Vuoden 2017 eläkesopimuksen vaikutuksista työllisyyteen ja työeläkkeisiin 1

Transkriptio

1 Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Vuoden 2017 eläkesopimuksen vaikutuksista työllisyyteen ja työeläkkeisiin 1 Ismo Risku 2 Eläkeuudistuksen tausta Pian vuoden 2005 työeläkeuudistuksen jälkeen käynnistyi keskustelu sopivasta vanhuuseläkeiästä. Kysymys ajankohtaistui pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen puolivälitarkastelussa, kun pääministeri esitti vanhuuseläkeikärajan nostamista. Erityisesti palkansaajajärjestöt vastustivat esitystä voimakkaasti. Tähän vaikutti muun muassa se, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus olivat hieman aikaisemmin päässeet yhteisymmärrykseen työeläkkeisiin tehtävistä muutoksista niin sanotussa sosiaalitupossa. Pääministerin ja työmarkkinajärjestöjen kesken käytyjen keskustelujen jälkeen tavoitteeksi asetettiin eläkkeelle siirtymisen myöhentäminen vähintään 62,4 vuoteen 2025 mennessä, tämä merkitsi eläkkeellesiirtymisikään kolmen vuoden nousua 2008 tasosta. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan kirjattiin tavoite työurien pidentämisestä ja se, että hallitus ei tule esittämään vanhuuseläkeiän nostoa. Elokuussa 2013 Kataisen hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa todettiin, että jäljellä oleva työuran pidentämistavoite oli kaksi vuotta. Tästä eläkeuudistuksen tehtäväksi jäi työurien pidentäminen 1,5 vuodella. Rakennepoliittisen ohjelman mukaan eläkeuudistuksen tuli lisäksi pienentää kestävyysvajetta vähintään yhdellä prosenttiyksiköllä. Keskeiset työmarkkinajärjestöt sitoutuivat vuoden 2013 työllisyys- ja kasvusopimuksessa 1 Kirjoitus perustuu pääosin julkaisuun Kautto, M. ja Risku I. (toim.) (2015) Laskelmia vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista. Eläketurvakeskuksen raportteja 2/2015. Mielipiteet ja arviot ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämättä edusta Eläketurvakeskuksen kantaa. 2 Ismo Risku, VTL, osastopäällikkö, Eläketurvakeskus 27

2 Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 siihen, että ne tulevat esittämään annetut tavoitteet toteuttavan eläkesopimuksen syksyyn 2014 mennessä. Työmarkkinajärjestöt aloittivat eläkeuudistusta koskevat neuvottelut vuoden 2014 alkupuolella. Neuvottelut koskivat sekä työeläke-etuuksia että työeläketurvan rahoitusta. Eläketurvakeskus ja myöhemmässä vaiheessa valtiovarainministeriö tukivat neuvotteluja arvioimalla esillä olleiden muutosten vaikutuksia. Kun neuvottelutulos alkoi muotoutua, Eläketurvakeskus ja valtiovarainministeriö esittivät neuvottelijoille arviona, että neuvotteluissa linjatuilla muutoksilla saavutettaisiin likimain eläkkeelle siirtymisen myöhentymistä ja julkisen talouden kestävyysvajetta koskevat tavoitteet. Keskeiset työmarkkinajärjestöt Akavaa lukuun ottamatta hyväksyivät syyskuun 2014 lopussa eläkeneuvotteluita käyneen ryhmän neuvottelutuloksen vuoden 2017 eläkeuudistuksesta. Eläkeuudistuksen sisältö Vuoden 2017 eläkeuudistusta koskevassa sopimuksessa vanhuuseläkkeen alaikäraja nousee 1955 syntyneistä lähtien asteittain 3 kuukauden vuosivauhtia vuoteen 2027 asti. Vuonna 1965 syntyneistä lähtien vanhuuseläkkeen alaikäraja sidotaan elinajanodotteeseen. Vanhuuseläkeikä nousee siten, että laskennallisen työuran (aika 18 vuodesta alimpaan vanhuuseläkeikään) ja eläkeikäisen elinajan odotteen suhde pysyy vakaana. Esimerkiksi vuonna 1970 syntyneille ikäraja on ennusteen mukaan 65 vuotta ja 11 kuukautta, 1995 