Havaintoja digitv:n ensimmäiseltä 10-vuotiskaudelta Suomessa

Transkriptio

1 Viestinnän laitos Helsingin yliopisto ensimmäiseltä 10-vuotiskaudelta Viestinnän laitoksen tutkimusraportteja 1/2006 Jorma Miettinen

2 Julkaisija: Julkaisun laji: Helsingin yliopisto, viestinnän laitos Tutkimusraportti 1/2006 Tekijä: Jorma Miettinen Johtaja, MTV Oy Dosentti, Helsingin yliopiston viestinnän laitos ISBN (nid.) ISBN (PDF) Kokonaissivumäärä: 44 Kieli: Suomi Julkaisun nimi: Tiivistelmä: Raportissa käydään läpi digitaalisen televisiotoiminnan kehitystä. Tarkastelu alkaa valtioneuvoston toukokuussa 1996 tekemästä periaatepäätöksestä rakentaa Suomen digitv maanpäällisen ratkaisun varaan. Jakso ulottuu pääosin syksyyn 2006, josta on vajaa vuosi siihen, kun analogiset lähetykset suljetaan Raportti kuvaa digitaalisen television vaiheita sangen tarkasti, minkä vuoksi esityksessä on runsaasti päivämääriä, viitteitä, työryhmien nimiä ja esityksiä, ministeriöiden ja valtioneuvoston sekä eduskunnan päätöksiä. Kymmenessä vuodessa digitv:ssä on tapahtunut paljon. Kanavanippujen määrää on lisätty, kaikki toimiluvan saaneet kanavat eivät aloittaneet lainkaan, monien aloittaneiden tv-kanavien nimet, profiilit ja jopa omistajayritykset ovat muuttuneet tai vaihtuneet toisiksi, uusia toimijoita on tullut mukaan, interaktiivisten palvelujen kehittämiseen alkuvaiheessa suuntautunut innostus on hiipunut, mutta digitv:n vastaanottimien kauppa on julkisuudessa esitetystä kritiikistä huolimatta käynyt ennätysvauhtia. Raportissa tarkastellaan myös analogisesta toiminnasta vapautuvien taajuuksien tulevaa käyttöä, EU:n taajuuspolitiikkaa sekä television seuraavaa kehitysvaihetta, teräväpiirtotelevisiota. Asiasanat: Digi-tv, switch off, taajuuspolitiikka, interaktiiviset palvelut

3 Sisällysluettelo Johdanto Kanavanippu- ja toimiluparatkaisu Digitaalisten lähetysten aloittaminen Lähetysverkkojen rakentaminen Digitaaliset tv-verkot ja verkkoluvat...18 Neljäs kanavanippu kännykkätelevisiolle...19 Ruotsin tv-kanavat viidenteen kanavanippuun Digi-tv:n lisäpalvelujen alku ja (?) loppu Uusia toimilupia ja kanavia...24 Keskustelua maksu-tv-operaattorista Television toimintaedellytysten parantaminen Vastaanottimien yleistyminen kodeissa Analogisten lähetysten lopettaminen Taajuuspolitiikan merkitys korostuu Digi-tv:n aloittamisen opetukset Lopuksi...42 Lähteet...42

4 RAPORTTI 4(44) Johdanto 1 Suomen televisiotoiminnan digitalisoinnista päätettiin hallituksen iltakoulussa toukokuussa Tällöin ratkaistiin se peruskysymys, että Suomen televisiotoiminta jatkossakin perustuu maanpäällisten televisioverkkojen käyttöön. Päätöksen keskeinen mutta julki lausumaton taustatekijä oli se, että televisioverkkojen käyttö pysyy tällöin suomalaisten omissa käsissä. Satelliitti toisena jakeluvaihtoehtona jäi tämän turvallisuustekijän vuoksi pois, koska satelliittien toiminta ja sitä kautta Suomen televisio-ohjelmien jakelu mahdollisissa kriisitilanteissa olisi joidenkuiden muiden hallinnassa. Tällaiselle mahdolliselle uhkatekijälle ei haluttu asettua alttiiksi. Digitv:n keskeiset virstanpylväät kymmenen ensimmäisen periaatepäätöstä seuranneen vuoden aikana voidaan listata seuraavasti 2 : 1. Kanavanippu- ja toimiluparatkaisu 2. Digitaalisten lähetysten aloittaminen 3. Lähetysverkkojen rakentaminen 4. Digitaaliset verkot ja verkkoluvat 5. Digitv:n lisäpalvelujen alku ja (?) loppu 6. Uusia toimilupia ja kanavia 7. Tv:n toimintaedellytysten parantaminen 8. Vastaanottimien yleistyminen kodeissa 9. Analogisten lähetysten lopettaminen Näiden digitaalisen televisiotoiminnan keskeisten vaiheiden lisäksi tarkastelen tässä artikkelissa Euroopan Unionin komission linjanvetoja suhteessa digitaalisen television kehitykseen sekä arvioin kirjoittamisen aikaan (elokuu 2006) tiedossa olevien tietojen pohjalta lähitulevaisuuden näkymiä. 1 Kanavanippu- ja toimiluparatkaisu Taustana periaatepäätöksessä oli liikenneministeriössä (myöhemmin: LVM) hallituksen iltakoulua varten laadittu muistio yleisradiotoiminnan kehittämisestä ja sen taustalla kaksi LVM:n julkaisemaa raporttia 3. Muistion perusviesti oli se, että television digitalisointi on välttämättömyys, joka mahdollistaa laajemman ja monipuolisemman katsojien palvelun, tehostaa niukkojen taajuusvarojen käyttöä sekä parantaa 1 Kirjoittaja kiittää käsikirjoitusluonnoksen kommentoinnista seuraavia Suomen maanpäällisen digitaalisen television rakentamiseen osallistuneita: Olli-Pekka Heinonen, Jorma Laiho, Ismo Silvo ja Arne Wessberg (Yleisradio), Pekka Jaakola (SW Television), Sirpa Ojala (Digita) sekä Mikko Räisänen (MTV). Kiitos myös kaikille muille kirjoittajan muistia virkistäneistä keskusteluista. 2 Ks. myös esim. IDATE (Institut de l Audiovisuel et des Télécommunications en Europé): Development of Digital TV in Europe Report. Finland. Prepared by CTI. December 2000, Brown & Picard 2004, jossa on hyvä tilanneanalyysi Euroopan ja Suomen digitv-tilanteesta vuoteen 2004 asti, sekä Brown 2003, joka käy Suomen digitv:n aloitusvaiheet läpi. 3 Liikenneministeriö : Yleisradiotoiminnan kehittäminen. Yleisradiotoiminnan strategiaselvitys radio ja televisio 2010, julkaistu , ja Yleisradiotoiminnan digitalisointi

