7/03 Mistä kiire työssä syntyy? Kaarinassa koulutettiin sosiaalityöntekijöistä perheterapeutteja Sosiaalityöntekijän ja sosionomin parityö toimii

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 7/03 Mistä kiire työssä syntyy? Kaarinassa koulutettiin sosiaalityöntekijöistä perheterapeutteja Sosiaalityöntekijän ja sosionomin parityö toimii

2 Pääkirjoitus 23. huhtikuuta 2003 Kansalliselle sosiaalialan kehittämisohjelmalle annettava myös talouden tuki Kuten arvata saattoi, valtiovarainministeriö reagoi kriittisesti Kansallisessa sosiaalialan kehittämisohjelmassa esitettyihin lisäpanostuksiin. Suhtautumista olisi kuitenkin kannattanut harkita tarkemmin. Sosiaalialaan sijoittaminen kannattaa taloudellisesti paremmin ja varmemmin kuin monet muut investoinnit. Tämä ehkäisevän työn sanoma on meille kovin tuttu, mutta toinen tarina on, saammeko sen myös kirstunvartijoiden ymmärrykseen. Tällä kerralla tämän tietoisuuden vahvistamiseen kannattaa satsata aivan erityisesti, sillä kansallisen ohjelman toteutus on ymmärrettävä yhtä vuotta pidemmäksi prosessiksi. Sosiaalialan ja terveydenhuollon ohjelmia on työstetty eri tahtiin. Asialle ei voi enää mitään. Jatkossa on pyrittävä sekä valtakunnan että aluetasolla tahdistamaan ohjelmien käsittely mahdollisimman hyvin. Ilman yhdessä tehtävää arviointia voimme ajautua virheratkaisuihin. Esimerkki uhkaavasta virheratkaisusta oli vaihe, jolloin terveysohjelmaa tehtäessä keskusteltiin jopa koko vanhustenhuollon sijoittamisesta terveydenhuoltoon. Hämeenlinnan seudulla on perinteisesti toteutettu vanhusten pitkäaikaishoidossa valtakunnallisesti vertaillen pitkälle menevää sosiaali- ja terveydenhuollon työnjakoa. Tästä huolimatta uskomme saavamme edelleen tuntuvasti lisävoimavaroja kotihoidon kehittämiseen siirtämällä aiempaa enemmän sairaalan pitkäaikaishoidettavia sosiaalitoimen palveluihin. Tällä ratkaisulla luomme myös paremmat edellytykset perusterveydenhuollon profiilin selkeyttämiselle ja koko sairaanhoidon palveluketjun toimivuudelle. Vastaavalla tavalla psykososiaalisen työn ja päihdetyön toimivuuden kehittämiseksi on monia paikallisia kehittämishankkeita jo nyt. Hyvä yhteistyö merkitseekin selkeämpää työnjakoa tai päinvastoin toimiva työnjako parempaa yhteistyötä. Valtiovarainministeriö ja Suomen Kuntaliitto ovat oikeassa puhuessaan julkisen talouden uhkista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on etsiä parhaita mahdollisia ratkaisuja käytettävissä olevien raamien puitteissa toimintansa kehittämiseen. Meidän on siis osattava tehdä oikeita toimialamme sisäisiä päätöksiä, mutta meidän on pystyttävä tuomaan esiin oikeita vaihtoehtoja myös yleisemmin ajan ilmiöihin. Uuden eduskuntakauden alkaessa uunituoreet kansalliset ohjelmat käsissämme meillä on jälleen kerran etsikkoaika, jota ei saisi hukata. Ja vielä enemmän: meidän on onnistuttava paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti ajamaan läpi sosiaalipoliittisesti ja myös talouspoliittisesti kestäviä ratkaisuja. Kansallisessa ohjelmassa otettiin, ehkä aivan viisaasti, lähtökohdaksi lasten ja ikäihmisten palvelut. Näistä kahdesta näkökulmasta halutaan kehittää asioita modernilla tavalla. Tämä käsittelytapa on riittävän myyvä, ja maallikkokin sisäistää helpommin nämä lähestymistavat. Toisaalta vähemmälle huomiolle on jäänyt sosiaalialan erityisosaamiseen ja vaativaan erityisosaamiseen liittyvät toiminnat. Alan kannalta on tärkeää kiinnittää huomiota näihinkin haasteisiin monestakin syystä ei vähiten henkilöstöpoliittisista. Erkki Torppa Kirjoittaja on Hämeenlinnan perusturvan toimitusjohtaja ja Huoltaja-säätiön isännistön jäsen. SOSIAALITURVA 7/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2003 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen p , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Kati Pitkänen p kati.pitkanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Satu Kontiainen p satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tanja Varonen ja Anne-Mari Luhtanen, Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: toimistosihteeri Minna Nieminen p , fax Tilaushinnat ,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO ISSN SOSIAALITURVA 7/2003

3 Tässä numerossa Mikä saa Kaarinan sosiaalityöntekijät pitämään työstään ja viihtymään? s. 4. KATI PITKÄNEN Organisaatiomuutokset kiristävät ennestään tiukkoja aikatauluja työpaikoilla. s EEVA MEHTO Ratkaisevatko Kansallisen sosiaalialan kehittämisohjelma ja Sosiaalityön neuvottelukunnan toimenpide-esitykset sosiaalityön kriisin? s SATU KONTIAINEN 4 Koulutus toi oivalluksia ja varmuutta Kati Pitkänen 6 Saada ja pitää vaikea yhtälö Kati Pitkänen 8 Jaksamista parannetaan Pohjois-Karjalassa Ritva Väistö 10 Sosiaalialan kansallinen kehittämisohjelma 12 Kiireellisiä toimenpiteitä sosiaalityön vahvistamiseksi 14 Kolumni Kehityksen jäljillä Tarja Kauppila 15 Sosiaalityöntekijät marssivat ulos työpaikoilta Keskustelua Voimavarojen riitettävä myös sosiaalityöhön Kati Peltola Luukulta Onko sulla joku tauti? 16 Kehitysvamma-alan ammattilainen aikapaineessa Anne Siponen 19 Kiire esillä myös valtakunnallisessa tutkimuksessa Satu Kontiainen 20 Pari- ja tiimityöskentelystä hyviä tuloksia aikuissosiaalityössä Elina Jauhiainen 22 Uusperheiden muodostuessa ovat tunteet pinnalla Marian Tuomi 24 Lasse Murrolle sosiaaliturvan tunnustuspalkinto Uutta lainsäädäntöä 25 Luottamushenkilö vastaa Kuusamo ottaa käyttöön palvelusetelin vanhusten palveluasumisessa Kati Pitkänen 26 Ei vain toimeentulotuen myöntämistä Tiina Neuvonen Kannen kuva: Jouni Rantanen Seuraava Sosiaaliturva 8/03 postitetaan lukijoille 12.toukokuuta 2003.Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 5.toukokuuta SOSIAALITURVA 7/2003 3

4 Kaarinassa koulutettiin sosiaalityöntekijöitä perheterapeuteiksi Koulutus toi oivalluksia ja varmuutta Työnantajan satsaus täydennyskoulutukseen on yksi niistä tekijöistä, joka saa väen viihtymään Kaarinan sosiaalitoimistossa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät Laura Tulensalo ja Tiina Ylä- Herranen ovat molemmat työskennelleet Kaarinassa pitkään.ylä- Herrasella on takana jo kolmetoista vuotta Kaarinassa. Hän suoritti siellä aikanaan sosiaalityön harjoittelun ja sai sitten opintojen loppuvaiheessa puhelun, jossa kysyttiin, olisiko kiinnostusta virkaan. Asia oli sillä selvä. Tulensalo taas kertoo tulleensa Kaarinaan tilanteessa, jossa alanvaihto oli ollut mielessä. Olin valmistumisen jälkeen ehtinyt olla Turussa töissä neljä vuotta. Olin toimeentulotuessa ja lastensuojelussa. Olin aivan kypsynyt työhöni, joka oli yksinäistä ja uuvuttavaa. Pohdin ammatinvaihtoakin. Sitten vanha opiskelukaverini vinkkasi sijaisuudesta Kaarinassa. Hän oli täällä töissä ja kertoi omista kokemuksistaan. Niinpä tulin tänne vuonna Sijaisuuden jälkeen sain vakinaisen viran, Tulensalo kertoo. Terapiaa sosiaalityöhön Tulensalo ja Ylä-Herranen kertovat molemmat pitävänsä työstään.yksi syy sille on se, että Kaarinassa perussosiaalityöhön ja sen tekijöihin satsataan. Jo 90-luvulla toimiston väelle tarjottiin mahdollisuutta puolitoista vuotta kestävään ratkaisukeskeiseen koulutukseen. Sen jälkeen osa työntekijöistä koulutettiin vielä kolmivuotisella koulutuksella perheterapeuteiksi. Kaikkiaan koulutettiin seitsemän työntekijää.tulensalo ja Ylä-Herranen valmistuivat viime joulukuussa. Jo ratkaisukeskeisestä koulutuksesta jäi todella hyvä mieli,ylä-herranen kuvailee. Se istui hyvin lastensuojelutyöhön ja antoi uusia välineitä. Oikeastaan se tuntui ensimmäiseltä konkreettiselta koulutukselta, minkä olin saanut. Perheterapeuteiksi koulutettiin perheneuvolan sosiaalityöntekijä Kaarle Lounela, lastensuojelun sosiaalityöntekijät Eija Kiesiläinen ja Laura Tulensalo (takana) sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijä Tiina Ylä-Herranen (edessä vas.) ja perhetyöntekijä Ewa Tolonen. Ratkaisukeskeisen koulutuksen aikana perheterapian kieli tuli tutuksi ja kiinnostus terapiaan heräsi. Siksi Ylä-Herranen ja Tulensalo lähtivät mieluusti myös perheterapiakoulutukseen. Alussa tosin vähän hämmensi.tulensalo kertoo miettineensä, miten perheterapiaa ja lastensuojelua voi yhdistää. Koulutuksen lopussa taas ihmettelin, että mikä se alussa oikein hämmensi.tajusin, että työtä voi tehdä monella tavalla, hymyilee Tulensalo. Ylä-Herranen lisää, että ratkaisukeskeinen koulutus oli perheterapiaa konkreettisempaa. Perheterapiakoulutuksen anti tuli esille hitaammin ja vaiheittain. Työtä tehdään persoonalla Koulutus on tuonut työhön uusia työtapoja, mutta myös muuttanut ammattiidentiteettiä ja kuvaa omasta työstä. Sosiaalityöntekijöinä olimme ennen hyvin virkamiesmäisiä, tavallaan anonyymeja, emmekä tuoneet itsestämme kovin paljon esiin, Tulensalo kertoo. KATI PITKÄNEN 4 SOSIAALITURVA 7/2003

