukuihin jkr. Hämeessä historiallisen ajan alku liitetään 1200-luvulla ns. toisen ristiretken myötä tapahtuneeseen kristillistymiseen. Lounais-Hämeeseen oletetaan muodostuneen pysyvämpää kylämäistä asutusta vasta 1300-luvulta lähtien. Inventoinnissa keskityttiin paikantamaan ja tarkastamaan juuri tähän vaiheeseen liittyviä keskiaikaisia kylänpaikkoja. Tämän lisäksi käytiin läpi myös vanhoja myllyn- ja torpanpaikkoja. Tutkimusalueelta tunnettiin ennen inventointeja ainoastaan 20 historiallisen ajan muinaisjäännöstä, joista puolet Ypäjältä. Tarkastetuista lähes 200 kohteesta noin puolet luokiteltiin kiinteiksi muinaisjäännöksiksi. Kanta-Hämeen muinaisjäännösten lukumäärä lisääntyi suuresti, ja karttakuva niiden levinneisyydestä muuttui täydellisesti. Lounais-Häme ja Renko Tammelaa lukuun ottamatta olivat aikaisemmin valkoista aluetta. Inventoinnit paljastivat useita muitakin silmiinpistäviä seikkoja, joista tosin ainakin osa johtuu tutkimuksellisista syistä. Kanta-Hämeessä ei esimerkiksi Riihimäkeä lukuun ottamatta ole aikaisemmin kokonaisen kunnan alueelta etsitty järjestelmällisesti historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Siksi muualla maakunnassa niitä on vielä suhteellisen vähän tiedossa. Vanajaveden ja muiden isojen vesistöjen tuntumassa rautakautiset muinaisjäännökset ovat selvästi enemmistönä, kun taas Lounais-Hämeessä ja Rengossa painopiste on kivikaudessa. Lisäksi maakunnan vanhimmat kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat Lounais-Hämeessä. Lounais-Hämeen ja Rengon muinaisjäännökset kunnittain Lähde: Museoviraston muinaisjäännösrekisteri 2008 Kunnan nimi Rauhoitusluokka 1 Rauhoitusluokka 2 Rauhoitusluokka 3 Yhteensä - suojeltu - suojeltu - ei suojeltu - säilytettävä kaikissa oloissa - edellyttää tarkempia tutkimuksia Forssa Humppila Jokioinen Renko Tammela Ypäjä Yhteensä Kartta oikealla: Lounais-Hämeen ja Rengon kiinteät muinaisjäännökset. Paikkatietoaineisto Museovirasto 2008, kartta Hämeen liitto 2008 / Olli Vaunumäki. Luettelo s : Lounais-Hämeen ja Rengon kiinteät muinaisjäännökset ominaisuustietoineen. Paikkatietoaineisto Museovirasto 2008, luettelo Hämeen liitto 2008 / Olli Vaunumäki. Lounais-Hämeen ja Rengon

19 muinaisjäännökset 18 19

20 nro nimi mj-rekisteritunnus ajoitus tyyppi ja rauhoituskunta- alatyyppi luokka kartalla Forssa 1 Heipakka kivikautinen asuinpaikat, 1 2 Korkeaniemi kivikautinen asuinpaikat, 2 3 Mikkola kivikautinen asuinpaikat, 2 4 Kalsunkoski kivikautinen asuinpaikat, 2 5 Lamminmäki kivikautinen asuinpaikat, 1 6 Lamminmäki kivikautinen asuinpaikat, 1 7 Lamminmäki kivikautinen asuinpaikat, 1 8 Lamminmäki kivikautinen asuinpaikat, 1 9 Salmistonmäki kivikautinen asuinpaikat, 1 10 Santanenä moniperiodinen asuinpaikat, 2 11 Matonenä kivikautinen asuinpaikat, 2 12 Hako-oja kivikautinen asuinpaikat, 2 13 Haudankorva (Haudankorwa) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 14 Järvenpää (Jerffuenpä) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 15 Kalsu (Kalsu) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 16 Kuhala (Kuhala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 17 Kuusto (Kusto) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 18 Linikkala (Lindickala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 19 Lunttila (Luntila) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 20 Matku (Matku) N historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 21 Talsola (Talisola) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 22 Vieremä (Weremae/Iärymä) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 23 Vuoltu (Vuolle) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 24 Matku (Matku) S historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 25 Hakala rautakautinen hautapaikat, 3 Humppila 198 