5 RAPORTTI 5(44) televisiokuvan ja äänen laatua sekä mahdollistaa uusien lisäpalvelujen välittämisen yleisölle. Periaatepäätös digitaalisen televisiotoiminnan aloittamisesta tehtiin hallituksen iltakoulussa sangen vilkkaan ja monipuolisen keskustelun jälkeen. Keskustelua ei niinkään aiheuttanut periaatepäätös television digitalisoinnista vaan samaan kokonaisuuteen liittyvät LVM:n muut ehdotukset (1) julistaa uudet kaupalliset valtakunnalliset analogiset radio- ja televisioluvat haettaviksi, (2) näiden lupien suhde kaupallisten kanavien maksamaan toimilupamaksuun, (3) toimilupamaksuvarojen ohjaaminen Yleisradion sijasta radiorahastoon, (4) Yleisradion jakelutekniikan yhtiöittäminen 4 sekä (5) ruotsinkielisten ohjelmien asema eri kanavilla. Ministeri Tuula Linnainmaa puolusti iltakoulusta laaditun pöytäkirjan mukaan ministeriönsä valmistelemaa linjausta myös analogisten toimilupien avaamista 5 ja piti laajan kokonaisuuden koossa. Periaateratkaisullaan hallitus loi edellytykset television digitalisoinnin aloittamiselle. Valtioneuvoston periaatepäätös sisälsi Yleisradiolle velvoitteen yhtiöittää jakelutekniikka ja luopua sen omistuksesta. Yhtiölle tästä mainittiin kirjeessä, jossa kerrottiin digitalisoinnin periaatepäätöksestä. (Wessberg 2006.) Periaatepäätöksen jälkeen LVM asetti asiantuntijaryhmän valmistelemaan digitaalisen televisiotoiminnan aloittamista. Ryhmä koostui alkuvaiheessa LVM:n ja tv-yhtiöiden edustajista, mutta LVM:n edustajat irtaantuivat ryhmän työskentelystä jääviyssyistä nopeasti. Vaikka keskityn tässä artikkelissa erityisesti maanpäällisen digitv:n kehitykseen, digitaalisen television kokonaiskehityksen varhaisen historian pylväisiin kuuluu merkitä kaksi asiaa: 1. Suomen ensimmäisen satelliittivälitteisen digitaalisen tv-kanavan PTV4:n lähetykset aloitti Helsinki Media Astran 1E satelliitin kautta kaapelitelevisioille ja satelliittivastaanottimiin, ja tätä seurasivat TV-Finlandin lähetykset alkaen. Suomen Hippos aloitti myös kesällä 1997 raviradoilta satelliitin välityksellä ns. Toto TV -lähetykset. Toimintaa varten Suomeen hankittiin digitv-satelliitti up link -auto, joka ajettiin aina sille raviradalle, jossa kilpailut pidettiin. 4 Taustana oli Yleisradion entisen varapääjohtajan Jouni Mykkäsen laatima Selvitys Yleisradion Jakelutekniikan vaihtoehdoista. LVM:n julkaisu Analoginen valtakunnallinen radiolupa myönnettiin sittemmin ( ) Suomen Uutisradiolle ja analoginen televisiolupa Oy Ruutunelonen Ab:lle (nykyisin: SW Television Oy). Nelosen toimilupaan sisältyi velvoite varautua ohjelmiston lähettämiseen myös digitaalisena. Yhtiön edustajat kävivät Italiassa lähetinvalmistajan tehtaalla testaamassa, että Neloselle hankituilla analogisilla lähettimillä voitiin modulaattoriosa vaihtamalla lähettää myös digitaalista signaalia. Tehtaalla todettiin, että homma toimi (eivät meinanneet Italian insinöörit aluksi uskoa, mutta pari vuotta myöhemmin kauppasivat tällaista hybridilähetintä)! Tuon toimilupapykälän takia Nelosen ohjelmasiirto toteutettiin DVB:n mukaisesti niin, että hankimme 1997 Philipsiltä täyden multiplekserin, jolla DVB TS tehtiin ja siirrettiin sitten dataverkolla lähetysasemille. Digita käyttää nykyään periaatteessa samanlaista systeemiä. Asemilla oli mahdollista lähettää signaali joko sellaisenaan DVB:nä (jota ei käytännössä missään tehty, koska 1997 ei ollut maassa yhtään järjellisen hintaista DTT Set Top Boxia... toimivistahan oli pulaa vielä 2001 syksylläkin...) tai muuttaa signaali takaisin analogiseksi ja lähettää se. (Jaakola 2006.)

6 RAPORTTI 6(44) 2. Yleisradio aloitti maanpäällisen digitaalisen television koelähetykset Kivenlahden (Latokasken) asemalta Espoosta 6 ja Santahaminan lähettimeltä Helsingistä Digitaalisina samanaikaislähetyksinä lähetettiin TV1:n ja TV2:n analogiset lähetykset. Asiantuntijaryhmä valmisteli digitv:n toimilupakierrosta sekä laati useita raportteja eri näkökulmista digitaalisen tv-toiminnan aloittamisesta. Keskeinen arviointi kohdistui siihen, miten monta kanavanippua Suomeen tulee rakentaa. Arviot vaihtelivat yhden ja kolmen välillä. Yleisradio perusteli päätöksentekijöille useaan otteeseen tarvettaan saada itselleen kokonainen kanavanippu, samaan tapaan kuin BBC Englannissa ja SVT Ruotsissa. MTV ja Nelonen kokivat menon samaan kanavanippuun vaikeaksi. Tilanne laukesi lopulta kaikkien tv-yhtiöiden yhteisestä esityksestä siihen, että maahan rakennetaan kolme kanavanippua, ja kukin kolmesta suuresta tv-yhtiöstä sijoitetaan omiin nippuihinsa. LVM julisti uudet maanpäällisen digitaalisen televisiotoiminnan toimiluvat haettaviksi mennessä. Toimilupia haki 27 yritystä. Toimilupapäätöksen valmistelu oli paineista aikaa LVM:ssä ja hallituksen vastuullisten jäsenten piirissä, kun hakija toisensa jälkeen kävi puhumassa oman hakemuksensa puolesta. Sonera lobbasi voimakkaasti saadakseen itselleen yhtä tv-kanavaa ja interaktiivisia palveluja varten lähetyskapasiteettia kaikista kanavanipuista yhteensä 10 Mbit/s eli lähes puolet yhden kanavanipun kapasiteetista. Tämä ei Soneralta kuitenkaan onnistunut. Yleisradio sai pitää kokonaisena oman kanavanippunsa, ja hallintoneuvoston aikaisemmin ( ) hyväksymä strategia lähettää kanavanipussa TV1:n ja TV2:n lisäksi kolme uutta kanavaa toteutui. Kaupallisten kanavanippujen tilanne oli vieläkin kiinnostavampi. MTV:n tavoite oli saada koko kanavanippu hallintaansa. Digitaalisen MTV3-kanavan lisäksi samaan kanavanippuun kaavailtiin neljästä alueellisesta kanavasta koostuvaa City-tv-ketjua, kotimaista urheilukanavaa sekä Yhtyneiden Kuvalehtien kanssa yhteistyössä toteutettavaa kanavaa. Helsinki Media suunnitteli kolmatta kanavanippua omaan hallintaansa. Siihen kaavailtiin Nelosen lisäksi maksullista elokuvakanavaa, koulukanava Alfaa sekä Canal+:aa. Päätöksentekoa valmisteleva viestintäpoliittinen ministeriryhmä (puheenjohtajana liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen sekä ministerit Eva Biaudet, Kalevi Hemilä, Johannes Koskinen, Suvi-Anne Siimes sekä kansanedustaja Erkki Pulliainen) antoi tulevaa ratkaisua viitoittavan kannanoton. Sen mukaan: 6 Liisa Ero: Toimilupien myöntäminen digitaaliseen televisiolähetystoimintaan (Liisa Ero). Valtioneuvoston perustelumuistio Maailmanlaajuisessa kehityksessä Suomen aloitusajankohta asettuu kärkipäähän. Ensimmäinen digitaalinen satelliittipalvelu Direct TV aloitti Yhdysvalloissa Euroopassa ensimmäisenä aloitti digitaaliset satelliittilähetykset Canal Plus Ranskassa ja Telepiù Italiassa keväällä 1996.