5 Nyt työtä tehdään enemmän omalla persoonalla. Asiakkaan kanssa keskusteltaessa omat mielipiteet ja ajatukset tuodaan rohkeammin esiin. Se on reilumpaa, koska omat ajatukset kuitenkin piilovaikuttavat taustalla. Jos esimerkiksi asiakasta tavatessa olo vaikuttaa ristiriitaiselta,tulensalo ja Ylä-Herranen ilmaisevat sen nykyään helpommin. Olimme aiemminkin toki empaattisia, mutta nykyään kiinnitämme tietoisemmin huomiota siihen. Jos on tapahtunut ikäviä juttuja, voi reilusti sanoa, että uskon kyllä, että sinua harmittaa, naiset painottavat. Koulutus vähensi myös paineita siitä, että sosiaalityöntekijän pitäisi olla asiakkaan elämän asiantuntija.työntekijä toki tuntee lainsäädännön ja lastensuojelun käytännöt, mutta Ylä-Herrasen mukaan asiakas on oman elämänsä paras asiantuntija: Enemmän minä kuuntelen, mitä asiakkaat kertovat. Asiakaslähtöisyys on korostunut. Tulensalo on samaa mieltä: Jokainen asiakas on erilainen. On lähdettävä juuri sen perheen kanssa tekemään työtä, ja ihan rauhassa katsottava, mikä juttu tämä on. Omien ennakkoluulojen pohtimiseen koulutus antoi välineitä. Enää en yleistä niin paljon. Lastensuojelussakin on lupa miettiä rauhassa Uuvuttava tunne vastuusta ja siitä, että on velvollinen heti toimimaan, on myös vähentynyt. Lastensuojelun työntekijöiltä odotetaan paljon. Kun heihin viime kädessä otetaan yhteyttä, ajatellaan usein, että nyt todella alkaa tapahtua. Olin lastensuojelun sosiaalityöntekijänä mieltänyt itselleni toiminnallisen identiteetin. Koulutus toi varmuuden siitä, että minun ei tarvitse aina tehdä. Minullakin on lupa miettiä rauhassa ja motivoida asiakasta miettimään, Ylä-Herranen kuvailee. Tulensalo täydentää kertomalla, että aiemmin hän koki kantavansa aivan liikaa vastuuta sellaisissakin tilanteissa, joissa hänellä lähinnä olisi ollut vastuu saada asiakas itse miettimään ratkaisujaan. Aikaisemmin teki enemmän konkreettisesti asiakkaan puolesta ja joskus hullujakin juttuja kokemansa vastuun vuoksi, hän jatkaa. Kaiken kaikkiaan työn rauhallisuus ja hallittavuus lisääntyivät koulutuksen myötä. Se taas vaikuttaa työn laatuun.tulensalo ja Ylä-Herranen kokevatkin vuorovaikutuksen asiakkaiden kanssa parantuneen. Se saattaa näkyä esimerkiksi pakkohuostaanottojen vähäisessä määrässä. Ja tapa, jolla huostaanottoja tehdään, on muuttunut. Vuorovaikutus kantaa aiempaa paremmin, he sanovat. Myös konfliktiherkkyys on vähentynyt. Siitä kertoo osaltaan se, että asiakkaat tuntuvat harvoin pelottavilta. Rajanvetoa kentillä Koulutus paransi myös suhteita yhteistyötahoihin. Alussa sosiaalityöntekijöiden kouluttautuminen terapeuteiksi tosin herätti kummastusta ja kenties jopa pelkoa siitä, että sosiaalityöntekijät astuvat muiden ammattiryhmien varpaille. Perheneuvola oli alussa hieman ihmettelevään sävyyn kiinnostunut koulutuksestamme,ylä-herranen muotoilee. Samoihin aikoihin kun perheterapia-koulutus alkoi, Kaarinassa tehtiin organisaatiomuutos. Siinä perheneuvola ja sosiaalitoimisto siirtyivät samaan vastuualueeseen. Johtuneeko muutos siitä vai koulutuksesta, mutta Tulensalo ja Ylä-Herranen kokevat yhteistyön sujuvan entistä paremmin. Työn rauhallisuus ja hallittavuus lisääntyivät koulutuksen myötä. Vuorovaikutus asiakkaiden kanssa parani ja konfliktit vähenivät. Myös psykiatrisella puolella suhtautuminen on muuttunut. Psykiatrisissa ympäristöissä lastensuojelun sosiaalityöntekijänä luoviminen ei todella ole helpoimpia hommia. Siellä ajatellaan joskus, että sossut tekevät konkreettisia asioita heidän ohjeidensa mukaan, Tulensalo kuvailee. Nykyään heiltä tulee vähemmän käskyttämistä,ylä-herranen tiivistää. Tulensalo lisää, että kertomalla olevansa perheterapeutti saa lisäarvostusta. Sitten naisia alkaa naurattaa: Vai onko se niin, että itse ajattelee sillä tavalla ja se tarttuu muihinkin Itsenäisyys suhteessa kaikkiin yhteistyökumppaneihin on joka tapauksessa kasvanut,ylä-herranen napauttaa. Epätrendikäs työnantaja on hyvä työnantaja Ylä-Herrasen mielestä satsaaminen perussosiaalityöhön on tällä hetkellä epätrendikästä. Se kuitenkin tuntuu työntekijästä erityisen hyvältä. Saatu koulutus on auttanut jaksamaan työssä. Tulensalo nimeää koulutuksen yhdeksi syyksi sille, että hän jäi alalle ja ryhtyi pohtimaan, mitä se voisi vielä tarjota. Koulutus antaa uusia näkökulmia. Sen avulla pystyy myös tutkimaan itseään työntekijänä. Oivallukset ovat todella arvokkaita. Tällaiset fibat vaikuttavat tietysti jaksamiseen, sanoo Tulensalo. Naiset toteavat, että missään toisessa Varsinais-Suomen kunnassa heillä ei olisi mahdollisuutta tällaisiin koulutuksiin. Vaikka jossakin saisi sata euroa enemmän palkkaa, eivät naiset vaihtaisi työpaikkaa. Toimivaa työyhteisöä on myös vaikea mitata rahassa. Työntekijät ovat yhdessä käyneet koulutuksissa, ja heistä on hitsautunut hyvä tiimi. Monissa paikoissahan työntekijät joutuvat yksin ja vähin eväin tekemään tosi rankkoja juttuja, Tulensalo toteaa. Työyhteisön tuki on aivan ehdottoman tärkeä asia. Sitten Ylä-Herranen muistuttaa, että kaupungin kanssa sovittiin siitä, että jos sosiaalityöntekijät koulutuksen jälkeen lähtevät kolmen vuoden aikana pois kaupungin leivistä, maksavat he koulutuksen kaupungille. Se tietysti sitoo omalta osaltaan, naiset nauravat. Sosiaalityö jaksaa viehättää Kun työn hallittavuus kasvaa, työstä nauttii enemmän.tulensalo ja Ylä-Herranen sanovat yhdestä suusta, että sosiaalityö on mielenkiintoista. Välillä voi väsyä ja ihmetellä, että apua, miten ihmiset elävät ja millaisia valintoja oikein tekevät. Silti tämä työ jaksaa viehättää. Lisäksi sen tietysti tekee mielekkääksi se, että tuetaan niitä, joilla syystä tai toisesta ei mene hyvin yhteiskunnassa, Tulensalo miettii. Naisten mielestä sosiaalityöntekijän pitää olla utelias elämää ja erilaisia ihmisiä kohtaan. Koen sen vilpittömäksi uteliaisuudeksi, toteaa Tulensalo. Sosiaalityön kohtelu julkisuudessa harmittaa molempia. Joskus kun avaa Hesarin, niin takahampaat alkavat kirskua,tulensalo heittää. Siellä on välillä ihan käsittämättömiä juttuja, joista syntyy mielikuva, että me emme tee mitään ja jos teemme, niin teemme väärään aikaan väärässä paikassa ja väärällä tavalla. Hyviä tarinoita kerrotaan sosiaalityöstä todella vähän. Hänestä tuntuu ikävältä myös pahuus, joka sosiaalityöntekijöihin ja erityisesti lastensuojeluun liitetään: Raskasta on se, että meistä annetaan sellainen kuva, että ilkeyttämme tekisimme lastensuojelua ja olisimme asiakasta vastaan. Ylä-Herranenkin valittelee sosiaalityötä käsittelevien juttujen yksipuolisuutta. Jutuista jää puuttumaan eri näkökulmien rikkaus, niin asiakkaan kuin työntekijöidenkin kannalta. Haastateltavaksi lehteen tai televisioon otetaan yleensä aina asiakas, joka kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Se ei kuitenkaan edusta koko sosiaalityötä. Eikä kuva uupuneista ja leipiintyneistä sosiaalityöntekijöistä kaikkia sosiaalityöntekijöitä. Kati Pitkänen SOSIAALITURVA 7/2003 5

6 Saada ja pitää vaikea yhtälö Kaarinassa sosiaalityöntekijöiden täydennyskoulutus on tärkeällä sijalla. Kunnissa ei aina pohdita tarpeeksi, voitaisiinko kouluttamisella ja ammattitaidon lisäämisellä vähentää uusien työntekijöiden tarvetta,arvioi sosiaalijohtaja Antero Paananen. KATI PITKÄNEN Sosiaalijohtaja Antero Paananen kertoo, mitkä ovat yhtälön ratkaisun avaimet. Kaarinassa kun pätevistä työntekijöistä ei ole ollut pulaa ja työntekijöiden vaihtuvuus on ollut vähäistä. on muistettava viisi asiaa, aloittaa Antero Paananen, sosiaalityölle varatut Tässä resurssit, johtaminen, rekrytointi, osaamisen ja ammattitaidon kehittäminen sekä palkka. Näihin osa-alueisiin Kaarinassa on satsattu. Tilanne Turun kupeessa sijaitsevassa kaupungissa onkin verrattain hyvä: työntekijöitä on tarvittaessa saatu hyvin, he ovat pysyneet Kaarinassa, ja sosiaaliosaston työilmapiiri on hyvä. Arvio ei ole pelkkää mutu-tuntumaa. Sen ovat osoittaneet Työolobarometri (2002) sekä Psyko Oy:n tänä vuonna tekemä toimivuustutkimus. Poliittinen tahto ja resurssit pohjana Tuloksellista sosiaalityötä ei tehdä ilman resursseja. Ja niiden saamiseksi vaaditaan poliittista tahtoa. Kaarinassa luottamusmiehet ja virkamiesjohto ovat ymmärtäneet perussosiaalityön merkityksen, ja sosiaalityön tavoitteisiin on sitouduttu. Vuotuisissa talousarviokeskusteluissa ei tarvitse lyö- 6 SOSIAALITURVA 7/2003

7 dä päätään seinään, Paananen kiittelee. Perussosiaalityöllä kuntaan luodaan turvallisuutta, ja oikein resursoidulla ehkäisevällä sosiaalityöllä vähennetään muita kustannuksia, esimerkiksi laitoshoitokustannuksia. Siitä täällä vallitsee yksimielisyys asukkaan Kaarinan sosiaalitoimistossa on tällä hetkellä kahdeksan sosiaalityöntekijää, yksi sosiaalityöntekijä noin kahta ja puolta tuhatta asukasta kohden. Suositus on yksi sosiaalityöntekijä asukasta kohden. Sosiaalityöntekijöiden lisäksi meillä on lastensuojelussa kolme perhetyöntekijää, nuorten kanssa tehtävässä työssä 3,5 ohjaajaa, yksi ohjaaja kuntouttavassa työtoiminnassa sekä työnsuunnittelija työllistämistoimessa. Kun heidät laskee mukaan, kokonaisuus toimii. Tiedän, että jos suhdeluku olisi yksi sosiaalityöntekijä tai asukasta kohtaan, niin siitä ei tulisi mitään. Toimeentulotuessa työskentelee sosiaalityöntekijöiden rinnalla kaksi etuuskäsittelijää. Toimeentulotuessa meillä on mahdollisuus käyttää asiakkaiden aktivoinnissa työllistämistoimintaa toimeentulotuen ja yleisten työllistämismäärärahojen avulla. Tarvittaessa teemme myös työkuntoarvioita. Lastensuojelussa erilaisiin avohuollon tukitoimiin on myös varattu riittävät määrärahat. Pelimerkkejä on saatu myös muiden asiakasryhmien tukemiseksi. Rekrytointiin erityistä huomiota Rekrytointiin on Kaarinassa kiinnitetty erityistä huomiota, vaikka vakinaisia sosiaalityöntekijöitä ei ole aikoihin haettu. Siitä on jo vuosia, mutta sijaisia olemme hakeneet hoitovapaiden ajaksi, Paananen kertoo. Huolellinen rekrytointi palvelee molempia osapuolia, myös hakijaa. Rekrytointi kertoo työnantajan menettelytavoista ja työnantajan arvoista. Se on kuin käyntikortti kunnasta työnantajana. Jos hakija ei nyt tule valituksi, voi olla, että seuraava kunnan työpaikka sopii hänelle. Jo hakuilmoituksessa korostetaan työn tärkeyttä, vaatimuksia ja painotetaan työn yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä vaikutuksia ja tavoitteita. Perusteellisen seulonnan jälkeen haastatteluun valitaan parhaiten soveltuvat hakijat. Mukana valinnassa on koko lähin työyhteisö. Haastattelu koostuu ryhmähaastattelusta, yksilöhaastattelusta ja tarvittaessa psykologisista testeistä. Ryhmähaastattelun merkitys on keskeinen. Siinä ovat mukana tulevan työntekijän työpari, lähin esimies ja valinnan tekevä esimies.tarvittaessa annamme myös ryhmä- ja yksilöhaastattelujen välissä jonkin kirjallisen työn. Työssä vaaditaan nykyään hyvää kirjallista tuottamiskykyä: on tehtävä raportteja, vastineita ja lausuntoja, Paananen kuvailee. Ammattitaitoa vahvistettava Kaarinassa on huolehdittu Suomen oloissa harvinaisella tavalla sosiaalityöntekijöiden ammatillisesta täydennyskoulutuksesta. Kaupungin sosiaalityön strategiaksi valittiin terapeuttinen sosiaalityö kymmenisen vuotta sitten. Sillä ennakoitiin tulevia tarpeita. Meillä oli 90-luvulla paljon toiminnallista sosiaalityötä, erilaisia projekteja. Työntekijät kuitenkin kokivat, että heiltä puuttuu välineitä muutoskeskusteluun ja vuorovaikutukseen. Niinpä lähdimme kouluttamaan työntekijöitä näissä asioissa. Strategian muutokseen liittyen koko sosiaalitoimiston työyhteisö kävi ensin puolitoista vuotta kestäneen ratkaisukeskeisen koulutuksen. Sen jälkeen osa työntekijöistä kävi vielä kolmivuotisen perheterapiakoulutuksen. Strategian valinta ja sitä seurannut työntekijöiden koulutus olivat Paanasen mielestä onnistuneita ratkaisuja. Jo kymmenisen vuotta lastensuojelun sijoitusten lukumäärä on Kaarinassa ollut selvästi alle valtakunnallisten ja maakunnallisten keskiarvojen.työn laatu on meillä parantunut. Koulutus on Paanasen mielestä selvästi lisännyt työntekijöiden työn hallittavuutta ja siten parantanut jaksamista. Suuri työmäärä sinänsä ei välttämättä heikennä jaksamista. Pahempaa on se, jos työntekijä ei pysty hallitsemaan työtään. Ammattitaito ja työssä jaksaminen turvataan Kaarinassa myös työnohjauksella. Kunnat eivät huolehdi riittävästi työnohjauksen järjestämisestä. Ja jos huolehtivatkin, ei aina kiinnitetä huomiota siihen, että työnohjauksella on sosiaalityöntekijöiden ammatillista osaamista tukevat tavoitteet, Paananen korostaa. Vaativasta työstä kunnon palkka Täydennyskoulutus ja työnohjaus ovat tärkeitä myös siksi, että sosiaalityöntekijöiden uralla etenemiseen sinällään on vähän mahdollisuuksia. Siksi työssä kehittyminen on olennaista. Tällä hetkellä järjestöt ja projektit tuntuvat vetävän sosiaalityöntekijöitä. Se koetaan ehkä mielekkäämmäksi. Usein palkkakin on parempi. Perussosiaalityöntekijät tekevät kunnissa kaikkein vaativinta asiakastyötä vaativimmilla koulutusvaatimuksilla. Me Kaarinassa olemme arvioineet työn vaativuutta, ja palkkausta on korotettu kahden viime vuoden aikana noin 170 eurolla. Peruspalkkoja joudumme edelleen tarkistamaan ylöspäin, jotta ne vastaisivat koulutusvaatimuksia ja työn vaatimuksia. Paanasen mukaan palkka on tärkeä, mutta ei merkittävin asia työntekijälle hänen tehdessään valintaa, mihin kuntaan haluaa tulla. Työyhteisön pitää toimia ja lähijohtamisen pitää olla kunnossa. Se tukee eniten työtä ja siinä jaksamista.toimivassa työyhteisössä voidaan olla varmoja lähimmän esimiehen ja työkaverien tuesta, myös tehtäessä vaikeita ratkaisuja. Kunnan maine on myös yksi seikka, joka vaikuttaa työntekijöiden saatavuuteen. Siinä päästään helposti kehämäisiin aatoksiin: Toimiva ja hyvä perussosiaalityö yhteistyössä muiden tahojen kanssa vaikuttaa kunnan maineeseen ja vetovoimaisuuteen. Se ehkäisee tehokkaasti esimerkiksi huumekaupungin tai -kaupunginosan leimojen syntymistä. Hyvä maine taas houkuttelee työntekijöitä, joiden avulla mainetta ylläpidetään. Kati Pitkänen SOSIAALITURVA 7/2003 7

