BENGT AHLFORS. Den sista cigarren. Nelinäytöksinen näytelmä. Suomentanut Lasse Pöysti. Vain kesyillä linnuilla on kaipuu. Villit lentävät.

Transkriptio

1 BENGT AHLFORS Viimeinen sikari Den sista cigarren Nelinäytöksinen näytelmä Suomentanut Lasse Pöysti Vain kesyillä linnuilla on kaipuu. Villit lentävät. ELMER DIKTONIUS

2 Henkilöt:, eläkkeellä oleva rehtori, entinen kirjastonhoitaja, hänen vaimonsa., kirkkoherra, valokuvaaja, Helgen tytär Tapahtuma-aika aamusta iltaan 31. toukokuuta Ragnarin ja Annelin kotona. Huvila suomalaisessa pikkukaupungissa. Olohuone, jossa sohvaryhmä ja isoja kirjahyllyjä. Ovet eteiseen (ehkä lasiverannalle), Ragnarin ja Annelin makuhuoneisiin sekä heiluriovi keittiöön. Kadun puolella ikkunat voivat olla yleisöön päin BENGT AHLFORS COMEDIA KY EERIKINKATU 9, HELSINKI PUH (09) E-POSTI: 1

3 ENSIMMÄINEN NÄYTÖS Toukokuun 31. päivän aamu. Ragnar seisoo avoimen ikkunan ääressä polttaen sikaria, puhaltaa savun ulos ikkunasta ja nauttii kevätauringosta. Kauempaa kuuluu koululasten laulama "Jo joutui armas aika". Ragnar hyräilee mukana. Hän on loistavalla tuulella. Yleisölle. Koulun kevätjuhla! Tänä päivänä minut aina valtaa niin ihana vapaus. Laulu toiselta puolen katua, lapset ryntäävät kesälomalle, silloin minusta tulee... niin, minusta tulee kiltti. Koko maailmalle pelkkää hyvää, eikä kellekään pahaa. Ah! Ulkoa. Ragnar! Ragnar tumppaa nopeasti sikarin purkkiin jonka piilottaa kirjahyllyyn. Tulee Ragnarin makuuhuoneesta kädessä revolveri. Voitko selittää minulle miten on... Nuuhkii ilmaa, unohtaa revolverin. Sinä olet polttanut. Taas! Yskii. Polttanut? Minä? Ehdottomasti en! Se tietää kuolemaa sinulle, Ragnar. Minähän olen lopettanut, sinä tiedät sen. Etkä ole polttanut tässä huoneessa puoli minuuttia sitten? En! Ja yrität vielä valehdella minulle päin naamaa! Poltat salaa kuin seitsenvuotias ja valehtelet kuin viisivuotias. Sinä alat tosiaan tulla lapseksi taas. Jos et minua usko, voisit ainakin luottaa tohtori Gröniin. Soitti kun olit suihkussa. Pyysi soittamaan. 2

4 Minkä vuoksi? Tahtoo kai puhua järkeä sinulle. Kuvittelee ehkä että se onnistuu. Äh Liisa Grön! Mitä hän käsittää? Hän käsittää että sinä kuolet jos et lopeta tuota tupruttamista. Minä kuolen joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin. Itsekseen. Mitä varten minä tulin tänne...? Vakoilemaan minua. Mitä varten minä tulin tänne...? Menee. Viikko sitten se löysi minun salaisen sikaarivarastoni, tuolta kirjahyllystä, Robinson Crusoen takana. Ja heitti tuleen koko satsin, kaksikymmentäviisi kappaletta hollantilaista Ritmeester Coronaa, puff! "Sillä sinähän olet kuitenkin lopettanut tupakanpolton, niinhän?" Perusharkittua sadismia. Onneksi se ei ole vielä katsonut Kolmen muskettisoturin taa, toivottavasti ne vahtivat sikareja paremmin kuin Robinson. Tulee. Juu! Voitko selittää minulle miten on mahdollista että sinun vaatekaapissa on pistooli? Tuo ei ole pistooli, se on revolveri. Oli mitä oli mutta mitä tekemistä sillä on sinun vaatekaapissasi? 3

5 Colt. Isän. Ja mitä tekemistä sinulla oli minun vaatekaapissani? Sinä tarkoitat että se on ollut siellä koko ajan? Isän kuolemasta, Ja miten on mahdollista etten minä ole tiennyt siitä? Et ole kysynyt. Neljänkymmenen vuoden ajan sinä olet säilyttänyt hengenvaarallista ampumaasetta meidän kodissa, puhumatta siitä minulle. Et ole koskaan kysynyt. Sitäpaitsi se ei ole ladattu. Mutta mitä tekemistä sinulla oli minun vaatekaapissani Ai että minun olisi pitänyt kysyä: Onko niin että sinulla ehkä on pistooli vaatekaapissa? Re-vol-ve-ri. Ja minä en pidä siitä että käyt kaivelemassa minun vaatekaappiani. Ja mitä salaisuuksia sinulla siellä on, joita minä en saa nähdä? On kysymys periaatteesta. Toisen päiväkirjaa ei lueta, toisen hammasharjaa ei käytetä, toisen Onko sinulla päiväkirja? Se oli uutta, se! Toisen vaatekaappia ei pengota! Ei, minulla ei ole päiväkirjaa, mutta jos olisi Me olemme olleet naimisissa 42 vuotta ja luulen että tiedän enimmän osan sinusta, ja mitä en tiedä, en välitä tietää. Mutta jonkun täytyy siivota täällä, ja kun meillä sinun mielestä ei ole varaa siivoojaan, niin 4

6 Minä voin siivota vaatekaapin itse. Ha! Olisi hauska nähdä, sinä joka et koskaan Pitääkö sinun jankuttaa tuolla lailla? Ja minä kun olin niin hyvällä tuulella! Minkä vuoksi? Minkä vuoksi? Herrajumala eikö edes saa olla hyvällä tuulella? Koulun kevätjuhla! Tänä päivänä minut aina valtaa niin ihana vapaus. Mikä vapaus? Sinähän olet eläkkeellä, vapaus sinulla on joka päivä kautta vuoden. Onko? Etkö sinä mene jo kohta? Minne? Koulun kevätjuhlaan. Se on alkanut jo. En, en minä mene. Minkä vuoksi? Ei tee mieli. Miksi? Siksi että... Häiritseekö se sinua etten halua mennä? 5

7 Ei, tietysti ei, mutta kyllä ne odottavat että sinä Älä heiluttele tuota tuolla lailla! Eihän se ole ladattu. Ei kylläkään, mutta älä heiluttele Vai onko se ladattu? Tarkoitatko sinä että sinulla on ladattu ampuma-ase Ei, tietenkään se ei ole ladattu, mutta asetta ei pidä koskaan suunnata elävään ihmiseen, ei koskaan. Lyhyt tauko. Mitä sillä sitten tehdään? Siis ellei ole tarkoitus tappaa joku. Mihinkä sinä sitä käytät? Minä en käytä sitä mihinkään, minä vaan... omistan sen. Ja koululle et aio mennä? En, minä en aio mennä koululle. Ja voisitko nyt panna sen takaisin sinne mistä sen otit. Anneli menee mumisten jotain. Tällaista minulla on, joka päivä. Herään, olen loistavalla tuulella, kaksikymmentä minuuttia ja päivä on pilalla. 6

8 Anneli tulee, ilman revolveria, mutta kädessä hammastikku. Ja taas hammastikku amarylliksen ruukussa. Vaikka tuhat kertaa olen pyytänyt sinua Mistä sinä puhut? Hammastikku! Sinä istut siinä teeveen edessä ja kaivelet hampaita ja pistät sitten hammastikun kukkaruukkuun, siinä tuolin vieressä, Amarylliksen ruukkuun. Silloin kun et ilman muuta jätä sitä tuolin käsinojalle. Se on niin sottasta. Ja mistä sinä voit tietää että se olen minä? Kuka sitten? Minä en käytä koskaan hammastikkuja. Pitäisi käyttää, se on hygieenistä. Saan hävetä silmät päästä kun meillä joskus on vieraita, ja ne löytävät sinun inhottavat... mitä kummallisimmista paikoista. Menee keittiöön. Ja minne minä voin panna käytetyt hammastikut? Kun panin teekuppiin, valitit että ne jäävät tiskikoneeseen, ja kun panin ne paidan taskuun, sinä valitit että pesukoneeseen. Ja tuhkakupit sinä olet siivonnut pois, niin että minne minä... Sitä paitsi amaryllis voi hyvin kun saa vähän ravintoa. Tulee. Ravintoa! Jos sinä kuvittelet että sinun ruuantähteissä on ravintoa minun ruukkukasveille, niin Herrajumala, seisotko sinä siinä ja riitelet hammastikusta! Sehän on idioottimaista, sehän on... Anneli menee nopeasti ulos. Eikö sinulla ole muuta tekemistä? 7