7 RAPORTTI 7(44) toimilupia myönnetään vain televisiotoimintaa varten, Yleisradiolle varataan tarpeellinen kapasiteetti julkisen palvelun televisiopalvelun toteuttamiseen molemmilla kotimaisilla kielillä ja vähemmistöt huomioon ottaen, toimiluvat myönnetään vain sellaisille hakijoille, jotka voivat täsmällisesti sopia yhdenmukaisesta teknisestä alustasta, erityisesti suhteesta interaktiivisiin palveluihin, API, CA, käyttöliittymä ja SMS 7, sekä kanavanipun hallinnoijasta, sekä maksutelevisiopalvelujen tarjoajien on sitouduttava yhden kortin palveluratkaisuun sekä yhdenmukaiseen asiakashallintoon. Se, että toimilupia myönnetään vain televisiotoimintaa varten, oli ministeriryhmän viesti erityisesti Soneralle ja muille teleyhtiöille, jotka halusivat saada kapasiteettia vuorovaikutteisten palvelujen välittämiseen digitaalisessa verkossa. Lisäksi ministeriryhmästä viestitettiin epävirallisesti, että mukaan halutaan peruskanavien lisäksi vain yksi urheiluun keskittyvä kanava, yksi kansainvälinen toimija ja lisäksi yksi ns. tv-yhtiöistä riippumaton pieni yrittäjä. Pienen yrittäjän mukaantulo oli Wellnetin toimitusjohtajan Arto Tuomisen laaja-alaisen lobbauksen tulosta. Hän esitteli kokonaan uudenlaista tv-konseptia, joka perustui vahvasti kanavan omistajien ja eri järjestöjen jäsenten kanssa tehtävään yhteistyöhön aina jäsentilauksiin asti 8. Päättäjät antoivat Wellnetille tilaisuuden yrittää. Urheilukanavaa koskevia hakemuksia oli MTV:ltä, Helsinki Medialta ja Eurosportilta. LVM antoi epävirallisesti hakijoiden ymmärtää, että hakemukset olisi aiheellista yhdistää. Ankaran kädenväännön jälkeen MTV ja Helsinki Media sopivat, että puolet Suomen Urheilutelevision osakkeista jää MTV:lle ja toinen puoli jaetaan Helsinki Median, Veikkauksen, Suomen Liikunnan ja Urheilun sekä Suomen Hippoksen kesken 9. Ratkaisun taustalla oli lisäksi ajatus, että Urheilutelevisio voi lähettää vapaasti nähtävän mainos- ja sponsorirahoitteisen tv-kanavan ohella toista ainakin osittain maksullista rinnakkaiskanavaa. Valtioneuvosto teki ratkaisunsa kanavanipuista ja kymmeneksi vuodeksi ( ) myönnettävistä toimiluvista liikenneministeri Olli-Pekka Heinosen esittelystä. Kanavanippu A varattiin Yleisradion käyttöön: TV1 digitaalisena TV2 digitaalisena 7 API = application programme interface eli ohjelmistorajapinta; CA = conditional access eli salausjärjestelmä; käyttöliittymä = eräänlainen kotisivu, jolta kaukosäätimen avulla pääsee käsiksi tarjolla oleviin palveluihin; SMS = subscriber management system eli tilaajahallinto maksu-tv-palveluja varten. 8 Jälkeenpäin huomattiin, että tällaisesta televisiotoiminnan mallista voidaan käyttää nimitystä yhteisötelevisio (Kangaspunta 2006). 9 Lopulta MTV sai Urheilutelevision osakkeista 50 %, Helsinki Media Company 35 %, Veikkaus 10 %, Suomen Liikunta- ja Urheilu 4 % ja Suomen Hippos 1 %. Myöhemmin MTV ja Helsinki Media Company (sittemmin SWelcom Oy) ovat myyneet osan omistuksestaan SportUp Finlandille, joka omistaa 49,9 % sekä MTV ja SWelcom kumpikin 17,5 % Urheilukanavasta. Muiden osakkaiden omistukset ovat ennallaan.

8 RAPORTTI 8(44) YLE24 uutiskanava Kulttuuri-, opetus ja tiedekanava (KOT) FST-kanava (ruotsinkielinen) Kanavanippu B: MTV Oy (MTV3 digitaalisena) CityTV Oy (Helsinki, Pirkanmaa, Turku ja Suomi, alueellinen ohjelmisto) Suomen Urheilutelevisio Oy (urheilukanava) Wellnet Oy (hyvän olon palveluverkko) Kanavanippu C: Oy Ruutunelonen Ab (Nelosen digitaaliversio) Helsinki Media Oy (elokuvakanava) Werner Söderström Oy (koulutuskanava), Deuterium Oy; toiminimen muutos vireillä: Canal+ Finland Oy, (yleiskanava) Päätöksen yhteydessä valtioneuvosto antoi kaksi lausumaa. Toisessa valtioneuvosto toteaa olevan kuluttajien edun mukaista, että toimiluvanhaltijat sopivat kuluttajia palvelevista yhdenmukaisista teknisistä ratkaisuista. Mikäli tarjotaan maksutelevisiopalveluita, toimijoiden tulee pyrkiä yhdessä sitoutumaan yhden kortin palveluratkaisuun ja kuluttajia palvelevaan yhdenmukaiseen asiakas- ja tilaajahallintoon. Lisäksi valtioneuvosto totesi tavoitteekseen, että analoginen televisiopalvelu voidaan sulkea nykyisten voimassa olevien analogisten toimilupien päättyessä eli vuoden 2006 lopussa. Lopullinen päätös on mahdollista tehdä asiassa vasta myöhemmin, kun on saatu kokemuksia digitaalisen televisiotoiminnan käynnistymisestä. Valtioneuvosto kirjasi myös lausuman, jonka mukaan valtioneuvosto tarkastelee tilannetta uudelleen vuoden 2002 lopussa, jolloin on myös mahdollista myöntää uusia toimilupia, mikäli televisio-ohjelmistojen digitaalinen jakelu voidaan toteuttaa nykyistä tehokkaammin. Toimiluvissa määrättiin kanavanipun käyttöön liittyvästä toimijoiden välisestä yhteistyöstä. Samassa kanavanipussa toimivien tv-kanavien tulee sopia keskenään, miten yhteistyö kanavanipun käytössä toteutetaan. Tähän kuului sopimus siitä, kuka hallitsee kanavanippua, miten kapasiteetti allokoidaan eri toimijoille ja mihin yhteistyö ylimalkaan perustuu. Ministeriö edellytti toimijoilta asiaan liittyvän suunnitelman hyväksyttäväkseen puolen vuoden kuluessa. Muuhun kuin televisiotoimintaan voivat toimijat käyttää toimilupien mukaan keskenään sopien enintään 15 prosenttia kanavanipun siirtokapasiteetista. Tällä ajateltiin varautua erilaisten tietoyhteiskunta- ja asiointipalvelujen välittämiseen digitv-verkossa. Valtioneuvoston päätöstä tehtäessä tavoitteena oli, että digitaaliset lähetykset voitaisiin aloittaa ennen syyskuussa 2000 pidettäviä Sydneyn olympiakisoja. Kisojen arvioitiin

9 RAPORTTI 9(44) nostavan digitaalisten vastaanottimien menekkiä ja edistävän siirtymistä digitaalisiin lähetyksiin. Toimiluvat tulivat sen vuoksi voimaan Toimilupien mukaan lähetysverkot tuli rakentaa siten, että ne tavoittavat vähintään 70 prosenttia kotitalouksista vuoden 2001 loppuun mennessä ja Suomen kaikki kotitaloudet vuoden 2006 loppuun mennessä. Toimilupapäätöksen jälkeen Sonera yllätti syksyllä 1999 jättämällä vielä uuden toimilupahakemuksen digitaalista tv-kanavaa varten, vaikka mitään lupakierrosta ei ollut lainkaan menossa. Sonerassa katsottiin, että heitä oli kohdeltu toimiluparatkaisussa väärin (Eloholma 2006). Sonera perui hakemuksensa myöhemmin. 2 Digitaalisten lähetysten aloittaminen Digitaalisen televisiotoiminnan havaittiin edellyttävän runsaasti informaatiota sekä toimijoiden kesken tiivistä yhteistyötä. Tämän vuoksi jo niinkin varhain kuin Suomeen perustettiin Digi-TV Forum toimijoiden keskinäisen yhteydenpidon välineeksi. Forum oli avoin kaikille halukkaille osallistujille, parhaimmillaan siihen kuului viitisenkymmentä yhtiötä. Forum oli informaatioväylä, jonka henkisenä ja näkyvänä isähahmona oli YLE:n tv-toimialan johtaja Heikki Lehmusto. Lehmuston värikkäässä kielenkäytössä digitaalista televisiota koskevat viestit piti yksinkertaistaa kansantajuiseen muotoon ja kohdistaa bittiputaan mummolle. Forum kutsuttiin koolle muutaman kerran vuodessa päivittämään digitv:n valmistelua koskevat tietonsa. Yksi Forumin keskeisiä ratkaisuja oli määritellä käytettävän digitv-vastaanottimen ominaisuudet. Digi-TV Forum antoi suosituksen, jonka mukaan Suomen digitaalinen televisio toteutetaan avoimena järjestelmänä, jonka perustana on DVB-MHP -standardi 10. MHP toimii avoimena ohjelmistorajapintana (API, ks. alaviite 7) ja mahdollistaa vuorovaikutteisten palvelujen vastaanoton. avointa järjestelmää pidettiin tärkeänä toisin kuin Englannissa (OpenTV) ja Ranskassa (Mediahighway). todettiin, että tv-yhtiöt eivät kilpaile toisiaan vastaan teknologisilla ratkaisuilla vaan kuluttajia palvelevilla sisällöillä. Eri tuottajien tarjoamien sisältöjen pääsyä tv-katsojien saataville ei saa rajoittaa teknologisin ratkaisuin. Samaan aikaan pohjoismaisella tasolla perustettiin Nordig-konsortio, jossa olivat mukana kaikki keskeiset tv- ja teleyhtiöt. Taustana tässä hankkeessa oli erityisesti Ruotsin tilanne, jossa oli käytössä parhaimmillaan viisi erilaista ja keskenään yhteensopimatonta ratkaisua. Konsortion tarkoituksena oli laatia pohjoismaiseen 10 The Digital Video Broadcasting Project (DVB) on teollisuusvetoinen konsortio, jossa on mukana yli 270 tv-yhtiötä, laitevalmistajaa, verkko-operaattoria, ohjelmistokehittäjää, hallintoviranomaista ja muita tahoja yli 35 maasta. Konsortio on sitoutunut muotoilemaan maailmanlaajuiset standardit digitaalisen television ja data-palveluiden globaaliin käyttöön. DVB-standardia käyttäviä palveluja on saatavissa kaikilla mantereilla, ja niitä käyttää hyväksi yli 120 miljoonaa DVB-vastaanottajaa. (DVB:n esittelytekstiä osoitteesta DVB = Digital Video Broadcasting (sisältää kolme eri alastandardia T = terrestrial, C = kaapeli ja S = satelliitti). Multimedia Home Platform (MHP) on DVB-projektin muotoilema avoin ohjelmistorajapinta (lisätietoja