8 Ritva Väistö Jaksamista parannetaan Pohjois-Karjalassa Kehittämishankkeella pyritään myös lisäämään sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa on käynnistynyt kehittämishanke, jossa etsitään keinoja, joilla sosiaali- ja terveysalalla työssä oleva henkilöstö jaksaisi paremmin ja pysyisi työssä eläkeikään asti. Lisäksi kehitetään toimintatapoja, joilla tuetaan uusien työntekijöiden parempaa sopeutumista työyhteisöihin sekä pyritään säilyttämään ja lisäämään nuorten kiinnostusta sosiaali- ja terveysalan ammatteihin. Keinoina ovat yhteisöllinen oppiminen, mentorointi ja alan julkisuuskuvan parantaminen. Kolmasosa sosiaalityöntekijän viroista täytetty puutteellisesti Pohjois-Karjalassa sosiaali- ja terveysalan työvoimakysymykset ovat erityisen vaativia. Nuorempi väestö muuttaa pois maakunnasta, ja Pohjois-Karjalaan jäävät vanhemmat ikäluokat. Alueen erityisongelmia ovat matala tuottavuus, elinkeinorakenteen yksipuolistuminen, kuntien verotulojen niukkuus ja taloudellinen taantuma, joista seuraa korkea työttömyys.tämän lisäksi aluetta vaivaa korkea sairastavuus. Alueella on suuri tarve sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille ja henkilöstölle. Toisaalta alan henkilöstöresurssit ovat alueella vähenemässä. 8 SOSIAALITURVA 7/2003

9 Pohjois-Karjalassa siirtyy sosiaali- ja terveysalalta seuraavan kymmenen vuoden aikana vanhuuseläkkeelle noin työntekijää. Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirissä vakituisen henkilökunnan poistuma tulee olemaan vuoteen 2015 mennessä 38 prosenttia nykyisestä henkilöstöstä. Honkalammen kuntayhtymässä, joka tarjoaa vammaispalveluja Pohjois-Karjalan väestölle, eläkepoistuma on vastaavana aikana 40 prosenttia nykyisestä vakituisesta henkilöstöstä. Huolta aiheuttaa se, että kokenut henkilöstö vie mukanaan paljon arvokasta tietoa, jota erityisesti tällä sektorilla tarvitaan ja jota ei ammatillisessa koulutuksessa opita. Toinen huolestuttava piirre maakunnan kehityksessä on tämän lisäksi nuorten koulutettujen työntekijöiden hakeutuminen pois Pohjois-Karjalasta. Määräaikaiset työsuhteet ja työn jatkuvuuden epävarmuus ovat tyypillisiä sosiaali- ja terveysalalla.tämä on osaltaan ajamassa vastavalmistuneita ammattiosaajia muualle Suomeen, missä tarjotaan pysyvämpiä ja pidempiä työsuhteita.yleisempi sosiaali- ja terveysalan työvoimaongelma on se, että alan vetovoimaisuus vaikuttaa heikentyneen. Uhkakuvana on, ettei alalle hakeudu enää motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita. Työvoimaan liittyvät ongelmat näkyvät jo tällä hetkellä siinä, että sosiaalitoimen henkilöstöä on vaikea saada. Pohjois-Karjalan alueella joka kolmatta sosiaalityöntekijän virkaa hoitaa epäpätevä henkilö tai sitten virka on kokonaan täyttämättä. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaohjelman tavoite on, että sosiaalityöntekijöitä olisi yksi asukasta kohden. Maakunnan 19 kunnasta tavoite saavutetaan ainoastaan kahdessa kunnassa, Kiihtelysvaarassa ja Kesälahdella. Kunnista tuleekin jatkuvasti viestejä lisääntyvistä lastensuojelu- ja huostaanottotapauksista, jotka sitovat yhä enemmän henkilöstön työaikaa.tarve ehkäisevään ja kuntouttavaan työhön kasvaa, mutta tähän eivät resurssit riitä. Kehittämishankkeella uhkakuvia vastaan Pohjois-Karjalan työvoimaongelmia pyritään ratkaisemaan Sosiaali- ja terveysalan työvoiman tulevaisuus -hankkeessa. Päätavoitteena on varautuminen suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisestä aiheutuvaan työvoima- ja osaamisvajeeseen. Hankkeessa pyritään vaikuttamaan henkilöstön jaksamiseen, kehitetään mentorointia ja yritetään helpottaa sen avulla sukupolven vaihdosta tulevina vuosina. Lisäksi halutaan vaikuttaa sosiaali- ja terveysalan ammattien julkisuuskuvaan. Työuupumusta yritetään estää työyhteisöllisen koulutuksen avulla. Hankkeessa mukana olevissa Enon, Pyhäselän, Ilomantsin ja Tohmajärven kunnissa, Nurmes- Valtimon terveydenhuollon kuntayhtymässä, Lieksan kaupungissa sekä Honkalammen kuntayhtymässä järjestetään henkilöstölle räätälöity työyhteisökoulutus. Perusfilosofia koulutuksessa on yhteisöllinen oppiminen, jossa korostuu ajatus, että jokainen on vastuullinen oman työyhteisönsä kehittämisestä. On oivallettava, että kukaan ei tule kehittämään minun työtäni, jos minä en sitä itse tee. Työyhteisön kehittäminen ei voi tulla ulkoapäin, vaan sen on tapahduttava yhdessä toimien ja yhdessä oppien. Kunnat ovat itse valinneet yhteisöllisen oppimisen hankkeessa mukana olevat henkilöstöryhmät. Joka työyhteisössä on erilaiset ryhmät ja erilaiset tavoitteet. Esimerkiksi Pyhäselän kunnassa koulutuksessa on mukana päivähoidon henkilöstö. Perhepäivähoitajat ovat omana ryhmänään ja päiväkotien henkilöstö omanaan. Molemmissa ryhmissä yhteisöllistä oppimista tuetaan draamaharjoituksilla sekä pohtimalla työn hyviä ja huonoja puolia. Perhepäivähoitajat ovat pitäneet purppausillan, jossa jokainen työntekijä on saanut nimettömänä kirjoittaa työtään koskevista ongelmista, jotka sitten kouluttajan kanssa on purettu ja keskusteltu. Hammaslahden päiväkodin henkilöstö on löytänyt yhteisen sävelen koulutuksen aikana. He haluavat tuoda yhteisöllisyyttään esiin teepaidalla, johon painetaan heidän työyhteisönsä oma ideologia Semmosta assiita ei löyvy jota myö ei osata tai ainaskii dyödoverid auttaa. Mentorointi apuna sukupolven vaihdoksessa Alan houkuttelevuutta ja nuorten työntekijöiden työmotivaatiota pyritään hankkeessa parantamaan mentoroinnilla. Mentoroinnilla tavoitellaan uran alussa olevan työntekijän ammatillisen ja henkisen kehityksen kasvua ja toisaalta annetaan mentorille, kokeneelle konkarille, tilaisuus siirtää omaa kokemustietoaan nuoremmalle työkumppanille. Tärkeimpänä tavoitteena on uran alussa olevan työntekijän ammatillisen osaamisen ja pätevyyden kehittäminen ja itsetunnon vahvistaminen. Mentorointisuhteessa molemmat osapuolet ovat hyödynsaajina, vaikkakin mentoroinnissa edetään uran alussa oleva työntekijän eli aktorin ehdoilla. Sosiaali- ja terveysalan työvoiman tulevaisuus -hankkeessa testataan mentorointia runsaan vuoden ajan. Mentorointiohjelmaan on valittu 15 mentoria ja 15 aktoria, ja heille on suunniteltu erityinen mentorointia tukeva koulutusohjelma. Mentori-aktoripareina on muun muassa osastonhoitajia, sairaanhoitajia, sosionomeja, kehitysvammahoitajia ja fysioterapeutteja. Hankkeen aikana parit tapaavat toisiaan kahdenkeskeisissä tavoitteellisissa tapaamisissa, kirjoittavat tapaamisista oppimispäiväkirjaa ja tuovat yhteisiin tilaisuuksiin omia kokemuksiaan mentoroinnin onnistumisista ja epäonnistumisista. Vuoden kokeilun jälkeen arvioidaan, onko mentorointi sopiva menetelmä, jonka avulla uran alussa olevien työntekijöiden työn hallinta, työhön sitoutuminen ja työtyytyväisyys lisääntyvät. Lisäksi arvioidaan onko mentorointi sopiva keino lisätä mentorin työmotivaatiota ja itsetuntoa, hyötyykö koko työyhteisö menetelmän käytöstä ja onko mentorointi erityisen sopiva jollekin ammattiryhmälle. Hankkeen kolmas tavoite, julkisuuskuvan kehittäminen, on vielä alkuvaiheessa, mutta jo nyt keskustelua on avattu kirjoittamalla yleisöosastoille ja puhumalla julkisuuskuvasta eri tilaisuuksissa. Hankkeen työntekijöillä oli mahdollisuus vaikuttaa suoraan julkisuuskuvaan ja nuorten ammatinvalintaan viime vuonna Joensuussa järjestetyillä Oppia ja työtä -messuilla. Siellä työntekijät keskustelivat henkilökohtaisesti nuorten kanssa ja kertoivat sosiaali- ja terveysalasta työnantajana. Useat nuoret osoittivat kiinnostuksensa varsinkin sosiaalialaa kohtaan. Tulevaisuudensuunnitelmissa on myös sosiaali- ja terveysalaa esittelevän lyhyen videon tekeminen. Video on suunnattu ammatinvalintaansa mietiskeleville nuorille. Onnistumisen kokemuksia Pohjois-Karjalan kehittämishankkeessa on yhdistetty onnistuneesti sekä sosiaali- että terveyspuolen henkilöstöä. Onnistunut on myös ratkaisu, jossa kehitysvammahuollossa työskentelevät henkilöt tuodaan yhteen erikoissairaanhoidossa työskentelevien ihmisten kanssa. Oppimiskokemus on molemminpuolinen ja kokemukset ovat olleet hyviä. Sosiaali- ja terveystoimen henkilöstön yhteistyön syventäminen ja yhteisten kehittämishankkeiden luominen lienevät ehdottomia edellytyksiä tulevaisuudessa, kun työn sisällöt ja asiakkaiden tarpeet muuttuvat. Mentorointia kehitettäessä on ollut erinomaista se positiivinen vire, jolla vanhat konkarit ja vähemmän kokemusta omaavat kohtaavat. Uusi sukupolvi näyttää haluavan todella oppia kokeneilta ja arvostaa sitä tietoa, jota mentoreilla on kokemuksen ja pitkän uransa ansiosta. Mentorit puolestaan oppivat uutta kuullessaan ja ohjatessaan ammatin alussa olevia noviiseja. Etsimme yhdessä niitä kullankalliita kokemuksia, jotka auttavat ja kantavat työntekijöitä eteenpäin silloinkin kun tuntuu, ettei enää jaksaisi. LÄHDE: Mäkisalo, M.:Yhteisöllisen oppimisen avulla kohti kehittyvää ja hyvinvoivaa työyhteisöä.tiivistelmä sosiaali- ja terveysalan tulevaisuus -projektia varten Kirjoittaja, terveydenhuollon maisteri Ritva Väistö työskentelee projektipäällikkönä Sosiaali- ja terveysalan työvoiman tulevaisuus - hankkeessa. SOSIAALITURVA 7/2003 9