9 Tulee hitaasti sisään. Eikö minulla ole muuta tekemistä? Kehtaat kysyä! Kuka ostaa sinulle ruoan ja laittaa sinulle ruoan ja tiskaa sinun jälkeen? Ja kuivaa sinun jälkeen kun sinä olet pissinyt kylpyhuoneen lattialle, kuka se on? Sinä olet kyllä kaikkein kiittämättömin olio joka kengissä kulkee. Minä en ole pyytänyt tulla passatuksi. Ja sitten minun on kaiken lisäksi pidettävä silmällä ettet tapa itseäsi viinalla ja tupakalla ja kerta kaikkiaan hengenvaarallisella ruokavaliolla. Minä en ole pyytänyt tulla passatuksi! Ja nyt minä en enää jaksa tätä sinun jankutusta. Enkä sinuakaan. Jaha? Sinä haluat erota? Erotaanko, sitäkö sinä haluat? Lyhyt tauko. Minä harkitsen asiaa. Ha ha! Ja miten sinä pärjäisit ilman minua? Paremmin. Sinähän tulet vaan avuttomammaksi päivä päivältä. Minä voisin paljon paremmin ilman sinua. Kuolisit paljon nopeammin. Ja silloin kai sinä voisit paljon paremmin, mitä? Hyvin mahdollista. 8

10 Eteisessä, iloisesti. Halloo! & Se on Helge. Raottaa ovea. Saako kurkistaa sisään? Tottakai. Käy sisään vanha ystävä. Tulee. Hän on moottoripyöräilijän tamineissa, kypärä kädessä. Ai sinä olet kotona? Niin kuin näkyy. Minä luulin että sinä... Niin, ulko-ovi oli avoinna niin kuin aina ja ajattelin että Sinä tiedät että olet aina tervetullut minun talooni, Helge. Hänen taloonsa! Jonka minä perin vanhemmilta. Minun talooni jonka sain sortumaisillaan olevana hökkelinä ja sitten annoin laittaa kuntoon suurella rahasummalla. Ja kuka takasi lainan? Minun veli! Juotko kupin kahvia Helge? Ei mitään vaivaa, minä vaan pistäydyin. Asemalle menossa. Ei tässä maassa ole monta kirkkoherraa joka on samalla Helvetin Enkeli. 9

11 Mitä sinä asemalla? Monikaa vastaan, tulee aamujunalla Helsingistä. Tytär myös, nuorin lapsenlapsi, Claudia. Sehän on hauskaa. Monika käymässä kotimaassa? On. Sano että käy täällä meillä jos joutaa, minä en ole nähnyt häntä... jaa, koskahan se oli? Minä luulin että sinä olit kevätjuhlassa Ragnar. Eikö kuulu asiaan että entinen rehtori Minä en kestä sen uuden rehtorin tyhjänpäiväisiä puheita. Vaikka kai minä olin samanlainen itse, mistä minä tiedän? Et sinä ole kertonut että Monika tulee sinun luo. Se tuli yllättäen, hän soitti eilen. Entä miksi Helgen pitäisi raportoida sinulle että tytär tulee käynnille? Ei kai se sinulle kuulu? Minä menen keittämään kahvia. Menee keittiöön. Ei mitään vaivaa minun vuokseni. Annelin ollessa poissa keskustelevat Ragnar ja Helge hiljemmin. Hyvä että tulit Helge. Se on ollut ihan mahdoton tänään. 10

12 Mitä sinä sanot! Jankuttaa. Vakoilee minua, ja kaivelee minun vaatekaappiani, ja jankuttaa. Väittää että minä poltan. Etkös sinä sitten polta? Entä sitten, se on minun asiani. Sinä tiedät ettei se ole hyvä sinulle Ragnar. Anneli on vaan huolissaan Huolissaan, eikö helvetissä! Se pakottaa minut polttaman salaa, niin kuin seitsenvuotiaan! Ja nauttii siitä. Helge, sinun pitää auttaa minua! Millä tavalla? Tupakalla. Minä en selviä siitä itse. Sinun pitää auttaa minua! Mielihyvin, jos voin. Minä pääsin irti kiusauksesta purukumilla, oletko koettanut? Tai laastarilla? Äh! En minä ollenkaan halua "päästä irti kiusauksesta"! Minä haluan sikareja, Ritmeester Coro Anneli tulee keittiöstä, menee makuuhuoneeseensa. Ritmeester Corona! Niitä on vaan Osuuskaupassa ja Tammisella, enkä minä luota kumpaankaan. Ne voivat juoruta Annelille. Mutta jos sinä ostat, niin Yrittää antaa Helgelle rahaa. Ehdottomasti en! Sitä minä en voi omantunnon vuoksi. 11

13 Helge! Olenko minä koskaan pettänyt sinua? Et, mutta Voitko mainita yhtä ainutta kertaa jona minä en ole asettunut sinun puolellesi, voitko? En, mutta... Joo, sitäpaitsi, voin minä. Kun hain uskonnonopettajan paikkaa koulussa, silloin Kolmekymmentä vuotta sitten! Silloin sinä estit minua saamasta sitä paikkaa. Etkö sinä vieläkään ole antanut anteeksi? Minä olen antanut anteeksi, mutta Ei se ollut mitään henkilökohtaista Helge, minä vakuutan. Minä sanoin vaan että minun kouluni opettajan, jopa uskonnonopettajan, on myönnettävä että Darwin oli oikeassa ja että ihminen polveutuu apinoista, se on vähintä mitä voi vaatia. Muttei mitään henkilökohtaista. Rakas Ragnar, minä olen antanut anteeksi jo kauan sitten. Sitäpaitsi en ole koskaan epäillyt ettet sinä polveudu apinoista. Mutta minä sensijaan, minut on luotu Jumalani kuvaksi, ja siitä minä olen kiitollinen. Jumalasi kuvaksi? Vai niin, tuoltako hän näyttää? Porhaltaa Harrikalla pitkin Linnunrataa? Eikä edes polta sikareja? Ei, en usko että polttaa. Eikä sinunkaan pitäisi. Alatko sinäkin jankuttaa? 12

14 Sinä tiedät että tupakka on selvää myrkkyä sinulle. Kyllä, minä tiedän että tupakka on suurin synti nykyisin. Milloin se on sokeri ja milloin suola ja milloin voi ja milloin viina, mutta nyt tupakka on suurin rikollinen. Minä muistan miten mukavaa oli välitunneilla opettajahuoneessa ennen vanhaan, kun useimmat sauhuttivat. Nyt niitä näkyy seisomassa ulkona takaovella, tupakkamiehet, talvipakkasessa, palelevat syntisraukat kaikkien puhtaiden ja pyhien ihmisten säälin ja halveksunnan kohteina, niiden jotka eivät ymmärrä mitä nautintoja ne jäävät paitsi. Luojan kiitos ne eivät enää pilaa ilmaa koulussa. Sikari, Helge, tie Anneli tulee makuuhuoneesta, menee keittiöön. Hän on vaihtanut siivoustakkinsa eleganttiin asuun. Tiedätkö sinä mikä sikari on? Eräs hienoimpia keksintöjä joita inhimillinen nerous on saanut aikaan. Ah, kypsä tumma maduro, sisällä jaavaa ja päällyslehti Sumatralta, rullattu käsin naisen pehmeätä reittä vasten! Kulttuurin tuotteista vain vanhaa viulua voi verrata siihen. Ajattele miten monta neroa on saanut innoitusta sikarista! Churchill, Sibelius, Groucho Marx! Kaikki vainaita tällä hetkellä. Niin, valitettavasti. Mutta minä elän. Mutta miten kauan jos aiot jatkaa polttamista? Älä puhu kuin pappi! Minä olen pappi. Mutta sinun ei ole pakko kuulostaa papilta. Sen sijaan voisit osoittaa vähän armeliaisuutta. Siitähän te puhutte, teidän alallanne, armeliaisuudesta? Minä olen 13