10 RAPORTTI 10(44) käyttöön täsmennetyt standardit digitaalisen television ja sen lisäpalvelujen toteuttamiseksi. Käytännön työ oli digikehitystä johtavan Ruotsin television (SVT) koordinaatiossa. koko kysymys ei noussut erityiseksi ongelmaksi. Lopulta Nordig rakennettiin tukemaan avointa DVB-MHP -standardia. Standardoinnin uskottiin etenevän ripeästi. Nordigin standardit jaettiin kolmeen profiiliin: enhanced, interactive ja internet. Enhanced tuo käyttäjälle lähinnä yhdensuuntaiset lisäpalvelut, kuten esim. digitaalisen tekstitelevision, interactive mahdollistaa vuorovaikutteiset palvelut ja internet-profiilin uskottiin mahdollistavan televisiota varten erikseen räätälöityjen internet-sivujen käytön. Näiden vaiheiden uskottiin muuttuvan standardeiksi muutamassa vuosineljänneksessä, enintään parissa vuodessa. Lienee paikallaan muistuttaa, että tuona ajankohtana 1990-luvun lopulla elettiin voimakasta internet-buumia, jolle oli tyypillistä vahva usko nopeaan ja voimakkaaseen teknologiseen kehitykseen. Erityisesti it-yhtiöiden pörssikurssit nousivat nopeasti epärealistisen korkeisiin lukuihin, yhtiöt julkaisivat toinen toistaan myönteisempää kehityskuvaa piirtäviä pörssitiedotteita. Tilanne huipentui useissa Euroopan maissa toteutettuihin kolmannen sukupolven (3G) matkapuhelinverkkojen taajuushuutokauppoihin 11, jossa myös suomalainen Sonera menetti rahansa, yhteensä yli milj. euroa. Samalla menivät Soneran omistajien rahat, kun Soneran pörssikurssi tuli vain hiukan myöhemmin rytisemällä alas. Pian vuoden 1999 toimilupapäätöksen jälkeen havaittiin, että digitaalisten tv-lähetysten vastaanottoon tarvittavia laitteita ei laitevalmistajien lupailuista huolimatta olekaan vielä saatavilla kaupoista eikä niitä myöskään tule ennen lähetystoiminnan aloittamista. Päätöksen pohjana olleessa esittelymuistiossa (ks. alaviite 3) viitataan laitevalmistajilta (esim. Nokia) saatuihin tietoihin, joiden mukaan Ison-Britannian ja Ruotsin markkinoita varten päästään vastaanottimien massatuotantoon kesään 1999 mennessä. Muistion mukaan on tarkoitus ottaa käyttöön kolmannen sukupolven set top box, jonka avulla myös interaktiivisten palvelujen käyttö on mahdollista. Nokialta saadun tiedon mukaan tarvitaan noin vuosi aikaa interaktiivisuutta tulevien laitteiden määritysten hyväksymisestä massatuotannon aloittamiseen, muistiossa sanotaan. Suomen Digi-TV Forum oli ulospäin sidosryhmiin ja suureen yleisöön suunnattu yhteistyöelin. Tästä erilleen tv-yhtiöt perustivat toimialan yhteisten asioiden valmistelua varten kolmihenkisen digityöryhmän 12. Työryhmä toimi kokonaan poissa julkisuudesta ja teki ehdotuksia ja esityksiä, joihin kukin tv-yhtiö otti tahollaan kantaa. Ryhmän ehdotuksilla oli erityistä painavuutta sen vuoksi, että niiden hyväksyttävyys oli valmisteluvaiheessa voitu selvittää taustayhtiöissä. 11 LVM:n laskelman mukaan Euroopan eri maissa pidetyissä huutokaupoissa teleyhtiöt maksoivat 3G-taajuuksien käyttöön saamisesta yhteensä noin 110 miljardia euroa. 12 Digityöryhmä perustettiin Yleisradion toimitusjohtajan Arne Wessbergin, MTV:n omistajayhtiön Alma Median toimitusjohtajan Matti Packalénin ja Sanoma Oy:n toimitusjohtajan Jaakko Rauramon yhteispäätöksellä Ryhmään nimettiin johtajat Ismo Silvo (YLE), Pekka Jaakola (Helsinki Media Company) ja Jorma Miettinen (MTV). Ryhmän tehtävänä oli valmistella taustalla toimialan yhteistä näkemystä vaativia digitaalisen television ratkaisuja. Ryhmän aktiivisin vaihe oli digitv:n alkuvuosina.

11 RAPORTTI 11(44) Digityöryhmä laati yksityiskohtaisen suunnitelman digitaalisen maanpäällisen televisiotoiminnan aloittamisesta. Suunnitelman alkuun sisältyi selvästi lausuttu epäily siitä, miten vastaanottimien tuotannolle ja markkinoinnille kaavailtu aikataulu pitää: Yleisradio aloittaa digitaaliset televisiopalvelut yhtiön hallintoneuvoston hyväksymän aikataulun mukaisesti vuosien aikana. Uusien kaupallisten palveluiden lähettäminen aloitetaan heti, kun digitaalista televisiotoimintaa koskevat kaupallisen toiminnan edellytykset on voitu ratkaista toimilupayhtiöitä tyydyttävällä tavalla. Näitä ovat palveluiden vastaanottoon soveltuvien laitteiden yleistyminen kuluttajamarkkinoilla, päätös analogialähetysten sulkemisesta vuoden 2006 loppuun mennessä, verkkovuokra, tekijänoikeuskysymykset ja toimilupamaksu. 13 Sama perusepäily toistettiin, kun liikenneministeriölle jätettiin toimilupaehtojen mukainen kanavanippujen yhteistoimintaa koskeva suunnitelma. Tämän jälkeen kaupalliset yhtiöt vetosivat vielä uudelleen liikenneministeri Olli-Pekka Heinoseen 14, että kaupallisen toiminnan edellytykset tulisi voida ratkaista toimilupayhtiöitä tyydyttävällä tavalla ennen toiminnan aloittamista, ja totesivat, että toimiluvan hakijat tulevat anomaan jatkoaikaa toiminnan aloittamiselle ellei toiminnan edellytyksiä ole olemassa mennessä. Kaupalliset tv-yhtiöt Alma Media, MTV, Helsinki Media Company 15 ja Ruutunelonen perustivat Suomen kaupallisten televisioiden liiton (SKTL 16 ) edistämään kaupallisten tv-yhtiöiden toimintaedellytyksiä. Yhtenä asiana seurattiin tarkoin television digitalisointia. SKTL:n huolestuneessa kirjeessä ministeri Heinoselle ( ) todettiin, että kaupallisen televisiotoiminnan liiketaloudellinen pohja ontuu vielä pahoin. Ei ole olemassa näkymää, että digitaalisesta televisiotoiminnasta tulisi nyt tiedossa olevien reunaehtojen vallitessa liiketaloudellisesti kannattavaa ainakaan pitkään aikaan. Digitaalisen televisiotoiminnan aloittamisen takaraja määräytyi toimilupien voimaantulosta ( ) ja televisio- ja radiotoimintaa koskevasta laista. Tuolloin voimassa olleen lain mukaan toimiluvan mukainen toiminta oli aloitettava vuoden kuluessa toimiluvan voimaantulosta, takarajaksi asettui näin Takarajan lähestyessä laitevalmistajien keskuudessa tehtiin toistuvia selvityksiä laitteiden 13 Digitaalisen maanpäällisen televisiotoiminnan aloittaminen. Muistio Suomen Kaupallisten Televisioiden Liiton (SKTL) kirje ministeri Olli-Pekka Heinoselle Helsinki Media Company Oy muutti nimensä vuonna 2000 SWelcom Oy:ksi Oy Devarda Ab:n, Helsinki Media Company Oy:n, Sanoma Osakeyhtiön ja Werner Söderström Oyj WSOY:n fuusioiduttua vuonna 1999 SanomaWSOY Oyj:ksi. 16 SKTL:n nimi muutettiin keväällä 2005 Suomen Televisioiden Liitoksi (STL).