10 Sosiaalialan kansallinen kehittämisohjelma: Ensisijaisena kohteena lasten, vanhusten, pitkäaikaistyöttömien ja päihdeongelmaisten palvelut Lasten palveluissa eniten korjaamista on lastensuojelussa ja ehkäisevissä psykososiaalisissa palveluissa.vanhusten palveluissa on varauduttava sekä palveluntarvitsijoiden määrän kasvuun että erilaistuvaan palvelutarpeeseen. Sosiaalialan kansallisessa kehittämisohjelmassa on 27 toimenpide-ehdotusta. Ehdotukset koskevat sosiaalipalveluiden saatavuuden ja laadun parantamista, palvelujen järjestämistä kunnissa sekä palvelujärjestelmän rahoitusta, ohjausta ja valvontaa. Ohjelmaan sisältyvät ehdotukset henkilöstön riittävyyden, osaamisen ja työolojen turvaamiseksi ovat samat kuin Sosiaalityön neuvottelukunnan ehdotukset (ks. s. 12). Lasten ongelmiin puututtava varhain Lasten ja perheiden palveluissa korostetaan varhaista puuttumista ongelmiin. Päivähoidossa on kiinnitettävä huomiota erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitseviin lapsiin ja järjestettävä lasten tarvitsemia tukitoimia. Myös päivähoidon itsessään on tuettava lapsia: päiväkodin ryhmässä saa olla vain se määrä lapsia, joista kolme hoito- ja kasvatushenkilöä voi vastata. Perheiden tukemiseksi ehdotetaan nykyisten palvelujen monipuolistamista. Neuvoloiden perustyöryhmiä on vahvistettava perhetyöntekijöillä, lapsiperheille tarkoitettua kotipalvelua lisättävä ja lastenpsykiatriset palvelut ja kasvatus- ja perheneuvonta koottava toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Lastensuojelun kehittämiseksi ohjelmassa ehdotetaan usean vuoden mittaista kehittämisohjelmaa. Kehittäminen aloitettaisiin lastensuojelulain kokonaisuudistuksella. Asiakkuuden vaiheita on selkiytettävä, tahdonvastaisen huostaanoton ensiasteen päätöksenteko siirrettävä sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeuksille ja uudistettava pysyvän huostaanoton tai adoption mahdollisuuden selvittämistä. Lastensuojelun osaamista sosiaalityöntekijöiden perus- ja täydennyskoulutuksessa on parannettava. Osana sosiaalialan Hyvät käytännöt -hanketta on otettava käyttöön tutkittuun ja arvioituun tietoon perustuvia työmenetelmiä. Lapsen näkökulmasta lähtevää lastensuojelun tarpeen alkuselvitystä on vahvistettava. Lastensuojelun palveluketjut on järjestettävä alueellisesti koordinoituina kokonaisuuksina.vaativimmat lastensuojelun tehtävät on keskitettävä erikoistuneille ja kokemusta omaaville työntekijöille tarvittaessa seudullisin järjestelyin. Vanhusten palvelujen saantia nopeutettava Selvityshenkilöt esittävät, että sosiaalihuoltolakiin lisätään 80 vuotta täyttäneille oikeus päästä palvelun tarpeen arviointiin kolmen vuorokauden kuluessa yhteydenotosta. Oikeus ei toisi subjektiivista oikeutta palveluihin, mutta arvioinnin perustella tehty hoito- ja palvelusuunnitelma sitoisi kuntaa. Vanhusten palveluissa keskeisenä periaatteena on edelleen kotona asumisen tukeminen. Myös laitoshoitoa ehdotetaan muutettavaksi kodinomaisemmaksi.terveyskeskusten laitoshoidossa keskitytään ikääntyvien lyhytaikaiseen hoitoon ja kuntoutukseen. Selvityshenkilöt ovat arvioineet, että vanhusten koti- ja laitoshoidon palveluissa on noin työntekijän vajaus. He ehdottavat vajauksen kattamista vuoteen 2007 mennessä. Omaishoitajien asemaa on parannettava tukipalveluita kehittämällä. Lisäksi selvityshenkilöt esittävät, että työntekijöille säädettäisiin oikeus lyhytaikaiseen poissaoloon työstä vanhempansa hoidon järjestämisen ajaksi, lyhennettyyn työaikaan vanhemman hoitoon osallistumisen vuoksi ja määräaikaiseen poissaoloon työstä vanhemman terminaalihoitovaiheessa. Pitkäaikaistyöttömille ohjelma Työministeriön mukaan pitkäaikaistyöttömiä on Heistä noin 20 prosenttia on osallistunut aktivointitoimiin. Selvityshenkilöt ehdottavat, että työministeriö ja sosiaalija terveysministeriö valmistelevat vuosiksi vaikeasti työllistettäville ohjelman, jossa kootaan hajallaan olevat julkiset työvoimapalvelut ja niitä tukevat muut toiminnot. Koko maahan perustetaan verkostoina toimivat työvoiman kehittämiskeskukset. Avaintoimijoina verkostossa ovat työvoimatoimistot ja kunnat. Sosiaalihuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös kuntien tehtävistä rakennetyöttömyyden hoidossa. Hankkeessa tarvittava rahoitus osoitettaisiin kunnille korvamerkittynä työministeriön pääluokasta. Selvityshenkilöt esittävät myös, että työkyvyttömien työttömien pääsyä eläkkeelle edistetään Taipaleen mallilla. Pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi on myös ehkäistävä nuorten syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä. Kunnille, koulutuksen järjestäjille ja työvoimaviranomaisille ehdotetaan yhteistyömallia, jolla jokainen oppilas saadaan siirtymään peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen tai työelämään. Vammaishuoltoon rakenneuudistus Vammaispalvelut on tuotettava riittävän suurelle väestöpohjalle ja tarvittaessa seudullisena yhteistyönä. Selvityshenkilöt esittävät kehitysvammalain ja vammaispalvelulain uudistamista ja näiden lakien keskinäistä yhteensovittamista ja edelleen yhteensovittamista sosiaalihuoltolain ja mielenterveyslain kanssa. Tässä yhteydessä pitää arvioida erityishuoltopiirien tarve ja uudistaa henkilökohtainen avustaja -järjestelmä. 10 SOSIAALITURVA 7/2003

11 Päihdepalvelujen laatusuositukset toteutettava Selvityshenkilöt vaativat, että päihdepalvelut saatetaan niille tehtyjen laatusuositusten minimitasolle vuoden 2007 loppuun mennessä. Lisäksi he ehdottavat, että päihteidenkäyttäjien vieroitushoitopalvelujen saatavuutta päihdehuollon laitoksissa ja perusterveydenhuollossa lisätään. Palvelujen järjestäminen Ohjelmassa sosiaalipalvelut on ryhmitelty kolmeen ryhmään: lähipalveluihin, seudullisesti tuotettaviin lähipalveluihin ja erityisosaamista vaativiin palveluihin, joita ovat muun muassa lastensuojelun, päihdehuollon, vammaishuollon ja erityispäivähoidon palvelut. Selvityshenkilöt arvelevat, että seudullisesti tuotetaan ainakin aluksi pääasiassa erityispalveluja. Taloudellista syistä voi tulla paineita tuottaa myös lähipalveluja seudullisesti. Selvityshenkilöt ehdottavat, että Verkostoituvat erityispalvelut -hanke ja osaamiskeskukset valmistelevat tämän vuoden aikana koko maahan seudulliset suunnitelmat sosiaalihuollon erityispalvelujen järjestämisestä. Suunnitelmat pitää tehdä yhteistyössä terveydenhuollon alueellisten toimijoiden kanssa. Kunnat sitoutuvat suunnitelmiin. Palveluista vastaava keskuskunta voi hakea toimintaan hankerahoitusta vuodelle Palveluista voi vastata myös yksityinen palveluntuottaja. Selvityshenkilöt ehdottavat myös, että sosiaali- ja terveysministeriö asettaa työryhmän kartoittamaan kuntien, yksityisten ja järjestöjen yhteistyötä haittaavia lainsäädännöllisiä kysymyksiä. Ohjaus Sosiaalipalvelujen valtakunnallista ohjausta olisi kehitettävä kolmen perustan varassa: palvelutuotannon perusrahoitus on saatava riittäväksi, asiakkaiden palvelujen saamisen perusteita on selkeytettävä sekä määriteltävä palveluille valtakunnallisesti sovittavat vähimmäisstandardit. Ne olisivat nykyisiä laatusuosituksia sitovampia, yksiselitteisempiä ja samalla matalampitasoisia. Selvityshenkilöiden mukaan oleellinen perustelu vähimmäisstandardien määrittelylle tulee uudistetun perustuslain 19 :stä, jossa säädetään sekä oikeudesta välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon että riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Varsinaista esitystä laatustandardeista ei raporttiin kuitenkaan sisälly. Keskeisten sosiaalipalvelujen saamisen perusteet ja eri väestöryhmille määriteltävien palvelujen perusteet loisivat asteittain palvelutakuun. Näin turvattaisiin avun tarvitsijoille palvelun saaminen ja parannettaisiin avun saamisen ennustettavuutta. Työ esitetään aloitettavaksi vanhuspalveluista. Mistä rahat? Riittävä perusrahoitus palvelutuotantoon ja osa ohjelman ehdotusten toteuttamisesta edellyttää lisärahoitusta. Selvityshenkilöt esittävät kuntien valtionosuuden kasvattamista vuosittain 38 miljoonalla eurolla niin, että vuonna 2007 valtionosuuksia maksettaisiin 155 miljoonaa euroa nykyistä enemmän. Lisäksi ohjelman toteuttamiseksi esitetään vuosittain jaettavaksi miljoonaa euroa hankerahoitusta. Raporttiin on sisällytetty vain ne esitykset, joihin hankkeen johtoryhmässä edustetut tahot ovat voineet sitoutua. Valtiovarainministeriön edustaja ei kuitenkaan katsonut voivansa yhtyä ohjelman rahoitusta koskeviin esityksiin. Raportin liitteessä on esitetty kustannusarvioineen toimenpideohjelma lapsiperheiden köyhyyden vähentämiseksi sekä pitkäaikaistyöttömien toimeentuloturvan uudelleenjärjestämiseksi. Näitä ei ole sisällytetty itse ohjelmaan, koska niiden toteuttaminen vaatii tulonsiirtoja, jotka eivät sisältyneet selvityshenkilöiden toimeksiantoon. Ohjelma on laadittu niin, että keskeiset osat siitä voitaisiin ottaa hallitusohjelmaan ja STM:n tämän vuoden syksyllä julkaiseman uuden Tato-ohjelman perustaksi. Mitä mieltä Sosiaalialan kansallisesta kehittämisohjelmasta? Iisalmen sosiaalijohtaja Harri Häyrysestä on hyvä, että Kansallisessa sosiaalialan kehittämisohjelmassa on nostettu esiin lapset ja vanhukset. Lapsiin ja nuoriin pitää todella kiinnittää huomiota. Ikääntyneet taas ovat tärkeä ryhmä, Utajärven peruspalvelujohtajan Marja-Leena Meriläisen mielestä ohjelma nostaa näkyville tämän koska heidän määränsä lähivuosina kasvaa ja heidän palvelujensa järjestäminen vaatii paljon yhteiskunnan voimavaroja. Terveyden edistämistä, yhteistyötä terveydenhuollon kanssa ja uusia toimintatapoja olisi Häyrysen mielestä pitänyt korostaa enemmän. Kun edistämme terveyttä, voimme samalla vähentää sosiaalisia ongelmia. Ohjelmassa olisi pitänyt korostaa myös sosiaalipalveluiden kokonaisuutta samalla tavalla kuin Kansallisessa terveydenhuoltoprojektissa on korostettu terveydenhuollon kokonaisuutta. Meillä sosiaalipalvelut uhkaavat pirstaloitua, kun päivähoitoa ollaan siirtämässä opetustoimeen ja vanhusten hoitoa terveydenhuoltoon. hetkisiä sosiaalipalvelujen epäkohtia. Erityisesti lastensuojelun ehkäisevä työ, lapsiperheiden kotipalvelu ja perhetyö nähdään Utajärvellä tärkeäksi. Peruslastensuojelutyön siirtymistä seudulliselle pohjalle emme näe toiminnallisesti järkeväksi. Erityispalvelujen osalta seudullinen lähtökohta on hyvä. Lisäksi osaamiseen panostaminen lakisääteisen täydennyskoulutuksen ohjaamana ja uusien työmallien kehittäminen turvaavat kuntien osaamista ja työkäytäntöjen kehittymistä,meriläinen uskoo. Sosiaalialan kansallisen kehittämisohjelman selvityshenkilöinä toimivat ylijohtaja Matti Heikkilä Stakesista, toimitusjohtaja Juha Kaakinen Sosiaalikehitys Oy:stä ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen Kuusankoskelta. Heidän apunaan toimi neljä työryhmää, joissa oli noin 50 jäsentä. Lisäksi kehittämisohjelmalla oli kansliapäällikkö Markku Lehdon johtama johtoryhmä. Selvityshenkilöt luovuttivat loppuraporttinsa peruspalveluministeri Eva Biaudet lle 24. maaliskuuta Raportti on saatavissa internetistä osoitteesta SOSIAALITURVA 7/