15 väsynyt saarnoihin, niitä saa kuulla täällä kotona aamusta iltaan. Sinulla on hyvin, kukaan ei jankuta sinulle. Jaaha? Että minun pitäisi olla onnellinen kun olen leski? Kiittää Jumalaa siitä että otti pois Margitin kuusi vuotta sitten? En minä sitä tarkoittanut. Siltä kuulosti. Ei, anteeksi! Minä olen vaan niin perusteellisen väsynyt saarnoihin. Ja kaikkeen. Sinun pitää hankkia sikareja minulle Helge Anneli tuo kahvitarjottimen ja asettaa kupit pöydälle. Juu, niin kuin sanoin, kävin katsomassa lintuja aamulla, neljän maissa, Pitkäjärvellä. Kirjosiepolla on poikasia, voitko kuvitella. Vai niin? Aikaisia tänä vuonna. Sinun luona pappilassako ne asuvat, Monika ja tytär? Tottakai. Tottakai. Missä muuten? Anneli menee keittiöön. Kadulta kuuluu naurua ja huutoja. Ragnar menee ikkunaan. Nyt lapset tulevat koulusta. Pois! Kesään! Vapauteen! Katso niitä, miten ne hehkuvat. Ja uudet ylioppilaat! Valkoiset lakit ja ruusuja. Katso noita kahta tyttöä! Ah! Pitäisi olla yhdeksäntoista eikä koskaan tulla vanhemmaksi. Voi miten ne ovat kauniita! Pojatkin. Kauniita. Mitä sinä ajattelet kun näet ne Helge? 14

16 Mitä minä ajattelen? Vikkelästi vaan työelämään puuhaamaan kasaan meille eläkkeitä. Ja Jumala siunatkoon heitä. Minä ajattelen että elämä on avoinna heille, mahdollisuuksia täynnä. Toivon että ne uskaltavat elää paremmin kuin minä uskalsin. Että niillä on järkeä häipyä tästä kirotusta pikkukaupunkikolosta kun vielä voivat. Muistatko sinä sen kun me tulimme ulos tuosta portista lakit päässä. Ei se ihan eilen ollut. Kun minä ajattelen omaa koulunkäyntiä se oli yhtä pitkää odotusta. Koko viikko odotettiin lauantai-iltaa ja koko lukuvuosi odotettiin kesää. Odotettiin ensimmäistä suudelmaa, lapsilta kiellettyjä elokuvia, ylioppilaaksi... Elämä! Elämä houkutteli ja loisti siellä edessäpäin. Mutta sinne ei päästy koskaan. Muutaman vuoden perästä takaisin samassa koulussa, opettajana. Miten siinä niin kävi, Helge? Olisi voinut käydä ihan toisin. Miten? Olisi voinut tulla merimieheksi. Tai miksi vaan. Olisi voinut elää Italiassa. Maailma oli avoinna, kaikki sen mahdollisuudet, mutta minä pelkäsin liikaa. Minä halusin mennä merille kun olin nuori. Muistan että sinä puhuit siitä. Pelkkää puhetta. Isä ei antanut periksi. Akateemiset opinnot, ainoa jolla oli jotain arvoa. Itse hän oli vaan konttoristi, ei saanut koskaan opiskella, sen vuoksi oli vakuuttunut siitä että ainoa tie onneen ja menestykseen kulki yliopiston kautta. Ja minä tottelin, Luoja ties minkä vuoksi. Halusin matkustaa pois ja kokea maailmaa. Istuin sisällä ja luin maantiedettä ja biologiaa, kirjoista! (Jatkuu) Kirjoja, kirjoja, kirjoja! Pelkkää paperia! Samalla kun tosi seikkailu tapahtuu jossain tuolla ulkona, saavuttamattomissa. Tiedätkö miksi ne nimittivät minua, oppilaat? Vyötiäinen, niinhän se oli? Vyötiäinen, tiedätkö sinä mikä vyötiäinen on? Kuuluu laiskiaisiin, melkein vailla hampaita. 15

17 Minusta sinä pystyt olemaan aika pureva. Minä taas en ole koskaan kaivannut merelle, minulle oli olemassa kaksi houkuttelevaa tietä joista epäröin valita: moottoripyörät ja teologia. No, valitsin teologian ja siihen olen tyytyväinen, sillä silloin voin puuhata moottoripyörien kimpussa vapaa-aikana. Uskonto olisi ollut harrastuksena vaikeampi. Ja tulla kirkkoherraksi täällä kotikaupungissa oli parasta mitä voi tapahtua. Minä viihdyn tässä kaupungissa ja sen ihmisten parissa. Minä olen saanut kurkkua myöten, tästä paviaanihäkistä. Mutta kirkkoherrasta on kai mukavaa istua keskellä kylää ja kontrolloida seurakuntaa. Sinähän olet vihkinyt meidät, kastanut ja ripittänyt lapset, ja jonain päivänä siunaat meidät kaikki. Aamen. Ja siinä sitten koko juttu. Tavataan hautausmaalla ja kaikki tuntevat toisensa päästä varpaisiin. Hei hei, ai sinä makaat siellä! Minä pistäydyn pikkusen Aarresaarella. Sano jos se tulee. Menee kirjahyllylle, vetää siitä Aarresaaren ja saa esiin taskumatin josta ottaa kulauksen ja tarjoaa sitten Helgelle. Viskiä? Viskiä, tähän aikaan? On napattava tilaisuus ennen kuin se löytää tämän. Se oli kirjastonhoitaja kolmekymmentä vuotta ja osaa ihan liian hyvin etsiä kirjojen joukosta. Kiitos, ei minulle, on moottoripyörä. Anneli se oli joka avasi minun silmäni kirjallisuudelle, pakko tunnustaa. Lapsuudenkodissa ei luettu paljoa, isä luki vain tusinadekkareita eikä äiti lukenut mitään. Tutustuttiin tosiaan kirjastossa, Anneli ja minä, kun hän oli siellä töissä. Ja sitten meillä oli filosofisia väittelyitä iltaisin, siinä oli Sartrea ja Kafkaa ja... Hän oli aika nätti siihen aikaan, eikö vaan? Olioli. Eihän se koskaan mitään valtavaa kiihkoa meidän välillä ollut, mutta nätti se oli. Ja ensimmäiset vuodet meillä oli myös voimakas intellektuelli yhteys. On varmasti vieläkin. 16

18 Ei ole! Kuollutta, Helge, se on kuollut meidän väliltä, ja on ollut jo kauan. Sitä sinä et tarkoita. Varmasti on paljon sellaista joka sitoo teitä. Sinä sen sanoit! Sitoo meitä juuri siltä se tuntuu. Meidän olisi pitänyt erota kun lapset muuttivat kotoa. Nyt on myöhäistä. Erota 42 vuoden jälkeen, naurettavaa. Ihmiset nauraisivat meille. Mutta välistä, ja tämä vain meidän kesken, välistä minä kuvittelen että hän on kuollut. Mitä sinä puhut?! En minä murhata häntä aio, älä pelkää. Enkä minä toivo että hän kuolisi, ei oikeasti. Mutta leikin mielikuvalla. Ja ne on aika mukavia mielikuvia. Helge on kauhuissaan ja on sanomassa jotakin kun Anneli tulee mukanaan sokeriastia, kermakannu, lautasliinoja. Ja kurkiaura, voitko kuvitella! Mikä...? Kurkia, tämän vuoden viimeiset, suoraan Pitkäjärven yli, kohti pohjoista. ainakin kaksikymmentä, se oli mahtava näky. Miten pitkään ne viipyvät, Monika ja tytär? En tiedä. Viikon verran, ehkä kaksi. Niin kauan? En minä tiedä... 17

19 Minä tunnen itseni aina niin kumman hartaaksi kun näen kurjet keväällä. Se on kyllä lähinnä uskontoa mihin voin päästä. Niin kuin runoilija sanoo: Vain kesyillä linnuilla on kaipuu. Villit lentävät. Kuka niin sanoo? En minä muista kuka se oli, mutta joku on sanonut niin. Ja se on hyvin sanottu. Anneli menee. Ragnar! Tuo mitä äsken kerroit, niistä mielikuvista, se kuulosti kamalalta. Kai sitä sentään saa haaveksia. Ei mitä hyvänsä, se voi olla vaarallista. Ja mitä sinä tekisit jos... jos sinun vaimosi...? Alkaisin uudestaan. Alkaisin lopultakin elää rehellisesti, niin kuin itse haluan. Menisit merille? Ei, liian myöhäistä, kyllä minä sen tajuan. Ja "alkaa uudestaan" kun on seitsemänkymmentä, hupsultahan se kuulostaa. Lyhyt tauko. Tiedätkö, viime aikoina minä olen enemmän ja enemmän ruvennut ajattelemaan nuoruuden rakkauksia, niitä ensimmäisiä. Karin Forsberg, muistatko? Mm. Joka sitten nai meriupseerin Kööpenhaminassa. Ja Heidi Mannila, isot rinnat, mitähän hänestä on tullut? Ei aavistusta. Ja Regina! 18