Järvensuo varhaismetallikautinen asuinpaikat, Porrassuo kivikautinen asuinpaikat, Kultasaari kivikautinen asuinpaikat, Kultakangas kivikautinen asuinpaikat, Rautajärvi kivikautinen asuinpaikat, Hiidenpenkka kivikautinen asuinpaikat, Kuusisto kivikautinen asuinpaikat, Läpikäytävänmäki kivikautinen asuinpaikat, Huhtaa (Huctis) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Humppila (Humpila) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Taipale (Taipale) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Venäjä (Venäiä/Ryssböle) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Koijoki Myllynkulman mylly historiallinen työ- ja valmistuspaikat, vesimyllyt Koivisto (Koyisto) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Järvensuo moniperiodinen asuinpaikat, Järvensuo kivikautinen asuinpaikat, Järvensuo moniperiodinen asuinpaikat, Lapinkalma historiallinen kivirakenteet, rajamerkit 2 Jokioinen 370 Terävä kivikautinen asuinpaikat, Setälänlammi kivikautinen asuinpaikat, Yrjänän rantapelto kivikautinen asuinpaikat, Lahdelman rantapelto kivikautinen asuinpaikat, Könkö kivikautinen asuinpaikat, Könkö kivikautinen asuinpaikat, Savikko kivikautinen asuinpaikat, Savikko kivikautinen asuinpaikat, Luhta kivikautinen asuinpaikat, Myllyoja kivikautinen asuinpaikat, Setälänlammi kivikautinen asuinpaikat, Peltola kivikautinen asuinpaikat, Ruostekoski kivikautinen asuinpaikat, Sillanpää kivikautinen asuinpaikat, Kankaanranta kivikautinen asuinpaikat, Urheilutalo kivikautinen asuinpaikat, Vaulammi (Waulambi) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Haapaniemi historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 (Waulambi/Hapaniemi) 388 Niemenkylä (Waulambi/Niemis) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Jänhijoki (Iänjoki/Jänsioki) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Latovainio historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 2 (Ladenwainio/Laduainen) 391 Kiipu (Kipu) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Saartenkylä (Kipu/Saris) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Minkiö (Mingiö/Mingios) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Rehtijärvi (Recteierffui/Rectjerfvi) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Ojasi (Ohias/Oyis) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Pellilä (Pällila) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kiipun torppa historiallinen asuinpaikat, torpat Kiipu Myllykoski historiallinen työ- ja valmistuspaikat, vesimyllyt Jänhijoki Setälänlammi historiallinen työ- ja valmistuspaikat, kalkkiuunit 2 Renko 504 Ahoinen (Ahoijs) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Aseme (Asimas) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Järviöinen (Iärvienkylä) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kaloinen (Caleoby) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kuittila (Qwittila/Cuitila) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Muurila (Mwrila) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Nevilä (Neuila/Näffwila) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Oinaala (Oynaijala/Oynala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Uusikylä (Nijbij/Nyby) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Vaimare (Waymara) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Vehmainen (Wähmais) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kaloinen Hakonkosken mylly historiallinen työ- ja valmistuspaikat, vesimyllyt Tuomenkoski kivikautinen asuinpaikat, Korvenalustanjärvi kivikautinen asuinpaikat, Paloniitunjärvi kivikautinen asuinpaikat, Puhinniemi kivikautinen asuinpaikat, Puhinniemi kivikautinen asuinpaikat, Rääkkä kivikautinen asuinpaikat, Hakko kivikautinen asuinpaikat, Peltomaa kivikautinen asuinpaikat, Jokirinne