12 Sosiaalityön neuvottelukunta esittää: Kiireellisiä toimenpiteitä sosiaalityön vahvistamiseksi Sosiaalityölle on valmisteltava saatavuuskriteerit ja koko maahan luotava sosiaalipäivystysjärjestelmä. Neuvottelukunta esittää 20 toimenpide-ehdotusta sosiaalityön vahvistamiseksi ja alan kehittämiseksi. Sosiaalityön saatavuutta ehdotetaan parannettavaksi erityisillä saatavuuskriteereillä, joilla turvattaisiin asiakkaiden nopea avunsaanti. Ne aiotaan valmistella vuoden 2004 loppuun, jolloin ne astuisivat voimaan vuonna Neuvottelukunta ehdottaa myös sosiaalipäivystysjärjestelmän luomista koko maahan. Sosiaalityön tarve ei useinkaan noudata virka-aikaa. Esimerkiksi lastensuojeluperheiden avun tarve voi yllättää keskellä yötä. Päivystysvalmius tulisi suurissa kaupungeissa olla yksi työntekijäpari asukasta kohden. Harvaan asutuilla alueilla asiaa tulee harkita tapauskohtaisesti.yksityiskohtainen esitys järjestelmästä tehdään vuoden 2003 aikana, ja tavoitteena on, että järjestelmä toimisi koko maassa vuoteen 2007 mennessä. Täydennyskoulutusta viitenä päivänä vuodessa Sosiaalityöntekijöiden osaamisen vahvistamiseksi neuvottelukunnalla on runsaasti ehdotuksia. Sosiaalihuoltolakiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan sosiaalityöntekijällä olisi oikeus osallistua täydennyskoulutukseen keskimäärin viitenä päivänä vuodessa. Työnohjausta sosiaalityöntekijä taas saisi vähintään kymmenen ohjauskertaa vuodessa kahden vuoden jaksoissa. Pätevien työnohjaajien saamiseksi olisi tuettava työnohjaajakoulutusta. Neuvottelukunta esittää perustettavaksi erikoissosiaalityöntekijöiden virkoja, joiden tavoitteena on luoda sosiaalityöntekijöille mahdollisuus uralla etenemiseen ja houkutella pidempään kouluttautuneita pysymään kunnissa. Näihin virkoihin voisivat hakea sosiaalityön ammatillisen lisensiaattitutkinnon tai muun sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen suorittaneet. Neuvottelukunta korostaa myös kelpoisuuslain valmistelua ja eteenpäin viemistä. Kelpoisuuslaki selkiinnyttäisi eri koulutuksen saaneiden tehtäviä sosiaalialalla. Samoin ehdotetaan käynnissä olevan STEAM-hankkeen (sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämishanke) pohjalta toimenpideohjelmaa siitä, miten hankkeen kokemuksia hyödyntäen laaditaan valtakunnalliset suositukset näiden kahden ammattiryhmän yhteistyötä ja työnjakoa koskevien hyvien käytäntöjen levittämiseksi koko maahan. Ylimääräisiä maisterinkoulutusohjelmia Arvioiden mukaan noin kolmannes eli sosiaalityöntekijää jää eläkkeelle vuoteen 2010 mennessä. Työn kuormittavuus saattaa nopeuttaa työstä poistumista, ja samalla uusien työntekijöiden tarvetta lisää muun muassa perheiden sekä lasten ja nuorten ongelmien vaikeutuminen sekä väestön ikääntyminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon ennakointitoimikunta on jo aiemmin puuttunut epäkohtaan ja esittänyt alan aloituspaikkojen nostamista henkilöön. Nykyään sosiaalityön opintojen aloituspaikkoja yliopistoissa on 220. Neuvottelukunnan mielestä ennakointitoimikunnan esitys ei riitä. Opetusministeriön halutaan käynnistävän ylimääräisiä sosiaalityön maisterikoulutusohjelmia erityisesti niillä alueilla, joilla on suurin pula sosiaalityöntekijöistä. Neuvottelukunnan ehdotuksissa painotetaan myös koulutuksen sisällöllistä kehittämistä. Neuvottelukunta esittää, että opiskelijoiden mahdollisuuksia tutustua sosiaalitoimistojen sosiaalityöhön lisättäisiin. Myös kaikkiin sosiaalityön opetusta antaviin yliopistoihin ehdotetaan yhtä lisäprofessuuria. Muun opetushenkilöstön lisätarve pitäisi samalla arvioida. Neuvottelukunta ehdottaa sosiaalihuoltolakiin säädöstä, jonka mukaan sosiaalityöntekijällä olisi oikeus keskimäärin viiteen täydennyskoulutuspäivään vuodessa.työnohjausta taas pitäisi saada vähintään kymmenen ohjauskertaa kahden vuoden jaksoissa. Uusia ohjelmia Sosiaalityön tutkimuksen vahvistamiseksi neuvottelukunta ehdottaa tutkimusohjelmaa, jossa kartoitetaan, mitä kaikkea tulisi tutkia ja selvitetään alan tutkimuksen rahoitusmahdollisuuksia. Tutkimusta halutaan tukea myös lisäämällä sosiaalityön tutkijakoulupaikkoja. Neuvottelukunta esittää myös Hyvät käytännöt tutkimus- ja kehittämisohjelman käynnistämistä. Sen tavoitteena on tuoda alalle tutkimustietoa käytössä olevista työmenetelmistä ja niiden vaikuttavuudesta. Ohjelman toteuttamisesta on tarkoitus tehdä tämän vuoden kuluessa yksityiskohtainen suunnitelma STM:n ja Stakesin FinSocin koordinoimana. Johtaminen kuntoon Asiantuntijajohtajien puute ja siitä seuraava tuen vähyys työssä on vaivannut monia sosiaalityöntekijöitä jo pitkään. Neuvotte- EEVA MEHTO 12 SOSIAALITURVA 7/2003

13 lukunnan mukaan sosiaalihuollon ja sosiaalityön osaaminen tulisi varmistaa päätöksenteon valmistelussa ja päätöksenteossa. Säädöksiä ehdotetaan niin sosiaalihuolto- kuin kelpoisuuslakiinkin. Sosiaalihuollon tai sosiaali- ja terveyshuollon pääasiassa hallinnollisiin johtamistehtäviin olisi kelpoinen henkilö, jolla on sosiaalityöntekijän kelpoisuus tai tehtävään soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto, alan tuntemusta sekä riittävä johtajakoulutus. Sellaisissa sosiaalihuollon johtamistehtävissä, joihin liittyy myös asiakastyötä ja sosiaalityön johtamistehtäviä, kelpoisuutena olisi sosiaalityöntekijän kelpoisuus, perehtyneisyys sosiaalihuoltoon ja johtamistaito. Alan johtamiskoulutusta on myös kehitettävä. Sosiaali- ja terveysministeriö on jo asettanut työryhmän selvittämään alan johtamiskoulutusta. Pitkäjänteiseen tavoiteohjelmaan Neuvottelukunta aikoo seuraavaksi tarkastella yhteiskunnan muutoksesta aiheutuvia haasteita sosiaalityön sisältöön. Neuvottelukunta toteaa, että sosiaalityön kehittämistä on tuettu viime vuosina yksittäisillä hankkeilla, jotka usein jäävät irrallisiksi ja toteutus kuntien harteille. Nyt tavoitteena on pitkäjänteinen tuki ja valtakunnallisen tavoiteohjelman suunnittelu. Neuvottelukunta onkin valmistelemassa ohjelmaa nimeltä Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä Sitä varten on vahvistettava ja parannettava sosiaalityötä koskevaa tilastointia, joka luo tietoperustaa kehittämistyölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietouudistushanke (TIETO 2005) on tässä avainasemassa. Mikä neuvottelukunta? Valtioneuvosto asetti ajalle sosiaalityön neuvottelukunnan, jonka tehtävänä on vahvistaa sosiaalityötä ja edistää alan kehittämistä.taustalla on kunnissa pitkään jatkunut pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimatarpeen ennakointitoimikunnan mukaan ensisijaisia syitä työvoimapulaan ovat heikko palkkaus, puuttuva asiantuntijajohtajuus ja tuen puute työssä, yksin työskentelyn raskaus sekä puuttuva täydennys- ja muu ammattitaitoa kehittävä koulutus.toimintakulttuurit ja työn organisointitavat eivät myöskään anna mahdollisuuksia hyödyntää koulutuksen laaja-alaisuutta eikä kunnan sosiaalitoimistossa ei ole mahdollisuutta urakehitykseen. Näistä syistä muut alat ja tehtävät vetävät koulutettuja sosiaalityöntekijöitä.työntekijäpula taas heikentää asiakaspalvelun laatua ja vaarantaa kansalaisten sosiaaliset perusoikeudet. Melko pian neuvottelukunnan asettamisen jälkeen polkaistiin käyntiin myös Kansallinen sosiaalialan kehittämisprojekti. Työnjakoa projektin ja neuvottelukunnan välillä selkeytettiin siten, että neuvottelukunnan tehtäväksi asetettiin alussa sosiaalityötä vahvistavien kiireellisten toimenpiteiden valmistelu. Ne on tarkoitus liittää Kansalliseen sosiaalialan kehittämisohjelmaan sekä muihin ohjelmiin sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman valmisteluun. Ehdotusten toivotaan myös päätyvän hallitusohjelmaan. Neuvottelukunta julkaisi toimenpideehdotuksensa maaliskuussa samaan aikaan kuin Kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin loppuraportti julkaistiin. Toimenpide-ehdotukset Sosiaalityön saatavuus: Sosiaalityön saatavuuskriteerit valmistellaan vuoden 2004 loppuun. Ne astuisivat voimaan vuonna Kuntien tulee huolehtia siitä, että käytössä on riittävästi sosiaalityöntekijöitä ja sosiaalityön erityisosaamista sekä asiakastyöhön että rakenteelliseen ja ehkäisevään työhön. Asiakaspalvelujen parantamista ja sosiaalityön uudistumista edistäviin kehityshankkeisiin keskitytään nykyistä enemmän STM:n ja Stakesin toiminnassa. Sosiaalipäivystysjärjestelmän luomisesta tehdään vuoden 2003 aikana yksityiskohtainen esitys. Osaaminen: Lait sosiaalihuollon tehtävissä vaadittavista kelpoisuuksista ja ammatinharjoittamisesta valmistellaan ja viedään eteenpäin mahdollisimman pian. Kelpoisuus kytketään tutkintoasetuksen määrittelyyn seuraavasti: sosiaalityöntekijän virkaan on kelpoinen henkilö, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon yhteiskuntatieteellisistä tutkinnoista annetun asetuksen sosiaalityön koulutusta koskevan säädöksen mukaisesti. Kelpoisuuslakiin sisällytetään erikoissosiaalityöntekijä. STEAM-hankkeen pohjalta luodaan toimenpideohjelma siitä, miten hankkeen kokemuksia hyödyntäen laaditaan valtakunnalliset suositukset sekä muutoin edistetään sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien (amk) yhteistyötä ja työnjakoa koskevien hyvien käytäntöjen levittämistä koko maahan. Sosiaalihuoltolakiin lisätään säännös sosiaalityöntekijöiden mahdollisuudesta osallistua täydennyskoulutukseen ja työnohjaukseen. Laki tulisi voimaan vuoteen 2005 mennessä. Valtakunnallisen Hyvät käytännöt -ohjelman käynnistäminen ja sosiaalityön arviointitoiminnan vahvistaminen.tätä varten Stakesin FinSocille ja sosiaalialan osaamiskeskuksille tulee osoittaa riittävät voimavarat. Koulutus: Käynnistetään ylimääräisiä sosiaalityön maisterikoulutusohjelmia. Sosiaalityön opiskelijoiden käytännön opetuksessa lisätään kuntien sosiaalityön osuutta. Kunnissa kehitetään opiskelijoiden ohjausta. Esitetään seuraavaan Valtioneuvoston koulutuksen ja korkeakouluissa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan sosiaalityöntekijäkoulutuksen ottamista yhdeksi painopistealueeksi. Kaikkiin sosiaalityön koulutusta antaviin yksiköihin esitetään lisäprofessuuria. Muun opetushenkilöstön lisätarve on myös arvioitava. Rahoituksesta neuvotellaan opetusministeriön kanssa tulossopimuskaudella Tutkimus: Lisätään sosiaalityön tutkijakoulupaikkoja. Neuvottelukunta valmistelee sosiaalityön pitkäjänteisen tutkimusohjelman, jonka yhteydessä selvitetään eri rahoittajatahot. Kunnallisen sosiaalihuollon ja sosiaalityön johtaminen: Sosiaalihuoltolakiin säädös siitä, että kunnassa oltava käytettävissä sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan työpanos. Kelpoisuuslakiin säädös sosiaalihuollon tai sosiaali- ja terveydenhuollon johtotehtävien kelpoisuusehdoista. Neuvottelukunta seuraa sosiaali- ja terveydenhuollon johtamiskoulutusta selvittävän työryhmän työtä ja ottaa sen esityksiin kantaa. Näiden lisäksi neuvottelukunta valmistelee Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 ohjelman. SOSIAALITURVA 7/