20 Regina? Regina Lehto! Jolla on kukkakauppa torilla. Kyllä minä Regina Lehdon tunnen, mutta hyöritkö sinäkin hänen ympärillä? Eikö me hyöritty kaikki? Ensin Karin. Ja sitten Heidi. Mutta kaikkein eniten Regina. Ja nyt sinä ajattelet heitä? Aika usein. Etkös sinä ajattele? Vanhoja heiloja?! En todellakaan. Minä ajattelen sitä etten koskaan ollut kenenkään kanssa sängyssä. Ja se harmittaa vielä tänä päivänä. Minä olin niin epävarma siihen aikaan. Enkä ymmärtänyt mitään tytöistä, kotona meillä oli vain poikia. Ja äiti, joka oli jonkinlainen korkeampi olento. Minulla oli niin kummallisia ajatuksia puhtaudesta ja siveellisyydestä, että piti olla varma siitä että halusi mennä tytön kanssa naimisiin ennen kuin oli oikeus pyytää häneltä sellaista. Kuulostaa kunnialliselta. Sehän on naurettavaa! Varmasti ne pitivät minua lapsellisena idioottina, tytöt. Ja sitähän minä olin! Hävettää ajatellakin sitä. Ja joka kerran kun näen Reginan kaupungilla, ajattelen sitä. Ja sitten rupean uskomaan että hänkin ajattelee sitä. Ja silloin hävettää. En koskaan mene siihen kukkakauppaan, ettei tarvitse katsoa silmiin. Vielä viidenkymmenen vuoden jälkeen, voitko kuvitella! Ei siinä ole mitään hävettävää, Ragnar. Me olimme kaikki aika myöhässä erotiikan rintamalla, ja minä luulen että se oli vaan hyvä. Siveydestä ei ole kenelläkään ollut haittaa. Kyllä! Minulle on ollut haittaa. Minä olin kaksikymmentä ennen kuin uskalsin koskea tyttöön ja olin äimänä kun huomasin miten helposti se kävi. Herrajumala, kun saisi vain elää uudestaan ne vuodet, minä panisin ne kaikki. Kaikki! 19

21 Ragnar, hyvä mies! Panisin jokaikisen jonka vaan saisin kiinni. Sitten ei ainakaan olisi omallatunnolla sitä syntiä etten elänyt silloin kun siihen oli mahdollisuus. Elämä on julmaa Helge. Se varustaa meidät suurella täysladatulla Coltilla mutta me ei älytä miten sitä käytetään. Ja kun sitten olemme oppineet sen elämä ottaa sen meiltä pois! Mutta elämä antaa meille niin paljon muuta! Ei, kuule, ei ole mitään parempaa Anneli tulee, jatkaa kattamista. Ei ole mitään parempaa kuin lintujen elämä keväällä! Kun värisee ja visertää ja kuhisee elämää ja parittelunhalua. Mahla nousee koko luomakunnassa, se paisuu ja kuplii ja kohisee. Teerenpeli! Teeriä? Väitätkö että olet nähnyt teeriä Pitkäjärvellä, tähän aikaan? Ehkä nyt ei ihan teeriä, mutta... Älä ole niin pikkumainen! Kaikkea sitä kuulee! Kaikenlaisia haaveita! Teeriä! Menee. Tuo oli neitsyt kun tavattiin. Minä vein neitsyyden. Ja niin minä ajattelin että oli velvollisuus mennä naimisiin. Kyllä, olin minä rakastunutkin, mutta ennen muuta se oli velvollisuudentuntoa. Idioottimaista! Elämässä on muuta, Ragnar. Seksualisuus on tietysti vahva voima, mutta on niin paljon muuta Käsi sydämellä Helge, kun sinä pidät niitä rippikoululeirejä saaristossa, ja sinun pitää puhua heille kuudennesta käskystä ja sellaisesta, ne nuoret tytöt ja niiden 20

22 loistavat ja kirkkaat silmät, nupuilla olevat rinnat... Pystytkö olemaan haaveilematta että Kyllä! Minä pystyn. Äh! Elämä on täynnä houkutuksia, mutta me emme saa antaa sielunrauhamme järkkyä. Me emme voi estää lintuja lentämästä päämme yli, sanoo Luther, mutta me voimme estää niitä pesimästä päämme päälle. Me olemme ihmisiä, Ragnar, ei eläimiä. Katsos niitä me juuri olemme. Minä olen biologi, minä tunnistan eläimen kun näen sen peilistä. Mutta me olemme kummallisia eläimiä, kielletään oma eläimellisyys, yritetään piilottaa ja naamioida se ja koetamme pettää toisiamme ja itseämme. Mutta me olemme eläimiä, piste. Kaikki muu on propagandaa. Merkillistä puhetta vanhan opettajan suusta! Mutta minähän tiedän että sinulla on materialistinen elämänkäsitys enkä yritä enää taivuttaa sinua. Kiitos. Mutta mitä sinun sairaalloisiin kuvitelmiisi tulee Anneli tuo kahvikannun. Tulisit jonain aamuna mukaan Pitkäjärvelle Helge. Saisit kokea elämän ja luonnon kasvoista kasvoihin. Silloin voisit ymmärtää miten Puhelin soi. Anneli menee vastaamaan. Mitä sinun sairaalloisiin kuvitelmiin tulee, ole niiden kanssa varovainen Ragnar. Halloo! 21

23 Se ei ole normaalia. Mikä on normaalia Helge? Hetkinen. Onko tämä elämä normaalia? Siellä on taas tohtori Grön. Liisa Grön! Minä en juuri luota hänen mielipiteisiin. Hän oli minun oppilas, aika huono oppilas, ainakin biologiassa. Miten ihmeessä hän pääsi lääketieteelliseen? Kysynkö? Ragnar menee nopeasti puhelimeen. Anneli ja Helge jäävät kuuntelemaan hänen puhettaan. Halloo. Juu, minä olen. Mistä on kysymys? Mutta etkö sinä voi sanoa sitä puhelimessa? Hyvä on, minä tulen. Sulkee puhelimen. Haluaa että menen tapaamaan häntä sairaalaan. Paras mennä saman tien niin se on hoidettu. Yrittäkää pitää seuraa toisillenne miten parhaiten voitte. Minun on myös kohta mentävä. Juna Sehän tulee vasta puolen tunnin kuluttua. Kerkiät sinä juomaan kupin kahvia. Kaataa kahvia kuppiin. Kerkiät sinä juomaan kupin kahvia. Kuiskaa. Corona! Ragnar menee. Anneli ja Helge odottavat kunnes kuulevat ulko-oven paukahtavan kiinni. Daavid! 22

24 Batseba! Mutta... keritäänkö me? On kerittävä. Tule! Menevät makuuhuoneeseen. 23

25 TOINEN NÄYTÖS Puoli tuntia myöhemmin. Helge tulee varovasti makuuhuoneesta, alushousuissa, ja alkaa kiireesti pukeutua. Anneli seuraa häntä, puolipukeisena. Hän hyväilee Helgeä, mutta tämä vetäytyy. Hän voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Entä sitten? Sinä olet vain juonut kupin kahvia. Tyhjentää kahvikupin kannuun. Kalsareissa? Luulin että se oli koulussa, siksi minä tulin. Ei voida ottaa tällaisia riskejä Anneli. Pitää hillitä itsemme. Onko se niin helppoa sinulle, se itsensä hillitseminen? Minä en halua hillitä itseäni enää! Ei, ei se ole helppoa minullekaan, mutta Ja nyt tulee tytär asumaan sinun luo?. Niin. Hänellä on vaikeuksia avioliitossa ja Ja on kaksi viikkoa? En minä tiedä. Ja koko sinä aikana me emme voi? Ei, tietenkään ei, ymmärräthän sinä sen. Ei pappilassa. Eikö ole muuta paikkaa missä voidaan tavata? 24