12 RAPORTTI 12(44) markkinoille tulosta. Vastaus oli tavallisesti aina sama, kyselyn ajankohdasta riippuen joko keväällä tai ennen joulua. Toimijoiden kommentiksi tähän yleistyi vähitellen: Muuten hyvä, mutta vastauksesta puuttuu vuosiluku! Talvella 2001 kaupalliset toimijat kävivät vetoamassa ministeri Heinoseen aloittamisajankohdan siirtämiseksi vähintään vuodella eteenpäin. Perusteena oli se, että tehdyn tiedustelun mukaan vastaanottimia ei todellakaan tule aloitusajankohtaan mennessä markkinoille. Yhteydenotto aiheutti sen, että LVM tilasi Accenturen konsultilta selvityksen vastaanottimien saatavuudesta. Vajaassa kymmenessä päivässä laadittu lyhyt raportti sisälsi kaksi yllätystä. Siinä todettiin, että DVB MHP:n toisen, interaktiivisen profiilin mukaisia ja NorDig 2:n mukaisia vastaanottimia on saatavilla jo syksyllä Nämä vastaanottimet mahdollistavat television vuorovaikutteiset lisäarvopalvelut, jotka ovat kuluttajien saatavilla syksyllä 2001, jos toimijat niitä tarjoavat. [--] DVB MHP:n kolmannen, Internetprofiilin ja vastaavasti NorDig 3-suosituksen mukaisia vastaanottimia tulee markkinoille vuoden 2002 alussa, mikäli niiden standardointi etenee suunnitellussa aikataulussa. (Accenture 2001.) Accenturen raportissa jäi sanomatta, että vastaanottimia on kyllä saatavissa, kunhan niitä joku tilaa 17. Myöhemmin selvisi toinen yllätys: pieninkin mahdollinen laitevalmistajien hyväksymä tilausmäärä ylitti kaikkien suomalaisten tahojen mahdollisuudet moninkertaisesti; laitteita olisi pitänyt tilata kerralla useita miljoonia kappaleita! Accenturen raportin lopputulos yllätti monet raporttiin haastatelluista. Vielä muutama päivä ennen raportin julkistamista luettavana olleessa luonnostekstissä todettiin, etteivät vastaanottimet ehdi Suomen markkinoille ajoissa. Tämä vastasi tv-yhtiöiden tekemien tiedustelujen tulosta. Prosessin tästä osasta jäi vaikutelma, että jossakin oli päätetty digitaalisen televisiotoiminnan aloittamisesta aikaisemmin hyväksytyn aikataulun mukaisesti, olivatpa olosuhteet sitten mitkä tahansa. Tv-yhtiöiden monet aloittamisajankohtaa koskevat aloitteet loivat kuitenkin epävarmuutta myös LVM:ssä. Liikenneministerinä tuolloin toiminut Olli-Pekka Heinonen muistaa tiedustelleensa keväällä 2001 Arne Wessbergiltä, Matti Packalénilta ja Jaakko Rauramolta, mikä on oikea digitaalisten lähetysten aloittamisajankohta. Tein tiedustelun tarkoituksellisesti, koska arvasin, mitä tästä saattaa tulla. Vastaukseksi tuli elokuu (Heinonen ) Hän muistaa saaneensa tiedon myös kirjallisesti. Arne Wessberg ajoi tiukasti digitaalisten lähetysten aloittamista sovitussa aikataulussa. Hän sanoo, että hänen kantaansa vaikutti arvio satelliittilähetysten yleistymisestä ja sen mukana pelko siitä, että väärät tekniset järjestelmät ehtisivät levitä niin, että meille syntyisi Englannin tapaan teknisesti fragmentoituneet markkinat. Maanpäällisten lähetysten aloittamisella haluttiin luoda tilanne, jossa digileviäminen tapahtuisi 17 Asiantuntijalausunto Suomen digitaalisen television DVB-T ja NorDig-suositusten mukaisten vastaanotinten saatavuudesta, liikenne- ja viestintäministeriö, Accenture Oy

13 RAPORTTI 13(44) maanpäällisen lähettämisen ehdoilla. Wessberg kertoi pitäneensä hegemoniasyistä ja päätöksenteon uskottavuuden kannalta tärkeänä, että digilanseerausta ei lykätä ja sanoo saattaneensa asian myös liikenneministerin tietoon sekä keskustelleensa asiasta myös Packalénin ja Rauramon kanssa. (Wessberg 22. ja ) MTV ja SWelcom olivat vastaanottimien puuttumisen takia kriittisiä elokuussa 2001 tapahtuvaan aloittamiseen ja halusivat lykätä aloittamista myöhemmäs. Monivaiheisissa neuvotteluissa sovittiin lopulta, että YLE, MTV ja SWelcom hakevat pehmennystä lähetystoiminnan aloittamiseen. LVM:lle jätetyssä yhteisessä tv-yhtiöiden digitv-työryhmän valmistelemassa kirjeessä toimijat toteavat, että sovittuihin standardeihin perustuvien vastaanottimien saatavuudesta kuluttajamarkkinoilla vuonna 2001 ei ole täyttä varmuutta, ja parhaassa tapauksessa DVB-MHP (versio 1.1.) ja Nordig II (versio 1.0) standardeihin perustuvia vastaanottimia saadaan kuluttajille joulumarkkinoille Yhtiöt ehdottivat, että aloitetaan digikanavilla joustavasti näytetarjonta, jolla pyritään edistämään laitekaupan käynnistymistä, ja on kansallinen lanseerauspäivä, jolloin kaikki kanavat ovat saavuttaneet varsinaisen palvelutasonsa. Lisäksi yhtiöt ilmoittivat perustaneensa yhteisyrityksen (Platco Oy) hallinnoimaan ja ylläpitämään erilaisia digitv:n teknisiin ratkaisuihin liittyviä lisenssejä sekä hankkimaan yhteisiä sovelluksia ja järjestelmiä. Samalla yhtiöt ilmoittivat hankkineensa yhteisen salausjärjestelmän (CA, conditional access) norjalaiselta Conax-yhtiöltä sekä ilmoittivat päättäneensä aloittaa neuvottelut suomalaisen Sofia Digital Oy:n kanssa yhteisen kansallisen käyttöliittymän, ohjelmaoppaan ja supertekstisovelluksen toteuttamisesta. Lanseerauspäiväksi tuli kuitenkin , josta alkaen analogisesti lähetettävät tvkanavat olivat ilmassa myös digitaalisina. LVM suostui toimijoiden pehmeää aloittamista koskevaan esitykseen. Uudet toimilupayhtiöt saattoivat tämän päätöksen nojalla viivyttää varsinaista aloittamistaan myöhemmäs vuoden 2001 lopulle. Syksyn 2001 aikana Canal+, elokuvakanava ja koulukanava anoivat vielä oman tv-toimintansa aloittamiseen lykkäystä, mutta tähän pyyntöön LVM ei enää suostunut. Digitaalisten kanavien aloitustilaisuus keräsi Yleisradion suuren auditorion täyteen kiinnostuneita. Suurta diginappulaa painoivat aloitushetkellä yhdessä toimialajohtaja Heikki Lehmusto (YLE), varatoimitusjohtaja Mikko Räisänen (MTV) ja toimitusjohtaja Tapio Kallioja (SWelcom). Kaikkien digitaalisten tv-kanavien ohjelmat olivat yleisön seurattavina lukuisilla monitoreilla 18. Lähetystoiminnan aloitus oli uusille kanaville (City-tv/Subtv, Urheilukanava, Wellnet, elokuvakanava, koulukanava ja Canal+) vaikeata, koska vastaanottimien puuttumisen takia digitaalisilla kanavilla ei ollut katsojia eivätkä nämä sen vuoksi voineet saada 18 Suomi oli Euroopassa neljäs maa, jossa aloitettiin digitaaliset maanpäälliset tv-lähetykset. Ensimmäiseksi digitaaliset maanpäälliset lähetykset ennätti aloittaa Iso-Britannia (BskyB aloitti satelliittilähetykset sekä BBC ja OnDigital maanpäälliset lähetykset loppusyksystä 1998). Seuraavana maanpäälliset lähetykset aloitti Ruotsin SVT Espanjassa digitaaliset lähetykset käynnisti maksu-tv-yhtiö Quiero TV huhtikuussa QuieroTV ajautui nopeasti taloudellisiin vaikeuksiin, ja lähetykset jouduttiin lopettamaan keväällä Britannian maksu-tv-palvelut (ITV Digital ja OnDigital) loppuivat myös keväällä Iso- Britannian tv-yhtiöiden keskinäisestä kilpailusta ja digitv-strategioista ks. lähemmin Antti Sillanpään väitöstutkimus 2006.