kivikautinen asuinpaikat, Rengonniittu kivikautinen asuinpaikat, Matoniitty kivikautinen asuinpaikat, Saukonpelto kivikautinen asuinpaikat, Lehtimäki historiallinen työ- ja valmistuspaikat, Kukkokivenmäki ajoittamaton maarakenteet, Palsankallio historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Vahankivi (Heinäsuonvaha) historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Pitkäjärven tieraunio historiallinen kulkuväylät, tienpohjat 1 Tammela 562 Kylä-Tulokas kivikautinen asuinpaikat, Mustiala (Mwstiala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Sannannokka kivikautinen asuinpaikat, Vohlessaari kivikautinen asuinpaikat, Hevoniemi historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 (Heffuoniemi/Häfvoniemi) 567 Hykkilä (Hijckilä/Hyckyla) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Häiviä (Häifwiä/Häiwiö) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kallionkylä (Callio) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kankainen (Kankas/Kangais) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kaukjärvi (Kaukaierffui) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kaukola (Kaukoyla) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kuuslammi/Siukola (Kuslampi) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kytö (Kijdest/Kydes) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat 3 Lounais-Hämeen ja Rengon

21 575 Letku (Ledku) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Liesjärvi (Liesjarffwi) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Lunkaa (Lungas) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Ojanen (Ois/Oijas) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Patamo (Patama) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Porras (Portas) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Riihivalkama (Rihiwakkame) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Saari (Saris) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Sukula (Suckula) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Susikas (Susickala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Talpia (Dalpiil/Talpiala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Tammela (Tammela kyrkieby) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Teuro (Tauro/Teuros) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Torro (Tordo) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Kankaisten rustholli historiallinen asuinpaikat, kartanot Kankaisten krouvi historiallinen työ- ja valmistuspaikat, kestikievarit Mustialan krouvi historiallinen työ- ja valmistuspaikat, kestikievarit Rauhaniemen tiiliruukki historiallinen teollisuuskohteet, tiiliruukit Karjusillanniemi kivikautinen asuinpaikat, Venesilta kivikautinen asuinpaikat, Kukkuramäki kivikautinen asuinpaikat, Vihtaniemi kivikautinen asuinpaikat, Rokonkivi kivikautinen asuinpaikat, Humalaisen pelto kivikautinen asuinpaikat, Yrjölän pelto kivikautinen asuinpaikat, Kulmala kivikautinen asuinpaikat, Ranta kivikautinen asuinpaikat, Uusi-Markkula kivikautinen asuinpaikat, Kälkkä kivikautinen asuinpaikat, Vehkaniemi kivikautinen asuinpaikat, Antintalo kivikautinen asuinpaikat, Perola kivikautinen asuinpaikat, Perola kivikautinen asuinpaikat, Poutio kivikautinen asuinpaikat, Knaapi kivikautinen asuinpaikat, Knaapi kivikautinen asuinpaikat, Peltola kivikautinen asuinpaikat, Valkeeniemi kivikautinen asuinpaikat, Niemäki kivikautinen asuinpaikat, Kurjenniemi kivikautinen asuinpaikat, Iloniemi kivikautinen asuinpaikat, Paitamäki kivikautinen asuinpaikat, Hiiliniemenkärki kivikautinen asuinpaikat, Hyypiönmaja kivikautinen asuinpaikat, Rauhaniemennokka kivikautinen asuinpaikat, Mansikkaniemi kivikautinen asuinpaikat, Rekola kivikautinen asuinpaikat, Yrjölä kivikautinen asuinpaikat, Iso Riihenmäki