26 Ei voida ottaa sellaista riskiä. Täällä teillä on liian vaarallista, ja sitäpaitsi se tuntuu minusta väärältä. Sinä puhut aina riskeistä. Aina kun joku toinen on läsnä, sinä et uskalla katsoa minuun, minua ei ole olemassa. Mutta kiltti Anneli Siinäkö kaikki mitä minä olen sinulle? Riski? Minä rakastan sinua, Anneli. Mutta ajattele itse mitä siitä seuraisi jos tietoon tulisi että me kaksi Minä tulen hulluksi, Helge, ja silloin en tiedä mitä teen. Kuljen täällä ympäriinsä, täällä kotona, kuin kone, talouskone. Teen mitä pitää tehdä, mutta oikea elämä, sitä on vaan sinun kanssa. Ja aina välillä puren itseäni käteen, kovaa, etten huuda. Syleilee häntä. Rakas! Mutta meidän pitää olla vahvoja. Ja odottaa. Odottaa! Niin sinä olet sanonut kuusi vuotta. Minä tulen vanhaksi Helge, iho käpristyy ja tukka hapristuu. Pian et halua minua enää. Minä tulen aina haluamaan sinua, mutta Mitä meidän pitää odottaa? Että Ragnar kuolee? Herrajumala, vaikka hän tekee kaikkensa päästäkseen hengestään, ei ole yhtään varmaa että hän onnistuu. Älä sano noin Anneli, se ei ole oikein. Minulle tuli niin kamalan huono omantunto kun äsken puhuin hänen kanssaan, ja hän uskoutui minulle. Minähän olen paras ystävä. Hän luottaa minuun, ja se juuri on kamalaa! Ei minunkaan ole helppoa teeskennellä koko ajan. Minulla ei ole ketään jolle uskoutua, sinä olet kieltänyt puhumasta edes parhaalle ystävättärelle. 25

27 Mutta tottakai! Kyllä sinä sen ymmärrät ettet voi sitä tehdä. En minäkään ole sanonut sanaakaan kellekään. Piispalle tietysti, mutta Piispalle? Sinä olet kertonut piispalle?! Hän on sielunpaimen. Ja hänellä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Oi herrajumala! Ja mitä sinä kerroit? Että minulla on suhde naimisissa olevan naisen kanssa, että teen aviorikosta. Miten sinä voit mennä kertomaan? Vieraalle ihmiselle! Hän on minulle sielunpaimen. En jaksanut kantaa sitä yksin sisälläni, eikä ollut ketään muuta jolle olisin voinut uskoutua. Ja mitä hän sanoi, tämä sinun sielunpaimen? Että saat heti jättää minut? Suurin piirtein. Sen saattoi arvata. Mutta hänellä ei ole oikeutta vaatia sellaista. Minä teen kaiken mitä voin Ragnarin hyväksi, että hän voisi hyvin, mutta minulla on myös oikeus vähän onneen. Tämä on minun ainoa elämäni! Entä Ragnar, luuletko että hän on onnellinen? Ei, en usko. Mutta pitääkö minun olla onneton vaan siksi että hän ei ole onnellinen? Lyhyt tauko. Siivosin hänen vaatekaappiaan aamulla ja arvaa mitä löysin? Ison pinon pornolehtiä, neljäkymmentä vuotta vanhoja! Cocktail ja Pin Up ja mitä nimiä niillä oli. Eikä pölyn hiukkaakaan niiden päällä. Luultavasti hän lukee niitä yhä, kai ainoa erotiikka mitä hänellä on. Voi ystävä parka! 26

28 Voit uskoa että on minullakin huono omatunto, hänen vuokseen. Siitä on kuukausi kun hän äkkiä halusi minua, ensimmäistä kertaa vuosiin. Niinkö? Et ole kertonut. Ja mitä sinä sanoit? Mitä minä sanoin? En minä paljoa sanonut, ja enhän minä voinut estää häntä, mutta se tuntui niin... alentavalta jotenkin, niin hänelle kuin minulle. Lyhyt tauko. Ehkä meidän kuitenkin pitäisi kertoa kaikki hänelle, ihan avoimesti? Ja mitä siitä seuraisi? Luultavasti hän haluaisi erota. Mutta se on mahdotonta. Enhän minä voi jättää häntä, en nyt enää kun hän on niin sairas. Olisi pitänyt silloin kuusi vuotta sitten, mutta silloin sinä et uskaltanut. Tai et halunnut. Kyllä minä halusin, tavallaan, kyllä sinä tiedät. Tavallaan niin! Mutta pelkäsit skandaalia, mitä seurakunta sanoisi. Ei se niin ollut! Mutta minusta minulla ei ollut oikeutta ottaa sinua Ragnarilta, särkeä teidän avioliittoanne, johon itse olen teidät vihkinyt. Se oli särkynyt kauan ennen kuin sinä tulit. Kiertää käsivartensa hänen ympärilleen ja sanoo pehmeästi: Helge! Rutista minua! Ei tähän löydy mitään hyvää ratkaisua, mutta jos me kaksi tuotamme vähän iloa toisillemme, ei kai se voi olla väärin? Anneli! Minä tiedän etten koskaan voi jättää sinua. Jumala tietää että olen taistellut sitä tunnetta vastaan, mutta minä en voi. 27

29 Helge suutelee Annelia, mutta samassa kuuluu ulko-oven käynti. He vetäytyvät erilleen. Ragnar tulee eteisestä ja menee heihin katsomatta läpi huoneen omaan huoneeseensa ja sulkee oven. Kuin ei olisi nähnyt meitä, kuin unissakävijä. Niin... Katsovat kysyvästi toisiaan. Kaukaa kuuluu junan vihellys. Juna! Monika ja Claudia! Anna anteeksi Anneli, mutta minun täytyy Helge syöksyy ulos. Anneli alkaa mietteissään kerätä kahvivehkeitä. 28

30 KOLMAS NÄYTÖS Samana iltapäivänä. Huone on tyhjä, kahvipöytä tyhjennetty. Eteisessä. Halloo! Ragnar! Anneli! Tulee varovasti sisään. Kädessä kameralaukku. Onko täällä ketään kotona? Tulee keittiöstä. Monika! Halauksia ja poskipusuja. Hauskaa että kerkesit pistäytymään meille. No tottakai. Teki mieli kävellä kaupungilla ja katsoa onko jotain muuttunut. En ole ollut täällä kuuteen vuoteen, äidin hautajaisten jälkeen. Asunut Italiassa koko ajan? Niin. Milanossa, siitä kun menin naimisiin. Mies sai hyvän paikan siellä, ja minä olen yrittänyt vähän keikkoja. Mutta kun en ole ainoa valokuvaaja Milanossa... Ja nyt ensimmäistä kertaa kotona. Jäätkö pitkäksi aikaa? Saattaa olla että muutan kokonaan Suomeen. Isä ei ole kertonut? Ei. Tulin Claudian kanssa Helsinkiin jo pari viikkoa sitten, asuin vanhan työkaverin asunnossa, hän on Islannissa. Meillä on avioero meneillään. No! 29

31 Sen vuoksi halusin tulla tänne joksikin aikaa, ajattelemaan rauhassa yhtä ja toista perusteellisesti. Jos pystyn. Nyt minä menen hautuumaalle, äidin haudalle. Kivi on näkemättä ja ajattelin ottaa vähän kuvia. Ja kun kuljin tästä ajattelin pistäytyä. Miltä kaupunki sinusta näyttää? Onko paljon muuttunut? Ei kai tämä kaupunki muutu koskaan. Joitakin pankkien konttoreita on häipynyt. Sundellin kahvilasta on tullut Kebab-kioski. Muuten kaikki niin kuin ennen. Mutta sinä Anneli, sinä olet muuttunut. Tullut vanhaksi, juu. Päinvastoin. Näytät nuoremmalta kuin muistin. Varmasti onnellinen. Onnellinen? Minä otan kuvan sinusta. Ei, ei! Pitääkö sinun nyt...? Kyllä! Siinä missä seisot. Valo osuu niin kauniisti sinuun. Monikan valmistautuessa ja ottaessa joitakin kuvia jatkuu keskustelu. Miten kauan te olette olleet naimisissa, sinä ja Ragnar? Neljäkymmentäkaksi vuotta. Kuusi kertaa seitsemän. Minun liittoni kesti seitsemän vuotta, teidän kuusi kertaa kauemmin, fantastista. Minä ihailen ihmisiä jotka pystyvät olemaan yhdessä läpi elämän. Ilossa ja surussa, kunnes kuolema heidät erottaa. Ja mistä syystä teille tulee ero? 30