syntyneille 68 vuotta ja 1 kuukausi. Uudistuksen myötä työeläkettä alkaa karttua 17 vuoden iästä lähtien 1,5 prosenttia vuosiansiosta ilman työntekijän työeläkevakuutusmaksun vähentämistä eläkettä kartuttavasta ansiosta. Eläkettä karttuu kuitenkin 1,7 prosenttia vuoden 2025 loppuun asti vuotiaana. Jos eläkkeen ottamista lykätään yli alimman vanhuuseläkeiän, eläkkeeseen lasketaan 0,4 prosentin lykkäyskorotus jokaiselta lykätyltä kuukaudelta. Elinaikakertoimen laskentatapa muuttuu siinä vaiheessa kun eläkeikä sidotaan elinajan odotteeseen. Tällöin elinaikakerroin muodostuu vähemmän etuustasoa leikkaavaksi, kuin nykyisen lain mukaan tapahtuisi. Kullekin ikäluokalle lasketaan tavoite-eläkeikä, joka kertoo mihin ikään heidän olisi lykättävä eläkkeen nostamista saadakseen elinaikakertoimen vaikutuksen kompensoitua lykkäyskorotuksella. Vanhuuseläkeiän noustessa myös työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan pääteikä nousee. Tulevan ajan karttumisprosentti pysyy 1,5 prosenttina. Elinaikakerroin ulotetaan koko työkyvyttömyyseläkkeeseen, kun sen laskentatapaa muutetaan edellä kuvatulla tavalla. Uudistuksessa otetaan käyttöön uusi työuraeläke. Tämä voidaan myöntää hakijalle, jos hän on ollut pääosan vähintään 38 vuoden työurastaan raskaassa työssä ja hän on täyttänyt 63 vuotta. Tämä ikäraja nousee elinajan odotteen mukaisesti samalla tavalla kuin vanhuuseläkeikä. Osittainen varhennettu vanhuuseläke korvaa vuodesta 2017 alkaen osa-aikaeläkkeen. Osittainen varhennettu vanhuuseläke poikkeaa nykyisestä osa-aikaeläkkeestä kahdella oleellisella tavalla. Enää osa-eläkkeen aikaiseen työntekoon ei liity rajoituksia. Toisaalta etuuteen sovelletaan aktuaarista varhennusvähennystä (0,4 %/kk), jos etuus nostetaan ennen alinta vanhuuseläkeikää. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden alaikärajaa korotettiin vuoden 2012 työurasopimuksessa 61 vuoteen. Tämä muutos koskee vuonna 1957 ja myöhemmin syntyneitä, joten muutos tuli käytännössä voimaan tämän 28

3 Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita vuoden alussa. Eläkeuudistussopimuksen yhteydessä päätettiin, että mikäli vuonna 2012 sovitut toimet vaikuttavat tarkoitetulla tavalla, lisäpäiväoikeuden alaikäraja nostetaan vuonna 1961 ja sen jälkeen syntyneillä yhdellä vuodella 62 vuoteen. Seuraavassa esitettävissä vaikutusarvioissa on oletettu, että tämä työttömyysputken ikärajamuutos toteutuu. Eläkeuudistuksen vaikutusarvioita Suomen Pankin joulukuussa julkaisemissa kansantalouden ja julkisen talouden kehitystä koskevissa laskelmissa on otettu huomioon eläkeuudistuksen vaikutukset (Kilponen, Kinnunen ja Mäki-Fränti 2014). Tässä arviossa oletetaan, että uudistus myöhentää eläkkeelle jäämisikää ja muuttaa eläkkeiden korvaussuhteita Eläketurvakeskuksen laskemalla tavalla. Tehdyssä simuloinnissa tuloksena saatiin, että eläkeuudistus pienentäisi kokonaisveroasteen nostamisen tarvetta noin 1,4 prosenttiyksikön verran vuoteen 2040 mennessä. Vaikutus tulee erityisesti työvoimakustannusten nousun hidastumisesta. Niiden ansiosta hintakilpailukyky, vienti ja investoinnit kohentuvat. Etla julkaisi arvionsa vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista työuriin, tulonjakoon ja julkisen talouden kestävyyteen tammikuussa 2015 (Lassila, Määttänen ja Valkonen 2015). Etlan arvion mukaan eläkeuudistus pidentää työuria, tasoittaa tuloeroja ja vähentää pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta runsaan prosenttiyksikön. Pääosin ETLA:n ja ETK:n