14 RAPORTTI 14(44) mitään tuloja eivät mainonnasta eivätkä tilausmaksuista eikä maksutelevisiotoimintaan alkuvaiheessa muutoinkaan vielä ollut edes teknisiä valmiuksia. Uudet yhtiöt lienevät varautuneet alkuvaiheen tappioihin, mutta tuskin kukaan arvasi ennalta, että yleisöä digikanavien äärellä ei todellakaan ollut juuri lainkaan vastaanottimien puutteen takia. Muna kana-ilmiön kesto aliarvioitiin. MTV oli perustanut kaapelijakeluun tarkoitetun uuden televisiokanavan TVTV!:n vuonna 2000, joka toiminnan alkuvaiheessa oli selvästi tappiollinen. Käynnistettäessä digitaalista televisiotoimintaa havaittiin nopeasti, että myös city-tv-ketju on useiden omistajatahojen keskenään erilaisten intressien takia hankalasti hallinnoitava, markkinaalueeltaan liian pieni ja oletettavasti myös tappiollinen. Erityisen tappiollisiksi arvioitiin pääkaupunkiseudun ulkopuolisten city-tv-yhtiöiden tuloskehitys 19. Sen vuoksi päätettiin fuusioida kaikki city-tv:t yhdeksi yhtiöksi, ja MTV liitti tähän vielä kaapelikanava TVTV!:n. Uuden kanavan nimeksi tuli SubTV (sittemmin Subtv), joka sai joulukuussa 2001 valtakunnallisen tv-toimiluvan. MTV hankki vähitellen omistukseensa Subtv:n koko osakekannan ja suuntasi Subtv:n 99 prosenttia viihdettä sisältävän ohjelmiston nuorelle kaupunkilaisyleisölle. Subtv:n ohjelmistot jaettiin digikauden alusta lähtien digitaalisessa maanpäällisessä verkossa sekä analogisena kaapeli-tv-verkoissa. Samaan ratkaisuun päätyi myös Urheilukanava. Vaikka Subtv:n ja Urheilukanavan ohjelmien jakelu analogisina kaapeliverkoissa saikin paljon arvostelua 20 osakseen, oli se näiden kanavien taloudellisen toimeentulon kannalta elinehto. Kaapelijakelu toi kanavien katsojapotentiaaliksi noin miljoona kaapelikotitaloutta, ja digitaalinen vastaanotto lisääntyi erityisesti antennitalouksissa nopeimmin. Syyksi vastaanoton kasvuun antennitalouksissa mainittiin useimmin Subtv ja Urheilukanava. Yhtä hyvin ei käynyt Helsinki Media Companyn elokuvakanavalle, WSOY:n koulukanavalle eikä Canal+:n kanavalle. LVM:n evättyä heidän pyyntönsä lykätä toiminnan aloittamista yhtiöt ilmoittivat liikenneministeriölle vuoden 2002 alussa palauttavansa toimilupansa valtioneuvostolle ja luopuvansa digitaalisen toiminnan käynnistämisestä kokonaan. Syyksi ilmoitettiin vastaanotinkannan vähyys, maksu-tvtoiminnan kehittymättömyys sekä vaikeaksi koettu MHP-ratkaisu. Tämä merkitsi sitä, että Nelonen jäi yksin kanavanippu C:ssä välitettäväksi kanavaksi, mikä ei voinut olla kovin pitkään kestävä tilanne. Wellnet sinnitteli pitemmälle. Wellnet lähetettiin digitaalisen toiminnan alkuvaiheessa samassa kanavanipussa (B) MTV:n, Subtv:n ja Urheilukanavan kanssa. MTV 19 Tosiasiassa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle toimiluvan saaneet city-tv-yhtiöt eivät koskaan aloittaneet ohjelmatoimintaansa. 20 Arvostelijat katsoivat, ettei Subtv:n ja Urheilukanavan jakelu analogisena kaapeliverkoissa edistä vaan hidastaa digitaalisuuteen siirtymistä. Tutkimuksissa on osoitettu, että antennitalouksissa juuri Subtv ja Urheilukanava ovat keskeisimpiä syitä hankkia digitaalinen vastaanotin (TNS Gallup: Suhtautuminen digitaaliseen televisioon. Kyselytutkimus Kesä 2005).

15 RAPORTTI 15(44) kanavanipun hallinnoijana oli vastuussa koko kanavanipun vuokrasta Digitalle 21. Wellnetin varat kuitenkin hupenivat nopeasti alkuvaiheen jälkeen, ja yhtiö velkaantui MTV:lle kevään 2002 aikana. Samalla myös Wellnetin ulkopuoliset omistajatahot alkoivat yksi toisensa jälkeen irtaantua yhtiön omistuksesta 22. Wellnetin ainoaksi merkittäväksi ohjelmaksi jäi kesäkuun alussa 2002 esitetty suora keskusteluohjelma, jossa laajan paneelin voimin käytiin läpi digitaalisen televisiotoiminnan alkuvaihetta ja tulevaisuuden näkymiä. Säännöllisesti Wellnet lähetti kanavallaan vain lyhyitä, useasti toistuvia ohjelmaesittelyjä, ja loppuvaiheessa esillä oli vain Wellnetin logo. Viestintävirasto selvitti Wellnetin ohjelmatoiminnan lainmukaisuutta selvityksessään , mutta vasta LVM ilmoitti kirjeessään Wellnetille, että yhtiölle myönnetty toimilupa on televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 14 :n nojalla katsottava rauenneeksi. 3 Lähetysverkkojen rakentaminen Yleisradio aloitti analogisten kanaviensa (TV1 ja TV2) digitaaliset koelähetykset samanaikaislähetyksinä (= simulcast) Espoon Latokasken (Kivenlahden) ja Helsingin Santahaminan lähettimistä vuonna Valtioneuvoston toimiluparatkaisu ( ) piti sisällään sen, että Suomeen rakennetaan kolme digitaalista tv-verkkoa. Digitaalisten lähetysten kokeilutoiminta alkoi kolmella lähetysasemalla (Espoo, Tampere ja Turku) yhdessä verkossa, jolloin kaikki analogiset tv-lähetykset (TV1:n ja TV2:n lisäksi myös MTV3 ja Nelonen) alettiin lähettää samanaikaislähetyksinä digitaalisesti. Lähetysverkko laajennettiin digityöryhmän esittämän suunnitelman mukaan kolmen kanavanipun ja viiden lähettimen tasoon mennessä, minkä jälkeen kaupalliset kanavat siirtyivät toimilupapäätöksen mukaisesti omiin kanavanippuihinsa. Uudet kanavat aloittivat koelähetyksensä omissa kanavanipuissaan jälkeen. Lanseerausvaiheessa Yleisradio aloitti seitsemällä, kanavaniput B ja C viidellä lähettimellä. Viisi lähetintä kattoivat noin 50 prosenttia Suomen kotitalouksista. Verkkojen rakentaminen jatkui tiiviisti vuoden 2001 lopulla. Toimiluvissa asetettu tavoite vähintään 70 prosentin kotitalouspeitosta saavutettiin, kun kanavaniput B ja C lähetettiin 21 Digita Oy aloitti toimintansa ensi vaiheessa Yleisradion täysin omistamana tytäryhtiönä. Yhtiöön siirrettiin Yleisradion entinen jakelutekniikka valtioneuvoston toukokuussa 1996 tekemän linjauksen mukaisesti. Digita huolehtii tv- ja radiolähetysten jakelusta. Yleisradio neuvotteli ensin vuoden 1999 lopulla kaupan Digitan myynnistä Soneran kanssa. Sonera oli ostamassa 20 % Digitan osakkeista hintaan 30 M (180 mmk), millä arvostusperustalla koko yhtiön arvoksi tuli noin 150 M. Kilpailuneuvosto tutki kaupan ja asetti kaupan hyväksymisen ehdoksi sen, että Sonera luopuu hankkimasta digitaalista televisiokanavaa itselleen. Tämä ehto ei saanut Sonerassa hyväksyntää ja kauppa purettiin syksyllä (Eloholma 2006.) Myöhemmin Yleisradio myi Digitan osakkeet useammassa erässä ranskalaiselle TDF:lle (Télédiffusion de France SA), joka oli tuolloin France Télécomin 100 %:sesti omistama tytäryhtiö. Yleisradio sai Digitan osakkeista lähes 300 M, joka on aikaisemmin Soneran kanssa purkautuneeseen kauppahintaan nähden kaksinkertainen. 22 Wellnetin vaiheista ks. Kangaspunta 2006.