32 Se vanha juttu. Uskottomuus. Sinun vai hänen? Hänen! Tai oikeastaan ensin minun ja sitten hänen. Mutta minulle se oli ihan merkityksetön syrjähyppy. Ohimenevä ja täysin merkityksetön syrjähyppy. Niinkö hänkin sen näki, aviomies? Niin minä luulin. Sanoi että oli antanut anteeksi. Mutta sitten hänen piti mennä tekemään samalla tavalla, kostoksi. Ja se ei ollut ohimenevää eikä merkityksetöntä. Hän valitsi ja se oli harkitun ilkeätä hän valitsi minun parhaan ystävättäreni, halusi loukata ja nöyryyttää minua. Ja tyttö ei ollut turhantarkka. Istui meillä kotona, voitko kuvitella, meidän ruokapöydässä ja söi minun ruokaa, samalla kun selän takana... Ooh! Pikkuhiljaa kuulin vihjailuja ja veistelyjä tuttavilta, ja sitten tajusin mitä tapahtui. Olisin voinut tappaa hänet! Minussa oli vihaa. En tiennyt että pystyin sellaista tuntemaan. Ihan totta Anneli, halusin tappaa sen naisen. Ja silloin pelotti, omat tunteet, siksi piti tulla pois sieltä ennen kuin menin sekaisin kokonaan. En tiedä voitko yhtään ymmärtää tätä. Mitä miehesi sanoi kun päätit jättää hänet? Ei hänellä ollut mahdollisuutta sanoa mitään. Minä häivyin, valitsin päivän kun hän sattui olemaan Zürichissä. Muuten en olisi koskaan saanut Claudiaa mukaan. Minusta oli viisasta tulla vähäksi aikaa kotiin, ei sen tarvitse jatkua ikuisesti. Mitään paluuta ei ole. Minä en edes vastaa sen tekstiviesteihin, vaikka niitä tulee pari kolme joka päivä. Seitsemän vuotta pärjättiin ja sitten... Sanotaan että riskit avioliitossa ovat suurimmat seitsemän vuoden välein. Että ruumiin solut uusiutuvat niin että me olemme täysin toisia ihmisiä tänä päivänä kuin seitsemän vuotta sitten. En minä tiedä pitääkö se paikkansa biologisesti, mutta avioerotilastossa se kuulemma näkyy. Vaikeudet tulevat määrätyssä rytmissä. Seitsemän vuotta, neljätoista vuotta Ja neljäkymmentäkaksi vuotta? 31

33 Ha ha. Ei, en usko. Kun on pärjännyt niin kauan kuin te, on luultavasti vaaran ulkopuolella. Teitä on syytä kadehtia, sinua ja Ragnaria. Lyhyt tauko. Mitä hänelle kuuluu? Ei pelkkää hyvää, vai? Hoitaa itseään niin huonosti kuin vaan voi. Onko hän kotona? Tekisi mieli sanoa hänelle hei. On hän kotona mutta... Tuli sairaalasta muutama tunti sitten, tapasi tohtori Grönin. Liisa Grön, meidän luokalta! Mutta meni suoraa päätä huoneeseensa ja sulki oven, niin että minä en tiedä mitä lääkäri sanoi. Ehkä hän nukkuu. Annetaan nukkua. Valmistautuu lähtemään. Onko Regina Lehdon kukkakauppa vielä olemassa torin varrella? Ajattelin ostaa kimpun hajuherneitä äidille, hänen lempikukkia. Tee niin. Juu, Regina Lehdon kukkakauppa on vanhalla paikalla. Anneli, saanko kertoa yhden asian? Sinun kanssa on niin helppo jutella, vaikka ei ole tavattu vuosiin. Kai se johtuu siitä että olet kummitäti, minun viisas kummitäti. En tiedä ketään muuta jonka kanssa voisin puhua tästä. Niin mistä? Isä huolestuttaa minua. Hän oli niin kummallisen hermostunut jo kun tavattiin asemalla. Tuli myöhään, hän joka on itse täsmällisyys, ja me saimme odottaa, Claudia ja minä. Kai joku asia pidätti häntä, ehkä pastorinkansliassa. 32

34 Ehkä. Mutta sitten tuntui että koko ajan hän ajatteli jotain muuta. Tietysti hän kyseli miten voin, oliko minulla työtä, miten Claudia oli sopeutunut muuttoon ja niin edelleen, mutta kun minä sitten vastasin, hän ei kuunnellut vaan saattoi kysyä uudelleen samaa. Tiedätkö sinä, onko hänellä joitain erikoisia huolia juuri nyt? Ei, en tiedä. Hänellähän on vaativa ammatti, ja tämä uusi kappalainen, pastori Jessica, ei kuulu olevan helppo. Pukeutuu aika ärsyttävästi ja Ei! Tuskin hän työasioita ajatteli, se oli kyllä jotain muuta. Tai joku muu. Anneli tiedätkö onko isällä ystävätär? Ei, sikäli kuin tiedän. Ei vai? No tehän sen tietäisitte siinä tapauksessa, sinä ja Ragnar, te olette parhaat ystävät. Vaikka kyllä koko kaupunki tietäisi jos kirkkoherralla Minkä vuoksi sinä luulet että hänellä Ei minulla olisi mitään sitä vastaan, päinvastoin. Kukaan ei olisi iloisempi kuin minä jos hän löytäisi jonkun, jota mutta... Tämä on ihan luottamuksellisesti Anneli, ymmärrätkö sinä? Tottakai. Luottamuksellisesti. Istu alas. Anneli istuutuu. Katsos, kun me sitten tulimme pappilaan, niin En minä tiedä miten kertoa tätä, mutta Kun me tulimme pappilaan, rupesi Claudia juoksentelemaan ympäriinsä kaikkialla, hän on ihan vallattomassa iässä, en minä pysty valvomaan häntä. Niin hän juoksi isän työhuoneeseen ja kaiveli hänen kaappejaan ja laatikoitaan, ja sitten hän tuli meidän luo, isän ja minun, me istumme olohuoneessa juomassa kahvia, ja hän tuli sisään kädessä kaksi piiskaa. Jaaha? 33

35 Ymmärrätkö sinä? Kaksi mustaa nahkapiiskaa, jotka löytyivät hänen kaapista. Ja käsiraudat. Ja sitten Claudia kysyi: Mihin sinä näitä käytät, ukki? Ja mitä hän vastasi? Tuli tulipunaiseksi. Sitten hän sanoi että ne olivat pääsiäisen kärsimysnäytelmän tarpeistoa, kun Vapahtajaa kidutetaan ennen ristiinnaulitsemista. Jaa...? Minä en usko että se oli totta. Vaan mitä sinä uskot? Tämä on minulle kamalan piinallista Anneli. Mahdatko tietää että on tiettyjä ihmisiä jotka... perverssejä ihmisiä jotka saavat jonkinlaista nautintoa siitä että... siis seksuaalista nautintoa kun Juu, olen minä kuullut siitä. Sinä olet järkyttynyt? Minä ymmärrän sen, niin olen minäkin. Ja huolissani. Jos isä on joutunut jonkun kynsiin En usko että sinun pitää huolestua Monika. Eikö? Ei. Niin että sinusta on ihan normaalia että hänellä on Ehkä sille löytyy joku luonnollinen selitys. Kuten mikä? 34

36 Ehkä asia on ihan niin kuin hän sanoi. Kärsimysnäytelmä? Niin... Pitkät mustat piiskat ja käsiraudat Jeesukselle?! Tai ehkä sillä on tekemistä moottoripyörän kanssa? Pakenee keittiöön. Sinä luulet että hän piiskaa Harley Davidsonin pyöriä kulkemaan lujempaa? Keittiössä. Niin, mistä minä tiedän? Eikä se voi olla niinkään että tämä pastori Jessica ja hän Tulee. Monika! Ei pidä kaivella toisten kaappeja. Ei, minä sanoin sen myös Claudialle, mutta Tai toisten elämää. On kysymys minun isästä. Mutta ei pidä kaivella. Ja jos sattuu löytämään sellaista mitä ei ymmärrä, on parasta vaan sulkea ovi. Sinun isäsi on kyllin vanha pitämään huolta itsestään. Kyllin vanha, eikä vielä liian vanha. Minä luulen että hänellä on ihan hyvä elämä, että hän on Siis sinun mielestä on ihan normaalia että kirkkoherralla on sadomasokistinen varustekokoelma kaapissa? 35