14 Kolumni Kokemuksia työpaikkakiusaamisesta? Tarja Kauppila Kehityksen jäljillä Viimeksi juttuni innoitti ainakin yhtä lukijaa (Matinlompolo, Sosiaaliturva 3/03). Kiitokset siitä! Testasin juttuni insinööripuolisollanikin. Kohteliaasti yritti, ei kuulemma juuri mitään ymmärtänyt. Salasi innostuksensakin, jos sellaista koki. Saattaahan sitä joskus olla kohdeyleisössäkin vähän toivomisen varaa, jos riemua kiskoa pitää. No, eteenpäin elävän mieli. Toivottavasti B-näyte on edes piirun verran kehittyneempi, vaikkei kovin positiivista mieltä herättäisikään. Tarkastelin viimeksi hyvää ja pahaa fiktiivisen vankilatarinan kautta. Jäi tähdentämättä, että mielestäni pahan voi voittaa vain hyvällä eikä ehkä ihan aina edes sillä. Joskus ainakin myönteiset näytöt antavat odottaa itseään. Tunsin todella syvää pettymystä, kun amerikkalaiset hyökkäsivät Irakiin. Minne hukkunevat vuosikymmenten mittavat koulutus- ja sivistämispanostukset, kun ei ihmiskunta näytä perusasioissakaan opiksi ottavan. Kansallinen sosiaalialan kehittämisohjelma julkistettiin juuri. Laaja esitys ja paljon kehitettävää, mutta innostuvatko päättäjät? Jos joitakin kärkiä sieltä kirkastaisi, priorisoidusti panostamista painottaisi, niin tulisikohan rahaa työn tueksi? Kannattavia sijoituksia usein kannatetaan, mutta onnistunutta markkinointiakin siihen tarvitaan.toisiko panosten kohdentaminen nopeammin tuloksiakin? Tuloksia varmasti kaivataan, jotta kehittämiseen uskottaisiin. Ohjelmassa lapset ja vanhukset saavat ansaitusti palstatilaa. Varhainen tukeminen ja puuttuminen kannattaa. Kun pulmat pitkittyvät, ne usein mutkistuvat ja ratkaisut maksavat paljon. Lapsiperheiden toimeentuloon tarvitaan kohennusta etenkin pienokaisten ensimmäisinä elinvuosina. Päiväkotien ja koulujen! ryhmäkoot kannattaa laittaa kohdalleen. Ikääntyneiden turvaksi tarvitaan suunnitelmallisuutta, hoivatakuuta ja riittävä määrä niin laadukkaita palveluja kuin osaavia tekijöitäkin. Huoli on todella aiheellinen sosiaalialan henkilöstön työssä jaksamisesta, pysymisestä ja nuorten alalle hakeutumisesta. Ohjelmassa todetaan, että työnantajan tulee huolehtia sosiaalialan vetovoimaisuuden säilymisestä ja palkkauksen kilpailukykyisyydestä. Jaksamisen edistämiseksi ja sosiaalitoimistojen kehittämiseksi ehdotetaan laadittavaksi erityisiä ohjelmia. Alan vetovoimaisuus ei ole yksin työnantajan käsissä, vaikka tehtävää olisi myös työoloissa ja henkilöstön määrässä. Peruskysymys on, miten yhteiskunnassa oikeasti arvostetaan ihmisten auttamista. Arvostus näkyy konkreettisesti muun muassa siinä, minkä verran olemme käytännössä valmiit laittamaan rahaa sosiaalialan palvelujen laadun, riittävän määrän ja jatkuvan, systemaattisen kehittämisen turvaamiseen. Ohjelmien merkitystä punnitaan viimekädessä vasta sitten, kun arjessa on nähtävillä todellisia tuloksia niiden toimeenpanosta. Kehittävää Kevättä! Onko sinulla kokemuksia työpaikkakiusaamisesta, työyhteisön sisällä tapahtuvasta henkisestä väkivallasta? Henkisellä väkivallalla tarkoitetaan pitkään jatkuvaa ja toistuvaa kiusaamista, epäoikeudenmukaista käyttäytymistä, sortamista, painostusta, mitätöimistä tai muuta kielteistä käyttäytymistä työyhteisön jäsentä (työtoveria, esimiestä, alaista) kohtaan. Työpaikkakiusaamisen uhrina ihminen tuntee itsensä puolustuskyvyttömäksi, ja usein henkinen väkivalta jää työyhteisössä tunnistamatta ja käsittelemättä. Kiusaamisen seuraukset voivat olla sen uhriksi joutuneelle hyvinkin vakavat ja johtaa jopa terveyden ja työkyvyn menettämiseen. Opiskelen sosiaalityötä Lapin yliopistossa ja teen pro gradu -tutkielmaa työpaikkakiusaamisen kokemuksista sosiaalialan työyhteisöissä. Siksi toivon vapaamuotoisia, nimettömänä kirjoitettuja kertomuksia kiusaamisen ilmenemisestä, jatkumisesta, muodoista ja lopettamisyrityksistä ja omista tunteistasi siihen. Kuvaa myös näkemyksesi kiusaamisen syistä. Minua kiinnostaa erityisesti miten kiusaaminen ilmeni, miten kiusaamisprosessi eteni ja millaisia seurauksia siitä oli itsellesi ja koko työyhteisölle? Millaista apua sait? Käsiteltiinkö kiusaamisongelmaa työyhteisössäsi? Millainen on nykyinen tilanteesi? Taustatiedoiksi voisit mainita ikäsi, sukupuolesi, koulutuksesi, ammattinimikkeesi, toimialasi ja työkokemuksesi pituuden. Käsittelen saamani tiedot ehdottoman luottamuksellisesti.toivon, että lähetät kirjoituksesi minulle viimeistään mennessä. Kiitos vaivannäöstäsi jo etukäteen! Ystävällisesti, Elma Karjalainen Karhunkaatajantie 7 E ROVANIEMI sähköposti: ekarjala@urova.fi Oikaisu Sosiaaliturva-lehdessä 6/2003 (s. 16) kirjoitettiin työeläkejärjestelmään vuoden 2005 alusta voimaantulevista muutoksista. Kirjoituksessa kerrottiin virheellisesti työttömyyseläkkeen muutoksista seuraavasti: Työttömyyseläkkeen tilalle tulee työttömyyspäiväraha, jota maksetaan työttömälle 63 ikävuoteen saakka.tämän jälkeen työtön voi valita työttömyyspäivärahan ja vanhuuseläkkeen välillä. Tulevaa työttömyyspäivärahaa maksetaan työttömälle, kunnes hän täyttää 65 vuotta. Tämän jälkeen työtön siirtyy vanhuuseläkkeen piiriin.työtön voi kuitenkin 62 vuotta täytettyään valita vanhuuseläkkeen tai jatkaa työttömyyspäivärahalla, kunnes täyttää 65 vuotta. 14 SOSIAALITURVA 7/2003

15 Sosiaalityöntekijät marssivat ulos työpaikoilta Mitta on nyt täynnä! KESKUSTELUA Voimavarojen riitettävä myös sosiaalityöhön Vastauksena sosiaalityöntekijöiden Mia Kuisman, Pirjo Reinikan ja Ellen Vogtin Sosiaaliturvassa 6/03 (s. 15) esittämiin kommentteihin kolumnistani (4/03, s. 9) totean seuraavaa: 1. Sosiaalityöntekijän vakansseja muutetaan sosiaaliohjaajan vakansseiksi, ei vähennetä. Jo nyt sosiaalityöntekijöiden vakansseja hoitavat muun pätevyyden omaavat tai kelpoisuusehtoja täyttämättömät. Heitä on enemmän kuin muutettavia vakansseja. 2. Nytkin sosiaalityöntekijä joutuu valitsemaan, kenen kanssa tekee aktiivista työtä. Uuden tehtäväjaon myötä valintaperusteet on pakko myös määritellä sekä sosiaalitoimen johdossa että asiakaskohtaisesti. 3. En vähättele toimentulotukityötä, mutta ajattelen, että se ei saa syödä sosiaalityön vähäisiä voimavaroja. Sosiaalityö on tehtävä näkyväksi suhteessa toimeentulotuen etuuskäsittelytyöhön. 4. Virastossa on käyty monivuotinen sosiaalityön kehittämistarkastelu, johon on osallistunut suuri määrä sosiaalityöntekijöitä. Myös valmistelussa olevan aikuissosiaalityön henkilöstörakenteen muutoksen kaikissa käsittelyvaiheissa henkilöstöllä on ollut edustajansa mukana. Tämä muutos toteutetaan vuoden 2004 loppuun mennessä sosiaalikeskuksissa ja -toimistoissa, joissa niiden henkilöstö on mukana tehtävien ja toimintorakenteiden määrittelyssä. 5. Sosiaalityön henkilöstöpolitiikan epäonnistumisesta olen samaa mieltä. Siihen on kaksi päällimmäistä syytä, joista ensimmäinen on huono palkka ja toinen liian laaja-alaiset ja epämääräiset työtehtävät, joita ei ole rajattu käytössä olevien voimavarojen mukaisiksi. Kati Peltola Keskisen sosiaalikeskuksen johtaja Helsinki Noin 500 Helsingin, Espoon, Tampereen, Turun ja Oulun sosiaalityöntekijää osoitti mieltään sosiaalityön tilasta 10. huhtikuuta. Työntekijät vaativat kriisintorjuntaohjelmaa, jolla ehkäistäisiin henkilöstön liiallinen vaihtuvuus, uupuminen työssä ja palvelujen laadun kärsiminen. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry esittääkin, että hallitusohjelmassa on sitouduttava Kansallisen sosiaalialan kehittämisohjelman tavoitteisiin ja Sosiaalityön neuvottelukunnan kiireellisiin toimenpide-esityksiin. Helsingissä työntekijöiden kulkue päätti marssinsa Säätytalolle, jossa hallitusneuvottelut olivat käynnissä parhaillaan. Näkyvä ja kuuluva viesti päättäjille oli: Sosiaalityön kriisi on pysäytettävä! SATU KONTIAINEN Kun aloittelin työhommia sosiaalitarkkailijana 1970-luvulla eräässä sosiaalitoimistossa, sattui esimiehekseni naimaton sosiaalisihteeri, eräänlainen peräkammarin poika. Hän piti työhuoneensa oven visusti kiinni ja enimmäkseen punaiset päällä, koska ei tykännyt asiakaskontakteista. Sosiaalitarkkailijoiden piti kuitenkin siihen aikaan käydä pyytämässä häneltä hyväksymisallekirjoitus huoltoapuna myönnettävään osto-osoitukseen, johon oli lisätty ei tupakkaa eikä olutta. Näissä merkeissä tulimme yhdessä asiakkaan kanssa näytille. Asiakas oli soma nuori nainen, avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti. Hänellä oli kevyt kesäasu, avokaulainen pusero ja kaula täynnä punaisenkukertavia imujälkiä, huunpuremia. Kun sosiaalisihteeri havaitsi ne, LUUKULTA Onko sulla joku tauti? kimmahti hän pöytänsä takana pystyyn ja karjaisi: Onko sulla joku tauti?! Asiakas jähmettyi paikalleen, kiljahti sitten takaisin:voi vitulla päähän! ja kipitti korot kopisten pois. Minä painelin perässä, pyysin odottamaan hetkisen ja kävin selittämässä diagnoosin sosiaalisihteerille. Sain tarvittavan puumerkin, vein osto-osoituksen naama punaisena odottavalle asiakkaalle, ja otin seuraavan huoltoavun hakijan vastaan. Kirkottaja Kirjoittakaa meille omista sattumuksistanne luukulla, erityisistä asiakkaista, pulmista, onnekkaista tilanteista. Kirjoitusten tulee olla lyhyitä, ja kirjoittaa voi nimimerkillä tai omalla nimellään. Osoite: Sosiaaliturva-lehti, Mannerheimintie 1 A 3, HKI. Kuoreen merkintä Luukulta tai sähköpostitse kati.pitkanen@sosiaaliturva-lehti.fi SOSIAALITURVA 7/

16 Anne Siponen Kehitysvamma-alan ammattilainen aikapaineessa Aikapaineen taustalla on usein organisaatiomuutoksia, jotka sotkevat vastuunjakoa ja lisäävät tehtävämääriä. Sosiaali- ja terveysalalla yhä harvemmalla on mahdollisuus säädellä työnsä sisältöä tai työtahtiaan. Auttamistehtävissäkin voi kokea olevansa liukuhihnan ääressä. Lisäksi liukuhihnan nopeussäädöt on monissa organisaatioissa käännetty ääriasentoon. Auttamisen ammattilaiset saavat ponnistella pysyäkseen tahdissa. Kiirettä erityisenä työelämän ilmiönä on tutkittu Suomessa niukasti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaali- ja hoitoalan tehtävät ovat erityisen kiireisiä ja henkisesti raskaita. Sen sijaan avoimeksi on jäänyt kysymys siitä, mitkä tekijät aiheuttavat yksittäisen sosiaali- ja terveysalan työntekijäryhmän kokemuksen kiireestä. Uudenmaan erityishuoltopiirissä on kartoitettu asumispalveluesimiesten omia näkemyksiä ja kokemuksia kiireen syistä.tämä kirjoitus perustuu asumispalveluesimiehiltä kerättyyn haastattelu- ja kyselyaineistoon. Kiire kiusaa kehitysvamma-alalla Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä tarjoaa vuosittain noin 500 kehitysvammaiselle henkilölle asumiseen liittyviä palveluja. Asumispalvelut järjestetään pääsääntöisesti 4-5 hengen omakotitaloissa, joita nimitetään ryhmäkodeiksi. Asukkaiden hyvinvoinnista vastaavat ohjaajat ja 16 asumispalveluesimiestä. Kaikki esimiehet ovat tällä hetkellä naisia. Koulutukseltaan he ovat sairaanhoitajia, kehitysvammaohjaajia ja sosionomeja (AMK). Esimiehillä on vastuullaan 2-8 ryhmäkotia. Heidän alaisuudessaan työskentelevien ohjaajien lukumäärä vaihtelee neljästä aina kuuteenkymmeneen. Kaikki esimiehet kertovat kärsivänsä kiireestä työssään. Useimpien kiirekokemukset ovat lisääntyneet viimeisen kahden vuoden aikana. Esimiehet tekevät ylitöitä iltaisin ja viikonloppuisin sekä suorittavat työt entistä tiiviimmässä tahdissa työpäivän aikana. He eivät välttämättä ehdi lounastaa tai pitää kahvitaukoa, vaan nipistävät tämänkin ajan työtehtäville. Kun lounas- tai kahvitauko jää väliin, työpäivän aikana ei työstä pääse irrottautumaan hetkeksikään. Kiireen vuoksi esimiesten sosiaalinen kanssakäyminen vähenee työpaikalla. He eivät ehdi osallistua taukoliikuntaan tai ryhmäkodin yhteisten tapahtumien suunnittelemiseen toivomallaan tavalla. Esimiehillä on vähemmän aikaa keskustella asukkaiden ja ohjaajien kanssa. Tämä aiheuttaa ajoittain sen, ettei tieto työhön liittyvistä tärkeistäkään asioista kulje. Tällöin työnteko hidastuu entisestään. Runsas työmäärä ja tiukka aikataulu aiheuttaa aikapaineen Henkilöstön vähäisyys suhteessa työn määrään aiheuttaa esimiehille kiirettä. Eräs heistä kuvaa kiireen syitä: Ennen palvelupäällikkö teki monia asioita eli päätti lomista, sijaisista, budjetista. Nyt minä päätän niistä ja teen vielä paperityötkin. Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymässä toteutettu hallinnon uudistus on tuonut esimiehille delegoinnin kautta lisää työtehtäviä. Esimiehet päättävät nykyisin itsenäisesti useista asioista, jotka aiemmin ratkaisi palvelupäällikkö tai joku muu johtoryhmän jäsen. Tällaisia asioita ovat muun muassa päätökset lyhytaikaisten sijaisuuksien täyttämisestä ja virkavapauksien myöntämisestä sekä päätökset alueen ryhmäkotien talousarvioiden suuruudesta. Lisäksi hallinnon uudistuksessa on nostettu esimiesten hankintavaltuuksien euromäärää, mikä on tuonut heille lisää hankintapäätöksiä ratkaistavaksi. Delegoinnilla päätösvaltaa on siirretty lähelle palvelutuotantoa. Sen tarkoituksena on ollut nopeuttaa sekä ratkaisujen tekemistä että toimeenpanoa ja lisätä myös palveluiden käyttäjien arjen sujumista. Sinänsä näin on tapahtunut. Samalla delegointi on lisännyt esimies- 16 SOSIAALITURVA 7/2003