arviot uudistuksen vaikutuksista ovat hyvin lähellä toisiaan. Alla esitetään joiltakin osin näiden vaikutusarvioiden vertailuja. Talouspolitiikan arviointineuvoston raportissa (talouspolitiikan arviointineuvoston raportti 2014) nojauduttiin eläkeuudistuksen arvioimisessa sen tilaamaan Etlan raporttiin, Eläketurvakeskuksen laskelmiin ja aineistoihin sekä arviointineuvoston jäsenten tekemiin laskelmiin. Eläkeuudistuksen valmisteluprosessia kuvattiin raportissa myös haastatteluihin perustuen. Arviointineuvosto ei esittänyt omia arvioita tavoitteiden saavuttamisesta vaan viittaa tältä osin Etlan laskelmiin. Oksanen (2014) esittää laskelmia, joiden lähtökohtana on kestävyysvajeen pienentäminen eläkeikärajojen merkittävällä nostolla. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaisesti 2017 eläkeuudistuksen vaikutusarvio. Tämä arvion mukaan vanhuuseläkkeen ikärajojen nosto vaikuttaisi todelliseen eläkkeellesiirtymisen myöhentymiseen voimakkaammin kuin Etlan ja ETK:n esittämissä arvioissa. Eläketurvakeskuksen vaikutusarvion menetelmät ja taustaoletukset Tässä artikkelissa esitettävät ETK:n vaikutusarviot perustuvat kahdella eri laskentamallilla saatuihin tuloksiin. PTS-malli on työeläkelakikohtainen keskiarvotekniikkaan perustuva makrotason malli, jossa esimerkiksi työllisille, työttömille sekä eri eläkelajeilla oleville henkilöille on omat tilansa. Keskiarvotekniikka yksinkertaistaa laskentaa, se ei kuitenkaan estä ottamasta huomioon eri tilojen välisiin siirtymiin liittyvää valikoituvuutta. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien henkilöiden verraten matalat ansiot ja korkea kuolevuus on otettu huomioon. Vastaavasti työkykynsä säilyttävien henkilöiden ansiot ja kuolemanvaara on väestön keskimääräistä tasoa korkeampia. Risku ym. (2013) sisältää PTSmallin kuvauksen. ELSI-mikrosimulointimalli on aikaulottuvuuden osalta dynaaminen mikrosimulointimalli, jossa ei kuitenkaan mallinneta käyt- 29

4 Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Kuvio 1. Työssäkäyvien vakuutettujen ikäluokkakohtainen työkyvyttömyysriski 0,06 0,05 0,04 Nykylaki: 1962 syntyneet 0,03 0,02 Sopimus: 1962 syntyneet 1993 syntyneet 0,01 0, Ikä täytymisvaikutuksia. Mallissa simuloidaan viiden prosentin otosta Suomen sosiaalivakuutetusta aikuisväestöstä. ELSI-laskelman makrokehitys on kohdistettu PTS-laskelman kanssa yhteensopivaksi. ELSI-laskelman avulla saadaan yksityiskohtaisempia tuloksia muun muassa eläketasojen ja työurien kehityksestä tulevaisuudessa. Tikanmäki ym. (2014) esittelee tarkemmin ELSI-mallia. Eläkeuudistusta koskevien ETK:n vaikutusarvioiden lähtökohtana oli se, että lakimuutokset vaikuttaisivat ainoastaan niihin henkilöihin, joita muuttuneet ikärajat iän puolesta koskevat. Tämä oletus yksinkertaistaa laskelmien laadintaa ja tulkintaa. Periaatteessa muutokset eläkemaksuissa ja eläkeetuuksissa voisivat vaikuttaa myös nuorten ja keski-ikäisten työllisyyteen. Uudistus muuttaa vanhuuseläkkeelle pääsyn ehtoja ja nykyisen vanhuuseläkkeen alaikärajan jälkeisiä eläkevaihtoehtoja. Ikärajan nostaminen ei nosta tosiasiallista eläkkeelle siirtymisikää täysimääräisesti, koska osa väestöstä joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle ennen nykyistäkään vanhuuseläkeikää ja iän myötä työkyvyttömyysriski kasvaa, jolloin työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien määrä nousee uudistuksen myötä. Kuvio 1 havainnollistaa työkyvyttömyysriskiä koskevia oletuksia. Samantapaisia oletuksia on