16 RAPORTTI 16(44) kymmenen ja YLE:n kanavanippu A lähetettiin 11 lähetysaseman kautta 23. YLE:n kanavanipun peitto oli 74 prosenttia ja muiden peitto 72 prosenttia. Tätä kutsutaan digitaalisten jakeluverkkojen rakentamisen ensimmäiseksi vaiheeksi. Digitaalisen jakelun laajentamisesta käytiin laajaa keskustelua tv-yhtiöiden perustamassa ns. jakelupoliittisessa työryhmässä 24 ensimmäisen vaiheen toteuttamisen jälkeen. Havaittiin, että kaikkien kolmen kanavanipun laajentaminen toimilupien edellyttämässä aikataulussa koko valtakunnan kattavaksi ei ole taloudellisesti järkevää. Digita piti kiinni siitä, että vähintään 75 prosenttia kapasiteetista tuli olla varattuna ennen kuin se ryhtyy tekemään investointeja verkon laajentamiseksi. Tällaiseen kustannusten lisäämiseen kaikilla kanavilla ei ollut mahdollisuuksia sitoutua, varsinkin kun kanavanipussa C Nelonen oli ainoa toimiva kanava ja kanavanipussa B oli myös vajaakäyttöä. Johtopäätökseksi tästä tuli se, että Nelonen päätettiin siirtää kanavanipusta C samaan kanavanippuun (B) MTV:n kanavien kanssa. Urheilukanava siirrettiin kanavanippuun C, johon sijoitettiin toimiluvan saaneen Canal+:n uudet maksulliset tv-kanavat (C+, C+ Sininen ja C+ Elokuva, myöhemmin lisäksi C+ Sport 25 ). Samalla kanavanippu B päätettiin laajentaa samassa tahdissa Yleisradion kanavanipun kanssa kattamaan koko maa. Muutokset kanavien siirroista eri kanavanippuihin toteutettiin Toisessa vaiheessa digitaalisia kanavanippuja A ja B laajennettiin edelleen 13 uudella lähetysasemalla, mutta kanavanippu C jäi joksikin aikaa ennalleen. Uusien asemien valinta perustui asemien rakentamisesta saatavaan katsojien nettolisäykseen (koko väestö miinus kaapelitaloudet). Uudet lähetysasemat otettiin käyttöön Digitaaliset kanavaniput A ja B tavoittivat tuolloin 85 prosenttia suomalaisista kotitalouksista. Samanaikaisesti sovittiin kolmannen laajennusvaiheen toteuttamisesta vuoden 2005 aikana siten, että kanavanippuihin A ja B rakennetaan vielä 13 lähetysasemaa ja 13 alilähetinasemaa lisää. Näin päästään 36 lähetysaseman verkolla 99,9 prosenttia peittoon Suomen kotitalouksista. Kolmas rakennusvaihe saatiin käyttöön Mutta vieläkään verkko ei ollut valmis. Digitan mittauksissa kävi ilmi, että monilla alueilla on edelleen katvealueita, joilta tuli myös runsaasti katsojapalautetta. Vuoden 2005 lopulla sovittiin edelleen, että kanavanippujen A ja B peittävyyttä parannetaan rakentamalla kaikkiaan 51 alilähetintä vuoden 2006 aikana. YLE:n kanavanipun alilähettimet ja osa kanavanippun B:n alilähettimistä tulivat käyttöön vuoden 2006 alkupuolella, ja kanavanippu B:n loput alilähettimet vuoden 2007 alusta. Saattaa olla, että tämänkin jälkeen verkkoon joudutaan vielä lisäämään joitakuita alilähettimiä. 23 Lähetysasemat: Espoo, Tampere, Turku, Eurajoki, Lahti, Oulu, Lapua, Kuopio, Jyväskylä ja Anjalankoski. Yleisradion kanavanipussa oli lisäksi Vaasa. 24 Jakelupoliittisessa työryhmässä olivat mukana Olli-Pekka Heinonen ja Jorma Laiho Yleisradiosta, Tapio Kallioja ja Pekka Jaakola SWelcomista sekä Mikko Räisänen ja Jorma Miettinen MTV:stä. Ryhmä koordinoi digitaalisten verkkojen laajennusvaiheita. Viime vuosina ryhmän työ on laajentunut koskemaan koko digitv-hankkeen loppuun saattamista. 25 Canal+:n kanavien nimet ovat sittemmin muuttuneet: Canal+, Canal+ Film, Canal+ Film2 ja Canal+ Sport, joiden lisäksi keväällä 2006 joukkoon liitettiin myös Disney Channel.

17 RAPORTTI 17(44) Kuva 1. Digitaalisten tv-verkkojen peitto. Kanavanippu A & B 36 asemaa Peitto 99,9 % Kanavanippu C 11 (13) asemaa Peitto 78 % (84) % Kanavanippu C:n kanavat ovat myös päättäneet laajentaa kanaviensa näkyvyysaluetta. Erityinen tarve tähän on Urheilukanavalla, jonka toimiluvassa on velvoite koko maan kattavasta peitosta. Ratkaisu tehtiin kuitenkin niin, että vain Urheilukanavan näkyvyysalue laajenee ja muiden samassa kanavanipussa olevien kanavien osuus signaalista suodatetaan pois. Urheilukanava saavuttaa vuoden 2006 loppuun mennessä 85 prosentin peiton, jonka LVM on tiettävästi katsonut riittävän kattavaksi vastaamaan toimiluvan velvoitteeseen. Tällä on merkitystä myös Urheilukanavan ns. must carry - statuksen 26 kannalta. Digitaalisten verkkojen laajennuksia harkittaessa selvitettiin myös muita jakeluvaihtoehtoja. Taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto olisi ollut se, että verkkojen kolmas laajennusvaihe kokonaan ja osa myös toisesta laajennusvaiheesta olisi korvattu satelliittijakelulla. Yhtä kanavanippua kohti tuleva satelliittiratkaisun kustannussäästö oli digityöryhmän arvion mukaan noin 4,4 M vuodessa. Osalla säästöstä olisi voitu subventoida kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet kotitalouksille harava-antennin vaihtamisesta satelliittiantenniin. Tästä ratkaisusta kuitenkin luovuttiin, ja maanpäälliset 26 Must carry tarkoittaa kaapelitelevisioille viestintämarkkinalaissa määrättyä velvoitetta jakaa valtakunnallisessa jakelussa olevat televisiokanavat vastikkeetta, samanaikaisesti ja muuttamatta alkuperäisen lähetyksen kanssa. Must carryn ulkopuolella olevat kanavat sopivat kaapeliyhtiöiden kanssa erikseen kanaviensa jakelusta näiden verkoissa.