17 EEVA MEHTO ten työmäärää. Heidän on selvitettävä päätösten perusteita, arvioitava niiden merkitystä, allekirjoitettava päätöspöytäkirjoja ja arkistoitava asiakirjoja. Esimiesten ajattelutyö ja tekninen työ on määrältään ja vaativuudeltaan lisääntynyt, samoin kiire. Varahenkilöstön vähäisyys ongelma Esimiehet vastaavat kuntayhtymässä siitä, että ryhmäkodeissa on päivittäin riittävä määrä henkilökuntaa työvuoroissa. Kuntatalouden kiristyessä 1990-luvulla erityishuoltopiireistä karsittiin varahenkilöstöä, joka aikaisemmin paikkasi päivittäisiä puutteita ryhmäkotien miehityksessä. Eräs esimies luonnehtii tilannetta näin: Ennen sijaisen sai heti, kun ohjaaja oli sairastunut. Meillä oli niin paljon vakituisia sijaisia, että heistä sai valita. Nyt en saa sijaisia, vaikka kerjäisin heitä tulemaan töihin. Esimiehet kärsivät edelleen lama-ajan seurauksista. Kuntayhtymän ylin johto pelkää, että varahenkilöstön palkkaaminen lisää henkilöstökustannuksia. Suurempi pulma on se, että lyhytaikaisiin sijaisuuksiin on hankalaa löytää työntekijöitä. Vapailla työmarkkinoilla olevia, kehitysvamma-alasta kiinnostuneita, työhaluisia ja sopivan ammatillisen koulutuksen omaavia henkilöitä ei yksinkertaisesti löydy. Erityisen ongelmallinen tilanne on pääkaupunkiseudulla. Lamavuodet rapauttivat varahenkilöjärjestelmän: varahenkilöstö on etsinyt itselleen työpaikat muualta, kouluttautunut muihin ammatteihin tai siirtynyt työmarkkinoiden ulkopuolelle. Henkilökunnan poissaolot aiheuttavat ryhmäkodeissa ongelmia, kun henkilöstömitoitukset ovat jo valmiiksi kireät. Esimiehet joutuvat teettämään ohjaajilla työvuoroja peräkkäin ja perumaan heille aiemmin lupaamiaan vapaapäiviä. Esimiehet stressaantuvat lisätessään ohjaajien työmäärää. Osa esimiehistä yrittää keventää ohjaajien työtaakkaa jalkautumalla itse ryhmäkotiin korvaamaan poissaolevan ohjaajan työpanosta. Varahenkilöstön etsiminen, ohjaajien työvuorolistojen uudelleen muokkaaminen, tilanteen järjesteleminen ryhmäkodeissa ja ohjaustyöhön osallistuminen lisäävät esimiesten kiirettä varsinkin kun varahenkilöstöongelma tulee eteen usein yllättäen. Heidän on reagoitava siihen välittömästi ja jätettävä muut tehtävät odottamaan.tämä aiheuttaa esimiehille työruuhkaa ja kiirekokemuksia myös seuraavina päivinä. Kehittämishankkeet kiristävät aikatauluja Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän asumispalveluissa osallistutaan aktiivisesti sisäisiin ja ulkoisiin kehittämishankkeisiin. Eräs esimies kertoo kehittämisestä: Meillä on meneillään paljon projekteja. Kehitämme palvelun laatua. On autismihanke ja syrjäytymisen estohanke. Seuraamme ja arvioimme asukkaita yksilöllisesti aikaisempaa enemmän. Esimiehet kokevat hankkeet tarpeellisiksi ja hyödyllisiksi. Kehittämistoiminta hyödyttää sekä asumispalveluiden käyttäjiä että henkilökuntaa: hankkeet mahdollistavat asukkaiden entistä yksilöllisemmän ja tarkoituksenmukaisemman palvelun saamisen ja vahvistavat henkilökunnan ammattitaitoa. Niin ikään hankkeilla uudistetaan koko erityishuoltoalaa. Niiden avulla etsitään ratkaisuja erityishuollon haasteisiin, kuten asukkaiden oikeuteen osallistua aktiivisesti käyttämiensä palveluiden suunnitteluun. Kehittämishankkeet ovat keino pysyä kehityksessä mukana ja mahdollisuus päästä sen eturiviin. Niiden toteuttaminen lisää kuitenkin kiirettä ja työpaineita. Kehittämistyö vaatii esimiehiltä uusien työmenetelmien opettelemista ja opettamista ohjaajille, uuden tiedon hankkimista ja yhteydenpitoa eri toimijoihin, kuten kuntiin, järjestöihin ja oppilaitoksiin. Hankkeiden suunnittelu-, toteuttamis- ja arviointiaikataulut ovat tiukkoja ja joustamattomia. Kun henkilökunnan mitoitus on kireä, kehittämishankkeet koetaan rasittaviksi. Näin siksi, että niihin ei yleensä varata riittävästi henkilöstöä ja aikaa. SOSIAALITURVA 7/

18 Uutta verta organisaatiomuutosten myötä Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymässä on tapahtunut suuria organisaatiomuutoksia viimeisen kahden vuoden aikana. Muutosten kautta kuntayhtymän toimintaan on haettu tehokkuutta, taloudellisuutta ja uusia innovatiivisia näkemyksiä. Muutos näkyy käytännössä esimerkiksi siinä, että kuntayhtymään on valittu uusi luottamushenkilöjohto, hallitus. Eräs esimies luonnehtii muutosta: Uusien hallituksen jäsenten myötä tulivat uudet kuntayhtymän tavoitteet ja suunnitelmat niiden toteuttamiseksi. Olisin toivonut, että meitä kentän ihmisiä olisi otettu enemmän mukaan suunnittelutyöhön. Organisaatiomuutoksista olisi myös pitänyt tiedottaa enemmän. Esimiehet kritisoivat sitä, että toimintastrategiat ja tavoitteet annetaan ylhäältä alas. Ne asetetaan kaukana työntekijöiden ja ryhmäkotien asukkaiden arjesta. Esimiesten turhautumista tilanteeseen lisää se, ettei henkilökuntaa ole riittävästi informoitu odotettavissa olevista organisaatiouudistuksista.tämä lisää esimiesten kiirettä. Heidän on ensin otettava itse aktiivisesti selvää muutosten kulusta ja niiden aiheuttamista vaatimuksista asumispalveluhenkilökunnan asemaan ja tehtäviin. Tämän jälkeen esimiesten on saatava henkilökunta toimimaan muutosvaatimusten mukaan. Kuntayhtymän ylin virkamiesjohto on uudistunut kahden vuoden sisällä. Organisaatiouudistuksessa aluejohtajien virat on muutettu palvelupäälliköiden viroiksi. Samassa yhteydessä yksi aluejohtajan virka on lakkautettu. Palvelupäälliköiden alueet ovat hirvittävän suuret eli lähes 20 kuntaa, ja heillä on kymmenkunta esimiestä johdettavaan kummallakin alueellaan. En voi odottaa, että omalta päälliköltä saan samaa henkilökohtaista tukea tekemisiini kuin ennen, eräs esimies kuvaa muuttunutta tilannetta organisaatiossa. Organisaatiouudistus on laajentanut palvelupäälliköiden maantieteellisiä toimialueita. Suuret alueet tarkoittavat yksittäiselle esimiehelle yhä suurempaa itsenäistä työskentelyvastuuta, mutta samalla vähäisempää tukea palvelupäälliköltä. Esimiehet tuntevat myötätuntoa johtajiaan kohtaan: palvelupäälliköt eivät yksinkertaisesti ehdi auttaa ja tukea riittävästi, koska heillä on alaisinaan esimiesten ohella myös muiden henkilöstöryhmien edustajia, kuten psykologeja ja palveluohjaajia, jotka tarvitsevat tukea ja huomioimista. Lisäksi palvelupäälliköt ovat uusia tehtävässään ja kehitysvamma-alalla. Heiltä vaatii aikaa päästä sisälle tehtäviinsä ja erityishuollon käytäntöihin. Myötätunto palvelupäälliköitä kohtaan ei poista sitä tosiasiaa, että kuntayhtymän johtajiston uudistuminen lisää kiirettä. Uudet ihmiset tekevät asioita uudella tavalla ja odottavat myös kentän ihmisiltä uudenlaisia toimintatapoja.tässä yhteydessä korostetaan jo aiemmin mainittua hallinnollista uudistusta, delegointia. Hallinnolliset uudistukset kuormittavat jo ennestään niukkoja henkilöresursseja. Kireäksi mitoitetut resurssit eivät tahdo riittää edes päivittäisiin toimintoihin ja silti on selvittävä uudistusten läpiviemisestä. Mitä voi tehdä työhyvinvoinnin lisäämiseksi? Ensimmäinen askel esimiesten kiireen vähentämiseen on otettu, kun kiirekokemus on nostettu keskusteluun. Ongelmiin puuttuminen vaatii niiden avointa esiin tuomista. Kehitysvamma-alan, kuten koko sosiaalialan ammattilaiset voivat itse vaikuttaa työelämän laatuun tarttumalla aktiivisesti sen pulmakohtiin. Todennäköisesti monet ongelmat kärjistyvät sosiaalialan organisaatioissa yksinkertaisesti siksi, ettei tieto ongelmista välity organisaatioiden päättäjätasolle. Varhain todetut ongelmat ovat kuitenkin helpommin ratkaistavissa kuin vuosia organisaatiota jäytäneet. Me sosiaalialan ammattilaiset tarvitsemme lisää rohkeutta työhyvinvointiasioihin tarttumiseen.tukea saamme organisaatioidemme työsuojelu- ja työterveyshenkilöstöltä, kun vain uskallamme pyytää. Sosiaalialan työhyvinvoinnin Ensimmäinen askel kiireen vähentämiseen on otettu, kun kiirekokemus nostetaan keskusteluun. muutosagenteiksi tarvitaan myös tutkijoita, joilla on teoreettinen ja käytännöllinen taito pureutua työhyvinvointikysymyksiin. Uudenmaan erityishuoltopiirissä tehty case-tutkimus on hyvä osoitus siitä, että jo yhden henkilökuntaryhmän kokemuksiin paneutumalla saa monipuolista tietoa työhyvinvoinnista. Esimiesten kokemukset osoittautuivat tärkeäksi informaatioksi, kun sosiaalialan työelämää kehitetään. Esimiehet kykenivät havainnoimaan ja kuvaamaan kiireen taustalla olevia prosesseja. He myös hahmottivat työssään tapahtuneet muutokset osana laajempaa kokonaisuutta. Jatkossa olisi hyödyllistä paneutua tutkimuksen kautta myös muiden sosiaalialalla työskentelevien kokemuksiin ryhmäkohtaisesti.tätä kautta saataisiin yksityiskohtaista tietoa sosiaalialan työolosuhteiden kehittämiseksi. Työhyvinvointia koskeviin tutkimuksiin sijoittaminen kannattaa sosiaalialan työpaikoilla inhimillisesti ja taloudellisesti. Inhimillinen näkökulma tarkoittaa sitä, että tutkimusten avulla on mahdollista löytää konkreettisia keinoja henkilökunnan työhyvinvoinnin parantamiseen. Pidemmällä aikavälillä näillä keinoilla voidaan löytää työn ilo uudelleen. Taloudellisesti kannattaviksi työhyvinvointitutkimukset tekee se, että niihin sijoitetut rahat palautuvat organisaatioille: sairasloma- ja kuntoutuskulut sekä ennenaikainen eläkkeellesiirtyminen vähentynee. Sosiaalialan organisaatiot voivat oppia kiiretutkimuksesta Sekä kuntayhtymässä tehdyssä että Tilastokeskuksen tutkimuksessa (Järnefelt 2002) kiireen syiksi nousivat organisaatiouudistukset, toiminnan kehittäminen ja henkilökunnan riittämättömyys. Tutkimukset osoittavat selvästi, että ennen organisaatiouudistuksia työyh- EEVA MEHTO 18 SOSIAALITURVA 7/2003