sovellettu muihin keskeisiin siirtymiin. Myös ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha ja uusi työuraeläke mahdollistavat työelämästä poistumisen ennen varsinasta eläkeikää. Ikärajojen noustessa on nykyisen lainsäädännön mukaisen vanhuuseläkkeen alarajan yläpuolella olevissa ikäryhmissä odotettavissa työllisyyden, työttömyyden ja työvoiman ulkopuolelle joutumisen lisääntymistä. Työttömyyden ja työvoiman ulkopuolelle joutumisen vuoksi uudistuksella on suurempi vaikutus eläkkeensaajien lukumäärään kuin työllisyyteen (taulukko 1). Vaikutukset työllisyyteen ja työuriin Uudistus kasvattaa ikääntyneiden työllisyyttä ja lykkää eläkkeellesiirtymistä. Kuvio 2 30

5 Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita havainnollistaa työllisyyden kasvun kohdistumista työuran loppuun. Vuonna 2013 eläkkeellesiirtymisiän odote oli 60,9 vuotta. ETK:n arvion mukaan eläkkeellesiirtymisiän odote olisi 62,4 vuotta vuonna 2027, Tämä on 0,8 vuotta enemmän kuin vallitsevan lain mukainen arvio luvun puolivälissä eläkkeellesiirtymisiän odotteen arvioidaan olevan 64,4 vuotta, joka on 2 vuotta enemmän kuin vallitsevan lain mukainen arvio. Työllisten määrän arvioidaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä sopimuksen seurauksena noin henkilöllä, eli yhden prosentin luvulla arvioitu työllisyysvaikutus on tuhatta henkilöä, mikä merkitsee noin 3 prosentin kasvua työllisten määrään (Taulukko 1). Uudistuksen työllisyysvaikutuksesta on mielenkiintoista verrata ETLA:n esittämään arvioon (Lassila ym. 2015). Etlan vaikutusarvio poikkeaa lähtökohdiltaan ETK:n vaikutusarviosta sikäli, että siinä on yhdistetty yksilöpohjainen rationaaliseen hyödynmaksimointiin perustuva työuratarkastelu yleisen tasapainon mallitarkasteluun. Erilaisesta lähestymistavasta huolimatta ETLA:n tulokset ovat hyvin lähellä ETK:n tuloksia. Etlan arvion mukaan (Lassila ym s. 33) lähitulevaisuudessa uudistuksella olisi hieman pienempi vaikutus talouden työpanokseen, vuonna 2020-luvun puolivälissä työpanos kasvaisi ETLA:n arvion mukaan 0,5 prosenttia kun vastaava ETK:n arvio on noin yksi prosentti lukua koskeva arvio on molemmilla runsas 2 prosenttia ja 2060-luvun alussa ETLA:n arvion mukaan työpanos kasvaisi 4,4 prosenttia, kun vertailukelpoinen ETK:n arvio on runsas 3 prosenttia (taulukko 1). Niin ikään arviot sopimuksen vaikutuksis- Kuvio 2. Työllisyysasteet vuonna 1962 syntyneille nykylaki- ja sopimuslaskelmassa 31

6 Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Taulukko 1. Eläkkeellesiirtymisiän odote sekä työllisten ja eläkkeensaajien lukumäärä. Vallitsevan lain mukainen kehitys Eläkkeelle siirtymisiän odote, vuotta Työlliset, 1000 henkilöä Eläkkeensaajat, 1000 henkilöä Uudistuksen vaikutus Eläkkeelle siirtymisiän odote, vuotta Työlliset, 1000 henkilöä Eläkkeensaajat, 1000 henkilöä ta työurien pituuksiin ovat hyvin yhdenmukaisia ETK:n ja ETLA:n arvioissa. Esimerkiksi 1960-luvun alussa syntyneiden työurat pidentyisivät ETK:n arvion mukaan 4 kuukautta ja ETLA:n arvion mukaan vastaava työurien kasvu olisi 5 kuukautta. Vastaavasti 1970-luvun alussa syntyneiden työurat pidentyisivät ETK:n arvion mukaan 11 ja ETLA:n arvion mukaan 9 kuukautta. Työurien pidentyminen kohdistuu niihin henkilöihin, jotka olisivat verraten pitkään työvoimassa vallitsevankin lain mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korkeammin koulutettujen työurat pidentyvät enemmän kuin vähemmän koulutettujen. Myös tältä osin ETK:n ja ETLA:n arviot ovat