18 RAPORTTI 18(44) verkot päätettiin laajentaa koko maahan. Perussyynä satelliittijakelusta luopumiseen oli Yleisradion lakisääteinen velvoite lähettää ohjelmansa kaikille yhtäläisin ehdoin. Keskeiset tv-yhtiöt päättivät kukin tykönään jakaa kanavansa myös satelliittiteitse, jolla myös Yleisradio ryhtyi myöhemmin täydentämään näkyvyyttä verkon katvealueilla Digitaaliset tv-verkot ja verkkoluvat Toimilupapäätöksessään valtioneuvosto velvoitti samaan kanavanippuun kuuluvia yhtiöitä sopimaan kanavanipun hallinnoijasta ja yhteistyöstä keskenään, laatimaan yhteistyön perusteita koskevan suunnitelman, allokoimaan kapasiteetin eri kanavien kesken, sopimaan ns. teletoimintaan tarkoitetun enintään 15 prosentin suuruisen kapasiteetin käytöstä ja lähettämään suunnitelmansa liikenneministeriön vahvistettavaksi. Kaupalliset toimijat jättivät suunnitelmansa , ja ministeriö lähetti vastauskirjeen maaliskuussa Hallinnointisopimuksen oli määrä olla voimassa vain asti, mutta sitä jatkettiin verkkolupaprosessin keskeneräisyyden takia myöhäissyksyyn Tv-yhtiöt elivät LVM:n vastauksen jälkeen siinä käsityksessä, että kanavanippujen hallinnointi ja tv-toiminnalle keskeinen kapasiteetin käyttö on jatkossa kanavanipun hallinnoijan käsissä. Toisin kävi. Valtioneuvosto muutti kantansa. Samaan aikaan eduskunnassa oli vireillä viestintämarkkinalain muutos, jossa eriytettiin toisistaan ohjelmisto- ja verkkotoimiluvat sekä annettiin määräyksiä huomattavassa ja määräävässä markkina-asemassa oleville yhtiöille 28. Uusi laki tuli voimaan Liikenneministeriö julisti kolme verkkolupaa maanpäälliseen digitaaliseen televisiotoimintaan haettaviksi Hakijoiksi ilmoittautuivat Digita, MTV, SWelcom, Yleisradio sekä Telemast Nordic. Valtioneuvosto myönsi kaikkien kanavanippujen verkkoluvat tv-yhtiöiden yllätykseksi Digitalle, jonka katsottiin parhaiten tyydyttävän käyttäjien tarpeita. Yhtiöllä katsottiin olevan pitkäaikainen kokemus alalla toimimisesta sekä laaja tekninen asiantuntemus. Lisäksi LVM arvioi, että Digitalla on parhaat mahdollisuudet tarjota kaikille toimijoille tasa-arvoisesti EPG-palveluita 29 sekä valmistella esimerkiksi maksutelevisiopalveluiden tarjontamallia maanpäällisessä 27 Sinänsä kiintoisa yksityiskohta on, että viestintäviraston toteamilla katvealueilla olevat taloudet voivat saada maksutta toimikortin, jonka avulla Yleisradion satelliittivälitteiset kanavat saa näkyviin. Mikäli haluaa nähdä myös esim. MTV:n tai Nelosen ohjelmia, katsoja tarvitsee eri kortin ja tästä lisäpalvelusta veloitetaan kortin vuosimaksu (78 /v). 28 Viestintävirasto asetti Digitan tekemällään päätöksellä huomattavan markkinavoiman yhtiöksi ja velvoitti yhtiön viestintämarkkinalain mukaisesti mm. luovuttamaan lähetyskapasiteettia lähetysverkosta, julkaisemaan palvelunsa toimitusehdot ja hinnastot sekä hinnoittelemaan palvelunsa kustannussuuntautuneesti ja syrjimättömästi. 29 EPG = electronic programme guide, eli ohjelmaopas. LVM joutui myöhemmin asettamaan työryhmän selvittämään, millaisia ohjelmaoppaaseen liittyviä palveluja Digitan tulee toimilupaehtojensa mukaisesti tarjota.

19 RAPORTTI 19(44) digitaalitelevisioympäristössä 30. Myös Digitan riskinkantokykyä pidettiin muihin hakijoiden nähden parhaana. LVM katsoi Mikael Nybergin laatimassa muistiossa, että MTV ja SWelcom olisivat keskittyneet ainoastaan turvaamaan omien televisio-ohjelmistojensa lähettämisen. Lisäksi SWelcomilla ei ollut muistion mukaan taloudellista riskinottokykyä televerkkopalvelun tarjoamiseen kanavanipussa C ilman uusien tv-kanavien aloittamista. Muistiossa pidettiin myös riskialttiina ohjelmistolupien ja verkkolupien myöntämistä samalle yritykselle sekä vedottiin tv-yhtiöiltä saatuun näkemykseen, että ellei verkkolupia myönnetä kanavanippujen nykyisille hallinnoijille (s.o. YLE:lle, MTV:lle ja SWelcomille), ne tulee myöntää Digitalle. Valtioneuvoston muistiossa ontuu kuitenkin se peruste, jonka mukaan Digita tarjoaisi parhaat ohjelmaoppaan palvelut tai maksutelevisiopalvelut. Tv-yhtiöt olivat yhdessä Sofia Digitalin kanssa käynnistäneet jo helmikuussa 2001 kansallisen ohjelmaoppaan ja supertekstitelevision rakentamisen, eikä Digita ollut tässä hankkeessa lainkaan mukana. Digita ei myöskään ollut mukana maksutelevisiopalvelujen suunnittelussa. Päätös oli tv-yhtiöille lopulta kuitenkin sekä taloudellinen että henkinen helpotus, koska niiden ei enää tarvinnut kantaa vastuuta koko kanavanipun jakelukustannuksista, vaan ne voivat varata käyttöönsä ainoastaan välttämättä tarvitsemansa kapasiteetin ja maksaa vain siitä. Kanavanipun hallinnoijan ei myöskään enää tarvinnut sovitella yhteen samaan kanavanippuun sijoitettujen tv-kanavien erilaisia intressejä ja toiveita. Vastuu koko kapasiteetin kustannuksista ja tavoitteiden yhteensovittamisesta siirtyi Digitalle. Neljäs kanavanippu kännykkätelevisiolle Neljännen kanavanipun käytöstä alettiin käydä keskustelua heti digitaalisten lähetysten alettua. LVM asetti työryhmän tekemään asiasta selvitystä, joka ehdotti jättämässään raportissa kanavanipun käyttämistä television mobiilipalveluille 31. Näitä voisivat olla esimerkiksi uudentyyppiset ajankohtais- ja uutispalvelut, tietoyhteiskuntapalvelut, videot sekä televisio-ohjelmat. Neljännen televisioverkon palvelut perustuisivat esityksen mukaan tekniikkaan, joka yhdistää digitaaliset matkaviestinverkot, televisioverkot, Internetin ja vastaanoton matkaviestimillä. Standardiksi valittiin DVB-H (Digital Video Broadcasting Handheld). Verkko olisi yksisuuntainen, ja siinä jaeltaisiin erilaisia sisältöjä yhdestä lähetyspisteestä monelle vastaanottajalle. Yhdessä kännykkä-tv-verkossa pystytään lähettämään teknisistä ratkaisuista riippuen jopa 30 tv-kanavaa. Jakelu usealle vastaanottajalle on digitaalisessa televisioverkossa halvempaa kuin matkaviestinverkossa. 30 Valtioneuvoston tekemän toimilupapäätöksen liite 1. Liikenne- ja viestintäministeriö. Mikael Nyberg. Muistio. 31 Neljäs digitaalinen lähetysverkko. Matkaviestimillä vastaanotettavien joukkoviestintäpalveluiden markkinoiden luominen Suomeen. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 25/2003.