19 teisöissä tarvitaan laajaa uudistusta koskevaa tiedotusta henkilökunnalle.tiedotuksen on sisällettävä rehellistä informaatiota uudistusten syistä, sisällöstä, aikataulusta ja tavoitteista. Jokaisen työyhteisön jäsenen on oltava selvillä siitä, mitä organisaatiossa suunnitellaan ja mitä siellä tapahtuu. Jos työyhteisön jäsenet pääsevät tämän lisäksi vaikuttamaan uudistusten aikatauluihin, sisältöön ja toteuttamiseen ennakolta, heille syntyy vahva tunne osallisuudesta työyhteisön elämään. Siten heille muodostuu selkeä näkemys organisaation toiminnan realiteeteista ja muutosvaateista sekä omista tehtävistä ja roolista osana uudistusten kokonaisuutta.tieto uudistuksista myös auttaa henkilöstöä valmistautumaan niihin ajoissa esimerkiksi hankkimalla uusia tietoja ja taitoja, joita se tarvitsee muutosvaiheessa. Tutkimuksen pohjalta voidaan esittää, että taloushallinnon virkamiesten kannattaa tarkistaa laskelmiaan, jotka koskevat sijaisten käyttöä sosiaalialan organisaatioissa.tulos voi yllättää: vakituisen varahenkilöstöjärjestelmän ylläpitäminen ei välttämättä muodostu kalliimmaksi kuin pätkätyöläisten käyttäminen. Lisäksi on viisasta henkilöstöpolitiikkaa sitouttaa uusia ammattilaisia sosiaalialan organisaatioihin. Jo nyt sosiaalialalle ennustetaan työvoimapulaa. Tällöin rekrytoiminen tapahtuu kilpailuttamisen ehdoilla, ja taloudellisin perustein laadittu henkilöstöpolitiikka osoittautunee riittämättömäksi. Rekrytointikilpailun voittaja tarjoaa henkilöstölleen parhaan palkan lisäksi hyvän työilmapiirin ja pitkäaikaisen sitoutumisen työntekijöihinsä. LÄHDE: Järnefelt, N.:Työkiireiden syiden jäljillä. Teoksessa Järnefelt, N. & Lehto, A. (toim.): Työhulluja vai hulluja töitä? Tutkimus kiirekokemuksista työpaikoilla.tutkimuksia 235.Tilastokeskus, Helsinki Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori Anne Siponen, joka työskentelee tutkimusjohtajana Uudenmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymässä. Kiire esillä myös tuoreessa valtakunnallisessa tutkimuksessa Tutkimusohjelma etsii keinoja työssä jaksamiseen. Työssä jaksamisen ohjelmassa ( ) seurataan suomalaisten palkansaajien työhyvinvoinnin ja työkyvyn kehitystä.vuonna 2002 palkansaajien työkyky suhteessa heidän työtehtäviinsä on ohjelman tuoreimman raportin mukaan ollut yleisesti ottaen varsin hyvä. Työ on ollut henkisesti kuitenkin melko rasittavaa, palkansaajilla on usein kiire. Työssä jaksamisen ohjelmassa seurattavia työkyvyn kehittämishankkeita on yhteensä 173. Työkykytoiminta on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina. Se on myös laajentunut sisällöltään käsittämään osan työpaikan yleistä kehitystoimintaa.työkykyyn ei vaikuteta ainoastaan liikuntaa tai vuorovaikutusta lisäämällä, vaan siihen liitetään nykyisin useita kehityskohteita, kuten erilaisuuden johtamista, työn arjessa oppimista ja mentorointia. Laaja kiinnostus työhyvinvoinnin kehittämiseen on ohjelman projektipäällikön Tuulikki Petäjäniemen mukaan tarpeellista. Jaksaminen ei ole ainoastaan työntekijän vastuulla Jaksamisen parantaminen ja ikääntyvien pysyminen työelämässä entistä pidempään edellyttävät konkreettisia keinoja, joiden avulla henkilöstön laatua ja määrää voidaan mitoittaa haitallisen kuormituksen välttämiseksi. Työssä jaksamisen ohjelmassa koottuja ja kehitettyjä keinoja voidaan jaotella kolmeen ryhmään. Organisaatiotason tehtävä on huolehtia järkevän rekrytointija työsuhdepolitiikan toteutumisesta. Kunkin organisaation on arvioitava, mitkä ovat sopivat henkilöstöresurssit toimintatavoitteiden saavuttamiseksi ja toimittava arvioiden mukaan. Järkevän työsuhdepolitiikan lisäksi organisaatiotasolla olisi satsattava hyvään johtamiseen, jossa huomioidaan työntekijöiden ikä, sukupuoli, koulutustausta, perhesuhteet, jopa arvot ja asenteetkin. Hyvä johtaminen on Petäjäniemen mielestä myös päivittäisjohtamista, jossa korostuu avoin tiedonkulku, vuorovaikutus ja lähiesimiehen rooli. Toinen jaksamiskeinojen ryhmä sisältää tehtävätason kehittämiskohteet. Työssä jaksamisen haaste ja mahdollisuus on työvoiman ikääntyminen. Jatkuva oppiminen on tärkeää koko työvoimalle, mutta erityisen tärkeää se on ikääntyville työntekijöille. Työssä oppimista voidaan toteuttaa esimerkiksi kurssien, työkierron ja tukiparityöskentelyn avulla. Vanhempi ikäpolvi voi välittää osaamistaan ja kokemustaan nuoremmille mentoroinnissa ja eriikäisten tiimityöskentelyssä. Nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen positiivisia seurauksia on raportoitu useista työyhteisöistä. Henkilötasolla voi kukin työntekijä parantaa omaa jaksamistaan työelämässä kehittämällä stressinhallinnan, ongelmanratkaisun, rentoutumisen ja ajankäytön hallinnan taitojaan. Työssä jaksamisen ohjelman kolmannessa vaiheessa on tullut selkeästi esille myös elintapojen yhteys työhyvinvointiin. Sosiaalialan työt tyypillisesti stressaavia Työssä jaksamisen ohjelmassa on hyödynnetty amerikkalaisen sosiologin Robert Karasekin nelikenttä-mallia, jossa kuvataan henkilöstön työkykyä eri työtehtävissä. Nelikentän ongelmapuolikkaaseen kuuluvat niin sanotut passiiviset ja stressaavat työtehtävät. Liukuhihnatyö on esimerkki passiivisesta työstä, jossa sekä vaatimuksia että vaikutusmahdollisuuksia on vähäisesti. Sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä on usein paljon vaatimuksia, mutta vain vähän vaikutusmahdollisuuksia esimerkiksi ajankäyttöön ja tehtävien sisältöön. Nämä ominaisuudet tekevät alan työtehtävistä tyypillisesti stressaavia. Petäjäniemen mukaan stressaavissa työtehtävissä kuormituksen säänteleminen on erityisen tärkeää, koska vaara uupumiseen on niissä suurempi kuin muissa nelikentän ryhmissä. Karasekin mallilla ei tavoiteta koko työssä jaksamisen ilmiötä työkyvyn kehittämiseen tarvitaan liiallisten vaatimusten karsimisen ja vaikutusmahdollisuuksien parantamisen lisäksi muita toimenpiteitä. Malli toimii kuitenkin hyvänä perusrunkona tarvittavien toimenpiteiden ja keinojen kehittämiselle ohjelmassa. LÄHTEET: Ek, E., Laitinen, J.,Tammelin,T., Remes, J., Raatikka,V. & Kujala,V.:Nuorten aikuisten työssä jaksaminen.työministeriö, Helsinki Työministeriö: Työssä jaksamisen tutkimus- ja toimenpideohjelma. Seurantaraportti 2002.Työministeriö, Helsinki Satu Kontiainen SOSIAALITURVA 7/

20 Elina Jauhiainen STEAM-projektin satoa: Pari- ja tiimityöskentelystä hyviä tuloksia aikuissosiaalityössä Rovaniemen kaupungissa ollaan tyytyväisiä sosiaalityöntekijän ja ohjaajan parityöhön sosiaalityössä. Rovaniemen maalaiskunnassa sitä on kokeiltu vasta kuntouttavassa työtoiminnassa, mutta tavoitteena on laajentaa parityö myös muuhun aikuistyöhön. Rovaniemi ja Rovaniemen maalaiskunta ovat mukana Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojektissa (Steam). Projekti käynnistettiin, koska sosiaalityön toimintakäytännöt kaipaavat uudistamista. Sosiaalityön on suuntauduttava nykyistä enemmän ihmisten arjen tukemiseen ja vahvistamiseen. Sosiaalityöhön tarvitaan myös uusia tekijöitä. Monissa kunnissa on pulaa pätevistä sosiaalityöntekijöistä. Sen lisäksi kolmannes nykyisistä sosiaalityöntekijöistä jää eläkkeelle kymmenen vuoden kuluessa. Yhtenä ratkaisumallina näihin haasteisiin Steam-projektissa on kokeiltu sosiaalityöntekijän ja ohjaajan parityöskentelyä. Ohjaajalla tarkoitetaan työntekijää, jolla on sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto tai sitä edeltänyt opistoasteen tutkinto. Pari- ja tiimityöskentelyn lähtökohtana on, että erilaista osaamista yhdistämällä saavutetaan jotakin enemmän kuin samanlaisten silmälasien takaa katsottuna. Sosiaalityöntekijän tieteelliseen koulutukseen perustuva ja ohjaajan käytäntöorientoitunut lähestymistapa näyttäisivät yhdessä muodostavan kokonaisuuden, joka vastaa hyvin useiden asiakkaiden palvelutarpeisiin. Esimerkiksi Rovaniemen kaupunki on toteuttanut tällaista parityöskentelyä lastensuojelutyössä jo vuodesta 1999 lähtien. Hyvät kokemukset rohkaisivat kokeilemaan samaa myös aikuissosiaalityössä. Moniongelmaiset asiakkaat yhä sosiaalityöntekijöillä Kun Rovaniemellä muutettiin aikuissosiaalityön ja toimeentulotukitehtävien käytäntöjä, yli 70 prosenttia toimeentulotukiasiakkaista oli paperiasiakkaita eli he asioivat pelkästään kirjallisen toimeentulotukihakemuksen välityksellä. Etuuskäsittelijät uupuivat, ja asiakkaat olisivat halunneet enemmän henkilökohtaisia asiointimahdollisuuksia. Samaan aikaan huomattiin asiakkaiden arjen tukemiseksi tarvittavan uusia työskentelymalleja. Nyt aikuissosiaalityötä tehdään tiimityöskentelyn periaatteilla. Sosiaalityöntekijät ja ohjaajat on ryhmitelty alueittain työpareiksi, joita täydentävät etuuskäsittelijät ja toimistotyöntekijät. Lähtökohtana on, että sosiaalityöntekijä arvioi uuden asiakkaan tilanteen ja laatii asiakkaan kanssa yhteistyösuunnitelman. Vain taloudellista tukea tarvitsevat asiakkaat asioivat sen jälkeen etuuskäsittelijöillä.yhteistyösuunnitelmassa sovitaan millä aikavälillä asiakkaan kokonaistilanne arvioidaan uudelleen sosiaalityöntekijän vastaanotolla. Harkintaa edellyttävissä tilanteissa etuuskäsittelijät konsultoivat alueen sosiaalityöntekijää tai johtavaa sosiaalityöntekijää. Koska osa aikaisemmista paperiasiakkaista siirtyi toimintauudistuksen myötä sosiaalityöntekijän tai ohjaajan asiakkaiksi, etuuskäsittelijät käyttävät vapautuneen työajan asiakkaiden henkilökohtaiseen vastaanottoon. Tämä tekee työn monipuolisemmaksi ja haastavammaksi kuin aikaisemmin. Sosiaalityöntekijöillä jatkavat pääasiassa moniongelmaiset asiakkaat, jotka ovat esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä ja kärsivät päihde- ja mielenterveysongelmista. Tällöin sosiaalityöntekijän rooliin kuuluu olennaisesti moniammatillisten yhteistyöverkostojen koordinointi. Asiakasneuvojat tärkeä osa palveluketjua Rovaniemen kaupungissa tärkeä osa palveluketjua on asiakasneuvoja, joka haastattelee päivystyksenä eli kiireellisenä ilman ajanvarausta tulevat asiakkaat. Jos asiakkaan tilanne vaatii akuutteja toimenpiteitä, päivystyksen sosiaalityöntekijä antaa ensiavun ja varaa jatkotyöskentelyä varten asiakkaalle ajan alueen sosiaalityöntekijältä. Muussa tapauksessa asiakasneuvoja varaa asiakkaalle ajan alueen mukaiselle etuuskäsittelijälle tai ohjaa hänet muuhun toimintayksikköön. Kokemukset asiakasneuvojasta ovat olleet erittäin hyviä, sillä tällaisen alkuarvioinnin perusteella asiakkaan polku rakentuu aikaisempaa useammin oikein heti alusta alkaen. Ohjaajien asiakkaina pääosin nuoret ja kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat Sosiaalityöntekijät vastaavat kuntouttavan työtoiminnan aktivointisuunnitelmien laatimisesta. Ohjaaja on usein mukana laatimassa suunnitelmaa, jos asiakkaan arvioidaan tarvitsevan taloudellisen tuen lisäksi muuta tukea ja ohjausta. Suunnitelman toteuttamisvaiheessa päävastuu on etuuskäsittelijöillä, jos asiakas on pelkän toimeentulotuen tarpeessa. Muussa tapauksessa se on ohjaajalla tai sosiaalityöntekijällä. Työskentelyn toteutumisen ja vaikuttavuuden kokonaisarvioinnista vastaa sosiaalityöntekijä. Ohjaajien asiakkaina ovat pääasiassa alle 25-vuotiaat vailla ammatillista koulutusta olevat nuoret sekä kuntouttavan työtoiminnan asiakkaat. Ohjaajat tukevat asiakkaita opiskelu-, työharjoittelu- tai työpaikan hankkimisessa, asumisessa sekä etuuksien hakemisessa. He tekevät asiakkailleen norminmukaiset tai pientä harkintaa edellyttävät toimeentulotukipäätökset, suurempaa harkintaa vaativissa tukiasioissa he konsultoivat sosiaalityöntekijää. Lisäksi ohjaajat seuraavat kuntouttavan työtoiminnan toteutumista ja ovat yhteistyössä muun muassa työvoimaviranomaisten, kuntouttavaa työtoimintaa tarjoavan monitoimikeskuksen työntekijöiden sekä A-klinikan kanssa. Jos ohjaajille jää aikaa, he auttavat etuuskäsittelijöitä käsittelemällä kirjalli- 20 SOSIAALITURVA 7/2003