yhdensuuntaisia. Vaikutukset eläke-etuihin ja eläkkeiden rahoitukseen Uudistus kasvattaa kuukausieläkkeiden tasoa. Aluksi tämä vaikutus on vähäinen, mutta pidemmällä aikavälillä uudistuksen vaikutus etuustasoon korostuu. Verrattuna nykyiseen tasoon eläkkeiden ostovoima kasvaa tulevaisuudessa yleisen ansiotason kasvun myötä. Kuitenkin eläkkeiden taso suhteessa keskimääräiseen ansiotasoon alenee se- kä nykylain että uudistuksenkin mukaisessa arviossa. Nykyisin keskimääräinen eläke on noin puolet keskiansiosta; uudistuksen mukaisen arvion mukaan keskieläkkeet olisivat 2050-luvulta eteenpäin noin 44 prosenttia suhteessa keskiansioon, hieman korkeammat kuin nykylain mukaisessa laskelmassa. Aluksi uudistus alentaa eläkemenoja suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tähän vaikuttaa sekä eläkkeellesiirtymisen myöhentyminen sekä työllisyyden ja tuotannon kasvu. Etuustason nousun vuoksi uudistus kuitenkin kasvattaa pitkällä aikavälillä työeläkemenoja, esimerkiksi vuonna 2080 uudistuksen eläkemenoja kasvattava vaikutus on noin 2,5 prosentilla. Näin ollen uudistuksen vaikutus eläkemenojen ja BKT:n suhteeseen on hyvin pitkällä aikavälillä vähäisempi kuin lähivuosikymmeninä (kuvio 3). Vallitsevien säännösten mukaan TyELmaksu olisi vuosina noin prosenttia. Uudistuksen myötä maksutaso voidaan vakauttaa vuodeksi 2017 sovittuun 24,4 prosenttiin aina 2060-luvun loppupuolelle asti. Yrittäjien (YEL) ja maatalousyrittäjien (MYEL) maksutasot on sidottu TyEL-maksuun. Tämän vuoksi sekä YELettä MYEL-maksutkin alenevat uudistuksen seurauksena. Lisäksi valtion rahoitusosuus YEL:n ja MYEL:n kustannuksista alenee. 32

7 Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 Artikkeleita Kuvio 3. Lakisääteiset eläkemenot suhteessa bruttokansantuotteeseen 16,0 15,5 15,0 14,5 14,0 13,5 13,0 12,5 12,0 11,5 11, Nykylaki Sopimus Uudistus parantaa myös julkisen sektorin työeläkkeiden rahoitusasemaa. Uudistus vaikuttaa eri sukupolviin eri tavoin. Jo eläkkeellä oleviin uudistus vaikuttaa ainoastaan epäsuorasti, esimerkiksi julkisen talouden tilan kohenemisen kautta. Ikärajojen korotukset lyhentävät eläkkeellä oloaikaa ja näin ollen pienentävät eläkepääoman arvoa. Toisaalta kuukausieläkkeen nousu vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan. Yhteisvaikutuksena ja 1970-luvulla syntyneiden eläkepääoman arvo pienenisi arvion mukaan noin 3 prosentilla. Suurin leikkaava vaikutus kohdistuu 1970-luvun alussa syntyneisiin miehiin, joiden eläkepääoman arvo alenee noin 4 prosentilla. Ikärajojen korotukset leikkaavat suuremman osuuden miesten eläkepääomasta kuin naisten eläkepääomasta, koska naiset ovat elinkaarensa aikana pidemmän ajan eläkkeellä luvulla ja myöhemmin syntyneiden sukupolvien eläkepääoman arvo nousee uudistuksen myötä. Heillä kuukausieläkkeen kasvu siis lisää eläkepääomaa enemmän kuin eläkkeellä oloajan lyheneminen sitä vähentää. Eläkeuudistus vaikuttaa myös siihen kuinka paljon kukin sukupolvi maksaa eläkemaksuja työuransa aikana. Työurien pidentymisen vuoksi 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun sukupolvien eläkemaksujen määrä lisääntyy lievästi. Myöhempien sukupolvien osalta elinkaaren eläkemaksujen määrä vähenee maksutason alenemisen vuoksi. Siten nuorimmat nyt työelämässä olevista sukupolvista hyötyvät uudistuksesta sekä kasvavien etuuksien että pienenevien maksujen kautta. Epävarmuustekijöistä Edellä esitettyjen tuloksiin on syytä suhtautua riittävällä varovaisuudella. Tuleva yleinen talouskehitys on epävarmaa. Eläkeuudistus ei muuta ratkaisevalla tavalla sitä, kuinka työeläkkeiden rahoitus reagoi erilaisiin ulkoisiin olosuhteisiin. Heikko työllisyyden ja ansiotason kehitys kasvattaisi eläkemenoa suhteessa palkkasummaan ja tämän seurauksena myös maksutasoa on nos- 33