kivikautinen asuinpaikat, Palomäki N kivikautinen asuinpaikat, Väärämäenlahti kivikautinen asuinpaikat, Männistö kivikautinen asuinpaikat, Runkomäki kivikautinen asuinpaikat, Saukoniemi kivikautinen asuinpaikat, Koivula kivikautinen asuinpaikat, Susikaslammi kivikautinen asuinpaikat, Susikaslammi kivikautinen asuinpaikat, Susikaslammi kivikautinen asuinpaikat, Talvitienlahti kivikautinen asuinpaikat, Talvitienlahti kivikautinen asuinpaikat, Talvitienlahti kivikautinen asuinpaikat, Talvitienlahti esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 637 Talvitienlahti esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 638 Koitti kivikautinen asuinpaikat, Vaihijoki rautakautinen asuinpaikat, Vaihijoki varhaismetallikautinen asuinpaikat, Rautahuhta kivikautinen asuinpaikat, Veräjäntausta kivikautinen asuinpaikat, Lyhönlahti kivikautinen asuinpaikat, Keskinen esihistoriallinen työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 645 Saarensalmi kivikautinen asuinpaikat, Vaho kivikautinen asuinpaikat, Vaho kivikautinen asuinpaikat, Mattila kivikautinen asuinpaikat, Syrjälä kivikautinen asuinpaikat, Seppälä kivikautinen asuinpaikat, Näkämaan kumpu rautakautinen hautapaikat, Lepokallio rautakautinen hautapaikat, Vuorinen kivikautinen asuinpaikat, Kankainen rautakautinen ja/tai keskia kivirakenteet, röykkiöt Myllysyrjä ajoittamaton työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 656 Mustasaari historiallinen kivirakenteet, röykkiöt Liesjärven puisto ajoittamaton kivirakenteet, röykkiöt Torajärvi SW ajoittamaton työ- ja valmistuspaikat, 2 pyyntikuopat 659 Pernunmäen tieraunio historiallinen kulkuväylät, tienpohjat Isomäki historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Pernunnummi historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Silmäkallio historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Letkun koulu rautakautinen kultti- ja tarinapaikat, kuppikivet Jättiläisen hauta rautakautinen kultti- ja tarinapaikat, kuppikivet Korteniemi kivikautinen asuinpaikat, 2 Ypäjä 681 Virtanen kivikautinen asuinpaikat, Kurjenmäki W kivikautinen asuinpaikat, Kartanonkylä (Kartano) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Levä (Leffe/Läfva) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Palikkala/Lava (Pallikka/Laffua) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 Äijälä 686 Palikkala/Lava (Pallikka/Laffua) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat 2 Kotomäki 687 Perttula (Bertula) SW keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Somiska (Somiskala) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Uusikylä/Kölli (Uskylä/Nyby) historiallinen asuinpaikat, kylänpaikat Varsanoja (Warsanoia) W keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Ypäjänkylä Isovaha historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Perttula Talaskivi historiallinen kivirakenteet, rajamerkit Ypäjänkylä (Ypasby) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Etu-Jokela kivikautinen asuinpaikat, Heikkilänniemi kivikautinen asuinpaikat, Kurkku-Haveri kivikautinen asuinpaikat, Kalliomäki kivikautinen asuinpaikat, Peräniittu kivikautinen asuinpaikat, Kurkku kivikautinen asuinpaikat, Vanha-Laurila kivikautinen asuinpaikat, Viloila kivikautinen asuinpaikat, Vellinginmäki kivikautinen asuinpaikat, Myllykulma kivikautinen asuinpaikat, Myllykulma kivikautinen asuinpaikat, Perttula (Bertula) NE keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Manninen (Mannis) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Vilola/Vilo (Viloij/Viloila) keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Varsanoja (Warsanoia) Hokka keskiaikainen asuinpaikat, kylänpaikat Perttulan vanhan kirkon paikka historiallinen kirkkorakenteet, kirkonpaikat 1 muinaisjäännökset 20 21