37 Terävästi. Mikä on normaalia, Monika? Minä luulen että sinun isäsi on tyytyväinen elämään, että hän on... onnellinen. Etkö sinä voi tyytyä siihen? Kylläpä sinä lämpenet. Pappi on vain ihminen, hänkin! Ragnar tulee huoneestaan, samalla kun Anneli poistuu keittiöön. Monika, kultaseni! Rakusetä! Lämmin halaus ja poskipusuja. Sinä vaan kaunistut ja kaunistut. Italia tuntuu olleen hyväksi. Sinä olit viisas kun et jäänyt tähän luolaan, paviaanihäkkiin. Kukaties muutan takaisin. Anneli tulee keittiöstä vesilasi kädessään. Älä tee niin. Elämä on varmaan paljon parempaa Italiassa. Minä olen kylläkin ollut siellä vain yhden kerran, seuramatka Firenzeen kolmekymmentä vuotta sitten, mutta se mitä näin silloin oli ainakin paljon kauniimpaa kuin tämä kaupunki. Jää vaan sinne! En tiedä. Riippuu niin paljosta. Monika kertoi juuri vaikeuksistaan. Eroamassa. 36

38 Vai niin. Sen vuoksi kai sinä olet kaunistunut. Ragnar, nyt minun täytyy kysyä sinultakin. Sinä olet isän paras ystävä, ja jos on niin että hän on joutunut jonkun käsiin Monika! En usko että Ragnar tietää niistä asioista! Ja joka tapauksessa, häntä ei pidä hermostuttaa juuri nyt. Hän tarvitsee lepoa ja rauhaa. Nukuitko hyvin? En ole nukkunut yhtään. Minä olen miettinyt. Ja mitä sinä olet miettinyt? Olen miettinyt että haluan läskisoosia päivälliseksi. Läskisoosia? Mahdotonta. Tiedät mitä tohtori on sanonut. Minä tiedän ihan tarkkaan mitä tohtori on sanonut, mutta sitä sinä et tiedä. Monika, mitä sinä halusit kysyä? Annelin terävän katseen jälkeen. Ei se mitään. On niin hauska nähdä sinut, Ragnar. Ota esiin konjakki Anneli, juodaan lasi Monikan kanssa. ANNNELI Konjakki!? Mitä sinä tarkoitat? Mitä tohtori Grön sanoi? Kokeet ovat yksiselitteiset. Kolme viikkoa jäljellä, enintään neljä. Sitten minä olen kuollut. Ei! Niin on tyttöseni. Ei mitään tehtävissä. Niin että voin yhtä hyvin nauttia yhdestä konjakkilasillisesta, se tuskin lyhentää minun aikaani muutamalla minuuttilla. 37

39 Ragnar, onko ihan varmaa että Sataprosenttisesti. Kolmen viikon kuluttua minä olen poissa. Anneli menee hänen luokseen ja halaa häntä. Ragnar ei vetäydy, mutta sen huomaa että he eivät ole pitkään aikaan koskettaneet toisiaan. Minä haen konjakin. Menee keittiöön. Ragnar On se hassua Monika, ainahan sen on tiennyt. Siitä hetkestä kun syntyy alkaa lähestyä kuolemaa, ja sen on aina tiennyt, ainakin siitä kun olin kolme vuotta. Lapsena ajattelin sitä usein, melkein joka päivä. Yritin kuvitella miltä tuntuisi maata siellä maassa. Nyt en ole pitkään aikaan ajatellut kuolemaa, mutta asiallisesti olen hyväksynyt sen. Asiallisesti? Anneli tuo konjakin ja laseja. Niin. Kuitenkin se tulee hiipien niin kuin yllätys, ja vie vähän aikaa tottua siihen. Kumma kyllä, tuntuu siltä niin kuin kuitenkin olisi mukavaa elää. En tiedä mitä sanoa. Sinun ei tarvitse sanoa mitään. Se on biologinen tosiasia. Ei mitään järkyttävää. Minä ehkä jätän sinut ja Annelin kahden kesken, teillä on varmaan paljon puhuttavaa. Ei, sinun ei tarvitse karata kentältä. Tämä ei tartu. Eikä täällä vielä haise ruumiilta. Sitten he seisovat lasit kädessä. Tuntuu melkein juhlalliselta. Olisiko minun pidettävä puhe? 38

40 Ei Ragnar, ei sinun tarvitse. Juovat. Tästä lähtien aion elää niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Niin kuin se melkein onkin. Ja tänään Tänään saat läskisoosia päivälliseksi. Minä lupaan sen. Perunaa ja läskisoosia. Eikä vihanneksia? Ei vihanneksia. Paitsi suolakurkkua. Ja ryyppy. Aah! Minä luulin että sinä olit kaatanut kaiken viemäriin. Ei, sinä saat sekä viinaa että läskisoosia, minä lupaan. Ja sitten aion tulla morfinistiksi. Tohtori Grön oli sen suhteen hyvin ymmärtäväinen, rajaton oikeus morfiiniin. Monika ryntää itkien Ragnarin luo ja halaa häntä. Soso! Minä voin loistavasti. Niin, tietysti olen tavattoman sairas, mutta tunnen että voin hyvin. Tosiaan piristynyt. Nyt kun asia on selvä, selkeästi ja peruuttamattomasti, se tuntuu helpotukselta. Vapaudelta. Itsekseen. Vapaudelta Tyhjentää lasin. 39

41 40

42 NELJÄS NÄYTÖS Aikainen ilta. Ukkonen jyrisee ulkona. Anneli ja Helge. Helgellä on nyt puku ja papinpaita. Pitkä latautunut hiljaisuus. Kun he puhuvat, se tapahtuu nopeasti mutta hiljaa. Ei, minä en voi ymmärtää sitä! Että sinä saatoit jättää sen kaapin lukitsematta! Mutta enhän minä voinut kuvitella että joku ihminen kaivelisi minun Miten ihmeessä saatoit olla niin kevytmielinen? Sinun ei tarvitse haukkua minua, olen jo saanut rangaistuksen. Kuvittele miltä minusta tuntui kun pikku Claudia äkkiä tulee huoneeseen mukana oooh! Ja sitten hän halusi että leikitään hevosta, hän ja minä. Hopoti- hopoti, ukki! Ja olisit nähnyt Monikan ilmeen! Niin kuin isä olisi ollut hirviö. Yritin tietysti sorvata selityksen, mutta en ole varma vakuuttuiko hän siitä. Pääsiäisen kärsimysnäytelmä! Miten sinä voit kuvitella että En minä parempaakaan keksinyt. Minähän olin ihan valmistautumaton, enkä ole koskaan osannut valehdella, sinä tiedät sen. Olin minäkin valmistautumaton kun Monika kertoi siitä, hirvittävänä salaisuutena. Olisit edes voinut varoittaa minua! En voinut kuvitella että hän kertoisi sinulle. Oooh, kaikki nämä valeet! Minä en kestä valheita, se on vastoin minun luontoa. Ja mitä muuta me olemme tehneet kuin valehdelleet kuusi vuotta, sinä ja minä? Niin, mutta minulle se on aina ollut kuin piilopaikka, se mitä me kaksi olemme tehneet yhdessä. Meidän salaiset leikkimme, niin kuin uni, niin kuin 41

43 Tuo ei ole totta Helge. Me yritimme leikkiä että se oli uni, mutta pelko oli koko ajan läsnä, pelko tulla paljastetuksi. Niin, se on totta. Lyhyt tauko. Vaikka minusta pelko oli myös kiihottavaa jollain lailla. Mitä? Yhdessä otettu riski, siinä oli jotain puoleensavetävää. Muistatko silloin sakastissa, Jenny Holmbergin hautajaisissa? Että muistanko? Se oli kamalaa. Kun meidät yhtäkkiä keskeytti uruista jylisevä Maa on niin kaunis, ja minä tiesin että 30 sekunnin päästä minun piti seistä siellä kirstun edessä. Se oli hirvittävää. Mm. Ja ihanaa. Ihanaa!? Ei minusta. Kyllä, sinusta myös. Sinua kiihottaa aina se kaikkein enimmin kielletty. Mutta sinun on annettava minun pakottaa sinut, sinun on uskoteltava omalletunnolle että minä vien sinua siihen. Siksi tarvitset piiskoja. Älä sano noin, se kuulostaa niin Eikö se ole totta? Ehkä... En tiedä. Lyhyt tauko. Mutta mitä nyt tehdään? 42