8 Artikkeleita Työpoliittinen Aikakauskirja 1/2015 tettava. Eläkevaroille saatavat sijoitustuotot sen sijaan vaikuttavat suoraan eläkejärjestelmän rahoitukselliseen tasapainoon, hyvät tuotot alentavat ja huonot sijoitustuotot kasvattavat maksutasoa. Koska eläkevarat ovat noin kaksinkertaiset palkkasummaan nähden, merkitsee yhden prosenttiyksikön muutos sijoitustuotossa noin kahden prosenttiyksikön muutosta eläkemaksussa. Erityisesti uudistuksen vaikutusten osalta laskelmat perustuvat arvioihin siitä millaisia valintoja ihmiset tekisivät tilanteissa, joista ei ole kokemusperäisiä havaintoja käytettävissä. Esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeen alkavuutta on korkeamman vanhuuseläkeiän ja työuraeläkkeen oloissa arvioitava ikäluokille, jotka aiemman lainsäädännön mukaisesti olisivat voineet siirtyä vanhuuseläkkeelle. ETLA:n arviossa korostetaan sitä, että työttömyysputken käytön lisääntyminen voi heikentää merkittävästikin uudistuksen vaikutuksia työllisyyteen ja julkisen talouden tasapainoon. Jos todelliset työurat eivät pidentyisi samalla, kun muodollinen eläkeikä nousee, vanhuuseläkkeen ikärajojen korotukset muodostuisivat eläkemenojen ja maksujen korotusautomaatiksi. Tällöin vanhuuseläkeikä olisi lähinnä laskennallinen suure, jota käytettäisiin eläkkeen määrän laskennassa. Viimevuosien kehitys on kuitenkin ollut myönteistä ikääntyneiden työllisyyden ja eläkkeelle siirtymisen osalta. Vaikutusarvioiden laatimisen jälkeen saadut tiedot vuoden 2014 eläkealkavuuksista ovat niin ikään rohkaisevia. Eläkkeellesiirtymisiän odote nousi 61,2 vuoteen (Eläketurvakeskus 2015). Tämän tieto viittaa siihen, että mahdollisuus saavuttaa 62,4 vuoden tavoite on nyt arvioituna parempi kuin vielä syksyllä 2014 käytössä olleiden tietojen perusteella arvioituna. Oleellisempaa on kuitenkin huomata se, että vanhuuseläkkeen ikärajojen korotukset voivat toimia tarkoitetulla tavalla vain, jos ikääntyneiden työllisyys ja työkyky kehittyvät myönteisesti. Lähteet Eläketurvakeskus (2015) Eläkkeelle siirtyminen myöhentyi selvästi etk.fi/fi/service/tilastot ( ) Kautto, M. ja Risku I. (toim.) (2015) Laskelmia vuoden 2017 työeläkeuudistuksen vaikutuksista. Eläketurvakeskuksen raportteja 2/2015. Kilponen, J., Kinnunen H., ja Mäki-Fränti (2014) Suomen pitkän aikavälin kasvunäkymät heikentyneet, Euro & talous 5/2014. Lassila, J., Määttänen, N. ja Valkonen, T. (2015) Työeläkeuudistus 2017: vaikutukset työuriin, tulonjakoon ja julkisen talouden kestävyyteen. Tammikuu Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 1/2015. Oksanen, H. (2014) Julkisen talouden kestävyys ja eläkeiän nostaminen. VATTtutkimuksia 177. Risku, I., Appelqvist, J., Sankala, M., Sihvonen, H., Tikanmäki, H. ja Vaittinen, R. (2013) Lakisääteiset eläkkeet: pitkän aikavälin laskelmat Eläketurvakeskuksen raportteja 4/2013. Sopimus vuoden 2017 työeläkeuudistuksesta. linkkitiedostot/elakesopimus-2017_allekirjoitettu-versio.pdf Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti images/docs/tpan_raportti_2014.pdf Tikanmäki, H., Sihvonen, H., Salonen, J. (2014) Eläketurvakeskuksen ELSI-mikrosimulointimallin kuvaus. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 01/2014. Eläketurvakeskus: Helsinki. 34