44 Sano se. Kuinka moni on voinut löytää ne ennen pikku Claudiaa? Mitä sinä tarkoitat? Piiskoja! Ei! Mistä tiedät? Siivoojat, kanslistit? Tiedätkö sinä ylipäätään montako henkilöä liikkuu työhuoneessa? Sellaisia jotka eivät tyydy näyttämään löytöjään sinulle vaan mieluummin kuiskailevat niistä kaupungilla? Ei ei! Ehkä pastori Jessica? Nauroi varmaan kunnolla. Miksi sinun täytyy piinata minua Anneli? Juoruja syntyy niin helposti. Onko varmaa ettei yksikään ihminen ole huomannut mitään? Se olisi katastrofi, täydellinen katastrofi. Entä Monika? Joka kertoi minulle! Mistä sinä tiedät ettei hän kerro Minä puhun hänelle! Vaikka en tiedä miten asian esitän. Lyhyt tauko. Ja sitten Ragnar! On siis totta että hän? Se on totta. Toivon että hän nukkuu, mutta hän on ollut niin merkillisen pirteä siitä asti kun sai tietää sen, minä en ymmärrä minkä vuoksi. Tässä on rangaistus, meidän syntimme, sinun ja minun. 43

45 Se että Ragnar kuolee? Jos se on rangaistus niin kai sitten hänen synneistään. Meillehän se on kuin taivaan lahja. Miten sinä voit sanoa noin Anneli? Sanon vaan sen mitä molemmat ajatellaan. Vai eikö? Eikö ensimmäinen ajatus sinulla ollut kun kuulit siitä: Lopultakin voidaan avoimesti tunnustaa tämä meidän rakkaus koko maailmalle. Sano että se oli sinun ensimmäinen ajatus! Ei! Helge! Oli! Luojan kiitos! Myönnän että se oli ensimmäinen ajatus joka tuli päähän, en voinut estää sitä. Mutta heti sen jälkeen ymmärsin ettei minulla ollut oikeutta ajatella niin. Yhdelläkään ihmisellä ei ole oikeutta ajatella niin. Mutta et voinut olla ajattelematta. Enkä minäkään. Turha teeskennellä Helge. Ei, teeskentely ei auta. Ainoa joka auttaa on että avoimesti ja ujostelematta tunnustetaan syntimme. On päättäväisesti menossa Ragnarin huoneeseen. Estää häntä. Mitä sinä tarkoitat? Et kai aio kertoa hänelle, nyt? Luulen että niin meidän täytyy tehdä. Ei, sinä et voi tehdä sitä! Mitä hyötyä siitä olisi? 44

46 Minä en halua että hän menee hautaan luullen että minä olen parempi ihminen kuin mitä olen. Ja siksi sinä haluat synkentää hänen viimeiset päivänsä tunnustamalla? Totuus on ainoa mihin voi tukeutua kun kaikki muu romahtaa. Totuus? Aiot näyttää hänelle kaiken? Tässä Ragnar on se piiska jolla minun Batsebani tapaa hakata minua paljaalle pyllylle kunnes minä ulvon himosta! Ei, lopeta Anneli, lopeta! Hän vaipuu nyhkyttäen polvilleen. Ragnar tulee, pysähtyy ja katsoo Helgeä hämmästyneen huvittuneena. Ragnar! Rakas ystävä! Mitä sinä puuhaat? Se rukoilee. Jaaha? Ole hyvä vaan. Minä olen maannut tuolla ja harjoitellut rauhassa lepäämistä. Nousee. Sinulla on huumori tallella Ragnar, se on hyvä. Mutta se on siis totta? Ei mitään toivoa? Ragnar nyökkää. Minä tulin niin pian kuin voin. Me ihmiset tiedämme ja ymmärrämme niin vähän, enkä minä tyrkytä lohtua johon sinä et usko, mutta en voi olla ajattelematta kaikkea mitä me kaksi olemme kokeneet yhdessä, kaikki se joka Säästä puhe hautajaisiin Helge, minä en tarvitse sitä, en juuri nyt. Mutta muistitko sikarit? 45

47 En Nyt voit hyvällä omallatunnolla ostaa sikareja minulle. Olen lopettanut salapolttamisen. Olen ylipäänsä lopettanut asioiden salakähmiminnän, ja se tuntuu aika ihanalta, usko pois. Kas kun tietää että kuolee, silloin ei enää tarvitse teeskennellä ja olla turhamainen, pelätä mitä ihmiset tulevat sanomaan tai ajattelemaan sinusta. Voi sallia itselleen yhtä sun toista, ilman rangaistusta. Olen saanut läskisoosia päivälliseksi, oikeata vanhan ajan läskisoosia. Koska sinä sait sitä viimeksi? Läskiä en ole syönyt moneen vuoteen. Se on sinun asiasi, minä en sekaannu sinun uskontoosi. Ja tänään, tänään sain vieläpä ryypyn hyvältä vaimoltani. Kohtapuolin vainaalla on eräitä etuoikeuksia, ja niitä täytyy käyttää niin kauan kuin voi. Meillä pitäisi oikeastaan olla jonkinlainen merkki, niin kuin sokeiden valkoinen keppi, että kaikki ymmärtäisivät ettei meidän päälle saa ajaa. Meitä pitää liehitellä, meidän pitää olla jonossa ensimmäisinä, me olemme vähän niin kuin pyhiä. Kuolemaantuomituille pitäisi perustaa etujärjestö. No, sen saa joku muu tehdä, joku jolla on enemmän aikaa. Ragnar, jos on jotain jota voin tehdä puolestasi, sinä tiedät että... Välistä voi olla helpottavaa puhua selväksi, jos joku painaa mieltä, niin On! Eräs asia painaa minua Helge. Siitä asti kun puhuimme aamulla, olen ajatellut sitä että sinä yhä olet katkera siitä ettet saanut sitä uskonnonopettajan paikkaa koulussa. Ei! Minun vikani ja minä kadun sitä. Herrajumala, jos sinä et voinut uskoa Darwiniin, meitähän oli niin monta muuta jotka uskoimme. Tuskin se olisi oppilaita vahingoittanut, jos sinä Ei kuule kiltti Ragnar! Minä pidin asiaa unohdettuna ja haudattuna 46

48 Niin se on! Ei, minä huomaan että se yhä kiusaa sinua. En halua että muistelet minua petollisena ystävänä joka toimi sinun selkäsi takana, ja toivon tosiaan että sinä kaikkien näiden vuosien jälkeen voit antaa minulle anteeksi, sydämestä! Voitko tehdä sen Helge? Voinko minä antaa sinulle anteeksi?! Ei nyt minä en kestä enää! Ragnar, ystäväni. En voi enää salata että Ajattele mitä sanot, Helge! En voi enää salata sinulta että Anneli ja minä Helge! Anna meille anteeksi Ragnar! Mitä? Mitä minun pitää antaa anteeksi? Että me Että me emme ostaneet sinulle sikareja! Ei voida! Läskisoosia, olkoon, mutta ei sikareja! Vaikka sinulla on vain lyhyt aika elää, me emme halua lyhentää sitä edes yhdellä ainoalla tunnilla! On sovittu niin, Helge ja minä. Eikö totta Helge? On... Koska me tosiaan välitämme sinusta. Vai niin? No, itse asiassa minä voisin ostaa sikarit itse, mutta kun en liiku mielelläni kaupungilla. Kun saavat tietää että minä olen kuoleva mies ja tuskinpa kestää monta tuntia ennen kuin koko kaupunki sen tietää voi syntyä vaikeuksia. No, useimmat 47

49 yrittävät kai livahtaa kadun toiselle puolen kun näkevät minut, mutta ne jotka eivät kerkiä, miten minä kestän niiden osaaottavia irvistyksiä, niiden tekopyhiä valeita? Tekopyhiä valeita?! Ragnar! Kuuntele minua! Älä kuuntele häntä Ragnar! Mikä teitä vaivaa? Ragnar! Minä haluan sanoa jotakin sinulle. Anneli ja minä, me olemme Me olemme olleet liian kovia! Ymmärrän sen nyt. Me ajattelimme sinun parastasi, mutta emme ymmärtäneet miten tärkeitä sikarit olivat sinulle, mikä nautinto se sinulle on. Helge! Nyt minusta on parasta että sinä menet. Pitääkö minun mennä?? Suoraa päätä Osuuskauppaan ostamaan sikareja Ragnarille. Ritmeester Corona. Sinä olet sitä mieltä että? Ehdottomasti. Heti paikalla. Ritmeester Corona. Mutta eikö meidän pitäisi? Ei! Nyt saat mennä. Ei kai tässä niin kiire ole. Minä poltin tosiaan sikarin aamulla, Annelilta salaa. Sen sinä olit ansainnut, mutta nyt Helge lähtee. Niin, jos sinä olet sitä mieltä 48